Lausunnonantaja Tallennettu Lausunto
Pentti Heinonen 16.6.2021
Lausunto - Pentti Heinonen 11.6.2021.pdf
Lausunto toimitettu 11.6.2021
Saamelaiskäräjät 16.6.2021
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • SAMS - Samarbetsförbundet kring funktionshinder rf, Verksamheten juridiskt ombud, Vartio Elias
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • SAMS – Samarbetsförbundet kring funktionshinder r.f. tackar för möjligheten att kommentera regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om ändring av lagen om småbarnspedagogik. SAMS understöder lagförslagets målsättningar. SAMS välkomnar att barnets bästa inkluderats i lagförslaget som en central utgångspunkt. Principen bör tolkas i ljuset av både barnkonventionens och funktionshinderskonventionens förpliktelser. SAMS välkomnar också att principen om inklusivitet tagits med som en viktig utgångspunkt, men dess innebörd borde artikuleras tydligare i förarbeten. SAMS åberopar även en konsekvensbedömning av lagen i förhållande till barn med olika slags funktionsnedsättningar. SAMS förhåller sig försiktigt positivt till införande av trestegsstödet till småbarnspedagogiken. Samtidigt omfattar SAMS Handikappforums synpunkter och kritik gällande bristerna och utmaningarna i tillämpningen av trestegsstödet ens inom grundskoleutbildningen. Idag är det alltför många som inte får den stöd de behöver på grund av otydliga riktlinjer, anvisningar och tolkningsoklarheter gällande lagen. Det är viktigt att stöd ges enligt de individuella behoven och att tydliga förfaranden existerar för att bedöma stödbehovet. Stöd bör ges direkt då behov uppstår och det får inte vara beroende på given diagnos. SAMS poängterar att enligt funktionshinderskonventionen uppstår funktionshinder på grund av otillräckliga anpassningar i miljön och otillräckligt stöd. SAMS omfattar även Handikappforums synpunkter som framfördes i samband med beredningen av den nuvarande lagen 2018. Dessa är i korthet följande: - Barnet borde ha rätt till färdtjänst om behov finns. I likhet med skolskjutsar borde skjutsar även vid behov ordnas för deltagande inom småbarnspedagogiken för barn, om barnet eller familjen har särskilda behov på grund av en funktionsnedsättning. - I fråga om rätten till närskola bör positiv särbehandling tillämpas för familjer med personer som har en funktionsnedsättning, om särskilda behov finns. - Barnet bör ha rätt till att få småbarnspedagogik på sitt eget språk, såsom svenska eller finlandssvenskt teckenspråk. - Barnet bör ha tillgång till kommunikationsstöd. Lika deltagande med andra barnen förutsätter tillgång till lämpliga kommunikationsformer. - Deltagande i måltider för barn med funktionsnedsättningar får inte leda till extra kostnader för familjen trots att skäliga anpassningar behövs. SAMS omfattar även folktingets oro om hur tillräcklig svenskspråkig personal kan tryggas inom småbarnspedagogiken. För att uppnå målsättningarna med lagen, behövs tillräcklig personal. Bristen på svenskspråkiga speciallärare och lärare inom småbarnspedagogik, särskilt i huvudstadsregionen, är en utmaning. Utöver utbildande av behörig personal bör även alla andra nödvändiga åtgärder tas för att trygga tillgång till personal och satsningar behövs för att överlag förbättra branschens attraktionskraft. I Helsingfors 11.6.2021 Nina af Hällström Elias Vartio Verksamhetsledare Juridiskt sakkunnig SAMS – Samarbetsförbundet kring funktionshinder r.f. Tilläggsuppgifter: Elias Vartio, Juridiskt ombud, SAMS – Samarbetsförbundet kring funktionshinder elias.vartio@samsnet.fi
      • Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry arvostaa varhaiskasvatukseen liittyvän lapsen erityistuen tarpeen arvioinnin, päätöksenteon ja henkilöstömitoituksen täsmentämistä lainsäädännöllä. Esitämme, että päätöksen tekisi ensisijaisesti varhaiskasvatuksen johtaja yhdessä varhaiskasvatuksen erityisopettajan ja lapsen mahdollisen lääketieteellisestä hoidosta vastaavan kanssa, sillä laissa tulisi määritellä ensisijainen päätöksen tekijä, vaikkakin kunta voisi harkintansa mukaan muuttaa sitä. Lapsi tarvitsee tukea heti Kuten hallituksen esitysluonnoksessa sanotaankin lapsen pitää saada tukea mahdollisimman pian, kun avun ja tuen tarve on havaittu. Näin pitää toimia, vaikka lopullinen diagnoosin vahvistaminen veisikin vuosia. Kokemustemme mukaan esimerkiksi neurologisesti oirehtivat joutuvat odottamaan diagnoosia syntymästä esikouluun tai jopa peruskoulun ensimmäisille luokille asti, jolloin osa kuntoutuksesta saattaa olla jo myöhäistä, mutta kuntoutusta ei kuitenkaan aloiteta diagnoosin puutteeseen vedoton. Vammaislaissa ei mainita diagnoosia kuntoutuksen ehtona, vaan avun ja tuen tarve. Tärkeä yhteistyö perheen ja viranomaisten kesken Arvostamme lakiesityksessä mainittua viranomaisten välistä yhteistyötä. On tärkeää, että terveydenhuolto, kuntoutus ja varhaiskasvatus luovat yhdessä huoltajien ja lapsen itsensä kanssa varhaiskasvatussuunnitelman. Lapsi itse on esityksen muutamassa kohdassa unohdettu (sivu 29, rivi 10, 4. sana.). On erityisen tärkeää kuulla lasta etenkin, jos hän vastustaa jotakin. Silloin on em. moniammatillisen ryhmän kanssa perusteellisesti selvitettävä, miksi lapsi vastustaa jotakin ja mahdolliset väärinkäsitykset oikaistava. Toimintapiirissämme vanhemmat ovat usein olleet pettyneitä johonkin kuntoutuksen muotoon. Myös asiantuntijoilla voi olla erilaisia näkemyksiä sopivasta kuntoutuksesta. Se kehittyy nopeasti ja toimintamuoto on saattanut jäädä riittämättömäksi. Aistiyliherkkä voi käyttäytyä eri tavalla kotona kuin meluisassa päiväkodissa jne. Luottamuksen säilyttäminen on kuntoutuksen onnistumisen keskeinen tekijä. Terveydenhuollossakin pakkohoito on rajattu tiettyihin hyvin harvoihin tilanteisiin. Erään vanhemman näkemys: ”Vanhemman /vanhempien arvostaminen ja rakentava yhteistyö Tähän asti päivähoidossa lapseni on poistettu esimerkiksi satu- tai leikkituokioista, kun tarkoituksenmukaisempaa olisi mahdollistaa osallisuus ja lapsen mukanaolo. Usein nämä enemmän tukea tarvitsevat lapset leimataan ilkeäksi, huonosti käyttäytyväksi. Se vain lisää lapsen huonoa käytöstä ja vanhempien kuormittuvuutta. Realistinen, lyhyt palaute tai vihko, johon kirjataan pelkästään lapsen onnistumiset, tukee parhaiten sekä lasta että vanhempia. Vanhemmat kyllä hyvin usein tietävät oman lapsensa haastavan käytöksen, josta tulisi pois oppia tai oppia pärjäämään paremmin muiden kanssa varhaiskasvatuksessa ja koulussa.” Inkluusio edellyttää vähintään entisiä resursseja Liitto kannattaa erityisopetuksen inkluusiota. Perusopetuksen yhteydessä erityisopettajia ja avustajia irtisanottiin, vaikka heidän työsuhdettaan piti alun perin jatkaa uudessa yhdistyneessä opetuksessa. Tämä ei saa toistua varhaiskasvatuksen inkluusiossa mahdollisia erityispäiväkoteja yhdistettäessä tavallisiin päiväkoteihin. Kannatamme henkilökohtaista budjetointia Erityislapsen perhe hakee jäsenilleen usein jopa kymmeniä tukipalveluja. Henkilökohtainen budjetointi on osoittautunut menettelyksi, jossa palvelut on pystytty valitsemaan oikeanlaisiksi ja niiden hintakin on jäänyt alhaiseksi, jonka vuoksi liitto kannattaa sitä. (https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/vammaisten-henkiloiden-henkilokohtaisen-budjetoinnin-kokeiluhanke)
      • Näkövammaisten liitto ry
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta Näkövammaisten liitto ry on tutustunut luonnokseen hallituksen esitykseksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta. Näkövammaisten liitto on näkövammaistyötä tekevien yhdistysten yhteistyöjärjestö sekä näkemisen ja näkövammaisuuden asiantuntija. Suomessa näkövammaisia ihmisiä on noin 55 000, joista alle 18-vuotiaita on noin 1000–1500. Koska varhaiskasvatus koskee myös näkövammaisia lapsia ja heidän perheitään sekä näkövammaisia vanhempia ja heidän lapsiaan, olisi ollut perusteltua, että opetus- ja kulttuuriministeriö olisi toimittanut lausuntopyynnön myös Näkövammaisten liitolle. Näkövammaisten ja muulla tavoin vammaisten ihmisten osallistaminen päätöksentekoon ajoissa Näkövammaisten liitto pitää lakiesitystä lähtökohdiltaan hyvänä ja kannatettavana. Sen kautta on mahdollista edistää YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta (SopS 26–27/2016, vammaissopimus) ja sen velvoitteiden täyttämistä Suomessa. Varhaiskasvatuksen lainsäädäntöä uudistettaessa on perusteltua erikseen huomioida sopimuksen vammaisia lapsia koskeva 7 artikla sekä koulutusta koskeva 24 artikla. YK:n vammaissopimus on Suomea sitova ja voimassa laintasoisena. Sen tehtävänä on ohjata kansallisen lainsäädännön kehittämistä. Kyse ei ole pelkästään arvopohjasta tai ideologiasta. Lisäksi Näkövammaisten liitto korostaa YK:n vammaissopimuksen artiklan 4 kohdan 3 velvoitetta: laadittaessa ja toimeenpantaessa lainsäädäntöä ja politiikkaa, joilla yleissopimusta pannaan täytäntöön, tulee vammaiset henkilöt osallistaa neuvotteluihin. Varhaiskasvatuslain muuttamisen osalta tämä tarkoittaa, että näkövammaisten ja muulla tavoin vammaisten lasten ja heidän huoltajiensa sekä näkövammaisten ja muulla tavoin vammaisten huoltajien ja heidän lastensa näkemyksien kuuleminen lain valmisteluvaiheessa olisi pitänyt toteuttaa tiiviimmässä yhteistyössä vammaisjärjestöjen kanssa. Inkluusio Eduskunnan perustuslakivaliokunta katsoi varhaiskasvatuslakiesitystä koskevassa lausunnossaan (PeVL 17/2018 vp), että varhaiskasvatusta koskevaa sääntelyä on ensisijaisesti arvioitava perustuslain 19 §:n 3 momentissa tarkoitettuna sosiaalipalveluna, vaikka tehtävä on siirretty opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle. Samanaikaisesti on huomioitava, että YK:n vammaissopimus edellyttää vammaiset ihmiset osallistavaa koulutusjärjestelmää kaikilla tasoilla. Vammaisilla lapsilla, koululaisilla ja opiskelijoilla on oikeus saada opetusta yleisessä koulutusjärjestelmässä yhdenvertaisesti muiden kanssa ja siihen tarvittava yksilöllinen tuki. Tämä ei estä sitä, että vammainen lapsi saa opetusta sopivan kokoisessa pienryhmässä tai varhaiskasvatusympäristössä, joka ei ole lähimpänä hänen kotiaan, jos se on paikka, jossa turvataan hänen oikeutensa ja etunsa parhaiten. Inkluusio (inclusion) tai inklusiivinen kasvatus (inclusive education) viittaavat YK:n ja Unescon kehittämään ajattelutapaan, jossa korostetaan kaikkien vammaisten ihmisten oikeutta kuulua tavallisiin yhteisöihin sen sijaan, että heidät sijoitettaisiin erillisiin palvelujärjestelmiin. Näkövammaisten liitto huomauttaa Vammaisfoorumi ry:n tapaan, että hallituksen esitysluonnoksessa toistuvia inkluusion ja inklusiivisuuden käsitteitä ei ole avattu riittävästi (esim. S. 16–17). “Kaikille yhteinen” ei ole lainsäädännöltä edellytettävän täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden kannalta riittävän selkeä ja yksiselitteinen ilmaisu. Esityksessä on nykyistä tarkemmin tuotava esiin esimerkiksi, millä keinoilla vammaisen lapsen yksilöllisiä tarpeita tunnistetaan kattavasti sekä esimerkkejä siitä, millaisilla kaikille sopivilla toimintatavoilla ja toisaalta yksilöllisiin tarpeisiin vastaavilla tuen muodoilla ammattilaiset voivat poistaa esteitä eli toteuttaa inkluusiota. Osa näistä on toimeenpanoon liittyviä kysymyksiä, mutta lainsäädännöllä on ohjattava varhaiskasvatuksen järjestäjiä luomaan edellytykset myös vammaisten lasten oikeuksien toteutumiselle. Toimenpiteiden lisäksi varhaiskasvatuksen järjestäjältä on edellytettävä niiden toteutumisen seurantaa ja arviointia. Näkövammaisten liitto yhtyy Vammaisfoorumin ja Varhaiskasvatuksen opettajien liiton näkemykseen siitä, että kolmiportaisen tuen lainsäädäntö on liian väljä eikä varhaiskasvatuksessa riittävästi ohjata tuen tarpeen arviointiin. Lisäksi kunnissa on virheellisiä käsityksiä siitä, että kolmiportainen tuki etenee aina portaittain. Mikäli näkövammaisen lapsen yksilöllinen tilanne vaatii, tulee tuen taso päättää sen hetkisen avun tarpeen mukaan. Tämä tarkoittaa, että näkövammaisen lapsen tulee tarvittaessa saada erityisen tuen päätös jo varhaiskasvatuksen alussa. Vaikutusarviointi Esityksessä on arvioitu lakimuutoksen vaikutuksia lapsiin ja perheisiin yleisellä tasolla. Näkövammaisten liitto huomauttaa, että on tehtävä myös vammaisvaikutusten arviointi. Kyse on vaikutusarvioinnista, jossa esityksen vaikutuksia arvioidaan vammaisten lasten ja heidän perheidensä sekä vammaisten vanhempien ja heidän lastensa kannalta. Näkövammaisten liitto yhtyy Vammaisfoorumin esitykseen vammaisvaikutusten arvioinnista, jota on lyhyesti kuvattu alla. Eduskunnan tarkastusvaliokunta käsitteli kevätistuntokaudella 2021 omana asianaan säädösehdotusten vaikutusarviointia. Vammaisfoorumi oli 24.3.2021 tarkastusvaliokunnan kuultavana ja jätti sille kirjallisen asiantuntijalausunnon. Vammaisfoorumin näkemys on, että on tarpeen kehittää vammaisvaikutusten arviointi. Vammaisvaikutusten arviointi on hyvää ennakoivaa oikeusturvaa vammaisten ihmisten ihmisoikeuksien ja oikeustilan vaikutusten arvioinnissa. Tarkastusvaliokunnalle jättämässään kirjallisessa asiantuntijalausunnossa Vammaisfoorumi katsoi, että vammaisvaikutusten arvioinnista tulee saada normaali menettely säädösvalmistelussa. Varhaiskasvatuslaki 3 § Varhaiskasvatuksen tavoitteet Pykälän 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että varhaiskasvatuksen tavoitteena olisi tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista inklusiivisesti. Yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että tavoitteena on inklusiivisuuden periaatteiden toteutuminen, kaikille yhteinen varhaiskasvatus. Näkövammaisten liitto huomauttaa, ettei yksityiskohtaisten perustelujen termiä inklusiivisuus ole avattu riittävän laajasti. Inklusiivisuuden käsitettä on kuvattu muualla hallituksen esityksen luonnoksessa, mutta sen riittävän laaja kuvaus puuttuu tästä. Näkövammaisten liitto esittää, että inkluusio ja inklusiivisuus on määriteltävä selkeästi ja täsmällisesti pykälän 3 yksityiskohtaisissa perusteluissa. 3 a luku Oikeus varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen Lakiin esitetään lisättäväksi uusi 3 a luku. Luvussa säädettäisiin lapsen oikeudesta varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen, annettavasta tuesta ja tuen toteutuksesta sekä tuen tarpeen arvioinnista, hallintopäätöksen antamisesta ja muutoksenhausta. Näkövammaisten liitto kannattaa uutta 3 a lukua. On hyvä, että näkövammaisen lapsen varhaiskasvatuksessa tarvitseman tuen antaminen yhtenäistyy. Samoin on hyvä, että tuesta varhaiskasvatuksessa on suora jatkumo tukeen esiopetuksessa ja perusopetuksessa. 15 a § Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen Pykälän 1 momentin mukaan varhaiskasvatukseen osallistuvalla lapsella olisi oikeus saada hänen yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa tai hyvinvointinsa edellyttämää tukea heti tuen tarpeen ilmettyä osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa. Pykälän 2 ja 3 momentissa säädettäisiin varhaiskasvatuksessa annettavan tuen rakenteesta. Lapsen edun ensisijaisuus on kannatettavaa. Todellisuudessa lapsen etu voidaan ymmärtää eri tavoilla. Näkövammaisten liitto esittää, että varhaiskasvatuslain 4 §:n lapsen etu- käsitteen oikeudellinen merkitys avattaisiin nyt lausuntokierroksella olevan esityksen käsittelyn yhteydessä. Tällöin olisi mahdollista tarkentaa arkikieliseltä kuulostavan sanaparin merkitystä ja varmistaa, että se ymmärretään oikein. Tällä hetkellä on havaittavissa virheellisiä tulkintoja. Pykälän 2 momentin mukaan, jos 1 momentissa tarkoitettu tuki ei olisi riittävää tai lapsi tarvitsee vahvempaa tukea, olisi tukea tehostettava matalalla kynnyksellä lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Näkövammaisten liitto huomauttaa, että tehostetun tuen määritelmä ja ennen kaikkea, mitä tehostettu tuki tarkoittaa käytännössä, jää epäselväksi. Jotta tehostettu tuki olisi samanlaista kaikkialla, sen selkeämpi kuvaus ja määrittely on välttämätöntä. Epäselväksi jää myös se, miten voidaan varmistaa, että varhaiskasvatuksen henkilöstöllä (mukaan lukien erityisopettaja) on riittävä osaaminen arvioida tuen tarvetta. On välttämätöntä, että näkövammaisten lasten kohdalla tuen tarpeen arviointi tehdään yhteistyössä esimerkiksi keskussairaalojen kuntoutusohjaajien kanssa, jotka ovat erikoistuneet näkövammaisten ihmisten erityiskysymyksiin. Tällä hetkellä on nähtävissä, että osa heikkonäköisistä lapsista jää vaille riittävää tukea, koska varhaiskasvatuksessa ei osata nähdä heidän tuen tarvettaan eikä tuen tarvetta arvioida yhteistyössä näkövammaisalan ammattilaisten kanssa. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa 2 momentissa tarkoitettu tuki ei olisi riittävää tai lapsi tarvitsisi tukea vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymisestä tai muusta oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta johtuen. Tällöin tukea olisi annettava yksilöllisesti suunniteltuna erityisenä tukena. Näkövammaisten liitto huomauttaa, että momentin yksityiskohtaisia perusteluja tulee tarkentaa. On muistettava, että YK:n vammaissopimuksen myötä yksilöllinen tarve määritellään tapauskohtaiseksi, joten yksityiskohtaisissa perusteluissa oleva esimerkkejä sisältävä luettelo on aiheellista tarkistaa. Näkövammaisten liitto pitää kannatettavana, että varhaiskasvatukseen osallistuvan vammaisen lapsen oikeusturvaa parannetaan siten, että erityisestä tuesta tehdään hallintopäätös. 15 b § Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus Pykälän 1 momentin mukaan tuki voisi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä. Näkövammaisten liitto huomauttaa, ettei yksityiskohtaisissa perusteluissa esitettyä luetteloa tule nähdä kattavana vaan esimerkkeinä. Varhaiskasvatuksen henkilöstön osaamisen lisääminen on oleellista. Näkövammaisten liitto pitää välttämättömänä, että osaamisen lisääminen mainitaan myös varhaiskasvatuslaissa. Näkövammaisten lasten osalta keskeinen taho on oppimis- ja ohjauskeskus Valteri ja etenkin sen Onervan toimipisteessä oleva näkövammaisosaaminen. Yhteistyötahoina on hyvä muistaa myös vammaisjärjestöt. Esimerkiksi Näkövammaisten liitossa on näkövammaisuuteen liittyvää erityisosaamista, jota varhaiskasvatuksen henkilöstö voi tietyin osin käyttää oman työnsä tukena. Pykälän 2 momentin mukaan mitoitusta koskevaa sääntelyä ei luonnoksessa esitetä muutettavaksi. Näkövammaisten liitto huomauttaa, että tässä tapauksessa esityksen tavoitteena oleva yksilöllisen tuen kehittäminen jää toteutumatta. Näkövammaisen lapsen kohdalla on kyse myös henkilöstön riittävyydestä. Näkövammaisen lapsen tosiasiallisen tuen tarpeen toteutumisen varmistamiseksi on perusteltua säätää tarkemmin lapsiryhmien koosta tilanteissa, joissa ryhmässä on vammainen tai muu tukea tarvitseva lapsi. Päiväkotiryhmän kokoa etenkin 3 vuotta täyttäneiden kohdalla on perusteltua rajata, jos ryhmässä on vammainen tai muu tukea tarvitseva lapsi. Jos vammaisella tai muulla tukea tarvitsevalla lapsella ei ole henkilökohtaista avustajaa, on asetuksessa säädettävä, että hänen katsotaan olevan ryhmässä yksilöllisten tarpeidensa mukaan vähintään kahden lapsen paikalla. Lisäksi Näkövammaisten liitto huomauttaa, että osa-aikaisessa varhaiskasvatuksessa olevat lapset tulee ryhmäkokoa koskevissa säännöksissä huomioida siten, etteivät lapsiryhmien koot tosiasiassa joidenkin ryhmän lasten varhaiskasvatuksen osa-aikaisuuteen vedoten pääse nousemaan suunniteltua suuremmiksi. 15 c § Tuen tarpeen arviointi Näkövammaisten liitto esittää, että tuen tarpeen arviointi tehdään yhteistyössä tarvittaessa myös kuntoutusohjaajien ja vammaisjärjestöjen kanssa. Esimerkiksi näkövammaisen lapsen kohdalla on merkityksellistä kuulla näkövammaisalan ammattilaisten näkemyksiä varhaiskasvatuksen henkilöstön ja perheen näkemysten rinnalla. Varhaiskasvatussuunnitelmassa on tärkeää kirjata tarkasti näkövammaisen lapsen tuki. Näkövammaisten liitto pitää tärkeänä, että varhaiskasvatuslakiin kirjataan selkeästi, mitkä lapsen erityiseen tukeen liittyvät sisällöt tulee kirjata varhaiskasvatussuunnitelmaan. Näin ei jäisi tulkinnanvaraisuutta eikä epäselvyyttä siitä, mitä tukea näkövammainen lapsi tarvitsee. Pykälän 4 momentissa todetaan, että arvioinnissa toimitaan yhteistyössä huoltajien kanssa. Näkövammaisten liitto huomauttaa, ettei esityksessä ole tietoa siitä, kuka ja millä tavoin on vastuussa siitä, että vammaisen lapsen huoltajat saavat riittävästi tietoa tukitoimista ja niiden merkityksestä. Lisäksi on muistettava, että näkövammaisen huoltajan on saatava kyseinen tieto saavutettavassa muodossa, jotta hän voi hyödyntää tietoa yhdenvertaisesti näkevien vanhempien kanssa. 15 d § Päätös annettavasta tuesta Pykälän 1 momentin mukaan 15 a §:n 3 momentin mukaisesta erityisestä tuesta olisi tehtävä hallintopäätös. Päätöksessä olisi mainittava lapselle annettavat tuen muodot ja tukipalvelut. Päätöksessä päätettäisiin ehdotetun lain 15 a §:n 3 momentin mukaisesta erityisestä tuesta ja lain 15 b §:n mukaisesta lapselle annettavasta tuesta ja tuen toteutuksesta. Tarkempi tuen käytännön toteuttaminen, esimerkiksi pedagogiset keinot ja toteuttamistapojen intensiivisyys kirjattaisiin lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. On kannatettavaa, että varhaiskasvatuksessa annettavasta erityisestä tuesta tehdään hallintopäätös. Päätöksen on oltava riittävän selkeä, jotta sitä ei voi tulkita väärin. 35 § Päiväkodin henkilöstön mitoitus Näkövammaisten liitto kannattaa esitystä, ettei avustajaa lasketa mukaan henkilöstömitoitukseen. Muut pykälään liittyvät kommentit Näkövammaisten liitto on esittänyt 15 b §:n kohdalla. Tämä siksi, että Näkövammaisten liitto katsoo, että vammaisten lasten tuen tarpeen arvioinnissa ryhmän koko ja siinä työskentelevän henkilöstön määrä ja laatu liittyvät tuen järjestämisen kokonaisuuteen. 2 § Muutoksenhaku varhaiskasvatusoikeutta, lapselle annettavaa tukea ja varhaiskasvatukseen ottamista koskevaan päätökseen Näkövammaisten liitto pitää välttämättömänä, että vammaisen lapsen varhaiskasvatuksen 15 d §:ssä tarkoitettua tukea koskevan päätöksen muutoksenhakuprosessissa on varmistettava, että oikaisuvaatimus käsitellään viipymättä asian luonteen vuoksi. Näkövammaisten liitto ry Jukka Tahvanainen Sari Kokko toimitusjohtaja järjestöjohtaja
      • Kehitysvammaisten Tukiliitto ry
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Kehitysvammaisten Tukiliitto ry on valtakunnallinen kansalais- ja ihmisoikeusjärjestö, jonka noin 170 jäsenyhdistyksessä on yli 16 000 henkilöjäsentä. Tavoitteemme on kehitysvammaisten ja vastaavaa tukea tarvitsevien ihmisten osallisuuden sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen, ja se, että perheet saavat tarvitsemansa tuen. Tukiliitto kiittää mahdollisuudesta lausua tästä tärkeästä ehdotuksesta. Varhaiskasvatuksen tukea koskevien tarkempien säännösten lisääminen varhaiskasvatuslakiin on uudistus, jota Tukiliitto monen muun tahon tavoin on vaatinut jo pitkään. Tarkemman sääntelyn puuttuessa tuen saamisessa varhaiskasvatukseen on paljon vaihtelua ja puutteita, joista saamme yhteydenottoja muun muassa lakineuvontapalveluumme. Pidämme uudistusta siten yleisellä tasolla erittäin tärkeänä ja kannatettavana. Sillä voidaan osaltaan edistää YK:n vammaissopimuksen (SopS 27/2016) mukaisten oikeuksien toteutumista huomioiden erityisesti koulutusta koskeva 24 artikla ja vammaisia lapsia koskeva 7 artikla. Varhaiskasvatuslakia ehdotetuin tavoin uudistettaessa on nähdäksemme syytä huomioida erityisesti myös YK:n lapsen oikeuksien sopimus (SopS 60/1991), mm. sen 3 ja 23 artiklat, sekä tuore kansallinen lapsistrategia, jossa yhtenä keskeisenä linjauksena on haavoittuvassa asemassa olevien lasten, kuten vammaisten lasten, aseman turvaaminen ja heidän tarpeidensa tunnistaminen nykyistä paremmin. Vaikka kannatamme vahvasti tuesta säätämistä varhaiskasvatuslaissa ja pidämme tätä lakiehdotusluonnosta siten lähtökohdaltaan hyvänä ja monia esitettyjä muutoksia oikeansuuntaisina, haluamme kuitenkin tuoda esiin tiettyjä ehdotukseen liittyviä huolenaiheita ja tehdä niihin liittyviä parannusehdotuksia. Näillä parannusehdotuksilla voitaisiin nähdäksemme turvata ehdotettua paremmin tukea tarvitsevien lasten oikeudet varhaiskasvatuksessa YK:n vammaissopimuksen ja lapsen oikeuksien sopimuksen edellyttämällä tavalla. Tukea koskevien säännösten lisäämistä varhaiskasvatuslakiin on suunniteltu pitkään. On vähän harmi, että esitys on tästä huolimatta joiltain osin hiukan keskeneräisen oloinen, eikä esimerkiksi YK:n vammaissopimusta ja sen keskeistä sisältöä ja merkitystä varhaiskasvatuksen tuen kannalta ole avattu ja huomioitu esityksessä tarpeeksi. Myös vaikutusarvioinnit ovat nähdäksemme varsin puutteelliset erityisesti vammaisiin lapsiin ja heidän perheisiinsä liittyvien vaikutusten sekä uudistuksen arvioitujen kustannusten osalta. Ei ole realistista, että kustannuksia syntyisi vain päätöksentekoprosessista ja tarvittavista henkilöstölisäyksistä, vaan myös muilla tukitoimilla sekä sillä, että oletettavasti tukea tarvitsevien lasten varhaiskasvatukseen osallistuminen yleistyisi tuen saatavuuden parantuessa, on varmasti kustannusvaikutuksia. Toisaalta tutkitusti varhaislapsuuden tukeen ja esimerkiksi juuri varhaiskasvatukseen käytetyt varat ovat mitä tuottavin investointi. Syrjäytymistä on tehokkainta ehkäistä ja kaikkien lasten osallisuutta ja toimijuutta vahvistaa jo pienestä pitäen. Samalla inkluusio riittävällä tuella on selkeästi Suomea velvoittava ihmisoikeusvelvoite, eikä siitä tällöin edes voida kustannussyistä tinkiä, jos ja kun haluamme asianmukaisesti noudattaa ihmisoikeussopimuksia, joihin olemme sitoutuneet. Myös lausuntokierros on asian tärkeyden huomioiden kohtuullisen lyhyt, mikä saattaa vaikeuttaa esimerkiksi pienempien järjestöjen osallistumista prosessiin. Vammaisjärjestöjä ei ole ennen tätä lausuntokierrostakaan otettu mukaan ehdotuksen valmisteluun, vaikka juuri vammaiset lapset yleensä tarvitsevat tukea pystyäkseen osallistumaan yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa varhaiskasvatukseen, ja vammaisjärjestöt ovat tuoneet tuesta säätämisen tärkeyttä vahvasti esiin jo pidempään. Suomi on ratifioinut YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 27/2016), ja se on Suomessa lain tasoisena voimassa. Suomen valtion on sopimuspuolena toteutettava kaikki asianmukaiset lainsäädännölliset, hallinnolliset ja muut toimet yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien täytäntöön panemiseksi. Yleissopimuksen tarkoituksena on edistää, suojella ja taata vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden ihmisarvon kunnioittamista. Vammaissopimuksen 4.3 artiklan mukaisesti kaikissa vammaisia henkilöitä koskevissa päätöksentekoprosesseissa on neuvoteltava tiiviisti vammaisten henkilöiden kanssa sekä osallistettava heidät, mukaan lukien vammaiset lapset, heitä edustavien järjestöjen kautta. Vammaisyleissopimusta valvova YK:n vammaiskomitea on antanut osallistamisvelvoitetta koskevan yleiskommentin nro 7 (General Comment No. 7 (2018) on participation of persons with disabilities, including children with disabilities, through their representative organizations, in the implementation and monitoring of the Convention), jossa on tarkennettu sitä, mitä osallistamisvelvoitteen täysimääräinen toteutuminen sopimuspuolilta edellyttää. Osallistamisvelvoite koskee nimenomaisesti lainsäädännön sekä yleissopimuksen laatimis- ja toimeenpanoprosessia, mutta ulottuu yhtä lailla kaikkeen muuhun vammaisia koskevaan päätöksentekoon. Artiklan määräysten toteutuminen edellyttää viranomaisilta oma-aloitteista aktiivisuutta vammaisten henkilöiden mukaan ottamiseksi eri prosesseihin. Osallistamisoikeuksien toteutumiseksi tulee varmistaa osallistamisprosessin esteettömyys ja saavutettavuus. Nähdäksemme 4.3 artikla ei tässä lainvalmisteluprosessissa ole toistaiseksi riittävästi toteutunut. Toivomme kuitenkin, että esimerkiksi vammaisjärjestöjen tällä lausuntokierroksella antama palaute otetaan esityksen jatkovalmistelussa huolellisesti huomioon ja että järjestöjä osallistetaan tarpeen mukaan ko. jatkovalmisteluun hyödyntäen järjestöjen asiantuntemusta myös muilla tavoin kuin vain lausunnonantajina. Pykäläkohtaiset kommentit 3 § Varhaiskasvatuksen tavoitteet Pidämme erittäin hyvänä ja kannatettavana ehdotusta lisätä varhaiskasvatuksen tavoitteita koskevaan pykälään nimenomaisesti se, että tavoitteena on tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteutumista inklusiivisten periaatteiden mukaisesti. YK:n vammaissopimuksen, jonka kanssa säädettävän kansallisen lainsäädännön on oltava sopusoinnussa, 24 artikla edellyttää vammaiset opiskelijat osallistavaa koulutusjärjestelmää kaikilla tasoilla. Vammaisilla lapsilla on oikeus saada opetusta yleisessä koulutusjärjestelmässä yhdenvertaisesti muiden kanssa ja siihen tarvittava yksilöllinen tuki. Inkluusion käsitettä tulisi avata tarkemmin myös tässä varhaiskasvatuksen inklusiivisuudesta säätävässä pykälässä eikä vain ehdotuksen nykytilan arviointia koskevassa kohdassa, jossa ei esimerkiksi ole selkeästi kuvattu inkluusion velvoittavuutta ihmisoikeusnormiston pohjalta eikä riittävästi avattu sen merkitystä yleisesti eikä varhaiskasvatuksen kontekstissa. Inkluusion tarkasteluun saisi nähdäksemme hyvin johtoa esimerkiksi YK:n vammaiskomitean vammaissopimuksen 24 artiklaa koskevasta yleiskommentista nro 4 (General Comment No. 4 (2016) on the right to inclusive education), jossa muun muassa avataan inkluusion käsitettä ja esitetään inklusiivisen koulutuksen keskeisiä tunnusmerkkejä. Tässä kohtaa on tarpeellista huomioida myös vammaisuuden nykyinen YK:n vammaissopimuksen mukainen määritelmä ja käsite. Vammaissopimuksella täsmennetään myös vammaisuuden määritelmää uudella tavalla, jossa vammainen henkilö ei ole toiminnan kohde, vaan toimija. Sopimuksen mukaan vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Vammaisten lasten kannalta inkluusiossa keskeistä on, että sen edellyttämä tarpeellinen tuki annetaan heti tarpeen ilmetessä. Tämä tarkoittaa, että lapsen toimintamahdollisuuksia tuetaan heti, kun huomataan tuen tarpeen olevan ilmeinen, eikä jäädä odottamaan lapselle diagnoosia. Vammaissopimuksessa määritelty ympäristössä kohdattu este vähentää lääketieteellisen diagnoosin merkitystä, sillä kyse on ennemminkin esteiden poistamisesta sopimuksen ja yhdenvertaisuuslain määrittelemien positiivisen erityiskohtelun ja kohtuullisten mukautusten avulla, joihin muun muassa kolmiportaiseksi malliksi kutsuttu menettely liittyy. Perusteluissa tulee inkluusion osalta käydä selväksi myös se, että erilaiset pienryhmät ja integroidut ryhmät varhaiskasvatuksessa ovat edelleen mahdollisia. Inkluusiossa on kyse ikään kuin liukuasteikosta, jolta toteutetaan kullekin lapselle ”suurin mahdollinen inkluusio” lapsen tarpeet, etu sekä lapsen ja perheen näkemykset huomioiden, eikä siitä, että kaikki lapset tuen tarpeistaan riippumatta olisivat aina yleisissä varhaiskasvatusryhmissä. Myös muunlaisia ryhmiä tarvitaan, ja niitä tulee jatkossakin olla joustavasti tarjolla tukea tarvitseville lapsille heidän tarpeidensa mukaan. Lisäksi katsomme, että ainakin pykälän perusteluissa on syytä avata myös sitä, että inkluusio edellyttää sitä, että ensisijainen vaihtoehto myös tukea tarvitsevalle lapselle on lähipäiväkoti. Ylipäänsä velvoittavamman lähipalveluperiaatteen kirjaamista varhaiskasvatuslakiin samansuuntaisesti perusopetuslain lähikouluperiaatteen kanssa olisi syytä harkita. Lähipäiväkotiin pääsy on usein erityisen tärkeää, kun lapsella tai vanhemmalla on vamma, koska kulkeminen kauemmas on tällöin helposti tavallista hankalampaa. Vammaiselle lapselle on yleensä myös erityisen tärkeä integroitua lähiyhteisöön myös sitä kautta, että hän saa käydä samaa päiväkotia kuin hänen sisaruksensa ja oman asuinalueen lapset yleensä käyvät. Lain perusteluissa on silti hyvä tehdä selväksi myös se, että tukea tarvitsevan lapsen varhaiskasvatus voidaan järjestää muualla kuin lähipäiväkodissa silloin, kun se on kyseisen lapsen etua parhaiten toteuttava ratkaisu. 15 a § Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen Lakiehdotuksella otettaisiin varhaiskasvatuksessa käyttöön perusopetuksen tavoin kolmiportaisen tuen malli, jolloin luotaisiin vahvempi jatkumo varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. Varhaiskasvatuksen yleisestä, tehostetusta ja erityisestä tuesta säädettäisiin varhaiskasvatuksen tukea koskevan uuden 3 a luvun, johon tätä kokonaisuutta koskevat säännökset varhaiskasvatuslaissa on nähdäksemme selkeä koota, ehdotetun 15 a §:n kolmessa momentissa siten, että kullekin tuen tasolle on oma momenttinsa. Tukiliitto katsoo, että on sinänsä kannatettavaa pyrkiä siihen, että tukijärjestelmä säilyy samankaltaisena varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. Toisaalta kun laaditaan uutta järjestelmää ja uusia säännöksiä toimintaan, joka luonteeltaan ja toimintaympäristöltään kuitenkin eroaa perusopetuksesta, on järkevää ja perusteltua hyödyntää mahdollisuus olla toistamatta perusopetuksen kolmiportaisessa tuessa ilmenneitä haasteita. Perusopetuksen tukea on arvosteltu muun muassa joustamattomuudesta sekä tehostetun ja erityisen tuen rajanvedon epäselvyydestä, ja nämä molemmat ongelmat tulevat selvästi esiin myös Tukiliiton lakineuvontaan tulevissa yhteydenotoissa. Ongelmien taustalla on esimerkiksi osaamisen ja resursoinnin puutteita, mutta myös säännösten tulisi paremmin tukea sitä, että tukea saisi aina joustavasti silloin, kun sille on tarve, ja että vahvinta eli erityistä tukea saamaan ohjauduttaisiin nykyistä varmemmin aina, kun lapset etu ja tarpeet sitä edellyttävät. Ehdotetusta pykälästä perusteluineen ei nähdäksemme käy riittävän selvästi ilmi, että kyse kolmiportaisessa tuessa ei ole porras kerrallaan etenemisestä, vaan riittävän vahvaa tukea on saatava heti, kun sille on tarve. Myöskään tuen tehostamisen ei pitäisi vaatia minkäänlaista ”paperisotaa”, vaan sen tulee tehostua aina yksilöllisten tarpeiden mukaisesti, eli siis jo ennen kuin varhaiskasvatussuunnitelmaa on ehditty päivittää ja tukipäätöstä tehdä, jotka toki tulee myös tehdä ilman aiheetonta viivytystä. Näitä asioita on syytä tähdentää perusteluissa. Esimerkiksi kehitysvammaisille ja vastaavaa tukea tarvitseville lapsille on yleensä tarpeen tehdä erityisen tuen päätös heti siitä alkaen, kun he aloittavat varhaiskasvatuksessa. Kun oppimisen tukea jatkossa kaikki kouluasteet huomioiden mahdollisesti kehitetään eteenpäin, olisi nähdäksemme aiheellista pohtia myös tukimallin nimeä, koska ”kolmiportainen tuki” luo helposti kaavamaista kuvaa tuesta. Esimerkiksi ”yksilöllinen tuki” tai ”joustava tuki” tms. kuvaisivat paremmin sitä, miten tuen tulee joustavasti mukautua kunkin lapsen yksilöllisiin tarpeisiin. Ehdotetun pykälän 3 momentti on nyt kirjoitettu siten, että sen perusteella vaikuttaa siltä, että käytännössä ainakin kaikki jo diagnoosin omaavat vammaiset lapset sekä myös ne lapset, joilla on jo todettu tuen tarvetta aiheuttavaa kehityksen viivästymistä ja/tai oppimisen vaikeutta (vaikkei varsinaista diagnoosia olisikaan vielä vahvistettu), kuuluisivat varhaiskasvatuksessa erityisen tuen piiriin. Vaikka kohderyhmiemme lapset pääsääntöisesti kuuluvat erityisen tuen piiriin, tällainen linjaus voi joidenkin lasten kohdalla osoittautua ongelmalliseksi, jos esimerkiksi erityistä tukea ei saisikaan lähipäiväkotiin, toisin kuin tehostettua tukea, ja lapsi tämän vuoksi ohjautuisi eri päiväkotiin kuin sisarukset/kaverit. Lisäksi tässä olisi aika iso ero perusopetukseen, jossa yhä useampi lapsi - omissa kohderyhmissämme tosin nykyään usein ilmeisen perusteettomasti - ohjataan tehostetun tuen piiriin erityisen tuen sijasta, jolloin tuen jatkuminen yhtenäisenä varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen ei aina toteutuisi. Jos tehostetun ja erityisen tuen rajaa lähdetään selkiyttämään, se tulee joka tapauksessa tehdä varmistaen, ettei rajanveto jätä erityisen tuen ulkopuolelle lapsia, joiden edun ja tarpeiden valossa se on heille sopivin tuen taso, ja että tuen tarpeen ja oikean tason määrittely perustuu lapsen toimintakykyyn ja yksilöllisiin tarpeisiin, eikä esimerkiksi diagnooseihin. Haluamme nostaa tämän pykäläehdotuksen perusteluiden osalta esiin vielä 1 momentin perusteluissa mainitun lapsen edun ensisijaisuuden näkökulman. Sitä on nähdäksemme syytä avata nykyistä tarkemmin perusteluissa. Tällä hetkellä lapsen edun käsitteen ymmärtämisessä ja soveltamisessa on usein isoja haasteita. Lapsen etua saatetaan muun muassa katsoa liian yksioikoisesti vain jostain tietystä näkökulmasta, vaikka esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja sen tulkintakäytäntöjen (kuten lapsen oikeuksien komitean sopimuksen 3 artiklasta hyväksymä yleiskommentti nro 14) valossa kyse tulisi olla sen tapaus- ja tilannekohtaisesta arvioinnista, mikä ratkaisuvaihtoehto kokonaisuutena arvioiden parhaiten toteuttaa lapsen perus- ja ihmisoikeuksia. 15 b § Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus Tukiliitto katsoo, että erilaiset tuen muodot ja tukipalvelut olisi selkeyden vuoksi parempi pykälässä eriyttää omiin momentteihinsa. Ehdotamme lisäksi pykälään lisättäväksi nimenomaisesti sen, että tuen sisältö määritellään aina lapsen yksilöllisten tarpeiden perusteella. Ehdotus perusteluineen on myös vielä kovin yleisluontoinen erilaisten tuen muotojen ja tukipalveluiden sekä niiden eri tuen portaille sijoittumisen osalta (esimerkiksi ovatko kaikki tuen muodot käytössä kaikilla tuen tasoilla, ja edellyttääkö erityinen tuki aina varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa tukea ja minkälaisin määrin). Ehdotusta tulisi tältä osin vielä täsmentää. Muuten käytännössä esimerkiksi vammaiset lapset ovat eri kunnissa ja päiväkodeissa helposti keskenään hyvinkin eriarvoisessa asemassa tarvittavan tuen saamisen suhteen. Tuen muotona tulisi huomioida myös ne muutokset, joita lapsen osallistuminen mahdollisesti edellyttää varhaiskasvatusympäristöön, esimerkiksi aistiesteettömien tilojen järjestäminen. Avustajapalveluiden osalta on aiheellista perusteluissa selventää sitä, että kun lapsella on tarve nimenomaan henkilökohtaiselle avustajalle, avustaja tulee saada henkilökohtaisena. Lisäksi on nähdäksemme syytä korostaa nykyistä vahvemmin kielen ja kommunikaation merkitystä: lapsella on oltava vahva oikeus ymmärtää ja tulla ymmärretyksi varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen kieltä koskevan 8 §:n muutostarpeet viittomakielisten lasten näkökulmasta on myös syytä selvittää lain jatkovalmistelun yhteydessä. Varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämien apuvälineiden osalta pykälästä on syytä poistaa sana ”käyttöä” eli puhua vain apuvälineistä, jottei synny mielikuvaa, ettei varhaiskasvatuksesta tulisi järjestää lapselle varhaiskasvatukseen osallistumiseksi tarpeen olevia apuvälineitä, vaan että varhaiskasvatuksessa tulisi käyttää lapsella jo valmiiksi muiden tahojen järjestäminä olevia apuvälineitä. Lapsen henkilökohtaiset muuallakin kuin päiväkodissa tarvitsemat apuvälineet tulevat toki normaalisti terveydenhuollosta ja joissain tilanteissa osin myös vammaispalveluista tai esimerkiksi vakuutuksen perusteella. Kuitenkin silloin, kun kyse on nimenomaan päiväkodin normaaliin toimintaan, kuten vaikkapa retkiin, yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa osallistumiseen tarvittavista apuvälineistä, joita lapsella ei muuten ole käytössään, apuvälineen järjestämisen tulee olla varhaiskasvatuksen vastuulla samalla tavoin kuin opetukseen osallistumisen edellyttämät erityiset apuvälineet perusopetuksessa tulevat opetuksen järjestäjältä eivätkä esimerkiksi terveydenhuollosta tai vammaispalveluista. Varhaiskasvatuksen kuljetuksista ei ole tällä hetkellä säädetty varhaiskasvatuslaissa, vaikka lapsi voi tarvita niitä vammansa vuoksi, kun siirtymiset varhaiskasvatukseen ja sieltä kotiin eivät lapsen haasteiden, apuvälineiden jne. vuoksi onnistu samalla tavalla kuin muilla perheillä. Tämän sijaan perheet ohjataan hakemaan varhaiskasvatuksen kuljetuksia varten tarvittaessa vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluita. Kyse on kuitenkin vamman vuoksi nimenomaan varhaiskasvatukseen pääsemiseksi tarvittavasta tuesta ja siksi nähdäksemme varhaiskasvatuksen tukeen ja yhdenvertaiseen varhaiskasvatukseen keskeisesti liittyvästä asiasta. Lisäksi lain nykyinen 11.2 § ei kohtele (ks. myös KHO:n ratkaisu KHO:2018:3) yhdenvertaisesti lapsia, jotka saavat ravintonsa vamman vuoksi esimerkiksi PEG-napin kautta, vaikka heille tulisi kuulua sama oikeus ruokailuun kuin kaikille muillekin lapsille varhaiskasvatuksessa. Tukiliitto katsoo, että myös oikeudesta vamman tai vastaavan syyn vuoksi tarvittaviin kuljetuksiin tai erityisravintoon tulisi säätää varhaiskasvatuslaissa, sillä niitä voidaan nähdäksemme pitää esimerkiksi YK:n vammaissopimuksen mukaisina tosiasiallista yhdenvertaisuutta turvaavina positiivisina erityistoimina. Ehdotuksessa ja sen perusteluissa on ylipäätään hyvin tärkeää tehdä selväksi, että varhaiskasvatuksessa tarvittavat tuen muodot ja tukipalvelut tulevat varhaiskasvatuksen järjestäjältä, eikä niiden järjestäminen ole esimerkiksi vammaispalveluiden vastuulla. Lisäksi tulisi pohtia, olisiko tuesta säätämisen yhteydessä asian selkiyttämiseksi syytä muuttaa samalla myös lain 7 §:n 2 momenttia, jottei siitä synny kuvaa, että lapsen varhaiskasvatuksen tuen tarpeisiin vastaamisesta vastuussa voisi olla jokin muu taho kuin varhaiskasvatuksen järjestäjä. Sinänsä yhteistyö esimerkiksi vammaisen lapsen asioissa eri toimijoiden kesken on erittäin tärkeää, ja sitä olisi syytä korostaa ja avata vahvemmin tämän ehdotuksen perusteluissa. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja kuntoutuksen yhteistyölle on yleensä suuri tarve, mutta sen käytännön toteutuminen on muun muassa neuvontaamme tulevien yhteydenottojen perusteella hyvin kirjavaa. Vähintään perusteluissa erilaiset tuen muodot ja tukipalvelut olisi syytä käsitellä yhden valtavan pitkän kappaleen sijasta omissa kappaleissaan. Lisäksi tämä lause perusteluiden ensimmäisessä kappaleessa on nähdäksemme hyvin ongelmallinen: ”tuen toteuttamistapa jäisi paikalliseen ja tapauskohtaiseen harkintaan”. Jotta ei muodostuisi kuvaa siitä, että kyseessä olisi jonkinlainen vapaa harkinta, lausetta olisi syytä korjata ja tähdentää siinä erityisesti sitä, että lapsen yksilölliset tarpeet ja etu määrittävät aina sen, millaista tukea hänelle tulee tarjota. Tuen tulee vastata tarpeisiin ja olla muutenkin lapsen edun mukaista. Harkintavaltaa rajoittaa myös esimerkiksi yhdenvertaisuusperiaate. Tuen tarpeisiin vastaamisessa ei siis ole vapaata harkintavaltaa, vaan se on varsin tarkasti normitettua, minkä tulisi välittyä myös pykälän perusteluista. Tukiliitto pitää tärkeänä 4 momenttia yhteistyöstä silloin, kun tukea tarvitseva lapsi osallistuu useamman kuin yhden varhaiskasvatuksen järjestäjän tai tuottajan varhaiskasvatukseen. 15 c § Tuen tarpeen arviointi Pykälän 1 momentin perusteluista voi nyt saada sen käsityksen, että lapsen pitäisi saada yleistä tukea ennen tehostetun tuen saamista ja tehostettua tai vähintään yleistä tukea ennen erityisen tuen saamista, koska perusteluiden mukaan ennen vahvemman tuen antamisen aloittamista lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattaisiin tuen vaikuttavuuden ja toteutettujen tukitoimien arviointi. Jotta tuki olisi yksilöllisen tarpeen ja lapsen edun mukaista sekä vaikuttavaa, sen antamisessa ei tule voida edetä vain kaavamaisesti portaittain, vaan jo heti päiväkodin aloituksesta alkaen lapsen tulee voida saada esimerkiksi erityistä tukea, kun hänen tarpeensa ja etunsa sitä edellyttävät. Ongelmallista tässä kohdassa on myös se, että siitä saa käsityksen, että tukea alettaisiin antaa vasta, kun kuvattu tukiprosessi on käyty läpi ja päätös tuesta on tehty, vaikka nähdäksemme lähtökohtana tulee lapsen edun näkökulmasta olla se, että tuen tarpeisiin vastataan joustavasti heti niiden ilmetessä, vaikka varsinainen tukea koskeva arviointi- ja päätöksentekoprosessi veisikin kauemmin aikaa. Ehdotamme pykälän 2 momentista poistettavaksi sanat ”tarpeen mukaan”, koska varhaiskasvatuksen erityisopettajan asiantuntemusta tulee olla mukana prosessissa aina, kun arvioidaan lapsen tuen tarpeita, tukitoimia ja niiden toteuttamista. Pykälän 3 momentin mukaiseen sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisen osallistumiseen tuen tarpeen arviointiin pitäisi riittää myös se, että lapsen huoltaja katsoo sen aiheelliseksi, koska huoltajalla on esimerkiksi vammaisen lapsen osalta yleensä paras tieto ja ymmärrys lapsen palveluiden kokonaisuudesta ja häntä tukevien ammattilaisten verkostosta. Pykälää perusteluineen on aiheellista muuttaa tämän mukaisesti. Tukiliitto katsoo lisäksi, että lapsen oman osallisuuden turvaamiseksi arvioitaessa hänen tuen tarpeitaan pykälän perusteluissa tulisi korostaa sitä, että lapsen omaa näkemystä tulisi näiltä osin aina myös selvittää lapsen iän ja tuen tarpeet huomioivalla tavalla. 15 d § Päätös annettavasta tuesta Tukiliitto katsoo, että vähintään pykälän perusteluissa on syytä selventää, että huoltaja voi varhaiskasvatuksessa hakea myös yleistä tai tehostettua tukea saavalle lapselle lain 15 b §:n mukaisia tukipalveluita ja muitakin tuen muotoja, jotka erityisen tuen osalta voidaan saattaa muutoksenhaun kohteeksi, ja hänen tulee saada hakemukseensa muutoksenhakukelpoinen päätös. Muussa tapauksessa huoltajan ja lapsen oikeusturva riittävän tuen saamisen osalta jää liian heikoksi, eikä malli avustamis-, tulkitsemis- ja apuvälinepalvelujen osalta tällöin tältä osin myöskään vastaisi perusopetuksen kolmiportaisen tuen mallia. Myös se tulee tehdä selväksi, että huoltaja voi hakea varhaiskasvatuksessa olevalle lapselle erityistä tukea, jolloin hakemukseen tulee antaa muutoksenhakukelpoinen päätös. Näin voidaan välttää perusopetuksessa yhä yleisempiä ongelmatilanteita, joissa tehostettua tukea annetaan (usein käytännössä siksi, että se on hallinnollisesti kevyempää) lapselle, joka esimerkiksi vammansa vuoksi olisi kuitenkin erityisen tuen tarpeessa. Ehdotuksessa tulisi nimenomaisesti huomioida se, miten tulisi toimia tilanteessa, jossa huoltaja vastustaa joidenkin varhaiskasvatuksen järjestäjän tarpeelliseksi arvioimien tuen muotojen tai tukipalvelujen antamista lapselle. Tältä osin on syytä korostaa ehdotuksessa huoltajan kanssa tehtävän tiiviin yhteistyön merkitystä, jotta vältyttäisiin jopa lapsen ottamiseen pois varhaiskasvatuksesta johtavilta konfliktitilanteilta. Pykälän mukaiseen päätökseen tulisi harkita säätää kirjattavaksi myös lapsen varhaiskasvatuksen järjestämispaikka. Lisäksi on perusteltua pohtia, tulisiko pykälässä säätää tarkemmin päätöksen päivittämisestä ainakin aina tuen tarpeiden muutosten sitä edellyttäessä. Yksityisessä varhaiskasvatuksessa tukea tarvitsevien lasten tilanne on tällä hetkellä usein erittäin ongelmallinen. Vaikka kyse olisi kunnan palveluseteli- tai ostopalvelupäiväkodeista, tukea tarvitsevia lapsia ei yleensä joko lainkaan oteta näihin päiväkoteihin, vaikka kyseessä saattaa olla oman alueen ainoa päiväkoti, jonne menevät normaalisti kaikki alueen lapset, eli myös sisarukset, kaverit jne., tai sitten tuen tarpeiden ilmetessä tai kasvaessa lapsi laitetaan pois yksityisestä päiväkodista. Tähän vammaisten ja muiden tukea tarvitsevien lasten syrjivään kohteluun on erittäin tärkeä puuttua tässä uudistuksessa. Pykälän perusteluissa todetaankin varhaiskasvatuslain ja jatkossa siten myös näiden tukipykälien koskevan myös yksityisiä palveluntuottajia, pois lukien perheen itse työsopimussuhteisesti palkkaama hoito. Kuitenkin esityksen taloudellisia vaikutuksia koskevassa osiossa (4.2.1) katsotaan olevan kunnan harkinnassa, korvaako se yksityiselle ostopalvelun tai palvelusetelipalvelun tuottajalle lapsen varhaiskasvatuksessa tarvitsemasta tuesta aiheutuvia kustannuksia. On oletettavaa, että tällöin käytännössä hyvin moni tuen tarpeessa oleva lapsi ei jatkossakaan pääsisi tällaiseen päiväkotiin tai joutuisi tuen tarpeen ilmetessä tai lisääntyessä pois sieltä, kuten ehdotuksen 4.2.3 luvussakin ennakoidaan. Lisäksi huoltajan hankkiessa lapselle palvelun kunnan maksamalla yksityisen hoidon tuella ehdotuksessa pidetään todennäköisenä, että erityisen tuen tarpeessa oleva lapsi siirtyisi kunnan järjestämään varhaiskasvatukseen. Ehdotuksella ei näin ollen nähdäksemme pystytä saattamaan tuen tarpeessa esimerkiksi vammansa vuoksi olevia lapsia perus- ja ihmisoikeussääntelyn edellyttämällä tavalla yhdenvertaiseen asemaan muiden lasten kanssa varhaiskasvatuksen saamisen osalta. Ehdotusta tulee siten tältä osin tarkastella uudelleen ja muuttaa niin, että varhaiskasvatuksen tuen tarpeessa olevat lapset voivat tosiasiassa yhdenvertaisesti muiden kanssa saada myös yksityistä varhaiskasvatuslain piiriin kuuluvaa varhaiskasvatusta. 23 § Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma Tukiliitto katsoo tarpeelliseksi, että esitystä selkiytettäisiin sen osalta, mistä tuen muodoista päätetään 15 d §:n mukaisella päätöksellä, ja mitkä vain kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. 35 § Päiväkodin henkilöstön mitoitus ja 38 § Perhepäiväkodin henkilöstön mitoitus Tukiliitto katsoo, että sääntelyn tulisi ehdotettua vahvemmin ja selkeämmin lähteä siitä, että ryhmän lasten yksilölliset tuen tarpeet määrittäisivät ryhmän koon ja henkilöstön määrän. Tätä voitaisiin edistää esimerkiksi sillä, että todettaisiin kunkin vammaisen tai muusta syystä erityisen tai tehostetun tuen tarpeessa olevan lapsen olevan lapsiryhmässä yksilöllisistä tarpeistaan riippuen vähintään kahden lapsen paikalla. Pykäliä tai vähintään perusteluita olisi nähdäksemme tarpeen täsmentää myös siltä osin, että todettaisiin, että pykälissä mainitulla avustajalla tarkoitetaan lapselle myönnettyä henkilökohtaista avustajaa. Ryhmä- tai päiväkotikohtainen avustaja ei aina tosiasiassa ole tukea tarvitsevan lapsen käytettävissä, vaan lapsen tuen tarpeisiin vastaamiseksi tarvitaan myös ryhmän muilta aikuisilta tavanomaista isompaa työpanosta. Lisäksi yhdymme Vammaisfoorumin ehdotukseen siitä, että varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrää suhteessa tehostettua tai erityistä tukea saavien lasten määrään muutetaan kohtuullisemmaksi ja säädetään minimisuhdeluvuksi 1:50 (eli vähintään 1 erityisopettaja 50 tukea tarvitsevaa lasta kohti), jotta erityisopettajalla on lain ja lasten tarpeiden edellyttämin tavoin mahdollisuus osallistua henkilöstön ohjaamiseen ja lapsen yksilöllisten tarpeiden ja tukitoimien toteutumisen arviointiin ja seurantaan. 62 § Muutoksenhaku varhaiskasvatusoikeutta, lapselle annettavaa tukea ja varhaiskasvatukseen ottamista koskevaan päätökseen Laissa tulee säätää huoltajan oikeudesta tehdä hakemus ja saada muutoksenhakukelpoinen päätös tuen tasosta riippumatta tukipalveluista (avustamis-, tulkitsemis- ja apuvälinepalveluista) sekä niistä tuen muodoista, joista 15 d §:n mukaan päätetään ko. pykälän mukaisessa päätöksessä. Lisäksi huoltajan tulee voida hakea lapselle päätöstä erityistä tuesta varhaiskasvatuksessa ja saada siihen muutoksenhakukelpoinen päätös. Nämä muutoksenhakumahdollisuudet on huomioitava tässä pykälässä. Lopuksi Tämä erittäin tärkeä ja pitkään odotettu uudistus on tarpeen tehdä huolella ja varata myös sen toimeenpanoon ja toimeenpanon tueksi riittävät resurssit, jotta tukea tarvitsevien lasten yhdenvertaisuus varhaiskasvatuksessa jatkossa todella toteutuu. Investoinnit siihen, että kaikki lapset pystyvät osallistumaan varhaiskasvatukseen ja saavat sieltä hyvän pohjan koulutielleen, ovat mitä tehokkainta ja vaikuttavinta pitkällä aikavälillä erittäin kalliiksi tulevan syrjäytymisen ennaltaehkäisyä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää varhaiskasvatusammattilaisten osaamisen kehittämiseen niin ihmisoikeusosaamisen kuin konkreettisesti lasten tuen tarpeisiin ja heidän kanssaan toimimiseen liittyvään osaamiseen, kuten autismiosaamiseen sekä vuorovaikutukseen, kommunikaatioon ja apuvälineisiin liittyvään osaamiseen. On myös tarpeen huomioida tämän uudistuksen suhde meneillään olevaan oppimisen tuen kehittämiseen, jossa on tärkeää jatkossakin turvata tuen jatkumo varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen sekä myös toiselle asteelle. Jatkovalmistelussa huomiota tulee kiinnittää myös ainakin varhaiskasvatuksen psykologi- ja kuraattoripalveluiden tuomiseen lakiin perustuvaksi osaksi varhaiskasvatuksen tukea sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajan antaman tuen tarkempaan järjestämiseen. Lisäksi uudistuksessa on huomioitava uudistuva vammaispalvelulainsäädäntö sekä muut keskeiset valmisteilla olevat uudistukset, kuten kuntoutuksen uudistaminen. Vammaispalvelulain uudistustyössä on vielä auki, myönnetäänkö myös uuden lain mukaan joillekin vammaisille lapsille edelleen varhaiskasvatus kuntouttavana vammaispalveluna, kuten sitä tällä hetkellä järjestetään kehitysvammalain mukaisena kuntouttavana palveluna. Mikäli uudessa VPL:ssa säädetään kuntouttavasta varhaiskasvatuksesta, on tarpeen selkiyttää sen suhde varhaiskasvatuslain mukaisiin palveluihin, tai VPL-uudistuksen edetessä tätä uudistusta hitaammin selkiyttää kehitysvammalain mukaisen kuntouttavan varhaiskasvatuksen palvelun suhde varhaiskasvatuslain mukaiseen varhaiskasvatukseen. Kuntouttavan varhaiskasvatuksen toteuttaminen vaatii joka tapauksessa tiivistä yhteistyötä vammaispalveluiden ja varhaiskasvatuksen sekä tarvittavien muiden tahojen, kuten kuntoutuksen ja terveydenhuollon, ammattilaisten kesken. Jos kuntouttava varhaiskasvatus ei ole mukana uudistuvassa vammaispalvelulaissa, se nähdäksemme entisestään korostaa sen tärkeyttä, että varhaiskasvatuksen ammattilaiset myös lakiperusteisesti tekevät lapsen asioissa tarvittavan tiivistä yhteistyötä kuntoutuksesta vastaavien tahojen kanssa, ja kuntouttavaa lähestymistapaa toteutetaan mahdollisuuksien mukaan varhaiskasvatuksessa sekä myös esimerkiksi mahdollistetaan terapioiden toteuttamista varhaiskasvatuspäivän aikana varhaiskasvatuksen tiloissa, kun se on lapsen edun mukaista. Lausunnon keskeinen sisältö Tukiliitto kannattaa varhaiskasvatuksen tukea koskevien säännösten ottamista varhaiskasvatuslakiin ja pitää sitä erittäin tärkeänä esimerkiksi kehitysvammaisten ja vastaavaa tukea tarvitsevien lasten yhdenvertaisen varhaiskasvatukseen osallistumisen kannalta. Vaikka pidämme ehdotuksen lähtökohtia sinänsä hyvinä ja kannatettavina, ehdotamme kokonaisuuteen tiettyjä muutoksia, joilla pystyttäisiin paremmin varmistamaan se, että tukisääntely tosiasiassa edistää YK:n vammaissopimuksessa ja lapsen oikeuksien sopimuksessa vammaisille ja muille tukea tarvitseville lapsille turvattujen oikeuksien toteutumista. Kannatamme inklusiivisuuden nimenomaista huomiointia varhaiskasvatuslaissa myös pykälätasolla, mutta perusteluita olisi sen osalta syytä kirkastaa niin, että niistä esimerkiksi selkeästi käy ilmi mm. Suomea velvoittavan YK:n vammaissopimuksen edellyttävän inklusiivista koulutusjärjestelmää kaikilla tasoilla. Aivan olennaista inkluusiossa on myös ajoissa annettu riittävä tuki – jos sitä ei ole, kyse ei ole inkluusiosta. Tärkeää on lisäksi tuoda esiin, ettei inkluusio tarkoita sitä, ettei esimerkiksi pienryhmiä voisi enää olla, vaan kullekin lapselle on inkluusion ”janalta” yhdessä perheen kanssa etsittävä hänen tarpeidensa ja etunsa näkökulmasta paras ratkaisu. On perusteltua tavoitella varhaiskasvatukseen saman kaltaista tuen mallia kuin perusopetuksessa, jotta varmistetaan tuen sujuva jatkumo, mutta perusopetuksen tukijärjestelmän ongelmakohtia ei kannata kopioida varhaiskasvatukseen. Tämä edellyttää esimerkiksi tehostetun tuen ja erityisen tuen rajakohtien selventämistä. Erityisen tuen piiriin tulee ohjautua aina, kun sille on tarve. Keskeistä on myös se, että tuki ja tuen portaiden välillä siirtyminen olisi mahdollisimman saumatonta ja joustavaa ja yksilölliset tarpeet ja tilanteet huomioivaa. Sitä on syytä erityisesti korostaa, että kyse kolmiportaisessa tuessa ei ole porras kerrallaan etenemisestä, vaan lapset tarpeet ja etu ovat aina määrääviä sen osalta, mitä tukea lapselle annetaan, ja esimerkiksi vaikeimmin vammaiset lapset saavat siten yleensä jo alusta alkaen erityistä tukea. Tuen muotoja ja tukipalveluita sekä niiden käyttöä tuen eri portailla on nähdäksemme tarpeen vähintään perusteluissa avata selkeämmin ja yksityiskohtaisemmin, tarkentaen esimerkiksi sitä, että varhaiskasvatukseen osallistumiseen tarvittavat apuvälineet tulevat varhaiskasvatuksen järjestäjältä. Oikeudesta varhaiskasvatuksen kuljetuksiin olisi perusteltua säätää laissa, ja ruokailua koskeva säännös tulisi muuttaa yhdenvertaisesti myös erityistarpeisten lasten ruokailun kattavaksi. Vähintään lain perusteluissa on tarpeen selventää, että huoltaja voi aina hakea lapselle varhaiskasvatuksen tukitoimia, kuten avustajaa, ja on oikeutettu saamaan hakemukseen muutoksenhakukelpoisen päätöksen, vaikka lapsi ei ole erityisen tuen piirissä. Huoltajan tulee voida hakea lapselle myös erityistä tukea ja saada siitä muutoksenhakukelpoinen päätös. Ehdotuksessa tulee huoltajan kanssa tehtävää yhteistyötä korostaen huomioida tilanteet, joissa huoltaja vastustaa tuen antamista lapselle. Erityistä tukea koskevaan päätökseen tulisi harkita säätää kirjattavaksi myös lapsen varhaiskasvatuksen järjestämispaikka. Tukea tarvitsevan lapsen tulee yhdenvertaisesti voida saada sitä myös yksityisessä varhaiskasvatuksessa, minkä takaamiseksi lakiin on tehtävä tarvittavat muutokset. Varhaiskasvatusryhmän lasten yksilöllisten tuen tarpeiden tulisi nähdäksemme vahvemmin määrittää ryhmän koko ja tarvittavan henkilöstön määrä. Varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrää suhteessa tehostettua tai erityistä tukea saavien lasten määrään tulisi muuttaa kohtuullisemmaksi. Varhaiskasvatuslain muutosten toimeenpano on resursoitava riittävästi, panostaen muun muassa varhaiskasvatuksen ammattilaisten osaamisen kehittämiseen, ja lain toteutumista on seurattava sekä puututtava mahdollisesti ilmeneviin ongelmiin. Ehdotuksen kustannus- ja vammaisvaikutukset olisi nähdäksemme tarpeen arvioida vielä perusteellisemmin. Varhaiskasvatuksen tukea tulee kehittää myös jatkossa muun muassa osana oikeus oppia -kehittämistyötä. Suhde esimerkiksi vammaispalveluihin ja uudistuvaan vammaispalvelulakiin on tehtävä selväksi siten, ettei varhaiskasvatuksen tukea kaadu vammaispalveluiden järjestettäväksi, mutta vammaispalveluiden, samoin kuin esimerkiksi kuntoutuksen ammattilaisten, kanssa tehdään lapsen tarpeiden ja edun mukaisesti tarvittaessa tiivistä yhteistyötä.
      • Suomen CP-liitto ry
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Suomen CP-liitto kannattaa varhaiskasvatuslakiin esitettyjä muutoksia ja pitää lakiuudistuksen tavoitteita erittäin tärkeinä. Lapsen subjektiivinen oikeus varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen on keskeinen osa lapsen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn turvaamista. Uudistuksen yhteydessä on huomioitava, että kun uusi vammaispalvelulaki tulee voimaan, varhaiskasvatusta tulee saada kuntouttavana varhaiskasvatuksena yksilöllisen tarpeen mukaan diagnoosista riippumatta. Suomen CP-liitto edustaa syntymästä saakka neurologisesti liikuntavammaisia ihmisiä, joilla on lähes aina elämänmittainen tarve laaja-alaiseen ja välttämättömään tukeen toimintarajoitteidensa takia. Monilla liikuntavammaan liittyy myös aistiyliherkkyyksiä, aistivammoja, kielellisiä vaikeuksia tai hahmottamisen vaikeuksia. Erityisen merkittävänä rajoitteena voi olla myös puhevamma, jolloin käytössä on erilaisia kommunikointikeinoja, kuten kuvakansiot tai tukiviittomat. Kohderyhmämme lapset tarvitsevat erityisesti ympärilleen osaavaa ja sitoutunutta henkilökuntaa, jotta lapsi kokee toimintaympäristönsä turvalliseksi ja tulee ymmärretyksi. 1.Laissa tulee määritellä erikseen ja selkeämmin, mikä käytännössä on tehostettua tukea ja mikä erityistä tukea. Perusopetuksessa käydään parhaillaan keskustelua erityisen tuen määrittelystä. Myös erityisen tuen ja tehostetun tuen rajapinta on epäselvä. Tämä voi johtaa siihen, että lapsi jää ilman tarvitsemaansa tukea, mikäli ollaan epävarmoja minkä tuen piiriin lapsi kuuluisi ja mitkä ovat kriteerit erityiselle tuelle. Saako esimerkiksi lapsi, joka tarvitsee liikkumisen apuvälinettä ja avustajaa liikkumiseen ja ruokailuun aina erityistä tukea? 2.Tuen tulee olla joustavaa ja lapsen yksilöllisen tarpeen mukaista. Tukea tulee muuttaa lapsen tarpeiden muuttuessa. Erityisen tuen päätös muutoksenhakukelpoisena hallintopäätöksenä vahvistaa lapsen ja perheen oikeusturvaa. On hyvä, että tuen antamisesta vastuussa oleva taho määritellään laissa, mutta toivomme täsmennystä kunkin tukitoimen asianmukaisesta toteutumisesta vastuussa olevasta hallinnonalasta. Esityksessä todetaan, että palvelun järjestäjien ja tuottajien ratkaisut tuen järjestämisestä voivat erota paljonkin eli riskinä ovat viiveet ja ongelmat tuen toimeenpanon sisällössä. Pidämme kuitenkin hyvänä, että tehostettua tukea voi saada intensiteetiltään kasvavasti ilman hallintopäätöksiä. Tällöin lapsi ei jää ilman tukea silloinkaan, kun erityisen tuen hallintopäätösprosessi on meneillään. Tuen tehostaminen matalalla kynnyksellä ja tuen käyttäminen joko lyhytkestoisesti tai jatkuvana ovat hyviä asioita. 3. Kohderyhmämme lapsilla motorinen toimintakyky rakentuu hermoston kehitysvaiheessa intensiivisellä kuntoutuksella ja harjoituksilla, joita tulisi voida integroida lapsen kaikkiin toimintaympäristöihin. Edustamillamme lapsilla saattaa olla monia näkymättömiä kognitiivisia kehityshaasteita, kuten kielellisiä, hahmottamisen tai tunnesäätelyn vaikeuksia, joihin tarvitaan terapioiden lisäksi varhaiskasvatuksen osaamisalueen pedagogista tukea. Erityisen tuen rakenne on kirjattu hyvin lakiesityksen yksityiskohtaisiin perusteluihin, mutta toivomme 15 c § perusteluihin vahvempaa velvoitetta varhaiskasvatuksen toimijoiden yhteistyöhön sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten kanssa erityisesti lapsen apuvälineitä, kuntoutusta, avustamista ja terveydenhoidollisia toimenpiteitä koskevissa asioissa. Moniammatillisuus, varhaiskasvatuksen ja terveydenhuollon saumaton yhteistyö sekä jatkumo esiopetuksesta perusopetukseen vammaisen lapsen tilanteessa keskeistä. Perheiden aito osallistaminen on huomioitava kaikessa varhaiskasvatukseen liittyvässä toiminnassa, kuten lapsen tuen kartoituksessa, suunnittelussa ja toteutuksessa. Kohderyhmämme lasten ja heidän vanhempiensa jaksamisen kannalta lapsen kuntoutuksen onnistunut integrointi päiväkotipäivään on ratkaisevaa. Kuntoutuksen tulee olla oikea-aikaista ja se vaatii lapselta kunnollista vireystilaa, joten ei voida ajatella, että kuntoutusta toteutetaan väsyneenä päiväkotipäivän jälkeen. 4.Esityksessä on huomioitu tilanteet, joissa lapsi on useamman järjestäjän tai tuottajan järjestämässä varhaiskasvatuksessa esim. vuoroasumistilanteissa. Vuoroasumistilanteissa on syntynyt ongelmia ainakin koulukuljetusten onnistumisessa koulusta kotiin silloin, kun vanhemmat asuvat eri osoitteissa. Vastaavaa ongelmaa ei saisi syntyä myöskään varhaiskasvatustilanteissa. Jos lapsi tarvitsee kuljetuspalvelua varhaiskasvatukseen, ne tulee toteutua kodin tai päivähoitopaikan vaihtelevuudesta riippumatta lapsen yksilöllisen tarpeen mukaan. Myös yhteistyön korostaminen eri tahojen välillä vuoroasumistilanteissa on tärkeää. 5.Olemme huolissamme kotihoidossa olevien lasten ja muiden tuen ulkopuolelle jäävien lasten varhaiskasvatuksellisten psyykkisten ja sosiaalisten tuen tarpeisiin vastaamisesta. Kohderyhmäämme kuuluu lapsia, joilla perinteiseen säännölliseen ryhmätoimintaan osallistumisen estäviä liitännäisoireita, kuten vaikea epilepsia tai erilaisia yliherkkyyksiä. On tärkeää varmistaa, että myös nämä lapset saavat tarpeidensa mukaista tukea psyykkiseen ja sosiaaliseen kehitykseensä ja kasvuunsa. Toteamme tähän loppuun, että emme nähneet lausuntolomakkeeseen liitteen liittämismahdollisuutta, joten yllä on lausuntomme kokonaisuudessaaan, (Viite: Ministeriö pyytää lausunnon antajaa tiivistämään lausunnon päätteeksi lausuntoon sisältyvän keskeisimmän sisällön lyhyesti (enimmäispituus l sivu) otsikolla "Lausunnon keskeinen sisältö". )
      • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • LAUSUNTO SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry Varhaiskasvatuslakiin esitettävä tavoitteen muutos tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista inklusiivisesti on kannatettava. Ehdotuksen mukaan lapsella olisi lakisääteinen oikeus tarvitsemaansa tukeen ja varhaiskasvatukseen tulisi kolmiportaisen tuen malli, mikä tukee vahvempaa jatkumoa esi- ja perusopetukseen. Muutokset vahvistaisivat valtakunnallisesti lapsen tasavertaista oikeutta kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeen lapsen asuinkunnasta riippumatta, missä tähän saakka on ollut paikallisesti vaihtelevia käytäntöjä. SOSTE pitää ehdotettuja muutoksia tuen saamiseksi hyvinvointitalousinvestointina, mikä edistää koulutuspolulla etenemistä ja tulevaisuuden hyvinvointia sekä edistää terveys- ja hyvinvointierojen kaventumista. Tuen toteuttaminen inklusiivisesti edistää kokonaisvaltaista hyvinvointiajattelua varhaiskasvatuksen kaikessa toiminnassa. Kolmiportainen tuki Uudessa pykälässä lapsella olisi oikeus saada yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa tai hyvinvointinsa edellyttämää tukea heti tuen tarpeen ilmettyä osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa. Tuen tarpeen kasvaessa siirryttäisiin tehostettuun tukeen ja viimeisenä tukimuotona olisi erityinen tuki, josta olisi tehtävä hallintopäätös. SOSTE toteaa, että ehdotuksessa tulisi selkeämmin ilmetä ero tehostetun ja erityisen tuen välillä. Jotta jokainen lapsi saa tarvittaessa oikeanlaista tukea, tulee tuen saatavuuden kriteerien olla selkeät tulkinnanvaraisuuden välttämiseksi. Tarkempi määrittely tukee lapsen etua ja vähentää alueellista eriarvoisuutta. Henkilöstöresurssit SOSTE toteaa, että tuen toteutuvuus on riippuvainen riittävästä ja osaavasta henkilöstömäärästä, joka tulee varmistaa laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumiseksi kaikille lapsille. Lakiluonnoksen 35 §:ssä ehdotetaan muutosta päiväkodin henkilöstömitoitukseen. Sen mukaan, jos päiväkodissa on yksi tai useampi vammainen lapsi sekä viittaus tehostetun tai erityisen tuen tarpeessa olevaan lapseen, olisi nämä otettava huomioon lasten taikka henkilöstön lukumäärässä. SOSTE pitää ehdotusta perusteltuna.
      • Staden Jakobstad
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Yttrande om undervisnings- och kulturministeriets utkast till regeringspropositionen till riksdagen med förslag om ändring av lagen om småbarnspedagogik med målet att utveckla en modell för stöd i tre steg för småbarnspedagogiken. Småbarnspedagogiken i Jakobstad har valt att kommentera vissa paragrafer i form av frågeställningar. Allmänt Småbarnspedagogiken i Jakobstad anser att grundtanken, att ha samma 3-stegs stöd inom småbarnspedagogiken som i förskolan och den grundläggande utbildningen, är positiv i syfte att få en enhetlig stödmodell och på så vis skapa en jämlikare småbarnspedagogik och ge barnen det stöd de behöver. Det förutsätter ändå att processen med informationsöverföring fungerar tillräckligt smidigt, och att sekretessen inte är ett hinder för att flytta över nödvändig information mellan stadierna. Begreppen som används på svenska i lagförslaget är “starkare” och “särskilt” stöd, och överensstämmer inte med grundläggande utbildningens begrepp “intensifierat” och “särskilt” stöd. För att få en enhetlighet borde samma begrepp användas. Det är aningen märkligt att processen med småbarnspedagogikens lagförslag ses på separat, utan att ha granskat helheten med grundläggande utbildningen. 3 § Begreppet inklusion betonas, men kunde öppnas upp lite mera. Det lämnar en stor tolkningsmån i kommunerna hur inklusionen ser ut i praktiken, även om grunden i småbarnspedagogiken är väldigt inkluderande. 15 a § I texten, där man beskrivit grunderna för lagförslaget på finska, står det att stödet ska diskuteras och ges i samråd med vårdnadshavare, men ändå med barnens bästa i åtanke. Stöd ska ges oberoende av vårdnadshavarnas samtycke. Detta saknas i själva lagtexten, och det vore av vikt att öppna upp vilka befogenheter småbarnspedagogiken har i form av att ge stöd. Kan t.ex. ett mångprofessionellt samarbete inledas, utan vårdnadshavarnas samtycke, om det är för barnets bästa? Kan en talterapeut kallas till daghemmet utan vårdnadshavares tillstånd? Eller handlar det om sådant stöd som vi kan ge med den egna personalens kunnande och kompetens? Gränsen mellan de olika stödnivåerna är väldigt tolkningsbar, och vi önskar att detta öppnas upp mera i grunderna. Gemensamma blanketter kunde vara till nytta för att få en enhetligare linje. Beslutet på att stödnivån skulle ändra görs enligt lagförslaget av läraren eller specialläraren inom småbarnspedagogik. Stödåtgärder kan medföra kostnader vilket betyder att beslutet borde förankras hos den ansvariga tjänstemannen innan beslut görs. 15 b § och 35 § Stödet kan ordnas med pedagogiskt, strukturellt eller genom vårdande arrangemang. Det stöd som ges ska antecknas i barnets plan. Det är positivt att föra samman de olika dokumenten och på så vis skapa en översikt för både vårdnadshavare och den personal som jobbar med barnet. Enligt 35 § kan strukturella förändringar innebära minskad barngrupp eller genom att anställa assistent till gruppen. Är det tolkningsbart hur mycket gruppen ska minskas, eller kan detta förtydligas med exempelvis en koefficient? 15 c § och 15 d § Stödet ska bedömas minst en gång per år eller vid behov. Ett beslut ska fattas om stödet ändrar till särskilt stöd. Är beslutet om särskilt stöd tidsbundet, eller har kommunen rätt att göra nytt beslut och ändra på stödnivån om behovet ändrar? Hur tolkas övergången till förskolan, ska behovet då omvärderas eller är barnet per automatik på samma stödnivå i förskolan som inom småbarnspedagogiken? På vilket sätt syns den enhetliga linjen med stödformerna inom småbarnspedagogiken och förskolan för barnet och familjerna? Barn som deltar i både förskolan och den kompletterande småbarnspedagogiken kommer enligt nuvarande system behöva två olika beslut för stödet. Önskvärt vore att ett beslut kunde täcka barnets dag som helhet. I den finskspråkiga lagtexten står det att den kommun som är ansvarig för att ordna småbarnspedagogik ska stå för beslutet “järjestämisvastuussa oleva kunta”, medan det i den svenskspråkiga versionen står att beslutet ska fattas av den kommun där det småbarnspedagogiska verksamhetsstället finns. Detta strider mot varandra och vi önskar ett förtydligande. Den kommun (enligt 6§) som är ansvarig för att göra beslut på stödet, medan barnet deltar i småbarnspedagogiken i en annan kommun, är inte skyldig att stå för kostnaden. Detta kommer leda till diskussioner kommunerna emellan. Statsandelar betalas till barnets hemkommun och någon form av förtydligande kring hur kostnader fördelas önskas. Samma dilemma uppstår med privata aktörer inom småbarnspedagogiken. Om barnets hemkommun/eller kommunen enligt 6§ gör beslut på särskilt stöd, och de planerade åtgärderna ska skrivas in i barnets plan och förverkligas, flyttas ansvaret över på den privata aktören. Eftersom privata aktörer har rätt att välja sina klienter själv, kommer detta bli ojämlikt för barn med behov av stöd, som per automatik kommer bli tvungna att välja ett kommunalt daghem om inte kostnaderna delas. Övriga kommentarer och frågeställningar: Är planerna att beslutet om särskilt stöd matas in i VARDA? Hur kommer detta isåfall att påverkas om det är olika kommuner som gör beslutet, än den kommun/privat aktör som förverkligar småbarnspedagogiken i praktiken? Samarbetet med social- och hälsovården är viktigt, men för familjer uppstår en konfliktsituation då läkaren skriver rekommendation om t.ex. assistent, men det är upp till kommunerna att ordna stödet på mest ändamålsenliga sätt. I många paragrafer betonas personalens behov av fortbildning för att klara av att möta det behov av stöd som finns. Detta kunde redan diskuteras med utbildningsanordnare, så att de som nu studerar småbarnspedagogik skulle ha mera verktyg att möta stödbehovet. I kostnadskalkylen på 13,5 miljoner beräknas det att kommunerna anställer mera personal, men faktum är att det redan i dagens läge är svårt att hitta behörig personal som stannar kvar i branschen. På sikt borde det även jobbas för att höja statusen och lönenivån inom småbarnspedagogiken. Matilda Engström, Chef för småbarnspedagogiken i Jakobstad
      • ADHD-liitto ry
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • ADHD-liitto kiittää Opetus- ja kulttuuriministeriötä mahdollisuudesta lausua näkemyksemme hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamiseksi. Lausunnon keskeinen sisältö: Adhd on yleisin lasten neuropsykiatrisista häiriöistä ja sen esiintyvyys 6–18-vuotiailla on uusimpien meta-analyysien mukaan 3,6–7,2 %. Oireita on nähtävissä varhain, usein jo vauva- ja taaperoiästä alkaen, mutta diagnoosit tarkentuvat tavallisesti kouluiän lähestyessä tai kouluiässä. Lapsen toimintakykyä tukevat järjestelyt sekä tarvittavat pedagogiset tukitoimet tulisi aloittaa heti, kun lapsella havaitaan tarkkaavuuteen tai ylivilkkauteen liittyviä toiminta- tai oppimiskyvyn haasteita. Varhainen tuki parantaa niin adhd-oireisen lapsen kuin hänen perheensä hyvinvointia ja elämänlaatua sekä ehkäisee negatiivisia kehityskulkuja varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa sekä myöhemmin opiskelussa ja työelämässä. ADHD-liitto pitää esitystä lakiin lisättävästä 3 a luvusta perusteltuna ja erittäin kannatettavana. Lakiesitys mahdollistaa tuen saamisen mahdollisimman varhain ja oikea-aikaisesti sekä ennaltaehkäisee ongelmien kasautumista. On erittäin tärkeää mahdollistaa kolmiportaisen tuen toteutuminen varhaiskasvatuksessa heti, kun huolta lapsen kasvussa tai kehityksessä ilmenee eri tahoilla. Lisäksi pidämme tärkeänä, että tuen toteutuksesta, tuen tarpeen arvioinnista ja hallintopäätöksen antamisesta ja muutoksenhausta on tarkemmin säännelty laissa, jotta tuen toteutumista voidaan seurata ja arvioida. Kolmiportaisen tuen rinnalla myös lapsen tarvitseman terveydenhuollon kuntoutuksen ja tuen tulee mahdollistua kaikissa lapsen kehitysympäristöissä, mukaan lukien varhaiskasvatus. ADHD-liitto pitää hyvänä, että lakimuutoksen avulla edistetään tuen jatkumo varhaiskasvatuksen jälkeen esi- ja perusopetuksessa. Selkeän toimintamallin kehittäminen lapsen tukemiseksi keskeisissä nivelvaiheissa on tarpeellista, jotta voidaan varmistaa tiedon kulun siirtymisen lapsen mukana ja että lapsi saa tarvittavat tukitoimet myös uudella oppiasteella. On ensiarvoisen tärkeää edistää vanhempien ja varhaiskasvatuksen sekä perusopetuksen henkilöstön välistä yhteistyötä tiedon kulun ja tarvittavan tuen toteutumiseksi. Lakiesitys toteutuessaan edellyttää lisäresursointia sekä osaamisen vahvistamista varhaiskasvatuksessa, jotta voidaan tunnistaa mahdolliset tuentarpeet riittävän ajoissa sekä vastata tuentarpeisiin. Varhainen tuki tulisi pystyä toteuttamaan tarveperusteisesti, ilman edellytystä diagnosoinnista ja yhteistyössä perheen kanssa. ADHD-liittoon tulee paljon yhteydenottoja vanhemmilta koskien perusopetuslain toteutumista ja kokemus on, että vasta diagnoosi yleensä varmistaa tukitoimien saamisen, vaikka laissa sitä ei edellytetä. Siksi ADHD-liitto kantaakin huolta siitä, miten voidaan varmistaa tuen tasavertainen ja lainmukainen toteutuminen varhaiskasvatuksessa riippumatta siitä millä paikkakunnalla asuu tai osallistuuko julkisen vai yksityisen palveluntarjoajan järjestämään varhaiskasvatukseen.
      • Varhaiskasvatuksen Opettajien Liitto
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Varhaiskasvatuksen Opettajien Liiton VOL ry:n lausunto luonnoksesta hallituksen esityksestä eduskunnalle varhaiskasvatuslain muuttamisesta Yleistä On tärkeää, että varhaiskasvatukseen kaivattu lapsen kasvun ja kehityksen tuen lainsäädäntötyö on aloitettu. Jo pitkään on ollut tiedossa, etteivät kaikki lapset saa oppimiseensa ja kehitykseensä riittävää tukea varhaiskasvatuksessa. Tämän on vahvistanut myös vuoden alussa julkaistu opetusministeriön selvitys Kehityksen ja oppimisen tuki sekä inklusiivisuus varhaiskasvatuksessa (2021). Varhaiskasvatuksessa toteutuva kasvun ja oppimisen tuki on saatava vihdoinkin kuntoon koko maassa. Varhaiskasvatuksen Opettajien Liiton (VOL) lähtökohta on, että lapsen oppimisen tuen ketjusta tulee saada yhtenäinen, vahva jatkumo varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Tuen terminologia, prosessit ja toteutuminen tulee olla yhtenäisiä eri koulutusasteiden kanssa. Tutkimustulokset osoittavat, että varhainen tuki on tehokkainta ja hyvin toteutuessaan, sitä voidaan useissa tapauksissa keventää myöhemmillä asteilla. Käsillä olevassa lainsäädäntöuudistuksessa esitetään säädettäväksi lapsen oikeus varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen. VOL pitää hyvänä, että varhaiskasvatuksen lainsäädäntöön ollaan viimeinkin kirjaamassa lasten oikeus saada tarvitsemaansa tukea kehitykseensä ja oppimiseensa. Tämä on odotettu ja tärkeä edistysaskel varhaiskasvatuksessa, joka on siirtynyt osaksi koulutusjärjestelmää jo vuonna 2013. Kokonaisuutta tarkastellen VOL toteaa, että esityksessä on kuitenkin monin tavoin puutteita, jotka edellyttävät korjaamista. Lapsen oppimisen tuen portaiden tulee olla selkeämpi ja näiden välille tulee muodostua jatkumo VOL vaatii, että esityksessä oleva tuen käsitteistö tulee olla selkeämpi. Tuen portaiden välillä tulee olla selkeät erot ja jatkumo ja jokaisella portaalle tulee olla minivaatimus annettavalla tuelle. Seuraavilla tuen portailla tulee olla käytettävissä myös kaikki alempien portaiden tuen muodot ja tuen tulee vahvistua seuraavalle portaalle siirryttäessä. Varhaiskasvatuslaissa tulee säätää yksiselitteisesti tuen portaisuudesta. Varhaiskasvatuslaissa tulee lisäksi säätää sekä tuen järjestämistä ohjaavista tuen muodoista, myös vastuut ja muut periaatteet, jotka kirjataan varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin. Varhaiskasvatuksen erityisopettajan ja opettajan vastuuta tuen lainsäädännössä tulee vahvistaa VOL kummastelee, ettei esityksessä ole todettu varhaiskasvatuksen opettajan vastuuta tuen toteutumisesta ja arvioinnista yhdessä varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa. Molempien vastuut tulee ilmetä läpileikkaavana kautta lainsäädännön. Kysymyksessä on nimenomaan pedagogisesta oppimisen tuesta, joka nojautuu varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden toteutumiseen. Varhaiskasvatuksen erityisopettajan roolia tulee vahvistaa ja resursseista suurempi osa tulisi suunnata suoraan työskentelyyn lapsen kanssa. VOL toteaa, että varhaiskasvatuksen erityisopettajien ja hänen opetuksessaan olevien lasten enimmäismäärä tulee olla sitovasti säädetty laissa. Lisäksi on todettava selkeästi lapsen oikeus varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaan erityisopetukseen, sekä inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa että erityisryhmän opetuksessa. Tämä tarkoittaa varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa osa- ja kokoaikaista erityisopetusta. Selkeät linjaukset lainsäädäntötasolla ohjaavat nimenomaan turvaamaan lapselle annettavaa tukea käytännön tasolla, eivätkä jää kirjaustasolle. On selvää, että varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien pysyvästi riittävästä yliopistollisesta koulutuksesta tule huolehtia, sillä ilman opettajien osaamista ei varhaiskasvatussuunnitelmien mukaisesta pedagogisesta oppimisen tuesta voi puhua. Lisäksi VOL huomauttaa esityksestä, joka tehtiin Kehityksen ja oppimisen tuki sekä inklusiivisuus varhaiskasvatuksessa-selvityksessä (2021). Varhaiskasvatuksen opettajien osaamisen vahvistamiseksi ja lapsen saaman varhaiskasvatuslaadun ja tuen varmistamiseksi on varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien koulutustason nostamista maisteritasoiseksi pitää keskeisenä tavoitteena. Ylempi korkeakoulututkinto on koulutuksen vetovoimaa lisäävä tekijä kaikissa opettajakoulutuksissa, lisäten samalla vahvaa asiantuntijuutta ja vähentäen myös työssä koettua kuormittavuutta. Varhaiskasvatuksen määritelmän selkeyttäminen Erityisen pulmallinen kysymys on perhepäivähoidossa toteutettava lapsen kehityksen ja oppimisen tuki. Edellä todetun Kehityksen ja oppimisen tuki sekä inklusiivisuus varhaiskasvatuksessa-selvityksen (2021) mukaan kehityksen ja oppimisen tuki toteutuu varhaiskasvatuksessa hyvin vaihtelevasti, mikä asettaa lapset ja perheet eriarvoiseen asemaan. Tuen vaihtelevuus ja toteutumattomuus korostuvat yksityisessä varhaiskasvatuksessa ja perhepäivähoidossa. Nykyisen lainsäädännön ongelmallinen lähtökohta on se, että kaikissa varhaiskasvatusmuodoissa, myös perhepäivähoidossa pitäisi pystyä saavuttamaan samat tavoitteet, kuin varhaiskasvatuksen opettajan toteuttamassa ja vastuulla olevassa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen erityisopettajan neuvoa-antava rooli tai henkilöstön täydennyskoulutus ei riitä tasoittamaan näitä eroja. VOL katsoo, että tämä on keskeinen ongelma, joka tulee viimeistään nyt tunnustaa ja ratkaista. VOL toteaakin, että tuleekin tarkastella varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden soveltamisalaa eri varhaiskasvatusmuotojen kohdalla. Pedagoginen varhaiskasvatus tulee määritellä varhaiskasvatuksen opettajan vastuulla olevaksi toiminnaksi. Lasten yhdenvertaisuuden näkökulmasta asia tulee ratkaista pikaisesti. Pykäläkohtaiset kommentit 3§ Varhaiskasvatuksen tavoitteet VOL esittää, että 1 momentin 2 kohtaa muutetaan siten, että varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellista tasa-arvon toteuttamista inklusiivisesti. Tulkinnat inklusiivisuudesta ja sen toteuttamisesta ovat olleet ristiriitaisia. Toimivaan inkluusioon pyrkiminen edellyttää sen tunnustamista, että kaikki lapset eivät pärjää ryhmässä, jossa tuen resursseja ei ole vahvistettu, eikä esimerkiksi ryhmäkokoa ole pienennetty. VOL esittää, että tähän pykälään sekä sen perusteluihin lisätään seuraava kirjaus: Lapsella on kuitenkin tuen tarpeidensa mukaisesti oikeus myös varhaiskasvatuksen ja tuen toteuttamiseen pienryhmässä tai erityisryhmässä. VOL esittää lisäksi, että esityksen perustelutekstissä selkeytetään lainsäädännössä käytettyä inkluusion käsitettä. Tämä järjestyisi sillä, että perustelutekstissä kuvattu inklusiivisuus varhaiskasvatuksen järjestämisen periaatteena (s. 16—17) kuvataan myös perustelutekstissä kohdassa varhaiskasvatuksen tavoitteet 3 seuraavin kirjauksin: Inklusiivisten periaatteiden mukaisesti jokaisella lapsella on lähtökohtaisesti oikeus lähipalveluna ja omassa lapsiryhmässään toteutuvaan varhaiskasvatukseen ja siellä toteutuvaan kehityksen ja oppimisen sekä hyvinvoinnin tukeen. Inklusiivisen pedagogiikan toteuttamisen edellytyksenä varhaiskasvatuksessa on laadukas pedagoginen ja hoidollinen toiminta, erityispedagoginen osaaminen, kasvatus- ja opetushenkilöstön sitoutuminen inklusiivisiin periaatteisiin, ympäristön muokkaaminen lapsille sopivaksi ja yhteistyö vanhempien ja monialaisten ammattilaisten kanssa. Tärkeitä elementtejä ovat myös inkluusion johtaminen sekä inkluusion toteutumisen arviointi. Lain soveltajan kannalta perustelutekstien tulee ohjata mahdollisimman tarkkarajaisesti säädösten soveltamista, joka vähentää tulkinnallisten kysymysten ja erilaisten tulkintojen määrää. Nyt inkluusion käsitettä ei avata varsinaisessa lakitekstissä tai sen perustelutekstissä. Tämä on kuitenkin ensisijaisen tärkeää, koska tulkinnat inklusiivisuudesta ovat ristiriitaisia. 3a luku. Oikeus varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen 15 a § Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen Pykälän momenteissa on kuvattu tuen portaisuutta. VOL katsoo, että kirjaukset tuen muodoissa tulee olla konkreettisempia ja tuen portaiden välillä tulee olla selkeät erot, jotka muodostavat jatkumon niiden välille. Tuen kirjauksissa tulee ilmetä selkeästi, millaista tukea lapsen tulee vähintään kyseisellä tuen portaalla saada ja miten tuki vahvistuu seuraavalle portaalle siirryttäessä. Tuen vahvistuminen seuraavaan portaaseen tulee liittää erityisopettajan arvioon, opettajan antaman erityisopetuksen määrään ja kestoon. Tehostetussa tuessa lapsella tulee olla lainsäädännön turvaama oikeus erityisopettajan osa-aikaiseen erityisopetukseen vähintään viikkotasolla ja erityisessä tuessa kokoaikaista erityisopetusta joko tavallisessa lapsiryhmässä tai erityisryhmässä. Tuen tarpeen arvioinnissa ja toteuttamisessa sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajat ovat aivan keskeisessä asemassa, joka tulee kirjata suoraan lainsäädäntöön. Erityisopettajan vastuu ja asema tuen toteutumisen suhteen tulee vahvistaa vahvemmin jokaisen portaan kohdalla, kuin mitä se nyt esityksessä on ilmaistu. VOL katsoo, että tämän pykälän 1, 2 ja 3 momenttiin tulee saada konkreettisempia ja täsmällisempiä kirjauksia varhaiskasvatuksessa annettavan tuen portaisesta rakenteesta sekä sen terminologia tulee olla selkeä. Säännöskohtaisissa perusteluissa on listattu syitä, miksi tukea tulee tehostaa ja keitä tehostetun tuen piiriin mahdollisesti kuuluu. VOL esittää, ettei tämänkaltaista listausta lainsäädäntöön tule tehdä. Seurauksena saattaa olla, että tehostetun tuen piiriin ei pääse listauksen ulkopuolella olevia lapsia. Tuen tulee rakentua lainsäädännössä lapsen tosiasiallisille tarpeille, joka ei aina määrity sen mukaan, millainen diagnoosi lapsella mahdollisesti on. 15b§ Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus Tämän pykälän 1 momentissa on todettu, että lapselle annettava tuki voisi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten erityisopettajan palveluja ja monialaista yhteistyötä. Pykälässä on myös todettu, että yksi tuen muoto voisi olla erityisopettajan antama konsultaatio ja opetus. VOL esittää, että nämä tulee säätää täsmällisemmin siten, että tuki sisältää varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa konsultaatiota ja opetusta sekä lapselle annettava tuki sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyitä. Kirjausten tulee ohjata varhaiskasvatuksen järjestäjää ja tuottajaa yksiselitteisesti tuen järjestämiseen ja kirjausten tulee muuttaa selkeästi ohjaavaan muotoon. VOL esittää, että pykälä täsmennetään siten, että lapsen tuki sisältää varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa konsultaatiota ja opetusta. Tämä tulee lisätä myös perusteluteksteihin. Tuen portaille tulee lisätä määritteinä erityisopettajan osa-aikainen ja kokoaikainen erityisopetus. Lisäksi tuen portaille tulee määritellä erityisopettajan antaman opetuksen minimimäärä, sekä kokoaikainen ja osa-aikainen opetus ja erityisopettajan arviointi. VOL esittää, että lainsäädäntöön tulee lisätä erityisopettajien määrä suhteessa lapsimäärään. Varhaiskasvatuksessa se olisi yksi erityisopettaja 100 lasta kohden ja esi- ja alkuopetuksessa yksi erityisopettaja, 50 lasta kohti. Mitoitukseen ei tule laskea pysyvästi erityisryhmissä työskenteleviä varhaiskasvatuksen erityisopettajia. 15 c § Tuen tarpeen arviointi VOL vaatii, että kirjaus tuen tarpeen arvioinnin käynnistymisestä tulee määritellä varhaiskasvatuksen opettajan vastuulle, ei varhaiskasvatuksen henkilöstön, kuten esityksen perusteluissa todetaan. On tärkeää, että lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan tulee kirjata, kuinka paljon varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa opetusta tai muita tuen muotoja lapselle annetaan. Pedagogisten asiakirjojen yhtenäisyys kaikilla koulutusasteilla vahvistaa siirtymiä ja ehjää opinpolkua. Dokumentointia pedagogisten asiakirjojen osalta tulisi yksinkertaistaa ja niihin liittyviä prosesseja keventää. VOL esittää, että pykälän 1 momentissa tulee korostaa sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajan että varhaiskasvatuksen opettajan vastuuta ja toteutusta lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa ja siihen kirjattavaa tuen rakennetta laadittaessa. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuisi lapsen tuen tarpeen, tukitoimien ja niiden toteuttamisen arviointiin tarpeen mukaan. VOL vaatii, että varhaiskasvatuksen erityisopettajan tulee osallistua lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden ja niiden toteuttamisen arviointiin aina, kun nämä tehostuvat. Kirjaus varhaiskasvatuksen erityisopettajan tarpeen mukaisesta osallistumisesta esitetään siis poistettavaksi. Perhepäivähoidon osalta tuen tarpeen tunnistaminen, tuen suunnittelu ja arviointi esitetään tehtäväksi varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa tarpeen mukaan. VOL viittaa tässä yhteydessä edelliseen. Varhaiskasvatuksen erityisopettajan tulee osallistua aina tuen arviointiin, kun se tehostuu. VOL kuitenkin lisää, että esitys perhepäivähoidossa toteutettavasta tuesta on ongelmallinen. Kuten jo edellä on todettu, varhaiskasvatuslakia tulee muuttaa siten, että erotetaan ne varhaiskasvatuksen palvelumuodot, joissa lain tuen järjestämistä koskeva tavoite ei voi toteutua. Lasten yhdenvertaisten lähtökohtien turvaamiseksi on ensisijaisen tärkeää, että tämä tunnustetaan ja lainsäädäntöä muutetaan. Perhepäivähoidon osalta tulee arvioida, kuuluvatko tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevat lapset ylipäätään perhepäivähoidon piiriin. 23§ Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma Esityksen perustaluissa todetaan, että olennainen osa lapsen tukea koskeva säännös liittyy lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan, johon tulee kirjata lapsen tuen tarve, tukitoimet ja niiden toteuttaminen. VOL katsoo, että pykälään tulee lisätä, että edellä kuvatun lisäksi, lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan tulee kirjata, miten lapsen tukea arvioidaan ja kirjata, kuinka paljon erityisopetusta lapselle annetaan. Lopuksi Rahoitusjärjestelmää tulee uudistaa siten, että varhaiskasvatuksen järjestäjä saa rahoitusta tosiasiallisesti annetun tuen mukaan. On selvää, että pysyväisrahoituksena suunnattu 15 miljoonaa euroa/vuosi on täysin riittämätön rahoitus varhaiskasvatuksessa toteutettavaan laadukkaaseen oppimisen tukeen, johon jokaisella lapsella tulee olla oikeus. Varhaiskasvatuksen ja esi- ja alkuopetuksen osalta kehityksen ja oppimisen tukea tulee tarkastella yhteisenä kokonaisuutena. VOL esittää lisäksi, että erityisopetuksen tilastointia olisi ylipäätään kehitettävä ja tarkennettava siten, että saadaan kattavampaa tietoa siitä, miten oppimisen tukea toteutetaan kunnissa ja millaisin perustein. On tärkeää edistää lasten tuen piriin pääsemistä ja siten maksuton osapäiväinen varhaiskasvatus on tärkeä askel edistämään tätä tavoitetta. VOL toteaa, että vuorohoidossa olevan lapsen tuen toteutumista ei ole huomioitu esityksessä. Tuen toteuttamisen järjestämistä vuorohoidossa auttaa se, että pedagoginen varhaiskasvatus määritellään opettajan vastuulla olevaksi toiminnaksi, koska lapsen kehityksen ja oppimisen tuki ei voi toteutua esimerkiksi yöaikaan. Varhaiskasvatuksen Opettajien Liitto toteaa, ettei se hallituksen esitystä varhaiskasvatuslain muuttamiseksi tässä muodossa voi kannattaa.
      • Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Vieltojärvi Mikko
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Elinkeinoelämän keskusliitto EK kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta. Esitys liittyy hallitusohjelman kirjaukseen kolmiportaisen tuen mallin kehittämisestä. Varhaiskasvatuslakiin esitetään lisättäväksi uusi 3 a luku, jossa säädettäisiin lapsen oikeudesta varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen, annettavasta tuesta ja tuen toteutuksesta sekä tuen tarpeen arvioinnista, hallintopäätöksen tekemisestä sekä muutoksenhausta. EK:n näkemyksen mukaan esitysluonnos selkiyttää varhaiskasvatuksessa lapselle annettavaa tukea ja on pääosin kannatettava. Lakiesityksen kustannusvaikutuksiksi on arvioitu 15 miljoonaa euroa vuodessa. Suurin osa kustannuksista syntyy tarpeesta lisätä henkilöstön määrää. Varhaiskasvatuksen henkilöstön heikko saatavuus asettaakin esityksen tavoitteiden saavuttamiselle merkittäviä haasteita. Pahimmillaan luonnoksessa esitettävää tukea ei voitaisi tarjota lapsille työvoiman heikon saatavuuden vuoksi. EK on erittäin huolissaan siitä, ettei uudistuksen tavoitteita saavuteta henkilöstön saatavuusongelmien ja riittämättömän rahoituksen vuoksi. Aliresursoiduilla uudistuksilla ei saavuteta muuta kuin laadun heikkenemistä. Yksityiskohtaiset kommentit: 15 a § Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen EK pitää esitettyä kirjausta liian epätäsmällisenä ja tulkinnanvaraisena. Kolmiportainen tuki on sinänsä järkevä malli, mutta yleisen, tehostetun ja erityisen tuen rajojen tulisi olla esitettyä selkeämpiä, ja niistä olisi hyvä muodostua selkeä jatkumo. Esityksen mukainen lapsen oikeus saada tukea heti poikkeaa perusopetuslaista. EK kannattaa lapsen oikeutta saada tarvitsemaansa tukea varhaiskasvatuksessa mahdollisimman nopeasti tuen tarpeen tultua ilmi. Käytännössä vaatimus tuesta heti tarpeen ilmetessä edellyttäisi pahimmillaan varhaiskasvatuksen järjestäjiltä pitämään henkilöstöä reservissä varautuakseen mahdollisiin tuen tarpeisiin. EK esittää, että pykälän ensimmäisestä momentista poistetaan sana ”heti”. Varhaiskasvatukseen osallistuvalla lapsella on oikeus saada hänen yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa tai hyvinvointinsa edellyttämää tukea tuen tarpeen ilmettyä osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa. 15 d § Päätös annettavasta tuesta Päätöksen erityisestä tuesta tekee esitysluonnoksen mukaisesti varhaiskasvatuksen järjestämisvastuussa oleva kunta. Esitys koskee sekä kunnan itse järjestämää varhaiskasvatusta, että yksityisten palvelutuottajien tarjoamaa varhaiskasvatusta. EK:n näkemyksen mukaan on tärkeää, että esitysluonnoksen perusteluihin lisätään lain muutoksista aiheutuvien kustannusten korvaaminen yksityisille palveluntuottajille täysimääräisesti.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Varsa Hannele
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle hallituksen esityksestä varhaiskasvatuslain muuttamisesta Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (Tane) kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä eduskunnalle varhaiskasvatuslain muuttamisesta. Tane edistää sukupuolten tasa-arvoa yhteiskunnassa, joten lausunto keskittyy sukupuolten tasa-arvoon liittyviin näkökulmiin. Esitys perustuu hallitusohjelman kirjaukseen kolmiportaisen tuen mallin luomisesta varhaiskasvatukseen. Uudistuksen tavoitteena on edistää kaikkien lasten lakisääteistä oikeutta tarvitsemaansa tukeen ja sukupuolten tasa-arvoa. Uudistuksella luodaan nykyistä vahvempi jatkumo esi- ja perusopetukseen. Varhaiskasvatuslakia esitetään muutettavaksi siten, että siihen lisätään uusi 3 a luku, jossa säädetään lapsen oikeudesta varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen, annettavasta tuesta ja tuen toteutuksesta sekä tuen tarpeen arvioinnista, hallintopäätöksestä ja muutoksenhakuoikeudesta. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta kannattaa esitystä siitä, että varhaiskasvatuslaissa säädettäisiin varhaiskasvatuksessa olevan lapsen oikeudesta tarvitsemaansa tukeen ja varhaiskasvatuksessa annettavan tuen rakenteesta, sekä esitetyn kolmiportaisen mallin käyttöönottoa. Tane kiittää hallituksen esitystä siitä, että sen tavoitteena on luoda kaikille varhaiskasvatukseen osallistuville lapsille yhdenvertainen pääsy tuen piiriin palveluntuottajasta tai maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Kuten esityksessä tuodaan ilmi, oli tukea saavien lasten joukossa selvästi enemmän poikia vuonna 2016. Tukijärjestelmän selkeyttämisen ja yhdenmukaistamisen voidaan tältä osin olettaa tukevan erityisesti poikia ja jopa vaikuttavan poikien oppimistuloksiin myöhemmin. Tane pitää hyvänä sitä, että poikien oppimistuloksien parantamiseen haetaan aktiivisesti keinoja ja pitää erittäin tärkeänä pyrkimystä vaikuttaa lasten ollessa mahdollisimman pieniä. Tane painottaa ajantasaisen tilasto- ja tutkimustiedon tärkeyttä. Esityksen mukaan viimeisin saatavilla oleva tieto varhaiskasvatuksen piirissä tukea saavien lasten sukupuolijakamasta on jo 5 vuotta vanha. Jatkossa olisi tärkeää kerätä systemaattisesti tietoa tuen käyttäjistä huomioiden sukupuolijakauman lisäksi muut keskeiset tekijät. Ajantasaista, luotettavaa ja lasten moninaisuuden huomioivaa tietoa tarvitaan muun muassa, jotta tuen vaikutuksia voidaan seurata, mallia kehittää tarvittaessa sekä resursointiin varautua riittävästi. Sukupuolitietoisuutta lisättävä varhaiskasvattajien osaamisessa, jotta tukea tarvitsevat lapset tunnistetaan ajoissa Lasten ja nuorten kanssa toimiessa on hyvin tärkeää, että ammattilaiset ovat koulutettuja huomioimaan yhteiskunnan odotukset ja sukupuolittuneet normit. Stereotypisoivat oletukset siitä, millä tavalla tytöt tai pojat käyttäytyvät, vaikuttavat niin aikuisten odotuksiin lasten käyttäytymistä kohtaan kuin lasten käyttäytymiseen. Nämä voivat pahimmillaan estää tai viivästyttää tukea tarvitsevien lasten tunnistamista. Sen lisäksi, että luodaan aiempaa selkeämpi järjestelmä tuen antamiselle, onkin tärkeää huolehtia myös siitä, että kaikki tukea tarvitsevat tunnistetaan. Tiedetään esimerkiksi, että tyttöjen autismikirjoon kuuluminen on alidiagnosoitua. Oireita ei tunnisteta tai ne tunnistetaan huomattavasti poikia myöhemmin. (Tutkimuksia on erityisesti 2010-luvulta lähtien ja asiasta kooste vuodelta 2017 Autismiliiton sivuilla.) Tane korostaa, että kaikille varhaiskasvatuksen ammattilaisille ja muille sellaisille asiantuntijoille, jotka arvioivat lasten tuen tarvetta, on tarjottava aiempaa enemmän koulutusta sukupuolitietoisesta pedagogiikasta ja -opetuksesta. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, Määräykset ja ohjeet 2018:3a) todetaan, että varhaiskasvatus on sukupuolisensitiivistä. Tämä keskeinen tasa-arvoa edistävä linjaus tarvitsee tuekseen sitä, että varhaiskasvatuksen ammattilaisten perus- ja lisäkoulutusten osaksi saadaan vakiinnutettua sukupuolitietoinen opetus. Uudistuksen onnistuminen edellyttää riittävää resursointia Tane katsoo, että esitetty uudistus voi edistää sukupuolten tasa-arvoa erityisesti poikien kannalta. Tane kuitenkin muistuttaa, että uudistukseen on taattava riittävät resurssit, jotta lasten yksilöllinen kohtaaminen on mahdollista. Jirka Hakala Hannele Varsa Puheenjohtaja Pääsihteeri
      • Autismiliitto ry, Parviainen Tarja
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Viite: Lausuntopyyntö VN/480/2021 Asia: Luonnos Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta Autismiliiton lausunto varhaiskasvatuslain muuttamisesta (varhaiskasvatuksen tuki) Autismiliitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua esityksestä Varhaiskasvatuslain muuttamisesta ja lausuu seuraavaa. Autismiliitto pitää hyvänä varhaiskasvatuksen tuelle asetettuja tavoitteita, joiden mukaan lapsen varhaiskasvatuksessa aloitetut tukitoimenpiteet siirtyisivät tarpeen mukaisesti esi- ja perusopetukseen huomioiden koulutusmuotojen erityispiirteet. Esitystä laadittaessa on sisäistetty ajatus siitä, että lapsen varhaiskasvatuksessa tarvitseman tuen tarve viitoittaa lapsen tarvitsemaa tukea myös tulevissa koulutusmuodoissa, vaikka tuen tarve koulutuspolun aikana voi muuttua. Pidämme myös hyvänä sitä, että lakiesityksen tavoitteena on luoda nykyistä vahvempi lainsäädännöllinen ja käsitteellinen jatkumo varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. Autismiliitto pitää tärkeänä sitä, että perusopetuksessa käytössä oleva kolmiportainen tuki ulotettaisiin tavalla tai toisella koskemaan myös varhaiskasvatusta. Sitä puutetta pyritään tällä esityksellä nyt korjaamaan, kun lapselle varhaiskasvatuksessa annettavasta tuesta ehdotetaan säädettäväksi nykyistä täsmällisemmin ja siten pyrittäisiin edistämään tuen saaminen oikea-aikaisesti ja lasten yksilölliset tarpeet huomioiden. Kannatamme tätä perusideaa, mutta esitys sinänsä edellyttää vielä täsmentämistä ja selkeytyksiä. Kyseessä on kauan odotettu uudistus ja siksi sen laatimiseen on varattava riittävästi aikaa. Uudistuksessa on myös otettava huomioon meneillään olevat muut lainsäädäntöuudistukset, yhtenä tärkeimmistä vammaispalvelulain uudistus. Lain toimeenpanoon on varattava riittävät resurssit, joita on kohdennettava myös varhaiskasvatuksen henkilöstön osaamisen kehittämiseen (vrt. YK:n vammaisoikeuksien sopimuksen edellytykset osallisuuden ja itsemääräämisoikeuden tukemisesta ja substanssiin, kuten autismiosaaminen, liittyvä osaaminen). Lausunnon keskeiset kohdat tiivistetysti: - Esitämme, että varhaiskasvatuksen tehostettu tuki (2. momentti) ja erityinen tuki (3. momentti) kirjataan erillisiin pykäliin ja molempien tukimuotojen sisältöjä täsmennetään. - 15 b § ensimmäisessä momentissa määritellään, että lapselle annettava tuki voi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa konsultaatiota ja opetusta, varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiä tulkitsemis- ja avustamispalveluja tai apuvälineiden käyttöä. Esitämme, että momenttiin lisätään termi ”ohjauksellisia”: ”..lapselle annettava tuki voi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia, OHJAUKSELLISIA ja hoidollisia järjestelyjä. Lisäksi lapselle annettava tuki olisi tulkittava myös lapsen toimintaympäristön muokkaamiseen kohdistuvaksi tueksi. - 15 c §: Lähtökohtana varhaiskasvatuksessa on oltava se, että tuki mitoitetaan lapsen tarpeiden ja edun mukaisesti sitä mukaa, kun tarvetta ilmenee, eikä vasta sen jälkeen, kun siitä on tehty päätös (vrt. erityinen tuki). - 15 d §: o Esitämme, että 15 d § ”Päätös annettavasta tuesta” yhdistetään osaksi erityistä tukea koskevaa pykälää. Esitetyssä muodossa pykälän 15 a sisältö jää epäselväksi. o Myös huoltajalla tulee olla varhaiskasvatuksessa mahdollisuus hakea yleistä tai tehostettua tukea saavalle lapselle lain 15 b §:n mukaisia tukimuotoja ja -palveluita ja saada hakemuksesta muutoksenhakukelpoinen päätös (vrt. vastaava säädös perusopetuslaissa). - 35 § ja 38 §: Ehdotamme, että näissä pykälissä säädettäisiin selkeämmin henkilöstömitoituksesta. Lain tavoitteiden toteutuminen edellyttää sitä, että varhaiskasvatuksen ja perhepäivähoidon lapsiryhmän koko ja henkilöstön määrä vastaavat ryhmässä olevien lasten yksilöllisiä tarpeita. Yksityiskohtaiset kommentit lakiesitykseen: 15 a § Pykälässä säädetään aikaisempaa selkeämmin ja täsmällisemmin lapsen lakisääteinen oikeus varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen, joka porrastettaisiin yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen, joista jälkimmäisestä tehdään muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös. Pykälämuotoilussa tuen kohteeksi on määritelty lapsi. Vammaistutkimuksesta tiedämme, että vamman vammauttavuus esim. autismikirjon piirteiden ilmenemisen voimakkuus on osittain kontekstisidonnaista. Toisin sanoen toimintaympäristö vaikuttaa tuen tarpeiden ilmenemiseen niitä voimistaen tai heikentäen ja tähän voidaan vaikuttaa ympäristöä muokkaamalla. Toimintaympäristö ei tarkoita vain fyysistä ympäristöä, vaan myös sosiaalista ympäristöä, kuten esim. vammaisen henkilön kanssa toimivia ammattilaisia ja asiantuntijoita. Varhaiskasvatuksessa tämä tarkoittaa sitä, että tuen tarpeita arvioitaessa ja tukea määriteltäessä on arvioitava tarvetta niin fyysistä toimintaympäristön muokkaamiseen (esim. tilojen fyysinen ja aistiesteettömyys) kuin vammaisten ja tukea tarvitsevien lasten parissa toimivien ammattilaisten vuorovaikutus- ja ohjaustaitojen tukemiseen. Tämä, tuen tarpeiden syntymisen ennaltaehkäisyyn pyrkivä näkökulmaa, olisi mielestämme syytä lisätä 15 a § ensimmäisen momentin perusteluihin. Pykälämuotoilusta saa nyt sen kuvan, että vamma ei voisi olla peruste tehostetun tuen saamiseen. Herää kysymys, miten vamma tai vammaisuus esityksessä käsitetään. YK:n vammaissopimuksen määritelmä vammaisuudesta on laaja. Kuten Vammaisfoorumin lausunnossa todetaan, CRPD:n mukaan vammaisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka ympäristön erilaisten esteiden vuoksi estää heidän täysimääräisen osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Edelleen vammaissopimukseen viitaten Vammaisfoorumi muistuttaa, että vammaisen lapsen toimintamahdollisuuksia tulee tukea heti, kun huomataan tuen tarpeen olevan ilmeinen, eikä jäädä odottamaan diagnoosia. Ympäristössä kohdattu este vähentää lääketieteellisen diagnoosin merkitystä, sillä kyse on ennemminkin esteiden poistamisesta sopimuksen ja yhdenvertaisuuslain (1325/2014) määrittelemien positiivisen erityiskohtelun ja kohtuullisten mukautusten avulla – joihin mm. kolmiportaiseksi malliksi kutsuttu menettely liittyy. Edellä olevaan viitaten Autismiliitto esittää varhaiskasvatuksen tehostetun tuen ja (2. momentti) ja erityisen tuen (3. momentti) jakamista erillisiin pykäliin ja molempien tukimuotojen täsmällisempää avaamista. Samassa yhteydessä olisi 15 d § ”Päätös annettavasta tuesta” mahdollista yhdistää osaksi erityistä tukea koskevaa pykälää. Esitetyssä muodossa pykälän 15 a sisältö jää epäselväksi. Esittämällämme muutoksella selkiytettäisiin em. kahden eri tukimuodon sisältöä. Esimerkiksi vammainen lapsi voi vammansa takia tarvita tehostettua tukea, esim. pedagogisia järjestelyjä, jonka jälkeen hän pärjää ilman erityistä tukea. Myös perusopetuslaissa tehostettu tuki ja erityisen tuki on kirjattu erillisiin pykäliin (vrt. Perusopetuslaki HE 628/1998, 16 a§ ja 17§). Autismiliiton esittämällä muutoksella varhaiskasvatuksessa annettu tuki muodostaisi selkeämmin jatkumon lapsen siirtyessä varhaiskasvatuksesta perusopetukseen, kuten todetaan muutoksen keskeiseksi tavoitteeksi myös lain perusteluteksteissä (s. 24). 15 b § Pykälän ensimmäisessä momentissa määritellään, että lapselle annettava tuki voi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa konsultaatiota ja opetusta, varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiä tulkitsemis- ja avustamispalveluja tai apuvälineiden käyttöä. Autismiliitto ehdottaa, että momenttiin lisätään termi ”ohjauksellisia”: ”..lapselle annettava tuki voi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia, OHJAUKSELLISIA ja hoidollisia järjestelyjä. Lisäksi lapselle annettava tuki olisi tulkittava myös lapsen toimintaympäristön muokkaamiseen kohdistuvaksi tueksi. Perustelut: Neurokirjon, ml. autismikirjon lapsilla voi tuen tarve johtua esim. sosiaalisen vuorovaikutuksen ja sosiaalisen kommunikoinnin tai aistitoimintoihin liittyvistä haasteista. Varhaiskasvatusiässä oleville lapselle ei useissa tapauksissa välttämättä vielä ole asetettu diagnooseja. Tästä huolimatta tuen tarpeet voivatkin ilmetä jo varhaiskasvatuksessa ja myös näiden lasten olisi saatava tarpeidensa ja etujensa mukaistaa tukea jo varhaiskasvatuksessa. 15 c § Pykälän 1 momentin perusteluissa kuvataan varhaiskasvatuksen kolmiportaisen tuen saamisen prosessia. Prosessikuvauksesta piirtyy kuva, jonka mukaan tuen saamisessa edettäisiin aina portaittain eikä lapsen yksilöllisistä tuen tarpeista lähtien. Onko portaittain etenevä tuki ainoa vaihtoehto myös niiden lasten kohdalla, joille tehostettu tuki ei riitä, vaan tarvittaisiin suoraan siirtyminen erityiseen tukeen? Tai niiden lasten kohdalla, joilla tehostetun tai erityisen tuen tarve on tiedossa jo varhaiskasvatukseen tultaessa? Prosessi tuntuu jäykältä, kun sen pitäisi olla mahdollisimman joustava ja joustavasti lasten tuen tarpeisiin vastaava heti, kun tuen tarve ilmenee (vrt. 15 a § 1. mom) – ja myös toisin päin, joustavasti purettavissa, kun tuen tarve vähenee. Lähtökohtana varhaiskasvatuksessa on oltava se, että tuki mitoitetaan lapsen tarpeiden ja edun mukaisesti sitä mukaa, kun tarvetta ilmenee, eikä vasta sen jälkeen, kun siitä on tehty päätös (vrt. erityinen tuki). Tämä voi aiheettomasti viivästyttää tarvittavan tuen saamista ja vaikeuttaa lapsen tilannetta kohtuuttomasti. Lisäksi tuentarpeiden arvioinnissa olisi otettava aina huomioon myös lapsen toimintaympäristö ja sen mahdollinen vaikutus tuen tarpeiden ilmenemiseen. 15 d § Autismiliitto yhtyy Tukiliiton näkemykseen siitä, että myös huoltajalla tulee olla varhaiskasvatuksessa mahdollisuus hakea yleistä tai tehostettua tukea saavalle lapselle lain 15 b §:n mukaisia tukimuotoja ja -palveluita ja saada hakemuksesta muutoksenhakukelpoinen päätös. Tältä osin esitys poikkeaa perusopetuksen kolmiportaisen tuen mallista. Asia tulisi kirjata pykälän perusteluihin. 35§ ja 38 § Autismiliitto ehdottaa, että näissä pykälissä säädettäisiin selkeämmin henkilöstömitoituksesta. Lain tavoitteiden toteutuminen edellyttää sitä, että varhaiskasvatuksen ja perhepäivähoidon lapsiryhmän koko ja henkilöstön määrä vastaavat ryhmässä olevien lasten yksilöllisiä tarpeita. Yhdymme Vammaisfoorumin ehdotukseen siitä, että varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrää suhteessa tehostettua tai erityistä tukea saavien lasten määrään muutetaan kohtuullisemmaksi ja säädetään minimisuhdeluvuksi 1:50 (eli vähintään 1 erityisopettaja 50 tukea tarvitsevaa lasta kohti). Erityisopettajakohtaisen lapsimäärän rajaamisella turvattaisiin tosiasiallinen mahdollisuus osallistua henkilöstön ohjaamiseen ja lapsen yksilöllisten tarpeiden arviointiin sekä tähän pohjaavien tukitoimien toteutumisen suunnitteluun ja seurantaan.
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Lastensuojelun Keskusliiton lausunto varhaiskasvatuslain muuttamisesta Lastensuojelun Keskusliitto (LSKL) kiittää opetus- ja kulttuuriministeriötä mahdollisuudesta lausua luonnoksesta liittyen varhaiskasvatuslain muuttamiseen. Esitysluonnoksen keskeiset ehdotukset Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi varhaiskasvatuslakia siten, että siinä säädettäisiin varhaiskasvatuksessa olevan lapsen oikeudesta tarvitsemaansa tukeen sekä varhaiskasvatuksessa annettavan tuen rakenteesta. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi 3 a luku, jossa säädettäisiin lapselle annettavasta tuesta. Luvussa säädettäisiin lapsen oikeudesta varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen, annettavasta tuesta ja tuen toteutuksesta sekä tuen tarpeen arvioinnista, hallintopäätöksen antamisesta sekä muutoksenhausta. Ehdotusten myötä syntyisi nykyistä vahvempi tuen jatkumo esi- ja perusopetuksen tukeen. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.8.2022 Lastensuojelun Keskusliiton lausunto Tausta ja tavoitteet Lastensuojelun Keskusliitto pitää esitettyä lakimuutosta erittäin tarpeellisena. Keskusliitto on jo pitkään yhdessä monien muiden toimijoiden kanssa edellyttänyt varhaiskasvatuslakiin täsmennystä lapsen tuen järjestämisestä varhaiskasvatuksessa. Myös kansainväliset ihmisoikeussopimukset, mukaan lukien YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus velvoittavat Suomea toimenpiteisiin, joilla kaikkien lasten osallisuutta voidaan vahvistaa ja tukea. Muutos on tarpeellinen, sillä jo varhaiskasvatuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä sekä eduskunnan perustuslakivaliokunta (PeVL 17/2018 vp) että sivistysvaliokunta (SiVM 5/2018 vp) kiinnittivät huomioita siihen, että hallituksen esityksestä puuttuivat erityiset säännökset lapsen tuen järjestämisestä varhaiskasvatuksessa. Hyväksyessään hallituksen esityksen varhaiskasvatuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi eduskunta edellytti, että valtioneuvosto valmistelee varhaiskasvatuksessa tarjottavan tuen sääntelyä kattavana kokonaisuutena ja ryhtyy toimiin muun muassa siten, että viittomakielisten oikeus saada varhaiskasvatusta omalla äidinkielellään turvataan (EV 67/2018 vp). Lastensuojelun Keskusliitto pitää esitystä tavoitteiltaan ja lähtökohdiltaan perusteltuna ja lapsen oikeuksia vahvistavana. Esitys kokoaa nyt hajallaan olevat säännökset saman luvun alle, mikä myös selkeyttää lapselle annettavan tuen säädöspohjaa. Esityksessä on kuitenkin vielä täsmennettävää ja sen ulkopuolelle jää monia tärkeitä kokonaisuuksia. Oma merkittävä kysymyksensä on viittomakielisten lasten oikeus saada varhaiskasvatusta omalla äidinkielellään, joka on edelleen jäänyt esityksen ulkopuolelle. Alla Lastensuojelun Keskusliiton pykäläkohtaiset huomiot esitykseen. Pykäläkohtaiset huomiot 3§ varhaiskasvatuksen tavoitteet Pykälän 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että varhaiskasvatuksen tavoitteena olisi tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista inklusiivisten periaatteiden mukaisesti. Lastensuojelun Keskusliitto pitää hyvänä, että varhaiskasvatuslaissa inklusiivisuus nostetaan keskeiseksi periaatteeksi tuen järjestämiseen liittyvissä kysymyksissä. Muun muassa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus (SopS 27/2016) edellyttää vammaiset opiskelijat osallistavaa koulutusjärjestelmää kaikilla tasoilla. Varhaiskasvatuksen lainsäädännöstä käsite ja sen tarkempi kuvaus on kuitenkin toistaiseksi puuttunut. Esitysluonnoksen mukaisesti inkluusiossa on kyse ”varhaiskasvatustoiminnan arvoperustasta ja ideologisesta kokonaisvaltaisesta tavasta ajatella, joka johtaa tietynlaisiin pedagogisiin ratkaisuihin ja toimintakulttuuriin”. Perusteluissa on tärkeä korostaa, että inkluusio edellyttää sitä tukevan toimintaympäristön ja -kulttuurin ohella riittävää tukea, riittäviä resursseja sekä yhteistyötä lasta tukevien toimijoiden välillä. Samoin on tärkeää, että inkluusion osalta on nostettu esille, että inkluusio on jatkuvasti kehittyvä prosessi, jonka tavoitteena on maksimaalinen osallisuus. Lähtökohtaisesti jokaisella lapsella on oikeus lähipalveluna ja omassa lapsiryhmässään toteutettavaan varhaiskasvatukseen, mutta lapsen tarpeiden mukaisesti myös erilaiset pienryhmät ja integroidut ryhmät varhaiskasvatuksessa ovat edelleen mahdollisia. Esitysluonnoksessa inkluusion käsitettä ja sisältöä on avattu lähinnä Nykytilan arviointi -luvussa, ei juurikaan yksityiskohtaisissa perusteluissa. Lain soveltamisen kannalta on keskeistä, että inkluusioperiaate avattaisiin tarkemmin yksityiskohtaisissa perusteluissa. Tämä on tärkeää, sillä inkluusion määrittelyssä ja sen toteuttamisesta käytännössä on paljon ristiriitaista tulkintaa. Jotta inklusiivisuus voisi ohjata varhaiskasvatuksen järjestäjiä yhdenmukaisesti niin päätöksenteossa kuin varhaiskasvatuksen toimeenpanossa, tulee käsitettä, sen merkitystä ja toteuttamista erityisesti varhaiskasvatuksen kontekstissa avata tarkemmin. Tarkennusta tarvitaan myös siihen, miten lähipalveluperiaatteen ja tuen toteutumisen varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa ajatellaan toteutuvan. Oikeus varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen (15 a§,15 b§, 15 c§ ja 15 d§) Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen (15 a§) Esitysluonnoksen (15 a§) mukaan lapsella on lakisääteinen oikeus saada yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa tai hyvinvointinsa edellyttämää tukea heti tuen tarpeen ilmettyä osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa. Mikäli tuki ei ole riittävää tai lapsi tarvitsee vahvempaa tukea, olisi tukea on tehostettava lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Jos tehostettu tuki ei ole riittävää, tai lapsi tarvitsee tukea vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymisestä tai muusta lapsen oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta johtuen, on tukea annettava yksilöllisesti suunniteltuna erityisenä tukena. Esitysluonnoksen mukaisesti varhaiskasvatukseen rakennettaisiin samankaltainen kolmiportainen tuki kuin mitä on käytössä esi- ja perusopetuksessa: 1) perustasoinen tuki, 2) tehostettu tuki ja 3) erityinen tuki. Lastensuojelun Keskusliitto pitää hyvänä, että esityksessä on selkeästi määritelty lapsen oikeus tukeen heti tuen tarpeen ilmettyä. Lakiluonnos antaa ymmärtää, että kyse on portaittain etenevästä prosessista, jossa aloitetaan kevyemmällä tuella ja siirrytään kohti vahvempia tukitoimia. Osalla lapsista tämä on toimiva ratkaisu ja toisaalta myös riittävä varhainen perustason tuki voi osoittautua riittäväksi tuen tasoksi. Osalla lapsista taas riittävä tuki voidaan taata vain aloittamalla heti yksilöllisesti suunnitellusta erityisestä tuesta. Näin on esimerkiksi silloin, kun lapsella on CP- tai kehitysvamma tai muu vastaava selkeä, merkittävä ja pysyvä tuen tarve. Myös vammaisen lapsen kohdalla joissain tapauksissa tehostettu tuki voi olla täysin riittävä ja lapsen kannalta paras tuen taso. Lain jatkovalmistelussa pykälää onkin syytä täsmentää ja tuoda esille, että riittävän vahvaa tukea on saatava heti, kun sille on tarve. Arvioinnin lapsen tuen tarpeesta ja tasosta tulee perustua aina lapsen etuun ja hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa. Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus (15 b§) Esitysluonnoksen 15 b§:n mukaan lapselle annettava tuki voi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa konsultaatiota ja opetusta, varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiä tulkitsemis- ja avustamispalveluja tai apuvälineiden käyttöä. Tuen eri muodot ovat käytössä kaikilla tuen tasoilla. Lastensuojelun Keskusliitto pitää tuen jaottelua perusteltuna ja se tuo hyvin esille tukimuotojen moninaisuuden. Tuen toteutuminen jää esityksessä kuitenkin epämääräiseksi, sillä kuten esitysluonnoksessa todetaan, varsinainen ”toteutumistapa jäisi paikalliseen ja tapauskohtaiseen harkintaan”. Kuten arvio tuen tarpeesta ja tasosta, myös arvio tuen muodoista tulee perustua aina lapsen etuun ja yksilöllisiin tarpeisiin. Keskusliitto esittää, että perusteluja täsmennetään tältä osin. Samalla keskusliitto esittää huolensa siitä, miten lapsen oikeus erityisesti rakenteellisiin tukitoimiin tosiasiallisesti toteutuu. Heiskasen ym. (2021) selvityksen mukaan juuri rakenteelliset tukitoimet toteutuvat vaihtelevasti ja niitä on riittämättömästi saatavilla. Niiden ehtona on myös liian usein diagnoosi tai muu lausunto. Huoli on suuri, sillä lakiesityksen kustannusvaikutusten arviointi on puutteellinen ja uudistukselle ei ole varattu tältä osin riittävästi resursseja. Tälläkin hetkellä kunnissa mm. avustajakäytännöt ja avustajien saatavuus vaihtelevat suuresti. Myös mm. varhaiskasvatuksen erityisopettajien saatavuus on lapsen tuen arvioinnin ja toteutumisen näkökulmasta keskeinen kysymys. Kuten lausuntoluonnoksen perusteluissa todetaan, ei varhaiskasvatuksen erityisopettajia ole kunnissa aina riittävästi. Lastensuojelun Keskusliitto pitää valitettavana, että esitysluonnoksessa ei ole käsitelty kysymyksiä liittyen erityisopettajien saatavuuden turvaamiseksi. Samalla on hyvä muistaa, että lapsen tuen tarpeiden taustalla saattaa olla laajemmin perheeseen liittyviä tekijöitä. Esitysluonnoksen perusteissa monialainen yhteistyö varhaiskasvatuksen ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa nähdään tapahtuvaksi konsultoinnin ja ohjauksen kautta. Näillä on toki oma merkittävä roolinsa, mutta monissa tilanteissa lapsen tuen kysymysten ratkaisu voi vaatia tiivistäkin monialaista yhteistyötä yhdessä lapsen ja perheen kanssa. Yksi tärkeä askel monialaisen yhteistyön vahvistamiseksi olisi varhaiskasvatuksen psykologi- ja kuraattoripalvelujen turvaaminen. On valitettavaa, että tätä kysymystä esitysluonnoksessa ei käsitellä lainkaan. Näihin edellä mainittuihin epäkohtiin myös Sivistysvaliokunta (SiVM 5/2018 vp) on kiinnittänyt huomiota katsoessaan, että samaan yhteyteen varhaiskasvatuksessa järjestettävän tuen kanssa liittyy kysymys psykologi- ja kuraattoripalvelujen tuomisesta lakiin perustuvaksi osaksi varhaiskasvatuksen tukea sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajan antaman tuen tarkempi järjestäminen. Lisäksi keskusliitto korostaa, että lain jatkovalmistelussa on syytä selkiyttää lapsen saamien tukitoimenpiteiden vastuujakoa ja avata seikkaperäisemmin esimerkiksi lain yksityiskohtaisissa perusteluissa, mitä tarkoitetaan. Lapsen käyttämät apuvälineet oletettavasti tulevat myös jatkossa sairaanhoitopiiriltä/hyvinvointialueelta ja näitä apuvälineitä lienee tarkoitus käyttää myös varhaiskasvatuksessa. Jatkossa hyvinvointialueen ja kuntien talous eriytyvät täysin, mikäli sote-uudistusta koskevat lakiesitykset hyväksytään eduskunnassa. Tästä syystä kyseinen rajapinta on valmisteltava lakimuutoksessa erityisen huolellisesti, ettei yhdenkään lapsen kohdalla oikeus saada tarvitsemiaan apuvälineitä vaarannu. Mikäli kustannusten ja vastuun jako on epäselvä, voi syntyä tilanteita, joissa vastuuta pallotellaan ja lapsi joutuu odottamaan apuvälinettä pitkään. Rajapinta sote-palveluiden ja varhaiskasvatuksen välillä myös muilta osin tarkasteltava lain jatkovalmistelussa huolellisesti. 15 b §:n 4 momentissa säädettäisiin tilanteessa, jossa lapsi osallistuu useamman kuin yhden varhaiskasvatuksen järjestäjän tai tuottajan varhaiskasvatukseen. Jos lapsella on tuen tarve, on tuki suunniteltava, toteutettava ja arvioitava yhteistyössä. Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa kirjausta, sillä se parantaa mm. vuoroviikoin vanhempiensa luona asuvien lasten yhdenvertaista oikeutta tukeen. Tuen tarpeen arviointi (15 c§) Esitysluonnoksen mukaan (15 c §) lapsen tuen tarvetta, riittävyyttä ja toteutumista on arvioitava vähintään kerran vuodessa tai tuen tarpeen muuttuessa. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden ja niiden toteuttamisen arviointiin tarpeen mukaan. Lapsen tuen tarpeen arviointiin voivat osallistua lapsen kehitystä ja oppimista tukevat muut viranomaiset, asiantuntijat ja muut tarvittavat tahot. Jos tuen tarpeen arviointi edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten asiantuntemusta, on näiden osallistuttava arvioinnin tekemiseen varhaiskasvatuksen järjestäjän pyynnöstä. Arvioinnissa toimitaan yhteistyössä huoltajien kanssa. Päätöksen annettavasta tuesta (15 d §) tekee lakiluonnoksen mukaan varhaiskasvatuksen järjestämisvastuussa kunta, joka siis viime kädessä päättää lapsen saaman tuen muodot ja tukipalvelut, mutta päätöksessä on kuultava lapsen huoltajaa tai laillista edustajaa (Hallintolaki 34 §). Lapsen tuen tarpeet voivat olla hyvin moninaiset ja liittyä myös laajemmin perheen tilanteeseen. Lastensuojelun Keskusliitto pitääkin tärkeänä, että perusteluissa eri toimijoiden välinen yhteistyö ja sen merkitys nostettaisiin esille nykyistä vahvemmin. Lisäksi tulee lisätä, että aloite monialaiseen yhteistyöhön voi tulla varhaiskasvatuksen henkilöstön lisäksi myös lapsen vanhemmalta tai huoltajalta. Tuen tarpeita arvioidessa myös lapsen oma näkemys tulisi selvittää lapsen iän ja tuen tarpeet huomioivalla tavalla. Päätös annettavasta tuesta (15 d§) Esitysluonnoksen mukaan erityisestä tuesta olisi tehtävä ehdotetun 15 d§:n mukainen hallintopäätös. Tehostetun tuen saaminen olisi tosiasiallinen hallintotoimi, eikä tuen tehostaminen vaatisi hallintopäätöstä. Tuen antaminen ilman hallintopäätöstä on joustavaa, mutta se voi myös jättää lapsen ilman tarvitsemaansa tukea. Lähtökohtana tulee olla lapsen oikeus oikea-aikaiseen, riittävään ja tarkoituksenmukaiseen tukeen. Esitysluonnoksen perusteella jää avoimeksi, mitä sisällöllistä eroa tuessa sen eri tasoilla olisi. Esityksessä tulisikin selkeämmin tuoda esille erot tuen eri tasojen välillä. Tuen eri tasojen selkeyttäminen on tärkeää, sillä kokemukset perusopetuksesta ovat osoittaneet, että rajanvedossa tehostetun ja erityisen tuen välillä on epäselvyyttä. Lisäksi keskusliitto katsoo, että pykälän perusteluissa on syytä selventää sitä, että huoltaja voi varhaiskasvatuksessa hakea myös yleistä tai tehostettua tukea saavalle lapselle lain 15 b §:n mukaisia tukipalveluita, kuten tulkitsemis- ja avustamispalveluja ja apuvälineiden käyttöä. Tällöin hänen tulee saada hakemukseensa muutoksenhakukelpoinen päätös. Muussa tapauksessa huoltajan ja lapsen oikeusturva riittävän tuen saamisen osalta jää liian heikoksi. Tämä on merkittävä lapsen ja huoltajan oikeusturvaan liittyvä kysymys erityisesti silloin, kun huoltaja ja varhaiskasvatuksen järjestäjä ovat erimielisiä tuen järjestämiseen ja järjestämistapoihin liittyvissä kysymyksissä. Nykyisessä muodossaan malli ei tältä osin myöskään vastaisi perusopetuksen kolmiportaisen tuen mallia. Lisäksi lain perusteluihin tulee kirjata, että lapsen huoltaja voi tehdä hakemuksen erityisestä tuesta. Lainvalmistelussa on pyritty huomioimaan ja selkeyttämään tuen järjestämistä yksityisessä varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuslain muutos koskee yhtä lailla yksityisten palveluntuottajien tarjoamia varhaiskasvatuspalveluja, mutta ei riittävällä tavalla ratkaise niitä ongelmia, joita tuen tarpeen ilmeneminen merkitsee lapsen ja perheen näkökulmasta. Tuen tarve saattaa estää varhaiskasvatuspaikan saamisen yksityisestä päiväkodista tai tuen tarpeiden joko ilmetessä tai kasvaessa lapsi siirretään pois yksityisestä päiväkodista. Lapsen varhaiskasvatussopimus voidaan kasvavien kulujen vuoksi irtisanoa yksipuolisella päätöksellä palveluntuottajan toimesta. Tämä siksi, että käytännöt tuen tarpeesta syntyvien kulujen korvaamiseen tai esimerkiksi avustajaresurssin osoittamiseen vaihtelevat kunnittain. Lapsen edun näkökulmasta tuen tarjoaminen tutussa kasvuympäristössä ja lapsiryhmässä on ensisijainen vaihtoehto, mutta esitysluonnos ei riittävällä tavalla turvaa tätä mahdollisuutta. Lain jatkovalmistelussa on etsittävä lainsäädännöllinen ratkaisu, jolla lapsen oikeus tukeen varhaiskasvatuksessa turvataan yhdenvertaisesti ja kuntiin luodaan riittävät ja yhdenmukaiset käytännöt tämän oikeuden turvaamiseksi. Käytäntöjen ei tulisi vaihdella kuntien välillä nykyisessä määrin. Varhaiskasvatussuunnitelma 23 § Varhaiskasvatuslain (23 §) mukaan päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevalle lapselle on laadittava henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma lapsen kasvatuksen, opetuksen ja hoidon toteuttamiseksi. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan on kirjattava tavoitteet lapsen varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevalla tavalla sekä toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista ja tarkoituksenmukaisuutta on arvioitava, ja suunnitelma on tarkistettava vähintään kerran vuodessa. Tätä useammin se on tarkistettava, jos lapsen tarpeet sitä edellyttävät. Esitysluonnoksen mukaan lapsen tuen tarve, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Varhaiskasvatussuunnitelman osalta lainsäädäntö säilyy käytännössä entisellään ja muutokset ovat teknisluonteisia johtuen lapsen tukea koskevien uusien pykälien lisäyksestä. Samalla on kuitenkin syytä huomioida, että muutos vahvistaa varhaiskasvatussuunnitelman merkitystä entisestään. Lain toimeenpanossa on kiinnitettävä huomiota siihen, että varhaiskasvatussuunnitelmien tekoon on riittävä ammatillinen, ja tarpeen vaatiessa monialainen osaaminen. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen selvityksen mukaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmissa ja niiden kirjauksissa on paljon vaihtelua. Onkin tärkeää, että valtakunnallisissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa annetaan riittävä ohjeistus lapsen tukea koskevien kirjausten tekemiseen. Lisäksi resursseja tulee varata varhaiskasvatushenkilöstön täydennyskoulutukseen tuen ja sen yhdenvertaisen toteutumisen, mukaan lukien pedagogisen tuen, varmistamiseksi. Nämä kysymykset nousivat esille myös esitysluonnoksessa esitellyissä selvityksissä (mm. Vainikainen ym. 2018). Henkilöstön mitoitus (35 §, 38 §) Lastensuojelun Keskusliitto katsoo, että henkilöstön mitoitusta koskevan sääntelyn tulisi ehdotettua vahvemmin ja selkeämmin lähteä siitä, että ryhmän lasten tuen tarpeet määrittäisivät ryhmän koon ja henkilöstön määrän. Tätä voitaisiin edistää esimerkiksi sillä, että todettaisiin kunkin vammaisen tai muusta syystä erityisen tai tehostetun tuen tarpeessa olevan lapsen olevan lapsiryhmässä yksilöllisistä tarpeistaan riippuen vähintään kahden lapsen paikalla. Lisäksi mitoitusta on syytä täsmentää siltä osin, että todettaisiin että avustaja ei vaikuta ryhmän lasten tai henkilöstön mitoitukseen vain niissä tapauksissa, kun vammaiselle tai muuten tukea tarvitsevalle lapselle on myönnetty henkilökohtainen avustaja. Ryhmä- tai päiväkotikohtaisilla avustajilla on usein myös muita tehtäviä, eikä hän aina ole tukea tarvitsevan lapsen käytettävissä. Vaikutusten arviointi Lain jatkovalmistelussa lapsivaikutusten arviointia on syytä edelleen täydentää ja ottaa mukaan valmisteluun myös vammaisjärjestöjen sekä lapsi- ja perhejärjestöjen edustus. Lapsivaikutusten arvioinnissa ei tällä hetkellä käsitellä lakimuutoksen vaikutuksia eri lapsiryhmiin, erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin keskenään erilaisiin lapsiryhmiin, mitä on pidettävä merkittävänä puutteena. Lakimuutos koskettaa erityisesti vammaisia lapsia ja heidän perheitään, joten vaikutusarvioita on tarpeen täydentää heidän näkökulmastaan sekä YK:n henkilöiden oikeuksia koskevaan yleissopimukseen peilaten. Myös lain vaikutukset maahanmuuttajataustaisiin lapsiin ja heidän perheisiinsä on tarpeen erikseen huomioida vaikutustenarvioinnissa. Myös turvapaikanhakijalasten varhaiskasvatusoikeuden yhdenvertainen turvaaminen edellyttää toimenpiteitä. Esitysluonnoksen mukaan kustannuksia syntyisi erityisestä tuesta tehtävistä hallinnollisista päätöksistä sekä jossain määrin itse tuen järjestämiseen liittyen. Vuositasolla varhaiskasvatuksen tuesta aiheutuvat kustannukset olisivat yhteensä noin 15 miljoonaa euroa. Kunta ratkaisee, kuinka se järjestää lapsen tarvitseman tuen ja miten yleiskatteellinen valtionosuus kohdennetaan. Lastensuojelun Keskusliitto pitää kustannusarvioita puutteellisena. Jotta lapsen tuki varhaiskasvatuksessa saadaan asianmukaiselle tasolle, se vaatii panostusta niin henkilöstöresursseihin (muun muassa varhaiskasvatuksen erityisopettajien ja avustajien saatavuuden turvaaminen) kuin muihin tukitoimiin. Muun muassa puutteet rakenteellisten tukitoimien yhdenvertaisessa saatavuudessa tulee kiireellisesti saattaa kuntoon. Lausunnon keskeinen sisältö Lastensuojelun Keskusliitto pitää esitystä tavoitteiltaan ja lähtökohdiltaan perusteltuna ja lapsen oikeuksia vahvistavana. Esitys kokoaa nyt hajallaan olevat säännökset saman luvun alle, mikä myös selkeyttää lapselle annettavan tuen säädöspohjaa. Keskusliitto kuitenkin esittää huolensa siitä, että esityksen lapsivaikutusten arviointi on puutteellinen eikä siinä käsitellä lakimuutoksen vaikutuksia eri lapsiryhmiin, erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiryhmiin. Lain jatkovalmistelussa lapsivaikutusten arviointia on syytä täydentää. Samalla keskusliitto muistuttaa, että lain toimeenpanoon tulee varata riittävät resurssit. Jotta lapsen tuki varhaiskasvatuksessa saadaan asianmukaiselle tasolle, vaatii se panostusta niin henkilöstöresursseihin (muun muassa varhaiskasvatuksen erityisopettajien ja avustajien saatavuuden turvaaminen) kuin muihin tukitoimiin. Puutteet rakenteellisten tukitoimien yhdenvertaisessa saatavuudessa tulee kiireellisesti saattaa kuntoon. Tältä osin uudistukseen varattu rahoitus ei ole riittävä. Tuen toteutumisen näkökulmasta myös henkilöstön mitoitus on keskeinen kysymys. Lakiin tulisikin kirjata ehdotettua selkeämmin, miten lasten yksilölliset tuen tarpeet otetaan huomioon varhaiskasvatuksen henkilöstön mitoituksessa (35 § ja 38 §). Keskusliitto pitää tärkeänä, että inkluusioperiaate lisätään varhaiskasvatuksen tavoitteisiin (3 §). Samalla keskusliitto muistuttaa, että toimiva inkluusio edellyttää sitä tukevan toimintaympäristön ja -kulttuurin ohella riittävää tukea, riittäviä resursseja sekä yhteistyötä lasta tukevien toimijoiden välillä. Lain toimeenpanon näkökulmasta on keskeistä, että yksityiskohtaisissa perusteluissa avataan nykyistä laajemmin inkluusioperiaatetta, erityisesti varhaiskasvatuksen järjestämisen ja toteuttamisen näkökulmasta. Lastensuojelun Keskusliitto pitää hyvänä, että esityksessä on selkeästi määritelty lapsen oikeus tukeen heti tuen tarpeen ilmettyä (15 a §). Lakiluonnos antaa ymmärtää, että kyse on portaittain etenevästä prosessista, jossa aloitetaan kevyemmällä tuella ja siirrytään kohti vahvempia tukitoimia. Lain jatkovalmistelussa pykälää onkin syytä täsmentää ja tuoda esille, että riittävän vahvaa tukea on saatava heti, kun sille on tarve. Arvioinnin lapsen tuen tarpeesta ja tasosta tulee perustua aina lapsen etuun ja hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa. Esitysluonnoksessa tuki on jaoteltu pedagogiseen, rakenteelliseen ja hoidolliseen tukeen (15 b §). Tuen jaottelu on perusteltu ja se tuo hyvin esille tukimuotojen moninaisuuden. Tuen toteutuminen jää esityksessä kuitenkin epämääräiseksi, sillä ”toteutumistapa jäisi paikalliseen ja tapauskohtaiseen harkintaan”. Keskusliitto pitää tärkeänä, että perusteluja täsmennetään ja todetaan, että arvio tuen muodoista tulee perustua lapsen etuun ja yksilöllisiin tarpeisiin. Lapsen tuen tarpeet voivat olla hyvin moninaiset ja liittyä myös laajemmin perheen tilanteeseen. Lastensuojelun Keskusliitto esittää, että eri toimijoiden välinen yhteistyö ja sen merkitys nostettaisiin esityksessä esille nykyistä vahvemmin. Yksi tärkeä askel monialaisen yhteistyön vahvistamiseksi olisi varhaiskasvatuksen psykologi- ja kuraattoripalvelujen turvaaminen. On valitettavaa, että tätä kysymystä esitysluonnoksessa ei käsitellä lainkaan. 15 d §:ssä säädetään tuesta annettavasta päätöksestä. Keskusliitto toteaa, että vaikkakin yleisen ja tehostetun tuen antaminen ilman hallintopäätöstä on joustavaa, voi se jättää lapsen ilman tarvitsemaansa tukea. Pykälän perusteluissa tulee tuoda esille, että huoltaja voi varhaiskasvatuksessa hakea myös yleistä tai tehostettua tukea saavalle lapselle lain 15 b §:n mukaisia tukipalveluita (kuten tulkitsemis- ja avustamispalveluita ja apuvälineiden käyttöä), jolloin hänen tulee saada hakemukseensa muutoksenhakukelpoinen päätös. Huoltajalla tulee olla mahdollisuus tehdä hakemus erityisen tuen antamisesta lapselle. Lainvalmistelussa on pyritty huomioimaan ja selkeyttämään tuen järjestämistä yksityisessä varhaiskasvatuksessa. Edelleen kustannusten mahdollinen kompensointi yksityisille varhaiskasvatuksen tuottajille perustuisi kuntien harkintaan. Keskusliitto pitää tärkeänä, että lain jatkovalmistelussa etsitään ratkaisu, jolla lapsen oikeus tukeen varhaiskasvatuksessa turvataan yhdenvertaisesti ja kuntiin luodaan riittävät ja yhdenmukaiset käytännöt tämän oikeuden turvaamiseksi. Selvitysten mukaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmissa ja niiden kirjauksissa on paljon vaihtelua (23 §). Lain toimeenpanon näkökulmasta on tärkeää, että valtakunnallisissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa annetaan riittävä ohjeistus lapsen tukea koskevien kirjausten tekemiseen. Samalla on tärkeä varata riittävät resurssit varhaiskasvatushenkilöstön täydennyskoulutukseen.
      • Suomen Monikkoperheet ry
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Suomen Monikkoperheet ry lausuu hallituksen esitysluonnokseen eduskunnalle varhaiskasvatuslain muuttamisesta seuraavaa: Kiitämme esitysluonnosta muun muassa tuen rakenteen selkiyttämisestä. Lisäksi on tärkeää, että valmistelutekstissä on huomioitu rakenteellisten tukitoimien varsin vähäinen käyttö ja huono saatavuus sekä julkisten ja yksityisten palveluntuottajien tarjoamien tukipalvelujen keskinäiset yhdenvertaisuusongelmat. Monikkoperheiden erityisyys varhaiskasvatuksessa liittyy siihen, että • samasta perheestä osallistuu varhaiskasvatukseen useita saman ikäisiä lapsia samaan aikaan • monikkolapset syntyvät usein ennenaikaisesti, mikä altistaa monikkolapset terveydellisille riskeille • monikkosisarusten eli kaksosten, kolmosten ja nelosten tuen tarve voi vaihdella saman perheen monikkosisarusten kesken • monikkolapsen identiteettiin sisältyy yksilöidentiteetin lisäksi identiteetti monikkosisaruksena. Monikkosisarussidentiteetti tarkoittaa muun muassa monikkolapsen käsitystä siitä, millaisia hän ja hänen monikkosisaruksensa ovat yhdessä monikkosisaruksina. Varhaiskasvatusvaiheessa monikkosisarusidentiteetti on tyypillisesti vahva, joten kun arvioidaan yhden monikkosisaruksen tuen tarvetta, tulee aina huomioida hänen keskinäinen suhteensa muihin monikkosisaruksiin. • monikkosisaruus tulisi huomioida jo varhaiskasvatuspaikkaa koskevassa päätöksenteossa niin, että monikkosisaruksilla on perheen niin halutessa ja lasten kehitystason mahdollistaessa, oikeus saman varhaiskasvatuspaikan samaan ryhmään. § 15a Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen Suomen Monikkoperheet ry kiittää esitysluonnosta lapsen oikeuksien korostamista. Lisäksi esitämme huomioimaan perustelutekstissä, että kansainväliseen tutkimustietoon perustuvan kansainvälisen monikkolasten oikeuksien julistuksen (International Council of Multiple Birth Organizations, ICOMBO, suomennos Suomen Monikkoperheet ry, 2020) mukaan monikkosisaruksilla, kuten kaikilla muilla ihmisillä, on oikeus tulla kunnioitetuksi ja kohdelluksi yksilönä, jolla on omat tarpeet ja mieltymykset. Julistuksen mukaan opetustilanteissa heillä on oikeus tulla sijoitetuksi samaan ryhmään tai eri ryhmään vanhempien ja monikkosisarusten omien toiveiden mukaan. Kiitämme esitystä myös siitä, että se vahvistaa vanhempia roolia tuen tarpeen arvioinnissa. Arviointia tehtäessä tulee aina kuulla vanhempia ja lapsia. Esitämme lain perustelutekstiin lisättäväksi monikkolasten osalta pedagogisena järjestelynä sen, että monikkolapsen osalta tehdään aina arviointi monikkosisarusten keskinäisestä suhteesta ja tämä arviointi sekä tulee kirjata jokaisen monikkolapsen omaan varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tuen tarvetta arvioitaessa tulee kirjata keinot, joilla yksilöllisyyttä tuetaan eriyttämisen keinoin ja toisaalta, miten lapsen monikkosisaruusidentiteettiä kunnioitetaan ja tuetaan. Monikkous on yleensä monikkolapsen voimavara ja suojaava tekijä. Monikkosisarusten sijoittaminen samaan tai eri ryhmään perustuu yksilölliseen arviointiin eli päätös monikkolasten ryhmävalinnasta tulee tehdä yksilöllisesti harkiten arvioiden sitä, mitä vaikutuksia kullekin monikkolapselle on tehtävästä ryhmävalinnasta (sama/eri ryhmä). Usein samaan ryhmään sijoittaminen on pienille monikkosisaruksille sopiva vaihtoehto, kunhan samalla tarjotaan lapselle ryhmän sisällä kokemuksia toimia myös itsenäisesti ilman monikkosisaruksen läsnäoloa. Lisäksi lain tulee luoda edellytykset sille, että päiväkodeissa ja perhepäiväkodeissa on tosiasialliset mahdollisuudet tarjota varhaiskasvatusta pienemmissä ryhmissä niille lapsille, jotka kuormittuvat liian isoissa lapsiryhmissä. Keskosina syntyneillä on isoissa lapsiryhmissä keskimäärin suurempi hermostollinen kuormitus. Monikkolapsille on tyypillistä syntyä ennenaikaisesti, mikä altistaa kognitiivisille ja neuropsykologisille riskitekijöille. § 15b Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus Kiitämme esitysluonnosta myös esitykseen sisältyvästä velvoitteesta tehdä hallintopäätös lapsen erityisestä tuesta, mikä vahvistaa vanhempien mahdollisuuksia vaikuttaa erityistä tukea tarvitsevan lapsensa tuen saantiin. Yhdenvertaisuuden takaamiseksi esityksessä olisi syytä vielä selkeyttää kolmiportaisen tuen kriteerejä, käytäntöjä ja muotoja sen eri tasoilla, ts. mitä palveluja ja tukimuotoja kuuluu millekin tasolle. § 15c Tuen tarpeen arviointi Kun yhden monikkosisaruksen kohdalla tehdään erityisen tuen hallintopäätös erityisryhmään sijoittamisesta, tulee mietittäväksi myös monikkosisarusten keskinäinen suhde, keskinäiset roolit ja keskinäinen riippuvuus arvioitaessa sitä, miten monikkoutta tuetaan lasten ollessa mainitusta syystä sijoitettuna eri toimintaryhmiin tai mahdollisesti eri varhaiskasvatusyksikköihin.
      • Monimuotoiset perheet -verkosto, Moring Anna
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Monimuotoiset perheet -verkosto kiittää hallituksen esitystä siitä, että varhaiskasvatuksessa tarjottavan tuen malli selkeytyy. Tämä johtaa myös alueellisen epätasa-arvoisuuden vähenemiseen. Tällä hetkellä osa alueista toteuttaa jo kolmiportaisen tuen mallia, kun osa ei toteuta, ja tämä asettaa tukea tarvitsevat lapset eriarvoiseen asemaan. Esityksellä on olennaisia tasa-arvovaikutuksia. Koulussa erityisen tuen piirissä olevista oppilaista lähes 2/3 on poikia, ja oletus on, että sama ilmiö näkyy myös varhaiskasvatuksessa. Mitä varhaisemmin tuen tarpeet tunnistetaan ja lapsi saa tukea, sen paremmin tuki myös toimii. Voidaan siis olettaa että hallituksen esitys parantaa etenkin poikien edellytyksiä parempaan koulutyöhön ja oikeutta tarvitsemaansa tukeen. Olennaista tässä on myös se, että saman mallin soveltaminen varhaiskasvatuksessa ja koulussa luo edellytykset tuen mahdollisimman saumattomaan jatkumiseen varhaiskasvatuksesta esikoulun läpi kouluun asti. Monimuotoiset perheet -verkosto haluaa nostaa esiin erityisesti kaksos-, kolmos ja nelosperheiden lasten tilanteen tuen tarven määrittelyssä. Monikkolapsilla on useita erityispiirteitä varhaiskasvatuksen osana, kuten ilmenee Suomen Monikkoperheet ry:n lausunnosta tähän samaiseen lakiesitykseen. Monikkolapset syntyvät usein myös ennenaikaisesti, joten muita ennenaikaisesti syntyneitä lapsia koskevat haasteet koskevat usein myös monikkolapsia. Verkosto esittää, että lakiesityksen 15§ perustelutekstiin lisätään monikkolasten osalta, että tuen tarpeen yhteydessä tehdään aina arviointi monikkosisarusten keskinäisestä suhteesta ja tämä arviointi tulee kirjata jokaisen monikkolapsen omaan varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tuen tarvetta arvioitaessa tulee kirjata keinot, joilla yksilöllisyyttä tuetaan eriyttämisen keinoin ja toisaalta, miten lapsen monikkosisaruusidentiteettiä kunnioitetaan ja tuetaan. Verksoto katsoo myös, että lain tulisi luoda edellytykset sille, että päiväkodeissa ja perhepäiväkodeissa on tosiasialliset mahdollisuudet tarjota varhaiskasvatusta pienemmissä ryhmissä niille lapsille, jotka kuormittuvat liian isoissa lapsiryhmissä. Keskosina syntyneillä on isoissa lapsiryhmissä keskimäärin suurempi hermostollinen kuormitus. Ennenaikaisesti syntyminen altistaa kognitiivisille ja neuropsykologisille riskitekijöille. Lisäksi esityksen 15b§:ssä tulisi määritellä selkeämmin, mitkä tukimuodot kuuluvat millekin tuen tasolle. Liiallinen epämääräisyys tarkoittaa myös suurta harkintavaltaa kullekin kunnalle / hyvinvointialueelle ja tuottaa helposti tilanteen, jossa esitys ei täysimääräisesti saavuta tavoitteitaan alueellisen eriarvoisuuden vähentämiseksi. Verkosto kiittää esitystä vuoroasumistilanteiden huomoimisesta ja siitä, että se mahdollistaa myös varhaiskasvatuksen järjestäjien välisen tietojen vaihdon silloin, kun saman lapsen varhaiskasvatusta järjestetään kahden eri tahon toimesta. Vuoroasuvien lasten osalta tuen toteutuminen molemmissa varhaiskasvatuspaikoissa on olennaista lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta, ja tällöin yhteistyö ja tiedon kulku toimipaikkojen välillä vähentää myös vanhempien kuormitusta sekä lapsen tuensaannin riippuvuutta vanhempien hyvästä kommunikaatiosta.
      • Suomen Psykologiliitto
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Psykologiliitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esitykseen varhaiskasvatuslain muuttamiseksi. Varhaiskasvatuslakia ollaan muuttamassa siten, että siinä säädettäisiin selkeämmin ja täsmällisemmin varhaiskasvatuksessa olevan lapsen oikeudesta tarvitsemaansa tukeen sekä annettavan tuen rakenteesta. Esitys perustuu hallitusohjelmakirjaukseen kolmiportaisen tuen mallin luomisesta varhaiskasvatukseen. Uudistuksen tavoitteena on luoda yhdenvertaisemmat edellytykset kaikille lapsille ja luoda vahvempi jatkumo esi- ja perusopetukseen. Psykologiliitto kannattaa uudistuksen taustalla olevia tavoitteita. Oppimisen ja kasvun tukea on vahvistettava kaikilla koulutusasteilla. Vain näin voimme turvata kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet oppia ja pärjätä koulutiellä sekä saavuttaa riittävät perustaidot tulevaisuuden jatko-opintoja ja työelämää varten. On erittäin hyvä, että kolmiportainen tuki halutaan nyt tuoda myös varhaiskasvatukseen. Nykyinen säädöspohja ei ole riittävä, eivätkä kaikki lapset saa tarvitsemaansa tukea. Lähtökohtaisesti lainsäädännön selkeyttäminen varhaiskasvatuksen tukeen liittyen nähdään hyvänä asiana. On perusteltua, että tuen jatkumo varhaiskasvatuksesta esiopetuksen kautta perusopetuksen säilyy nykyistä paremmin. Se, että tuen päätöksistä tehdään hallintopäätöksen kautta valituskelpoisia, vahvistaa lasten oikeusturvaa. Kokonaisuutena on hyvä, että varhaiskasvatuksessa tuen tarjoaminen olisi velvoittavaa samalla tavoin eri puolilla Suomea sekä kunnallisella ja yksityisellä puolella. Lakiin säädetty oikeus tukeen on tärkeää myös sen vuoksi, ettei lasten ongelmia vain ”seurailla” liian pitkään, etenkin jos tarvitaan muitakin kuin pedagogisia keinoja. Varhaiskasvatuksesta puuttuu psykologi Psykologiliitto haluaa kiinnittää huomiota lakiluonnoksen keskeiseen puutteeseen, joka asettaa varhaiskasvatuksen täysin eriarvoiseen asemaan muiden kouluasteiden kanssa: varhaiskasvatuksesta puuttuu lakisääteinen oikeus psykologin palveluihin. Suomen Psykologiliitto vaatii, että uuteen varhaiskasvatuslakiin sisällytetään velvoittava maininta varhaiskasvatuksen psykologista vastaavalla tavalla, kuin on jo mainittu varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Vain näin voidaan taata lakiesityksen 3-portaisen tuen tarpeen arviointi, suunnittelu ja toteuttaminen varhaiskasvatuksessa yhtäläisesti esiopetuksen ja koulun kanssa. Psykologin asiantuntijuutta tarvitaan, jotta lapsen ikätasoiset tarpeet ja perheen tilanne tulevat huomioiduiksi, kun suunnitellaan lapsen varhaiskasvatuksen toteutumista ja järjestämistä sekä mahdollista tuen tarvetta varhaiskasvatuksessa. Erityisesti alle 3-vuotiaiden haasteiden tunnistaminen, seuranta ja arviointi vaatii ehdottomasti vahvaa, jatkuvaa moniammatillisuutta. Tuen laajentaminen tälle ikäryhmälle, jolla sen antaminen on ollut vähäisintä, onkin erittäin hyvä suuntaus. Pienten lasten kohdalla kehityspsykologian ja vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön huomioiminen on erittäin tärkeää ja tähän tarvitaan vahvaa moniammatillista yhteistyötä. Pienen lapsen oppiminen, taitojen kehitys ja vertaissuhteiden harjoittelu ei ole mahdollista, ellei lapsi voi psyykkisesti hyvin. Hyvinvoinnin perusta on perusturvallisuuden tunne. Se on lapsilla hyvin herkkä ympäristön vaikutuksille, koska omat tunteiden säätely- ja käsittelykeinot ovat vielä riittämättömät. Tämän takia varhaiskasvatuksen pedagogista asiantuntijuutta sekä sosiaali- ja hoitoalan osaamista täydentämään tarvitaan psykologi. Psykologi on lapsen psykososiaalisen ja kognitiivisen kehityksen sekä vuorovaikutusilmiöiden asiantuntija. Myös varhaiskasvatusympäristön ikätasoisten tarpeiden mukaisten vaatimusten (kehittävä, oppimista edistävä sekä terveellinen ja turvallinen) täyttäminen sekä lasten suojaaminen väkivallalta, kiusaamiselta ja muulta häirinnältä edellyttävät psykologin asiantuntijuutta osana henkilöstöä. Varhaiskasvatuksen psykologityön keskiössä on hyvinvoinnin edistäminen, ongelmien ennaltaehkäisy sekä varhainen toiminta kehitys- ja kasvatusongelmissa. Varhaiskasvatuksen psykologin tulee olla läsnä päiväkodin arjessa, konsultoida varhaiskasvatuksen henkilöstöä ja johtoa sekä osallistua suunnittelu- ja kehittämistyöhön. Psykologityön tarve varhaiskasvatuksessa on luonteeltaan jatkuvaa ja suunnitelmallista, ei tilapäistä tai harvoin esiintyvää. Näin ollen psykologin jalkautuminen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusta, esimerkiksi neuvolasta, konsultoimaan varhaiskasvatusta silloin tällöin ei riitä. Esityksen mukaan on huolehdittava siitä, että palvelujen avulla tuetaan vanhempia kasvatuksessa ja saadaan selville erityisen tuen tarve. Tarvittaessa on järjestettävä erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia ja nuoria tukevaa toimintaa. Tämä turvataan esityksessä 15 c § siten, että sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten olisi osallistuttava tuen tarpeen arvioinnin tekemiseen varhaiskasvatuksen järjestäjän pyynnöstä. Perheellä ei olisi kuitenkaan (subjektiivista) oikeutta saada sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden tukea lapselle ja tämän varhaiskasvatussuunnitelman laadintaan. Psykologi on keskeinen asiantuntija tuen tarpeen arvioinnissa ja tukea suunniteltaessa. Pedagoginen asiantuntemus on tässä välttämätöntä, ja laki korostaa aivan oikein sitä, mutta se ei yksin riitä. Varhaiskasvatuksen psykologilla on riittävät resurssit ja asiantuntemus osallistua lapsen varhaiskasvatussuunnitelman tekoon. 3-portainen tuki varhaiskasvatuksessa on haastavaa järjestää, kun lasten ikähaitari on 9kk – 7v. Se vaatii paljon enemmän suunnittelua, arviointia, joustavuutta ja erilaisia toteutustapoja sekä pedagogisesta että lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta. Lakiesityksen mukaan tehostettua ja erityistä tukea voi saada muistakin syistä kuin pelkästään opillisista (esim. perhetilanteen takia tai sosiaalisten taitojen harjoittelemiseksi). Psykologisten haasteiden tunnistamiseen tarvitaankin vahvempaa osaamista varhaiskasvatukseen ja henkilökunnalle varhaiskasvatuksen psykologin antamaa työnohjauksellista tukea näiden lasten kanssa toimimiseen. Tältä osin tuen täytyy painottua hieman eri lailla kuin perusopetuksen kolmiportaisen tuen, mikä pääasiallisesti on pedagogista tukea. Pedagoginen näkökulma ei saa varhaiskasvatuksessa painaa alleen lasten muita tarpeita. Varhaiskasvatus painottuu enemmän kehitykseen ja kasvamiseen kuin oppimiseen, ja sen vuoksi tarjottava tuki täytyykin kohdentua muuhun kuin pedagogiikkaan. Suurimpana lain puutteena on, että moniammatillisesta yhteistyöstä ei ole säädetty selkeämmin. Pienten lasten kohdalla kehityspsykologian ja vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön huomioiminen erittäin tärkeää ja tähän tarvitaan vahvaa moniammatillista yhteistyötä, mikä onnistuu parhaiten silloin kun varhaiskasvatuksen käytettävissä on oma psykologi. Perusopetuksessa siirrot tukitasolta toiselle käsitellään moniammatillisesti koulupsykologin osallistuessa käsittelyyn. Tarvittaessa myös terveydenhoitaja ja kuraattori ja muita perheen parissa työskenteleviä kutsutaan mukaan. Varsinkin, kun on pienistä alle kouluikäisistä lapsista kyse, olisi vieläkin tärkeämpää, että tukimuotojen suunnittelu tehdään moniammatillisesti. Kolmiportaisen tuen osalta tulisi pyrkiä siihen, että tuen rakenteet ovat yhtenäiset ja selkeät sekä varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa että perusopetuksessa. Lainsäädännön ja tuen toteuttamisen paikallistasolla tulee olla selkeää ja yhdenvertaista. Valitettavasti hallituksen esitys ei tässä muodossa tätä tavoitetta tue. Pykäläkohtaiset kommentit: 15c ”Varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja varhaiskasvatuksen psykologi osallistuvat lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden ja nii den toteuttamisen arviointiin tarpeen mukaan” Vastaava maininta varhaiskasvatuksen psykologista tulisi olla myös pykälässä 23. UUSI PYKÄLÄ 31 § Varhaiskasvatuksen psykologi Kelpoisuusvaatimuksena varhaiskasvatuksen psykologin tehtäviin on oikeus toimia laillistettuna psykologina ja laillistetun psykologin ammattinimike. Kustannuslaskelma Varhaiskasvatuksen psykologityön ensi vaiheen jalkauttaminen Suomen 311 kuntaan niin, että joka kunnassa on (keskimäärin) yksi varhaiskasvatuksen psykologin vakanssi. Kuntasektorin psykologin keskimääräinen vuosittainen palkkakustannus on n. 60 000 e. 6 milj. € vuonna 2021: 100 uutta psykologia varhaiskasvatukseen 12 milj. € vuonna 2022: 200 psykologia, 100 jatkaa + 100 uutta 18,7 milj. € vuonna 2023: 311 psykologia, 200 jatkaa ja 111 uutta Ensi vaiheen täyden kattavuuden (= keskimäärin yksi psykologi peruskuntaa kohden) vuosikustannukset ovat siis 18,7 miljoonaa euroa. 11.6.2021 Suomen Psykologiliitto ry
      • Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, va. toiminnanjohtaja Samuli Maxenius, Ylönen Nina
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Arene katsoo lakimuutos olevan lähtökohdiltaan oikeasuuntainen. Lakimuutos ei kuitenkaan huomioi riittävästi eri korkeakoulusektoreilta varhaiskasvatukseen valmistuneiden ammattilaisten osaamista sekä lapsen että vanhempien tukemisessa. Lakimuutosta valmistelussa tulee ottaa eri korkeakoulusektoreilta valmistuneiden osaaminen ja asiantuntijuus niin lapsen kuin perheen tuen tehtävissä varhaiskasvatuksessa. 15 b § Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus Lapselle on annettava riittävä ja hänen tilanteensa edellyttämä tuki. Tuen tulee vahvistaa lapsen hyvinvointia ja terveyttä ja luoda kasvun, kehityksen ja oppimisen edellytyksiä kokonaisvaltaisesti. Lapsen ja hänen perheensä tukeminen edellyttää monialaista ja moniammatillista yhteistyötä. Ammattikorkeakoulussa sosionomitutkinnon suorittaneella varhaiskasvatuksen asiantuntijalla on osaaminen sekä lapsen että perheen tukemiseen vaikeissa elämäntilanteissa. Heillä on osaaminen myös lapsen tasapainoisen kasvun ja kehityksen edistämiseen. Varhaiskasvatuksen lisäksi sosionomitutkinnon suorittanut tuntee sosiaalihuollon palvelut. Hänellä on osaaminen monialaisen ja moniammatillisen yhteistyön tekemiseen varhaiskasvatuksen ja sosiaalihuollon yhdyspinnoilla ja perheen ohjaamiseen palveluissa. Varhaiskasvatuksessa työskentelevien sosionomien osaaminen tulee ottaa huomioon ja käyttää täysimääräisesti lapsen ja perheen tuen tehtävissä varhaiskasvatuksessa. 15 c § Tuen tarpeen arviointi Lapsen tuen tarpeet voivat olla moninaisia koskien lapsen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia ja terveyttä sekä kasvua, kehitystä ja oppimista. Lapsen tuen tarpeiden arviointi edellyttää monialaista ja moniammatillista yhteistyötä. Ammattikorkeakoulussa sosionomitutkinnon suorittaneella on osaaminen muun muassa lapsen sosiaalisen hyvinvoinnin ja osallisuuden toteutumisen arviointiin. Tuen tarpeiden arvioinnissa tulee lapsen lisäksi ottaa huomioon hänen perheensä sekä muut lapselle merkitykselliset ihmiset. Lapsen hyvinvoinnin ja terveyden sekä kasvun, kehityksen ja oppimisen tukeminen edellyttää riittävän tuen antamista myös hänen perheelleen ja muille läheisille. Sosionomitutkinnon suorittaneiden osaaminen tulee ottaa huomioon ja käyttää laaja-alaisesti lapsen tuen tarpeiden arvioinnissa. 23 § Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on keskeinen työväline ja dokumentti lapsen tuen tarpeita määriteltäessä. Päiväkodeissa lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta vastaa varhaiskasvatuksen opettaja. Varhaiskasvatuksen sosionomin osaamista voidaan käyttää lasten ja perheiden palveluiden tuntemuksen osalta lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadinnassa. Varhaiskasvatuksen sosionomin osaamisen huomioon ottaminen lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelman laatimisessa on määritelty liian kapeaksi niin varhaiskasvatuslaissa kuin sen muutosesityksessä. Ammattikorkeakoulussa sosionomitutkinnon suorittaneella on osaaminen ja asiantuntijuus toimia laajemmin varhaiskasvatuksen opettajan työparina lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisessa. Moniammatillinen yhteistyö lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisessa on lapsen ja perheen etu. Moniammatillisuus mahdollistaa kokonaisvaltaisemman ja perusteellisemman kokonaiskuvan muodostamisen lapsen tilanteesta ja sen dokumentoinnista lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Sosionomitutkinnon suorittaneella on myös lapsi- ja perhelähtöisten työmenetelmien sekä osallistavien dokumentointikäytäntöjen osaaminen, mitkä ovat eduksi lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisessa. Varhaiskasvatuksen sosionomien työrooli lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadinnassa tulee määritellä uudelleen lakia muutettaessa siten, sosionomin osaaminen tulee täysimääräisesti ja parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön.
      • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto 11.6.2021 Hallituksen esitysluonnos laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta Aluksi Lausunnolla olevassa hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan muutettavaksi varhaiskasvatuslakia siten, että siinä säädettäisiin varhaiskasvatuksessa olevan lapsen oikeudesta tarvitsemaansa tukeen sekä varhaiskasvatuksessa annettavan tuen rakenteesta. Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) on yhdessä monien muiden järjestöjen kanssa ajanut varhaiskasvatuksessa annettavaa tukea koskevaa lakiuudistusta pitkään. MLL pitää nykyistä tarkempia ja velvoittavampia säännöksiä välttämättömänä lasten yhdenvertaisuuden ja yksilöllisen tuen turvaamisessa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksessa käytännöt tuen tarpeen arvioinnissa, tuen myöntämisessä ja toteutuksessa eroavat kunnissa tällä hetkellä, eivätkä lapset ole yhdenvertaisessa asemassa tarvitsemansa tuen saamisessa. Puutteellisen lainsäädännön lisäksi tarpeenmukaisen tuen saamista heikentävät mm. voimavarojen puute, henkilöstön vaihtuvuus ja puutteet varhaiskasvatuksen toimintakäytännöissä. Erityisen huonosti lapsen tarvitseman tuen järjestäminen toteutuu yksityisten varhaiskasvatuksen palveluntarjoajien kohdalla. Nykyinen hajanainen varhaiskasvatuksen tukijärjestelmä ei myöskään muodosta selkeää jatkumoa esi- ja perusopetuksessa annettavaan tukeen. MLL pitää lakiesityksellä luotavaa yhtenäistä lainsäädäntöpohjaa varhaiskasvatuksessa annettavalle tuelle erittäin tarpeellisena. Uudistus selkeyttää lapselle annettavaa tukea, tuen järjestämisen periaatteita ja käytäntöjä sekä käsitteitä sekä luo nykyistä paremmat edellytykset lapsen yksilöllisiä tarpeita vastaavan tuen toteutumiselle. MLL korostaa painokkaasti, että lain toimeenpanoon on osoitettava riittävät voimavarat. Lapsen tarvitseman yksilöllisen tuen toteutumista haittaa tällä hetkellä puutteellisen lainsäädännön lisäksi juuri henkilöstövoimavarojen riittämättömyys. Tämä ei korjaannu pelkällä lainsäädäntömuutoksella vaan sen lisäksi tarvitaan riittävien voimavarojen osoittamista tuen toteutukseen. Pykäläkohtaiset kommentit 3 § Varhaiskasvatuksen tavoitteet Varhaiskasvatuksen tavoitteista säädetään varhaiskasvatuslain 3 §:ssä. Pykälässä on asetettu kymmenen tavoitekokonaisuutta varhaiskasvatukselle. Tavoitteet liittyvät vahvasti perus- ja ihmisoikeuksiin. Pykälän 2 kohdan mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista. Hallituksen esitysluonnoksessa esitetään inklusiivisuusperiaatteen lisäämistä kyseiseen lainkohtaan. MLL korostaa, että lapsen tuki ja inkluusioperiaate varhaiskasvatuksessa liittyvät kaikkiin varhaiskasvatuksen tavoitteisiin eivätkä vain 3 §:n 2 kohdan tavoitteeseen. MLL pitää inkluusioperiaatteen lisäämistä erittäin tärkeänä, sillä inkluusiossa on kysymys laajasti koko varhaiskasvatuksen toimintakulttuurista. Kysymyksessä ei siten ole vain tukea tarvitsevan lapsen sijoittamista lähipäiväkotiin koskevasta ratkaisusta. Kuten esitysluonnoksen sivulla 16 todetaan, inkluusio on ymmärrettävä jatkuvasti kehittyvänä prosessina ja tavoitteena kohti maksimaalista osallisuutta. Inkluusio ei toteudu ilman sitä tukevaa toimintaympäristöä ja -kulttuuria, riittävää tukea ja yhteistyötä. Inkluusion kannalta on olennaista, että lapsi saa tarvitsemansa tuen heti eikä vasta mahdollisen aikaa vievän diagnosoinnin jälkeen. Inkluusion käsitettä ja sisältöä on tarkastelu esitysluonnoksessa laajimmin Nykytilan arviointi -jakson alakappaleessa ”Inklusiivisuus varhaiskasvatuksen järjestämisen periaatteena” sivuilla 16-17. Sen sijaan yksityiskohtaisissa perusteluissa inkluusion käsitettä on avattu hyvin niukasti. Lain soveltamisen kannalta on tärkeää, että yksityiskohtaisissa perusteluissa avattaisiin laajemmin inkluusioperiaatetta ja mitä se edellyttää varhaiskasvatuksen järjestämisessä ja toteutuksessa. 3 a luku Oikeus varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen MLL pitää perusteltuna ja erittäin tärkeänä, että varhaiskasvatuksessa annettavasta tuesta säädetään nykyistä tarkemmin ja velvoittavammin ja tukea koskevat säännökset kootaan omaan lukuunsa. Näin luodaan paremmat edellytykset lapsen tarpeita vastaavan tuen järjestämiselle ja toteutumiselle ja siten edistetään lapsen hyvinvointia, kehitystä ja oppimista sekä yhdenvertaisuutta. 15 a § Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi lapsen oikeudesta saada hänen yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa tai hyvinvointinsa edellyttämää tukea varhaiskasvatuksessa. Tuki on jaettu ehdotuksessa perusmuotoiseen (yleiseen), tehostettuun ja erityiseen tukeen ja kustakin tuen tasosta säädettäisiin omassa momentissaan. MLL kannattaa ehdotettua tuen mallia. Samalla MLL korostaa, että tuen on oltava kaikissa tilanteissa joustavaa ja lapsen tarpeisiin vastaavaa. Tukea ei voida mieltää niin, että lapsen kohdalla ensin lähdettäisiin perusmuotoisesta tuesta ja portaittain edettäisiin tehostettuun ja sitten erityiseen tukeen. Lapsen on saatava heti tarvitsemansa tuki, oli se sitten perusmuotoista (yleistä), tehostettua tai erityistä tukea. Ehdotettu tuen malli rakentaa nykyistä vahvemman jatkumon tuen järjestämisessä varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. Pykäläehdotuksen perusteluissa viitataan lapsen edun ensisijaisuuteen toteamuksella, että ”lapselle annettaisiin tukea lapsen edun ensisijaisuuden näkökulmasta, vaikka lapsen huoltajat vastustaisivat sitä”. Perusteluissa tulisi avata lapsen etua ja sen arviointia. Lapsen etu saa sisältönsä lapsen oikeuksista, lapsen yksilöllisistä tarpeista ja tilanteesta. Lapsen edun arvioinnissa varhaiskasvatuksessa on kuultava lapsen huoltajia ja lasta itseään. Lapsen edun määrittelyn tulee perustua kokonaisvaltaiseen arviointiin, jossa punnitaan eri tekijöitä toisiinsa. Jos lapsen huoltajat vastustavat tuen antamista, vastustuksen syyt tulee selvittää. Kysymys ei välttämättä ole tuen antamisen vastustamisesta vaan tuen sisältöön ja sen riittävyyteen liittyvistä näkemyseroista. Toimivaa yhteistyötä lapsen huoltajien kanssa tulee vaalia rakentavan vuorovaikutuksen keinoin ja luottamusta luoden. 15 b § Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus Pykälän mukaan lapselle annettava tuki voisi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten erityisopettajan palveluja ja monialaista yhteistyötä. MLL korostaa, että tuki on toteutettava lapsen yksilöllisten tarpeiden ja tilanteen mukaisesti. Tämän toteutumisen edistämiseksi MLL esittää, että pykälän 1 momentin loppuun lisätään virke: Tuen sisältö määritellään ja tuki toteutetaan lapsen yksilöllisten tarpeiden perusteella. Lisäksi MLL esittää, että pykälän 1 virkkeeseen lisätään varhaiskasvatuksen konsultoivat psykologipalvelut esimerkiksi seuraavasti: …”kuten varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa konsultaatiota ja opetusta, psykologin antamaa konsultaatiota, varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiä tulkitsemis- ja avustamispalveluja tai apuvälineiden käyttöä.” Tällä hetkellä psykologin asiantuntemusta ei ole mahdollista käyttää systemaattisesti kaikissa varhaiskasvatuspalveluissa. Psykologin konsultaatiolla voidaan edistää varhaiskasvatuksen valmiuksia vastata lasten kehityksellisiin tarpeisiin ja tuen tarpeisiin. Tuen rakenteellisena muotona tulisi pykälän perusteluissa huomioida myös muutokset, joita lapsen osallistuminen mahdollisesti edellyttää varhaiskasvatusympäristöön. Myös kielen ja kommunikaation merkitystä tulisi lain perusteluissa tuoda vahvemmin esille. Lapsella on oikeus ymmärtää ja tulla ymmärretyksi varhaiskasvatuksessa. Yhtenä tuen muotona ja inkluusion toteutumisen varmistajana ovat kuljetuspalvelut, jotka jäävät edelleen varhaiskasvatuslain ulkopuolelle. Inkluusioperiaatteen täysimääräinen toteuttaminen edellyttäisi, että lapsen tarvitessa kuljetusta esimerkiksi vammaisuuden johdosta, kuljetuspalvelut annettaisiin varhaiskasvatuslain eikä vammaispalvelulain nojalla. Ylipäätään laissa ja sen perusteluissa tulee vahvasti korostaa, että varhaiskasvatuksessa annettava tuki kuuluu varhaiskasvatuksen järjestämisvastuuseen eikä sitä pidä jättää muiden palveluiden, kuten vammaispalveluiden varaan. Varhaiskasvatuksessa annettavassa tuessa, kuten muussakin varhaiskasvatuksessa, tulee korostaa lapsen ja huoltajien osallisuutta ja hyvää yhteistyötä lain 20 §:n mukaisesti. Myös monialainen yhteistyö on tärkeää, kuten pykälän ensimmäisen momentin perustelujen lopussa tuodaan esille. Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyessä kunnalta hyvinvointialueelle on varmistettava, että kunnan ja hyvinvointialueen palvelut muodostavat lasten ja perheiden kannalta saumattoman ja toimivan kokonaisuuden. Perusteluissa todetaan tuen toteuttamistavan jäävän paikalliseen ja tapauskohtaiseen harkintaan. Väärinkäsitysten välttämiseksi perusteluissa on syytä todeta, että on aina varmistettava lapsen riittävä tuki hänen yksilöllisten tarpeidensa ja tilanteen mukaisesti. 15 c § Tuen tarpeen arviointi Lain perusteluissa tulee korostaa, että kolmijakoinen tukimalli ei tarkoita sitä, että lapsen tuessa tulisi edetä portaittain perusmuotoisesta tehostettuun ja siitä erityiseen tukeen, vaan lapsen tulee saada heti riittävän intensiivistä tukea eikä vasta riittämättömäksi osoittautuneiden kokeilujen kautta. Tuen tarpeen arvioinnin ja tuen antamisen tulee olla joustavaa eikä siinä saa viivytellä. On hyvä, että perusteluissa korostetaan yhteistyötä huoltajien kanssa. Huoltajien ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten jaetulla tiedolla lapsesta ja hänen tarpeistaan sekä hyvällä yhteistyöllä on keskeinen merkitys varhaisen ja riittävän tuen antamisessa. Lain perusteluissa tulee tuoda vahvasti esiin myös lapsen osallisuus ja kuuleminen tuen tarpeen arvioinnissa lain 20 §:n mukaisesti. 15 d § Päätös annettavasta tuesta Esitysluonnoksen mukaan hallintopäätös tehtäisiin vain erityisestä tuesta. Yleisestä ja tehostetusta tuesta ei tehtäisi hallintopäätöstä, vaan ratkaisu niiden antamisesta olisi tosiasiallinen hallintotoimi. Tuen antaminen ilman hallintopäätöstä on joustavaa, mutta se voi jättää tukea tarvitsevan lapsen ilman sitä. Lapsen ja perheen kannalta on olennaista, että lapsi saa nopeasti ja joustavasti lapsen tarpeisiin vastaavaa riittävää tukea. Tälle on oltava riittävät oikeusturvakeinot laissa. Pykälän perusteluissa tulisikin tuoda esille, että huoltaja voi varhaiskasvatuksessa hakea myös yleistä tai tehostettua tukea saavalle lapselle lain 15 b §:n mukaisia tukipalveluita, kuten tulkitsemis- ja avustamispalveluja ja apuvälineiden käyttöä. Tällöin huoltajan tulee saada hakemukseensa muutoksenhakukelpoinen päätös. Lisäksi lain perusteluihin tulee kirjata, että lapsen huoltaja voi tehdä hakemuksen erityisen tuen antamisesta lapselle. Esitysluonnoksen mukaan päätöksen erityisestä tuesta tekisi varhaiskasvatuksen järjestämisvastuussa oleva kunta. Yksityisessä varhaiskasvatuksessa olevien lasten tuki toteutuu tällä hetkellä puutteellisemmin kuin kunnallisessa varhaiskasvatuksessa. Jos lapselle ilmaantuu tuen tarvetta, hän joutuu usein siirtymään yksityisestä päiväkodista kunnalliseen päiväkotiin. Esitysluonnoksen sivulla 18 todetaan kustannusten mahdollisen kompensoinnin yksityisille varhaiskasvatuksen tuottajille perustuvan kuntien harkintaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei jatkossakaan tukea tarvitsevien lasten osallistumista yksityisen palveluntuottajan varhaiskasvatukseen turvata valtakunnallisesti yhdenvertaisella tavalla muihin lapsiin nähden. 23 § Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma Lapsen tuen tarve, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Varhaiskasvatussuunnitelmalla on keskeinen rooli tuen toteuttamisessa ja arvioinnissa. On tärkeää, että valtakunnallisissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa on annettava riittävä ohjeistus lapsen tukea koskevien kirjausten tekemiseen. Koulutuksella on varmistettava, että henkilöstöllä on hyvät edellytykset toteuttaa nämä tehtävät käytännössä. Karvin tekemän kyselyn (2019) mukaan merkittävä osa varhaiskasvatuksen henkilöstöstä arvioi, että paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma nykyiselläänkin jättää henkilöstölle liikaa vastuuta varhaiskasvatussuunnitelman tulkitsemisessa. Sekä varhaiskasvatuksen järjestäjät että henkilöstö tarvitsevat tukea varhaiskasvatussuunnitelman konkretisoimiseen. 35 § Päiväkodin henkilöstön mitoitus ja 38 § Perhepäiväkodin henkilöstön mitoitus MLL:n mielestä lakiin tulisi kirjata ehdotettua vahvemmin periaate siitä, että lasten yksilölliset tuen tarpeet otettaisiin huomioon varhaiskasvatuksen henkilöstön mitoituksessa. Lakiin tulisi kirjata, että henkilöstön mitoitus otetaan huomioon esimerkiksi niin, että vammainen tai muusta syystä erityisen tai tehostetun tuen tarpeessa oleva lapsi on lapsiryhmässä yksilöllisistä tarpeistaan riippuen vähintään kahden lapsen paikalla. Perusteluihin on tarpeen kirjata, että pykälissä mainitulla avustajalla tarkoitetaan lapselle myönnettyä henkilökohtaista avustajaa. Ryhmä- tai päiväkotikohtaisilla avustajilla on usein myös muita tehtäviä, eikä hän aina ole tukea tarvitsevan lapsen käytettävissä. Varhaiskasvatuslain 25 §:n mukaan kunnan käytettävissä on oltava varhaiskasvatuksessa esiintyvää tarvetta vastaavasti varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluja. Lasten riittävän tuen varmistamiseksi MLL esittää, että tätä säännöstä täsmennetään esimerkiksi suhdeluvun asettamiselle (varhaiskasvatuksen erityisopettaja / tuen piirissä olevat lapset). 62 § Muutoksenhaku varhaiskasvatusoikeutta, lapselle annettavaa tukea ja varhaiskasvatukseen ottamista koskevaan päätökseen Huoltajalla tulee olla mahdollisuus tehdä hakemus erityisen tuen antamisesta lapselle. Lopuksi Lain säännökset muodostavat perustan varhaiskasvatuksessa annettavan tuen järjestämiselle ja toteuttamiselle. Lainsäädäntö ei kuitenkaan yksin riitä, vaan tarvitaan sen tehokasta toimeenpanoa. Tässä keskeisellä sijalla ovat riittävät voimavarat varhaiskasvatuksessa annettavan tuen toteutukseen, varhaiskasvatuksen henkilöstön osaamisen kehittäminen, inkluusioperiaatetta tukeva toimintakulttuuri sekä lapseen kuuleminen ja huoltajien kanssa tehtävän yhteistyön ja monialaisen yhteistyön varmistaminen. Sote-uudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille. Tämä edellyttää, että kunnan palvelut, kuten varhaiskasvatus, ja hyvinvointialueen palvelut, kuten neuvolapalvelut, vammaispalvelut ja lastensuojelu, muodostavat lapsi- ja perhelähtöisen kokonaisuuden. Hallituksen esitysluonnoksessa todetaan sivulla 18, että kustannuksia syntyy erityisestä tuesta tehtävistä hallinnollisista päätöksistä ja tuen järjestämisestä. Esitysluonnoksessa on arvioitu, että palkkaamalla kuntiin esimerkiksi 100 varhaiskasvatuksen erityisopettajaa, 120 varhaiskasvatuksen opettajaa ja 100 varhaiskasvatuksen avustajaa, kustannuksia syntyisi arviolta noin 13,5 miljoonaa euroa. Esitysluonnoksessa arvioidaan, että varhaiskasvatuksen tuesta aiheutuvat kustannukset olisivat yhteensä noin 15 miljoonaa euroa vuositasolla. Vuodesta 2023 alkaen kunnille osoitetaan 15 miljoonaa euroa osana kuntien peruspalveluiden valtionosuutta pysyvänä määrärahalisäyksenä. MLL:n näkemyksen mukaan lakiuudistuksen tavoitteet vahvistaa lapsen lakisääteistä oikeutta tarvitsemaansa tukeen sekä varhaiskasvatusikäisten yhdenvertaista oikeutta kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeen eivät riittävällä tavalla toteudu uudistukseen varatun rahoituksen turvin. Näin ollen lapsen asuinpaikka vaikuttaa edelleen siihen, miten hänen tarvitsemansa tukensa käytännössä toteutuu. MLL esittää, että uudistukseen varataan suunniteltua enemmän rahoitusta. Varhaislapsuus on erityisen kriittinen ajanjakso ihmisen hyvinvoinnin, kehityksen ja oikeuksien toteutumisen kannalta. Hyvinvoinnin perusta rakentuu varhaislapsuudessa. Laadukkailla varhaiskasvatuspalveluilla ja niissä annettavalla tuella on keskeinen merkitys lasten hyvinvoinnin vahvistamisessa sekä yhdenvertaisuuden edistämisessä ja kasvuympäristöstä johtuvien erojen tasoittamisessa. Jorma Sipilä ja Eva Österbacka laativat vuonna 2013 valtiovarainministeriölle selvityksen lasten ja perheiden palveluista. Selvityksessään (Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua?) he korostavat varhaiskasvatuksen merkitystä lasten kouluvalmiuksien tukemisessa. Sipilä ja Österbacka vaativat, että Suomessakin on aika huomioida kansainvälinen tutkimus, joka yksiselitteisesti korostaa varhaiskasvatuksen merkitystä lapsille ja erityisesti heikommassa asemassa oleville lapsille. Varhaiskasvatus on hyvä investointi ja varhaiskasvatuksessa annettavaa tukeen tulisikin varata ehdotettua enemmän voimavaroja. MLL korostaa ennakkoarvioinnin lisäksi seuranta-arvioinnin merkitystä. Lain voimaantulon jälkeen toimeenpanoa on seurattava ja arvioitava sekä tehtävä mahdollisesti tarvittavat korjaukset säännöksiin sekä toimeenpanoon. Lausunnon keskeinen sisältö Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) mielestä uudistus selkeyttää lapselle annettavaa tukea, tuen järjestämisen periaatteita ja käytäntöjä sekä käsitteitä sekä luo nykyistä paremmat edellytykset lapsen yksilöllisiä tarpeita vastaavan tuen toteuttamiselle. MLL korostaa, että lain toimeenpanoon on osoitettava riittävät voimavarat. Uudistukseen tulisi varata suunniteltua enemmän rahoitusta. 3 § Varhaiskasvatuksen tavoitteet. MLL pitää inkluusioperiaatteen lisäämistä varhaiskasvatuksen tavoitteisiin erittäin tärkeänä, sillä inkluusiossa on kysymys laajasti koko varhaiskasvatuksen toimintakulttuurista. Yksityiskohtaisissa perusteluissa tulisi avata laajemmin inkluusioperiaatetta ja mitä se edellyttää varhaiskasvatuksen järjestämisessä ja toteutuksessa. 15 a § Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen. Tuen on oltava kaikissa tilanteissa joustavaa ja lapsen tarpeisiin vastaavaa. Tukea ei voida mieltää niin, että lapsen kohdalla ensin lähdettäisiin perusmuotoisesta tuesta ja portaittain edettäisiin tehostettuun ja sitten erityiseen tukeen. 15 b § Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus. MLL esittää, että pykälän 1 momentin loppuun lisätään virke: Tuen sisältö määritellään ja tuki toteutetaan lapsen yksilöllisten tarpeiden perusteella. Lisäksi MLL esittää, että pykälän 1 virkkeeseen lisätään varhaiskasvatuksen konsultoivat psykologipalvelut. Inkluusioperiaatteen mukaisesti laissa ja sen perusteluissa tulisi vahvasti korostaa, että varhaiskasvatuksessa annettava tuki kuuluu varhaiskasvatuksen järjestämisvastuuseen eikä sitä pidä jättää muiden palveluiden, kuten vammaispalveluiden varaan. 15 c § Tuen tarpeen arviointi. Lain perusteluissa tulisi korostaa, että kolmijakoinen tukimalli ei tarkoita sitä, että lapsen tuessa tulisi edetä portaittain perusmuotoisesta tehostettuun ja siitä erityiseen tukeen, vaan lapsen tulee saada heti riittävän intensiivistä tukea eikä vasta riittämättömäksi osoittautuneiden kokeilujen kautta. Lain perusteluissa tulee tuoda esiin myös lapsen osallisuus ja kuuleminen tuen tarpeen arvioinnissa lain 20 §:n mukaisesti. 15 d § Päätös annettavasta tuesta. Yleisen ja tehostetun tuen antaminen ilman hallintopäätöstä on joustavaa, mutta se voi jättää tukea tarvitsevan lapsen ilman sitä. Pykälän perusteluissa tulisi tuoda esille, että huoltaja voi varhaiskasvatuksessa hakea myös yleistä tai tehostettua tukea saavalle lapselle lain 15 b §:n mukaisia tukipalveluita (kuten tulkitsemis- ja avustamispalveluita ja apuvälineiden käyttöä), jolloin hänen tulee saada hakemukseensa muutoksenhakukelpoinen päätös. Lisäksi lain perusteluihin tulee kirjata, että lapsen huoltaja voi tehdä hakemuksen erityisestä tuesta. 23 § Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma. On tärkeää, että valtakunnallisissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa on annettava riittävä ohjeistus lapsen tukea koskevien kirjausten tekemiseen. 35 § Päiväkodin henkilöstön mitoitus ja 38 § Perhepäiväkodin henkilöstön mitoitus. Lakiin tulisi kirjata ehdotettua vahvemmin periaate siitä, että lasten yksilölliset tuen tarpeet otettaisiin huomioon varhaiskasvatuksen henkilöstön mitoituksessa. 62 § Muutoksenhaku varhaiskasvatusoikeutta, lapselle annettavaa tukea ja varhaiskasvatukseen ottamista koskevaan päätökseen. Huoltajalla tulee olla mahdollisuus tehdä hakemus erityisen tuen antamisesta lapselle. Helsingissä 11.6.2021 Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry Milla Kalliomaa pääsihteeri Esa Iivonen johtava asiantuntija
      • Helsingin kaupunki, Kaupunginhallitus 7.6.2021 § 450
