• Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry, Kakkola Silla
        Päivitetty:
        2.7.2021
        • Kiitämme ulkoministeriötä mahdollisuudesta lausua Suomen yhdistetystä 24.-26. määräaikaisraportista YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta. Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry katsoo kokonaisuutena, että määräaikaisraportissa olisi hyvä vielä kiinnittää erityistä huomiota sukupuolinäkökulman ja intersektionaalisen näkökulman esiin tuomista läpileikkaavasti kaikilla osa-alueilla. NYTKIS pitää huolestuttavana, että sukupuolittain kerättyä tilastotietoa eri vähemmistöistä ei ole riittävästi saatavilla. Vihapuhe Vihapuhe Suomessa on tutkimusten mukaan sukupuolistunut ilmiö ja vähemmistöihin (rodullistettuihin kuuluminen, maahanmuuttajatausta, seksuaalinen vähemmistö, saamelaisuus, kielivähemmistö) kuuluminen on lisännyt vihapuheen kohteeksi joutumista. Vihapuheella on vaikutusta naisten ja erityisesti vähemmistöihin kuuluvien naisten halukkuuteen toimia politiikassa ja asettua ehdoille vaaleissa, mikä on demokratian kannalta erittäin huolestuttava seuraus. Ihmiskauppa Suomesta väkivaltaa kokeneiden tyttöjen ja nuorten naisten tarvitsemat naiserityiset palvelut puuttuvat lähes kokonaan. GREVIO-työryhmä on antanut suosituksia Istanbulin sopimuksen toimeenpanosta, esittäen huolensa naiserityisten palveluiden puuttumisesta Suomessa. Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä ihmiskauppa on maailmanlaajuisesti ihmiskaupan muodoista yleisin. Suomessa sen sijaan tunnistetaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön kytkeytynyttä ihmiskauppaa edelleen verrattain vähän. On tärkeää huomioida, että valtaosa seksuaalisen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan uhreista on naisia.
      • Cultura-säätiö, Gusatinskaya Eilina
        Päivitetty:
        2.7.2021
        • Cultura-säätiön lausunto Suomen yhdistetystä 24.–26. määräaikaisraportista YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta Pidämme raporttia hyvänä ja siihen nostettuja toimenpiteitä kannatettavina. Raportissa mainitaan Artikla 7 / B Kulttuuri / kohdissa 224 ja 225 säätiömme, pyytäisimme muotoilemaan maininta seuraavasti: Venäjänkielisten osallisuus suomalaisessa yhteiskunnassa 224. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman, vuonna 2013 toimintansa aloittaneen Cultura-säätiön tarkoituksena on edistää suomen venäjänkielisten väestön ja kaikkien maan muiden väestöryhmien monipuolista vuorovaikutusta sekä monialaista integraatiota parantamalla tiedonvälitystä ja hyödyntämällä ensisijaisesti kulttuuria ja dialogia. Säätiö luo Suomen venäjänkielisille mahdollisuuksia osallistua suomalaiseen kulttuuriin kielitaidosta riippumatta. Lisäksi säätiö tukee venäjänkielisten väestön kielellisen identiteetin ja kulttuurin kehittymistä Suomessa osana maan moninaista kulttuuriperintöä. 225. Cultura-säätiö on toteuttanut lukuisia kulttuuri- ja yhteiskunnallispainotteisia hankkeita sekä julkaissut useita selvityksiä Suomen venäjänkielisistä. Culturalist -kaksikielinen kulttuurijulkaisu sekä Culturafest -festivaali edistävät kielellistä ja kulttuurista vuorovaikutusta. Lisäksi säätiö edustaa Suomea kahdessa kansainvälisessä hankkeessa (Enact ja Agents of Change: Mediating Minorities (MeM). Yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa osana Sitran ja Kuntaliiton Demokratiakokeilut -kokonaisuutta toteutetussa hankkeessa korostuivat osallisuus, dialogi ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Koronavuonna 2020 säätiö järjesti myös poikkeusajan dialogikeskusteluja venäjänkielisten kanssa valtakunnallisesti. Säätiön viranomaisten käyttöön tekemissä selvityksissä tuodaan esiin venäjänkielisten osallisuuteen ja tiedonsaantiin liittyviä kysymyksiä, mm. Helsingin venäjänkielisten osallistuminen kaupungin päätöksentekoon sekä venäjänkielisten tiedonsaanti koronakriisin aikana. Alkuvuodesta 2021 Cultura-säätiö esitteli 20.1.2021 työ- ja elinkeinoministeriölle ja Helsingin kaupungille asiakaspolkuanalyysi-tietopaketin kotoutumispalveluiden toteutumisesta venäjänkielisten keskuudessa.
      • Ihmisoikeusliitto
        Päivitetty:
        2.7.2021
        • Ihmisoikeusliiton lausunto ulkoministeriölle koskien luonnosta Suomen yhdistetyksi 24.-26. määräaikaisraportiksi YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta Ihmisoikeusliitto keskittyy lausunnossaan rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean erityisen tärkeäksi nostamiin suosituksiin (suositukset 9, 11 ja 17) koskien viharikoksia, vihapuhetta, syrjintärikoksia sekä alkuperäiskansa saamelaisten oikeuksia. Lisäksi kiinnitämme huomiota seuraaviin yleisiin seikkoihin: Suomessa on viime vuosina käynnistetty ja toteutettu lukuisia projekteja vihapuheen, viharikosten ja rasismin kitkemiseksi, mutta lyhytaikaiset projektit eivät ole kestäviä ratkaisuja. Raporttiluonnoksessa listataan laajasti näitä suunniteltuja ja toteutettuja hankkeita ja toimenpiteitä. Komitean pyytämät tiedot valtion toimien konkreettisista tuloksista jäävät raporttiluonnoksessa puutteellisiksi. Ihmisoikeusliitto pitää tärkeänä, että raportissa tuodaan esiin konkreettisia tuloksia sekä tilanneanalyysia sopimuksessa turvattujen oikeuksien toteutumisesta ja toteutumisen esteistä. YK:lle toimitettavassa valtionraportissa tulee tarkastella konkreettisemmin mm. syrjinnän, häirinnän ja viharikosten aliraportointia sekä rakenteellista rasismia suomalaisessa yhteiskunnassa. Valtionsisäisen lainsäädännön soveltaminen (suositus 9) Raporttiluonnoksessa vastataan suositukseen 9 tilastotiedoilla rikoslaissa määritellystä syrjinnästä. Ihmisoikeusliitto pitää tärkeänä, että valtionraportissa tuodaan esiin tässä tai muussa sopivassa kohdassa myös yhdenvertaisuuslaissa määritellyn syrjinnän tilastot, etenkin saatavilla olevat yhdenvertaisuusvaltuutetun tilastot koskien syrjintätapauksia raportointivuosilta 2017-2021. Vihapuhe, rotuvihaan yllyttäminen ja viharikokset (suositus 11) Valtion tulee raportoida myönteisen kehityksen eli poliisin viharikoksiin panostamisen lisäksi myös poliisin ja muiden turvallisuusviranomaisten osaamiseen, asenteisiin ja toimintaan liittyvistä haasteista. Mediassa on ollut esillä joidenkin poliisien rasistiset teot ja asenteet, mm. Ylen toukokuussa kirjoittama artikkeli poliisien rasistisista puheista, joista poliisit selviävät vähällä: https://yle.fi/uutiset/3-11896237 Poliisin kouluttaminen etnisestä profiloinnista mainitaan raporttiluonnoksessa kaksi kertaa. Tämän lisäksi olisi tärkeää kertoa myös etnisen profiloinnin yleisyydestä Suomessa sekä sen tunnistamiseen liittyvistä haasteista. Tutkimustuloksista käy ilmi, että poliisi, rajavartijat ja vartijat syyllistyvät lainvastaiseen etniseen profilointiin. EU:n perusoikeusviraston tutkimuksen (FRA 2018) ’Being Black in the EU’ mukaan tutkimukseen osallistuneista afrikkalaistaustaisista vastaajista koko EU:ssa 24 % ja Suomessa 38% oli tullut poliisin pysäyttämäksi viimeisen viiden vuoden aikana. Miesten kohdalla pysäytykset olivat selvästi yleisempiä. FRA:n tutkimuksen mukaan poliisin etnisen profiloinnin kohteeksi joutuneiden vastaajien keskuudessa luottamus poliisiin oli jokaisessa maassa, myös Suomessa, alhaisempi. Helsingin yliopiston Pysäytetyt – Etnisen profiloinnin tilat, merkitykset ja käytännöt -tutkimus (Keskinen et al. 2018.) osoitti, että rodullistettuihin vähemmistöihin kohdistuu valvontaa eri kaupunkitiloissa ja useiden toimijoiden taholta. Haastateltujen mukaan poliisi, vartijat, järjestyksenvalvojat ja rajavartijat olivat pysäyttäneet tai seuranneet heitä yksinomaan tai suurelta osin etniseen taustaan tai ihonväriin liittyvistä syistä. Tutkimuksen mukaan poliisin käytännöt, joihin sisältyy etnisen profiloinnin riski, liittyvät (1) ulkomaalaisvalvontaan, (2) rikosepäilyihin ja tarkastuksiin, joissa etsitään tuntematonta tekijää epämääräisin tuntomerkein, (3) järjestyspoliisin tehtäviin ja (4) liikennevalvontaan. http://www.profiling.fi/wp-content/uploads/2018/04/Pysaytetyt_SUOM.pdf Epäily vihamotiivista jää arvioiden mukaan edelleen ilmoittamatta valtaosassa mahdollisista viharikoksista. Syitä tähän ovat mm. uhrien huonot kokemukset oikeuslaitoksesta, epäluottamus poliisia kohtaa tai se, etteivät uhrit tunne oikeuksiaan. Uhrien kokemuksia viharikoksista Suomessa vuosina 2014-2018 -raportissa (RIKU 2019) nousi esiin epäluottamus viranomaisapuun. https://www.riku.fi/binary/file/-/id/79/fid/2140/ Aliraportointi on vakava ongelma ihmisoikeuksien ja oikeuksiin pääsyn toteutumisessa. Valtionraportissa on toivottavaa tuoda esiin viharikosten aliraportoinnin tilannetta ja siihen liittyvää ongelmatiikkaa. Poliisi ei aina tunnista mahdollista vihamotiivia kirjatessaan rikosilmoituksia tai tutkinnan aikana, tai vihamotiivi putoaa pois oikeusprosessin myöhemmissä vaiheissa. Raporttiluonnoksen kohdassa 92 viitataan Poliisiammattikorkeakoulun selvitykseen viharikosten etenemisestä rikosprosessissa sekä tuomioistuimessa. Selvityksen tulokset on julkaistu, joten on tärkeää, että ne esitellään valtionraportissa. Keskeisiä tuloksia selvityksessä olivat vihamotiivin tunnistamiseen ja käsittelyyn liittyvät puutteet rikosprosessissa sekä se, että tuomiota kovennetaan vain harvoin vihamotiivin perusteella. Selvityksessä annetaan myös ratkaisuehdotuksia tilanteeseen, mm. että poliisin tulee viharikosluokituksen pakollinen käyttö rikosilmoitusta kirjattaessa. Tällöin poliisin tulisi aina rikosilmoitusta kirjatessa ottaa kantaa siihen, liittyykö rikokseen mahdollisesti vihamotiivi vai ei. Ihmisoikeusliitto pitää hallituksen vastausta suositukseen 11 c (poliitikkojen ja virkahenkilöiden levittämään vihapuheeseen puuttuminen) riittämättömänä. Suositukseen tulee vastata konkreettisemmin, vähintään selostaen tilannekuvaa, mikäli toimenpiteitä suosituksen toimeenpanemiseksi ei ole tehty. Etenkin verkossa tapahtuvan häirinnän tunnistamista ja siihen puuttumista on tehostettava. On kestämätöntä, että oikeuskäytäntö esimerkiksi kunnianloukkauksen tulkinnasta vaihtelee niin suuresti, ja että merkittävä osa verkossa tapahtuvasta, hyvin väkivaltaisiakin uhkauksia sisältävästä häirinnästä vaikuttaa jäävän tutkimatta. Alkuperäiskansa saamelaisten oikeudet, etenkin vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus & neuvotteluvelvoite (suositus 17) Alkuperäiskansa saamelaisten vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen toteuttamisessa on ollut viime vuosina ongelmia. Suomen raportissa tulee antaa neuvotteluvelvoitteen toimeenpanosta tarkempi ja ajantasaisempi kuva. Ihmisoikeusliitto pitää hyvänä, että saamelaiskäräjälain uudistamistyöryhmän esityksestä kerrotaan raporttiluonnoksessa. On tärkeää, että saamelaiskäräjälain uudistamistyöryhmän esitys etenee. Saamelaiskäräjälain uudistus on toteutettava viipymättä tavalla, joka vahvistaa saamelaisten itsemääräämisoikeutta ja ottaa huomioon sopimusvalvontaelinten näkemykset saamelaisten oikeuksien toteutumisesta. YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen toimeenpanoa valvova komitea julkaisi helmikuussa 2019 kaksi Suomea koskevaa ratkaisua saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksymistä koskevissa valitusasioissa. Niissä oli kyse korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisuista. Ihmisoikeuskomitea katsoi, että KHO:n ratkaisut loukkasivat saamelaisen alkuperäiskansan itsemääräämisoikeutta, poliittisia osallistumisoikeuksia, ja oikeutta nauttia omasta kulttuuristaan. Nämä ratkaisut on mainittava Suomen raportissa.
      • Naisjärjestöjen Keskusliitto, Heinilä Terhi
        Päivitetty:
        2.7.2021
        • 2.7.2021 Naisjärjestöjen Keskusliiton lausunto Suomen yhdistetystä 24.–26. määräaikaisraportista YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta Diaarinumero: PC0TQ341-11 Naisjärjestöjen Keskusliitto kiittää ulkoministeriötä pyynnöstä lausua Suomen yhdistetystä 24.–26. määräaikaisraportista YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta ja esittää määräaikaisraportissa huomioitavaksi seuraavia seikkoja. Tasa-arvonäkökulma kaipaa vahvempaa valtavirtaistamista Yleissopimuksen tavoitteena on ehkäistä rodun, ihonvärin, syntyperän tai kansallisen tai etnisen alkuperän perusteella tapahtuvaa syrjintää. Naisjärjestöjen Keskusliitto korostaa moniperustaisen syrjinnän sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa- arvon huomioimisen tärkeyttä läpileikkaavana teemana kaikissa vähemmistöihin liittyvissä kysymyksissä ja niiden sisällyttämistä raporttiin. Vähemmistöihin kuuluvilla naisilla on muita korkeampi riski kohdata syrjintää, ja naisiin kohdistuu syrjintää myös vähemmistöryhmien sisällä. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää tärkeänä, että sukupuoli liitetään valtavirtaistamalla kaikkiin syrjintäkysymyksiin ja syrjintäperusteita tarkastellaan yhtäaikaisesti. Raportti kuvaa ansiokkaasti Suomen toimia rotusyrjintään liittyviin kysymyksiin puuttumiseksi. Monia syrjintäkysymyksiä käsitellään kuitenkin toisistaan erillisinä, eikä tasa-arvonäkökulmaa ole valtavirtaistettu kaikkeen tarkasteluun. Raportin kaikkiin osa-alueisiin tulee liittää sukupuolinäkökulma aina kun ajankohtainen tieto on käytettävissä. Sukupuolinäkökulmaa on syytä korostaa luonnosta enemmän mm. seuraavissa teemoissa: maahan muuttaneiden naisten kotoutuminen, vähemmistönaisten kohtaama väkivalta, viharikokset ja ihmiskauppa sekä romanien ja saamelaisten kokema syrjintä. Naisjärjestöjen Keskusliitto muistuttaa, että Suomen valtio on sitoutunut sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen kaikessa päätöksenteossaan ja korostaa, että sukupuolivaikutuksia on keskeistä arvioida ja arvioinnin tulokset huomioida myös rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanon toimenpiteitä suunnitellessa ja resursoitaessa. Sukupuolivaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon erilaisia taustamuuttujia intersektionaalisuuden huomioimiseksi. Rasistisesta syrjinnästä tarvitaan sukupuolen mukaan eriteltyä tietoa Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että yleissopimuksen tehokas toimeenpano edellyttää riittävää tietoa vähemmistöihin kuuluvista ja heidän asemastaan. Tiedon puute estää kansallisten vähemmistöjen syrjinnän tehokkaan torjumisen ja heidän asemaansa parantavien poliittisten toimenpiteiden toteuttamisen. Sukupuolen, mutta myös muiden muuttujien kuten vammaisuuden, mukaan eritelty tieto on keskeinen edellytys tasa-arvonäkökulman ja intersektionaalisen näkökulman valtavirtaistamiseksi yleissopimuksen täytäntöönpanossa. Myös CEDAW-komitea kehottaa harkitsemaan lainsäädännön muuttamista siten, että se mahdollistaisi tarvittavien tilastotietojen kokoamisen vähemmistönaisten asemasta. Naisiin kohdistuva väkivalta huomioitava intersektionaalisesti Naisjärjestöjen Keskusliitto huomauttaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa merkittävä ihmisoikeusloukkaus, ja nostaa esiin intersektionaalisen näkökulman puutteen raportin väkivaltaa käsittelevissä kappaleissa. Sekä Istanbulin sopimus että CEDAW-sopimuksen yleissuositus 35 korostavat, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa torjuttaessa tulee ottaa huomioon eri asemassa olevien naisten asema ja muut heidän elämäänsä liittyvät tekijät. Romaninaisten kokemasta lähisuhde- ja perheväkivallasta tehdyn tutkimuksen mukaan romaninaiset kokevat palvelujen piiriin pääsemisen ongelmalliseksi. Saamelaiskäräjät ja YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän vastaisen sopimuksen toteutumista valvova CEDAW-komitea ovat nostaneet esille turvakotien puuttumisen saamelaisten kotiseutualueilla. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen mukaan maahan muuttaneiden naisten riski joutua henkirikoksen uhriksi on nelikertainen. Naisjärjestöjen Keskusliiton mielestä raportissa on syytä käsitellä nykyistä laajemmin, miten lähisuhde- ja perheväkivalta vaikuttavat esimerkiksi romaninaisiin, saamelaisiin naisiin ja maahan muuttaneisiin naisiin, sekä näihin ryhmiin kuuluviin vähemmistöihin, kuten vammaisiin naisiin, sekä tarkastella naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisten toimenpiteiden riittävyyttä näiden naisten näkökulmasta, esimerkiksi turvakotipalvelujen saavutettavuutta pitkien etäisyyksien saamelaisalueella tai palvelujärjestelmän kykyä huomioida romanikulttuurin erityispiirteet. YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin vuonna 2017 ilmestyneen raportin mukaan moni sukupuolensa vuoksi vainoa kokenut nainen ei saa turvapaikkaa EU-maista. Naisilta on evätty turvapaikka, vaikka he ovat joutuneet esimerkiksi kunniaväkivallan, pakkoavioliittojen tai ihmiskaupan uhreiksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaiseman Suomeen vuonna 2018 tulleiden turvapaikanhakijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan joistakin Afrikan maista tulleista naisista lähes 60 prosenttia on kokenut seksuaalista väkivaltaa ennen Suomeen tuloa ja turvapaikanhakumatkan aikana 29 prosenttia. Naisista 21 prosenttia oli joutunut kidutetuksi, 37 prosenttia pakotetuksi tai huijatuksi ja 23 prosenttia naisista oli ollut vangittuna tai kidnapattuna. Raportissa on syytä tarkastella nykyistä vahvemmin sitä, miten naisten ja tyttöjen erityiset suojelutarpeet ja sukupuolittunut väkivalta huomioidaan turvapaikkaperusteissa ja -prosesseissa, mukaan lukien itsenäisen oleskeluluvan myöntäminen avioliiton tai suhteen purkautuessa, ja miten viranomaisten valmiuksia tunnistaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mukaan lukien sukuelinten silpominen, on vahvistettu. Ihmiskauppa ei ole vain maahanmuuttokysymys Naisjärjestöjen Keskusliitto huomauttaa, että ihmiskauppa on ilmiönä sukupuolittunut. Suomessa ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän asiakkaista 59 % oli naisia tai tyttöjä vuonna 2020. Seksuaalinen hyväksikäyttö ja pakkoavioliitot korostuvat hyväksikäyttötarkoituksena naisten ja tyttöjen kohdalla, kun miesten ja poikien kohdalla korostuu etenkin pakkotyö. Myös tietyt kansalaisuudet korostuvat ihmiskaupan uhrien joukossa, ja Suomessa ilman laillista oleskeluoikeutta oleskelevien eli niin sanottujen paperittomien henkilöiden on arvioitu olevan erityisen alttiita monenlaiselle hyväksikäytölle. Raportissa ihmiskaupan sukupuolittunutta ja intersektionaalista luonnetta ei kuitenkaan huomioida. Raportissa ihmiskauppaa käsitellään korostuneesti maahanmuuttokysymyksenä. Naisjärjestöjen