• Lausunnonantajia: 5
    Lausunnonantajan lausunto
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Oulun yliopisto
        Päivitetty:
        10.11.2021
        • Kiitämme mahdollisuudesta lausua otsikon mukaisesta asetusluonnoksesta. Lausunnon yhteisen alkuosan ovat valmistelleet viiden yliopiston professorit, jotka muodostavat työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallisen koordinaatioryhmän. Lausunnon lopussa esitämme huomiot Oulun yliopiston kannalta. Taustaa ja tarve Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta on tuettu vuodesta 2005 alkaen erillislainsäädännöllä, ja laki on 1.1.2020 alkaen voimassa toistaiseksi (ns. Rahoituslaki 1109/2019). Vuosittain annettavalla STM:n asetuksella säädetään määrärahan kohdentamisesta, hakemisesta ja sen käyttämiseen liittyvien selvitysten antamisesta. Muista erikoisaloista poiketen työterveyshuollon henkilöstön pätevyysvaatimuksista on säädetty Valtioneuvoston asetuksella (VnA 708/2013). Lääkärin perustutkinto ei pätevöitä tehtäviin, vaan päätoimisesti (yli 20 tuntia viikossa) työterveyshuollossa työskentelevältä lääkäriltä edellytetään alan erikoislääkärin koulutusta tai vähintään erikoistuvan lääkärin statusta. Rahoituslain turvin on luotu toimiva ja tehokas koulutusjärjestelmä viiden yliopiston, koulutuspaikkojen sekä Työterveyslaitoksen yhteistyönä. Ulkoisen arvioinnin (STM Raportteja 2015:11) mukaan työterveyshuollon erikoislääkärikoulutus edustaa kehittynyttä toimintamallia. Vaikean erikoislääkärivajeen korjaamisessa on edistytty, kun valmistuvien määrä on saatu aiemmasta 20–25/vuosi tasolle 40–50/vuosi. Asetuksen mukaisen pätevyystason korjaaminen on kuitenkin kesken ja alan erikoislääkärien eläköityminen kiihtyy. Erikoislääkärikoulutuksen tarveselvityksen (STM Raportteja 2016:57) mukaan vuoteen 2030 asti tarvitaan 44 uutta työterveyshuollon erikoislääkäriä vuosittain, eli rahoituslaissakin tavoitteeksi asetettu koulutusvolyymi, jotta maassamme olisi vuonna 2030 noin 1000 työterveyshuollon erikoislääkäriä, yksi noin 2500 työvoimaan kuuluvaa kohden. Tämä määrä on katsottu tarpeelliseksi työkyvyn ja työurien tukemisen tarpeisiin riippumatta siitä, millainen palvelujärjestelmä SOTE-uudistuksen tuloksena meille syntyy. Viime vuosien lainsäädännössä on merkittävästi lisätty työterveyslääkäreiden tehtäviä työkyvyttömyyden arvioinnissa sekä kuntoutuksen ja hoidon koordinaatiossa. Säädöspohjaisia tehtäviä on laajennettu myös työllistymiskyvyn tukemiseen. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutus varmistaa työurien tukemisessa tarpeelliset erityisosaamiset. Koulutusjärjestelmän valtakunnallisuus tukee koko alan kehittämistä. Valtioneuvoston Työterveys 2025 -periaatepäätöksessä tavoitellaan työterveyshuollon osaamisen hyödyntämistä myös työttömien työkyvyn tukemisessa (STM Raportteja 2017:11). SOTE-uudistuksen alueellisissa valmisteluprojekteissa rakennetaan malleja työterveyslääkäreiden osaamisen hyödyntämisestä työelämän ulkopuolella olevien työkyvyn arviointiin. Valtionvarainministeriön rahoittamassa TYÖOTE-hankkeessa (2020–2023) rakennetaan valtakunnallisesti koko terveyspalvelujärjestelmän työnjakoa muokkaavia erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon yhteistyökäytäntöjä. Tavoite on keskittää hoitojaksojen jälkeisiä työkyvyn arvioinnin ja työhön paluun tuen tehtäviä työterveyshuollon hoidettavaksi. Tämä tulee väistämättä lisäämään työterveyslääkäreiden tehtäviä olennaisesti. Käynnissä on merkittäviä julkisesti rahoitettuja hankkeita työterveyshuollon, perusterveydenhuollon ja kuntoutuksen yhteistyön tiivistämiseksi (esim. TYKYTUO, KUURA). Uudistuvalla työnjaolla tavoitellaan työterveyshuollon entistä parempaa tukea terveydenhuollon kokonaisuuden, yksilöiden työurien ja kansantalouden kestävyyden tueksi. Järjestelyjen edellyttämä työterveyslääkäreiden osaaminen ja koulutusmäärät on vastaavasti turvattava. Koulutuksen muutoksista Kaikkien alojen erikoislääkärikoulutuksen uudistamistyö etenee STM:n johdolla kohti parempaa kytkentää palvelujärjestelmän tarpeisiin sekä parempaa laatua osaamisperustaisuuden lähtökohdasta (STM asetus 55/2020). Osaamisperustaisuudessa koulutukseen käytetty aika ei ratkaise valmistumista, vaan osaamisen edistyminen on käytännössä osoitettava. Uudistus edellyttää työterveyshuollon erikoisalalla entistä tiiviimpää yhteistyötä koulutusta antavien yliopistojen ja niiden hyväksymien, eri puolilla maata toimivien koulutuspaikkojen välillä. Osaamistavoitteiden saavuttamisen arviointi suurella yli 900 erikoistujan erikoisalalla ei voi toteutua pelkästään yliopistojen kampuksilla, vaan kentän koulutuspaikkojen ja kouluttajalääkäreiden verkoston toteuttamana yliopistojen ohjauksessa. Läpinäkyvät ja tasapuoliset käytännöt edellyttävät jatkossa nykyistä tiiviimmin yliopistojen aktiivista tukea koulutuspaikoille ja koulutuksen koordinointia. STM:n asetuksen 55/2020 mukaisesti myös työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen opetussuunnitelma (OPS 2020-) on uudistettu täsmentäen koulutusjakso- ja toimintokohtaisia osaamistavoitteita sekä ohjauksen ja arvioinnin toimintatavat. Näiden vuoksi koulutus työterveyshuollossa kouluttajalääkäreiden ohjauksessa on pidentynyt kattamaan sekä 6 kuukauden koejakson että 24 kuukauden työterveyshuoltojakson. Koulutusjaksoja kliinisillä aloilla on lyhennetty ja mukaan on lisätty joustava täydentävä koulutusjakso. Työterveyslaitosjakso alan yliopistosairaalajaksoa vastaten jatkuu 6 kuukauden pituisena. Työkyvyn arviointi- ja kuntoutusjakso on edelleen 6 kuukauden pituinen ja sen sisältöjä ja rakenteita kehitetään entistä tiiviimmin työterveyshuoltoon linkittyvin järjestelyin. Asetusluonnoksesta yleisesti Lausuttavana oleva asetusluonnos vuodelle 2022 sisältää muutoksia edelliseen STM asetukseen 1170/2020 vuodelle 2021. Rakenne on entinen. Avustus ohjautuisi koulutusjärjestelmän yhteistyön mukaisesti kolmen tahon toimijoille (yliopistot, Työterveyslaitos ja yliopistojen hyväksymät koulutuspaikat). Kokonaissumma 2,9 miljoonaa euroa ja sen sisällä Työterveyslaitoksen osuus säilyisivät ennallaan. Sen sijaan yliopistojen osuutta vähennettäisiin yhteensä 50 000 euroa (yhteensä 10 000 euroa kliinisen opettajan tai yliopisto-opettajan avustuksesta ja 40 000 euroa yliopistojen yhteisen virtuaaliyliopiston avustuksesta) ja koulutuspaikkojen osuutta nostettaisiin 50 000 euroa. Katsomme, että ehdotettu leikkaus yliopistojen avustuksessa merkittävästi vaarantaa yliopistojen toimintaedellytyksiä tuottaa lain hengessä palvelujärjestelmän käyttöön tarvittava määrä erikoislääkäreitä. Katsomme, että yliopistojen osuuteen kohdistuu pikemminkin nousupainetta, kun yliopistojen tehtäväkenttä osaamisperustaisessa koulutuksessa tulee nykyisestä kasvamaan. Ymmärrämme toki, että samasta syystä myös koulutuspaikkojen avustusosuutta tulee lisätä. Katsomme, että myös Työterveyslaitos on erikoislääkärikoulutuksessa tärkeä toimija ja sen toimintaedellytykset tulee turvata. Esityksemme: Kun Rahoituslaki kohdistuu sekä terveydenhuollon kokonaisuutta että työuria tukevaan ja siten strategisen tärkeään erikoislääkärikoulutuksen osa-alueeseen, aivan keskeistä olisi kasvattaa avustuksen kokonaissummaa nykyisestä 2.9. miljoonasta merkittävästi. Mikäli vuonna 2022 kuitenkin olisi pakko pitää nyt luonnoksessa esitetty kokonaissumma, tulisi