• Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • KUULEMINEN VESIENHOIDON KESKEISET KYSYMYKSET JA TYÖOHJELMA VUOKSEN VESIENHOITOALUEELLA 2028-2033 1. Yleistä kuulemisesta Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry (myöhemmin SKVSY tai yhdistys) on osallistunut pitkäjänteisesti vesienhoidon toteuttamiseen ja vaikuttanut toiminnallaan kuulemisasiakirjan sisältöön. Siten yhdistys nostaa lausunnossaan esille joitakin täydennysesityksiä ja huomioita kokonaisuudessaan tarkoituksenmukaiseen ja tiiviiseen kuulemisasiakirjaan. SKVSY viittaa lausunnossaan myös Suomen Vesiensuojelun Keskusliiton lausuntoon, jossa vesienhoidon keskeisiä asioita on käsitelty laajemmin ja yleisemmin valtakunnallisesta näkökulmasta. SKVSY korostaa vesienhoidon toteutuksen hyviä periaatteita, suunnitelmallisuutta ja vuorovaikutteista toimintatapaa. Kuuleminen mahdollistaa asioiden taustoittamisen ja ennakoinnin, mikä on hyvä toimintapa. Vesienhoitosuunnitelman laatimisen aikajänne on kuitenkin niin pitkä, että suunnitelmien valmistuessa monien asioiden osalta tilanne on saattanut muuttua nykyisestä. Siten tulisi arvioida miten prosessia voitaisiin kehittää nykyisen lainsäädännön puitteissa. Koska vesienhoidon tavoitteiden määrittely ja suunnitelmien toteutus tavoitteiden saavuttamiseksi ovat keskeisin asia vesiemme tilan säilyttämisessä ja parantamisessa, seuraavalla hoitokaudella tulisi hyödyntää edellisen kauden tilannekuva ja kokemukset. Siten suunnitteluprosessin loppuvaiheessa tulisi varmistaa, että tarkoituksenmukaisilla edellisen kauden toimenpiteillä ja niiden muodostamalla kokonaisuudella on jatkuvuutta. 2. Vuoksen vesienhoitoalue Vuoksen vesienhoitoalue muodostuu laajoista Vuokseen yhtyvistä ja laskevista reittivesistöistä sekä pienemmistä erillisistä jokimaisista vesistöalueista. SKVSY:n toiminta-alueella suunnittelualueet ovat vakiintuneet ja luonnontieteellisesti perusteltuja. Näitä alueita on tarpeen mukaan mahdollista myös käsitellä pienempinä osa-alueina, mikä on suunnittelussa ja kuulemisasiakirjassakin tunnistettu. Lisäksi suunnittelussa, tarkasteluissa ja toimenpiteissä on huomioitava ja ymmärrettävä osa-alueiden vaikutus muihin alueisiin, sekä ylä- että alavirtaan. Kuten aiemminkin, yhdistys muistuttaa, että vesienhoitoalueella on tunnistettu hallinnolliset rajat, mutta raja-alueilla olevien vesistöjen tarkastelua ja vesienhoidon toteuttamista on edelleen kehitettävä (Joroisten seutu, Juojärvi, Haukivesi, Puruvesi). Kokemusten perusteella viranomais- ja hallintovastuu on toimivaa, mutta kokonaisuuksien hallinta ja aloitteellisuus vaativat yhteistyön lisäämistä yli hallintorajojen. Yhteistyö olisi luontevaa käytännön toimenpiteiden toteuttamisen kautta, jolloin myös paikalliset ja alueelliset toimijat ovat mukana. SKVSY on osaltaan mukana tässä yhteistyössä. On tarpeellista, että kuulemisasiakirjassa on luokituksen lisäksi visuaalisesti nostettu esille myös vesistöt, joiden nykyinen erinomainen tai hyvä tila on uhattuna ilman toimenpiteitä. Sen sijaan on erittäin huolestuttavaa, että niiden määrä ja etenkin pinta-ala ovat suuria. Hyvän tai erinomaisen tilan ylläpitäminen tulisi nostaa keskeiseksi kysymykseksi. Tämä edistäisi tarvittavien lisätoimenpiteiden vaikuttavampaa ja kustannustehokkaampaa kohdentamista. Pohjavesien osalta lähestymistapa on hieman erilainen ja niiden osalta tulisi arvioida riskialueiden määrittelyä jo ennen kuin viitteitä tilan heikkenemisestä havaitaan. Tätä tarkastelua suoritetaan pohjavesialueiden suojelusuunnitelmissa, mutta niiden tietoja ei nykykäytännön mukaan koota kokonaisuudeksi. 3. Vesienhoitoalueen keskeiset kysymykset Ehdotetut vesienhoidon keskeiset kysymykset ovat luonteeltaan yleisiä ja pääosin valtakunnallisiakin kysymyksiä. Kukin niistä sisältää tarkempia osioita, joita tulee suunnittelun edetessä painottaa alueellisten tarpeiden mukaisiksi. Kuulemisasiakirjassa on tunnistettu hyvin keskeisten kysymysten tausta ja esitetty kattavasti perusteita ja täsmennyksiä nykytilanteesta ja kehittämistarpeista. Vesienhoidon toimeenpanon tehostaminen on laaja asiakokonaisuus, johon on sisällytetty ohjauskeinoina luonnontieteellistä tietoa vaativa toimenpiteiden kohdentaminen, lainsäädännön, rahoitusjärjestelmän ja laajan vesienhoidoin suunnittelujärjestelmän kehittäminen sekä viestintä. SKVSY:n arvion mukaan kaikki esitetyt kehittämiskohteet ovat perusteltuja. Tässä vaiheessa tulee arvioida mitä esitetyistä painotuksista on mahdollista sisällyttää vesienhoitosuunnitelmiin ja toimenpideohjelmiin. Ilmeisesti asiakirjoissa voidaan luettelomaisesti esittää vain osa tarvittavista toimenpiteistä, mutta niidenkään osalta ei ole mahdollisuutta tarkemmin käsitellä toteutusta. Osaa esitetyistä kehittämistarpeista ei voida sisällyttää ainakaan nykyisen mallin mukaisiin vesienhoitosuunnitelmiin. Sen sijaan muiden keskeisten kysymysten ratkaisuun vaadittavia tavoitteita toimenpiteineen pystytään paremmin käsittelemään osana vesienhoitosuunnitelmaa. Yhteenvetona edellisestä kappaleesta SKVSY muistuttaa, että keskeisten kysymysten sisältö kuulemispalautteineen on huomioitava tulevan vesienhoitosuunnitelman sisällössä. SKVSY esittää, että Vuoksen vesienhoitoalueen keskeiseksi kysymykseksi tai osaksi toimenpiteiden tehostamista lisätään vesistöt, joiden nykyinen erinomainen tai hyvä tila on uhattuna ilman toimenpiteitä. Tämä parantaisi vesienhoidon kohdentamista ja olisi alueen tarpeiden mukaista. Käynnissä olevalla vesienhoitokaudella hyvän ja tai erinomaisen tilan säilyttäminen on keskeisenä kysymyksenä ja tila-arvioiden perusteella tätä on jatkettava. Toisena keskeisenä asiana on ohjauskeinojen kehittämisen laajempi nivominen vesienhoidon toteuttamiseen. Yleisessä keskustelussa on nostettu turhankin korostetusti esille lainsäädäntöön tarvittavia muutoksia. SKVSY muistuttaa, että vesienhoitoon vaikuttavia kehittämistoimenpiteitä voidaan toteuttaa jo nykyisen lainsäädännön puitteissa, jolloin tulevaisuudessa tehtävät lainsäädäntömuutokset tukisivat myöhemmin kokonaisuutta. Vesimuodostumien määrittelyssä on yhteneväisyyttä vesiluontotyyppeihin. Seuraavalla hoitokaudella luontotyyppien vaikutus, sekä rajoitukset että mahdollisuudet toimenpiteiden toteutuksessa tulee sisällyttää vesienhoitosuunnitelmiin. Edellisessä vastaavassa kuulemisessa nostettiin esille kaikkien toimijoiden vastuu. Tätä tulisi edelleenkin korostaa etenkin ohjauskeinoihin sisältyvänä. Kaikkien toimijoiden tulisi olla mukana vesienhoidon suunnittelussa vuorovaikutteisesti ja tunnistaen oman vastuunsa niin päätöksistä kuin toimenpiteistä. Hyvä perusta viestinnälle on vesien merkityksen nostaminen sille kuuluvaan arvoonsa. Toimenpiteiden perusteina tulee tuoda esille vaikuttavuus, kustannukset ja laajempi merkitys kohdealueelle. Vesienhoidon toteutusta tulee käsitellä osana tuottavaa toimintaa eikä pelkästään ympäristötavoitteisiin perustuen. Valuma-aluelähtöinen vesien ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa on laaja-alainen, osaksi globaali kokonaisuus. Hajakuormituksen alentamiseksi on löydettävissä ja toteutettavissa toimenpiteitä, jotka ovat perusteltavissa sekä tuotannon että positiivisten ympäristövaikutusten