Keskusliiton mielestä raportissa on syytä huomioida vahvemmin, että vuonna 2020 ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään ohjautuneista henkilöistä enemmän kuin puolet joutui uhriksi Suomessa ja että uhrien joukossa on myös Suomen kansalaisia. Toisaalta raportissa on myös syytä tuoda selkeämmin esille, kuinka monessa tapauksessa henkilön tunnistaminen ihmiskaupan uhriksi on vaikuttanut positiivisesti henkilölle myönnettyyn oleskelulupaan. Vihapuhe ja viharikokset huomioitava sukupuolittuneena ilmiönä Naisjärjestöjen Keskusliitto huomauttaa, että vihapuhe on ilmiönä vahvasti sukupuolittunut. Uusimman tasa-arvobarometrin (2017) mukaan sukupuoleen liittyvää vihapuhetta oli kokenut 15 prosenttia naisista ja 8 prosenttia miehistä. Vähemmistöön kuuluvilla naisilla on 2,6 kertaa suurempi riski kokea sukupuolittunutta vihapuhetta verrattuna naisiin, jotka eivät kuulu vähemmistöön, kun miehillä vähemmistöasemalla ei ole vastaavaa vaikutusta vihapuheen kokemiseen. Naisiin kohdistuva vihapuhe on usein rankempaa kuin miehiin kohdistuva ja sisältää uhkailua seksuaalisella väkivallalla. Tutkimusten mukaan oikeusturva on Pohjoismaissa heikko henkilöille, joita uhkaillaan seksuaalisella väkivallalla. Naisjärjestöjen Keskusliitto korostaa, että raportissa on keskeistä huomioida nykyistä vahvemmin sukupuolinäkökulma vihapuheeseen ja viharikoksiin liittyvässä analyysissä. Sukupuolittunut vihapuhe tulee nähdä osana naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Raportissa esitettyjä viharikostilastoja ei ole eritelty sukupuolen perusteella, ja viharikosten syrjintäperusteeksi kirjataan vain yksi peruste, mikä peittää näkyvistä syrjintäperusteiden yhteen kietoutumisen. Raportti ei myöskään tilastoi sitä, kuinka monessa tapauksessa vihapuheeseen liittyvät rikosilmoitukset ovat johtaneet tuomioon. Mitä pidemmälle rikosprosessi etenee, sitä vähemmän uhrien joukossa on naisia. Tämä korostaa intersektionaalisen näkökulman tärkeyttä viharikosten motiiveja analysoidessa. Naisjärjestöjen Keskusliitto huomauttaa, että hallitus on antanut eduskunnalle esityksen HE 7/2021 vp laiksi rikoslain muuttamisesta, jossa ehdotetaan sukupuolen lisäämistä rangaistuksen koventamisperusteeksi keskeisenä perusteluna vihapuheen sukupuolittuneisuus. Toimenpidettä ei mainita raportissa, vaikka se voi lisätä myös vähemmistöihin kuuluvien naisten suojaa silloin, kun viharikoksen ensisijaisena motiivina on sukupuoli. Vähemmistönaisten oikeudet ovat osa taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia Naisjärjestöjen Keskusliitto kiittää raportin kattavasta taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien selvityksestä mutta korostaa jälleen intersektionaalisen analyysin tärkeyttä kautta linjan muun muassa työllistymiseen, sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuteen ja koulutukseen liittyvissä kysymyksissä. Romanien kohdalla erityisesti romaninaisen vaatetus aiheuttaa hankaluuksia työpaikan saamisessa, ja romaninaisiin kohdistuu syrjintää asumiseen liittyvissä kysymyksissä romanimiehiä enemmän. Saamelaiset naiset, jotka kuuluvat myös esimerkiksi seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön tai ovat vammaisia, ovat korkeassa riskissä joutua syrjityiksi. Maahanmuuttajanaisten ja -miesten väliset työllisyys- ja palkkaerot ovat suuremmat kuin muun väestön, ja erityisesti nuoria maahanmuuttajataustaisia naisia ohjataan heidän toiveistaan ja taidoistaan riippumatta hoivatyöhön, mikä vahvistaa stereotypioita ja segregaatiota. Saamelaisiin kohdistuneen ja kohdistuvan syrjinnän ja oikeuksien loukkausten selvittämisessä totuus- ja sovintokomissiolla on erittäin keskeinen rooli. Naisjärjestöjen Keskusliitto kiinnittää huomiota siihen, että kotoutumissuunnitelmien laatimisen käytännöt työvoiman ulkopuolella oleville ryhmille vaihtelevat kunnittain. Tämä asettaa esimerkiksi kotona lasta hoitavat maahan muuttaneet naiset sekä heikompaan työmarkkina-asemaan että keskenään eriarvoiseen asemaan asuinkunnan mukaan. Syvempi analyysi maahan muuttaneiden naisten työllistymisen tueksi toteutetuista ja toteutettavista toimenpiteistä, mukaan lukien raportissa mainittu uusi malli kotona lapsia hoitavien vanhempien siirtymien tukemiseksi työvoiman ulkopuolelta työvoimaan ja työvoimapalveluiden asiakkaaksi, olisi tervetullutta. Raportti ei käsittele vähemmistöihin kuuluvien kantaväestöä suurempaa köyhyysriskiä. Romaninaisten ja maahanmuuttajanaisten heikompi työllisyys vaikuttavat myös näiden naisryhmien tulotasoon ja kohonneeseen köyhyysriskiin. Tilastojen mukaan maahanmuuttajataustaiset lapsiperheet ovat köyhiä useammin kuin kantaväestöön kuuluvat lapsiperheet. Oikeusministeriön vuonna 2021 julkaiseman Taustalla rikos, edessä muutos -julkaisu tunnistaa naisvangit ylivoimaisesti sairaimmaksi rikosseuraamusasiakasryhmäksi – naisvangeista 85 prosentille todettiin tutkimushetkellä jokin mielenterveyden häiriön diagnoosi. Naisjärjestöjen Keskusliitto kehottaa huomioimaan naisvankien erityiskysymykset ulkomaalaisten vankien yhdenvertaisuutta tarkasteltaessa. Vähemmistönaisten poliittiset ja kansalaisoikeudet on sivuutettu Naisjärjestöjen Keskusliitto kehottaa kiinnittämään raportissa enemmän huomiota maahanmuuttaja-, saamelais- ja romanitaustaisten henkilöiden ja eritoten naisten aliedustukseen Suomen poliittisessa ja julkisessa toiminnassa sekä yksityisen sektorin johtavissa asemissa. Nykyisellään poliittisten ja kansalaisoikeuksien analyysi raportissa jää kovin ohueksi, vaikka on selvää, että vähemmistöjen ja erityisesti vähemmistöihin kuuluvien naisten mahdollisuuksissa demokraattiseen osallistumiseen on huomattavia puutteita. Eduskunnassa on tällä hetkellä yksi maahanmuuttajataustainen kansanedustaja eikä yhtään saamelais- tai romanitaustaista kansanedustajaa. Naisjärjestöjen Keskusliitto toivoo, että raportissa nyt esitellyt toimet eivät edusta koko kuvaa niistä toimista, joihin Suomessa on ryhdytty sen varmistamiseksi, että vähemmistötaustaisilla ja erityisesti vähemmistötaustaisilla naisilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua julkiseen, yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään sekä kulttuuri- ja talouselämään. Pandemian vaikutukset eri ihmisryhmiin syytä selvittää Raportti kuvaa koronaviruspandemian rajoittamiseksi käyttöön otettuja toimenpiteitä, mutta ei analysoi niiden vaikutuksia eri ihmisryhmiin. On kuitenkin selvää, että rajoituksilla on erilaisia vaikutuksia riippuen henkilön taustasta ja elämäntilanteesta. Liikkumis- ja aukiolorajoitukset ovat lisänneet perheissä tapahtuvaa väkivaltaa, ja rajojen sulkemisen vaikutukset ovat olleet suuremmat sellaisten henkilöiden kohdalla, joiden perhe ja lähisukulaiset asuvat Suomen rajojen ulkopuolella. Naisjärjestöjen Keskusliitto korostaa, että tulevaisuudessa koronapandemian vaikutuksia arvioidessa on keskeistä tarkastella myös sitä, miten rajoitukset ovat vaikuttaneet kansallisiin vähemmistöihin ja maahan muuttaneisiin sekä varmistaa, etteivät ne ole kohtuuttomasti vaikeuttaneet minkään ihmisryhmän asemaa. Muita huomioita Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää tärkeänä sitä, että Poliisiammattikorkeakoulun rekrytointistrategian yhtenä tavoitteena on lisätä eri vähemmistöjen määrää poliisissa, ja huomauttaa saman tavoitteen tärkeydestä myös muiden viranomaisten keskuudessa. Vähemmistöihin kuuluvien naisten määrän kasvattamista on myös tärkeää tukea kaikkien viranomaisten parissa. Naisjärjestöjen Keskusliitto – Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry Eva Biaudet Terhi Heinilä Puheenjohtaja Pääsihteeri
      • Puolustusministeriö
        Päivitetty:
        2.7.2021
        • Puolustusministeriö totetaa kunnioittavasti, ettei sillä ole lausuttavaa raporttiluonnoksesta.
      • Sámiráđđi - Saamelaisneuvosto, Labba Oula-Antti
        Päivitetty:
        2.7.2021
        • Saamelaisneuvoston lausunto Luonnos Suomen yhdistetty 24.-26. määräaikaisraportti YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta Tenon sopimus Raportiluonnoksessa ei ole mainintaa voimassa olevasta Tenon sopimuksesta tai siihen liittyvästä neuvotteluprosessista. YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea CERD totesi Suomelle viimeksi antamissaan loppupäätelmissä vuonna 2017 (CERD/C/FIN/CO/23), että sopimusvaltion antamista tiedoista huolimatta komiteaa huolestuttaa edelleen se, ettei saamelaisten oikeuksia perinteisiin maa-alueisiinsa ja uhanalaiseen perinteiseen kalastuselinkeinoonsa suojella riittävästi ja ettei saamelaisiin vaikuttavissa hallituksen toimissa noudateta johdonmukaisesti vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatetta. Norjan ja Suomen valtioiden päätös kieltää lohenpyynti tänä vuonna Tenolla, loukkaa saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana. Kalakantojen elinvoimaisuuden ylläpitäminen ja hoito tulisi saamelaisten kotiseutualueella perustua alkuperäiskansa saamelaisten perinteiseen tietoon. Nykyisessä tilanteessa valtioiden yksin johtama ja kontrolloima kalakantojen sääntely on tuhoisaa alkuperäiskansojen hyvinvoinnille ja ruokaturvallisuudelle. Saamelaisten itsemääräämisoikeus Raporttiluonnoksen kohdissa 129.-135. kerrotaan saamelaisten itsemääräämisoikeuteen liittyvistä seikoista. Kansalais- ja poliittisten oikeuksien yleissopimuksen (SopS 8/1976, jäljempänä KP-sopimus) artiklan 1 mukaan kaikilla kansoilla on itsemääräämisoikeus. Tämän oikeuden nojalla ne määräävät vapaasti poliittisen asennoitumisensa ja harjoittavat vapaasti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten olojensa kehittämistä. KP-sopimuksen toimeenpanoa valvova YK:n ihmisoikeuskomitea on vuodesta 1999 lähtien (ks. esim. UN Doc. CCPR/c/79/Add.112 (1999)) tulkinnut, että alkuperäiskansat ovat KP-sopimuksen 1 artiklan tarkoittamia kansoja. Huomionarvoista on lisäksi, että YK:n ihmisoikeuskomitea totesi yksilövalituksia koskevissa vuonna 2019 antamissaan langettavissa ratkaisuissa (CCPR/C/124/D/2668/2015 ja CCPR/C/124/D/2950/2017), että sopimusvaltio Suomi rikkoi KP-sopimuksen poliittisia osallistumisoikeuksia koskevaa artiklaa 25 sekä yksin että yhdessä vähemmistön oikeuksia koskevan artikla 27 kanssa ja tulkittuna kansan itsemääräämisoikeutta koskevan artiklan 1 valossa. Esimerkiksi voimassa olevan saamelaiskäräjälain puitteissa Saamelaiskäräjien toimivalta on rajoittunut saamen kieleen, kulttuuriin ja asemaan alkuperäiskansana koskeviin asioihin. Jopa näiden edellä mainittujen seikkojen osalta Saamelaiskäräjien toimivalta on rajallinen. Yleisellä tasolla Saamelaiskäräjiltä puuttuu valtion tunnustama määräysvalta asioissa, jotka liittyvät maiden, vesien ja luonnonvarojen käyttöön (ks. A/HRC/33/42/Add.3 kohdat 61 ja 73, CERD/C/FIN/CO/23 kohta 17 ja CCPR/C/FIN/CO/6 kohta 16). Saamelaiskäräjälakia koskevan hallituksen esityksen (HE 248/1994 vp, s. 21), ja väitöstutkimuksen mukaan (Guttorm 2018), lainsäätäjän alkuperäisenä tarkoituksena oli, että Saamelaiskäräjien itsehallinto olisi luonteeltaan dynaaminen. Sen oli tarkoitus luoda vähitellen aineellista sisältöä kehittämällä saamelaiskäräjälakia ja muuta lainsäädäntöä. Tämän oli tarkoitus tapahtua saamelaisten johdolla ja heidän omista kulttuurillisista lähtökohdistaan käsin. Tältä osin lainsäätäjän tarkoitusta ei kuitenkaan ole kunnioitettu Suomessa. Saamelaisneuvosto pitää tärkeänä, että saamelaisten itsemääräämisoikeutta alkuperäiskansana vahvistetaan saamelaiskäräjälaissa, mutta myös muussa lainsäädännössä, joka koskee mm. saamelaisten kotiseutualueen maankäyttöä ja saamelaisten perinteisiä elinkeinoja. Äänioikeus saamelaiskäräjävaaleissa CERD on viimeisimmissä vuosien 2012 ja 2017 Suomelle kohdistamissaan loppupäätelmissä painottanut, että kun sopimusvaltio määrittelee, kenellä on äänioikeus Saamelaiskäräjien vaaleissa, sen tulee antaa asianmukainen painoarvo saamelaisten itsemääräämisoikeudelle, joka liittyy heidän asemaansa Suomessa, heidän oikeudelleen määrätä omasta jäsenyydestään, ja oikeudelleen siihen, ettei heitä pakkosulauteta. Edellä mainitun lisäksi CERD viittasi vuoden 2017 suosituksessaan po. asiaa koskien CERD:in omaan alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaan yleissuositukseensa numero 23 vuodelta 1997. Ryhmäidentifikaation ja saamelaisten itsemääräämisoikeuden merkitystä pitäisi korostaa juuri Suomen saamelaiskäräjälain 3 §:n tulkinnassa ja vaaliluetteloon hakeutumiseen liittyvässä muutoksenhaussa, ja ryhmäidentifikaation merkitys pitäisi näkyä selkeästi edellä mainittuja seikkoja koskevissa saamelaiskäräjälain pykälissä. Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio Raporttiluonnoksen kohdassa 69. kerrotaan saamelaisten totuus- ja sovintokomissiota koskevista asioista. Saamelaisneuvosto on huolestunut siitä, että komission työ on viivästynyt ja onko ko. prosessille varattu riittäviä taloudellisia resursseja. Saamelaisneuvoston varapresidentti on myös tuonut esille kritiikkiä koskien komissaarin valintaprosessia, erityisesti siltä osin, kun komissaariksi ei valittu yhtäkään etnisesti saamelaista henkilöä (ks. https://yle.fi/uutiset/3-11786715). Vuonna 2018 Lapin ja Oulun yliopistot, Saamelaisalueen koulutuskeskus sekä Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkosto toteuttivat totuus- ja sovintoprosessia täydentävän 15 opintopisteen sovitteluopintokokonaisuuden. Opinnot tarjosivat työkaluja paikallisten kiistojen ratkaisuun rauhanomaisin keinoin. Erityisenä huomiona olivat kulttuuriin, identiteettiin, maankäyttöön ja elinkeinoihin liittyvät konfliktit pohjoisessa sekä saamelaisten asemaan vaikuttavan lainsäädännön aiheuttamat ristiriidat. Tavallisesta poiketen opinnot olivat avoimia yliopistojen opiskelijoiden lisäksi saamelais- ja paikallisyhteisöjen toimijoille. Kokemuksellisen kurssikokonaisuuden myötä pohjoiseen syntyi pysyvää sovitteluosaamista. Opinnoille on toivottu jatkoa, mutta laajempana, esimerkiksi 25 opintopisteen sivuainekokonaisuutena. Totuus- ja sovintokomission mandaatissa lukee, että valtioneuvoston kanslia on käynnistänyt neuvottelut alkuperäiskansojen sovitteluosaamisen vahvistamisesta yhteistyössä Oulun yliopiston Giellagas-instituutin kanssa. Instituutti onkin hakenut valtioneuvostolta rahoitusta jatkaa opintoja, mutta sitä ei ole vielä myönnetty. Suomen arktisen politiikan strategia Raporttiluonnoksen kohdassa 68. kerrotaan Suomen arktisen politiikan raportin valmisteluprosessista. Saamelaisneuvosto esitti useita huomioita raporttiluonnokseen, joka oli lausuntokierroksella keväällä 2021. Saamelaisneuvosto pitää mm. tärkeänä, että saamelaisten itsemääräämisoikeutta alkuperäiskansana vahvistetaan ja tämän olisi pitänyt olla myös osa Suomen arktisen politiikan strategiaa. Suomen arktisen politiikan strategian olisi myös pitänyt vahvemmin heijastella YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistusta ja sen periaatteita. Vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus Raporttiluonnoksen kohdissa 136.-138. kerrotaan vapaasta ja tietoon perustuvasta ennakkosuostumuksesta. CERD kehotti vuonna 2017 Suomelle antamissaan loppupäätelmissä Suomea hankkimaan saamelaisten vapaan ja tietoon perustuva ennakkosuostumus ennen kuin se hyväksyy hankkeita, jotka vaikuttavat saamelaisten perinteisten maa-alueiden ja luonnonvarojen käyttöön ja kehittämiseen. Suomen olisi myös varmistettava, että ennen kuin se myöntää toimilupia tai suunnittelee toimintoja saamelaisten kotiseutualueelle, niin kulttuuriset, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset arvioidaan asianmukaisesti yhteistyössä niiden yhteisöjen kanssa, joihin kulloinenkin toimenpide vaikuttaa. Vuonna 2007 Suomen hyväksymän YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen yksi keskeisiä periaatteita on vapaaseen ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaate (free, prior and informed consent, FPIC). Julistuksen artiklan 32 mukaan valtioiden tulisi neuvotella vilpittömässä mielessä ja toimia yhteistyössä kyseisten alkuperäiskansojen kanssa näiden omien edustuselinten kautta saadakseen niiden vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen ennen kuin valtiot hyväksyvät hankkeita, jotka vaikuttavat alkuperäiskansojen maihin tai alueisiin ja muihin luonnonvaroihin, erityisesti kehitettäessä, käytettäessä tai hyödynnettäessä mineraali- tai vesivaroja tai muita luonnonvaroja. YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen hyväksymisen (vuonna 2007) jälkeen ihmisoikeuskomitea on korostanut mainitulle tehokkaalle kuulemiselle asettuvaa vaatimustasoa siten, että vuonna 2009 julkaisemassaan ratkaisussaan Poma Poma v. Peru (CCPR/C/95/D/1457/2006) sen katsottiin edellyttävän alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen keskeisen periaatteen eli vapaan, ennakollisen ja tietoon perustuvan suostumuksen periaatteen (FPIC-periaate) noudattamista. CERD vei FPIC-periaatteen soveltamisen vielä uudelle tasolle marraskuussa 2020 julkaisemassaan päätöksessään Ågren et al. v. Sweden (CERD/C/102/D/54/2013). Ko. ratkaisussa todettiin, että kaivosluvan myöntäminen kaivosyhtiölle ilman saamelaisen poronhoitajayhteisön vapaata ja tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta loukkasi myös po. saamelaisyhteisön omaisuudensuojaa ja että luvanmyöntämismenettely oli ristiriidassa rotusyrjinnän poistamista käsittelevän yleissopimuksen kanssa. Saamelaiskäräjälain voimaantuloon jälkeen on Saamelaiskäräjien vastustuksesta huolimatta saamelaisten kotiseutualueelle tullut yhä lisää muita maankäyttömuotoja, jotka ovat vieneet elintilaa perinteisiltä saamelaiselinkeinoilta. Tehokkaan kuulemisen toteuttamiseksi kumulatiivisten vaikutusten arviointiin tulisi kiinnittää yhä etenevässä määrin huomiota ja hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnin pitäisi suorittaa riippumaton taho, jolla on asiantuntemusta perinteisistä saamelaiselinkeinoista. Saamelaisneuvosto on huomioinut, että oikeusministeriö valmisteli vuonna 2017 yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa muistion, johon on koottu hyviä käytäntöjä neuvotteluvelvollisuuden toteuttamisesta. Muistiossa tunnustetaan FPIC-periaate ja siinä tulkitaan saamelaiskäräjälain 9 §:ää FPIC:in valossa. Saamelaisneuvosto toteaa, että muistio on hyvä askel eteenpäin, mutta se ei kuitenkaan ole oikeudellisesti sitova ja sen oikeudellinen asema on epäselvä. Saamelaisneuvosto pitää ehdottoman tärkeänä, että FPIC-periaate tunnustetaan mm. saamelaiskäräjälaissa ja muussa lainsäädännössä, jolla on vaikutuksia saamelaisten perinteisiin elinkeinoihin ja maankäyttöön. Saamelaisten kielelliset ja kulttuuriset oikeudet Raporttiluonnoksen kohdissa 171.