vähintäänkin huolehtia kaikin keinoin asetuksen muotoilemisesta siten, että yliopistoille osoitettavan avustuksen täysimääräistä hyödyntämistä ei estetä avustuksen momenttien sanamuodolla. Yliopistoille esitetystä avustuksesta (2§) Yliopistoissa tarvitaan välttämättä kliininen opettaja työterveyshuollon erikoislääkärikoulutukseen professorin työpariksi. Toiseksi suurimman erikoistumisalan (900 erikoistujaa, 300 kouluttajalääkäriä, 200 koulutuspaikkasopimusta) koulutuksen sisältöjen johtaminen ja osaamisperustaisen koulutuksen koordinointi ei voi onnistua yksin professorien voimin. Alan opettajaresurssit on onnistuttu turvaamaan ainoastaan erillislain avulla, nekin alimitoitetusti suhteessa koulutuksen laajuuteen. Ainoastaan tiivis valtakunnallinen yhteistyö yhteisen virtuaaliyliopiston tuella ja toimivat työnjaot yli yliopistorajojen ovat mahdollistaneet koulutuksen nykyvolyymeillä, kunnianhimoisella yhteistyöllä jopa hyvin. Rahoituslain avustus on yliopistoille erittäin tärkeä. Sen pohjalta annetun asetuksen 2§ 1. momentin perinteisessä muotoilussa on kuitenkin seuraava ongelma. Akateemisesti pätevän kliinisen opettajan (dosentti ja erikois-lääkäri) palkka- ja muut vuosikustannukset olisivat tasolla 81.000 euroa, mihin varautumisen asetus on aiemmin mahdollistanut asianmukaisesti. Valitettavasti erikoisalalla vallitsevan henkilöstön kilpailutilanteen takia yliopistoihin on ollut vaikea rekrytoida mainitun pätevyyden omaavia kliinisiä opettajia. Akateemisesti alempitasoisten, koulutustehtäviin pätevien tohtori- ja erikoislääkäritason kliinisten ja yliopisto-opettajien alemman palkkatason vuoksi yliopistot eivät valitettavasti ole täysimääräisesti voineet käyttää niille kohdennettua avustusta, koska avustussumman puitteissakaan 1. momentin muotoilu ei ole mahdollistanut avustuksen käyttämistä yli 100 % kliinisen opettajan tai 3. momentin muun koulutuksen kustannuksiin. Kuitenkin tehtäviä on ollut runsaasti, niitä on jouduttu priorisoimaan ja karsimaan, ja avustuksen käyttämisestä em. resursseihin olisi ollut iso apu erillisrahoituslain tarkoituksia vastaavassa työssä. Siirtyminen STM asetuksen 55/2020 edellyttämään osaamisperustaisuuteen tulee kuvatusti lisäämään yliopistojen tehtäviä ja kliinisten opettajien avustuksen leikkaus on vastakkainen kehityskulku. Siksi nyt on vähintään varmistettava, että yliopistoille kohdennettu avustus voidaan täysimääräisesti käyttää. Asetusluonnoksessa 2§:n 3.momentille esitetty yliopistojen yhteisen virtuaaliyliopiston avustuksen leikkaaminen 40 000 eurolla vaikeuttaa yliopistojen toimintaa erityisen merkittävästi vallitsevassa ja kasvavassa työtilanteessa. Tällä avustuksella huolehditaan valtakunnallisesta kouluttajalääkärien koulutuksesta, jonka ylläpitäminen ja tiivistäminen osaamisperustaisuutta tukemaan on täysin välttämätöntä koulutuspaikkaverkoston tasalaatuisuuden ja arviointien yhdenvertaisuuden varmistamiseksi. Lisäksi tämän momentin avustuksella huolehditaan työterveyshuollon erikoisalan koulutuksen sisällöstä ja kattavuudesta koko maan terveydenhuoltoa ja työelämää palvelevassa koulutuspaikkaverkostossa tasapuolisesti ja valtakunnallisesti. Virtuaaliyliopisto on korvaamattoman tärkeä alusta, joka mahdollistaa minimihenkilöstöltä maksimituloksen tuottamisen. Avustuksen yliopistojen osuuden leikkaus luo väärän signaalin valtakunnalliselle koulutusverkostolle. Jos yliopistojen kokonaisavustusta v. 2022 leikataan, tulee vähintään varmistaa, että 1. momentissa kullekin yliopistolle osoitetusta 79 000 euron avustussummasta kliinisen tai yliopisto-opettajan palkkaukseen mahdollisesti käyttämättä jääneet varat voidaan yliopistoissa käyttää 3.momentissa kohdennetun muun erikoislääkärikoulutuksen ja yhteisen virtuaaliyliopiston kustannuksiin yliopistojen sisäisin järjestelyin. Esityksemme: Yliopistoille kohdennetun avustuksen täysimääräistä käyttöä vaikeuttava epäkohta tulee korjata asetukseen seuraavasti: Mikäli yhden kliinisen opettajan tai yliopisto-opettajan palkka- ja muut kustannukset eivät tule käytetyksi täysimääräisesti avustussumman puitteissa, ko. yliopisto voi käyttää ylijäävää osuutta yliopistojen yhteisestä virtuaaliylipistosta tai muusta erikoislääkärikoulutuksesta aiheutuviin kustannuksiinsa. Avustuksesta yksityisille terveyspalvelujen tuottajille ja työnantajan ylläpitämille terveysasemille (4§) Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallinen koordinaatioryhmä on keväällä 2021 uudistanut valtakunnalliset koulutuspaikkasopimukset ja samalla sopinut, että kliinisen koulutusjakson suorittaminen kuntoutuslaitoksessa ei enää kuulu koulutuspaikkasopimusten piiriin. Esitämme, että 4. momentin muotoilu korjataan vastaamaan professorikunnan linjauksia koulutuspaikoista seuraavaan muotoon: ”….yliopiston hyväksymän koulutusohjelman mukaiselta koejaksolta, työterveyshuoltojaksolta sekä työkyvyn arviointi- ja kuntoutusjaksolta.” Oulun yliopiston kannalta Oulun yliopistossa erikoistuu työterveyshuoltoon noin 130 lääkäriä, aloittaneita on viime vuosina ollut 5–19 ja valmistuneita keskimäärin 6,4. Heitä kouluttaa laajalla alueella Kokkolasta ylimpään Lappiin 20 koulutuspaikkasopimuksen puitteissa yli 40 kouluttajalääkäriä, joiden toimintaa oppiala koordinoi ja tukee aktiivisesti. Yhteinen työterveyshuollon virtuaaliyliopisto on tässä maastossa keskeisen tärkeä. Oulun yliopiston työterveyshuollon oppialan toiminnalle Rahoituslain ja asetuksen mukainen avustus kliinisen opettajan ja virtuaaliyliopiston suunnittelijan palkkaamiseen on täysin välttämätön edellytys. Oulun yliopisto puoltaa ja pitää tärkeänä STM:n asetuksen säätämistä vuodelle 2022 työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen toteutumisen turvaamiseksi. Esitämme asetusluonnokseen yllä vahvennetulla merkittyjä muutoksia työterveyshuollon professorien yhteisen valmistelun linjassa: - avustuksen kokonaissumman kasvattamista - yliopistoille 2§:ssä kohdennetun avustuksen täysimääräistä käyttöä vaikeuttavan epäkohdan korjaamista siten, että avustussumman puitteissa yliopisto voisi käyttää kliinisen opettajan 1. momentilta mahdollisesti ylijäävää osuutta 3. momentilla yliopistojen yhteisestä virtuaaliylipistosta tai muusta erikoislääkärikoulutuksesta aiheutuviin kustannuksiinsa - korjausta jaksojen korvattavuuteen linjassa koulutuspaikkasopimuksiin. Oulussa 10.11.2021 Oulun yliopisto
      • Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, allekirjoitukset: Dekaani Risto Renkonen ja työterveyshuollon professori Kari Reijula
        Päivitetty:
        10.11.2021