näkökulmasta. Hajakuormittajien tulee osallistua vesien tilan tarkkailuun ja hajakuormitus olisi mahdollista monilla alueilla liittää nykyisiin yhteistarkkailuihin. Tämä olisi alueiden ja toimijoiden etu. Vesienhoitoa tukevat tutkimushankkeet tulee olla yhtenä teemana rahoituksissa, mikä ohjaa tuottamaan vesienhoitoon sovellettavaa tutkimustietoa. Lisäksi tarkkailuista, seurannoista ja tutkimuksista saatava tietopohja on yhdistettävä ja kehitettävä sen pohjalta kokonaisuutta. SKVSY on aiemminkin korostanut käytettävissä olevan tiedon hyödyntämistä sen sijaan, että pyritään mahdollisimman suureen tulos- ja tietomäärään ilman riittävää pohdintaa niiden merkityksestä ja soveltamisesta käytännön toimenpiteiden edistämiseksi. Seurannasta ja kuormituksen arvioinnista on siirryttävä vaikutusten arviointiin. Tulevassa vesienhoitosuunnitelmassa toimenpide-esitysten vaikutus ainakin keskeisissä vesimuodostumissa on arvioitava ja tuotava esille. Tämä on vankkana tietoperustana myös toimenpiteiden edistämisessä. Kuten on pistekuormituksen osalta toimittu, myös hajakuormituksen osalta tulee tuoda esille toteutetut toimenpiteet ja niiden vaikutus. Käytettävissä olevaa tietoa on tältä osin koottava ja lisäksi on hankittava lisätietoa hajakuormituksen kehityksestä ja edelleen vesistövaikutuksista. Tämä on edellytys tulevien toimenpiteiden edistämisessä ja etenkin niiden hyväksyttävyydessä. Savo-Karjalankin alueella reittivesissä on havaittavissa ravinnepitoisuuksien alenemista huolimatta vesien humuksisuuden lisääntymisestä. Taustalla täytyy olla hajakuormituksen aleneminen pitkäjänteisen vesiensuojelutyön vaikutuksesta. Valuma-alueen korostamisessa on syytä varoa, ettei vesistö jää liiaksi taustalle ja toisaalta täysin vesistöjen ehdoilla ei voida käytännössä toimia kuin poikkeustapauksissa. Vesistöalue on kokonaisuus sisältäen alueen luontaiset ominaisuudet, toiminnot ja toimijat. Tehostettuja toimenpiteitä vaativat vesistöalueet on tunnistettava ja niille on laadittava tarkemmat hoito-ohjelmat. Vesienhoidon tavoitteiden lisäksi ohjelmien sisällön ja painotuksen määrittelee kohdealueiden toimijoiden määrittelemät tavoitteet ja linjaukset. Toiminta on laaja-alaista ja pitkäjänteistä, koska toimijat pääsevät vaikuttamaan tavoitteisiin. Joillakin alueilla on mahdollista hyödyntää myös velvoitetoimenpiteitä, joita täydennetään tehostetuilla hoito- ja kunnostustoimenpiteillä sisältäen niin maankäytön kuin vesistötoimenpiteet. Sisäinen kuormitus on huomioitava ja siihen on vaikutettava hoito- ja kunnostustoimenpitein. Valuma-alueiden toimintaa tehostaisi kitu- ja joutomaiden suunnitelmallinen kartoittaminen ja edelleen niiden maankäyttötavoitteiden määrittäminen. Tämä edistäisi etenkin metsätalouden toimintaedellytyksiä. Vesielinympäristöjen kunnostaminen ja pohjavesien puhdistaminen on kuulemisasiakirjassa käsitelty laajasti ja perustellusti vaikkakin pohjavesien puhdistaminen suojelun sijaan jää avoimeksi. On huolehdittava, että vesielinympäristöjen kunnostamista ja valuma-alueen toimintaa ei eriytetä toisistaan. Tähän toimenpiteenä SKVSY on esittänyt edellä vesistöalueiden hoitosuunnitelmia, jotka sisältävät maankäytön toimenpiteet ja vesistöjen kunnostamien yhdistäen ne alueen muuhun toimintaan. Lisäksi suurten järvien kunnostamisen vaikuttavuuden parantamiseksi on huolehdittava riittävästä valuma-alueiden vesiensuojelutoiminnasta. Kuten jo edellisessä osiossa tuotiin esille, sisäinen kuormitus on huomioitava ja siihen on vaikutettava hoito- ja kunnostustoimenpitein. Uhanalaisten kalakantojen ja -lajien säilyttämisessä tulee ottaa käyttöön myös kalanviljelyn ja -kasvatuksen tekniikoiden kehittämisen luonnonkierron tukena. Huolimatta laitoskantojen huonosta maineesta ne ovat kuitenkin pelastaneet uhanalaisia kalakantojamme häviämästä kokonaan. Keskeiseksi kysymykseksi esitetty pohjavesien puhdistaminen jää kuulemisasiakirjassa perustelematta. SKVSY:n arvion mukaan pohjavesien suojelutoimenpiteet ovat yleisesti painopisteenä tärkeämpiä kuin puhdistamistoimenpiteet. Pohjavesien hyvän tilan varmistamisessa ensisijaista on ennakointi. Vesistöjen, sisältäen valuma-alueen, kunnostuksiin tulisi sisältyä myös jatkotoimenpiteet. Tämä on mahdollista toteuttaa alueellisten ja vesistökohtaisten hoito-ohjelmien kautta. Vesistökunnostuksiin on ollut riittävästi avustusrahoitusta, mutta etenkin laajemmat hankkeet vaativat korkeamman avustusosuuden. Savo-Karjalan alueella ei ole mahdollista toteuttaa useiden kymmenien tuhansien eurojen tai sitä suurempia toimenpiteitä ja hankkeita 50 %:n avustusosuudella vaan käytännössä avustuksen tulisi olla vähintään 80 %. Vesielinympäristöjen kunnostamista edistäisi riittävän suurien vesialueiden osakaskuntien muodostaminen. Lisäksi vastuu- ja työnjako osakaskuntien, kalatalousalueiden ja muiden toimijoiden kesken tulisi alueellisesti sopia. Kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien toimenpiteet ja vesienhoidon toimenpiteet tulee tukea toisiaan. 4. Suunnittelun työohjelma ja aikataulu SKVSY on ottanut edellä kantaa työohjelmaan esittäen, että nykyisen hoitokauden tulokset ja kokemukset olisi huomioitava tulevassa vesienhoitosuunnitelmassa ja toimenpideohjelmissa. Näin varmistetaan keskeisempien toimenpiteiden jatkuvuus. 5. Suunnittelualueiden kuvaus SKVSY ei lausunnossaan käsittele suunnittelualueita eriteltynä. Suunnittelualueita on käsitelty yleisesti lausunnon osiossa 2 ja todettu, että ne ovat luonnontieteellisesti perusteltuja. Huomiota on kiinnitettävä hallinnollisen yhteistyön kehittämiseen. Alueiden kuvaukset ovat kuulemisen tarkoitukseen riittävät, mutta suunnittelun edetessä yhtenäistämistä tulisi parantaa vesimuodostumien tyyppien esittelyssä kuvaamaan alueiden luonnetta. Lisäksi useilla alueilla kalatalousaleuiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien huomioiminen ja esille tuominen parantaisi kokonaisuuden ymmärtämistä. Myös alueiden kuvausten laajuus vaihtelee ja mm. Juojärven reitti ja etenkin keskusjärvi Juojärvi vaatisi enemmän arviointia tummumiskehityksen seurauksena. Lisäksi keskusjärvien osalta huomiota on kiinnitettävä reuna- ja lahtialueiden tilaan. Kuvauksissa on todettu valuma-alueiden yleissuunnitelmat, mutta niiden hyödyntäminen vesienhoidon työkaluna tulisi arvioida ja toimintaa mahdollisesti kehittää. Hajakuormituksen kehitystä tulisi pystyä arvioimaan kuten on aiemmin todettu lausunnon osiossa 3. Pohjavesien hyvän tilan ylläpitämiseksi SKVSY esittää pohjavesitietojen laajempaa kokoamista ja syvällisempää arviointia, jotta toimenpiteiden ennakointi on mahdollista toteuttaa. 6. Ympäristövaikutusten arviointi ja tiedotus Asiakirjassa on esitetty kattavasti keskeiset tarkasteltavat vaikutukset. Tarkastelua olisi mahdollista kehittää kaksisuuntaiseksi, jossa nykyisen tarkastelun kohteet arvioisivat vaikutuksia. Vesienhoidon asiakirjat ja muut hallinnolliset tiedot ovat kattavasti saatavilla sähköisesti. SKVSY:n toiminta-alueella vesienhoidon yhteistyöryhmien ja asioita valmistelevien ryhmien työskentely on ollut toimivaa ja vuorovaikutteista, mikä onkin vankkana perustana ja edellytyksenä vesienhoidon suunnitelmalliselle toteutukselle. Kuopiossa 17.6.2024 Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry Jukka Koski-Vähälä, toiminnanjohtaja
