• Lausunnonantajia: 3
    Lausunnonantajan lausunto
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Puolustusministeriö, Gau Anna
        Päivitetty:
        12.1.2024
        • Puolustusministeriö pitää sopimuksen allekirjoittamista perusteltuna. Sopimus edistää rikosvastuun toteutumista kansainvälisten rikosten osalta edellyttäen, että mahdollisimman moni valtio ratifioi sopimuksen. Sopimuksen hyväksyminen ei puolustusministeriön käsityksen mukaan aiheuttaisi mittavia lainsäädännöllisiä tai muita toimenpiteitä Puolustusvoimien osalta. Puolustusvoimissa on vahva osaaminen kansainvälisen oikeuden alalla. Puolustusvoimien rikostutkinta kohdistuu kuitenkin ainakin toistaiseksi lähinnä vain sotilasoikeudenkäyntilain 2 §:ssä mainittujen sotilasrikosten tutkintaan, joihin eivät sisälly rikoslain 11 luvun sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan. Näin ollen Puolustusvoimilla ei yleensä ole roolia näitä rikoksia tutkittaessa, vaan rikostutkinnasta vastaa poliisi. Puolustusministeriö katsoo, että II osan 20 artiklassa mainitun keskusviranomaisen tulisi olla lähtökohtaisesti poliisi tai syyttäjä. Puolustusvoimat tukee muita viranomaisia mahdollisissa rikostutkinnoissa tarvittaessa.
      • Syyttäjälaitos, Laitinen Tom
        Päivitetty:
        4.1.2024
        • Oikeusministeriön muistiossa 27.10.2023 todetuin tavoin sopimus kansainvälisestä yhteistyöstä vakavimpien kansainvälisten rikosten tutkinnassa ja syytteeseenpanossa ei sisällä uusia kriminalisointivelvoitteita eikä merkittäviä uusia rikosoikeudellisen yhteistyön muotoja. Syyttäjälaitoksen käsityksen mukaan sopimuksen lopullinen tarkoituksenmukaisuus Suomen kannalta jääkin riippuvaiseksi siitä, kuinka moni tällä hetkellä voimassa olevien ja rikosoikeusyhteistyötä koskevien YK:n tai Euroopan neuvoston sopimusten ulkopuolella oleva valtio päättää allekirjoittaa sen. Nykyiseen toimintaympäristöön sopimus ei toisin sanoen juurikaan vaikuttaisi, mutta se voisi avata uusia yhteistyömahdollisuuksia, jos niin sanotut kolmannet valtiot päättäisivät liittyä siihen. Erityisen toivottavaa on, että ainakin sellaiset kolmannet valtiot, jotka tällä hetkellä kamppailevat tai ovat lähimenneisyydessä kamppailleet aseellisten ja muiden konfliktien kanssa, päättäisivät liittyä sopimukseen. Kuten useat tapausesimerkit osoittavat, ei ole lainkaan poissuljettua, että tällaisiin konflikteihin liittyviä rikosasioita tulee käsiteltäviksi myös Suomessa. Syyttäjälaitos pitää sopimuksen allekirjoittamista tarkoituksenmukaisena, koska siihen kytkeytyy paljon hyötypotentiaalia, kun sitä tarkastellaan keskeisiä kansainvälisiä rikoksia koskevan maailmanlaajuisen rikosvastuun toteuttamisen näkökulmasta. Samalla Syyttäjälaitos kiinnittää yksityiskohtana huomiota sopimuksen 43 artiklaan. Artiklan mukaan lähettäjävaltion virkamiehet, jotka toimivat toisen sopimusvaltion alueella 39-42 artikloissa tarkoitetuissa tehtävissä, rinnastetaan tuon toisen sopimusvaltion virkamiehiin myös sellaisten rikosten osalta, joihin he virkaansa toimittaessaan mahdollisesti ovat syyllistyneet, jollei osapuolten kesken ole toisin sovittu. Tällaiseen järjestelyyn voi liittyä Suomen lähettämien virkamiesten oikeusturvan kannalta vaaroja, jos vastaanottajana on valtio, jonka oikeusjärjestelmä ja lainsäädäntö eivät riittävällä tavalla turvaa rikoksesta epäiltyjen perus- ja ihmisoikeuksia. Sen vuoksi olisi Syyttäjälaitoksen käsityksen mukaan perusteltua, että Suomesta lähetettävien virkamiesten osalta säännönmukaisesti sovittaisiin, että näiden virkamiesten virkaansa toimittaessaan mahdollisesti tekemiin rikoksiin sovelletaan Suomen lakia.