        • Asia: Helsingin yliopiston lausunto luonnoksesta sosiaali- ja terveysministeriön asetukseksi työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen kustannuksiin valtion varoista vuonna 2022 myönnettävästä avustuksesta Kiitämme mahdollisuudesta lausua otsikon mukaisesta asetusluonnoksesta. Lausunnon yhteisen alku-osan ovat valmistelleet viiden yliopiston professorit, jotka muodostavat työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallisen koordinaatioryhmän. Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiede-kunta puoltaa erikoisalan yhteistä valtakunnallista näkemystä. Lausunnon lopussa esitämme Helsingin yliopiston huomiot lausuntoon liittyen. Tausta ja tarve Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta on tuettu vuodesta 2005 alkaen erillislainsäädännöllä, joka on 1.1.2020 alkaen voimassa toistaiseksi (ns. Rahoituslaki 1109/2019). Vuosittain annettavalla STM:n asetuksella säädetään määrärahan kohdentamisesta, hakemisesta ja sen käyttämiseen liittyvien selvitysten antamisesta. Muista erikoisaloista poiketen työterveyshuollon henkilöstön pätevyysvaatimuksista on säädetty Valtioneuvoston asetuksella (VnA 708/2013). Lääkärin perustutkinto ei pätevöitä tehtäviin, vaan päätoimisesti (yli 20 tuntia viikossa) työterveyshuollossa työskentelevältä lääkäriltä edellytetään alan erikoislääkärin koulutusta tai vähintään erikoistuvan lääkärin asemaa. Rahoituslain turvin on luotu toimiva ja tehokas koulutusjärjestelmä viiden yliopiston, koulutuspaikkojen sekä Työterveyslaitoksen yhteistyönä. Ulkoisen arvioinnin (STM Raportteja 2015:11) mukaan työ-terveyshuollon erikoislääkärikoulutus edustaa kehittynyttä toimintamallia. Myös vaikean erikoislääkärivajeen korjaamisessa on edistytty, kun valmistuvien erikoislääkäreiden määrä on saatu aiemmasta 20–25/vuosi tasolle 40–50/vuosi. Asetuksen mukaisen pätevyystason korjaaminen on kuitenkin kesken ja alan erikoislääkärien eläköityminen kiihtyy. Erikoislääkärikoulutuksen tarveselvityksen (STM Raportteja 2016:57) mukaan vuoteen 2030 asti tarvitaan vuosittain 44 uutta työterveyshuollon erikoislääkäriä. Tämä valmistuvien määrä on rahoituslaissakin tavoitteeksi asetettu koulutusvolyymi, jot-ta maassamme olisi vuonna 2030 noin 1000 työterveyshuollon erikoislääkäriä eli yksi noin 2500 työ-voimaan kuuluvaa työikäistä henkilöä kohden. Tämä määrä on katsottu tarpeelliseksi työkyvyn ja työ-urien tukemisen tarpeisiin riippumatta siitä, millainen palvelujärjestelmä SOTE-uudistuksen tuloksena meille syntyy. Viime vuosien lainsäädännössä on merkittävästi lisätty työterveyslääkäreiden tehtäviä työkyvyttömyy-den arvioinnissa sekä kuntoutuksen ja hoidon koordinaatiossa. Säädöspohjaisia tehtäviä on laajennettu myös työllistymiskyvyn tukemiseen. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutus varmistaa työurien tukemisessa tarpeelliset erityisosaamiset. Koulutusjärjestelmä työterveyshuollon erikoisalalla jo vuosia ollut verkoston ansiosta valtakunnallinen, mikä tukee koko erikoisalan kehittämistä. Valtioneuvoston Työterveys 2025 -periaatepäätöksessä tavoitellaan työterveyshuollon osaamisen hyödyntämistä myös työttömien työkyvyn tukemisessa (STM Raportteja 2017:11). SOTE-uudistuksen alueellisissa valmisteluprojekteissa rakennetaan malleja työterveyslääkäreiden osaamisen hyödyntämisestä työelämän ulkopuolella olevien työkyvyn arviointiin. Valtionvarainministeriön rahoittamassa TYÖOTE-hankkeessa (2020–2023) rakennetaan valtakunnallisesti koko terveyspalvelujärjestelmän työnjakoa muokkaavia erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon yhteistyökäytäntöjä. Tavoite on keskittää hoitojaksojen jälkeisiä työkyvyn arvioinnin ja työhön paluun tuen tehtäviä työterveyshuollon hoidettavaksi. Tämä tulee lisäämään huomattavasti työterveyslääkäreiden tehtäviä. Käynnissä on muitakin merkittäviä julkisesti rahoitettuja hankkeita työterveyshuollon, perusterveydenhuollon ja kuntoutuksen yhteistyön tiivistämiseksi (esim. TYKYTUO, KUURA). Uudistuvalla työnjaolla tavoitellaan työ-terveyshuollon entistä parempaa tukea terveydenhuollon kokonaisuuden, työikäisten työurien ja kansantalouden kestävyyden tueksi. Järjestelyjen edellyttämä työterveyslääkäreiden osaaminen ja koulutusmäärät on vastaavasti turvattava. Koulutuksen muutoksista Kaikkien alojen erikoislääkärikoulutuksen uudistamistyö etenee STM:n johdolla kohti parempaa kytkentää palvelujärjestelmän tarpeisiin sekä parempaa laatua osaamisperustaisuuden lähtökohdasta (STM asetus 55/2020). Osaamisperustaisuudessa koulutukseen käytetty aika ei ratkaise valmistumista, vaan osaamisen edistyminen on käytännössä osoitettava. Uudistus edellyttää työterveyshuollon erikoisalalla entistä tiiviimpää yhteistyötä koulutusta antavien yliopistojen ja niiden hyväksymien, eri puolilla maata toimivien koulutuspaikkojen välillä. Osaamistavoitteiden saavuttamisen arviointi suurella yli 900 erikoistujan erikoisalalla ei voi toteutua pelkästään yliopistojen kampuksilla, vaan kentän koulutuspaikkojen ja kouluttajalääkäreiden verkoston toteuttamana yliopistojen ohjauksessa. Läpinäkyvät ja tasapuoliset käytännöt edellyttävät jatkossa nykyistä tiiviimmin yliopistojen aktiivista tukea koulutuspaikoille ja koulutuksen koordinointia. STM:n asetuksen 55/2020 mukaisesti myös työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen opetussuunnitelma (OPS 2020-) on uudistettu täsmentäen koulutusjakso- ja toimintokohtaisia osaamistavoitteita sekä ohjauksen ja arvioinnin toimintatavat. Näiden vuoksi koulutus työterveyshuollossa kouluttajalää-käreiden ohjauksessa on pidentynyt kattamaan sekä 6 kuukauden koejakson että 24 kuukauden työterveyshuoltojakson. Koulutusjaksoja kliinisillä aloilla on lyhennetty ja mukaan on lisätty joustava täydentävä koulutusjakso. Työterveyslaitosjakso alan yliopistosairaalajaksoa vastaten jatkuu 6 kuukauden pituisena. Työkyvyn arviointi- ja kuntoutusjakso on edelleen 6 kuukauden pituinen ja sen sisältöjä ja rakenteita kehitetään entistä tiiviimmin työterveyshuoltoon linkittyvin järjestelyin. Asetusluonnoksesta yleisesti Lausuttavana oleva asetusluonnos vuodelle 2022 sisältää muutoksia edelliseen STM asetukseen 1170/2020 vuodelle 2021. Rakenne on entinen. Avustus ohjautuisi koulutusjärjestelmän yhteistyön mukaisesti kolmen tahon toimijoille (yliopistot, Työterveyslaitos ja yliopistojen hyväksymät koulutus-paikat). Kokonaissumma 2,9 miljoonaa euroa ja sen sisällä Työterveyslaitoksen osuus säilyisivät ennallaan. Sen sijaan yliopistojen osuutta vähennettäisiin yhteensä 50 000 euroa (yhteensä 10 000 euroa kliinisen opettajan tai yliopisto-opettajan avustuksesta ja 40 000 euroa yliopistojen yhteisen virtuaaliyliopiston avustuksesta), ja koulutuspaikkojen osuutta nostettaisiin 50 000 euroa. Katsomme, että ehdotettu merkittävä leikkaus yliopistojen avustuksessa vaarantaa yliopistojen toimintaedellytyksiä tuottaa lain hengessä palvelujärjestelmän käyttöön tarvittava määrä erikoislääkäreitä. Katsomme, että yliopistojen rahoitusosuuteen kohdistuu pikemminkin nousupainetta, kun yliopistojen tehtäväkenttä osaamisperustaisessa koulutuksessa tulee nykyisestä kasvamaan. Ymmärrämme, että samasta syystä myös koulutuspaikkojen avustusosuutta tulee lisätä. Katsomme, että myös Työterveyslaitos on erikoislääkärikoulutuksessa tärkeä toimija ja sen toimintaedellytykset tulee turvata. Esityksemme: Kun Rahoituslaki kohdistuu sekä terveydenhuollon kokonaisuutta että työuria tukevaan ja siten strategisesti tärkeään erikoislääkärikoulutuksen osa-alueeseen, välttämätöntä on kasvattaa merkittävästi avustuksen kokonaissummaa nykyisestä 2.9. miljoonasta. Mikäli vuonna 2022 kuitenkin olisi pakko pitää nyt luonnoksessa esitetty kokonaissumma, tulisi vähintäänkin huolehtia kaikin keinoin asetuksen muotoilemisesta siten, että yliopistoille osoitettavan avustuksen täysimääräistä hyödyntämistä ei estetä avustuksen momenttien sanamuodolla. Yliopistoille esitetystä avustuksesta (2§) Yliopistoissa tarvitaan välttämättä kliininen opettaja työterveyshuollon erikoislääkärikoulutukseen professorin työpariksi. Toiseksi suurimman erikoistumisalan (yli 900 erikoistujaa, yli 300 kouluttaja-lääkäriä, yli 200 