      • SLL, Veistola Tapani
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • 1 YLEISTÄ Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstä. Kommentoimme tässä kaikkia suunnitelmia yhdessä. Ensin käsittelemme niissä esitettyjä keskeisiä kysymyksiä. Sitten teemme vielä muutaman oman noston lisää. Lisäksi monet piirimme, yhdistyksemme ja aktiivimme ovat tehneet alueellisesti tarkempia lausuntoja. 2 KESKEISET KYSYMYKSET KUULEMISASIAKIRJOISSA 2.1 Toimien tehostamistarpeet nousivat esiin kaikilla alueilla. Tämä on aiheellista, koska tavoitteita ei ole saavutettu määräajassa. Vesienhoidon rahoitusta on leikattu voimakkaasti viime hallituskauteen verrattuna. Tätä ei Orpon hallituksen Saaristomeri-ohjelma riitä paikkaamaan, vaan luonnonsuojelun ja vesiensuojelun hankkeiden rahoitus pitää palauttaa Rinteen-Marinin hallituksen tasolle koko maassa. Muuten tavoitteita ei voida saavuttaa. Huomattakoon, että viime kaudella oli suunniteltu monia hankkeita ja luotu laajaa paikallista yhteistyötä, jolle ei nyt löydykään toteutusrahaa. 2.2 Valuma-aluelähtöinen vesien ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa Tämä teema oli kaikilla alueilla mukana. Se onkin todella tärkeä. YM:n ja MMM:n tuore “Valuma-aluesuunnittelun tiekartta vuoteen 2030” tulee ottaa huomioon ja käyttöön. Maatalous on vesiensuojelun ykköskysymys. - Uusi CAP-ohjelma ei tue riittävästi ympäristötoimenpiteitä. Orpon hallitusohjelma ei korosta niitä seuraavan, 2027 jälkeisenkään ohjelmakauden valmistelussa. Tämä painotus pitää korjata vesienhoidon suunnittelunkin kautta. Sopivia toimia on mm. SLL:n, BirdLife Suomen ja NoM:n”Kestävän maatalouden tiekartan” (2019) esityksissä. Niiden lisäksi ruokavaliota tulee suunnata kasvispohjaisemmaksi. Metsätaloudessa uudet tiedot alan ravinnekuormituksesta osoittavat ne paljon aiempaa suuremmiksi. - Toinen uusi ongelma monilla seuduilla on vesien tummuminen, jota tulee torjua valuma-alueilla. - Työtä metsätalouden vesistöpäästöjen vähentämiseksi tulee tehostaa (mm. metsätalouden tuet, turvemaiden metsätalouden muutos, soiden ennallistaminen, riittävät puustoiset suojavyöhykkeet jne.). - Metsätalouden ojitukset on muutettava luvanvaraisiksi ja kuivatetut turvemaat on vesitettävä. - Yksi kehityskohde on valtion mailla. Metsähallituksen metsätalouden Ympäristöoppaan tuoreessa versiossa ei vieläkään ole kunnollista yhteyttä vesienhoidon toimenpiteisiin. Esimerkiksi lannoituksessa ja lannoituskohteiden valinnassa pitäisi ottaa huomioon vastaanottavan vesistön ekologinen tila: jos se on hyvää huonommassa tai kuuluu riskivesistöihin, sen tulee vaikuttaa vähentävästi lannoituspinta-aloihin tai määriin. Vastaavasti Metsätalouden ympäristöoppaan minimissään 10 metrin suojavyöhykkeitä on syytä laajentaa, kun tutkimuksin on todettu että tarve vesiensuojelun kannalta olisi 40-45 m. Valuma-alueilla myös kaavoituksen keinoja tulee ottaa käyttöön vesiensuojelussa. - vapaat rannat tulee turvata, niitä ei tule enää rakentaa - rantarakentaminen tuo herkästi lisää muita haittoja, kuten ruoppauksia ja vesiliikennettä 2.3 Kunnostustoimenpiteet olivat mukana kaikilla alueilla Vesielinympäristöjen kunnostaminen on tärkeää virtavesistä soihin ja pienvesien uomiin. Vaelluskalat tulee ottaa huomioon merenhoidon lisäksi myös vesienhoidon suunnitelmissa: vaellusesteet pitää avata ja kutualueita kunnostaa. Uusia voimalaitospatoja tai tekoaltaita ei enää pidä rakentaa. - Vesilakia tulee muuttaa niin, että se varmistaa vaelluskalojen ylös- ja alasvaellukset sekä vesitalouslupien ja kalanhoitovelvoitteiden päivittämisen aiheuttaja maksaa -periatteen mukaisesti. - Voimalaitosten vesitalousluvat tulee muuttaa määräaikaisiksi ja ne tulee päivittää. Vähätuottoisia pienvesivoimaloita pitää purkaa suunnitelmallisesti. - Vesilakia tulee muuttaa myös siten, että se velvoittaa vähäistenkin siltarumpujen kunnostamiseen esteettömiksi. - Laajamittainen vesirakentamisen haittojen korjaaminen pitää saada käyntiin, erityisesti vaelluskalojentulevaisuuden turvaamiseksi: luonnonmukaiset kalatiet, riittävä ympäristövirtaama, äkillisten virtaamapiikkien rajoittaminen, lisääntymisalueiden palauttaminen tai korvaavien rakentaminen ovat vaadittavia toimia. - Kalatalousvelvoitteet on suunnattava laitospoikasten istutuksista luontaisten lisääntymisalueiden elvyttämiseen. - Koskikunnostusten ja kalateiden lisäksi ekologista kunnostusta pitää tehdä myös tasamaan kanaviksi peratuilla jokiosuuksilla. Voimakkaasti muutettujen jokien tilaluokitus (ekologinen potentiaali) ei voi olla parempi kuin ‘tyydyttävä’ ennen kuin toimet kalankulun turvaamiseksi sekä kunnostus- ja ohitusuomatyöt on toteutettu. Tämä pitää korjata mm. Vuoksen vesistön osalta. Lyhytaikaissäännöstelyn ongelmien kritiikki on viime aikoina lisääntynyt. - Tiedot lyhytaikaissäännöstelystä (tuntikohtaiset virtaamatiedot) tulee tehdä avoimiksi ja ongelmiin tulee puuttua lupia päivittämällä. - Säännöstelyn haitat tulee ottaa huomioon myös mahdollisissa pumppuvoimalaitoksissa. Saimaalla talviaikainen vedenpinnan säännöstely on ilmeisesti johtanut saimaannorppien suurempaan poikaskuolleisuuteen. Tätä asiaa tulee selvittää ja siihen pitää puuttua. Nykyisten lintuvesien asianmukainen kunnostus ja hoito on tärkeää. On käynnistettävä laajamittainen uusien lintukosteikkojen perustamisohjelma. On varmistettava kunnostustoimien rahoitus kotimaisista ja EU-rahastoista. 2.4 Pohjavedet Pohjavesiasiat korostuivat muutamilla alueilla, lähinnä Pohjois-Suomessa. Niiden parantamiseen on kuitenkin tarvetta etelämpänäkin. Puhdas vesi on Suomen strategisesti tärkein luonnonvara. Siitä tulee pitää erityistä huolta. Pohjavesissä tulee lisää huomioida tällä kaudella erityisesti ekologisesti tärkeät kohteet. 2.5 Vesienhoidon yhteistyön edistäminen Aihe oli nostettu esiin parissa suunnitelmassa, ja siinä on toki kehittämistä muuallakin. 2.6 Vieraslajien ja kalatautien leviämisen estäminen Asia nousi kärkeen Tenojoen suunnitelmassa. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota muuallakin, koska ilmastonmuutoksen myötä haitallisten vieraslajien ja tautien leviäminen nopeutuu. Etelämpänä erityistä huomiota tulee kiinnittää kirjoloheen. Sen istutukset pitää lopettaa ja se pitäisi korvata vesiviljelyssä kotimaisilla lajeilla. 3 LUONNONSUOJELULIITON LISÄESITYKSIÄ 3.1 Suojelualueiden perustamista tulee jatkaa Muun muassa mereisten kansallispuistojen verkoston kokonaistarkastelu ja täydennykset tulee tehdä Tornionjoelta Virolahdelle. 3.2 Kuivuusriskeihin tulee varautua Kuivuuden haasteet tulee ottaa huomioon entistä laajemmin. Esimerkiksi Espoossa vastakkain ovat olleet jo yhdessä tapauksessa pienen vesistön taimenet ja golfkentän kastelu sekä veden muu käyttö esim. maatalouteen. Parhaat ratkaisut kuivuusriskeihin ovat luontopohjaisia, kun taas vesistöjen läpivirtauksia nopeuttavat ojitukset sekä paljon vettä tarvitsevat teollisuuslaitokset ovat suuri riski. 3.3 Ympäristövahinkoriskien torjunta on yhä ajankohtaista Ympäristövahinkojen torjunnan valmius on samalla kohotettava tasolle, jossa varaudutaan myös sotatoimien laajenemiseen Itämeren alueella. Esimerkiksi vain öljyntorjuntaan kaikissa oloissa varattujen alusten saatavuus on varmistettava. 