-173. kerrotaan saamelaisten kielellisistä ja kulttuurisista oikeuksista. Raporttiluonnoksen ko. kohdassa tuodaan saamelaisten kielelliset ja kulttuuriset oikeudet esille pääsosin Saamelaiskäräjien kulttuurilautakunnan rahoituksen ja taiteen tukemisen muodossa. Edellä mainittu lähestysmistapa antaa otsikossa esiintuodusta asiasta suppean kuvan, koska saamelaisten kulttuurimuotoon kuuluvat myös saamelaisten perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito, kalastus ja metsästys (ks. esim. PeVL 3/1990 vp, PeVL 81/1993 vp ja HE 309/1993 vp.). Lisäksi huomionarvoista on, että Saamelaiskäräjien kulttuurilautakunnan kautta jaettava saamelainen kulttuurimääräraha saamenkielisen taiteen ja kulttuurin edistämiseen ja saamelaisjärjestöjen toimintaan on hyvin matalalla tasolla. Kulttuurimääräraha on pysynyt ennallaan (176 000 eurossa) vuodesta 2014 lähtien. Tästä summasta tuetaan koko Suomen puolen saamenkielistä taide-, kulttuuri- ja yhdistyskenttää (ml. Utsjoen kirkkotupayhdistys sekä myös tuki pohjoismaisille saamelaisjärjestöille), joten keskimääräinen kulttuurimäärä per saaja jää hyvin pieneksi. Saamelaisten ammattitaiteilijoiden tai perinteisten käsityöntekijöiden ei ole mahdollista tulla toimeen saamelaisella kulttuurimäärärahalla. Saamen kielten ja saamenkielisen opetuksen kehittämistyöryhmä Raporttiluonnoksen kohdassa 174 kerrotaan saamen kielten ja saamenkielisen opetuksen kehittämistyöryhmän asettamisesta. Yleisellä tasolla voidaan sanoa, että saamenkielinen opetus on kehittynyt digitalisaation ja etäyhteyksien parantumisen myötä, joskin yhä esiintyy vaikeuksia saamenkielisen etäopetuksen järjestämisessä erityisesti saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Saamenkieliseen etäopetustoimintaan tulisikin lisätä resursseja. Jotta perus- ja toisen asteen koulutus olisi kaikille yhdenvertaista, täytyy saamenkielisen opetuksen saatavuus taata saamelaisten kotiseutualueella ja kuin myös sen ulkopuolella. Saamen kielten etäyhteyksiä hyödyntävälle opetukselle on taattava pysyvä rahoitus ja etäopetuksen edellytyksiä vahvistettava. Saamelaisopetuksen tilanne on kahtiajakautunut ja eriarvoinen sekä eri puolilla maata asuvien saamelaisoppilaiden että eri puolilla maata toimivien koulutuksen järjestäjien näkökulmasta. Kahtiajakautuneisuutta ylläpitävät erityisesti opetuksen rahoitusperiaatteiden erot saamelaisten kotiseutualueen kunnissa ja sen ulkopuolella. Saamen kielten ja saamenkielinen opetus perusopetuksessa sekä lukio- ja ammatillisessa koulutuksessa on turvattu erityisellä rahoituksella saamelaisten kotiseutualueen kunnissa, joissa rahoitus kannustaa lisäämään ja kehittämään opetusta. Muualla maassa annetaan lähes yksinomaan perusopetusta ja lukiokoulutusta täydentävää saamen kielen opetusta. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain alueellinen rajaus tulisi poistaa ja saamelaisopetuksen rahoitus tulisi ulottaa yhdenvertaisesti koko maahan. Lisäksi perusopetusta ja lukiokoulutusta täydentävän saamen kielen opetuksen asema on perusopetus- ja lukiolakien näkökulmasta epäselvä. Saamen kielten opetus tulisikin irrottaa täydentävää opetusta koskevista määräyksistä ja opetusta antaa opetussuunnitelmien perusteiden mukaisesti koko maassa. Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi keväällä 2018 rahoituksen Utsjoen kunnan johtamalle ja Saamelaiskäräjien koordinoimalle saamen kielten opetuksen etäyhteyksiä hyödyntävälle pilottihankkeelle. Sen on määrä jatkua vuoteen 2023 saakka. Hankkeen tavoitteena on saada mahdollisimman suuri osa saamelaisten kotiseutualueen kuntien ulkopuolella koulua käyvistä saamelaisoppilaista saamen kielten opetuksen piiriin. Sen tehtävänä on kehittää sekä teknisiä että pedagogisia ratkaisuja ja luoda toimintamalli saamen kielten etäyhteyksiä hyödyntävän opetuksen vakinaistamiseksi. Suurimmat ratkaistavat kysymykset liittyvät etäyhteyksin annetun opetuksen väliaikaisuuteen, opetuksen rahoitukseen ja opetuksen epäselvään asemaan oppiaineena. Saamen kielten etäyhteyksiä hyödyntävä opetustoiminta tulisi vakinaistaa opetuksen toiminnallisiin ja rahoitussäännöksiin tehtävillä muutoksilla. Saamen kielten kielipesätoiminta Saamenkielisestä kielipesätoiminnasta puhutaan raporttiluonnoksen kohdassa 175. Saamenkielisen kielipesätoiminnan rahoitusta on lisättävä ja rahoitus on vakiinnutettava, jotta toiminta saadaan vakaalle ja kestävälle pohjalle. Varhaiskasvatuslaki turvaa saamea äidinkielenään puhuvien lasten omakielisen varhaiskasvatuksen koko maassa, mutta se ei kuitenkaan koske niitä saamelaislapsia, joiden äidinkieli ei ole saame. Saamen kielipesien asema osana varhaiskasvatusta on epäselvä, sillä saamen kielipesistä ole mainintoja varhaiskasvatuslaissa, eikä niitä tunnisteta varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Saamen kielipesätoiminnan tulisikin olla osa varhaiskasvatusta. Lisäksi saamen kielipesien erityisrahoitusta tulisi jatkaa sekä korottaa, jotta luotaisiin edellytykset uusien kielipesäyksiköiden perustamiselle ja toiminnan laajentamiselle erityisesti saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Varhaiskasvatuslaissa tarkoitettua, saamenkielisten lasten varhaiskasvatuksen järjestämiseksi osoitettavaa, Lapin aluehallintoviranomaisen Saamelaiskäräjille myöntämää valtionavustusta tulisi korottaa ja sen rajausta vain saamelaisten kotiseutualueen kuntiin tulisi poistaa. Rahoituksen ulottaminen myös kotiseutualueen ulkopuolelle parantaisi saamenkielisen varhaiskasvatuksen laatua ja saatavuutta. Saamelaiskäräjille tulisi myöntää rahoitus varhaiskasvatuksen henkilöresurssien parantamiseen, jonka myötä Saamelaiskäräjien olisi mahdollista tarjota varhaiskasvatustoiminnan järjestäjille kielellistä ja pedagogista tukea. Saamenkielisen varhaiskasvatuksen henkilöstötilanne on erittäin haastava sekä saamelaisalueella että sen ulkopuolella. Noin 40 prosenttia saamenkielisen varhaiskasvatuksen henkilöstöstä on vailla kelpoisuutta. Saamen kielen taitoisia varhaiskasvatuksen erityisopettajia ei ole. Henkilöstötilanne hidastaa saamenkielisen varhaiskasvatuksen kehittämistä ja heijastuu kuormituksena varhaiskasvatuksen toimipaikoissa ja työnantajien toiminnassa. Saamen kielen taitoisen varhaiskasvatuksessa kelpoisen henkilöstön koulutusmääriä tulisikin lisätä. Saamenkieliset sosiaali- ja terveyspalvelut Saamenkielisistä sosiaali- ja terveyspalveluista kerrotaan raporttiluonnoksen kohdissa 176.-179. Saamelaisneuvosto korostaa, että sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvä lainsäädäntö pitäisi sisältää yksiselitteisen velvoitteen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjille ja tuottajille ylläpitää ja kehittää saamen kielellä toteutettavia ja saamelaiskulttuurin mukaisia palveluja, erityisesti saamelaisten kotiseudulla. Samassa yhteydessä olisi turvattava saamelaisten oikeus osallistua tehokkaasti näiden palvelujen organisointia, tuotantoa ja rahoitusta koskevien hallintoelinten suunnitteluun ja päätöksentekoon, ja olisi turvatta riittävä, kohdennettu valtion rahoitus saamenkielisten palvelujen tarjoamiseen. Näiden em. toimenpiteiden lisäksi olisi kehitettävä kattava toimenpidekokonaisuus sen varmistamiseksi, että palveluntarjoajilla on riittävästi saamen kieltä ja saamelaisten kulttuuria tuntevaa henkilökuntaa ja ammatillista koulutusta alan eri tehtäviin. Toiminnot saamelaisten kotiseutualueella Raporttiluonnoksen kohdat 180.-182 sisältävät maininnat, jotka ovat otsikoitu muotoon “toiminnoista saamelaisten kotiseutualueella”. Edellä mainitussa kohdassa kerrotaan mm. Metsähallituslain sisällöstä. CERD pani Suomelle vuonna 2017 antamissaan loppupäätelmissä merkille, että vuonna 2016 säädetty laki Metsähallituksesta (234/2016) ei edellytä neuvottelemista saamelaisten kanssa ennen kuin annetaan lupia, jotka vaikuttavat saamelaisten maa-alueiden käyttöön. Edellä mainittuun CERD:in huomiota ei ole kuitenkaan toimeenpantu lainsäädäntötyössä. Saamelaisneuvoston näkemyksen mukaan nykyistä metsähallituslakia (234/2016) tulisi muuttaa ja uudistaa vastaamaan mm. ILO 169 -sopimuksen 14 artiklan säännöksiä. Metsähallituslakia koskeva hallituksen esityksen luonnos piti keväällä 2014 sisällään luvun, joka otsikoitiin nimellä ”Saamelaisten kotiseutualuetta koskevat erityissäännökset". Se piti sisällään mm. saamelaiskulttuurin heikentämiskiellon, mutta luku poistettiin sittemmin lakiluonnoksesta kokonaisuudessaan ja näin ollen ko. erityissäännöskokonaisuus ei sisältynyt lopulliseen metsähallituslakiin, eikä lakia ole korjattu myöhemmin po. asian osalta. Akwé: Kon -toimintamalli Raporttiluonnoksen kohdissa 183.-187 kerrotaan Akwe: Kon -toimintamallin soveltamisesta Suomessa. Akwé: Kon -toimintamalli tulisi ottaa Suomen lainsäädännössä laajemmin huomioon ja sitä tulisi soveltaa suojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelmien lisäksi myös muissa biodiversiteettiä koskevissa hankkeissa tai prosesseissa kuten mm. kalakantojen hoitoon liittyvien säädöksien ja säännöksien valmistelussa ja ylimpien sallittujen poromäärien määrittelemiseen liittyvien säädöksien ja säännöksien valmistelussa. Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelma Raporttiluonnoksen kohdissa 188. ja 189 kerrotaan Metsähallituksen saamelaisten kotiseutualueelle kohdistuvan luonnonvarasuunnitelman uudistamisprosessista. Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelma oikeusperuste on epäselvä, metsähallituslaista ja -asetuksesta ei löydy selviä oikeudellisia perusteita sen asemalle. Luonnonvarasuunnitelman uudistaminen tulee perustua YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen päämääriin. Kaivoslain saamelaisiin liittyvät säännökset Raporttiluonnoksen kohdissa 190.-194. kerrotaan kaivoslain sisällöstä. Kaivoslain uudistamista käsittelevä työryhmä sai työlleen jatkoaikaa vuoteen 2021 asti. Kaivoslain uudistamistyössä ja kaivoslain muuttamisessa tulisi ehdottomasti huomioida CERD:in marraskuussa 2020 julkaisema yksilövalitusta koskeva päätös Ågren et al. v. Sweden (CERD/C/102/D/54/2013) ja siinä esitetyt tulkinnat ja linjaukset. Ko. päätöksessä on yksityiskohtaisia päätelmiä liittyen saamelaisten poronhoitajayhteisöjen oikeuteen omaisuudensuojaan, oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja FPIC-periaatteen soveltamiseen. Tiivistetysti voidaan sanoa, että CERD:in po. päätös tarkoittaa, että saamelaisten perinteisesti asuttamille alueille kohdistuvat suuret teollisuushankkeet ovat kiellettyjä ilman saamelaisten oikeudenomistajien suostumusta. Suomen voimassa oleva kaivoslaki (621/2011) ei huomioi ja tunnusta esimerkiksi saamelaisten omaisuudensuojaa ja saamelaisten kollektiivisia oikeuksia alkuperäiskansana maihinsa ja vesistöihinsä. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta on ongelmallista, että saamelaiskäräjillä tai paikallisilla saamelaisyhteisöillä ei ole valitusoikeutta varauspäätöksistä (ks. KHO:2013:179) ja lisäksi em. tahoille ei anneta erikseen tiedoksi varauspäätöksiä. Myös malminetsintälupia koskevista päätöksistä em. tahojen valitusoikeus on KHO:n uuden vuosikirjapäätöksen (KHO:2021:83) mukaan käytännössä rajattu koskemaan vain kaivoslain 38 §:ssä säädettyä vaikutustenarviointia. KHO:n malminetsintälupapäätöksen perusteella kaivoslain 38 §:n soveltaminen ja toimeenpano voi perustua hyvinkin suppeaan yhteistyömenettelyyn, mikä on ongelmallinen ja ristiriidassa CERD:in em. päätöksen ja YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen kanssa. ILO:n yleissopimus nro 169 Raporttiluonnoksen kohdassa 236. kerrotaan lyhyesti ko. kansainvälisestä sopimuksesta ja Suomen ratifiointipyrkimyksistä. CERD pani Suomelle vuonna 2017 antamissaan loppupäätelmissä merkille, että hallituksen esitys itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoista tehdyn Kansainvälisen työjärjestön ILOn yleissopimuksen nro 169 (1989) ratifioinnista on ratkaisematta (2 ja 5 artikla). Alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva yleissopimus ILO 169 on valmistunut vuonna 1989. Siitä lähtien ko. yleissopimuksen ratifioiminen on ollut useiden Suomen hallitusten ohjelmissa ja asiaa on pyritty edistämään ja ratkaisemaan monella tavalla. Ratifiointiratkaisuun ei ole kuitenkaan tähän asti päästy. Se on jäänyt pääosin kiinni ILO 169 -sopimuksen 14 artiklasta, jonka mukaan valtion pitää mm. toteuttaa toimenpiteitä, joilla turvataan alkuperäiskansojen oikeus omistaa ja hallinnoida maita, joita alkuperäiskansat ovat perinteisesti asuttaneet. Sekä YK:n ihmisoikeuselimet että Euroopan Neuvoston elimet ovat moneen otteeseen kehottaneet Suomena ratifioimaan ILO 169 -sopimuksen. Saamelaisneuvosto kehottaa Suomen valtiota poistamaan ratifiointiesteet ja ratifioimaan alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva ILO 169 -sopimuksen mahdollisimman pian. Pohjoismainen saamelaissopimus Raporttiluonnoksen kohdassa 237. kerrotaan lyhyesti pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta. Norjan, Ruotsin ja Suomen välillä neuvotellun pohjoismaisen saamelaissopimuksen neuvotteluvaltuuskuntien puheenjohtajat parafoivat sopimustekstin vuonna 2017. Sopimuksen mukaan sopimusvaltion allekirjoitusta tulee edeltää Saamelaiskäräjien hyväksyntä. Saamelaisneuvosto kehottaa, että valtiot tulisivat neuvotella uudestaan sopimustekstin sisällöstä Norjan, Ruotsin ja Suomen Saamelaiskäräjien kanssa siten, että nykyistä parafoitua sopimusehdotusta parannetaan ja korjataan. Lähteet: Saamen kielten ja saamenkielisen opetuksen kehittämistyöryhmän raportti Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:25. Report of the Saami Council to the Committee on Economic, Social and Cultural rights – Supplementing and commenting on Finland's seventh periodic report of States parties due in 2020 (E/C.12/FIN/7). Saamelaisneuvoston lausunto oikeusministeriön lausuntopyyntöön (VN/5875/2019-OM-56): Saamelaiskäräjälain muuttaminen
      • Muistiliitto ry, Suomu Katariina
        Päivitetty:
        1.7.2021
        • Muistiliitto kiittää mahdollisuudesta lausua Suomen yhdistetystä 24.-26. määräaikaisraportista YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskien. Raporttiluonnos kuvaa monipuolisesti eri toimintaohjelmia ja politiikkatoimia, joita Suomessa on tehty syrjinnän vähentämiseksi. Toisaalta eri tutkimukset ja selvitykset osoittavat, että vaikka Suomi edustaa asenteissa keskimääräistä eurooppalaista tasoa, eri ihmisryhmiin kohdistuu edelleen runsaasti syrjiviä asenteita ja käytännön syrjintää. Ihmisoikeustilanne on heikentynyt muutamissa Euroopan maissa huolestuttavasti eikä ole perusteita olettaa, etteikö kehitys Suomessakin voisi kääntyä negatiivikseksi, jos asiaan ei kiinnitetä huomiota. Oikeusministeriön Syrjintä Suomessa 2017-2019 raportin mukaan suomalaisten asenteet vähemmistöjä, vammaisia ja ikääntyneitä kohtaan ovat muuttuneet suvaitsevaisemmiksi ollen useimmiten lähellä Euroopan unionissa yleisimmin vallitsevia asenteita. Muistisairautta eli neurologista sairautta sairastavat, Suomessa noin 200 000 ihmistä, ovat tavallisimmin ikääntyneitä eli yli 65-vuotiaita. Pienempi joukko, noin 7000-10 000 ihmistä, sairastuu työiässä. Neurologinen sairaus ja vamma voi altistaa ihmisen negatiivisten asenteiden ja jopa syrjinnän kohteeksi, jotka pääosin johtuvat tiedon puutteesta. Esimerkiksi muistisairautta sairastavat harvemmin kohtaavat suoraa vihapuhetta mutta tiedonpuute sekä virheelliset puhetavat ja käsitteet voivat loukata sekä sairastunutta itseään että hänen läheisiään. Muistiliitto pitää tärkeänä, että eri asiakaspalveluammateissa toimivien niin sote-kuin muillakin aloilla sekä median edustajien tietoa eri sairauksista ja vammoista lisätään.Väestö Suomessa ikääntyy voimakkaasti ja osa ikääntyneistä kuten muistisairautta sairastavat tarvitsee erityisesti elämän loppuvaiheessa runsaasti palveluita. Muistiliitto huomauttaa, että samalla kun yhteiskunnan ns. ikäsidonnaisten palvelutarpeiden ja menojen kasvu on tosiasia, on julkisessa keskustelussa kiinnitettävä huomioita asenteisiin ja puhetapaan, joka ei saa olla syrjivä. Muistisairautta sairastavien kohdalla oikeus vammaispalveluihin ei toteudu YK:n vammaisyleissopimuksen mukaisesti ja eri kunnissa asuvat eivät ole yhdenvertaisessa tilanteessa. Muistiliitto odottaa valmistelussa olevan vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain sekä vuoteen 2023 rakentuvien hyvinvointialueiden korjaavan tilannetta. Ulkomaalaistaustaisessa väestössä, erityisesti ns. ensimmäisen sukupolven edustajissa on ikääntyneitä ja vammaisia henkilöitä, joiden suomen tai ruotsin kielen heikko taito voi olla este palveluiden saamiselle siinä määrin, että se vaikeuttaa yksilöllisen palvelutarpeen täyttymistä. Muistisairaus voi myös edetessään vaikeuttaa aikuisena opitun kielen hallintaa ja siten vaikeuttaa palvelutarpeen ja oman tahdon ilmaisemista viranomaistoiminnassa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tulisi nykyistä paremmin huomioida myös ikääntyvä, ulkomailla syntynyt ja/tai muita kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuva väestö. Myös äidinkieleltään saamen kieliä puhuva väestö kohtaa jatkuvia vaikeuksia ja puutteita saada sote-palveluita omalla kielellään. Henkilöstön monipuolisella kielitaidolla, erilaisilla kommunikaatiomenetelmillä sekä kulttuurisensitiivisellä työotteella voidaan vahvistaa oikeuksien toteutumista sote- ja muissa palveluissa. Toisaalta Suomeen muualta muuttavien kielitaidon kehittämiseen tulee ohjata riittävät määrälliset ja laadulliset resurssit osallisuuden ja yhteiskuntaan osallistumisen varmistamiseksi. Taloudellisten, sivistyksellisten ja sosiaalisten oikeuksien toteutumisessa on puutteita koko ikääntyneen väestön tasolla, minkä kansalaisjärjestöt nostivat esiin TSS-oikeuksia koskevassa varjoraportissaan 2020 sekä YK:n TSS-oikeuksien komitea kuulemisessa 2021. Suosituksissa nostettiin esiin mm.ikääntyneille suunnattujen palveluiden vahvistaminen, palveluissa työskentelevien ihmisoikeusosaamisen vahvistaminen sekä ikääntyneen väestön moninaisuuden tunnistaminen ja huomioiminen. Puutteet TSS-oikeuksien toteutumisessa vaikuttavat eniten niihin ikääntyneisiin tai vammaisiin henkilöihin, jotka kuuluvat lisäksi johonkin vähemmistöön ja ovat siten haavoittuvimmassa asemassa.