koulutuspaikkasopimusta) koulutuksen sisältöjen johtaminen ja osaamisperustaisen koulutuksen koordinointi ei voi onnistua yksin professorien voimin. Alan opettajaresurssit on onnistuttu turvaamaan ainoastaan erillislain avulla, nekin alimitoitetusti suhteessa koulutuksen laajuuteen. Tiivis valtakunnallinen yhteistyö yhteisen virtuaaliyliopiston tuella ja toimivat työnjaot yli yliopistorajojen ovat mahdollistaneet koulutuksen toteutumisen nykyvolyymeillä, kunnianhimoisella yhteistyöllä jopa hyvin. Rahoituslain avustus on yliopistoille erittäin tärkeä. Sen pohjalta annetun asetuksen 2§ 1. momentin perinteisessä muotoilussa on kuitenkin seuraava ongelma. Akateemisesti pätevän kliinisen opettajan (dosentti ja erikoislääkäri) palkka- ja muut vuosikustannukset olisivat tasolla 81.000 euroa, mihin varautumisen asetus on aiemmin mahdollistanut asianmukaisesti. Valitettavasti erikoisalalla vallitsevan henkilöstön kilpailutilanteen takia yliopistoihin on ollut vaikea rekrytoida mainitun pätevyyden omaavia kliinisiä opettajia. Akateemisesti alempitasoisten, kuitenkin koulutustehtäviin pätevien tohtori- ja erikoislääkäritasoisten kliinisten ja yliopisto-opettajien alemman palkkatason vuoksi yliopistot eivät valitettavasti ole täysimääräisesti voineet käyttää niille kohdennettua avustusta, koska avustus-summan puitteissakaan 1. momentin muotoilu ei ole mahdollistanut avustuksen käyttämistä yli 100 % kliinisen opettajan tai 3. momentin muun koulutuksen kustannuksiin. Kuitenkin tehtäviä on ollut runsaasti, niitä on jouduttu priorisoimaan ja karsimaan, ja avustuksen käyttämisestä em. resursseihin olisi ollut iso apu erillisrahoituslain tarkoituksia vastaavassa työssä. Siirtyminen STM asetuksen 55/2020 edellyttämään osaamisperustaisuuteen tulee kuvatulla tavalla lisäämään yliopistojen tehtäviä ja kliinisten opettajien avustuksen leikkaus on vastakkainen kehitys-kulku. Siksi nyt on vähintään varmistettava, että yliopistoille kohdennettu avustus voidaan täysimääräisesti käyttää. Asetusluonnoksessa 2§:n 3.momentille esitetty yliopistojen yhteisen virtuaaliyliopiston avustuksen leikkaaminen 40 000 eurolla vaikeuttaa yliopistojen toimintaa erityisen merkittävästi vallitsevassa ja kasvavassa työtilanteessa. Tällä avustuksella huolehditaan valtakunnallisesta kouluttajalääkärien kou-lutuksesta, jonka ylläpitäminen ja tiivistäminen osaamisperustaisuutta tukemaan on täysin välttämätöntä koulutuspaikkaverkoston tasalaatuisuuden ja arviointien yhdenvertaisuuden varmistamiseksi. Lisäksi tämän momentin avustuksella huolehditaan työterveyshuollon erikoisalan koulutuksen sisäl-löstä ja kattavuudesta koko maan terveydenhuoltoa ja työelämää palvelevassa koulutuspaikkaverkostossa tasapuolisesti ja valtakunnallisesti. Virtuaaliyliopisto on koko verkostolle korvaamattoman tärkeä alusta, joka mahdollistaa minimihenkilöstöltä maksimituloksen tuottamisen. Avustuksen yliopistojen osuuden leikkaus luo väärän signaalin valtakunnalliselle koulutusverkostolle. Jos yliopistojen kokonaisavustusta v. 2022 leikataan, tulee vähintään varmistaa, että 1. momentissa kullekin yliopistolle osoitetusta 79 000 euron avustussummasta kliinisen tai yliopisto-opettajan palkkaukseen mahdollisesti käyttämättä jääneet varat voidaan yliopistoissa käyttää 3.momentissa kohdennetun muun erikoislääkärikoulutuksen ja yhteisen virtuaaliyliopiston kustannuksiin yliopistojen sisäisin järjestelyin. Esityksemme: Yliopistoille kohdennetun avustuksen täysimääräistä käyttöä vaikeuttava epäkohta tulee korjata asetukseen seuraavasti: Mikäli yhden kliinisen opettajan tai yliopisto-opettajan palkka- ja muut kustannukset eivät tule käytetyksi täysimääräisesti avustussumman puitteissa, ko. yliopisto voi käyttää ylijäävää osuutta yliopistojen yhteisestä virtuaaliylipistosta tai muusta erikoislääkärikoulutuksesta aiheutuviin kustannuksiinsa. Avustuksesta yksityisille terveyspalvelujen tuottajille ja työnantajan ylläpitämille terveysasemille (4§) Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallinen koordinaatioryhmä on keväällä 2021 uudistanut valtakunnalliset koulutuspaikkasopimukset ja samalla sopinut, että kliinisen koulutusjakson suorittaminen kuntoutuslaitoksessa ei enää kuulu koulutuspaikkasopimusten piiriin. Esitämme, että 4. momentin muotoilu korjataan vastaamaan professorikunnan linjauksia koulutuspaikoista seuraavaan muotoon: ”….yliopiston hyväksymän koulutusohjelman mukaiselta koejaksolta, työterveyshuoltojaksolta sekä työkyvyn arviointi- ja kuntoutusjaksolta.” Asetuksen merkitys Helsingin yliopistolle Helsingin yliopistossa työterveyshuoltoon erikoistuu yli 300 lääkäriä ja koulutuksen aloittaneita on viime vuosina ollut 30 ja valmistuneita keskimäärin 20 vuosittain. Pääkaupunkiseudulla ja maan tiheimmin asutulla alueella erikoistuvia kouluttaa noin 90 koulutuspaikassa yli 130 kouluttajalääkäriä. HY:n lääketieteellisen tiedekunnan työterveyshuollon erikoisala koordinoi ja tukee aktiivisesti alueensa koulutustoimintaa niukoilla resursseilla, jotka tämän asetuksen mukainen rahoitus mahdollistaa. Yhteinen työterveyshuollon virtuaaliyliopisto on tässä tehtävässä välttämätön. Helsingin yliopiston työterveyshuollon erikoisalan toiminnalle Rahoituslain ja asetuksen mukainen avustus on ehdoton edellytys kliinisen opettajan ja virtuaaliyliopiston kouluttajakoulutuksen koordinoijan palkkaamiseen. Työterveyslaitoksen avustus puolestaan mahdollistaa tärkeät Työterveyslaitosjakson erikoistumispaikat valtakunnallisesti. Helsingin yliopisto puoltaa ja pitää välttämättömänä STM:n asetuksen säätämistä vuodelle 2022 työ-terveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen toteutumisen turvaamiseksi. Esitämme asetusluonnokseen yllä vahvennetulla merkittyjä muutoksia viiden yliopiston työterveys-huollon professorien yhteisen valmistelun mukaisesti: - avustuksen kokonaissumman kasvattamista nykyisestä 2.9. miljoonasta merkittävästi - yliopistoille 2§:ssä kohdennetun avustuksen täysimääräistä käyttöä vaikeuttavan epäkohdan korjaamista siten, että avustussumman puitteissa yliopisto voisi käyttää kliinisen opettajan 1. momentilta mahdollisesti ylijäävää osuutta 3. momentilla yliopistojen yhteisestä virtuaaliylipistosta tai muusta erikoislääkärikoulutuksesta aiheutuviin kustannuksiinsa - kuvattua korjausta jaksojen korvattavuuteen linjassa koulutuspaikkasopimuksiin Helsingissä 10.11.2021 Risto Renkonen, dekaani Kari Reijula, työterveyden professori Lääketieteellinen tiedekunta Helsingin yliopisto
      • Itä-Suomen yliopisto
        Päivitetty:
        10.11.2021
