Lausuntopalvelu.fi

Jokihelmisimpukka eli raakku (Margaritifera margaritifera) on Suomessa erittäin uhanalainen. Se rauhoitettiin jo vuonna 1955, mutta silti sen populaatiot ovat taantuneet voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Raakku on luonnonsuojelulain 46 §:n mukaisesti uhanalainen ja 47 §:n mukaisesti erityisesti suojeltava laji, jolle on tarvittaessa laadittava ohjelma lajin säilyttämiseksi, jos sen häviämisuhka on ilmeinen. Raakku on myös EU:n luontodirektiivin II ja V liitteen laji.
 
Raakkua esiintyy Suomessa vielä noin 120 joessa ja purossa. Esiintymistä yli 90 % sijaitsee Koillismaalla ja Lapissa (kartta 1). Parin viime vuosikymmenen aikana raakku on pystynyt lisääntymään enää noin 50 joessa, mutta vain muutamassa niin, että raakkukannan voi niissä luokitella elinkykyiseksi. 
 
Raakun taantumiselle on monia syitä, jotka vaihtelevat populaatioittain; menneisyydessä helmenkalastus ja jokien uittoperkaukset, myöhemmin jokien vesivoimarakentaminen sekä metsä- ja maatalous, joiden seurauksena raakkujoet ovat liettyneet.
 
Tietopuutteista huolimatta lajin esiintyminen ja populaatiokohtaiset ongelmat tunnetaan kohtalaisen hyvin. Tutkimusten ja hankkeiden kautta on kertynyt viime vuosina tietoa tarvittavista suojelun keinoista niin, että raakun suojelun strategialle ja toimenpideohjelmalle on ollut riittävä tietopohja olemassa. Jokihelmisimpukan säilyminen Suomessa edellyttää laajaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken.
 
Työryhmällä on ollut käytössään taustaselvitys, jonka Ympäristöministeriö tilasi ennen työryhmän toiminnan aloittamista Panu Oulasvirralta (Oulasvirta, P., 2020, Jokihelmisimpukan nykytila ja lajin suojelemiseksi tarvittavat toimet Suomessa, Alleco Oy). Toimenpideohjelmassa viitataan tähän selvitykseen, joka julkaistaan samaan aikaan tämän strategian kanssa.
 
Työryhmän asettamiskirjeen mukaan toimenpideohjelma edellyttää myös populaatiokohtaisesti uhkien tarkastelua ja niiden mahdollisia ratkaisuja. Mahdollisuuksien mukaan arvioidaan myös kertaluontoisia ja jatkuvia kustannuksia.
 
Tämä strategia ja toimenpideohjelma on voimassa vuoteen 2030 saakka ja sen välitarkastelu tehdään vuonna 2025.

Työryhmä kokoontui toimintakaudellaan 29.11.2018 - 31.3.2020 kaksitoista kertaa. Työryhmän jäsenet ja heidän varajäsenensä:

Päällikkö Tuula Kurikka, Metsähallitus Luontopalvelut (työryhmän puheenjohtaja);
suunnittelija Pirkko-Liisa Luhta, Metsähallitus Luontopalvelut (työryhmän sihteeri); ympäristöneuvos Esko Hyvärinen, Ympäristöministeriö (varalla neuvotteleva virkamies Antton Keto); erityisasiantuntija Jouni Tammi, Maa- ja Metsätalousministeriö); johtava vesitalousasiantuntija Jukka Pakkala, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus (varalla Anne Laine); ylitarkastaja Marja-Liisa Pitkänen, Pirkanmaan ELY-keskus (varalla Sami Moilanen); ympäristöasiantuntija Maarit Kaukonen, Metsähallitus Metsätalous Oy; vanhempi tutkija Ulla-Maija Liukko, Suomen ympäristökeskus (varalla erikoistutkija Heikki Mykrä); projektipäällikkö Antti Leinonen, Suomen Metsäkeskus (varalla luonnonhoidon asiantuntija Pirita Soini); lakimies Anna-Rosa Asikainen, MTK ry (varalla asiantuntija Airi Kulmala); puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio, Saamelaiskäräjät; professori Jouni Taskinen, Jyväskylän yliopisto; tutkija Pekka Korhonen, Luonnonvarakeskus (varalla erikoistutkija Teppo Vehanen); suojeluasiantuntija Olli Sivonen, WWF Suomi (varalla virtavesiasiantuntija Manu Vihtonen); toiminnanjohtaja Päivi Lundvall, Suomen luonnonsuojeluliitto (varalla erityisasiantuntija Tapani Veistola) ja ympäristöpäällikkö Erkki Huttula, Kemijoki Oy. Työryhmän pysyvänä asiantuntijana toimi erikoisasiantuntija Panu Oulasvirta Alleco Oy:stä.

Työryhmä on kuullut työnsä aikana seuraavia asiantuntijoita: päällikkö Kari Lahti (LUOMUS) ylitarkastaja Pasi Molkoselkä (TUKES) ja ympäristöneuvos Antti Ylitalo (Pohjois-Suomen Aluehallintovirasto).

Elinvoimaisia raakkukantoja on koko lajin luontaisella esiintymisalueella ja ne saavuttavat suotuisan suojelun tason. Välitavoitteena on, että nykyiset kannat säilyvät ja heikentyneiden kantojen elinkelpoisuus paranee.
 
Esitetyt toimenpiteet on määritelty siten, että edellä mainittu strateginen tavoite on mahdollista saavuttaa. Strategisen tavoitteen saavuttamista tarkastellaan Euroopan unionin luontodirektiivissä (92/43/ETY) mainittujen lajien suotuisan suojelun määritelmässä olevien seuraavien vaatimusten kautta.
 
Luontodirektiivin mukaan suojelun taso katsotaan suotuisaksi, kun

• Kyseisen lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana;
• Lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa;
• Lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö;  

Strategisia tavoitteita on neljä. Näitä edistetään toimenpidesuunnitelman keinoin ja toimenpitein, samanaikaisesti ja rinnakkain, alueelliset näkökohdat ja prioriteetit huomioon ottaen. 

1. Tieto raakkuesiintymistä ja niiden elinympäristöistä paranee ja on toimijoiden ja kansalaisten tiedossa 
2. Raakun ja sen isäntäkalojen elinympäristöjen tila paranee aktiivisin toimin 
3. Raakun elinympäristöt otetaan huomioon valuma-alueiden maankäytössä 
4. Raakun suojelun tutkimustieto lisääntyy 

Lisäksi strategiassa on esitetty toimenpiteitä sen toimeenpanon, koordinoinnin ja seurannan osalta, arvioitu lyhyen aikavälin rahoitustarvetta sekä tehty suunnitelman vaikutusten arviointi.

Lisätietoja lausuntopyynnöstä antavat elokuussa: ympäristöneuvos Esko Hyvärinen ([email protected]) sekä erityisasiantuntija Olli Ojala ([email protected]).