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Keskeisten muutosten tarkastelu ja kannanotot Helsingin kaupunki pitää esitystä varhaiskasvatuslain muuttamisesta tarpeellisena ja oikeansuuntaisena. Esityksen tavoitteena on vahvistaa lapsen lakisääteistä oikeutta tarvitsemaansa tukeen ja vahvistaa varhaiskasvatusikäisten tasavertaista oikeutta kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeen niin kunnallisessa kuin yksityisessä varhaiskasvatuspalvelussa. Lainvalmistelussa on ehdotettu, että lapsen ollessa yksityisessä varhaiskasvatuksessa tukea koskevan hallintopäätöksen tekisi järjestämisvastuussa oleva kunta. Tuen uudistuksella voi olla positiivisia heijastusvaikutuksia siihen, että pienempien varhaiskasvatusikäisten lasten tuen tarpeiden tunnistamiseen ja toteuttamiseen pystytään kiinnittämään entistä paremmin ja aikaisemmin huomiota. Esitys vahvistaa lisäksi vammaisten, sairaiden ja kehityksessään viivästyneiden lasten asemaa, oikeusturvaa ja tasavertaisuutta lapsen varhaiskasvatuksen toimipaikasta riippumatta. Varhaiskasvatuksen tuesta aiheutuviksi kustannuksiksi on arvioitu noin 15,0 miljoonaa euroa vuositasolla, joka maksetaan osana kuntien peruspalveluiden valtionosuutta yleiskatteellisena rahoituksena. Kunta päättää yleiskatteellisen valtionosuuden kohdentamisesta. Erityisen tuen hallinnollisista päätöksistä on kustannuksia arvioitu syntyvän valtakunnallisesti noin 1,5 miljoonaa euroa ja henkilöstökustannuksia 13,5 miljoonaa euroa. Lainvalmistelun yhteydessä on arvioitu, että tuen järjestäminen voitaisiin taata esimerkiksi palkkaamalla lisää varhaiskasvatuksen erityisopettajia, opettajia ja avustajia. Helsingin kaupunki huomauttaa, että varhaiskasvatuksen henkilökunnasta on jo tällä hetkellä merkittävä pula etenkin pääkaupunkiseudulla. Lain valmistelussa on huomioitava tarvittavat resurssit erityisesti varhaiskasvatuksen erityisopettajan ja opettajan koulutusmäärien nostamiseen. Lakimuutoksen jatkovalmistelussa tulee lisäksi varmistaa, että varhaiskasvatuksen tuen järjestämisestä kunnalle aiheutuvat kustannukset korvataan kunnille täysimääräisinä. Korvausta tulee tarkistaa toteutuvien, todellisten kustannusten mukaiseksi. 3 § Varhaiskasvatuksen tavoitteet Varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista inklusiivisten periaatteiden mukaisesti. Tavoitteena tulee olla inklusiivisuuden periaatteiden toteutuminen, kaikille yhteinen varhaiskasvatus kaikessa toiminnassa ja kaikkien lasten kohdalla, ei vain nyt ehdotettavan tuen toteuttamisessa ja tukea tarvitsevan lapsen osalta. 3 a luku Oikeus varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen Luvussa säädettäisiin lapsen oikeudesta varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen, annettavasta tuesta ja tuen toteutuksesta sekä tuen tarpeen arvioinnista, hallintopäätöksen antamisesta sekä muutoksenhausta. Luku on kokonaisuudessaan selkeä, koska siihen on koottu hajallaan laissa olevia säännöksiä lapsen tukeen liittyen. Esitys antaa raamit nykyisten tukimuotojen suunnitelmallisempaan käyttämiseen. Yksityinen varhaiskasvatus Yksityisen varhaiskasvatuksen palveluntuottajalla olisi velvollisuus järjestää tukea ehdotetun lain mukaisesti. Erityisestä tuesta olisi tehtävä hallintopäätös ja päätöksen tekisi lapsen varhaiskasvatuksen järjestämisvastuussa oleva kunta. Yksityinen varhaiskasvatuksen järjestäjä ei voisi tehdä tuesta hallintopäätöstä. Helsingissä on käytössä yksityisen hoidon tuki, joten järjestämisvastuu aktivoituisi vasta päätettäessä erityisestä tuesta. Koska kunta tekisi erityisen tuen päätöksen myös yksityisen hoidon piirissä olevalle lapselle, päätöksessä määritellystä tuesta saattaisi syntyä lisäkustannuksia myös kunnalle, esimerkiksi koskien avustajaresurssia tai varhaiskasvatuksen erityisopettajaresurssia ja sen kustannusten jakamista. Lakiesitys lisää resurssitarvetta yksityisessä varhaiskasvatuksessa tarvittavissa rakenteellisissa tukimuodoissa. Lisäksi yksityisten palveluntuottajien ohjaus ja konsultointi, erityisen tuen päätösten valmistelu sekä mahdollinen muutoksenhakuun liittyvä valmistelu lisäävät kuntien resurssitarvetta. Yksityisessä varhaiskasvatuksessa kehityksen ja oppimisen tuki toteutetaan Helsingissä tällä hetkellä siten, että kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla työskentelee yksi alueellinen varhaiskasvatuksen erityisopettaja, joka konsultoi tuen järjestämiseen liittyvissä kysymyksissä yksityisen varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstöä. Helsingin kaupunki pitää tärkeänä, että esityksessä on tuotu esiin kustannusten kasvu ja niiden mahdollinen kompensointi yksityisille palvelun tuottajille. 15 a § Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen Pykälä määrittää selkeästi lapsen lakisääteistä oikeutta tarvitsemaansa tukeen: varhaiskasvatukseen osallistuvalla lapsella on oikeus saada hänen yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa tai hyvinvointinsa edellyttämää tukea heti tuen tarpeen ilmettyä osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa. Esityksessä todetaan, että jos 1 momentissa tarkoitettu tuki ei ole riittävää tai lapsi tarvitsee vahvempaa tukea, on tukea tehostettava lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tehostetun tuen tarve on määritelty säännöskohtaisissa perusteluissa selkeästi suhteessa erityiseen tukeen. Ratkaisu, milloin lapsen tuen tarve vaatii tehostettua tukea ja milloin erityistä tukea arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Säännöskohtaisissa perusteluissa todetaan, että tuen tehostaminen tapahtuisi varhaiskasvatuksen henkilöstön ratkaisusta sekä lapsen ryhmän henkilöstön ja huoltajien kanssa käydyn keskustelun pohjalta. Ratkaisun tuen tehostamisesta tekisi varhaiskasvatuksen opettaja tai erityisopettaja. Ei liene kuitenkaan tarkoitus, että pelkästään opettajan päätöksellä voidaan päättää tuen tehostamisesta, varsinkin jos se edellyttää rakenteellisia tukitoimia. Esityksessä todetaan niin ikään, että jos 2 momentissa tarkoitettu tuki ei ole riittävää tai lapsi tarvitsee tukea vammasta tai sairaudesta, kehityksen viivästymisestä tai muusta lapsen oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta johtuen, on annettava yksilöllisesti suunniteltua erityistä tukea. Erityisen tuen päätös tehtäisiin hallintolain mukaan, jolloin siihen liittyy huoltajien kuuleminen. Lisäksi erityisen tuen piiriin kuuluva lapsi olisi otettava huomioon päiväkodin henkilöstön mitoituksessa. Menettely on hyvin perusopetuslain kaltainen ja se yhdistää ja vahvistaa tuen jatkuvuutta ja ehjää opinpolkua. Ehdotus siitä, että lapsen varhaiskasvatussuunnitelma toimii pedagogisena asiakirjana on hyvä, eikä erillisiä perusopetuslaissa käytettyjä pedagogista arviota, pedagogista selvitystä eikä henkilökohtaista opetuksen järjestämistä koskevaa suunnitelmaa käytettäisi varhaiskasvatuksessa. 15 b § Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus Esityksessä lapselle annettava tuki on jaoteltu pedagogisiin, rakenteellisiin ja hoidollisiin tukitoimiin ja -muotoihin. Hoidolliset tukitoimet ja – muodot kuvastavat hyvin varhaiskasvatuksen ominaispiirteitä. Niin rakenteelliset kuin hoidollisetkin tukitoimet tulee aina suunnitella pedagogisesti niin, että lapsen osallisuus, oikeus oppia ja toimia osana vertaisryhmää toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla ja edesauttaa osaltaan jokaisen lapsen osallisuutta ja inklusiivisen varhaiskasvatuksen toteuttamista. Rakenteellisiin tukimuotoihin kuuluu mm. varhaiskasvatuksen osallistumiseen edellyttämät avustamispalvelut, jolloin lapsen tukitoimena voi olla varhaiskasvatushenkilöstöön kuuluva avustaja. Lakiesityksessä mainitut hoidolliset tukitoimet ovat keinoja, joilla vastataan lapsen sairaanhoidollisiin, perushoitoon, hoivaan ja avustamiseen liittyviin tarpeisiin. Pula koulutetuista varhaiskasvatuksen erityisopettajista asettaa haasteita inklusiivisten periaatteiden mukaiselle varhaiskasvatukselle, henkilöstön riittävälle osaamiselle ja lapsen tuen toteuttamiselle. Lakiesitystä laadittaessa tulee tarkastella varhaiskasvatuksen erityisopettajien koulutusmääriä ja varmistaa koulutettujen varhaiskasvatuksen erityisopettajien saatavuus. Jos sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten arvioinnin perusteella lapsen tuen tarve on sairaanhoidollinen, johon varhaiskasvatuksen henkilöstöllä ei ole osaamista eikä pätevyyttä, epäselväksi jää, kuinka lapsen tarvitsema tuki tulisi näissä tapauksissa järjestää. 15 c § Tuen tarpeen arviointi Pykälä on riittävästi ohjaava. Tuen tarvetta arvioitaessa ei edellytetä pyydettäväksi erillisiä asiantuntijalausuntoja. Varhaiskasvatuksen järjestäjä arvioi, milloin lapsen kehitystä ja oppimista tukevat muut asiantuntijatahot osallistuvat tuen tarpeen arviointiin. 15 d § Päätös annettavasta tuesta Pykälä on selkeä ja prosessit samoja kun esiopetuksessa. Päätöksessä mainitaan vain sellaiset asiat, jotka huoltajien tulee voida saattaa muutoksenhaun alaiseksi, eli tuen muodot ja tukipalvelut. Pedagogiset keinot ja toteuttamistapojen intensiivisyys kirjattaisiin lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan, mikä on tarkoituksenmukaisin toimintatapa. Hallituksen esityksen mukaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ei yhtäläisesti vastaa perusopetuksen pedagogista selvitystä eikä -arviointia, mutta toimintakäytäntönä se sisältää lapsen kehitykseen, tukeen ja oppimiseen sekä varhaiskasvatustoimintaan liittyvää tiedonkeruuta, seurantaa ja arviointia, jota voidaan käyttää hyväksi tehtäessä hallinnollista päätöstä erityisestä tuesta varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuslain 23 §:n mukaan, jos tuen tarpeen arviointi edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten asiantuntemusta, on näiden osallistuttava arvioinnin tekemiseen varhaiskasvatuksen järjestäjän pyynnöstä. Helsingin kaupunki ehdottaa muutosta perusopetuslain 17 §:ään. Tällöin vaihtoehtoisena tapana moniammatillisena yhteistyönä tehty selvitys lapsen kokonaistilanteesta ja hänen saamastaan tehostetusta tai erityisestä tuesta varhaiskasvatuksessa sekä näiden perusteella tehtävä arvio erityisen tuen tarpeesta esiopetuksessa riittäisi ilman asiantuntijalausuntoa esiopetuksen erityisen tuen päätöksen perusteeksi. Voimassa olevan lain mukaan kunnalla on velvollisuus järjestää varhaiskasvatusta asumisen tai oleskelun perusteella muullekin kunnassa oleskelevalle lapselle kuin kunnan asukkaalle kiireellisissä tapauksissa tai olosuhteiden muutoin niin vaatiessa. Esimerkiksi vuoroasumistilanteessa tuki tulee suunnitella, toteuttaa ja arvioida yhteistyössä lapsen edun mukaisesti. Päätettäessä erityisestä tuesta molemmat kunnat kuulisivat lapsen huoltajia ja tekisivät erityisen tuen hallintopäätöksen erikseen. Ratkaisut tuen järjestämisestä voivat kuntien välillä erota paljonkin, eivätkä erityisen tuen päätökseen kuuluvat rakenteelliset tukitoimet – ja muodot ole välttämättä molempien kuntien päätöksissä samanlaisia, vaikka ne olisikin valmisteltu hyvässä yhteistyössä. Varhaiskasvatuksen järjestäjillä tuleekin olla mahdollisuus tehdä itsenäiset, tarvittaessa sisällöltään erilaiset erityisen tuen päätökset. Lapsivaikutukset Lakiesityksessä määritelty nykyistä inklusiivisempi toiminta hyödyttäisi jokaista lasta, myös tukea tarvitsevaa lasta, kun toiminnan ja yksittäistä lasta koskevan varhaiskasvatuksen järjestämisen arvopohjana ja periaatteina yhdenvertaisuus, syrjimättömyys, tasa-arvo ja lapsen sosiaalinen osallisuus edistyisivät. Tämä vahvistaisi lapsen saamaa tukea yksilölliseen kehitykseensä, oppimiseensa ja hyvinvointiinsa heti tuen tarpeen ilmettyä. Lapsella olisi oikeus saada oppimistaan ja kehitystään tukevaa, intensiteetiltään kasvavaa ja monipuolisia tuen toteuttamistapoja hyödyntävää tukea tarpeidensa mukaisesti. Lakimuutos antaisi lapselle henkilökohtaisen oikeuden saada vahvinta varhaiskasvatuksessa annettavaa tukea. Esityksen mukaan erityisestä tuesta tehdään muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös .Tuen toteuttamisen jäsentäminen selkiyttäisi tuen muotojen määrittelyä, yhtenäistäisi kuntien ja toiminnan muiden tuottajien käytäntöjä ja lisäksi selkiyttäisi ja vahvistaisi siten myös lapselle kohdennettavia yksilöllisiä tukimuotoja. Esitys selkeyttäisi myös lapsen tuen järjestämistä yksityisissä varhaiskasvatuspalveluissa.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö, Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta VANE, Hoffrén Tea
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Lausunto / Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta VANE Asia: Lausuntopyyntö hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta Viite: VN/480/2021 Yleistä Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta VANE kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta. VANE on YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen (SopS 27/2016; vammaisyleissopimus) kansallinen koordinaatiomekanismi. VANE ottaa lausunnossaan kantaa asiaan vammaisyleissopimuksen velvoitteiden näkökulmasta. VANE haluaa kiinnittää huomiota siihen, että myös monet vammaisjärjestöt antavat asiasta lausuntonsa, joissa nostetaan VANEn lausuntoa yksityiskohtaisemmin asioita vammaisten henkilöiden oikeuksien näkökulmasta. YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ja esityksen kannalta keskeiset velvoitteet Vammaisyleissopimuksen tarkoituksena on edistää, suojella ja taata vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Sen keskeisiä periaatteita ovat syrjintäkielto sekä esteettömyys ja saavutettavuus. Vammaissopimuksen 7 artiklassa korostetaan lapsen edun huomioimista ja vammaisen lapsen oikeuksien toteutumista yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa. Sopimuspuolten on varmistettava, että yhteisön palvelut ovat vammaisten henkilöiden saatavissa yhdenvertaisesti muiden kanssa. Vammaissopimuksen mukaan tulee toteuttaa kaikki toimet, jotta vammaiset lapset voivat nauttia kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa. Vammaissopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti vammaisia henkilöitä koskevissa päätöksentekoprosesseissa tulee tiiviisti neuvotella vammaisten henkilöiden kanssa ja aktiivisesti osallistaa heidät, mukaan lukien vammaiset lapset, heitä edustavien järjestöjen kautta. YK:n vammaisyleissopimuksen 19 artikla käsittelee elämistä itsenäisesti ja osallisuutta yhteisöissä. Artiklan mukaisesti koko väestölle tarkoitetut palvelut tulee olla vammaisten henkilöiden saatavissa yhdenvertaisesti muiden kanssa. Tarvittaessa tulee olla saatavilla myös yksilöllisiä erityispalveluita. Vammaissopimuksen 9 artiklaan on kirjattu esteettömyys ja saavutettavuus edellytyksenä vammaisten henkilöiden itsenäiselle elämälle ja täysimääräiselle osallistumiselle kaikilla elämänaloilla. Sopimus velvoittaa sopimuspuolet toteuttamaan asianmukaiset toimet varmistaakseen vammaisille henkilöille muiden kanssa yhdenvertaisen pääsyn fyysiseen ympäristöön, kuljetukseen, tiedottamiseen ja viestintään, muun muassa tieto- ja viestintä-teknologiaan ja -järjestelmiin, sekä muihin yleisöille avoimiin ja tarjottaviin järjestelyihin ja palveluihin sekä kaupunki- että maaseutualueella. Huomiot esityksestä VANE pitää esitystä vammaisten lasten oikeuksien kannalta kannatettavana. On tärkeää turvata lapsille muiden kanssa yhdenvertainen oikeus osallistua varhaiskasvatukseen sekä oikea-aikainen ja yksilöllisten tarpeiden mukainen kolmiportainen tuki varhaiskasvatuslain nojalla. On myös selkeää, että sama, perusopetuksessa jo käytössä oleva kolmiportaisen tuen malli, otetaan käyttöön myös varhaiskasvatuksessa. Jotta kolmiportista mallia voidaan oikeasti toteuttaa, työntekijöiden osaamista on tuettava ja pidettävä yllä. VANE pitää hyvänä myös sitä, että YK:n vammaisyleissopimuksen velvoitteet on huomioitu esityksessä ja keskeiset velvoitteet on myös kirjattu luvussa 11. Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys. VANE pitää erityisen hyvänä ja vammaisyleissopimuksen velvoitteiden ja hengen mukaisena myös sitä, että inklusiiviset periaatteet on nostettu 3 §:ään lain tavoitteisiin: (…) 2) tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista inklusiivisten periaatteiden mukaisesti. VANE haluaa kiinnittää huomiota tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden käsitteisiin lain naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (8.8.1986/609) ja yhdenvertaisuuslain (30.12.2014/1325) mukaisesti. VANE ehdottaakin pykälään lisättäväksi tasa-arvo käsitteen rinnalle yhdenvertaisuuden seuraavasti: ”…koulutuksellisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttamista inklusiivisten periaatteiden mukaisesti”. Näin pykälän kirjaus vastaisi paremmin tavoitteita myös vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden osalta. Lain perusteluissa voisi vielä kattavammin avata inklusiivisten periaatteiden käytännön toteutusta varhaiskasvatuksessa. Näiden periaatteiden avaamiseen tulee myös lain toimeenpanovaiheessa kiinnittää erityistä huomiota tavoitteen tosiasialliseksi toteutumiseksi. VANE painottaa, että onnistunut inkluusio edellyttää koko henkilöstön ja yhteisön sitoutumista sekä riittävää resursointia tarvittavan tuen järjestämiseksi. Yhteiskunnassa kaivattaisiin paljon lisää tietoa inkluusion positiivisista vaikutuksista ja siitä, mistä inkluusiossa on kysymys. Tähän on tarpeen kiinnittää huomiota muun muassa varhaiskasvatuksen ammattilaisten koulutuksessa ml. täydennyskoulutus. VANE kannattaa esitystä oikeusturvan vahvistamisesta. Ehdotuksen mukaisesti erityisestä tuesta olisi jatkossa tehtävä muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös. VANE pitää perusteluja tarkoituksenmukaisena sen osalta, että yleisestä ja tehostetusta tuesta ei tehtäisi hallintopäätöstä. Lain tultua voimaan tulisi kuitenkin arvioida, onko tämä ratkaisu käytännössä toimiva ja takaako se riittävän oikeusturvan. Esityksessä on todettu, että kehitysvammalain 1 §:n mukaiseen soveltamisalaan kuuluvien lasten varhaiskasvatus voidaan järjestää kehitysvammalain mukaisena erityishuoltona toteutettuna kuntouttavana varhaiskasvatuksena. Mikäli varhaiskasvatusta järjestetään ensisijaisesti kehitysvammaisen lapsen erityisen yksilöllisen hoidon ja huolenpidon turvaamiseksi tavoitteena edistää hänen kuntoutumistaan, kyseessä saattaa olla kehitysvammalain mukainen erityishuolto. VANE katsoo, että jatkossa olisi yhdenvertaisuuden toteutumiseksi tarkoituksenmukaista, että kaikille lapsille varhaiskasvatus ja siinä tarvittava tuki järjestettäisiin yksiselitteisesti varhaiskasvatuslain ja sen tavoitteiden mukaisesti ja myös maksut määräytyisivät kaikille samoin perustein. VANE haluaa myös tuoda esille sen, että Sannan Marinin hallitusohjelman mukaisesti vammaispalveluja koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan. Nykyinen vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki on tarkoitus kumota. Uusi vammaispalvelulaki sisältäisi säännökset vammaisille henkilöille järjestettävistä sosiaalihuollon erityispalveluista. VANE katsoo, että tässä yhteydessä ei ole enää tarkoituksenmukaista säätää erillisestä kuntouttavasta varhaiskasvatuksesta. Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta varapuheenjohtaja Kaisa Alanne erityisasiantuntija Tea Hoffrén
      • University Of Helsinki
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • University Of Helsinki Lausunto Asia: VN/480/2021 Lausuntopyyntö hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta Lausunnonantajan lausunto Esityksessä ehdotetaan varhaiskasvatuslakia muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin lapsen oikeudesta tarvitsemaansa tukeen ja myös tuen rakenteesta. Muutos toisi yhtenäisyyttä varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. Muutos on tarpeellinen ja kannatettava. Muutosta varhaiskasvatuslakiin on valmisteltu hallituksen esityksestä. Hallitusohjelmassa on varhaiskasvatuslaissa lapsen tarvitsema tuki on erittäin epämääräisesti kirjattu, mikä on johtanut siihen, että tuen tarpeiden järjestäminen kunnissa vaihtelee huomattavasti. Nykytilasta on laadittu useita selvityksiä ja niiden tulokset ovat hyvin samankaltaisia. Useimmissa kunnissa on toteutettu kolmiportaista mallia kuntien omien sopimusten ja tulkintojen mukaisesti ja se toteutuu kunnissa monin eri tavoin. Osa kunnista taas on jatkanut ns. kaksiportaisen tuen muodolla. Otamme kantaa koko hallituksen esitykseen emme vain lain yksittäisiin muuttuviin kohtiin. Lausunnossamme olemme merkanneet kursiivilla ne kohdat hallituksen esityksestä, joihin haluamme puuttua ja jotka mielestämme tarvitsevat tarkennusta. Näkyvissä on siis HE:n kukin kohta numeroineen. Sulkuihin on myös merkattu ne sivunumerot, mistä edellä mainitut kohdat löytyvät luonnoksesta hallituksen esityksestä eduskunnalle varhaiskasvatuslain muuttamisesta. 2. Nykytila ja sen arviointi Nykyisessä laissa tuodaan esiin, että varhaiskasvatuksen tavoitteena on edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia ja lisäksi tukea oppimisen edellytyksiä ja koulutuksellista tasa-arvoa. Tämä on hyvä lähtökohta lähdettäessä pohtimaan ja muuttamaan tuen rakenteita ja ohjeistusta. Laki sijoittaa varhaiskasvatuksen osaksi koulutusjärjestelmää, jota siirto sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön vuonna 2013 merkitsi. Tuen rakentamisessa on tarkoitus yhteisestä koulutuksellisesta jatkumosta johtuen yhdenmukaistaa varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen tuen rakenteet. Nykyinen laki nostaa esiin lapsen edun ensisijaisuuden (4§). Tämä on tärkeä nosto ajatellen etenkin heikommassa asemassa olevien lapsia, joiden etua tulisi valvoa erityisen tarkasti. 2.1 Varhaiskasvatuslain nojalla annettava tuki Nykyisellään varhaiskasvatuslain (540/2018) 35§ 2 momentissa säädetään, että jos päiväkodissa on yksi tai useampi vammainen tai muuten tuen tarpeessa oleva lapsi, on tämä otettava huomioon lasten taikka 1 momentissa tarkoitettujen henkilöitten lukumäärässä, jollei päiväkodissa ole tällaista lasta varten avustajaa. (s. 5) Tämä kohta on ollut jo aiemmassa päivähoitolaissa ja sen tulkinta on ollut hyvin sattumanvaraista. Tästä syystä tämä tuleekin määritellä uudelleen ja selkeästi sekä ilman tulkintaa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Vasu) pyrkii paikkaamaan edellä mainittua, mutta nykyisellään myös opetussuunnitelmatason ohjeistus kaipaa konkretiaa. Vasussa tuodaan esiin seuraavaa: ”Tuen tarve voi olla lyhytaikaista ja vähäistä, jolloin voi riittää yksittäinen tuen muoto tai järjestelyt, joilla tilanteeseen vaikutetaan mahdollisimman nopeasti ja varhaisessa vaiheessa”. (s. 6) Vasussa tuki määritellään pedagogiseksi, rakenteelliseksi tai hyvinvointia tukevaksi muiksi järjestelyiksi. Pedagoginen tukitoimi on hyvin suhteellinen ja tulkinnanvarainen käsitepari. Rakenteellinen tuki on sen sijaan seikka, joka voidaan määritellä ja tulee määritellä selkeästi lain muutoksissa tuen osalta. 2.2 Perusopetuslain nojalla annettava tuki Tällä hetkellä perusopetuslaki (17 §) tuo esiin, että ”erityinen tuki muodostuu erityisopetuksesta ja muusta perusopetuslain mukaan annettavasta tuesta. Erityisopetus järjestetään oppilaan etu ja opetuksen järjestämisedellytykset huomioon ottaen muun opetuksen yhteydessä tai osittain tai kokonaan erityisluokalla tai muussa soveltuvassa paikassa”. (s.7) Tämä kohta tuo esiin erilaiset rakenteelliset mahdollisuudet perusopetuksen osalta, johon tulisi päästä myös varhaiskasvatuslaissa. Perusopetuslaki korostaa myös esiopetusikäisen lapsen oikeuksia. Nimittäin esiopetuksessa olevalla lapsella on oikeus saada maksutta mm. opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut sekä erityiset apuvälineet on perusopetuslain 31 §:n nojalla turvattu. (s.7) Lisäksi sekä esiopetuksessa että perusopetuksessa tuodaan esiin laajempi rakenteellinen tukitoimi, järjestelmä sillä ”esiopetuksessa oleva lapsi kuuluu oppilas- ja opiskelijahuoltolain (1287/2013) mukaisen oppilashuollon piiriin, johon sisältyvät koulutuksen järjestäjän hyväksymän opetussuunnitelman mukainen opiskeluhuolto sekä opiskeluhuollon palvelut, joita ovat psykologi- ja kuraattoripalvelut sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut”. (s. 9) Nykyinen varhaiskasvatuslaki ei takaa esimerkiksi psykologipalveluja, joihin on tällä hetkellä selkeä huutava tarve. 2.3 Sosiaali- ja terveydenhuollon tuen kokonaisuus Monialaisesta yhteistyöstä säädetään varhaiskasvatuslain 7 §:ssä jonka mukaan kunnan on varhaiskasvatusta järjestäessään toimittava yhteistyössä opetuksesta, liikunnasta ja kulttuurista, sosiaalihuollosta, lastensuojelusta, neuvolatoiminnasta ja muusta terveydenhuollosta vastaavien sekä muiden tarvittavien tahojen kanssa. Pykälän 2 momentti sisältää yhteistyösäännöksen, joka koskee yhteistyön toteuttamista liittyen yksittäisen lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeen. (s.9) Monialainen yhteistyö on olennainen osa sekä kunnan tason rakennetta, että yksittäisten lasten kasvun, oppimisen ja hyvinvoinnin kokonaisuutta. Sosiaali- ja terveyspalvelut tulee sote-muutoksessa siirtymään kuntatason päätöksenteosta pois, mistä syystä yhteistyön saumaton varmistaminen on tärkeää ja vastuut on määriteltävä. Varhaiskasvatuksessa voidaan toteuttaa kuntoutusta ja toimintakykyä tukevia toimenpiteitä esimerkiksi fysio-, puhe- tai toimintaterapeutin ohjeistuksen mukaisesti. (s.9) Se, miten tämä kohta toteutuu, eriarvoistaa tällä hetkellä lapset sen mukaan missä he asuvat tai millaisia erityisiä tuen tarpeita lapsilla on. Lapset, joilla on sosiaalisia ja tunne-elämän vaikeuksia ovat heikommassa asemassa tukitoimien suhteen sekä varhaiskasvatuksessa että laajemminkin esimerkiksi lääkinnällistä kuntoutusta ajatellen. Tämän vuoksi on olennaista korjata asia. Kehitysvammalain 1 §:n mukaiseen soveltamisalaan kuuluvien lasten varhaiskasvatus voidaan järjestää kehitysvammalain mukaisena erityishuoltona toteutettuna kuntouttavana varhaiskasvatuksena. (s.10) Tämä laki tuo kehitysvammaisen lapsen osalta varmuuden kuntoutuksesta, mikä on todella tärkeä asia. Mielestämme alle kouluikäisillä erityisen tuen tarpeessa olevilla kaikilla lapsilla tulisi olla oikeus heidän tarvitsemaansa tukeen varhaiskasvatuksessa. 2.4 Tuen tilastot varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa HEssä tuodaan esiin: ” Kunnallisessa varhaiskasvatuksessa olevista lapsista tehostettua tai erityistä tukea saavia oli vuonna 2016 arviolta 14 300, eli noin 7 prosenttia kunnallisen varhaiskasvatuksen piirissä olevista lapsista. Tukea saavista lapsista enemmistö (72 prosenttia) oli poikia. ” (s. 12) Useiden eri tutkimusten mukaan lapsilla on erilaisia erityisen tuen tarpeita, vammaisuutta tai vaikea kroonista sairautta noin 15-20 prosentilla ikäluokasta. Alle kouluikäisten lasten kohdalla olennaista on varhainen tunnistaminen ja erityispalvelujen tarjoaminen. Näitä erityispalveluja voivat olla sekä varhaiskasvatuksen sisäiset omat palvelut (kuten erityisopetus) sekä yhteisöllinen/tai yhteisössä annettava esimerkiksi puhe- tai toimintaterapia, psykologipalvelut, kuraattoripalvelut. 2.5 Nykytilan arviointi Hallituksen esityksessä tuodaan esiin, että tutkimusta tuen moninaisista teemoista tarvitaan lisää (s. 12). Tämä on ehdottoman tärkeä asia, sillä varhaiserityiskasvatukseen ja varhaiskasvatuksen tukeen liittyen rahoitusta, joka mahdollistaa tutkimuksen tekemisen, on ollut todella minimaalisesti. Sivistysvaliokunnan mukaan julkisen ja yksityisen palvelun tuottajilla on yhtäläinen velvollisuus järjestää lapselle tämän tarvitsema tuki ja tämä tulee käsitellä myös siinä yhteydessä, kun ryhdytään erilliseen valmistelutyöhön tuen kokonaisuudesta varhaiskasvatuksessa. (s. 12) Yksityisen varhaiskasvatuksen rooli tuen järjestämisessä on asia, joka tulee saada lain muutoksessa ohjeistettua selkeämmin. Nykyisellään on kestämätöntä, että osassa yksityisiä palveluja voidaan kieltää vastaanottamasta lapsia, joilla on erityisiä tuen tarpeita. Varhaiskasvatus tukee ja täydentää kotien kasvatustehtävää ja vastaa omalta osaltaan lasten hyvinvoinnista. (s. 12) On itsestään selvää, että varhaiskasvatus tukee vanhempia näiden kasvatustehtävässään. Tämä on ollut jo lain alkuajoista lähtien mukana. Nykyisessä laissa (540/2018) korostetaan asiaa ajanmukaisin termein ja tuodaan esiin vanhempien osallisuus ja yhteinen toiminta lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tämä yhteistyö korostuu kun lapsella on tuen tarpeita. Nykytilaa kuvaa kolme viime vuosina tuotettua selvitystä (s. 12). Varhaiskasvatuksen puutteina näyttäytyi resurssipula, henkilöstön vaihtuvuus ja puutteet varhaiskasvatuksen toimintakäytännöissä. Myös yksityisten varhaiskasvatuksen palveluntarjoajien osalta kuntien käytännöt näyttäytyivät vaihtelevina. (s. 13) Kuntakohtaisia tutkimuksia ja selvityksiä on tehty useita jopa 1970-luvulta lähtien (esim. Hietala 1974; Pihlaja 1997; Pihlaja & Junttila 2001), ja niissä on selkeästi tullut esiin palvelujen epätasaisuus ja se, että tuen asiat ovat olleet kunnan tasolla ”syrjällä”. 1980-luvulla tuotiin esiin selkeitä rakenteita, ja kunnat saivat aikaan muutosta. 1990-luvulle tultaessa ohjaavat yleiskirjeet poistuivat ja samaan aikaan päivähoitolainsäädännöstä tuli vain luuranko. Kun kunnat yhä enemmän saivat päätäntävaltaa ja valtion ohjaus oli hyvin olematonta, niin 2010-luvulle tultaessa rakenteita on purettu ja kun tähän yhdistyy se, että pätevän työvoiman saanti on ollut haasteena varhaiskasvatuksessa, niin tilanne on liian pitkään ollut haasteellinen. Tällä hetkellä suurin pula on varhaiskasvatuksen opettajista, joka on ainoa koulutus, jossa muun opettajankoulutuksen tavoin kaikki oppisisällöt keskittyvät kasvatukseen, opetukseen ja oppimiseen. Varhaiskasvatuksen opettajankulutus muodostaa myös välttämättömän perustan varhaisvuosien erityisopettajan opinnoille. S2-opetukseen varatut resurssit ja käytännöt koettiin myös osin riittämättömiksi. (s. 13 - 14) Esitämmekin kysymyksen mitä resursseja S2 opetukseen on? Suomi toisena kielenä opetuksessa tarvitaan opettaja, jolla on S2 kelpoisuus, esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin, tai edes erityisopettajan osaaminen ei riitä tämän opetuksen hoitamiseen. S2 opetus tulisi säätää lailla, sillä kieli on olennainen osa oppimista ja ilman kunnollista suomen/ruotsin kieltä lapset ovat vakavassa vaarassa syrjäytyä opetuksesta perusopetukseen siirryttyään. Heiskasen ja kumppaneiden selvityksen mukaan tuen toteutuminen varhaiskasvatuksessa oli ristiriitaista ja tuen saamisessa oli vaihtelevuutta, lisäksi lasten pääsy saatavilla oleviin erityisryhmiin on vastaajien mukaan sattumanvaraista ja hidasta ja niihin pääsemiseen liittyy usein ehtoja tai ne ovat tarjolla etupäässä esi-opetusikäisille tai 3—5 -vuotiaille. (s.14) Valitettavasti kunnat ovat poistaneet esimerkiksi integroituja erityisryhmiä, joissa suurin osa lapsista on ns. tyypillisesti kehittyneitä tai ei-vammaisia lapsia. Tämä muutos on todennäköisesti pohjannut väärin ymmärrettyyn inkluusiokäsitteeseen. Lapset tarvitsevat myös varhaiskasvatuksessa – tai itse asiassa etenkin varhaiskasvatuksessa – pieniä ryhmiä, joissa on kokoaikaista erityisopetusta. Mitä aiemmin interventio tarjotaan – sitä tehokkaampaa se on. Näin ehkäistään ongelmien kasautumista ja oppimisvaikeuksia. Monivammaiset lapset sijoitetaan herkemmin erityisryhmään kuin muut tukea tarvitsevat lapset ja heidän pääsynsä inklusiivisempiin lapsiryhmiin näyttää harvinaisemmalta. (s. 15) Lasten sijoittuminen erityisryhmiin ei näytä edelleenkään pohjautuvan tutkimustietoon, vaan oletuksiin ja näkemyksiin erityisistä tuen tarpeista. Olennaista on perehtyä lapsen yksilöllisiin tuen tarpeisiin ja tästä lähtökohdasta käsin lähteä etsimään sopivaa kasvu- ja oppimisympäristöä lapselle. Selvitykseen sisältyy ehdotus varhaiskasvatukseen soveltuvasta kehityksen ja oppimisen tuen mallista. Malliin sisältyvät tuen muodot ovat pedagoginen, rakenteellinen ja hoidollinen tuki, varhaiskasvatuksen erityisopettajan palvelut sekä monialainen yhteistyö ja konsultaatio. (s. 15) Tätä ehdotusta tulisikin mielestämme ehdottomasti jatkojalostaa. Hallituksen esityksessä tuodaan osuvasti esiin se, että lainsäädännössä inkluusio-käsite ja sen tarkempi kuvaus on toistaiseksi puuttunut. Tämä on puuttunut sekä varhaiskasvatuksen, esiopetuksen että perusopetuksen opetussuunnitelmista (ks. Pihlaja & Silvennoinen 2020). HE jatkaa, että juuri tästä ”johtuen inkluusio on usein jäänyt toissijaiseksi päämääräksi ja käytännössä vähäisemmin toteutuneeksi varhaiskasvatusta järjestettäessä. ”(s. 16) Olemme eri mieltä tämän kohdan kanssa. Tutkimustemme mukaan nimenomaan inkluusion näkökulma on ollut varhaiskasvatuksessa päämääränä. Se, millaiset inklusiiviset ratkaisut tai järjestelyt kunnissa on tehty, vaihtelevat. Se, onko inkluusiivisten muutosten taustalla taloudellinen tehokkuus, tietämättömyys, vai ymmärrys inkluusion arvoista ja käytännöstä, todennäköisesti myös vaihtelee. 3. Tavoitteet Hallituksen esityksessä on seuraava kohta: ”Lapsen oikeus tukeen sekä pedagogiseen varhaiskasvatukseen nousee haasteeksi erityisesti silloin, kun lapsen tarvitsema tuki on vaativaa. Tavoitteena on turvata niiden lasten oikeus saada tukea, joilla tuen tarve on paljon tuen tarvetta. Erityisesti vammaisten ja kehitysvammaisten lasten asemaa parannetaan. Tavoitteena on, että vaativinta tukea tarvitsevien lasten oikeusturvaa parannettaisiin”. (s.17) Hallituksen esitys ei tältä osin ole ymmärtänyt sitä, mitä vaativin tuki tarkoittaa tai millaiset tuen tarpeet on koettu haasteellisimmaksi varhaiskasvatuksessa. Nimittäin lasten psyykkinen oireilu tai sosiaaliset ja tunne-elämän vaikeudet on koettu kaikkein haasteellisimmiksi sekä varhaiskasvatuksessa että perusopetuksessa (ks Viitala 2000; Kuula 2000; Pihlaja 2008, Viitala 2014). 4 Ehdotukset ja niiden vaikutukset 4.2 Pääasialliset vaikutukset …edistämään tuen saaminen oikea-aikaisesti ja lasten yksilölliset tarpeet huomioiden. Oikea-aikaisella tuella voidaan paitsi edistää lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia, niin myös ehkäistä lapsen ongelmien kasvamista ja monimuotoistumista sekä lasten syrjäytymistä. (. s.17) Tämä on erittäin tärkeä kohta. Oikea-aikaisuuden määritelmä on toki määrittelijäkohtainen mutta kun tähän yhdistetään mahdollisimman varhain tarjottu tuki tai interventio, voimme odottaa myönteisiä vaikutuksia lapsen oppimiseen, kehitykseen ja hyvinvointiin. 4.2.1 Taloudelliset vaikutukset HE:n mukaan ”Kustannuksia syntyy myös itse tuen järjestämiseen liittyen. Koska kunta tekisi erityisen tuen päätöksen myös yksityisen hoidon piirissä olevalle lapselle, päätöksessä määritellystä tuesta saattaisi syntyä lisäkustannuksia myös kunnalle, esimerkiksi koskien avustajaresurssia ja sen kustannusten jakamista. (.s. 17) Kunnissa lapsen tarvitseman tuen järjestäminen voitaisiin taata esimerkiksi lisäämällä varhaiskasvatuksen henkilökuntaa. (s. 18) Kunnan olisi lisäksi kiinnitettävä huomiota monialaisen yhteistyön edellyttämiin käytännön yhteistyörakenteisiin muiden viranomais- ja yhteistyötahojen kanssa. (s. 19) Erityisen tuen hallintopäätöksen tekeminen kuuluisi kunnan toimivaltaan.” (s. 19) On erittäin hyvä, että taloudelliset vaikutukset arvioidaan, määritellään ja selvitetään esimerkiksi mitä lisätehtäviä muutoksista aiheutuu. Tuen arvioinnit, päätökset, suunnitelmien laadinta ja niiden arviointi lisäävät sekä opettajien että johtavien viranomaisten työtä. Jo ennen tuen järjestämistä aiheutuu kustannuksia (=työtä) mm. eri tahojen arviointi, päätösten tekeminen, suunnitelmien laadinta. Varhaiskasvatuksessa tarvitaan lisää opettajia, joilla on vastuu lasten varhaiskasvatussuunnitelmista sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajia ja varhaiskasvatuksen avustajia. Näistä ammattiryhmistä on ollut jo vuosikymmeniä pula ja viimeistään tämän uudistuksen myötä tämä puute tulisi saada korjatuksi jatkamalla yliopistojen opettajankoulutusten pitkäjänteistä resursointia. Varhaiskasvatuksessa integroidut erityisryhmät tai pienryhmät on huomioitava kustannuksissa. Tämä aikainen interventio vähentää painetta perusopetuksen erityisopetukseen. Erityisen tuen päätöksen tekeminen esitetään kuuluvaksi kunnan toimivaltaan. Näin tällä tehtävällä kohdennetaan yksityisten palvelujen järjestäjien toimintaan liittyviä tehtäviä kunnalle. Mikäli kunta tekee päätöksen, sen tulee myös valvoa, että tuki toteutuu. Lakiin tulee kirjata selkeästi seurannan ja arvioinnin resursointi sekä vastuut. Nämä asiat kaipaavat selvennystä. 4.2.2 Vaikutukset viranomaisiin Sivistysvaliokunta (SiVM 5/2018 vp, s. 8) on todennut olevan välttämätöntä, että yksityisten palveluntuottajien tarjoamassa varhaiskasvatuksessa lapset saavat yhtä hyvät ja kattavat palvelut kuin kunnallisessa varhaiskasvatuksessa, jotta yhdenvertaisuus lasten kesken toteutuu. (s. 20) Varhaiskasvatuslaki koskee myös niitä yksityisiä palveluntuottajia, jotka ovat käyneet läpi varhaiskasvatuslain mukaisen ilmoitusmenettelyn… (s. 20) Varhaiskasvatuksen nykyisen lainsäädännön perusteella yksityiset palvelun tuottajat voivat tehdä voittoa varhaiskasvatuspalveluilla. Tämä on mielestämme monitasoinen riski koulutusjärjestelmässämme. Emme näe lasten oikeusturvan toteutuvan tässä tilanteessa. Pienet lapset, joilla on erityisiä tuen tarpeita tai vammaisuutta eivät saa olla taloudellisen voiton tavoittelun välineitä. On hyvä muistaa se perusasia, että yritysten tehtävänä on tehdä voittoa. Julkisen sektorin toteuttama työ ja julkinen varhaiskasvatus sen sijaan nojaavat hyvin erilaiseen arvomaailmaan. 4.2.3 Yritysvaikutukset Niissä kunnissa, joissa varhaiskasvatuspalveluista huomattava osa tuotetaan yksityisesti, yksityisillä palveluntuottajilla on vahva neuvotteluasema lapsen tuen kustannusten jaosta kunnan kanssa neuvotellessa. Todennäköistä onkin, että näissä kunnissa lapsen tuesta aiheutuneista kustannuksista vastaa kunta. (s.21) Tämä kunnallinen vastuu ja yritysten voiton tavoittelu on kestämätön ristiriita pienten lasten koulutusjärjestelmässä. Mielestämme julkisella rahoituksella ei tulisi tukea voittoa tavoittelevien yritysten toimintaa. On kestämätöntä, että varhaiskasvatuksessa yksityiset toimijat saavat tavoitella voittoa toiminnalla, jonka kulut katetaan pääosin julkisilla varoilla. Pienten lasten varhaiskasvatus tulisi rinnastaa koulutusjärjestelmän osaksi myös perustuslaissa – eikä elinkeinovapauden piiriin kuuluvaksi toiminnaksi (ks. Tuori 2021). 4.2.4 Vaikutukset lapsiin ja perheisiin Ehdotuksessa muutettaisiin varhaiskasvatuslain 3§:n 1 momentin 2 kohtaa niin, että varhaiskasvatuksen tavoitteena olisi tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista inklusiivisten periaatteiden mukaisesti. Nykyistä inklusiivisempi toiminta hyödyttäisi jokaista lasta, myös tukea tarvitsevaa lasta, kun toiminnan ja yksittäistä lasta koskevan varhaiskasvatuksen järjestämisen arvopohjana ja periaatteina yhdenvertaisuus, syrjimättömyys, tasa-arvo ja lapsen sosiaalinen osallisuus edistyisivät. (s.21) HE tuo esiin ”nykyistä inklusiivisempi”: tämä on harhaanjohtava ajatus, sillä varhaiskasvatus ja päivähoito ovat järjestelmän tasolla olleet aina inklusiivisia toisin kuin perusopetus, jossa on edelleen käytössä kaksoisjärjestelmä: erityiskoulut ja yleisopetuksen koulut. Inkluusion ensimmäinen edellytys on pääsy yhteisiin palveluihin: tämä kohta on siis toteutunut ja toteutuu varhaiskasvatuksessa edelleen. Tosin yksityiset palvelunjärjestäjät ovat tästä poikkeus, sillä yksityisillä palveluntuottajilla on mahdollisuus valita asiakkaansa. Se, miten inklusiiviset elementit, kuten yhteinen opetussuunnitelma, resurssit (erityisopetus, terapiat, apuvälineet) tai työntekijöiden osaaminen, inklusiivisen pedagogiikan johtaminen tai osallisuus, toteutuvat on eri asia. Tästä tarvitaan lisää tutkimusta. HE kirjoittaa ”Esitys vahvistaa erityisesti vammaisten, sairaiden ja kehityksessään viivästyneiden lasten asemaa…(s.21) ”. Valitettavasti emme näe konkreettisia toimia lasten aseman vahvistamiseksi, vaan ideologisen tason pohjaa. Lisäksi tuo lista ”vammaiset, sairaat ja kehityksessään viivästyneet” on kapea näkemys erityisestä tuesta tai ylipäätään tuesta, mikäli halutaan nimetä erilaisia erityisen tuen tarpeita. Erityisen tuen tarpeen vaativuutta ei välttämättä tuo esiin jokin diagnoosi vaan monet eri tekijät, jotka liittyvät mm. lapsen yksilöllisiin tuen tarpeisiin tai lapsen kasvuolosuhteisiin. HE:n mukaan ”Lapsen yksilöllistä huomioimista ja tuen toteuttamista sekä sen arviointia edistävät esityksessä olevat täsmennykset siitä, että tehostetussa ja erityisessä tuessa oleva lapsi on otettava huomioon päiväkodin tai perhepäiväkodin henkilöstön mitoituksessa ellei kyseisellä lapsella ole avustajaa.” Päiväkodin henkilöstön mitoitus on säädetty nykyisessä laissa (§35). Pykälän 1 momentin mukaan kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävissä riittävä määrä henkilöstä suhteutettuna lasten ikään. Pykälän2 momentissa säädetään, ”että jos päiväkodissa on yksi tai useampi vammainen tai muuten tuen tarpeessa oleva lapsi, on tämä otettava huomioon lasten taikka 1 momentissa tarkoitettujen henkilöitten lukumäärässä, jollei päiväkodissa ole tällaista lasta varten avustajaa. Avustajaa ei lueta 1 momentissa tarkoitettuun mitoitukseen. Pykälän 3 momentin mukaan päiväkodin yhdessä ryhmässä saa olla yhtä aikaa läsnä enintään kolmea varhaiskasvatuksen tehtävissä olevaa 1 momentissa tarkoitettua henkilöä vastaava määrä lapsia. (s.5) Erittäin hyvä on mielestämme se, että näitä täsmennyksiä tehdään henkilöstön mitoitukseen. Olennaista on määritellä henkilöstön mitoituksessa se, miten tämä konkreettisesti tapahtuu. Ryhmien henkilöstön määrä on jo määritelty laissa, eikä se saa ylittää kolmea. Tämä on sinällään hyvä asia, ja rajoittaa ylisuurien ryhmien muodostamista lisäämällä henkilökuntaa. Tosin se, miten huomioidaan alle 5 tuntia varhaiskasvatuksessa olevat lapset, saattaa lisätä lasten määrää ryhmässä ja tuottaa ylisuuria ryhmiä, joissa varhaiskasvatuslain sekä varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteet eivät voi toteutua. Hallituksen esityksessä, ei kuitenkaan määritellä, että tuki voisi tapahtua myös huomioimalla ryhmän lasten lukumäärä sekä avustavan henkilöstön lisäys. Henkilöstön lisäys, ryhmän koko ai avustaja eivät saisi olla toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja laissa, vaan niiden kaikkien toteutuminen tulisi mahdollistua. HE:n mukaan ”Lapsi hyötyy eniten saamastaan tuesta mitä varhaisemmassa iässä ja kehitysvaiheessa suunnitelmallinen ja tavoitteellinen tuki aloitetaan. Alle kolmevuotiaita koskeva tuen toteuttaminen on usein vähäisintä. … (s. 22) On ehdottoman aiheellista saattaa katse myös alle kolmevuotiaisiin, sillä monet erityiset tuen tarpeet tai mikäli lapsella on jokin vamma, ovat havaittavissa jo tällöin. Aikainen vahvuuksien ja tuen tarpeiden tunnistaminen ovat tärkeitä elementtejä pedagogisia toimia suunniteltaessa. Tässä ikävaiheessa korostuu ehkä enemmän kuin muissa ikävaiheessa vanhempien kasvatustyön vahvistaminen ja yhteistyö perheen kanssa. ”Ehdotukseen sisältyy (15 b 2 mom) lapsen tuen järjestämisen jäsentäminen pedagogisiin, hoidollisiin ja rakenteellisiin järjestelyihin, kuten erityisopettajan palveluihin, varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiin tulkitsemis- ja avustamispalveluihin tai apuvälineiden käyttöön. Lisäksi yhteistyö eri toimijoiden, kuten huoltajien ja ammattilaisten kanssa katsotaan tuen järjestämisen kannalta tärkeäksi. Tämä jäsentäminen selkiyttäisi tuen muotojen määrittelyä, yhtenäistäisi kuntien ja toiminnan muiden tuottajien käytäntöjä ja lisäksi selkiyttäisi ja vahvistaisi myös lapselle kohdennettavia yksilöllisiä tukimuotoja.” (s. 22) Kun lapsella on tarvetta tehostettuun tai erityiseen tukeen pelkät varhaiskasvatuksen pedagogiset ratkaisut tai erityisopettajan palvelut eivät aina ole riittäviä, vaan lapsi tarvitsee usein myös erityispedagogisia menetelmiä ja/tai erityisopetusta. Tämä tulisi näkyä selkeämmin hallituksen esityksessä. ”Lapsen tarvitsema tuki toteutuu parhaiten yleisessä, laadultaan hyvässä varhaiskasvatuksen pedagogisessa toimintaympäristössä, jossa on tarjolla kattavasti myös erityispedagogisia menetelmiä. ”(s. 22) Tutkimusten mukaan (ks. Alijoki 2006; Alijoki ym. 2013; Suhonen ym. 2016; Kesäläinen ym. 2019) lasten tuen tarpeet toteutuvat parhaiten integroiduissa erityisryhmissä, mistä syystä tämän tyyppinen kokoaikainen erityisopetus olisi turvatta myös lailla. Toki myös yleisessä ja laadultaan hyvässä varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä voidaan lapsia tukea varhaiskasvatuksen eritysopettajan konsultaatiolla ja/tai osa-aikaisella erityisopetuksella, riippuen täysin siitä millaista tukea lapsi tarvitsee (Suhonen ym. 2020). On siis erittäin huolestuttavaa, mikäli laissa ei tunnisteta integroitujen (erityis)ryhmien tarvetta yhtenä rakenteellisena muotona järjestää lapsen tarvitsemaa tukea. Erityisesti lapset, joilla on sosio-emotionaalisia tai merkittäviä kommunikaation ja vuorovaikutuksen pulmia tai vaativaa muuta tukea, tarvitsevat kokoaikaista erityisopetusta pienemmässä ryhmässä. Tuen toteuttamisen kohdalla sivulla 24 tuodaan esiin, että ”lainvalmistelussa arvioitiin myös muita tuen malleja, esimerkiksi perusopetuslain (642/2011) edeltänyttä tuen ns. kaksiportaisuutta.” Esityksestä ei selviä miten tätä oli arvioitu ja millaisia tuloksia arvioinnista on saatu. 7 Säännöskohtaiset perustelut 7.1 Varhaiskasvatuslaki 3 §. Varhaiskasvatuksen tavoitteet. Pykälän 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että varhaiskasvatuksen tavoitteena olisi tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista inklusiivisesti. (s.27) Muuttaisimme kohdan ”inklusiivisesti” seuraavaksi ”inklusiivisten arvojen mukaisesti korostaen osallisuutta ja moninaisuuden arvostamista” Tehostetun tuen piiriin voisivat kuulua esimerkiksi sosio-emotionaalisen tuen tarpeessa olevat lapset, joiden kohdalla on herännyt huoli koskien lapsen vuorovaikutustilanteita, tunteiden säätelyä, toiminnan-ohjausta ja tarkkaavaisuutta (esim. neuropsykologiset vaikeudet). Tuen tarve voisi liittyä esimerkiksi fyysisen, motorisen tai kognitiivisen kehityksen tuen tarpeesta. (s. 27) Mielestämme lakiesityksessä ei tulisi määritellä ketkä kuuluvat tehostetun tuen piiriin. Tulkinnat tästä saattavat johtaa siihen, että lähes kaikki muut tukea tarvitsevat lapset, lukuun ottamatta vammaisia lapsia, jäävät tehostetun tuen tasolle huolimatta heidän tarpeistaan erityiseen tukeen. Diagnoosi ei kuitenkaan saisi olla määrittelevä tekijä, vaan lasten yksilölliset tarpeet. Kaikkein haastavammaksi tavallisessa ryhmässä koetaan lapset, joilla on sosiaalisia ja tunne-elämään liittyviä pulmia, heidän tukemisekseen tarvitaan sekä erityispedagogista osaamista, että usein myös pienennettyä ryhmää ja myös varhaiskasvatuksen ulkopuolisia palveluita. Mikäli lapsen sosiaalinen kehitys ja/tai tunne-elämän kehitys tai psyykkinen kehitys on vaarantunut tai näissä on vaikeuksia, lapset kokevat isot ryhmät ahdistavina paikkoina, jolloin oppiminen vaikeutuu. Tuen tehostaminen tapahtuisi varhaiskasvatuksen henkilöstön ratkaisusta, lapsen ryhmän henkilöstön ja huoltajien kanssa käydyn keskustelun pohjalta. Ratkaisun tuen tehostamisesta tekisi varhaiskasvatuksen opettaja tai erityisopettaja. Kyseessä olisi tosiasiallinen hallintotoimi, eikä tuen tehostaminen vaatisi hallintopäätöstä. (s. 28) Edelliseen kohtaan (tehostetun tuen piiriin kuuluvat) viitaten tulkitsemme, että mikäli ratkaisun tuen tehostamisesta tekee varhaiskasvatuksen opettaja tai erityisopettaja tuen järjestämisessä jäävät rakenteelliset tuet kokonaan pois. Viitaten perusopetuslakiin (16 a §:n 1 momentti) tehostettu tuki tulisi määritellä monialaisesti ja siinä tulisi voida sopia/päättää myös rakenteellisista tukitoimista. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteessa, jossa 2 momentissa tarkoitettu tuki ei olisi riittävää tai lapsi tarvitsisi tukea vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymisestä tai muusta oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta johtuen. Tällöin tukea olisi annettava yksilöllisesti suunniteltuna erityisenä tukena. Kyseessä olisi lain nojalla annettava vahvin varhaiskasvatuksessa annettavan tuen muoto. Lain 35 §:n 2 momenttia ja 38 §:n 2 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että erityisen tuen piiriin kuuluva lapsi on otettava huomioon päiväkodin henkilöstön mitoituksessa. Erityisestä tuesta olisi tehtävä ehdotetun 15 d §:n mukainen hallintopäätös. (s.28) Erityisen tuen määrittelyssä vaikuttaa olevan medikaalinen näkökulma, joka ei toimi pedagogisessa kontekstissa. Esimerkiksi lapset, joiden kehitys on viivästynyttä, voi sijoittua joko yleisen, tehostetun tai erityisen tuen tasolle, riippuen kehityksen viivästymisen laaja-alaisuudesta. Samoin kuin tehostetussa tuessa myös erityisen tuen kohdalla olisi selkeämmin määriteltävä, miten ja millaisessa muodossa lapsen yksilöllinen erityinen tuki järjestetään varhaiskasvatuksessa. Se voisi tapahtua, viitaten perusopetuslakiin (§17), joko varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamana konsultaationa, osa-aikaisena erityisopetuksena tai kokoaikaisena erityisopetuksena integroidussa erityisryhmässä, erityisryhmässä tai muussa soveltuvassa paikassa. 15 b §. Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus. Säännös olisi nykytilaan nähden uusi. Pykälän 1 momentin mukaan tuki voisi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten erityisopettajan palveluja ja monialaista yhteistyötä. Pedagogisia tuen muotoja tai järjestelyjä olisivat varhaiskasvatuksen toistuvien toimintojen ja struktuurin luominen lapsen päivän rakenteeseen, sensitiiviset ja saavutettavat vuorovaikutus- ja kommunikointitavat (kuten puhetta korvaavat kommunikaatiomenetelmät) ja lapsen tarpeisiin vastaamisen edellyttämät yhteiset pedagogiset toimintatavat ja -menetelmät. Pedagogisena tukimuotona voitaisiin pitää myös toiminnan suunnittelua, havainnointia, dokumentointia ja arviointia. (s. 28) Pedagogisina tukitoimina yllä oleva määrittely pitää sisällään itse asiassa yleisen laadukkaan varhaiskasvatuksen pedagogiikan ja tämän toteuttamiseen liittyvät asiat. Tämä yleinen laadukas varhaiskasvatuksen pedagogiikka tulisi olla jokaisessa lapsiryhmässä tavoiteltava ja toteutunut tila. Yksi tärkeimmistä pedagogisista muodoista jää kokonaan ilman mainintaa eli erityispedagogiset menetelmät ja interventiot. Ne tulisi määritellä joko varhaiskasvatuksen erityisopettajan ohjauksessa tapahtuvana opetuksena tai erityisopetuksena. Rakenteellisia tuen muotoja olisivat henkilöstön osaamisen lisääminen, henkilöstön lisääminen lapsiryhmään ja/tai henkilöstörakenteen tarkastelu sekä lapsimäärän pienentäminen lapsiryhmässä. Rakenteellisia tuen muotoja olisivat lisäksi varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustamispalvelut tai apuvälineiden käyttäminen. Henkilöstön osaamisen lisääminen, miten se mitataan, esimerkiksi onko jossain määritelty oikeus täydennyskoulutukseen? Henkilöstön osaamisen lisääminen voi tarkoittaa myös sitä, että ryhmässä on kaksi opettajaa ja sosionomi. Tämän tyyppisiä esimerkkejä löytyy mm. Ruotsista. Rakenteellisen tuen määrittely jää ehdotuksessa todella ”ympäripyöreäksi”. Tässä kohden tulisi määritellä myös integroitujen erityisryhmien ja erityisryhmien ryhmärakenne, jolloin kunta voisi suunnitella sen, miten se jakaa varhaiskasvatuksen erityisopettajaresurssia tarkoituksenmukaisella tavalla. Rakenteissa voisi mainita myös monialaisen yhteistyön eri toimijoiden ja vanhempien kesken. Erityisopettajan antama tuki voi olla lapsi- ja/tai ryhmätasoisesti annettavaa opetusta tai konsultatiivista tukea, jolloin tuki kohdentuisi lapsen ryhmän henkilöstölle ja/tai lapsen huoltajille. Erityisopettajan antama tuki voi olla kaikkea yllä mainittua, nämä sisältyvät sekä pedagogiseen että rakenteelliseen tukeen. Pedagogiikassa se näkyy erityispedagogisina menetelminä, interventioina ja erityisopetuksena. Rakenteissa se näkyy konsultaationa, osa-aikaisena tai kokoaikaisena erityisopetuksena. Monialainen yhteistyö on varhaiskasvatuksen ulkopuolisten asiantuntijoiden varhaiskasvatuksen ammattilaisille antamaa lapsen tukeen liittyvää konsultaatiota ja ohjausta. Lista ei olisi tyhjentävä, vaan tuen toteuttamistapa jäisi paikalliseen ja tapauskohtaiseen harkintaan. (s.28) Tämä monialainen yhteistyö voisi olla myös rakenteet kohdassa. 15 c §. Tuen tarpeen arviointi …… Koko lapsen varhaiskasvatuksen henkilöstö osallistuisi tuen toteuttamiseen. Perhepäivähoidossa lapsen tuen tarpeen tunnistaminen, tuen suunnittelu ja arviointi tehtäisiin tarpeen mukaan varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa. (s.29) On hyvä, että tässä tuodaan esiin se, että tuen tarpeen toteuttamiseen osallistuu koko varhaiskasvatuksen henkilökunta. Olisi hyvä, jos koko henkilökunta osallistuisi myös arviointiin, se sitouttaisi myös henkilökuntaa paremmin tuen toteuttamiseen. …Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti lapsen vahvuuksia sekä kehittymisen, oppimisen ja hyvinvoinnin kehittämisen tavoitteita ja tuen tarpeita. Tavoitteet asetetaan henkilöstön toiminnalle ja varhaiskasvatusympäristölle, jotta voidaan tukea lapsen oppimista ja kehittymistä. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan havainnoinnin kautta saatua seuranta- ja arviointitietoa lapsen kehityksestä ja oppimisesta sekä varhaiskasvatuksen pedagogisten toimintakäytäntöjen vaikutuksia lapsen kehitykseen ja oppimiseen. (s.29) On hyvä, että joko lapsen suunnitelmassa tai erillisessä lomakkeessa tms. myös kuvataan lapsen kehitystä ja oppimista. Tämä tulisi keskustella yhdessä lapsen huoltajien kanssa, jotta saataisiin mahdollisimman laaja kuva lapsen kehityksestä ja oppimisesta ja lapsen tilanteesta. 15 d §.. Pykälän 1 momentin mukaan 15 a §:n 3 momentin mukaisesta erityisestä tuesta olisi tehtävä hallintopäätös. Päätöksessä olisi mainittava lapselle annettavat tuen muodot ja tukipalvelut. Nämä eri tukimuodot tulisi määritellä tarkemmin sekä perusteissa että varsinaisessa lakiesityksessä. Perustuslakivaliokunta on aikaisemman lausuntokäytäntönsä mukaisesti katsonut, että varhaiskasvatusta koskevaa sääntelyä arvioidaan edelleen ensisijaisesti perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaisena sosiaalipalveluna. (s. 35) Tämä kohta olisi tarpeen muuttaa. Nyisellään varhaiskasvatuksen asema suhteessa perusopetukseen ja toisen asteen koulutukseen on hyvin epätasa-arvoinen ja mahdollistaa myös epätasa-arvoiset tuen ratkaisut ja toteuttamisen. Syrjivänä voidaan pitää myös sitä, jos lapsi ei saa tukea, vaikka lapsi tarvitsisi tukea. Varhaiskasvatuksen järjestämisessä lähdetään siitä, että varhaiskasvatusta järjestetään inklusiivisesti osana varhaiskasvatusta. Inklusiivisuuden tavoite koskee myös tuen järjestämistä. (s.35) Tämä kappale on epäselvästi kirjoitettu. Varhaiskasvatusta on perinteisesti toteutettu inklusiivisesti ja tukitoimet ovat pääsääntöisesti tapahtuneet inklusiivisessa ympäristössä, vaikka käsitettä ei olekaan aiemmin määritelty. Varhaiserityiskasvatus on nähty varhaiskasvatuksen sisään rakennettuna palvelujärjestelmänä tukea tarvitseville lapsille. (ks. Pihlaja 2003; Suhonen ym. 2016; Syrjämäki 2019; Suhonen 2020). Pihlaja Päivi, Eira Suhonen, Lasse Lipponen, Markku Jahnukainen, Eeva-Leena Onnismaa, Elina Fonsen University Of Helsinki Lähteet Alijoki, A. (2006). Erityistä tukea tarvitsevien lasten polut esiopetuksesta alkuopetukseen – tukitoimet ja suoriutuminen. Helsinki: Helsingin yliopisto. Alijoki, A., Suhonen, E. A., Nislin, M., Kontu, E., & Sajaniemi, N. (2013). Pedagogiset toiminnat erityisryhmissä ja oppimisympäristön laatu. Journal of Early Childhood Education Research, 2(1), 24-47. http://jecer.org/fi/wp-content/uploads/2013/08/Alijoki-Suhonen-Nislin-Kontu-Sajaniemi-issue2-2.pdf Heiskanen, N., Neitola, M., Syrjämäki, M. Viljamaa, E. Nevala, P. Sippola, M. & Viitala, R. 2021. Kehityksen ja oppimisen tuki sekä inklusiivisuus varhaiskasvatuksessa: Selvitys nykytilasta sekä esitys kehityksen ja oppimisen tuen malliksi. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Hietala, O. (1974). Emotionaalisesti häiriintyneiden lasten määrä lastentarhassa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Kesäläinen, J., Suhonen, E., Alijoki, A., & Sajaniemi, N. (2019). Children’s play behaviour, cognitive skills and vocabulary in integrated early childhood special education groups. International Journal of Inclusive Education. https://doi.org/10.1080/13603116.2019.1651410 Kuula, R. (2000). Syrjäytymisvaarassa oleva nuori koulun paineessa: kulu ja nuorten syrjäytyminen. Joensuu: Joensuun yliopisto. Pihlaja, P. (1998). Päivähoidon syrjällä – erityispäivähoito 1997. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 1998:7. Pihlaja, P. (2003). Varhaiserityiskasvatus suomalaisessa päivähoidossa. Erityisen tuen tarpeet sosiaalis-emotionaalisella ja kielen kehityksen alueilla. Turku: Turun yliopisto. Pihlaja, P. (2008). Behave Yourself! Examining meanings assigned to children with socio-emotional difficulties. Disability & Society 23(1), 5 – 25. Pihlaja, P. & Junttila, N. (2001). Julkishallinnon hajauttaminen – miltä päiväkotien lapsiryhmät näyttävät muutosten jälkeen? Helsinki: Lastentarhaopettajaliitto. Pihlaja, P. & Silvennoinen, H. (2020). Inkluusio ja koulutuspolitiikka. Teoksessa M. Takala, A. Äikäs ja S. Lakkala (toim.) Mahdoton inkluusio?: tunnista haasteet ja mahdollisuudet. Jyväskylä: PS-kustannus. (s. 45 – 72) Suhonen, E., Alijoki, A., Saha, M., Syrjämäki, M., Kesäläinen, J., & Sajaniemi, N. (2020). Varhaiskasvatuksen erityisopettaja päiväkotiryhmissä: Erityistä tukea tarvitsevien lasten kehityksen ja oppimisen tukeminen inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa. Helsingin kaupunki. https://www.hel.fi/helsinki/fi/kasvatus-ja-koulutus/paivahoito/paivakotihoito/lapsen-tukeminen-varhaiskasvatuksessa1/ Suhonen, E., Alijoki, A., Nislin, M., Syrjämäki, M., & Sajaniemi, N. (2016). Lasten kehittyminen ja oppiminen sekä henkilökunnan työhyvinvointi päiväkotien integroiduissa erityisryhmissä. Helsingin kaupungin varhaiskasvatusvirasto. http://www.hel.fi/static/liitteet/vaka/VALMIN_RAPORTTI%2021%206%202016.pdf Syrjämäki, M. (2019). Leikkien, havainnoiden, kannatellen: Vertaisvuorovaikutusta vahvistavaa pedagogiikkaa varhaiserityiskasvatuksen toimintaympäristössä. Helsinki: Helsingin yliopisto. http://hdl.handle.net/10138/306193 Tuori, K. (2021). Asiantuntijaselvitys eräistä yksityisen varhaiskasvatuksen sääntelyyn liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksiä 2021:21. Viitala, R. (2000). Integraatio ja sen toimivuus lastentarhanopettajien arvioimana. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitala, R (2014). Jotenki häiriöks. Etngrafinen tutkimus sosioemotionaalista erityistä tukea saavista lapsista päiväkoitryhmissä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.   LAUSUNNON KESKEINEN SISÄLTÖ Tukimuotojen tarkempi määrittely Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus (15 b §) voi sisältää laadukkaan varhaiskasvatuksen pedagogiikan tuen lisäksi varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa konsultaatiota, erityispedagogisia menetelmiä ja interventioita ja/tai varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa osa-aikaista erityisopetusta tavallisissa päiväkotiryhmissä tai kokoaikaista erityisopetusta integroiduissa/inklusiivisissa erityisryhmissä tai erityisryhmissä. Tukeen kuuluvat myös varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustamispalvelut tai apuvälineet. Pedagoginen tuki pitää näkemyksemme mukaan sisällään: • varhaiskasvatuksen laadukas pedagoginen tuki • varhaiskasvatuksen erityisopettajan antama konsultaatiotuki • osa-aikainen erityisopetus • kokoaikainen erityisopetus Tuen rakenteelliset tekijät ovat mielestämme seuraavat: • lasten lukumäärän pienentäminen ryhmässä • pedagogisesti vastuullisen henkilöstön ja/tai avustajan lisääminen ryhmään • pienenennetty erityisryhmä (esim. integroitu erityisryhmä tai inklusiivinen erityisryhmä), jossa on kokonaikainen erityisopettaja • erityisryhmä, jossa on kokoaikainen erityisopettaja • moniammatillinen työryhmä (vrt. oppilashuoltoryhmä) Päätös annettavasta tuesta (15 c §). On hyvä, että erityisestä tuesta annetaan päätös. Siinä tulee määritellä tuen rakenteelliset tekijät, tuen muodot ja varhaiskasvatuksen sisäiset tukipalvelut (kuten osa-aikainen erityisopetus) tai varhaiskasvatuksen ulkopuoliset tukipalvelut (kuten puheterapia). Mikäli kunta vastaa kaikista erityisen tuen päätöksistä, niin tulee erittäin tarkasti määritellä kunnan ja yksityisen toimijan vastuut ja velvollisuudet. Päätöksen perusteella lapselle tehdään varhaiskasvatussuunnitelma, johon osallistuvat mahdollisuuksien mukaan myös lapsen kuntouttajat. Laissa on tuotu esiin että varhaiskasvatuksen opettajan vastuulla on suunnitelman tekeminen. Tämän lisäksi ei tarvita eri ammattiryhmien, kuten lastenhoitajan tai sosionomin, osaamisen määrittelyä laissa. (ks. 23 §) Tehostetusta tuesta tulee tehdä pedagoginen päätös. Päätökseen tulisi osallistua lapsiryhmän opettaja, päiväkodin johtaja, varhaiskasvatuksen erityisopettaja sekä mahdollisuuksien mukaan moniammatillinen työryhmä (vrt. oppilashuoltoryhmä). Tehostetun tuen pedagogiseen päätökseen tulee kirjata myös rakenteelliset tukitoimet. Kaikkien lasten oikeus heidän tarvitsemiinsa tukitoimiin Tehostetun tuen pedagogiset järjestelyt eivät usein ole riittäviä lapsille, joiden on vaikeaa toimia isoissa ryhmissä ja jotka tarvitsevat myös yksilöllisiä erityispedagogisia menetelmiä ja interventioita tai kokoaikaista erityisopetusta. Vammaisten lasten oikeudet ovat laissa turvattu, mutta erityisesti sosio-emotionaalisista pulmista johtuvista syistä tukea tarvitsevat lapset eivät lain hengen mukaan saa välttämättä tarvitsemaansa tukea. Yksityisen ja julkisen varhaiskasvatuksen suhteen selvennys Kunnan ja yksityisen toimijan vastuut ja velvollisuudet on määriteltävä tarkasti. Mikäli kunnalle tulee lisätehtäviä, tämä tulee näkyä rahoituksessa. Näkemyksemme mukaan lasten erityiset tuen tarpeet eivät saa olla voiton tavoittelun välineenä.
      • Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n lausunto luonnoksesta hallituksen esityksestä eduskunnalle varhaiskasvatuslain muuttamisesta Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/480/2021 Yleistä Varhaiskasvatuslakia ollaan muuttamassa siten, että siinä säädettäisiin selkeämmin ja täsmällisemmin varhaiskasvatuksessa olevan lapsen oikeudesta tarvitsemaansa tukeen sekä annettavan tuen rakenteesta. Hallituksen esitys perustuu hallitusohjelman kirjaukseen, missä tavoitteena on kehittää varhaiskasvatukseen tuen kolmiportainen malli, joka yhdenmukaistaa oppimisen tukea esi- ja perusopetuksen välillä. OAJ on vaatinut tuen pykälien säätämistä siitä lähtien, kun laki lasten päivähoidosta muutettiin varhaiskasvatuslaiksi ja vaatinut varhaiskasvatuslain uudistamista tuen osalta monissa aikaisemmissa lausunnoissaan. Kiitämme siitä, että tämä työ on käynnistynyt, ja että OAJ on kutsuttu mukaan Oppimisen tuen, lapsen tuen ja inkluusion edistämistoimia valmistelevaan työryhmään. Odotukset varhaiskasvatuksen tuen lainsäädännön uudistamiselle ovat todella korkealla niin jäsentemme kuin koko varhaiskasvatuksen henkilöstön keskuudessa. Nykyisillä säännöksillä tuki useiden selvitysten perusteella ei toteudu tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti. On hyvin myös tiedossa, että tuki esi- ja perusopetuksessa ei tällä hetkellä ole toimiva, sillä perusopetuslaista puuttuu selkeät säädökset, miten tuki vahvistuu siirryttäessä tuen portaalta toiselle. Osana varhaiskasvatuksen tuen lainsäädäntöuudistusta tehtiin selvitys tuen nykytilanteen kartoituksesta. Selvitysryhmän työhön kuului myös tehdä ehdotus tuen rakenteesta. Selvitys tuen nykytilanteesta oli perusteellinen, mutta jo etukäteen tiedossa. Tuki toteutuu vaihtelevasti, se asettaa lapset eriarvoiseen asemaan ja rakenteellisen tuen saaminen on harvinaista. Keskeiset esteet tuen toteutumiseen liittyvät resursseihin, kuten henkilöstön saatavuuteen, pysyvyyteen ja osaamiseen sekä lapsiryhmiin. On selvää, että edellä mainitut tuen toteutumisen keskeiset esteet liittyvät monilta osin taloudellisiin tekijöihin mutta myös heikkoon sääntelyyn. Varhaiskasvatuksen tuen käytäntöjä selvittävän työryhmän kyselyn mukaan yli puolet vastaajista toivoi lailla säädettäväksi tuen kolmiportaisuudesta. Vastaajat toivoivat myös määritelmää erityistä tukea tarvitsevasta lapsesta, lapsen oikeudesta saada tarvitsemansa tuki ilman viivytyksiä sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrästä. Lisäksi lakiin toivottiin kirjauksia muun muassa tuen toimenpiteistä. Keskeisenä periaatteena tuen järjestämisessä varhaiskasvatuksessa on inklusiivisuus. Inklusiivisuus toimii toiminnan järjestämisen arvoperustana, jonka perusteella voidaan tehdä pedagogisia tai erityispedagogisia ratkaisuja. Valitettavasti erilaiset tulkinnat inkluusion merkityksestä ovat aiheuttaneet esi- ja perusopetuksen tuen järjestelyihin sekavuutta ja ajatuksen, että inkluusio poissulkisi lapsen mahdollisuuden oppia ja kehittyä pien- tai erityisluokassa. On ehdottoman tärkeää, että inkluusio niin varhaiskasvatuslaissa kuin perusopetuslaissa määritellään siten, että sen tulkinta ei aseta lapsia epätasa-arvoiseen asemaan tulkitsijasta riippuen. Varhaiskasvatuksen tuen lainsäädäntöuudistukseen varattu pysyväisrahoitus on 15 miljoona euroa vuodessa. Tuen uudistukseen varattu rahoitus on katsottu kuluvan hallinnollisen päätöksen kustannuksiin (1,5 milj. €) ja lopulla rahoituksella (13,5 milj. €) kunta voisi esimerkiksi lisätä varhaiskasvatuksen henkilökuntaa tai pienentää lapsiryhmiä. OAJ:n mielestä varhaiskasvatuksen tuen säädösmuutoksiin varattu pysyväisrahoitus 15 miljoonaa euroa / vuosi, on täysin riittämätön. Keskeiset ehdotukset varhaiskasvatuslain muuttamiseksi Varhaiskasvatuslakia esitetään muutettavaksi siten, että siihen lisätään uusi 3 a luku, jossa säädetään lapsen oikeudesta varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen, annettavasta tuesta, tuen toteutuksesta sekä tuen tarpeen arvioinnista, hallintopäätöksestä ja muutoksenhakuoikeudesta. OAJ:n mielestä missään nimessä varhaiskasvatuksen lainsäädäntöön ei pidä hyväksyä niitä virheitä, joita perusopetuksen tuen lainsäädännössä on tällä hetkellä, jos varhaiskasvatuksen tuki uudistetaan ensin. Tuki molemmissa lainsäädännöissä pitää rakentua siten, että säädetään tuen muodoista jokaiselle tuen portaalle. Näin selkeytyy minkälaiseen tukeen lapsi vähintään, on kullakin tuen portaalla oikeutettu. OAJ korostaa, että tuen mallia rakennettaessa ei pidä määritellä ja luetella lapsia, jotka tarvitsevat tukea. Lapset ovat erilaisia ja heidän tuen tarpeensa on yksilöllinen. Lainsäädännössä pitää sen sijaan määritellä ja säätää tuen muodot, joita varhaiskasvatuksen järjestäjän tulee kullakin tuen portaalla lapselle järjestää. Muutoin ei lapsen tuen saaminen vahvistu ja selkeydy, kuten uudistuksen tavoitteeksi on asetettu, eikä oikeus tuen saantiin muutu tasavertaisemmaksi. Pykäläkohtaiset kommentit 3 § Varhaiskasvatuksen tavoitteet Pykälän 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että varhaiskasvatuksen tavoitteena olisi tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista inklusiivisesti. Lisäys toisi lakiin paremmin esiin varhaiskasvatuksen tavoitteen siitä, että varhaiskasvatuksen kaikessa toiminnassa ja kaikkien lasten kohdalla, ei vain nyt ehdotettavan tuen toteuttamisessa ja tukea tarvitsevan lapsen osalta, tavoitteena on inklusiivisuuden periaatteiden toteutuminen, kaikille yhteinen varhaiskasvatus. Momentin kohtaan 2 ehdotetaan lisättäväksi toteuttamistavaksi inklusiivisuus. OAJ esittää, että niin pykälään 3 kuin säännöskohtaisiin perusteisiin lisätään seuraava kirjaus tukemaan inkluusio käsitteen selkeyttä ja lain henkeä: Lapsella on kuitenkin tuen tarpeidensa mukaisesti oikeus myös varhaiskasvatuksen ja tuen toteuttamiseen pienryhmässä tai erityisryhmässä. (HE s. 16) 3 a luku Oikeus varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen 15 a § Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen Pykälässä säädettäisiin lapsen oikeudesta saada hänen yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa tai hyvinvointinsa edellyttämää tukea heti tuen tarpeen ilmettyä osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa. OAJ pitää erittäin ongelmallisena, että pykälässä säädetään löyhästi tuen kolmiportaisuudesta, mutta tuen portaiden välille ei ole säädetty selkeää eroa. Täsmälliset säädökset tuen portailta puuttuvat myös perusopetuslainsäädännöstä ja aiheuttavat suuria ongelmia tuen toteutumiselle. OAJ:n mielestä tulisi säätää täsmällisesti, millaista tukea lapsella on kyseessä olevalla tuen portaalla vähintään saatava. Tehostetussa tuessa tulisi säätää varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamasta osa-aikaisesta erityisopetuksesta vähintään viikkotasolla ja erityisen tuen piirissä kokoaikaisesta erityisopetuksesta. Pykälässä säädetystä oikeudesta saada tukea voi tulla käsitys, että ennen erityistä tukea lapsen tulee kulkea jokainen tuen porras ennen erityisen tuen piiriin pääsyä. Näin ei tule olla, vaan lapsella tulee olla oikeus saada yksilöllisen kehityksensä mukaista tukea heti tuen tarpeen ilmettyä ja on mahdollista, että tuen tarve on heti erityisen tuen piirissä. OAJ vaatii kirjauksen selkeytystä, jotta asiaan ei jää tulkinnanvaraisuutta. Pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa on listattu syitä, miksi tuen tarvetta tulee tehostaa ja keitä lapsia tehostetun tuen piiriin voisi kuulua, kuten sosio-emotionaalisten tuen tarpeessa olevat lapset sekä sellaiset lapset, joilla on neuropsykologisia ongelmia. OAJ pitää listausta erittäin ongelmallisena, sillä edellä mainitun listauksen vaikutus tulee olemaan se, että vahvimman tuen piiriin ei pääse yhtäkään sosio-emotionaalisen tuen tarpeessa tai neuropsykologisten haasteiden piirissä olevaa lasta. Kyseiset lapset ovat jo tälläkin hetkellä heikossa asemassa tuen piiriin pääsyn suhteen ja lähtökohtaisesti he ovat vahvimman tuen tarpeessa. OAJ pelkää, että erityinen tuki karkaa sitä tarvitsevilta lapsilta saavuttamattomiin. OAJ pitää tuen rakentumista listauksille asioista, jotka voivat tuen tarvetta aiheuttaa, täysin vääränä. Tuen pitäisi rakentua säädöksille, mitä tukimuotoja lapsella on oikeus saada, kun varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat yhdessä lapsen ja hänen huoltajansa kanssa tuen tarpeen havainneet. Lapsen tuki valittaisi tällöin sen mukaan mitä tukea lapsi tarvitsee. Nyt säädökset vain velvoittavat antamaan tukea ja tarpeen mukaan tehostamaan sitä. Perusteluiden mukaan “Ratkaisun tuen tehostamisesta tekisi varhaiskasvatuksen opettaja tai erityisopettaja.” Näin ei kuitenkaan lue säännöksessä. Käytännössä opettaja ei myöskään voi päättää tuesta, jota varhaiskasvatuksen järjestäjä ei resursoi. Pykälän 3. momentissa säädetään tilanteesta, jossa 2. momentissa tarkoitettu tuki ei olisi riittävää tai lapsi tarvitsisi tukea vammasta, sairaudesta, kehityksensä viivästymästä tai muusta oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta johtuen. Tällöin tukea olisi annettava yksilöllisesti suunniteltuna erityisenä tukena. Kyseessä olisi lain nojalla annettava vahvin varhaiskasvatuksessa annettavan tuen muoto. Lain 35 §:n 2 momenttia ja 38 §:n 2 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että erityisen tuen piiriin kuuluva lapsi on otettava huomioon päiväkodin henkilöstön mitoituksessa. 15 a § säännöskohtainen perusteluteksti antaa nyt kuvan, että tehostetun tuen piirissä olevalla lapsella ei ole mahdollisuutta pienempään ryhmään, henkilöstörakenteen muutokseen tai varhaiskasvatuksen erityisopettajaan, vaikka esitetyssä pykälässä näin säädetään 35 §. OAJ huomauttaa, että säännöskohtainen perustelu täsmennetään vastaamaan 35 § säädöstä, jossa viitataan lapsen tuen tarpeen osalta lain 15 a §:n 2 ja 3 momentteihin. Kirjaus on teknisesti sama kuin nykylainsäädännössä, eikä nytkään välttämättä pienennä lapsiryhmää tai muuta henkilöstön mitoitusta. OAJ pelkää, ettei säännös tuo muutosta nykytilanteeseen. On myös tarpeen arvioida sitä, ohjaako säännös ja sen perustelut järjestämään varhaiskasvatusta niin, ettei se olisi YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen 7 ja 24 artikloiden mukaista. On tarkoin otettava huomioon, ettei näin käy. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on katsonut kaupungin opetustoimen toimineen lainvastaisesti, kun tiettyihin diagnoosiryhmiin kuuluvat oppilaat suljettiin kaupungin ohjeen mukaan yleisen opetuksen ulkopuolelle. 15 b § Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus Pykälässä säädettäisiin lapselle annettavasta tuesta, tuen toteutuksesta ja tuen muodoista. OAJ:n mielestä esityksessä olevat tuen muodot ovat hyvät, mutta selkeys tuen portaiden välillä puuttuu, kuten jo edellä on tuotu esiin. Positiivisena säädöksenä pykälästä löytyy se, että lapsen tuki voi sisältää varhaiskasvatuksen erityisopettajan (veo) antamaa konsultaatiota ja opetusta, mutta tämäkin tulisi säätää täsmällisemmin, vähintään muotoilemalla edellä mainittu lause seuraavasti: lapsen tuki sisältää varhaiskasvatuksen erityisopettajan (veo) antamaa konsultaatiota ja opetusta. Oikeus veo:n antamaan opetukseen ja konsultaatioon tulee lisätä myös säännöskohtaisiin perusteluihin. Tuen portaille tulisi määritellä myös veo:n antaman opetuksen minimimäärä sekä kokoaikainen erityisopetus ja osa-aikainen erityisopetus termeinä, koska niitä käytetään myös perusopetuksessa. Erityisopettajan antama tuki on keskeisin tuenmuoto lapsen näkökulmasta katsottuna. Perusteluissa olisi hyvä tuoda selkeästi esille myös se, ettei varhaiskasvatuksen henkilöstön lapsiryhmässä toteuttama varhaiskasvatus sinänsä ole vielä mikään tuen muoto, vaan tuen muodoista voidaan puhua vasta, kun jo säädettyyn henkilöstörakenteeseen tai varhaiskasvatukseen tuodaan jotakin tukea lisää. Säännöskohtaisissa perusteluissa on lueteltu myös, että rakenteellisia tuen muotoja olisivat henkilöstön osaamisen lisääminen, henkilöstön lisääminen lapsiryhmään ja/tai henkilöstörakenteen tarkastelu sekä lapsimäärän pienentäminen lapsiryhmässä. OAJ:n mielestä jää epäselväksi, mitä kyseisellä henkilöstön osaamisen lisäämisellä tässä yhteydessä tarkoitetaan, sillä säännöskohtaisissa perusteluissa ei ole määritelty mikä on rakenteelliseksi tueksi riittävä osaamisen lisääminen. Jos osaamisen lisäämisellä tarkoitetaan varhaiskasvatuksen erityisopettajan mitoittamista lapsiryhmään OAJ kannattaa esitystä. Jos henkilöstön osaamisen lisäämisellä tarkoitetaan osaamisen lisäämistä esimerkiksi täydennyskoulutuksella OAJ esittää, että kyseinen rakenteellisen tuen muoto poistetaan tekstistä, sillä tällöin esitetyt rakenteellisen tuen muodot ovat epäsuhtaisia keskenään. Pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa viitataan myös 35 §:än ja todetaan, että jos päiväkodissa on yksi tai useampi vammainen tai muuten tuen tarpeessa oleva lapsi, on tämä otettava huomioon lasten taikka 1 momentissa tarkoitettujen henkilöitten lukumäärässä, jollei päiväkodissa ole tällaista lasta varten avustajaa. 35 § on esityksessä selkeytetty siten, että edellä mainittu säädös jollei päiväkodissa ole tällaista lasta varten avustajaa on poistettu. OAJ pitää poistoa hyvänä, sillä nykyisen 35 § säännös on usein tulkittu siten, että se poissulkee mahdollisuuden useampiin tuen muotoihin. Em. viittaus tulisi poistaa säännöskohtaisista perusteluista, jos siitä ei pykälässäkään enää säädetä. Pykälässä lapsen tuen tarve, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen kirjattaisiin lain 23 §:ssä tarkoitettuun lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. OAJ pitää todennäköisenä, että koska 15 a §:ssä ei säädetty tuen portaille selkeitä tuen muotoja, lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattava tuen muoto on pikemminkin se, mitä varhaiskasvatuksen järjestäjällä tai tuottajalla on tarjottavana, eikä sellaista tukea, mitä lapsi yksilöllisen kehityksensä tueksi tarvitsee. 15 c § Tuen tarpeen arviointi Pykälässä säädettäisiin lapsen tuen tarpeen arvioinnista ja se vastaa asiallisesti nykyisen lain 23 § 3 momenttia. Lapsen tuen tarvetta, riittävyyttä ja toteutumista on arvioitava tarpeen mukaan, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tai tuen tarpeen muuttuessa. Pykälässä säädettäisiin, että varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden tai niiden toteuttamiseen tarpeen mukaan. Myös perhepäivähoidossa lapsen tuen tarpeen tunnistaminen, tuen suunnittelu ja arviointi tehtäisiin tarpeen mukaan varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa. OAJ:n mielestä ei riitä, että varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu arviointiin tarpeen mukaan, vaan tulisi olla arvioinnissa aina mukana, kun tuki vahvistuu. Varhaiskasvatuksen erityisopettajan velvollisuus osallistua tuen arviointiprosessiin tulee säätää yksiselitteiseksi erityisesti silloin, kun tuen tarvetta tunnistetaan, suunnitellaan ja arvioidaan perhepäivähoidossa. Lapsen henkilökohtaiseen varhaiskasvatussuunnitelmaan tulisi arvioida ja kirjata kuinka paljon erityisopettajan antamaa opetusta ja/tai muita tuen muotoja lapselle annetaan. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma toimisi tuen arvioinnin välineenä, vaikka se ei yhtäläisesti vastaa esi- ja perusopetuksen pedagogista selvitystä ja arviointia, mutta toimintakäytäntönä se sisältää lapsen kehitykseen, tukeen ja oppimiseen sekä varhaiskasvatustoimintaan liittyvää tiedonkeruuta, seurantaa ja arviointia voidaan käyttää hyväksi tehtäessä hallinnollista päätöstä erityisestä tuesta. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa päivitettäisiin hallinnollisen päätöksen sisällön mukaisesti. OAJ huomauttaa, että tavoitteena oli yhdenmukaistaa tuki ja tuen prosessit varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen välillä, mitä tämä säädös ei ainakaan tässä tilanteessa tue. Erityisesti huolta aiheuttaa yhdenmukaisuuden puute varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen välillä, mikä saattaa aiheuttaa sekaannusta ja lisätä byrokratiaa. 15 d § Päätös annettavasta tuesta Pykälässä säädettäisiin hallintopäätöksestä, joka tulee tehdä erityisestä tuesta päätettäessä. Päätöksessä olisi mainittava lapselle annettavat tuen muodot ja tukipalvelut. Tarkempi tuen toteuttaminen, kuten esimerkiksi pedagogiset keinot ja toteuttamistapojen intensiivisyys kirjattaisiin lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Hallinnollisen päätöksen tekee varhaiskasvatuksen järjestämisvastuussa oleva kunta. OAJ pitää hyvänä, että erityisestä tuesta tehdään hallintopäätös kuten esi- ja perusopetuksessa. Jos esiopetukseen osallistuva lapsi osallistuu myös esiopetusta täydentävään varhaiskasvatukseen, lapsen päivää säätelee kaksi eri lainsäädäntöä. Tällöin tehtäisiin kaksi hallinnollista päätöstä erityisestä tuesta ja laadittaisiin kaksi tuen asiakirjaa (HOJKS ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelma). OAJ:n näkemyksen mukaan yksi hallinnollinen päätös ja yksi tuen asiakirja riittää, jotta byrokratia ei lisääntyisi. OAJ:n mielestä on kannatettavaa, että hallinnollisen päätöksen tuesta tekee järjestämisvastuussa oleva kunta. Näin ollen tuen toteuttaminen koskee myös yksityistä palveluntuottajaa. Poikkeuksena on huoltajan yksityisen hoidon tuella ostama varhaiskasvatus, jossa kunnalle ei muodostu järjestämisvastuuta. Tällöin voi olla mahdollista, että erityisen tuen tarpeessa oleva lapsi siirtyy kunnan järjestämään varhaiskasvatukseen. OAJ pitää tätä mahdollisuutta huolestuttavana. OAJ:n lisäysesitykset lainsäädäntöön OAJ:n mielestä varhaiskasvatuksessa annettavista tuen muodoista tulee säätää täsmällisemmin siten, että tuen portaiden välillä on selkeä ero, ja että jokaiselle tuen portaalle määritellään minimivaatimus annettavalle tuelle. OAJ esittää, että tuen antaminen niin varhaiskasvatuksessa kuin esi- ja perusopetuksessa kytketään erityisopettajan antamaan osa- tai kokoaikaiseen erityisopetukseen. Tehostetussa tuessa lapsella tulee olla oikeus saada yksilöllisen tuen tarpeensa mukaan erityisopettajan antamaa opetusta vähintään yksi päivä viikossa. Tuen tulee olla säännöllistä ja/tai samanaikaisesti käytössä on useita tukimuotoja. Erityisen tuen puolella erityisopettajan antama opetus tulee olla kokoaikaista. Tuen tulee olla jatkuvaa ja kokoaikaista ja samanaikaisesti käytössä on useita tukimuotoja. Pykälän 15 a 2. ja 3. momenttiin tulee määritellä erityisopettajan antaman erityisopetuksen määrä vähintään viikkotasolla. Pykälään 15 c 4. momentti lapsen vasuun tulee arvioida, kuinka paljon erityisopettajan antamaa erityisopetusta lapsi tarvitsee ja lapselle annetaan. Varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrää tulee lisätä säätämällä varhaiskasvatuksen erityisopettajamitoituksesta. OAJ esittää, että varhaiskasvatuksen sekä esiopetuksen järjestäjällä ja tuottajalla on oltava vähintään yksi varhaiskasvatuksen erityisopettaja jokaista varhaiskasvatuksessa olevaa 100 lasta kohden. Tähän suhdelukuun ei laskettaisi pysyvästi erityisryhmissä työskenteleviä varhaiskasvatuksen erityisopettajia. Esi- ja alkuopetuksessa suhdeluku olisi 1:50. OAJ esittää, että suhdeluvun saavuttamisesta säädetään siirtymäsäännöksellä, jolloin erityisopettajamitoitus tulisi voimaan vuonna 1.1.2030 samalla, kuin varhaiskasvatuslain § 37 tulee voimaan. (§ 74 2. momentti) OAJ esittää, että henkilöstön osaamisen lisäämiseksi niin varhaiskasvatuksen erityisopettajan kuin opettajan kelpoisuusvaatimukseksi säädetään kasvatustieteen maisteritutkinto. Samassa yhteydessä tulee pitää huolta, että niin varhaiskasvatuksen erityisopettajien kuin opettajien koulutusten aloituspaikan vastaavat tarvetta ja että alan vetovoimaan sekä alalle sitoutumisen keinoihin kiinnitetään huomiota. OAJ esittää myös, että varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen lainsäädäntö tuen osalta olisi yhtenäiset, sillä lähes 90 prosenttia esiopetukseen osallistuvista lapsista on päiväkodissa järjestettävässä esiopetuksessa. Päiväkodissa järjestettävään esiopetukseen sovelletaan, mitä varhaiskasvatuslaissa säädetään päiväkodin ryhmäkoosta ja henkilöstömitoituksesta. Näitä säädöksiä ei ole perusopetuslaissa. OAJ muistuttaa vielä, että lapsella tulee tarvittaessa olla oikeus myös sairaalassa annettavaan varhaiskasvatukseen, jos lapsen yksilölliset tarpeet näin vaativat. Lausunnon keskeinen sisältö Varhaiskasvatuslain muuttamisen tavoitteena on säätää yhtenäinen tuen malli, joka yhdenmukaistaa oppimisen tukea esi- ja perusopetuksen välillä. Tällä hetkellä tuki varhaiskasvatuksessa toteutuu jäsentymättömästi ja lapsen näkökulmasta epätasa-arvoisesti. Varhaiskasvatuslaissa ei ole säädöksiä, millaiseen tukeen lapsi olisi vähintään oikeutettu, kun tuen tarve ilmenee. Lainsäädäntöuudistuksella halutaan vahvistaa lapsen oikeutta tarvitsemaansa tukeen, mutta ei kuitenkaan säätää siitä, miten tuki toteutuu. Uusia tukimuotoja ei luoda, mutta nykyisiä keinoja esitetään käytettäväksi suunnitelmallisemmin ja selkeämmin. Varhaiskasvatuslakiin ollaan säätämässä tuen kolmiportaisuudesta, mutta sääntelystä puuttuu selkeä ero tuen portaiden väliltä. Sama ongelma on tällä hetkellä myös perusopetuksen lainsäädännössä. Myös inkluusio -käsitteen monitulkintaisuus aiheuttaa ongelmia ja erilaisia tuen toteutumisen tapoja. Inkluusio -käsitettä käytettäessä on tärkeä määritellä täsmällisesti, että lapsella on oikeus varhaiskasvatuksen ja tuen toteutumiseen myös pienryhmässä tai eritysryhmässä, jos niiden toteutus tapahtuu inkluusion periaatteiden mukaisesti. OAJ pitää erittäin ongelmallisena, että esityksessä ollaan säätämässä löyhästi tuen kolmiportaisuudesta, mutta tuen portaiden välille ei ole säädetty selkeää eroa. OAJ:n mielestä tulisi säätää täsmällisesti, millaista tukea lapsella on kyseessä olevalla tuen portaalla vähintään saatava. Toinen heikkous esityksessä varhaiskasvatuslain muuttamisesta OAJ:n mielestä on se, ettei siellä määritellä vaatimusta varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamalle erityisopetukselle millään tuen portaalla. OAJ:n esittää, että tehostetussa tuessa tulisi säätää varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamasta erityisopetuksesta vähintään viikkotasolla ja erityisen tuen piirissä kokoaikaisesta erityisopetuksesta. OAJ:n mielestä on todella erikoista, että varhaiskasvatukseen ollaan säätämässä samanlaiset, epätäsmälliset tuen portaat, mitä tällä hetkellä noudatetaan esi- ja perusopetuksessa. OAJ ei pidä mahdollisena sitä, että varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tuet uudistettaisiin eri aikaan. Tuen on oltava jatkumo, mikä edellyttää saman aikaista uudistamista, jotta voidaan luoda yhtenevät käsitteet ja tuen rakenteet. Yhteinen työryhmä luo tällaiselle hyvän mahdollisuuden. OAJ:n mielestä missään nimessä varhaiskasvatuksen lainsäädäntöön ei pidä hyväksyä niitä virheitä, joita perusopetuksen tuen lainsäädännössä on tällä hetkellä, jos varhaiskasvatuksen tuki uudistetaan ensin. Tuki molemmissa lainsäädännöissä pitää rakentua siten, että säädetään tuen muodoista jokaiselle tuen portaalle. Näin selkeytyy, minkälaiseen tukeen lapsi vähintään on kullakin tuen portaalla oikeutettu. OAJ muistuttaa, että lapsella tulee tarvittaessa olla oikeus myös sairaalassa annettavaan varhaiskasvatukseen, jos lapsen yksilölliset tarpeet näin vaativat. Varhaiskasvatuksen tuen lainsäädäntöuudistukseen varattu pysyväisrahoitus on 15 miljoona euroa vuodessa. Tuen uudistukseen varattu rahoitus on katsottu kuluvan hallinnollisen päätöksen kustannuksiin (1,5 milj. €) ja lopulla rahoituksella (13,5 milj. €) kunta voisi esimerkiksi lisätä varhaiskasvatuksen henkilökuntaa tai pienentää lapsiryhmiä. OAJ:n mielestä varhaiskasvatuksen tuen säädösmuutoksiin varattu pysyväisrahoitus 15 miljoonaa euroa / vuosi, on täysin riittämätön. OAJ ei voi kannattaa luonnosta hallituksen esityksestä varhaiskasvatuslain muuttamiseksi.