      • LVM, Konserniohjausosasto, Ruokola Silja
        Päivitetty:
        1.7.2021
        • Liikenne- ja viestintäministeriöllä ei ole huomautettavaa lausunnoilla olevaan luonnokseen Suomen 24.-26. määräaikaisraportiksi. Ministeriön aikaisemmin toimittamat lisäykset on hyvin huomioitu raportissa (sivuilla 14-15). Ministeriö tukee yhdistetyn määräaikaisraportin toimittamista YK:lle.
      • Suomen Pakolaisapu ry
        Päivitetty:
        1.7.2021
        • Ulkoministeriölle SUOMEN PAKOLAISAPU RY:N LAUSUNTO LUONNOKSESTA SUOMEN YHDISTETYKSI 24.-26. MÄÄRÄAIKAISRAPORTIKSI YK:N KAIKKINAISEN ROTUSYRJINNÄN POISTAMISTA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA Suomen Pakolaisapu ry (Pakolaisapu) kiittää mahdollisuudesta lausua ulkoministeriölle luonnoksesta koskien Suomen yhdistettyä 24.-26. määräaikaisraporttia YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta ja lausuu kunnioittavasti seuraavaa: Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksien toteutumisen näkökulmasta olemme tyytyväisiä ja kiitollisia hallituksen toimista kotouttamistoimenpiteiden uudistamistarpeiden kokonaisvaltaiseksi tunnistamiseksi sekä halusta kehittää kotoutumista edistäviä palveluita ja koulutusta. Pakolaisapu kiittää erityisesti palveluiden ulkopuolelle jäävien ryhmien, kuten opiskelijoiden, työperäisten muuttajien ja kotona lasta hoitavien vanhempien, hyvästä huomioimisesta kotouttamisohjelman kehittämisessä. Toimet ovat tervetulleita myös maahanmuuttaneiden naisten työllistymismahdollisuuksien parantamisen näkökulmasta. Pakolaisapu kiittää hallitusta myös lainsäädännön muuttamisesta ja toimenpideohjelmista kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmiskaupan uhrien parempaan tunnistamiseen ja auttamiseen sekä ihmiskauppaan liittyvän rikosvastuun toteutumiseen. Myös hallitusohjelmaan kirjatut ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön torjuntaan tähtäävät toimenpiteet ovat tarpeellisia. Olemme erityisen tyytyväisiä ulkomaalaislakiin esitetyistä muutoksista, joiden avulla työn perusteella oleskeluluvan saanut henkilö voisi hyväksikäyttötilanteessa hakeutua toisen työnantajan palvelukseen tai saada uuden oleskeluluvan uuden työn hakemista varten. Nykyinen hallitus on tehnyt lakiesityksen (HE 247/2020), jonka myötä kansainvälistä suojelua koskevien päätösten valitusajat muutetaan yhdenmukaisiksi muiden asiakasryhmien kanssa. Samalla parannetaan turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa ja oikeusavun saatavuutta. Nämä muutokset ovat välttämättömiä turvapaikanhakijoiden ja kansainvälistä suojelua saavien aseman ja oikeuksien parantamiseksi. Lisäykseksi Suomen määräaikaisraporttiin YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta Suomen Pakolaisapu haluaa ehdottaa alla olevia lisäyksiä ja huomioita. TURVAPAIKANHAKIJOIDEN JA KANSAINVÄLISTÄ SUOJELUA SAAVIEN OIKEUDET Komitean Suomelle vuonna 2017 antamissa suosituksissa tuotiin esille huoli turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien maahanmuuttaneiden oikeuksien ja aseman heikennyksistä. Uudistuksista huolimatta edellisen hallituskauden aikana tehtyjen mittavien turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten oikeuksien heikennysten korjaaminen ei ole edennyt riittävälle tasolle, ja oikeuksien toteutumisessa on edelleen merkittäviä puutteita. Komitea oli huolissaan myös vuonna 2016 voimaan astuneista turvapaikanhakijoiden oleskelulupien edellytysten kiristämisestä ja ulkomaalaislain (301/2004) säännöksen kumoamisesta humanitaarisen suojelun myöntämiseksi. Nykyinen hallitus ei ole tehnyt muutoksia tähän linjaukseen. Kansainvälistä suojelua saaneiden ihmisten oikeus perhe-elämään toteutuu Suomessa heikosti. Sisäministeriön tuore hanke koskien kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden perheenyhdistämistä tarkastelee nykyistä lainsäädäntöä ennen kaikkea lasten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Suomen Pakolaisapu kannattaa toimeentuloedellytyksien poistamista kaikilta perheenkokoajilta, ei ainoastaan alaikäisiltä lapsilta. Oikeus perheeseen on henkilön taloudellisesta asemasta riippumaton ihmisoikeus. Lisäksi perheenyhdistämistä tulisi helpottaa ja siihen liittyviä oikeudellisia, käytännöllisiä ja taloudellisia esteitä pyrittävä purkamaan lainsäädännön keinoin. SÄILÖÖNOTTO Pakolaisapu on huolissaan ulkomaalaisten säilöönotosta, ja erityisesti lasten säilöönotosta, josta ei ole määräaikaisraportin luonnoksessa erityismainintaa (kohdat 144–146). Lasta ei tulisi koskaan laittaa säilöön, ja kannatamme lasten säilöönoton kieltämistä kokonaan. Lasten säilöönotto rikkoo lapsen oikeuksia, eikä lapsia tule missään olosuhteissa ottaa säilöön. Tämä koskee myös huoltajiensa kanssa turvapaikkaa hakevia ja maasta poistettavia lapsia. Pakolaisapu vastustaa myös perheiden säilöönottoa. PAPERITTOMIEN HENKILÖIDEN OIKEUDET JA PALVELUT Komitean suosituksissa vuonna 2017 Suomea kehotettiin ryhtymään konkreettisiin toimiin paperittomien asianmukaisten ja kohtuuhintaisten terveyspalveluiden toteutumiseksi. Lainsäädännön aloittaminen on ollut kohtuuttoman hidasta, vaikka sosiaali- ja terveysministeriö onkin aloittanut lainsäädäntötyön tällä hallituskaudella. Paperittomat ovat erityisen heikossa asemassa ja jäävät usein kaikkien peruspalveluiden ulkopuolelle. Pakolaisapu haluaisi lisätä, että paperittomien oikeuksissa on terveyspalveluiden lisäksi myös muita puutteita. Paperittomien lasten oikeus varhaiskasvatukseen ja koulunkäyntiin ei toteudu kaikissa Suomen kunnissa. Opetushallituksen sekä opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2020 kunnille tekemän kyselyn mukaan vain 2,5 prosenttia kunnista ilmoitti järjestävänsä varhaiskasvatusta paperittomille lapsille. 11 kuntaa ilmoitti, että vaikka kunnassa on paperittomia lapsia, ei heille lakisääteisen velvollisuuden puuttuessa ja/tai kunnan linjausten johdosta järjestetä varhaiskasvatusta. Paperittomista lapsista ei ole erityismainintaa määräaikaisraportin luonnoksessa. Paperittomat lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa myös siksi, että heillä on suuri riski jäädä myös neuvola- ja lastensuojelun palveluiden ulkopuolelle. Suomen Pakolaisapu kannattaa paperittomien välttämättömien palveluiden laajentamista myös sosiaalihuollon piiriin. RAKENTEELLINEN RASISMI SEKÄ REKRYTOINTI- JA TYÖSYRJINTÄ Pakolaisapu pitää kiitettävänä hallitusohjelmassa esiin tuotua rakenteellisen rasismin ja työsyrjinnän tunnistamista. Tietoisuuden lisäämisen ja koulutuksen lisäksi toivomme hallitukselta lisää konkreettisia toimia rekrytointi- ja työsyrjinnän ehkäisemiseksi. Pakolaisapu on aikaisemmin ehdottanut toimiksi muun muassa anonyymin rekrytoinnin laajaa käyttöönottoa julkisen puolen rekrytoinneissa. Työsyrjinnän tunnistamiseen ja raportointiin tarvitaan lisää resursseja, sillä syrjintätapaukset tulevat harvoin viranomaisten tietoon. Tehokkaamman syrjintään puuttumisen takaamiseksi toivomme työelämässä tapahtuvan syrjinnän valvonnan toimivallan laajentamista myös muille tahoille kuin työsuojeluviranomaisille. Toivomme, että asiaa käsitellään yhdenvertaisuuslain osittaisuudistuksen yhteydessä. DEMOKRATIAAN OSALLISTUMINEN SEKÄ VAIKUTTAMIS- JA OSALLISTUMISMAHDOLLISUUDET Tilastollisesti tarkasteltuna ulkomaalaistaustaisten ihmisten äänestysaktiivisuus ja ehdolle asettuminen ovat muuta väestöä huomattavasti alhaisempaa. Ulkomaalaisista on viime vuosina äänestänyt vaaleista riippuen noin 18–25 prosenttia, kun yleinen äänestysprosentti on 55–69 prosenttia. Demokratian toteutumisen sekä yhdenvertaisten vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksien takaamiseksi toivomme valtiolta toimenpiteitä ulkomaalaistaustaisten ja vieraskielisten demokratiaan osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien parantamiseksi. Kunnioittavasti Annu Lehtinen toiminnanjohtaja, Suomen Pakolaisapu ry Lisätiedot: annu.lehtinen@pakolaisapu.fi p. 044 719 1771 Suomen Pakolaisapu on Suomen suurin pakolais- ja siirtolaiskysymyksiin erikoistunut asiantuntijajärjestö. Autamme vuosittain tuhansia ihmisiä toipumaan konflikteista ja kotoutumaan uusiin yhteiskuntiin. Lähes 60 vuoden ajan työmme on näkynyt Suomen lisäksi Afrikassa, Lähi-idässä, Aasiassa ja Euroopassa.
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Päivitetty:
        30.6.2021
      • Lastensuojelun Keskusliitto
        Päivitetty:
        30.6.2021
        • Lastensuojelun Keskusliiton lausunto ulkoministeriölle luonnoksesta Suomen yhdistettyyn 24.–26. CERD-määräaikaisraporttiin Yleisiä huomioita Lastensuojelun Keskusliitto kiittää kattavasta raporttiluonnoksesta ja mahdollisuudesta lausua siitä. On kuitenkin todettava, että valtion raporttiluonnos keskittyy pitkälti listaamaan toteutettuja tai suunnitteilla olevia toimenpiteitä. Sekä oikeuksien tosiasiallisen toteutumisen arviointi että kehittämistoimenpiteiden taustalla olevien ongelmien kuvailu jää suhteessa vähemmälle tai jopa kokonaan tekemättä. Näin jää epäselväksi, miten kohdallisia tai riittäviä valitut toimenpiteet ovat sekä millaisia aukkopaikkoja edelleen jää. Esimerkiksi Nuorisobarometrit ja kouluterveyskyselyt tuottavat säännöllisesti tietoa lasten ja nuorten kokemasta syrjinnästä, mutta tätä tietoa ei tuoda esille raporttiluonnoksessa. Rotusyrjintäkomitea kiittää Suomea edellisissä loppupäätelmissään siitä, että sen esittämiä huolenaiheita tuotiin esille avoimesti ja itsekriittisesti Suomen 23. määräaikaisraportissa. Hankkeiden ja lainsäädännön esittelyn lisäksi tai osittain sen sijaan olisikin hyvä tuoda esille tilannekuvaa eri sopimuksen artiklojen takaamien oikeuksien toteutumisessa. Art. 1 Tilastot (kohdat 16–17) Komitea suosittelee tiedonkeruun kehittämistä riittävän empiirisen perustan luomiseksi, että voidaan kehittää ja seurata kaikkien mahdollisuuksia nauttia sopimuksen takaamista oikeuksista yhdenvertaisesti. Raporttiluonnoksessa todetaan, ettei Suomi voi tuottaa virallista tietoa etnisistä ryhmistä, perustellen sitä lainsäädännöllä ja EU:n tietosuoja-asetuksella. Lainsäädäntö ei ole kuitenkaan este sille, ettei määrällistä tietoa etnisten ryhmien tilanteesta voitaisi kerätä yhdenvertaisten oikeuksien toteutumisen kehittämiseksi. Eri vähemmistöistä tarvitaan tutkimukseen perustuvaa tietoa, eivätkä rekisterit ole ainoa tiedonkeruun muoto. Art. 2 Seksuaalivähemmistöihin kuuluviin kohdistuvan syrjinnän torjuminen (kohdat 44–48 sekä Selvitys moniperusteisesta syrjinnästä, kohta 42) Raporttiluonnos ei tuo esille sitä, että translain uudistus on käynnistetty. Uudistusta on kaivattu pitkään, ja nykyisen hallituksen ohjelmassa luvataankin tehdä lakiuudistus, jonka tärkeimpänä sisältönä on itsemääräämisoikeuden lisääminen. Uudistuksen lähtökohtana on, että vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä poistettaisiin ja juridisen sukupuolen vahvistaminen ja lääketieteellinen sukupuolen korjaus erotettaisiin toisistaan. Aiemmin STM:n asettama lakiuudistusta valmisteleva työryhmä oli päätynyt esittämään, että oikeudellisen vahvistamisen ikärajan asettamista 15 vuoteen voitaisiin harkita. Hallitusohjelman mukaan oikeudellisen sukupuolen vahvistaminen kuitenkin mahdollistettaisiin vain täysi-ikäisille. Alaikäisten rajaaminen ulos on herättänyt paljon keskustelua. Asiasta laadittiin kansalaisaloite, joka sai parissa päivässä riittävän määrän kannatusilmoituksia, jotta se käsitellään Eduskunnassa. Translapset ja -nuoret kärsivät muita enemmän mielenterveysongelmista ja yksinäisyydestä, he kokevat enemmän kiusaamista, väkivaltaa ja syrjintää, heillä on enemmän koulupoissaoloja ja koulupudokkuutta. Heillä on myös kohonnut itsemurhariski: suomalaisista transnuorista noin puolet kertoi ajatelleensa itsemurhaa. Transnuorten psyykkinen hyvinvointi korreloi vahvasti sen kanssa, miten tyytyväisiä he olivat mahdollisuuksiinsa ilmaista sukupuoltaan. (1) Kotoutumisen selonteko ja valtion kotouttamisohjelma (kohdat 49–51) Kotoutumisen selonteko linjaa kotouttamisen kokonaisvaltaiseksi kehittämiseksi huomioiden maahanmuuttajien erilaiset tarpeet, palvelujärjestelmän kokonaisuutena sekä väestösuhteiden edistämisen ja avaa hyvin suomalaista kotoutumispolitiikkaa selvitys- ja tutkimustiedon avulla. Selonteon taustalta on luettavissa kuitenkin myös kotouttamispolitiikan tehostamisvaatimuksia, jotka eivät välttämättä lähde kotoutujan näkökulmasta. Esimerkiksi kotoutumisajan mekaaninen lyhentäminen säästösyistä olisi lyhytnäköistä paitsi kotoutujan, myös yhteiskunnan kannalta. Kotoutuminen on paljon muutakin kuin työllistymistä, ja esimerkiksi nyt on seurattava käynnistyvän sote-uudistuksen vaikutuksia, ettei siitä aiheudu katvealueita kotoutujien palveluissa. (Ks. myös art. 5 E. TSS-oikeudet.) Kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden perheenyhdistäminen (kohta 56) Raporttiluonnos mainitsee perheenyhdistämistä koskevan lainsäädäntöhankkeen. Jos hankkeen ainoa tulos on se, että poistetaan toimeentuloedellytys alaikäisiltä perheenkokoajilta, se ei ole merkittävä parannus. Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksen mukaan toimeentuloedellytys ei ole ollut ratkaiseva kielteisissä päätöksissä lasten kohdalla – sen täyttymistä ei yleensä edes arvioida. Oleskeluluvan edellytysten ei katsota muutoinkaan täyttyvän. Kielteisissä perhesidepäätöksissä Maahanmuuttovirasto katsoo usein perhesiteen katkenneen, kun vanhemmat ovat lähettäneet lapsensa matkaan. Päätöksiin on kirjattu, että kyseessä on maahantulosäännösten kiertäminen, eli lasta käytetään maahantulon välineenä. Käytössä on myös ”pakottavan syyn” käsite, joka ei perustu lakiin: lapsi on saanut kansainvälistä suojelua, mutta perheenyhdistämisen kohdalla todetaan, että huoltajilla ei ollut ”pakottavaa syytä” lähettää lasta matkaan. (2) Suomi on kiristänyt perheenyhdistämistä koko 2010-luvun ajan. Erityisesti viime vuosien lakimuutokset ja kireä lain soveltamiskäytäntö ovat johtaneet siihen, että yhä harvempi onnistuu saamaan perheenjäsenensä maahan. Myös hakemusprosessiin sisältyvät ongelmat ja prosessin monimutkaisuus ovat käytännössä usein esteenä perheenyhdistämiselle. Lapsen edun ensisijaisuus ei tällä hetkellä toteudu sen enempää turvapaikkamenettelyssä kuin perheenyhdistämisprosesseissakaan, ja lapsen edun arviointi on riittämätöntä (3) . Ulkomaalaisoikeudesta kirjoittavat tutkijat toteavat, että maahanmuuton sääntelyn ei pitäisi olla lähtökohtainen peruste asettaa lapsen etu julkisia intressejä heikompaan asemaan. Lain tulkintaa perheenyhdistämisessä pitäisi ohjata selvästi lapsenoikeusperustaisempaan suuntaan. (4) Art 4 Vihapuhe, rotuvihaan yllyttäminen ja viharikokset (87–95) Raporttiluonnos kirjaa poliisin ansiokkaan toiminnan viharikosten tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi. Siinä ei kuitenkaan tuoda lainkaan esiin poliisin sisällä havaittuja ongelmallisia asenteita ja toimintaa. Poliisin sisäisissä sosiaalisen median kanavissa on levinnyt rasistista materiaalia. Myös tapaukset, joissa poliiseilla on ollut kytköksiä äärioikeistoon, ansaitsisivat huomiota. Kansalaisten luottamus poliisiin on poikkeuksellisen hyvä Suomessa, ja on syytä olla huolissaan siitä, miten em. kehitys vaikuttaa asiaan. Rasismin vastainen ja hyvien väestösuhteiden toimintaohjelma (kohdat 26–27) on valmistumassa vuoden 2021 aikana, ja olisi hyvä huomioida, onko tuossa ohjelmassa otettu tämä näkökulma huomioon. Art 5 A. Oikeus yhdenvertaiseen kohteluun tuomioistuimissa ja muussa oikeudenkäytössä (kohta 99 sekä artikla 2, Muu yhdenvertaisuutta edistävä työ, kohta 29) Raporttiluonnos mainitsee (kohdat 29 ja 99), että poliiseille järjestetään vuoden 2021 aikana koulutusta etnisestä profiloinnista. Ovatko toimenpiteet riittäviä, se jää vielä nähtäväksi, sillä tutkimusten mukaan etninen profilointi on merkittävä ongelma. Kohdassa 240–241 mainitaan Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvitys afrikkalaistaustaisten syrjinnästä, jonka mukaan puolet vastaajista oli kokenut etnistä profilointia. Ilmiö koskee kuitenkin myös muita vähemmistöryhmiä, ja Helsingin yliopiston tutkimuksessa analysoidaan ilmiötä monipuolisesti. Tutkimuksen mukaan rodullistettuihin vähemmistöihin kohdistuu valvontaa useiden toimijoiden taholta erilaisissa kaupunkitiloissa. (5) B Ihmiskaupan vastaiset toimet (kohdat 109–117) Raporttiluonnoksessa esitellään ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmää, mutta tilannekuva ihmiskaupasta Suomessa puuttuu. Työperäistä ihmiskauppaa on paljastunut viime vuosina Suomessa huolestuttavassa määrin, ja voimattomuus siihen puuttumisessa on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua. Lapsiin kohdistuvaa ihmiskauppaa ei pidetä merkittävän suurena ongelmana Suomessa, mutta se on kuitenkin olemassa ja esim. Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisen toiminnan asiantuntijaryhmä (GRETA) on toistuvasti kiinnittänyt huomiota lapsiuhrien tunnistamiseen ja kehottanut lisäämään toimia lapsiin kohdistuvan ihmiskaupan ehkäisemiseksi Suomessa. Suomessa ei kuitenkaan ole olemassa yhteisesti sovittua menettelytapaa lapsiuhrien tunnistamiseksi. Suomessa ihmiskauppa mielletään pääasiassa edelleen maan rajoja ylittäväksi ilmiöksi, ja sen vuoksi maan sisällä tapahtuvaa ihmiskauppaa ei välttämättä tunnisteta. Nuorten kanssa kentällä toimivien keskuudessa on huomattu, että nuoriin kohdistuvaa seksuaalista kaltoinkohtelua saatetaan tunnistaa huonosti, ja osa siitä voi täyttää myös ihmiskaupan tunnusmerkit. Rikolliseen toimintaan pakottaminen on myös ihmiskaupan laji, joka voi jäädä tunnistamatta: uhrit itsekin tuntevat usein olevansa syyllisiä, ja jos asia viedään poliisille, niin sitä tutkitaan muilla rikosnimikkeillä kuin ihmiskauppa. (6) Aikuisten ihmiskaupan uhrien lasten hyvinvointi ja oikeudet ansaitsisivat myös enemmän huomiota. Kansallisen ihmiskaupparaportoijan mukaan uhrin oleskelulupa-asiaa käsiteltäessä ei huomioida riittävästi uhriutumisen seurauksia lasten hyvinvoinnille. Lapsen edun arviointi on puutteellista, eikä uhrin tosiasiallista kykyä ja mahdollisuuksia huolehtia lastensa kasvusta ja kehityksestä arvioida riittävästi. Kun uhri käännytetään pois Suomesta, ei huolehdita riittävästi siitä, että hakija lapsineen ohjattaisiin tarvittavan avun ja tuen piiriin vastaanottavassa maassa. (7) AOA:n ratkaisu (6/2019) herätti paljon keskustelua ihmiskaupan uhrien auttamisen toimivuudesta. Apulaisoikeusasiamies totesi erään kunnan sosiaalitoimen laiminlyöneen sille kuuluvan lakisääteisen velvollisuuden järjestää ihmiskaupan uhrille hänen tarvitsemansa auttamistoimet ja sosiaalipalvelut. Törkeän ihmiskaupan uhriksi joutuneelta henkilöltä evättiin auttamistoimien ja sosiaalipalvelujen järjestäminen. On toivottavaa, että valmisteilla oleva uusi laki ihmiskaupan uhrien auttamiseksi tulee vahvistamaan sosiaali- ja terveydenhuollon roolia auttamisessa ja selkeyttää viranomaisyhteistyötä. Kun ihmiskaupan uhrien auttaminen on sisäministeriön hallinnonalaan kuuluvaa ja siitä säädetään vastaanottolaissa, jää kontaktipinta sosiaali- ja terveydenhuoltoon etäiseksi. Kunnat ovat kuitenkin ne toimijat, joissa auttamisen pitäisi tapahtua ja sinne tarvitaan työkaluja ihmiskaupan tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen. Kun palvelut ovat eri tasoisia eri puolilla maata, asettaa se uhrit eriarvoiseen asemaan. D Ilman huoltajaa olevien alaikäisten vastaanotto (kohta 143) Ilman huoltajaa turvapaikanhakijoina tulleet lapset saattavat jäädä maahan vuosiksi tilaan, jossa heille ei määrätä huoltajaa, vaan heidän puhevaltaansa käyttää tehtävään määrätty edustaja. Tämän vuoksi laadukas edustajajärjestelmä olisi välttämätön. Nykyjärjestelmä on sirpaleinen, eikä takaa riippumattomuutta tai laatua – puutteita on niin edustajien rekrytoinnissa, koulutuksessa kuin valvonnassa (8). Mm. EU:n perusoikeusvirasto korostaa käsikirjassaan edustajan riippumattomuutta (9). Suomessa kuitenkin säädettiin lailla edustajatoiminnan ohjaus ja valvonta Maahanmuuttoviraston tehtäväksi (10). D Säilöönotto (kohdat 144–146) Suomi ei ole onnistunut lopettamaan lasten säilöönottoa. Hallitus lupasi kieltää ilman huoltajaa tulleiden lasten säilöönoton vuonna 2011. Vuonna 2014 säilöönottoa rajoitettiin, muttei kielletty kokonaan; 15 vuotta täyttänyt ilman huoltajaa tullut kielteisen päätöksen saanut voidaan edelleen ottaa säilöön kolmeksi vuorokaudeksi (HE 172/2014 vp). Rinteen hallitusohjelmassa 15 vuotta täyttäneiden lasten säilöönottoa luvattiin jälleen selvittää, mutta tällä kertaa säilöönoton kieltoa ei edes mainita. Lastensuojelun Keskusliitto muistuttaa kuitenkin, että säilöönotto on aina lapsen edun vastaista – olivatpa he yksin tai huoltajansa kanssa – ja maahanmuuttajastatuksen perusteella tehtävä säilöönotto tulisi lopettaa kokonaan (11). Suomi ei myöskään ole onnistunut vielä kehittämään vaihtoehtoja lapsiperheiden säilöönotolle – vuonna 2016 lakiin vaihtoehdoksi lisätty asumisvelvollisuus on herättänyt keskustelua siitä, onko se aito vaihtoehto: jos sitä käytetään esimerkiksi laajan maahanmuuton yhteydessä henkilöihin, joiden kohdalla säilöönoton edellytykset eivät täyttyisi muutoin ja vielä tarkoitusta varten mahdollisesti perustettavissa yksiköissä, ei ole kyse vaihtoehdosta vaan turvaamistoimesta. D Kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittely ja päätöksenteko (kohdat 147–151) Raporttiluonnoksessa esitellään varsin seikkaperäisesti Maahanmuuttoviraston toteuttamia turvapaikkapäätöksenteon kehittämishankkeita. Tosiasia kuitenkin on, että viime vuosien lakimuutosten tavoitteena on ollut pitkälti pyrkimys vähentää Suomen houkuttelevuutta turvapaikanhakumaana. Tämä on tapahtunut turvapaikanhakijoiden perus- ja ihmisoikeuksien kustannuksella. Myös lain soveltaminen kiristyi vuoden 2015 jälkeen. Tietyiltä osin lakimuutokset johtivat päinvastaisiin tuloksiin, kuin mitä niillä tavoiteltiin. Menettelyjen tehostaminen on itse asiassa lisännyt hakijoiden tarvetta muutoksenhakuun päätösten osalta sekä uusintahakemusten tekemiseen. Muutokset ovat synnyttäneet väliinputoajia ja paperittomuus on lisääntynyt. Lakimuutoksilla ja niiden soveltamiskäytännöillä on ollut kielteisiä vaikutuksia myös lapsiin yleisellä tasolla, vaikka alun perin olisikin pyritty luomaan lasten osalta lievempiä kiristyksiä lakiin tai suotuisampia menettelyjä. Lapsivaikutusten arviointi lakimuutoksissa on ollut myös puutteellista, ja lapsen edun arviointi ja huomioonottaminen ulkomaalaislain toimeenpanossa on riittämätöntä. (12) E Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet Maahanmuuttajien sosiaalisten oikeuksien toteutumisen kannalta käynnissä oleva suuri palvelujärjestelmän muutos on huomioitava ja sen vaikutuksia kotoutumiseen on syytä seurata. Kun kokonaisvastuu kotouttamisesta siirtyy kunnille ja samaan aikaan sote-palvelut ovat kuitenkin siirtymässä pois kunnista aluetasolle on varmistettava, etteivät jotkut palvelut tai toiminnot tai palvelujen käyttäjäryhmät jää katveeseen uudistuksissa. Ilman huoltajaa turvapaikanhakijana tulleet lapset elävät verraten samanlaisissa olosuhteissa kuin kantaväestön lapset, jotka on sijoitettu kodin ulkopuolelle. Ilman huoltajaa tulleiden huolenpitoa varten on kuitenkin rakennettu erillinen järjestelmä, ja sen yhteys normaaleihin sosiaalipalveluihin ei ole selkeä. Kun lapset ovat saaneet oleskeluluvan, he asuvat yksiköissä, jotka eivät ole osa kuntien sosiaalipalveluja. Tästä huolimatta lapsilla on kuntalaisina kuitenkin täysimääräiset oikeudet sosiaalipalveluihin kuten muillakin lapsilla. Kunnissa ei kuitenkaan aina mielletä, että nämä lapset voisivat olla sosiaalihuollon asiakkaita, eikä heidän palvelutarpeitaan välttämättä aina tunnisteta tai niihin ei osata vastata. Lainsäädäntö ei ole riittävän selkeää, ja sitä sovelletaan kunnissa vaihtelevasti. Nuorille voidaan myös järjestää lastensuojelun jälkihuoltoon rinnastettavia tukitoimia heidän tullessa täysi-ikäisiksi, mutta heillä ei ole siihen subjektiivista oikeutta, kuten lastensuojelusta itsenäistyvillä nuorilla. (13) Art 7 A Opetus ja koulutus, Hallitusohjelman koulutusta koskevat uudistukset (kohdat 216 ja 217; sekä art. 3, Perusopetuksen laadun ja tasa-arvon kehittämisohjelma, kohdat 85–86) Raporttiluonnos voisi tuoda esille tilannekuvaa maahanmuuttotaustaisten lasten yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien toteutumisesta. Heidän koulumenestyksensä on tutkimusten mukaan heikompaa kuin kantasuomalaisten, ja erot osaamisessa ovat suurimpia Euroopassa (14) . Joidenkin tutkimusten mukaan näyttää kuitenkin siltä, että maahanmuuttotaustaiset lapset suorittavat kantaväestöön verrattuna yhtä todennäköisesti toisen asteen tutkinnon, kun sosioekonominen tausta huomioidaan (15) . Olisi olennaisen tärkeää saada riittävästi tietoa asiasta, että voidaan kehittää ja kohdentaa oikeita toimenpiteitä koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamiseksi. Viitteet: 1) Kouluterveyskyselyt 2017 ja 2019 sekä Alanko, Katariina (2014). Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa? Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, Verkkojulkaisuja 72; Seta, Seta-julkaisuja 23. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/sateenkaarinuori.pdf ; ks. myös Schneider, E. 2013. An insight into respect for the rights of trans and intersex children in Europe. Euroopan neuvostolle tehty seurantaraportti Sveitsissä 2.-4.5.2013 pidetystä konferenssista “The right of the child and of the adolescent to his/her sexual orientation and gender identity”. https://rm.coe.int/168047f2a7j. 2) Yhdenvertaisuusvaltuutettu (2020). Lapset ilman perhettä - kansainvälistä suojelua saaneiden alaikäisten perheenyhdistäminen. 3) Pirjatanniemi & al. (2021). Ulkomaalaislain ja sen soveltamiskäytännön muutosten yhteisvaikutukset kansainvälistä suojelua hakeneiden ja saaneiden asemaan. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:10, Valtioneuvoston kanslia Helsinki 2021 sekä Family Reunification Practices in Finland A report by the Finnish Refugee Advice Centre, 15 March 2021. 4) Hakalehto & Sovela 2018. Lapsen etu ja sen ensisijaisuus ulkomaalaisasioita koskevassa päätöksenteossa. Teoksessa Kallio & Kotkas & Palander: Ulkomaalaisoikeus. Alma Talent, Helsinki, 411, 448. 5) Keskinen, Suvi & al. (2018). Pysäytetyt – Etinen profilointi Suomessa. SSKH Notat 2/2018. Svenska Social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors Universitet. 6) Esim. Kervinen, Elina & Ollus, Natalia (2019). Lapsiin ja nuoriin kohdistuva ihmiskauppa suomessa. European Institute for Crime Prevention and Control, affiliated with the United Nations (HEUNI), Publication Series No. 89. 7) Yhdenvertaisuusvaltuutettu (2016). Nigerialaistaustaiset seksuaalisesti hyväksikäytetyt ihmiskaupan uhrit Suomessa: ulkomaalaislain soveltamiskäytäntö. Muistio VVTDno: 2016/552. 8) Lundqvist ym. 2018. Edustajat lapsen edun takaajina – Ilman huoltajaa turvapaikanhakijoina saapuneiden alaikäisten edustajajärjestelmä. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Alueet, 26/2018. 9) FRA 2014. Guardianship for children deprived of parental care. A handbook to reinforce guardianship systems to cater for the specific needs of child victims of trafficking. 10) Laki henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa ja siihen liittyvät lakimuutokset (HE 18/2019 vp). 11) Lapsen oikeuksien sopimus 37/b artikla sekä yleiskommentti CRC/GC/2005/6, kohdat 61–63. 12) Pirjatanniemi & al. 2021 ja Pakolaisneuvonta 2021. 13) Martiskainen, Taina & Toivonen, Virve (2019). Kotoutumisen polku – Ilman huoltajaa tulleiden lasten oikeudet, tarpeet ja palvelut. Lastensuojelun Keskusliitto 2019. 14) Esim. Vettenranta ym. (2016). PISA- ensituloksia. Huipulla pudotuksesta huolimatta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:41. 15) Ansala, Laura (2019). Maahanmuuttajien lasten ja suomalaistaustaisten lasten välisiä kouluttautumiseroja selittävät saapumisikä, perhetausta ja asuinalueet. Kvartti, Kaupunkitiedon verkkolehti 29.08.2019.
      • SámiSoster ry, Guttorm Juha
        Päivitetty:
        29.6.2021
        • SámiSoster ry lausuu raporttiluonnoksesta saamelaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä ILO 169-sopimuksen ratifiointikysymyksen osalta seuraavaa: 1. Saamelaisten sosiaali- ja terveyspalvelut Omakielisten palvelujen saatavuus nykyisin YK:n rotusyrjintäkomitea suositteli Suomen valtiota varmistamaan saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden saamelaisille sekä vuoden 2012 että 2017 loppupäätelmissään ja suosituksissaan. Vuonna 2017 antamissaan suosituksissa komitea mainitsi erikseen saamenkielisten mielenterveyspalvelujen saatavuuden turvaamisen. Lausunnolla olevassa raporttiluonnoksessa (kohdat 176–178) selostetaan kuvailevaan ja toteavaan tyyliin vallitseva tilanne siitä, miten saamelaisten kielelliset oikeudet on nykyisin turvattu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja koskevassa kansallisessa lainsäädännössä. Samaan tyyliin on esitelty myös palvelujen rahoitustilanne. Näin raportoituna syntyy helposti käsitys, että asiat ovat kunnossa eikä palvelujen turvaamisessa ilmene epäkohtia. Saamelaisen asiakkaan ja potilaan näkökulmasta todellinen tilanne on kuitenkin aivan jotakin muuta. Raporttiluonnoksessa ei ole nimittäin lainkaan arvioitu kaikista olennaisinta seikkaa eli sitä, miten saamelaisten oikeus saada riittäviä omakielisiä ja omaan kulttuuriinsa pohjautuvia sosiaali- ja terveyspalveluja käytännössä toteutuu. Kysymys on näiden palvelujen riittävästä saatavuudesta ja saavutettavuudesta sekä rahoituksesta. Näistä asioista ovat vastuussa julkisen vallan toimijat, tässä tapauksessa valtio itse lakiin perustuvien vähimmäisoikeuksien ja rahoituksen turvaamisesta sekä toisaalta kunnat ja kuntayhtymät palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta. Viimeisimmät selvitykset osoittavat yksiselitteisesti, että saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävässä saatavuudessa on edelleen suuria ongelmia. Saamelaiskäräjien tekemän saamenkielisten palvelujen saatavuutta koskevan kartoituksen 2016 mukaan saamelaisten oikeus omakielisiin palveluihin toteutuu huonosti. Tähän epäkohtaan on keskeisenä syynä saamenkielisen henkilöstön vähyys ja resurssien puute. Kartoituksen mukaan palvelujen saavutettavuutta heikentää myös tiedottamisen puute ja myös se, että saamenkielisiä asiakkaita ei tunnisteta tai heidän kielellisiä oikeuksiaan ei arvosteta. Edelleen kartoituksessa todetaan, että viranomaisilla ei ole pitkänaikavälin suunnitelmia saamenkielisen palvelutason parantamiseksi, eikä saamenkielisen henkilöstön rekrytoinnissa ole otettu käyttöön kannustimia. Kartoitus sisältää myös suosituksia saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseksi (Saamenkielisten palvelujen nykytilakartoitus 2016. Saamelaisten lasten-, nuorten ja perheiden palvelut. Saamelaiskäräjät, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen saamelaisyksikkö. Saatavilla nettiosoitteesta: https://dokumentit.solinum.fi/samediggi/?f=dokumenttipankki/selvitykset_ja_raportits s. 39–40). Samansuuntaisia havaintoja on kirjattu myös Oulun yliopiston Giellagas-instituutin oikeusministeriölle tekemään Saamebarometriin 2020, jossa selvitettiin kyselytutkimuksen avulla saamenkielisten kokemuksia saamenkielisistä palveluista, kielellisten oikeuksien toteutumisesta ja kielellisestä ilmapiiristä. Kyselyyn vastanneet kokivat saamenkieliset palvelut ja niistä tiedottamisen puutteellisiksi. Yleisesti ottaen palveluiden saatavuutta ei pidetty hyvänä, ja saamelaisten kotiseutualueen kunnissakin vain 7 % piti palveluiden saatavuutta hyvänä. Lähes puolet piti tilannetta heikkona. Tärkeimmiksi saamenkielisiksi palveluiksi koettiin terveyspalvelut. Kielelliset oikeudet koettiin tärkeiksi, mutta käytännössä merkittävä osa kyselyyn vastanneista ei pyrkinyt saamaan saamenkielisiä palveluita. Tähän ovat barometrin mukaan syynä ongelmat palveluiden saatavuudessa ja toimivuudessa, palveluista tiedottamisessa ja koetussa kieli-ilmapiirissä. Kokemus yleisestä kieli-ilmapiiristä vaihtelevat. Kotiseutualueella kolmannes kokee suomen- ja saamenkielisten suhteet kunnassaan vähintään hyviksi ja lähes puolet vaihteleviksi. Puolet kotiseutualueella ja kolmannes muualla Suomessa ei ole kokenut syrjintää, ennakkoluuloja tai häirintää vähintäänkin yksittäisiä kertoja puhuessaan saamea. Myös Saamebarometri 2020 sisältää suosituksia vallitsevien puutteiden korjaamiseksi (Saamebarometri2020 – selvitys saamenkielisten kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2021:1, s. 71–74; ks. saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuudesta myös Saamebarometri 2016 – selvitys saamenkielisistä palveluista. Selvityksiä ja ohjeita 39/2016, oikeusministeriö, s. 29–31). SámiSoster ry esittää, että raportissa selostetaan tarkemmin saamenkielisten ja saamelaiskulttuuriin pohjautuvien sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuudessa ilmeneviä ongelmia erityisesti edellä mainittuihin selvityksiin nojautuen. Sote-uudistukseen sisältyvät ehdotukset Raporttiluonnoksen kohdassa 179 viitataan lyhyesti eduskunnassa äskettäin hyväksyttyyn hallituksen esitykseen sote-uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi (HE 241/2020 vp). SámiSoster -yhdistys on sekä viime että kuluvalla eduskuntakaudella tuonut useassa kannanotossaan sosiaali- ja terveysministeriön tietoon omat konkreettiset esityksensä saamelaisten oikeusaseman turvaamiseksi sote-uudistusta koskevassa lainsäädännössä. Toimenpide-esitysten lähtökohtana ja tavoitteena on saamelaisten yhdenvertainen kohtelu sosiaali- ja terveydenhuollossa suhteessa pääväestöön. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi yhdistys on esittänyt erityisesti seuraavien asioiden toteuttamista uudistukseen sisältyvässä lainsäädännössä: 1) Lapin hyvinvointialuetta tulee velvoittaa ylläpitämään ja kehittämään saamenkielisiä ja saamelaiskulttuurin mukaisia palveluja saamelaisten kotiseutualueella samaan tapaan kuin suomenkielisiäkin palveluja. Saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella Lapin hyvinvointialueella saamelaispalvelut voitaisiin pääsääntöisesti järjestää saamen kielilain säännösten mukaisesti. 2) Saamelaisilla tulee olla oikeus osallistua tosiasiallisella ja vaikuttavalla tavalla saamelaispalvelujen järjestämistä, tuottamista ja rahoituksen kohdentamista koskevaan suunnitteluun, päätöksentekoon ja valvontaan hallinnollisissa toimielimissä. 