      • Ulkoministeriö, Ulkoministeriö, oikeuspalvelu, kansainvälisen oikeuden yksikkö
        Päivitetty:
        22.12.2023
        • Oikeusministeriö on pyytänyt ulkoministeriöltä lausuntoa kansainvälistä yhteistyötä joukkotuhontarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten, sotarikosten ja muiden kansainvälisten rikosten tutkinnassa ja syytteeseenpanossa koskevan Ljubljanan–Haagin yleissopimuksen (Ljubljana-The Hague Convention on International Cooperation in the Investigation and Prosecution of the Crime of Genocide, Crimes against Humanity, War Crimes and Other International Crimes) allekirjoittamisen tarkoituksenmukaisuudesta. Lausuntopyynnön mukaan lausunnonantajat voivat halutessaan antaa arvioita myös sopimuksen hyväksymisen tarkoituksenmukaisuudesta sekä siitä, mitä toimenpiteitä sopimus edellyttäisi lausunnonantajien hallinnonalalla ja mitkä niiden toimivaltaan kuuluvista sopimuksen määräyksistä edellyttäisivät eduskunnan myötävaikutusta. Lisäksi lausunnonantajat voivat halutessaan esittää lausunnoissaan kielellisiä huomioita sopimustekstin käännösluonnoksesta. Ulkoministeriö kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa lausuntonaan seuraavaa. Ljubljanan-Haagin yleissopimuksen tavoitteena on edistää valtioiden välistä oikeudellista yhteistyötä kansainvälisten rikosten tutkinnassa ja syytteeseenpanossa. Ulkoministeriö toteaa, että valtioiden välisen yhteistyön vahvistaminen on tärkeää vakavimpien kansainvälisten rikosten tehokkaan tutkinnan ja syytteeseenpanon varmistamiseksi. Ulkoministeriö katsoo, että sopimuksen laaja ratifiointi edesauttaisi vakavimpien kansainvälisten rikosten käsittelyä kansallisissa tuomioistuimissa erityisesti silloin, kun epäilty tekijä, uhrit ja todistajat ovat eri valtioissa. Tämä voisi vähentää kansainvälisten rikosten käsittelyyn tarvittavia resursseja silloin, kun viranomaiset ovat kansallisen lainsäädännön nojalla velvollisia käsittelemään rikokset. Vastaavasti sopimus voi helpottaa sellaisten valtioiden kanssa tehtävää oikeusapuyhteistyötä, jotka eivät ole sopimuspuolina muissa rikosoikeusyhteistyötä koskevissa sopimuksissa ja joiden lainsäädäntö edellyttää tällaisen sopimuksen olemassa oloa. Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perustana ovat oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeudet, tasa-arvo ja demokratia. Edelleen hallitusohjelmassa todetaan kansainvälisen oikeuden kunnioittamisen ja vahvistamisen olevan yksi Suomen kansainvälisten suhteiden kulmakivistä. Hallitusohjelmassa sitoudutaan erityisesti Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa liittyvien oikeudellisen vastuun kysymysten edistämiseen. Lisäksi hallitus edistää hallitusohjelman mukaisesti erityisesti kansainvälisiä toimia vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi Venäjän hyökkäyssodan yhteydessä tehdyistä kansainvälisen oikeuden vastaisista rikoksista. Kaikkein vakavimpiin kansainvälisiin rikoksiin, kuten joukkotuhontaan, rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksiin, syyllistyneiden rankaisemattomuuden torjuminen on yksi Suomen toiminnan pitkäaikaisista painopisteistä kansainvälisen oikeuden alalla. Sääntöperustaisen kansainvälisen järjestyksen kannalta