3.4 Monet uudet hankkeet uhkaavat vesien tilaa Kalankasvatuksen laajentamissuunnitelmat uhkaavat Itämeren lisäksi vesienhoitosuunnitelmiin kuuluvia rannikkovesiäkin. - Sijainninohjaussuunnitelman päivitys ei korvaa ympäristöä pilaamiselta turvaavaa luvitusta. - Liitto vastustaa muun kuin suljetun kierron vesiviljelyn lisäämistä Itämerellä. Siihen liittyy ravinteiden lisäksi myös tauti- ja vieraslajiongelmia. Pistemäisistä hankkeista uusia huolia tuovat kaivokset ja akkutehtaat, joiden vesistöpäästöt voivat olla merkittäviä. - Kaivosten ja niiden jätteiden vesistövaikutukset ovat tällä hyvin pitkäaikaisia ja kumulatiivisia. Ne tulee selvittää ja estää myös nykyisiä ympäristölupia pitemmällä aikavälillä. - Kaivoksissa ja niiden jätealueilla tulee satsata tiivisrakenteisiin. Ne ovat nyt yleensä muita kaatopaikkoja huonompia. - BAT-ajattelua tarvitaan esimerkiksi raskasmetallien, sulfaattipäästöjen ja lämpökuorman suhteen. - Emme hyväksy merenpohjan kaivostoimintaa (esim. rautamagnaani). Huolestuttavia ovat myös yritykset käynnistää turvetuotantoa uudelleen aktiivihiilen tuotannon nimissä. Ympäristölle haitallisten yhdisteiden ja aineiden kuten PBDE- ja PFAS-aineiden ja mikromuovien vaikutukset Itämeressä pitää ottaa vakavasti, niiden lähteet selvittää ja kuormitukseen pitää puuttua. 3.5 Ei uusia poikkeuksia vesienhoidon tavoitteista Vesien tila paranee vain lisätoimenpiteillä – ei poikkeuksilla. Niihin tulee suhtautua tässä tilanteessa ehdottoman kielteisesti. 4 LOPUKSI Muuten yhdymme piiriemme ja yhdistysten lausuntoihin. LISÄTIETOJA • toiminnanjohtaja Tapani Veistola, puh. 0400 615 530, [email protected] SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY Hanna Halmeenpää Tapani Veistola puheenjohtaja toiminnanjohtaja
      • Kemianteollisuus ry
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • Kemianteollisuus ry kiittää mahdollisuudesta kommentoida alueellisia vesienhoidon keskeisiä kysymyksiä ja työohjelmia. Kemianteollisuus ry lausuu yleisesti kaikkia alueita koskien, sillä Kemianteollisuus ry:n jäsenistöä sijaitsee ympäri Suomen useiden eri vesistöjen äärellä. Vesi on Kemianteollisuus ry:n yrityksille elinehto. Niin veden määrä kuin laatu ovat merkittäviä tekijöitä kemianteollisuuden toiminnan varmistamiseksi, ja siksi Suomen vesien tila on keskeinen kysymys myös kemianteollisuudelle. Suomalainen kemianteollisuus on pitkäjänteisesti tehnyt töitä vesistöpäästöjen pienentämiseksi, ja Responsible Care -vastuullisuusohjelman vuosiraportoinnin tietojen mukaisesti tuotantoon suhteutetut ekotoksiset päästöt veteen ovat laskeneet 86 prosenttia ja rehevöittävät päästöt ovat laskeneet 55 prosenttia vuodesta 1988. Vastaavasti myös vedenkulutus on laskenut 52 prosenttia vuodesta 1995. 90 prosenttia Kemianteollisuuden käyttämästä vedestä on pintavettä, pohjaveden käyttö on hyvin pientä. Kemianteollisuudessa ympäristölle haitalliset päästöt veteen minimoidaan ja pidetään huolta, että päästöt pysyvät luparajojen alapuolella. Kemianteollisuuden laitoksissa käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) ja seurataan aktiivisesti vesistövaikutuksia. Kemianteollisuus on merkittävä vihreän siirtymän mahdollistaja, päästöjen vähentäjä niin omissa kuin asiakkaidensa toiminnoissa ja uusiin teknologioihin investoija. Investointien kannalta on tärkeää, että Suomessa on jatkossakin hyvässä tilassa olevat vesistöt ja toisaalta että vesistöjen äärelle voidaan jatkossakin tehdä investointeja. Kemianteollisuus ry näkee nykyisen toimintaympäristön haasteellisena, kun pistekuormittajiin kohdistuu aiempaa enemmän vaatimuksia, vaikka pistekuormittajien rooli vesistöihin vaikuttavana tekijänä on alle 10 %. Suurin vaikuttava tekijä on luontaisen kuormituksen lisäksi maa- ja metsätalouden hajapäästöt, joihin Kemianteollisuus ei voi vaikuttaa. Toimenpiteiden onnistumisen kannalta olisi suotavaa, että juuri hajapäästöihin kohdistuisi enemmän painetta ja vaatimuksia. Joissain vesienhoidon keskeisissä kysymyksissä ja työohjelmissa onkin esitetty hyvänä kehityssuuntana keskittymistä pääasiassa hajakuormitukseen vaikuttaviin ohjauskeinoihin ja edelleen hajapäästöihin vaikuttaviin toimenpiteisiin. Uudistettu teollisuuspäästödirektiivi tuo uusia velvoitteita vesipäästöjen osalta teollisuuslaitoksille. Tämän takia uusien ohjauskeinojen kohdistamista teollisuuteen tulee välttää, koska käytössä on jo toimivat ohjauskeinot eikä päällekkäisillä ohjauksilla saavuteta enää mittavia tai merkittäviä parannuksia. Vesienhoidon keskeisissä kysymyksissä on nostettu useita hyviä näkökohtia esiin. Erityisesti maininta kompensaatiojärjestelmien mahdollisuuksien ja käyttöönoton kehittämisestä vesienhoidossa on kannatettava. Lisäksi maininta vesienhoidon tavoitteiden yhteen sovittamisesta uusien vihreän siirtymän ja ilmastotavoitteiden kanssa on hyvä. Mukaan voisi lisätä EU:n kriittisten raaka-aineiden tuotannon hankkeet. Kriittiset raaka-aineet ovat keskeisiä vihreän siirtymän toteuttamiselle. Kemianteollisuus ry näkee erityisen kannatettavana ajatuksen vesienhoidon yhteistyömallien kehittämisestä valuma-alueilla eri toimijoiden välillä. Tehokas yhteistyö vaatii hyviä resursseja sekä osaamista, minkä lisäksi on tärkeää huolehtia yhteistyötahojen vastuiden ja velvollisuuksien oikeudenmukaisesta jaosta. Kemianteollisuuden yritykset ovat mielellään aktiivisia alueellisissa yhteistyöryhmissä, mutta ei pelkästään eikä enää rahoittajan roolissa. Teollisuus on osallistunut jo merkittävästi ja pitkään vesienhoidon toimeenpanoon, ja on kohtuutonta, että kustannuksia kohdistetaan pelkästään teollisuuteen, varsinkin kun merkittävimmät päästölähteet ovat ravinnekuormituksessa. Myös kunnan roolin kasvattaminen hankkeissa olisi hyvä toimi. Tällä ehkäistäisiin myös pistemäisten kuormittajien kohtuutonta vastuuttamista tilanteissa, joissa hajakuormitus on todellisuudessa merkittävin päästölähde. Lisäksi Kemianteollisuus kannustaa vesistöalueiden ylittävään yhteistyöhön, sillä vesistövaikutukset valuvat ylhäältä alaspäin, aina yläjuoksulta rannikolle ja merelle asti. On tärkeää tunnistaa vaikuttavimmat toimenpiteet ja toimia siellä, missä kokonaisuudessa parannetaan Suomen vesien tilaa merkittävimmin. Kemianteollisuus ry näkee, että tilaluokittelu ja tila-arviot kaipaisivat edelleen enemmän läpinäkyvyyttä. Erityisesti tilaluokittelun perusteiden, tulosten ja seurannan osalta läpinäkyvyyttä tulisi parantaa. Kommentointimahdollisuus esimerkiksi sektorikohtaisesti tilaluokittelun periaatteista on hyvä lähtökohta. Lisäksi Kemianteollisuus ry huomauttaa, että kuuden vuoden arviointijakso antaa aina hiukan vanhaa tietoa, ja toisaalta, että kuudessa vuodessa ei nähdä riittävästi pitkän ajan vesistöseurantojen kehityssuuntia tai ilmastollisiin muutoksiin vaikuttavia tekijöitä. Pohjavesien kemiallisen tilan arvioinnin suunnittelun osalta Kemianteollisuus kannustaa käyttämään Suomen Ympäristökeskuksen hankkeessa ”Ympäristölaatunormit pohjaveden pilaantumisen ja puhdistustarpeen arvioinnissa (LaatuNOPPA)” tuotettuja luokitteluja tarkentavia huomioita.