3) Saamelaispalvelujen tuottamista varten tulee osoittaa riittävä valtion rahoitus. Eduskunnassa hyväksytyssä hallituksen esityksessä nro 241/2020 vp vain rahoitusta koskeva ehdotus näyttää toteutuvan jollakin tavalla, mutta kaksi ensin mainittua eivät lainkaan. Yhdistys arvioi hallituksen esitykseen sisältyvien keskeisten lakiesitysten epäkohtia seuraavassa: Omakielisten palvelujen saatavuuden kehittäminen Sote-lakikokonaisuuteen sisältyvän sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämistä koskevan lain 5.1 §:n mukaan yksikielisellä hyvinvointialueella sosiaali- ja terveydenhuolto järjestettäisiin hyvinvointialueen kielellä, siis suomen tai ruotsin kielellä, ja kaksikielisellä hyvinvointialueella puolestaan suomen ja ruotsin kielellä. Saman pykälän 2 momentissa puolestaan säädettäisiin asiakkaan oikeudesta käyttää saamen kieltä sosiaali- ja terveyspalveluissa saamen kielilain tarkoittamalla tavalla saamelaisten kotiseutualueen kunnissa sekä eräissä tapauksissa myös tämän alueen ulkopuolella Lapin hyvinvointialueella. Saamen kielilain mukaiset oikeudet perustuvat viime kädessä tulkkaukseen siinä tapauksessa, että viranomaisessa – tässä tapauksessa sote-toimintayksikössä – ei ole saatavilla saamen kielen taitoista ammattihenkilöstöä, joka voisi antaa saamenkieliselle asiakkaalle saamenkielistä palvelua. Saamenkielistä henkilöstöä on yhä nykyisinkin hyvin vähän sote-yksikköjen palveluksessa, myös saamelaisalueella. Sen takia saamelaiset asiakkaat joutuvat käyttämään suomea, kuten useimmiten tekevätkin tai turvautumaan kankeaan tulkkaukseen voidakseen käyttää saamea palveluissa. Tulkkaus puolestaan sopii huonosti sote-palvelujen käyttämisen yhteydessä sen takia, että siellä hoidetaan usein vaikeita ja arkaluonteisia henkilökohtaisia asioita, joiden käsittelyssä tulkin läsnäolo saatetaan kokea kiusalliseksi ja epämiellyttäväksi. Järjestämislain mukaisen sääntelyn asetelma palvelujen kielestä on siis nykyiseen tapaan tämä: Lapin hyvinvointialueella on velvollisuus järjestää sote-palveluja hyvinvointialueen kielellä eli suomen kielellä. Se edellyttää hyvinvointialueelta aktiivisia järjestelyjä ja suunnitelmia suomenkielisten palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden turvaamiseksi. Saamenkielisten palvelujen osalta tilanne on tietyllä tapaa päinvastainen. Lain 5.1 §:n mukaan hyvinvointialueella ei ole velvollisuutta järjestää, ylläpitää ja kehittää saamenkielisiä palveluja alueellaan. Jos joku asiakas haluaa käyttää saamea Lapin hyvinvointialueen sote-palveluissa, on hänellä siihen lakiesityksen mukaan oikeus saamen kielilain tarkoittamalla tavalla. Tämä asiakkaan oikeus merkitsee sote-toimintayksikön näkökulmasta velvollisuutta huolehtia ainoastaan siitä, että asiakas voi siinä yksittäisessä palvelutilanteessa käyttää saamea, joko tulkin välityksellä tai harvoissa tapauksissa ilman sitä. Suomenkielinen asiakas saa siis aina kaikissa tapauksissa ja yhteyksissä ja käytännössä koko maan alueella suomenkielistä palvelua ilman, että omakielistä palvelua tarvitsee erikseen vaatia ja ilman tulkkaukseen turvautumista. Saamelaiset joutuvat sen sijaan useimmiten erikseen pyytämään oikeutta saamen kielen käyttämiseen tai jopa lakiin vedoten vaatimaan sitä, ja käyttämään tulkkia, jos yksiköllä ei ole osoittaa saamen kielen taitoista ammattihenkilöä palvelutilanteeseen. Saamelaiset ovat näin ollen eriarvoisessa asemassa suhteessa valtaväestöön eikä järjestämislain 4 §:n mukainen vaatimus palvelujen yhdenvertaisuudesta toteudu saamelaisten osalta. Helmikuussa 2021 eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamassaan lausunnossa kyseisestä lakikokonaisuudesta SámiSoster ry toi esille edellä esitetyt sote-järjestämislakiesitykseen liittyvät epäkohdat. Lakikokonaisuudesta antamassaan mietinnössä sosiaali- ja terveysvaliokunta torjui yhdistyksen ehdotukset todeten, että saamenkielisen henkilöstön haastavan saatavuuden kannalta saamenkielisten palvelujen järjestämisvastuuta ei voida säätää hyvinvointialueelle samalla tavoin kuin ruotsinkielisten palvelujen osalta säädetään (StVM 16/2021 vp, s. 57). Saamelaisten oikeusasema ja saamenkielisten palvelujen saatavuus eivät siten ole paranemassa sote-uudistuksen myötä. Saamenkieliset sote-palvelut ovat näin omituisessa noidankehässä: kun kunnilla ja kuntayhtymillä ei ole lakiin perustuvaa velvollisuutta järjestää saamenkielisiä ja saamelaiskulttuurin mukaisia palveluja, ne eivät siitä syystä suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti ylläpidä ja kehitä näitä palveluja (ks. edellä mainittu saamelaiskäräjien kartoitus 2016, s. 3). Kun tilanne on tämä, kunnat eivät myöskään riittävästi panosta saamenkielisen ammattihenkilöstön rekrytointiin ja olemassa olevan henkilöstönsä koulutukseen saamen kielessä ja kulttuurissa. Kun saamelaisten tiedossa on, ettei sote-henkilöstö juuri osaa saamea, ei saamenkielistä palvelua siksi edes vaadita, koska kankeaan ja sote-tilanteissa kiusalliseen tulkkaukseen ei haluta turvautua, vaan käytetään vaivattomamman asioinnin vuoksi mieluummin suomen kieltä. Tämän lisäksi monet saamelaiset kokevat itsensä saamenkielistä palvelua vaatiessaan joksikin “häiriköksi” tai “radikaaliksi” (ks. Saamebarometri 2016, s. 42–43 ja Saamebarometri 2020, s. 68–69). Ja kun saamenkielisen palvelun kysyntä on vähäistä, viranomaiset tulkitsevat tilanteen usein niin, että saamen kielen osaamisen lisäämiseen henkilöstössään ei ole akuuttia tarvetta. Näin saamelaisten kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumisessa ei tapahdu edistystä, vaan heidän oikeustilansa polkee paikallaan. SámiSoster ry esittää, että raportissa todetaan selväsanaisesti, ettei vireillä olevassa sote-uudistuksessa edistetä saamelaisten kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien tosiasiallista toteutumista sosiaali- ja terveydenhuollossa, vaan tilanne pysyy entisellään. Lisäksi raportissa on todettava tässä yhteydessä, että sote-uudistus olisi tarjonnut Suomen valtiolle erinomaisen mahdollisuuden edistää saamelaisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista, mutta niin ei kuitenkaan ole tehty. Saamelaisten osallistumismahdollisuuksien kehittäminen saamelaispalvelujen suunnittelussa, järjestämisessä ja tuottamisessa Hyvinvointialuetta koskevan lain 33 §:n 6 momentissa säädetään saamen kielen lautakunnasta, jonka hyvinvointialueen hallituksen tulee asettaa sellaisella hyvinvointialueella, johon kuuluu saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluva kunta. Käytännössä tämä tarkoittaa Lapin hyvinvointialuetta. Säännöksen perustelujen mukaan saamen kielen lautakunta on hyvinvointialueen oma toimielin ja saamenkielisten asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamiskanava hyvinvointialueen hallinnossa. Sen tehtäväkenttä ulottuu hyvinvointialueen kaikkiin tehtäviin. Saamen kielen lautakunnan jäsenten tulee olla lakiesityksen mukaan saamenkielisiä, joista vähintään 40 prosenttia on nimettävä saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen esittämistä henkilöistä. Lautakuntaa koskevalla sääntelyllä on lain mukaan tarkoitus vahvistaa saamen kielen asemaa palvelujen järjestämisessä. SámiSoster ry:n mielestä saamen kielen lautakunnan asettamiseen hallituksen esittämässä muodossa liittyy kaksi periaatteellisesti merkittävää heikkoutta: 1) lautakunnan jäsenyys on turvattu hyvinvointialueen saamenkielisille henkilöille, ei saamelaisille, ja siihen liittyen 2) lautakuntaa koskevalla sääntelyllä ei ole tarkoitus kehittää saamelaisten itsemääräämisoikeutta perustuslain ja kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden edellyttämällä tavalla. Saamen kielen lautakunnan jäsenyyden turvaaminen saamelaisten sijasta saamenkielisille henkilöille on yhdistyksen mielestä ongelmallinen ratkaisu saamelaisia erityisesti koskevien perustuslain säännösten (17.3 § ja 121.4 §) ja saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien kannalta. Saamenkielinen ei ole yhtä kuin saamelainen, eivätkä kaikki saamenkieliset ole etniseltä taustaltaan saamelaisia. Saamenkielinen voi olla kuka tahansa, joka on opetellut tai opettelee saamen kielen ja voi siten kutsua itseään saamenkieliseksi. Lapin hyvinvointialueen saamenkieliset asukkaat voivat olla siten etniseltä taustaltaan kirjava ryhmä, jonka keskeisin yhdistävä tekijä on saamen kielen osaaminen. Käsite “saamelainen” on puolestaan etnisyyteen perustuva käsite; saamelaiseksi synnytään, ei tulla tai päästä. Mainitut perustuslain säännökset turvaavat saamelaisten oikeuden alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan itsehallintonsa perustalta. Hyvinvointialuetta koskevasta laista ilmenee selvästi, että saamen kielen lautakuntaa koskevalla sääntelyllä ei ole tarkoitus lisätä saamelaisten osallistumismahdollisuuksia omissa asioissaan. Sen sijasta aikomuksena on vahvistaa lain voimalla tulkinnanvaraisen “saamenkielisistä asukkaista” koostuvan ryhmän osallistumismahdollisuuksia. Saamelaiset ovat alkuperäiskansa, jota yhdistää yhteinen historia, kulttuuri ja kielet. Heidän asemansa alkuperäiskansana on tunnustettu ja turvattu Suomen perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Saamelaisten oikeudet ovat ensisijaisesti alkuperäiskansaoikeuksia, mistä näkökulmasta heidän asemaansa tulisi tarkastella kaikessa kansallisessa lainsäädännössä ja sitä koskevissa uudistamishankkeissa, myös nyt puheena olevassa tapauksessa. Hallituksen esityksessä saamelaisia kohdellaan kuitenkin kielivähemmistönä, saamenkielisenä väestönä huolimatta siitä, että sen perusteluissa puhutaan otsikkotasolla ja paikoin itse tekstissäkin nimenomaan saamelaisten oikeuksista (ks. erit. luku 12.10.) Esityksen luku 12.10. on otsikoitu muotoon Saamelaisten oikeudet ja sen alla olevassa tekstissä puhutaan saamelaisten kielellisten oikeuksien turvaamisesta (s. 1148), mutta silti saamen kielen lautakunnan jäsenistön tulee koostua saamenkielisistä henkilöistä. Yhdistys viittaa lakikieleltä vaadittavaan johdonmukaisuuteen, vaikkei varsinaisesta säädöstekstistä olekaan tässä kyse. Perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaan ”Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla.” Momentin jälkimmäinen säännös sisältää nk. perustuslaillisen toimeksiannon säätää lailla saamelaisten oikeudesta käyttää omaa kieltään viranomaisessa. Saamen kielilaki on säädetty yhtäältä turvaamaan saamelaisten oikeutta yksilönä käyttää saamea viranomaisissa ja toisaalta oikeutta ryhmänä ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan. Nämä seikat kuuluvat olennaisesti yhteen. Tämä kiinteä yhteys ilmenee selvästi myös lain 1 §:stä, jonka mukaan lain tarkoituksena on osaltaan turvata perustuslaissa säädetty saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Kielellisten oikeuksien antamisella saamelaisille halutaan myös korostaa saamelaisten asemaa alkuperäiskansana. Saamen kielilailla pyritään sen perustelujen mukaan lisäksi laajemminkin toteuttamaan perustuslaissa saamelaisille ryhmänä turvatun kulttuuri-itsehallinnon tavoitteita muun muassa tukemalla saamen kieltä ja kulttuuria (HE 46/2003 vp, s. 25). Saamen kieli liittyy kiinteästi saamelaisten kulttuuriin, minkä takia saamelaisten on itsensä voitava ohjata kielensä tulevaa kehitystä ja päättää siihen kuuluvista asioista. Siitä lähtökohdasta on myös saamelaisten perusoikeussäännös (PL 17.3 §) kirjoitettu muotoon “saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan”. Samankaltaista muotoilua on niin ikään käytetty perustuslain 121.4 §:ssä, jossa saamelaisille turvataan kotiseutualueellaan "...kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto..." Hyvinvointialuetta koskevan lain mukaan saamen kielen lautakunnan tehtävänä on muun muassa selvittää, arvioida ja lausua, miten hyvinvointialueen aluevaltuuston päätökset vaikuttavat saamenkielisen vähemmistön kielellisten oikeuksien käytännön toteutumiseen. Sen tehtävänä on myös selvittää, arvioida ja määritellä saamenkielisen vähemmistön omalla kielellä tarjottavien palvelujen tarvetta ja seurata näiden palvelujen saatavuutta ja laatua sekä tehdä ehdotuksia Lapin hyvinvointialueen aluehallitukselle saamenkielisten palvelujen kehittämiseksi. Edelleen lautakunnan tehtäviin kuuluu kertomuksen antaminen vuosittain hyvinvointialueen aluehallitukselle saamenkielisten palvelujen toteutumisesta hyvinvointialueella. Tehtävien luonne osoittaa selvästi, ettei lautakuntaa voida pitää nimestään huolimatta mitenkään saamen kieltä koskevia kysymyksiä käsittelevänä asiantuntijaelimenä, mistä syystä vaatimus lautakunnan jäsenten saamen kielen taidosta voisi olla paremmin perusteltavissa. Sen sijaan lautakunnalle määrätyt tehtävät liittyvät ensisijaisesti kielellisten oikeuksien toteutumisen seurantaan sekä palvelujen saatavuuteen ja laatuun, jossa saamenkielisyys on vain yksi ulottuvuus. Vaatimus saamen kielen taidosta on kyseenalainen myös saamelaisten keskinäisen yhdenvertaisuuden kannalta, sillä läheskään kaikki saamelaiset eivät osaa saamea. Näistä syistä lakiin kirjattu ehdoton ja koko lautakunnan jäsenistöä koskeva vaatimus saamen kielen taidosta ei ole kestävällä perustalla. Saamen kielen lautakunnalle määrätyt tehtävät kuuluvat toisaalta saamelaisten perustuslaillisen itsehallinnon piiriin. Siksi saamelaisilla itsellään tulee olla keskeinen asema niiden hoitamisessa. Asian tärkeyttä korostaa hyvinvointialuelain perusteluihin kirjattu maininta, jonka mukaan saamen kielen lautakunnan tehtäväkenttä ulottuu hyvinvointialueen kaikkiin tehtäviin. Tästä voi päätellä, että lautakunnan tehtäväkokonaisuus tulee käsittämään myös Lapin hyvinvointialueelle mahdollisesti myöhemmin siirrettävät tai annettavat uudet tehtävät. Mediatietojen mukaan maan hallitus on jo asettanut parlamentaarisen työryhmän pohtimaan sitä, mitä muita tehtäviä voitaisiin siirtää perustettaville hyvinvointialueille. Saamen kielen lautakunnalla voi siten olla tulevaisuudessa hyvin merkittävä asema muissakin asioissa kuin vain saamenkielisten sote- ja pelastuspalvelujen kehittämisessä. Nykyisin valtaosa saamenkielisistä henkilöistä on etniseltä taustaltaan saamelaisia. Tilanne muuttuu kuitenkin koko ajan sitä mukaa kun yhä useampi muu kuin saamelainen opettelee saamen kielen ja voi siten kutsua itseään saamenkieliseksi. Tätä kautta enemmistö saamen kielen lautakunnan jäsenistä voi olla aikaa myöten muita kuin saamelaisia, varsinkin kun ottaa huomioon, että käytännössä saamelaiskäräjien ja Kolttien kyläkokouksen nimeämät edustajat tulevat muodostamaan vähemmistön lautakunnan kokoonpanosta. Lautakunnan enemmistön nimeää Lapin hyvinvointialueen aluehallitus poliittisen mandaattijaon mukaan. Toisin sanoen aluehallitukseen pääosin Lapin maakunnan eteläosien väkirikkaiden kaupunkien alueilta valittavat ja eri poliittisia ryhmittymiä edustavat maakuntapoliitikot määrittelevät saamen kielen lautakunnan enemmistön osalta sen, kuka on saamenkielinen henkilö ja kuka tuntee ja ymmärtää myös saamelaista kulttuuria, ja on siten heidän mielestään kelpoinen nimettäväksi lautakuntaan puoluepoliittiset voimasuhteet huomioonottaen. Saamelaisten holhoamiselle ei siis tule tässäkään yhteydessä loppua. SámiSoster ry haluaa korostaa sitä, että saamen kielen taitoisten henkilöiden määrän lisääntyminen on sinänsä myönteinen ja kannatettava kehityskulku. Sillä tavoin saadaan enemmän saamenkielistä ammattihenkilöstöä eri palveluihin ja siten turvattua luonnollisella tavalla saamenkielisten palvelujen saatavuus eri sektoreilla ilman tulkkausapuun turvautumista. Tämä näkökohta on kuitenkin pidettävä erillään saamelaisille kuuluvasta oikeudesta alkuperäiskansana ylläpitää, huoltaa ja kehittää omaa kieltään sekä ohjata saamenkielisten ja saamelaiskulttuuriin mukautettujen palvelujen tulevaa kehitystä. SámiSoster ry painottaa edellä selostetun perustalta, että saamen kielen lautakunnan asettaminen hyvinvointialuelain 33.6 §:n mukaisella tavalla ei edistä saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumista, vaan saattaa päinvastoin jopa heikentää sitä. Kansallista lainsäädäntöä tulisi kehittää saamelaisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista turvaavalla tavalla kuten perustuslain 22 § edellyttää. Kansallisen lainsäädäännön säännökset eivät voi olla ristiriidassa Suomea sitovien perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa tai olla tasoltaan heikompia kuin nämä velvoitteet vaativat. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) noudattamista valvova YK:n ihmisoikeuskomitea on tulkintakäytännössään jo pidemmän aikaa pitänyt saamelaisia itsemääräämiseen oikeutettuna kansana KP-sopimuksen kansojen itsemääräämisoikeutta turvaavan 1 artiklan tarkoittamassa mielessä. Tuoreimmissa asiaan liittyvissä Suomea koskevissa langettavissa ratkaisuissaan vuodelta 2019 YK:n ihmisoikeuskomitea viittaa saamelaisten sisäiseen itsemääräämisoikeuteen kehottaen Suomea kunnioittamaan sen käyttämistä KP-sopimuksen 25 artiklan ja 27 artiklan mukaisesti (1.2.2019, CCPR/C/124/D/2668/2015 ja 1.2.2019, CCPR/C/124/D/2950/2017). YK:n yleiskokouksen vuonna 2007 hyväksymässä alkuperäiskansojen oikeuksia koskevassa julistuksessa tunnustetaan alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeus. Suomi on sitoutunut julistuksen määräysten toimeenpanemiseen. Siihen liittyen eduskunnan perustuslakivaliokunta viittaa lausunnossaan nro 5/2017 vp (s. 3) KP-sopimuksen ohella myös YK:n alkuperäiskansajulistukseen arvioidessaan Suomen kansainvälisten velvoitteiden merkitystä. SámiSoster ry:n mielestä vasta hyväksytyn hyvinvointialuelain mukainen sääntely saamen kielen lautakunnan asemasta ja kokoonpanosta heikentää saamelaisten perus- ja ihmisoikeuksia alkuperäiskansana ja kiihdyttää saamelaisten sulautumista pääväestöön. Yhdistys ei hyväksy saamelaisten oikeuksien heikentämistä ja esittää, että raportissa käsitellään laajemmin sote-uudistukseen liittyviä edellä selostettuja puutteita ja todetaan selväsanaisesti, että uudistukseen sisältyvän hyvinvointialuelain saamelaisten oikeusasemaa koskevat sääntelyratkaisut ovat epäonnistuneita heikentäen saamelaisten perus- ja ihmisoikeuksia. 2. ILO 169-yleissopimuksen ratifiointikysymys Yli 30 vuotta vanha kansainvälisen työjärjestön ILO:n nk. alkuperäiskansasopimus nro 169 on Suomessa yhä ratifioimatta. Näköpiirissä ei ole, että Suomi olisi ratifioimassa yleissopimusta vielä kuluvallakaan eduskuntakaudella. Tämä ilmenee pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmasta ja nyt lausunnolla olevasta raporttiluonnoksesta (kohta 236). Suomen hallituksen aikomuksena on edelleen vain selvittää ratifioinnin edellytyksiä siitä huolimatta, että sopimuksen ratifiointia ovat kiirehtineet tai kiinnittäneet asiaan muutoin huomiota useat kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelimet Suomea koskevissa päätelmissään, ja vieläpä useaan kertaan. Niin on tehnyt puheena oleva YK:n rotusyrjintäkomitea vuosina 2003, 2009, 2012 ja 2017, YK:n ihmisoikeuskomitea (KP-sopimus) vuosina 2013 ja 2021, YK:n TSS-komitea vuosina 2007, 2014 ja 2021 ja Euroopan neuvoston ministerikomitea (vähemmistöpuitesopimus) vuosina 2012, 2017 ja 2020. Myös Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio samoin kuin Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu ovat kehottaneet Suomea ratifioimaan sopimuksen (ks. HE 246/2014 vp, s. 6). Kansallisella tasolla eduskunnan sosiaalivaliokunta kiirehti jo vuonna 1990 yleissopimuksen ratifiointiedellytysten luomista (SoVL 11/1990 vp), mihin myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunta tuolloin yhtyi (UaVM 26/1990 vp). Sen jälkeen eduskunnan perustuslakivaliokunta on eri yhteyksissä edellyttänyt hallituksen selvittävän, millä tavoin ja millaisin käytännön vaikutuksin esteet yleissopimuksen ratifioimiselle ovat poistettavissa, sekä pitänyt tärkeänä, ettei lainsäädäntöä kehitetä yleissopimuksen vastaisesti (PeVL 30/1993 vp, PeVM 17/1994 vp ja PeVL 1/2010 vp). Yleissopimuksen ratifiointia koskevasta hallituksen esityksestä nro 264/2014 vp antamassaan mietinnössä perustuslakivaliokunta piti sopimuksen ratifiointia tärkeänä saamelaisten kielen ja kulttuurin säilymisen ja kehittymisen turvaamiseksi ja ehdotti tuolloin mainitun hallituksen esityksen hyväksymistä (PeVM 13/2014 vp). SámiSoster ry huomauttaa, että sopimuksen ratifiointiin tavalla tai toisella liittyviä selvityksiä on vuosien saatossa tehty Suomessa kaikkiaan kymmenkunta (joista osa on lueteltu hallituksen esityksessä 264/2014 vp, s. 20–21), joten asian ratkaiseminen ei vaadi tuekseen enää yhtään uutta selvitystä. Sopimuksen ratifiointi on kiinni yksinomaan poliittisesta tahdosta ja halusta turvata saamelaisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Sellaista todellista tahtotilaa ei Suomen valtiolla ole tähän mennessä ollut, eikä sitä ole näköpiirissäkään. SámiSoster ry esittää, että raportissa tuodaan selvästi esille, että Suomen valtiolla ei ole kuluvallakaan eduskuntakaudella aikomusta ratifioida ILO 169-yleissopimusta, vaikka sopimuksen ratifiointiedellytyksiä on jo perusteellisesti selvitetty ja tiedolliset edellytykset ratifioimiselle ovat siten olemassa.