      • Hyvinvointialan liitto, Närkki Aino
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle varhaiskasvatuslain muuttamisesta Käsittelyssä olevalla hallituksen esityksellä toteutetaan hallitusohjelman kirjausta ”Kehitetään varhaiskasvatukseen kolmiportaisen tuen malli ja vahvistetaan kolmiportaista tukea peruskoulussa lisäämällä resursseja samanaikaisopetukseen, erityisopetukseen ja oppilaanohjaukseen.” Esityksen myötä varhaiskasvatukseen pyritään luomaan samanlainen tuen malli kuin esi- ja perusopetuksessa on. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi 3 a luku. Luvussa säädettäisiin lapsen oikeudesta varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen, annettavasta tuesta ja tuen toteutuksesta sekä tuen tarpeen arvioinnista, hallintopäätöksen tekemisestä sekä muutoksenhausta. Sosiaalihuollon järjestämiseen ja päivähoitoon liittyviä lakeja ja asetuksia uudistettiin vuonna 2018 siten, että em. lakeihin koottuja säännöksiä siirrettiin uuteen varhaiskasvatuslakiin. Nyt käsittelyssä olevan esityksen tavoitteena on poistaa joitakin aukkoja ja selkiyttää lainsäädäntöä varhaiskasvatuksessa annettavan tuen osalta. Esitys liittyy valtion vuoden 2022 talousarvioesitykseen ja tulee käsiteltäväksi sen yhteydessä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.8.2022 Hyvinvointiala HALI ry kiittää lausuntopyynnöstä ja lausuu seuraavaa: Yleistä taustaa ja esityksen vaikutus henkilöstöön Kokonaisuutenaan arvioiden esitys selkiyttää varhaiskasvatuksessa annettavaa tukea ja pääosin kannatettava. Esitys sisältää sekä pedagogisia, rakenteellisia että hoidollisia keinoja, joita voidaan toteuttaa erityisopettajien palveluiden kautta sekä monialaisessa yhteistyössä. Tuen toteuttamistapa ehdotetaan jätettäväksi paikalliseen ja tapauskohtaiseen harkintaan. Hyvinvointiala HALI ry ehdottaa jäljempänä mainittuja parannuksia esitykseen. Kolmiportaisen tuen esitykset on tarkoitettu toteutettavaksi sekä julkisessa että yksityisessä varhaiskasvatuksessa ja lähtökohtana on lapsen oikeus etunsa mukaisiin palveluihin ja lasten tasavertaisuus. Yksityinen varhaiskasvatus muodostaa noin 20 prosenttia varhaiskasvatuksen kokonaisuudesta. Yli 60 % yksityisestä varhaiskasvatuksesta toteutetaan tällä hetkellä palvelusetelein. Lisäksi varhaiskasvatusta toteutetaan yksityisen hoidon tuella ja ostopalveluna. Lakimuutosten toteuttamista varten esitetään varattavaksi vuodelle 2022 noin 6,250 miljoonaa euroa ja (laki on esitetty tulevaksi voimaan 1.8.2022) ja vuodesta 2023 pysyvänä määrärahalisäyksenä 15 miljoonaa euroa vuosittain. On odotettavissa, että lakimuutokset aiheuttavat useamman sadan varhaiskasvatusalan ammattilaisen lisäystarpeen. Esityksen mukaan yksistään kuntiin joudutaan palkkaamaa palkkaamaan esimerkiksi 100 varhaiskasvatuksen erityisopettajaa, 120 varhaiskasvatuksen opettajaa ja 100 varhaiskasvatuksen avustajaa. Lisäksi tulevat yksityiselle sektorille palkattavat uudet työntekijät. Työvoiman nykyinen erittäin heikko saatavuus huomioiden kyse on suurista henkilöstölisäyksistä. Hyvinvointiala HALI ry esittää vakavan huolen sekä henkilöstön että varattujen määrärahojen riittävyydestä. Hyvinvointiala HALI ry pitää tärkeänä, että varhaiskasvatuksessa hyödynnetään kaikkien ammattien asiantuntemusta. Erityislastentarhanopettajien työpanoksen lisäksi tulee kiinnittää huomiota siihen, että varhaiskasvatuksessa hyödynnetään varhaiskasvatuksen sosionomien työpanosta lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistämisessä. Nykyisessä työvoimatilanteessa lisäresurssin saaminen on haasteellista. Hyvinvointiala HALI ry kysyy, miten toimitaan tilanteissa, joissa lakisääteistä resurssia ei ole käytettävissä? Lakiesityksen kirjaukset ovat osin epätäsmällisiä ja voivat aiheuttaa käytännön tulkintaongelmia. Perusopetuslain alaisen toiminnan osalta on käytännössä havaittu, että myös sinne kaivattaisiin täsmällisempiä kirjauksia ja samaa osin ongelmalliseksi havaittua mallia ei tulisi siirtää sellaisenaan varhaiskasvatukseen. Perusopetuksen erityisen tuen haasteet ovat liittyneet mm. ohjeistuksen epäselvyyteen, resurssien puutteeseen ja vastuiden oto luonteeseen. Hyvinvointiala Hali ry katsoo, että yleisen, tehostetun ja erityisen tuen rajoja tulee edelleen selkiyttää siten, että eri tasojen osalta ei ole päällekkäisyyttä ja että niistä syntyy jatkumo. Hyvinvointiala Hali ry kiinnittää huomiota siihen, että rakenteellisena tukitoimena mitoituksen väljentäminen ei sinällään takaa asianmukaisen tuen toteutumista. Lapsiryhmän muodostamisessa tulee huomioida tuen tarvitsijan kokonaistilanne. Esimerkiksi tunteiden säätelyyn apua tarvitsevalle lapselle pienennetty ryhmä ei ole riittävä toimenpide, jos se jää ainoaksi toimenpiteeksi. Ryhmäkoko vaihtelee ja tuen tarve riippuu monista eri seikoista kuten esimerkiksi siitä, montako tukea tarvitsevaa lasta ryhmässä on. Hoidollisen tuen osalta toteamme, että lääketieteellistä osaamista vaativa tuki tulisi erottaa omaksi kokonaisuudekseen ja siihen liittyvä osaaminen tulee varmistaa palvelun järjestäjän ja moniammatillisen työryhmän yhteistyössä. Erityisen tuen päätökset ja niiden toteuttaminen yksityisessä ja julkisessa toiminnassa Yksityiset varhaiskasvatuspalveluiden tuottajat tuottavat erityistä tukea tarvitsevien lasten varhaiskasvatuspalveluita sen mukaisesti mitä kunnan kanssa on sovittu tai mitä kunta on määrännyt (esimerkiksi palvelusetelin sääntökirjassa). Esityksen mukaan päätöksen erityisestä tuesta tekisi varhaiskasvatuksen järjestämisvastuussa oleva kunta (ostopalvelupäiväkodit ja palvelusetelipäiväkodit ja perhepäiväkodit). Yksityisen hoidon tuen toimintamallissa järjestämisvastuulliseksi kunnaksi tulee katsoa perheen asuinkunta. Yksityisen hoidon tuen järjestämismallin osalta pidämme tarkoituksenmukaisena, että vaativan erityisen tuen tarpeessa oleva lapsi siirtyy päiväkotiin, jossa on mahdollista järjestää riittävä tuki päivittäin, esim. erikoissairaanhoidolliset toimenpiteet. Mikäli tukea edellytetään sellaiselta palveluntuottajalta, joka ei pysty normaalitilanteessa tukea tuottamaan, pitää palvelun järjestäjän huolehtia toiminnan edellytyksistä riittävällä taloudellisella tuella ja ammatillisella yhteistyöllä, esim. palkaten henkilökohtaisen avustajan. Mikäli muutoksia tehdään ryhmärakenteeseen (pienennetty ryhmäkoko), pitää taloudellisen kompensaation olla sellainen, että se korvaa normaalin ryhmärakenteen mukaisen talouden. Vaativan tuen osalta keskittämistä tulee harkita lapsen edun ollessa ensisijainen. Käytännössä tuottajat ovat havainneet, että kunnan päätösprosessi erityiseen tukeen liittyen voi olla byrokraattinen ja päätösten ja korvausten saaminen oikeiksi voi kestää jopa puoli vuotta. On vaara, että tämä asia ei korjaannu tämän lakiehdotuksen myötä, koska esityksen mukaan toteuttamiseen liittyvät asiat jätetään paikalliseen ja tapauskohtaiseen harkintaan. Esitysluonnoksen 15 a §:n mukaan lapsella on oikeus saada yksilöllisen kehityksensä edellyttämää tukea heti tuen tarpeen ilmettyä osan varhaiskasvatuksen perustoimintaa. Käytäntöjen kuntien kesken tulisi olla yhdenmukaisia ja lapsen oikeus tukeen tulee toteutua koko maassa tasavertaisesti. Esityksen mukaan päätöksen erityisestä tuesta tekisi ”varhaiskasvatuksen henkilöstö”. Hyvinvointiala HALI ry katsoo, että tätä kohtaa tulee selkiyttää esimerkiksi siten, että varhaiskasvatushenkilöstö tekee päätöksen osana moniammatillista työryhmää (työryhmään kuuluvat lapsen neuvola, kunnan erityisopettaja, lääkäri/psykologi, vanhemmat tai muu tarvittava taho). Varhaiskasvatushenkilöstö ei voi tehdä päätöksiä tuen tarpeesta yksin, koska näkee vain osan lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen kokonaisuudesta. Päätöksiin liittyvien vastuiden tulee olla selkeitä. Arvionnissa tulee lisäksi toimia aina huoltajien kanssa yhteistyössä. Palveluseteleiden arvosta ja kertoimista Palvelusetelilain 7 §:n mukaan palvelusetelin arvon tulee olla kohtuullinen. Esityksen perustelutekstissä todetaan, että jos kunta ei huomioi ostopalvelussa, palvelusetelissä tai kuntalisässä erityisen tuen järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia, tulee tukea tarvitsevista lapsista aikaisempaa suurempi osa siirtymään kunnallisiin varhaiskasvatuspalveluihin. Emme pidä tarkoituksenmukaisena tai oikeana sitä, että kunta rajoittaa yksipuolisilla sääntökirjamääräyksillään tai epätasa-arvoisilla hintapäätöksillään sitä, minkä tuotantotavan piiriin asiakasperheet hakeutuvat. Kunnan tulee kohdella kaikkia tuottajia ja kaikkia perheitä tasavertaisella tavalla. Palvelusetelilaki edellyttää, että asiakkaalla on päätösvalta tuottajaa valittaessa. Lisäksi esittelytekstissä todetaan, että ”palveluntuottajat saattaisivat kompensoida lapsen tuen järjestämisestä aiheutuneiden kulujen vuoksi nousseita kustannuksiaan asiakasmaksuja nostamalla”. Tässä tilanteessa kyse on siitä, että jos kunta ei huomioi kaikkia palveluntuotannosta aiheutuvia kustannuksia asianmukaisesti ja todellisuuteen perustuen, jää tuottajan ainoaksi mahdollisuudeksi asiakashintojen nosto. Kyse on tällöin kuntien, eikä palveluntuottajien päätöksestä. Kunta ei voi systemaattisesti olettaa, että yksityinen tuottaisi samaa palvelua kuntaa merkittävästi alemmin kustannuksin. Tämä sisältyy mm. palvelusetelilain 7 §:n määräykseen palvelusetelin kohtuullisuudesta. Tämä voi johtaa siihen, että perhe on oikeutettu palveluseteliin ja ei pysty sitä enää käyttämään nousseiden kustannusten vuoksi. Seuraus on palvelusetelilain vastainen, sillä palvelusetelilaki edellyttää, että perheen valinnanvapaus tulee toteutua tasavertaisesti ja kunta on palvelusetelilain mukaisesti yksittäisissä tapauksissa velvollinen korottamaan palvelusetelin arvoa vastaavasti (vrt. perustuslakivaliokunnan lausunto palvelusetelilakiin liittyen). Yleisesti ottaen Hyvinvointiala HALI ry toteaa, että kunnissa käytettävät kertoimet eivät vastaa kunnan omassa toiminnassaan käyttämiä kertoimia. Palvelusetelin osalta yksityiset palveluntuottajat eivät voi lainkaan vaikuttaa asiaan, koska kunta päättää yksipuolisesti palvelusetelin sääntökirjaan sisällytettävistä reunaehdoista. Lisäksi tällä hetkellä iso osa palvelusetelikunnista on rajoittanut asiakasmaksujen keräämistä joko kokonaan tai osittain. Kokonaisuutenaan Hyvinvointiala HALI ry toteaa, että lain muutoksesta aiheutuvien kustannusten täysimääräinen korvaaminen yksityisille tuottajille tuotantotavasta riippumatta tulee sisällyttää lain valmisteluun liittyviin perusteluteksteihin. Jotta lain tavoitteet voivat toteutua, tulee rahoituksen olla ratkaistuna sekä kuntien oman toiminnan että ulkoistettujen ja yksityisen hoidon tuella toteutettujen palvelujen osalta kuntia velvoittavalla tavalla. Samoin vakavaa huomiota tulee kiinnittää siihen, että varhaiskasvatukseen saadaan riittävä määrä tarvittavaa henkilöstöä. Myös lakiluonnoksen perusteluissa todetaan, että varhaiskasvatuksen erityisopettajia ei ole kunnissa tällä hetkellä riittävästi. Saman asian osoittaa työ- ja elinkeinoministeriön ammattibarometri. Eduskunnan sivistysvaliokunta on kiinnittänyt asiaan huomioita (SiVM 5/2018 vp, s. 8) toteamalla mm. ”On välttämätöntä, että yksityisten palveluntuottajien tarjoamassa varhaiskasvatuksessa lapset saavat yhtä hyvät ja kattavat palvelut kuin kunnallisessa varhaiskasvatuksessa, jotta yhdenvertaisuus lasten kesken toteutuu. Sivistysvaliokunnan mukaan julkisen ja yksityisen palvelun tuottajilla tulee olla yhtäläinen velvollisuus järjestää lapselle tämän tarvitsema tuki ja tämä tulee käsitellä myös siinä yhteydessä, kun ryhdytään erilliseen valmistelutyöhön tuen kokonaisuudesta varhaiskasvatuksessa.” Annamme mielellämme lausuntoon liittyviä lisätietoja, yhteyshenkilömme johtava elinkeinoasiantuntija Aino Närkki, 0400 436 438. Ulla-Maija Rajakangas Toimitusjohtaja Hyvinvointiala HALI ry
      • Kuurojen Liitto ry
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Kuurojen Liitto ry Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta varhaiskasvatuslain muuttamiseksi 11.6.2021 Nykyistä varhaiskasvatuslakia säädettäessä eduskunta edellytti, että valtioneuvosto valmistelee varhaiskasvatuksessa tarjottavan tuen sääntelyä kattavana kokonaisuutena (EV 67/2018). Nyt lausuttavana oleva kolmiportaisen tuen mallin sisältävä hallituksen esityksen luonnos ei kata voimassaolevan varhaiskasvatuslain kaikkia pykäliä, jotka kytkeytyvät vammaisen lapsen varhaiskasvatuksen tuen järjestämiseen. Samassa yhteydessä eduskunta antoi lausuman, joka edellyttää ”valtioneuvoston ryhtyvän toimiin siten, että viittomakielisten oikeus saada varhaiskasvatusta omalla äidinkielellään, joko suomalaisella tai suomenruotsalaisella viittomakielellä, turvataan” [muutettu SiVM 5/2018 vp oikaistun kieliasun mukaiseksi]. Myös perustuslakivaliokunta katsoi, että laissa on säännösperustaisesti turvattava vammaisten lasten yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatuksen tosiasialliseen toteutumiseen (PeVL 17/2018 vp). Suuri osa viittomakieltä käyttävistä lapsista on kuuroja, kuulovammaisia tai kuulonäkövammaisia, joten Kuurojen Liitto ry katsoo, että olisi asianmukaista käsitellä myös varhaiskasvatuksen kieltä koskeva 8 § tämän muutosesityksen yhteydessä. Lausunto pitäytyy käsittelemään pääasiassa tämän asian merkitystä. Viittomakielilakia säädettäessä perustuslakivaliokunta korosti, että viittomakieliä käyttävien oikeuksien toteutumiseen tulee kiinnittää huomiota kaikilla hallinnonaloilla ja kehittää viittomakielisiä palveluja yhteistyössä viittomakielisen yhteisön kanssa. (PeVM 10/2014 vp). Perustuslakivaliokunta on myös muissa lausunnoissaan vahvasti nostanut esille viittomakieltä käyttävien oikeudet. Vammaisten lasten oikeuksista säädetään YK:n yleissopimuksessa vammaisten henkilöiden oikeuksista. Sopimus korostaa inkluusiota oikeudellisena kysymyksenä, mikä kuurojen ja muiden kuulovammaisten sekä kuulonäkövammaisten lasten osalta tarkoittaa ennen kaikkea saavutettavuuden varmistamista ja kohtuullisia mukautuksia eli yksilöllisen tuen järjestämistä. Viittomakieltä käyttävillä lapsilla kielellinen näkökulma on olennainen saavutettavuuden kannalta. Koska kuurot viittomakieliset lapset eivät kuule ryhmässä käytettävää puhetta, heidän mahdollisuutensa saada hoivaa ja tukea kehitykselleen edellyttää viittomakielen tai joissakin tilanteissa viittomakielestä johdettujen puhetta tukevien tai korvaavien kommunikaatiomenetelmien käyttöä. Kielellisen saavutettavuuden käsite on Suomessa vasta kehkeytymässä, sillä kielikysymyksiin ja vammaisuuteen liittyviä kysymyksiä käsitellään hallintorakenteissamme yleensä erikseen. Käsite tuli ensimmäisiä kertoja esiin oikeusministeriön sote-uudistukseen liittyvässä selvityksessä yhdenvertaisuudesta (OM 33/2018): Kielellisiä oikeuksia laajempi käsite on kielellinen saavutettavuus, joka tarkoittaa -- sitä, että potilas tai asiakas on tietoinen palveluista ja sitä, että henkilö saa palvelua, tulee ymmärretyksi, ymmärtää hoitoa koskevat ohjeet ja kykenee siten ottamaan itse vastuuta hoidostaan. Kielellinen saavutettavuus edellyttää tiedon ja palvelun saavutettavuutta; tiedotuksen, ohjauksen ja neuvonnan moni-kanavaisuutta, tulkkipalveluiden saatavuutta ja sähköisten palveluiden saavutet-tavuutta. Saavutettavuuteen liittyy myös kulttuurinen ulottuvuus, sillä kieli on kulttuurisidonnaista, kuten myös tapa kommunikoida ja tuottaa merkityksiä. Lisäksi on tärkeää huomata, että osa viittomakielisistä ei ole kuulovammaisia. Viittomakielilain 1 § 2 momentin määritelmä viittomakieltä käyttävästä ei rajaa ulkopuolelle viittomakieltä käyttäviä kuulevia lapsia, jotka käyttävät viittomakieltä omana kielenään. Heistä käytetään lyhennettä coda (children of deaf adults) tai alle 18-vuotiaista koda (kids of deaf adults). Varhaiskasvatuksessa tulee huomioida myös heidän kielelliset ja kulttuuriset oikeutensa. Viittomakieliseen varhaiskasvatukseen liittyviä selvityksiä Aluehallintovirastot selvittivät peruspalvelujen arvioinnissa 2019 myös viittomakielisten lasten tilannetta varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Raportissa todetaan mm. seuraavaa: - 1. Vastauksista ja kuntien yhteydenotoista kävi ilmi, että viittomakieltä käyttävien lasten kokonaismäärää on vaikea luotettavasti saada tietoon, koska tilastointi on näiltä osin puutteellista. Kunnilta saatujen vastausten perusteella ei voida varmuudella todeta, että kaikki viittomakieltä käyttävät lapset olisivat tulleet laskennassa mukaan tai että kaikki ilmoitetut henkilöt tosiasiallisesti käyttävät viittomakieltä. - 2. Ohjeistuksesta huolimatta kunnilla saattoi olla erilaisia näkemyksiä viittomakielentaitoisista henkilöistä. Tarkistuspyynnöllä pyydettiin lisäselvitystä sellaisilta kunnilta, joilla näytti olevan tavanomaisesta poikkeava määrä viittomakielentaitoista henkilöstöä. Ilmoitettua määrää ei voida pitää täysin luotettavana edellä mainittujen tulkitsemisepäselvyyksien vuoksi. Tilannekuva on pirstaleinen ja arvioihin perustuva. Kuurojen Liiton oikeuksienvalvontaan tulevista yhteydenotoista suurin osa liittyy varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen taikka perusopetuksen viittomakielen käyttöön ja tuen järjestämiseen (molemmista alueista yhteydenottoja saman verran). Kuurojen Liitto ry kannattaa alla olevia aluehallintoviraston laatimia toimenpide-ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi: - Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen laatu sekä yhdenmukaisuus tulee varmistaa viittomakielisten lasten osalta lainsäädännössä. Kun lapsen äidinkieli on viittomakieli, hänen tulee voida käyttää kieltään ja saada opetusta sekä varhaiskasvatusta omalla kielellään. - Tietoisuutta viittomakielisten ja coda-lasten kielellisistä oikeuksista tulee lisätä valtakunnallisesti tiedotuksen ja koulutuksen avulla. [Viittomakieli varhaiskasvatuksessa -verkosto on perustettu AVI:n, OPH:n ja Kuurojen Liitto ry:n järjestämien koulutustilaisuuksien tuloksena ja sen toiminta käynnistyy elokuussa 2021.] - Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen tilastointia tulee kehittää äidinkielen merkitsemisen osalta (Varda, Vipunen). Ehdotetaan perustettavaksi henkilöstön kelpoisuusrekisteri, joka voisi sisältää osaamisalueita, esimerkiksi tieto henkilön viittomakielentaidosta (Vardan osana). Viittomakieltä käyttävien osalta tilastointia tulee kehittää äidinkielen merkitsemisessä väestörekisteriin (digi- ja väestötietovirasto, THL). Henkilöllä tulisi olla mahdollisuus ilmoittaa käyttävänsä useampaa kuin yhtä äidinkieltä. Myös Viittomakielibarometri 2020 selvitti viittomakielen käyttöä varhaiskasvatusympäristössä (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162839/OM_2021_4_SO.pdf?sequence=4&isAllowed=y). Tutkimusaineiston 326 vastaajasta 37 henkilöä ilmoitti perheessään olevan alle peruskouluikäisiä lapsia; kolmella heistä oli kyselyn aloituskielenä ruotsi. Kaikkiaan seitsemän (7) vastaajaa kertoi viittomakielisen päivähoidon järjestyneen lapselleen, 25 vastaajan kohdalla näin ei ollut (5 henkilöä oli jättänyt jatkokysymykseen vastaamatta). Tulosten perusteella selvityksessä todetaan, että “samassa kunnassa asuvien viittomakielisten perheitten määrä näyttää vaikuttavan olennaisesti siihen, osataanko kunnissa ylipäätään tarjota kielellistä tukea viittomakielisissä perheissä kasvaville lapsille. Koska viittomakieltä käyttäviä kuuroja henkilöitä on Suomessa yksi noin 1 840 asukasta kohti, saattaa pienillä paikkakunnilla asua vain yksi perhe, joissa on kuuro vanhempi tai vanhemmat. Tällöin kuulevan, ns. coda-lapsen viittomakielen opetuksen tai muun viittomakielisen tuen saaminen kouluun tai päiväkotiin ei ole todennäköistä. -- Niissä kunnissa, joissa viittomakielisiä perheitä on useita, on ollut mahdollista muodostaa viittomakielinen päiväkotiryhmä, jossa on sekä kuuroja, huonokuuloisia että kuulevia coda-lapsia.” (Viittomakielibarometri 2020) Kuurojen Liitto pitää viittomakielisen yhteisön toistuvasti ilmaisemaa huolta ja em. selvitysten tuomaa lisävalaistusta valtakunnalliseen viittomakielisten lasten tilanteeseen lapsen edun ja yhdenvertaisuuden toteutumisen näkökulmasta erittäin vakavana kysymyksenä. Kun kyseessä on yksilöllisen tuen tarjoaminen, siitä syntyy luonnollisesti kustannuksia. Suomessakin on tullut tunnetuksi hyvinvointi-investoinnin käsite, jonka perusviesti on se, että lapsen kehitykseen investoitu rahamäärä tuottaa enemmän hyvinvointia ja säästöä tulevaisuudessa kuin se, että lapsen kehityksen turvaamiseen ei investoida. Tavoitteena tulisi YK:n vammaissopimuksen 24 artiklan mukaisesti olla viittomakielinen oppimispolku – kun viittomakieliseen varhaiskasvatukseen osallistuva lapsi jatkaa perusopetuksessa pääsääntöisesti viittomakielellä annetussa ja toisella asteella tulkatussa opetuksessa, hän voi saavuttaa sujuvan kaksikielisyyden ja osallistua yhteiskunnalliseen elämään monipuolisesti. Coda-lapset tulevat niin ikään viittovista perheistä, joten heidän kaksi- tai monikielisyydestään nousevat kielelliset ja kulttuuriset tarpeensa tulee myös huomioida yhdenvertaisesti muiden kaksi- ja monikielisten lasten rinnalla. Muutosesitys Kielellisen saavutettavuuden varmistamiseksi ja varhaiskasvatuksen hallinnon ja henkilöstön tietoi-suuden lisäämiseksi ehdotamme muutoksia varhaiskasvatuksen kieltä käsittelevään 8 §:ään: Kunnan on huolehdittava siitä, että lapsi voi saada varhaiskasvatusta lapsen äidinkielenä olevalla suomen tai ruotsin kielellä taikka saamen kielilain (1086/2003) 3 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla saamen kielellä tai viittomakielilain (359/2015) 1 §:ssä tarkoitetulla viittomakielellä. Kaksikielisessä kunnassa ja kaksikielisiä tai sekä suomen- ja ruotsinkielisiä kuntia käsittävässä kuntayhtymässä varhaiskasvatus järjestetään kunnan tai kuntayhtymän molemmilla kielillä siten, että palvelunkäyttäjä saa palvelua valitsemallaan kielellään, joko suomeksi tai ruotsiksi. Lisäksi tulee huolehtia viittomakielisen lapsen oikeudesta saada viittomakielistä varhaiskasvatusta kunnassa esiintyvän tarpeen mukaisesti. Vastaavasti tulee täydentää yksityiskohtaisia perusteluja: 8 §. Varhaiskasvatuksen kieli. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että kunnan on huolehdittava, että lapsi voi saada varhaiskasvatusta lapsen äidinkielenä olevalla suomen tai ruotsin kielellä taikka saamen kielilain (1086/2003) 3 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla saamen kielellä tai viittomakielilain (359/2015) 1 §:n tarkoitetulla viittomakielellä. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 11 §:n 2 momenttia. Nykytilan selkeyttämiseksi momentissa viitattaisiin saamen kielilakiin, koska saamen kieliä on useita. Tarkoituksena on, että oikeus saada varhaiskasvatusta saameksi koskisi saamen kielilain mainitussa kohdassa tarkoitettuja inarinsaamen, koltansaamen ja pohjoissaamen kieliä. Oikeus saada varhaiskasvatusta suomeksi, ruotsiksi ja saameksi olisi laaja. Varhaiskasvatusta olisi nykyistä vastaavasti järjestettävä näillä kielillä riippumatta siitä, onko kunta yksikielinen, kaksikielinen tai sijaitseeko se saamelaisten kotiseutualueella, jos kunnassa on näitä kieliä äidinkielenään puhuvia lapsia varhaiskasvatuksessa. Lisäksi kunnan on huolehdittava viittomakielilain mukaisesti viittomakieltä käyttävän lapsen oikeudesta saada varhaiskasvatusta suomalaisella tai suomenruotsalaisella viittomakielellä. Käytännössä lapsen oikeudesta saada varhaiskasvatusta äidinkielellään päättävät lapsen vanhemmat tai muut huoltajat. --- Lisäksi olisi kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, miten turvataan kielelliset jatkumot varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. Varhaiskasvatusta voidaan järjestää myös viittoma- tai romanikielellä. Varhaiskasvatuslain 4 § säädetään lapsen edun ensisijaisuudesta varhaiskasvatusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja siitä päätettäessä. Lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen edussa on kysymys lapsen ihmisoikeuksia parhaalla mahdollisella tavalla toteuttavasta tulkinnasta (ks. https://www.lapsenoikeudet.fi/lapsen-oikeuksien-sopimus-turvaa-lasten-ihmisoikeudet/sopimuksen-yleisperiaatteet/lapsen-etu/). Laadukas varhaiskasvatus tulee käsittää omakielisenä, viittomakielisen lapsen kohdalla viittomakielellä tarjottuna varhaiskasvatuksena. Jotta lapsen etu voi toteutua myös viittomakieltä käyttävän lapsen kohdalla, tulee varhaiskasvatuksen henkilöstön viittomakielen osaaminen varmistaa siten, kuin YK:n vammaissopimuk-sen 24 artikla edellyttää. Pienen lapsen kohdalla tulkkauspalvelun käyttö ei ole tarkoituksenmukaisin tapa huolehtia kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Tulkkauspalvelun käyttöä tulee harjoitella sekä toimintatapana että sisällön ymmärtämisen kannalta. Tulkkauksen käyttäminen vaatii kuurolta lapselta paljon, koska siinä tuotettu kieli on laadullisesti erilaista kuin vapaassa kerronnassa tai keskustelussa tuotettu viittomakieli. Esimerkiksi samanaikaistulkkauksen ”kiireen” vuoksi käännösratkaisut saattavat olla ns. sekakieltä tai asioita voi jäädä tulkkaamatta. Lapsella olisi oltava vahvat taidot sekä suomen kielessä että viittomakielessä, jotta hän voi tehdä vasta kehittymässä olevan äidin-kielensä ja siihen kytkeytyvän kognitiivisen rakenteen varassa täydentäviä päätelmiä silloin, kun tulkkauksessa on häiriöitä. Viittomakieltä omaksuvien lasten kielelliset taustat ovat hyvin moninaisia, ja heidän kielellisessä kehityksessään on viittomakielessä havaittu suurta vaihtelua (VIKKE-hanke, Niilo Mäki Instituutti 2021). Varhaiskasvatuksessa on tuettava lapsen viittomakielen ja siihen liittyvän kulttuurin omaksumista ikätasoon sopivilla toimintatavoilla. Merkillepantavaa on se, että jokaisen lapsen sivistykselliset oikeudet rakentuvat vahvan kielitaidon varaan – ilman vahvaa viittomakielistä varhaiskasvatusta ja perheen saamaa tukea viittomakielen opiskeluun sen rinnalla viittomakielinen lapsi ei voi osallistua esi- ja perusopetukseen täysipainoisesti. Lopuksi Kuurojen Liitto ry yhtyy Vammaisfoorumi ry:n lausunnossa esitettyihin kommentteihin ja korjausehdotuksiin kolmiportaisen tuen järjestämisestä kokonaisvaltaisesti. Kuurojen Liiton osalta merkityksellisintä on se, että 1. YK:n vammaisia henkilöitä koskeva yleissopimus ratifioitiin Suomessa 2016. Sopimus edellyttää vahvempaa perus- ja ihmisoikeusosaamista lakien valmistelun prosesseissa sekä riittävän varhaisen osallistamisen että kuulemisen osalta myös opetushallinnon alalla. 2. Samaan aikaan on tärkeää huomioida keskeisten käsitteiden ajanmukaistamisen tärkeys oikeudellisesta näkökulmasta. Sekä lapsen oikeuksia että vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva sääntely on tuonut tavallisen lainsäädännön rinnalle sisällöllisiä muutostarpeita, jotka on huomioitava lainsäädännössä, jotta myös lakien soveltaminen muuttuisi. Samalla sopimusten tulkinta on tuonut uutta käsitteistöä, joka niin ikään on ymmärrettävä lainvalmistelussa sääntelyn kohteen ja toimintaympäristön muutoksien kuvaamisen välineenä. Sekä kielellisten että vammaisvaikutusten arvioinnin on oltava lainvalmistelussa tehokkaampaa. 3. Vammaisten lasten ja vanhempien sekä viittomakieltä käyttävien lasten (joista osa on ns. normaalikuuloisia) ja heidän vanhempiensa kannalta on keskeistä, että varhaiskasvatuksen tuen järjestäjiä ohjataan vahvemmin varaamaan tuen järjestämiseen riittävät resurssit. Lapsen yksilöllisen tuen järjestämisvelvoite on laaja kokonaisuus, josta myös kasvatuksen ja opetuksen hallinnonalan on vastattava kokonaisvaltaisesti. – Kolmiportaisen tuen malli tai vastaava tapa huolehtia yksilöllisestä tuesta jokaiselle lapselle tulee selkiyttää ja yhtenäistää, mikä saattaa edellyttää lainvalmistelun aikatauluun muutoksia, jotta asiat tulevat kerralla kuntoon ja ulottuvat varhaiskasvatuksesta oppivelvollisuuden päättymiseen asti. Samalla on huomioitava sote-uudistukseen liittyvien siltojen rakentuminen ja mahdollinen hallinnonalo-jen yhteensovittaminen monialaisen ja -ammatillisen työn kannalta. Helsingissä 11.6.2021 Kaisa Alanne Johtaja
      • Kansallinen koulutuksen arviointikeskus
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • KANSALLISEN KOULUTUKSEN ARVIOINTIKESKUKSEN LAUSUNTO KOSKIEN LUONNOSTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI EDUSKUNNALLE LAIKSI VARHAISKASVATUSLAIN MUUTTAMISESTA (VN/480/2021) Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (myöhemmin Karvi) kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta. Karvi pitää esitystä monelta osin tärkeänä ja perusteltuna. Esityksen keskeinen sisältö varhaiskasvatuksen tuen muuttamisesta kolmiportaista tukea vastaavaksi yhtenäistäisi paikallisesti vaihtelevia käytäntöjä ja edistäisi siten kaikkien lasten yhdenvertaisia mahdollisuuksia yksilölliseen tukeen. Varhaiskasvatuslain muuttaminen esityksen mukaisesti tukisi myös nivelvaiheiden sujuvuutta varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetuksen puolelle. Karvi keskittyy lausunnossaan muutoksen kohteena olevan varhaiskasvatuslain (540/2018) 3 §:n 1 mo-mentin 2 kohtaan sekä lisättävään 3a-lukuun. 3 §:n 1 momentin 2 kohta – Varhaiskasvatuksen tavoitteet 3 §:n 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista inklusiivisten periaatteiden mukaisesti. Varhaiskasvatuslain muuttamisen tavoitteena on vahvistaa alle esiopetusikäisen lapsen lakisääteistä oikeutta tarvitsemaansa kasvun, kehityksen ja oppimisen tukeen. Tavoitteena on luoda vahva lainsäädännöllinen mutta myös käsitteellinen jatkumo varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. Karvi pitää tavoitteen täsmennystä kannatettavana. Esityksen yhdeksi keskeisimmäksi käsitteeksi nostetaan inkluusio. Karvi esittää, että käsitettä avattaisiin lain yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin. Perusteluissa tulisi täsmentää, mitä inkluusiolla tarkoitetaan niin kansallisella, paikallisella kuin pedagogisten käytänteidenkin tasolla. Arviointiinsa pohjautuen (Repo ym. 2019) Karvi korostaa, että inkluusio ei ole varhaiskasvatuksen henkilöstölle tuttu ja se ymmärretään varhaiskasvatuksen toimijoiden parissa käsitteellisesti eri tavoin. Usein inkluusio mielletään enemmän toimintamallina tai lapsen varhaiskasvatuspaikkaan liittyvänä ratkaisuna, kuin kaikkien lasten toimintaa ohjaavana periaatteena. Karvi huomauttaa, että inkluusion määrittelyssä olennaista olisi myös yksittäisen lapsen tuen tarpeen näkökulman rinnalla korostaa lasten sosiaalista osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta (Suhonen ym. 2020). Varhaiskasvatuksen järjestäjän vastuulla tulisi olla systemaattinen inkluusion ja sitä myöden lasten kehityksen ja oppimisen tuen käytänteiden kehittäminen (Heiskanen ym. 2021). Käsitteen tarkempi määrittely lainsäädännössä varmistaisi varhaiskasvatuksen tavoitteiden yhdenmukaisen tulkinnan ja sitä kautta toteuttamisen paikallisen tason päätöksenteossa. 3 a luku – Oikeus varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen 15 a § Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen Karvi esittää, että lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukemiseen liittyvää pykälää 15 a täsmennetään. Kolmiportaisen tuen eri tasot tulisi määritellä tarkemmin ja varhaiskasvatuksen järjestäjiä sitovammin. Pedagogiikan näkökulmasta kolmiportaisen tuen tasojen rakenteiden olennaiset erot tulisi myös määritellä selkeämmin. Erot liittyvät lapsen yksilölliseen tuen tarpeeseen, rakenteellisiin muutoksiin kuten lapsiryhmien kokoon ja henkilöstön määrään sekä erityisopettajan roolin ja monialaisen yhteistyön laajuuteen (Heiskanen ym. 2021). Karvin arviointi osoitti, että varhaiskasvatuksen järjestäjät arvioivat lapsen kehityksen ja oppimisen tuen toteutuvan hyvin. Kuitenkin noin kolmasosa kunnallisista varhaiskasvatuksen järjestäjistä arvioi, että pedagogisia ja rakenteellisia tukikeinoja on käytettävissä korkeintaan kohtalaisesti. Yleisin syy tukitoimien riittämättömyyteen oli henkilöstöresurssien puute sekä puutteet muissa tuen järjestämiseen liittyvissä resursseissa (muun muassa välineet, pitkät välimatkat). (Repo ym. 2019.) Säädöspohjassa tulisi kiinnittää tarkempaa huomiota ehdotetun tuen mallin toteutumisen ohjaamiseen varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa. Lapsen kehityksen ja oppimisen tukeminen tulee turvata yhtä vahvana myös niille lapsille, joiden varhaiskasvatusta toteutetaan normina pidettävän päiväkotipäivän ulkopuolella, esimerkiksi vuorohoidossa. 15 b § Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus Karvi pitää ehdotettua pykälää kannatettavana, mutta sen implementointiin tulee jatkossa kiinnittää erityistä huomiota. Koulutettu ja kelpoisuusehdot täyttävä henkilökunta on lapsen tuen toteutumisen perusedellytys. Erityisen tuen muotoihin tulee aina kuulua varhaiskasvatuksen erityisopettajan opetus (mm. Suhonen ym. 2016; Heiskanen ym. 2021). Karvin toteuttamassa varhaiskasvatuksen laadun arviointityökalujen pilotoinnissa (Harkoma, Vlasov & Marjanen 2021, tulossa) varhaiskasvatuksen henkilöstö raportoi tarvitsevansa täydennyskoulutusta lasten kasvavaan tuen tarpeeseen vastaamiseksi. Eri ammattiryhmille kohdennettu, erityiseen tukeen liittyvä perus- ja täydennyskoulutus on välttämätöntä riittävän ja jokapäiväiseen inklusiiviseen varhaiskasvatukseen sisällytetyn tuen tarjoamisen näkökulmasta. Koko henkilöstölle suunnattu koulutus tukee tavoitetta, jossa lapsen edun ensisijaisuus tuen välittömästä saatavuudesta turvataan. Karvin arvioinnissa (Repo ym. 2019) arjen kasvatustyötä tekevä henkilöstö piti varhaiskasvatuksen erityisopettajan tarjoamaa konsultoivaa tukea välttämättömänä. Maassamme on tarjolla erilaisia lasten varhaisten vuosien tuen tarpeiden tunnistamiseen liittyviä erityispedagogisia työkaluja, mutta niiden hyödyntämiseksi tarvitaan lisää erityispedagogista osaamista. Karvin toteuttama perusopetuksen pitkittäisarviointi vahvistaa käsitystä, että varhaiskasvatuksessa annetuista tukitoimista on ollut lapsille hyötyä, sillä koulun aloittamisen kynnyksellä monella tehostetun tuen oppilaalla taidot olivat keskitasolla tai sen yläpuolella. (Ukkola, Metsämuuronen & Paananen 2020). 15 c § Tuen tarpeen arviointi Karvi pitää ehdotettavaa pykälää hyvänä, mutta toivoo siihen täsmennyksiä, jotta sen tulkinta olisi paikallisesti yhtenäistä. Varhaiskasvatuksessa lapsen kehityksen ja oppimisen tuen tarjoaminen tulee olla tarveperustaista ja perustua tuen tarpeen pedagogiseen arviointiin (Heiskanen ym. 2021). Karvin arviointiin (Repo ym. 2019) osallistuneen henkilöstön vastauksissa tuen järjestämisestä korostui vahva lasten diagnosointiin sekä erityisryhmiin liittyvä puhe. Karvi korostaa, että tuen tarjoamisen ei tule olla diagnoosi- eikä lausuntokeskeistä ja tämän olisi hyvä näkyä selvemmin esityksen perusteluissa. Esityksen mukaan lapsella on oikeus osana varhaiskasvatusta annettavaan tukeen heti tarpeen ilmettyä. Tukipalveluiden tulee tällöin olla riittävän ketteriä, jotta niitä voidaan kohdentaa oikea-aikaisesti. Lisäksi painotuksen tulisi olla ennalta ehkäisyssä. Ennalta ehkäisevien ja reaaliaikaisten tukitoimien merkitys korostuu varsinkin varhaisten vuosien kohdalla, jolloin lapsen kokonaisvaltainen kehitys on nopeatempoista ja alati muuntuvaa. Joustavan rakenteellisen tuen saaminen olisi siten turvattava säädöspohjassa selkeämmin. Karvin arvioinnissa (Repo ym. 2019) 65 prosenttia henkilöstöstä arvioi, että tuki järjestyy korkeintaan kohtalaisen nopeasti tuen tarpeen ilmettyä. Lapsen tuen tarpeen arviointi tulee tehdä yhteistyössä huoltajien sekä tarvittaessa monialaisen verkoston kanssa. Karvi pitää tärkeänä selkeiden prosessirakenteiden laatimista yhteistyön toteuttamiseen. Varhaiskasvatuksen järjestäjä ja arjen pedagogiikan toteuttajat ovat päävastuullisia kehityksen ja oppimisen tuen arvioinnin toimeenpanijoita. Lapsen edun toteutuminen eli tuen saaminen ei saa olla kiinni siitä, osaavatko huoltajat vaatia lapsellensa tukea. (Heiskanen ym. 2021.) Yleisiä huomioita Karvi painottaa, että lapsen kehityksen ja oppimisen tuen resursointia tulee kehittää niin kansallisella kuin paikallisella tasolla. Lakiin ehdotetut muutokset tulevat aiheuttamaan kunnille lisäkustannuksia, esimerkiksi pätevän henkilöstön määrään lisäämisenä. Kunnille tuleekin taata taloudellinen tuki peruspalveluiden valtionosuuksina. Kansallisella tasolla kehityksen ja oppimisen tukeen varhaiskasvatuksessa tulee suunnata pitkäjänteistä ja systemaattista rahoitusta. Lausunnon keskeinen sisältö Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) pitää esitystä monelta osin tärkeänä ja perusteltuna. Lakimuutoksen keskeinen sisältö varhaiskasvatuksen tuen muuttamisesta kolmiportaista tukea vastaavaksi yhtenäistäisi paikallisesti vaihtelevia käytäntöjä ja edistäisi siten kaikkien lasten yhdenvertaisia mahdollisuuksia yksilölliseen tukeen sekä vahvistaisi nivelvaiheiden sujuvuutta varhaiskasvatuksesta esi- ja perus-opetuksen puolelle. Karvi pitää kannatettavana, että esityksessä varhaiskasvatuksen tavoitteita täsmennetään inkluusion periaatteiden näkökulmasta. Karvi kuitenkin esittää, että inkluusion käsitettä avattaisiin lain yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin, jotta varmistetaan varhaiskasvatuksen tavoitteiden yhdenmukainen tulkinta ja sitä kautta toteuttaminen paikallisen tason päätöksenteossa. Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukemiseen liittyvää pykälää 15 a tulisi täsmentää. Kolmiportaisen tuen eri tasot tulisi määritellä tarkemmin ja varhaiskasvatuksen järjestäjiä sitovammin. Säädöspohjassa tulisi myös kiinnittää tarkempaa huomiota ehdotetun tuen mallin toteutumisen ohjaamiseen varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa. Karvi pitää ehdotettua 15 b pykälää lapselle annettavasta tuesta ja tuen toteutuksesta kannatettavana, mutta sen implementointiin tulee jatkossa kiinnittää erityistä huomiota. Varhaiskasvatuksen henkilöstö tarvitsee kattavampaa perus- ja täydennyskoulutusta lasten tuen tarpeisiin vastaamiseksi. Eri ammatti-ryhmille kohdennettu, erityiseen tukeen liittyvä koulutus on välttämätöntä riittävän ja jokapäiväiseen inklusiiviseen varhaiskasvatukseen sisällytetyn tuen tarjoamisen näkökulmasta. Tuen tarpeen arviointia säätelevä 15 c pykälä on kannatettava. Karvi toivoo siihen täsmennyksiä, jotta sen tulkinta olisi paikallisesti yhtenäistä. Varhaiskasvatuksessa lapsen kehityksen ja oppimisen tuen tarjoaminen tulee olla tarveperustaista, ja sen tulee perustua tuen tarpeen pedagogiseen arviointiin. Lisäksi Karvi korostaa, että tuen tarjoamisen ei tule olla diagnoosi- eikä lausuntokeskeistä, minkä olisi hyvä näkyä selvemmin esityksen perusteluissa. Karvi painottaa, että lapsen kehityksen ja oppimisen tuen resursointia tulee kehittää niin kansallisella kuin paikallisella tasolla. Lakiin ehdotetut muutokset tulevat aiheuttamaan kunnille lisäkustannuksia, esimerkiksi pätevän henkilöstön määrään lisäämisenä. Kansallisella tasolla kehityksen ja oppimisen tukeen varhaiskasvatuksessa tulee suunnata pitkäjänteistä ja systemaattista rahoitusta. Helsingissä 10.6.2021 Harri Peltoniemi Elina Harjunen Johtaja Yksikön johtaja Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Kansallinen koulutuksen arviointikeskus LÄHTEET Heiskanen, N., Neitola, M., Syrjämäki, M., Viljamaa, E., Nevala, P., Siipola, M. & Viitala, R. (2021). Kehityksen ja oppimi- sen tuki sekä inklusiivisuus varhaiskasvatuksessa: Selvitys nykytilasta kunnallisissa ja yksityisissä varhaiskasvatuspalveluissa sekä esitys kehityksen ja oppimisen tuen malliksi. Opetus ja kulttuuri-ministeriön julkaisuja 2021: 13. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162927 Repo, L., Paananen, M., Eskelinen, M., Mattila, V., Lerkkanen, M.-K., Gammelgård, L., Ulvinen, J., Marjanen, J., Kivistö, A. & Hjelt, H. (2019). Varhaiskasvatuksen laatu arjessa – Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Julkaisut 15:2019. Helsinki: Kansallinen koulu-tuksen arviointikeskus. Suhonen, E., Alijoki, A., Saha, M., Syrjämäki, M., Kesäläinen, J. & Sajaniemi, N. (2020). Varhaiskasvatuksen erityisopettaja päiväkotiryhmissä: erityistä tukea tarvitsevien lasten kehityksen ja oppimisen tuke-minen inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa. Helsingin varhaiskasvatusvirasto. https://www.hel.fi/static/liitteet-2019/KasKo/vare/VEO-malli-yliopiston-hankeraportti.pdf Suhonen, E., Nislin, M.A., Alijoki, A. & Sajaniemi, N.K. (2016). Children’s play behaviour and social commun cation in integrated special day-care groups. European Journal of Special Needs Education, 30(3), 287–303. Ukkola, A., Metsämuuronen J. & Paananen, M. (2020). Alkumittauksen syventäviä kysymyksiä. Julkaisut 10:2020. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
      • Espoon kaupunki, sivistystoimi
        Päivitetty:
        11.6.2021
        • Espoon sivistystoimen lausunto hallituksen esityksestä varhaiskasvatuslain muuttamisesta koskien varhaiskasvatuksessa olevan lapsen tuen järjestämistä Esityksessä ehdotetaan varhaiskasvatuslakia muutettavaksi lisäämällä lakiin uusi 3 a luku, jossa säädettäisiin lapsen oikeudesta varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen, annettavasta tuesta ja tuen toteutuksesta sekä tuen tarpeen arvioinnista, hallintopäätöksen tekemisestä sekä muutoksenhausta. Varhaiskasvatuksen tavoitteisiin lisättäisiin inklusiivisten periaatteiden noudattaminen. Lakimuutosten olisi tarkoitus tulla voimaan 1.8.2022. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa toteutettavan tuen säädökset poikkeavat toisistaan. Lakimuutoksen tavoitteena on luoda nykyistä vahvempi lainsäädännöllinen ja käsitteellinen jatkumo esi- ja perusopetukseen. Pidämme tätä tavoitetta erittäin kannatettavana. Lähtötilanteessa kunnilla on käytössä toisistaan poikkeavat käsitteet ja tukimuodot, joten lainsäädännön täsmentäminen on lasten tasapuolisen kohtelun ja sujuvien opinpolkujen varmistamisen näkökulmasta tärkeää. Yhtenäisten tuen muotojen ja toimintakäytäntöjen aikaansaaminen tulee kuitenkin edellyttämään kunnilta ja palveluntuottajilta runsaasti työtä, aikaa ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan koulutusta. Pidämme kannatettavana, että lakiesityksessä on huomioitu varhaiskasvatuksen konteksti tuen järjestämisessä ja että esimerkiksi perusopetuksessa käytettävien pedagogisten asiakirjojen sijaan käytetään lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa, joka sopii pedagogisia asiakirjoja paremmin varhaiskasvatusikäisen lapsen tuen arviointiin ja suunnitteluun. Jatkumo on tärkeää ja prosessien näkökulmasta olisi hyvä, että jatkossa myös esiopetuksen tuen prosesseja kehitettäisiin enemmän varhaiskasvatus huomioiden, koska esiopetus toteutetaan pääosin varhaiskasvatuksen yhteydessä. Lakiesityksen mukaan lapsen tuen tarpeen arviointiin voisivat osallistua lapsen kehitystä ja oppimista tukevat muut viranomaiset, asiantuntijat ja muut tarvittavat tahot, jolloin ehdotetaan, että sosiaali- ja terveysviranomaisten olisi osallistuttava arvioinnin tekemiseen varhaiskasvatuksen järjestäjän pyynnöstä. Pidämme esitystä hyvin perusteltuna, koska tuen tarpeen arviointi edellyttää usein myös sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten asiantuntemusta. Mielestämme lakiesitykseen ei ole riittävän selkeästi kirjattu, minkälaista tukea tulisi antaa eri tuen tasoilla. Tarvitaan selkeämpi määritelmä, mikä ero on tehostetulla tuella ja erityisellä tuella. Selkeyden vuoksi ehdotettuun 15 a §:ään tulisi kirjata, että lapselle annetaan tämän tarvitsema tuki lapsen edun näkökulmasta, vaikka lapsen huoltajat sitä vastustaisivat. Lakiesityksessä ehdotetaan, että erityisestä tuesta tehdään hallintopäätös. Muiden tuen tasojen osalta lakiesitys ei ota kantaa siihen, miten päätöksenteko tapahtuu. On kuitenkin huomattava, että myös tehostetun tuen yhteydessä saatetaan varhaiskasvatusyksikköön tarvita lisäresurssointia, josta yksiköllä ei ole omaa päätösvaltaa. On mielestämme hyvä, että kunnat ja palveluntuottajat voivatkin tältä osin itse ratkaista, miten päätökset tuen tehostamisesta ja tarvittavista resursseista tehdään. Esityksessä huomioidaan tilanteet, jossa lapsi on useamman järjestäjän tai tuottajan järjestämässä varhaiskasvatuksessa sekä esimerkiksi vuoroasuminen. Näissä tilanteissa järjestäjillä ja tuottajilla olisi velvollisuus suunnitella, toteuttaa ja arvioida tukea yhteistyössä lapsen edun mukaisesti. Päätökset tehtäisiin ja huoltajien kuuleminen toteutettaisiin järjestäjäkohtaisesti, joka lieneekin ainoa vaihtoehto. Tämä voi kuitenkin johtaa tilanteeseen, jossa tuen järjestelyt saman lapsen kohdalla voivat poiketa toisistaan esimerkiksi vuoroviikoin. Lakiesityksen perusteluissa mainitaan, että lapsen yksilöllistä huomioimista ja tuen toteuttamista sekä sen arviointia edistävät esityksessä olevat täsmennykset siitä, että tehostetussa ja erityisessä tuessa oleva lapsi on otettava huomioon päiväkodin tai perhepäiväkodin henkilöstön mitoituksessa, ellei kyseisellä lapsella ole avustajaa. Kiinnitämme huomiota siihen, että avustajan lisäksi tässä lainkohdassa olisi huomioon otettava myös muu tukea antava mitoituksen ylittävä lisähenkilökunta, kuten erityisopettaja, opettaja tai lastenhoitaja. Tällöin voidaan myös taata lapselle parempi pedagoginen tuki kuin avustajaresurssilla on mahdollista. Lakiesityksen tavoite siitä, että lasten tarvitsema tuki toteutuisi yksityisessä varhaiskasvatuksessa yhtä hyvin kuin kunnallisessa, on kannatettava. Lakiesityksen mukaan jatkossa kunta tekisi erityisen tuen päätöksen myös yksityisen varhaiskasvatuksen piirissä olevalle lapselle, jolloin päätöksessä määritellystä tuesta saattaisi syntyä lisäkustannuksia myös kunnalle. Laki ja hallintopäätös velvoittavat palveluntuottajaa järjestämään tuen. Koska yksityisen varhaiskasvatuksen tulovirrat muodostuvat vain kunnan maksamamista tuista sekä asiakasmaksuista, kunta joutuu väistämättä korvaamaan palveluntuottajalle tuen järjestämisestä syntyvät kustannukset tavalla tai toisella. Tämä tulee lisäämään kunnan kustannuksia, joka tulee ottaa huomioon valtionosuuksissa. Lakiesityksen perusteluissa todetaan, että kunnissa lasten tarvitseman tuen järjestäminen voitaisiin taata esimerkiksi lisäämällä varhaiskasvatuksen henkilökuntaa. Jo nykytilanteessa Espoossa lasten tuen järjestämiseen varhaiskasvatuksessa kohdennetaan mittavasti resursseja. Kunnassa työskentelee tuen tehtävissä runsaat 100 varhaiskasvatuksen erityisopettajaa ja runsaat 150 avustajaa ja erityisavustajaa, jota resurssia täydennetään lisäksi vuokratyövoimalla. Kunnassa toimii myös tavanomaista pienempiä erityisryhmiä ja pedagogisesti vahvistettuja ryhmiä. Varhaiskasvatuksen henkilökunnasta, erityisesti varhaiskasvatuksen opettajista ja erityisopettajista on kova pula jo nykyisilläkin henkilöstörakenteilla. Ilman henkilökunnan saatavuuden paranemista kunnilla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta toteuttaa nykyistä väljempää henkilöstömitoitusta, vaikka lisärahoitusta saataisiinkin valtiolta. Lakiesityksen mukaan Opetus- ja kulttuuriministeriö kehittää tuen tilastotiedonkeruuta vastaamaan ehdotettua lainsäädäntöä. Pidämme tätä hyvänä uudistuksena, jolloin jatkossa on käytettävissä nykyistä vertailukelpoisempaa tietoa. Lakimuutoksen valmistelun yhteydessä on arvioitu taloudellisia vaikutuksia. Pidämme laskelmia alimitoitettuina ja huonosti perusteltuina. Esimerkiksi hallintopäätöksen valmisteluun, tekemiseen ja viestintään kuluu huomattavasti arvioitua kahta tuntia enemmän aikaa ja prosessiin liittyy usean eri työntekijän työpanosta sekä mahdollisia muutostarpeita sähköisiin päätöksentekojärjestelmiin ja prosesseihin. Kustannuslaskelmissa ei myöskään mitenkään perustella tai mitoiteta esimerkiksi kuntiin palkattavan lisähenkilökunnan määrää. Edellytämmekin, että lisäkustannukset lasketaan uudelleen yhteistyössä kuntien kanssa. Lakiesityksen perusteluissa todetaan, että varhaiskasvatuksen tuesta aiheutuvia kustannuksia korvattaisiin kunnille osana kuntien peruspalvelujen valtionosuutta yleiskatteellisena rahoituksena. Käytännössä tämä ei kunnissa tuone lisärahoitusta tuen järjestämiseen varhaiskasvatuksessa. Korostamme, että lisärahoitus tulisi osoittaa käyttötarkoitukseensa korvamerkittynä rahoituksena. Muistutamme lisäksi, että hallitus on sitoutunut kompensoimaan kunnille täysimääräisesti uusista tehtävistä aiheutuvat kustannukset. Lakiesityksessä on määritelty rekisterinpitäjä lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatijan kautta. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta vastaa päiväkodeissa varhaiskasvatuslain mukaan lapsen varhaiskasvatuksen opettaja. Esityksessä on katsottu, että lapsen tukeen liittyvien henkilötietojen käsittelyssä rekisterinpitäjänä olisi pääsääntöisesti se taho, jonka organisaatioon varhaiskasvatuksen opettaja kuuluu. Näin ollen esimerkiksi palvelusetelillä tai ostopalveluna toteutetussa varhaiskasvatuksessa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan liittyvästä henkilötietojen käsittelystä vastaisi yksityinen palveluntuottaja, ei kunta. Toteamme, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annetun lain 11 §:ssä kunta on määritelty palvelusetelillä järjestettävässä palvelussa syntyvien asiakasasiakirjojen rekisterinpitäjäksi. Myös ostopalveluna toteutetussa varhaiskasvatuksessa järjestämisvastuussa oleva kunta on tulkintamme mukaan asiakasasiakirjojen rekisterinpitäjä. Näin ollen katsomme, että järjestämisvastuussa olevan kunnan tulee olla myös lapsen tukeen liittyvien henkilötietojen rekisterinpitäjä ja yksityinen palveluntuottaja toimii henkilötietojen käsittelijänä. Lausunnon keskeinen sisältö Lakimuutoksen tavoitteena on luoda nykyistä vahvempi lainsäädännöllinen ja käsitteellinen jatkumo esi- ja perusopetukseen. Pidämme tätä tavoitetta erittäin kannatettavana. Varhaiskasvatuksen kontekstin huomioiminen tuen järjestämisessä on tärkeää. On hyvä, että tuen suunnittelussa ja arvioinnissa käytetään lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa pedagogisten asiakirjojen sijaan. Jatkumojen edelleen kehittämiseksi näemme lisäksi tärkeänä, että jatkossa esiopetuksen tuen prosesseja kehitettäisiin enemmän varhaiskasvatus huomioiden, koska esiopetus toteutetaan pääosin varhaiskasvatuksen yhteydessä. Lakiesitykseen tarvitaan selkeämpi määritelmä, miten tuki eroaa sen eri tasoilla. Lakiesityksen mukaan erityisestä tuesta tehdään hallintopäätös. Muiden tuen tasojen osalta lakiesitys ei ota kantaa päätöksentekoon. On mielestämme hyvä, että kunnat ja palveluntuottajat voivatkin tältä osin itse ratkaista, miten päätökset tuen tehostamisesta ja tarvittavista resursseista tehdään. Esityksen mukaan tehostetussa ja erityisessä tuessa oleva lapsi on otettava huomioon henkilöstön mitoituksessa, ellei kyseisellä lapsella ole avustajaa. Avustajan lisäksi tässä lainkohdassa olisi mielestämme huomioitava myös muu mitoituksen ylittävä lisähenkilökunta, kuten erityisopettaja, opettaja tai lastenhoitaja. Tavoite siitä, että lasten tarvitsema tuki toteutuisi yksityisessä varhaiskasvatuksessa yhtä hyvin kuin kunnallisessa, on kannatettava. Yksityisen varhaiskasvatuksen tulot muodostuvat kunnan maksamamista tuista sekä asiakasmaksuista, jolloin kunta joutuu korvaamaan palveluntuottajalle tuen järjestämisestä syntyvät kustannukset, jotka tulee ottaa huomioon valtionosuuksissa. Lakiesityksen perusteluissa todetaan, että tuen järjestäminen voitaisiin taata esimerkiksi lisäämällä henkilökuntaa. Henkilökunnasta, erityisesti varhaiskasvatuksen opettajista ja erityisopettajista on pulaa nykyisilläkin henkilöstörakenteilla. Ilman henkilökunnan saatavuuden paranemista kunnilla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta toteuttaa nykyistä väljempää henkilöstömitoitusta. Lakimuutoksen valmistelun yhteydessä on arvioitu taloudellisia vaikutuksia. Pidämme laskelmia alimitoitettuina ja huonosti perusteltuina. Edellytämmekin, että lisäkustannukset lasketaan uudelleen yhteistyössä kuntien kanssa. Lakiesityksen perusteluissa todetaan, että tuesta aiheutuvia kustannuksia korvattaisiin kunnille osana kuntien peruspalvelujen valtionosuutta yleiskatteellisena rahoituksena. Korostamme, että lisärahoitus tulee osoittaa käyttötarkoitukseensa korvamerkittynä. Muistutamme lisäksi, että hallitus on sitoutunut kompensoimaan kunnille täysimääräisesti uusista tehtävistä aiheutuvat kustannukset.
      • Sairaaloiden lastentarhanopettajat SAILA ry
        Päivitetty:
        10.6.2021
        • Sairaaloiden lastentarhanopettajat SAILA ry/ 10.6.2021 VN/480/2021 - Lausuntopyyntö esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta Kiitämme mahdollisuudesta antaa lausunto sairaalavarhaiskasvatuksen näkökulmasta varhaiskasvatuslakiin suunniteltujen muutosten osalta. Meille on annettu useita tilaisuuksia vaikuttaa osaltamme voimassa olevan varhaiskasvatuslain (540/2018) ja siihen lisätyn varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (Opetushallitus, 2018) laadintaprosesseissa lausuntoja antamalla ja kuulemistilaisuuksiin osallistumalla. Sitkeästä yrittämisestä huolimatta, emme ole niissä yhteyksissä saaneet tavoitteitamme eteenpäin ja näin ollen sairaalavarhaiskasvatuksen toteutus on jäänyt hajanaiseksi ja jäsentymättömäksi. Lainsäädäntö ei velvoita sairaalaa, kuntaa tai kuntayhtymää järjestämään varhaiskasvatusta sairaaloissa. Ei myöskään ole olemassa ohjausta tai malleja siitä, miten sitä tulisi sairaalaympäristössä toteuttaa. Varhaiskasvatuksen opettajia ja erityisopettajia on lähinnä yliopistollisissa sairaaloissa ja niissä pyritään toimimaan varhaiskasvatussuunnitelman perusteita noudattaen ja niitä sairaalaympäristöön soveltaen, vaikka siihen ei lainmukaista velvoitetta olekaan. Olemme lukemattomia kertoja tuoneet esille sen tosiasian, että ilman lakiin kirjattua järjestämisvelvoitetta, ketään ei kiinnosta ja mitään ei tapahdu. On turhauttavaa huomata, että asiantuntijoiden, päättäjien ja lainsäätäjien kannustavista puheista ja työmme merkityksellisyyden tunnustamisesta huolimatta, sairaalavarhaiskasvatusta ei mainita sanallakaan tämän esityksen pohjalta lakiin ehdotetuissa muutoksissa. Sairaalla lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen Varhaiskasvatuslaissa, varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa ja nyt lausuttavana olevan hallituksen esityksen perusteiden teksteissä toistuvat seuraavat sanat: kaikilla lapsilla, jokaisen lapsen, lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus varhaiskasvatukseen, yhdenvertaisuus, koulutuksellinen tasa-arvo, syrjäytymisen ehkäiseminen. Mitkään edellä mainituista eivät toteudu lain hengen mukaisesti sairaitten ja sairaalahoidossa olevien lasten osalta. Lapsen oikeudet - kaikilla lapsilla on oikeus leikkiin, oppimiseen ja ikätasoiseen toimintaan. Heillä on oikeus yhdenvertaiseen, tasa-arvoiseen ja syrjäytymistä ehkäisevään varhaiskasvatukseen terveydentilastaan, sairaudestaan tai diagnoosistaan riippumatta (SAILA ry, VN/4240/2020, 24.11.2020). Laadukas, suunnitelmallisesti toteutettu varhaiskasvatus tukee lapsen kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja oppimista. Se lisää lapsen hyvinvointia, vahvistaa itsetuntoa, antaa onnistumisen kokemuksia, tukee lapsen osallisuutta ja pienentää syrjäytymisen riskiä. Sairaalavarhaiskasvatuksen tavoitteena on edistää yhdenvertaisuuden ja koulutuksellisen tasa-arvon toteutumista. Varhaisella puuttumisella on suuri merkitys silloin, kun lapsella on jo ennen sairastumista havaittu kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen liittyviä tuen tarpeita tai kun niitä mahdollisesti syntyy sairauteen liittyvien hoitojen seurauksena. Tuen tarpeen näkökulma ja sairaaloiden varhaiskasvatuksen merkitys osana lapsen oppimispolun jatkumoa - pitkäaikaisen sairauden tai vamman vuoksi vuoroon kotona ja sairaalassa hoidettavien lasten määrä on kasvussa. Silloin kun lapsi ei voi terveydentilansa vuoksi osallistua tarjolla oleviin varhaiskasvatuksen palveluihin, lapsilla tulisi olla oikeus varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen myös kotijaksojen aikana, esimerkiksi jalkautuvan varhaiskasvatuksen tuella. Sairaus ja vamma on useimmiten selkeä riski tuen tarpeen syntymiselle. Sairaaloiden varhaiskasvatuksen avulla voidaan seurata lapsen kokonaistilannetta, tehdä moniammatillista yhteistyötä sairaalan, kodin ja lapsen oman varhaiskasvatus- tai esiopetusyksikön kanssa ja siten edistää lapsen ja koko perheen jaksamista ja hyvinvointia. Tällä toiminnalla taataan lapsen kasvun ja oppimisen polulle jatkumo sairauden kaikissa vaiheissa. (SAILA ry, VN/4240/2020, 24.11.2020) Varhaiskasvatus on osa suomalaista koulutusjärjestelmää ja tärkeä vaihe lapsen kasvun ja oppimisen polulla. Näin todetaan varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2018). Varhaiskasvatus tasoittaa lasten elinolosuhteista seuraavia eroja ja tarjoaa siten kaikille lapsille yhtäläiset mahdollisuudet kehittyä omien edellytystensä mukaisesti. (Luonnos, sivu 12) Pitkäaikaissairaan lapsen kohdalla elinolosuhteista seuraavat erot tarkoittavat esimerkiksi syöpää sairastavan lapsen elämässä 2,5 vuoden pituista jaksoa, aikaa jonka hoidot tavallisimmin vaativat. Lapsi on vuoroin sairaalassa, vuoroin kotona, jolloin varhaiskasvatus- ja oppimisympäristö rajoittuu kodin ja sairaalan seinien sisälle. Infektioriskin vuoksi lapsi ei voi olla osallisena kodin ulkopuolella järjestettävissä varhaiskasvatuspalveluissa. Sairautensa vuoksi hänen tärkeät vaiheensa kasvun ja oppimisen polulla muodostuvat hyvin erilaisiksi kuin ikätovereilla - ilman vertaisryhmää, yksilöllisiä suunnitelmia ja mahdollisuutta ikätasoiseen, monipuoliseen ja oppimista tukevaan toimintaan. Lausunnon keskeinen sisältö Sairaalavarhaiskasvatus, jota siis lainsäädännön näkökulmasta ei ole olemassa, pyrkii vähillä resursseilla toimimaan poikkeuksellisessa toimintaympäristössä, noudattaen soveltuvin osin varhaiskasvatuslakia (540/2018) ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteita (Opetushallitus, 2018). Oikeudet - me peräämme nyt kaikkien sairaalassa varhaisvuosiaan viettävien lasten oikeuksia varhaiskasvatukseen. Heistä jokaisella tulee olla mahdollisuus leikkiin, oppimiseen ja ikätasoiseen toimintaan. Heille on turvattava oikeus yhdenvertaiseen, tasa-arvoiseen ja syrjäytymistä ehkäisevää varhaiskasvatukseen terveydentilastaan, sairaudestaan tai diagnoosistaan riippumatta. Oppimisympäristö ja varhaiskasvatussuunnitelmat - varhaiskasvatuksessa oppiminen tapahtuu leikin, toiminnan, kokemusten ja elämysten kautta. Lasten sairaalassa olo vaatii varhaiskasvatuksen opettajalta/ erityisopettajalta pedagogisen osaamisen lisäksi ymmärrystä sairauden mukanaan tuomista haasteista, jotta he pystyvät huomioimaan yksilöllisesti lapsen vahvuudet ja valmiudet poikkeuksellisessa oppimis- ja toimintaympäristössä. Huomioita hyödynnetään lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista tukevassa suunnittelussa, toiminnassa ja arvioinnissa. Suunnittelu - kaikkea varhaiskasvatusta tulisi suunnitella lapsen edun ensisijaisuus huomioiden ja mahdolliset riskitekijät minimoiden. Laadukkaalla, pedagogisen koulutuksen saaneen henkilöstön toteuttamalla varhaiskasvatuksella on suuri merkitys sairaan lapsen kokonaishyvinvoinnin edistämisessä. Suunnitelmallisesti toteutettuna se tukee lapsen vahvuuksia ja antaa hänelle valmiuksia omaan varhaiskasvatusyksikköön palaamisessa sitten, kun sen aika koittaa. Sairaalavarhaiskasvatuksesta lakiin tulee kirjata: - järjestämisvelvoite - kenen vastuulla järjestämisvelvoite on - henkilöstön kelpoisuusehdot - varhaiskasvatuksen opettaja, varhaiskasvatuksen erityisopettaja - velvoite yhteistyön toteutumisesta lapsen oman varhaiskasvatusyksikön ja sairaalan varhaiskasvatusyksikön välillä jatkumon turvaamiseksi Esitysluonnokseen on kirjattu kohta perusopetuslaista (1267/2013) pykälä 4 a, jonka mukaisesti sairaalan sijaintikunnalla on velvollisuus järjestää erikoissairaanhoidossa olevalle esi- ja perusopetuksessa olevalle oppilaalle opetusta ja tukea siinä määrin kuin se hänen terveytensä, pedagogiset erityistarpeensa ja erikoissairaanhoidon hoidolliset ja kuntoutukselliset toimenpiteet huomioon ottaen on perusteltua. Luonteva tapa lapsen kasvun, oppimisen ja koulupolun jatkumon kannalta olisi perusopetuslain mukainen malli, jossa sairaalan sijaintikunnalla on järjestämisvelvoite myös varhaiskasvatuksen osalta, varhaiskasvatuslakiin kirjattuna. Muiden Pohjoismaiden lainsäädännössä on huomioitu myös sairaalassa olevat lapset. Suomi on saanut kiitosta muuten korkeatasoisesta koulutusjärjestelmästään - vaan ei tästä osa-alueesta. On lasten edun mukaista turvata lailla kaikille yhtäläiset oikeudet elinikäisen oppimisen polulla, korjaamalla puutteet lainsäädännössä sairaalavarhaiskasvatusta koskien. Varhaiskasvatuslaki, perustuslaki, YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus, muut kansainväliset kasvatusta ja koulutusta koskevat sopimukset, joita Suomi on sitoutunut noudattamaan - kaikista näistä löytyy perusteita, enemmän kuin tarpeeksi, oikeuttamaan vaatimuksemme sairaalavarhaiskasvatuksen sisällyttämisestä esitettyyn lakimuutokseen. Marja Rantanen, pj Sairaaloiden lastentarhanopettajat SAILA ry PSHP * Tays * Lasten ja nuorten sairaala marja.j.rantanen(at)pshp.fi 050 5671 658
      • Suomen varhaiskasvatuksen erityisopettajat sveot ry
        Päivitetty:
        10.6.2021
        • Suomen varhaiskasvatuksen erityisopettajat Sveot ry:n lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle varhaiskasvatuslain muuttamisesta Yleistä Suomen varhaiskasvatuksen erityisopettajat Sveot ry kiittää mahdollisuudesta lausua varhaiskasvatuslain muuttamisesta tuen säädösten osalta. Lakiluonnoksessa esitetyt muutokset ovat parannuksia voimassa olevaan varhaiskasvatuslakiin. Tavoitteena on vahvistaa lapsen lakisääteistä oikeutta tarvitsemaansa tukeen ja edistää tukea tarvitsevien lasten yhdenvertaista asemaa. Näitä muutoksia on kaivattu kauan ja on hienoa, että asia on nyt etenemässä. Ehdotus lapsen tuen jaottelusta tehostettuun ja erityiseen tukeen on hyvä. Tämä rakenne on linjassa esi- ja perusopetuksen kanssa ja vahvistaa lapsen saaman tuen jatkumoa. Lakiin tulisi kuitenkin selkeämmin määritellä tehostetun ja erityisen tuen sisältöä eli sitä, mihin lapsella on oikeus ja millaista tukea tulisi antaa tuen eri tasoilla. Tuen järjestämisen jäsentäminen pedagogisiin, hoidollisiin ja rakenteellisiin järjestelyihin selkeyttää tuen järjestämisen kokonaisuutta, mutta tämä jäsennys ei sellaisenaan riitä ohjaamaan varhaiskasvatuksen järjestäjiä eikä anna lasten huoltajille selkeää tietoa tuen järjestämisestä. Erityisesti kiinnitimme huomiomme siihen, ettei lakiesitykseen ole riittävän selkeästi määritelty rakenteellisen tuen muotoja. Jos lakia muutetaan lakiluonnoksen ehdottamalla tavalla, tukea tarvitsevan lapsen ja varhaiskasvatuksen toimijoiden arjessa ei muutu juuri mikään. Kuntien vastuu tukea koskevista ratkaisuista jää edelleen liian suureksi ja lasten ja perheiden tasa-arvo jää huonolle tolalle. Lapsen etu ei näy lakiluonnoksessa riittävästi. Myöskään tavoite inklusiivisen toimintakulttuurin edistämisestä tai inklusiivisen toimintakulttuurin periaatteet eivät välity lakiluonnoksesta. Lakimuutoksen tavoitteena on luoda nykyistä parempi lainsäädännöllinen ja käsitteellinen jatkumo varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. On valitettavaa, että tukeen liittyviä lakiuudistuksia tehdään kuitenkin erikseen; ensin uudistetaan varhaiskasvatuslakia ja vasta myöhemmin perusopetuslakia. Tässä uudistusten vaiheessa varhaiskasvatuslaki tulee kirjata vähintään samalla tarkkuudella kuin nykyinen perusopetuslaki. Siinä säädetään nykyistä varhaiskasvatuslakia selkeämmin mm. lapsen oikeudesta saada erityisopetusta ja rehtorin vastuusta tuen järjestämisessä. Lakiluonnoksessa ei mainita päiväkodin johtajan roolia tai vastuuta tuen järjestämisessä. Kuka viime kädessä vastaa siitä, että lapselle suunniteltu tuki toteutuu? Etenkin ristiriitatilanteissa, kun huoltaja ja varhaiskasvatuksen järjestäjä ovat jostakin asiasta eri mieltä, lain ohjauksen tulee olla selkeää ja auttaa ristiriidan selvittämisessä. Lakiluonnoksen sisältö ei ole riittävän yksityiskohtaisella tasolla, jotta lapsen oikeus saada erityisopetusta tai muuta tukea voisi aukottomasti toteutua ja jotta sekä huoltajan että varhaiskasvatuksen järjestäjän oikeudet ja velvollisuudet kävisivät selkeästi laista ilmi. Lakiluonnoksen mukaan lapsen tärkeimpänä ja useimmiten ainoana varhaiskasvatuksen asiakirjana säilyy varhaiskasvatussuunnitelma. On hyvä, etteivät tuen vahvuuden muutokset tuota suurta määrää ns. paperityötä, vaan kaikki lasta koskevat pedagogiset ratkaisut voidaan kirjata yhteen asiakirjaan. Tähän yhdistyy myös se valinta, ettei tehostetusta tuesta tehdä hallintopäätöstä. Pidämme sitä hyvänä ratkaisuna - näin tuki on mahdollisimman joustavaa ja oikea-aikaista. Päätöksen puuttuminen ei kuitenkaan saa tarkoittaa puutteita tuen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Hyvä uudistus on myös se, että lapsen osallistuessa useamman kuin yhden varhaiskasvatuksen järjestäjän tai tuottajan varhaiskasvatukseen tuen tarpeet on otettava huomioon järjestäjien yhteistyössä. Moniammatillisen yhteistyön säätelyn osalta lakiluonnoksessa ei ole muutosehdotuksia nykytilaan verrattuna, mikä on eduksi lapsen tuen toteutumiselle. Pykäläkohtaisia kommentteja ja muutosehdotuksia Lakiluonnoksen 3 a luvussa, pykälässä 15 a mainitaan: ”Jos 2 momentissa tarkoitettu tuki ei ole riittävää tai lapsi tarvitsee tukea vammasta tai sairaudesta, kehityksen viivästymisestä tai muusta lapsen oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta johtuen, on annettava yksilöllisesti suunniteltua erityistä tukea.” Luonnoksen ilmaus on epätarkka. Tämä muotoilu voi tuottaa lapsen edun kannalta tarpeettomia tai jopa haitallisia erityisen tuen päätöksiä. Oppimisen ja kehityksen tuen tarpeita on erilaisia, lievistä vaativiin, eivätkä ne kaikki edellytä erityistä tukea. Ehdotus muutokseksi: ”…tai muusta, merkittävästi toimintakykyä alentavasta lapsen oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta johtuen…” Lakiluonnoksen 3 a luvussa, pykälässä 15 b mainitaan: ”Lapselle annettava tuki voi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa konsultaatiota ja opetusta, varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiä tulkitsemis- ja avustamispalveluja tai apuvälineiden käyttöä.” Varhaiskasvatuksen kaiken toiminnan tulee olla pedagogista, joten myös lapselle annettavan tuen tulee välttämättä sisältää pedagogisia ratkaisuja. Ehdotus muutokseksi: ”Lapselle annettava tuki sisältää aina pedagogisia järjestelyjä. Tehostetun ja erityisen tuen tapauksessa se sisältää lisäksi rakenteellisia ja tarvittaessa myös hoidollisia järjestelyjä, kuten…” Tarvitaan tarkempi määrittely siitä, mihin lapsella on oikeus kullakin tuen portaalla, jotta tasa-arvoinen tuen suunnittelu, toteuttaminen ja arviointi on mahdollista. Lapsen tuen suunnittelusta varhaiskasvatuksessa vastaa varhaiskasvatuksen opettaja. Tuen toteuttamiseen osallistuvat kaikki lapsen kanssa toimivat ammattilaiset ja tuen toteuttamisen tulee tapahtua ensisijaisesti osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa eli inklusiivisten periaatteiden mukaisesti. Lakiluonnoksen 3 a luvussa, pykälässä 15 c mainitaan: ”Varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden ja niiden toteuttamisen arviointiin tarpeen mukaan. Ehdotus muutokseksi: ”Varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden ja niiden toteuttamisen arviointiin.” Erityispedagogisella tiedolla ja osaamisella on merkitystä pedagogisen tuen järjestämisessä ja lasten keskinäisen tasa-arvon edistämisessä. Erityisopetuksesta vastaa varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Lakiluonnoksen 3 a luvussa, pykälässä 15 d mainitaan: ”Päätös tehdään 15 a §:n 3 momentin mukaisesta tuesta. Päätöksessä on mainittava 15 b §:n mukaiset tuen muodot ja tukipalvelut.” Ehdotus lisäykseksi: ”Erityisen tuen muotoihin tulee aina sisältyä erityisopettajan opetusta.” Lisäksi tulee määritellä lapsen oikeus joko osa-aikaiseen tai kokoaikaiseen erityisopetukseen. Muutenkin erityisen tuen sisältöä tulee kuvata tarkemmin ja sen minimivaatimukset tulee kirjata lakiin: mitä varhaiskasvatuksen järjestäjän tulee (vähintään) tehdä silloin, kun lapsi tarvitsee ja saa erityistä tukea. Sama täsmentämisen tarve koskee myös tehostettua tukea. Lakiluonnoksessa ei oteta mitään kantaa tehostetun tuen sisältöön ja koska siitä ei tehdä hallinnollista päätöstäkään, jäävät lapsen ja huoltajan oikeudet ja varhaiskasvatuksen järjestäjän velvollisuudet tehostetun tuen osalta täysin epäselviksi. Lakiluonnoksen perusteella jää epäselväksi sekin, onko lapsella oikeus saada tukea, mikäli huoltaja kieltää tuen antamisen. Jos on, tulee laissa määritellä, mitä tuen muotoja ja tukipalveluita oikeus koskee. Lakiluonnoksen pykälässä 35 mainitaan: ”Jos päiväkodissa on yksi tai useampi vammainen tai 15 a §:n 2 tai 3 momentin mukaisen tuen tarpeessa oleva lapsi, on tämä otettava huomioon lasten taikka 1 momentissa tarkoitettujen henkilöitten lukumäärässä. Avustajaa ei lueta 1 momentissa tarkoitettuun mitoitukseen.” Tällaisenaan laki ei ohjaa sitä, miten päiväkotiryhmän lapsimäärässä tai henkilöstön määrässä otetaan huomioon tukea tarvitsevien lasten määrä. Varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrästä ei ole mainintaa. Nykylain sanamuoto siitä, että kunnan käytettävissä on oltava varhaiskasvatuksessa esiintyvää tarvetta vastaavasti varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluja, on riittämätön. Miten ja missä tarve määritellään? Erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla tulee olla oikeus erityisopettajan antamaan opetukseen ja vähintään tämä tulee huomioida varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrässä ja/tai erityisopettajien toimenkuvassa. Kun sääntöjä ei ole, on maanlaajuinen vaihtelu todella suurta. Varhaiskasvatuksen tukea koskevan selvityksen mukaan (Heiskanen ym. 2021) eri kunnissa on yhtä varhaiskasvatuksen erityisopettajaa kohden 0–3000 lasta, mikä kertoo siitä, että tarkempaa sääntelyä tarvitaan, jos halutaan lasten ja perheiden olevan maassamme tasa-arvoisessa asemassa tuen saamisen suhteen. Keskimäärin varhaiskasvatuksen erityisopettajan työkentällä on 100-200 lasta/veo ja tällä keskimääräiselläkin lapsimäärällä voi osa tukea tarvitsevista lapsista jäädä ilman erityisopettajan työpanosta lapsen arjessa, mikäli alueella on paljon tukea tarvitsevia lapsia. Lausunnon keskeinen sisältö Lakimuutoksen tavoitteena on luoda nykyistä vahvempi ja yhtenevämpi lainsäädännöllinen, käsitteellinen ja rakenteellinen tuki varhaiskasvatukseen ja tuen jatkumo esi- ja perusopetukseen. Tämä on erittäin tärkeä tavoite. Lapsen edun ensisijaisuus, inklusiivisen toimintakulttuurin periaatteet ja varhaiskasvatuksen erityisopetus tulee saada laissa paremmin ja selkeämmin näkyviin. Varhaiskasvatuksen ominaispiirteet, kuten koko päivän pedagogiikka ja pienten lasten pedagogiikka, tulee ottaa huomioon. Lakiluonnoksessa on esitetty, että lapsen tuen suunnittelussa ja arvioinnissa käytetään asiakirjana lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa. Tämä on hyvä asia ja säilyttää mahdollisuuden joustaviin, lapsen tarpeiden mukaisiin järjestelyihin. Tehostetun ja erityisen tuen sisältö tulee määritellä tarkemmin. Mitä tuen muotoja ja millaisia määriä tehostettu/erityinen tuki voi sisältää? Saako lapsi “automaattisesti” erityisopetusta, jos hän saa tehostettua/erityistä tukea? Paljonko hän saa erityisopetusta ja onko se osa-aikaista vai kokoaikaista? Miten lapsen tarvitsema tuki vaikuttaa lapsiryhmän kokoon ja/tai henkilökunnan määrään (vrt. esim. perusopetuslaissa pidennetyn oppivelvollisuuden tuottama ryhmän maksimikoko)? Onko lapsella oikeus saada tukea siinäkin tilanteessa, että huoltaja ei halua tukitoimia ja jos on, niin mihin lapsella on oikeus? Viimeaikaisen uutisoinnin perusteella (esim. OAJ:n kantelu toukokuussa) perusopetuksessa koetaan ongelmaksi perusopetuslain nykyiset muotoilut tuen ja erityisopetuksen järjestämisestä ja perusopetuslaki kuitenkin kertoo näistä asioista jo jotakin. Voimassa oleva varhaiskasvatuslaki ei kerro tuesta juuri mitään, joten tuen ja erityisopetuksen saamiseen liittyvien ongelmien määrä varhaiskasvatuksen kentällä on moninkertainen verrattuna perusopetukseen. Tulevat lakimuutokset koskevat kaikkia varhaiskasvatuksen järjestäjiä. Kunnallisten ja yksityisten palveluntuottajien yhteiset käytännöt parantavat lasten ja perheiden tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä luovat myös varhaiskasvatuksen ammattilaisille yhteisiä toimintakäytäntöjä. Tämä on tärkeää inklusiivisuuden periaatteiden edistämiseksi. Inklusiivisuuden määrittely tulee kirjata lakiin, jotta nykyinen tulkintojen kirjo lakkaa haittaamasta lasten tuen saamista. Tällaisenaan lakiluonnos ei poista nykyisiä kuntien välisiä eroja tuen järjestämisen tavoissa, eikä varmista lapsen oikeutta saada tarvitsemaansa tukea riippumatta siitä, missä kunnassa hän asuu.
      • Erilaisten oppijoiden liitto ry
        Päivitetty:
        10.6.2021
        • Erilaisten oppijoiden liitto (EOL) kiittää lausuntopyynnöstä. Erilaisten oppijoiden liiton näkemyksen mukaan varhaiskasvatuslain muuttaminen on tärkeää varhaiskasvatuksessa annettavan tuen vahvistamiseksi. Pääpiirteissään muutosehdotus on kaikilta osin kannatettava. Seuraavassa muutama huomio esityksen sisällöstä. Lain tavoitteista Lain toimeenpano varhaiskasvatuksessa tulee olemaan erittäin haastavaa, koska lähtötilanne on varsin heikko. Resurssit – henkilöstön määrä ja osaaminen – ovat liian vähäiset ja henkilöstö on monessa paikassa varsin kuormittunut. Tämä näkyy mm. henkilöstön suurena vaihtuvuutena, vaikeuksina saada rekrytoitua pätevää henkilöstöä ja pitkinä sairauspoissaoloina. Ilman huomattavia taloudellisia panostuksia lain tavoitteiden toteutuminen on suuressa osassa varhaiskasvatuksen yksikköjä epätodennäköistä. Tämä huomioon ottaen, onko resursseja varattu riittävästi, jotta lain tarkoitus voi aidosti toteutua? Erittäin toivottavaa olisi, että varhaiskasvatuksessa siirryttäisiin hankerahoituksesta pysyvän rahoituksen tason nostoon, joka mahdollistaa pitkäjänteisen kehittämisen. Hankkeissa kehitetyt hyvätkin toimintatavat jäävät rahoituksen päätyttyä usein juurtumatta käytäntöön. Inkluusiosta Hyvä huomio on, että inkluusio lähtökohtana ja periaatteena koskee kaikkia lapsia eikä vain niitä, joilla on erityisen tuen tarve. Se, että ryhmässä on erilaisia ja erityistä tukea tarvitsevia lapsia, on tärkeää myös niille lapsille, joilla erityisen tuen tarvetta ei ole. On kaikkien etu, että kasvatus erilaisuuden ja moninaisuuden ymmärtämiseen ja arvostamiseen alkaa jo varhaiskasvatuksessa. Tässä ensiarvoisen tärkeää on tietenkin riittävä kasvatushenkilöstö ja osaaminen lapsiryhmän ohjaamisessa. Lapsista, joiden tuen tarve ei ole kaikkein vaativinta Lasten tarvitsemasta tuesta puhutaan esityksessä melko yleisellä tasolla. Kun tuen tarvetta eritellään, esiin nostetaan kaikkein eniten tukea tarvitsevat lapset. Luvun 3 (Tavoitteet) toisessa kappaleessa määritellään, millaisen tuen tarvetta lakimuutoksella pyritään vahvistamaan: ”Lapsen oikeus tukeen sekä pedagogiseen varhaiskasvatukseen nousee haasteeksi erityisesti silloin, kun lapsen tarvitsema tuki on vaativaa. Tavoitteena on turvata niiden lasten oikeus saada tukea, joilla on paljon tuen tarvetta. Erityisesti vammaisten ja kehitysvammaisten lasten asemaa parannetaan. Tavoitteena on, että vaativinta tukea tarvitsevien lasten oikeusturvaa parannettaisiin.” Myös esityksen vaikutusten kohdalla todetaan, että se ”vahvistaa erityisesti vammaisten, sairaiden ja kehityksessään viivästyneiden lasten asemaa, oikeusturvaa ja tasavertaisuutta ---.” Tämä on EOLn näkemyksen mukaan riittämätön painopisteen määrittely eikä vastaa nykyistä tilannekuvaa ja varhaiskasvatuksen kehittämisen tarpeita. EOL kantaa huolta myös niistä lapsista, joiden tuen tarve ei ole yhtä helposti näkyvä ja tunnistettava kuin esimerkiksi vammaisilla lapsilla. Näillä lapsilla on kapea-alaisia oppimisvaikeuksia (kuten lukivaikeus) ja/tai muita neuropsykologisia kehityshäiriöitä (kuten ADHD). Nämä lapset ovat toistaiseksi usein jääneet ilman tukea, vaikka heidänkin tuen tarpeensa on ilmeinen ja varhaiskasvatuksessa annettavalla tuella olisi suuri merkitys heidän kehityksensä, oppimisensa ja hyvinvointinsa kannalta. Siksi olisi erittäin tärkeää, että myös nämä vähän vähemmällä – mutta kuitenkin kohdennetulla – tuella selviytyvät lapset tunnistettaisiin varhaiskasvatuksessa paremmin ja myös he saisivat ajantasaisesti riittävää tukea. Näitä lapsia on paljon (arvioiden mukaan 10–15 % lapsista), joten riittävällä tuella varhaiskasvatuksessa olisi merkittävä inhimillinen ja taloudellinen vaikutus heidän myöhempään kehitykseensä, oppimiseensa ja hyvinvointiinsa. Edellä mainittuun liittyy myös luvussa 4.2.5 (Yhteiskunnalliset vaikutukset) esitetty THL:n kyselyn tulos, jonka mukaan vuonna 2016 tukea tarvitsevista lapsista 72 % oli poikia. Tulos ei kuitenkaan kerro koko totuutta lasten tuen tarpeesta, vaan sen, ettei tyttöjen tuen tarvetta päiväkodeissa huomata yhtä herkästi kuin poikien. Pojat, joilla on oppimisvaikeuksia tai muita neuropsykologisia kehityshäiriöitä, reagoivat tuen puutteeseen tyttöjä useammin käyttäytymällä levottomasti, kun taas tytöt reagoivat poikia useammin vetäytymällä. Toisin sanoen, myös sukupuolten yhdenvertaisuuden näkökulmasta tukea pitäisi huomattavasti vahvistaa myös niille lapsille, joilla on kapea-alaisempia oppimisvaikeuksia/lievempiä oppimisen haasteita ja joille kevyempi mutta oikein kohdennettu tuki on riittävää. Esimerkiksi esityksen sivulla 35 todetaan, että ”tuen tarve voi johtua esimerkiksi vammaisuudesta tai terveydentilasta.” Tähän tulisi lisätä (kapea-alaiset) oppimisvaikeudet ja/tai neuropsykologiset kehityshäiriöt: ”Tuen tarve voi johtua esimerkiksi vammaisuudesta, terveydentilasta tai oppimisvaikeuksista/neuropsykologisista kehityshäiriöistä.” Yksityisten palveluntuottajien velvollisuudesta antaa yhtä lailla tarpeenmukaista tukea EOL pitää erittäin tärkeänä, että myös yksityisiä palveluntuottajia koskevat samat tuen antamisen velvoitteet kuin kunnallisia palveluntuottajia. Usein lapsen tuen tarve havaitaan vasta varhaiskasvatuksessa, ja lapselle on lähtökohtaisesti parempi, ettei hän joudu vaihtamaan tutusta ryhmästä ja päiväkodista toiseen saadakseen tarvitsemaansa tukea. Henkilöstön osaaminen ja tuen keinot Erilaisten oppijoiden liitossa suurin huoli koskee varhaiskasvatuksen henkilöstön osaamisen riittävyyttä ja henkilöstön pysyvyyttä, jotka molemmat ovat lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeitä varhaiskasvatuksen laatukriteerejä. Tärkeää on, että koko henkilöstöllä on riittävä osaaminen tunnistaa erilaiset ja eriasteiset oppimisen haasteet ja antaa päiväkodin jokapäiväisessä arjessa sekä yksilöllistä tukea että ohjata lapsiryhmää siten, että kaikkien lasten tarpeet tulevat huomioiduiksi. Henkilöstön täytyy myös osata ohjata vahvempaa tukea tarvitsevat riittävän varhain oikeanlaisen tuen piiriin. Kiertävällä erityisopettajalla on tärkeä, täydentävä konsultoiva roolinsa, mutta lapsi- ja ryhmäkohtaisen tuen täytyy toteutua lasten jokapäiväisessä arjessa. Varhaiskasvatuksen henkilöstön on tärkeää tuntea konkreettiset, tutkitusti toimivat tuen menetelmät ja keinot. Tällä hetkellä käytännöt ovat vaihtelevia, eivätkä aina perustu tutkittuun tietoon. Esityksen säännöskohtaisissa perusteluissa tuen keinot (15 b §, s. 28) on esitetty melko epämääräisesti, eivätkä kaikki esitetyt keinot ole tukimuotoja vaan päiväkodin normaalia, jokaista lasta koskevaa toimintaa. Jotta tuki olisi vaikuttavaa, on erittäin tärkeää, että tuen keinot perustuvat seurannan ja tutkimuksen avulla saatuun tietoon. Lähtökohtaisesti kaikkein tärkeintä on lisätä henkilöstön vuorovaikutusosaamista erilaisten lasten kanssa sekä kykyä tunnistaa myös erilaisia oppimisen haasteita kokevien lasten vahvuudet ja siten tukea lasten itseluottamuksen ja hyvän minäkäsityksen vahvistumista. Tuen jatkumosta Lakimuutoksen tavoittelema tuen jatkumo varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja perusopetukseen on tärkeä. Tässä erityisen kriittisiä kohtia ovat siirtopalaverit esiopetuksesta perusopetukseen, jotka tällä hetkellä toteutetaan hyvin vaihtelevasti. Erityisen tärkeää on, etteivät tietosuojasäännökset estä lapsen tuen toteuttamiseksi olennaisen tiedon sujuvaa välittämistä sekä suullisesti että kirjallisesti. Moniammatillisesta yhteistyöstä Moniammatillisen yhteistyön lisääminen ja sujuvoittaminen on tärkeä tavoite. Henkilöstön osaamisen lisääminen ei kuitenkaan onnistu vain koulutuksissa tai hankkeissa. Varhaiskasvatuksen arkeen tarvitaan lasten kasvua ja kehitystä eri näkökulmista ymmärtäviä asiantuntijoita: tarvitaan kanssakulkemista, yhteisiä keskusteluja, tukea ja mallittamista. Moniammatillinen henkilöstö lisää mahdollisuuksia tukea lapsia, huoltajia ja työntekijöitä heidän omassa arjessaan ja lähiympäristössään. Esimerkiksi toiminta- ja puheterapeutti voivat arvioida lapsen tuen tarvetta ja olla tukena henkilöstön arviointiosaamisen kehittämisessä. Tuki voi olla hyvin kevyttä ohjausta arjessa tai tiedon jakamista keskustellen. Toisinaan tarvitaan yhdessä tekemistä, toiminnan mallittamista ja koulutusta tiedon jakamiseen ja toimintamallien jalkauttamiseen. Voidaan myös huomata, ettei tuki arjessa ole riittävää, vaan tarvitaan lisätutkimuksia, arviointia tai kuntoutusta erikoissairaanhoidon puolelta. Silloin perhe voidaan ohjata oikean tuen piiriin ja kertoa tarpeellisia esitietoja sekä huomioita arjesta. Kanadalainen toimintaterapian Partnering for change -malli (P4C) korostaa kumppanuutta terapeutin, kasvatuksen ammattilaisten ja vanhempien välillä lapsen toiminnallisen suoriutumisen tukemisessa arjen kouluympäristössä. Mallissa terapeutin tärkeimmät menetelmät ovat tiedon välittäminen ja yhteistyösuhteen rakentaminen. Malliin liittyy kolmiportainen ajattelu tuen tarjoamisesta: 1) yleisellä tasolla kaikille lapsille, 2) pienryhmätasolla tietyn luokan tai lapsiryhmän jäsenille, ja 3) yksilötasolla erityistä tukea tarvitseville lapsille. Tulosten mukaan P4C-malli johtaa varhaisempaan haasteiden tunnistamiseen, jonka seurauksena suurempi joukko lapsia pääsee hyötymään toimintaterapiasta ilman jonotusta ja erillisiä lisäkustannuksia. Huomion arvoista on, että lähiympäristössä annettu tuki ja ohjaus voi joskus riittää ainoana tukimuotona, eikä perhe tarvitse muita palveluita, ja toisaalta palveluita tarvitsevat perheet ohjautuvat oikeanlaisen tuen pariin nopeammin (Kariaho & Salomaa 2019). Lähteet: https://canchild.ca: Partnering for Change (P4C) Missiuna, C. & al. (2015) Partnering for Change. Implementation and Evaluation, 2013–15. McMaster University. Kariaho, H.-M. & Salomaa, T. (2019) Partnering for Change -malli ja sen hyödyt koulutoimintaterapiassa. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Lausunnon keskeinen sisältö: Erilaisten oppijoiden liiton näkemyksen mukaan varhaiskasvatuslain muuttaminen on tärkeää varhaiskasvatuksessa annettavan tuen vahvistamiseksi. Pääpiirteissään muutosehdotus on kaikilta osin kannatettava. Lain tarkoituksen näkökulmasta Erilaisten oppijoiden liitto kantaa kuitenkin erityistä huolta niistä lapsista, joiden tuen tarve ei ole yhtä helposti näkyvä ja tunnistettava kuin esimerkiksi vammaisilla lapsilla. Näillä lapsilla on kapea-alaisia oppimisvaikeuksia (kuten lukivaikeus) ja/tai muita neuropsykologisia kehityshäiriöitä (kuten ADHD). Nämä lapset ovat toistaiseksi usein jääneet ilman tukea, vaikka heidänkin tuen tarpeensa on ilmeinen ja varhaiskasvatuksessa annettavalla tuella olisi suuri merkitys heidän kehityksensä, oppimisensa ja hyvinvointinsa kannalta. Siksi olisi erittäin tärkeää, että myös nämä vähän vähemmällä – mutta kuitenkin kohdennetulla – tuella selviytyvät lapset tunnistettaisiin varhaiskasvatuksessa paremmin ja myös he saisivat ajantasaisesti riittävää tukea. Lain tavoitteiden toteutumisen kannalta Erilaisten oppijoiden liiton suurin huoli koskee varhaiskasvatuksen henkilöstön osaamisen riittävyyttä ja henkilöstön pysyvyyttä, jotka molemmat ovat lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeitä varhaiskasvatuksen laatukriteerejä. Tärkeää on, että koko henkilöstöllä on riittävä osaaminen tunnistaa erilaiset ja eriasteiset oppimisen haasteet ja antaa päiväkodin jokapäiväisessä arjessa sekä yksilöllistä tukea että ohjata lapsiryhmää siten, että kaikkien lasten tarpeet tulevat huomioiduiksi. Henkilöstön täytyy myös osata ohjata vahvempaa tukea tarvitsevat riittävän varhain oikeanlaisen tuen piiriin. Kiertävällä erityisopettajalla on tärkeä, täydentävä konsultoiva roolinsa, mutta lapsi- ja ryhmäkohtaisen tuen täytyy toteutua lasten jokapäiväisessä arjessa. Varhaiskasvatuksen henkilöstön on tärkeää tuntea konkreettiset, tutkitusti toimivat tuen menetelmät ja keinot. Tällä hetkellä käytännöt ovat vaihtelevia, eivätkä aina perustu tutkittuun tietoon. Esityksen säännöskohtaisissa perusteluissa tuen keinot (15 b §, s. 28) on esitetty melko epämääräisesti, eivätkä kaikki esitetyt keinot ole tukimuotoja vaan päiväkodin normaalia, jokaista lasta koskevaa toimintaa. Jotta tuki olisi vaikuttavaa, on erittäin tärkeää, että tuen keinot perustuvat seurannan ja tutkimuksen avulla saatuun tietoon. Lähtökohtaisesti kaikkein tärkeintä on lisätä henkilöstön vuorovaikutusosaamista erilaisten lasten kanssa sekä kykyä tunnistaa myös erilaisia oppimisen haasteita kokevien lasten vahvuudet ja siten tukea lasten itseluottamuksen ja hyvän minäkäsityksen vahvistumista. Moniammatillisen yhteistyön lisääminen ja sujuvoittaminen on tärkeä tavoite. Henkilöstön osaamisen lisääminen ei kuitenkaan onnistu vain koulutuksissa tai hankkeissa. Varhaiskasvatuksen arkeen tarvitaan lasten kasvua ja kehitystä eri näkökulmista ymmärtäviä asiantuntijoita: tarvitaan kanssakulkemista, yhteisiä keskusteluja, tukea ja mallittamista. Moniammatillinen henkilöstö lisää mahdollisuuksia tukea lapsia, huoltajia ja työntekijöitä heidän omassa arjessaan ja lähiympäristössään. Esimerkiksi toiminta- ja puheterapeutti voivat arvioida lapsen tuen tarvetta ja olla tukena henkilöstön arviointiosaamisen kehittämisessä. Tuki voi olla hyvin kevyttä ohjausta arjessa tai tiedon jakamista keskustellen. Toisinaan tarvitaan yhdessä tekemistä, toiminnan mallittamista ja koulutusta tiedon jakamiseen ja toimintamallien jalkauttamiseen. Voidaan myös huomata, ettei tuki arjessa ole riittävää, vaan tarvitaan lisätutkimuksia, arviointia tai kuntoutusta erikoissairaanhoidon puolelta. Silloin perhe voidaan ohjata oikean tuen piiriin ja kertoa tarpeellisia esitietoja sekä huomioita arjesta. Jotta lain tavoitteet voisivat haastavasta lähtötilanteesta huolimatta toteutua, varhaiskasvatukseen on ohjattava huomattavasti nykyistä enemmän resursseja.
      • Oulun kaupungin varhaiskasvatuspalvelut, Varhaiskasvatusjohtaja, sivistys- ja kulttuuripalvelut
        Päivitetty:
        10.6.2021
        • Oulun kaupungin lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle varhaiskasvatuslain muuttamisesta Oulun kaupunki pitää tärkeänä, että varhaiskasvatuslakiin kirjataan kolmiportainen tuki ja vahvistetaan tuen jatkumoa esi- ja perusopetukseen. Lapsen kannalta on tärkeää, että tuki muodostaa johdonmukaisen jatkumon varhaiskasvatuksen aikana sekä lapsen aloittaessa esi- ja perusopetuksen. Lakiehdotus selkiyttää varhaiskasvatuksen tuen rakennetta kokonaisuudeksi ja yhtenäistää tuen käsitteistöä. Tämä vahvistaa koulutuksellisen tasa-arvon toteutumista. Oulun kaupunki ehdottaa, että lakiin kirjattaisiin vahvemmin yleisen tuen vahvistaminen ja sen monipuolinen käyttö sekä lapsen kehitystason huomiointi, jot-ta ei liian varhain siirretä vahvaan tukeen esimerkiksi kehitysviiveisiä lapsia. Oikeus varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen Erityisestä tuesta ehdotetaan perustellusti tehtäväksi hallintopäätös erityisesti vaativamman erityisen tuen toteutumisen näkökulmasta. On hyvä, että hallin-nollista päätöstä ei kuitenkaan tulisi tehdä tehostetun tuen vaiheessa, jotta lapsen tuki ei viivästyisi tai jäisi toteuttamatta liiallisen byrokratian myötä. Tehos-tetun tuen osalta esitetään, että ratkaisun tehostetusta tuesta tekisi varhaiskasvatuksen opettaja tai erityisopettaja. Oulun kaupunki esittää, että ratkaisu tehostetusta tuesta tehtäisiin esiopetuksen tapaan moniammatillisesti esim. yhteistyössä neuvolan terveydenhoitajan kanssa. Varhaiskasvatuksen erityisopet-tajan tulisi aina olla mukana tuen ratkaisuja tehtäessä sekä tuen suunnittelussa että arvioinnissa. Jos tehostetun tuen ratkaisun tekeminen jää varhaiskasvatuksen opettajan vastuulle, niin silloin tehostetun tuen tarve voi kasvaa huomattavasti. Mikäli tehostettu tuki vaatii ryhmäkoon pienennystä tai avustajaa, niin kuka tekee päätöksen resurssien myöntämisestä? Voiko yksittäisen opettajan vastuulla olla esim. avustajan tarpeen arviointi? Lain jatkovalmistelussa on hyvä pohtia, toteutuuko tällöin lasten yhdenvertainen asema. Tuen tarpeen arvioinnin osalta lakiin ehdotetaan siirrettäväksi nykyisestä lainsäädännöstä, että sosiaali- ja terveysviranomaisten olisi osallistuttava arvioinnin tekemiseen varhaiskasvatuksen järjestäjän pyynnöstä. Oulun kaupunki pyytää huomioimaan lain valmistelussa, miten varmistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön resurssien riittävyys lapsen tuen tarpeen arviointiin. Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus sekä tuen kirjaaminen Lakiin esitetään kirjattavaksi uusi säännös, joka tarkentaa lapselle annettavaa tukea ja tuen toteutusta erilaisin järjestelyin. Esityksessä jaotellaan tuen toteu-tus pedagogisiin, rakenteellisiin ja hoidollisiin järjestelyihin. Rakenteelliset ja hoidolliset tukitoimet tulee aina suunnitella pedagogisesti siten, että lapsen osallisuus, oikeus oppia ja toimia osana vertaisryhmää toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla. Uusi kirjaus jäsentää tuen järjestelyjä, mutta jättää tuen to-teuttamistavan paikalliseen ja tapauskohtaiseen harkintaan. On hyvä ja luontevaa, että lapsen tuki kirjataan lakisääteiseen lapsen varhaiskasvatussuunnitel-maan eikä käyttöön oteta uusia pedagogisia asiakirjoja. Taloudelliset vaikutukset Kustannuksia lakiehdotuksesta syntyy erityisestä tuesta tehtävistä hallinnollisista päätöksistä. Hallintopäätökset muodostavat uuden prosessin sekä kunnalliseen varhaiskasvatukseen että palvelusetelillä ja yksityisen hoidon tuella järjestettävään varhaiskasvatukseen. Hallituksen esitys perustuu oletettuun laskelmaan, että hallintopäätöksen tekoon tarvittaisiin kaksi työtuntia. Käytännössä hallintopäätöstä edeltää monen henkilön työpanos, jonka pohjalta lopullinen päätös tehdään. Kahteen tuntiin perustuva kustannusarvio ei ole realistinen. Kun laissa on selkeämmin määritelty lapselle annettavasta erityisestä tuesta, avustajamäärän tarve voi realisoitua nykyistä suuremmaksi. Kustannuksia syntyy siten erityisen tuen päätösten myötä mm. palkattavista varhaiskasvatuksen avustajista sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajien tuen riittävästä kohdistumisesta. Lain valmistelun yhteydessä on arvioitu, että palkkaamalla kuntiin esimerkiksi 100 varhaiskasvatuksen erityisopettajaa, 120 varhaiskasvatuksen opettajaa ja 100 varhaiskasvatuksen avustajaa, kustannuksia syntyisi arviolta noin 13,5 miljoonaa euroa. Kunta itse lopulta ratkaisee, kuinka se järjestää lapsen tarvitseman tuen, ja miten yleiskatteellinen valtionosuus kohdennetaan. Esityksessä ei perustella mihin nämä määrät ja tuen henkilöstön osuudet pohjautuvat. Haasteena kunnissa on kelpoisen henkilöstön saatavuus. Ilman kelpoista ja osaavaa henkilöstöä lapsen tuen tarpeet jäävät havaitsematta ja tuki toteutumatta. Yksityinen varhaiskasvatus Lakiesitys vahvistaa lasten yhdenvertaisuutta siten, että julkisen ja yksityisen varhaiskasvatuksen palveluntuottajilla tulee olla yhtäläinen velvollisuus järjestää lapselle tämän tarvitsema tuki ja varhaiserityiskasvatuksen resurssit. Inkluusion periaatteen mukaisesti jokaisella lapsella on oikeus lähipalveluna ja omassa ryhmässä toteutuvaan varhaiskasvatukseen ja siellä toteutuvaan kehityksen ja oppimisen sekä hyvinvoinnin tukeen. Oulussa on laadittu yhteinen tuen tarpeen arvioinnin kriteeristö kunnalliseen ja yksityiseen varhaiskasvatukseen. Tuen tarpeen arvioita ohjaa kaupungin varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Lähtökohtana on, että lapsi saa tuen hänen omassa varhaiskasvatuspaikassaan. Lakiesityksen mukaisesti järjestämisvastuussa oleva kunta tekisi jatkossa erityisen tuen hallintopäätöksen palvelusetelillä tai yksityisen hoidon tuella järjestettävään varhaiskasvatukseen. Tämä edellyttää tuen tarpeen arvioinnin prosessin päivitystä lakimuutoksen pohjalta ja kunnan ja yksityisen palveluntuottajan vastuiden ja velvollisuuksien tarkastelua. Kunnan mahdolliset kompensaatiot yksityisille palveluntuottajille tulee huomioida täysimääräisesti kustannuslaskelmissa. Yksityisen hoidon tuen osalta on erikoista, että kunta tekisi erityisen tuen päätöksen huoltajan ostamasta varhaiskasvatuksesta, josta kunnalle ei muodostu varhaiskasvatuslain 6§:n mukaista järjestämisvastuuta. Yksi ratkaisu järjestämisvastuusta voisi olla yksityisen hoidon tuen kuntalisän maksaminen. Kelan kautta yksityisen hoidon tuen kuntalisän maksaminen ei kuitenkaan ole kaikissa tilanteissa mahdollista, joten voi olla, että prosessi jouduttaisiin toteuttamaan kunnan omana prosessina. Uusi prosessi lisäisi kunnan hallinnollisia kustannuksia. Vuoroasumisen tilanteet Lakiehdotuksessa otetaan kantaa erityisen tuen hallintopäätöksen tekemiseen vuoroasumisen tilanteissa. Näissä tilanteissa erityisen tuen hallintopäätös tehtäisiin molemmissa kunnissa, mikäli kunnilla on varhaiskasvatuksen järjestämisvastuu lain 6§:n mukaisesti. Tällöin varhaiskasvatuksen järjestäjillä ja tuottajilla olisi velvollisuus suunnitella, toteuttaa ja arvioida lapsen tarvitsema tuki yhteistyössä lapsen edun mukaisesti. On kannatettavaa, että tuen suunnittelua, toteutusta ja arviointia tehtäisiin yhteistyössä lapsen tukemiseksi. Lain käytännön toteuttaminen haastaa, jotta lapsen tuesta muodostuisi yhtenäinen kokonaisuus. Rekisterinpitäjä Palvelusetelillä järjestettävässä palvelussa syntyvien asiakasasiakirjojen rekisterinpitäjä on kunta. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta vastaa päiväkodeissa varhaiskasvatuksen opettaja. Lakiesityksessä ehdotetaan, että lapsen tukeen liittyvien henkilötietojen käsittelyssä rekisterinpitäjänä olisi se taho, jonka organisaatioon varhaiskasvatuksen opettaja kuuluu. Näin ollen yksityisessä palvelusetelillä järjestetyssä varhaiskasvatuksessa tämä taho olisi yksityinen palveluntuottaja, ei kunta. Oulun kaupunki ei pidä perusteltuna irrottaa varhaiskasvatussuunnitelmia muusta varhaiskasvatuksen rekisterinpitäjyydestä. Tämä ainoastaan monimutkaistaa tietosuojan toteutumista. Selkeintä on, että yksi taho toimii rekisterinpitäjänä koko varhaiskasvatuksen osalta ja määrittää henkilötietojen käsittelyn keinot sekä huolehtii tietosuojan toteutumisesta kaikilta osin. Käytännön kannalta tulee olemaan ongelmallista, jos tuen kohdalla rekisterinpitäjä olisi yksityinen toimija, mutta jos tuesta tehtäisiin erityisen tuen päätös, niin sen osalta rekisterinpitäjyys siirtyy kunnalle. Lähtökohtaisesti kunnilla on yksityisiä palveluntuottajia realistisemmat resurssit varmistaa tekniset ja organisatoriset suojatoimet henkilötiedoille, joten tietosuojan toteutuminen on lähtökohtaisesti varmempaa, kun rekisterinpitäjänä toimii kunta. Tämä on merkittävä osa tietosuojaa. Erityisesti kun puhutaan erityisistä henkilötietoryhmistä tai salassa pidettävistä asioista, olisi tärkeä pohtia ratkaisu, joka tukisi parhaiten näiden tietojen suojaamista. Oulun kaupunki pitää tärkeänä, että laki olisi mahdollisimman yksiselitteinen, eikä jätä tulkinnanvaraa. Jokaisella varhaiskasvatukseen osallistuvalla lapsella olisi oikeus saada hänen yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa tai hyvinvointinsa edellyttämää tukea heti tuen tarpeen ilmettyä osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa. Tämän tulisi toteutua yhdenvertaisesti kaikille lapsille. Oulun kaupungin lausunnon keskeinen sisältö Oulun kaupunki pitää tärkeänä, että varhaiskasvatuslakiin kirjataan kolmiportainen tuki ja vahvistetaan tuen jatkumoa esi- ja perusopetukseen. Lapsen kannalta on tärkeää, että tuki muodostaa johdonmukaisen jatkumon varhaiskasvatuksen aikana sekä lapsen aloittaessa esi- ja perusopetuksen. Erityisestä tuesta ehdotetaan perustellusti tehtäväksi hallintopäätös erityisesti vaativamman erityisen tuen toteutumisen näkökulmasta. On hyvä, että hallinnollista päätöstä ei kuitenkaan tulisi tehdä tehostetun tuen vaiheessa, jotta lapsen tuki ei viivästyisi tai jäisi toteuttamatta liiallisen byrokratian myötä. Tehostetun tuen osalta esitetään, että ratkaisun tehostetusta tuesta tekisi varhaiskasvatuksen opettaja tai erityisopettaja. Oulun kaupunki esittää, että ratkaisu tehostetusta tuesta tehtäisiin esiopetuksen tapaan moniammatillisesti esim. yhteistyössä neuvolan terveydenhoitajan kanssa. Varhaiskasvatuksen erityisopettajan tulisi aina olla mukana tuen ratkaisuja tehtäessä. Oulun kaupunki pyytää huomioimaan lain valmistelussa, miten varmistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön resurssien riittävyys lapsen tuen tarpeen arviointiin Kustannuksia lakiehdotuksesta syntyy erityisestä tuesta tehtävistä hallinnollisista päätöksistä, mahdollisista henkilöstöresurssien lisäyksistä sekä kunnan kompensaatioista yksityisille palveluntuottajille. Oulun kaupunki edellyttää, että tuen toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset korvataan kunnille täysimääräisesti. Oulun kaupunki ei pidä perusteltuna irrottaa varhaiskasvatussuunnitelmia muusta varhaiskasvatuksen rekisterinpitäjyydestä. Tämä ainoastaan monimutkaistaa tietosuojan toteutumista. Selkeintä on, että yksi taho toimii rekisterinpitäjänä koko varhaiskasvatuksen osalta ja määrittää henkilötietojen käsittelyn keinot sekä huolehtii tietosuojan toteutumisesta kaikilta osin. Käytännön kannalta tulee olemaan ongelmallista, jos tuen kohdalla rekisterinpitäjä olisi yksityinen toimija, mutta jos tuesta tehtäisiin erityisen tuen päätös, niin sen osalta rekisterinpitäjyys siirtyy kunnalle. Oulun kaupunki pitää tärkeänä, että laki olisi mahdollisimman yksiselitteinen, eikä jätä tulkinnanvaraa. Jokaisella varhaiskasvatukseen osallistuvalla lapsella olisi oikeus saada hänen yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa tai hyvinvointinsa edellyttämää tukea heti tuen tarpeen ilmettyä osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa. Tämän tulisi toteutua yhdenvertaisesti kaikille lapsille.
      • Suomen Kuntaliitto
        Päivitetty:
        10.6.2021
        • Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi liittyen varhaiskasvatuslain muuttamiseen. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.8.2022 Yleiset huomiot Kuntaliitto pitää hyvänä, että lapsen tukemisen osalta pyritään säädöspohjaa uudistamaan. Asia on ajankohtainen ja tärkeä. Kuntaliitto kiinnittää huomiota, että esityksessä esitetyt lakimuutoksella saavutettavat tavoitteet vaikuttavat laajoilta ja suureellisilta suhteessa varattuun rahoitukseen. Kuntaliitto pitää erikoisena lain valmisteluun liittyvää työskentelytapaa ja erityisesti sitä, että varhaiskasvatuksen osalta tuen käsittely on eriytetty esi- ja perusopetuksesta. Lisäksi Kuntaliitto on erityisen huolissaan esiopetuksessa olevan lapsen tuen kokonaisuudesta. Ehdotetun lakiuudistuksen yhtenä tavoitteena on luoda nykyistä vahvempi jatkumo varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. Olisi toivottavaa, että tuen ja säädösten kokonaisuutta kehitettäisiin tavoitteen mukaisesti kokonaisuutena eikä toiminnoittain kuten nyt tapahtuu. Esityksen mukaan Opetushallituksen tulisi määrätä varhaiskasvatuksen perusteet siten, että varhaiskasvatuksen järjestäjät ja tuottajat voisivat ottaa ne käyttöön lain voimaantullessa eli 1.8.2022. Varhaiskasvatuslain mukaan kunnan on laadittava paikallinen suunnitelma Opetushallituksen määräyksen mukaisesti. Kunta ei voi aloittaa paikallisen suunnitelman laatimista ennen Opetushallituksen antamaa määräystä. Kuntaliitto muistuttaa, että paikallisten suunnitelmien laatimiseen on jätettävä riittävästi aikaa ja Opetushallituksen on otettava tämä huomioon määrätessään varhaiskasvatussuunnitelman perusteista. Taloudelliset vaikutukset Esityksen mukaan kustannusvaikutuksia syntyisi erityisesti erityisestä tuesta tehtävistä hallinnollisista päätöksistä, niiden valmistelusta ja niihin liittyvistä muutoksenhausta. Vaikka kyse on kunnalle uusista tehtävistä, tuen tarpeen arvioinnista, huoltajien osallisuudesta tuen arpeen arviointiin tai moniammatillisesta yhteistyöstä ei katsota syntyvän kuntiin uusia työtunteja tästä ehdotuksesta johtuen, koska tämä on ollut käytäntönä jo nykyisen lain mukaisesti. Kokonaiskustannusten arvioidaan lisääntyvän yhteensä 15 miljoonalla eurolla. Kuntaliitto esittää, että päätösprosessin osalta kustannuksissa on huomioitava myös päätöksen tekemiseen liittyvä vaativa valmistelutyö sekä muutoksenhakuun liittyvät toiminnat. Kuntaliitto esittää, että karkeasti voidaan arvioida esitysten mukaisilla laskelmien perusolettamilla päätöksen ja siihen liittyvä prosessin osalta voidaan olettaa yhden päätökseni vievän keskimäärin yhteensä viisi tuntia. Arviossa on huomioitu myös muutoksenhakuun liittyvä työ. Voidaan siis arvioida, että kustannukset lisääntyvät uuden velvoitteen osalta lähes 4 miljoonaa euroa, ja kustannuslisäys tältä osin ei kohdennu lapsen varhaiskasvatukseen vaan hallintotyöhön. Kuntaliitto pitää hyvänä, että esityksessä tunnistetaan varhaiskasvatuksen järjestämiskustannusten nousu myös yksityisessä varhaiskasvatuksessa olevien lasten osalta. Esityksen mukaan mainittu kokonaiskustannus pitää sisällään myös kompensaation tämä osalta. Kuntaliitto huomauttaa, että tältä osin luonnoksessa ei kuitenkaan ole esitetty tarkempia laskelmia. Kuntaliitto vaatii kustannusten lakimuutoksesta aiheutuneiden kustannusten seurantaa ja tarvittaessa tulee kompensaatiota varhaiskasvatuksen järjestämiskustannusten osalta tarkentaa. Kustannusten korvaaminen kuntien välillä jaetun järjestämisvastuun tilanteessa Kuntaliitto huomauttaa, että kunnalla on velvoite järjestää varhaiskasvatusta varhaiskasvatuslain 6 §:n mukaan myös lapselle, jonka kotikunta on joku muu tai lapsella ei ole kotikuntaa ollenkaan. Kunta saa peruspalvelujen valtionosuuden vain kunnassa asuvien perusteella. Kustannusten osalta nyt esitetty lakimuutos lisää varhaiskasvatuksen järjestämiskustannuksia myös tämän järjestämisvelvoitteen osalta. Kuntaliitto vaatii lainsäädännön täydentämistä siten, että mikäli kunta järjestää varhaiskasvatusta lapselle, jolla ei ole kotikuntalain mukaista kotikuntaa Suomessa, valtio on velvollinen maksamaan varhaiskasvatuksen järjestäjälle peruspalvelujen valtion-osuuden mukaisen korvauksen varhaiskasvatuksen järjestämisestä. Lisäksi Kuntaliitto vaatii varhaiskasvatuslain 6 §:ään lisäystä siitä, miten kuntien väliset korvaukset toteutetaan tilanteessa, jossa kunta joutuu järjestämään varhaiskasvatusta ja mahdollisia lakiluonnoksessa esitetyn mukaisia tukitoimia toisessa kunnassa asu-valle lapselle, joka oleskelee kunnassa huoltajiensa työn, opiskelun, sairauden tai vas-taavien syiden vuoksi, vaikka lapsen kotikunta on kotikuntalain perusteella toinen kunta. Pykäläkohtaiset huomiot Esityksen mukaan lakiin lisättäisiin uusi 3 a luku. uusien pykälien lisäksi lukuun koottaisiin hajallaan laissa olevat säännökset, mikä selkeyttäisi lapselle annettavan tuen säädöspohjaa ja lain sovellettavuutta. 15 a §. Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 15 a pykälä. Kuntaliitto pitää haastavana, että lapselle annettaisiin tukea lapsen edun ensisijaisuuden näkökulmasta, vaikka lapsen huoltajat vastustaisivat sitä. Erityisen haastavaksi tilanne muodostuu, kun tuen osalta tehdään esityksessä mainittu päätös huoltajien vastustuksesta huolimatta. Kuntaliitto toivoo asian selkiyttämistä lain perusteluissa nykyistä enemmän. Pykälän 2 ja 3 momentissa säädettäisiin varhaiskasvatuksessa annettavan tuen rakenteesta. Ehdotetun 3 mom. mukaan jos 2 mom. tarkoitettu tehostettu tuki ei olisi riittävää on tukea annettava yksilöllisesti suunniteltuna erityisenä tukena. Perustelujen mukaan ratkaisu, milloin lapsen tuen tarve vaatii tehostettua tukea ja milloin erityistä tukea on arvioitava tapauskohtaisesti. Edelleen esityksen mukaan tehostettu tuki olisi tosiasiallista hallintotoimintaa, josta ei tehdä hallintopäätöstä. Sen sijaan erityisestä tuesta olisi tehtävä hallintopäätös. Kuntaliitto toteaa, että säännöksen ja sen perustelujen perusteella rajanveto eri tuen tasojen välillä on liian tulkinnanvaraista. Esityksen perusteella jää epäselväksi mm. se, milloin lapsen tukeminen olisi sellaista, että varhaiskasvatuksen järjestäjän olisi tehtävä asiassa hallintopäätös, johon on muutoksenhakumahdollisuus. Kuntaliitto katsoo, että kuntien tehtäviä ja lapsen oikeuksia koskevan sääntelyn tulisi olla selkeää ja täsmällistä. Kuntaliitto kummeksuu, että esityksen perusteluissa todetaan tehostetun tuen osalta ratkaisun tekisi varhaiskasvatuksen opettaja tai erityisopettaja. Kuntaliitto muistuttaa, että tuen toteuttamisen osalta voi kyse olla tukitoimista, joihin liittyy kustannusvaikutuksia. Opettaja tai erityisopettaja voisi Kuntaliiton käsityksen mukaan esittää tarvitta-vaa tukitoimea mutta ratkaisu tältä osin tulee tehdä kunnan määräämän viranomaisen toimesta. Kuntaliitto huomauttaa, että varhaiskasvatuksessa on kyse ryhmämuotoisesta toiminnasta ja nyt säädöspohja rakentuu yksilön tukemiseen liittyvien rakenteiden luomiseen. Olisi toivottavaa, että lain perusteluissa huomioitaisiin koko ryhmän toimintaa tukevien rakenteiden vahvistaminen. 15 b § Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus Varhaiskasvatuslakiin esitetään lisättäväksi uusi 15 b §, jossa säädetään lapselle annettavasta tuesta ja tuen toteuttamisesta. Pykälän 1 mom. mukaan tuki voisi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa konsultaatiota ja opetusta, varhaiskasvatuksen osallistumisen edellyttämiä tulkitsemis- ja avustajapalveluja tai apuvälineiden käyttöä. Säännöksen perusteluissa kuvataan pedagogisia tuen muotoja ja järjestelyjä yksityiskohtaisesti. Perustelujen mukaan lista ei olisi tyhjentävä, vaan tuen toteuttamistapa jäisi paikalliseen ja tapauskohtaiseen harkintaan. Kuntaliitto toteaa, että kuntien tehtävistä, mutta myös yksilön oikeuksien perusteista tulee säätää lailla. Sääntelyn tulee olla täsmällistä ja uusista ja laajenevista tehtävistä aiheutuvat kustannukset tulee korvata kunnille täysimääräisesti. Kuntaliitto muistuttaa, että lain perusteluilla ei voi luoda eikä laajentaa kuntien tehtäviä, velvoitteita tai lapsen oikeuksia. Nyt esitys ongelmallinen koska pykälän perustelut ovat pykälän sanamuotoa huomattavasti laajemmat. Kuntaliitto huomauttaa, että mikäli sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten arvioinnin perusteella lapsen tuen tarve on sairaanhoidollinen, johon varhaiskasvatuksen henkilöstöllä ei ole osaamista eikä pätevyyttä, jää epäselväksi, kuinka lapsen tarvitsema tuki tulisi näissä tapauksissa järjestää ja kuuluuko se ylipäätään varhaiskasvatuksen tehtäväkenttään. Tältä osin esitystä tulee selventää. Pykälän 4 momentin mukaan, jos lapsi osallistuu useamman kuin yhden varhaiskasvatuksen järjestäjän tai tuottajan varhaiskasvatukseen ja lapsella on tuen tarve, on tuki suunniteltava, toteutettava ja arvioitava yhteistyössä. Säännöksen perustelujen mukaan, jos lapselle tehtäisiin esityksen 15 d §:ssä tarkoitettu hallintopäätös, olisi em. yhteistyövelvoite. Kuntaliitto toteaa, että säännöksen ja perustelujen välillä vaikuttaisi olevan ristiriita. Lisäksi Kuntaliitto toteaa, että lapsen tukea koskevat tiedot ovat salassa pidettäviä, joten lainvalmistelussa olisi hyvä arvioida esitettyä tilannetta myös salassapitoa ja salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskevan sääntelyn ja tietosuojan näkökulmasta. 15 c §. Tuen tarpeen arviointi Varhaiskasvatuslakiin esitetään lisättäväksi uusi 15 c §, jossa säädetään tuen tarpeen arvioinnista. Pykälän perustelujen mukaan tarpeen arviointi voi käynnistyä myös huoltajan aloitteesta. Kuntaliitto huomauttaa, että lapsen tuen tarpeen arviointi on varhaiskasvatuksen järjestäjän tehtävä. Kuntaliitto toteaa, että esitys laajentaa kunnan arviointivelvoitetta nykyiseen verrattuna. 15 d § Päätös annettavasta tuesta Varhaiskasvatuslakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 15 d §, jossa säädetään erityisestä tuesta annettavasta päätöksestä. Kuntaliitto kiinnittää huomiota siihen, että hallintopäätöksen sisällöstä säädetään hallintolain 44 §:ssä. Säännös edellyttää, että hallintopäätöksestä ilmenee mm. yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu. Kuntaliitto vaatii, että esityksessä selkeytetään hallintopäätöksen ja varhaiskasvatussuunnitelmaan tehtävien kirjausten välistä suhdetta. Kuntaliitto muistuttaa, että varhaiskasvatuslain 6 §:n mukaisesti kunnalla voi olla velvoite järjestää varhaiskasvatusta myös väliaikaisesti kunnassa oleskelevalle lapselle. Kuntaliitto huomauttaa, että ratkaisut tuen järjestämisestä voivat kuntien välillä erota paljonkin, eivätkä erityisen tuen päätökseen kuuluvat rakenteelliset tukitoimet ja muodot ole välttämättä molempien kuntien päätöksissä samanlaisia, vaikka ne olisikin valmisteltu hyvässä yhteistyössä. Kuntaliitto vaatii, että lain valmistelussa tunnistetaan ja kuvataan tarkoin eri varhais-kasvatuslain 6 §:n mukaiset varhaiskasvatuksen järjestämisvastuuseen vaikuttavat tilanteet. Käytännössä voi syntyä tilanne, että erityisen tuen päätös lapsen osalta katsotaan olevan tarpeen vain toisessa kunnassa. Kuntaliitto kiinnittää huomiota, että esiopetuksen lisäksi lapsella on oikeus saada varhaiskasvatusta ja nyt näyttää syntyvän tilanne, jossa lapselle tulee tehdä kaksi erityisen tuen päätöstä sekä esiopetuksen että varhaiskasvatuksen osalta, vaikka lapsi olisikin käytännössä koko päivän samassa paikassa. Kuntaliitto näkemyksen mukaan jatkossa tässä tilanteessa pitäisi erityisen tuen ratkaisun osalta lapsella olla yksi voimassa oleva päätös. Kuntaliiton mukaan on tarpeellista arvioida nykyistä laajemmin erillisen esiopetustoiminnan kokonaisuuden toimivuutta ja sitä, olisiko jatkossa tarkoituksenmukaisempaa toteuttaa tämä osana varhaiskasvatusta tai perusopetusta. Kuntaliitto esittää ruotsinkielisen käännöstäsmällisyyden tarkistamista. Esimerkiksi suomenkielisessä luonnosversiossa 15 d §:n mukaisen päätöksen tekemisestä vastaa varhaiskasvatuksen järjestämisestä vastaava kunta. Ruotsinkielisen käännöksen osalta todetaan, että päätöksestä vastaa se kunta, jonka alueella toimipiste sijaitsee ”Beslutet fattas av den kommun där det småbarnspedagogiska verksamhetsstället finns”. Yksityinen varhaiskasvatus Varhaiskasvatuslaki koskee myös yksityisen palvelutuottajia. Esityksen mukaan yksityisellä palveluntuottajalla olisi velvollisuus järjestää tukea ehdotetun lakimuutoksen mukaisesti. Tilanteessa, jossa asiakas tekee sopimuksen yksityisen palveluntuottajan kanssa käyttäen yksityisen hoidon tukea, kyse ei ole enää kunnan järjestämästä varhaiskasvatuksesta ja siihen liittyvästä toiminnasta. Esityksessä ehdotetaan, että tässä tilanteessa kunta tekisi lapsen erityisen tuen päätöksen. Kunnalla ei ole tässä tapauk-sessa roolia lapsen varhaiskasvatuksen järjestämisessä eikä tarkempaa lapseen liittyvää tietoa mikä olisi lapsen edun kannalta oleellista. Yksityisen hoidon tuen osalta on kyse perheelle maksettavasta tuesta lapsen hoitojärjestelyjen osalta lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain mukaisesti. Kuntaliitto ei pidä tarkoituk-senmukaisena eikä lapsen edun kannalta hyväksyttävänä, että kunta tekisi erityisen tuen päätöksen yksityisen hoidon tuella toteutetun varhaiskasvatuksen osalta. Tähän on löydyttävä toinen ratkaisu. Asia on ongelmallinen myös salassapito- ja tietosuojasäännösten näkökulmasta. SUOMEN KUNTALIITTO Keskeiset nostot Kuntaliiton lausunnosta (lyhennelmä) Kuntaliitto pitää hyvänä, että lapsen tukemisen osalta pyritään säädöspohjaa uudistamaan. Kuntaliitto on erityisen huolissaan esiopetuksessa olevan lapsen tuen kokonaisuudesta. Ehdotetun lakiuudistuksen yhtenä tavoitteena on luoda nykyistä vahvempi jatkumo varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. Nyt kuitenkin uudistetaan vain varhaiskasvatuksen lainsäädäntöä omana kokonaisuutenaan ja rakennetaan säädöspohjaa yhteneväiseksi nykyisen esi- ja perusopetuksen lapsen tukemiseen liittyvän kokonaisuuden osalta. Olisi toivottavaa, että tuen ja säädösten kokonaisuutta kehitettäisiin tavoitteen mukaisesti kokonaisuutena eikä toiminnoittain kuten nyt tapahtuu. Kuntaliitto kiinnittää huomiota, että esityk-sessä ei ole arvioitu esitetyn muutoksen suhdetta esimerkiksi kaksivuotisen esiopetuskokeilun ja lapsen tukemiseen liittyvän kokonaisuuden osalta Kuntaliitto esittää, että päätösprosessin osalta kustannuksissa on huomioitava myös päätöksen tekemiseen liittyvä vaativa valmistelutyö sekä muutoksenhakuun liittyvät toiminnat. Voidaan arvioida, että kus-tannukset lisääntyvät uuden velvoitteen osalta lähes 4 miljoonaa euroa, ja kustannuslisäys tältä osin ei kohdennu lapsen varhaiskasvatukseen vaan hallintotyöhön. Kuntaliitto kiinnittää huomiota, että erityisen tuen valmistelu-, päätös- ja muutoksenhakuprosessi on varhaiskasvatuksen osalta kokonaan uusi tehtävä. Kokonaisuus edellyttää myös henkilöstön kouluttamista sekä tuen toimintojen tarkastelua. Kuntaliitto vaatii lainsäädännön täydentämistä siten, että mikäli kunta järjestää varhaiskasvatusta lapselle, jolla ei ole kotikuntalain mukaista kotikuntaa Suomessa, valtio on velvollinen maksamaan varhaiskasvatuk-sen järjestäjälle peruspalvelujen valtionosuuden mukaisen korvauksen varhaiskasvatuksen järjestämisestä. Lisäksi Kuntaliitto vaatii varhaiskasvatuslain 6 §:ään lisäystä siitä, miten kuntien väliset korvaukset toteu-tetaan tilanteessa, jossa kunta joutuu järjestämään varhaiskasvatusta ja mahdollisia lakiluonnoksessa esi-tetyn mukaisia tukitoimia toisessa kunnassa asuvalle lapselle, joka oleskelee kunnassa huoltajiensa työn, opiskelun, sairauden tai vastaavien syiden vuoksi, vaikka lapsen kotikunta on kotikuntalain perusteella toinen kunta Kuntaliitto pitää huolestuttavana, että esityksessä varsinaisissa lakipykälissä esitetyt muutokset eivät ole linjassa esitettyjen lain perusteluiden kanssa. Kuntaliitto toteaa, että kuntien tehtävistä, mutta myös yksilön oikeuksien perusteista tulee säätää lailla. Sääntelyn tulee olla täsmällistä ja uusista ja laajenevista tehtävistä aiheutuvat kustannukset tulee korvata kunnille täysimääräisesti. Kuntaliitto muistuttaa, että lain perusteluilla ei voi luoda eikä laajentaa kuntien tehtäviä, velvoitteita tai lapsen oikeuksia. Nyt esitys ongelmallinen koska pykälän perustelut ovat pykälän sanamuotoa huomattavasti laajemmat. Kuntaliitto kiinnittää huomiota siihen, että hallintopäätöksen sisällöstä säädetään hallintolain 44 §:ssä. Säännös edellyttää, että hallintopäätöksestä ilmenee mm. yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu. Kuntaliitto vaatii, että esityksessä selkeytetään hallintopäätöksen ja varhaiskasvatussuunnitelmaan tehtävien kirjausten välistä suhdetta. Kuntaliitto huomauttaa, että ratkaisut tuen järjestämisestä voivat kuntien välillä erota paljonkin. Kuntaliitto vaatii, että lain valmistelussa tunnistetaan ja kuvataan tarkoin eri varhaiskasvatuslain 6 §:n mukaiset varhaiskasvatuksen järjestämisvastuuseen vaikuttavat tilanteet. Käytännössä voi syntyä tilanne, että erityisen tuen päätös lapsen osalta katsotaan olevan tarpeen vain toisessa kunnassa.