        • Kiitämme mahdollisuudesta lausua otsikon mukaisesta asetusluonnoksesta. Lausunnon ovat valmistelleet viiden yliopiston professorit, jotka muodostavat työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallisen koordinaatioryhmän. Itä-Suomen yliopiston hallinnossa puollamme erikoisalan yhteistä valtakunnallista näkemystä. Taustaa ja tarve Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta on vuodesta 2005 alkaen tuettu erillislainsäädännöllä, joka on ollut 1.1.2020 alkaen voimassa toistaiseksi (ns. Rahoituslaki 1109/2019). Vuosittain annettavalla asetuksella säädetään määrärahan kohdentamisesta, hakemisesta ja sen käyttämiseen liittyvien selvitysten antamisesta. Muista erikoisaloista poiketen työterveyshuollon henkilöstön pätevyysvaatimuksista on säädetty asetustasolla (VnA 708/2013). Asetuksen mukaan lääkärin perustutkinto ei pätevöitä tehtäviin, vaan päätoimisesti (yli 20 tuntia viikossa) työterveyshuollossa työskentelevältä lääkäriltä edellytetään alan erikoislääkärin koulutusta tai vähintään erikoistuvan lääkärin statusta. Rahoituslain turvin on luotu toimiva ja tehokas koulutusjärjestelmä viiden yliopiston, koulutuspaikkojen sekä Työterveyslaitoksen yhteistyönä. Ulkoisen arvioinnin (STM Raportteja 2015:11) mukaan työterveyshuollon erikoislääkärikoulutus edustaa kehittynyttä toimintamallia. Myös vaikean erikoislääkärivajeen korjaamisessa on edistytty, kun valmistuvien määrä on saatu lisääntymään kaksinkertaiseksi verrattuna aiempiin määriin (aiemmin noin 20-25/vuosi tasolle 40-50/vuosi). Asetuksen mukaisen pätevyystason korjaaminen on kuitenkin kesken ja alan erikoislääkärien eläköityminen kiihtyy. Erikoislääkärikoulutuksen tarveselvityksen (STM Raportteja 2016:57) mukaan vuoteen 2030 asti tarvitaan 44 uutta työterveyshuollon erikoislääkäriä vuosittain, eli rahoituslaissakin tavoitteeksi asetettu koulutusvolyymi, jotta maassamme olisi vuonna 2030 noin 1000 työterveyshuollon erikoislääkäriä, yksi noin 2500 työvoimaan kuuluvaa henkilöä kohden. Tämä määrä on katsottu tarpeelliseksi yhteiskunnassa työkyvyn ja työurien tukemisen tarpeisiin riippumatta siitä, millainen palvelujärjestelmä SOTE-uudistuksen tuloksena meille syntyy. Viime vuosien lainsäädännössä on merkittävästi lisätty työterveyslääkäreiden tehtäviä työkyvyttömyyden arvioinnissa sekä kuntoutuksen ja hoidon koordinaatiossa. Säädöspohjaisia tehtäviä on laajennettu myös työllistymiskyvyn tukemiseen. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutus varmistaa työurien tukemisessa tarpeelliset erityisosaamiset. Koulutusjärjestelmän valtakunnallisuus tukee koko alan yhtenäistä kehittämistä. Valtioneuvoston Työterveys 2025 -periaatepäätöksessä tavoitellaan työterveyshuollon osaamisen hyödyntämistä myös työttömien työkyvyn tukemisessa (STM Raportteja 2017:11). SOTE-uudistuksen alueellisissa valmisteluprojekteissa rakennetaan malleja työterveyslääkäreiden osaamisen hyödyntämisestä työelämän ulkopuolella olevien työkyvyn arviointiin. Valtionvarainministeriön rahoittamassa TYÖOTE-hankkeessa (2020–2023) rakennetaan valtakunnallisesti koko terveyspalvelujärjestelmän työnjakoa muokkaavia perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon yhteistyökäytäntöjä. Tavoite on keskittää hoitojaksojen jälkeisiä työkyvyn arvioinnin ja työhön paluun tuen tehtäviä työterveyshuollon hoidettavaksi. Tämä tulee väistämättä lisäämään työterveyslääkäreiden tehtäviä olennaisesti. Käynnissä on muitakin merkittäviä julkisesti rahoitettuja hankkeita työterveyshuollon, perusterveydenhuollon ja kuntoutuksen yhteistyön tiivistämiseksi (esim. TYKYTUO, KUURA). Uudistuvalla työnjaolla tavoitellaan työterveyshuollon entistä parempaa tukea terveydenhuollon kokonaisuuden, yksilöiden työurien ja kansantalouden kestävyyden tueksi. Järjestelyjen edellyttämä työterveyslääkäreiden osaaminen ja koulutusmäärät on vastaavasti turvattava. Koulutuksen muutoksista Kaikkien alojen erikoislääkärikoulutuksen uudistamistyö etenee STM:n johdolla kohti parempaa kytkentää palvelujärjestelmän tarpeisiin sekä parempaa laatua osaamisperustaisuuden lähtökohdasta (STM asetus 55/2020). Osaamisperustaisuudessa koulutukseen käytetty aika ei ratkaise valmistumista, vaan osaamisen edistyminen on käytännössä osoitettava. Uudistus edellyttää työterveyshuollon erikoisalalla entistä tiiviimpää yhteistyötä koulutusta antavien yliopistojen ja niiden hyväksymien, eri puolilla maata toimivien koulutuspaikkojen välillä. Osaamistavoitteiden saavuttamisen arviointi suurella yli 900 erikoistujan erikoisalalla ei voi toteutua pelkästään yliopistojen kampuksilla, vaan kentän koulutuspaikkojen ja kouluttajalääkäreiden verkoston toteuttamana yliopistojen ohjauksessa. Läpinäkyvät ja tasapuoliset käytännöt edellyttävät jatkossa nykyistä tiiviimmin yliopistojen aktiivista tukea koulutuspaikoille ja koulutuksen koordinointia. STM:n asetuksen 55/2020 mukaisesti myös työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen opetussuunnitelma (OPS 2020-) on uudistettu täsmentäen koulutusjakso- ja toimintokohtaisia osaamistavoitteita sekä ohjauksen ja arvioinnin toimintatavat. Näiden vuoksi koulutus työterveyshuollossa kouluttajalääkäreiden ohjauksessa on pidentynyt kattamaan sekä 6 kuukauden koejakson että 24 kuukauden työterveyshuoltojakson. Koulutusjaksoja kliinisillä aloilla on lyhennetty ja mukaan on lisätty joustava täydentävä koulutusjakso. Työterveyslaitosjakso alan yliopistosairaalajaksoa vastaten jatkuu 6 kuukauden pituisena. Työkyvyn arviointi- ja kuntoutusjakso on edelleen 6 kuukauden pituinen ja sen sisältöjä ja rakenteita kehitetään entistä tiiviimmin työterveyshuoltoon linkittyvin järjestelyin. Asetusluonnoksesta yleisesti Lausuttavana oleva asetusluonnos vuodelle 2022 sisältää muutoksia edelliseen STM asetukseen 1170/2020 vuodelle 2021. Rakenne on entinen. Avustus ohjautuisi koulutusjärjestelmän yhteistyön mukaisesti kolmen tahon toimijoille (yliopistot, Työterveyslaitos ja yliopistojen hyväksymät koulutuspaikat). Kokonaissumma 2,9 miljoonaa euroa ja sen sisällä Työterveyslaitoksen osuus säilyisivät ennallaan. Sen sijaan yliopistojen osuutta vähennettäisiin yhteensä 50 000 euroa (yhteensä 10 000 euroa kliinisen opettajan tai yliopisto-opettajan avustuksesta ja 40 000 euroa yliopistojen yhteisen virtuaaliyliopiston avustuksesta) ja koulutuspaikkojen osuutta nostettaisiin 50 000 euroa. Katsomme, että ehdotettu leikkaus yliopistojen avustuksessa merkittävästi vaarantaa yliopistojen toimintaedellytyksiä tuottaa eduskunnan hyväksymän lain hengessä palvelujärjestelmän käyttöön tarvittava määrä uusia erikoislääkäreitä. Katsomme, että yliopistojen osuuteen kohdistuu pikemminkin nousupainetta, kun yliopistojen tehtäväkenttä osaamisperustaisessa koulutuksessa tulee huomattavasti nykyisestä kasvamaan. Ymmärrämme toki, että samasta syystä myös koulutuspaikkojen avustusosuutta tulee lisätä. Katsomme, että myös Työterveyslaitos on erikoislääkärikoulutuksessa tärkeä toimija ja sen toimintaedellytykset tulee turvata. Koska Rahoituslaki kohdistuu sekä terveydenhuollon palvelujärjestelmää että työuria tukevaan strategisesti tärkeään erikoislääkärikoulutuksen osa-alueeseen, aivan keskeistä olisi kasvattaa avustuksen kokonaissummaa nykyisestä 2,9 miljoonasta merkittävästi. Mikäli vuonna 2022 kuitenkin olisi pakko pitää nyt luonnoksessa esitetty kokonaissumma, tulisi vähintäänkin huolehtia kaikin keinoin asetuksen muotoilemisesta siten, että yliopistoille osoitettavan avustuksen täysimääräistä hyödyntämistä ei estetä avustuksen momenttien sanamuodolla. Yliopistoille esitetystä avustuksesta (2§) Yliopistoissa tarvitaan välttämättä kliininen opettaja työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuk-seen professorin työpariksi. Toiseksi suurimman erikoistumisalan (yli 900 erikoistujaa, yli 300 kouluttajalääkäriä, yli 200 koulutuspaikkasopimusta) koulutuksen sisältöjen johtaminen ja osaamisperustaisen koulutuksen koordinointi ei voi onnistua yksin professorien voimin. Alan opettajaresurssit on onnistuttu turvaamaan ainoastaan erillislain avulla, nekin alimitoitetusti suhteessa koulutuksen laajuuteen. Ainoastaan tiivis valtakunnallinen yhteistyö yhteisen virtuaaliyliopiston tuella