      • SAK ry, Lakimies Anu-Tuija Lehto
        Päivitetty:
        29.6.2021
        • SAK yhtyy raportissa esitettyihin huomautuksiin. Suomi on saattanut hyvin voimaan kansainvälisiä syrjinnän kieltäviä sopimuksia. On kuitenkin vielä sopimuksia, joiden voimaan saattaminen edistäisi haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeuksia. Tällaisia sopimuksia ovat esimerkiksi kansainvälisen työjärjestön (ILO) itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus nro 169 sekä kaikkien siirtotyöntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelua koskeva yleissopimus. Suomen olisi syytä ratifioida sopimukset. Varsinkin viimeksi mainitun sopimuksen ratifiointi parantaisi ulkomaalaisen työvoiman asemaa, sillä ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö on lainsäädäntötoimista huolimatta lisääntynyt. Lainsäädännön toimeenpanossa on siten paljon puutteita. Tämä ilmenee raportista ja myös Suomen vastausluonnoksesta. Luonnoksen mukaan työsuojeluviranomainen ei ole viime vuonna tehnyt yhtään syrjintäilmoitusta esitutkintaviranomaiselle. Tämä on hämmästyttävää ottaen huomioon, että vuonna 2019 esitutkintailmoituksia oli 13 eikä syrjintä ole vähentynyt, mikä todetaan myös pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa. Ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö SAK:n mielestä määräaikaisraportoinnissa tulee nostaa painokkaammin esiin ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäyttö Suomessa. Työperäisen hyväksikäytön uhrit ovat pääosin ulkomaalaisia, joilla on usein heikko suomen- ja englanninkielentaito sekä puutteelliset tiedot oikeuksistaan työntekijänä. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän vuosikatsauksen mukaan auttamisjärjestelmään otettiin pakkotyöhön joutuneita henkilöitä asiakkaaksi yli kaksi kertaa enemmän (78 henkilöä) kuin vuotta aiemmin (33 henkilöä). Myös Rikosuhripäivystyksen asiakkaista yhä useampi on joutunut työperäisen hyväksikäytön kohteeksi. Työsuojeluviranomaisen Yhdenvertaisuuden ja Syrjinnän kiellon valvontaa koskevan vuoden 2020 raportin mukaan työsuojeluviranomainen valvoi syrjinnän kieltoa ulkomaalaisen työvoiman käyttöön liittyen noin 430 tarkastuksella. Palkanmaksussa tai muissa vähimmäisehdoissa syrjintää havaittiin alkuperän, kielen tai kansalaisuuden perusteella lähes 60:ssä tarkastuksessa. Huomattavaa on kuitenkin se, että raportin mukaan usein todellista palkkavertailua ei voida tehdä muun muassa puutteellisten työaika-asiakirjojen vuoksi. Työsuojeluviranomaisen keinot puuttua esimerkiksi ulkomaisten työntekijöiden alipalkkaukseen ovat rajalliset. Epärehelliset työnantajat pyrkivät myös piilottelemaan toimintaansa niin, että asiat vaikuttavat paperilla olevan kunnossa. Myös valvontaa tulee tehostaa. Ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön tehokas ehkäisy edellyttää, että hyväksikäytön kohteeksi joutunut voi päästä oikeuksiinsa. Oikeudellisten vaatimusten esittäminen tuomioistuimissa edellyttää tietoa oikeuksista ja oikeudellista apua. Ulkomaalaisilla työntekijöillä ei välttämättä ole näistä kumpaakaan. Ihmiskaupan ja sen lähirikosten, esimerkiksi kiskonnantapaisen työsyrjinnän tutkintaan liittyy myös haasteita. Helsingin Sanomat nosti esiin huhtikuussa artikkelissaan esiin sen, että monia tapauksia ei ole otettu tutkintaan lainkaan, tai ne ovat tutkittu puutteellisesti. On varmistettava, että työntekijä saa hänelle kuuluvan palkan nopeasti ja mahdollisimman vähäisin kustannuksin. Tämän vuoksi on kehitettävä sovittelua ja niin sanotun matalan kynnyksen oikeussuojakeinoja. Lisäksi hyväksikäytetyn työntekijän palkkasaatavat on turvattava kehittämällä esimerkiksi palkkaturvaa. Monia ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä vähentäviä keinoja on siten vielä käyttämättä. Työllistyminen Työllistymisestä ei luonnoksessa ole juuri mitään. SAK:n pitää hyvänä, että luonnoksessa kuitenkin todetaan, että luodaan malli kotona lapsia hoitavien vanhempien siirtymien tukemiseksi työvoiman ulkopuolelta työvoimaan ja työvoimapalveluiden asiakkaaksi. Esimerkiksi pelkkä kotihoidontuen leikkaus ei yksistään auta ketään töihin. Tarvitaan tehokkaita työllisyyspalveluita sekä ohjeita ja materiaalia, miten perhevapaalta palaavia tuettaisiin TE-palveluilla töihin. Työmarkkinatuen odotusaika saattaa olla matalasti koulutetuille, pitkään kotona olleille äideille negatiivinen kannuste ilmoittautua työnhakijaksi, kun työttömyysturvaa saa kuitenkin vasta viisi kuukautta työnhakijaksi rekisteröitymisen jälkeen. Yksi tapa olisi kehittää neuvolatoimintaa niin, että lasten- ja äitiysneuvolakäyntien yhteydessä järjestettäisiin myös erilaisia kielitaitoa ja kotoutumista vahvistavia kursseja sekä kasvatukseen liittyviä infotilaisuuksia Kotoutumisen onnistuminen vaatii panostusta erityisesti prosessin alkuvaiheessa. Tästä syystä maahanmuuttajanaisten kotoutumispolkujen tulisi alkaa jo lähtömaassa niiden naisten osalta, jotka tulevat Suomeen perheenyhdistämisen kautta. Tietoa suomalaisesta kulttuurista, työelämästä ja kielestä sekä verkkokursseja voidaan tarjota jo oleskelulupahakemuksen vaiheessa. Aika moni maahanmuuttajanainen perheellistyy Suomeen muuton jälkeen, jolloin kotoutumiskoulutukset jäävät heillä kesken, ja paluu opiskelemaan suomen kieltä voi koittaa vasta yli kymmenen vuoden hoitovapaajakson jälkeen. Jos maahanmuuttajilla on jonkinlainen tietopohja Suomesta ja sen kielestä jo lähtömaassa, heidän on helpompi kiinnittyä ja sopeutua yhteiskuntaan muuton jälkeen, vaikka he perheellistyisivätkin nopeasti muuton myötä. Haavoittuvassa asemassa olevista ihmisistä käsitellään vain romaneja. Kuitenkin myös vammaisten ihmisten työllistymisessä on ongelmia ja syrjintää. Moni kehitysvammainen on työssä, josta maksetaan vain muutama euro, vaikka he tekevät työtä, jota myös niin sanotut terveet tekevät ja josta siten pitäisi maksaa työehtosopimuksen mukainen palkka. Toivottavasti suunnitteilla oleva Välittäjä Oy auttaa poistamaan tämän epäkohdan. Perusopetus Perusopetuksen laadun ja tasa-arvon kehittämisohjelma on tärkeä toimi, sillä koulujen eriytymiskehitys on meillä ilmiönä kasvussa. Myös lasten ja nuorten sosioekonominen tausta vaikuttaa yhä selvemmin oppimistuloksiin ja intoon opiskella. Tällä taas on monia myöhempiä kerrannaisvaikutuksia yhteiskuntaan ja työelämään kiinnittymiseen yms. Hallitusohjelman mukaiset tavoitteet laadukkaan lähikoulun toimintaedellytysten turvaamiseksi ovat kaikkineen kannatettavia. Toimet tukevat myös oppivelvollisuuden laajentamista ja edesauttavat lasten ja nuorten siirtymistä riittävin tiedoin ja taidoin toisen asteen opintoihin lukioon ja ammatillisiin oppilaitoksiin. Hallituksen lisäpanostus ja -rahoitus on hyvä asia, mutta kahden vuoden lisärahoitus on riittämätön. Määräaikaisella lisärahoituksella ei päästä kestäviin tuloksiin, vaan tarvittaisiin pitkäjänteisempää panostusta ja perusrahoituksen tason nostamista. Vähemmistön oikeus omakieliseen opetukseen Sivistyksellisten oikeuksien osalta on nostettu esiin vähemmistöjen ja vähemmistökielisten (romani, saame) oikeudet omakieliseen opetukseen. Ammatillisen koulutuksen osalta voi todeta, että romanin ja saamen kielet on huomioitu opetuskielinä ja myös ammatillisten perustutkintoihin sisältyvien yhteisten tutkinnonosien (ns. YTO-aineet eli yleissivistävät aineet) sisällöissä. Opetushallitus on valmistellut kokonaisuutta koskevat tutkinnon perusteet ja niiden kriteerit. Opetus ja koulutus Hallitusohjelman koulutusta koskevat uudistukset tähtäävät voimakkaasti koulutuksen tasa-arvon, saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden edistämiseen. Toimet ovat kaikkineen kannatettavia. Positiivista on, että hallitus on käynnistänyt useita näitä tavoitteita edistäviä monialaisia ja laajapohjaisia pitkän aikavälin kehittämisohjelmia sekä osoittanut budjetoinnissaan kohdennettua rahoitusta eri koulutusasteiden kehittämistoimiin. Tässäkin kohtaa rahoituksen osalta voi todeta, että kestävämpiin tuloksiin päästäisiin eri koulutusasteiden ja TKI-toiminnan perusrahoituksen tason nostamisella kuin määräaikaisella ”hätäapurahoituksella”. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
      • Kirkkohallitus
        Päivitetty:
        24.6.2021
        • Hyvistä hallinnollisista kirjauksista hyvään toimeenpanoon Kirkkohallitus kiittää valtiollisia viranomaisia siitä, että rasismin ja syrjinnän torjumiseksi on jo tehty monia hallinnollisia uudistuksia sekä parannushankkeita on vielä menossa. Lainsäädäntö ja erilaiset politiikkaohjelmat antavat viranomaisille hyvät välineet toteuttaa syrjimättömiä ja rasismista vapaita käytäntöjä. Kirkkohallitus haluaa nostaa esille toimeenpanon haasteet sekä ihmisten kokeman rasismin. Vaikka lainsäädäntö antaa välineet puuttua rasismiin ja syrjintään, maahan muuttaneet, erityisesti ihon väriltään erilaiset, sekä romanit kokevat arjessaan rasismia ja syrjintää. Kirkon romaniasianneuvottelukunnan sekä Kirkon monikulttuurisen työn työryhmän jäsenten sekä seurakuntien työntekijöiden kokemusten perusteella rasismin ja syrjinnän kohteina olevat eivät aina koe tulleensa kuulluksi tehdessään rikosilmoitusta rasismista. Lisäksi monet heistä ovat tottuneet jatkuvaan rasismiin ja syrjintään eivätkä tee siitä ilmoitusta viranomaisille, koska eivät koe siitä olevan mitään hyötyä. Olemme saaneet palautetta myös moniperustaisesta syrjinnästä. Tästä syystä olisi tärkeää kiinnittää erityistä huomioita lainsäädännön ja politiikkaohjelmien toimeenpanoon. Uskonnonharjoittaminen vankiloissa Viranomaisten ja uskonnollisten yhteisöjen yhteistyöhön tulee kiinnittää huomiota sekä siihen on syytä osoittaa resursseja. Tällä olisi myönteisiä vaikutuksia sekä perusoikeuksien toteutumiseen lukeutuvan uskonnonharjoittamisen oikeuden näkökulmasta että myös vankien hyvinvoinnin vahvistumisen kautta. Tämä vahvistaisi myös vankiloiden turvallisuutta. Vankiloissa on selkeä vaje vankien tarpeiden ja uskonnonharjoittamisen mahdollisuuksien välillä erityisesti venäjänkielisen ortodoksisuuden sekä islamin kohdalla.
      • Oikeuskanslerinvirasto
        Päivitetty:
        23.6.2021
        • 1. Johdanto Yhdistyneiden kansakuntien kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (SopS 37/1970) tavoitteena on ehkäistä rodun, ihonvärin, syntyperän tai kansallisen tai etnisen alkuperän perusteella tapahtuvaa syrjintää. Sopimusvaltioilla on velvollisuus antaa komitealle määräajoin tai komitean pyytäessä raportti yleissopimuksen kansallisesta täytäntöönpanosta. Lausuntopyynnön mukaan yhdistetyssä 24.-26. raportissa on tarkoitus tuoda esiin niitä lainsäädännöllisiä, oikeudellisia, hallinnollisia ja muita toimia, joihin on ryhdytty tai ryhdytään yleissopimuksen täytäntöönpanossa ja erityisesti komitean edellisellä valvontakierroksella antamien päätelmien ja suositusten johdosta. Raportin tulee kattaa ajanjakso keväästä 2017 raportin laatimisen ajankohtaan kesään 2021. Perustuslain mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista. Oikeuskanslerin perustuslaissa säädettynä velvollisuutena on valvoa ylimpänä laillisuusvalvojana valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatoimien laillisuutta (hallitusvallan valvonta) ja valvoa, että tuomioistuimet ja kaikki viranomaiset, virkamiehet ja julkista tehtävää hoitavat noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa (oikeusvalvonta). Lisäksi oikeuskanslerin perustuslaissa säädettynä velvollisuutena on kaikessa toiminnassaan valvoa ja edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Käytännössä nämä velvoitteet otetaan huomioon kaikilla oikeuskanslerin tehtäväalueilla: valtioneuvoston valvontaa koskevissa asioissa, kanteluasioissa, viranomaiskohteisiin tehtävissä tarkastuksissa sekä harkittaessa asioiden ottamista tutkittaviksi omina aloitteina. Kysymys perus- ja ihmisoikeuksien huomioon ottamisesta nousee esille myös säädösehdotuksia koskevien valtioneuvoston yleisistunnon ja tasavallan presidentin esittelyn esittelylistojen tarkastuksen yhteydessä. Tällöin tulee punnittavaksi, miten perusoikeussäännöksissä ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa asetetut velvoitteet on otettu huomioon säädösvalmistelussa ja miten ne ilmenevät säädösehdotuksissa. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvontaa valtioneuvostossa toteutetaan myös antamalla lausuntoja lakeja koskevista hallituksen esityksistä ja esitysluonnoksista sekä erilaisista mietinnöistä ja hankkeista. Oikeuskanslerinviraston diaariin ei kirjata rasismia tai syrjintää koskevia kanteluita erillisenä asiaryhmänään. Tällaisissa kanteluissa väitteet myös usein liittyvät muuhun virheelliseen tai puutteelliseen viranomaistoimintaan kohdistuviin moitteisiin. Olen seuraavassa nostanut esille joitakin raporttiluonnokseen sisältyviä, keskeisimmiksi katsomiani aihealueita, jotka ovat olleet tarkastelujaksolla oikeuskanslerin laillisuusvalvonnan kohteena. Aihealueita on kommentoitu artiklakohdittain siinä järjestyksessä kuin ne on kirjattu raporttiluonnokseen. 2. Covid-19 ja poikkeusolot Raporttiluonnoksessa viitataan raportointijakson aikana alkaneeseen COVID-19-tartuntatautipandemiaan, jonka vuoksi Suomessa todettiin 16.3.2020 vallitsevan valmiuslain (1552/2011) 3 §:n 3 ja 5 kohdassa tarkoitetut poikkeusolot. Hallitus antoi valmiuslain toimivaltuuksien käytön kumoamisasetukset 15.6.2020 todeten, että Suomessa eivät enää vallitse valmiuslain 3 §:ssä tarkoitetut poikkeusolot. Poikkeusolot tulivat kuitenkin uudelleen voimaan 1.3.2021 ja valmiuslaki otettiin jälleen käyttöön. Valtioneuvosto antoi toistamiseen asetukset valmiuslain toimivaltuuksien käytön kumoamisesta 27.4.2021 ja totesi, että maassa eivät enää vallitse valmiuslain 3 §:ssä tarkoitetut poikkeusolot. Raporttiluonnoksen mukaan perustuslain 23 §:n poikkeusolosääntely mahdollistaa perusoikeuksien rajoittamista pidemmälle menevän puuttumisen perusoikeuksiin. Poikkeusolotkaan eivät oikeuta poikkeamaan Suomea sitovista kansainvälisistä sopimusvelvoitteista, vaan perustuslain 23 §:ssä säädetään nimenomaisesti, että sen nojalla säädettävien poikkeusten tulee olla Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia. Olen yhteisessä puheenvuorossani apulaisoikeuskanslerin kanssa 14.7.2020 käsitellyt kysymystä kansanvaltaisesta oikeusvaltiosta ja ylimmästä laillisuusvalvonnasta poikkeusoloissa. Puheenvuoro on julkaistu myös oikeuskanslerin kertomuksessa vuodelta 2019. Puheenvuorossa on todettu kriisin hoidossa olleen ensivaiheessa tavoitteena terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn ylläpitäminen. Tällä torjutaan ihmisten henkeen ja terveyteen kohdistuvaa vakavaa uhkaa. Terveydenhuollon toimintakyvyn ylläpitämisellä on välitön yhteys perustuslain 7 §:n 1 momentissa säädettyyn julkisen vallan velvollisuuteen turvata jokaisen oikeus elämään sekä velvoitteeseen turvata myös pandemian oloissa jokaiselle perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaiset riittävät terveyspalvelut sekä 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu välttämätön toimeentulo ja huolenpito. Nämä perustuslain mukaiset perusoikeudet yhdistyvät myös kansainvälisten ihmisoikeussopimusten edellyttämään oikeuden elämään ja oikeuden terveyden suojeluun. Oikeuskanslerin laillisuusvalvontatyössä Covid-19-tartuntatautipandemia on näkynyt erityisesti kantelujen määrän merkittävänä kasvuna. Ajalla 1.1.2020 – 31.5.2021 oikeuskanslerille on tehty erilaisia koronapandemiaan liittyviä kanteluita 723 kappaletta. Olen 31.5.2021 antanut (OKV/1538/21/2021) lausunnon hallituksen esityksestä, jossa ehdotetaan koronaviruksen torjumiseksi todistuksia tai testejä Suomeen saapuville henkilöille. Koronapandemiaa koskevia muita lausuntoja on annettu esimerkiksi seuraavista aiheista: kontaktien jäljityssovellusten käyttöönotto Covid-19-epidemian hallinnan tueksi (OKV/26/20/2020, 5.5.2020), luonnos hallituksen esityksestä tartuntatautilain väliaikaisesta muuttamisesta (OKV/2525/21/2020, 19.11.2020), tartuntatautilain muutosehdotukset koskien koronavirusepidemiasta johtuvia rajoituksia elinkeinotoiminnassa, kokoontumisissa ja liikennepalveluissa (OKV/1927/21/2020, 2.10.2020) sekä vuoden 2021 kuntavaalien järjestämiseen koronapandemian aikana liittyvät riskit (OKV/630/21/2021, 6.3.2021). Koronapandemiaan liittyviä kanteluratkaisuja ovat muun ohessa seuraavat: maksuton kouluruokailu poikkeusoloissa etäopetuksessa oleville (OKV/518/1/2020, 1.4.2020), valtioneuvoston rajavalvontaa koskevat päätökset (OKV/61/10/2020, 1.10.2020), toimenpiteet lentoasemilla koronaviruksen torjunnassa keväällä 2020 (OKV/433/70/2020, 20.10.2020), sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön menettelyt pandemiatilanteessa tarvittavien suojainvarusteiden varastoinnin ja hankinnan ohjauksessa (OKV/155/70/2020, 4.12.2020), päiväkodin menettely lapsen terveystietojen kertomisessa (OKV/188/10/2020, 21.4.2021) sekä kaupungin uimahallin aukiolo poikkeusolojen aikana (OKV/847/10/2021, 27.5.2021). Koronakriisiin liittyviä merkittäviä laillisuusvalvonnan kannanottoja on esitetty myös valtioneuvoston valvonnan ja siihen kuuluvan ennakollisen säädösvalvonnan yhteydessä. 