      • Lempäälän kunta, Tampereen kaupunkiseudun kunnat; Nokia, Kangasala, Ylöjärvi, Pirkkala, Lempäälä, Orivesi, Vesilahti
        Päivitetty:
        10.6.2021
        • Tampereen kaupunkiseudun kuntien: Nokia, Kangasala, Pirkkala, Lempäälä, Orivesi, Vesilahti, Ylöjärvi lausunto hallituksen esityksestä varhaiskasvatuslain muuttamisesta koskien varhaiskasvatuksessa olevan lapsen tuen järjestämistä. (10.6.2021) Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/480/2021 Yleistä Esityksessä ehdotetaan varhaiskasvatuslakia muutettavaksi lisäämällä lakiin uusi 3 a luku, jossa sää-dettäisiin lapsen oikeudesta varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen ja tuen toteutuksesta sekä tuen tarpeen arvioinnista, hallintopäätöksen tekemisestä lapsen erityiseen tukeen liittyen, sekä muu-toksenhausta. Varhaiskasvatuksen tavoitteisiin lisättäisiin vieläkin vahvemmin inklusiivisten periaat-teiden noudattaminen. Lakiehdotuksen mukaan nyt tehtävällä muutoksella luodaan nykyistä vah-vempi jatkumo esi- ja perusopetukseen. Lakimuutosten olisi tarkoitus tulla voimaan 1.8.2022. Esitetyt lakimuutokset liittyvät erityisesti tuen rakenteisiin ja tuen järjestämisen jäsennykseen. Ehdo-tus lapsen tuen porrastamisesta tehostettuun ja erityiseen tukeen on hyvä. Lain valmisteluun liittyen erikoinen tulokulma kuitenkin on, että varhaiskasvatuksen osalta tuen käsittely on eriytetty esi- ja perusopetuksesta. Uudistuksen lähtökohtaisena tavoitteena on kuitenkin ollut eheyttää ja selkeyttää jatkumon muodostumista varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen osalta. Lapsen eheää kasvun- ja opinpolkua tukisi parhaiten, että tuen ja säädösten kokonaisuutta kehitet-täisiin tavoitteen mukaisesti kokonaisuutena (varhaiskasvatus, esi- ja perusopetus), eikä toiminnoit-tain, kuten nyt tapahtuu. Tuen tulisi rakentua molemmissa lainsäädännöissä siten, että tuen muo-doista säädetään jokaiselle tuen portaalle. Tällä turvattaisiin se, millaiseen tukeen lapsi on vähintään-kin oikeutettu kullakin portaalla. Esitystä tulisi näin ollen arvioida suhteessa perusopetuslain mukai-seen kolmiportaiseen tukijärjestelmään sekä perusopetuksen maksuttomuuden piiriin kuuluviin pal-veluihin. Lakiin tulisi selkeämmin määritellä tehostetun ja erityisen tuen sisältö, eli millaista tukea tulisi antaa tuen eri tasoilla. Tuen järjestämisen jäsentäminen pedagogisiin, hoidollisiin ja rakenteellisiin järjeste-lyihin selkeyttää tuen kokonaisuutta ja tuen muotojen määrittelyä sekä yhtenäistää kuntien ja toi-minnan muiden tuottajien käytäntöjä. Lisäksi uudenlainen jäsennys selkeyttää lapselle kohdennetta-via yksilöllisiä tukimuotoja. Lakiesitykseen ei ole riittävän selkeästi määritelty rakenteellisen tuen muotoja. Tällöin laki ei ohjaa yhtenevän rakenteen muodostumiseen ja toteutustapoihin eri kunnis-sa, mikä tulee heikentämään tuen järjestämisen tasa-arvoista toteutumista. Osana varhaiskasvatuksen tuen lainsäädäntöuudistusta tehtiin selvitys tuen nykytilanteen kartoituk-sesta. Selvitysryhmän työhön kuului myös tehdä ehdotus tuen rakenteesta. Selvitys tuen nykytilan-teesta oli perusteellinen, mutta tulokset pitkälti jo etukäteen tiedossa. Tuki toteutuu kunnissa vaihte-levasti ja käytössä on eriäviä käsitteitä, mikä asettaa lapset eriarvoiseen asemaan ja rakenteellisen tuen saaminen varhaiskasvatuksen arjessa on harvinaista. Keskeiset esteet tuen toteutumiseen liitty-vät resursseihin, kuten henkilöstön saatavuuteen, pysyvyyteen ja osaamiseen sekä lapsiryhmiin. On selvää, että edellä mainitut tuen toteutumisen keskeiset esteet liittyvät monilta osin taloudellisiin tekijöihin mutta myös heikkoon sääntelyyn. Varhaiskasvatuslaissa tulisi ottaa kantaa selkeämmin varhaiskasvatuksessa työskentelevien erityisopettajien määrään. Keskeisenä periaatteena tuen järjestämisessä varhaiskasvatuksessa on inklusiivisuus. Inklusiivisuus toimii varhaiskasvatuksen järjestämisen arvoperustana, jonka perusteella voidaan tehdä pedagogisia tai erityispedagogisia ratkaisuja. Valitettavasti erilaiset tulkinnat inkluusion merkityksestä ovat osal-taan aiheuttaneet tuen järjestelyihin sekavuutta ja ehkä jopa ajatuksen, että inkluusio poissulkisi lapsen mahdollisuuden oppia ja kehittyä pien- tai erityisryhmässä. Esitykseen liittyen, tulee myös paikalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet uudistaa lakimuutoksen myötä. Tähän toivomme kuntatasolle riittävästi aikaa, opetushallituksen määrätessä paikallis-ten suunnitelmien laatimisesta uuteen lakiin pohjaten. Luonnoksessa huomioidaan hyvin yhteiskunnassa yleistyvät tilanteet, kuten vuoroasuminen, joissa lapsi on useamman järjestäjän tai tuottajan järjestämässä varhaiskasvatuksessa. Lapsen saamaa tu-kea selkeyttää ja vahvistaa se, että erityisen tuen päätöksen osalta lapselle suunnattava tuki tulee suunnitella, toteuttaa ja arvioida yhteistyössä. Tämä varmistaa ja edistää huoltajien ja yhteistyö-kumppaneiden yhteistyötä. Vuoroasumistilanteissa tuki tulee suunnitella, toteuttaa ja arvioida yh-teistyössä lapsen edun mukaisesti. Lapselle päätettävästä erityisestä tuesta molempien asuinkuntien tulee kuulla huoltajia ja tehdä hallintopäätökset erikseen. Lakiesityksen mukaan lapsen tuen tarpeen arviointiin voisivat osallistua lapsen kehitystä ja oppimista tukevat muut viranomaiset, asiantuntijat ja muut tarvittavat tahot, jolloin ehdotetaan, että sosiaali- ja terveysviranomaisten olisi osallistuttava arvioinnin tekemiseen varhaiskasvatuksen järjestäjien pyynnöstä. Tämä esitys on erittäin perusteltua ja kannatettavaa, koska tuen arviointi edellyttää usein myös sosiaali- ja terveydenhuollon viran-omaisten asiantuntemusta. On lapsen edun mukaista, että monialaisen yhteistyön linjaukset, kuten tietojen vaihtoon ja salassapitovelvollisuudesta poikkeamiseen liittyvät asiat, säilyvät laissa ennallaan. Luonnos ei kuitenkaan huomio, että kunnalla on velvoite järjestää varhaiskasvatusta varhaiskasvatuslain 6§; n mukaan myös lapselle, jonka kotikunta on joku muu tai lapsella ei ole kotikuntaa ollen-kaan. kunta saa peruspalvelujen valtionosuuden vain kunnassa asuvien perusteella. Kustannusten osalta nyt esitetty lakimuutos lisää varhaiskasvatuksen järjestämiskustannuksia myös tämän järjes-tämisvelvoitteen osalta. Näin ollen lainsäädäntöä tulisi täydentää siten, että mikäli kunta järjestää varhaiskasvatusta lapselle, jolla ei ole kotikuntalain mukaista kotikuntaa Suomessa, valtio on velvollinen maksamaan varhaiskasvatuksen järjestäjälle peruspalvelujen valtionosuuden mukaisen korvauk-sen varhaiskasvatuksen järjestämisestä. Luonnos ei myöskään huomioi tilannetta, miten kuntien väliset korvaukset toteutetaan tilanteessa, jossa kunta joutuu järjestämään varhaiskasvatusta ja mahdollisia lakiluonnoksessa esitetyn mukaisia tukitoimia toisessa kunnassa asuvalle lapselle, joka oleskelee kunnassa huoltajiensa työn, opiskelun, sairauden tai vastaavien syiden vuoksi, vaikka lap-sen kotikunta on kotikuntalain perusteella toinen kunta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 15 d §, jossa säädetään erityisestä tuesta annettavasta päätökses-tä. Päätöksessä tulisi mainita lapselle annettavan tuen muodot ja tukipalvelut. Lain perustelujen mu-kaan tarkempi tuen käytännön toteuttaminen, esimerkiksi pedagogiset keinot ja toteuttamistapojen intensiivisyys kirjattaisiin lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Hallintopäätöksen sisällöstä sääde-tään hallintolain 44§:ssä. Säännös edellyttää, että hallintopäätöksestä ilmenee mm. yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu. Lakiesityksessä tulee selkeyttää hallintopäätöksen ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan tehtävien kirjausten välistä suhdetta. Hallintopäätökseen liittyvän prosessin ollessa kunnan vastuulla, myös ohjaus ja valvonta päätöksen osalta on kunnan vastuulla. Laissa tulisi luonnosta tarkemmin kuvata yksityisen varhaiskasvatuksen tuottajan vastuuta tuen järjestämisestä, etenkin siinä tilanteessa, kun varhaiskasvatus ostetaan yksi-tyisen hoidon tuella, jolloin kunnalle ei muodostu järjestämisvastuuta muuten, kuin erityisen tuen päätöksen kautta. Kunnalla ei kuitenkaan tällaisissa tilanteissa ole roolia lapsen varhaiskasvatuksen järjestämisessä eikä tarkempaa lapseen liittyvää tietoa, mikä olisi lapsen edun kannalta oleellista. Onkin pohdittava, onko tarkoituksenmukaista tai lapsen edun mukaista, että kunta tekisi erityisen tuen päätöksen yksityisen hoidon tuella toteutetun varhaiskasvatuksen osalta. Varhaiskasvatuksen kontekstin huomioiminen on tärkeää lain valmistelussa. Esitetyssä lakiluonnok-sessa kannatamme, että varhaiskasvatuksessa tuen suunnittelussa ja arvioinnissa käytetään lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa. Tällöin varhaiskasvatuksessa ei laadita lapselle erikseen pedagogista selvitystä ja lapsen pääasiallisena ja usein myös ainoana varhaiskasvatuksen asiakirjana säilyy varhaiskasvatussuunnitelma. Siten tuen vahvuuden muutokset, etenkin yleisestä tehostettuun eivät ole kiinni asiakirjoista, vaan muutoksia voidaan tehdä joustavasti ja lapsen tarpeen mukaan. Varhaiskas-vatuksen tukea koskevassa selvityksessä (Heiskanen ym. 2021) nostettiin yhdeksi välttämättömäksi muutokseksi kehityksen ja oppimisen tuen toteutumisen kannalta lapsen tuen tiimin perustaminen varhaiskasvatusyksiköissä. Tätä asiaa ei kuitenkaan ole lakiluonnoksessa mainittu, eikä laki tällaise-naan edellytä tuen tiimin perustamista. Tampereen kaupunkiseudun kuntien: Nokia, Kangasala, Pirkkala, Lempäälä, Orivesi, Vesilahti, Ylöjärvi lausunto hallituksen esityksestä varhaiskasvatuslain muuttamisesta koskien varhaiskasvatuksessa olevan lapsen tuen järjestämistä. (10.6.2021) Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/480/2021 Yleistä Esityksessä ehdotetaan varhaiskasvatuslakia muutettavaksi lisäämällä lakiin uusi 3 a luku, jossa sää-dettäisiin lapsen oikeudesta varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen ja tuen toteutuksesta sekä tuen tarpeen arvioinnista, hallintopäätöksen tekemisestä lapsen erityiseen tukeen liittyen, sekä muu-toksenhausta. Varhaiskasvatuksen tavoitteisiin lisättäisiin vieläkin vahvemmin inklusiivisten periaat-teiden noudattaminen. Lakiehdotuksen mukaan nyt tehtävällä muutoksella luodaan nykyistä vah-vempi jatkumo esi- ja perusopetukseen. Lakimuutosten olisi tarkoitus tulla voimaan 1.8.2022. Esitetyt lakimuutokset liittyvät erityisesti tuen rakenteisiin ja tuen järjestämisen jäsennykseen. Ehdo-tus lapsen tuen porrastamisesta tehostettuun ja erityiseen tukeen on hyvä. Lain valmisteluun liittyen erikoinen tulokulma kuitenkin on, että varhaiskasvatuksen osalta tuen käsittely on eriytetty esi- ja perusopetuksesta. Uudistuksen lähtökohtaisena tavoitteena on kuitenkin ollut eheyttää ja selkeyttää jatkumon muodostumista varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen osalta. Lapsen eheää kasvun- ja opinpolkua tukisi parhaiten, että tuen ja säädösten kokonaisuutta kehitet-täisiin tavoitteen mukaisesti kokonaisuutena (varhaiskasvatus, esi- ja perusopetus), eikä toiminnoit-tain, kuten nyt tapahtuu. Tuen tulisi rakentua molemmissa lainsäädännöissä siten, että tuen muo-doista säädetään jokaiselle tuen portaalle. Tällä turvattaisiin se, millaiseen tukeen lapsi on vähintään-kin oikeutettu kullakin portaalla. Esitystä tulisi näin ollen arvioida suhteessa perusopetuslain mukai-seen kolmiportaiseen tukijärjestelmään sekä perusopetuksen maksuttomuuden piiriin kuuluviin pal-veluihin. Lakiin tulisi selkeämmin määritellä tehostetun ja erityisen tuen sisältö, eli millaista tukea tulisi antaa tuen eri tasoilla. Tuen järjestämisen jäsentäminen pedagogisiin, hoidollisiin ja rakenteellisiin järjeste-lyihin selkeyttää tuen kokonaisuutta ja tuen muotojen määrittelyä sekä yhtenäistää kuntien ja toi-minnan muiden tuottajien käytäntöjä. Lisäksi uudenlainen jäsennys selkeyttää lapselle kohdennetta-via yksilöllisiä tukimuotoja. Lakiesitykseen ei ole riittävän selkeästi määritelty rakenteellisen tuen muotoja. Tällöin laki ei ohjaa yhtenevän rakenteen muodostumiseen ja toteutustapoihin eri kunnis-sa, mikä tulee heikentämään tuen järjestämisen tasa-arvoista toteutumista. Osana varhaiskasvatuksen tuen lainsäädäntöuudistusta tehtiin selvitys tuen nykytilanteen kartoituk-sesta. Selvitysryhmän työhön kuului myös tehdä ehdotus tuen rakenteesta. Selvitys tuen nykytilan-teesta oli perusteellinen, mutta tulokset pitkälti jo etukäteen tiedossa. Tuki toteutuu kunnissa vaihte-levasti ja käytössä on eriäviä käsitteitä, mikä asettaa lapset eriarvoiseen asemaan ja rakenteellisen tuen saaminen varhaiskasvatuksen arjessa on harvinaista. Keskeiset esteet tuen toteutumiseen liitty-vät resursseihin, kuten henkilöstön saatavuuteen, pysyvyyteen ja osaamiseen sekä lapsiryhmiin. On selvää, että edellä mainitut tuen toteutumisen keskeiset esteet liittyvät monilta osin taloudellisiin tekijöihin mutta myös heikkoon sääntelyyn. Varhaiskasvatuslaissa tulisi ottaa kantaa selkeämmin varhaiskasvatuksessa työskentelevien erityisopettajien määrään. Keskeisenä periaatteena tuen järjestämisessä varhaiskasvatuksessa on inklusiivisuus. Inklusiivisuus toimii varhaiskasvatuksen järjestämisen arvoperustana, jonka perusteella voidaan tehdä pedagogisia tai erityispedagogisia ratkaisuja. Valitettavasti erilaiset tulkinnat inkluusion merkityksestä ovat osal-taan aiheuttaneet tuen järjestelyihin sekavuutta ja ehkä jopa ajatuksen, että inkluusio poissulkisi lap-sen mahdollisuuden oppia ja kehittyä pien- tai erityisryhmässä. Esitykseen liittyen, tulee myös paikalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet uudistaa lakimuu-toksen myötä. Tähän toivomme kuntatasolle riittävästi aikaa, opetushallituksen määrätessä paikallis-ten suunnitelmien laatimisesta uuteen lakiin pohjaten. Luonnoksessa huomioidaan hyvin yhteiskunnassa yleistyvät tilanteet, kuten vuoroasuminen, joissa lapsi on useamman järjestäjän tai tuottajan järjestämässä varhaiskasvatuksessa. Lapsen saamaa tu-kea selkeyttää ja vahvistaa se, että erityisen tuen päätöksen osalta lapselle suunnattava tuki tulee suunnitella, toteuttaa ja arvioida yhteistyössä. Tämä varmistaa ja edistää huoltajien ja yhteistyö-kumppaneiden yhteistyötä. Vuoroasumistilanteissa tuki tulee suunnitella, toteuttaa ja arvioida yh-teistyössä lapsen edun mukaisesti. Lapselle päätettävästä erityisestä tuesta molempien asuinkuntien tulee kuulla huoltajia ja tehdä hallintopäätökset erikseen. Lakiesityksen mukaan lapsen tuen tarpeen arviointiin voisivat osallistua lapsen kehitystä ja oppimista tukevat muut viranomaiset, asiantuntijat ja muut tarvittavat tahot, jolloin ehdotetaan, että sosiaali- ja terveysviranomaisten olisi osallistuttava arvioinnin tekemiseen varhaiskasvatuksen järjestäjien pyynnöstä. Tämä esitys on erittäin perusteltua ja kannatettavaa, koska tuen arviointi edellyttää usein myös sosiaali- ja terveydenhuollon viran-omaisten asiantuntemusta. On lapsen edun mukaista, että monialaisen yhteistyön linjaukset, kuten tietojen vaihtoon ja salassapitovelvollisuudesta poikkeamiseen liittyvät asiat, säilyvät laissa ennallaan. Luonnos ei kuitenkaan huomio, että kunnalla on velvoite järjestää varhaiskasvatusta varhaiskasva-tuslain 6§; n mukaan myös lapselle, jonka kotikunta on joku muu tai lapsella ei ole kotikuntaa ollenkaan. kunta saa peruspalvelujen valtionosuuden vain kunnassa asuvien perusteella. Kustannusten osalta nyt esitetty lakimuutos lisää varhaiskasvatuksen järjestämiskustannuksia myös tämän järjestämisvelvoitteen osalta. Näin ollen lainsäädäntöä tulisi täydentää siten, että mikäli kunta järjestää varhaiskasvatusta lapselle, jolla ei ole kotikuntalain mukaista kotikuntaa Suomessa, valtio on velvollinen maksamaan varhaiskasvatuksen järjestäjälle peruspalvelujen valtionosuuden mukaisen korvauksen varhaiskasvatuksen järjestämisestä. Luonnos ei myöskään huomioi tilannetta, miten kuntien väliset korvaukset toteutetaan tilanteessa, jossa kunta joutuu järjestämään varhaiskasvatusta ja mahdollisia lakiluonnoksessa esitetyn mukaisia tukitoimia toisessa kunnassa asuvalle lapselle, joka oleskelee kunnassa huoltajiensa työn, opiskelun, sairauden tai vastaavien syiden vuoksi, vaikka lapsen kotikunta on kotikuntalain perusteella toinen kunta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 15 d §, jossa säädetään erityisestä tuesta annettavasta päätöksestä. Päätöksessä tulisi mainita lapselle annettavan tuen muodot ja tukipalvelut. Lain perustelujen mukaan tarkempi tuen käytännön toteuttaminen, esimerkiksi pedagogiset keinot ja toteuttamistapojen intensiivisyys kirjattaisiin lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Hallintopäätöksen sisällöstä sääde-tään hallintolain 44§:ssä. Säännös edellyttää, että hallintopäätöksestä ilmenee mm. yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu. Lakiesityksessä tulee selkeyttää hallintopäätöksen ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan tehtävien kirjausten välistä suhdetta. Hallintopäätökseen liittyvän prosessin ollessa kunnan vastuulla, myös ohjaus ja valvonta päätöksen osalta on kunnan vastuulla. Laissa tulisi luonnosta tarkemmin kuvata yksityisen varhaiskasvatuksen tuottajan vastuuta tuen järjestämisestä, etenkin siinä tilanteessa, kun varhaiskasvatus ostetaan yksityisen hoidon tuella, jolloin kunnalle ei muodostu järjestämisvastuuta muuten, kuin erityisen tuen päätöksen kautta. Kunnalla ei kuitenkaan tällaisissa tilanteissa ole roolia lapsen varhaiskasvatuksen järjestämisessä eikä tarkempaa lapseen liittyvää tietoa, mikä olisi lapsen edun kannalta oleellista. Onkin pohdittava, onko tarkoituksenmukaista tai lapsen edun mukaista, että kunta tekisi erityisen tuen päätöksen yksityisen hoidon tuella toteutetun varhaiskasvatuksen osalta. Varhaiskasvatuksen kontekstin huomioiminen on tärkeää lain valmistelussa. Esitetyssä lakiluonnoksessa kannatamme, että varhaiskasvatuksessa tuen suunnittelussa ja arvioinnissa käytetään lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa. Tällöin varhaiskasvatuksessa ei laadita lapselle erikseen pedagogista selvitystä ja lapsen pääasiallisena ja usein myös ainoana varhaiskasvatuksen asiakirjana säilyy varhaiskasvatussuunnitelma. Siten tuen vahvuuden muutokset, etenkin yleisestä tehostettuun eivät ole kiinni asiakirjoista, vaan muutoksia voidaan tehdä joustavasti ja lapsen tarpeen mukaan. Varhaiskasvatuksen tukea koskevassa selvityksessä (Heiskanen ym. 2021) nostettiin yhdeksi välttämättömäksi muutokseksi kehityksen ja oppimisen tuen toteutumisen kannalta lapsen tuen tiimin perustaminen varhaiskasvatusyksiköissä. Tätä asiaa ei kuitenkaan ole lakiluonnoksessa mainittu, eikä laki tällaise-naan edellytä tuen tiimin perustamista. Kehityksen ja oppimisen tuen johtamisesta lakiluonnos ei kerro mitään. Tällöin vastuukysymykset lapsen tuen toteutumisen osalta jäävät auki. Kuka vastaa siitä, että lapselle suunniteltu tuki toteu-tuu? On selvää, että varhaiskasvatuksen opettaja vastaa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmasta ja sen arvioimisesta. Lisäksi kukin ammattilainen vastaa suunnitelman toteuttamisesta lapsen ja varhaiskasvatusryhmän arjessa. Epäselvissä tilanteissa lakiluonnos ei määrittele riittävästi lapsen edun toteutumista, vrt. perusopetuslakiin kirjatut lapsen oikeudet ja rehtorin vastuut. Pykäläkohtaiset huomiot Varhaiskasvatuksen tavoitteet 3 §; esityksessä tai sen perusteluissa ei ole riittävästi selvitetty ja arvioitu, mitä inklusiivisuudella tarkoitettaan ja mitä se merkitsee ja minkälaisia vaikutuksia inklusiivisuuden periaatteella ja esityksessä ehdotetuilla tuenmuodoilla voi olla varhaiskasvatuksen arkeen. Esityksessä ei myöskään riittävän selkeästi tuoda julki, mitä pedagogisen tuen muotoja laadukas varhaiskasvatuksen arki pitää jo lähtökohtaisesti sisällään. 15 a § Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen; Esityksessä säännöksen ja perustelujen perusteella rajanveto eri tuen tasojen välillä on liian tulkinnanvaraista. Tämä voi johtaa suureen määrään lapsen edun kannalta tarpeettomia erityisen tuen päätöksiä. Oppimisen ja kehityksen tuen tarpeita on monenlaisia, eivätkä ne kaikki edellytä erityistä tukea. Lisäksi esityksessä todetaan, että tehostetun tuen osalta ratkaisun tekisi varhaiskasvatuksen opettaja tai erityisopettaja. Tämä tulisi lähtökohtaisesti rajata erityisopettajan päätäntävallan alle. 15 b § Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus; ”Lapselle annettava tuki voi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten varhaiskasvatuksen erityisopet-tajan antamaa konsultaatiota ja opetusta, varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiä tulkitsemis- ja avustamispalveluja tai apuvälineiden käyttöä.” Laadukas varhaiskasvatuksen pedagoginen arki sisältää jo huomattavan määrän pedagogisia toimia (mm. tukiviittomat, kuvat, kommunikaation apuvälineet jne.), joihin jokainen varhaiskasvatuksen asiakas on oikeutettu. Nämä pedagogiset tuen muodot laadukkaan varhaiskasvatuksen osalta tulisi auki kirjoittaa esitykseen. Tarvitaan tarkempi määrittely siitä, mihin lapsella on oikeus kullakin tuen portaalla, jotta tasa-arvoinen tuen toteuttaminen ja arviointi on mahdollista. Lapsen tuen toteuttamiseen osallistuvat kaikki lapsen kanssa toimivat ammattilaiset ja tuen toteuttamisen tulee tapahtua ensisijaisesti osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa eli inklusiivisten periaatteiden mukaisesti. Erityisopetuksesta vastaa varhaiskasvatuksen erityisopettaja. 15 c § Tuen tarpeen arviointi; ”Varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tar-peen, tukitoimenpiteiden ja niiden toteuttamisen arviointiin tarpeen mukaan.” Lakiin tulee muuttaa tämä muotoon, varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden ja niiden toteuttamisen arviointiin. Näin varmistetaan tuen suunnitelmallisuus ja oikeanlaiset pedagogiset ratkaisut. Tämä lisää lasten tasa-arvoista tuen saamista. 15 d § Päätös annetavasta tuesta; Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 15 d §, jossa säädetään erityisestä tuesta annettavasta päätöksestä. Päätöksessä tulisi mainita lapselle annettavan tuen muodot ja tukipalvelut. Lain perustelujen mukaan tarkempi tuen käytännön toteuttaminen, esimer-kiksi pedagogiset keinot ja toteuttamistapojen intensiivisyys kirjattaisiin lapsen varhaiskasvatus-suunnitelmaan. Hallintopäätöksen sisällöstä säädetään hallintolain 44§:ssä. Säännös edellyttää, että hallintopäätöksestä ilmenee mm. yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu. Lakiesityksessä tulee selkeyttää hallintopäätöksen ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan tehtävien kirjaus-ten välistä suhdetta. Lakiluonnoksen perusteella jää myös epäselväksi, onko lapsella oikeus saada tukea, mikäli huoltaja kieltää tuen antamisen. Jos on, tulee laissa määritellä, mitä tuen muotoja ja tukipalveluita oikeus koskee, vrt. perusopetuslakiin kirjattu lapsen oikeus tukiopetukseen ja osa-aikaiseen erityisopetukseen. 23 § Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma; ”Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan on kirjatta-va tavoitteet lapsen varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevalla tavalla sekä toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi. Lisäksi suunnitelmaan kirjataan lapsen tuen toteuttaminen 15 b §:n mukaisesti. - - - Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista ja tarkoituksenmukaisuutta on arvioitava, ja suunnitelma on tarkistettava vähintään kerran vuodessa. Tätä useammin se on tarkistettava, jos lapsen tarpeet sitä edellyttävät.” Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattava tuen vaikuttavuuden ja toteutuneiden tukitoimien arviointi tulee lisätä lakiluonnokseen. Tuen vaikuttavuuden arviointi vahvistaa pedagogista näkökulmaa lapsen (tehostetun ja erityisen) tuen järjestämisessä. Tuen järjestämisen alkuvaiheessa painottuu hyvin suunniteltu ja toteutettu, laadukas varhaiskasvatuksen pedagoginen toiminta, jonka laatua/vaikuttavuutta tulee myös arvioida. 35§ Päiväkodin henkilöstön mitoitus; ”Jos päiväkodissa on yksi tai useampi vammainen tai 15 a §:n 2 tai 3 momentin mukaisen tuen tarpeessa oleva lapsi, on tämä otettava huomioon lasten taikka 1 momentissa tarkoitettujen henkilöitten lukumäärässä. Avustajaa ei lueta 1 momentissa tarkoitettuun mitoitukseen.” Tällaisenaan kirjaus ei ohjaa sitä, miten päiväkotiryhmän lapsimäärässä tai henkilöstön määrässä otetaan huomioon tukea tarvitsevien lasten määrä. Varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrästä ei myöskään ole mainintaa. Nykylain sanamuoto siitä, että kunnan käytettävissä on oltava varhaiskas-vatuksessa esiintyvää tarvetta vastaavasti varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluja, on riittämätön. Miten tarve määritellään? Erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla tulee olla oikeus erityisopettajan antamaan opetukseen ja vähin-tään tämä tulee huomioida varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrässä ja/tai erityisopettajien toimenkuvassa. Kun mitään määritelmiä ei ole, on maanlaajuinen vaihtelu todella suurta. Varhaiskas-vatuksen tukea koskevan selvityksen mukaan (Heiskanen ym. 2021) eri kunnissa on yhtä varhais-kasvatusopettajaa kohden 0–3000 lasta. Vaihtelu määrän osalta on liian kirjavaa. Lausunnon keskeinen sisältö: Varhaiskasvatuslain muuttamisen tavoitteena on säätää yhtenäinen tuen malli, joka yhdenmukaistaa oppimisen tukea esi- ja perusopetuksen välillä. Varhaiskasvatuslaissa ei ole säädöksiä, millaiseen tukeen lapsi on vähintään oikeutettu varhaiskasvatuksessa, kun tuen tarve ilmenee. Lakimuutos tulee kirjata vähintään samalla tarkkuudella kuin perusopetuslaki, mikäli lapsen oikeutta saada tukea sekä lapsen yhtenäistä kasvun ja opin polkua myös tuen osalta halutaan kehittää paremmaksi ja valtakunnan tasolla yhtenevämmäksi. Varhaiskasvatuslakiin ollaan säätämässä tuen kolmiportaisuudesta, mutta sääntelystä puuttuu selkeä ero tuen portaiden väliltä. Sama ongelma on tällä hetkellä myös perusopetuksen lainsäädännössä. Inkluusio -käsitteen monitulkintaisuus aiheuttaa ongelmia ja erilaisia tuen toteutumisen tapoja varhaiskasvatuksen arjessa. Inkluusio -käsitettä käytettäessä on tärkeä määritellä täsmällisesti, että lapsella on oikeus varhaiskasvatuksen ja tuen toteutumiseen myös pienryhmässä tai eritysryhmässä, jos niiden toteutus tapahtuu inkluusion periaatteiden mukaisesti. Tällaisenaan lakiluonnos ei vielä poista nykyisiä kuntien välisiä eroja tuen järjestämisen tavoissa, eikä varmista lapsen oikeutta saada tarvitsemaansa tukea, riippumatta siitä, missä kunnassa hän asuu. Ilman täsmennyksiä laki ei tällaisenaan juurikaan muuttaisi tuen järjestelyjen ja toteuttamisen nykykäytäntöjä. Esitetyssä lakiluonnoksessa kannatamme, että varhaiskasvatuksessa, tuen suunnittelussa ja arvioinnissa käytetään lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa perusopetuksen pedagogisten asiakirjojen sijaan. Tällöin varhaiskasvatuksessa ei laadita lapselle erikseen pedagogista selvitystä. Laki velvoittaa jatkossa kaikkia, sekä kunnallisia että yksityisiä, varhaiskasvatuksen järjestäjiä ja siten nostaa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden astetta sekä lisää varhaiskasvatuksen ammattilaisten yhtei-siä toimintakäytäntöjä. Tämä on tärkeää inklusiivisuuden periaatteiden edistämiseksi. Lakiesitys lisää kuntien velvoitteita yksityisen varhaiskasvatuksen osalta, koska erityisen tuen päätöksestä vastaa lapsen varhaiskasvatuksen järjestämisestä vastuussa oleva kunta. Tämä lisää kunnissa resurssitarvetta yksityisen varhaiskasvatuksen ohjauksen, konsultoinnin ja erityisen tuen päätösvalmistelun sekä mahdollisten muutoksenhaun osalta. Haasteellisena luonnoksessa näyttäytyy kunnan rooli järjestäjänä ja mahdollisen erityisen tuen päätöksen tekijänä, asiakkaan hankkiessa varhaiskasvatuspalvelua yksityisen hoidon tuella, tällöin kyse ei ole enää kunnan järjestämästä varhaiskasvatuksesta ja siihen liittyvästä toiminnasta. Lakimuutokseen sisältyy useita tekijöitä, jotka tuottavat kunnille kustannusvaikutuksia. Lakimuutoksen valmistelun yhteydessä on arvioitu taloudellisia vaikutuksia. Perustelut eivät ole kattavia ja muutoksesta aiheutuvien lisäkustannusten arviointiin sekä laskentaan tulisi osallistaa kuntia ja tehdä sitä yhteistyössä kuntien kanssa. Merkittävä riskitekijänä on, että lisäkustannusten arviot ovat alimitoi-tettuja. Hallitus on sitoutunut kompensoimaan kunnille täysimääräisesti uusista tehtävistä aiheutu-vat kustannukset. Lisäksi tuen rakenteelliset muutokset haastavat kuntia pätevän henkilöstön saa-tavuuden osalta. Koulutetuista varhaiskasvatuksen erityisopettajista on pulaa. Tämä edellyttäisi eri-tyisopettajien koulutusmäärien lisäystä. Tampereen seudun varhaiskasvatusjohtajat 10.6.2021 Minna Sillanpää, Nokia Marjo Vesa, Kangasala Sari Välilä, Pirkkala Mirva Ritari, Lempäälä Sari Koivisto, Orivesi Anne Mäki, Vesilahti Anu Mantere, Ylöjärvi Kehityksen ja oppimisen tuen johtamisesta lakiluonnos ei kerro mitään. Tällöin vastuukysymykset lapsen tuen toteutumisen osalta jäävät auki. Kuka vastaa siitä, että lapselle suunniteltu tuki toteutuu? On selvää, että varhaiskasvatuksen opettaja vastaa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmasta ja sen arvioimisesta. Lisäksi kukin ammattilainen vastaa suunnitelman toteuttamisesta lapsen ja varhaiskasvatusryhmän arjessa. Epäselvissä tilanteissa lakiluonnos ei määrittele riittävästi lapsen edun toteutumista, vrt. perusopetuslakiin kirjatut lapsen oikeudet ja rehtorin vastuut. Pykäläkohtaiset huomiot Varhaiskasvatuksen tavoitteet 3 §; esityksessä tai sen perusteluissa ei ole riittävästi selvitetty ja arvioitu, mitä inklusiivisuudella tarkoitettaan ja mitä se merkitsee ja minkälaisia vaikutuksia inklusiivi-suuden periaatteella ja esityksessä ehdotetuilla tuenmuodoilla voi olla varhaiskasvatuksen arkeen. Esityksessä ei myöskään riittävän selkeästi tuoda julki, mitä pedagogisen tuen muotoja laadukas var-haiskasvatuksen arki pitää jo lähtökohtaisesti sisällään. 15 a § Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen; Esityksessä säännöksen ja perustelujen perusteella rajanveto eri tuen tasojen välillä on liian tulkinnanvaraista. Tämä voi johtaa suureen määrään lapsen edun kannalta tarpeettomia erityisen tuen päätöksiä. Oppimisen ja kehityk-sen tuen tarpeita on monenlaisia, eivätkä ne kaikki edellytä erityistä tukea. Lisäksi esityksessä tode-taan, että tehostetun tuen osalta ratkaisun tekisi varhaiskasvatuksen opettaja tai erityisopettaja. Tämä tulisi lähtökohtaisesti rajata erityisopettajan päätäntävallan alle. 15 b § Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus; ”Lapselle annettava tuki voi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten varhaiskasvatuksen erityisopet-tajan antamaa konsultaatiota ja opetusta, varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiä tulkitse-mis- ja avustamispalveluja tai apuvälineiden käyttöä.” Laadukas varhaiskasvatuksen pedagoginen arki sisältää jo huomattavan määrän pedagogisia toimia (mm. tukiviittomat, kuvat, kommunikaation apuvälineet jne.), joihin jokainen varhaiskasvatuksen asiakas on oikeutettu. Nämä pedagogiset tuen muodot laadukkaan varhaiskasvatuksen osalta tulisi auki kirjoittaa esitykseen. Tarvitaan tarkempi määrittely siitä, mihin lapsella on oikeus kullakin tuen portaalla, jotta tasa-arvoinen tuen toteuttaminen ja arviointi on mahdollista. Lapsen tuen toteuttamiseen osallistuvat kaikki lapsen kanssa toimivat ammattilaiset ja tuen toteuttamisen tulee tapahtua ensisijaisesti osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa eli inklusiivisten periaatteiden mukaisesti. Erityisopetuksesta vastaa varhaiskasvatuksen erityisopettaja. 15 c § Tuen tarpeen arviointi; ”Varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tar-peen, tukitoimenpiteiden ja niiden toteuttamisen arviointiin tarpeen mukaan.” Lakiin tulee muuttaa tämä muotoon, varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tar-peen, tukitoimenpiteiden ja niiden toteuttamisen arviointiin. Näin varmistetaan tuen suunnitelmalli-suus ja oikeanlaiset pedagogiset ratkaisut. Tämä lisää lasten tasa-arvoista tuen saamista. 15 d § Päätös annetavasta tuesta; Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 15 d §, jossa säädetään erityisestä tuesta annettavasta päätöksestä. Päätöksessä tulisi mainita lapselle annettavan tuen muodot ja tukipalvelut. Lain perustelujen mukaan tarkempi tuen käytännön toteuttaminen, esimer-kiksi pedagogiset keinot ja toteuttamistapojen intensiivisyys kirjattaisiin lapsen varhaiskasvatus-suunnitelmaan. Hallintopäätöksen sisällöstä säädetään hallintolain 44§:ssä. Säännös edellyttää, että hallintopäätöksestä ilmenee mm. yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu. Lakiesityk-sessä tulee selkeyttää hallintopäätöksen ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan tehtävien kirjaus-ten välistä suhdetta. Lakiluonnoksen perusteella jää myös epäselväksi, onko lapsella oikeus saada tukea, mikäli huoltaja kieltää tuen antamisen. Jos on, tulee laissa määritellä, mitä tuen muotoja ja tukipalveluita oikeus kos-kee, vrt. perusopetuslakiin kirjattu lapsen oikeus tukiopetukseen ja osa-aikaiseen erityisopetukseen. 23 § Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma; ”Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan on kirjatta-va tavoitteet lapsen varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevalla tavalla sekä toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi. Lisäksi suunnitelmaan kirjataan lap-sen tuen toteuttaminen 15 b §:n mukaisesti. - - - Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista ja tarkoituksenmukaisuutta on arvioitava, ja suunnitelma on tarkistettava vähintään kerran vuodes-sa. Tätä useammin se on tarkistettava, jos lapsen tarpeet sitä edellyttävät.” Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattava tuen vaikuttavuuden ja toteutuneiden tukitoimien arviointi tulee lisätä lakiluonnokseen. Tuen vaikuttavuuden arviointi vahvistaa pedagogista näkökulmaa lapsen (tehostetun ja erityisen) tuen järjestämisessä. Tuen järjestämisen alkuvaiheessa painottuu hyvin suunniteltu ja toteutettu, laadukas varhaiskasvatuksen pedagoginen toiminta, jonka laatua/vaikuttavuutta tulee myös arvioi-da. 35§ Päiväkodin henkilöstön mitoitus; ”Jos päiväkodissa on yksi tai useampi vammainen tai 15 a §:n 2 tai 3 momentin mukaisen tuen tarpeessa oleva lapsi, on tämä otettava huomioon lasten taik-ka 1 momentissa tarkoitettujen henkilöitten lukumäärässä. Avustajaa ei lueta 1 momentissa tarkoi-tettuun mitoitukseen.” Tällaisenaan kirjaus ei ohjaa sitä, miten päiväkotiryhmän lapsimäärässä tai henkilöstön määrässä otetaan huomioon tukea tarvitsevien lasten määrä. Varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrästä ei myöskään ole mainintaa. Nykylain sanamuoto siitä, että kunnan käytettävissä on oltava varhaiskas-vatuksessa esiintyvää tarvetta vastaavasti varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluja, on riittämä-tön. Miten tarve määritellään? Erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla tulee olla oikeus erityisopettajan antamaan opetukseen ja vähin-tään tämä tulee huomioida varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrässä ja/tai erityisopettajien toimenkuvassa. Kun mitään määritelmiä ei ole, on maanlaajuinen vaihtelu todella suurta. Varhaiskas-vatuksen tukea koskevan selvityksen mukaan (Heiskanen ym. 2021) eri kunnissa on yhtä varhais-kasvatusopettajaa kohden 0–3000 lasta. Vaihtelu määrän osalta on liian kirjavaa. Lausunnon keskeinen sisältö: Varhaiskasvatuslain muuttamisen tavoitteena on säätää yhtenäinen tuen malli, joka yhdenmukaistaa oppimisen tukea esi- ja perusopetuksen välillä. Varhaiskasvatuslaissa ei ole säädöksiä, millaiseen tu-keen lapsi on vähintään oikeutettu varhaiskasvatuksessa, kun tuen tarve ilmenee. Lakimuutos tulee kirjata vähintään samalla tarkkuudella kuin perusopetuslaki, mikäli lapsen oikeutta saada tukea sekä lapsen yhtenäistä kasvun ja opin polkua myös tuen osalta halutaan kehittää paremmaksi ja valta-kunnan tasolla yhtenevämmäksi. Varhaiskasvatuslakiin ollaan säätämässä tuen kolmiportaisuudesta, mutta sääntelystä puuttuu sel-keä ero tuen portaiden väliltä. Sama ongelma on tällä hetkellä myös perusopetuksen lainsäädännös-sä. Inkluusio -käsitteen monitulkintaisuus aiheuttaa ongelmia ja erilaisia tuen toteutumisen tapoja varhaiskasvatuksen arjessa. Inkluusio -käsitettä käytettäessä on tärkeä määritellä täsmällisesti, että lapsella on oikeus varhaiskasvatuksen ja tuen toteutumiseen myös pienryhmässä tai eritysryhmässä, jos niiden toteutus tapahtuu inkluusion periaatteiden mukaisesti. Tällaisenaan lakiluonnos ei vielä poista nykyisiä kuntien välisiä eroja tuen järjestämisen tavoissa, eikä varmista lapsen oikeutta saada tarvitsemaansa tukea, riippumatta siitä, missä kunnassa hän asuu. Ilman täsmennyksiä laki ei tällai-senaan juurikaan muuttaisi tuen järjestelyjen ja toteuttamisen nykykäytäntöjä. Esitetyssä lakiluonnoksessa kannatamme, että varhaiskasvatuksessa, tuen suunnittelussa ja arvioin-nissa käytetään lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa perusopetuksen pedagogisten asiakirjojen si-jaan. Tällöin varhaiskasvatuksessa ei laadita lapselle erikseen pedagogista selvitystä. Laki velvoittaa jatkossa kaikkia, sekä kunnallisia että yksityisiä, varhaiskasvatuksen järjestäjiä ja siten nostaa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden astetta sekä lisää varhaiskasvatuksen ammattilaisten yhtei-siä toimintakäytäntöjä. Tämä on tärkeää inklusiivisuuden periaatteiden edistämiseksi. Lakiesitys lisää kuntien velvoitteita yksityisen varhaiskasvatuksen osalta, koska erityisen tuen päätöksestä vastaa lapsen varhaiskasvatuksen järjestämisestä vastuussa oleva kunta. Tämä lisää kunnissa resurssitarvet-ta yksityisen varhaiskasvatuksen ohjauksen, konsultoinnin ja erityisen tuen päätösvalmistelun sekä mahdollisten muutoksenhaun osalta. Haasteellisena luonnoksessa näyttäytyy kunnan rooli järjestä-jänä ja mahdollisen erityisen tuen päätöksen tekijänä, asiakkaan hankkiessa varhaiskasvatuspalvelua yksityisen hoidon tuella, tällöin kyse ei ole enää kunnan järjestämästä varhaiskasvatuksesta ja siihen liittyvästä toiminnasta. Lakimuutokseen sisältyy useita tekijöitä, jotka tuottavat kunnille kustannusvaikutuksia. Lakimuutok-sen valmistelun yhteydessä on arvioitu taloudellisia vaikutuksia. Perustelut eivät ole kattavia ja muu-toksesta aiheutuvien lisäkustannusten arviointiin sekä laskentaan tulisi osallistaa kuntia ja tehdä sitä yhteistyössä kuntien kanssa. Merkittävä riskitekijänä on, että lisäkustannusten arviot ovat alimitoi-tettuja. Hallitus on sitoutunut kompensoimaan kunnille täysimääräisesti uusista tehtävistä aiheutu-vat kustannukset. Lisäksi tuen rakenteelliset muutokset haastavat kuntia pätevän henkilöstön saa-tavuuden osalta. Koulutetuista varhaiskasvatuksen erityisopettajista on pulaa. Tämä edellyttäisi eri-tyisopettajien koulutusmäärien lisäystä. Tampereen seudun varhaiskasvatusjohtajat 10.6.2021 Minna Sillanpää, Nokia Marjo Vesa, Kangasala Sari Välilä, Pirkkala Mirva Ritari, Lempäälä Sari Koivisto, Orivesi Anne Mäki, Vesilahti Anu Mantere, Ylöjärvi
      • Oppimaa Oy, Lehtimäki Helena
        Päivitetty:
        10.6.2021
        • Vastuutyöntekijä/vastuutyöntekijäpari varhaiskasvatuksen kolmiportaisessa tuessa Kolmiportaisen mallin esittelyssä tehostetun ja erityisen tuen erot vaatisivat tarkempaa määrittelyä. Kun erityistä tukea harkitaan, on todennäköistä, että lapsi ja perhe tarvitsevat myös muita palveluja varhaiskasvatuksen tukipalvelujen lisäksi. Jotta lapsi ja perhe saavat avun oikea-aikaisesti ja koordinoidusti ottaen huomioon myös sosiaali- ja terveyspalvelut, ehdotamme, että kullekin tuen portaalle määritellään vastuuhenkilöt seuraavasti: Yleinen tuki: lapsiryhmän varhaiskasvatuksen opettaja Tehostettu tuki: (konsultoiva) varhaiskasvatuksen erityisopettaja Erityinen tuki: vastuutyöntekijäpari: sivistyspalveluiden/varhaiskasvatuksen vastuutyöntekijä ja perheiden vastuutyöntekijä sote-palveluista yhdessä Ottamalla huomioon lapsen ja perheen tilanne sekä palveluiden tarve kokonaisuutena lapsi saa paremmat mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä. Vastuutyöntekijän tai rinnallakulkijan tarve on noussut esiin usein koulutuspalvelujemme palautteissa varhaiskasvatukseen liittyvässä koulutuksessa. Kun varhaiskasvatuksen ja sote-palveluiden vastuutyöntekijäpari koordinoi erityisen tuen toimia yhdessä, ero tehostettuun tukeen korostuu. Helena Lehtimäki, kouluttaja Oppimaa-verkkokurssit
      • Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry
        Päivitetty:
        10.6.2021
        • Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta kolmiportaisen tuen mallin kehittämiseksi ja kirjaamiseksi lakiin. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi varhaiskasvatuslakia siten, että siinä säädettäisiin varhaiskasvatuksessa olevan lapsen oikeudesta tarvitsemaansa tukeen sekä varhaiskasvatuksessa annettavan tuen rakenteesta. Ehdotuksen keskeinen tavoite vahvistaa lapsen lakisääteistä oikeutta tarvitsemaansa tukeen on erittäin kannatettava, jotta yhdenvertaisuus voidaan taata kunnasta ja toimipisteestä riippumatta. Nykyisin paikallisesti vaihtelevat käytännöt ovat aiheuttaneet sen, että lasten oikeus tukeen ei ole toteutunut yhdenvertaisesti. On tärkeää varmistaa, että jokaisella lapsella on yhtäläiset mahdollisuudet saada tarvitsemaansa tukea. Varhaiskasvatuksen laadun turvaamiseksi, yhdenvertaisen oppimisen mahdollistamiseksi ja henkilöstön jaksamisen varmistamiseksi, on hyvä suuntaus että tarkennetaan lapsen lainmukaista oikeutta saada tarvitsemansa tukea varhaiskasvatuksessa. Kehittämistyön lähtökohtana on ollut lapsen oikeus oikea-aikaiseen, riittävään ja tarkoituksenmukaiseen tukeen. On hyvä, että erityistä tukea tarvitsevien lasten osalta säädöksiä täsmennetään. Lain tulisi myös määritellä täsmälliset suhdeluvut varhaiskasvatuksen ja opetuksen tarjoajien yksiköihin ryhmäkohtaisesti. Kasvatus-, ohjaus- ja opetushenkilöstöä tulee voida osoittaa täysimääräinen määrä kuhunkin ryhmään sen mukaisesti, kuinka monta tukea tai erityistä tukea tarvitsevaa lasta ryhmässä on. Lakiesitys pyrkii selkeyttämään jo olemassa olevien keinojen käyttöä, ja painottaa varhaiskasvatuksen järjestäjän vastuuta tukitoimien järjestämisessä. Jotta tukitoimet lasten tuen takaamiseksi voidaan järjestää, palveluiden saatavuus on varmistettava oikealla henkilöstömäärällä, mikä tarkoittaa monissa kunnissa lisähenkilöstön palkkausta ja kouluttamista. Samalla kun erityistä tukea tarvitsevan lapsen oikeus lakisääteiseen tukeen varmistetaan, tulee huolehtia myös siitä, että varhaiskasvatuksen työntekijöillä on riittävät resurssit antaa huomiota myös muille samassa varhaiskasvatusryhmässä oleville lapsille. Kun ryhmässä on integroituna erityistä tukea tarvitseva lapsi, ei suhdeluku 1/7 ole enää riittävä, vaan tarvitaan lisää koulutettua henkilöstöä ryhmään. JHL:n jäsenistöllä varhaiskasvatuksen etulinjassa on jatkuva huoli käsiparien riittämisestä varhaiskasvatusyksiköissä, sillä koulutettua henkilökuntaa on jo nyt liian vähän. Varhaiskasvatuksen ammattilaisten työkuorma on raskas ja tietyillä alueilla avoimiin työtehtäviin on vaikea saada ammattilaisia. Varhaiskasvatuksen laadun ja erityisen tuen takaamiseksi on ensisijaisen tärkeää huolehtia varhaiskasvatushenkilöstön tukemisesta ja jaksamisesta. JHL haluaa myös tuoda vahvasti henkilöstörakenteen ja koulutuksellisen epäkohdan henkilöstörakenteessa. Inkluusion osalta on tärkeää, että sen parissa työskentelevä ammattilainen saa kattavan koulutuksen ja aidosti aikaa työhönsä. Puutteellisesti toteutettuna inkluusio paitsi kuormittaa henkilöstöä, on myös pois muulta lapsiryhmältä. Erityisen tuen ja inkluusion osalta laissa tulee selkeästi määritellä lapsen oikeus tukeen, ja että tuen toteutumiseksi vaadittava tarpeellinen määrä pätevää henkilöstöä tosiasiallisesti on aina läsnä lapsiryhmässä. Selkeät säädökset tarvitaan, jotta varhaiskasvatukseen osallistuminen sekä tukee erityistä tukea tarvitsevan lapsen kasvua, että mahdollistaa koko ryhmän oikeuden laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Tällä hetkellä säädökset antavat kunnille ja varhaiskasvatus- ja koulutusyksiköille mahdollisuuden tulkita lain määritelmän hyvin omaehtoisesti, ja tuen toteutumisessa on nyt suuria alueellisia eroja, mikä asettaa lapset eriarvoiseen asemaan. Käytännön tasolla varhaiskasvatusyksiköissä on muodostunut ongelmaksi se, että erityistä tukea tarvitsevat lapset sijoitetaan isoihin ryhmiin, mutta tuki ei välttämättä seuraa mukana tarvittavalla tavalla. Varhaiskasvatusyksikön henkilöstö tulisi mitoittaa de facto siten, että lain mukainen määrä kasvatushenkilökuntaa on kussakin ryhmässä läsnä, ja lisäksi huomioidaan lisäresurssin tarve, mikäli ryhmässä on erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Liian pienillä resursseilla varhaiskasvatusyksiköiden henkilöstö uupuu ja varhaiskasvatuksen laatu kärsii. JHL pitää tärkeänä, että varhaiskasvatuksen työntekijöiden osaamisesta ja riittävyydestä huolehditaan. Työnantajien tulee ulottaa henkilöstön lisäkoulutus ja resursoinnin tarkastelu myös ryhmäavustajien ja lastenhoitajien täydennyskoulutukseen, ja tarkistaa henkilöstön riittävyys sekä lapsiryhmien koko tukea tarvitsevien lasten ryhmissä. LAUSUNNON KESKEINEN SISÄLTÖ JHL painottaa, että on välttämätöntä varata riittävästi resursseja lain toimeenpanemiseksi. Kun lapselle annetaan päätös tuesta, on varmistettava, että päätöksen mukana seuraa myös tarvittava resurssi tuen toteuttamiseksi. Varhaiskasvatusyksiköissä on siksi lisättävä ryhmäkohtaisia henkilöstömääriä, sekä panostettava vahvasti henkilöstön lisäkoulutuksiin. Ehdotuksella tavoitellaan myös vahvempaa lainsäädännöllistä jatkumoa varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen, joten on tärkeää, että inkluusion myötä lapselle myönnetty tuki jatkuu saumattomana varhaiskasvatuksesta koulupolulle. Kunnille tulee siksi korvata erityisen tuen kulut täysimääräisinä. Lisätietoja: Hanna Takolander koulutuspoliittinen asiantuntija Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry
      • Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia
        Päivitetty:
        10.6.2021
        • Lausunnon keskeinen sisältö Varhaiskasvatuslakiin esitettävässä uudessa 3 a luvussa säädettäisiin lapsen oikeudesta varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen, annettavasta tuesta ja tuen toteutuksesta sekä tuen tarpeen arvioinnista, hallintopäätöksen antamisesta sekä muutoksenhausta. Uusia tukimuotoja ei esitetä, vaan käytössä olevien keinojen suunnitelmallisempaa hyödyntämistä. Näin esitys on lähinnä rakenteellinen uudistus, jolloin edelleen käytännöt tuen sisällöissä voisivat poiketa toisistaan eri kunnissa. Esityksessä kuvattu monialainen yhteistyö esim. sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa tarkoittaisi edelleen varhaiskasvatuksen ulkopuolisten asiantuntijoiden varhaiskasvatuksen ammattilaisille antamaa lapsen tukeen liittyvää konsultaatiota ja ohjausta eikä välttämättä omassa lapsiryhmässä toteuttavaa hyvinvoinnin jatkuvaa ja säännöllistä tukea, mikä ei tue esityksessä mainittujen inklusiivisten periaatteiden toteutumista. Kuntien ratkaistavaksi jää se, miten lapsen tarvitsema tuki järjestetään sekä se, miten yleiskatteellinen valtionosuus kohdennetaan. Tällöin ei ole mahdollista varmistaa yhdenmukaista laatua varhaiskasvatuksessa, kun otetaan huomioon se, että varhaiskasvatuksen laatuun tosiasiassa vaikuttavat olennaisesti käytettävissä oleva henkilöstö ja sen osaaminen sekä lisäksi se, miten varhaiskasvatukselle asetettuja tavoitteita ja sisältöjä käytännössä toteutetaan. Yleistä Talentia kannattaa esityksen tavoitteita, joilla on tarkoitus vahvistaa varhaiskasvatuksessa olevan lapsen oikeutta tarvitsemaansa tukeen sekä selkiyttää varhaiskasvatuksessa annettavan tuen rakennetta. Talentian pitää tärkeänä, että varhaiskasvatuspalveluiden piirissä lapsi ja perhe saa tukea ajoissa ja näin voidaan estää ongelmien paheneminen. Varhaiskasvatus on yhteiskunnallinen palvelu, jolla on monia tehtäviä. Yhtenä varhaiskasvatuksen tehtävä on edistää lasten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja ehkäisee syrjäytymistä. Perustuslakivaliokunta on jo aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että varhaiskasvatusta koskevaa sääntelyä on ensisijaisesti arvioitava perustuslain 19 §:n 3 momentissa tarkoitettuna sosiaalipalveluna. Valiokunnan mukaan tämä lähtökohta ei ole muuttunut, vaikka lainsäädännössä varhaiskasvatusta käsitellään terminologisesti päivähoidon asemesta varhaiskasvatuksena ja se on hallinnollisesti siirretty sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle, sillä perustuslain terminologia on autonominen suhteessa tavallisessa lainsäädännössä tehtäviin luokitteluihin. Varhaiskasvatus toteuttaa valiokunnan näkemyksen mukaan perustuslain 19 §:n 3 momentissa asetettua velvollisuutta turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistää väestön terveyttä sekä tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. (PeVL 17/2018 vp.) Lakiin esitetään lisättäväksi uusi 3 a luku. Luvussa säädettäisiin lapsen oikeudesta varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen, annettavasta tuesta ja tuen toteutuksesta sekä tuen tarpeen arvioinnista, hallintopäätöksen antamisesta sekä muutoksenhausta. Esityksessä ei ehdoteta uusien tukimuotojen luomista, vaan nykyisinkin käytössä olevien keinojen suunnitelmallisempaa käyttämistä. Tältä osin esitys on Talentian mielestä lähinnä rakenteellinen uudistus eikä välttämättä korjaa nykytilannetta, jossa käytännöt tuen sisällöissä eroaisivat edelleen eri kunnissa. Lisäksi säätämättä jää edelleen, kuinka nopeasti tuen tulisi järjestyä (lukuun ottamatta 15a§ 1 momenttia) ja tämän vuoksi välittömästi saatavilla olevat tukitoimet voisivat edelleen vaihdella kunnittain. Koronakriisin myötä on entistä enemmän tullut esille, että hyvinvointi ja oppiminen kulkevat käsi kädessä. Hyvinvoinnin perusta rakentuu lapsuudessa. Lasten ja nuorten suotuisten kasvuedellytysten tukeminen on lähtökohtana pitkäjänteiselle hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyölle. Siksi on tärkeää, että esityksessä tuotaisiin selkeästi ilmi se, miten varhaiskasvatusikäisten oikeutta hyvinvoinnin tukeen vahvistetaan. Esityksen mukaan annettava tuki tarkoittaisi pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä. Uusi varhaiskasvatuslaki (540/2018) ja varhaiskasvatusasetus (753/2018) tulivat voimaan 1.9.2018. Lain tavoitteena on selkiyttää eri tiede- ja osaamistaustasta tulevan henkilöstön tehtäviä ja tätä tukee myös uudet tehtävänimikkeet (mm. varhaiskasvatuksen opettaja ja varhaiskasvatuksen sosionomi). Samalla pyritään turvaamaan moniammatillinen yhteistyö niin, että eri koulutustaustoista tulevia ammattilaisia on kaikissa päiväkodeissa ja että uudet tehtävänimikkeet toisivat paremmin esiin henkilöstön moniammatillista osaamista. Tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa toteuttavia hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden antama ohjaus ja konsultaatio. Lapsen tuki voi edellyttää henkilöstön erityispedagogisen tai sairaanhoidollisen osaamisen vahvistamista tai monialaista yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2018.) Varhaiskasvatuksen järjestämisen periaatteena on inklusiivisuus. Lausunnolla olevan esityksen mukaan inkluusioon liittyy varhaiskasvatuksen järjestämisen paikka, lähipalveluperiaate eli se, että tuki toteutetaan siellä missä lapsi olisi muutenkin, mutta myös mm. varhaiskasvatuksen järjestämisen edellytykset ja toiminnan lopputulos, jossa tavoitteena on lapsen sosiaalinen ja moninainen osallisuus, sitoutuneisuus ja oppiminen. Inklusiivisten periaatteiden mukaisesti jokaisella lapsella on lähtökohtaisesti oikeus lähipalveluna ja omassa lapsiryhmässään toteutuvaan varhaiskasvatukseen ja siellä toteutuvaan kehityksen ja oppimisen sekä hyvinvoinnin tukeen. Kuitenkin esityksessä edelleen monialainen yhteistyö esim. sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa tarkoittaisi varhaiskasvatuksen ulkopuolisten asiantuntijoiden varhaiskasvatuksen ammattilaisille antamaa lapsen tukeen liittyvää konsultaatiota ja ohjausta, ei välttämättä omassa lapsiryhmässä toteuttavaa hyvinvoinnin jatkuvaa ja säännöllistä tukea. Oikeus varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen (luku 3) 15 a §. Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen. Pykälän 2 momentin mukaan, jos 1 momentissa tarkoitettu tuki ei olisi riittävää tai lapsi tarvitsee vahvempaa tukea, olisi tukea tehostettava matalalla kynnyksellä lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Tuen tehostaminen tapahtuisi varhaiskasvatuksen henkilöstön ratkaisusta, lapsen ryhmän henkilöstön ja huoltajien kanssa käydyn keskustelun pohjalta. Ratkaisun tuen tehostamisesta tekisi varhaiskasvatuksen opettaja tai erityisopettaja. Sääntelyssä on selkeyttämisen tarvetta, sillä lapsen oikeuksia turvaavaa velvollisuutta tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. (PeVL 17/2018 vp.) Sääntely kiinnittyy liikaa erityispedagogiikan, rakenteellisiin tai hoidolliseen näkökulmaan. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteessa, jossa 2 momentissa tarkoitettu tuki ei olisi riittävää tai lapsi tarvitsisi tukea vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymisestä tai muusta oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta johtuen. Tällöin tukea olisi annettava yksilöllisesti suunniteltuna erityisenä tukena. Erityisestä tuesta olisi tehtävä ehdotetun 15 d §:n mukainen hallintopäätös. Esitetyn pykälän 2 ja 3 momenttia tulee selkeyttää siten, että laissa säädettäisiin määräajat tuen järjestämiseen ja saavutettavuuteen. 15 b §. Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus. Pykälän 1 momentin mukaan tuki voisi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten erityisopettajan palveluja ja monialaista yhteistyötä. Monialainen yhteistyö tarkoittaisi varhaiskasvatuksen ulkopuolisten asiantuntijoiden varhaiskasvatuksen ammattilaisille antamaa lapsen tukeen liittyvää konsultaatiota ja ohjausta. Vaikka esityksen muotoilu ei ole tyhjentävä, se on kapealainen eikä toteuta 3 §:ään lisättävää inklusiivisen periaatteiden toteutumista. Tältäkin osin sääntely ei huomioi lapsen oikeuksia turvaavaa velvollisuutta tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. (PeVL 17/2018 vp.) 15 c §. Tuen tarpeen arviointi. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on pedagoginen asiakirja, joka tehdään voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti kaikille varhaiskasvatuksessa oleville lapsille. Pykälän 2 momentin mukaan varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuisi lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden tai niiden toteuttamisen arviointiin tarpeen mukaan. Momentti vastaisi voimassa olevan lain 23 §:n 2 momentin sääntelyä. Pykälän 3 momentin mukaan lapsen tuen tarpeen arviointiin voisivat osallistua lapsen kehitystä ja oppimista tukevat muut viranomaiset, asiantuntijat ja muut tarvittavat tahot. Varhaiskasvatuslaissa ja varhaiskasvatussuunnitelmassa tulee määrätä tarkemmin lapsi- ja perhekohtaisesta hyvinvointityöstä palveluiden järjestämisen, toteuttamisen ja kehittämisen osalta. Lapsen tuen tarpeen arviointi tapahtuu arjen toiminnassa, jossa tunnistetaan myös lapsen toimintaympäristöjen vaikutuksia lapsen kehitykselle, oppimiselle ja hyvinvoinnille. Entistä enemmän varhaiskasvatuksessa tulee huomioida myös lasten, lapsiryhmien ja perheiden kulttuurinen moninaisuus ja sen vaikutukset lapsen tarvitsemaan tukeen. Lapsen hyvinvoinnin tuki tulee kirjata osaksi lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa. Tässä tehtävässä tulee hyödyntää varhaiskasvatuksen sosionomi (AMK) osaamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen Varhaiskasvatuksen koulutuksen kehittämisfoorumi on todennut kehittämisohjelmassaan (OKM 2021:3), että varhaiskasvatuksessa lapsille ja lapsiperheille annettava tuki on laaja, jossa tarvitaan sosiaalipoliittiselle, kasvatuspsykologiselle, pedagogiselle ja erityispedagogiselle tietoperustalle rakentuvaa osaamista. 15 c §:ssä tuen tarpeen arvioinnissa tulee käyttää esitettyä laajemmin päiväkodin monialaista osaamista. Näin voidaan vahvistaa varhaiskasvatuksen inkluusion periaatetta ja oikea-aikainen tuki toteutetaan osana lähipalvelua ja osana lapsen omaa lapsiryhmää hyödyntäen myös varhaiskasvatuksen sosionomin osaamista. Edellä mainittu varhaiskasvatuksen koulutuksen kehittämisfoorumin linjasi varhaiskasvatuksen eri tutkintokoulutusten yhteistä ja eriytynyttä osaamista. Varhaiskasvatuksen sosionomin eriytyneiksi osaamisvaatimuksista tunnistettiin mm. - tuntee ja tunnistaa lasten ja perheiden hyvinvointiin ja voimavaroihin vaikuttavia tekijöitä sekä osaa vahvistaa lasten ja perheiden hyvinvointia ja voimavaroja. - tuntee lasten ja perheiden hyvinvoinnin varmistavat palvelut ja tukitoimet, tunnistaa näiden tarpeen ja osaa ohjata lapsia ja perheitä tarvittavien palvelujen ja tukitoimien piiriin. - osaa vastata lapsiryhmän osalta erityisesti perhetyön ja ehkäisevän lastensuojelutyön suunnittelusta, toteuttamisesta ja kehittämisestä. - osaa toimia varhaiskasvatuksen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyössä ja - osaa tukea ja ohjata lapsiryhmän henkilöstöä sosiaali- ja terveyspalveluiden, erityisesti perhetyön ja ehkäisevän lastensuojelun tahojen kanssa tehtävässä yhteistyössä. Huomiona vielä, että ko. pykäläesityksen yksityiskohtaiset perustelut ovat jääneet keskeneräisiksi (s. 29). 15 d §. Päätös annettavasta tuesta. Pykälä olisi nykytilaan nähden uusi ja kannatettava. 35 §. Päiväkodin henkilöstön mitoitus. Lapsen tuen tarve huomioitaisiin mitoituksessa nykytilan mukaisesti. Mitoitusta koskevaa sääntelyä ei tältä osin esitetä muutettavaksi. Sivistysvaliokunta on lausunnossaan (SiVM 1/2021 vp), että jatkossa on hyvä arvioida mahdollisuutta selkeyttää lainsäädännössä osapäiväisten (alle 5 tunnin osallistuminen) ja samaa paikkaa käyttävien osa-aikaisesti osallistuvien lasten määritelmää. Tarpeellista on myös arvioida sitä, tarkastellaanko suhdeluvun toteutumista esim. toimipaikka-, ryhmä- tai päiväkotikohtaisesti. Ehdotettu tarkennus ei tuo nykytilaan välttämättömiä muutoksia, vaan mitoitusta koskeva sääntelyä tulisi tarkentaa selkeämmin. Positiivisen diskriminaation määrärahat tulee saada pysyväksi osaksi kuntien valtionosuuksia. Näin voidaan pitkäjänteisesti ennaltaehkäistä sosiaalisten ongelmien kasautumista, lisätä koulutuksellista tasa-arvoa ja sosiaalista tasapainoa eri alueiden kesken panostaen esimerkiksi osaavan resurssihenkilöstön palkkaamiseen. Työn tavoitteena tulee olla lapsen hyvinvoinnin ja myönteisen kehityksen tukeminen: ennaltaehkäisevää ja yhteistöllisyyttä tukevaa työtä yhteistyössä vanhempien, varhaiskasvatuksen henkilökunnan ja muiden lapsen verkostoon kuuluvien kanssa. Esityksen taloudellisista vaikutuksista Lainvalmistelun yhteydessä on arvioitu, että palkkaamalla kuntiin esimerkiksi 100 varhaiskasvatuksen erityisopettajaa, varhaiskasvatuksen opettajaa ja 100 varhaiskasvatuksen avustajaa, kustannuksia syntyisi arviolta noin 13,5 miljoonaa euroa. Kunta itse lopulta ratkaisee, kuinka se järjestää lapsen tarvitseman tuen, ja miten yleiskatteellinen valtionosuus kohdennetaan. Lainvalmistelun lähtökohta on kapea-alainen. Varhaiskasvatuksen laatuun vaikuttavat olennaisesti henkilöstön osaaminen sekä se, miten varhaiskasvatukselle asetettuja tavoitteita ja sisältöjä käytännössä toteutetaan. Lapsen tukeen vastaaminen ei voi yksinomaan tarkoittaa avustavan henkilökunnan lisäämistä, vaan tarpeen mukaan lapsiryhmässä toimivien varhaiskasvatuslain henkilöstön kelpoisuusehdot täyttäviä ammattilaisia tulee lisätä.
      • KT Kuntatyönantajat, Wessman Canelia
        Päivitetty:
        10.6.2021
        • Lausunto aiheesta: Lausuntopyyntö hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta KT Kuntatyönantajat kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi varhaiskasvatuslakia siten, että siinä säädettäisiin varhaiskasvatuksessa olevan lapsen oikeudesta tarvitsemaansa tukeen sekä varhaiskasvatuksessa annettavan tuen rakenteesta. Hallituksen esityksen luonnoksessa on arvioitu kustannuksia syntyvän erityisestä tuesta tehtävistä hallinnollisista päätöksistä. Taloudellisten arvioinnin oletuksena on se, että hallinnollisista päätöksistä korvataan kunnille se osa, joka tosiallisesti on kunnille uutta velvoitetta. Näin ollen esimerkiksi tuen tarpeen arvioinnista, huoltajien osallisuudesta tuen arpeen arvioinnista tai moniammatillisesta yhteistyöstä ei katsota syntyvän kuntiin uusia työtunteja tästä ehdotuksesta johtuen. Esityksessä on arvioitu, että yhden päätöksen tekemiseen riittäisi noin kaksi tuntia. Erityisen tuen päätöksistä muodostuisi varhaiskasvatuksen osalta näin ollen kustannuksia 1,5 miljoonaa euroa. KT Kuntatyönantajat pitää todennäköisenä, että tosiasiallinen hallinnollisten päätösten tekemiseen kuluvaa aika arviointiprosesseineen on arvioitua suurempi ja näin myös päätöksistä aiheutuvat kustannukset ovat arvioitua suuremmat. Luonnoksessa on myös esitetty, että kunnissa lapsen tarvitseman tuen järjestäminen voitaisiin taata esimerkiksi lisäämällä varhaiskasvatuksen henkilökuntaa. Esitysluonnoksessa on arvioitu, että palkkaamalla kuntiin esimerkiksi 100 varhaiskasvatuksen erityisopettajaa, 120 varhaiskasvatuksen opettajaa ja 100 varhaiskasvatuksen avustajaa, kustannuksia syntyisi arviolta noin 13,5 miljoonaa euroa. Arvio lisätyövoiman tarpeesta on kuitenkin erityisen tuen piirissä olevien lasten prosentuaalisen osuuden arvioon (8,5 %) nähden kovin alhainen. Kunnille aiheutuvaa tosiallista kustannusta tulisi seurata vuosittain ja korvata kunnille valtio-osuuksin lakimuutoksesta aiheutuvat todelliset kustannukset. KT Kuntatyönantajat on myös huolissaan esityksen toteuttamismahdollisuuksista työvoiman riittävyyden näkökulmasta. Tällä hetkellä on pulaa, niin kelpoisuusehdot täyttävistä varhaiskasvatuksen opettajista, kuin varhaiskasvatuksen erityisopettajista, joiden tarpeen on esityksessä arvioitu kasvavan. Henkilöstön saatavuuden näkökulmasta lain voimaantulo 1.8.2022 on ongelmallinen. Mikäli lakimuutos toteutetaan, se vaatisi siirtymäajan ja koulutuspaikkojen lisäämistä, niin varhaiskasvatuksen opettajien, kuin myös varhaiskasvatuksen erityisopettajien osalta. Yllä mainittujen seikkojen lisäksi lain valmistelussa tulisi huomioida se, ettei esiopetukseen sekä täydentävään varhaiskasvatukseen osallistuvan lapsen osalta kahden eri lainsäädännön soveltamisen seurauksena ole tarkoituksenmukaista tehdä kahta hallintopäätöstä.
      • Vammaisfoorumi ry., Kokko Sari
        Päivitetty:
        10.6.2021
        • Vammaisfoorumi ry on 28 valtakunnallisen vammaisjärjestön yhteistyöjärjestö, jonka tarkoituksena on edistää vammaisten ihmisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisen osallistumisen mahdollisuuksia yhteiskunnassa. Vammaisfoorumi edustaa jäsenjärjestöjensä kautta noin 223 000 vammaista ja pitkäaikaissairasta henkilöä. YLEISTÄ Vammaisten henkilöiden osallistaminen päätöksentekoon ajoissa Vammaisfoorumi kiittää opetus- ja kulttuuriministeriötä mahdollisuudesta lausua varhaiskasvatusta koskevasta lakiesityksestä. Vammaisfoorumi katsoo, että lakiehdotus on lähtökohdiltaan hyvä ja kannatettava. Sen kautta on mahdollista edistää YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta (SopS 26-27/2016, vammaissopimus) ja sen velvoitteiden täyttämistä Suomessa. Varhaiskasvatuksen lainsäädäntöä uudistaessa on syytä erikseen huomioida sopimuksen vammaisia lapsia koskeva 7 artikla sekä koulutusta koskeva 24 artikla. Vammaissopimuksen tehtävä on ohjata kansallisen lainsäädännön kehittämistä. Kyse ei ole pelkästään arvopohjasta tai ideologiasta. Vammaisfoorumi on tietoinen, että asiasta annettava lausunto on poikkeuksellisen pitkä, mutta lausunnon tavoitteena on täydentää ministeriön henkilöstön tietoisuutta vammaissopimuksesta ja auttaa hallituksen esityksen laatimisessa. Vammaisfoorumi korostaa vammaissopimuksen 4 artiklan 3 kohdan velvoitetta: laadittaessa ja toimeenpantaessa lainsäädäntöä ja politiikkaa, joilla yleissopimusta pannaan täytäntöön, tulee vammaiset henkilöt osallistaa neuvotteluihin. Varhaiskasvatuslain uudistuksessa vammaisten lasten ja heidän huoltajiensa näkemyksien kuuleminen lain valmisteluvaiheessa olisi pitänyt toteuttaa tiiviimmässä yhteistyössä vammaisia lapsia edustavien järjestöjen kanssa. Lausuntokierrosta olisi tullut pidentää. Se on verraten lyhyt vammaisten lasten tarvitseman tuen merkittävyyteen nähden. Myös kansallinen lapsistrategia on nostanut haavoittuvien lasten aseman turvaamisen ja tarpeidensa tunnistamisen yhdeksi tärkeimmistä linjauksistaan. Vammaisuuden uudistunut määritelmä lisättävä esitykseen Vammaissopimus täsmentää vammaisuuden määritelmän uudella tavalla: vammainen henkilö ei ole toiminnan kohde, vaan toimija. Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka ympäristön erilaisten esteiden vuoksi estää heidän täysimääräisen osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Vammaisen lapsen toimintamahdollisuuksia tulee tukea heti, kun huomataan tuen tarpeen olevan ilmeinen, eikä jäädä odottamaan diagnoosia. Ympäristössä kohdattu este vähentää lääketieteellisen diagnoosin merkitystä, sillä kyse on ennemminkin esteiden poistamisesta sopimuksen ja yhdenvertaisuuslain (1325/2014) määrittelemien positiivisen erityiskohtelun ja kohtuullisten mukautusten avulla – joihin mm. kolmiportaiseksi malliksi kutsuttu menettely liittyy. Vammaisfoorumi vaatii, että vammaisuuden muuttunut määritelmä sisällytetään esitysluonnoksen nykytilaa arvioivaan osuuteen, ja että käsitettä käytetään johdonmukaisesti koko esityksessä. Inkluusio Perustuslakivaliokunta katsoi varhaiskasvatuslakiesitystä koskevassa lausunnossaan (PeVL 17/2018 vp), että varhaiskasvatusta koskevaa sääntelyä on ensisijaisesti arvioitava perustuslain 19 §:n 3 momentissa tarkoitettuna sosiaalipalveluna, vaikka tehtävä on siirretty opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle. Samanaikaisesti on huomioitava, että vammaissopimus edellyttää vammaiset opiskelijat osallistavaa koulutusjärjestelmää kaikilla tasoilla. Vammaisilla lapsilla, koululaisilla ja opiskelijoilla on oikeus saada opetusta yleisessä koulutusjärjestelmässä yhdenvertaisesti muiden kanssa ja siihen tarvittava yksilöllinen tuki. Tämä ei estä sitä, että lapsi saa opetusta sopivan kokoisessa pienryhmässä tai varhaiskasvatusympäristössä, joka ei ole lähimpänä hänen kotiaan, jos se on paikka, jossa turvataan hänen oikeutensa ja etunsa parhaiten. Inkluusio (inclusion) tai inklusiivinen kasvatus (inclusive education) viittaavat Yhdistyneiden Kansakuntien ja UNESCO:a kehitettyyn ajattelutapaan, jossa korostetaan kaikkien vammaisten henkilöiden oikeutta kuulua tavallisiin yhteisöihin sen sijaan, että heidät sijoitettaisiin erillisiin palvelujärjestelmiin. Inkluusion käsite esiintyi ensimmäisen kerran YK:n ohjelmista Salamancan julistuksessa [1] vuonna 1994. Siinä vaadittiin periaatteessa kaikkien vammaisten henkilöiden oikeutta päästä opetuksen piiriin tavallisissa koululuokissa. Erityisluokkasijoitusten tuli olla vain "harvinainen poikkeus”. Inkluusion käsite sai oikeudellista painoarvoa v. 2006 kun se sisällytettiin YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista. Ihmisoikeussopimus tuli voimaan v. 2008 ja Suomi ratifioi sen osaksi kansallista lainsäädäntöä v. 2016. Tästä syntyy velvoite huomioida vammaissopimus kaikessa lainvalmistelussa ja varmistaa, että säädettävä lainsäädäntö on sen kanssa sopusoinnussa. Hallituksen esitysluonnoksessa toistuvia inkluusion ja inklusiivisuuden käsitteitä ei ole avattu riittävästi (esim. S. 16-17). “Kaikille yhteinen” ei ole lainsäädännöltä edellytettävän täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden kannalta riittävän selkeä ja yksiselitteinen ilmaisu. Esityksessä on YK:n vammaissopimuksen 24 artiklan ja YK:n vammaisten henkilöiden siitä antama yleiskommentti nro 4 oikeudesta inklusiivisuudesta koulutukseen huomioiden esimerkiksi tuotava esiin, millä keinoilla vammaisen lapsen yksilöllisiä tarpeita tunnistetaan kattavasti sekä esimerkkejä siitä, millaisilla kaikille sopivilla toimintatavoilla ja toisaalta yksilöllisiin tarpeisiin vastaavilla tuen muodoilla ammattilaiset voivat poistaa esteitä eli toteuttaa inkluusiota. Osa näistä on toimeenpanoon liittyviä kysymyksiä, mutta lainsäädännöllä on ohjattava varhaiskasvatuksen järjestäjiä luomaan edellytykset myös vammaisten lasten oikeuksien toteutumiselle. Toimenpiteiden lisäksi varhaiskasvatuksen järjestäjältä on edellytettävä niiden toteutumisen seurantaa ja arviointia. Kun inkluusio toteutuu hyvin ja tuen muotoja käytetään joustavasti lapsen muuttuvien tarpeiden mukaan, vammainen lapsi kokee ja ajattelee, että hän kuuluu joukkoon. Hän tunnistaa vahvuutensa ja sen, milloin hän onnistuu, kun varhaiskasvatuksessa aikuisten tavoitteena on vammauttavien esteiden ja rajoitteiden vähentäminen ja poistaminen varhaiskasvatusympäristöstä. Taloudelliset perustelut eivät saa mennä lapsen edun ja yksilöllisen tuen järjestämisen edelle, sillä tavoitteena on lapsen syrjäytymisen ennaltaehkäisy. Onnistunut inkluusio edellyttää riittäviä resursseja, erityisosaamista sekä oppimisympäristöjen esteettömyyttä ja saavutettavuutta varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Vammaisfoorumi yhtyy Varhaiskasvatuksen opettajien liiton (VOL) näkemykseen siitä, että kolmiportaisen tuen lainsäädäntö on liian väljä eikä varhaiskasvatuksessa riittävästi ohjata tuen tarpeen arviointiin. Lisäksi kunnissa on virheellisiä käsityksiä siitä, että kolmiportainen tuki etenee aina portaittain. Mikäli lapsen yksilöllinen tilanne sitä vaatii, tulee tuen taso päättää sen hetkisen avun tarpeen mukaan, esimerkiksi niin, että runsaasti tukea tarvitseva lapsi voi jo varhaiskasvatuksen alussa saada erityisen tuen päätöksen. OAJ on 31.5.2021. jättänyt oikeusasiamiehelle kantelun, jossa se kysyy, onko OPH toiminut lain mukaan oikein, kun se ei ole selkeästi ohjeistanut, mitä erityiseen tukeen kuuluva erityisopetus tarkoittaa käytännössä. OAJ:n mielestä OPH on laiminlyönyt laissa olevan määräys- ja ohjaamisvelvollisuutensa. Selkeiden määräysten ja ohjeiden puuttumisen vuoksi tuhannet erityisen tuen oppilaat peruskouluissa eri puolilla maata ovat jääneet ja koko ajan jäävät vaille kokoaikaista erityisopetusta, joka kuuluu vain erityiseen tukeen. Suurin epäselvyys koskee kahta asiaa: onko erityisen tuen oppilaalla aina oikeus erityisopetukseen, ja kuka on kelpoinen antamaan erityisopetusta. Nyt OPH: n ohje kunnille on epäselvä siitä, mitä erityiseen tukeen kuuluva erityisopetus lain mukaan tarkoittaa ja milloin oppilaalla on oikeus sitä saada. Kunnat hyödyntävät epäselvää tilannetta säästääkseen kuluissa, mikä koituu tukea tarvitsevan oppilaan tappioksi. Vammaisfoorumi yhtyy tältä osin OAJ:n kanteluun, jossa todetaan: “Parhaillaan valmistellaan myös lainsäädäntöä varhaiskasvatuksessa annettavalle kolmiportaiselle tuelle. Lakiluonnos on parhaillaan lausunnolla ja siinä ollaan toistamassa samat virheet, jotka nyt aiheuttavat ongelmia perusopetuksessa: esitetyt tuen portaat ovat vielä perusopetustakin epäselvemmät”. Vammaissopimuksen noudattaminen edellyttää, että myös varhaiskasvatuksessa otetaan käyttöön uutta sanastoa ja käsitteitä, joiden myötä osa edellä kuvatuista käsitteellisistä epäselvyyksistä ratkeaa.   VOIMASSA OLEVA VARHAISKASVATUSLAKI (540/2018) JA VAMMAISET LAPSET Voimassaolevan varhaiskasvatuslain monialaista yhteistyötä koskeva 7 § 2 momentti kuuluu seuraavasti: Lapsen oikeuteen saada kehityksensä ja hyvinvointinsa tueksi sosiaali- ja terveydenhuollon tukitoimia ja palveluja sovelletaan sosiaalihuoltolakia (1301/2014), vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettua lakia (380/1987), kehitysvammaisten erityishuollosta annettua lakia (519/1977) ja terveydenhuoltolakia (1326/2010) sekä mitä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista muualla laissa säädetään. Varhaiskasvatuksen järjestäjän ja tuottajan on tarpeen mukaan toimittava yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavien tahojen kanssa lapsen tarvitseman tuen ja palvelujen kokonaisuuden arvioimiseksi, suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi. Yhteydenotosta sosiaalihuoltoon tuen tarpeen arvioimiseksi säädetään sosiaalihuoltolain 35 §:ssä. Hallituksen esitysluonnos ei sisällä muutoksia tähän lainkohtaan, joten tarkoitus on pitää sääntely tältä osin voimassa. Vammaisfoorumi on huolissaan siitä, että nyt käsillä oleva esitys lapsen tuen lisäämisestä varhaiskasvatuslakiin on tarkoitus säätää ajankohtana, jolloin kaikkia 7.2 §:ssä mainittuja lakeja ja niiden hallinnollista järjestämistä ollaan muuttamassa. Säännösten keskinäiseen yhteensovittamiseen on jatkossa kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta vammaisten lasten tarvitseman tuen sääntely säilyy riittävän kattavana. Vammaisesta lapsesta ei saa tulla väliinputoaja. Laajemmasta näkökulmasta tarkasteltuna voidaan esittää kysymys myös siitä, miksi vammaissopimuksen edellyttämät esteettömyys, saavutettavuus ja kohtuulliset mukautukset eli esimerkiksi vammaisen lapsen varhaiskasvatuksessa tarvitsema tuki katsotaan vain sosiaalipalveluihin liittyväksi kysymykseksi, kun sekä uudistettu yhdenvertaisuuslaki että vammaissopimus selkeästi edellyttävät kaikkia viranomaisia (ml. OKM) sekä koulutuksen järjestäjiä ottamaan vastuuta vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden toteuttamisesta. Vammaisfoorumi katsoo, ettei Suomi täytä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen eikä YK:n vammaisyleissopimuksen mukaisia velvoitteitaan eikä toimi yhdenvertaisuuslain mukaisesti, ellei se pyri lainsäädännöllä puuttumaan menettelyyn, joka saattaa lapsia esimerkiksi vammaisuuden vuoksi eriarvoiseen asemaan. Lisäksi Vammaisfoorumi toistaa aiemmat kommenttinsa, jotka ovat voimassaolevan lain kokonaisuuden kannalta edelleen merkityksellisiä vammaisille lapsille. Kommentit eivät tulleet riittävästi huomioiduksi v. 2018 käsittelyssä. 1. Voimassa olevan varhaiskasvatuslain säätämisen yhteydessä lapsen oikeus kuljetukseen poistettiin ja kuljetusta tarvitseva lapsen huoltaja ohjataan hakemaan kuljetusta tarvittaessa vammaispalvelulain kautta. Kuljetuskysymyksen poisrajaaminen ei huomioi vammaisen lapsen yksilöllisten tarpeiden kokonaisuutta. Vammaisen lapsen perhe kokee voimattomuutta tilanteissa, joissa heidän arkeaan kuormittaa tiedon etsiminen useista palveluista ja tuen muodoista ja monialaisten ja -ammatillisten kokoonpanojen, selvitysten, arviointien ja lausuntojen koordinoiminen eri tahojen välillä. Asiallisesti kuljetuskysymys kytkeytyy vahvasti vammaisen lapsen tuen järjestämisen sujuvuuteen, joten asia tulisi nostaa käsittelyyn lapsen tuen järjestämisen osana. 2. Vammaisfoorumi pitää lähipalveluperiaatetta kannatettavana, mutta esittää, että varhaiskasvatuksesta lähipalveluna säädettäisiin esitettyä velvoittavammin. Edelleen varhaiskasvatuspaikka voidaan tarjota hyvinkin hankalan matkan päästä. Erityisen ongelmallista tämä on, jos lapsi on vammainen tai jos lapsen vanhempi tai vanhemmat ovat vammaisia. Liikkumisen vaikeus voi estää lapsen osallistuminen varhaiskasvatukseen. Lähellä oleva varhaiskasvatuspaikka tukisi lapsen sosiaalista kasvuympäristöä vapaa-aikana, koska alueen lapset ovat varhaiskasvatuksessa pääsääntöisesti samassa paikassa ja edelleen koulussa. Vammaiselle lapselle hyvä jatkumo ikätovereiden kanssa, on erityisen merkityksellistä osallisuuden kannalta. 3. Vammaisfoorumi edellytti v. 2018, että varhaiskasvatuksen kieltä koskevassa 8 §:ssä olisi turvattu lapsen oikeus saada varhaiskasvatusta viittomakielellä. - Lain säätämisen yhteydessä eduskunta antoi myös tästä asiasta erillisen lausuman (EV 67/2018 vp, 4 kohta), joka tässä esitysluonnoksessa on jätetty huomiotta, vaikka suuri osa viittomakielisistä lapsista on kuuroja tai eriasteisesti kuulovammaisia. 4. Lisäksi Vammaisfoorumi muistutti vammaisen lapsen oikeudesta siihen, että varhaiskasvatuksessa pystytään kommunikoimaan hänen käyttämällään kommunikaatiotavalla. Lapselle on aina turvattava mahdollisuus osallistua yhdenvertaisesti muiden kanssa ja saada siihen tarvitsemansa kommunikoinnin tuki. - Tätäkään 8 § ei turvaa riittävästi, joten tuen sääntelyä ei voida pitää riittävän kattavana kokonaisuutena. 5. Vammaisfoorumi huomauttaa, että ravintoa ja ruokailua koskevan 11 § 2 momenttia on perusteltua muuttaa. Siinä on sivuutettu korkeimman hallinto-oikeuden kouluruokailuun liittyvä vuosikirjapäätös KHO:2018:3 http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1515502034420.html). KHO katsoi, että maksuttomaan kouluruokailuun tuli sisältyä myös lapselle hänen vammansa vuoksi PEG-napin kautta annettu kliininen ravintovalmiste. YK:n vammaisyleissopimus ja yhdenvertaisuuslaki edellyttävät, ettei lasta saateta vammansa vuoksi epäedullisempaan asemaan. Jos muiden lasten varhaiskasvatukseen sisältyy ruokailu, sen tulee sisältyä myös jokaisen vammaisen lapsen varhaiskasvatukseen. - Lisäksi Vammaisfoorumi on saanut v. 2018 antamansa lausunnon jälkeen vammaisjärjestöiltä tietoa, ettei lapsen yksilöllisiä tarpeita ruokailussa ole tuettu asianmukaisesti (esimerkkinä lapset, joilla on aistisääntelyn ongelmia). HE-LUONNOS 4.5.2021 LAIKSI VARHAISKASVATUSLAIN MUUTTAMISESTA Nykytilan arviointi / Tuen tilastot varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa Lasten tuen tarpeiden tilastointi (s. 11) on vammaisten lasten osalta puutteellista myös varhaiskasvatuksessa, joten tilastointia tulee parantaa, jotta varhaiskasvatuksen kokonaisuutta voidaan kehittää. Osa tuen tarpeesta jää piiloon, jos tarvetta ei kirjata tai perhettä ei ohjata hakemaan sopivaa tukea. Vammaisfoorumi muistuttaa, että suhdelukujen tai tutkintonimikkeiden rinnalla tärkeää on tarkastella henkilöstön osaamista ja sitä, millä tavoin lapsen yksilöllisiin tarpeisiin tosiasiallisesti pystytään vastaamaan. Nykytilan arviointi / Nykytilaa kuvaavat tukea koskevat selvitykset Nykytilaa kuvataan kolmen varhaiskasvatusta arvioineen selvityksen avulla, jotka opetus- ja kulttuuriministeriö on tuottanut 2017–2021. Niissä vammaisten lasten tilannetta on tarkasteltu kuntien kirjavia käytäntöjä tuen järjestämisen ja inkluusion toteutumisen yhteydessä yleisellä tasolla. Ns. rakenteellisen tuen edellytyksenä edellytetään usein erilaisia lausuntoja, päätöksiä ja diagnooseja (s. 14), mutta toisaalta tuen saantia kuvattiin mm. sattumanvaraiseksi ja hitaaksi. Tukea tarjotaan vain harvoin alle 3-vuotiaille (s. 15). Selvitysten mukaan vammaisten lasten tuki toteutuu puutteellisesti ja sen käytännön toteutuksessa on paljon vaihtelua. Selvitykset perustuvat pääasiassa varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden näkemyksiin. Heiskanen ym. (2021) selvityksessä nostetaan esiin muutaman (8-10 henkilöä) vanhemman näkemyksiä tuesta. Huolenaiheet ovat samoja kuin Vammaisfoorumin jäsenjärjestöihin tulevissa yhteydenotoissa. Vanhemmat kokevat puutteellisen tuen ja rakenteiden sekä käytäntöjen epäselvyyden kuormittavana ja lasten kasvua ja kehitystä haittaavana. Vammaisfoorumi pitää puutteena sitä, että lakiesityksessä ei tuoda esiin yhtään selvitystä lasten omista näkemyksistä. Käsitteellinen vaihtelu on tunnistettu riskitekijäksi tuen toteuttamisessa (s. 14), mutta tähän ei ole esitysluonnoksessa vastattu riittävän selkeästi ja täsmällisesti. Selvityksissä kuvataan ”vaativamman tuen” käsitteellä tilannetta, jossa lapsi tarvitsee usein samanaikaisesti eri tukimuotoja. Heidän osaltaan tuen järjestelyt ovat usein puutteellisia eikä varhaiskasvatus toteudu inkluusioperiaatteen mukaisesti. Riittävän tuen saaminen edellyttää vanhemmalta vahvaa aktiivisuutta ja jopa taistelua (s. 13–15). Esityksessä ei tuoda riittävän selvästi esiin, miten yhteistyö huoltajien, varhaiskasvatuksen ja muiden vammaisten lasten tukea ja palveluita toteuttavien tahojen kanssa toteutettaisiin. Esimerkiksi yhteistyö kuntoutuksesta vastaavien tahojen kanssa jää puutteelliseksi, samoin se, millainen vastuu varhaiskasvatuksen yksiköllä on varmistaa, että vammainen lapsi saa esimerkiksi terveydenhuollosta tarvitsemiaan yksilöllisiä apuvälineitä, jos päiväkodissa nähdään lapsella olevan tarve niille. Ne apuvälineet, joita tarvitaan vain päiväkodissa mahdollistamaan esimerkiksi yhdenvertainen osallistuminen kaikkeen varhaiskasvatuksen toimintaan, kuten esimerkiksi ulkoiluun, retkeilyyn tai yhteisiin leikkeihin, pitää nähdäksemme nyt ehdotetun uudistuksen toteutuessa tarjota varhaiskasvatuksen järjestämisestä vastaavalta taholta (kuten ne perusopetuksessa tulevat opetuksen järjestäjältä). Heiskanen ym. (2021) selvityksessä ehdotetaan perusopetuksessa käytetyn kolmiportaisen mallin sovittamista varhaiskasvatuksen toimintatapoihin ja ominaispiirteisiin. Mallin ydinajatus on, että tuki tehostuu saumattomasti kaikille lapsille tarjottavasta kehityksen ja oppimisen tuesta tarvittaessa erityiseen tukeen asti. Tuen tarpeen voimistuessa ja tuen tehostuessa tuen muotojen valikoimaa, tuen intensiteettiä, kestoa ja erityispedagogisen osaamisen merkitystä kasvatetaan lapsen yksilöllisten tarpeiden edellyttämällä tavalla. (s. 16). Ajatus on kannatettava, mutta esitysluonnoksessa asiaa ei ole avattu riittävästi. Nykytilan arviointi / Inklusiivisuus varhaiskasvatuksen järjestämisen periaatteena Vammaisfoorumi katsoo, että esitysluonnosta on täsmennettävä mm. inkluusion käsitteen osalta. Heiskanen ym. selvityksestä ilmenee, että erityispedagogiikan kehitykseen vaikuttaneet kansainväliset virtaukset on Suomessa usein tulkittu suosituksiksi. Toteutuneet arvojen muutokset ovat olleet oikeansuuntaisia, mutta inkluusion käsitteen heikko tunnettuus tunnistetaan sekä varhaiskasvatuksen että esi- ja perusopetuksen ongelmaksi, mistä seuraa myös heikko resursointi tuen järjestämiseen. Sivistysvaliokunta katsoi varhaiskasvatuslakia koskevassa mietinnössään (SiVM 5/2018 vp), että varhaiskasvatuksen henkilöstön ihmisoikeusosaaminen on edellytys lapsen edun toteutumiselle. Inkluusion käsite on tässä osaamisessa avain muiden käsitteiden ymmärtämiseen. Vammaisfoorumi muistuttaa, että huoli ihmisoikeusosaamisesta on akuutti, koska vammaisten lasten tuen tarpeita sivuutetaan vammaisjärjestöjen asiakasneuvonnan mukaan varhaiskasvatuksessa jatkuvasti. Vammaisfoorumin mielestä inkluusiossa ei siis ole kyse ”varhaiskasvatustoiminnan järjestämisen arvoperustasta ja ideologisesta kokonaisvaltaisesta tavasta ajatella” (s. 16), vaan Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten noudattamisesta. Kyseiset sopimukset mainitaan, mutta esityksestä puuttuu tieto siitä, että ne ovat osa kansallista lainsäädäntöä. Siksi sopimusten velvoittavuus hukkuu erilaisten suositusluontoisten tai tietopohjaa kuvaavien hankkeiden luetteloon. Kuten kansallisen lapsistrategian osalta on jo todettu, lapsen etu ja sen oikeudellinen perusta on huomioitava läpileikkaavasti (Iivonen ja Pollari 2020: Kansallisen lapsistrategian oikeudellinen perusta, Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2020:20). Esitämme kyseisen alaluvun täydentämistä ja jaottelun korjaamista tältä osin. 3 Tavoitteet Ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa lapsen lakisääteistä oikeutta tarvitsemaansa tukeen (s. 17). Ajatus on kannatettava ja välttämätön, jotta varhaiskasvatusikäiset vammaiset lapset voivat tosiasiallisesti osallistua varhaiskasvatukseen. Vammaisfoorumi katsoo, että ehdotuksen tavoitteet tulee kirjoittaa johdonmukaisesti lapsen oikeuksien näkökulmasta eikä varhaiskasvatuksen hallinnolle ja henkilöstölle aiheutuvan vaivannäön näkökulmasta, kuten nyt on osin tehty esimerkiksi s. 17: ”Lapsen oikeus tukeen sekä pedagogiseen varhaiskasvatukseen nousee haasteeksi erityisesti silloin, kun lapsen tarvitsema tuki on vaativaa. Tavoitteena on turvata niiden lasten oikeus saada tukea, joilla tuen tarve on paljon tuen tarvetta. Erityisesti vammaisten ja kehitysvammaisten lasten asemaa parannetaan. Tavoitteena on, että vaativinta tukea tarvitsevien lasten oikeusturvaa parannettaisiin.” (s. 17) Vammaisfoorumin mielestä asian voi kirjoittaa lapsen edun näkökulmasta esimerkiksi seuraavalla tavalla: Lapsen tuen tarpeet ovat yksilöllisiä ja varhaiskasvatusympäristössä ne huomioidaan tapauskohtaisesti. Jos lapsella on useita samanaikaisia tarpeita esimerkiksi vamman tai sairauden vuoksi, kuhunkin tarpeeseen vastataan sopivimmalla tukimuodolla. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tehdään yhteistyössä moniammatillisen työryhmän ja lapsen huoltajien kanssa, jotta lapsen tuen tarpeet, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen tulevat kirjatuiksi lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Vammaisen lapsen ja vahvinta tukea tarvitsevien lasten oikeusturva paranee, kun erityisestä tuesta tehdään jatkossa hallintopäätös, joka sisältää tiedot siitä, millaisin tukitoimin lapsen tarpeisiin vastataan. 4.1 Keskeiset ehdotukset Keskeisissä ehdotuksissa Vammaisfoorumi pitää erinomaisena sitä, että tuen saamisen oikea-aikaisuus ja lapsen yksilölliset tarpeet nostetaan keskiöön. Valitettavasti esitysluonnos ei kuitenkaan tuo tätä esiin riittävän selkeästi ja velvoittavasti. Vammaisfoorumi esittää, että tuen järjestämistavat yhtenäistettäisiin selkeästi ja rinta rinnan niiden perusopetuksen tuen järjestelyjen kanssa, joita parhaillaan valmistellaan Oikeus oppia –hankkeessa. Vammaisfoorumi toistaa vaatimuksensa vammaisjärjestöjen osallistamisesta tähän työskentelyyn vammaissopimuksen edellyttämällä tavalla. Pääasialliset vaikutukset / Taloudelliset vaikutukset Ehdotukseen ei sisälly riittävää arviointia siitä, miten paljon kustannuksia kunnille tulevina vuosina syntyy täysimääräisen tuen toteuttamisesta. Kustannuksia arvioitaessa on huomioitu lähinnä tukiprosesseista seuraava lisätyö sekä osa tarvittavan lisähenkilöstön kustannuksista, muttei lainkaan muiden tukitoimien kustannuksia. Lisäksi on todennäköistä, että tuen piiriin tulee sellaisia lapsia, jotka on tähän asti jätetty ilman tukea. Kunnilla ja muilla toimijoilla ei valitettavasti ole kattavaa tietoa kaikkien varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten tuen tarpeista ja siksi tuki toteutuu vaihtelevasti. Tuen tarpeen tunnistamista ja kustannusten arviointia vaikeuttaa myös se, että YK:n vammaissopimuksen mukainen vammaisuuden määritelmä ei kiinnity diagnooseihin, vaan henkilön ympäristössä oleviin toimintaa estäviin tai rajoittaviin esteisiin. Koska varhaiskasvatuslaki jo velvoittaa huomioimaan lapsen edun päätöksenteossa, on tulevina vuosina varauduttava kustannusten kasvuun, kun myös piiloon jääneet yksilölliset tarpeet on huomioitava nykyistä tarkemmin. Kustannuksia syntyy mm. varhaiskasvatuslain henkilöstön ja yksilöllisiin tarpeisiin vastaavien avustajien lisäämisestä, henkilöstön lisä- ja täydennyskoulutuksesta, lisääntyvästä monialaisesta yhteistyöstä jne. Kustannukset ovat luonnollinen seuraus siitä, että Suomi on sitoutunut noudattamaan ihmisoikeussopimuksia, ja tarve ehdotettuun laajaan muutokseen on tunnistettu. Pääasialliset vaikutukset / Vaikutukset lapsiin ja perheisiin Ehdotuksessa on arvioitu lakimuutoksen vaikutuksia lapsiin ja perheisiin yleisellä tasolla. Vaikutusarviointia tulee vielä täydentää kielellisten vaikutusten arvioinnin osalta, sillä nykyisen varhaiskasvatuslain säätämisen yhteydessä eduskunta antoi lausuman, joka edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy toimiin siten, että viittomakielisten oikeus saada varhaiskasvatusta omalla äidinkielellään, joko suomalaisella tai suomenruotsalaisella viittomakielellä, turvataan (SiVM 5/2018 vp, korjatussa sanamuodossa – vrt. EV 67/2018 vp). Arviointi on laajennettava koskemaan myös muita kieliä ja puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointikeinoja. Vammaisfoorumi yhtyy Kuurojen Liitto ry:n asiasta antamaan erilliseen lausuntoon, jossa edellytetään, että hallituksen esitystä täydennetään tässä yhteydessä viittomakielisten lasten kielellisten oikeuksien turvaamiseksi. Lapsivaikutusten arviointi on johdonmukainen seuraus siitä, että varhaiskasvatuslain muutoksen taustalla on lapsen oikeuksien sopimus. Lapsivaikutusten arviointia tulee täydentää lasten kuulemisella. Vastaavasti tulee erikseen arvioida lakimuutoksesta aiheutuvat vaikutukset vammaisiin lapsiin ja heidän perheisiinsä. Vammaisfoorumi oli eduskunnan tarkastusvaliokunnan kuultavana 24.3.2021 säädösehdotusten vaikutusarvioinneista ja toi siellä näkemyksenään esille tarpeen kehittää uusi vammaisvaikutusten arviointi (VAVA). Menetelmän valmistelussa tulee vammaiset ihmiset ja vammaisjärjestöt osallistaa mukaan. Vammaisilla ihmisillä on kokemusasiantuntijuutta ja vammaisjärjestöillä vuosikymmenten vankka kokemus vammaisten ihmisten oikeuksien valvonnasta sekä tietoa lakipykälien takaa alueellisista ja paikallisista viranomaiskäytännöistä sekä lain soveltamisohjeista. Tätä kautta eri lakeihin saadaan tietoa laadullisista vaikutuksista eli esimerkinomaisia kuvauksia siitä, onko olemassa olevassa sääntelyssä jotakin parannettavaa ja onko laki toiminut käytännössä. Vammaisvaikutusten arvioinnin keskeisiä haasteita ovat ainakin se, ettei niiden arvioimisen tarvetta usein tunnisteta, vaan niitä arvioidaan monesti vain yhtenä kapeana osa-alueena esim. osana lapsivaikutusten tai yhdenvertaisuusvaikutusten arviointia. Lisäksi näiden vaikutusten arviointia vaikeuttaa merkittävästi vammaisia henkilöitä koskevien asioiden tietopohjan ohuus, yksiulotteisuus, ja systemaattisen tiedonkeruun puute. VAVA systemaattisesti tehtynä on mitä parhainta ennakoivaa oikeusturvaa vammaisten ihmisoikeuksien ja oikeustilan vaikutusten arvioinnissa. Vammaisfoorumi katsoo, että olisi hyvä saada siitä normaalimenettely siten, että se tehtäisiin aina ja vähintäänkin silloin, kun lailla on havaittavissa vähintäänkin merkityksellisiä vaikutuksia vammaisten ihmisten oikeustilaan. Yhdenvertaisuuslain uudistus vuonna 2015 on nostanut ilmoitusten määrää, jossa syrjintäperusteena on ilmoitettu vammaisuus. Yhdenvertaisuusvaltuutetulle vuosittain tehtävissä syrjintäilmoituksissa vammaisuus on etnisen alkuperän ohella suurimpia asiakasryhmiä. Vammaisilla ihmisillä on myös riski joutua moniperusteisen syrjinnän kohteeksi, ajatellen esimerkiksi vammaisia maahanmuuttajia ja kielivähemmistöjä. VAVA toimii rakenteellisesti ihmisoikeustyökaluna, jolla voidaan kehittää vammaisoikeusmyönteistä laintulkintaa. Vammaisoikeusmyönteisellä laintulkinnalla on vastineensa perustuslakivaliokunnan perusoikeusmyönteisessä laintulkinnassa. Vammaisoikeusmyönteisellä laintulkinnalla valitaan lainsäädännön valmistelussa parhaiten vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksia toteuttava vaihtoehto. (Lausunto kokonaisuudessaan saatavilla osoitteessa https://vammaisfoorumi.fi/kirjallinen-asiantuntijalausunto-eduskunnan-tarkastusvaliokunta-saadosehdotusten-vaikutusarvioinnista/). SÄÄNNÖSKOHTAISIA HUOMIOITA ESITYSLUONNOKSESTA 3 § Varhaiskasvatuksen tavoitteet Pykälän 1 momentin 2 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi ”inklusiivisten periaatteiden mukaisesti”. Valitettavasti kohdan yksityiskohtainen perustelu ei avaa inkluusion käsitettä riittävän laajasti, kun sen todetaan tarkoittavan vain ”kaikille yhteistä varhaiskasvatusta”. Vammaisfoorumin mielestä ei ole riittävää, että inkluusion ja inklusiivisuuden käsitteitä kuvaillaan vain muissa hallituksen esityksen kohdissa. Selkeä ja täsmällinen määrittely on esitettävä nimenomaan inkluusioon viittaavan 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa kattavasti. 3 a luku. Oikeus varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen Vammaisfoorumin mielestä lakitekninen ratkaisu koota tukea koskeva sääntely erilliseen uuteen lukuun palvelee lukijaa tilanteessa, jossa luodaan uutta sääntelyä. Vammaisfoorumi on useissa lausunnoissaan korostanut tarvetta yhtenäiseen ja saumattomaan tukeen varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle saakka. Tukea koskevan sääntelyn lisääminen varhaiskasvatuslakiin on siis erittäin kannatettava asia. Vammaisfoorumi pitää välttämättömänä, että säännöskohtaisiin perusteluihin lisätään vammaisuuden ja sen lähikäsitteiden määritelmät. Myös sen määritteleminen, mitä eroa on esimerkiksi pitkäaikaisen sairauden tai toimintarajoitteen käsitteillä suhteessa vammaisuuden käsitteeseen, selkiyttäisi annettavaa esitystä ja helpottaisi perheiden tietoisuutta lapsensa oikeudesta saada tukea. Käsitteiden oikeudellinen merkitys on keskeinen yksilöllisen tuen tarpeiden arvioinnin ja tukitoimien määrittämisen kannalta. Luku ei myöskään kokoa kaikkia vammaisen lapsen tukeen liittyviä säännöksiä, vaan osa niistä jää edelleen hajalleen lain eri kohtiin, kuten Vammaisfoorumi jo v. 2018 annetussa lausunnossa toi esille (ks. edellä). Esitysluonnoksen 15 a-d §:n suhdetta 7 § 2 momenttiin ei ole arvioitu, vaikka se lapsen tuen järjestämisen ja vammaissopimuksen nojalla varhaiskasvatuksen järjestäjälle kuuluvan kokonaisuusvastuun kannalta olisi syytä tehdä. Koska sote-uudistukseen liittyvät monialaisen ja –ammatillisen tuen järjestämisen koordinointihankkeet ovat tätä kirjoitettaessa kesken tai suunnitteilla (OT-keskukset, vammaisasioiden osaamiskeskukset jne.), tulee kuntiin jäävän varhaiskasvatuksen suhde hyvinvointialueiden toimintaan selkiyttää lailla. Varhaiskasvatuksen järjestäjien kokonaisvastuusta järjestää jokaiselle lapselle hänen tarvitsemansa yksilöllinen tuki tulee säätää varhaiskasvatuslain muutoksella. Koska tuen sääntelyssä on kyse vammaisten lasten kannalta perustavanlaatuisesta uudistuksesta, Vammaisfoorumi edellyttää, että opetus- ja kulttuuriministeriö esitysluonnoksen perustelujen luvussa 9 mainitun toimeenpanon ja seurannan suunnitelmien lisäksi 1. järjestää lisä- ja täydennyskoulutusta perus- ja ihmisoikeuksista henkilöstölleen 2. varmistaa lisä- ja täydennyskoulutuksen järjestämisen varhaiskasvatuksen hallinnolle ja henkilöstölle siten, että se sisältää myös YK:n vammaissopimukseen liittyvää tietoa hallinnonalan toimijoille 3. osallistaa vammaisuutta koskevien koulutusten osalta vammaisjärjestöt erillisen rahoituksen turvin sekä laadunarviointijärjestelmän kehittämiseen (KARVI), toimeenpanoa tukevan aineiston valmistamiseen että lisä- ja täydennyskoulutusten järjestämiseen kattavasti. Ajantasaisen tutkimustiedon ja laaja-alaisen kokemusasiantuntijuuden muodostamalta pohjalta varhaiskasvatuksen henkilöstöllä olisi jatkossa mahdollisimman hyvät valmiudet paitsi arvioida tuen tarvetta myös toteuttaa sitä. 15 a §. Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen Hallituksen esitysluonnos mukailee perusopetuksen ns. kolmiportaisen tuen mallia, mutta perustavanlaatuisia eroja on niiden toimintaympäristöjen lisäksi mm. henkilöstöön liittyvissä kysymyksissä ja resursoinnissa sekä siinä, että tätä kirjoitettaessa vain varhaiskasvatuslaki mainitsee lapsen edun ensisijaisuuden velvoitteen. Vammaiset henkilöt eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä. Tästä syystä myös vammaisen lapsen edun käsite on monisyinen ja edellyttää erityistä, tapauskohtaista asiantuntijuutta. Siksi 15 a § 1 momentin maininta siitä, että tukea annettaisiin lapsen edun ensisijaisuuden näkökulmasta, vaikka lapsen huoltajat vastustaisivat sitä, saattaa vammaisen lapsen tukea järjestettäessä sisältää riskejä. Osa vammaisten lasten tuen tarpeista on sen luonteisia, että ammattilaisten näkemykset asiasta voivat olla tiedon puutteen vuoksi virheellisiä ja ristiriidassa paitsi keskenään, myös esimerkiksi vammaissopimuksen näkökulmasta (heikko tunnettuus) tai vanhempien näkökulmasta (turvallisuus, itsenäiseen toimimiseen ohjaaminen, tukitoimien tarpeellisuus). Vammaisjärjestöjen asiakasneuvontaa hoitaville asiantuntijoille kertynyt tieto tämänkaltaisista ristiriitatilanteista kertoo karua kieltään siitä, että nykyisellään tilanne ei ole selkeä. Siksi Vammaisfoorumi esittää, että varhaiskasvatuslain 4 §:n lapsen etu- käsitteen oikeudellinen merkitys avattaisiin esityksen käsittelyn yhteydessä, jotta arkikieliseltä vaikuttavan sanaparin merkitys ymmärrettäisiin nykyistä, mm. “hyödyn tai ylimääräisen palvelun saamisen” tulkintaa laajemmin. Lapsen edun määritelmässä tulee YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen pohjalta lähteä sen toimintavaihtoehdon valitsemisesta, joka kokonaisuutena arvioiden kussakin tilanteessa parhaiten toteuttaa lapsen oikeuksia. Lapsen edun toteutuminen edellyttää lisäksi, että lapsi hänen vammastaan riippumatta otetaan mukaan häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Pykälän 2 momentin mukaan tehostettua tukea annettaisiin yksilöllisten tarpeiden mukaisesti silloin, jos 1 momentissa tarkoitettu tuki ei olisi riittävää tai lapsi tarvitsee vahvempaa tukea. Vammaisfoorumi näkee tuen tarjoamisen samansuuntaisena prosessina kuin esityksessä: tuen on alusta alkaen oltava riittävän vahvaa, jotta ammattilaiset eivät omalla toiminnallaan aiheuttaisi tai lisäisi tuen tarpeita kuten tällä hetkellä tapahtuu osaamisvajeen tai liian vähäisten tuen resurssien takia. Vammaisfoorumin mielestä esityksessä jää edelleen valitettavan epätarkaksi se, mitä tuen tehostamisella tarkoitetaan varhaiskasvatuksessa käytännössä. Perusopetuksen ns. kolmiportaisen mallin toteutuksessa rajapinta tehostetun tuen ja erityisen tuen välillä on kritisoitu epämääräiseksi, mikä on heikentänyt vammaisten lasten tuen toteutumista monissa kunnissa. Siksi tehostetun tuen ja erityisen tuen välistä eroa on edelleen selkiytettävä yhtenäisemmällä sääntelyllä, jotta nykyisiltä tulkintaongelmilta vältyttäisiin ja alueellinen yhdenvertaisuus lisääntyisi. Lisäksi Vammaisfoorumi katsoo, että vähintäänkin niissä tilanteissa, joissa vanhempi hakee lapselleen tukitoimia, asiasta tulee jatkossa tehdä valituskelpoinen päätös. Tehostetun tuen järjestäminen tulisi kuitenkin säilyttää riittävän joustavana, sillä se olisi kaikille osapuolille hyödyllistä etenkin tuen oikea-aikaisuuden näkökulmasta. Jos varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on riittävä asiantuntemus erilaisten tukikeinojen käyttöön, voidaan monialaisella ja moniammatillisella yhteistyöllä sekä yhteistyöllä huoltajien kanssa ottaa uusiakin keinoja käyttöön ketterästi - ilman hallinnollisista vaatimuksista aiheutuvaa viivettä. Erityistä tukea koskeva 3 momentti erityisestä tuesta on ydinajatukseltaan kannatettava. Yksityiskohtaiset perustelut ovat kuitenkin jääneet kyseisen pykälän laaja-alaisen merkityksen kannalta huomattavan vähäisiksi. Vammaissopimuksen myötä yksilöllinen tarve määritellään tapauskohtaiseksi, joten esimerkeiksi laadittu luettelo “vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymisestä tai muusta oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta riippuen” on syytä tarkistaa, jotta se ei tarpeettomasti ylläpidä lääketieteellisiin diagnooseihin sidottua tuen tarpeen arviointia, vaan perustuisi lapsen tosiasialliseen toimintakykyyn ja –vahvuuksiin. Esitysluonnoksessa kuvatun “vaativamman tuen” käsite ei sisälly 15 a-d §:ään. Vammaisen lapsen tarvitsemat yksilölliset tuen järjestelyt saattavat vamman laadusta riippuen olla hyvin pitkäaikaisia, moninaisia ja käytössä samanaikaisesti. Tämä tulisi huomioida 2-3 momentissa muotoilulla, joka ei liitä vaativuutta lapseen, vaan toimintaympäristössä tehtäviin muutoksiin ja tuen järjestelyiden yksilöllisyyteen. Ns. kolmiportaisen tuen malli on ehtinyt luoda harhaanjohtavia mielikuvia tuen tarpeista ja siitä, miten niihin tulee vastata. Vammaisfoorumi esittää, että nyt luotava uusi tuen malli nimettäisiin toisin, esimerkiksi “lapsen yksilöllisen tuen järjestäminen”, jotta toimintakulttuurikin muuttuisi. (Perusopetuslakikaan ei käytä em. nimeä, joten sen muuttamiseen ei ole estettä.) Vammaisfoorumi kannattaa ehdotusta, että varhaiskasvatukseen osallistuvan vammaisen lapsen oikeusturvaa parannetaan siten, että erityisestä tuesta tehdään hallintopäätös. Lisäksi ehdotamme ylimääräisen ”hänen”-sanan poistoa 15 a §:ään liittyvän ensimmäisen kappaleen toisesta lauseesta: Pykälän 1 momentin mukaan varhaiskasvatukseen osallistuvalla lapsella olisi oikeus saada yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa tai hyvinvointinsa edellyttämää tukea heti tuen tarpeen ilmettyä osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa. 15 b § Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus Pykälässä kuvataan tuen muotoja. Niiden jaottelu on (pedagoginen, rakenteellinen, hoidollinen) on sijoitettu pykälän 1 momenttiin. Vammaisfoorumi ehdottaa, että kukin tuen muodon tai järjestelyjen tapa kirjataan erikseen vähintäänkin omaan momenttiinsa ja tuen muotoja kuvataan täsmällisemmin. Koska tuen muotoja on kolme, ne saatetaan tarpeettomasti yhdistää myös ns. kolmiportaisen tuen tasoiksi. Muutos selkiyttäisi sekä ammattilaisten käytännön toiminnan hahmottamista että lapsen oikeusturvaa. On erittäin tärkeää säilyttää maininta siitä, että esimerkeissä ei ole kyse tyhjentävästä luettelosta. Vammaisfoorumi pitää erikoisena sitä, että 1 momentin viimeinen lause päättyy mainintaan “tuen toteuttamistapa jäisi paikalliseen ja tapauskohtaiseen harkintaan”. On huomattava, että varhaiskasvatuksen järjestäjän harkintavaltaa rajaavat tässä tapauksessa kansainväliset sopimukset, jotka edellyttävät lapsen edun ensisijaisuutta, ja siinä paikallisilla ratkaisuilla ei ole sijaa. Jos varhaiskasvatuslain muutoksella on tarkoitus luoda jatkumo esi- ja perusopetukseen, tulee avustaja- ja tulkitsemispalvelu erottaa rakenteellisesta tuesta omaksi pykäläkseen 15 c, jolloin kokonaisuus muodostaisi 15 a–e §:t. Näin tuki vastaisi paremmin perusopetuslain 31 §:n logiikkaa siitä, että tulkitsemispalvelulla voitaisiin vahvistaa kielellistä saavutettavuutta varhaiskasvatuksen toimintaympäristöissä (ks. Vammaissopimuksen artiklat 2, 9 ja 24). Pykälän 2 momentin mukaan mitoitusta koskevaa sääntelyä ei luonnoksessa esitetä muutettavaksi. Momentti sisältää viittauksen 35 ja 38 §:iin, joihin liittyvä kommentointi on yhdistetty tähän. Vammaisfoorumi katsoo, että jos mitoitusta ei muuteta, tavoitteena oleva lapsen yksilöllisen tuen kehittäminen vesittyy. Vammaisen lapsen tuessa on ehdottomasti kyse myös henkilöstön riittävyydestä. Vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten varhaiskasvatuksen laadun varmistamiseksi lapsiryhmien koosta tilanteissa, joissa ryhmässä on vammainen tai muu tukea tarvitseva lapsi, on perusteltua säätää tarkemmin. Päiväkotiryhmän kokoa etenkin 3 vuotta täyttäneiden kohdalla on perusteltua rajata, jos ryhmässä on vammainen tai muu tukea tarvitseva lapsi. Jos vammaisella tai muulla tukea tarvitsevalla lapsella ei ole henkilökohtaista avustajaa, on asetuksessa säädettävä, että hänen katsotaan olevan ryhmässä yksilöllisten tarpeidensa mukaan vähintään kahden lapsen paikalla. Lisäksi Vammaisfoorumi huomauttaa, että osa-aikaisessa varhaiskasvatuksessa olevat lapset tulee ryhmäkokoa koskevissa säännöksissä huomioida siten, etteivät lapsiryhmien koot tosiasiassa joidenkin ryhmän lasten varhaiskasvatuksen osa-aikaisuuteen vedoten pääse nousemaan suunniteltua suuremmiksi. Varhaiskasvatuksessa säädetään järjestäjälle vain velvoite, että sillä on oltava tarvetta vastaavasti varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluja. Lisäksi tuen tarve on otettava huomioon lasten tai henkilöstön lukumäärässä. Varhaiskasvatuksen opettajien liiton mukaan nykyisellään varhaiskasvatuksessa erityisopettaja - lapsi suhdeluku on 1:400-500. Vammaisfoorumi esittää, että varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrää suhteessa tehostettua tai erityistä tukea saavien lasten määrään muutetaan kohtuullisemmaksi (1:50), jotta heillä on mahdollisuus osallistua henkilöstön ohjaamiseen ja lapsen yksilöllisten tarpeiden ja tukitoimien toteutumisen arviointiin ja seurantaan. Vammaisfoorumi yhtyy OAJ: n näkemyksiin kertoimista ryhmiä muodostettaessa. Sen mukaan tehostettua tukea saavan lapsen kerroin olisi 2 ja erityistä tukea saavan lapsen kerroin olisi 3. Lisäksi Vammaisfoorumi yhtyy OAJ: näkemykseen, jonka mukaan erityisryhmien koko olisi enintään: • 12 lasta, jos ryhmässä korkeintaan 5 tehostetun tai erityisen tuen lasta • 8 lasta, jos ryhmässä vain tehostetun tai erityisen tuen lapsia • 6 lasta kehitysvammaisten ryhmässä • Kaikissa näissä ryhmissä on oltava muun henkilökunnan lisäksi aina vähintään 1 varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Ryhmäkokoa ei voi ylittää. 3 – 4 momentteihin ei esitetä kommentteja. 15 c § Tuen tarpeen arviointi Edeltävässä 15 b §:ssä todetaan, että lapsen tuen tarve kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Esitysluonnoksen 15 c § 1 momentissa todetaan, että tuen tarpeen riittävyyttä ja toteutumista koskeva tukitoimien arviointi kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan ja että tilannetta arvioidaan vähintään kerran vuodessa. Pykälän 3 momentin mukaan lapsen tuen tarpeen arviointiin voisivat osallistua lapsen kehitystä ja oppimista tukevat muut viranomaiset, asiantuntijat ja muut tarvittavat tahot. Vammaisfoorumi ehdottaa, että luettelon jälkeen lisätään nimenomainen maininta siitä, että asiantuntijalla voidaan tarkoittaa myös vammaisjärjestön työntekijää, jolla on vammaspesifiä tietoa tuen järjestämiseen liittyen. Pykälän 4 momentissa todetaan, että arvioinnissa toimitaan yhteistyössä huoltajien kanssa, mutta esityksestä puuttuu tieto siitä, kuka ja millä tavoin on vastuussa siitä, että vammaisen lapsen huoltajat saavat riittävästi tietoa tukitoimista ja niiden merkityksestä. Etenkin perheen ensimmäisen lapsen kohdalla ei voida olettaa asian olevan perheelle tuttu, joten sääntelyä olisi syytä täsmentää tältä osin. Lapsen huoltajan ja varhaiskasvatuksen henkilöstön lisäksi pykälien perusteluissa mainitaan useita monialaiseen yhteistyöhön osallistuvia ammattilaisia. Suhdetta sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisiin on selkiytettävä sote-uudistuksen edetessä, kuten edellä on esitetty. Jos varhaiskasvatuksesta on tarkoitus rakentaa jatkumoa esi- ja perusopetukseen, tulisi varhaiskasvatussuunnitelmaakin muokata vastaamaan pedagogista selvitystä ja arviointia, jotta siirtymävaiheeseen liittyviltä tietokatkoksilta ja väärinymmärryksiltä vältyttäisiin. Tämä helpottaisi myös hallintopäätöksen tekemistä. Varhaiskasvatuslain 4 §:n ensisijaisuus edellyttää, että myös lasta itseään kuullaan. Lapsen näkemyksen selvittämisessä on huolehdittava kielellisestä saavutettavuudesta eli käytettävä tarvittaessa viittomakieltä tai puhetta tukevia tai korvaavia kommunikointikeinoja, mikäli se on lapsen vamman vuoksi aiheellista. Kuulemisessa on huomioitava myös se, että yhtä lailla lapsen huoltaja voi olla vammainen henkilö. Vammaisfoorumi muistuttaa, että vammaisen lapsen ja hänen perheensä näkemys on selvitettävä ja otettava huomioon. 15 d § Päätös annettavasta tuesta Vammaisfoorumi pitää kannatettavana sitä, että erityisestä tuesta olisi jatkossa tehtävä hallintopäätös, jonka tekisi kunta. Siitä, mitä tuen päätökseen kirjataan, esitetään yksityiskohtaisissa perusteluissa: “päätökseen saatetaan kaikki sellaiset asiat, jotka huoltajien tulee voida saattaa muutoksenhaun alaiseksi”. Koska kyse on lapsen edusta oikeudellisena kokonaisuutena, on myös päätökseen sisällytettävä kaikki tukeen liittyvät tosiseikat ja niiden perustelut. - Tästä seuraa, että myös edeltävän pykälän ehdotuksia siitä, mitä ja millä tarkkuudella lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan, on tarkasteltava uudelleen. Vammaisfoorumi pitää tarpeellisena, että jos huoltaja hakee lapselleen tukitoimia, tulisi myös tällaisesta asiasta tehdä hallintopäätös siten, että huoltajaa kuullaan ennen päätöksentekoa. 35 § Päiväkodin henkilöstön mitoitus Vammaisfoorumi pitää kannatettavana periaatetta, että avustajaa ei lasketa mukaan mitoitukseen. Muut kommentit on esitetty 15 b §:n yhteydessä, koska Vammaisfoorumi katsoo, että vammaisten lasten tuen tarpeen arvioinnissa ryhmän koko ja siinä työskentelevän henkilöstön määrä ja laatu liittyvät tuen järjestämisen kokonaisuuteen. 62 § Muutoksenhaku varhaiskasvatusoikeutta, lapselle annettavaa tukea ja varhaiskasvatukseen ottamista koskevaan päätökseen Vammaisfoorumi katsoo, että vammaisen lapsen varhaiskasvatuksen 15 d §:ssä tarkoitettua tukea koskevan päätöksen muutoksenhakuprosessissa on varmistettava, että oikaisuvaatimus käsitellään viipymättä asian luonteen vuoksi. Vammaisfoorumi ry Sari Kokko Pirkko Mahlamäki puheenjohtaja pääsihteeri
      • Tehy ry, Siitonen Eva
        Päivitetty:
        10.6.2021
        • Tehy ry:n lausunto hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi varhaiskasvatuslakia siten, että siinä säädettäisiin varhaiskasvatuksessa olevan lapsen oikeudesta tarvitsemaansa tukeen sekä varhaiskasvatuksessa annettavan tuen rakenteesta. Ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa lapsen lakisääteistä oikeutta tarvitsemaansa tukeen ja vahvistaa varhaiskasvatusikäisten tasavertaista oikeutta kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeen. Tavoitteena on myös, että lapsen varhaiskasvatuksessa aloitetut tukitoimenpiteet siirtyisivät tarpeen mukaisesti esi- ja perusopetukseen, huomioiden koulutusmuotojen erityispiirteet luomalla nykyistä vahvempi lainsäädännöllinen ja käsitteellinen jatkumo varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. Tavoitteet ovat kannatettavia. 15 a § Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen Pykälässä ehdotetaan, että varhaiskasvatukseen osallistuvalla lapsella on oikeus saada hänen yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa tai hyvinvointinsa edellyttämää tukea heti tuen tarpeen ilmettyä osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa. Pykälän toisessa momentissa ehdotetaan, että jos tarkoitettu tuki ei ole riittävää tai lapsi tarvitsee vahvempaa tukea, on tukea tehostettava lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Myös tässä momentissa on tarpeen kirjata, että tukea tehostetaan heti tarpeen ilmettyä. Pykälän kolmannessa momentissa ehdotetaan, että jos 2 momentissa tarkoitettu tuki ei ole riittävää tai lapsi tarvitsee tukea vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymisestä tai muusta lapsen oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta johtuen, on tukea annettava yksilöllisesti suunniteltuna erityisenä tukena. Momenttiin on tarpeen kirjata missä ajassa tukea on annettava lapselle. Koska momentin toteuttaminen vaatii päätöksen, jonka tekee varhaiskasvatuksen järjestämisvastuussa oleva kunta, tulee aikamääre olla 2 viikko tai enintään yksi kuukausi. 15 b § Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus Esityksen mukaan voi lapselle annettava tuki sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa konsultaatiota ja opetusta, varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiä tulkitsemis- ja avustamispalveluja tai apuvälineiden käyttöä. Esityksen mukaan hoidolliset tukitoimet ovat keinoja, joilla vastataan lapsen sairaanhoidollisiin, perushoitoon, hoivaan ja avustamiseen liittyviin tarpeisiin. Nämä voivat olla esimerkiksi lapsen pitkäaikaissairauksien hoitoon, lääkitykseen, ruokavalioon ja liikkumiseen liittyvät avustamisen tarpeet ja apuvälineet. Hoidolliset järjestelyt ovat laaja käsite ja on tarpeellista erottaa sairaanhoidolliset järjestelyt omaksi kohdakseen. Ehdotamme seuraavaa muutosta pykälään: Lapselle annettava tuki voi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia, hoidollisia ja sairaanhoidollisia järjestelyjä. Tuki voi olla varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa konsultaatiota ja opetusta, terveydenhuollon ammattihenkilön osaamista, varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiä tulkitsemis- ja avustamispalveluja tai apuvälineiden käyttöä. Lisäksi ehdotamme, että toimintakyvyn tukeminen lisätään pykälän perusteluihin. 35 § Päiväkodin henkilöstön mitoitus Pykälässä ehdotetaan, että jos päiväkodissa on yksi tai useampi vammainen tai 15 a §:n 2 tai 3 momentin mukaisen tuen tarpeessa oleva lapsi, on tämä otettava huomioon lasten taikka 1 momentissa tarkoitettujen henkilöitten lukumäärässä. Pykälä ei ole tarpeeksi velvoittava. Esimerkkinä voi todeta tilanteen kunnasta, jossa lapsi/ryhmä ei saa avustajaa koska kunnassa on tarjolla varhaiskasvatuksen erityisopettajan osaamista. Varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrä on kuitenkin täysin riittämätön suhteessa tarpeeseen. Tämä johtaa siihen, että ryhmässä ei ole avustajaa eikä myöskään erityisopettajan työpanosta. Tilanne ei ole lapsen edun mukainen. Kun lapsella on avustaja, on tärkeää, että avustaja on paikalla koko sen ajan, kun lapsi on läsnä. Muussa tapauksessa on muun henkilöstön riittävyys huomioitava näissä tilanteissa. Huomiota on myös kiinnitettävä avustajan ammatilliseen osaamisen ja kokemukseen, sillä usein juuri tukea tarvitsevat lapset tarvitsevat erityisosaamista. Tällä hetkellä on ryhmissä paljon lapsia ilman tukitoimia. Tämä johtaa siihen, että muutama lapsia ryhmässä saattaa viedä suuren osan kasvatusvastuullisten ajasta muiden lasten jäädessä vähemmälle huomiolle. Ryhmiä muodostettaessa tulee kaikilla lapsilla olla yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen. Lapsen tuen tarve tulee huomioida ryhmiä muodostettaessa henkilöstömitoituksessa siten, että lakiin kirjataan suhdelukukertoimet. Täydennyskoulutus Pykälän 15 b perusteluissa todetaan, että erityisopettajan antama tuki voi olla lapsi- ja/tai ryhmätasoisesti annettavaa opetusta tai konsultatiivista tukea, jolloin tuki kohdentuisi lapsen ryhmän henkilöstölle ja/tai lapsen huoltajille. Monialainen yhteistyö puolestaan on varhaiskasvatuksen ulkopuolisten asiantuntijoiden varhaiskasvatuksen ammattilaisille antamaa lapsen tukeen liittyvää konsultaatiota ja ohjausta. Erityisopettajan antama tuki ja monialainen yhteistyö on toteutettava siten, että kaikki lasta hoitavat ammattihenkilöt pääsevät siitä osalliseksi. Täydennyskoulutuksen suunnittelussa ja kohdentamisessa on huomioitava kaikki ammattiryhmät. Vuorohoito Koko henkilöstön osaaminen on erityisen tärkeää vuorohoidossa, jolloin lapset saattavat olla päiväkodissa enimmäkseen iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Vuorohoidon erityispiirteet tulee huomioida tuen tarpeen toteutuksessa. Yksityinen varhaiskasvatus Kuten sivistysvaliokunta (SiVM 5/2018 vp, s. 8) on todennut, on välttämätöntä, että yksityisten palveluntuottajien tarjoamassa varhaiskasvatuksessa lapset saavat yhtä hyvät ja kattavat palvelut kuin kunnallisessa varhaiskasvatuksessa, jotta yhdenvertaisuus lasten kesken toteutuu. Julkisen ja yksityisen palvelun tuottajilla on yhtäläinen velvollisuus järjestää lapselle tämän tarvitsema tuki. Henkilöstön riittävyys Laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttaminen edellyttää riittävää määrää ammattitaitoista henkilökuntaa. Tällä hetkellä vakava pula erityisesti varhaiskasvatuksen erityisopettajista sekä varhaiskasvatuksen opettajista. Vuonna 2030 muuttuva henkilöstörakenne ei helpota tilannetta. Apua tilanteeseen toisi nykyisen henkilöstörakenteen säilyttäminen alle 3-vuotiaiden ryhmissä. Lausunto on tehty yhteistyössä Suomen Lastenhoitoalan Liiton kanssa. Helsingissä 7.6.2021 Millariikka Rytkönen Puheenjohtaja Tehy ry Lisätietoja: Eva Siitonen, sosiaalipoliittinen asiantuntija, Tehy ry, eva.siitonen@tehy.fi
      • Svenska Finlands folkting
        Päivitetty:
        10.6.2021
        • Folktingets utlåtande om lag om ändring av lagen om småbarnspedagogik Det är bra att barn får rätt till trestegsstödet redan inom småbarnspedagogiken och att systemen är harmoniserade mellan småbarnspedagogiken och skolan samt mellan olika kommuner. Folktinget betonar att för att uppnå målsättningarna i lagen krävs en tillräcklig mängd personal. Utan behörig personal förverkligas inte en jämlik och kvalitativ småbarnspedagogik. Det behövs ett tillräckligt antal tjänster samt en yrkesskicklig personal att fylla tjänsterna med. Folktinget betonar att personalbristen inom småbarnspedagogiken är generellt sett redan nu stor. Bristen på svenskspråkiga speciallärare och lärare inom småbarnspedagogik, särskilt i huvudstadsregionen, är en utmaning. Trycket på tillgången till behörig personal ökar ytterligare. Antalet studieplatser är enligt den information Folktinget fått i diskussioner med utbildningsanordnare på alla nivåer på en tillräcklig nivå, övriga åtgärder för att förbättra branschens attraktionskraft måste således vidtas.