      • Karjalan Pyhäjärvi ry, Ulmanen Mirja
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • Lausunnon antaja Karjalan Pyhäjärvi ry Lausunnon vastaanottaja Etelä-Savon ELY keskus Pohjois-Karjalan ELY-keskus Viite: Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueella 2028 – 2033 Pyydettiin palautetta kolmesta asiakokonaisuudesta: • vesienhoitoon liittyvät keskeiset kysymykset • vesienhoidon työohjelma, suunnittelun aikataulu ja osallistumismenettelyt sekä • vesienhoitosuunnitelmasta laadittavan ympäristöselostuksen valmistelu ja sisältö. Työohjelma vaikuttaa hyvältä. Ympäristöselostuksen valmisteluun/ sisältöön ei mallikoilla ole lausuttavaa ja tässä vesienhoitoon liittyvät keskeiset kysymyksemme: - Karjalan Pyhäjärvi ry:n sijainti kahden maakunnan , kahden läänin, kahden Elyn, Kiteen kaupungin ja Parikkalan alueella hankaloittaa järven vesienhoitoa, järven tilan arviointia. hoitohankkeiden ja tukien hakemista, tiedottamista jne. - Järven strateginen sijainti Venäjän kanssa yhteisenä rajajärvenä asettaa omat haasteet, 1/3 järvestä jää vesienhoidon ulkopuolelle. - Karjalan Pyhäjärvi ry.n resurssit ja osaaminen ei riitä näin suuren ja arvokkaan vesistökokonaisuuden hoitosuunnitelman teettämiseen, toteuttamiseen, eikä jälkiseurantaan. - Puruveden, Karjalan Pyhäjärven ja itäisen Pihlajaveden vesienhoitoon suunniteltu säätiöpohjainen organisaatio antaisi vahvan perustan em. arvokkaan vesistökokonaisuuden vesienhoidolle myös suunnittelukaudella 2028-2033. Tämä organisaatio on saatava perustetuksi ja sen toimintaresurssit turvatuksi. Se tulisi olla vahvasti esillä Vuoksen vesienhoitosuunnitelmassa. Millainen organisaatio tulee vastaamaan vesienhoidon työohjelmasta, suunnittelun aikataulusta ja osallistumismenettelyistä sekä vesienhoitosuunnitelmasta laadittavan ympäristöselostuksen valmistelusta ja sisällöistä jatkossa? Toimintaa on pystyttävä koordinoimaan. Muutoin eri toimijoiden, viranomaisten, elinkeinonharjoittajien jne työt eivät tue kokonaisuutta ja tulee päällekkäisyyksiä. Ministeriötasosta innokkaaseen talkooporukkaan saakka esimerkinomainen roolitus ja mallinnus auttaisi resurssien ohjaamisessa parhaalla mahdollisella tavalla. Myös aktiivisten kansalaisten panostus otettava huomioon. Vesistöjen ekologisen luokituksen ongelmat Ainakin suurten järvien tilan muutoksista osa jää huomioimatta tai ei tule ainakaan selkeästi esille ekologisessa luokituksessa. Kirkasvetisten järvien vesien tummuminen, sinilevän esiintyminen, pohjasedimentti siihen kertyneine ravinteineen sekä muine riskeineen ja suuret erot järven tilassa selkävesien ja lahtialueiden välillä ovat ekologisen tila-arvion rajoitteista esimerkkejä. Em. asioilla on huomattavaa merkitystä mm. järven virkistysarvoon ja taloudelliseen arvoon. Myös ne tulee ottaa huomioon, kun asetetaan vaatimustasoa ja seurantaa järven tilalle. Ilmaston muutoksen ja metsien käytön vaikutukset vesienhoitoratkaisuihin Talvivaluntojen, rankkasateiden ja toisaalta sateettomien hellejaksojen ennustetaan lisääntyvän. Metsien hakkuut ovat paljastaneet suuria maa-aloja. Niillä tullee olemaan huomattava merkitys eri vesienhoitoratkaisujen toimivuudelle ja maan käytön vesistövaikutuksille. Viimeistään suunnittelukaudella 2028-2033 on jo konkreettisesti toteutettava sellaisia vesienhoitoon liittyviä ratkaisuja, jotka toimivat myös muuttuvissa olosuhteissa. Uukuniemi 17.6.2024 Mirja Ulmanen Karjalan Pyhäjärvi ry, puheenjohtaja
      • Bioenergia ry, Salo Hannu
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • Bioenergia ry:n lausunto 1) Toimenpiteiden toteutuksen tehostaminen Bioenergia ry arvostaa mahdollisuutta osallistua pitkäjänteisesti vesienhoidon suunnitteluun ja edistämiseen valtakunnallisesti ja vesienhoitoalueiden tasolla. Yhteistyö ELY-keskusten kanssa on ollut vuosien varrella toimivaa. Laaja osallistaminen vesienhoitoalueella on jatkossakin tärkeää, koska vh-suunnittelun ja toteutuksen aikajänteet ovat pitkiä. Aiemmilta vesienhoitokausilta periytynyt yhteistyö on monin paikoin vakiintunut, mutta toimijoiden vaihtuessa viestintää ja yhteistyön lisäämistä ei voi kyllin korostaa, sillä vesiensuojelutoimet on sovitettava yhteen erilaisten tarpeiden kanssa. Aiempien vesienhoitokausien tavoin toteutus nojaa edelleen vesienhoidon suunnittelujärjestelmän kehittämiseen sekä viestinnän ja osallistumisen parantamiseen. Näiden lisäksi tulee kuitenkin löytää toimenpiteille rahoitus. Yhteiskunnan maksamien korvausten lisäksi tarvitaan toimiva järjestelmä, joka saa rahoitusta avoimilta markkinoilta ja alan ulkopuolelta. Markkinalähtöisen rahoituspohjan kautta toimenpiteitä olisi mahdollista kohdentaa huomattavasti tarkemmin ja sektorirajat ylittäen. Yksittäisten toimijoiden tai maanomistajien vastuulla toteutus ei etene. Rahoituksen varmistamisen lisäksi toimenpiteitä pitää edelleen kohdentaa ja parantaa kustannustehokkuutta. Metsätalouden uusi kannustejärjestelmä Metka tarjoaa mahdollisuuksia metsätalouden vesiensuojeluun ja suometsien kokonaisvaltaiseen hoitoon. Myös luonnonhoidon tuki ja ympäristötuki edistävät vesiensuojelua niin luonnonsuojelun kuin aktiivisten kunnostustoimien muodossa tarjoten osittain vastauksen esitettyjen toimenpiteiden rahoitushaasteisiin. On tärkeää, että kaikki alueen toimijat ja sidosryhmät tunnistavat eri rahoitusmahdollisuudet. Maa- ja metsätalouden tuki- ja korvausjärjestelmät on syytä kuitenkin pitää erillisinä, vaikka niitä käytettäisiinkin yhdessä valuma-alueella tehtävän vesiensuojelun tehostamiseksi. Asiakirja esittää uusia toimenpiteitä, mikäli entisillä ei päästä tavoitteisiin. Kuitenkin monet jo käytössä olevat menetelmiä ja toimenpiteet tuottavat tulosta ja vesien tila parantuu vähitellen. Niiden toimeenpanoa voitaisiin edelleen kehittää. Uusia toimia ja menetelmiä täytyy testata ja seuranta- ja tutkimustietoa tarvitaan vielä ennen niiden laajamittaista