on tärkeää, että vakaviin kansainvälisen oikeuden loukkauksiin syyllistyneet joutuvat myös henkilökohtaiseen rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan. Suomi toimii kansainvälisissä ja alueellisissa järjestöissä sekä muilla kansainvälisillä foorumeilla aktiivisesti rankaisemattomuuden vähentämiseksi. Suomi tukee vahvasti kansainvälisten rikostuomioistuinten, mukaan lukien Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC), työtä. ICC:llä ja sen toiminnan perustana olevalla Rooman perussäännöllä on keskeinen rooli rankaisemattomuuden vähentämisessä. Ulkoministeriö toteaa, että kaikkein vakavimpien kansainvälisten rikoksisten tutkinta ja syytteeseenpano on ensisijaisesti valtioiden vastuulla. Rooman perussäännön mukaan ICC:n toimivalta on toissijaista eli ICC on toimivaltainen vain silloin, kun valtio, jonka ensisijaiseen toimivaltaan tapaus kuuluu, on haluton tai kykenemätön tehokkaasti huolehtimaan tutkinnasta ja syyttämisestä. Kuten oikeusministeriön muistiossakin on todettu, pyrkii ICC käytännössä saattamaan vastuuseen johtotasoa, eli henkilöitä, joita voidaan pitää kaikkein vastuullisimpina ICC:n toimivaltaan kuuluvista kansainvälisistä rikoksista. Ulkoministeriö toteaa, että valtioiden keskinäistä oikeusapuyhteistyötä ja luovuttamista koskevien määräysten lisäksi Ljubljanan–Haagin yleissopimus sisältää myös muita merkittäviä määräyksiä, joista voidaan mainita erityisesti sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien kansainvälisten rikosten määritelmät ja kriminalisointivelvoite sekä määräykset rikosoikeudellisesta toimivallasta ja aut dedere, aut iudicare –periaatteesta. Nämä ovat merkittäviä etenkin sellaisten valtioiden kohdalla, jotka eivät ole Rooman perussäännön osapuolia tai jotka eivät ole kansallisessa lainsäädännössään kriminalisoineet Rooman perussäännön mukaisia rikoksia. Sopimuksella on näin ollen myös valtioiden keskinäisen oikeusapuyhteistyön sujuvoittamista laajempi merkitys kansainvälisessä rankaisemattomuuden vastaisessa työssä. Ulkoministeriö yhtyy oikeusministeriön arvioon siitä, että sopimuksen allekirjoittamisen ja ratifioinnin voi nähdä tukevan hallitusohjelmakirjausta, jonka mukaan kansainvälisissä yhteyksissä vaikutetaan siihen, että vakavimmat kansainväliset rikokset käsiteltäisiin enenevässä määrin kansainvälisissä rikostuomioistuinmenettelyissä. Ulkoministeriö katsoo, että sopimus tukee kansainvälisten rikostuomioistuinten toimintaedellytyksiä ja niiden mahdollisuutta keskittyä erityisesti johtotason rikoksiin. Ulkoministeriö katsoo sopimuksen edistävän Rooman perussäännönkin mukaista tavoitetta, että vakavimmatkin kansainväliset rikokset käsiteltäisiin ensisijaisesti niiden tekopaikan viranomaisten toimesta. Sopimus tarjoaa uusia tapoja luoda tai syventää oikeudellista yhteistyötä tämän mahdollistamiseksi. Silloinkin, kun rikosepäilyn käsitteleminen kuuluu Suomen viranomaisille, tarjoaa sopimus keinoja sujuvoittaa yhteistyötä kansallisten viranomaisten välillä. Edellä mainituista syistä ulkoministeriö pitää sopimuksen allekirjoittamista tarkoituksenmukaisena. Ulkoministeriö puoltaakin vahvasti sitä, että Suomi allekirjoittaisi sopimuksen. Ulkoministeriöllä ei ole tässä vaiheessa muuta lausuttavaa.