      • Vantaan kaupunki / Kasvatus ja oppiminen
        Päivitetty:
        10.6.2021
        • Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta Vantaan kaupunki antaa lausunnon Opetus- ja kulttuuriministeriön luonnokseen hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta. Hallituksen esitys liittyy hallitusohjelman kirjaukseen, että varhaiskasvatukseen kehitetään kolmiportaisen tuen malli. Lausunto jätetään sähköisessä lausuntopalvelu.fi -palvelussa 11.6.2021 mennessä. Vantaan kaupungin lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta Lausunnon keskeinen sisältö Vantaan kaupunki pitää tärkeänä, että laki velvoittaa järjestämään tuen kaikille lapsille siten kuin lapsen tarpeet varhaiskasvatuksessa sitä edellyttävät. On myös tärkeää, että varhaiskasvatuslakiin esitetään kirjattavaksi, että varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista inklusiivisten periaatteiden mukaisesti. Vantaan kaupunki kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että esitetty lakiluonnos mukailee suoraan perusopetuslain tuen kolmiportaisuutta. Selkein muutos, jonka lakiesitys toisi Vantaan varhaiskasvatuksen tuen järjestämiseen, olisi erityisen tuen hallintopäätös. Vantaan kaupunki ehdottaa lausunnossaan myös muita muutoksia lakiesitykseen, jotta laki vahvistaisi ja selkiyttäisi tuen toteuttamista, ja parantaisi lasten yhdenvertaisuutta yksilöllisesti suunnitellun tuen saamisessa varhaiskasvatuksessa. Vantaan kaupunki esittää, että lakiesitykseen kirjatut tuen muodot eli pedagogiset, rakenteelliset ja hoidolliset järjestelyt voitaisiin järjestää kaikilla tuen portailla. Tuen muotojen kohdentaminen perustuisi aina arvioon, millaisia pedagogisia järjestelyjä on tuen toteuttamiseksi syytä käyttää, ja tarvitaanko näiden lisäksi rakenteellisia tai hoidollisia järjestelyjä. Tuen portaiden keskeisin piirre olisi, että ne velvoittaisivat säännöllisen arvioinnin yhteydessä tarkastelemaan tuen toteutumista, ja tarvetta tehostamiselle. Tuen tehostamiseen ja erityiseen tukeen tulee sitoutua kaikkien lapsen kanssa työskentelevien varhaiskasvatuksen työntekijöiden, mutta lisäksi lausunnossa on esitetty tarkennus varhaiskasvatuksen erityisopettajan rooliin lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden ja niiden toteuttamisen arvioinnissa. Vantaan kaupunki ehdottaa poistamaan lakiesityksestä ne kirjaukset, jotka viittaavat vammaan tai muuhun terveydenhuollon asiantuntijan määrittelemään terveydentilaa koskevaan lausuntoon, sillä tuen järjestäminen ei saisi olla lapsen saamasta asiantuntija-arviosta riippuvainen. Lapsen tuen tarve tulisi arvioida aina varhaiskasvatuksen toimesta, ja tässä arvioinnissa keskeistä on, millaista tukea lapsi tarvitsee omassa varhaiskasvatusympäristössään. Vantaan kaupunki ehdottaa, että monialainen sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten kanssa tehtävää yhteistyötä ei rajattaisi tuen tarpeen arviointiin, vaan varhaiskasvatuslaki ohjaisi yhteiseen työhön tuen toteuttamisen osalta, erityisesti erityisen tuen vaiheessa. Vantaan kaupunki esittää huomioimaan lainvalmistelussa pykäliä koskevat ehdotukset, sillä niiden on arvioitu lisäävän varhaisen tuen vaikuttavuutta, selkiyttävän vastuita tuen antamisen eri vaiheissa sekä vahvistavan kaikkien lasten oikeutta yksilöllisesti suunniteltuun tukeen varhaiskasvatuksessa. 1. Palautetta ja muutosehdotuksia esitysluonnoksen pykälään 3 § Varhaiskasvatuksen tavoitteet Vantaan kaupunki pitää hyvänä, että varhaiskasvatuslakiin lisätään maininta, että varhaiskasvatuksen tavoitteita määrittää inklusiivisuuden periaate. Siten se koskee arvopohjaisesti niin kaikkea varhaiskasvatuksen toimintaa kuin kaikkia lapsia. 2. Palautetta ja muutosehdotuksia esitysluonnoksen lukuun 3 a Oikeus varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen Vantaan kaupunki pitää tärkeänä, että varhaiskasvatuslaki määrittää lapsen oikeuden varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen. 3. Palautetta ja muutosehdotuksia esitysluonnoksen pykälään 15 a § Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen Vantaan kaupunki pitää tärkeänä, että pykälän nimessä tuki kohdennetaan sekä lapsen kehitykseen, oppimiseen että hyvinvointiin. Vantaan kaupunki pitää hyvänä, että varhaiskasvatuslaki edellyttää momentissa 1 aloittamaan lapsen tuen osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa heti tuen tarpeen ilmetessä. Vantaan kaupunki ehdottaa, että momentin kohtaa muutetaan vielä seuraavasti: Varhaiskasvatukseen osallistuvalla lapsella on oikeus saada hänen yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa tai hyvinvointinsa edellyttämää pedagogista, rakenteellista tai hoidollista tukea, tai useampaa näistä samanaikaisesti, heti tuen tarpeen ilmettyä osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa. Tällä lisäyksellä velvoitettaisiin heti tuen tarpeen ilmettyä arvioimaan, millä kaikilla tuen muodoilla lasta on varhaiskasvatuksessa syytä tukea. Rakenteellisten järjestelyjen perustana olisi aina suunnitelma pedagogisista järjestelyistä. Vantaan kaupunki pitää onnistuneena ratkaisuna, että momentissa 2 käytetään ilmausta tukea tehostetaan eikä perusopetuslain ilmausta tehostettu tuki. Tämä ratkaisu mahdollistaa sen, että tukitoimia tehostetaan yksilöllisesti lapsen aiemmin varhaiskasvatuksessa saamaa tukea arvioiden. Mikäli laissa tai velvoittavissa asiakirjoissa määritellään tuen portaille kuuluvat tuen muodot, heijastuu se tuen joustavuuteen kielteisesti, ja saattaa jopa viivästyttää lapsen tarvitseman tuen aloittamista. Tuen tehostaminen ja erityinen tuki tulee perustua aina lapsen sen hetkisiin yksilöllisiin tarpeiseen, ja arvioon siitä, miten varhaiskasvatuksessa jo annettu tuki on vastannut näihin tarpeisiin. Vantaan kaupunki pitää tärkeänä, että tuki suunnitellaan yksilöllisesti aina riippumatta siitä, onko tuki juuri aloitettu, onko sitä tehostettu vai onko tarve erityiseen tukeen. Siten Vantaan kaupunki esittää 15 a § 3 momenttiin seuraavaa muutosta: Jos 2 momentissa tarkoitettu tuki ei ole riittävää tai lapsi tarvitsee tukea vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymisestä tai muusta lapsen oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta johtuen, on tukea annettava yksilöllisesti suunniteltuna erityisenä tukena. Vantaan kaupunki ei pidä hyvänä ratkaisuna, että momentissa 3 erityisen tuen antaminen liitetään lapsen vammaan, sairauteen, kehityksen viivästymiseen tai muuhun lapsen oppimisen ja kehityksen tuen tarpeeseen. Tällainen lain kirjaus tulisi jatkamaan käytäntöä, jossa lapsen tuen antamisen aloittamiseen, ja tuen tarpeen arviointiin kytkeytyy liian voimakkaasti terveydenhuollon henkilöstön antama lausunto tai lapsen terveydentilaa koskeva diagnoosi. Vantaan kaupunki ehdottaa, että momenttia muutetaan seuraavasti: Jos 2 momentissa tarkoitettu tuki ei ole riittävää tai lapsi tarvitsee tukea vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymisestä tai muusta lapsen oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta johtuen, on tukea annettava monialaisesti, yhdessä sosiaali- ja/tai terveydenhuollon viranomaisten kanssa suunniteltuna erityisenä tukena. Tämä ilmaus velvoittaisi sosiaali- ja/tai terveydenhuollon henkilöstön osallistumaan erityisen tuen antamisen suunnitteluun, ja lisäisi siten asiantuntemusta yksilöllisten tukitoimien suunnittelussa ja arvioinnissa tässä tuen järjestämisen vaativimmassa vaiheessa. 4. Palautetta ja muutosehdotuksia esitysluonnoksen pykälään 15 b § Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus Vantaan kaupunki pitää onnistuneena annettavan tuen määrittelyä pedagogisiksi, rakenteellisiksi ja hoidollisiksi järjestelyiksi. Vantaan kaupunki pitää myös tärkeänä, että laissa on mainittu varhaiskasvatuksen erityisopettajan antaman konsultaation lisäksi varhaiskasvatuksen erityisopettajan antama opetus. Vantaan kaupunki ehdottaa seuraavaa lisäystä pykälään: Lapselle annettava tuki voi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa konsultaatiota ja osa-aikaista tai kokoaikaista opetusta, varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiä tulkitsemis- ja avustamispalveluja tai apuvälineiden käyttöä. Ehdotus varmistaisi, että varhaiskasvatuksen erityisopettajien antama tuki voisi kohdentua intensiteetiltään hyvin eri tavoin riippuen sekä lapsen sen hetkistä tuen tarpeesta että käytössä olevista muista tuen muodoista. Vantaan varhaiskasvatus kiinnittää huomiota tulkitsemis- ja avustamispalveluiden määrittelyyn osana tuen järjestelyjä. Mikäli avustamispalvelut mainitaan varhaiskasvatuslaissa yhtenä tuen järjestämisen muotona, toiveena on, että avustamispalvelu määritellään laajasti, jotta lapsen avustamisesta voivat vastata myös muut työntekijäryhmät kuin avustajat. Lisäksi on tärkeää, että avustamisen tarve tarkastellaan aina suhteessa koko varhaiskasvatusryhmän tilanteeseen, ja käytössä olevaan henkilöstöresurssiin, ei ainoastaan yhden lapsen henkilökohtaisen avustamisen tarpeena. Tulkitsemispalveluiden osalta Vantaan kaupunki toivoo selkeää määrittelyä, mitä tulkitsemisella alle esiopetusikäisten lasten osalta tarkoitetaan, jotta kirjavilta tulkinnoilta vältyttäisiin. Vantaan kaupunki pitää tärkeänä, että jos lapsella on tuen tarve, ja lapsi osallistuu useamman kuin yhden varhaiskasvatuksen järjestäjän tai tuottajan varhaiskasvatukseen, on tuki suunniteltava, toteutettava ja arvioitava yhteistyössä. 5. Palautetta ja muutosehdotuksia esitysluonnoksen pykälään 15 c § Tuen tarpeen arviointi Vantaan kaupunki pitää hyvänä, että varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden ja niiden toteuttamisen arviointiin tarpeen mukaan. Vantaan kaupunki ehdottaa kuitenkin lisättäväksi momenttiin seuraavan asian: Varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden ja niiden toteuttamisen arviointiin tarpeen mukaan, jos lapsen tuki on määritelty 15 a § 1 momentin mukaan. 15 a §:n 2 ja 3 momenttien mukaisen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden ja niiden toteuttamisen arviointiin varhaiskasvatuksen opettaja osallistuu säännöllisesti, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tai tuen tarpeen muuttuessa. Vantaan kaupunki pitää hyvänä, että lakiin kirjataan, että lapsen tuen tarpeen arviointiin voivat osallistua lapsen kehitystä ja oppimista tukevat muut viranomaiset, asiantuntijat ja muut tarvittavat tahot, mutta näiden edellä mainittujen tahojen osallistuminen ei ole välttämätöntä tuen tarvetta arvioitaessa. Tämä mahdollistaa tuen aloittamisen heti, kun tarve varhaiskasvatuksessa ilmenee. 6. Palautetta ja muutosehdotuksia esitysluonnoksen pykälään 15 d § Päätös annettavasta tuesta Vantaan kaupunki pitää 1 momentin seuraavaa kirjausta epäselvänä: Päätöksessä on mainittava 15 b §:n mukaiset tuen muodot ja tukipalvelut. Viitataanko tällä pedagogisiin, rakenteellisiin ja hoidollisiin järjestelyihin vai esimerkkeinä annettuihin erityisopettajan antamaan konsultaatioon ja opetukseen, varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiin tulkitsemis- ja avustamispalveluihin tai apuvälineiden käyttöön? Vantaan kaupunki pitää liian suppeana, että erityisen tuen päätökseen kirjattaisiin vain laissa esimerkkeinä mainitut tuen muodot ja palvelut. Varhaiskasvatuksen järjestäjällä saattaa olla avustamispalvelun lisäksi kehityksen ja oppimisen tuen henkilöstönä esimerkiksi lastenhoitajia tai taidepedagogeja, joita ei lueta päiväkodin henkilöstömitoitukseen. On tärkeää, että päätettäessä 15 a § 3 momentin mukaisesta tuesta, päätökseen voidaan kirjata kaikki tosiasiallisesti toteutuvat tuen muodot. Vantaan kaupunki ehdottaa seuraavaa muutosta: Päätöksessä on mainittava 15 b §:n mukaiset rakenteelliset ja/tai hoidolliset järjestelyt siten kuin ne on suunniteltu toteutuvan. Pedagogisia järjestelyitä ei ole tarpeen eritellä päätöksessä, sillä ne ovat kirjattuna lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan, ja niiden toteutumisen arvioinnin ja suunnittelun tulee olla mahdollisimman joustavaa. Vantaan kaupunki kiinnittää huomiota siihen, että hallinnollisten päätösten valmistelutyö sekä mahdollisten, huoltajien tekemien muutoksenhakujen käsittely tulevat työllistämään todennäköisesti enemmän kuin lakiesityksen vaikutusten osalta on arvioitu. Koska erityispedagoginen osaaminen on tärkeää tässä tuen antaminen vaativimmassa vaiheessa, varhaiskasvatuksen erityisopettajien työ päätöksen valmisteluvaiheessa tulee hyvin todennäköisesti lisääntymään, mikä tulee huomioida resursoinnissa. 7. Palautetta ja muutosehdotuksia esitysluonnoksen pykälään 23 § Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma Vantaan kaupunki pitää epäselvänä seuraavaa 1 momentin kirjausta: Lisäksi suunnitelmaan kirjataan lapsen tuen toteuttaminen 15 b §:n mukaisesti. Vantaan kaupunki ehdottaa seuraavaa muutosta: Lisäksi suunnitelmaan kirjataan lapsen tuen toteuttaminen 15 b §:n mukaiset pedagogiset, rakenteelliset ja/tai hoidolliset järjestelyt lapsen tuen tarpeen edellyttämällä tavalla. Jos 15 a § mukainen tuki edellyttää lasten tai henkilöstön lukumäärän huomiointia 35 § tai 38 § mukaisesti, varhaiskasvatuksen järjestäjä päättää tarvittavasta järjestelystä erikseen lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan perustuen. 8. Palautetta ja muutosehdotuksia esitysluonnoksen pykälään 35 § Päiväkodin henkilöstön mitoitus Pykälän 15 a § 3 momenttia koskevan ehdotuksen perusteella Vantaan kaupunki ehdottaa seuraavaa muutosta myös tähän pykälään: Jos päiväkodissa on yksi tai useampi vammainen tai 15 a §:n 2 tai 3 momentin mukaisen tuen tarpeessa oleva lapsi, … Vantaan kaupunki pitää tärkeänä, että lainsäädäntö ei rajaa liian tiukasti kehityksen ja oppimisen tuen lisähenkilöstöä. Avustajien sijaan pedagogisen lisähenkilöstön, kuten lastenhoitajien tai taidepedagogien tuella voidaan vastata paremmin moniin lapsen tuen tarpeisiin. Näin ollen Vantaan kaupunki ehdottaa pykälään myös seuraavaa muutosta: Avustajaa tai muuta kehityksen ja oppimisen tuen lisähenkilöstöä ei lueta 1 momentissa tarkoitettuun mitoitukseen. 9. Palautetta ja muutosehdotuksia esitysluonnoksen pykälään 38 § Perhepäiväkodin henkilöstön mitoitus Pykälän 15 a § 3 momenttia koskevan ehdotuksen perusteella Vantaan kaupunki ehdottaa seuraavaa muutosta tähän pykälään: Jos perhepäiväkodissa on yksi tai useampi vammainen tai 15 a §:n 2 tai 3 momentin mukaisen tuen tarpeessa oleva lapsi, … Pykälään 35 § tehdyn ehdotuksen mukaisesti Vantaan kaupunki ehdottaa myös seuraavaa muutosta: Avustajaa tai muuta kehityksen ja oppimisen tuen lisähenkilöstöä ei lueta 1 momentissa tarkoitettuun mitoitukseen. Vantaan kaupunki kiinnittää huomiota siihen, että perhepäiväkodissa tuen tehostaminen ja erityisen tuen antaminen on haastavaa henkilöstön koulutustausta huomioiden, ja tämä on syytä huomioida niissä velvoittavissa asiakirjoissa, jotka lainsäädäntöä ohjaavat. Kuitenkin tietyissä tilanteissa esimerkiksi infektioherkkyyteen tai sairauden vaikeahoitoisuuteen liittyen lapsen varhaiskasvatuksessa annettava tuki voi toteutua hyvin perhepäiväkodissa. Tapauskohtainen harkinta ja lapsen edun ensisijaisuus tulee ohjata aina ratkaisua siitä, miten tuki järjestetään. 10. Palautetta ja muutosehdotuksia esitysluonnoksen pykälään 62 § Muutoksenhaku varhaiskasvatusoikeutta, lapselle annettavaa tukea ja varhaiskasvatukseen ottamista koskevaan päätökseen Vantaan kaupunki esittää huomioitavaksi pykälää 15 d § koskevan muutosehdotuksen. 11. Yleistä palautetta luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta Vantaan kaupunki pitää hyvänä lähtökohtana, että tuen toteuttaminen koskee myös yksityistä varhaiskasvatusta, sillä se vahvistaa kuntalaisten yhdenvertaisuutta palvelujen saatavuudessa. Vantaan kaupunki pitää kuitenkin tärkeänä, että lakiin kirjattaisiin, kuuluuko velvoite tuen järjestämisestä ensisijaisesti yksityisen varhaiskasvatuksen järjestäjän vai kunnan velvoitteisiin. Vantaan kaupunki kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että lakiesitys tulee lisäämään kunnassa tapahtuvaa hallinnollista työtä yksityisessä varhaiskasvatuksessa annettavan tuen järjestämisessä ja valvonnassa. Lisäksi on todennäköistä, että rakenteelliset järjestelyt tulevat lisäämään kunnan tarvetta rahoittaa nämä järjestelyt, ja lisäävät siten kunnan hallinnossa tehtävää päätöksentekoa erityisen tuen hallintopäätösten ohella. Näitä näkökulmia ei Vantaan kaupungin arvion mukaan ole huomioitu lakiesitystä koskevissa laskelmissa riittävästi. Vantaan kaupunki esittää lisättäväksi varhaiskasvatuslakiin, että mikäli lapsi osallistuu sairaalassa hoidon aikana sairaalavarhaiskasvatukseen, tulee lapselle annettavan tuen jatkumon varmistamiseksi tehdä yhteistyötä lapsen kotikunnan varhaiskasvatuksen järjestäjän tai tuottajan kanssa. Vantaan kaupunki pitää ongelmallisena, ettei lakiesitys ota kantaa, missä kaikissa ympäristöissä lapsen tarvitsema tuki voidaan varhaiskasvatuksen toimesta järjestää. Mikäli lapsi tarvitsee jatkuvaa sairaanhoidollista huolenpitoa lapsen kotona, tai lapsi ei infektioalttiuden vuoksi voi osallistua ryhmämuotoiseen varhaiskasvatukseen, onko lapsi silti oikeutettu varhaiskasvatuksen järjestämään tukeen? Vantaan kaupunki esittää, että varhaiskasvatuslaki määrittelisi täsmällisemmin, voidaanko tukea toteuttaa myös avoimessa varhaiskasvatustoiminnassa. Vantaan kaupunki pitää ongelmallisena, että varhaiskasvatuslaki ei ota kantaa, miten lapsen tuen jatkumo tapahtuu, kun lapsi siirtyy esiopetukseen ja perusopetuslain piiriin. Kun lapsi on esiopetuksessa ja sitä täydentävässä varhaiskasvatuksessa, ohjaako tuen toteuttamista sekä perusopetuslaki että varhaiskasvatuslaki? Erityisen tuen hallintopäätöksen osalta on myös hyvä tarkentaa, voiko se koskea sekä esiopetuksessa että varhaiskasvatuksessa annettavaa tukea. Lapsen tuen toteuttamisen kannalta olennaisen tiedon siirtäminen tulisi myös kirjata varhaiskasvatuslakiin. Vantaan kaupunki pitää hyvänä ratkaisuna, että varhaiskasvatuslaki ei määrittele varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrää suhteessa lasten määrään, vaan ohjaa muuten varhaiskasvatuksen järjestäjää varmistamaan, että käytössä on riittävä määrä varhaiskasvatuksen erityisopettajia lain määrittelemissä tehtävissä, eli osallistumassa lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden ja niiden toteuttamisen arviointiin sekä antamassa konsultaatiota ja opetusta. On myös mahdollista, että erityisen tuen päätöksenteon edellyttämä huoltajan tai laillisen edustajan kuuleminen tulee lisäämään varhaiskasvatuksen erityisopettajien vastuuta asian valmistelussa, mikä tulee huomioida resursoinnissa. Lapsivaikutuksia arvioitaessa Vantaan kaupungin mielestä on erityisen tärkeää, että tuen järjestämistä ohjaa lapsen edun ensisijaisuus, myös niissä tilanteissa, joissa huoltajat vastustavat tuen antamista. Tämä lisää lapsen oikeutta tarvitsemaansa tukeen varhaiskasvatuksessa. Lapsivaikutuksia arvioitaessa tulee myös kiinnittää huomiota syrjimättömyyden periaatteeseen. Vantaan kaupunki ehdottaa lausunnollaan, että lapsen oikeus tukeen olisi samankaltainen tuen muotojen toteutumisen osalta kaikilla tuen portailla, ja siten lapsen tarpeeseen ei vastattaisi eri tavoin riippuen siitä, onko tukea tehostettu tai onko tehty päätös erityisestä tuesta. Tällöin sosiaali- ja terveydenhoitoviranomaisen antama lausunto lapsen terveydentilasta tai muusta tuen tarpeesta ei heikentäisi esimerkiksi viivästyessään lasten oikeutta tukeen. Myös perheen sosioekonominen asema, ja mahdollisuus käyttää yksityisiä terveydenhuollon palveluja ei tällöin heijastuisi tuesta päättämiseen. Lisäksi on tärkeää, että huoltajien kielitaito tai palvelujärjestelmän tuntemus ei viivästytä tuen toteuttamista. Säännöllisellä tuen toteutumisen arvioinnilla, ja tarvittavien asiantuntijoiden läsnäololla arvioinnissa sekä tuen tehostamisen ja erityisen tuen suunnittelussa voitaisiin vahvistaa lasten yhdenvertaisuutta tuen riittävässä kohdentamisessa. Vantaan kaupunki esittää lausunnossaan joitakin täsmennyksiä lakiesitykseen, sillä täsmällisemmillä lakipykäliin tehdyillä kirjauksilla voidaan vähentää erilaisia ja jopa ristiriitaisia tulkintoja, jotka puolestaan heijastuisivat kielteisesti lasten yhdenvertaiseen kohteluun. Lakiesitystä toivotaan tarkennettavan vielä yksityisen varhaiskasvatuksen ja kunnan velvoitteiden osalta, mutta lähtökohtaisesti voidaan ajatella, että lasten yhtäläinen oikeus tukeen vahvistuu, kun lakiesityksellä tarkennetaan tuen toteuttamisen periaatteita sekä kunnallisen että yksityisen varhaiskasvatuksen osalta. Lapsivaikutuksia arvioitaessa voidaan todeta vielä, että on tärkeää, että tuen suunnittelu ja arviointi tapahtuu lakiesityksen ehdottomalla tavalla lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan, joka velvoittavasti laaditaan kaikille varhaiskasvatuksessa oleville lapsille. Lapsen osallisuus ja kuulluksi tuleminen voidaan parhaiten varmistaa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä ja tarkennettaessa. Lapsivaikutusten arvioinnin osalta todettakoon, että lapsia tai muita osallisia, kuten huoltajia ei ole osallistettu lakiesitystä koskevaa lausuntoa tehtäessä, vaan lapsivaikutusten arviointi perustuu Vantaan kaupungin varhaiskasvatuksesta vastaavien kokemukseen ja palvelujärjestelmän tuntemukseen.
      • Opetushallitus
        Päivitetty:
        10.6.2021
        • Yleistä Tavoite varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen välisen oppimisen tuen yhdistämisestä on tärkeä ja vahvistaa koulutuksen jatkuvuutta. On tärkeää, että lapsen oikeus tukeen vahvistuu lainsäädännössä. Opetushallitus kannattaa esitykseen sisältyviä lakiehdotuksia. Esitetyt säännökset ovat perusopetuslain kolmiportaista tukea koskevia säännöksiä yleisemmällä tasolla, mikä edellyttää varhaiskasvatuksen järjestäjien informaatio-ohjausta säännösten yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Pykäläkohtaiset kommentit 3 §: Varhaiskasvatuksen tavoitteet Pykälän 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että varhaiskasvatuksen tavoitteena olisi tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista inklusiivisesti. Opetushallitus suhtautuu myönteisesti inkluusioon ja inkluusion periaatteisiin. On tärkeää, että inkluusio ja inklusiivisuuden käsite ovat ymmärrettävät ja riittävän selkeät, jottei käsitteiden suhteen esiinny tulkinnanvaraisuutta. Opetushallitus kannattaa lähipalveluperiaatetta. Laissa tulisi huomioida, että lähipäiväkoti ei kaikissa tapauksissa ole parhaalla mahdollisella tavalla lapsen kehitystä ja oppimista tukevaa. Erityisesti, jos huoltaja toivoo erityistä tukea tarvitsevalle lapselleen pääsyä ryhmään, jossa vertaisoppiminen toteutuisi vahvemmin ilman lähipalveluperiaatetta, ei lähipäiväkoti välttämättä ole lapsen edun kannalta paras vaihtoehto. Opetushallitus ja opetus- ja kulttuuriministeriö toteuttivat kyselyn kunnille keväällä 2020 turvapaikkaa hakevien ja paperittomien lasten varhaiskasvatukseen osallistumisesta sekä suomi toisena (S2) kielenä ja ruotsi toisena (R2) kielenä -opetuksesta varhaiskasvatuksessa. Kyselystä julkaistiin raportti ”Turvapaikkaa hakevat ja paperittomat lapset sekä S2/R2 -opetus varhaiskasvatuksessa”. Selvityksestä nousi esiin, että suomi/ruotsi toisena kielenä -opetusta järjestävien kuntien henkilöstön nimikkeistä lähes puolet (46 %) oli varhaiskasvatuksen erityisopettajia. Varhaiskasvatuksen suomi tai ruotsi toisena kielenä -opettajia sekä kieli- ja kulttuurikoordinaattoreita oli vain 14 %. Opetushallitus haluaa nostaa huolenaiheena esiin sen, että vieraskielinen tai monikielinen lapsi liitetään liian usein kieli- ja kulttuuritaustansa vuoksi varhaiserityiskasvatuksen piiriin. Suomi/ruotsi toisena kielenä -opetuksen tulee olla osa laadukasta ja pedagogisesti suunniteltua varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) tavoitteiden mukaista varhaiskasvatusta ja toimintaa. Suomi/ruotsi toisena kielenä -opetusta saavia lapsia ei tulisi lukea automaattisesti kolmiportaiseen tukeen ainoastaan riittämättömän suomen tai ruotsin kielen taidon vuoksi. Kolmiportaiseen tukeen tulee aina olla riittävät perustelut. Opetushallitus korostaa, että lapsen edun sekä laadukkaan, tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen varhaiskasvatuksen toteutumisen näkökulmista on oikea-aikainen kielitaidon tukeminen suomi/ruotsi toisena kielenä opetuksen menetelmin tärkeää. Varhaiskasvatusikäisten lasten toisen kielen oppimisen asiantuntijoina toimivat varhaiskasvatuksen suomi/ruotsi toisena kielenä -opettajat, joilla on tähän riittävä osaaminen. 15 a §: Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen Pykälän 1 momentin mukaan varhaiskasvatukseen osallistuvalla lapsella olisi oikeus saada hänen yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa tai hyvinvointinsa edellyttämää tukea heti tuen tarpeen ilmettyä osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa. Opetushallitus pitää kirjausta kannatettavana. Kehityksen ja oppimisen tuki on osa laadukasta varhaiskasvatuksen toimintaa ja kuuluu kaikille sitä tarvitseville lapsille. Varhaiskasvatukseen osallistuminen on hyvä perusta lapsen kehitykselle, oppimiselle ja hyvinvoinnille. Tuen tarve voi olla vähäistä, jolloin vaikeuksia ehkäistään ennalta pedagogisilla järjestelyillä ja erilaisilla työtavoilla. Näihin kuuluvat muun muassa suunnitelmallinen toiminnan eriyttäminen, ryhmien joustava muuntelu ja oppimisympäristöjen muokkaaminen. Selkeä päiväjärjestys ja päivittäisten toimintojen rytmittäminen tukevat kaikkia lapsia. Opetushallitus pitää yhteistyön korostamista lapsen huoltajan kanssa tärkeänä. Pykälän perusteluissa puhutaan huoltajista monikossa, mutta käsityksemme mukaan yhteistyön tekeminen tulee olla mahdollista myös yhden huoltajan kanssa. On hyvin tavallista, että lapsella on yksi huoltaja. Opetushallitus ehdottaakin kohtaan lisättäväksi yhteistyön tekemisen lapsen huoltajan tai huoltajien kanssa. Myös lapsen osallisuus ja lapsen näkökulma tulisi laissa huomioida entistä paremmin. Pykälän 2 momentissa todetaan, että jos 1 momentissa tarkoitettu tuki ei olisi riittävää tai lapsi tarvitsee vahvempaa tukea, olisi tukea tehostettava matalalla kynnyksellä lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Lapsen tuen tarve voi olla lyhytaikaista. Silloin voi riittää yksittäinen tuen muoto tai järjestelyt, joilla tilanteeseen vaikutetaan mahdollisimman nopeasti ja varhaisessa vaiheessa. Osa lapsista tarvitsee enemmän ja säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tuen muotoja toisiaan täydentävinä. Jos lapsen tuen tarve vaatii tehostettua tai erityistä tukea arvioidaan se tapauskohtaisesti varhaiskasvatuksen henkilöstön ratkaisusta, lapsen ryhmän henkilöstön ja huoltajan kanssa käydyn keskustelun pohjalta. Ratkaisun tuen tehostamisesta tekisi varhaiskasvatuksen opettaja tai erityisopettaja. Opetushallituksen mielestä pykälästä ei tällä hetkellä käy ilmi, voiko tehostetun tuen aloite tulla esimerkiksi neuvolaterveydenhuollosta tai sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöltä. Opetushallitus korostaa, että lapsen oikeusturvan näkökulmasta on tärkeää, että erityisestä tuesta tehdään muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös, johon kirjataan lapselle annettavat tuen muodot ja tukipalvelut. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa 2 momentissa tarkoitettu tuki ei olisi riittävää tai lapsi tarvitsisi tukea vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymisestä tai muusta oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta johtuen. Tällöin tukea olisi annettava yksilöllisesti suunniteltuna erityisenä tukena. Momentissa ehdotetaan täsmennettäväksi, että erityisen tuen piiriin kuuluva lapsi on otettava huomioon päiväkodin henkilöstön mitoituksessa. Opetushallituksen mielestä kirjaus on hyvä, mutta se ei ole riittävän täsmällinen. Opetushallitus ehdottaa, että henkilöstön mitoitusta on syytä tarkentaa antamalla esimerkkejä lain perustelukohdassa. Momentissa ei tule esille, voiko erityisen tuen aloite tulla esimerkiksi neuvolaterveydenhuollosta tai sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöltä. 15 b §: Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus Pykälän 1 momentin mukaan tuki voisi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten erityisopettajan palveluja ja monialaista yhteistyötä. Opetushallitus kannattaa jaottelua järjestelyjen osalta varhaiskasvatuksen toiminnassa muutoin asianmukaisena jaotteluna, mutta haluaa huomauttaa, että hoidolliset järjestelyt tulisi nimetä hyvinvoinnin tukemisen järjestelyiksi nykyisten varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) mukaisesti. Hyvinvoinnin tukeminen on käsitteenä laajempi. Hoidollisuuden käsite varhaiskasvatuksessa saattaa olla harhaanjohtava ja viittaa enemmän terveydenhuollon käsitemaailmaan. Tuen järjestelyjä on muutoin avattu riittävällä tarkkuudella lain perusteluissa, mutta Opetushallitus esittää avattavaksi tuen järjestelyjä vielä edellä mainitun seikan johdosta myös hyvinvoinnin tukemisen järjestelyjen näkökulmasta. Pykälän 2 momentin varhaiskasvatuksen mitoitusta koskevaa sääntelyä ei tältä osin esitettäisi muutettavaksi. Tämä saattaa aiheuttaa erilaisia tulkintoja varhaiskasvatuksen järjestäjien päätöksissä ja voi vaikuttaa tosiasiallisesti myös lapsen saamaan tukeen. Pykälän 3 momentin mukaan lapsen saama tuki kirjataan edelleen lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tämä vastaa aikaisempaa ja varhaiskasvatuksen henkilöstölle jo tuttua käytäntöä. Opetushallitus pitää tätä kannatettavana ja hyvänä linjauksena. Pykälän 4 momentissa säädetään vuoroasumistilanteista, jolloin lapsi osallistuu useamman kuin yhden varhaiskasvatuksen järjestäjän tai tuottajan varhaiskasvatukseen. Opetushallituksen mielestä on tärkeää korostaa yhteistyön merkitystä ja lapsen etua lapsen tarvitsemaa tukea suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa. 15 c §: Tuen tarpeen arviointi Tuen tarpeen arviointi ja tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa ja perhepäivähoidossa vastaavat aiemmin lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattuja linjauksia. Opetushallitus pitää tätä kannatettavana. Pykälän 2 momentin mukaan varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuisi lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden tai niiden toteuttamisen arviointiin tarpeen mukaan. Opetushallitus korostaa, että tätä lain kohtaa tulisi selkiyttää. Näin kirjattuna laki voi vaarantaa tosiasiallisesti lapsen tarvitseman tuen. Erityisopettajan tulisi aina osallistua tuen tarpeen arviointiin. Pykälän 3 momentin mukaan lapsen tuen tarpeen arviointiin voisivat osallistua lapsen kehitystä ja oppimista tukevat muut viranomaiset, asiantuntijat ja muut tarvittavat tahot. Näin muotoiltuna momentista jää epäselväksi, voivatko muut viranomaiset, asiantuntijat tai muut tarvittavat tahot tehdä aloitteen lapsen tuen tarpeesta. 15 d §: Päätös annettavasta tuesta Pykälässä säädettäisiin lapselle annettavasta erityisestä tuesta. Pykälän otsikko tulisi tämän vuoksi muuttaa muotoon päätös erityisestä tuesta. Päätöksen erityisestä tuesta tekisi varhaiskasvatuksen järjestämisvastuussa oleva kunta. Tämä on selkeää ja perusteltua. Pykälän linjaus lisää järjestämisvastuussa olevan kunnan hallinnollista työtä ja valvontavastuuta. Lisäksi pykälässä linjataan, että varhaiskasvatuslain piiriin kuuluvassa yksityisessä varhaiskasvatuksessa palveluntuottajalla olisi velvollisuus järjestää tukea ehdotetun lain mukaisesti. Järjestämisvastuulla olevan kunnan tulee varmistaa, että yksityinen palvelun tuottaja saa riittävän korvauksen tuen tarpeessa olevasta lapsesta. Opetushallitus huomauttaa, että päätös tulisi muotoilla jo otsikkotasolla selkeästi erityisen tuen päätökseksi. Esityksen perusteluissa todetaan, että erityisen tuen päätös on merkittävää julkisen vallan käyttöä ja päätöksen voi tehdä vain viranomainen. Perusopetuslain mukaan yksityiset opetuksen järjestäjät voivat päättää erityisestä tuesta. Perusopetuslaissa säädetään päätöksen edellytyksistä ja päätöksestä voidaan hakea muutosta. Esityksen jatkovalmistelussa tulisi vielä harkita, voisiko varhaiskasvatuksessa päätöksenteosta säätää vastaavalla tavalla. 35 §: Päiväkodin henkilöstön mitoitus Pykälän 2 momentissa säädetään, että jos päiväkodissa on yksi tai useampi vammainen tai edellä mainitun tuen tarpeessa oleva lapsi, on tämä otettava huomioon lasten taikka 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden lukumäärässä, jollei päiväkodissa ole tällaista lasta varten avustajaa. Avustajaa ei lueta säädettyyn mitoitukseen. Tämä pykälä aiheuttaa kirjavia käytäntöjä tuen toteutumiseen ja henkilöstön riittävyyteen. Laissa tulisi selkeästi turvata lapsen oikeus saada tukea myös mitoituksen ja henkilöstön määrän ja varhaiserityisopettajan osaamisen osalta. Opetushallitus esittää, että momentissa viitattaisiin ainoastaan erityisen tuen tarpeessa olevaan lapseen. 38 §: Perhepäiväkodin henkilöstön mitoitus Perhepäivähoidon henkilöstön mitoitus ja osaaminen on lapsen tuen osalta riittämätön, eivätkä pykälän kirjaukset edesauta lapsen tuen toteutumista. Muita huomioita Opetushallitus toimittaa opetus- ja kulttuuriministeriölle erikseen sähköpostitse hallituksen esityksen ruotsinkielistä versiota koskevia kielellisiä huomioita.
      • Suomen Lastenhoitoalan Liitto ry, Seppälä-Vessari Eila-Maria
        Päivitetty:
        10.6.2021
        • Suomen Lastenhoitoalan Liitto ry:n lausunto hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi varhaiskasvatuslakia siten, että siinä säädettäisiin varhaiskasvatuksessa olevan lapsen oikeudesta tarvitsemaansa tukeen sekä varhaiskasvatuksessa annettavan tuen rakenteesta. Ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa lapsen lakisääteistä oikeutta tarvitsemaansa tukeen ja vahvistaa varhaiskasvatusikäisten tasavertaista oikeutta kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeen. Tavoitteena on myös, että lapsen varhaiskasvatuksessa aloitetut tukitoimenpiteet siirtyisivät tarpeen mukaisesti esi- ja perusopetukseen huomioiden koulutusmuotojen erityispiirteet luomalla nykyistä vahvempi lainsäädännöllinen ja käsitteellinen jatkumo varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. Tavoitteet ovat kannatettavia ja tarpeellisia. 15 a § Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen Pykälässä ehdotetaan, että varhaiskasvatukseen osallistuvalla lapsella on oikeus saada hänen yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa tai hyvinvointinsa edellyttämää tukea välittömästi tuen tarpeen ilmettyä osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa. Tuen on oltava vaikuttavaa, suunnitelmallista ja aina tuen tarpeen mukaan muuttuvaa. Pykälän toisessa momentissa ehdotetaan, että jos tarkoitettu tuki ei ole riittävää tai lapsi tarvitsee vahvempaa tukea, on tukea tehostettava lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Myös tässä momentissa on tarpeen kirjata, että tukea tehostetaan välittömästi tarpeen ilmettyä. Lisäksi tuen portaiden välillä on oltava selkeät erot niin, että tuki vahvistuu seuraavalle portaalle siirryttäessä. Pykälän kolmannessa momentissa ehdotetaan, että jos 2 momentissa tarkoitettu tuki ei ole riittävää tai lapsi tarvitsee tukea vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymisestä tai muusta lapsen oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta johtuen, on tukea annettava yksilöllisesti suunniteltuna erityisenä tukena. Momenttiin on tarpeen kirjata missä ajassa tukea on annettava lapselle. Koska momentin toteuttaminen vaatii päätöksen, jonka tekee varhaiskasvatuksen järjestämisvastuussa oleva kunta, tulee aikamääre olla 2 viikko tai enintään yksi kuukausi. 15 b § Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus Rakenteelliset, resursseja vaativat keinot, kuten henkilöstömäärän lisäys, osaamisen vahvistaminen ja ryhmäkoon pienentäminen ovat tärkeässä roolissa. Esityksen mukaan voi lapselle annettava tuki sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa konsultaatiota ja opetusta, varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiä tulkitsemis- ja avustamispalveluja tai apuvälineiden käyttöä. Esityksen mukaan hoidolliset tukitoimet ovat keinoja, joilla vastataan lapsen sairaanhoidollisiin, perushoitoon, hoivaan ja avustamiseen liittyviin tarpeisiin. Nämä voivat olla esimerkiksi lapsen pitkäaikaissairauksien hoitoon, lääkitykseen, ruokavalioon ja liikkumiseen liittyvät avustamisen tarpeet ja apuvälineet. Hoidolliset järjestelyt ovat laaja käsite ja on tarpeellista erottaa sairaanhoidolliset järjestelyt omaksi kohdakseen. Ehdotamme seuraavaa muutosta pykälään: Lapselle annettava tuki voi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia, hoidollisia ja sairaanhoidollisia järjestelyjä. Tuki voi olla varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa konsultaatiota ja opetusta, terveydenhuollon ammattihenkilön osaamista, varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiä tulkitsemis- ja avustamispalveluja tai apuvälineiden käyttöä. 35 § Päiväkodin henkilöstön mitoitus Pykälässä ehdotetaan, että jos päiväkodissa on yksi tai useampi vammainen tai 15 a §:n 2 tai 3 momentin mukaisen tuen tarpeessa oleva lapsi, on tämä otettava huomioon lasten taikka 1 momentissa tarkoitettujen henkilöitten lukumäärässä. Pykälä ei ole tarpeeksi velvoittava. Esimerkkinä voi todeta tilanteen kunnasta, jossa lapsi/ryhmä ei saa avustajaa koska kunnassa on tarjolla varhaiskasvatuksen erityisopettajan osaamista. Varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrä on kuitenkin täysin riittämätön suhteessa tarpeeseen ja arjen sujumiseen. Tämä johtaa siihen, että ryhmässä ei ole avustajaa eikä myöskään erityisopettajan työpanosta käytettävissä kuin erittäin harvoin. Tilanne ei ole lapsen edun mukainen. Kun lapsella on avustaja, on tärkeää, että avustaja on paikalla koko sen ajan, kun lapsi on läsnä. Muussa tapauksessa on muun henkilöstön riittävyys huomioitava näissä tilanteissa. Huomiota on myös kiinnitettävä avustajan ammatilliseen osaamisen ja kokemukseen, sillä usein juuri tukea tarvitsevat lapset tarvitsevat eniten erityisosaamista. Tällä hetkellä on ryhmissä paljon lapsia ilman tukitoimia. Tämä johtaa siihen, että muutama lapsia ryhmässä saattaa viedä suuren osan kasvatusvastuullisten ajasta muiden lasten jäädessä vähemmälle huomiolle. Ryhmiä muodostettaessa tulee kaikilla lapsilla olla yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen. Lapsen tuen tarve tulee huomioida ryhmiä muodostettaessa henkilöstömitoituksessa siten, että lakiin kirjataan suhdelukukertoimet. Mikäli ryhmässä on lapsia, joilla on pitkäaikainen lääkitys, tulee se huomioida ryhmän henkilöstössä. Lastenhoitajilla ja lähihoitajilla on koulutuksensa mukana tuoma osaaminen lääkehoidon havainnointiin, toteuttamiseen ja seurantaan. Täydennyskoulutus Pykälän 15 b perusteluissa todetaan, että erityisopettajan antama tuki voi olla lapsi- ja/tai ryhmätasoisesti annettavaa opetusta tai konsultoivaa tukea, jolloin tuki kohdentuisi lapsen ryhmän henkilöstölle ja/tai lapsen huoltajille. Monialainen yhteistyö puolestaan on varhaiskasvatuksen ulkopuolisten asiantuntijoiden varhaiskasvatuksen ammattilaisille antamaa lapsen tukeen liittyvää konsultaatiota ja ohjausta. Erityisopettajan antama tuki ja monialainen yhteistyö on toteutettava siten, että kaikki lasta hoitavat ammattihenkilöt pääsevät siitä osalliseksi. Täydennyskoulutuksen suunnittelussa ja kohdentamisessa on huomioitava kaikki ammattiryhmät. Vuorohoito Koko henkilöstön osaaminen on erityisen tärkeää vuorohoidossa, jolloin lapset saattavat olla päiväkodissa enimmäkseen iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Vuorohoidon erityispiirteet tulee huomioida tuen tarpeen toteutuksessa. Yksityinen varhaiskasvatus Varhaiskasvatuksen toteuttajan valinnanvapaudessa huomionarvoinen asia on asiakaskunnan valikoituminen. Yksityisen varhaiskasvatuspalvelun asiakaskunnan valikoituminen voi tapahtua erilaisilla perusteilla. Palveluntuottaja voi valita itse asiakkaansa tai rajata palvelunsa siten, että palveluun päätyvät vain tietynlaiset asiakkaat. Valikoinnin kriteereitä ovat esimerkiksi lapsen tuen tarve. Tuen tarpeessa olevilla lapsilla tulee olla tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua laadukkaaseen ja perheen valitsemaan varhaiskasvatukseen. Kuten sivistysvaliokunta (SiVM 5/2018 vp, s. 8) on todennut, on välttämätöntä, että yksityisten palveluntuottajien tarjoamassa varhaiskasvatuksessa lapset saavat yhtä hyvät ja kattavat palvelut kuin kunnallisessa varhaiskasvatuksessa, jotta yhdenvertaisuus lasten kesken toteutuu. Julkisen ja yksityisen palvelun tuottajilla on yhtäläinen velvollisuus järjestää lapselle tämän tarvitsema tuki. Henkilöstön riittävyys Laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttaminen edellyttää riittävää määrää ammattitaitoista ja lapsiryhmässä läsnä olevaa henkilökuntaa. Tällä hetkellä on pula erityisesti varhaiskasvatuksen erityisopettajista sekä varhaiskasvatuksen opettajista. Vuonna 2030 muuttuva henkilöstörakenne ei helpota tilannetta. Apua tilanteeseen toisi nykyisen henkilöstörakenteen säilyttäminen alle 3-vuotiaiden ryhmissä. Lausunnon keskeinen sisältö: Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen On tärkeää, että lapsella on oikeus saada hänen yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa tai hyvinvointinsa edellyttämää tukea välittömästi tuen tarpeen ilmettyä osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa. Tuen on oltava vaikuttavaa, suunnitelmallista ja aina tuen tarpeen mukaan muuttuvaa. Mikäli tukea tehostettava, on se tapahduttava lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tuen portaiden välillä on oltava selkeät erot niin, että tuki vahvistuu seuraavalle portaalle siirryttäessä. Mikäli annettu tuki ei ole riittävää tai lapsi tarvitsee tukea vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymisestä tai muusta lapsen oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta johtuen, on tukea annettava yksilöllisesti suunniteltuna erityisenä tukena. On tarpeen myös kirjata missä ajassa tukea on annettava lapselle. Rakenteelliset, resursseja vaativat keinot, kuten henkilöstömäärän lisäys, osaamisen vahvistaminen ja ryhmäkoon pienentäminen ovat tärkeässä roolissa. Esityksen mukaan voi lapselle annettava tuki sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa konsultaatiota ja opetusta, varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiä tulkitsemis- ja avustamispalveluja tai apuvälineiden käyttöä. Lapselle annettava tuki voi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia, hoidollisia ja sairaanhoidollisia järjestelyjä. Tuki voi olla varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa konsultaatiota ja opetusta, terveydenhuollon ammattihenkilön osaamista, varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiä tulkitsemis- ja avustamispalveluja tai apuvälineiden käyttöä. Päiväkodin henkilöstön mitoitus Tuen tarpeessa oleva lapsi tulee huomioida lasten määrässä tai ryhmässä työskentelevien henkilöiden lukumäärässä ja ryhmiä muodostettaessa henkilöstömitoituksessa. Pykälien tulee olla tarpeeksi velvoittava ja selkeät, ilman tulkinnanvaraa. Varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrä on usein täysin riittämätön suhteessa tarpeeseen ja arjen sujumiseen. Erityisopettajaresurssi ei saa johtaa siihen, että ryhmässä ei ole avustajaa eikä myöskään erityisopettajan työpanosta käytettävissä kuin erittäin harvoin. Lapsen avustajan tulee olla paikalla koko sen ajan, kun lapsi on läsnä. Muussa tapauksessa on muun henkilöstön riittävyys huomioitava näissä tilanteissa. On huomioitava avustajan ammatillinen osaaminen ja kokemus, sillä usein juuri tukea tarvitsevat lapset tarvitsevat eniten erityisosaamista. Täydennyskoulutus ja vuorohoito On tärkeää, että erityisopettajan antama tuki tai henkilöstön ohjaus, yhteistyö ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa ja heidän antama tuki, sekä täydennyskoulutus kohdistuvat kaikkiin ammattiryhmiin. Koko henkilöstön osaaminen on erityisen tärkeää vuorohoidossa, jolloin lapset saattavat olla päiväkodissa enimmäkseen iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Vuorohoidon erityispiirteet tulee huomioida tuen tarpeen toteutuksessa. Yksityinen varhaiskasvatus Tuen tarpeessa olevilla lapsilla tulee olla tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua laadukkaaseen ja perheen valitsemaan varhaiskasvatukseen. On välttämätöntä, että yksityisten palveluntuottajien tarjoamassa varhaiskasvatuksessa lapset samat palvelut kuin kunnallisessa varhaiskasvatuksessa, jotta yhdenvertaisuus lasten kesken toteutuu. Henkilöstön riittävyys Laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttaminen edellyttää riittävää määrää ammattitaitoista ja lapsiryhmässä läsnä olevaa henkilökuntaa. Tällä hetkellä vakava pula erityisesti varhaiskasvatuksen erityisopettajista sekä varhaiskasvatuksen opettajista. Vuonna 2030 muuttuva henkilöstörakenne ei helpota tilannetta. Apua tilanteeseen toisi nykyisen henkilöstörakenteen säilyttäminen alle 3-vuotiaiden ryhmissä.
      • Itä-Suomen aluehallintovirasto, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Itä-Suomen aluehallintovirasto, Lapin aluehallintovirasto, Lounais-Suomen aluehallintovirasto, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto sekä ruotsinkielinen sivistystoimen yksikkö
        Päivitetty:
        10.6.2021
        • Aluehallintovirastot kiittävät mahdollisuudesta lausua esitysluonnoksesta ja toteavat yhteisenä lausuntonaan seuraavaa: Yleistä Aluehallintovirastot pitävät ehdotettua varhaiskasvatuslain muutosta lähtökohtaisesti hyvänä ja lapsen edun näkökulmasta oikeansuuntaisena. Aluehallintovirastot katsovat, että lakiin lisättävä uusi tuen asioihin keskittyvä luku turvaa voimassa olevaa sääntelyä paremmin lapsen oikeuden tarvitsemaansa tukeen ja lisää tältä osin myös valtakunnallista yhdenvertaisuutta. Varhaiskasvatukseen osallistuvalla lapsella tulee olla oikeus saada hänen yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa tai hyvinvointinsa edellyttämää tukea heti tuen tarpeen ilmettyä osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa. Tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa lapsen kehityksen ja oppimisen tuen järjestämisen käytännöt ovat kirjavia, resurssit vaihtelevat eikä tuki ole aina riittävää. Aluehallintovirastojen näkemyksen mukaan esitysluonnokseen sisältyy kuitenkin joitakin jäljempänä kuvattuja täsmennystarpeita. Aluehallintovirastot pitävät tärkeänä, että niillä on tosiasiallinen mahdollisuus ryhtyä toimenpiteisiin varhaiskasvatuslain mukaisina valvontaviranomaisina tai ehdotetun lainmuutoksen toteutuessa myös muutoksenhakuviranomaisina silloin, jos lapsen oikeus tukeen ei toteudu lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla. Ehdotuksen tavoite vahvistaa lapsen lakisääteistä oikeutta tarvitsemaansa tukeen jää toteutumatta ilman riittävän täsmällisiä säännöksiä. Inklusiivisuus varhaiskasvatuksen järjestämisen periaatteena (3 §) Aluehallintovirastot kannattavat varhaiskasvatuslain 3 §:ään ehdotettua lisäystä. Aluehallintovirastojen käsityksen mukaan inklusiivisuus on kuitenkin monin paikoin ymmärretty väärin esimerkiksi niin, että päiväkodissa ei voi olla lainkaan erilaisia pienryhmiä tai erityisryhmiä, koska ne eivät ole inklusiivisten periaatteiden mukaisia ratkaisuja. Tällaisissa tilanteissa on vaarana, että lapsi jää vaille tarkoituksenmukaista tukea. Inklusiivisia periaatteita kuvataan erittäin hyvin esitysluonnoksen yleisperusteluissa (s. 16–17). Tämän kuvauksen nostamiseksi paremmin näkyväksi ja sitä myötä periaatteisiin liittyvien väärinymmärrysten vähentämiseksi aluehallintovirastot esittävätkin, että sivun 16 alareunasta alkava kappale siirrettäisiin osaksi säännöskohtaisia perusteluja. Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen (15 a §) Aluehallintovirastojen näkemyksen mukaan varhaiskasvatuslaissa käytettävä kolmiportaiseen tukeen liittyvä terminologia tulisi selvyyden vuoksi yhtenäistää vastaamaan perusopetuslain mukaista kolmiportaista tukea (yleinen, tehostettu ja erityinen tuki). Esitysluonnoksessa termit ja niiden merkityssisällöt eivät avaudu riittävästi, mikä aiheuttaa osaltaan erilaisia tulkintoja ja väärinymmärryksiä. Myös tehostetun ja erityisen tuen ero tulisi määritellä yksityiskohtaisemmin, koska esitys jättää epäselväksi, mitä sisällöllistä eroa tuen eri tasoilla on. Esitysluonnoksen 15 b §:kään ei tuo tähän tarkennusta. Lakiin tulisi myös täsmentää, että lapsi voi tarvittaessa saada suoraan erityistä tukea. Oletettavaa on, että epäselvyydet ja erilaiset tulkinnat lisäävät osaltaan oikaisuvaatimusten ja kantelujen määrää. Lisäksi aluehallintovirastot pitävät tarpeellisena, että esityksessä selkeytettäisiin lapselle varhaiskasvatuksessa järjestettävän tuen ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977) mukaisten palvelujen välistä suhdetta. Hallintopäätös ja tuen muodot (15 a, 15 b, 15 c ja 15 d §:t) Aluehallintovirastot pitävät ehdotettua erityisen tuen päätöstä koskevaa sääntelyä epäselvänä. Ensinnäkin tulisi täsmentää, milloin tuki on intensiteetiltään tai sisällöltään sellaista, että varhaiskasvatuksen järjestäjän tulee tehdä annettavasta tuesta hallintopäätös. Päätöksen sisällön osalta ehdotetussa 15 d §:n 1 momentissa säädetään, että erityisen tuen päätöksessä on mainittava 15 b §:n mukaiset "tuen muodot ja tukipalvelut". Pykälän perustelutekstissä (s. 30) todetaan, että ”Päätöksessä päätettäisiin ehdotetun lain 15 a §:n 3 momentin mukaisesta erityisestä tuesta ja lain 15 b §:n mukaisesta lapselle annettavasta 'tuesta ja tuen toteutuksesta'. 'Tarkempi tuen käytännön toteuttaminen', esimerkiksi pedagogiset keinot ja toteuttamistapojen intensiivisyys 'kirjattaisiin lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan'. Kirjauksia päätöksen ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelman välillä 'olisi harkittava siten', että päätökseen saatetaan kaikki sellaiset asiat, jotka huoltajien tulee voida saattaa muutoksenhaun alaiseksi.” Ehdotetussa 15 b §:ssä puolestaan käytetään ilmaisua ”lapsen tarvitsemia 'pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä'”. Pykälän perustelutekstissä (s. 28) taas listataan esimerkinomaisesti "pedagogisia tuen muotoja tai järjestelyjä, rakenteellisia tuen muotoja ja hoidollisia tukitoimia". Aluehallintovirastot toteavat, että ehdotetun sääntelyn perusteella jää siis täysin epäselväksi, mitä erityistä tukea koskevaan päätökseen on 15 d §:n mukaan tuen muotojen ja tukipalvelujen osalta tosiasiassa kirjattava. Lisäksi perustelutekstistä saa sen käsityksen, että osin jätetään jopa päätöksentekijän harkintaan, mitä seikkoja tosiasiallisesti saatetaan päätöstasolle. Jotta aluehallintovirastot voisivat muutoksenhakuviranomaisina arvioida tältä osin erityistä tukea koskevan päätöksen lainmukaisuutta, varhaiskasvatuslakiin tulee kirjata yksiselitteisesti ne asiat, joista huoltajien tulee saada muutoksenhakukelpoinen päätös. Aluehallintovirastot esittävät myös, että 15 d §:n mukaan erityisen tuen päätökseen tulisi kirjata tuen järjestämisen paikka. Sillä, järjestäänkö erityinen tuki esimerkiksi lapsen nykyisessä ryhmässä vai pienryhmässä tai jopa kokonaan toisessa päiväkodissa, on asia, johon huoltajilla voi olla selkeä intressi hakea muutosta. Lisäksi aluehallintovirastot toteavat, että ehdotetun sääntelyn perusteella jää epäselväksi myös se, milloin tai missä tilanteessa erityisen tuen päätös tulee tarkistaa ja mahdollisesti päivittää. Selkeyden vuoksi olisi hyvä, että tästä olisi oma säännöksensä. Aluehallintovirastojen näkemyksen mukaan olisi epäselvyyksien välttämiseksi tarpeellista lisätä ehdotettuun 15 d §:ään (tai vähintään pykälän perusteluihin) maininta myös siitä, miten toimitaan esiopetuksessa ja täydentävässä varhaiskasvatuksessa olevien, erityisen tuen piiriin kuuluvien lasten osalta. Lähtökohtaisestihan esiopetuksessa noudatetaan erityisen tuen päätöksen osalta perusopetuslakia ja täydentävän varhaiskasvatuksen osalta taas päätös tehtäisiin ehdotetun varhaiskasvatuslain 15 d §:n perusteella. Aluehallintovirastot pitävät kuitenkin varsin todennäköisenä, että ilman asiaa koskevaa tarkennusta toimijoille muodostuu tältä osin toisistaan poikkeavia tulkintoja ja toimintatapoja. Aluehallintovirastot pitävät lähtökohtaisesti hyvänä sitä, että lapsella on oikeus riittävään tukeen riippumatta huoltajien mielipiteestä. Vaikka ehdotetussa 15 d §:ssä todetaan velvollisuus huoltajien kuulemiseen, esityksen perusteluissa olisi kuitenkin hyvä korostaa huoltajien kanssa tehtävän tiiviin yhteistyön ja riittävän tiedonkulun merkitystä osana lapsen tuen tarpeen arviointia ja toteutusta. Pahimmassa tapauksessa tilanne voi johtaa siihen, että huoltajat ottavat lapsensa pois varhaiskasvatuksesta. Laissa tulee myös määritellä, kuka tekee erityisen tuen päätöksen silloin, kun lapsi on yksityisen hoidon tuella järjestettävässä varhaiskasvatuksessa, eikä kunta maksa yksityisen hoidon tuen kuntalisää. Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus (15 b §) Lakiesityksessä todetaan, että lapsen tuen tarve huomioidaan lasten tai henkilöstön lukumäärässä. Esitys jättää kuitenkin avoimeksi sen, miten tämä käytännössä toteutetaan. Tämä mahdollistaa erilaiset käytännöt kunnissa ja asettaa siten lapset eriarvoiseen asemaan. Lainsäädäntöön tulee kirjata selvästi, miten lapsen tuen tarve vaikuttaa lasten tai henkilöstön lukumäärään ryhmässä, jotta aluehallintovirastot voivat tosiasiallisesti ryhtyä valvontaviranomaisina valvontatoimenpiteisiin. Esitys pyrkii luomaan jatkumon varhaiskasvatuksesta esiopetukseen. Esityksen mukaan lapsen tuen tarve, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Esiopetuksessa ja perusopetuksessa on kuitenkin käytössä pedagoginen arvio ja selvitys. Aluehallintovirastot katsovat, että pedagogista arviota ja selvitystä tulisi käyttää myös osana lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa. Esityksen 15 b § 4 momentissa säädetään tilanteesta, jossa tuen tarpeessa oleva lapsi osallistuu useamman kuin yhden varhaiskasvatuksen järjestäjän tai tuottajan varhaiskasvatukseen. Tällöin tuki on suunniteltava, toteutettava ja arvioitava yhteistyössä. Yhteistyön muotoja ei kuitenkaan täsmennetä, eikä esityksestä myöskään käy ilmi, tuleeko tuen olla samantasoista eri järjestäjien kesken. Aluehallintovirastot katsovat, että lapsen edun näkökulmasta varhaiskasvatuksen järjestäjien ja tuottajien tulee tarkastella yhdessä tuen suunnitelman toteutumista vähintään kerran vuodessa tai tuen tarpeen muuttuessa. Lisäksi aluehallintovirastot pitäisivät hyvänä sitä, että varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin kirjattaisiin tältä osin selkeä toimintamalli varhaiskasvatuksen järjestäjille ja tuottajille. Tuen tarpeen arviointi (15 c §) Lakiesityksessä todetaan, että varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden tai niiden toteuttamisen arviointiin tarpeen mukaan. Aluehallintovirastojen näkemyksen mukaan pykälää tulisi täsmentää siten, että erityisopettajan tulee osallistua lapsen tuen tarpeen arviointiin aina, kun yleinen tuki ei enää riitä. Näin tukea tarvitsevat lapset olisivat yhdenvertaisessa asemassa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (23 §) Aluehallintovirastot viittaavat aikaisemmin kohdassa Hallintopäätös ja tuen muodot (15 a, 15 b, 15 c ja 15 d §:t) lausumaansa ja toteavat myös tässä yhteydessä, että esitystä tulee selkeyttää siltä osin, mitä tuen osalta kirjataan hallintopäätökseen ja mitä puolestaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Sillä, mitä ja miten asioita kirjataan varhaiskasvatussuunnitelmaan, on merkitystä myös silloin, kun aluehallintovirastot käsittelevät asiaan liittyviä kanteluja. Aluehallintovirastot katsovat, että lakiin tulisi lisätä riittävä ja tarpeellinen varhaiskasvatuksen opettajan tai varhaiskasvatuksen erityisopettajan tuki myös perhepäivähoidossa olevien lasten varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen. Päiväkodin henkilöstön mitoitus (35 §) ja perhepäiväkodin henkilöstön mitoitus (38 §) Lakiesityksen tavoitteena on, että tuen käsitteiden ja rakenteen selkeytyminen vähentää tuen järjestämisen alueellisia eroja. Jotta näin tapahtuisi, varhaiskasvatuslainsäädännössä tulee määritellä yksiselitteisesti, miten tuen tarve vaikuttaa lasten tai henkilöstön lukumäärään ryhmässä tai perhepäiväkodissa. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että lakiin tai asetukseen tulisi kirjata ryhmän tai perhepäiväkodin enimmäispaikkamäärä ja henkilöstön lukumäärä silloin, kun ryhmässä tai perhepäiväkodissa on tehostettua tai erityistä tukea tarvitseva lapsi tai lapsia. Aluehallintovirastot toteavat, että nykyinen sääntely sallii varhaiskasvatuksen järjestäjille erilaisia tulkintoja ja asettaa näin lapset eriarvoiseen asemaan. Aluehallintovirastoilla valvovana viranomaisena ei ole myöskään tosiasiallisia mahdollisuuksia puuttua asiaan ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin, jos sääntely ei ole tältä osin riittävän täsmällistä. Muutoksenhaku varhaiskasvatusoikeutta, lapselle annettavaa tukea ja varhaiskasvatukseen ottamista koskevaan päätökseen (62 §) Aluehallintovirastot pitävät hyvänä sitä, että varhaiskasvatuksessa erityisen tuen päätöksen muutoksenhaku vastaisi perusopetuslaissa säädettyä menettelyä, vaikka käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaisi aluehallintovirastojen työmäärän lisääntymistä uusien oikaisuvaatimusten myötä. Merkittävämpänä aluehallintovirastojen työmäärään vaikuttavana asiana aluehallintovirastot pitävät kuitenkin informaatio-ohjauksen tarpeen huomattavaa lisääntymistä ja edelleen lakimuutoksen vaikutusta kantelujen ja valvontojen määrään. Perusopetuksen osalta on ollut viime vuosina nähtävissä, että tuen kysymykset ovat aihealue, josta aluehallintovirastoihin tulee yhä enenevässä määrin yhteydenottoja. Pelkkien kantelujen osaltakin esimerkiksi vuonna 2020 ratkaistuista opetustoimen kanteluista valtakunnallisesti yli 20 prosenttia liittyi oppimisen ja koulunkäynnin tukeen, ja yksittäisissä aluehallintovirastoissa osuus oli jopa lähellä 40 prosenttia. Aluehallintovirastot kiinnittävät lisäksi huomiota esitysluonnoksen sivulla 22 olevaan mainintaan siitä, että jos lapsen oikeudet tukeen eivät toteutuisi päätöksen mukaisesti, huoltajat voisivat vaatia päätökseen oikaisua aluehallintovirastosta. Oikaisuvaatimusmenettelyssä ei kuitenkaan voida ottaa kantaa tuen toteutumiseen päätöksen mukaisesti, vaan siinä arvioidaan ainoastaan hallintopäätöksen muodollista ja sisällöllistä oikeellisuutta. Tuen toteutuminen tulee puolestaan aluehallintoviraston arvioitavaksi kantelu- tai valvonta-asiana. Språklig exakthet och terminologi i det svenskspråkiga lagförslaget Det är av största vikt att den svenska översättningen av lagtexten är korrekt. Det här gäller såväl formuleringar som terminologi. Regionförvaltningsverket ser brister i den föreslagna svenskspråkiga lagtexten. I 15a § 1 mom. är det förvirrande att översätta perustoiminta med grundläggande verksamhet. Basverksamhet eller reguljär verksamhet är att föredra. Förslagsvis kunde texten lyda: ”Ett barn som deltar i småbarnspedagogiken har rätt till det stöd som hans eller hennes utveckling, lärande eller välbefinnande förutsätter inom ramen för den reguljära verksamheten genast då behovet uppstår.” I 15a § 2 mom. har tehostettava översatts med starkare. För att lagen om småbarnspedagogik ska vara kongruent med lagen om grundläggande utbildning bör man översätta tehostettava med intensifieras. I lagen om grundläggande utbildning används begreppet intensifierat stöd för det finska begreppet tehostettu tuki. I 15b § 2 mom. har hoidollisia översatts med vårdinriktade. På svenska kan vård både hänvisa till medicinsk och terapeutisk vård och till betydelsen av omsorg och skötsel. Här behöver man noggrant överväga vilket ord som väljs. I 2 § i samma lag har definieras småbarnspedagogik av som ”en systematisk och målinriktad helhet som består av fostran, undervisning och vård av barn och i vilken i synnerhet pedagogiken betonas.” Ordet vård används i lagen i den icke medicinska betydelsen, och då behöver ett annat uttryck användas ifall man vill understryka att det här är frågan om medicinsk vård. I 15b § 3 mom. har lapsen varhaiskasvatussuunnitelma översatts felaktigt till plan för småbarnspedagogik för barnet. Den korrekta termen som används i 23 § är barnets individuella plan för småbarnspedagogik. I den finskspråkiga delen av detta utlåtande tar Regioförvaltningsverket till diskussion ifall terminologin i fråga om dokumentationen av stödformerna också borde vara enhetlig med förskolans och den grundläggande utbildningens läroplan. Ifall man önskar införa samma terminologi även inom småbarnspedagogiken är de använda termerna pedagogisk bedömning (pedagoginen arvio) och pedagogisk utredning (pedagoginen selvitys). I 15d 1 mom. står det på finska “Päätöksen tekee varhaiskasvatuksen järjestämisvastuussa oleva kunta.” På svenska står det “Beslutet fattas av den kommun där det småbarnspedagogiska verksamhetsstället finns”. Dessa meningar har olika innebörd. På finska är det kommunen som är skyldig att ordna småbarnspedagogiken för barnet, medan på svenska är det kommunen där daghemmet ligger där barnet vårdas. Ifall den finska versionen är korrekt, bör den svenska revideras. Förslagsvis kunde texten lyda: “Beslutet fattas av den kommun som är skyldig att ordna småbarnspedagogik.” I 23 § 1 mom. har oppimista tidigare översatts med ordet lärande och i lagförslaget översätts det med ordet inlärning. Orden inlärning är starkare förknippat med inlärning av ett visst stoff och inte lika mycket med barnets utveckling. Regionförvaltningsverket anser att det skulle vara viktigt att använda enhetlig terminologi och konsekvent använda termen lärande. Lausunto on valmisteltu aluehallintovirastojen yhteistyönä ryhmässä, johon ovat kuuluneet ylitarkastajat Heli Söderqvist ja Satu Kilpinen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta, ylitarkastajat Tanja Tiainen ja Johanna Rantala Itä-Suomen aluehallintovirastosta, varhaiskasvatuksen ylitarkastaja Netta Halme ja johtaja Kaisa Post Lapin aluehallintovirastosta, varhaiskasvatuksen ylitarkastaja Ulla Soukainen Lounais-Suomen aluehallintovirastosta, opetustoimen ylitarkastajat (varhaiskasvatus) Taru Terho ja Mirja Kivikangas sekä johtaja Marja-Liisa Keski-Rauska Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta, opetustoimen ylitarkastaja Jyri Ulvinen Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta ja sivistystoimen ylitarkastaja Noora Lohi ruotsinkielisestä sivistystoimen yksiköstä. Lausunnon keskeisin sisältö Aluehallintovirastot katsovat, että esitysluonnokseen tulee tehdä joitakin täsmennyksiä, jotta aluehallintovirastoilla on tosiasiallinen mahdollisuus ryhtyä toimenpiteisiin varhaiskasvatuslain mukaisina valvontaviranomaisina tai ehdotetun lainmuutoksen toteutuessa myös muutoksenhakuviranomaisina silloin, jos lapsen oikeus tukeen ei toteudu lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla. Varhaiskasvatuslaissa käytettävä kolmiportaiseen tukeen liittyvä terminologia tulisi selvyyden vuoksi yhtenäistää vastaamaan perusopetuslain mukaista kolmiportaista tukea (yleinen, tehostettu ja erityinen tuki). Myös lapselle annettavan tuen muotoja tulisi avata laissa enemmän. Tuen muotojen määrittely on tärkeää lapsen oikeusturvan toteutumisen ja sen arvioimisen näkökulmasta. Laissa tulisi yksityiskohtaisemmin määritellä tehostetun ja erityisen tuen ero. Lisäksi tulisi täsmentää, milloin tuki on intensiteetiltään tai sisällöltään sellaista, että varhaiskasvatuksen järjestäjän tulee tehdä annettavasta tuesta hallintopäätös. Lakiin tulisi myös täsmentää, että lapsi voi tarvittaessa saada suoraan erityistä tukea. Lisäksi tulisi selkeyttää sitä, mitä asioita tuen osalta kirjataan hallintopäätökseen ja mitä puolestaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Jotta aluehallintovirastot voisivat muutoksenhakuviranomaisina arvioida erityistä tukea koskevan päätöksen lainmukaisuutta, varhaiskasvatuslakiin tulee kirjata yksiselitteisesti ne asiat, joista huoltajien tulee saada muutoksenhakukelpoinen päätös. Laissa olisi tarpeen selkiyttää lapselle varhaiskasvatuksessa järjestettävän tuen ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977) mukaisten palvelujen välistä suhdetta. Lainsäädäntöön tulee kirjata selvästi, miten lapsen tehostetun tai erityisen tuen tarve vaikuttaa lasten tai henkilöstön lukumäärään ryhmässä tai perhepäiväkodissa, jotta aluehallintovirastot voivat tosiasiallisesti ryhtyä valvontaviranomaisina valvontatoimenpiteisiin. Lakimuutos lisää aluehallintovirastojen työmäärää. Oikaisuvaatimusten käsittelyn lisäksi on todennäköistä, että tuen asioihin liittyvän informaatio-ohjauksen tarve lisääntyy. Oletettavasti myös kantelu- ja valvonta-asioiden määrät kasvavat. Erityisen haastavaksi tilanne muodostuu, jos lainsäädäntö jää tukea koskevilta osin epäselväksi ja tulkinnanvaraiseksi. Lakiesityksen ruotsinkielinen versio tulee tarkistaa vastaamaan sisällöltään ja käsitteiltään suomenkielistä esitystä.
      • Suomen Vanhempainliitto ry, Finlands Föräldraförbund rf
        Päivitetty:
        10.6.2021
        • Suomen Vanhempainliiton lausunto Yhtenäinen tuen jatkumo tärkeä Vanhempainliitto kannattaa kolmiportaisen tuen ulottamista varhaiskasvatukseen. On tärkeää luoda yhtenäinen tuen jatkumo varhaiskasvatuksesta aina toiselle asteelle saakka. Nivelkohtien toimivuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Mallin on oltava selkeä, jotta se ei jätä tulkinnanvaraa kunnissa, eikä johda erilaisiin käytäntöihin eri puolella Suomea. Tällä hetkellä kunnat toteuttavat hyvin erilaisin tavoin tukea varhaiskasvatuksessa. Osassa kunnista on käytössä perusopetuslain mukainen tehostettu ja erityinen tuki. Näissä kunnissa on koettu, että käytäntö on selkiyttänyt ja yhdenmukaistanut tuen järjestämistä ja parantanut vuoropuhelua lapsen huoltajien kanssa. Myös varhaiskasvatuksen henkilökunta on kokenut tuen prosessin selkeänä. Selkeät tuen portaat Yhtenäisen tuen mallin ja yhtenäisen tuen prosessien tulee selkiyttää sitä, millaisia palveluja ja tukimuotoja kullekin tuen portaalle kuuluu. Tuen portaiden välillä tulee olla selkeät erot ja portaalta toiselle siirtymisen tulee tarkoittaa myös käytännössä tuen vahvistamista. Liikkumisen tuen portailla molempiin suuntiin tulee olla mahdollista. On pohdittava sitä, missä määrin tukeen liittyvää byrokratiaa voidaan keventää, jotta painopiste pysyy tuen toteuttamisessa, eikä pedagogisissa asiakirjoissa, lomakkeissa ja päätöksissä. Vanhempainliitto kannattaa lapsen varhaiskasvatussuunnitelman käyttöä tuen suunnittelussa ja arvioinnissa. Huoltajille on tärkeää, että he tulevat aidosti kuulluksi lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa. Huolta aiheuttaa se, että suunnitelmaan kirjatut tukitoimet jäävät pelkiksi kirjauksiksi. On erittäin tärkeää, että tuki toimii todellisuudessa ja lapsi hyötyy siitä. Tuen käytännön järjestämisen täytyy lähteä lapsen tarpeista. Yhdenvertaisuuden tulee toteutua Uudella säädöksellä pyritään turvamaan erityisesti niiden lasten oikeutta tukeen, joilla on suuri tuen tarve, kuten vammaisilla lapsilla. Tavoitteena on, että näiden lasten oikeusturvaa parannetaan ja että varhaiskasvatuksessa aloitetut tukitoimenpiteet siirtyvät tarpeen mukaisesti esi- ja perusopetukseen huomioiden koulutusmuotojen erityispiirteet. Lapsen kannalta tärkeää on, että lapsi saa tarvittavan tuen mahdollisimman pian tuen tarpeen havaitsemisen jälkeen ja että tuki huomioi hänen yksilölliset piirteensä. Oikea-aikaisella tuella voidaan edistää lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Sillä voidaan ehkäistä myös lapsen ongelmien kasvamista ja monimuotoistumista sekä lasten syrjäytymistä. Vanhempainliitto painottaa sitä, että jatkossa yksityisessä ja kunnallisessa varhaiskasvatuksessa annettavalla tuella ei saa olla eroa. Tuen tulee seurata lasta ja tukeen liittyvien velvoitteiden on koskettava myös yksityistä varhaiskasvatusta. Tämä on tärkeää erityisesti lapsen kannalta, mutta myös lapsen perheen varhaiskasvatusvalinnan kannalta. Yhteistyö kotien kanssa tärkeää Yhteistyö kotien kanssa on tukeen liittyvissä asioissa ensiarvoisen tärkeää. Kaikille vanhemmille, ei ainoastaan niille, joiden lapsella on tuen tarvetta, on tärkeä avata lapsen oikeutta saada tukea ja tuen kolmiportaisuuden käytänteitä. Monilla huoltajilla on kokemusta siitä, että riittävän tuen saaminen on kiinni huoltajien aktiivisuudesta ja sen eteen on taisteltava. Sekä lasten että vanhempien osallisuus on hyvin tärkeää tuen käytänteitä suunniteltaessa ja toteutettaessa. On huolehdittava siitä, että huoltajat saavat riittävästi ja ymmärrettävässä muodossa tietoa oman lapsen tilanteesta. Yhteistyön tulee perustua dialogisuuteen ja yhteiseen ymmärrykseen lapsen tilanteesta. Luonnoksessa huomioidaan hyvin perheissä yleistyvät tilanteet kuten vuoroasuminen, joissa lapsi on useamman järjestäjän tai tuottajan järjestämässä varhaiskasvatuksessa. Vuoroasumistilanteessa tuki tulee suunnitella, toteuttaa ja arvioida yhteistyössä. Lasten yhdenvertaisuuden on toteuduttava ja jokaisella lapsella on oltava mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Tuen käytänteiden yhtenäistyessä tukea tarvitsevien lasten tilanne tasa-arvoistuu eri puolilla Suomea. Tämä vaatii kuitenkin riittävää resurssointia osaavan henkilökunnan suhteen, lisäksi lapsen tuen vaatiman moniammatillisen yhteistyön täytyy olla sujuvaa. Vanhemmuuden tuki on erittäin tärkeää etenkin tuen tarpeisten lasten kohdalla. Tässä yhteistyö neuvolan, perhetyön/-neuvolan ja sosiaalitoimen kanssa korostuu. Pula koulutetuista varhaiskasvatuksen opettajista ja varhaiserityisopettajista asettaa ongelmia inklusiivisten periaatteiden mukaiselle varhaiskasvatukselle ja henkilöstön riittävälle osaamiselle. Tukeen liittyvien asioiden tulee olla vahvasti mukana henkilöstön perus- ja täydennyskoulutuksessa. Muutoksenhakukelpoinen erityisen tuen päätös Vanhempainliitto kannattaa ajatusta siitä, että uudistuksen pitäisi mahdollistaa myös rakenteellinen tuki joustavasti lapsen yksilöllisistä tarpeista lähtevästi erityisen tuen ollessa kiistaton. Diagnoosiprosessi voi kestää vuosia, joten jos se on edellytys erityisen tuen hallintopäätöksen saamiseksi, on sen odottaminen rakenteellisen tuen saamiseksi kestämätöntä paitsi tuen tarpeisen lapsen, myös koko lapsiryhmän ja henkilökunnan kannalta. Laissa tulee näkyä selvästi, että erityisen tuen tarpeen arviointi on ensisijaisesti toimintakykyyn eikä viralliseen diagnoosiin perustuvaa, mikä vähentäisi tulkinnanvaraa kunnissa. Pidämme tärkeänä, että varhaiskasvatuksen erityisen tuen päätökseen saadaan muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös. Lapsi ja huoltajat hyötyvät tuntuvasti hallintopäätöksestä, koska päätökseen kirjataan annettavat tuen muodot ja tukipalvelut, joihin lapselle syntyy oikeus. Tämä takaa sen, että mikäli oikeudet eivät toteudu päätöksen mukaisesti, voivat huoltajat vaatia päätökseen oikaisua aluehallintovirastosta sekä oikaisuvaatimuksen päätöksen jälkeen valittaa asiasta hallinto-oikeuteen. Huoltajien asema vahvistuisi myös sitä kautta, että pykälän 2 momentin mukaan ennen päätöksen tekemistä varhaiskasvatuksen järjestäjän olisi kuultava lapsen huoltajaa tai laillista edustajaa. Tuen säädökset varhaiskasvatuksessa ovat olleet jo pitkään valmisteilla ja on tärkeää, että tähän keskeneräiseen tilanteeseen saadaan vihdoin päätepiste.