käyttöönottoa. Lainsäädännön tulkinnan esimerkiksi lupapäätöksissä pitäisi olla yhteneväistä eri puolilla Suomea eri tahojen oikeusturvan varmistamiseksi, minkä vesienhoitosuunnitelmassa myös todetaan. Poikkeavia kirjauksia tai toimenpiteitä ei tulisi kohdistaa vain osaan vesienhoitoaluetta, koska vesienhoitoalueet ovat laajoja ja toimijoita ei tällä tavoin tule saattaa eriarvoiseen asemaan keskenään. Luonnonsuojelulakiin (9/2023) on lisätty vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio. Jos kompensaatio otettaisiin viralliseen käyttöön, tulee sen olla vapaaehtoista myös vesiensuojelun osalta. Mikään ei estä jo nyt kompensoimasta aiheutettuja haitallisia vaikutuksia. Bioenergia ry korostaa, että toimialalla vesistöt otetaan huomioon ja jäsenyhteisöt panostavat vapaaehtoiseen vesiensuojeluun. Metsätaloustoimenpiteitä ohjaavat mm. metsäsertifiointijärjestelmät, joiden myötä viime aikoina mm. vesistöjen varsille jätettävien suojakaistojen leveyksiä on lisätty ja hakkuisiin ja maanmuokkaukseen liittyviä toimenpiteitä on kevennetty (poimintahakkuut, raivauksen ja maanmuokkauksen keventäminen tai välttäminen kokonaan). 2) Valuma-aluelähtöinen vesien- ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa Valuma-aluelähtöiselle vesien kuormituksen ja hallinnan kehittämiselle ei jatkossa ole vaihtoehtoja. Valuma-aluekohtaisen suunnittelun tulee kuitenkin ottaa korostetusti eri osapuolten tarpeet huomioon. Valuma-aluesuunnittelulla voi lisätä vesiensuojelun vaikuttavuutta ja parantaa toimenpiteiden kustannustehokkuutta sekä ottamaan ilmastonmuutoksen vaikutukset paremmin huomioon. Vesienhallinnan tulee kattaa valuma-alueen kaikki maankäyttömuodot, ei esimerkiksi hakea ratkaisuja luvanvaraistan toimialojen tai metsätalouden vaatimuksia kiristämällä. Metsätaloudessa tarvitaan edelleen vesitalouden järjestelyä esim. uudistushakkuiden ja maanmuokkauksen yhteydessä metsänhoidon suositusten mukaisesti. Tarpeettoman syviä ojia vältetään ja ojasyvyyttä on madallettu, toteutetaan erilaisia vesiensuojelurakenteita, kannattamattomien suometsien ojien kunnostamisesta luovutaan, siirrytään peitteiseen metsänkasvatukseen siihen soveltuvilla kohteilla ja alueita ennallistetaan. Kestävässä metsätaloudessa on mahdollista yhteensovittaa taloudellinen hyöty ja ympäristökysymykset. Esimerkiksi tuhkalannoituksella turvemaiden metsänhoidossa voidaan saavuttaa myönteisiä vesistövaikutuksia ojitustarpeen vähetessä. Vesiensuojelun ja ilmaston kannalta on tavoiteltavaa, että vedenpinnan taso vaihtelee suometsissä mahdollisimman vähän. Metsistä tulevaa hajakuormitusta voidaan edelleen parhaiten vähentää vapaaehtoisuuteen perustuvilla toimilla sekä vesilain ja ympäristönsuojelulain kautta yhteiskunnan maksamalla korvauksella. Ohjeet ja suositukset ovat toimineet aina vuosituhannen vaihteesta saakka hyvin metsätalouden vesiensuojelussa. Maankäyttöä ohjaava kaavoitus sopii paremmin pistekuormituksen hallintaan. 3) Vesielinympäristöjen kunnostaminen ja pohjavesien puhdistaminen Vesielinympäristöjen kunnostus on osa valuma-aluekohtaista suunnittelua. Kalaesteiden poistamiseksi tulisi tarkastella kerralla koko uomaa tai merkittävää osaa uomasta, jotta vaikutus olisi mahdollisimman suuri. Kustannusten hillitsemiseksi on tärkeää, että kalojen kulkuesteitä poistetaan muiden töiden, kuten teiden peruskunnostusten yhteydessä. Vesielinympäristöä parantavien toimien vaikuttavuutta tulisi seurata nykyistä paremmin. Samalla on huomattava, että esimerkiksi nopeasti vähenevän turvetuotannon myötä myös vesistötarkkailua poistuu ja monissa tapauksissa yhteistarkkailuun aiheutuu kustannuspaineita yhden maksajan poistuessa. Paikalliset vesielinympäristöjen kunnostushankkeet koetaan usein tärkeiksi ja niihin sitoudutaan. Toimijoilla voi kuitenkin olla haasteita mm. omarahoitukseen liittyen. Hankkeen toteuttamisen kynnys voisi madaltua, jos vaadittavaan hankebyrokratiaan voitaisiin tarjota apua ja yritykset voisivat osallistua hankkeisiin, vaikka ne saisivat muutakin etua toteutuksesta? Vesien kunnostushankkeiden monivaikutteisuuteen tulee aina pyrkiä ja myös luomaan sillä mahdollisuuksia esim. virkistykseen ja matkailuun. Hankkeissa on tarpeen rikkoa sektorirajat ja lisätä eri osapuolten yhteistyötä kokonaisvaikuttavuuden parantamiseksi. Pohjavesien puhdistaminen vaatii aikaa ja on usein kallista. Siksi pohjavesiriskien välttäminen ja ennakkoon varautuminen on pohjavesien suojelun ja kunnostamisen kannalta keskiössä. Pohjavedet otetaan huomioon jo tällä hetkellä erittäin kattavasti mm. metsäsertifioinnin kriteereissä. Tärkeää on riittävä tieto alueen pohjavesialueista, jotta ei toisaalta tarpeettomasti rajoiteta eri toimintoja alueella. Vesienhoidon työohjelmaan, suunnittelun aikatauluun ja osallistumisen järjestelyyn Bioenergia ry:llä ei ole huomautettavaa. Vesienhoitosuunnitelmaan laadittavan ympäristöselostuksen valmistelu ja sisältö Ympäristövaikutusten arviointia varten on kerättävä kaikki asiaan vaikuttava ja uusin tutkimustieto. Jos tutkimustietoa ei ole tai se on hyvin hajanaista tai vanhaa, se on tuotava selkeästi arvioinnissa esiin. Tutkimustiedon vieminen käytäntöön on usein haastavaa. On huolehdittava, että eri toimijat ja viranomaiset tunnistavat yli sektorirajojen mahdollisuudet vesiensuojelussa ja osaavat näin ohjata keskeiset toimijat erilaisten rahoituslähteiden pariin. Vesienhoitosuunnitelman erilaiset toimenpiteet kohdistuvat eri tavalla eri sektoreille ja eri toiminnanharjoittajiin. Vesienhoitosuunnitelman ympäristöselostuksen mukaan metsätalouteen kohdistuvat vaikutukset kuitenkin lähes pelkästään metsänomistajille negatiivisina. Tältä ei voitane kokonaan välttyä parantuneen vesienhoidon ja sen vaatimien toimenpiteiden myötä. Mutta kustannusvaikutukset metsänomistajille ja koko metsäsektorille on pidettävä mahdollisimman pienenä ja toimenpiteiden kustannushyöty mahdollisimman suurena.