ja toimivat työnjaot yli yliopistorajojen ovat mahdollistaneet koulutuksen toteutumisen nykyvolyymeillä, kunnianhimoisella yhteistyöllä jopa hyvin. Rahoituslain avustus on yliopistoille erittäin tärkeä. Sen pohjalta annetun asetuksen 2§ 1. momentin perinteisessä muotoilussa on seuraava ongelma. Akateemisesti pätevän kliinisen opettajan (dosentti ja erikoislääkäri) palkka- ja muut vuosikustannukset olisivat tasolla 81.000 euroa, mihin varautumisen asetus on aiemmin mahdollistanut asianmukaisesti. Valitettavasti erikoisalalla vallitsevan henkilöstön kilpailutilanteen takia yliopistoihin on ollut vaikea rekrytoida mainitun pätevyyden omaavia kliinisiä opettajia. Akateemisesti alempitasoisten, kuitenkin koulutustehtäviin pätevien tohtori- ja erikoislääkäritasoisten kliinisten ja yliopisto-opettajien alemman palkkatason vuoksi yliopistot eivät ole täysimääräisesti voineet käyttää tätä avustusta, koska 1. momentin muotoilu ei ole avustussumman puitteissakaan mahdollistanut avustuksen käyttämistä yli 100 % kliinisen opettajan tai 3. momentin muun koulutuksen kustannuksiin. Kuitenkin tehtäviä on ollut runsaasti, niitä on jouduttu priorisoimaan ja karsimaan, vaikka avustuksen käyttämisestä em. resursseihin olisi ollut iso apu erillisrahoituslain tarkoituksia vastaavassa työssä. STM asetuksen 55/2020 edellyttämään osaamisperustaisuuteen siirtyminen tulee lisäämään yliopistojen tehtäviä ja siihen nähden kliinisten opettajien avustuksen pienikin leikkaus (2 000 euroa) yliopistoissa on vastakkainen kehityskulku. Sen sijaan nyt on varmistettava, että avustus voidaan täysimääräisesti käyttää. Vastaavasti asetusluonnoksessa 2§:n 3.momentille esitetty yliopistojen yhteisen virtuaaliyliopiston avustuksen leikkaaminen 40 000 eurolla vaikeuttaa yliopistojen toimintaa merkittävästi vallitsevassa ja kasvavassa työtilanteessa. Tällä avustuksella huolehditaan valtakunnallisesta kouluttajalääkärien koulutuksesta, jonka ylläpitäminen ja tiivistäminen osaamisperustaisuutta tukemaan on täysin välttämätöntä koulutuspaikkaverkoston tasalaatuisuuden ja arviointien yhdenvertaisuuden varmistamiseksi. Lisäksi tämän momentin avustuksella huolehditaan työterveyshuollon erikoisalan koulutuksen sisällöstä ja kattavuudesta koko maan terveydenhuoltoa ja työelämää palvelevassa koulutuspaikkaverkostossa tasapuolisesti ja valtakunnallisesti. Virtuaaliyliopisto on koko verkostolle korvaamattoman tärkeä alusta, joka mahdollistaa minimihenkilöstöltä maksimituloksen tuottamisen. Avustuksen yliopistojen osuuden leikkaus aiheuttaa väärän signaalin valtakunnalliselle koulutusverkostolle. Jos yliopistojen kokonaisavustusta v. 2022 leikataan, tulee vähintään varmistaa, että 1. momentissa yliopistoille osoitetusta kliinisen tai yliopisto-opettajan palkkaukseen osoitetusta 79 000 euron avustussummasta mahdollisesti käyttämättä jääneet varat voidaan yliopistoissa käyttää 3.momentissa muun erikoislääkärikoulutuksen ja yhteisen virtuaaliyliopiston kustannuksiin yliopistojen sisäisin järjestelyin. Esityksemme: Yliopistoille myönnettävän avustuksen täysimääräistä käyttöä vaikeuttava epäkohta tulee korjata seuraavasti: Mikäli yhden kliinisen opettajan tai yliopisto-opettajan palkka- ja muut kustannukset eivät tule käytetyksi täysimääräisesti avustussumman puitteissa, ko. yliopisto voi käyttää ylijäävää osuutta yliopistojen yhteisestä virtuaaliylipistosta tai muusta erikoislääkärikoulutuksesta aiheutuviin kustannuksiinsa. Avustuksesta yksityisille terveyspalvelujen tuottajille ja työnantajan ylläpitämille terveysasemille (4§) Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallinen koordinaatioryhmä on keväällä 2021 uudistanut valtakunnalliset koulutuspaikkasopimukset ja samalla sopinut, että kliinisen palvelun suorittaminen kuntoutuslaitoksessa ei enää kuulu koulutuspaikkasopimusten piiriin. Esitämme, että tämän momentin muotoilu korjataan vastaamaan professorikunnan linjauksia koulutuspaikoista seuraavaan muotoon: ”….yliopiston hyväksymän koulutusohjelman mukaiselta koejaksolta, työterveyshuoltojaksolta sekä työkyvyn arviointi- ja kuntoutusjaksolta.” Lopuksi Rahoituslain mukaiseen toimintaan varattavan avustuksen kokonaismäärän riittävyyttä tulee arvioida suhteessa koulutus- ja palvelujärjestelmän muutoksiin. Toiminnan laajentuminen tarkoittaa 2,9 miljoonan euron kokonaissummassa tasokorotuksen tarvetta valtakunnallisesti. Itä-Suomen yliopisto puoltaa ja pitää tärkeänä STM:n asetuksen säätämistä vuodelle 2022 työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen toteutumisen turvaamiseksi. Esitämme luonnokseen yllä vahvennetulla merkittyjä muutoksia, jotka perustuvat työterveyshuollon professorien yhteiseen valmisteluun.
      • Työterveyslaitos, Eva Helaskoski, johtaja, ylilääkäri, Työterveys
        Päivitetty:
        10.11.2021
        • Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta on vuodesta 2005 alkaen tuettu erillisrahoituksella, jonka käyttöä säädetään Lailla työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetun lain muuttamisesta, ns. Rahoituslaki (1109/2019) ja Sosiaali- ja terveysministeriön antamalla vuosittaisella asetuksella. Rahoituksella on luotu yliopistojen, koulutustyöterveysasemien ja Työterveyslaitoksen yhteistyönä tehokas ja laadukas koulutusjärjestelmä, jolla on nostettu valmistuvien erikoislääkäreiden määrää arvioitua tarvetta vastaavalle tasolle, eli n. 45 uutta työterveyshuollon erikoislääkäriä vuosittain. Alan erikoislääkärivajeen korjaaminen on edelleen kesken ja työterveyshuollon erikoislääkäreiden eläköityminen huomioiden vähintään nykyinen koulutusvolyymi tarvitaan vielä pitkään. Lausuttavana on asetusluonnos vuonna 2022 myönnettävästä avustuksesta. Asetusluonnoksessa rahoitus kohdentuu koulutusjärjestelmän vakiintuneen työnjaon mukaisesti viidelle yliopistolle, Työterveyslaitokselle ja koulutuspaikkoina toimiville yksityisille terveyspalveluiden tuottajille ja työnantajan ylläpitämille terveysasemille. Avustuksen kokonaismäärä 2 900 000 euroa on ennallaan edelliseen vuoteen verrattuna, mutta yliopistojen momentilta on siirretty koulutustyöterveysasemien momentille yhteensä 50 000 euroa kattamaan koulutusohjelmaan kuuluvan koejakson kustannuksia. Työterveyslaitokselle kohdennetaan asetusluonnoksen mukaan 1 120 000 euroa Työterveyslaitoksen itse antaman työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen kustannuksiin, jotka aiheutuvat enintään kolmen kouluttajalääkärin ja yhdentoista erikoistuvan lääkärin palkkakustannuksista ja muista kustannuksista, koulutuksen seurantaan ja kehittämiseen liittyvien järjestelmien toteuttamisesta ja ylläpidosta sekä koulutuksen yhteensovittamisesta ja hallinnoinnista. Työterveyslaitokselle kohdennetun avustuksen määrä on ennallaan edelliseen vuoteen verrattuna, siitä huolimatta, että Työterveyslaitoksen asetuksessa korvattavaksi määritellyt kustannukset ovat edeltävinä vuosina ylittäneet asetuksen enimmäismäärän ja on todennäköistä, että kustannukset ylittyvät myös tulevana vuonna. Työterveyslaitos puoltaa lausuttavana olevaa vuoden 2022 asetusluonnosta, mutta esittää, että Rahoituslain perusteella myönnettävän avustuksen kokonaissummaa tulisi tulevina vuosina tarkastella, jotta kaikki asetuksen perusteella korvattavaksi säädetyt kustannukset voidaan kaikkien avustukseen oikeutettujen toimijoiden kohdalla korvata täysimääräisesti.