      • Järvenpään kaupunki/varhaiskasvatuspalvelut
        Päivitetty:
        10.6.2021
        • Lausunnon keskeinen sisältö Järvenpään kaupunki kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta koskien hallituksen esitystä varhaiskasvatuslain muuttamiseksi. Luonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi nykyistä täsmällisemmin lapsen oikeudesta saada tarvitsemaansa tukea sekä annettavan tuen rakenteesta. Lakiehdotus varmistaisi tuen oikea-aikaisuuden ja lasten yksilöllisten tarpeiden huomioimisen. Luonnoksessa keskeistä on lapselle tarjottavan tuen kolmiportaisuus sekä lapsen tukeminen inklusiivisten periaatteiden mukaisesti. Lakiesitys loisi nykyistä vahvemman tuen jatkumon varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. Esityksessä tukea tarjottaisiin lapsen edun mukaisesti huoltajien näkökulman estämättä, mikä on hyvä tarkennus. Järvenpään kaupungin varhaiskasvatuksen näkemyksen mukaan on hyvä, että lakiin saadaan selkeä ja yhdenmukainen täsmennys tuen kolmiportaisuudesta ja siihen liittyvistä päätöksenteon prosesseista. Tällä hetkellä kunnissa on kirjavia käytäntöjä tuen tarpeen määrittelyssä ja tuen järjestämisessä. Myös tuen kolmiportaisuudesta on vaihtelevia tulkintoja. On välttämätöntä, että lapsen oikeus tukeen heti tarpeen ilmetessä määritellään laissa riittävän selkeästi ja yksiselitteisesti. Mielestämme lakiesityksessä tulee lisäksi kiinnittää huomiota tehostetun ja erityisen tuen määrittelyyn sekä erityisen tuen piirissä olevan lapsen erityisopetuksen laajuuteen. Järvenpää kannattaa myös inklusiivisuus -käsitteen lisäämistä varhaiskasvatuslain 3§:ään. Inklusiivisuus on käsitteenä ollut monitulkintainen, joten sen avaaminen entistä selkeämmin varhaiskasvatusta ohjaavissa asiakirjoissa olisi tärkeää. Esityksessä kuvattu kolmiportainen tuki vaikuttaa joustavalta, koska siirtyminen yleisen ja tehostetun tuen välillä ei sisältäisi jäykkiä hallinnollisia prosesseja. Tehostetun tuen osalta Järvenpään kaupunki kannattaa hallituksen esityksessä kuvattua tapaa tarjota lapselle tehostettua tukea tosiasiallisena hallintotoimena osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa ilman hallintopäätöstä. On hyvä, että päätöksen tehostetun tuen tarjoamisesta voi tehdä varhaiskasvatuksen opettaja tai erityisopettaja yhteisen, tarvittaessa monialaisen keskustelun pohjalta. Hyvää on myös se, että erityisen tuen päätös tehdään hallintolain mukaisesti ja että siihen sisältyy huoltajien kuuleminen ja valitusoikeus. Näin vahvistetaan erityisen tuen jatkumoa varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. Järvenpään kaupunki näkee hyvänä, että lakiesityksessä on huomioitu yksityiset varhaiskasvatuspalvelun tuottajat ja järjestäjät. Kannatamme hallituksen esityksen mukaista ehdotusta tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden ja niiden toteuttamisen kirjaamisesta lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kaikilla kolmiportaisen tuen tasoilla. Näin ollen tehostetun ja erityisen tuen suunnitelma tulisi kirjatuksi lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan koko varhaiskasvatusajan ja vasta lapsen siirtyessä esiopetukseen erityisen tuen osalta tuki kirjattaisiin erilliseen asiakirjaan (HOJKS). Lain tavoitteen ja lapsen edun toteutumisen kannalta keskeistä on erityisopettajien riittävyys, opetus- ja kasvatushenkilöstön täydennyskoulutustarpeen tunnistaminen ja riittävän täydennyskoulutuksen järjestäminen. Tämä tulee aiheuttamaan kunnille kustannuksia. Jotta kolmiportaisen tuen ja siten myös inklusiivisen varhaiskasvatuksen toteutuminen olisi kunnissa mahdollista, tulee tämä huomioida valtion kunnille myöntämässä rahoituksessa täysimääräisenä. Järvenpäässä erityisen tuen piirissä olevien lasten määrä ylittää maan keskiarvon, joten ehdotus ei tule kattamaan todellisia kustannuksia. Kuntien taloudellinen tilanne ei mahdollista lisätehtävien vastaanottamista ilman täysimääräistä korvausta. Järvenpään kaupunki/varhaiskasvatuspalvelut
      • Heiskanen Noora, Varhaiskasvatuksen tuen selvityksen toteuttaneen työryhmän tutkijajäsenet Noora Heiskanen, Marita Neitola, Marja Syrjämäki, Elina Viljamaa ja Riitta Viitala
        Päivitetty:
        9.6.2021
        • Lausunto hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta VN/480/2021 Lausunnon antajat Varhaiskasvatuksen tuen selvityksen toteuttaneen työryhmän tutkijajäsenet Noora Heiskanen, Marita Neitola, Marja Syrjämäki, Elina Viljamaa ja Riitta Viitala Lausunnon keskeinen sisältö Työryhmämme pitää kehityksen ja oppimisen tuen kehittämistä varhaiskasvatuksessa välttämättömänä ja yhteisen lainsäädännön antamista tuen käytänteiden yhdenmukaistumisen näkökulmasta tärkeänä ensimmäisenä askeleena. Myös lain tukeen liittyvien kirjausten kokoaminen yhteen on kannatettava ja selkeyttävä uudistus. Lakiesitys ei kuitenkaan tuo riittävästi konkretiaa kehityksen ja oppimisen tuen toteuttamisen tueksi varhaiskasvatuksessa. Esityksen keskeiset ongelmat liittyvät lain kirjausten epäselvyyteen. Yhteenvetona lakiesitys ei arviomme mukaan tule muuttamaan varhaiskasvatuksen tuen nykytilaa riittävällä tavalla säädösten jäädessä liian väljiksi ja puutteellisiksi. Esitämme laatimassamme kehityksen ja oppimisen tuen mallissa (Heiskanen ym., 2021, s. 141-168), että varhaiskasvatuslakiin lisätään tuen muotoina pedagogiset, rakenteelliset, hoidolliset ratkaisut, varhaiskasvatuksen erityisopettajan palvelut sekä monialainen yhteistyö ja konsultaatio. Näistä kolme ensimmäistä sisältyy hallituksen esitykseen. Koska varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluita ei esityksessä ja lakitekstissä määritellä tarkemmin esimerkiksi lapsen oikeudeksi erityisopetukseen, erityisopettajan konsultaatioon ja resurssierityisopettajan tukeen, jää lapsen oikeus tähän tuen muotoon hyvin epämääräiseksi. Lakiesityksen pedagogisen ja rakenteellisen tuen muotojen kuvaukset jäävät epämääräisiksi. Silloin, kun määrittelyä tuen muodoille ja tasoille tehdään, se on näkemyksemme mukaan ongelmallista. Nykytilanteessa rakenteellista tukea on erittäin vaikea saada ja usein erityisesti useamman samanaikaisen rakenteellisen tuen muodon saaminen on jopa mahdotonta. Lapsen oikeus rakenteelliseen tukeen tarkoittaa sitä, että lapsella tulee olla oikeus tarvittaessa sekä pienempään ryhmään että lisähenkilökuntaan tai avustajaan varhaiskasvatuksessa.  Varhaiskasvatuslaista jäävät edelleen puuttumaan oppilashuoltoa vastaavat velvoitteet monialaisesta yhteistyöstä. Lausuntomme yhteenvetona esitämme seuraavaa: - Tuen muotojen ja tasojen sisältöä tulee konkretisoida. Konkretisoinnin tulee perustua annetun tuen, ei lasten yksilöllisten piirteiden kuvaukselle. - Varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluiden sisältöä tulee tarkentaa (konsultaatio, osa- ja kokoaikainen erityisopetus, resurssierityisopettajien palvelut) ja kuvata, mihin lapsella on oikeus, kun hänellä on oikeus varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluihin.  - Lapsen oikeutta rakenteelliseen tukeen ja useaan rakenteellisen tuen muotoon tulee tarkentaa. Lakitekstiä tulee muokata siten, että useat rakenteellisen tuen muodot ovat tarvittaessa mahdollisia ja lapsella on oikeus rakenteelliseen tukeen riittävän varhain. - Lapsen tuen tiimin tai vastaavan monialaisen yhteistyön rakenteen tuominen lakiin on välttämätöntä näiden prosessien yhdenmukaistamiseksi. - Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattava tuen vaikuttavuuden ja toteutuneiden tukitoimien arviointi tulee lisätä lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa koskeviin pykäliin. Lausunto Työryhmämme pitää kehityksen ja oppimisen tuen kehittämistä varhaiskasvatuksessa välttämättömänä ja yhteisen lainsäädännön antamista tuen käytänteiden yhdenmukaistumisen näkökulmasta tärkeänä ensimmäisenä askeleena. Myös lain tukeen liittyvien kirjausten kokoaminen yhteen on kannatettava ja selkeyttävä uudistus. Tukeen liittyvä tilastointi, lain ulottaminen koskemaan myös yksityistä varhaiskasvatusta, tiedonsaantioikeuden ja asiakirjojen arkaluonteisuuden tarkennus, erityisen tuen päätökseen liittyvä muutoksenhaku ja muutoksenhakukelpoisen päätöksen tekeminen sekä käynnistyvä tutkimushanke ovat tervetulleita uudistuksia. Lakiesitys ei kuitenkaan tuo riittävästi konkretiaa kehityksen ja oppimisen tuen toteuttamisen tueksi varhaiskasvatuksessa. Esityksen keskeiset ongelmat liittyvät lain kirjausten epäselvyyteen. Laki ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteet eivät anna riittävän selkeää ohjeistusta kehityksen ja oppimisen tuen rakenteista ja toteutuksesta. Lakiesityksessä kuvattu tavoite, jonka mukaan “esityksessä ei ehdoteta uusien tukimuotojen luomista, vaan nykyisinkin käytössä olevien keinojen suunnitelmallisempaa käyttämistä” ei riitä yhdenmukaistamaan tuen käytäntöjä. Esitämme laatimassamme kehityksen ja oppimisen tuen mallissa (Heiskanen ym., 2021, s. 141-168), että varhaiskasvatuslakiin lisätään tuen muotoina pedagogiset, rakenteelliset, hoidolliset ratkaisut, varhaiskasvatuksen erityisopettajan palvelut sekä monialainen yhteistyö ja konsultaatio. Näistä kolme ensimmäistä sisältyy hallituksen esitykseen. Ongelmallista esityksessä on, että varhaiskasvatuksen erityisopettajan palvelut on yhdistetty osaksi rakenteellista tukea. Koska varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluita ei esityksessä ja lakitekstissä määritellä tarkemmin esimerkiksi lapsen oikeudeksi erityisopetukseen, erityisopettajan konsultaatioon ja resurssierityisopettajan tukeen, jää lapsen oikeus tähän tuen muotoon hyvin epämääräiseksi. Lapsella on jo voimassa olevan lainsäädännön puitteissa oikeus varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluihin, mutta tämä oikeus ei lain epämääräisyydestä johtuen toteudu käytännössä. Esitys ei tuo muutosta tähän tilanteeseen. Varhaiskasvatuksen erityisopettajan työllä on toisaalta myös ennaltaehkäisevä merkitys, mikä ei tule lakiesityksessä tällä hetkellä näkyviin. Silloin, kun määrittelyä tuen muodoille ja tasoille tehdään, se on näkemyksemme mukaan ongelmallista. Esimerkiksi esityksen sivulla 27 kuvataan: “Tuen tehostaminen voisi johtua lapsen väliaikaisesta tuen tarpeesta esimerkiksi lievästä kielenkehityksen häiriöstä johtuen, mutta myös pidempiaikaisesta tuen tarpeesta. Tehostetun tuen piiriin voisivat kuulua esimerkiksi sosio-emotionaalisen tuen tarpeessa olevat lapset, joiden kohdalla on herännyt huoli koskien lapsen vuorovaikutustilanteita, tunteiden säätelyä, toiminnanohjausta ja tarkkaavaisuutta (esim. neuropsykologiset vaikeudet). Tuen tarve voisi liittyä esimerkiksi fyysisen, motorisen tai kognitiivisen kehityksen tuen tarpeesta.” Tämä määrite tehostetulle tuelle on aivan ehdottomasti muutettava. Kyseessä on erittäin tärkeä asia. Tässä jopa diagnostisiin kriteereihin pohjaavassa kuvauksessa tehostetusta tuesta rajataan erityinen tuki esimerkiksi neuropsykiatrisia haasteita tai sosioemotionaalista tukea tarvitsevia lapsia koskemattomaksi tuen muodoksi, jolloin erityinen tuki näyttäytyy ainoastaan vammaisia lapsia koskevana tukimuotona. Lain perusteluosassa tai pykälissä ei tulisi määritellä, millaiset lapset saavat minkäkinlaista tukea, vaan määritellä tarkemmin tuen muotoja eri tasoisen tuen piirissä. Keskeinen kysymys on, millaista tuki on eri tasoilla, ei se, millaisia lapset ovat. Lasten tarpeet ovat aina yksilöllisiä samankin diagnostisen kategorian sisällä. Lakiesityksen pedagogisen ja rakenteellisen tuen muotojen kuvaukset jäävät epämääräisiksi. Nykytilanteessa rakenteellista tukea on erittäin vaikea saada ja usein erityisesti useamman samanaikaisen rakenteellisen tuen muodon saaminen on jopa mahdotonta. Lapsen oikeus rakenteelliseen tukeen tulee tarkoittaa sitä, että lapsella on oikeus tarvittaessa esimerkiksi sekä pienempään ryhmään että lisähenkilökuntaan tai avustajaan varhaiskasvatuksessa. On tärkeää, että lapsella on tarvittaessa oikeus saada myös kokoaikaista erityisopetusta eli osallistua varhaiskasvatukseen ryhmässä, jossa työskentelee kokoaikaisesti varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Varhaiskasvatuslaista puuttuvat oppilashuoltoa vastaavat velvoitteet (vrt. Perusopetuslaki 31 a §) moniammatillisesta yhteistyöstä. Työryhmämme malliehdotuksessa (Heiskanen ym., 2021, s.147-148) nostetaan esimerkkinä lapsen tuen tiimin velvoittavuus varhaiskasvatuksen järjestäjälle, jolloin kunnissa olisi moniammatillisen tuen rakenne ja velvoite järjestää lapsen tarvitsema monialainen konsultaatio. Tämän kaltaisen monialaisen yhteistyön rakenteen velvoittavuus tulisi kirjata varhaiskasvatuslakiin. Varhaiskasvatuslain kehittäminen nopealla aikataululla on tervetullut asia. On kuitenkin ongelmallista, että perusopetuslain tukea koskevien säädösten uudistus tapahtuu vasta varhaiskasvatuslain kehittämisen jälkeen. On erittäin tärkeää huolehtia, että nyt kehittyvä käsitteellinen ja rakenteellinen jatkumo näiden lainsäädäntöjen välillä säilyy, kun perusopetuslakia kehitetään. Toisaalta on tärkeää, että varhaiskasvatuslain jatkokehittämisessä otetaan huomioon perusopetuslain kehittämistyössä tehdyt parannukset ja esimerkiksi Oikeus Oppia –ohjelman puitteissa toteutettu esi- ja perusopetuksen kolmiportaista tukea koskeva tutkimus. EHDOTUKSEMME VARHAISKASVATUSLAIN JATKOKEHITTÄMISEKSI Varhaiskasvatuslain jatkokehittämiselle tulee laatia suunnitelma kehityksen ja oppimisen tukea koskevien säädösten jäädessä tässä vaiheessa harmillisen puutteellisiksi. Tässä jatkokehittämisessä olisi hyvä suunnitella esimerkiksi siirtymäajan turvin edellytettävä varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluiden tarkentaminen laissa ja tuoda lakiin velvollisuus tarjota lapsille erityisopetusta myös varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuslain kehittämisessä tulee huomioida, että kaikki varhaiskasvatuksen laatuun ja toimintaan liittyvä kehittäminen tukee myös tuen järjestämistä. Laadukas varhaiskasvatus on kehityksen ja oppimisen tuen edellytys. Tästä syystä varhaiskasvatuslakia tulee kehittää edelleen myös tarkastellen kriittisesti esimerkiksi ryhmäkokoja koskevia säädöksiä sekä vähentämällä esimerkiksi täyttö- ja käyttöasteiden laskemisesta johtuvaa suurta vaihtuvuutta varhaiskasvatuksessa. YKSITYISKOHTAISET KOMMENTTIMME LAIN PERUSTELUOSASTA Keskeinen varhaiskasvatuksen tuen selvityksen (Heiskanen ym., 2021) tulos oli, että varhaiskasvatuksessa ei käsitteellisesti eikä käytännössä puhuta opetuksesta ja erityisopetuksesta. Erityisen ongelmalliseksi lapsen oikeus opetukseen ja erityisopetukseen näyttäytyy silloin, kun lapsen tarvitsema tuki on vaativaa. Lakiesityksen perusteluosassa ei tule esille opetuksen ja erityisopetuksen puute kehityksen ja oppimisen tuen nykytilan ongelmana oikeastaan millään lailla.  Perusteluosassa kuvataan varhaiskasvatuksen inkluusiota ekosysteemisen mallin kautta. Kuvaus tarkentaa käsitettä hyvin, mutta määritelmän kohdalle tulee lisätä maininta, että yksi ekosysteemisen mallin ja varhaiskasvatuksen inklusiivisuuden olennainen osa ovat riittävät resurssit järjestää tuki. Perusteluosassa (s.17) tavoitteen kuvauksen kohdalla vaativan tuen kohdalla mainitaan, että tavoitteena on erityisesti parantaa vammaisten ja kehitysvammaisten lasten asemaa. Vaativa tuki on käsitteenä huomattavasti laajempi kuin erilaiset vammaryhmät kattava, mikä tulee huomioida. Vaativa tuki ei ole sidottu lapsen diagnoosiin tai vammaisuuteen.  Hallinnollisten päätösten aiheuttamat kustannukset kuvataan uusina kustannuksina. Kuitenkin suuri osa kunnista tekee jo tällä hetkellä hallinnollisia päätöksiä jopa yleisen ja tehostetun tuen aloittamisesta varhaiskasvatuksesta (Heiskanen ym., 2021). Kyseessä ei siis ole täysin uusi kulu. Esityksessä kuvataan esimerkiksi sivulla 21, että tarkoitus on vahvistaa erityisesti vammaisten, sairaiden ja kehityksessään viivästyneiden lasten asemaa, oikeusturvaa ja tasavertaisuutta. Tuen tavoitteena tulee kuitenkin näkemyksemme mukaan olla kaikkien lasten oikeuksien turvaaminen. Tämä listaus jättää sivuun keskeisiä varhaiskasvatuksessa tukea saavia ryhmiä. Toisaalta jokaisella lapsella tulee olla oikeus tukeen. Esitys tavoittelee tukeen liittyvien käsitteiden selkeyttämistä. Esityksessä käytetään kuitenkin käsitettä erityisopettajan tuki eikä puhuta juurikaan opetuksesta tai erityisopetuksesta. Myös epämääräistä käsitettä “tuki” käytetään yleensä eikä puhuta selkeästi kaikilta osin tehostetusta tai erityisestä tuesta. Tämä jättää tulkinnanvaraa sille, mihin lapselle on oikeus tukeen liittyen. Tämä on varhaiskasvatuksen pedagogisen painotuksen näkökulmasta ristiriitaista, sillä tuki on käsitteenä hyvin epämääräinen ja sille voidaan nähdä monia määritelmiä. Erityisopetuksen osalta tulisi käyttää myös käsitteitä osa- ja kokoaikainen erityisopetus. Edelliseen liittyen sivulla 28 kuvataan, että “Erityisopettajan antama tuki voi olla lapsi- ja/tai ryhmätasoisesti annettavaa opetusta tai konsultatiivista tukea”. Tässä yhteydessä tulisi puhua erityisopetuksesta. Sivulla 24 kuvataan päätöstä annettavasta tuesta. On tärkeää huomioida, että rakenteellista tukea varten saattaa kunnan käytännöissä olla tarpeen tehdä hallinnollinen päätös. Tästä syystä tulisi harkita Heiskasen ym (2021) esittämän tuen mallin tapaan hallinnollisen päätöksen mahdollisuutta myös tehostetussa tuessa rakenteellisten resurssien osalta. Mikäli näin ei toimita, tulee varmistaa, että lapsella todella on oikeus saada myös rakenteellista tukea silloinkin, kun hänen tuestaan ei ole tehty hallintopäätöstä eli kun tuki ei käytännössä ole erityistä tukea. Sivulla 28 kuvataan, että “Monialainen yhteistyö on varhaiskasvatuksen ulkopuolisten asiantuntijoiden varhaiskasvatuksen ammattilaisille antamaa lapsen tukeen liittyvää konsultaatiota ja ohjausta.” Tämä ei pidä paikkaansa, vaan konsultaatio ja tuki on vain yksi osa monialaista yhteistyötä.  Sivulla 29 kuvataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa ja kirjoitetaan, että “Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan havainnoinnin kautta saatua seuranta- ja arviointitietoa”. Seuranta- ja arviointitieto voi olla myös muuta kuin havainnointitietoa. Samoin lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan liittyen lapsen oma näkökulma tulee nykyisen lainsäädännön mukaan huomioida lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadinnassa. Tämä käytäntö on hyvä säilyttää ja mainita. Keskeistä on lapsen näkemys tukeen ja häntä auttaviin toimintatapoihin.  YKSITYISKOHTAISET KOMMENTTIMME LAKITEKSTISTÄ Varhaiskasvatuslain tavoitteissa kirjoitetaan seuraavaa: “2) tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista inklusiivisten periaatteiden mukaisesti”. Näkemyksemme mukaan oikeampi muoto olisi inklusiivisen varhaiskasvatuksen periaatteiden mukaisesti. 15 b §: erityisopettajan palvelut sekä osa- ja kokoaikainen erityisopetus ovat laissa osa rakenteellista tukea. Nämä palvelut tulisi esittää erikseen omana tuen muotonaan, johon lapsella tulee olla oikeus sekä tarkentaa, mitä varhaiskasvatuksen erityisopettajan palvelut ovat. 5 b §: tukimuotoja koskeva sanamuoto “voi sisältää” tulee muuttaa muotoon “tulee sisältää” Perusteluosa (s.27) + 15 a § 1 momentissa kuvataan oikeus tukeen osana perustoimintaa – ei käy ilmi, onko oikeus myös erityisopettajan konsultaatioon tai ryhmäkohtaiseen avustajaan Perustelu (s.28) + 15 b § puhutaan yleisesti tuesta. Tämä kuvaus vaatisi tarkennusta (vrt. perusopetuslaki 16 ja 17 § tehostettu ja erityinen otsikoitu erikseen). Tuen muotoja avataan kuitenkaan selkeästi osoittamatta, miten tuen muodot ovat suhteessa tehostettuun ja erityiseen tukeen. Tätä kuvausta on syytä tarkentaa ja osoittaa myös suhde osa- ja kokoaikaiseen erityisopetukseen (ks. Heiskanen ym., 2021, s.150). 15 b §: pedagogisiin tuen muotoihin tulisi lisätä lapsen tarpeiden edellyttämät kohdennetut erityispedagogiset menetelmät (ks. Heiskanen ym., 2021, s. 144), rakenteellisiin tuen muotoihin henkilöstön osaamisen lisääminen (sis. erityispedagogisen osaamisen lisääminen). 15 c §: “Varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu --- tarpeen mukaan”. Näkemyksemme mukaan varhaiskasvatuksen erityisopettaja “osallistuu” tuen prosesseihin aina, kun lapsella on tuen tarve. Tässä pykälässä kuvaus “tarpeen mukaan” tulisi siis poistaa. Osallistuminen voi olla konsultaatiota, erityisopetusta tai muuta varhaiskasvatuksen erityisopettajan palvelua. Näiden tarkempi avaaminen osana lakia tulee myös tehdä. 23 §: “Päiväkodeissa sen laatimisesta vastaa varhaiskasvatuksen opettajaksi kelpoinen henkilö. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden tai niiden toteuttamisen arviointiin tarpeen mukaan”. Tähän liittyen esitetään, että erityisopettajan osuus lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadinnassa siirrettäisiin arviointia koskevaan kohtaan. Ehdottaisimme kuitenkin, että pykälä muotoiltaisiin: “Päiväkodeissa sen laatimisesta vastaa varhaiskasvatuksen opettajaksi kelpoinen henkilö yhteistyössä varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa”. 35 ja 38 §: henkilöstön mitoitus, “ avustajaa ei lueta - - - mitoitukseen". Tämä kirjaus voi johtaa tulkintaan että lapsella ei voi olla sekä avustajaa että lapsimäärän pienenennystä tai muuta rakenteellista tuen muotoa. Tämä on nykytilanteen valossa yksi keskeisimpiä ongelmallisia lainkohtia, jotka rajoittavat lapsen mahdollisuutta saada tarvitsemaansa tukea. Viittaus avustajaan tulisi poistaa kokonaan näistä kohdista.
      • Itä-Suomen yliopisto, Itä-Suomen yliopiston erityispedagogiikan ja varhaiskasvatuksen koulutukset
        Päivitetty:
        9.6.2021
        • Lausunto hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta VN/480/2021 Lausunnon antaja: Itä-Suomen yliopisto, erityispedagogiikan ja varhaiskasvatuksen koulutukset Lausunnon keskeinen sisältö Varhaiskasvatuksen nykytilan keskeinen haaste on käytänteiden vaihtelevuus. Tästä johtuen yhtenäinen tuen malli on välttämätön, jotta lasten tuen tarpeisiin pystytään vastaamaan riippumatta lapsen varhaiskasvatukseen osallistumisen paikasta. Esitetty varhaiskasvatuksen kolmiportaisen tuen malli on ensimmäinen askel tähän suuntaan. Kuitenkin ehdotettu laki jää edelleen erittäin tulkinnanvaraiseksi eikä se sisällä riittävää lainsäädännöllistä pohjaa kehityksen ja oppimisen tuen takaamiseksi eikä konkreettisia tuen muotoja varhaiskasvatuksen järjestäjien tueksi. Tämä johtaa siihen, että varhaiskasvatuksen järjestäjät tulevat tarjoamaan edelleen tukea hyvin erilaisin järjestelyin varhaiskasvatukseen osallistuville lapsille. Laissa säädetään lapsen oikeudesta tukeen, mutta ei siitä, mitä tämä oikeus pitää sisällään. Lakiesityksen keskeiset puutteet liittyvät epätarkkoihin ja puuttuviin säädöksiin. Tällaisia ovat opetuksen ja erityisopetuksen roolin ohuus laissa sekä erityisopetus -käsitteet puuttuminen, varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluiden epämääräisyys ja puutteellinen konkretisointi, varhaiskasvatuksen erityisopettajien mitoituksen puuttuminen, rakenteellista tukea koskevien säädösten epätarkkuus sekä yksityisen varhaiskasvatuksen aseman pysyminen lähes nykyisellään suhteessa kehityksen ja oppimisen tuen velvoitteisiin. Yksityiskohtainen lausunto Nykyisen varhaiskasvatuslain keskeiset ongelmat liittyvät lain kirjausten epäselvyyteen. Varhaiskasvatuslaki sisältää tukeen liittyviä kirjauksia, mutta niiden epäselvyys ja epätarkkuus ei ohjaa tuen järjestämistä tarvittavalla tavalla. Olemassa olevien säädösten kokoaminen yhteen laissa on erittäin kannatettava ja selkeyttävä uudistus, mikä ei kuitenkaan sanamuotojen väljyyden ja monitulkintaisuuden pysyessä riitä takaamaan riittävää tukea. Esityksen keskeinen ongelma liittyy lakiesityksessä kuvattuun tavoitteeseen (s. 18): “Esityksessä ei ehdoteta uusien tukimuotojen luomista, vaan nykyisinkin käytössä olevien keinojen suunnitelmallisempaa käyttämistä.”. Uudet tukimuodot ja konkreettiset tuen järjestämisen säädökset olisivat kuitenkin juuri sitä, mitä varhaiskasvatuksen kehityksen ja oppimisen tuen osalta tarvittaisiin, jotta yhtenäisiin käytänteisiin olisi mahdollista päästä valtakunnalllisesti. Esityksessä kehityksen ja oppimisen tuki velvoittaa edelleen myös perhepäivähoitoa, minkä toteutuminen on käytännössä usein suuri haaste. Sairaaloissa tapahtuvaa varhaiskasvatusta esitetty laki ei mainitse. Esityksessä määritellään tehostetun tuen saajajoukkoa. Määritelmä on erittäin ongelmallinen. Sivulla 27 todetaan, että “tuen tehostaminen voisi johtua lapsen väliaikaisesta tuen tarpeesta esimerkiksi lievästä kielenkehityksen häiriöstä johtuen, mutta myös pidempiaikaisesta tuen tarpeesta. Tehostetun tuen piiriin voisivat kuulua esimerkiksi sosio-emotionaalisen tuen tarpeessa olevat lapset, joiden kohdalla on herännyt huoli koskien lapsen vuorovaikutustilanteita, tunteiden säätelyä, toiminnanohjausta ja tarkkaavaisuutta (esim. neuropsykologiset vaikeudet). Tuen tarve voisi liittyä esimerkiksi fyysisen, motorisen tai kognitiivisen kehityksen tuen tarpeesta.” Määrite tehostetulle tuelle on ehdottomasti muutettava. Tämän osin jopa diagnostisiin kriteereihin pohjaavan kuvauksen seurauksena saattaa olla se, että vahvemmasta erityisestä tuesta rajataan ulkopuolella neuropsykiatrisia haasteita tai sosioemotionaalista tukea tarvitsevat lapset, jolloin erityinen tuki näyttäytyy ainoastaan vammaisia lapsia koskevana tukimuotona. Tuen tasoja määriteltäessä lähtökohtana ei tule olla diagnostisiin kategorioihin pohjaavat luokittelut siitä, kuka tukea saa, vaan sen kuvaukset, millaista tuki milläkin tasolla on ja mitä tuen muotoja se pitää sisällään. Varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluiden sisältöä tulee tarkentaa ja kuvata, mihin lapsella on oikeus, kun hänellä on oikeus varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluihin. Esitys ei muuta lain nykytilannetta rakenteellisen tuen muotojen osalta juurikaan. Lapsella tulee olla oikeus tarvittaessa useaan rakenteellisen tuen muotoon kerrallaan, mikä tarkoittaa sitä, että tulee olla mahdollista ja velvoittavaa tarvittaessa sekä pienentää ryhmän lapsimäärää että lisätä henkilökuntaa tai järjestää lapselle avustaja varhaiskasvatuksessa. Nykymuotoinen lain kirjaus siitä, että kun ryhmässä on tukea tarvitseva lapsi, tulee tämä ottaa huomioon henkilöstön tai lasten määrässä, ellei lapsella ole avustajaa, on johtanut tilanteeseen, jossa näitä tukimuotoja käytetään harvoin yhtä aikaa. On kuitenkin toisinaan lapsen tuen järjestämisen näkökulmasta välttämätöntä, että lapsi on samanaikaisesti esimerkiksi pienemmässä ryhmässä ja hänellä on avustaja. Lakimuutosta olisikin vahvistettava ja siihen tulisi määritellä rakenteellinen tuki esimerkiksi niin, että tehostettu ja erityinen tuki tulee näkyä lapsiryhmän koossa. Samoin mainita “jollei päiväkodissa ole tällaista lasta varten avustajaa” tulee poistaa. Lapsella tulee olla mahdollisuus osallistua varhaiskasvatukseen myös (integroidussa) erityisryhmässä, jossa työskentelee kokoaikaisesti varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Lakiesitys sisältää myös tärkeitä hyviä uudistuksia sen lisäksi, että esitetty tuen malli on askel, joskin riittämätön, kohti yhtenäisiä tuen käytänteitä. Tukeen liittyvien säädösten kokoaminen yhteen selkeyttää tuen kokonaisuutta. Erityisen tuen päätökseen liittyvä muutoksenhaku ja muutoksenhakukelpoisen päätöksen tekeminen on erittäin tärkeä lapsen oikeusturvaan liittyvä uudistus. Esityksessä kuvataan, että annettava laki koskee jatkossa myös yksityistä varhaiskasvatusta, mikä on erittäin kannatettavaa. Tukeen liittyvä tilastointi on erittäin tervetullut uudistus. Samoin lakiuudistuksen vaikutuksia selvittävän tutkimushankkeen käynnistäminen vuonna 2022 on tärkeää. Nyt annettujen säädösten puutteellisuudesta johtuen varhaiskasvatuslain jatkokehittämisestä tulee esittää suunnitelma. Erityisesti erityisopettajan palveluiden tarkempi määrittely on asia, joka voisi tulla tietyn siirtymäajan jälkeen voimaan siten kuin varhaiskasvatuksen tukea ja inklusiivisuutta koskevassa selvityksessä (Heiskanen ym., 2021) esitetään. Tällöin varhaiskasvatuksen erityisopettajan palvelut ja varhaiskasvatuksen järjestäjän velvoitteet tähän liittyen jaoteltaisiin erityisopetukseen, konsultatiiviseen tukeen ja resurssierityisopettajien palveluihin. Kehityksen ja oppimisen tuen toteutumisen kannalta on erittäin tärkeää, että koko varhaiskasvatuslakia kehitetään tuen asiat huomioiden. Jatkossa lainsäädäntöä tulee kehittää siten, että se ohjaa varhaiskasvatuksen lapsiryhmien muodostamisen pysyviksi siten, että ryhmään kuuluvat tietyt lapset eikä lapsiryhmien muodostamisessa lasketa esimerkiksi täyttöprosentteja tai puolikkaita lapsia. Myös varhaiskasvatuksen laatua tulee edelleen kehittää ja henkilöstön kelpoisuusehtoja tarkastella esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajien maisteritutkintovaatimuksen osalta. Myös ryhmissä toimivan henkilöstön osaamisen ja tietämyksen lisääminen on tärkeää, koska se mahdollistaa lain toteutumisen ja on myös sen edellytys. Esitämme lopuksi muutamia yksityiskohtaisia huomioita lakiesityksestä: Lain perusteluosassa kuvataan tuen nykytilaa. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan tuoda esiin opetuksen ja erityisopetuksen käsitteellistä epäselvyyttä eikä (erityis)opetuksen saamisen vaihtelevuutta kehityksen ja oppimisen tuen nykytilan ongelmana. Lain perusteluosassa inkluusion määritelmän kohdalle kuvataan inkluusion ekosysteemisen mallin ulottuvuuksia. Kuvauksessa on tärkeää mainita, että yksi mallin keskeinen osa ovat riittävät resurssit järjestää tuki. Lain perusteluosassa (s.17) tavoitteen kuvauksen kohdalla vaativan tuen osalta mainitaan, että tavoitteena on erityisesti parantaa vammaisten ja kehitysvammaisten lasten asemaa. Vaativa tuki on käsitteenä huomattavasti laajempi kuin erilaiset vammaryhmät kattava, mikä tulee huomioida. Vaativa tuki ei ole sidottu lapsen diagnoosiin tai vammaisuuteen. Tätä ilmausta tulee tarkentaa vaativan tuen käsitettä koskevien väärintulkintojen estämiseksi. Arvioiduista kustannusvaikutuksista (s. 18) todetaan, että hallinnollisiin päätöksiin liittyvät kustannukset ovat uusi kulu. Kuitenkin Heiskasen ym. (2021) selvityksessä kävi ilmi, että hallinnollisia päätöksiä tehdään jo nyt jopa tehostettuun ja yleiseen tukeen liittyen ja erityisen tuen osalta suuressa osassa kuntia myös varhaiskasvatuksessa. Kyse on näissä kunnissa lähinnä päätöskäyntöjen yhdenmukaistamisesta. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden päivittämiselle esitetty aikataulu on tiukka. Esityksessä todetaan (s. 20), että “Sivistysvaliokunnan mukaan julkisen ja yksityisen palvelun tuottajilla tulee olla yhtäläinen velvollisuus järjestää lapselle tämän tarvitsema tuki ja tämä tulee käsitellä myös siinä yhteydessä, kun ryhdytään erilliseen valmistelutyöhön tuen kokonaisuudesta varhaiskasvatuksessa.” Annettu esitys ei kuitenkaan poista vallitsevaa ongelmaa yksityisten varhaiskasvatuspalveluiden tuen järjestämisen tilanteesta. Esityksessä sivulla 21 todetaan, että “Esitys vahvistaa erityisesti vammaisten, sairaiden ja kehityksessään viivästyneiden lasten asemaa, oikeusturvaa ja tasavertaisuutta lapsen varhaiskasvatuksen toimipaikasta tai asuinkunnasta riippumatta.” Näiden lapsiryhmien aseman parantaminen on merkityksellistä ja tavoiteltavaa. Samalla on kuitenkin huolehdittava ja tavoiteltava jokaisen lapsen aseman paranemista kehityksen ja oppimisen tuen näkökulmasta mahdollisesta vammaisuudesta, sairaudesta tai kehityksen viivästymästä riippumatta. Esityksen keskeinen ongelma on, että erityisopettajan palvelut esitetään osana rakenteellista tukea eikä omana tukimuotonaan, johon lapsella tulee olla oikeus. Samoin erityisopettajan palveluiden yleisluontoisuus ja eri palvelutyyppien (erityisopetus, konsultatiivinen tuki, resurssierityisopettajien palvelut) puuttuminen ei tuo riittävää muutosta ja tarkennusta nykytilanteeseen, jossa erityisopettajan palveluiden saanti on hyvin vaihtelevaa. Sivulla 23 kuvataan, että esityksellä on pyritty selkeyttämään tukeen liittyviä käsitteitä. Esityksessä käytetään kuitenkin käsitettä erityisopettajan tuki eikä puhuta juurikaan opetuksesta tai erityisopetuksesta. Tämä on varhaiskasvatuksen pedagogisen painotuksen näkökulmasta ristiriitaista, sillä tuki on käsitteenä hyvin epämääräinen ja sille voidaan nähdä monia määritelmiä. Esityksen sivulla 24 kuvataan päätöstä annettavasta tuesta. Tähän liittyen on tärkeää varmistaa, että lapsella todella on oikeus saada myös rakenteellista tukea silloinkin, kun hänen tuestaan ei ole tehty hallintopäätöstä. Sivulla 28 kuvataan, että “Erityisopettajan antama tuki voi olla lapsi- ja/tai ryhmätasoisesti annettavaa opetusta tai konsultatiivista tukea”. Tässä yhteydessä tulisi ehdottomasti puhua erityisopetuksesta. Sivulla 28 todetaan: “Monialainen yhteistyö on varhaiskasvatuksen ulkopuolisten asiantuntijoiden varhaiskasvatuksen ammattilaisille antamaa lapsen tukeen liittyvää konsultaatiota ja ohjausta.” Tämä ei pidä paikkaansa, vaan konsultaatio ja tuki on vain yksi osa monialaista yhteistyötä. Sivulla 29 kuvataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa ja kirjoitetaan, että “Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan havainnoinnin kautta saatua seuranta- ja arviointitietoa”. Seuranta- ja arviointitieto voi olla myös muuta kuin havainnointitietoa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan liittyvään kirjaukseen kuuluvana lapsen oma näkökulma tulee huomioida lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadinnassa. Tämä käytäntö on hyvä säilyttää ja mainita. Keskeistä on lapsen näkemys tukeen ja häntä auttaviin toimintatapoihin. Sivulla 39 tarkennetaan hyvin tiedon antamista myös esimerkiksi sijaisille ja vastaaville lapsen kanssa toimiville ammattilaisille. Sivulla 40 todetaan: “Tällöin tuen tarve voi johtua terveydentilaan johtuvasta syystä, jolloin käsitellään lapsen terveystietoja.” Kyseeseen voi käsityksemme mukaan tulla myös muu erityinen henkilötietoryhmä, esim. sote-palveluasiakkuus. Sivulla 40 esitetään erittäin tärkeä tarkennus lapsen varhaiskasvatussuunnitelman ja tukea koskevien tietojen arkaluonteisuudesta. Pykäläehdotukset: on syytä suosia sanamuotoa “tulee sisältää” muodon “voi sisältää” sijaan ja määritellä näin tarkempia reunaehtoja sille, mihin lapsella on oikeus tukeen liittyen.
      • Raaseporin kaupunki
        Päivitetty:
        9.6.2021
        • Raseborgs kommun/småbarnspedagogik 9.6.2021 Utlåtande om regeringens proposition till riksdagen med förslag om ändring av lagen om småbarnspedagogik Regeringens proposition hänför sig till regeringsprogrammets mål om att utveckla en modell för stöd i tre steg för småbarnspedagogiken. Målsättningar Det föreslås att det till lagen fogas ett nytt 3 a kap. där det föreskrivs om stöd till barn. I kapitlet föreskrivs det om barnets rätt till stöd inom småbarnspedagogiken, om det stöd som ges och om genomförandet av stödet samt om bedömning av stödbehovet, om meddelande av förvaltningsbeslut och om sökande av ändring. I och med förslagen uppstår en starkare kontinuitet i stödet som ges under förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen än för närvarande. Den föreslagna lagen avses träda i kraft den 1 augusti 2022. Utlåtandets centrala innehåll I Raseborg har vi redan i stor omfattning tillämpat principerna för trestegsstödet inom småbarnspedagogiken med några undantag som att pedagogisk utredning, utredning över intensifierat och särskilt stöd och tjänstemannabeslut på särskilt stöd inte gjorts. I och med att lagförändringen skulle omfatta alla dagvårdsproducenter garanteras jämlik behandling för barnen. I Raseborg har vi separata handböcker för trestegsstödet inom småbarnspedagogiken och förskoleundervisningen. Principerna för trestegsstödet inom förskoleundervisningen föreskrivs i lagen om grundskole- och förskoleundervisningen 21.8.1998/628. Barn med särskilda behov ökar i barngrupperna hela tiden. Behovet av stödinsatser är stort och antalet gruppassistenter har ökat de senaste åren. Den förslagna ändringen till lagförslaget har många fördelar. Vi anser att det är extremt viktigt att det fogas ett kapitel där det föreskrivs om stöd till barn. Lagen förpliktar personalen att ingripa i ett tidigt skede för att utreda stödbehovet. Att ta in trestegsstödet inom småbarnspedagogiken stärker kontinuiteten i stödet som ges inom förskoleundervisningen och grundläggande utbildningen. Stöd för barnets växande och lärande inom småbarnspedagogiken anordnas enligt trestegsmodellen som allmänt, intensifierat eller särskilt stöd. Rätt stödform fastställs beroende på stödbehovets art och omfattning. För att kunna upptäcka stödbehovet ska barnets möjlighet till utveckling och inlärning utvärderas kontinuerligt i den dagliga verksamheten. Barnets möjligheter till utveckling och inlärning följs upp i barnets plan i samarbete med barnet och vårdnadshavare. I förslaget om lagförändringen förstärks även vårdnadshavarnas roll, då de skall höras innan beslut om stöd görs. Vid behov planeras och förverkligas stödet som ett mångprofessionellt samarbete. Man fäster avseende vid att i ett tidigt skede känna igen möjliga hinder för växande och lärande och strävar till att upptäcka eventuella svårigheter. De kommentarer som kommer från fältet är att det inte alltid är lätt att veta när barnet skall flyttas från en stödnivå till följande. Det behövs en tydligare definition om vilka rättigheter till stöd barnet har vid de olika stödnivåerna. Hur lagförändringen inverkar på personaldimensionering och gruppstorleken bör tydliggöras. Det allmänna stödet upplevs svårdefinierat. Det är oklart om alla barn skall höra till det allmänna stödet och hur detta dokumenteras. Även stödnivån och dokumentationen då det gäller s2 barn är oklart, speciellt om det behövs göras en pedagogisk utredning samt beslut om intensifierat/särskilt stöd gällande barn som inte ännu har språkkunskaper eller de är bristfälliga. Personalen inom småbarnspedagogiken behöver också konkreta beskrivningar på stödformerna och förverkligandet av dem. - det pratas över huvudtaget inte om ett trestegsstöd i lagförslaget utan bara om att stödet utökas enligt barnets individuella behov och att stödet till barnet kan omfatta de pedagogiska, strukturella och vårdinriktade arrangemang som barnet behöver. Detta tycker vi är bra, bara det blir tydligt för alla att använder man begreppet trestegsstöd inom småbarnspedagogiken eller inte. I bakgrundsutredningen nämns trestegsstödet. - Det framkommer i utredningen att ett sätt att organisera barnets stöd är att öka på personalmängden. Lagförslaget kan eventuellt öka på behovet av t.ex. assistenter och speciallärare. En tydligare ställning till stödstrukturen kunde tas (t.ex. antal speciallärare per barnantal). Lagförändringen kan öka behovet av behöriga speciallärare inom småbarnspedagogik. - hur ska den pedagogiska bedömningen göras så att ett beslut om särskilt stöd kan fattas? En blankett behöver göras för detta ändamål. - beslut om särskilt stöd inom småbarnspedagogiken blir nu ett tjänstemannabeslut som ska kunna överklagas. - man kunde samtidigt kunde ta ställning till ett riksomfattande namn för specialdagvården. - skall man fortsättningsvis använda ordet assistent, eller kunde det t.ex. vara resursperson? I Raseborg har även anställts resursbarnskötare. Begreppet inklusion nämns i propositionen men dess definition, principer och konkret förverkligande bör klargöras. I propositionen föreslås inte skapandet av nya stödformer, utan att de nuvarande används mera planenligt. Införandet av trestegsstödet till småbarnspedagogiken har många fördelar men innebär även en ökad arbetsmängd och utgifter. Stödet dokumenteras i barnets individuella plan, fortbildning för personalen kommer att behövas angående trestegsstödet, eventuellt ökade personal-, och assistentresurser, ökad mängd beslut på särskilt stöd även till privata dagvårdsanordnare. Lagförslaget kan således medföra ökat behov av resurser som handledning och konsultation för privata dagvårdsanordnare. I slutändan är det kommunen som avgör hur det stöd barnet behöver organiseras. Om kommunen gör beslut på särskilt stöd till privata dagvårdsanordnare och om lagförslaget medför ökade utgifter för dem, bör detta framgå tydligt och klart vad som hör till kommunens skyldighet, t.ex. om kommunen bör stå för assistentutgifter för privata dagvårdsanordnare. I propositionen framförs ekonomiska konsekvenser som lagändringen medför då utgifterna för anordnandet av småbarnspedagogik ökar. Vi anser att eventuella utgifter som lagförändringen medför, bör kompenseras i sin helhet till kommunen. De föreslagna lagparagraferna kunde öppnas upp mera och beskrivas mer detaljerat. Raseborgs kommun anser att det är oerhört viktigt att det föreslås till lagen ett nytt 3 a kapitel där det föreskrivs om stöd till barn. Alla barn skall ha rätt till stöd i så tidigt skede som möjligt, som främjar barnets utveckling, lärande och välbefinnande. Nina Aartokallio Chef för småbarnspedagogik Raseborg 9.6.2021
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
        Päivitetty:
        9.6.2021
        • THL:n lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta Varhaiskasvatuslain uudistuksen yhteydessä vuonna 2018 ei otettu kantaa tuen järjestämiseen ja toteuttamiseen varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuslaissa mainitaan, että lapsen tuen tarve tunnistetaan ja siihen järjestetään tarkoituksenmukaista tukea. Tehtyjen selvitysten pohjalta tällä hetkellä kehityksen ja oppimisen tuen toteutuminen varhaiskasvatuksessa vaihtelee niin tukitoimien, varhaiskasvatuksen eri palvelumuotojen kuin eri ikäryhmien osalta. Tuen saatavuudessa on myös alueellisia eroja. THL näkee, että varhaiskasvatuslain muutos on kannatettava. Lakimuutoksella kuntien tulee yhdenmukaistaa tuen järjestämistä ja siten se lisää tuen tasavertaista toteutumista lapsen asuinkunnasta riippumatta. Tuen säännösten kokoaminen yhteen uudessa luvussa 3a lisää lain selkeyttä ja helpottaa tuen sovellettavuutta. Perusopetuslaissa on tehostettua ja erityistä tukea järjestettäessä velvoite tehdä yhteistyötä opiskeluhuoltopalvelujen kanssa.Opiskeluhuollon rakennetta vastaavan rakenteen puuttuessa varhaiskasvatuksesta, tulisi lisätä perusopetuslakiin verrattavissa oleva velvoite monialaisesta yhteistyöstä terveydenhuollon ja / tai sosiaalihuollon palvelujen kanssa vähintäänkin erityistä tukea suunniteltaessa ja järjestettäessä. Pykäläkohtaiset kommentit 15b §:ssä määritellään lapselle annettava tuki ja tuen toteutus. THL näkee tärkeänä, että päiväkodissa ja perhepäiväkodissa on saatavilla ja käytössä lapsen tarvitsemat apuvälineet. 15c §:ssä todetaan, että erityisopettaja osallistuu tuen tarpeen arviointiin tarvittaessa. Lisäksi todetaan, että lapsen tuen tarpeen arviointiin voivat osallistua lapsen kehitystä ja oppimista tukevat muut viranomaiset, asiantuntijat ja muut tarvittavat tahot. Jos tuen tarpeen arviointi edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten asiantuntemusta, on näiden osallistuttava arvioinnin tekemiseen varhaiskasvatuksen järjestäjän pyynnöstä. THL korostaa, että ainakin erityiseen tukeen tulee rakentaa velvoite moniammatilliseen arviointiin ja vahvaan molemminpuoliseen yhteistyöhön. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset eivät pysty arvioimaan milloin tarvitaan terveydenhuollon asiantuntemusta. 15 b §:n määritelmä annettavasta tuesta ja tuen toteutumisesta sisältää mm. hoidolliset järjestelyt, joiden määrittelemiseksi tarvitaan monialaista arviointia. Opiskeluhuoltoa vastaavan rakenteen puuttuessa tulee korostaa yhteyttä lastenneuvolaan ja tarvittaessa sosiaalipalveluihin. Lisäksi monialaisen yhteistyön vastavuoroisuus tulisi kirjata lakiin. Lastenneuvola, joka vastaa varhaiskasvatusikäisen lapsen terveyden seurannasta, tarvitsee tiedon, jos lapsi on varhaiskasvatuksessa tehostetun tai erityisen tuen piirissä. Tämä on oleellinen tieto, kun lapsen hyvinvointia, terveyttä ja kehitystä seurataan. 15 d §:n kirjaus lapsen tarvitseman erityisen tuen päätöksestä ja siihen liittyvästä muutoksenhausta (62 §) on THL:n mielestä oleellinen lapsen oikeusturvan kannalta. 23 §: Pykälässä mainitaan, kuten nykyisessäkin, että varhaiskasvatussuunnitelmaa laaditaan yhteistyössä henkilöstön ja lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa. Huomioiden se, että lapsen vanhempi ei ole aina huoltaja, tulisiko tämä kohta muuttaa siten, että siinä mainittaisiin vain lapsen huoltaja? 35 § ja 38 §: Henkilöstömitoituspykäliin ehdotettua muutosta siten, että pykälissä viitattaisiin jatkossa tehostettuun tai erityiseen tukeen, voidaan pitää perusteltuna. Lausunnon tiivistelmä THL kannattaa varhaiskasvatuslain muuttamista lapsen tuen pykälien osalta. Lakimuutos lisää lapsen tuen tasavertaisempaa toteutumista ja parantaa lapsen oikeusturvaa. Tuen rakennetta olisi selkiytettävä siten, että vähintään määritellään velvoite monialaiselle lapsen tuen tarpeen arvioinnille yhdessä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon toimijoiden kanssa.
      • Kirkkonummen varhaiskasvatus
        Päivitetty:
        9.6.2021
        • Esitys varhaiskasvatuslain muuttamisesta on myönteinen lapsen kasvun ja kehityksen tukemisen sekä varhaisen tuen toteutumisen näkökulmasta. Kuten lakiesityksen perusteluista selviää, monet kunnat toteuttavat jo esiopetuksesta tuttua mallia jollakin tasolla. On tärkeää, että laki ja toiminta vastaavat toisiaan. Inklusiivinen varhaiskasvatus toimii silloin, kun varmistetaan, että erityisesti paljon tukea tarvitsevat lapset saavat tarvitsevansa tuen. Tämä tulee varmistaa lainsäädännöllisesti, jotta tuen järjestäminen ja saaminen on valtakunnallisesti yhdenvertaista. Laki kolmiportaisen tuen käytöstä lisää tasa-arvoisuutta tukitoimien suhteen eri toimipisteissä ja valtakunnallisesti eri alueilla. Kolmiportaiseen tukeen liittyen lapsen kasvun ja kehityksen kaari tuen tarpeineen ja erityisesti se, kuinka niihin toimenpiteillä yhteistyössä vanhempien kanssa vastataan, on tärkeä tehdä näkyväksi ja dokumentoida. Vahvempaa kirjausta lapsen oikeudesta kehityksen ja oppimisen suunnitelmallisesta ja resursoidusta tuesta varhaisessa vaiheessa tarvitaan. Kolmiportaisen tuen erot olisi hyvä selkeyttää, esim. mitä yleinen tuki on, koskeeko se kaikkia vai erikseen siihen nostettuja lapsia, onko kaikilla yhtäläinen oikeus yleiseen tukeen? Laissa tulisi avata tarkemmin, miten tuki konkreettisesti toteutetaan ja järjestetään. Varhaiskasvatus on kokopäivä- ja eheytettyä pedagogiikkaa, johon tukitoimet integroituvat. Sen rinnalle tarvitaan pedagogisesti tuettuja pienryhmiä ym. vaihtoehtoja, jotta varhaiskasvatusryhmistä ei tule liian haastavia, mikä kuormittaa henkilökuntaa. On myös huolehdittava tarvittavista resursseista. Laissa tulisi määritellä tarkemmin esimerkiksi erityisopettajan rooli tuen tarjoajana ja rooli tukiprosessissa Tuen järjestämisen tulisi kohdistua koko ryhmän toimintaan eikä pelkästään yksilöön. Erityisopettajien asiantuntijuus, vastuut ja työnjako tulisi tehdä selkeämmiksi koko valtakunnan tasolla. Kohdentuuko erityisopettajan työ peruspedagogiikan parantamiseen vai/ja ainoastaan tehostetun sekä erityisen tuen lapsiin. Miten varhainen tunnistaminen / varhainen puuttuminen mahdollistuu? Huolestuttavaa on se, kuinka kirjatut tukitoimet toteutetaan, jos ei ole pätevää henkilökuntaa (huom. varsinkin opettajapula). Yksityisen ja kunnallisen varhaiskasvatuksen/esiopetuksen erot tuen järjestämisessä ovat tällä hetkellä suuria. Lapset ja perheet eivät ole tasa-arvoisia tuen järjestämisessä tällä hetkellä yksityisessä varhaiskasvatuksessa. Lainsäädännöllisesti tulisi varmistaa, että tuen järjestäminen ja jatkumo toteutuisi yhdenvertaisesti myös yksityisen varhaiskasvatuksen puolella. Yksityisen ja julkisen varhaiskasvatuksen tuen järjestämisen vastuut ja velvollisuudet tulisi kirjata selkeämmin lakiin. Lakiesityksessä ei edelleenkään selkeästi kerrota, vastaako yksityinen palvelutuottaja itse tuen tarpeisiin. Varhaiskasvatuslain 25 § velvoittaa kunnan, kuntayhtymän ja yksityisen palveluntuottajan huolehtimaan siitä, että varhaiskasvatuksessa on riittävä määrä varhaiskasvatuslain 6 luvussa säädettyä eri kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöstöä, jotta varhaiskasvatukselle säädetyt tavoitteet voidaan saavuttaa, ja jotta myös vammaisten ja muiden lasten tuen tarpeisiin vastataan. Tämä antaisi ymmärtää, että jokainen järjestäjä näin tekee. Kuitenkin suuri osa tuen tarpeisista lapsista on kunnallisissa päiväkodeissa. Laissa sanotaan myös näin: ”Kunnan käytettävissä on oltava varhaiskasvatuksessa esiintyvää tarvetta vastaavasti varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluja.” Entä yksityisen palveluntuottajan? Nykyisen varhaiskasvatuslain 43 §:n mukaan ”Yksityinen palveluntuottaja vastaa siitä, että sopimuksen tai hallintopäätöksen perusteella asiakkaalle järjestettävä palvelukokonaisuus täyttää sille asetetut vaatimukset.” Varhaiskasvatuslain piiriin kuuluvassa yksityisessä varhaiskasvatuksessa palveluntuottajalla on siis velvollisuus järjestää tukea lain mukaisesti. Selvitysten mukaan näin ei kuitenkaan kaikkialla ole. Yksityisen palvelutuotannon erilaiset järjestämismuodot antavat kunnille harkinnanvaraa tukien jakamiseen. Esim. palvelusetelillä järjestetyssä varhaiskasvatuksessa kunta voi sääntökirjalla määritellä, miten korvaa palveluntuottajalle tuesta aiheutuneet lisäkustannukset. Taloudelliset ja henkilöstöpoliittiset vaikutukset: Varhaiskasvatuksen opettajien, erityisopettajien ja avustajien tarve tulee lisääntymään, mikä aiheuttaa kunnille taloudellisia haasteita. Opettajien ja erityisopettajien lisätarve 1.8.2022 tulee olemaan vaikeaa toteuttaa, koska jo nyt molemmista henkilöstöryhmistä on huutava pula. Kunnille tuleva velvoite erityisen tuen antamiseen liittyvän hallinnollisen päätöksen tekemisestä yhtenäistää varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen käytäntöjä. Se myös parantaa lasten ja lasten huoltajien oikeusturvaa päätökseen sisältyvän muutoksenhakumahdollisuuden kautta. Tämä kuitenkin aiheuttaa kunnalle lisäkustannuksia, koska kunta tekisi päätökset myös yksityisen varhaiskasvatuksen lapsista. Erityiseen tukeen siirtymisestä tehtävät päätökset tulevat aiheuttamaan lisäkustannuksia myös siksi, että hallinto-oikeuteen menevät valitukset mahdollisesti lisääntyvät (vrt. perusopetus). Lain aiheuttamat taloudelliset vaikutukset tulee korvata kunnille täysimääräisinä. On hienoa, että aloitteessa nostetaan esille tuen jatkumon tärkeys varhaiskasvatuksesta perusopetukseen siirryttäessä. On erityisen tärkeää, että lapsi saa tarvitsemansa tuen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja että tuki jatkuu siirryttäessä varhaiskasvatuksesta peruskouluun.
      • Nakkilan kunta / varhaiskasvatus, Nurmi Pekka
        Päivitetty:
        9.6.2021
        • Nakkilan kunnan lausunto varhaiskasvatuslain muuttamisesta. Nakkilassa kuten monessa muussakin Suomen kunnista on jo ollut kolmiportaisen tuen malli käytössä jo jonkin aikaa. Nyt uuden lain myötä tilanne entisestään jämäköityy ja saadaan perusteltua entistä enemmän varhaiserityiskasvatukseen resursseja. Pulaa on jo nyt erityisopettajista sekä myös varhaiskasvatuksen opettajista. Nakkilassa tuen järjestämistä ohjaavat seuraavat periaatteet: - Tuki on osa laadukasta varhaiskasvatuksen toimintaa ja kuuluu kaikille sitä tarvitseville lapsille. - Tuen järjestämisen lähtökohtana ovat lapsen omat vahvuudet sekä oppimiseen ja kehittymiseen liittyvät tarpeet. - Varhaiskasvatuksen erityisopettaja on käytettävissä tarpeen vaatiessa. - Varhaiskasvatuksen opettaja ja hoitajat sekä varhaiskasvatuksen erityisopettaja arvioivat lasta yhdessä vanhempien kanssa. Keskusteluja vanhempien kanssa käydään aina tarvittaessa. - Suunnitelma ja toteutuminen lapsen tuesta kirjataan varhaiskasvatussuunnitelman liitteeseen. - Tarkistus ja arviointi aina toimintaksuden alussa ja myös tarvittaessa. Lain astuttua voimaan olisi hyvä, jos kunnille voidaan lisätä valtionosuutta kustannusten peittämiseksi, sillä monet kunnat, varsinkin pienemmät kunnat, joutuvat lisäämään henkilöstöä lain edellyttämällä tavalla. Tämä on kunnissa mahdollisesti otettava huomioon jo seuraavaa talosusarviota tehdessä. Nakkila 9.6.2021 Pekka Nurmi varhaiskasvatus ohjaaja
      • Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira)
        Päivitetty:
        9.6.2021
        • Lausuntopyyntö hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) pyytää lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain (540/2018) muuttamisesta. Hallituksen esitys liittyy hallitusohjelman kirjaukseen siitä, että varhaiskasvatukseen kehitetään kolmiportaisen tuen malli. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi varhaiskasvatuslakia siten, että siinä säädettäisiin varhaiskasvatuksessa olevan lapsen oikeudesta tarvitsemaansa tukeen sekä varhaiskasvatuksessa annettavan tuen rakenteesta. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi luku 3 a, jossa säädettäisiin lapselle annettavasta tuesta. Uudessa luvussa säädettäisiin lapsen oikeudesta varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen, annettavasta tuesta ja tuen toteutuksesta sekä tuen tarpeen arvioinnista, hallintopäätöksen antamisesta sekä muutoksenhausta. Ehdotusten myötä syntyisi nykyistä vahvempi tuen jatkumo esi- ja perusopetuksen tukeen. Ehdo-tettu varhaiskasvatuslain muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.8.2022. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) pitää esitettyä varhaiskasvatuksen laatua kehittävää ehdotusta kannatettavana. Muutosesitys tukee varhaiskasvatuslain yleistä tavoitetta sekä kehittää tuen kokonaisuutta varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja edelleen peruskouluun. Tuoreissa selvityksissä, joihin myös esityksessä viitataan (ks. tarkemmin opetus- ja kulttuuriministeriön valtakunnallinen selvitys Varhaiskasvatuksen henkilöstö ja lapsen tuen toteuttaminen, Eskelinen & Hjelt 2017; Opetus- ja kulttuuriministeriö teettämä varhaiskasvatuksen tukea koskeva selvitys, Heiskanen, ym. 2021; Valtioneuvoston tutkimuskokonaisuudessa, Vainikainen ym. 2018) tulee esiin kuntien epätarkoituksenmukaisesti eriävät käytännöt lapsen kehityksen ja oppimisen erityisen tuen järjestämisessä sekä alueelliset erot. Selvitykset toivat esiin myös selkeitä puutteita lasten saamassa erityi-sessä tuessa. Esityksessä kuvataan kolmiportaisen tuen malli (tuki, tehostettu tuki ja erityinen tuki) sekä tuen toteutusmahdollisuudet. Esityksen mukaan tuen käytännön toteuttamistapa jää paikalliseen ja tapauskohtaiseen harkintaan. Toteuttamismahdollisuuksina mainitaan mm. pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten erityisopettajan palveluja ja monialaista yhteistyötä. Erityisopettajan antama tuki voisi olla lapsi- ja/tai ryhmätasoisesti annettavaa opetusta tai konsultatiivista tukea, jolloin tuki kohdentuisi lapsen ryhmän henkilöstölle ja/tai lapsen huoltajille. Monialainen yhteistyö puolestaan olisi var-haiskasvatuksen ulkopuolisten asiantuntijoiden varhaiskasvatuksen ammattilaisille antamaa lapsen tukeen liittyvää konsultaatiota ja ohjausta. Varhaiskasvatuslain 51 §:n mukaan Valviran tehtävänä on ohjata aluehallintovirastoja valtakunnallisesti yhdenmukaisiin ratkaisukäytäntöihin ja vahvistaa näin lasten oikeusturvan toteutumista. Esityksen keskeistä käsitteistöä ovat termi inkluusio sekä tehostetun ja erityisen tuen sisältöön liittyvät kysymykset. Käytännön valvontatyön kannalta lasten oikeusturvan varmistamiseksi näiden määrittely esitykseen perusteellisemmin on tarpeellista, sillä käsitteellinen vaihtelu voi johtaa kirjaviin tulkintoihin tuen muodoista ja toimenpiteistä ja sitä kautta lasten eriarvoiseen kohteluun. Keskeinen tekijä lapsen oikeuksien toteutumisessa on lapsen osallisuus. Lapsen osallisuus varhaiskasvatuksessa on läpileikkaava teema, mutta silti valvonnassa siinä tulee toistuvasti esiin puutteita. Lap-sen tarvitseman tuen osalta osallisuuden vaade on Valviran näke-myksen mukaan korostunut, vaikkakin osin haasteellinen toteuttaa. Osallisuuden toteutuminen edellyttää aina vahvaa resurssointia ja tukitoimien suunnittelua pedagogisesti siten, että lapsen osallisuus on mahdollista. Valviran strategisena painopistealueena on erityisesti heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden oikeuksien toteutumisesta. Lapsiasiakasryhmässä näitä ovat erityisesti vammaiset ja sairaat lapset sekä kehityksessään tai oppimisessaan viivästyneet lapset. Säädettäessä varhaiskasvatuslakia (540/2018) sekä perustuslakivaliokunta (PeVL 17/2018 vp) että sivistyslakivaliokunta (SiVM 5/2018 vp) ottivat kantaa eräisiin seikkoihin, jotka sivuavat läheltä nyt annettua esitystä. Perustuslakivaliokunta huomioi puuttuvat säännökset mahdolli-sista lapsen itsemääräämisoikeuden rajoituksista varhaiskasvatuk-sessa. Valiokunta myös totesi, että sairaalavarhaiskasvatus ja varhaiskasvatuksessa järjestettävän tuen eri muodot liittyvät yhteen ja viittasi myös tältä osin lainsäädäntövalmistelun tarpeeseen tuen kokonaisuutta koskevan valmistelun yhteydessä. Valiokunta piti myös erittäin tärkeänä, että erikseen selvitetään niiden kunnassa oleskelevien lasten oikeus varhaiskasvatukseen, joilla ei ole kotikuntaa ja joilla ei ole kyse tilapäisestä hyvin lyhytaikaisesta oleskelusta. Valvira huomion nämä ja pitää tärkeänä, että varhaiskasvatuslainsäädäntöä edelleen kehitetään. Lisätietoja: Satu Räsänen, p. 0295 209 637 tai s-posti: etuni-mi.sukunimi@valvira.fi
      • Sateenkaari Koto Oy
        Päivitetty:
        9.6.2021
        • Sateenkaari Koto OY:n lausunto Varhaiskasvatuslain muuttamisesta Hallituksen esitys varhaiskasvatuksen tukimuodoista yhtenäistää Suomen kuntien käytännöt. Samankaltaisen tuen tarpeen määritelmä ja vaatimukset kuin perusopetuslaissa, helpottaa yhteistyötä ja varmistaa tarvittavan tuen jatkuvuuden lapsen siirtyessä esiopetukseen ja kouluun. Lakiesityksessä säädetään, että tuki on järjestettävä lapsen edun mukaisesti vaikka vanhemmat tai muut toimijat tätä vastustavat. Tämä on ehdottomasti tasa-arvoisempi, inkluusiota ja lapsen etua ajava esitys, jota kannatamme. Tehostetun tuen tarpeen arvioinnista ja tuen antamisesta vastaavat varhaiskasvatuksen opettaja ja erityisopettaja yhdessä. Käytännössä tämä tarkoittaa päiväkodin johtajan, varhaiskasvatuksen opettajan ja erityisopettajan yhteistyössä tehtyä päätöstä ja toimenpiteitä. Erityisen tuen päätöksestä lakiesityksen mukaan vastaa kunta ja se vaatii hallinnollisen päätöksen. Kunnan tuottamaa varhaiskasvatuspalvelua on sekä kunnan oma että kunnan palvelusetelillä tuotettu päivähoito. Tätä on tärkeä korostaa ja tiedostaa. Hallinnollisen päätös varmistaa perheiden ja lasten tasa-arvoisuutta. Toiminnan läpinäkyvyys lisääntyvät merkittävästi. Erityisen tuen päätösten pohjalla tulee olla lapsen tuen tarpeesta tehdyt havainnot, vasut, vasukeskustelut lapsen huoltajien kanssa sekä muiden asiantuntijatahojen lausunnot. Lakialoitteessa ei suoraan oteta kantaa kunnan järjestämän/kustantaman tuen muotoihin muutoin kun määräämällä, että järjestettävä tuki tulee olla pedagogista, rakenteellista tai hoidollista lapsen etu ja tarpeet huomioiden. Laki antaa vahvan signaalin siihen, että yksityisessä varhaiskasvatuksessa tulisi olla mahdollista tuottaa tuen tarpeisiin vastaaminen kokonaisuudessaan. Lausunnossa alleviivataan kunnan vastuuta, mutta ei suoraan oteta kantaa miten kustannukset tulisi jakaa. Myös kustannuksista on tärkeä päättää, sillä talous ohjaa tuen määrää, laatua ja saatavuutta. Nykyisellään oma toimitakuntamme velvoittaa yksityistä palveluntuottajaa toteuttamaan tuen, mutta korvaa siitä hyvin pienen osan, eikä korvattavuutta pysty ennakoimaan. Kaupunki vastaa omalta osaltaan siitä, että varhaiskasvatus on tasa-arvoista ja inkluusioperiaatteiden mukaista. Lakiesityksen mukaisen lain voimaan astuessa, kunta tulee vastaamaan entistä selvemmin myös siitä, että tuen eri muodot tulee mahdollistaa lapselle perheen valitsemassa päiväkodissa huolimatta siitä onko kyse yksityisestä tai kunnallisesta päiväkodista. Monissa kaupungeissa on käytössä hintakatto yksityisen varhaiskasvatuspalvelun tuottajalle, jonka tarkoituksena on antaa entisestään tasa-arvoisempi mahdollisuus kaikille perheille valita myös yksityinen palveluntuottaja. Yksityisen varhaiskasvatuksen palveluntuottajan tulot tulevat pääsääntöisesti päivähoitomaksusta, josta usein suurimmasta osasta vastaa kaupunki palvelusetelin kautta. Tällä hetkellä palvelusetelin arvolla ei kustanneta mitään rakenteellisia tukitoimia vaan sillä on tarkoitus tuottaa laadukasta varhaiskasvatusta ja yleisen tuen pedagogisia menetelmiä. Lain tarkoitus on yhdenmukaistaa tuen käytäntöä ja velvoittaa kuntaa vastaamaan kaikista toimijoista. Tämän tulee tarkoittaa myös kustannuksiin osallistumista. Mielestämme laissa tulee selventää tarkemmin kustannusvastuuta ja tuen kustannuksista tulee tehdä päätös, jossa käy ilmi kunnan tuen muotojen maksuperiaatteet huomioiden lapsen etu. Päätösten pitää olla läpinäkyviä hallintopäätöksiä, joissa on muutoksenhakuoikeus. Miten kunta tulee vastaamaan päiväkodissa tehtävien tehostetun tuen kustannuksia aiheuttaviin rakenteellisiin tuen muotoihin kunnallisella ja yksityisellä toimijalla? Esimerkiksi yksi kielenkehitykseen viivästymiseen tehostettua pedagogista tukea saava lapsi ryhmässä saa todennäköisesti riittävästi tukea yhdellä tukimuodolla, mutta kun kielenkehityksen viiveen takia tehostettua tukea saa enemmän lapsia, monikuttuurissa päiväkodeissa suurin osa ryhmän lapsista, tarvitaan myös rakenteellista tukea, jotta ryhmän koko pysyisi riittävän pienenä ja näin selkiyttäisi, rauhoittaisi arkea sekä mahdollistaisi tehostetun pedagogisen tuen antamisen. Lakiesityksen mukaan tehostetun tuen päätökset tehdään varhaiskasvatusyksiköissä lapsen etu ja kokonaisuus huomioiden. Mielestämme olisi tärkeää korostaa niitä periaatteita, joilla rakenteellisia tukimuotoja otetaan tehostetun tuen lapsilla käyttöön. Miten rakenteelliset tuen muodot kustannetaan siten, että jokaisessa suomalaisessa päiväkodissa lapsilla on tasa-arvoinen asema saada myös rakenteellisia tukimuotoja. Turussa 9.6.2021 Henna Junttila Sateenkaari Koto Oy Hallituksen puheenjohtaja henna.junttila@sateenkaarikoto.fi 040 7475106
      • Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry, Puheenjohtaja Silja Paavola, Salo Jussi
        Päivitetty:
        9.6.2021
        • HALLITUKSEN ESITYS VARHAISKASVATUSLAIN MUUTTAMISESTA, VN/480/2021 Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer pitää lakiesitystä kannatettavana ja tarpeellisena. Maassamme lasten oikeudet erityiseen tukeen eivät toteudu yhdenvertaisesti ja siksi tarvitaan täsmentävää lainsäädäntöä. Lakiehdotus jättää edelleen liikaa avoimia ja liian tulkinnanvaraisia kohtia ja se ei esitetyssä muodossaan tule edelleenkään takaamaan sitä, että maan eri osissa varhaiskasvatuspalvelujen osalta tulisi lasten oikeudet yhdenvertaisesti toteutumaan. SuPer haluaa tuoda lainvalmistelun täsmentämiseksi vielä lisähuomionsa, jotka muotoilemme seuraavien kysymysten avulla: - Voidaanko varhaiskasvatuksen toteuttajien sekava laintulkinta torjua vielä lain sanamuotoja selventämällä vai voidaanko se torjua muilla ohjeistuksilla? Silloin olisi mahdollisuus välttää sellaiset epäselvyydet, kuin mitä tapahtui mitoituksista poikkeamisen osalta? - Jos lapsen huoltajat vastustavat lapselle tarjottavan tuen tarvetta, niin miten se turvataan? o Tukitoimia vastustavat vanhemmat voivat uhata tai toteuttaa uhkauksen ottaa lapsi pois varhaiskasvatuksesta tai he voivat muuttaa toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan estääkseen tuen toteutumisen. Näitä tapahtuu jonkin verran ja näiden lasten tuen tarve harvoin on vähäistä ja perheessä saattaa olla muitakin ongelmia, mutta silti näitä perheitä katoaa tälläkin hetkellä palvelujärjestelmistä, kun selkeitä ohjeita ei ole. Mistä tulevat selkeät ohjeet (ns. prosessikaavio) näihin tilanteisiin? - Kuinka nopeasti ja millaisen päätöksentekoprosessin kautta lapselle on erityinen tuki turvattava? o Perheitä putoaa myös byrokratian viidakkoon, kun lyhytmuotoiset tukipalvelut on käytetty eikä kriteerit pitkäkestoisesta tuesta täyty tai ainoa keino saada pitkäaikaista tukea olisi lastensuojeluilmoitukset. Usein näissäkin tapauksissa tulee vastaan se, ettei lastensuojelu ota asiaa hoitaakseen, koska lastensuojelun näkökulmasta kriteerit eivät täyty tai perhe joutuu toistuvasti jonon hännille kiireettömyytensä vuoksi. o Esiopetuksella ei ole samanlaisia keinoja kuin muussa perusopetuksessa käytetään lapsen toistuviin myöhästelyihin tai poissaoloihin esiopetuksesta. Poissaoloja ja myöhästymisiä tulisi seurata ja niiden toistuessa niihin puuttua ilmoittamalla esiopetuksen kuraattorille, mutta esiopetuksen kuraattoreita paikoitellen puuttuu tai varhaiskasvatusyksikössä ei seurata ja ilmoiteta näitä poissaoloja ja myöhästymisiä kuraattoreille, jolloin tukea tarvitseva lapsi ja perhe ei välttämättä saa apua ja tukea ennen koulun aloittamista. Koulu on tällöin vasta ensimmäinen taho, joka alkaa näihin puuttumaan, vaikka lapsella on ollut erityistä tuen tarvetta jo esiopetusvuotenaan tai aikaisemmin. Näitä tapauksia tulee todennäköisesti ilmi lisää kaksivuotisen esiopetuskokeilun myötä, kun tukea tarvitsevat lapset havaitaan aikaisemmin, mutta tähän ei ole lain tai ohjeiden puolesta puututtu riittävän konkreettisesti varhaiskasvatuksen osalta. - Miten turvataan se, että tukitoimiin tarkoitetut resurssit kohdentuvat tosiasiallisesti tukea tarvitsevalle lapselle tai lapsille? o Avustaja- tai muita vastaavia resursseja jaetaan paikoitellen jo nyt varhaiskasvastus-yksiköissä useamman ryhmän kesken eli avustajaresurssi saattaa olla jaettu esimerkiksi 2-5 ryhmän välille, joissa yhdessä ryhmässä saattaa olla 1-4 erityistä tukea tarvitsevaa lasta ja silloin avustajalla saattaa todellisuudessa olla 2-10 erityistä tukea tarvitsevaa lasta. Tämän lisäksi avustajia usein käytetään paikkaamaan lomilla, sairauslomilla tai muilla eri syillä poissaolevia kasvattajia. Todellisuudessa avustaja voi olla avustajan tehtävissä toimintakauden aikana vain joitakin päiviä, eikä se ole millään tavalla lapsen edun mukaista eikä tue erityistä tukea tarvitsevaa lasta. - Tuen tehostaminen tapahtuisi varhaiskasvatuksen henkilöstön ratkaisusta, lapsen ryhmän henkilöstön ja huoltajien kanssa käydyn keskustelun pohjalta. Ratkaisun tuen tehostamisesta tekisi varhaiskasvatuksen opettaja tai erityisopettaja. Mutta miten menetellään seuraavissa tilanteissa? o Onko varhaiskasvatuksen opettajan tai varhaiskasvatuksen erityisopettajan sijaisuutta tekevä eli ns. epäpätevä opettaja kelpoinen tekemään tämän päätöksen ryhmän lapsen/lasten osalta vai tuleeko pätevän varhaiskasvatuksen opettajan puuttuessa soveltaa niin, että tekeekö tämän ratkaisun joku toisessa ryhmässä toimiva varhaiskasvatuksen opettaja tai kiertävä varhaiskasvatuksen erityisopettaja? o Entä jos erityisopettaja tai kiertävä erityisopettaja puuttuu? o Entä jos ryhmässä on kolme varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa eikä kukaan heistä tee varhaiskasvatuksen opettajan sijaisuutta, kun kuitenkin koko toimintayksikön tasolla on riittävästi varhaiskasvatuksen opettajia? - Jos päiväkodissa on yksi tai useampi vammainen tai muuten tuen tarpeessa oleva lapsi on tämä otettava huomioon lasten taikka 1 momentissa tarkoitettujen henkilöitten lukumäärässä, jollei päiväkodissa ole tällaista lasta varten avustajaa. Avustajaa ei lueta 1 momentissa tarkoitettuun mitoitukseen. Miten tilanne ratkaistaan esimerkiksi seuraavissa tapauksissa? o Tietyn kokoisissa varhaiskasvatusyksiköissä on tämän muotoilun myötä mahdollista kikkailla esimerkiksi niin, että osassa ryhmistä on yhdessä ryhmässä kaksi varhaiskasvatuksen opettajaa ja lisäksi yksi varhaiskasvatuksen lastenhoitaja, mutta saman yksikön toisessa ryhmässä on kolme varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa, mutta ei yhtään varhaiskasvatuksen opettajaa. Kenen tehtävä on näissä tilanteissa vastata ryhmän erityistä tukea tarvitsevien lasten tuen saamisesta? Lapsen edun mukaista olisi, että se on lapsen kanssa päivittäin aikaa viettävä kasvattaja joka tuntee lapsen varhaiskasvatuksessa parhaiten. Mikäli tämä on toisen ryhmän varhaiskasvatuksen opettajan tehtävä ja jonot erityisopettajalle tai kiertävälle erityisopettajalle ovat pitkät, ei lapsen etu silloin toteudu. o Varhaiskasvatuksen lastenhoitajat ovat lisäksi eniten lapsiryhmän kanssa aikaa viettävä ammattiryhmä varhaiskasvatuksessa, joten varhaiskasvatuksen lastenhoitajat havainnoivat lapsia tai lapsiryhmää eniten. He ovat konkreettisesti enemmän antamassa hoivaa ja tukea lapsille ja toteuttavat suurimman osan käytännön pedagogisesta varhaiskasvatuksesta ja hoivasta. o Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan on liitettävä lapsikohtainen lääkehoitosuunni-telma. Erityistä tukea tarvitsevilla tai vammaisilla lapsilla saattaa olla myös pitkäaikaisia lääkityksiä käytössä. Osa tästä lääkehoidosta saattaa tapahtua varhaiskasvatuksessa, mutta esimerkiksi tietyt lääkitykset hoidetaan kotona. Jos lapsella on diagnosoitu erikoissairaanhoidossa esimerkiksi ADHD ja lapselle aloitetaan tähän lääkitys, niin silloin lääkitys tapahtuu kotona, kuten myös epilepsiaan annettava estolääkitys. Uuden lääkkeen vaikutusten seuranta tapahtuu kuitenkin enimmäkseen varhaiskasvatuksessa ja uuden lääkkeen myötä seuranta-aika voi olla useampia viikkoja. Jos lääke todetaan erikoissairaanhoidon toimesta sopimattomaksi, niin tämä saattaa vaihtua jälleen uuteen lääkkeeseen, jolloin tulee toinen tai kolmaskin seurantajakso. Oletuksena on kuitenkin, että lapsi on huoltajan tai huoltajien töiden tai opiskelujen vuoksi viitenä päivänä viikossa varhaiskasvatuksessa. Esimerkiksi diabeteksen hoitoon kuuluvat verensokerien seuranta (mm. verensokerin mittaukset, lapsen käytöksen ja oireiden seuranta päivän aikana, insuliinin pistämiset, ruokavalioon ja liikkumiseen liittyvät seurannat jne). Lähihoitajilla on koulutuksensa puolesta paras osaaminen lääkehoidon toteuttamiseen sekä seurantaan. Muidenkin varhaiskasvatuksen piirissä olevien lasten kuin erityistä tukea tarvitsevien lasten havainnoinnissa lähihoitajien osaaminen on tärkeää, mutta tämä korostuu etenkin silloin, kun varhaiskasvatuksessa on säännöllistä lääkitystä tarvitseva lapsi. Lakimuutoksen yhteydessä olisi syytä huomioida vasta päivitetty ”Turvallinen lääkehoito” -opas ja huomioida erityisesti se, mitä siinä ohjeistetaan lääkehoidon toteutuksesta varhaiskasvatuksessa. Tämä olisi hyvä muotoilla myös lakiin tai muuhun oikeudellisesti velvoittavaan asiakirjaan. - Mikä on aikarajana sille, kun lapselle tulee tarjota hänen tarvitsemansa tuki ja mistä tämä aikarajan laskeminen aloitetaan? o Tarvitaan myös tarkennus, milloin viimeistään esimerkiksi rakenteellisia tukimuotoja tulee järjestää ja varmistaa ettei siihen jää poikkeamista mahdollistavaa mahdollisuutta. Esimerkiksi jos päiväkodissa on yksi tai useampi erityistä tukea tarvitseva tai vammainen lapsi ja ryhmäkokoja ei pystytä pienentämään, koska kunnalla on velvollisuus järjestää varhaiskasvatusta ja varhaiskasvatuksen jonot ovat pitkät. Näin ollen ryhmiin otetaan lain sallima maksimimäärä tai puolipäiväisten lasten myötä enemmänkin, kun nykyisellään varhaiskasvatuslaki mahdollistaa ns. osapäiväisten lasten laskemisen 1/13 mitoituksella. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ryhmässä saattaa olla klo 8.30-12.30 välillä jopa 23 lasta. Tämä toimintamalli ei tue pienempää ryhmää tarvitsevaa tuen tarpeista lasta, eikä se sovellu hyvin muillekaan lapsille. Kaikissa kunnissa ei ole myöskään toimivia rekrytointeja ja sijaisjärjestelmiä, jolloin ammattitaitoisia avustajia ei välttämättä saada eikä tämä ole erityistä tukea tarvitsevan tai muidenkaan lasten etujen mukaista. Kasvattajien pätevyyksistä poikkeaminen enintään vuodeksi kerrallaan tuo tähän myös omat haasteensa. - Jo nyt on alle 3-vuotiaita lapsia, jotka selvästi tarvitsevat erityistä tukea, mutta eivät useista syistä varhaiskasvatuksessa saa sitä. Miten turvataan tämän ikäisille parempi oikeus tarvitsemaansa tukeen? o Tällä hetkellä prosessit lapselle tuen saamiseksi ovat pitkät, kun tukea ei saa ilman diagnooseja ja jos taas kriteerit diagnoosiin soten puolella ei riitä, niin välttämättä ei saada myöskään sitä tukea lapselle varhaiskasvatuksen arkeen. Tämä näkyy erityisesti alle 3-vuotiaiden osalta, joilla saattaa olla havaittu tuen tarve jo 1-2-vuotiaana, mutta he joutuvat odottamaan 3-6 vuoden ikään asti ennen kuin tosiasiallisesti on tullut lupa aloittaa asian tarkempi selvitys. Tähän tulisi löytää toimivat ja järkevät byrokratian portaat, jotka eivät aiheuttaisi lapselle turhaa odottamista ja liiallista diagnosointia vain lapselle tuen saamiseksi. Nämä ovat perheille ja varhaiskasvatukselle raskaita prosesseja ja siksi olisi oltava toimiva ja tehokas mahdollisuus tarjota lapselle tarvitsemaansa tukea jo varhaisessa vaiheessa. Tämä tulisi todennäköisesti myös kokonaistaloudellisesti edullisimmaksi ratkaisuksi. Silja Paavola puheenjohtaja SuPer
      • Suomenopettajat ry, varhaiskasvatuksen työryhmä
        Päivitetty:
        8.6.2021
        • Lausuntopyyntö hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta 8.6.2021 Suomenopettajat ry:n Varhaiskasvatuksen työryhmä Suomenopettajat ry Varhaiskasvatuksen työryhmä haluaa tuoda varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa olevien vieras- ja monikielisten lasten suomen/ruotsin kielen oppimista koskevan näkökulman kolmiportaisen tuen valmisteluun. Suomi/ruotsi toisena kielenä (S2) -opetus tulisi nähdä lähtökohtaisesti osana laadukasta, pedagogisesti suunniteltua Varhaiskasvatus-suunnitelman perusteiden tavoitteiden mukaista toimintaa eikä kolmiportaisen tuen muotona. Riittävän aikaisella ja oikein kohdennetulla opetuskielen opetuksella edistetään vieras- ja monikielisten lasten kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Samalla voidaan ehkäistä riittämättömistä suomen/ruotsin kielen taidoista johtuvien ongelmien syntymistä. Mikäli suomea/ruotsia toisena kielenä oppivan lapsen kielen kehityksessä todetaan tuen tarvetta, tulee lapsella olla oikeus kolmiportaiseen tukeen. Varhaiskasvatuksen suomi/ruotsi toisena kielenä -opettajat ovat alle kouluikäisten lasten toisen kielen oppimisen asiantuntijoita, joten heidän ammattitaitoaan tulee voida hyödyntää jo lapsen mahdollisen tuen tarpeen kartoittamissa. Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen selvityksessä PISA 2012 -tutkimuksesta maahanmuuttajataustaisten nuorten osaaminen ja siihen liittyvien taustatekijöiden perusteella kävi ilmi, että maahanmuuttajataustaisten nuorten päättäessä peruskoulun heillä oli muita heikommat valmiudet toimia yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä. PISA 2012 -tutkimuksessa nousi esille, että OECD-maiden joukossa Suomen maahanmuuttajataustaisten nuorten matematiikan tulokset olivat heikoimpien joukossa. Suuri osa ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajataustaisista nuorista ei saavuttanut matematiikan osaamisen vähimmäistasoa, eivätkä tulokset parantuneet merkittävästi toisen sukupolven maahanmuuttajataustaisilla nuorilla. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) alkumittauksessa pitkittäistutkimuksen osana selvitettiin matematiikan, äidinkielen ja kirjallisuuden osaamista ensimmäistä kertaa Suomessa ensimmäisen luokan alussa. Alkumittauksen tavoitteena oli tuottaa kansallista tietoa siitä, mitä oppilaat osaavat, kun he aloittavat perusopetuksen ensimmäisen luokan. Yksi alkumittauksen tulos oli, että suomea tai ruotsia toisen kielenä opiskelevien oppilaiden osaamistaso oli selvästi matalampi kuin muiden oppilaiden. Tuloksilla ei ollut yhteyttä kouluopetukseen, koska mittaus tehtiin kolme viikkoa koulun aloituksesta. Sen sijaan tulos herättää kysymyksen siitä, millaiset valmiudet varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa olleet suomea tai ruotsia toisena kielenä oppivat lapset olivat saaneet ennen koulun aloittamista. Koulujen monet kielet ja uskonnot -julkaisussa (Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja) selvitettiin mm. suomi/ruotsi toisena kielenä -opetuksen resursseja varhaiskasvatuksessa. Selvitys nosti esille, että Opetushallituksen mukaan suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärässä ei ole kyse tuki- tai erityisopetuksesta, ja että varhaisiän S2/R2-opetuksesta ei ole yhtenäistä ohjeistusta. Selvityksessä viitataan varhaiskasvatuksen alueellinen/konsultoiva S2-opettajan ammattinimikkeeseen, jonka kelpoisuudesta ei ole säädetty laissa. Opetushallituksen raportissa Turvapaikkaa hakevat ja paperittomat lapset sekä S2 ja R2 opetus varhaiskasvatuksessa selvitettiin, miten paperittomien ja turvapaikkaa hakevien lasten oikeus varhaiskasvatukseen toteutuu sekä miten suomi/ruotsi toisena kielenä (S2) -opetus toteutetaan ja mitä tarpeita siihen liittyy. Se, että lapsella ei vielä osaa opetuksen kieltä vieras- tai monikielisen taustan vuoksi ei lähtökohtaisesti ole varhaiserityiskasvatuksen piiriin kuuluva asia. Kuitenkin selvityksen mukaan S2-opetusta järjestävien kuntien S2-henkilöstön nimikkeistä 46 % oli varhaiskasvatuksen erityisopettajia ja vain 10 % varhaiskasvatuksen suomi toisena kielenä -opettajia ja 4 % kieli- ja kulttuurikoordinaattoreita. Nykyisen hallituksen hallitusohjelma sisältää tavoitteen laadittavasta erillisohjelmasta, jolla varmistetaan maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten oppimisen edellytykset ja turvataan koulutussiirtymät sekä vahvistetaan suomi tai ruotsi toisena kielenä (S2) -opetusta varhaiskasvatuksessa velvoittavaksi ja panostetaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tukemiseen koulutuksen nivelvaiheissa. Suomenopettajat ry (ent. S2-opettajat ry) 19.11.2018 on laatinut erillisen kannanoton varhaiskasvatuksen alueellisen, konsultoivan S2-opettajan työnkuvasta ja kelpoisuudesta, ryhmämitoituksen ulkopuolella oleville toisen kielen oppimiseen ja opetukseen perehtyneille varhaiskasvatuksen opettajille työnkuva ja kelpoisuus sekä ehdotus kelpoisuuteen johtavasta koulutuksesta. Suomenopettajat ry suosittaa: • Varhaiskasvatuslaissa / -asetuksessa määritellään varhaiskasvatuksen alueellisen, konsultoivan S2-opettajan kelpoisuus • Varhaiskasvatuslakiin / -asetukseen lisätään kirjaus lapsen oikeudesta suomi/ruotsi toisena kielenä (S2) -opetukseen varhaiskasvatuksessa • Esiopetuksessa annettavasta S2-opetuksesta säädetään esiopetusta koskevassa lainsäädännössä niin, että esiopetuksessa olevalla lapsella on oikeus suomi/ruotsi toisena kielenä (S2) -opetukseen esiopetuksessa • Varhaiskasvatuslakiin/asetukseen tehdään muutos niin, että varhaiskasvatuksen tietovarantoon merkitään tieto siitä, osallistuuko lapsi suomi /ruotsi toisena kielenä opetukseen • Varhaiskasvatuksen rahoitus ja resurssointi toisen kielen opetuksen osalta ratkaistaan • Varhaiskasvatuksen toisen kielen opetuksen osallistuvien lasten osallistumiseen määritellään kriteerit • Varhaiskasvatuksessa suomi/ruotsi toisena kielenä -opetusta saavan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan suunnitelma toisen kielen opetuksesta • Varhaiskasvatuksen opettajien koulutuksessa huolehditaan siitä, että valmistuvat varhaiskasvatuksen opettajat saavat riittävän määrän opintoja toisen kielen oppijoiden kielen kehityksen tukemisesta varhaiskasvatuksessa • Varhaiskasvatuksen yksiköissä työskentelevien ryhmämitoituksen ulkopuolella olevien toisen kielen oppimiseen ja opetukseen perehtyneiden varhaiskasvatuksen opettajien kelpoisuus määritellään laissa • Varhaiskasvatuksen yksiköissä työskentelevien ryhmämitoituksen ulkopuolella oleville toisen kielen oppimiseen ja opetukseen perehtyneille varhaiskasvatuksen opettajille ja konsultoiville S2-opettajille tarjotaan heille räätälöityä, kelpoisuuteen johtavaa koulutusta.
      • Vilkas Annina
        Päivitetty:
        8.6.2021
        • Annan lausuntoni luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta niin monikkovanhempana kuin myös laillistettuna sosiaalihuollon ammattihenkilönä ja kohteliaimmin totean seuraavaa: YLEISET KOMMENTIT Lakimuutoksen sanottuna tarkoituksena on vahvistaa jatkumoa varhaiskasvatuksesta esiopetukseen sekä edelleen perusopetukseen, uudistaa tukeen liittyviä säännöksiä sekä siirtyä varhaiskasvatuksessa perusopetusta vastaavaan niin sanottuun kolmiportaisen tuen malliin. Muutoksia on pidettävä perusteltuina ja tarkoituksenmukaisina. Esitän kuitenkin jäljempänä muutamia huomioita, sillä tietyt pykälät sekä niiden säännöskohtaiset perustelut voisivat olla nyt ehdotettua selkeämpiä ja tarkkarajaisempia. Suomessa lapsen kasvatuksesta päättävät lapsen vanhemmat ja näin ollen he päättävät myös lapsen osallistumisesta varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen käytännöissä lapsen etua kussakin yksittäisessä tilanteessa määrittelevät sekä hänen vanhempansa että varhaiskasvatuksen henkilöstö. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesti ammatillinen ja kunnioittava suhtautuminen luo edellytyksiä perheiden moninaisuutta sekä lasten yksilöllisiä tarpeita huomioivalle kasvatusyhteistyölle. Voimassa olevan sääntelyn mukaisesti (4 §) varhaiskasvatusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja tuotettaessa sekä siitä päätettäessä [myös tosiasiallisessa hallintotoiminnassa] on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Kyse on paitsi toiminnan järjestämistä niin myös lain tulkintaa ohjaavasta yleisestä periaatteesta, joka perustuu YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 3 artiklaan. Lapsen etua on harkittava niin yksittäisen lapsen ja lapsiryhmän kuin yleensä lasten kannalta sekä tapaus- että tilannekohtaisesti. (HE 40/2018 vp.) Elävässä elämässä kuitenkin ilmenee tilanteita, joissa lapsen puhevaltaa käyttävillä huoltajilla on selvästi erilainen näkemys lapsen edusta kuin varhaiskasvatuksen henkilöstöllä – monikkoperheissä erityisesti lasten ryhmäsijoitusasioissa. EOA on useammissa kannanotoissaan (koskien mm. vammaisen lapsen varhaiskasvatuksen järjestämistä sekä varhaiskasvatuksen toiminta-aikoja) todennut, että yksittäiselle lapselle ja vanhemmille saattaa olla erityistä merkitystä sillä, missä varhaiskasvatusta tosiasiallisesti toteutetaan ja miten sitä järjestetään. Edellä mainittu pätee myös monikkolapsiin ja heidän vanhempiinsa varhaiskasvatuspalveluiden käyttäjinä. Monikkosisarusten sijoittamista eri ryhmiin vastoin vanhempien näkemystä lasten eduista on perusteltu mm. toimintatavan välttämättömyydellä yksilöllisyyden tukemiseksi, tottumuksella toimia tietyllä tavalla, tavoitteella estää monikkosisarusten liiallinen turvautuminen toisiinsa, keinolla huomioida heidät paremmin yksilöinä ja välttää keskinäistä vertailua sekä pyrkimyksellä turvata lapsille tarvitsemaansa erilläänoloaikaa (lähde: verkkokeskustelut suljetuissa vertaisryhmissä). Lisäksi ehdotusta monikoiden sijoittamisesta eri ryhmiin on perusteltu mm. lasten epätasavertaisella suhteella, toiseen tukeutumisella, toisen puolesta toimimisella, kinastelulla, kaverisuhteiden kehittymisellä, toiminnanohjauksella, minuuden muodostumisella, puheenkehityksen viivästymällä, pyrkimyksellä antaa lapsille kasvuun ja kehitykseen yksilöllistä tukea ja ohjausta, tavoitteella turvata yksilöllisyyden ja identiteetin sekä omien kaverisuhteiden kehittyminen, lasten omaehtoisten leikkien mahdollistumisella, yksilöllisen huomion saamisella, tilojen riittämättömyydellä, täysillä toimintaryhmillä, henkilöstöresursseilla sekä kaavamaisella toimintatavalla/rutiininomaisella käytännöllä (Sevilä 2020). Tässä yhteydessä on oleellista huomioida, että puheena ovat olleet 0-5-vuotiaat lapset, joilla on usein vain vähän tai ei lainkaan kokemuksia erottamisesta pitkiksi ajoiksi ja joiden siihenastisen elämän aikana näköpiirin pysyvin henkilö on useimmiten ollut toinen monikkosisarus (ei oma vanhempi, kuten yksin syntyneillä lapsilla). Monikkolasten sijoittaminen kategorisesti eri ryhmiin saattaa perustua varhaiskasvatushenkilöstön muutamiin kokemuksiin monikoista lapsiryhmässä, yksittäisiin patologisesti toisistaan riippuvaisten kaksosten kehitystä selvittäviin tapaustutkimuksiin taikka luuloon siitä, että kaikki kaksoset olisivat yliriippuvaisia toisistaan (ks. esim. Nilsson ym. 2010). On myös tarpeen huomioida, että joissakin tilanteissa yksilöidentiteetin vahvistumista korostavien perustelujen taustalla saattaa olla tosiasiallisen lapsikohtaisen arvioinnin sijaan yleistävä pyrkimys toteuttaa yksilöllisyyden ihannetta (ks. myös Sevilä 2020). Edellä mainituista perusteluista jää väistämättä vaikutelma, että osa varhaiskasvatuksen henkilöstöstä saattaa pitää monikkoutta yksilöllisyyden uhkana tai rasitteena ja siksi häivytettävänä asiana – vaikka lähtökohtaisesti kyseessä on harvinainen etuoikeus, tuki, voimavara ja jopa suojaava tekijä. Yksilöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassa monikkosisarusten välinen normaali riippuvuus saatetaan nähdä kielteisenä seikkana, vaikka kyseessä on useimmiten luonnollinen kahden toisilleen läheisen ihmisen välinen kiintymys ja/tai riippuvuus, joka on seurausta monikkolasten aktiivisesta yhdessäolosta (ks. Penninkilampi-Kerola 2005; 2007) sekä jaetuista tunteista, ajatuksista ja kokemuksista. Vanhempien ja varhaiskasvatushenkilöstön on hyvä tunnistaa monikkojen keskinäinen riippuvuus, ja samalla ymmärtää, että monikkojen kehitys ja heidän suhteensa muuttuminen tapahtuu yksilöllisen aikataulun mukaan ja että tällä kehityksellä on tarkoituksensa. Keskinäiseen riippuvuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota silloin, jos kaksoset eivät vielä nuoruusiässäkään näytä kestävän eroa toisistaan tai jos he kokevat olevansa epätäydellisiä silloin, kun toinen ei ole paikalla. (Suomen Monikkoperheet ry, Kohti nuoruusikää -opas.) Yhdenvertaisuus ja lapsen edun ensisijaisuus huomioiden on pidettävä ilmeisenä, että monikkolasten ryhmäsijoituksia varhaiskasvatuksessa ei voida perustella vakiintuneella käytännöllä eivätkä ne voi olla riippuvaisia myöskään yksittäisen virkamiehen hyväntahtoisuudesta antaa (tosiasiallista hallintotoimintaa toteuttaessaan) painoarvoa monikkovanhempien näkemyksille kunkin lapsensa edusta. PYKÄLÄKOHTAISET KOMMENTIT 15 a § Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen Pykälän 1 momentin mukaan varhaiskasvatukseen osallistuvalla lapsella olisi oikeus saada hänen yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa ja hyvinvointinsa edellyttämää tukea heti tuen tarpeen ilmettyä osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa - - uutena asiana selkeytettäisiin lapsen oikeutta saada tarvitsemansa tuki varhaiskasvatuksessa. Tuen toteuttamisen lähtökohtana olisi pyrkimys hyvään ja tiiviiseen yhteistyöhön lapsen huoltajien kanssa. Suomessa on tehty kasvatustieteen alalla melko vähän monikkolapsia koskevaa tutkimusta, kun taas psykologian ja lääketieteen piiristä tutkimustietoa löytyy enemmän. Näin ollen tiedämme, että monikkolapsen kehitys eroaa yksin syntyneen lapsen kehityksestä ja monikkous asettaa monikkolapselle erityisiä kehitystehtäviä ja -haasteita, joista tämän tulee selviytyä kasvaakseen terveeksi tasapainoiseksi aikuiseksi. Varhaiskasvatuksen henkilöstö osallistuu omalta osaltaan monikkolasten kasvun ja kehityksen tukemiseen yhdessä lasten vanhempien kanssa, joten on selvää, että heidän tulee toiminnassaan ja päätöksissään huomioida monikkolasten erityisyys osana lapsen edun arviointia. Kansainvälisen monikkoyhdistysten neuvoston (ICOMBO) Kaksosten ja muiden monikkolasten oikeuksien julistuksen (2020, suomennos Suomen monikkoperheet ry) mukaisesti monikkosisaruksilla on oikeus tulla sijoitetuksi opetustilanteissa samaan ryhmään tai eri ryhmään vanhempien ja monikkosisarusten omien toiveiden mukaan. Yleinen käsitys lieneekin, että Suomessa vanhemmat päättävät tai saavat ainakin vaikuttaa monikkolastensa ryhmäsijoituksiin varhaiskasvatuksessa. Näin ei ollenkaan aina ole. Monikkolasten sijoittamisesta päiväkotiryhmiin ei ole olemassa lainsäädäntöä tai heikosti velvoittavaa oikeuslähdettä eikä menettelyä linjata varhaiskasvatussuunnitelman perusteissakaan, mistä syystä monikkolasten ryhmäsijoituksissa noudatetaan hyvinkin erilaisia käytäntöjä ainakin osin kyseenalaisin perustein. Tosiasiassa monikkovanhempien näkemykset lastensa eduista otetaan hyvin vaihtelevasti huomioon monikkolasten ryhmäsijoituksissa, vaikka laki (20 §) turvaa lasten vanhemmille mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa lastensa varhaiskasvatusten suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin sekä (23 §) velvoittaa laatimaan varhaiskasvatussuunnitelman yhteistyössä henkilöstön ja lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa. Nykytilassa monikkovanhemmilla ei (tiettävästi) ole käytettävissään riittäviä oikeussuojakeinoja, mistä syystä monikkolasten yhdenvertaisuutta loukkaavat menettelytavat eivät pääse palvelujärjestelmän rakenteissa näkyville. Nykyisin voimassaolevaa sääntelyä ohjaava lähipalveluperiaate lienee omiaan takaamaan samassa osoitteessa asuville sisaruksille paikat samasta päiväkodista. Edellä todetun täydennyksenä monikkolasten ryhmäsijoituksia olisi perusteltua tarkastella ensisijaisesti varhaiskasvatuksen osana annettavana lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevana yleisenä tukena. Katson, että lain esitöissä olisi tarpeen käsitellä kysymystä siitä, voisiko monikkolapsilla olla oikeus tulla sijoitetuksi samaan toimintaryhmään, ellei toisen sisaruksen erityisryhmäsijoitus muuta edellyttäisi. 15 b § Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus Pykälän 1 momentin mukaan tuki voisi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä. Hallituksen esityksessä lueteltu lista ei olisi tyhjentävä, vaan tuen toteuttamistapa jäisi paikalliseen ja tapauskohtaiseen harkintaan. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesti lapsen kehitykseen, oppimiseen ja hyvinvointiin liittyviä vaikeuksia ehkäistään ennalta pedagogisin järjestelyin ja erilaisin työtavoin kuten toiminnan eriyttämisen, ryhmien joustavan muuntelun sekä oppimisympäristöjen muokkaamisen keinoin (OPH 2018, 56). Rakenteellisia tukitoimia ovat esim. avustaja, ryhmän pienennys, erityisryhmäsijoitus tai sijoitus integroituun erityisryhmään (HE varhaiskasvatuslain muuttamisesta.pdf, s. 13). Kolmiportaista tuen mallia toteutetaan varhaiskasvatuksessa jo käytännössä melko laajalti. Lakiesitysluonnoksessa tuen kolmiportaisuuden kokonaisuus jää kuitenkin osin epämääräiseksi. Varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten yhdenvertaisuuden takaamiseksi sääntelyssä olisi syytä selkeyttää tuen kriteerejä, käytäntöjä ja muotoja sen eri tasoilla. Tuen mallissa olisi perusteltua tarkentaa, millaisia palveluja ja tukimuotoja kuuluu millekin tuen tasolle. Vaikka käytännössä elävän elämän tilanteet huomioivia tyhjentäviä kuvauksia lienee mahdotonta laatia, antaisivat selkeät esimerkit tarpeellista osviittaa lain soveltamiseen. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lastensa kasvatuksesta ja kehityksestä kunkin lapsensa edun mukaisesti. Identiteetin kehittyminen on jokaisen lapsen oikeus. Varhaiskasvatuksen sivistystehtävänä on ohjata tietoisesti lasten yksilöllisen identiteetin muotoutumista – ja monikkolapsen kohdalla identiteettiin kuuluu sekä yksilöidentiteetti että identiteetti kaksosena, kolmosena tai nelosena. Näin ollen monikkolasten varhaiskasvatuksen erityisenä tavoitteena tulee olla lasten yksilö- ja monikkoidentiteetin vahvistaminen. Keinot tähän voivat vaihdella riippuen paljolti siitä, viettävätkö monikkolapset päivänsä samassa toimintaryhmässä vai onko heidät sijoitettu eri toimintaryhmiin. Katson, että monikkolasten ryhmäsijoituksia tulisi ensisijaisesti tarkastella rakenteellisena tukitoimena tai järjestelynä osana varhaiskasvatuksen perustoimintana annettavaa tukea. Lakiesitysluonnoksessa viitataan oppilashuoltoon (s. 9), joka on osa oppimisen tuen kokonaisuutta ja liittyy läheisesti myös perusopetuslain kolmiportaiseen tukeen. Kolmiportaisen tuen mallin laadinnassa on otettu huomioon käsitteellinen ja rakenteellinen jatkuvuus esi- ja perusopetuksen tukeen soveltaen sitä varhaiskasvatuksen toimintatapoihin ja ominaispiirteisiin. Lakimuutos olisi oivallinen tilaisuus siirtää painopistettä vahvemmin ennaltaehkäisevään hyvinvointityöhön varhaiskasvatuksessa, millä voitaisiin mahdollisesti vähentää lasten tehostetun tuen tarpeen syntymistä. Katson, että kysymys psykologi- ja kuraattoripalvelujen tuomisesta lakiin perustuvaksi osaksi varhaiskasvatuksen tukea olisi syytä ottaa huomioon lakimuutoksen jatkovalmistelussa. 15 c § Tuen tarpeen arviointi Viitaten EOAn lausuntoon liittyen lapsen tulkitsemis- ja avustamispalveluita ja apuvälineitä koskeviin tarpeisiin katson, että lain esitöissä olisi tarpeen käsitellä kysymystä siitä, milloin lapsen oikeusturvan voidaan katsoa edellyttävän mahdollisuutta tehdä asiaa koskeva hakemus, jonka johdosta varhaiskasvatuksesta vastaava toimielin tai sen alainen viranhaltija tekisi hallintolaissa hallintopäätökselle asetetut vaatimukset täyttävän, valituskelpoisen, päätöksen. Nähdäkseni tällainen tilanne voisi olla käsillä, mikäli vanhempien näkemykset monikkolastensa tuen tarpeista ja niihin liittyvien tukitoimien tai järjestelyn muodoista poikkeaisivat varhaiskasvatuksen henkilöstön näkemyksistä.
      • Sivistystyönantajat ry, Rode Jussi-Pekka
        Päivitetty:
        8.6.2021
        • OKM Lausuntopalvelu Viite: VN/480/2021 Sivistystyönantajien lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta Yleistä Sivistystyönantajat (myöhemmin Sivista) kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta. Hallituksen esitys liittyy hallitusohjelman kirjaukseen kolmiportaisen tuen mallin kehittämisestä. Sivista katsoo, että esitysluonnos selkiyttäisi toteutuessaan lapsen tuen järjestämiseen liittyvää kirjavuutta yleisesti myös yksityisissä varhaiskasvatuspalveluissa. Varhaiskasvatuslaki edellyttää palvelun tuottajaa, kunnallista tai yksityistä, toimimaan aina kaikessa lapsen etu huomioiden. Jottei lapsen etu jää taloudellisten realiteettien alle, työnjaon selkiyttäminen kuntien ja yksityisten toimijoiden välillä on tarpeen. Tämä toimii myös laatukriteerinä tuen toteuttamisessa. Esitysluonnoksessa tuen järjestämistä on arvioitu paljolti kunnan näkökulmasta. Yksityisen toimijan rooli jää esityksessä hieman epäselväksi, esimerkiksi silloin, kun kunta tekee hallintopäätöksen. Yhteistyötä yksityisen ja kunnallisten toimijoiden välillä on vielä selkiytettävä ja kehitettävä. Taloudelliset reunaehdot ja resurssit sekä henkilöstön saatavuus Lakiesitysluonnokset arvio taloudellisista vaikutuksista on tehty Sivistan mukaan puutteellisesti. Sivista huomauttaa, että tuen selkeämpi määrittely ja kirjaaminen lakiin vaatii entistä enemmän koulutettua henkilökuntaa vastaamaan tuen toteuttamisesta. Näin ollen saatavuus nousee entisestään suuremmaksi kysymykseksi ja kustannukset nousevat Yksityisillä toimijoilla ei ole mahdollisuutta lähteä mukaan hintakilpailuun, kun on tarve rekrytoida uutta henkilöstöä ilman, että toiminta muuttuu kannattamattomaksi. Esimerkiksi lakiesityksen sivulla 27 todetaan ”Pykälän 1 momentin mukaan varhaiskasvatukseen osallistuvalla lapsella olisi oikeus saada hänen yksilöllisen kehityksensä oppimisensa tai hyvinvointinsa edellyttämää tukea heti tuen tarpeen ilmettyä osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa”. Sana “heti” antaisi ymmärtää, että varhaiskasvatusalan toimijalla täytyisi olla henkilöstöä ”reservissä” siltä varalta, että tuen tarve ilmaantuu. Tämä ei käytännössä kustannustason vuoksi olen mahdollista. Myöskään hallinnollisia kustannuksia esimerkiksi suunnittelu- ja dokumentointivastuun lisääntymisen vuoksi ei ole arvioitu riittävällä tavalla. Sivistan mukaan on selvää, esityksestä aiheutuu lisätyötunteja opettajalle tai erityisopettajalle ja näin ollen kustannuksia työnantajalle, eikä näitä kustannuksia ole arvioitu tarpeeksi syvällisesti yksityisten toimijoiden osalta. Sivistan esittää, että yksityisten asemaa ja kustannuksia arvioidaan lakiesityksessä tarkemmin. Muut yksityiskohtaiset huomiot Inklusiivisuus Lakiesityksen myötä inklusiivisuus nousee entistä vahvemmaksi tavoitteeksi. Sivistan mukaan tämä haastaa toimijoita vieläkin enemmän henkilökunnan osaamisen kehittämisen suhteen. Lapsen tuki Lapsen tukeen liittyvä käsitteistö ja asiakirjat olisi syytä määritellä tarkemmin. Lapsen oikeus tukeen asettaa lisää vaatimuksia varhaiskasvatuksen laadulliseen toteuttamiseen ja sen valvontaan sekä myös yhteistyöhön yksityisten toimijoiden ja kuntien kanssa. Sivista katsoo, että kaikkia toimijoita auttaisi hajallaan olevien säännösten kokoaminen saman luvun alle. Lapsen oikeus tukeen Lapsen oikeus tukeen olisi varmempaa, jos se voitaisiin toteuttaa myös silloin, kun jostakin syystä huoltajat vastustaisivat tuen toteutumista. Tämä täytyisi jatkovalmistelussa ottaa huomioon. Tuen sisältö ja toteuttaminen Kannatamme ehdotusta tuen sisällöstä ja toteuttamisesta. Se toisi selkeyttä lapsen tuen toteuttamiseen. Koska pedagogiset, rakenteelliset ja hoidolliset järjestelyt avataan tarkemmin, helpottaa tämä myös yksityisiä varhaiskasvatustoimijoita toiminnan järjestelyissä ja resurssoinnissa. Lisäksi se ohjaa varhaiskasvatuksen ammattilaisia omassa työssään. Työnjohto ja työnantaja-asema Esitysluonnoksessa puututaan mahdollisesti virheellisesti työnjohto-oikeuteen. Esimerkiksi esityksen sivulla 28 todetaan, että “Ratkaisun tuen tehostamisesta tekisi varhaiskasvatuksen opettaja tai erityisopettaja.” Sivista näkee tässä intressiristiriidan. Esityksen mukaan henkilön tulee itse saada päättää työnkuvaansa ja työn määrään olennaisesti vaikuttavista seikoista, mikä kaventaa työnantajan mahdollisuuksia johtaa työtä. Esitys vie tuen tarpeen osalta merkittävän osan päätösvallasta muille tahoille kuin toimijalle itselleen. Pohdimme, miten tämä peilautuu liikkeenjohtovallan, työnjohtovallan kanssa. Esimerkiksi erityisen tuen myöntämisestä päätetään hallintopäätöksellä, jonka tekee kunta. Lisäksi tuen tehostamisesta päättää varhaiskasvatuksen opettaja tai erityisopettaja. Sivista näkee tässä myös mahdollisen intressiristiriidan, joka täytyy lakiesityksessä selventää. Laura Rissanen Jussi-Pekka Rode
      • STTK ry.