      • Suomen Luontopaneeli
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • Luontopaneeli kiittää lausuntomahdollisuudesta koskien vesienhoitoalueiden keskeisiä kysymyksiä ja työohjelmia. Tämä lausunto koskee samanaikaisesti kaikkien viiden lausunnolla olevan alueen kuulemisaineistoa. Lausunnossa käsitellään vesienhoidon kysymyksiä ja vesienhoidon tavoitteisiin vastaamista kokonaisvaltaisesti ja pohditaan myös lainsäädännön muutostarpeita sekä vaikutusarviointien ja seurantatiedon merkitystä. Keskeinen Luontopaneelin tutkimukseen pohjaava viesti on, että vesienhoidon vaikuttavuutta on lisättävä, jos vesienhoidon tavoitteet halutaan saavuttaa. Toimenpiteillä, joita tähän mennessä on toteutettu, on vain vähän merkitystä vesien kokonaistilalle, eivätkä kunnostustoimenpiteet tuota pysyviä vaikutuksia, mikäli käytössä ei ole tavoitteita tukevaa lainsäädäntöä ja riittäviä ohjauskeinoja vesistöjen tilaa heikentäviin juurisyihin vaikuttamiseksi. Vesienhoito Suomessa perustuu vesienhoitolain mukaisiin vesienhoitosuunnitelmiin, joita tehdään Manner-Suomen seitsemälle vesienhoitoalueelle ja Ahvenanmaalle. Suunnitelmat toteuttavat vesienhoitoalueiden ELY-keskukset. Nyt valmistelussa ovat neljännen hoitokauden vesienhoitosuunnitelmien päivitykset. Valmistelua varten on järjestetty kuuleminen, jossa pyydetään palautetta vesienhoidon keskeistä kysymyksistä, suunnittelun työohjelmista sekä vesienhoitosuunnitelmista laadittavien ympäristöselostusten valmistelusta. Kuulemisaineistossa vesienhoidon keskeisiksi kysymyksiksi on nostettu valuma-aluetasoinen vesien ja kuormituksen hallinta, maa- ja metsätalouden kuormitus sekä kysymyksiä liittyen kunnostuksiin ja vesienhoitohankkeisiin. Kysymysten taustat ja pääkohdat on avattu ja jokaisen kysymyksen kohdalla on lisäksi listattu tekijöitä, jotka hidastavat vesienhoidon tavoitteiden saavuttamista. Pyydettävästä palautteesta on kunkin kysymyksen jälkeen annettu esimerkkejä palautteessa pohdittaviksi toivotuista asioista. Kuulemisaineisto on hyvin laadittu ja oleelliset seikat kysymysten taustoista ja tavoitteiden saavuttamista vaikeuttavista asioista on kattavasti esitelty. Ratkaisuja ongelmiin on toisaalta esitetty vain niukasti. Kuulemisaineistosta käy selkeästi ilmi, että vesienhoidon tavoitteiden saavuttaminen vaatii uusia toimenpiteitä sekä ohjauskeinoja, mutta niissä ei esitetä, miten muutosten toteutumista edistetään. Huolimatta pitkään jatkuneesta vesiensuojelutyöstä ekologiselta tilaltaan heikentyneiden vesistöjen tila ei ole juuri muuttunut, eikä vesistökuormitus ole merkittävästi alentunut. Tavoitteisiin pääsyä vaikeuttavat ongelmat ovat myös pysyneet pitkälti samoina koko nykymuotoisen vesienhoidon ajan. Tästä syystä olisi tärkeää, että ongelmien ratkaisujen edistäminen nostettaisiin suunnitelmiin keskeisimmäksi tavoitteeksi. On tärkeää, että tulevien vesienhoitosuunnitelmien taustaksi on tunnistettu tavoitteiden toteutumisen hidastumistumista aiheuttavat tekijät, mutta riskien suuruutta ei ole arvioitu. Olemassa olevan aineiston ja kokemusten perusteella pitäisi olla mahdollista arvioida, missä määrin muutosta hidastavat tekijät vaikuttavat vesienhoidon tavoitteiden toteutumiseen, mitä on mahdollista saavuttaa, jos näitä hidastavia käytänteitä ei muuteta. Tarkemman arvion tekeminen olisi tärkeää myös siksi, että ilmastonmuutos tulee voimistamaan monia maankäytön vesistövaikutuksia. On hyvin mahdollista, että vesienhoidon tavoitteet karkaavat yhä kauemmas, mikäli vesienhoidon ohjauskeinoja ja käytänteitä ei merkittävästi muuteta. Laissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä säädetään vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman tavoitteeksi, että pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä (21 §). Tällä hetkellä mm. lainsäädännön puutteiden takia vaikuttaa siltä, ettei vesienhoitosuunnitelmien ja niiden perusteella toteutettujen toimenpiteiden avulla voida saavuttaa vesistöjen hyvää tilaa. Osa tavoitteen saavuttamisen mahdottomuudesta johtuu hajakuormitusta koskevan lainsäädännön heikosta oikeudellisesta velvoittavuudesta ja tästä johtuvasta vesiensuojelun vapaaehtoisuudesta. Vesiensuojelun ei pitäisi olla vapaaehtoista tilanteissa, joissa vesien ekologinen tila voi maankäytön vuoksi heikentyä tai vesienhoidon tavoitteita ei todennäköisesti saavuteta. Luontopaneeli katsoo, että vesiensuojelu ja vesienhoidon tavoitteet on saatava sitoviksi. Tarvittavia lakimuutoksia ja muita ohjauskeinoja olisi syytä käsitellä keskeisemmin osana vesienhoidon tavoitteita ja suunnittelua. Vesienhoitosuunnitelmien tilaluokituksen ja tilatavoitteiden ohjausvaikutus on tällä hetkellä metsätalouden toimenpiteiden osalta käytännössä vähäinen. Tämä johtuu erityisesti siitä, että metsätaloushankkeiden ennakkovalvonta tarjoaa vähäiset mahdollisuudet vesienhoitosuunnitelmien ja tilatavoitteiden huomioon ottamiseksi. Vesipuitedirektiivin 4 artiklan ja vesienhoitolain 21 §:n mukaiset vesistömuodostelmien tilatavoitteet ovat viranomaisia sitovia muun muassa yksittäisten hankkeiden lupaharkinnassa. Metsätalouden toimenpiteet eivät kuitenkaan tyypillisesti ole luvanvaraisia. Metsätalouden päästöt jakautuvat metsäojitusten ja muiden metsätaloudellisten toimenpiteiden, erityisesti päätehakkuiden ja maanmuokkausten, aiheuttamiin haittoihin. Viranomaiset eivät vesilain ojitusilmoitusten perusteella pysty puuttumaan yksittäisten hankkeiden toteutukseen, mikäli hanke ei ylitä luvantarvekynnystä, mikä ylittyy äärimmäisen harvoin. Myöskään useiden hankkeiden kumulatiivisia vaikutuksia valvontaviranomaiset eivät pysty ottamaan huomioon luvantarvekynnystä arvioidessaan. Vesilakia tulisi tältä osin muuttaa velvoittavampaan suuntaan. Lisäksi ongelmallista on, että vesilain mukainen lupamenettely ei sovellu hajakuormituksen ennakkovalvontaan, koska lupiin perustuvassa ennakkovalvonnassa ei nykyisellään voida ottaa useiden hankkeiden yhteisvaikutuksia huomioon, eikä lupaa näin ollen voida edellyttää useiden hankkeiden yhteisvaikutusten nojalla. Useamman eri hankkeen aiheuttama yhteisvaikutus jää siis yksittäisten lupamenettelyiden ulottumattomiin. Näitä puutteita on pyritty korjaamaan METKA-lain mukaisen metsätalouden määräaikaisen kannustinjärjestelmän avulla, mutta sen vaikutukset perustuvat siihen, että metsänomistaja on itse halukas sitoutumaan suometsän hoitosuunnitelman mukaisiin hankkeisiin. Lainsäädäntöä tulisi myös muuttaa lieventämishierarkiaa paremmin toteuttavaksi: ensisijaisesti tulisi ottaa käyttöön keinot, joilla vesistöhaittoja voidaan merkittävästi vähentää. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus turvemailla olisi vesistöjen kannalta ensisijainen keino vähentää ravinnepäästöjä. Mikäli tämä ei kohteella onnistu, voitaisiin ojitus/kunnostusojitus sallia, mikäli tehokas vesiensuojelukeino (pintavalutuskenttä) on mahdollinen kohteella. Ojituksia lukuun ottamatta metsätalouden vesistöpäästöjä ei huomioida lainsäädännössä lainkaan. Riittävän leveät suojakaistat vesistöjen varrella tulisi saattaa osaksi lainsäädäntöä. Etenkin pienvesien osalta suojakaistat voivat olla riittämättömiä. Lainsäädännön muutosten lisäksi ympäristötukipolitiikan muutoksilla voitaisiin vaikuttaa oleellisesti maa- ja metsätalouden vesistöpäästöihin. Vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi maa- ja metsätalouden tuet olisi kyettävä suuntaamaan siten, että niillä voidaan todella vaikuttaa vesien tilaan. Kannustejärjestelmien tulisi ohjata tehokkaiksi osoitettuihin vesiensuojelukeinoihin. Suojelu tulisi kohdistaa vaikuttavuuden perusteella, minkä lisäksi keinoja tulee yhä kehittää. Esimerkiksi maatalouden suojakaistojen tulisi vesiensuojelun kannalta olla puustoisia. Vesienhoidon vaikuttavuudesta on vain vähän systemaattisesti kerättyä tietoa, mutta tähänastisten tulosten perusteella näyttää siltä, ettei nykyisellä toimijalähtöisellä tavalla saada aikaan riittävän laaja-alaista ja oikein kohdennettua vesienhoitoa ja kunnostusta. Valuma-aluelähtöinen vesienhoito mahdollistaa laaja-alaisen vaikuttamisen, mutta rajalliset resurssit tulisi kohdistaa koordinoidusti niille valuma-alueille, joissa ongelmiin on mahdollista vaikuttaa. Valuma-aluetasoista hoidon ja suojelun suunnittelua tulisi käyttää entistä systemaattisemmin herkimpien ja riskialtteimpien kohteiden tunnistamiseen sekä sen määrittelyyn, millaisia tehostettuja vesiensuojelutoimia ja vesiensuojeluhankkeita riskikohteilla tarvitaan. Riskialueiden kartoitus osana valuma-alue- tai muuta suunnittelua mahdollistaisi myös minimointivelvoitteen tapauskohtaisen ja joustavan soveltamisen. Riskialueiden tunnistamiseen ja etenkin metsätaloustoimien kumulatiivisten vaikutusten riskinarviointiin on käytössä toistaiseksi rajallisesti työkaluja, mutta esimerkiksi metsätaloudelle herkkien vesien paikkatietoaineisto on valmistuttuaan suoraan käytettävissä vesienhoidon suunnittelussa. Nykyinen hanketoimijuuteen perustuva, toimijan omarahoitusosuuden vaativa rahoitusmalli tukee huonosti kohdennettuja, laaja-alaisia vesistökunnostuksia. Rahoituksessa olisi järkevämpää siirtyä tilaajalähtöiseen rahoitukseen, jossa ELY-keskus koordinoi kunnostuksia ja hankkii kilpailutuksen kautta kunnostuksen suunnittelun ja toteutuksen. Tällaiseen koordinaatioon on myös varmistettava riittävät resurssit. Malli mahdollistaisi yritystoiminnan kehittämisen vesistökunnostusten ympärille ja lisäisi kunnostusten vaikuttavuutta myös vastuutahon selkeän olemassaolon kautta. Luontopaneeli katsoo, että vesienhoidon vaikuttavuuden arvioinnista tulisi tehdä kiinteä osa vesienhoitoa. Seurantatiedon puuttuessa vesienhoidon ja kunnostusten vaikuttavuuden arviointi on mahdotonta. Tieto vesiensuojeluratkaisujen toiminnasta ja kunnostusten onnistumisesta on keskeinen edellytys resurssien tehokkaalle käytölle ja toiminnan kehittämiselle. Tämän vuoksi seuranta on kytkettävä osaksi vesienhoito- ja kunnostushankkeita. Seurantatietoa tarvitaan myös vesienhoidon suunnittelun pohjaksi. Muutoksen havaitseminen vesistön tilassa edellyttää seurantatietoa jo ajalta ennen hoitotoimenpiteitä tai kunnostusta, joten seurantaa pitää kohdentaa vesienhoidon painopistealueille ja kunnostettaviin kohteisiin ennen toimenpiteiden aloittamista. Tämän vuoksi hajakuormituksen vaikutusten seurantaa on kohdennettava valuma-alueille, joihin hoito- ja kunnostustoimia on suunnitteilla tulevalla vesienhoitokaudella ja joista seurantatietoa ei ole saatavilla. Luontopaneelin lausunnon ovat laatineet Heikki Mykrä, Juha Aalto, Anna-Kaisa Kosenius, Ilona Laine, Tiina Paloniitty ja Outi Silfverberg.