      • Tampereen yliopisto
        Päivitetty:
        10.11.2021
        • Tampereen yliopiston lausunto luonnoksesta STM:n asetukseksi työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen kustannuksiin valtion varoista vuonna 2022 myönnettävästä avustuksesta Kiitämme mahdollisuudesta lausua otsikon mukaisesta asetusluonnoksesta. Lausunnon yhteisen alkuosan ovat valmistelleet viiden yliopiston professorit, jotka muodostavat työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallisen koordinaatioryhmän. Lausunnon lopussa esitämme huomiot Tampereen yliopiston kannalta. Taustaa ja tarve Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta on vuodesta 2005 alkaen tuettu erillislainsäädännöllä, joka on 1.1.2020 alkaen voimassa toistaiseksi (ns. Rahoituslaki 1109/2019). Vuosittain annettavalla asetuksella säädetään määrärahan kohdentamisesta, hakemisesta ja sen käyttämiseen liittyvien selvitysten antamisesta. Muista erikoisaloista poiketen työterveyshuollon henkilöstön pätevyysvaatimuksista on säädetty asetustasolla (VnA 708/2013). Asetuksen mukaan lääkärin perustutkinto ei pätevöitä tehtäviin, vaan päätoimisesti (yli 20 tuntia viikossa) työterveyshuollossa työskentelevältä lääkäriltä edellytetään alan erikoislääkärin koulutusta tai vähintään erikoistuvan lääkärin statusta. Rahoituslain turvin on luotu toimiva ja tehokas koulutusjärjestelmä viiden yliopiston, koulutuspaikkojen sekä Työterveyslaitoksen yhteistyönä. Ulkoisen arvioinnin (STM Raportteja 2015:11) mukaan työterveyshuollon erikoislääkärikoulutus edustaa kehittynyttä toimintamallia. Myös vaikean erikoislääkärivajeen korjaamisessa on edistytty, kun valmistuvien määrä on saatu aiemmasta noin 20-25/vuosi tasolle 40-50/vuosi. Asetuksen mukaisen pätevyystason korjaaminen on kuitenkin kesken ja alan erikoislääkärien eläköityminen kiihtyy. Erikoislääkärikoulutuksen tarveselvityksen (STM Raportteja 2016:57) mukaan vuoteen 2030 asti tarvitaan 44 uutta työterveyshuollon erikoislääkäriä vuosittain, eli rahoituslaissakin tavoitteeksi asetettu koulutusvolyymi, jotta maassamme olisi vuonna 2030 noin 1000 työterveyshuollon erikoislääkäriä, yksi noin 2500 työvoimaan kuuluvaa henkilöä kohden. Tämä määrä on katsottu tarpeelliseksi yhteiskunnassa työkyvyn ja työurien tukemisen tarpeisiin riippumatta siitä, millainen palvelujärjestelmä SOTE-uudistuksen tuloksena meille syntyy. Viime vuosien lainsäädännössä on merkittävästi lisätty työterveyslääkäreiden tehtäviä työkyvyttömyyden arvioinnissa sekä kuntoutuksen ja hoidon koordinaatiossa. Säädöspohjaisia tehtäviä on laajennettu myös työllistymiskyvyn tukemiseen. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutus varmistaa työurien tukemisessa tarpeelliset erityisosaamiset. Koulutusjärjestelmän valtakunnallisuus tukee koko alan yhtenäistä kehittämistä. Valtioneuvoston Työterveys 2025 -periaatepäätöksessä tavoitellaan työterveyshuollon osaamisen hyödyntämistä myös työttömien työkyvyn tukemisessa (STM Raportteja 2017:11). SOTE-uudistuksen alueellisissa valmisteluprojekteissa rakennetaan malleja työterveyslääkäreiden osaamisen hyödyntämisestä työelämän ulkopuolella olevien työkyvyn arviointiin. Valtionvarainministeriön rahoittamassa TYÖOTE-hankkeessa (2020–2023) rakennetaan valtakunnallisesti koko terveyspalvelujärjestelmän työnjakoa muokkaavia erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon yhteistyökäytäntöjä. Tavoite on keskittää hoitojaksojen jälkeisiä työkyvyn arvioinnin ja työhön paluun tuen tehtäviä työterveyshuollon hoidettavaksi. Tämä tulee väistämättä lisäämään työterveyslääkäreiden tehtäviä olennaisesti. Käynnissä on muitakin merkittäviä julkisesti rahoitettuja hankkeita työterveyshuollon, perusterveydenhuollon ja kuntoutuksen yhteistyön tiivistämiseksi (esim. TYKYTUO, KUURA). Uudistuvalla työnjaolla tavoitellaan työterveyshuollon entistä parempaa tukea terveydenhuollon kokonaisuuden, yksilöiden työurien ja kansantalouden kestävyyden tueksi. Järjestelyjen edellyttämä työterveyslääkäreiden osaaminen ja koulutusmäärät on vastaavasti turvattava. Koulutuksen muutoksista Kaikkien alojen erikoislääkärikoulutuksen uudistamistyö etenee STM:n johdolla kohti parempaa kytkentää palvelujärjestelmän tarpeisiin sekä parempaa laatua osaamisperustaisuuden lähtökohdasta (STM asetus 55/2020). Osaamisperustaisuudessa koulutukseen käytetty aika ei ratkaise valmistumista, vaan osaamisen edistyminen on käytännössä osoitettava. Uudistus edellyttää työterveyshuollon erikoisalalla entistä tiiviimpää yhteistyötä koulutusta antavien yliopistojen ja niiden hyväksymien, eri puolilla maata toimivien koulutuspaikkojen välillä. Osaamistavoitteiden saavuttamisen arviointi suurella yli 900 erikoistujan erikoisalalla ei voi toteutua pelkästään yliopistojen kampuksilla, vaan kentän koulutuspaikkojen ja kouluttajalääkäreiden verkoston toteuttamana yliopistojen ohjauksessa. Läpinäkyvät ja tasapuoliset käytännöt edellyttävät jatkossa nykyistä tiiviimmin yliopistojen aktiivista tukea koulutuspaikoille ja koulutuksen koordinointia. STM:n asetuksen 55/2020 mukaisesti myös työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen opetussuunnitelma (OPS 2020-) on uudistettu täsmentäen koulutusjakso- ja toimintokohtaisia osaamistavoitteita sekä ohjauksen ja arvioinnin toimintatavat. Näiden vuoksi koulutus työterveyshuollossa kouluttajalääkäreiden ohjauksessa on pidentynyt kattamaan sekä 6 kuukauden koejakson että 24 kuukauden työterveyshuoltojakson. Koulutusjaksoja kliinisillä aloilla on lyhennetty ja mukaan on lisätty joustava täydentävä koulutusjakso. Työterveyslaitosjakso alan yliopistosairaalajaksoa vastaten jatkuu 6 kuukauden pituisena. Työkyvyn arviointi- ja kuntoutusjakso on edelleen 6 kuukauden pituinen ja sen sisältöjä ja rakenteita kehitetään entistä tiiviimmin työterveyshuoltoon linkittyvin järjestelyin. Asetusluonnoksesta yleisesti Lausuttavana oleva asetusluonnos vuodelle 2022 sisältää muutoksia edelliseen STM asetukseen 1170/2020 vuodelle 2021. Rakenne on entinen. Avustus ohjautuisi koulutusjärjestelmän yhteistyön mukaisesti kolmen tahon toimijoille (yliopistot, Työterveyslaitos ja yliopistojen hyväksymät koulutuspaikat). Kokonaissumma 2,9 miljoonaa euroa ja sen sisällä Työterveyslaitoksen osuus säilyisivät ennallaan. Sen sijaan yliopistojen osuutta vähennettäisiin yhteensä 50 000 euroa (yhteensä 10 000 euroa kliinisen opettajan tai yliopisto-opettajan avustuksesta ja 40 000 euroa yliopistojen yhteisen virtuaaliyliopiston avustuksesta) ja koulutuspaikkojen osuutta nostettaisiin 50 000 euroa. Katsomme, että ehdotettu leikkaus yliopistojen avustuksessa merkittävästi vaarantaa yliopistojen toimintaedellytyksiä tuottaa eduskunnan hyväksymän lain hengessä palvelujärjestelmän käyttöön tarvittava määrä uusia erikoislääkäreitä. Katsomme, että yliopistojen osuuteen kohdistuu pikemminkin nousupainetta, kun yliopistojen tehtäväkenttä osaamisperustaisessa koulutuksessa tulee huomattavasti nykyisestä kasvamaan. Ymmärrämme toki, että samasta syystä myös koulutuspaikkojen