        Päivitetty:
        8.6.2021
        • Esityksen tavoite vahvistaa lapsen lakisääteistä oikeutta tarvitsemaansa tukeen on kannatettava. Esitetyt muutokset lakiin vahvistavat tuen jatkumoa varhaiskasvatuksesta perusopetukseen, minkä voi katsoa parantavan lapsen edun toteutumista. Esityksen tavoitteiden toteutumisen kannalta on keskeistä, että lapsi saa tarvitsemaansa tukea heti tuen tarpeiden ilmettyä. Tavoitteiden toteutumisen kannalta on olennaista varmistaa, että henkilöstön mitoitusta koskevat lain vaatimukset toteutuvat myös käytännössä. STTK nostaa esille huolen siitä, että kuntien välillä on eroja varhaiskasvatuksen erityisopettajien ja avustajien palkkaamisessa, mikä voi käytännössä heikentää lapsen saaman tuen tasavertaista toteutumista. Lapsen saaman tuen tulee toteutua tasavertaisesti riippumatta asuinkunnasta tai siitä, osallistuuko lapsi kunnallisesti vai yksityisesti tuotettuun varhaiskasvatukseen. STTK huomauttaa, että lapsen tarvitseman tuen toteutuminen tulee varmistaa myös vuorohoidossa olevilla lapsilla. Täydennyskoulutuksen suunnittelussa ja kohdentamisessa tulee huomioida kaikki varhaiskasvatuksen ammattiryhmät.
      • Kuusamon kaupunki, Kati Savolainen, varhaiskasvatusjohtaja, Kuusamon kaupunki, Kasvatus- ja sivistystoimi/Varhaiskasvatus , Savolainen Kati
        Päivitetty:
        7.6.2021
        • Opetus- ja kulttuuriministeriö Kuulemistilaisuus VN/480/2021 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta Kuusamon kaupungin varhaiskasvatuksen tulosalue kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi liittyen varhaiskasvatuslain muuttamiseksi. Lakiesityksessä ehdotetaan muutettavaksi varhaiskasvatuslakia siten, että siinä säädettäisiin varhaiskasvatuksessa olevan lapsen oikeudesta tarvitsemaansa tukeen sekä varhaiskasvatuksessa annettavan tuen rakenteesta. Näin vahvistetaan lapsen lakisääteistä oikeutta tarvitsemaansa tukeen. Lakimuutoksen tavoitteena on luoda nykyistä vahvempi jatkumo esi- ja perusopetukseen. Nämä tavoitteet ovat Kuusamon kaupungin mielestä kannatettavia. Varhaiskasvatuslain 4§ velvoittaa huomioimaan lapsen edun ensisijaisuuden varhaiskasvatusta suunniteltaessa, järjestettäessä tai tuotettaessa ja siitä päätettäessä. Varhaiskasvatusikäisillä lapsilla kasvu ja kehitys on hyvin eritahtista ja kaikki lapset tarvitsevat tukea omaan kasvuun ja kehitykseen. Lisääntynyt tuen tarve voi olla lyhytaikaista tai sitten vaikeasta vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymästä tai sosioemotionaaliseen kehitykseen liittyvästä tuen tarpeesta johtuvaa, jolloin lapsi tarvitsee yleensä kokonaisvaltaista, jatkuvaa ja yksilöllistä tukea. Tärkeää on huomioida, että tuen tarpeen arvioinnissa ja suunnittelussa pitää tehdä tapauskohtaista harkintaa. Kuusamon kaupunki on varhaiskasvatuksen tulosalueella ottanut käyttöön tuen kolmiportaisen mallin jo edellisen paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman päivitysvaiheessa luoden näin yhtenäistä tuenpolkua esi- ja perusopetukseen. Syksyllä 2019 otettiin käyttöön pedagoginen arvio -lomake yleisestä tuesta tehostettuun tukeen siirtymisen arvioinnissa. Tuen suunnittelusta ja arvioinnista vastaa varhaiskasvatuksen opettaja. Varhaiskasvatuksessa tuki lapselle järjestetään osana varhaiskasvatuksen päivittäistä toimintaa. Tuen toteuttamisesta vastaavat kaikki lapsen ryhmässä toimivat varhaiskasvatuksen työntekijät moniammatillisesti. He tuovat tuen tarpeen arviointiin ja suunnitteluun myös omat lasta koskevat havainnot opettajan työn tueksi. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu tuen tarpeen arviointiin ja suunnitteluun tiiviisti tarpeen mukaan. Tuen arviointia tehdään perheen kanssa yhdessä. Tuen kolmiportainen malli on selkeyttänyt toimintaa tuen tarpeen arvioinnissa ja suunnittelussa. Varhaiskasvatuksessa annettava tuki on tasalaatuistunut eri yksikköjen välillä. Perheiden osallisuus on vahvistunut ja tuen antamisen perusteet ja järjestäminen ovat huoltajille selkeät. Lasten tuen saaminen on yhdenvertaistunut ja tasa-arvoistunut. Tehostetun tuen tason mukaan tulolla on pystytty vastaamaan lasten tuentarpeisiin lyhytaikaisilla yksittäisillä tuen keinoilla ilman, että lapsi siirtyy erityisopetuksen piiriin, jolloin lapsilla on selkeästi pitkäaikainen ja laaja-alaisia tuen tarpeita lain hengen mukaisesti. Kolmiportaisen tuen haasteena on sen mahdollisesti segregoiva vaikutus, lasten jakautuessa ryhmiin tuen tarpeen mukaisesti. Tämän takia inkluusion ymmärtäminen toiminnan järjestämisen taustalla on tärkeää ja vaatii toimintakulttuurin kehittämistä ja ymmärryksen lisäämistä lapsen edusta pysyä tutussa kehitysympäristössä varhaiskasvatuksessa. Kolmiportaisen tuen mallin valtakunnallinen ohjaus yhdenmukaistaa käytäntöjä ja vahvistaa riittävän tuen saamista valtakunnallisesti, muun muassa lapsen siirtyessä varhaiskasvatuksen yksiköstä toiseen kuntien välillä. Lakiesitystekstissä on pääsääntöisesti avattu hyvin tehostetun ja erityisen tuen kriteerit ja tuen päätöksenmuutoshakukelpoisuus. Tarkennuksia pykälässä olisi hyvä olla, voiko lapsi siirtää tehostetun tuen piiriin ilman vanhemman suostumusta, jos moniammatillinen arvio näkee, että lapsen etu olisi saada tehostettua tukea. Lisäksi lakimuutosesityksessä ei ole avattu tuenportaiden kaksisuuntaista joustavaa etenemistä ja palaamista takaisin yleisen tuen tasolle. Miten voidaan erityisestä tuesta siirtyä takaisin tehostettuun tukeen tai yleiseen tukeen, tuen tarpeen loppuessa kehityksen tapahduttua. Myös vaativan tuen tasolle kuuluvista sairauksista olisi hyvä olla tarkennuksia. Esimerkiksi kuuluuko lapsi tehostetun tai erityisen tuen tasolle, jos hän sairastaa diabetesta tai astmaa? Lisäksi esityksessä ei ole mainintaa, miten kasvun, kehityksen ja oppimisen sekä hyvinvoinnin tuen määrittelyssä huomioidaan eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset, jos kehitysviivästymä liittyy suomen kielen taitoon. Tuen saamisen edellytys on, että kunnalla on käytettävissä varhaiskasvatuksessa esiintyvää tarvetta vastaava riittävä varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluja. Kaikilla kunnilla tai yksityisillä palveluntuottajilla ei ole rekrytointiyrityksistä huolimatta saavutettu riittävää palvelujen tasoa. On hyvä kirjata lakiin, että varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu tuen arviointiin, suunnitteluun ja toteuttamiseen tarpeen mukaan ja että arvio tehdään moniammatillisesti. Lapsikohtainen varhaiskasvatussuunnitelma on luonteva asiakirja, johon lapsen tuen tavoitteiden, toteuttamisen sekä arviointiin liittyvät kirjaukset on hyvä tehdä moniammatillisessa yhteistyössä huoltajan kanssa. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain 6§:ssä säädetty opetussuunnitelman mukainen opiskeluhuolto on osa oppimisen tuen kokonaisuutta ja siihen liittyy läheisesti ennen kaikkea tukiopetukseen, erityisopetukseen ja perusopetuslaine 16-17§:ssä säädettyyn kolmiportaiseen tukeen. Varhaiskasvatuslain muutosesityksen 15a§ pykälässä kirjataan lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen. Hyvinvoinnin tukeminen varhaiskasvatuksessa on myös osa oppimisen tuen kokonaisuutta. Varhaiskasvatuslakiin olisi hyvä tulla vahvempi kirjaus yhteisöllisen ja yksilöllisen hyvinvointityön näkökulmasta viitaten oppilas- ja opiskelijahuoltoon esi- ja perusopetuksessa. Lakimuutoksessa tulisi kiinnittää enemmän huomioitava ennakolliseen hyvinvointityöhön varhaiskasvatuksen yksiköissä, jolla voidaan mahdollisesti vähentää lapsen tehostetun tuen tarpeen syntymistä. Esityksessä monialainen yhteistyö varhaiskasvatuksen ulkopuolisten asiantuntijoiden ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten välillä, oli nostettu esiin vain yksilökohtaiseen konsultaatioon ja ohjaamistilanteisiin liittyen. Tuen tarpeen edellyttäessä sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten asiantuntemusta, on näiden osallistuttava arvioinnin tekemiseen varhaiskasvatuksen järjestäjän pyynnöstä. Kirjaus on hyvä, mutta yhteisöllinen ja ennakollinen yhteistyön maininta puuttuu. Kuusamon kaupunki toteuttaa varhaiskasvatusta kunnallisen varhaiskasvatuksen lisäksi palvelusetelin kautta kolmessa yksityisessä päiväkodissa. Yksityiset palveluntuottajat ovat sitoutuneet tuen kolmiportaisen mallin käyttämiseen hyväksyessään paikallisen palvelusetelin sääntökirjan toiminnan järjestämistä koskevaksi asiakirjaksi. Varhaiskasvatuslain muutosesityksessä huomioidaan yksityisten palveluntuottajien velvollisuudet, mutta siinä ei oteta kantaa tuen tarpeen tuomien kustannusten jakautumisesti kunnan ja yksityisten palveluntuottajien välillä. Tämä voi aiheuttaa palvelun laadun eriarvoistumiseen, asiakasvalikointiin, jos kunta ei osallistu yksityisille aiheutuviin kustannuksiin tuen järjestämisessä. Valtionosuusjärjestelmässä kunnille aiheutuvat lisäkustannukset tulisi tästäkin asiasta huomioida. Lakimuutoksen voimaantulossa tulee huomioida, että kunnille ja yksityisille palveluntuottajille tulee antaa riittävästi aikaa muun muassa paikalliseen sopimiseen ja paikalliseen varhaiskasvatussuunnitelman päivittämiseen liittyviin asioihin. Tämän lakimuutoksen mahdollinen täytäntöönpanon jälkeen tarvitaan tiivistä seurantaa ja arviointia, siitä miten lakimuutos vaikuttaa varhaiskasvatuspalveluiden järjestämiseen kunnissa ja edellytyksenä tulee olla, että hallituksen on linjattava täysimääräinen tuki palvelujen laadun säilyttämiseksi. Kati Savolainen varhaiskasvatusjohtaja, Kuusamon kaupunki kasvatus- ja sivistystoimiala Lausunnon keskeinen sisältö Kuusamon kaupunki katsoo, että varhaiskasvatuksen lakimuutos on kannatettava tuen jatkumon vahvistamiseksi esi- ja perusopetukseen. Kuusamossa tuen kolmiportainen malli on ollut jo käytössä. Oikea-aikainen ja riittävä tuki sekä inkluusion ajattelun mukaisesti lapsen omaan kehitysympäristöön tuotuna tukee lapsen edun ensisijaisuuden toteutumista. Moniammatilliseen yhteistyöhön tulee kiinnittää huomiota ja sitä tulee kehittää yhteisöllisen hyvinvointityön näkökulmasta. Tämä ennakollinen työ heijastuu lapsen tuen tarpeiden syntymisessä ja tuen tarpeen laajuudessa. Tällä hetkellä lakimuutosesityksessä huomio on enemmän kiinnittynyt moniammatillisessa työssä yksilökohtaiseen konsultointiin ja ohjaukseen pyydettäessä. Tuen kolmiportaisen mallin tulisi olla joustava ja tasoilla voi liikkua arviointiin perustuen joko kohti vahvempaa tukea tai kohti yleistä tukea. Tätä kirjausta lakiesityksessä ei ollut. Pykälätekstissä ei selkeästi käynyt ilmi, miten tuen portailla edetään, mikäli huoltaja ei ole halukas yhteistyössä lasta tehostettuun tai erityiseen tukeen siirtämään. Lakiesityksen kirjaukset ovat riittävän väljiä siitä näkökulmasta, että aina pitää tehdä tilannekohtaista harkintaa tuen tarpeen arvioinnissa ja suunnittelussa. Kuitenkin tässä on riski tehdä kunnalle ja palvelun tuottajalle edullisia ratkaisuja. Myös se millaisia sairauksissa tarvitaan tehostettua ja erityistä tukea on vaikea esityksen pohjalta määritellä. Esityksessä ei tuotu esiin eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten kielen suomen kielen taidon vaikutukseen tuen tarpeen määrittelyssä. Tämä on kasvava asiakasryhmä monessa kunnassa. Tuen mallin haasteena on, että se mahdollisesti segregoi tuen tarpeessa olevia lapsia omiin ryhmiin tai yksityisten palveluntuottajien palvelujen ulkopuolelle. Varhaiskasvatuksen erityisopettajien rooli oli nostettu esiin valmistelutekstissä. Varhaiskasvatuksen erityisopettajan rooli kasvun, kehityksen ja oppimisen tuen arvioinnissa ja suunnittelussa on keskeisessä osassa varhaiskasvatuksen arjessa, vaikka varhaiskasvatuksen opettaja vastaakin arvioinnista ja suunnittelusta. Kaikkien lapsen kanssa toimivien varhaiskasvatuksen ammattilaisten havainnot ja huomiot ovat merkityksellisiä lapsen tuen kirjaamisessa ja tuen toteuttamisessa. Hallinnollinen päätös selkeyttää tuen prosessia tuo huoltajille ymmärrystä ja mahdollisuuden ilmaista mielipiteensä, mikäli kokee, ettei ole prosessin aikana tullut kuulluksi. Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö on kuitenkin avainasemassa lapsen tuen toteutumisessa niin varhaiskasvatuksessa kuin kotona. Heillä on vastuu lapsen kasvun, kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin toteutumisesta lapsen arjessa. Lakimuutoksen voimaantulossa tulee huomioida, että kunnille ja yksityisille palveluntuottajille tulee antaa riittävästi aikaa muun muassa paikalliseen sopimiseen ja paikalliseen varhaiskasvatussuunnitelman päivittämiseen liittyviin asioihin. Valtionosuusjärjestelmää tulee kehittää tuenmallin arkeen tuomien kustannuslisäysten osalta kunnille. Tämä tarkoittaa, että tämän lakimuutoksen mahdollinen täytäntöönpanon jälkeen tarvitaan tiivistä seurantaa ja arviointia, siitä miten lakimuutos vaikuttaa varhaiskasvatuspalveluiden järjestämiseen kunnissa ja edellytyksenä tulee olla, että hallituksen on linjattava täysimääräinen tuki palvelujen laadun säilyttämiseksi.
      • Akava ry
        Päivitetty:
        7.6.2021
        • Akava kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esitykseen varhaiskasvatuslain muuttamiseksi. Varhaiskasvatuslakia ollaan muuttamassa siten, että siinä säädettäisiin selkeämmin ja täsmällisemmin varhaiskasvatuksessa olevan lapsen oikeudesta tarvitsemaansa tukeen sekä annettavan tuen rakenteesta. Esitys perustuu hallitusohjelmakirjaukseen kolmiportaisen tuen mallin luomisesta varhaiskasvatukseen. Uudistuksen tavoitteena on luoda yhdenvertaisemmat edellytykset kaikille lapsille ja luoda vahvempi jatkumo esi- ja perusopetukseen. Akava kannattaa uudistuksen taustalla olevia tavoitteita. Oppimisen ja kasvun tukea on vahvistettava kaikilla koulutusasteilla. Vain näin voimme turvata kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet oppia ja pärjätä koulutiellä sekä saavuttaa riittävät perustaidot tulevaisuuden jatko-opintoja ja työelämää varten. On erittäin hyvä, että kolmiportainen tuki halutaan nyt tuoda myös varhaiskasvatukseen. Nykyinen säädöspohja ei ole riittävä, eivätkä kaikki lapset saa tarvitsemaansa tukea. Keskeinen sisältö: Varhaiskasvatuslakia esitetään muutettavaksi siten, että siihen lisätään uusi 3 a luku, jossa säädetään lapsen oikeudesta varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen, annettavasta tuesta, tuen toteutuksesta sekä tuen tarpeen arvioinnista, hallintopäätöksestä ja muutoksenhakuoikeudesta. Uusia tukimuotoja hallituksen esitys ei sisällä. Hallituksen esitys pitää sisällään monia hyviä elementtejä, mutta kokonaisuutena se ei valitettavasti täytä sitä tarvetta, jota varten uudistusta alun perin on ryhdytty tekemään. Tuesta hallintopäätös Akava pitää hyvänä kirjausta siitä, että erityisestä tuesta tehtäisiin jatkossa hallintopäätös. Sama koskee myös esi- ja perusopetusta. Päätöksessä olisi esityksen mukaan mainittava lapselle annettavat tuen muodot ja tukipalvelut. Tarkemmat toteutustavat, kuten pedagogiset keinot, kirjattaisiin varhaiskasvatussuunnitelmaan. Hallintopäätösten osalta esityksessä löytyy kuitenkin myös korjattavaa. Jos esiopetukseen osallistuva lapsi osallistuu myös esiopetusta täydentävään varhaiskasvatukseen, joudutaan soveltamaan myös kahta eri lainsäädäntöä. Tällöin jouduttaisiin tekemään kaksi erillistä hallinnollista päätöstä erityisestä tuesta, jotka koskisivat erikseen varhaiskasvatusta ja esiopetusta. Akava katsoo, että näissä tapauksissa yhden päätöksen pitäisi riittää. Byrokratiaa ei pidä lisätä. Tuen muodot riittävän selkeiksi Akava katsoo, että esitetyssä muodossa tuen kolmiportaisuus ja eri kriteerit määritellään liian löyhästi ja epämääräisesti. Muotoilu jättää liikaa tulkinnanvaraa siinä, millaista tukea lapselle tarjotaan. Ainoa pykälätasolla kirjattu velvoite on, että tukea on annettava ja tarpeen mukaan tehostettava. Eri tuen tavat ja tasot olisi syytä määritellä lain tasolla tarkemmin. Nyt tuen toteuttaminen ja sen muodosta päättäminen jää kuntien vastuulle. Akavan mielestä kolmiportaisen tuen osalta tulisi pyrkiä siihen, että tuen rakenteet ovat yhtenäiset ja selkeät sekä varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa että perusopetuksessa. Lainsäädännön ja tuen toteuttamisen paikallistasolla tulee olla selkeää ja yhdenvertaista. Valitettavasti hallituksen esitys ei tässä muodossa tätä tavoitetta tue. Yhdenvertaisuutta ja riittävä rahoitus Akava pitää tärkeänä, että varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen kolmiportaisen tuen mallit olisivat käsitteiltään ja rakenteiltaan yhteneväisiä. Kolmiportaisen tuen eri muotojen ja portaiden minimivaatimusten tulee olla selkeitä ja säädettynä lain tasolla. Näin pystytään turvaamaan lasten yhdenvertaiset oikeudet näiden tarvitsemaan tukeen. Akava kantaa huolta myös uudistukselle varatusta rahoituksesta. Varhaiskasvatuksen tuen uudistamiseen on osoitettu 15 miljoonaa euroa vuodessa (1,5m€ hallinnollisiin kustannuksiin ja 13,5m€ esimerkiksi henkilöstön palkkaamiseen). Valitettavasti näyttää siltä, ettei rahoitus tule riittämään hallituksen esityksen tavoitteiden ja varhaiskasvatuksen kolmiportaisen tuen haluttujen vaikutusten saavuttamiseen. Akava pitää tärkeänä, että kolmiportaiselle tuelle turvataan riittävä rahoitus ja selkeä lainsäädännöllinen perusta. Hallituksen esitystä olisikin näiltä osin välttämätöntä
      • Kajaanin kaupunki,sivistystoimiala, varhaiskasvatus
        Päivitetty:
        7.6.2021
        • Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle varhaiskasvatuslain muuttamisesta Kokonaisuudessaan on hyvä, että lakimuutoksella tuen porrastuksesta tulee virallinen osa myös varhaiskasvatuksen toimintaa ja lapsen etu ja oikeus tulevat kirjatuksi. Jako pedagogiseen, rakenteelliseen ja hoidolliseen tukeen avaa ja selkiyttää tuen järjestämisen mahdollisuuksia ja edellytyksiä. Lakiuudistuksen tarkastelu jatkumona esi- ja perusopetukseen on keskeinen uudistuksen onnistuminen edellytys, johon olisi voitu jo uudistuksen alkuvaiheesta lähtien paneutua vahvemmalla jaostojen yhteistyöllä. Toiveissa on saada yhteinen lainsäädäntö koko koulutusketjulle toki jokaisen vaiheen erityispiirteet huomioiden. Luonnos myös sisältää edelleen tulkinnanvaraisuuksia. Tuen kirjaaminen varhaiskasvatussuunnitelmaan on looginen ja selkeä käytäntö. Selkeyttä kuitenkin kaipaa toimintatapa, jolla erityisen tuen päätöstä valmisteellaan hallinnollista päätöksentekoa varten – onko tarkoituksena ottaa pedagoginen selvitys myös varhaiskasvatuksen käyttöön? Lapsen tehostetun ja erityisen tuen tarpeen huomioiminen henkilöstöresursseissa on oikea lähtökohta, mutta sen käytännön toteuttaminen saa varmasti monia toteutumismuotoja. Onko vaarassa, että tuki toteutuu riittämättömästi ilman tarkempaa avaamista: tarkoittaako se mahdollisesti pienempää lapsiryhmää, varhaiserityisopettajan panoksen kasvattamista, useampaa varhaiskasvatuksen opettajaa vai avustavan henkilökunnan lisäämistä tai näitä kaikkia. Miten huomioidaan tehostettujen ja erityisten lasten määrä suhteessa ryhmän kokoon ja milloin henkilöstöresurssin lisääminen katsotaan tarpeelliseksi. Taloudelliselta kannata henkilöstöresurssit, ryhmien määrä ja koostumus ovat keskeisiä. Huolena luonnollisesti on, kuinka kunnissa saadaan suunniteltu taloudellinen panostus kohdentumaan lakimuutosten edellytysten mukaisesti ja kuinka järjestetään tarvittava täydennyskoulutus, jotta muutokset saadaan käytännöiksi. Henkilöstön vahva osaaminen tuen yleisellä tasolla on tärkeä kivijalka laadukkaalle varhaiskasvatukselle. Lasten arjessa vuoroasuminen on yleistynyt ja kirjattu kuntien välinen yhteistyö varhaiskasvatuksen toteuttamisessa on hyvä tavoite, mutta haastava toteutettava. Lapsen kannalta yhteiset tavoitteet ja toimintatavat ovat tärkeitä, mutta niiden suunnittelu ja toteuttaminen ajankäytöllisesti ja toiminnallisesti vaikeasti toteutettavissa. Tämä on Kajaanin varhaiskasvatuksen johtajan Sirpa Kemppaisen ja perusopetuksen kasvun ja oppimisen tuen asiantuntijan Eija Heikkisen yhteinen lausunto
      • Suomen Yrittäjät
        Päivitetty:
        3.6.2021
        • Suomen Yrittäjät kiittää Opetus- ja kulttuuriministeriötä mahdollisuudesta lausua näkemyksemme luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta. Hallituksen esitys liittyy hallitusohjelman kirjaukseen, että varhaiskasvatukseen kehitetään kolmiportaisen tuen malli. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi varhaiskasvatuslakia siten, että siinä säädettäisiin varhaiskasvatuksessa olevan lapsen oikeudesta tarvitsemaansa tukeen sekä varhaiskasvatuksessa annettavan tuen rakenteesta. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi 3 a luku, jossa säädettäisiin lapselle annettavasta tuesta. Luvussa säädettäisiin lapsen oikeudesta varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen, annettavasta tuesta ja tuen toteutuksesta sekä tuen tarpeen arvioinnista, hallintopäätöksen antamisesta sekä muutoksenhausta. Ehdotusten myötä syntyisi nykyistä vahvempi tuen jatkumo esi- ja perusopetuksen tukeen. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.8.2022 Suomen Yrittäjien lausunto Suomen Yrittäjät pitää tärkeänä lapsen oikeutta varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen. On hyvä, että lapsi saa riittävän varhain oikeanlaista tukea, josta on hyötyä myös lapsen siirtyessä esi- ja perusopetukseen. Edellytämme kuitenkin, että muutoksen mahdollisesti aiheuttama lisäresursointitarve kompensoidaan myös yksityisille palveluntuottajille, eikä niiden toimintaedellytyksiä muutoksen myötä heikennetä. Kunnioittavasti Suomen Yrittäjät Mika Kuismanen Marja Vartiainen pääekonomisti koulutusasioiden asiantuntija
      • Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
        Päivitetty:
        2.6.2021
        • 1 Yleistä 1.1 Tausta ja tavoitteet Varhaiskasvatuslain (540/2018) säätämisen yhteydessä antamassani lausunnossa (EOAK/700/2018) opetus- ja kulttuuriministeriölle totesin pitäväni esitysluonnoksen puutteena sitä, että siitä oli kokonaan jätetty pois säännösehdotukset, jotka koskevat vammaisen tai muun tuen tarpeessa olevan lapsen tukitoimien järjestämistä. Varhaiskasvatuslain muutoksen (1395/2019) yhteydessä antamassani lausunnossa (EOAK/3895/2019) kiinnitin edelleen erityistä huomiota vammaisen tai muun tuen tarpeessa olevan lapsen tukitoimien järjestämistä ja niihin liittyvää päätöksentekoa koskevien säännösten puuttumiseen varhaiskasvatuslaista sekä erityisen haavoittuvassa asemassa olevien lasten kuten viittomakielisten, kansainvälistä suojelua hakevien ja sairaalassa potilaana olevien lasten varhaiskasvatuksen järjestämiseen. Varhaiskasvatuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä sekä eduskunnan perustuslakivaliokunta (PeVL 17/2018 vp) että sivistysvaliokunta (SiVM 5/2018 vp) kiinnittivät huomioita siihen, että hallituksen esityksestä puuttuivat erityiset säännökset lapsen tuen järjestämisestä varhaiskasvatuksessa. Perustuslakivaliokunta nosti muun ohella esiin myös puuttuvat säännökset mahdollisista lapsen itsemääräämisoikeuden rajoituksista (esimerkiksi lapsen kurinpidosta tai ojentamisesta) varhaiskasvatuksessa. Sivistysvaliokunta katsoi, että samaan yhteyteen varhaiskasvatuksessa järjestettävän tuen kanssa liittyy kysymys psykologi- ja kuraattoripalvelujen tuomisesta lakiin perustuvaksi osaksi varhaiskasvatuksen tukea ja varhaiskasvatuksen erityisopettajan antaman tuen tarkemmasta järjestämisestä. Sivistysvaliokunta kytki myös jatkopohdinnat mahdollisista lapsen itsemääräämisoikeuden rajoituksia koskevista säännöksistä osaksi lapsen tuen ja kasvatuksen sekä siihen liittyvien käytännön toimien kehittämistä. Valiokunta totesi, että sairaalavarhaiskasvatus ja varhaiskasvatuksessa järjestettävän tuen eri muodot liittyvät yhteen ja viittasi myös tältä osin lainsäädäntövalmistelun tarpeeseen tuen kokonaisuutta koskevan valmistelun yhteydessä. Valiokunta piti myös erittäin tärkeänä, että erikseen selvitetään niiden kunnassa oleskelevien lasten oikeus varhaiskasvatukseen, joilla ei ole kotikuntaa ja joilla ei ole kyse tilapäisestä hyvin lyhytaikaisesta oleskelusta. Voimassa olevan sääntelyn perusteella on näiden lasten oikeutta varhaiskasvatukseen pidetty tulkinnanvaraisena, eikä tuolloin käsiteltävänä ollut lakiehdotus tuonut selvyyttä asiaan. Sivistysvaliokunta korosti myös, että julkisen ja yksityisen palvelun tuottajan yhtäläinen velvollisuus järjestää lapselle tämän tarvitsema tuki tulee käsitellä valmisteltaessa tuen kokonaisuutta varhaiskasvatuksessa. Hyväksyessään hallituksen esityksen varhaiskasvatuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi eduskunta edellytti muun ohella, että valtioneuvosto seuraa ja arvioi varhaiskasvatuslain uudistuksen vaikutuksia riittävien varhaiskasvatuspalveluiden yhdenvertaiseen turvaamiseen ja lapsen edun huomioon ottamiseen kaikkialla maassa ja kaikissa väestöryhmissä ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin varhaiskasvatuslain tavoitteiden toteuttamiseksi. Eduskunta edellytti myös, että valtioneuvosto valmistelee varhaiskasvatuksessa tarjottavan tuen sääntelyä kattavana kokonaisuutena ja ryhtyy toimiin siten, että viittomakielisten oikeus saada varhaiskasvatusta omalla äidinkielellään turvataan (EV 67/2018 vp). Hyväksyessään hallituksen esityksen varhaiskasvatuslain ja lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta (HE 34/2019 vp) eduskunta edellytti, että valtioneuvosto selvittää ja selkeyttää varhaiskasvatuslain 6 §:n 3 momentin tarkoittamien lasten, esimerkiksi turvapaikanhakijalasten, varhaiskasvatusoikeuden yhdenvertaisen turvaamisen sekä ryhtyy selvityksen perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin. Eduskunta edellytti myös, että valtioneuvosto selvittää varhaiskasvatusikäisten ja pienten koululaisten vuorohoidon tarpeen ja toteutumisen sekä ryhtyy selvityksen tulosten perusteella tarvittaviin toimiin lainsäädännön muuttamiseksi vuorohoidon palvelun varmistamiseksi (EV 43/2019 vp). Kansainväliset ihmisoikeussopimukset velvoittavat Suomea toimenpiteisiin, joilla kaikkien lasten osallisuutta voidaan vahvistaa ja tukea. YK:n lapsen oikeuksien sopimus, YK:n vammaisyleissopimus sekä kansallinen yhdenvertaisuuslaki edellyttävät, että jokaisella lapsella on viime kädessä kohtuullisten mukautusten kautta oikeus käyttää yhdenvertaisesti ja täysimääräisesti hänelle kuuluvia oikeuksia. Esitysluonnoksen mukaan ja siitä tarkemmin ilmenevästi sen tavoitteena on vahvistaa lapsen lakisääteistä oikeutta tarvitsemaansa tukeen sekä asettaa tukea tarvitsevat lapset tosiasiallisesti yhdenvertaiseen asemaan. Esitys myös yhtenäistäisi tuen järjestämistä kunnallisessa ja yksityisessä varhaiskasvatuksessa. Esitys kytkeytyy Suomea sitoviin sivistyksellisiä oikeuksia, yhdenvertaisuuden turvaamista ja vammaisten lasten oikeuksien turvaamista edellyttäviin ihmisoikeussopimusmääräyksiin ja vahvistaa sopimusten toimeenpanoa Suomessa. Edellä todetun johdosta katson esityksen olevan tavoitteiltaan ja lähtökohdiltaan perusteltu ja lapsen oikeuksia vahvistava. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Keskeisiin turvaamiskeinoihin kuuluu perusoikeuden käyttöä turvaavan ja täsmentävän lainsäädännön säätäminen (PeVL 43/2020 vp, ks. HE 309/1993 vp, s. 75/II). Tässäkin suhteessa pidän esitysluonnosta perusteltuna. 1.2 Yleisiä huomioita Olen lausunnoissani toistuvasti kiinnittänyt huomiota erityisen haavoittuvassa asemassa olevien lasten varhaiskasvatuksen järjestämiseen. Nyt lausuttavana olevassa esitysluonnoksessa ei edelleenkään esitetä säädettäväksi tai sen perusteluissa tarkemmin käsitellä viittomakielisten, sairaanhoidossa olevien tai kunnassa oleskelevien lasten varhaiskasvatuksen järjestämistä. Edelleen katson, että laista tulisi riittävän yksiselitteisesti ilmetä kunnan velvollisuus turvata ja järjestää kunnassa oleskelevalle (esimerkiksi kuntaan yksityisesti sijoitetulle tai kansainvälistä suojelua hakevalle) lapselle varhaiskasvatusta samoin perustein kuin muillekin lapsille. Esitysluonnoksessa ei ole myöskään käsitelty kysymystä psykologi- ja kuraattoripalvelujen tuomisesta lakiin perustuvaksi osaksi varhaiskasvatuksen tukea tai mahdollista lapsen itsemääräämisoikeuden rajoituksia koskevan sääntelyn tarvetta. Mielestäni nämä varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuuteen, siinä tarjottavan tuen kokonaisuuteen ja inkluusioon oleellisesti kytkeytyvät kysymykset tulisi jatkovalmistelussa ottaa huomioon. Pidän esityksen puutteena myös sitä, ettei siinä ole tarkemmin arvioitu erityistä tukea tarvitsevan lapsen kuljetusten järjestämistä, kuljetusten merkitystä lapsen varhaiskasvatusoikeuden toteuttamisessa eikä mahdollista tarvetta kohtuullisten mukautusten huomioimiseen kuljetuksista päätettäessä. Vaikka varhaiskasvatuslaissa ei perusopetuslain tavoin säädetä lapsen oikeudesta maksuttomaan kuljetukseen (vrt. myös PeVM 25/1993 vp s. 9) katson, että asialla on merkitystä arvioitaessa varhaiskasvatuspalvelujen yhdenvertaista turvaamista. Pidän myös puutteena, ettei esitysluonnoksessa ole käsitelty niitä ongelmia ja kehittämistarpeita, jotka liittyvät vuorohoidon järjestämiseen (ks. myös EV 43/2019 vp). Esitysluonnoksen säätämisjärjestysperusteluissa (s. 33) on tuotu esiin varhaiskasvatuksen kannalta huomioitavina keskeisinä perusoikeuksina sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet, yhdenvertaisuus ja yksityiselämän suoja. Tässä yhteydessä on mielestäni perusteltua korostaa myös kielellisiä oikeuksia ja oikeusturvaa. Eduskunnan sivistysvaliokunta korosti edellä sanotussa mietinnössään (SiVM 5/2018 vp, s. 7) yhtäältä varhaiskasvatuspalvelujen saavutettavuuden suurta merkitystä perheille ja toisaalta toi esiin, että erityisesti suurissa kunnissa ja esimerkiksi ruotsin- ja saamenkielisten palvelujen osalta on ilmennyt saavutettavuusongelmia, joihin on jatkossa suhtauduttava entistä vakavammin. Esitysluonnoksessa on osaltaan (s.13) todettu tehtyjen selvitysten perusteella, ettei varhaiskasvatuksen erityisopettajia ole kunnissa aina riittävästi. Myös oikeusasiamiehen viimeaikaisessa laillisuusvalvonnassa on noussut muun ohella esiin puutteita ruotsinkielisten varhaiskasvatuspalvelujen saatavuudessa sekä varhaiskasvatuksen päätöksenteossa ja monialaisessa yhteistyössä. Eduskunnan oikeusasiamies (OA) Petri Jääskeläinen arvioi ratkaisussaan (3.12.2020, EOAK/7233/2019) ruotsinkielisen varhaiskasvatuksen järjestämistä kaksikielisessä kaupungissa, joka oli alkuvuonna 2020 resurssisyistä joutunut tarjoamaan noin puolelle ruotsinkieliseen varhaiskasvatukseen hakeutuvista perheistä paikkaa suomenkielisestä päiväkodista. Menettely oli varhaiskasvatuslain vastainen ja se myös syrji ruotsinkielisiä lapsia kielen perusteella. Toisessa asiassa (19.3.2021, EOAK/2914/2020) kantelija kertoi, että häntä pompoteltiin kaupungin ruotsinkielisten vammaispalvelujen ja varhaiskasvatuksen välillä, sillä kumpikaan taho ei ottanut kokonaisvastuuta kehitysvammaisen lapsen päiväaikaisen hoidon järjestämisestä ja päätöksentekomenettely oli epäselvää. OA yhtyi aluehallintoviraston näkemykseen siitä, että kantelija oli joutunut kohtuuttomaan tilanteeseen odottaessaan päätöksiä lapsen hoidon järjestämisen osalta tietämättä, mikä taho asiasta kulloinkin on vastuussa. Toimenpiteenään OA muun ohella saattoi kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan tietoon esittämänsä käsityksen laiminlyönnistä varhaiskasvatusta koskevassa päätöksenteossa. OA saattoi sekä kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan että kasvatuksen ja koulutuksen toimialan tietoon esittämänsä näkökohdat hyvän hallinnon mukaisesta menettelystä ja monialaisen yhteistyön toteuttamisesta vammaisen lapsen palvelujen suunnittelussa ja järjestämisessä. Asiassa (28.9.2020, EOAK/2720/2019) oli kyse lapsesta, joka tarvitsi terveydentilansa ja eritysten tarpeidensa takia paljon tukea ja yksilöllisiä järjestelyjä voidakseen osallistua varhaiskasvatukseen. Kunta teki päätöksen varhaiskasvatuksen järjestämisestä vammaiselle lapselle vasta seitsemän kuukauden kuluttua hakemuksen jättämisestä. Ratkaisussani totesin, että lapsi ei ollut saanut varhaiskasvatuspaikkaa siinä ajassa ja siten kuin varhaiskasvatuslaki edellyttää, eikä lapsen yksilöllistä tilannetta ja tarpeita ollut kunnassa ryhdytty monialaisessa yhteistyössä selvittämään. Oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnassa opetussektorin osalta keskeisiä huolenaiheita vuosittain ovat puutteet hallinnollisessa menettelyssä ja päätöksenteossa; esimerkiksi muutoksenhakukelpoisia hallintopäätöksiä ei aina tehdä, ne eivät perustu lakiin, niitä ei anneta tiedoksi asianosaisille, ne eivät täytä hallintolain vaatimuksia ja muutoksenhakuohjauksessa on virheitä. Puutteita on myös asian viivytyksettömässä käsittelyssä ja riittävässä selvittämisessä, huoltajien ohjaamisessa ja neuvonnassa, asianosaisten kuulemisessa ja lapsen omien näkemysten selvittämisessä. On myös nähtävissä, että puutteet hyvässä hallinnossa voivat johtaa huoltajien kanssa tehtävän yhteistyön ongelmien kärjistymiseen. Eduskunnan sivistysvaliokunta kiinnitti osaltaan lausunnossaan (SiVL 2/2021 vp, K 15/2020 vp) eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksesta vuodelta 2019 huomiota hallintomenettelyjen oikeellisuuteen sekä myös tuossa yhteydessä piti tarpeellisena, että varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten hyvinvoinnin tuen palvelujen vahvistamista arvioidaan esimerkiksi perusopetuksen oppilaiden tukea koskevia oikeuksia vastaavasti. Nyt lausuttavana olevassa luonnoksessa esitetään luotavaksi yhtenäinen lainsäädäntöpohja ja nykyistä vahvempi tuen jatkumo esi- ja perusopetukseen tavoitteena muun ohella vaativinta tukea tarvitsevien lasten oikeusturvan parantaminen. Näiden tavoitteiden toteutumisen kannalta on tärkeää, että säädettävä laki on riittävän selkeä siinä, mihin tukeen lapsi on oikeutettu ja mihin varhaiskasvatuksen järjestäjä vastaavasti on velvoitettu, miten tuesta päätetään ja mitä oikeusturvakeinoja perheellä on käytössään. Lapsen oikeuksien turvaaminen ja inkluusion tosiasiallinen toteutuminen edellyttää hyvän hallinnon mukaista hallintomenettelyä ja päätöksentekoa sekä tehokkaita oikeussuojakeinoja. Lapsen edun mukaisen ratkaisun tekeminen edellyttää myös hänen näkemyksensä selvittämistä lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Edellä sanotun valossa olen tässä lausunnossani kiinnittänyt huomiota erityisesti siihen, millä tavoin luonnoksessa on menettelyllisesti turvattu lapsen oikeutta tarvitsemaansa tukeen sekä millä tavoin on huolehdittu siitä, että erimielisyystilanteissa lapsi ja hänen huoltajansa pääsevät oikeuksiinsa. 2 Pykäläkohtainen arviointi 3 § Varhaiskasvatuksen tavoitteet Pykälän 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että varhaiskasvatuksen tavoitteena olisi tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista inklusiivisesti. Esityksessä on (s. 16) todettu, että inklusiivisten periaatteiden mukaisesti jokaisella lapsella on lähtökohtaisesti oikeus lähipalveluna ja omassa lapsiryhmässään toteutuvaan varhaiskasvatukseen ja siellä toteutuvaan kehityksen ja oppimisen sekä hyvinvoinnin tukeen. Esityksen voi näin katsoa myös täydentävän varhaiskasvatuslain 5 §:n 4 momentissa säädettyä lähipalveluperiaatetta, jonka mukaan kunnan on pyrittävä järjestämään varhaiskasvatusta lähellä palvelun käyttäjiä ottaen huomioon asutuksen sijainti sekä liikenneyhteydet. Esitetyissä säännöksissä tai niiden yksityiskohtaisissa perusteluissa ei ole muutoin tarkemmin todettu erityisen tuen järjestämispaikasta tai siitä, missä määrin lapselle paikkaa osoitettaessa on mahdollista huomioida esimerkiksi varhaiskasvatuksen järjestämisedellytykset. Mielestäni jatkovalmistelussa olisi perusteltua arvioida, tulisiko varhaiskasvatuksen järjestämispaikasta päättää erityisen tuen päätöksen yhteydessä, sekä siihen liittyvää muutoksenhakua. Olen useissa kannanotoissani (EOAK/2720/2019, EOAK/6442/2017, EOAK/700/2018, EOAK/3895/2019) todennut, että yksittäiselle lapselle ja vanhemmille saattaa olla erityistä merkitystä sillä, missä varhaiskasvatusta tosiasiallisesti toteutetaan ja miten (millaisin toimintamuodoin) sitä järjestetään. Mikäli varhaiskasvatuksen toteuttamistapaa koskevilla ratkaisuilla tosiasiassa kavennetaan tai puututaan yksittäisen lapsen subjektiiviseen varhaiskasvatusoikeuteen, lapsen oikeusturva edellyttää valituskelpoisen hallintopäätöksen tekemistä. Muutoin oikeuden luonne subjektiivisena oikeutena ei olisi enää tehokas. Esitettyjen säännösten myötä korostuu edelleen varhaiskasvatuksen järjestämispaikan merkitys tuen tarpeessa olevan lapsen varhaiskasvatusoikeuden yhdenvertaiselle ja tosiasialliselle toteutumiselle. Päätökseeni EOAK/6442/2017 antamassaan vastauksessa (OKM/9/022/2018) myös opetus- ja kulttuuriministeriö osaltaan totesi olevan selvää, että erimielisyystilanteissa kunnan tekemistä ratkaisuista, joilla on subjektiivisen laissa säädetyn oikeuden toteutumisen estävä vaikutus, tulee tehdä muutoksenhakukelpoinen päätös. Ministeriö totesi edelleen, että varhaiskasvatusoikeuteen liittyvät menettelyt, päätöksenteko sekä muutoksenhaku tulevat valtioneuvoston pohdittavaksi, kun valtioneuvosto valmistelee varhaiskasvatuksessa tarjottavan tuen sääntelyä. Eduskunnan sivistysvaliokunta totesi lausunnossaan (SiVL 2/2019 vp, K 11/2019 vp) opetus- ja kulttuuriministeriön valiokunnalle antamaan selvitykseen viitaten pitävänsä tärkeänä, että varhaiskasvatusoikeuteen liittyvät menettelyt, päätöksenteko sekä muutoksenhaku tulevat valtioneuvoston pohdittaviksi osana edellä eduskunnan lausumien ja kirjausten [EV 67/2018 vp — HE 40/2018 vp] toteuttamista. Inkluusion määrittelystä Esitysluonnoksessa todetaan inkluusiosta toiminnan periaatteena muun ohella (s. 16), että lainsäädännöstä käsite ja sen tarkempi kuvaus on toistaiseksi puuttunut. Tästä johtuen inkluusio on usein jäänyt toissijaiseksi päämääräksi ja käytännössä vähäisemmin toteutuneeksi varhaiskasvatusta järjestettäessä. Esityksessä inkluusiota kuvataan muun muassa toteamalla, että siinä on kyse varhaiskasvatustoiminnan järjestämisen arvoperustasta ja ideologisesta kokonaisvaltaisesta tavasta ajatella, joka johtaa tietynlaisiin pedagogisiin ratkaisuihin ja toimintakulttuuriin. Luonnoksessa esitetään muutettavaksi varhaiskasvatuslain 3 §:n tavoitesäännöstä lisäämällä siihen toteuttamistavaksi inklusiivisuus. Luonnoksessa on osaltaan tuotu esiin, että inkluusion määrittelystä ja sen toteuttamisesta käytännössä on myös ristiriitaista tulkintaa. Korostan, että lainsäädännön tulee olla ymmärrettävää ja selkeää. Mielestäni luonnoksessa esitetyt perustelut eivät riittävästi avaa käytetyn termin merkityssisältöä. Totean, että nyt käsillä oleva säännös varhaiskasvatuksen tavoitteista on merkityksellinen varhaiskasvatuksen järjestämisessä ja se ohjaa lain soveltajaa päätöksenteossa ja varhaiskasvatuksen toimeenpanossa eri toimintayksiköissä. Termi itsessään ja sen merkityssisältö voi jäädä soveltajalleen ja palveluiden käyttäjille vieraaksi ja sen sisällön tulkinnassa saattaa esiintyä perustellustikin erilaisia tulkintoja ja käsityksiä. Edellä sanotun johdosta pidän tärkeänä, että luonnoksen yksityiskohtaisia perusteluja vielä syvennetään, minkä lisäksi varhaiskasvatuslaissa kyseinen termi ja sen merkityssisältö olisi mielestäni nimenomaisesti avattava. 15 a § Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen Esitetyn säännöksen 1 momentin perustelujen mukaan tuen toteuttamisen lähtökohtana olisi pyrkimys hyvään ja tiiviiseen yhteistyöhön lapsen huoltajien kanssa. Kuten voimassa olevan lain 20 §:ssä todetaan ja 23 §:n 2 momentti edellyttää, lapsen varhaiskasvatusta suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa sekä varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa myös lapsen mielipide ja toivomukset on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehityksensä edellyttämällä tavalla. Pykälän 2 ja 3 momentissa säädettäisiin varhaiskasvatuksessa annettavan tuen rakenteesta. Ehdotetun 3 momentin mukaan jos 2 momentissa tarkoitettu [tehostettu] tuki ei ole riittävää tai lapsi tarvitsee tukea vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymisestä tai muusta lapsen oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta johtuen, on tukea annettava yksilöllisesti suunniteltuna erityisenä tukena. Säännöksen perustelujen mukaan ratkaisu, milloin lapsen tuen tarve vaatii tehostettua tukea ja milloin erityistä tukea, olisi arvioitava tapauskohtaisesti. Tuen tehostaminen olisi tosiasiallinen hallintotoimi eikä siitä tehtäisi hallintopäätöstä. Esitetyn 15 d §:n mukaan erityisestä tuesta tehtäisiin muutoksenhakukelpoinen päätös. Säännöksen perusteella jää avoimeksi, mitä sisällöllistä eroa tuessa sen eri tasoilla olisi, eikä esitetty 15 b § myöskään tuo tähän lisävaloa. Mielestäni esityksen perusteluista tulisi selkeämmin ilmetä ero tehostetun ja erityisen tuen välillä ja milloin tuki intensiteetiltään tai sisällöltään olisi sellaista, että varhaiskasvatuksen järjestäjän tulisi päättää siitä hallintopäätöksellä. 15 b § Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus Esitetyn 15 b §:n perustella tuki voisi [sen kaikilla tasoilla] sisältää pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiä tulkitsemis- ja avustamispalveluja tai apuvälineiden käyttöä. Edelleen esitetyn sääntelyn perusteella lapsen oikeus varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiin tulkitsemis- ja avustamispalveluihin tai apuvälineisiin voitaisiin kuitenkin saattaa muutoksenhaussa arvioitavaksi vain, jos niitä järjestettäisiin osana erityistä tukea. Valituskelpoisen ratkaisun saaminen vaikuttaa siihen, voiko henkilö ylipäätään saada asiansa tuomioistuimen tai muun viranomaisen käsiteltäväksi. Viranomaisen on siis käsiteltävä jokainen sille tehty vaatimus, joka kuuluu sen päätösvaltaan ja annettava siihen asianmukainen vastaus. Velvollisuus tehdä hallinnollinen päätös on kuitenkin vain sellaisen vaatimuksen tai hakemuksen johdosta, joka koskee asianosaisen etua, oikeutta tai velvollisuutta. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että perustuslain 21 §:n 1 momentin ilmaus oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskevasta päätöksestä liittyy Suomen oikeuden mukaan oikeuksiksi ja velvollisuuksiksi tarkoitettuihin seikkoihin. Mikä tahansa yksilön kannalta myönteinen viranomaistoimi ei kuitenkaan ole yksilön oikeutta koskeva päätös perustuslain mielessä. Perustuslain kannalta on edellytyksenä, että lainsäädännössä on riittävän täsmällinen perusta oikeutena pidettävän suhteen syntymiselle yksilön ja julkisen vallan välille. Myös säännökset ns. subjektiivista oikeutta harkinnanvaraisempienkin oikeuksien tai etuuksien myöntämisedellytyksistä voivat sinänsä muodostaa riittävän täsmällisen perustan perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitettuna oikeutena pidettävän suhteen syntymiselle yksilön ja julkisen vallan välille (PeVL 17/2018 vp, s. 9, PeVL 51/2010 vp, s. 2, PeVL 42/2010 vp, s. 4/II, PeVL 16/2000 vp, s. 4—5, PeVL 12/1997 vp, s. 1/II). Tällaista perustetta ei kuitenkaan yleensä synny, jos etuuden tai palvelun saaminen riippuu kokonaan viranomaisen harkinnasta, käytettävissä olevista määrärahoista tai esimerkiksi suunnitelmista (PeVL 63/ 2010 vp, s. 2/II, PeVL 16/2000 vp, s. 4/II). Tällöinkin voi tosin olla aiheellista avata valitusmahdollisuus muun muassa viranomaistoiminnan asianmukaisuuden ja muun tasapuolisuuden valvomiseksi (PeVL 10/2009 vp, s. 4/II, PeVL 46/2002 vp, s. 9/II) sekä soveltamiskäytännön yhdenmukaisuuden varmistamiseksi (PeVL 30/2005 vp, s. 5/I). Mikäli päätöstä muuta kuin erityistä tukea saavan lapsen varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämistä tulkitsemis- ja avustamispalveluista tai apuvälineistä ei tehdä, johtaa se siihen, että huoltajien mahdollisuus erimielisyystilanteessa saada asiansa muutoksenhaussa arvioitavaksi kategorisesti estetään. Todettakoon, että myöskään perusopetuslain 31 §:ssä säädettyjen tukipalvelujen saamista ole sidottu oppilaan tuen tasoon. Kaikilla oppilailla, jotka tarvitsevat lain 31 §:ssä mainittuja palveluja, on niihin oikeus. Erityistä tukea saavan oppilaan palveluista ja apuvälineistä päätetään erityisen tuen päätöksessä. Yleistä ja tehostettua tukea saavalle oppilaalle mahdollisista palveluista ja erityisistä apuvälineistä tehdään erillinen hallintopäätös. 15 c § Tuen tarpeen arviointi Esitetty säännös olisi lakiteknisesti uusi, mutta sen sisältö vastaisi pitkälti nykyistä sääntelyä. Esityksen mukaan uusi pykälä auttaisi jäsentämään tuen tarpeen arviointia nykyistä paremmin. Tuen tarpeen arviointia sovellettaisiin kaikilla tuen tasoilla. Esityksen mukaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ei yhtäläisesti vastaa esi- ja perusopetuksen pedagogista selvitystä ja arviointia, mutta toimintakäytäntönä se sisältää lapsen kehitykseen, tukeen ja oppimiseen sekä varhaiskasvatustoimintaan liittyvää tiedonkeruuta, seurantaa ja arviointia [jota] voidaan käyttää hyväksi tehtäessä hallinnollista päätöstä erityisestä tuesta. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa päivitettäisiin hallinnollisen päätöksen sisällön mukaisesti. Esitetyn säännöksen 4 momentin mukaan arvioinnissa toimitaan yhteistyössä huoltajien kanssa lain 20 §:n mukaisesti. Totean ensinnäkin, että varhaiskasvatuslain 20 §:ssä on säädetty yhteistyöstä lapsen vanhempien tai muiden huoltajien kanssa. Ehdotetussa säännöksessä viitataan lain 20 §:ään, mutta esitetty säännös rajaa yhteistyön nyt vain huoltajiin. Mikäli näin on tarkoitettu, tulee asiaa tarkemmin perustella ja avata säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa. Esityksessä on (s. 14; Nykytilaa kuvaavat tukea koskevat selvitykset) todettu, että rakenteellisen tuen aloittamisen ehtona edellytetään hyvin usein erilaisia lausuntoja, päätöksiä ja diagnooseja. Avustajan ja lisähenkilökunnan saamiseen sekä ryhmäkoon pienentämiseen liittyy paljon ehtoja, mikä käytännössä vaikeuttaa ja hidastaa tuen saamista. Hallintolain 31 §:n mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Mielestäni esityksen perusteluissa voisi olla perusteltua käsitellä tarkemmin sitä, missä tilanteessa tuen arviointi edellyttää myös muuta kuin varhaiskasvatushenkilöstön pedagogista asiantuntemusta ja milloin huoltajien voidaan edellyttää toimittavan lisäselvitystä tuen tarpeen arvioimiseksi ja tuen ratkaisujen perusteeksi säännöksen 1–3 momentissa säädetyn lisäksi. Pykälän 3 momentin yksityiskohtaiset perustelut (s. 19) jäävät kappaleen lopussa kesken ja niitä tulee tuolta osin täydentää. Katson edelleen, että tilanteissa, joissa huoltajien näkemykset lapsen tulkitsemis- ja avustamispalveluita tai apuvälineitä koskevasta tarpeesta poikkeavat toisistaan, lapsen ja hänen huoltajiensa oikeusturva edellyttää, että huoltajia tarvittaessa ohjataan tekemään asiaa koskeva hakemus, jonka johdosta varhaiskasvatuksesta vastaava toimielin tai sen alainen viranhaltija tekee hallintolaissa hallintopäätökselle asetetut vaatimukset täyttävän, valituskelpoisen päätöksen. 15 d § Päätös annettavasta tuesta Esitetyssä 15 d §:ssä säädetään, että päätös tehdään 15 a §:n 3 momentin mukaisesta tuesta. Päätöksessä on mainittava 15 b §:n mukaiset tuen muodot ja tukipalvelut. Päätöksen tekee varhaiskasvatuksen järjestämisvastuussa oleva kunta. Ennen päätöksen tekemistä kunnan on kuultava lapsen huoltajaa tai laillista edustajaa siten kuin hallintolain 34 §:ssä säädetään. Muutosta päätökseen voi hakea tämän lain 62 §:n mukaisesti. Esitetyn 15 b §:n säännöskohtaisten perustelujen mukaan siinä kuvattu lista tukitoimista ei olisi tyhjentävä, vaan tuen toteuttamistapa jäisi paikalliseen ja tapauskohtaiseen harkintaan. Esitetyn 15 d §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan erityisestä tuesta tehtävässä päätöksessä päätettäisiin ehdotetun lain 15 a §:n 3 momentin mukaisesta erityisestä tuesta ja lain 15 b §:n mukaisesta lapselle annettavasta tuesta ja tuen toteutuksesta. Tarkempi tuen käytännön toteuttaminen, esimerkiksi pedagogiset keinot ja toteuttamistapojen intensiivisyys kirjattaisiin lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Kirjauksia päätöksen ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelman välillä olisi harkittava siten, että päätökseen saatetaan kaikki sellaiset asiat, jotka huoltajien tulee voida saattaa muutoksenhaun alaiseksi. Totean, että hallintolain 44 §:n mukaan kirjallisesta päätöksestä on muun ohella käytävä selvästi ilmi yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu. Laillisuusvalvontahavaintojeni mukaan esimerkiksi perusopetusalain 17 §:ssä säädetyt erityisen tuen päätökset eivät aina tältä osin täytä hallintolain 44 §:n 1 momentissa hallintopäätökselle ja perusopetuslain 17 §:n 2 momentissa erityisen tuen antamista koskevan päätöksen sisällölle säädettyjä edellytyksiä (ks. myös KHO 20.5.2020/2193). Edellä todetun valossa en ole aivan vakuuttunut siitä, missä määrin varhaiskasvatuksen järjestäjille on esitetyn säännöksen ja sen perustelujen valossa selvää, mitkä kaikki tuen muodot ja tukipalvelut tulisi päätöksessä yksilöidä ja miltä osin taas on kyse tuen toteuttamiseen liittyvästä tosiasiallisesta hallintotoiminnasta. Viittaan myös edellä tulkitsemis- ja avustamispalveluita ja apuvälineitä koskevasta päätöksenteosta toteamaani. Pykälän 2 momentin mukaan ennen päätöksen tekemistä varhaiskasvatuksen järjestäjän olisi kuultava lapsen huoltajaa tai laillista edustajaa hallintolain 34 §:n mukaisesti. Päätöksentekijällä on säännöksen sanamuodon mukaan (”tai”) mahdollisuus valita ketä se kuulee. Totean, että lain tarkoittama lapsen muu laillinen edustaja on ainakin huostaanotetun lapsen sijaishuollosta vastaava kunnallinen toimielin. Vakiintuneesti lastensuojelulaissa on katsottu, että lapsen opetukseen liittyvissä asioissa asianosaisia ovat huostaanotosta riippumatta sijaishuollossa olevan lapsen huoltajat ja lapsen sijoittanut sosiaalihuollosta vastaava toimielin. Säännöstä tulisi edellä sanotun mukaisesti korjata. Korostan myös pitäväni itsestään selvänä, että erimielisyystilanteessa huoltajan erityisen tuen järjestämistä koskevaan vaatimukseen on tehtävä muutoksenhakukelpoinen päätös. Yksityinen varhaiskasvatus Esityksen mukaan kaikilla varhaiskasvatuksen järjestäjillä, myös yksityisillä palveluntuottajilla, olisi velvollisuus huolehtia siitä, että lapsi saa tarvitsemansa tuen. Katson, että säädettävästä laista tulisi selkeästi ilmetä, millä menettelytavoilla huoltajat voivat toimia tilanteessa, jossa he haluavat kunnan päätöksen asiassa ja miten he voivat toimia, jos yksityinen palveluntuottaja ei tukea järjestä. Esityksessä ei ole tarkemmin kuvattu, mitä oikeusturvateitä lapsen huoltajalla ja muulla laillisella edustajalla tällaisessa tilanteessa on käytössään. Esityksen jatkovalmistelussa olisi perusteltua pohtia, miten asianosainen tai erityisen tuen päätöksen tehnyt kunta voi toimia, jos yksityinen palveluntuottaja ei noudata tehtyä päätöstä tai jos palveluntuottaja päättää palvelusopimuksen lapsen tuen tarpeen takia. Sekä perheelle, kunnalle että yksityisille palveluntuottajille täytyy olla selvää, mitä menettelytapoja näissä tilanteissa noudatetaan ja mitä oikeusturvakeinoja on käytettävissä. 62 § Muutoksenhaku Esitysluonnoksen mukaan lain 15 a §:n 3 momentin perusteella erityisestä tuesta annettavaan päätökseen voisivat huoltajat hakea muutosta lain 62 §:n mukaisesti. Pääsääntönä siis edelleen olisi – kuten voimassa olevan varhaiskasvatuslain 62 §:ssä säädetään – että lapsen varhaiskasvatusta koskevaan päätökseen saa vaatia oikaisua 50 §:ssä tarkoitetulta kunnan monijäseniseltä toimielimeltä siten kuin hallintolaissa säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla edelleen hallinto-oikeuteen. Esitysluonnoksen mukaan pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös muutoksenhausta päätökseen lapselle annettavasta tuesta. Erityistä tukea koskevaan päätöksen haettaisiin toimielimen sijaan oikaisua aluehallintovirastolta. Esityksessä on todettu (s. 19), että sääntely vastaisi perusopetuslain mukaista erityisen tuen päätöksen muutoksenhakua. Kuten edellä olen todennut, esitetty sääntely ei ota huomioon tilanteita, joissa olisi kyse tulkitsemis- ja avustamispalvelujen ja apuvälineiden järjestämisestä muulle kuin erityistä tukea saavalle lapselle. Totean myös, että perusopetuslain 31 §:ssä säädettyjä avustajapalveluja koskevaan päätökseen haetaan muutosta hallinto-oikeuteen tehtävällä valituksella siitä riippumatta, että avustajasta päätetään erityistä tukea koskevan päätöksen yhteydessä. Katson myös, että varhaiskasvatuksessa annettava tuki liittyy siten keskeisesti lapsen varhaiskasvatusoikeuteen, että ainakin esityksen perusteluissa tulisi tarkemmin käsitellä sitä, miksi katsotaan perustelluksi esittää säädettäväksi kaksi erilaista ja eri tilanteissa mahdollisesti tulkinnanvaraista oikaisuvaatimusreittiä; pääasiassa kunnan toimielimeen ja erityisen tuen osalta aluehallintovirastoon. Mielestäni esityksessä tulisi tarkemmin kuvata ja arvioida, millä perusteilla on katsottu, että nyt esitetty muutoksenhakusääntely parhaiten tukee lapsen ja hänen huoltajiensa oikeusturvaa. Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Piatta Skottman-Kivelä
      • Turun kaupunki, Kaupunginjohtaja 31.5.2021 § 137
        Päivitetty:
        1.6.2021
        • Turun kaupungin lausunto hallituksen esityksestä varhaiskasvatuslain muuttamisesta liittyen hallitusohjelman kirjaukseen, että varhaiskasvatukseen kehitetään kolmiportaisen tuen malli Lapsen oikeudesta kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeen Turun kaupunki katsoo, että on perusteltua vahvistaa lakimuutoksella jatkumoa varhaiskasvatuksesta esiopetukseen sekä edelleen perusopetukseen, ja että lapsella on lakimuutoksen myötä oikeus riittävään ja oikea-aikaiseen tukeen. Samalla varhaiskasvatukseen tulisi käyttöön tuen kolmiportaisuus, joka on jo käytössä esiopetuksessa ja laajenee nyt kaksivuotisen esiopetuskokeilun myötä koskemaan osaa viisivuotiaiden ikäluokasta. Inkluusion periaate vahvistaisi kaikkien yhtäläisiä oikeuksia, tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta, moninaisuuden arvostamista sekä osallisuutta. Lähtökohtana olisi se, että lapsen tarvitsema tuki toteutettaisiin siellä, missä lapsi jo on varhaiskasvatuksessa. Tuki tulisi voida kutenkin tarvittaessa järjestää myös pienryhmässä tai erityisryhmässä. Lähtökohtana tulee aina olla yksittäisen lapsen tarve tukeen. Pedagogiikan toteuttamisen edellytyksenä varhaiskasvatuksessa on laadukas pedagoginen ja hoidollinen toiminta, erityispedagoginen osaaminen, kasvatus- ja opetushenkilöstön sitoutuminen inklusiivisiin periaatteisiin, ympäristön muokkaaminen lapsille sopivaksi ja yhteistyö vanhempien ja monialaisten ammattilaisten kanssa. Riittävä tuki tulee varmistaa myös silloin kun lapselle tarvitaan vuorohoitoa huoltajien työn tai opiskelun vuoksi. Tuen uudistuksella on vaikutuksia myös siihen, että pienempien varhaiskasvatusikäisten lasten tuen tarpeiden tunnistamiseen ja toteuttamiseen kiinnitetään entistä paremmin ja aikaisemmin huomiota. Koska lapsi hyötyy eniten saamastaan tuesta, mitä varhaisemmassa iässä ja kehitysvaiheessa suunnitelmallinen ja tavoitteellinen tuki aloitetaan. Tuen järjestämisen selkiytyminen ja vahvistuminen nostavat varhaiskasvatuksen asemaa ja merkitystä sekä lapsen oppimisen kehityksen ja hyvinvoinnin edistämisessä että myös huoltajien luottamusta lapsen tuen toteuttamisessa varhaiskasvatuksessa. Tämä saattaa lisätä lasten varhaiskasvatukseen osallistumista, kun varhaiskasvatuksen laatu tuen toteuttamisen osalta paranee. Osallistumisasteen nousu tulee huomioida kunnissa sekä taloutta että palvelunlaajuutta suunniteltaessa. Tuen järjestäminen Kunnan olisi lakimuutoksen mukaan kiinnitettävä huomiota monialaisen yhteistyön edellyttämiin käytännön yhteistyörakenteisiin muiden viranomais- ja yhteistyötahojen kanssa. Esimerkiksi ehdotettu 15 b §:n 4 momentin mukainen velvollisuus toimia yhteistyössä tilanteessa, jossa lapsi osallistuu useamman varhaiskasvatuksen järjestäjän varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksessa on entistä enemmän perheitä, joissa lapset vuorottelevat huoltajillaan, ja näin ollen varhaiskasvatustakin voidaan järjestää useammassa paikassa. Esiopetuksessa lähtökohtana on ollut se, että lapsella on yksi esiopetuspaikka. Varhaiskasvatuslaki koskee myös niitä yksityisiä palveluntuottajia, jotka ovat käyneet läpi varhaiskasvatuslain mukaisen ilmoitusmenettelyn. Nämä tuottajat voivat järjestää varhaiskasvatusta yksityisen hoidon tuella tai tuottaa sitä ostopalveluna tai palvelusetelillä. Lain valmistelussa on esitetty, että lapsen ollessa edellä mainitulla tavalla yksityisessä varhaiskasvatuksessa tukea koskevan hallintopäätöksen tekisi järjestämisvastuussa oleva kunta. Tämä malli toimisi ostopalveluissa ja kunnan käyttäessä varhaiskasvatuksen järjestämiseen palveluseteliä. Kyse on tällöin kunnan järjestämistä ja rahoittamasta palvelusta. Sääntökirjassa ja ostopalvelusopimuksissa voidaan määrätä tuen periaatteista ja siihen liittyvistä kustannuksista. Ongelmallisempi tilanne on yksityisen hoidon tuella ja kuntalisällä toimittaessa. Tällöin kunta päättäisi palvelusta, jota se ei suoranaisesti rahoita, vaikka Kansaneläkelaitos laskuttaakin kustannukset kunnilta. Jo tällä hetkellä on se tilanne, että Kela ei toimeenpane joitakin kuntalisään liittyviä eriä. Tällöin kunta joutuu maksamaan kuntalisän omatoimisesti, mikä lisää kuntien hallinnollisia kustannuksia. Lisäksi kunta päättäisi seikoista, joiden suhteen kunta ei myöskään ole sopimussuhteessa varhaiskasvatusta järjestettäessä. Todennäköisesti tuen järjestäminen aiheuttaa kustannuksia yksityiselle palveluntuottajalle, ja näin ollen kunta joutuisi korvausvelvolliseksi päättämistään asioista. On todennäköistä, että erityisen tuen tarpeessa olevat lapset siirtyisivät kunnan järjestämään varhaiskasvatukseen. Hallinnolliset prosessit Lapsen oikeutta, oikeusturvaa ja huoltajien oikeutta saada lapselleen erityistä tukea vahvistaa omalta osaltaan se, että esityksen mukaan erityisestä tuesta tehdään muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös. Lapsi ja huoltajat hyötyisivät hallintopäätöksen laatimisesta, koska päätökseen kirjattaisiin ne annettavat tuen muodot ja tukipalvelut, joihin lapselle syntyisi oikeus. Tämä toisaalta vaatii myös varhaiskasvattajia toimimaan päätöksen mukaisesti. Vanhempien asema vahvistuisi edelleen tukitoimia koskevaa päätöstä laadittaessa, koska pykälän mukaan ennen päätöksen tekemistä varhaiskasvatuksen järjestäjän olisi kuultava lapsen huoltajaa tai laillista edustajaa hallintolain mukaisesti. Jos oikeudet eivät toteutuisi päätöksen mukaisesti, huoltajat voisivat vaatia päätökseen oikaisua aluehallintovirastosta sekä oikaisuvaatimuksen päätöksen jälkeen myös valittaa asiasta hallinto-oikeuteen. Tällä hetkellä huoltajilla ei ole mahdollisuutta hakea muutosta lapsen saamaan tukeen, koska hallinnollista päätöstä lapsen tuesta ei tehdä. Esityksessä huomioidaan tilanteet, jossa lapsi on useamman järjestäjän tai tuottajan järjestämässä varhaiskasvatuksessa. Lapsen saamaa tukea selkiyttää ja vahvistaa se, että lapselle tehtävän erityisen tuen päätöksen osalta lapselle suunnattava tuki tulee suunnitella, toteuttaa ja arvioida yhteistyössä. Esityksessä on arvioitu, että yhden päätöksen tekemiseen riittäisi noin kaksi tuntia. On hyvin todennäköistä, että tämä aika ei tule riittämään lapsen tilanteen arviointiin, yhteistyöhön sekä päätöksentekoprosessiin sinänsä, koska esityksessä edellytetään tapauskohtaista arviointia siitä, milloin lapsen tuen tarve vaatii tehostettua tukea ja milloin erityistä tukea. Lisäksi lapsen tuen tarvetta, riittävyyttä ja toteutumista on arvioitava tarpeen mukaan, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tai tuen tarpeen muuttuessa. Esityksen mukaan varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden ja niiden toteuttamisen arviointiin tarpeen mukaan. Lähtökohtana tulisi olla jo yhdenvertaisuuden näkökulmasta, että erityisvarhaiskasvatuksen asiantuntija osallistuu aina tuen tarpeen arviointiin. Esityksessä todetaan, että ratkaisun tuen tehostamisesta tekisi varhaiskasvatuksen opettaja tai erityisopettaja. Kyseessä olisi tosiasiallinen hallintotoimi, eikä tuen tehostaminen vaatisi hallintopäätöstä. Kuitenkin esityksessä todetaan, että jos päiväkodissa on yksi tai useampi vammainen tai edellä mainitun tuen tarpeessa oleva lapsi, on tämä otettava huomioon lasten varhaiskasvattajien lukumäärässä, jollei päiväkodissa ole tällaista lasta varten avustajaa. Avustajaa ei lueta säädettyyn mitoitukseen. Tästä voi syntyä ristiriitaisia tilanteita, koska pääsääntöisesti kunnissa ei ole osoitettu resursseja käytettäväksi yksittäiselle varhaiskasvatuksen opettajalle tai varhaiskasvatuksen erityisopettajalle. Varhaiskasvatuksen opettaja tai erityisopettajan tulee toimia asiantuntijan roolissa, mutta resurssien kohdentamisen tulee tehdä se toimijataho, jolla on organisaation resursseja ohjattu. Taloudelliset vaikutukset Taloudellisia kustannuksia arvioidaan syntyvän niin hallinnollisista tehtävistä kuin itse tuen järjestämisestä sekä kunnan itse tuottamassa varhaiskasvatuksessa että palvelusetelillä tuotetussa ja yksityisen hoidon tuella tuotetussa varhaiskasvatuksessa. Taustatöissä esitetään, että lapsen tuki voitaisiin järjestää esimerkiksi lisäämällä henkilökuntaa. Henkilökunnan lisääminen ei kuitenkaan ole ainut mahdollisuus tukea lasta varhaiskasvatuksessa. Esityksessä todetaan, että erityistä tukea olisi annettava yksilöllisesti suunniteltuna erityisenä tukena. Kyseessä olisi lain nojalla annettava vahvin varhaiskasvatuksessa annettavan tuen muoto. Lain 35 §:n 2 momenttia ja 38 §:n 2 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että erityisen tuen piiriin kuuluva lapsi on otettava huomioon päiväkodin henkilöstön mitoituksessa. Jos tuki tulee suunnitella yksilöllisesti, on ristiriitaista, että vahva ja pitkäkestoinen tuki on jokaisen lapsen osalta huomioitava henkilöstön mitoituksessa. Kuten esityksen 15 b §:ssä todetaan esimerkinomaisesti, että tuki voisi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten erityisopettajan palveluja ja monialaista yhteistyötä. Kaikki nämäkään eivät edellytä muutosta henkilöstö- tai lapsiryhmärakenteisiin. Edelleen taustatöissä on arvioitu, että kuntiin palkattaisiin tämän lakimuutoksen myötä 100 varhaiskasvatuksen erityisopettajaa, 120 varhaiskasvatuksen opettajaa ja 100 varhaiskasvatuksen avustajaa, joista tulisi kustannuksia noin 13,5 miljoonaa euroa. Jos lähtökohtana on se, että tuki toteutetaan siellä, missä lapsi on varhaiskasvatuksessa, arvio tuntuu pieneltä koko Suomen tasolla. Kunta kuitenkin itse lopulta ratkaisee, miten tuki toteutetaan ja miten yleiskatteellinen valtionosuus kohdennetaan. Pula koulutetuista varhaiskasvatuksen opettajista ja erityisopettajista asettaa ongelmia inklusiivisten periaatteiden mukaiselle varhaiskasvatukselle, henkilöstön riittävälle osaamiselle ja lapsen tuen toteuttamiselle. Lakiesitystä laadittaessa tulee tarkastella varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien koulutusmääriä ja varmistaa koulutettujen varhaiskasvatuksen erityisopettajien saatavuus. Lähtökohtana kuitenkin tulisi olla se, että kustannukset korvataan kunnille täysimääräisesti. Toimeenpanon tuki Turun kaupunki toteaa, että toimeenpano vaatii tukea ja on erinomaista, että opetus- ja kulttuuriministeriössä on 15.3.-23.4.2021 ollut auki valtion erityisavustushaku koskien oppimisen tuen ja inkluusion kehittämistä vuosina 2021—2022 varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa. Varhaiskasvatuksessa myönnettävä rahoitus on 4 750 000 euroa. On todennäköistä, että muutoksen läpiviemiseen tarvitaan tukea myös sen jälkeen, kun laki on tullut voimaan. Lausunnon keskeinen sisältö Turun kaupunki katsoo, että on perusteltua vahvistaa lakimuutoksella jatkumoa varhaiskasvatuksesta esiopetukseen sekä edelleen perusopetukseen, ja että lapsella on lakimuutoksen myötä oikeus riittävään ja oikea-aikaiseen tukeen. Samalla varhaiskasvatukseen tulisi käyttöön tuen kolmiportaisuus, mikä on jo käytössä esiopetuksessa. Inkluusion periaate vahvistaisi kaikkien yhtäläisiä oikeuksia, tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta, moninaisuuden arvostamista sekä osallisuutta. Lähtökohtana olisi se, että lapsen tarvitsema tuki toteutettaisiin siellä missä lapsi jo on varhaiskasvatuksessa. Riittävä tuki tulee varmistaa myös silloin kun lapselle tarvitaan vuorohoitoa huoltajien työn tai opiskelun vuoksi. Myös vanhempien asema vahvistuisi edelleen tukitoimia koskevaa päätöstä laadittaessa. Kunnan olisi lakimuutoksen mukaan kiinnitettävä huomiota monialaisen yhteistyöhön. Esimerkiksi velvollisuus toimia yhteistyössä tilanteessa, jossa lapsi osallistuu useamman varhaiskasvatuksen järjestäjän varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksessa on entistä enemmän perheitä, joissa lapset vuorottelevat huoltajillaan ja näin ollen varhaiskasvatuskin voidaan järjestää useammassa paikassa. Varhaiskasvatuslaki koskee myös yksityisiä palveluntuottajia. Tämä malli toimisi ostopalveluissa ja kunnan käyttäessä varhaiskasvatuksen järjestämiseen palveluseteliä. Kyse on tällöin kunnan järjestämistä ja rahoittamasta palvelusta. Sääntökirjassa ja ostopalvelusopimuksissa voidaan määrätä tuen periaatteista ja siihen liittyvistä kustannuksista. Ongelmallisempi tilanne on yksityisen hoidon tuella toimittaessa. Kunta päättäisi palvelusta, jota se ei suoranaisesti rahoita. Todennäköisesti tuen järjestäminen aiheuttaa kustannuksia yksityiselle palveluntuottajalle, ja näin ollen kunta joutuisi korvausvelvolliseksi päättämistään asioista. On todennäköistä, että erityisen tuen tarpeessa olevat lapset siirtyisivät kunnan järjestämään varhaiskasvatukseen. Esityksessä on arvioitu, että yhden päätöksen tekemiseen riittäisi noin kaksi tuntia. Tämä aika ei tule riittämään lapsen tilanteen arviointiin, yhteistyöhön sekä päätöksentekoprosessiin sinänsä, koska esityksessä edellytetään tapauskohtaista arviointia siitä, milloin lapsen tuen tarve vaatii tehostettua tukea ja milloin erityistä tukea. Esityksen mukaan varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden ja niiden toteuttamisen arviointiin tarpeen mukaan. Lähtökohtana tulisi olla jo yhdenvertaisuuden näkökulmasta, että erityisvarhaiskasvatuksen asiantuntija osallistuu aina tuen tarpeen arviointiin. Esityksessä todetaan, että ratkaisun tuen tehostamisesta tekisi varhaiskasvatuksen opettaja tai erityisopettaja. Lisäksi jos päiväkodissa on tuen tarpeessa oleva lapsi, on tämä otettava huomioon lasten varhaiskasvattajien lukumäärässä, jollei päiväkodissa ole avustajaa. Tästä voi syntyä ristiriitaisia tilanteita, koska pääsääntöisesti kunnissa ei ole osoitettu resursseja käytettäväksi yksittäiselle varhaiskasvatuksen opettajalle tai varhaiskasvatuksen erityisopettajalle. Varhaiskasvatuksen opettajan tai erityisopettajan tulee toimia asiantuntijan roolissa, mutta resurssien kohdentamisen tulee tehdä se toimijataho, jolla on organisaation resursseja ohjattu. Taustatöissä esitetään, että lapsen tuki voitaisiin järjestää esimerkiksi lisäämällä henkilökuntaa. Henkilökunnan lisääminen ei kuitenkaan ole ainut mahdollisuus tukea lasta varhaiskasvatuksessa. Esityksessä todetaan, että erityistä tukea olisi annettava yksilöllisesti suunniteltuna erityisenä tukena. Kuten esityksen 15 b §:ssä todetaan esimerkinomaisesti, että tukis voisi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten erityisopettajan palveluja ja monialaista yhteistyötä. Kaikki nämäkään ei edellytä muutosta henkilöstö- tai lapsiryhmärakenteisiin. Edelleen on arvioitu, että kuntiin palkattaisiin lakimuutoksen myötä 100 varhaiskasvatuksen erityisopettajaa, 120 varhaiskasvatuksen opettajaa ja 100 varhaiskasvatuksen avustajaa, joista tulisi kustannuksia noin 13,5 miljoona. Jos lähtökohtana on se, että tuki toteutetaan siellä, missä lapsi on varhaiskasvatuksessa, arvio tuntuu pieneltä koko Suomen tasolla. Kunta kuitenkin itse lopulta ratkaisee, miten tuki toteutetaan ja miten yleiskatteellinen valtionosuus kohdennetaan. Pula koulutetuista varhaiskasvatuksen opettajista ja erityisopettajista asettaa ongelmia inklusiivisten periaatteiden mukaiselle varhaiskasvatukselle, henkilöstön riittävälle osaamiselle ja lapsen tuen toteuttamiselle. Lähtökohtana kuitenkin tulisi olla se, että kustannukset korvataan kunnille täysimääräisesti.
      • Jyväskylän kaupunki, Sivistyslautakunta 26.5.2021/47
        Päivitetty:
        31.5.2021
        • Jyväskylässä on ollut käytössä vuodesta 2017 alkaen sovellettuna sama tuen kolmiportaisuuden malli kuin esiopetuksessa ja perusopetuksessa. Erona on, että varhaiskasvatuksessa ei tehdä pedagogista arviota tai selvitystä tehostettuun tai erityiseen tukeen siirtymisessä eikä viranhaltijapäätöstä erityiseen tukeen. Sovellettu kolmiportaisen tuen malli on kirjattu Jyväskylän varhaiskasvatussuunnitelmaan (2019). Jyväskylän varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti lapsen tarvitsema tuki voi muuttua yleisen, tehostetun ja erityisen välillä. Varhaiskasvatuksessa tuki perustuu lapsen tarkkaan havainnointiin erilaisissa arjen tilanteissa, sekä oppimisympäristön arviointiin ja suunnitteluun. Henkilöstön pedagogiset tuen toimintatavat kuvataan Pedagogisessa suunnitelmassa. Jokaisella lapsella on oikeus saada tukea oppimiseensa ja kasvuunsa. Yleisen tuen antaminen on kaikkien kasvatusvastuussa olevien henkilöiden tehtävä ja se kuuluu kaikkeen varhaiskasvatuksen toimintaan. Jyväskylän varhaiskasvatussuunnitelmassa on määritelty, mitä tarkoittavat yleinen tuki, tehostettu tuki ja erityinen tuki. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuen ja yhtenäisen opinpolun näkökulmasta on hyvä, että tuen kolmiportaisuus kirjataan varhaiskasvatuslakiin. Jyväskylän varhaiskasvatuksessa käytössä ollut kolmiportaisen tuen malli on selkiyttänyt lapsen tarvitseman tuen arviointia, järjestämistä ja prosessia, sekä yhtenäistänyt käsitteitä. Huoltajien ja henkilöstön välinen vuoropuhelu lapsen tarvitsemasta tuesta on helpottunut, kun kolmiportainen tuki on ollut käytössä sekä varhaiskasvatuksessa että esi- ja perusopetuksessa. Lakiehdotuksessa arvopohja tuen antamiselle on inkluusio. Inklusiivisuuden käsite on hyvin ja laajasti avattu luonnostekstin tavoitteissa (s.16–17). Lakiehdotuksessa painotetaan hyvin lapsen opinpolun ja tuen jatkumoa varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. Laissa tulee painottaa vahvemmin sitä, että myös tuen toteuttamistavat siirtyvät lapsen mukana hänen opinpolullaan. • Tuen suunnittelun ja toteuttamisen näkökulmasta lakiluonnoksessa on nostettu esiin keskeisiä näkökulmia: • Tuen tarpeen varhainen tunnistaminen ja tukitoimien toteuttaminen edellyttävät ammattitaitoista henkilöstöä. • Tuen toteuttaminen on jokaisen työntekijän vastuulla. • Henkilöstöllä on oltava mahdollisuus saada varhaiskasvatuksen erityisopettajan konsultaatiota. • Tukitoimet käynnistetään ja järjestetään heti, kun tuen tarve on havaittu. • Lapsen tukitoimien käynnistyminen ei edellytä diagnoosia. • Joustavuus on mahdollista tuen portailla liikuttaessa. • Monialainen ja joustava yhteistyö sekä huoltajien osallisuus ovat tärkeitä. • Lapsella on oikeus varhaiskasvatuksen erityisopettajan tukeen ja erityisopetukseen. • Tarvitaanko erityisestä tuesta hallinnollinen päätös? Estääkö tuen joustavuutta? Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma toimii arvioinnin välineenä, kun liikutaan tuen eri portailla. Tällöin ei tarvita erikseen pedagogista arviota ja selvitystä tuen toteuttamisen kirjauksia varten. • Kuntien on ensisijaisesti huolehdittava varhaiskasvatuksen henkilöstön osaamisesta tuen asioihin liittyen. Tällöin lisäresurssia ei aina välttämättä tarvita. Lakiin tulee määritellä mahdollisimman tarkasti tuen tarpeen arviointi ja tuen prosessit, sekä vastuut. Tuen järjestämisen sääntely tulee kirjata lakiin yksityisen varhaiskasvatuksen osalta niin, että se on yhdenmukaista kunnallisen palvelun kanssa. Julkisella ja yksityisellä palveluntuottajalla tulee olla yhtä kattavat, samantasoiset ja yhtä hyvät palvelut, jotta lasten ja perheiden tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuu, huolimatta siitä, kenen tuottamien varhaiskasvatuspalvelujen piirissä lapsi on. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa tulee avata luonnostekstissä olevia tavoitteita ja toimintatapoja.
      • Tampereen kaupunki, apulaispormestari Johanna Loukaskorpi, sivistyspalvelujen palvelualue
        Päivitetty:
        31.5.2021
        • Esityksessä ehdotetaan varhaiskasvatuslakia muutettavaksi lisäämällä lakiin uusi 3 a luku, jossa säädettäisiin lapsen oikeudesta varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen ja tuen toteutuksesta sekä tuen tarpeen arvioinnista, hallintopäätöksen tekemisestä sekä muutoksenhausta. Varhaiskasvatuksen tavoitteisiin lisättäisiin inklusiivisten periaatteiden noudattaminen. Lakimuutosten olisi tarkoitus tulla voimaan 1.8.2022. Lakiluonnoksessa esitetyt muutokset ovat selkeitä parannuksia voimassa olevaan varhaiskasvatuslakiin. Lakimuutokset liittyvät erityisesti tuen rakenteisiin ja tuen järjestämisen jäsennykseen. Ehdotus lapsen tuen porrastamisesta tehostettuun ja erityiseen tukeen on erittäin hyvä. Tämä rakenne on linjassa esi- ja perusopetuksen kanssa ja vahvistaa lapsen oikeutta saada tarvitsemaansa tukea. Lakiin tulisi kuitenkin selkeämmin määritellä tehostetun ja erityisen tuen sisältöä eli millaista tukea tulisi antaa tuen eri tasoilla. Tuen järjestämisen jäsentäminen pedagogisiin, hoidollisiin ja rakenteellisiin järjestelyihin selkeyttää tuen kokonaisuutta ja tuen muotojen määrittelyä sekä yhtenäistää kuntien ja toiminnan muiden tuottajien käytäntöjä. Lisäksi uudenlainen jäsennys selkeyttää lapselle kohdennettavia yksilöllisiä tukimuotoja. Lakiesitykseen ei ole riittävän selkeästi määritelty rakenteellisen tuen muotoja. Tällöin laki ei ohjaa yhtenevän rakenteen muodostumiseen ja toteutustapoihin eri kunnissa, mikä tulee heikentämään tuen järjestämisen tasa-arvoista toteutumista. Nykyisen voimassa olevan lainsäädännön tuen säädökset poikkeavat varhaiskasvatuksessa ja esi- ja perusopetuksessa toisistaan. Lakimuutoksen tavoitteena on luoda nykyistä yhtenevämpi ja vahvempi lainsäädännöllinen ja käsitteellinen jatkumo esi- ja perusopetukseen. Kannatamme tätä tavoitetta, koska tämä edistäisi lasten tasapuolista, yhdenvertaista kohtelua tuen osalta ja tukisi opinpolun jatkumoa. Tällä hetkellä kunnissa on käytössä toisistaan eriävät käsitteet ja tukimuodot. Yhtenäisten tuen muotojen ja toimintakäytäntöjen saavuttamiseksi pidämme näitä lakimuutoksia välttämättöminä ja oikeansuuntaisina. Luonnoksessa huomioidaan hyvin yhteiskunnassa yleistyvät tilanteet, kuten vuoroasuminen, joissa lapsi on useamman järjestäjän tai tuottajan järjestämässä varhaiskasvatuksessa. Lapsen saamaa tukea selkeyttää ja vahvistaa se, että erityisen tuen päätöksen osalta lapselle suunnattava tuki tulee suunnitella, toteuttaa ja arvioida yhteistyössä. Tämä varmistaa ja edistää huoltajien ja yhteistyökumppaneiden yhteistyötä. Vuoroasumistilanteissa tuki tulee suunnitella, toteuttaa ja arvioida yhteistyössä lapsen edun mukaisesti. Lapselle päätettävästä erityisestä tuesta molempien asuinkuntien tulee kuulla huoltajia ja tehdä hallintopäätökset erikseen. Lakiesityksen mukaan lapsen tuen tarpeen arviointiin voisivat osallistua lapsen kehitystä ja oppimista tukevat muut viranomaiset, asiantuntijat ja muut tarvittavat tahot, jolloin ehdotetaan, että sosiaali- ja terveysviranomaisten olisi osallistuttava arvioinnin tekemiseen varhaiskasvatuksen järjestäjien pyynnöstä. Tämä esitys on erittäin perusteltua ja kannatettavaa, koska tuen arviointi edellyttää usein myös sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten asiantuntemusta. On lapsen edun mukaista, että monialaisen yhteistyön linjaukset, kuten tietojen vaihtoon ja salassapitovelvollisuudesta poikkeamiseen liittyvät asiat, säilyvät laissa ennallaan. Lakiesityksessä ehdotetaan, että varhaiskasvatuksessa erityisestä tuesta tehdään päätös. Pidämme hyvänä, että muiden tuen tasojen osalta lakiesitys ei ota kantaa siihen, miten päätöksenteko tapahtuu. On hyvä, että kunnat ja palveluntuottajat voivat itse ratkaista, miten muiden tuen tasojen osalta tuen tehostamisesta ja tarvittavista lisäresursseista ratkaistaan. Lapsen etua, oikeusturvaa ja tuen toteuttamista varhaiskasvatuksessa selkeyttää myös se, että hallintopäätöksen tekemisestä ja järjestämisvastuusta suhteessa lapseen vastaa järjestämisvastuussa oleva kunta. Kun hallintopäätöksen prosessi on kunnan vastuulla, myös ohjaus ja valvonta päätöksen osalta on kunnan vastuulla. Laissa tulisi luonnosta tarkemmin kuvata yksityisen varhaiskasvatuksen tuottajan vastuuta tuen järjestämisestä, etenkin siinä tilanteessa, kun varhaiskasvatus ostetaan yksityisen hoidon tuella, jolloin kunnalle ei muodostu järjestämisvastuuta muuten kuin erityisen tuen päätöksen kautta. Varhaiskasvatuksen kontekstin huomioiminen on tärkeää lain valmistelussa. Esitetyssä lakiluonnoksessa kannatamme, että varhaiskasvatuksessa tuen suunnittelussa ja arvioinnissa käytetään lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa. Tällöin varhaiskasvatuksessa ei laadita lapselle erikseen pedagogista selvitystä ja lapsen pääasiallisena ja usein myös ainoana varhaiskasvatuksen asiakirjana säilyy varhaiskasvatussuunnitelma. Siten tuen vahvuuden muutokset, etenkin yleisestä tehostettuun eivät ole kiinni asiakirjoista, vaan muutoksia voidaan tehdä joustavasti ja lapsen tarpeen mukaan. Varhaiskasvatuksen tukea koskevassa selvityksessä (Heiskanen ym. 2021) nostettiin yhdeksi välttämättömäksi muutokseksi kehityksen ja oppimisen tuen toteutumisen kannalta lapsen tuen tiimin perustaminen varhaiskasvatusyksiköissä. Tätä asiaa ei kuitenkaan ole lakiluonnoksessa mainittu, eikä laki tällaisenaan edellytä tuen tiimin perustamista. Kehityksen ja oppimisen tuen johtamisesta lakiluonnos ei kerro mitään. Tällöin vastuukysymykset lapsen tuen toteutumisen osalta jäävät auki. Kuka vastaa siitä, että lapselle suunniteltu tuki toteutuu? On selvää, että varhaiskasvatuksen opettaja vastaa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmasta ja sen arvioimisesta. Lisäksi kukin ammattilainen vastaa suunnitelman toteuttamisesta lapsen ja varhaiskasvatusryhmän arjessa. Epäselvissä tilanteissa lakiluonnos ei määrittele riittävästi lapsen edun toteutumista, vrt. perusopetuslakiin kirjatut lapsen oikeudet ja rehtorin vastuut. Pykäläkohtaiset kommentit/muutostoiveet Lakiluonnoksen 3 a luvussa, pykälässä 15 a mainitaan: ”Jos 2 momentissa tarkoitettu tuki ei ole riittävää tai lapsi tarvitsee tukea vammasta tai sairaudesta, kehityksen viivästymisestä tai muusta lapsen oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta johtuen, on annettava yksilöllisesti suunniteltua erityistä tukea.” Luonnoksen ilmaus on liian väljä ja lavea. Tämä voi johtaa suureen määrään lapsen edun kannalta tarpeettomia erityisen tuen päätöksiä. Oppimisen ja kehityksen tuen tarpeita on monenlaisia, eivätkä ne kaikki edellytä erityistä tukea. Ehdotus muutokseksi: ”…tai muusta, merkittävästi toimintakykyä alentavasta lapsen oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta johtuen…” Lakiluonnoksen 3 a luvussa, pykälässä 15 b mainitaan: ”Lapselle annettava tuki voi sisältää lapsen tarvitsemia pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa konsultaatiota ja opetusta, varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiä tulkitsemis- ja avustamispalveluja tai apuvälineiden käyttöä.” Varhaiskasvatuksen kaikki toiminta pedagogista, joten myös lapselle annettavan tuen tulee välttämättä sisältää pedagogisia ratkaisuja. Ehdotus muutokseksi: ”Lapselle annettavan tuen tulee sisältää pedagogisia järjestelyjä ja niiden lisäksi se voi sisältää myös rakenteellisia ja hoidollisia järjestelyjä, kuten…” Tarvitaan tarkempi määrittely siitä, mihin lapsella on oikeus kullakin tuen portaalla, jotta tasa-arvoinen tuen toteuttaminen ja arviointi on mahdollista. Lapsen tuen toteuttamiseen osallistuvat kaikki lapsen kanssa toimivat ammattilaiset ja tuen toteuttamisen tulee tapahtua ensisijaisesti osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa eli inklusiivisten periaatteiden mukaisesti. Erityisopetuksesta vastaa varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Lakiluonnoksen 3 a luvussa, pykälässä 15 c mainitaan: ”Varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden ja niiden toteuttamisen arviointiin tarpeen mukaan. Ehdotus muutokseksi: ”Varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden ja niiden toteuttamisen arviointiin.” Näin varmistetaan tuen suunnitelmallisuus ja oikeanlaiset pedagogiset ratkaisut. Tämä lisää lasten tasa-arvoista tuen saamista. Lakiluonnoksen 3 a luvussa, pykälässä 15 d mainitaan: ”Päätös tehdään 15 a §:n 3 momentin mukaisesta tuesta. Päätöksessä on mainittava 15 b §:n mukaiset tuen muodot ja tukipalvelut.” Ehdotus lisäykseksi: ”Erityisen tuen muotoihin tulee aina sisältyä erityisopettajan opetusta.” Lakiluonnoksen perusteella jää myös epäselväksi, onko lapsella oikeus saada tukea, mikäli huoltaja kieltää tuen antamisen. Jos on, tulee laissa määritellä, mitä tuen muotoja ja tukipalveluita oikeus koskee, vrt. perusopetuslakiin kirjattu lapsen oikeus tukiopetukseen ja osa-aikaiseen erityisopetukseen. Lakiluonnoksen pykälässä 23 mainitaan: ”Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan on kirjattava tavoitteet lapsen varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevalla tavalla sekä toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi. Lisäksi suunnitelmaan kirjataan lapsen tuen toteuttaminen 15 b §:n mukaisesti. - - - Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista ja tarkoituksenmukaisuutta on arvioitava, ja suunnitelma on tarkistettava vähintään kerran vuodessa. Tätä useammin se on tarkistettava, jos lapsen tarpeet sitä edellyttävät.” Ehdotus: Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattava tuen vaikuttavuuden ja toteutuneiden tukitoimien arviointi tulee lisätä lakiluonnokseen. Tuen vaikuttavuuden arviointi vahvistaa pedagogista näkökulmaa lapsen (tehostetun ja erityisen) tuen järjestämisessä. Tuen järjestämisen alkuvaiheessa painottuu hyvin suunniteltu ja toteutettu, laadukas varhaiskasvatuksen pedagoginen toiminta, jonka laatua/vaikuttavuutta tulee myös arvioida. Lakiluonnoksen pykälässä 35 mainitaan: ”Jos päiväkodissa on yksi tai useampi vammainen tai 15 a §:n 2 tai 3 momentin mukaisen tuen tarpeessa oleva lapsi, on tämä otettava huomioon lasten taikka 1 momentissa tarkoitettujen henkilöitten lukumäärässä. Avustajaa ei lueta 1 momentissa tarkoitettuun mitoitukseen.” Tällaisenaan kirjaus ei ohjaa sitä, miten päiväkotiryhmän lapsimäärässä tai henkilöstön määrässä otetaan huomioon tukea tarvitsevien lasten määrä. Varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrästä ei myöskään ole mainintaa. Nykylain sanamuoto siitä, että kunnan käytettävissä on oltava varhaiskasvatuksessa esiintyvää tarvetta vastaavasti varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluja, on riittämätön. Miten tarve määritellään? Erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla tulee olla oikeus erityisopettajan antamaan opetukseen ja vähintään tämä tulee huomioida varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrässä ja/tai erityisopettajien toimenkuvassa. Kun mitään määritelmiä ei ole, on maanlaajuinen vaihtelu todella suurta. Varhaiskasvatuksen tukea koskevan selvityksen mukaan (Heiskanen ym. 2021) eri kunnissa on yhtä varhaiskasvatusopettajaa kohden 0–3000 lasta. Vaihtelu määrän osalta on liian kirjavaa. Lausunnon keskeinen sisältö: Lakimuutoksen tavoitteena on luoda nykyistä vahvempi ja yhtenevämpi lainsäädännöllinen, käsitteellinen ja rakenteellinen tuki varhaiskasvatukseen ja jatkumo esi- ja perusopetukseen. Pidämme tätä tavoitetta erittäin tärkeänä. Varhaiskasvatuslaki tulee kirjata vähintään samalla tarkkuudella kuin perusopetuslaki, mikäli lapsen oikeutta saada tukea sekä lapsen saaman tuen jatkumoa halutaan kehittää paremmaksi ja valtakunnallisesti yhtenevämmäksi. Lapsen edun ensisijaisuus ja inklusiivisen toimintakulttuurin periaatteet tulee saada laissa paremmin ja selkeämmin näkyviin. Varhaiskasvatuksen kontekstin huomioiminen on tärkeää. Esitetyssä lakiluonnoksessa kannatamme, että varhaiskasvatuksessa tuen suunnittelussa ja arvioinnissa käytetään lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa perusopetuksen pedagogisten asiakirjojen sijaan. Tällöin varhaiskasvatuksessa ei laadita lapselle erikseen pedagogista selvitystä. Laki velvoittaa jatkossa kaikkia, sekä kunnallisia että yksityisiä, varhaiskasvatuksen järjestäjiä ja siten nostaa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden astetta sekä lisää varhaiskasvatuksen ammattilaisten yhteisiä toimintakäytäntöjä. Tämä on tärkeää inklusiivisuuden periaatteiden edistämiseksi. Lakiesitys lisää kuntien velvoitteita yksityisen varhaiskasvatuksen osalta, koska erityisen tuen päätöksestä vastaa lapsen varhaiskasvatuksen järjestämisestä vastuussa oleva kunta. Tämä lisää kunnissa resurssitarvetta yksityisen varhaiskasvatuksen ohjauksen, konsultoinnin ja erityisen tuen päätösvalmistelun sekä mahdollisten muutoksenhaun osalta. Lakimuutokseen sisältyy taloudellisia ja toiminnan järjestämiseen liittyviä riskejä. Lakimuutoksen valmistelun yhteydessä on arvioitu taloudellisia vaikutuksia. Perustelut eivät ole kattavia ja muutoksesta aiheutuvien lisäkustannusten arviointiin sekä laskentaan tulisi osallistaa kuntia ja tehdä sitä yhteistyössä kuntien kanssa. Pidämme merkittävänä riskitekijänä sitä, että lisäkustannusten arviot ovat alimitoitettuja. Hallitus on sitoutunut kompensoimaan kunnille täysimääräisesti uusista tehtävistä aiheutuvat kustannukset. Lisäksi tuen rakenteelliset muutokset haastavat kuntia pätevän henkilöstön saatavuuden osalta. Koulutetuista varhaiskasvatuksen erityisopettajista on pulaa. Tämä edellyttäisi erityisopettajien koulutusmäärien lisäystä. Ehdotus lapsen tuen porrastamisesta tehostettuun ja erityiseen tukeen on erittäin hyvä, kuten myös tuen järjestämisen jäsentäminen pedagogisiin, hoidollisiin ja rakenteellisiin järjestelyihin. Näiden järjestelyjen toteuttamiseksi tarvitaan täsmällistä lainsäädännöllistä ohjausta tukea tarvitsevien lasten vaikutuksesta varhaiskasvatuksen ryhmäkokoon, henkilöstömitoitukseen ja tuen muodoista eri tuen portailla, jotta järjestämisvastuussa olevat kunnat pystyvät toimimaan mahdollisimman samansuuntaisesti. Tarkempi tuen rakenteen ja henkilöstömitoituksen määrittely laissa antaisi kunnille keinoja vähentää alueellista eriarvoisuutta ja vähentää hyvinvointieroja. Tällaisenaan lakiluonnos ei vielä poista nykyisiä kuntien välisiä eroja tuen järjestämisen tavoissa, eikä varmista lapsen oikeutta saada tarvitsemaansa tukea riippumatta siitä, missä kunnassa hän asuu. Ilman täsmennyksiä laki ei tällaisenaan juurikaan muuttaisi tuen järjestelyjen ja toteuttamisen nykykäytäntöjä.
      • SAK ry, Työ ja turva -osasto/Tuuli Glantz
        Päivitetty:
        28.5.2021
        • VN/480/2021 Lausuntopyyntö hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta Opetus- ja kulttuuriministeriö pyytää lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta. Hallituksen esitys liittyy hallitusohjelman kirjaukseen, jonka mukaan varhaiskasvatukseen kehitetään kolmiportaisen tuen malli. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi varhaiskasvatuslakia siten, että siinä säädettäisiin varhaiskasvatuksessa olevan lapsen oikeudesta tarvitsemaansa tukeen sekä varhaiskasvatuksessa annettavan tuen rakenteesta. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK lausuu asiasta seuraavaa: Ehdotus on tärkeä mutta sille on varattava riittävät resurssit Ehdotuksen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa lapsen lakisääteistä oikeutta tarvitsemaansa tukeen. Nykyisin useat paikalliset vaihtelevat käytännöt ovat aiheuttaneet sen, että lasten oikeus tukeen ei ole toteutunut tasavertaisesti. Lisäksi ehdotuksella tavoitellaan vahvempaa lainsäädännöllistä jatkumoa varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. SAK näkee ehdotuksen tavoitteet erittäin tärkeinä edistää osana pääministeri Marinin hallitusohjelmaa. On tärkeää varmistaa, että jokaisella lapsella on yhtäläiset mahdollisuudet saada tarvitsemaansa tukea. Ehdotuksen toteutuessa on kuitenkin varmistettava lasten tarvittavan tuen oikea-aikaisuus sekä saatavuus. Oikea-aikaisella tuella edistetään lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Jo varhaiskasvatuksessa saatu tuki voi ehkäistä lapsen ongelmien kasvamista sekä syrjäytymistä. Esityksessä ei ehdoteta uusien tukimuotojen luomista, vaan tuettaisiin nykyisinkin käytössä olevien keinojen suunnitelmallisempaa käyttämistä. Ehdotuksilla pyritään selkeyttämään varhaiskasvatuksen järjestäjän vastuuta tukitoimien järjestämisessä. Jotta tukitoimet lasten tuen takaamiseksi voidaan järjestää, palveluiden saatavuus on varmistettava oikealla henkilöstömäärällä, mikä tarkoittaa monissa kunnissa lisähenkilöstön palkkausta. SAK:n mukaan on huomioitava se, että jotta varhaiskasvatusyksiköissä voidaan ottaa vastaan erityistä tukea tarvitseva lapsi, varhaiskasvatuksen työntekijöillä on samalla oltava riittävät resurssit antaa huomiota myös muille lapsille. Varhaiskasvatuksen työntekijöiden osaamisesta ja riittävyydestä on pidettävä huolta. Samalla on syytä harkita henkilöstön lisäkoulutuksen ja resurssoinnin ulottamista ryhmäavustajiin ja lastenhoitajiin ottaen huomioon henkilöstön riittävyyden sekä lapsiryhmien koon tukea tarvitsevien lasten ryhmissä. SAK huomauttaa myös, että jo nyt varhaiskasvatuksen ammattilaisten kuormitus on suurta ja alueittain ammattilaisia on vaikea saada avoimiin työtehtäviin. On ensisijaisen tärkeää, että nyt ja jatkossa huolehditaan varhaiskasvatushenkilöstön tukemisesta ja jaksamisesta. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
      • Harjulan setlementti ry/Tukikeskus Valopilkku, Kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontakeskus Valopilkku ja Harjulan setlementti ry., Lahti.
        Päivitetty:
        25.5.2021
        • Hallituksen esitys lupaa toteutuessaan paljon hyviä muutoksia, jotka turvaavat lapsen oikeuden turvalliseen varhaiskasvatuksen kasvuympäristöön. Varhaiskasvatuksen henkilökunta tarvitsee kuitenkin jo perusopinnoissaan lisää koulutusta kiusaamisilmiöstä ja lasten yksinäisyydestä. Kiusaamiselle alttiit riskiryhmät (esim. lapsi, joka tarvitsee tukea sosiaalisissa taidoissa tai ryhmään liittymisessä) voidaan tunnistaa jo varhaiskasvatuksessa; oikea-aikaisella ja riittävällä tuella voidaan tässä vaiheessa tehokkaasti pysäyttää kiusaamisen pitkittyminen ja syrjäytymiskehitys. Nyt suunniteltu riittävän vahva tuki varhaiskasvatuksessa toimii ainoastaan, jos varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on tarvittava koulutus traumainformoidusta kohtaamisesta, kiusaamisesta ilmiönä ja kiusaamisen tunnistamisessa sekä toimivat työkalut siihen puuttumiseen. Sen sijaan että aikuisten asenne on, että lapsi ”nyt vain on sellainen”, pitäisi henkilökunnan reagoida lapsen tuen tarpeeseen välittömästi ja tarjota lapselle riittävä tuki ryhmään pääsemisen ja siihen kuulumisen mahdollistamiseksi. Henkilökunnan ammattitaito ja lapsen käyttäytymisen todellisten syiden tunnistaminen ovat avainasemassa lapsen tuen tarpeen toteutumisessa. Tällä hetkellä monet lapset jäävät ilman riittävää tukea, koska oireilu ymmärretään huonoksi käytökseksi ja lasta rangaistaan siitä sen sijaan, että huomioitaisiin lapsen kokema stressi ja kuormitus ja niiden vaikutus käyttäytymiseen.
      • Lieksan kaupunki
        Päivitetty:
        25.5.2021
        • Lieksan kaupunginhallitus 24.5.2021 § 156 Hallituksen esityksen sisältö vahvistaa lapsen yhtenäisen varhaiskasvatus- ja koulupolun toteutumista sekä toiminnallisen jatkumon että lainsäädännön näkökulmasta. Kolmiportaisen tuen mallia on jo käytännössä toteutettu varhaiskasvatuksessa, mutta varhaiskasvatuslakiin tehtävät muutokset, joissa tuodaan esille lapsen oikeus tarvitsemaansa tukeen ja varhaiskasvatuksessa annettavan tuen rakenne vahvistavat varhaiskasvatuksen laatua ja parantavat kasvatuksellisen tasa-arvon toteutumista Suomessa. Esitys on myönteinen myös varhaisen tuen toteutumisen ja lapsen kehityksen ja kasvun tukemisen näkökulmasta. Kunnille tuleva uusi velvoite erityisen tuen antamiseen liittyvän hallinnollisen päätöksen tekemisestä yhtenäistää varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen käytäntöjä, ja parantaa lasten ja lasten vanhempien oikeusturvaa päätökseen sisältyvän muutoksenhaku-mahdollisuuden kautta. Esitys lisää varhaiskasvatuksen järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia kunnissa. Tuen järjestäminen päivitettyjen kriteereiden mukaisesti tarkoittaa käytännössä sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajien että avustavan henkilökunnan määrän lisäämistä. Myös hallinnollisten päätösten tekeminen lisää kuntien kustannuksia siihen käytettävän työajan myötä. Lakimuutos astuu esityksen mukaisesti voimaan 1.8.2022. Lisätehtävän hoitamiseen budjetoidaan kyseisen vuoden ajalle 6,250 miljoonaa euroa peruspalveluiden valtionosuuksia sekä yhteensä 8,750 miljoonaa euroa OKM:n kautta myönnettäviä avustuksia. Kalenterivuodelle 2023 uuden velvoitteen hoitamiseen on budjetoitu sama kokonaissumma,15 miljoonaa euroa, joka tulee kuntiin pelkästään peruspalveluiden valtionosuuden kautta, ja pysynee samassa kokoluokassa jatkossakin. Koko maata kattavaa muutosta ajatellen summa on varsin pieni, mikä johtuu siitä, että lain vaikutusten arvioinnissa lisähenkilöstön määrä on arvioitu liian alhaiseksi. Valtion tulee korvata muutoksesta kunnille aiheutuvat todelliset kustannukset täysimääräisesti, joten kunnille aiheutuvia kustannuksia tulee seurata vuosittain, ja tehdä valtion-osuuksiin tarvittavat korjaukset kustannusten mukaisina. Laadukkaan kasvamisen tukeen liittyvän palvelukokonaisuuden toteuttaminen varhaiskasvatuksessa edellyttää riittävää määrää ammattitaitoista henkilökuntaa. Tällä hetkellä Suomessa on vakava pula erityisesti varhaiskasvatuksen erityisopettajista, mutta myös varhaiskasvatuksen opettajista. Lakimuutoksen myötä kummankin opettajaryhmän tarve kasvaa, joten koulutuksen aloituspaikkojen määrää tulee lisätä viipymättä. Lakimuutoksen voimaantulon aikataulu 1.8.2022 on edellä olevaan ammattitaitoisen henkilöstön saatavuuteen verrattuna liian kireä. Lain voimaantulon ajoituksessa tulisi huomioida paremmin ammattitaitoisen henkilöstön saatavuuteen liittyvä tilanne ja toteuttaa lain voimaantulo sellaisella aikataululla, että ammatti-taitoisen henkilöstön saatavuus mahdollistaa kunnille lain sisältämien velvoitteiden laadukkaan toteuttamisen.