3. Artikla 2 3.1. Hallitusohjelma / tekoäly ja yhdenvertaisuus Raporttiluonnoksen mukaan pääministeri Marinin hallitusohjelman mukaisesti hallitus seuraa tekoälyn käytön vaikutuksia ihmisten yhdenvertaisuuteen ja pyrkii varmistamaan, ettei tekoälyjärjestelmissä hyödynnetä välittömästi tai välillisesti syrjiviä toimintamalleja. Olen puheenvuorossani 5.10.2020 ”Hallinnon automaattinen päätöksenteko oikeudellis-teknologisena kysymyksenä” käsitellyt hallinnon automaatioon ja tekoälypohjaisten ratkaisujen käyttöön liittyviä näkökohtia. Automaattinen päätöksenteko ja mahdollinen ihmisen syrjäytyminen on noussut huolten kohteeksi niin oikeuskäytännössä kuin oikeuskirjallisuudessa. Suomessa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on puuttunut puhtaasti tilastolliseen päättelyyn automaattisesti tehtäviin luottopäätöksiin yksityisellä sektorilla (diaarinumero 216/2017, 21.3.2018). Oikeusvaltion lähtökohtiin kuuluu, että systeemin suunnittelua ja ylläpitoa koskevan toiminnan ja vallankäytön tulee olla oikeudellisesti kontrolloitua ja kontrolloitavissa. Perustuslain 2 §:n 3 momentin perusteella julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa tulee tarkoin noudattaa lakia. Automaattiselle päätöksenteolle sekä merkittävästi asioiden käsittelyn sisältöön vaikuttavalle automaatiolle tulee siksi olla riittävät perusteet laissa. Samaa on tuotu esille useissa oikeuskanslerin ennakolliseen säädösvalvontaan kuuluvissa lausunnoissa automaattista päätöksentekoa sisältävistä lainsäädäntöhankkeista. Olen automaattista päätöksentekoa koskevasta oikeusministeriön arviomuistiosta antamassani lausunnossa (OKV/1348/21/2020, 28.8.2020) pitänyt automatisaatiota koskevaa yleislainsäädäntöä erittäin tarpeellisena. Oikeusministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan hallinnon automaattista päätöksentekoa koskevaa yleislainsäädäntöä. Työryhmä valmistelee erityisesti automaatioon liittyviä ns. hallinto-oikeudellisia säännöksiä. Valtiovarainministeriö on asettanut sen rinnalle julkisen hallinnon tietojärjestelmiä koskevan sääntelyn kehittämistarpeita arvioivan työryhmän, joka puolestaan valmistelee automaatioon liittyviä ns. tietojärjestelmäsäännöksiä. Työryhmien yhteistyönä valmistellaan luonnos hallituksen esitykseksi vuoden 2021 loppuun mennessä.   3.2. Yhdenvertaisuuslaki Raporttiluonnoksessa viitataan yhdenvertaisuuslain (1325/2014) tarkoitukseen edistää yhdenvertaisuutta, ehkäistä syrjintää ja tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa. Pääministeri Marinin hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että hallituskaudella toteutetaan yhdenvertaisuuslain osittaisuudistus. Yhdenvertaisuuslain toimivuutta tarkastelevan hankkeen (VN-TEAS hanke) mukaan lainsäädännön tasolla moni yhdenvertaisuuslain tavoitteista on onnistunut, ja lain keinovalikoimaa pidetään yleisesti ottaen hyvänä. Eri syrjintäperusteet on aikaisempaan lakiin verrattuna huomioitu paremmin. Suurimmat haasteet yhdenvertaisuuslain tavoitteiden toteutumiselle liittyvät kuitenkin hankkeen mukaan lain täytäntöönpanoon ja siihen, että eri syrjintäperusteilla ja eri elämänalueilla tapahtuva syrjintä valikoituu eri oikeussuojakanaviin. Yhdenvertaisuuslaissa kiellettyjä syrjintäperusteita ovat ikä, alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, poliittinen toiminta, ammattiyhdistystoiminta, perhesuhteet, terveydentila, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen ja muu henkilöön liittyvä syy. Vaikka yhdenvertaisuusvaltuutettu itsenäisenä ja riippumattomana viranomaisena omalta osaltaan valvoo ja edistää yhdenvertaisuutta ja puuttuu syrjintään, ovat yhdenvertaisuuteen liittyvät kysymykset ja eri syrjintäperusteet toistuvasti arvioitavana myös oikeuskanslerin laillisuusvalvontatyössä. Perustuslaissa säädettyä yhdenvertaisuusperiaatetta ja osittain myös yhdenvertaisuuslain soveltamista koskevia kanteluratkaisuja on annettu tarkastelujaksolla muun ohessa seuraavista aiheista: yhdenvertaisuus asianajajatutkinnon suorittamisessa (asianajajatutkinnon kirjallisuusluettelon pelkästään suomenkieliset teokset; OKV/376/1/2017, 26.9.2017), työ- ja elinkeinohallinnon työnhakijoille tarjoamat sähköiset palvelut (OKV/338/1/2018, 27.3.2019), vammaisten henkilöiden oikeudet sukupuolisensitiivisissä avustamistilanteissa (OKV/1/50/2018, 28.3.2019), tasapuolisuus kieliryhmien edustajien valinnassa (OKV/111/1/2019, 9.4.2019), ministeriön järjestämät uskonnolliset tilaisuudet (OKV/53/1/2019, 22.8.2019), Kelan saamenkieliset palvelut (OKV/1161/1/2018, 26.9.2019), henkilökorttien kieli (OKV/79/10/2020 ja OKV/166/10/2020, 16.11.2020), sosiaalihuollon omavalvonnan toimivuus (OKV/33/70/2020, 9.12.2020) yhdenvertaisuus venepaikkamaksuissa (OKV/146/10/2020, 11.1.2021) sekä Kelan sähköinen asiointipalvelu ja toimeentulotuen hakeminen verkossa (OKV/1179/10/2020). Yhdenvertaisuuteen liittyviä näkökohtia on lisäksi käsitelty muun ohessa seuraavissa lausunnoissa: luonnos hallituksen esitykseksi varhaiskasvatuslaiksi (OKV/9/20/2018, 15.3.2018), luonnos hallituksen esitykseksi rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain muuttamiseksi (kansalaisuusvaatimukset sotilasviroissa; OKV/15/20/2018, 4.4.2018), Jehovan todistajien asevelvollisuudesta vapauttamista koskeva lainsäädäntö (OKV/56/20/2018, 22.8.2018), omatoimisen työnhaun malli (OKV/57/20/2018, 30.8.2018), vanhuspalvelulain muuttaminen (OKV/57/20/2019, 14.11.2019) sekä ehdotus rajata verojen käteismaksua ilman palvelumaksua (OKV/1374/21/2021, 14.5.2021). 4. Artikla 5 4.1. B) Oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja suojaan väkivaltaa vastaan Lähisuhdeväkivalta ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelma Raporttiluonnoksen mukaan pääministeri Marinin hallituksen ohjelmassa todetaan hallituksen kiinnittävän erityistä huomiota henkilökohtaiseen koskemattomuuteen sekä henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten, erityisesti lapsiin kohdistuvien rikosten sekä lähisuhdeväkivallan vähentämiseen. Turvallisen oikeusvaltion kehittämisen yhtenä keinona hallitusohjelmaan sisältyy kirjaus naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelman laatimisesta. Torjuntaohjelmaa toimeenpannaan loppuvuodesta 2020 alkuvuoteen 2023. Apulaisoikeuskansleri on 3.3.2021 antamassaan lausunnossa (OKV/171/21/2021) hallituksen esityksestä yhdenvertaisuusvaltuutettua koskevan lain muuttamiseksi painottanut naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävän tärkeyttä. Hallituksen esityksessä esitettiin naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävien yhdistämistä yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtäviin. Koska Suomessa ei ole itsenäistä ja riippumatonta viranomaista, jonka tehtäviin kuuluisi naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisten toimenpiteiden ja kansainvälisten velvoitteiden toteutumisen tarkastelu, raportoijan tehtävälle on selkeä tarve. Raportoijan tehtävän perustaminen on myös osa Istanbulin sopimuksessa asetettujen velvoitteiden täyttämistä. Apulaisoikeuskansleri on kanteluratkaisussaan OKV/1325/1/2018 (12.4.2019) kiinnittänyt poliisilaitoksen vakavaa huomiota velvollisuuteen kirjata lähisuhteissa tapahtuneista pahoinpitelyistä rikosilmoitus. Lisäksi hän kiinnitti huomiota velvollisuuteen huolehtia siitä, että asianomistaja saa riittävästi tietoa rikoksen uhriksi joutuneen tukipalveluista. Apulaisoikeuskansleri on edellä mainitun päätöksen perusteella lisäksi ottanut omana aloitteenaan arvioitavaksi Poliisihallituksen antamat ja vuoden 2019 alusta voimaan tulleet lähestymiskieltoa sekä rikoksen uhrin ohjaamista ja rikosasioiden sovittelua koskevat ohjeet. Apulaisoikeuskansleri kehotti ratkaisussaan OKV/11/50/2019 (28.11.2019) Poliisihallitusta täydentämään lähisuhdeväkivaltaa koskevaa ohjeistustaan ja huomioimaan lähisuhdeväkivallan erityispiirteet ja väkivallan uhrin haavoittuvan aseman. Ohjeet vastaisivat tällöin myös paremmin Istanbulin sopimuksen vaatimuksia.   Ihmiskaupan vastaiset toimet ja ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön torjunta Raporttiluonnoksessa todetaan pääministeri Marinin hallitusohjelmaan sisältyvän myös kirjaus ihmiskaupan vastaisen toimintaohjelman valmistelusta. Valmistelua varten oikeusministeriö asetti poikkihallinnollisen työryhmän keväällä 2020. Keväällä 2021 valmistunut toimintaohjelma vuosille 2021–2023 perustuu viiteen strategiseen tavoitteeseen ja 55 toimenpiteeseen. Ohjelmalla edistetään ihmiskaupan ilmituloa, parannetaan uhrien asemaa ja tehostetaan rikosvastuun toteutumista. Hallitusohjelmassa todetaan lisäksi, että työvoiman maahanmuuton toimenpiteitä kehitettäessä otetaan huomioon ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön torjunta. Työperusteista maahanmuuttopolitiikkaa ei ole mahdollista kehittää kestävällä tavalla, ellei samalla varmisteta sitä, että ulkomaalaiset työntekijät eivät joudu hyväksikäytön uhreiksi. Apulaisoikeuskansleri on 25.4.2021 ilmoittanut käynnistävänsä omana aloitteenaan selvityksen liittyen poliisin ihmiskauppatutkintoihin. Selvitys pohjautuu Helsingin Sanomien 25.4.2021 julkaisemaan artikkeliin, jossa tuotiin esille puutteita vakavia hyväksikäyttörikoksia koskevissa poliisitutkinnoissa. Jutussa käsitellyt tapaukset koskivat muun muassa pakkotyötä, seksuaalista hyväksikäyttöä ja pakkoavioliittoja. Apulaisoikeuskanslerin tarkoituksena on laajasti selvittää poliisin ihmiskauppatutkintoja ja poliisivirkamiesten toimintaa, esimerkiksi esitutkintojen viivästymistä. Lisäksi selvitetään muun ohella sitä, tunnistaako poliisi ihmiskaupan tunnusmerkistön ja onko poliisin ihmiskauppatutkinnoissa rakenteellinen ongelma. 4.2. D) Muut kansalaisoikeudet Kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittely, kansainvälistä suojelua koskevien asioiden valitusajat Raporttiluonnoksessa käsitellään kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia ja päätöksentekoa sekä kansainvälistä suojelua koskevien asioiden valitusaikoja. Laillisuusvalvonnassa on havaittu viivästyksiä kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyssä ja päätöksenteossa Maahanmuuttovirastossa. Aiheesta on annettu useita kanteluratkaisuja, mm. OKV/547/10/2020 (7.9.2020), OKV/108/20/2020 (7.9.2020), OKV/537/10/2020 (23.11.2020) ja OKV/1459/1/2018 (12.9.2019). Ratkaisussa OKV/383/10/2020 (4.3.2021) katsottiin, että Maahanmuuttoviraston käytäntö ilmoittaa poliisille asiakaspalvelussaan asioivan etsintäkuulutetun luvanhakijan paikalla olemisesta oli hallintolaissa säädettyjen tarkoitussidonnaisuuden ja suhteellisuusperiaatteiden, EU:n tietosuoja-asetuksen ja perustuslain edellyttämän lakisidonnaisuuden periaatteen kannalta hyvin ongelmallinen. Oikeuskanslerin ratkaisukäytännössä on myös linjattu, että kansainvälistä suojelua hakeneiden henkilöiden asiakirjojen haltuunottoa, hallussapitoa ja niihin liittyvää menettelyä koskevien säännösten ja viranomaisohjeiden tulisi olla selkeitä ja niiden soveltaminen yhtenäistä (OKV/23/10/2020, 7.7.2020). Ratkaisussa OKV/885/1/2018 (1.4.2019) Maahanmuuttovirastolle puolestaan annettiin huomautus perustuslain lakisidonnaisuusperiaatteen vastaisesta menettelystä. Kyse oli ohjeistuksesta, joka koski kansainvälistä suojelua hakeneiden hakijoiden passin haltuunottoa. Kanteluratkaisuissa on lisäksi kiinnitetty huomiota muun ohessa hallinto-oikeuksien välisiin eroihin ulkomaalaisasioiden käsittelyssä (OKV/22/50/2018, 8.4.2020), turvapaikanhakijan työnteko-oikeutta koskevaan tiedusteluun vastaamiseen (OKV/804/1/2019, 6.5.2020) sekä turvapaikanhakijan oikeuteen saada nauhoittaa turvapaikkapuhuttelunsa (OKV/211/1/2017, 14.12.2017). 4.3. E) Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet Saamelaisten kielelliset ja kulttuuriset oikeudet Raporttiluonnoksessa todetaan, että perustuslain mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Olen ratkaisussani OKV/61/10/2020 (1.10.2020), joka koski koronapandemiaan liittyviä valtioneuvoston antamia rajavalvontaa koskevia päätöksiä, arvioinut myös kysymystä siitä, olivatko rajavalvontaa koskevat päätökset loukanneet saamelaisten oikeutta perinteisten saamelaiselinkeinojen harjoittamiseen. Perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaan saamelaisella alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Säännöksellä on läheinen yhteys perustuslain yhdenvertaisuutta koskevaan 6 §:ään. Säännöksellä pyritään saamelaisten alkuperäiskansan kulttuurin säilymiseen. Kieltä ja kulttuuria koskevan säännöksen perusteluissa todetaan, että säännös ulottuu turvaamaan laajemmin saamelaisten kulttuuria, johon kuuluvat saamelaisten perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito, metsästys ja kalastus (HE 309/1993 vp). Totesin yllä mainitussa ratkaisussani muun ohessa, että valtioneuvoston päätösten perustelumuistioissa ei oltu riittävästi käsitelty päätösten suhdetta Euroopan unionin oikeuteen tai päätösten suhdetta perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Perusoikeusnäkökulmasta olisi tullut tarkastella rajoitustoimien yhteiskunnalle aiheuttamia haittoja suhteessa niillä saavutettuun hyötyyn. Tässä yhteydessä olisi tullut selkeämmin ottaa huomioon myös saamelaisten oikeudellinen asema. Apulaisoikeuskansleri on ratkaisussaan (OKV/1161/1/2018, 26.9.2019) lausunut, että Kela oli laiminlyönyt saamenkielisten palvelujen kehittämisen perustuslain ja saamen kielilain edellyttämällä tavalla. Saamenkielisen verkkoasiointimahdollisuuden puuttuminen loukkaa saamenkielisten yhdenvertaisuutta Kelan palvelujen saamisessa, ja varsinkin saamelaisten kotiseutualueella henkilöstön tulee pystyä palvelemaan saameksi. Kelan tuli kiinnittää vakavaa huomiota asian korjaamiseen. Kaivoslain saamelaisiin liittyvät säännökset Raporttiluonnoksessa viitataan kaivoslaissa (621/2011) oleviin säännöksiin, joilla huomioidaan saamelaisten oikeus alkuperäiskansana ja kolttalaissa kolttien elinkeinoja ja elinolosuhteita koskevat turvaamistavoitteet. Lisäksi säännöksillä sovitetaan yhteen malminetsintä, kaivostoiminta ja kullanhuuhdonta erityistä poronhoitoaluetta koskevien rajoitusten kanssa. Laissa on määritelty toimintatavat, kun käsitellään lupahakemuksia, jotka kohdistuvat näille erityisalueille. Kanteluratkaisussa OKV/8/50/2019 (3.10.2019) työ- ja elinkeinoministeriön katsottiin laiminlyöneen Saamelaiskäräjien kuulemisen kaivoslain muutosesityksen valmistelussa. Kaivoslain muutosesityksessä ei ollut kyse vain teknisluontoisista seikoista, vaan merkittävästä muutoksesta, jolla on ollut vaikutusta muun muassa kansalaisten osallistumisoikeuksiin sekä erityisen suuri merkitys saamelaisten elinympäristön ja alkuperäiskansaoikeuksien toteutumisen kannalta. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti työ- ja elinkeinoministeriön huomiota perustuslaissa jokaiselle turvattuun mahdollisuuteen vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon, saamelaisille alkuperäiskansana turvattuun oikeuteen ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan, YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 27 artiklan noudattamiseen sekä saamelaiskäräjälaissa asetettuihin velvoitteisiin asianmukaisten neuvotteluiden järjestämisestä. Tämä asiakirja on allekirjoitettu sähköisesti.
      • Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto - SAKKI ry, Tujula Matti
        Päivitetty:
        22.6.2021
        • Pidämme raporttia hyvänä ja siihen nostettuja toimenpiteitä erittäin kannatettavina. Nostaisimme raportissa koulutusta koskevien teemojen ohella esiin maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten jatkuvan aliedustuksen koulutuksessa, myös muutoin kuin raportissa mainittujen maahanmuuttajanaisten osalta. Ammatillisessa koulutuksessa monimuotoisuus toteutuu koulutusmuodoista ehkä parhaiten, mutta työtä on tässäkin koulutuksessa vielä tehtävänä. Oppilaitokset ovat keskeisessä roolissa kannustavan ja turvallisen ilmapiirin luomisessa ja mahdollisuuksien toteuttamisessa. Korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelma on hyvä ja konkreettinen esimerkki tähän teemaan tarttumisesta.
      • Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry, Kivinen Eero
        Päivitetty:
        22.6.2021
        • Eläkkeensaajien Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua määräaikaisraporttiin. Nostamme esille raportissa mainittuja seikkoja koskien erityisesti ikääntyneiden hyvinvointiin ja elämänlaatuun vaikuttavia häirinnän ulottuvuuksia. EKL tuomitsee tiukasti kaiken ihmisen etniseen taustaan perustuvan syrjinnän ja kehuu Suomen päättäjien, viranomaisten ja yhteisöjen työtä syrjinnän torjumisessa. Ihmisoikeus on näkemyksemme mukaan jakamaton, eikä hyvinvoivassa yhteiskunnassa ole sijaa minkäänlaiselle syrjinnälle. Haluamme nostaa erityisesti esille syrjinnän vaikutuksen työelämässä ja sen myötä myös vanhemmalla iällä. Rotusyrjinnän vastainen komitea on nostanut esille loppupäätelmissään Suomen 23. rotusyrjinnän vastaisesta raportista, että ulkomaalaistaustaiset kokevat edelleen syrjintää työelämässä ja tilanne on erityisen huolestuttava naisten keskuudessa. Myös tässä lausunnolla olevassa raporttiluonnoksessa (kohta 196) mainitaan rekrytointisyrjintää kohdistettavan etenkin työnhakijoihin, joiden nimi viittaa Euroopan ulkopuolisiin maihin. Nostamme tämän huolenaiheen edelleen esille, sillä Suomeen pysyvästi jäävien maahanmuuttajien toimeentulo ja hyvinvointi eläkeaikana ovat kantaväestön tapaisesti riippuvaisia työelämään osallistumisesta ja eläkkeen kertymisestä. Olemme monien muiden tahojen tapaan nostaneet huomioon myös naisvaltaisten alojen työn epäsäännöllisyyden ja heikohkon palkkatason. Tällöin, mikäli erityisesti maahanmuuttajataustaiset naiset eivät pääse osallistumaan mahdollisuuksiensa mukaan työelämään, on heillä eläkkeelle siirtyessä odotettavissa taloudellisesti haastava eläkeaika. Tästä syystä korostamme Marinin hallituksen hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta luoda työelämän ohjelma lisäämään työnantajien rekrytointi- ja monimuotoisuusosaamista sekä maahan muuttaneiden osaamisen tunnistamista ja kehittämistä työpaikoilla.
      • Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry, Kivinen Eero
        Päivitetty:
        22.6.2021
        • Rotusyrjinnän vastaisen määräaikaisraportin lausunto_EKL 22.6.2021.docx
      • Intersukupuolisten ihmisoikeudet - ISIO ry
        Päivitetty:
        21.6.2021
        • Useassa kohdassa on mainittu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ja HLBTIQ-ihmiset. Sukupuolivähemmistökohdissa tulisi mainita myös intersukupuoliset. Myös syrjinnän perusteena tulisi huomioida intersukupuolisuus ja henkilön suskupuolipiirteet. Tämä on tärkeä huomioida myös turvapaikanhakijan kohdalla - syrjintää tai vainoa sukupuolipiirteiden vuoksi ei usein tunnisteta.
      • tiedusteluvalvontavaltuutettu
        Päivitetty:
        15.6.2021
        • Minulla ei ole lausuttavaa raporttiluonnoksen johdosta.