avustusosuutta tulee lisätä. Katsomme, että myös Työterveyslaitos on erikoislääkärikoulutuksessa tärkeä toimija ja sen toimintaedellytykset tulee turvata. Kun Rahoituslaki kohdistuu sekä terveydenhuollon palvelujärjestelmää että työuria tukevaan strategisesti tärkeään erikoislääkärikoulutuksen osa-alueeseen, aivan keskeistä olisi kasvattaa avustuksen kokonaissummaa nykyisestä 2,9 miljoonasta merkittävästi. Mikäli vuonna 2022 kuitenkin olisi pakko pitää nyt luonnoksessa esitetty kokonaissumma, tulisi vähintäänkin huolehtia kaikin keinoin asetuksen muotoilemisesta siten, että yliopistoille osoitettavan avustuksen täysimääräistä hyödyntämistä ei estetä avustuksen momenttiensanamuodolla. Yliopistoille esitetystä avustuksesta (2§) Yliopistoissa tarvitaan välttämättä kliininen opettaja työterveyshuollon erikoislääkärikoulutukseen professorin työpariksi. Toiseksi suurimman erikoistumisalan (yli 900 erikoistujaa, yli 300 kouluttajalääkäriä, yli 200 koulutuspaikkasopimusta) koulutuksen sisältöjen johtaminen ja osaamisperustaisen koulutuksen koordinointi ei voi onnistua yksin professorien voimin. Alan opettajaresurssit on onnistuttu turvaamaan ainoastaan erillislain avulla, nekin alimitoitetusti suhteessa koulutuksen laajuuteen. Ainoastaan tiivis valtakunnallinen yhteistyö yhteisen virtuaaliyliopiston tuella ja toimivat työnjaot yli yliopistorajojen ovat mahdollistaneet koulutuksen toteutumisen nykyvolyymeillä, kunnianhimoisella yhteistyöllä jopa hyvin. Rahoituslain avustus on yliopistoille erittäin tärkeä. Sen pohjalta annetun asetuksen 2§ 1. momentin perinteisessä muotoilussa on seuraava ongelma. Akateemisesti pätevän kliinisen opettajan (dosentti ja erikoislääkäri) palkka- ja muut vuosikustannukset olisivat tasolla 81.000 euroa, mihin varautumisen asetus on aiemmin mahdollistanut asianmukaisesti. Valitettavasti erikoisalalla vallitsevan henkilöstön kilpailutilanteen takia yliopistoihin on ollut vaikea rekrytoida mainitun pätevyyden omaavia kliinisiä opettajia. Akateemisesti alempitasoisten, kuitenkin koulutustehtäviin pätevien tohtori- ja erikoislääkäritasoisten kliinisten ja yliopisto-opettajien alemman palkkatason vuoksi yliopistot eivät ole täysimääräisesti voineet käyttää tätä avustusta, koska 1. momentin muotoilu ei ole avustussumman puitteissakaan mahdollistanut avustuksen käyttämistä yli 100% kliinisen opettajan tai 3. momentin muun koulutuksen kustannuksiin. Kuitenkin tehtäviä on ollut runsaasti, niitä on jouduttu priorisoimaan ja karsimaan, vaikka avustuksen käyttämisestä em. resursseihin olisi ollut iso apu erillisrahoituslain tarkoituksia vastaavassa työssä. STM asetuksen 55/2020 edellyttämään osaamisperustaisuuteen siirtyminen tulee lisäämään yliopistojen tehtäviä ja siihen nähden kliinisten opettajien avustuksen pienikin leikkaus (2 000 euroa) yliopistoissa on vastakkainen kehityskulku. Sen sijaan nyt on varmistettava, että avustus voidaan täysimääräisesti käyttää. Vastaavasti asetusluonnoksessa 2§:n 3.momentille esitetty yliopistojen yhteisen virtuaaliyliopiston avustuksen leikkaaminen 40 000 eurolla vaikeuttaa yliopistojen toimintaa merkittävästi vallitsevassa ja kasvavassa työtilanteessa. Tällä avustuksella huolehditaan valtakunnallisesta kouluttajalääkärien koulutuksesta, jonka ylläpitäminen ja tiivistäminen osaamisperustaisuutta tukemaan on täysin välttämätöntä koulutuspaikkaverkoston tasalaatuisuuden ja arviointien yhdenvertaisuuden varmistamiseksi. Lisäksi tämän momentin avustuksella huolehditaan työterveyshuollon erikoisalan koulutuksen sisällöstä ja kattavuudesta koko maan terveydenhuoltoa ja työelämää palvelevassa koulutuspaikkaverkostossa tasapuolisesti ja valtakunnallisesti. Virtuaaliyliopisto on koko verkostolle korvaamattoman tärkeä alusta, joka mahdollistaa minimihenkilöstöltä maksimituloksen tuottamisen. Avustuksen yliopistojen osuuden leikkaus aiheuttaa väärän signaalin valtakunnalliselle koulutusverkostolle. Jos yliopistojen kokonaisavustusta v. 2022 leikataan, tulee vähintään varmistaa, että 1. momentissa yliopistoille osoitetusta kliinisen tai yliopisto-opettajan palkkaukseen osoitetusta 79 000 euron avustussummasta mahdollisesti käyttämättä jääneet varat voidaan yliopistoissa käyttää 3.momentissa muun erikoislääkärikoulutuksen ja yhteisen virtuaaliyliopiston kustannuksiin yliopistojen sisäisin järjestelyin. Esityksemme: Yliopistoille myönnettävän avustuksen täysimääräistä käyttöä vaikeuttava epäkohta tulee korjata seuraavasti: Mikäli yhden kliinisen opettajan tai yliopisto-opettajan palkka- ja muut kustannukset eivät tule käytetyksi täysimääräisesti avustussumman puitteissa, ko. yliopisto voi käyttää ylijäävää osuutta yliopistojen yhteisestä virtuaaliylipistosta tai muusta erikoislääkärikoulutuksesta aiheutuviin kustannuksiinsa. Avustuksesta yksityisille terveyspalvelujen tuottajille ja työnantajan ylläpitämille terveysasemille (4§) Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallinen koordinaatioryhmä on keväällä 2021 uudistanut valtakunnalliset koulutuspaikkasopimukset ja samalla sopinut, että kliinisen palvelun suorittaminen kuntoutuslaitoksessa ei enää kuulu koulutuspaikkasopimusten piiriin. Esitämme, että tämän momentin muotoilu korjataan vastaamaan professorikunnan linjauksia koulutuspaikoista seuraavaan muotoon: ”….yliopiston hyväksymän koulutusohjelman mukaiselta koejaksolta, työterveyshuoltojaksolta sekä työkyvyn arviointi- ja kuntoutusjaksolta.” Tampereen yliopiston kannalta Tampereen yliopistossa erikoistuu työterveyshuoltoon tällä hetkellä 198 lääkäriä. Valmistuneita on vuosittain ollut noin 8, mutta v. 2019 valmistui 10 ja v. 2020 15 työterveyshuollon erikoislääkäriä. Koulutussopimuksia on runsaat 30 ja kouluttajalääkäreitä noin 70. Tampereen yliopiston työterveyshuollon oppialan toiminnalle rahoituslain ja asetuksen mukainen avustus kliinisen opettajan palkkaamiseen ja virtuaaliyliopistolle on täysin välttämätön edellytys. Työterveyslaitoksen avustus puolestaan mahdollistaa tärkeät Työterveyslaitosjakson erikoistumispaikat. Aivan keskeinen osa koulutusta toteutuu kentän koulutuspaikoilla kouluttajalääkärien henkilökohtaisen ohjauksella. Toimipaikkakoulutuksessa ja oppimisen arvioinnissa tarvitaan lisääntyvässä määrin yliopiston tukea, kun siirrytään osaamisperusteiseen arviointiin. Kilpailulain edellyttämä kunnallisten työterveysyksiköiden yhtiöittäminen poistaa näiltä EVO-rahoituksen ja lisää rahoituslain perusteella jaettavaa korvaustarvetta. Rahoituslain mukaiseen toimintaan varattavan avustuksen kokonaismäärän riittävyyttä tulee arvioida suhteessa koulutus- ja palvelujärjestelmän muutoksiin. Toiminnan laajentuminen tarkoittaa 2,9 miljoonan euron kokonaissummassa tasokorotuksen tarvetta valtakunnallisesti. Tampereen yliopisto puoltaa ja pitää tärkeänä STM:n asetuksen säätämistä vuodelle 2022 työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen toteutumisen turvaamiseksi. Esitämme luonnokseen yllä vahvennetulla merkittyjä muutoksia työterveyshuollon professorien yhteisen valmistelun linjassa.