      • Tapio Oy
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • Tapio Oy kiittää mahdollisuudesta lausua huomioita vesienhoidon suunnittelusta vesienhoitoalueilla 2028 – 2033. Vesienhoitoalueittain on laadittu seikkaperäiset kuvaukset siitä, mitkä keskeiset kysymykset kullakin alueella nousevat vesienhoidon osalta tärkeiksi. Raportit itsessään ovat erinomainen tietopaketti kullekin alueelle tärkeistä huomioista. Vesienhoitoalueen raportissa kuvataan, mikä merkitys kokonaisvaltaisella valuma-aluesuunnittelulla olisi vesienhallinnan kannalta. Monissa raporteissa tuodaan kuitenkin esille, että valuma-aluesuunnittelulta puuttuu koordinaatio sekä nimetyt vastuutahot. Tapio pitää tärkeänä, että valuma-aluesuunnitteluun saadaan aikaan toimintamalli, jossa suunnittelu on koordinoitua ja vastuutahot nimetty. Hyvällä koordinaatiolla ja vastuutahojen nimeämisellä varmistetaan se, että suunnitelma ei jää ”pöytälaatikkosuunnitelmaksi”, vaan se myös toteutetaan. Samalla on tärkeätä kehittää eri maankäyttömuotojen vesiosaajien yhteistoimintaa ja koordinaatiota valuma-alueella siten, että uomaverkostoon saadaan aikaan yhteensopiva vesiensuojeluratkaisujen kokonaisuus. Hyvällä koordinoinnilla ja yhteistyöllä sekä eri tukijärjestelmiä hyödyntäen uomaverkoston eri osiin rakennetut vesiensuojelurakenteet voivat täydentää toisiaan eivätkä sulje toisiaan pois. Valuma-aluesuunnitteluun kannattaa yhdistää metsätalouden uuden kannustejärjestelmän METKA:n mahdollisuudet. Tapio pitää tärkeänä, että hyvällä koulutuksella ja tiedotuksella toimijat saadaan innostumaan valuma-alueella uuden METKA:n mukaisten suunnitelmien markkinoinnista ja laadinnasta ja että maanomistajat saadaan aktiivisesti osallistumaan hankkeisiin. Näin voidaan laventaa metsänhoidon suositusten mukaisia käytäntöjä koko valuma-aluesuunnittelualueelle. Soiden ennallistamis- ja vedenpalautushankkeet yhdistettynä esimerkiksi METKA-suunnitteluun parantavat kokonaisvaltaista vesienhallintaa. Menettelyllä saavutetaan win-win -tilanne soidensuojelun ja metsätalouden välille. Valuma-aluesuunnittelun koordinoidulla yhteistoiminnalla esimerkiksi maataloustoimijoiden kanssa voidaan vesienhallintaan ja virtaamansäätöön perustuvilla menetelmillä viivyttää vesiä hallitusti valuma-alueen latvaosissa siten, että vältetään voimakkaiden sadejaksojen tai kevät- ja syystulvien yhteydessä alapuolisten peltojen tulvahaitat. Tapio pitää tärkeänä monihyötyisyyden huomioimista ja luontopohjaisten ratkaisujen käyttöä valuma-aluesuunnittelussa. Hyvin suunnitelluilla toisiinsa liittyvillä toimenpiteillä parannetaan muun muassa maa- ja metsätalouden vesienhallintaa, maan kasvukuntoa ja ääri-ilmiöihin varautumista, vaikutetaan pinta- ja pohjavesien tilaan ja hillitään maankäyttösektorin ilmastopäästöjä sekä lisätään vesiympäristöjen monimuotoisuutta. Kuivuusriskien hallinta liittyy oleellisesti myös valuma-aluesuunnitteluun ja edellyttää kuivuusvaihteluiden huomioon ottamista ja ammattitaitoista suunnittelua koko valuma-alueella. Vesien hallittua viivyttämistä ja vesien varastointia metsävaluma-alueella voidaan toteuttaa myös vesiensuojelun keinoin. Vesiensuojelurakenteina hyödynnetään muun muassa putkipatoja ja pintavalutuskenttiä sekä kosteikoita ja vesien johtamista kitu- tai joutomaille. Paikkatietoaineistoja hyödyntäen, hyvin suunnitellen vettä voidaan varastoida merkittävässä määrin ojaverkostoon ja edellä mainituille pintavalutusalueille. Erilaisten säätöpatojen, esimerkiksi putkipatojen avulla valuntaa säädellään hallitusti, jolloin vältetään toisaalta vettymishaitat kasvukaudella ja estetään toisaalta kuivuusriskejä. MMM:n johdolla laaditussa Kuivuusriskien hallintaa koskevassa luonnoksessa ehdotetaan perustettavaksi ”alueelliset kuivuusryhmät”. Tapio ehdottaa yhteistyön kehittämisestä ja tiivistämisestä perustettavien alueellisten kuivuusryhmien ja paikallisten maa- ja metsätalouden vesiosaajien kesken. Valuma-aluesuunnittelussa voitaisiin kehittää ja tiivistää yhteistyötä muun muassa METKA: an liittyvän suometsän hoitosuunnittelun ja viljelysten peruskuivatussuunnittelun välillä. Tähän yhteyteen sopisi hyvin kaikkien edellä mainittujen tahojen yhteistyö, kun mietitään kasteluun tarvittavan veden varastointia ja paikallisesti sopivia paikkoja ja tapoja valuma-alueella. Yhteisellä asiantuntemuksella voitaisiin toimenpide toteuttaa parhaiten siten, että vesivarasto olisi hyödynnettävissä kuivuuden sattuessa oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Valuma-aluesuunnittelun koordinaatio, toimijoiden ammattitaidon kehittäminen hyvien suunnitelmien aikaansaamiseksi ja maanomistajien aktivointi edellyttävät monipuolista ja jatkuvaa koulutusta ja tiedotusta. Koska valuma-aluekoordinaattorien rooli valuma-aluesuunnittelun organisoijana on keskeinen, Tapio pitää erityisen tärkeänä, että koordinaattoreiden monipuoliseen koulutukseen panostetaan. Samoin on tärkeätä, että suunnittelijoiden paikkatieto-osaamista kehitetään ja pidetään yllä hyvien suunnitelmien aikaansaamiseksi. On myös tärkeätä, että resursseja panostetaan myös erilaisten suunnitelmien laadintaa helpottavien analyysitulosten hankintaan ja hyödyntämiseen valuma-aluesuunnittelun yhteydessä (KUNNOS tai Suosimulaattori). Analyysitulokset soveltuvat sekä laaja-alaisten valuma-aluesuunnitelmien että yksityiskohtaisempien, pienempiä kokonaisuuksia käsittelevien METKA-suunnitelmien yhteyteen. Kyseiset paikkatietopohjaiset analyysit auttavat suunnittelijaa tunnistamaan valuma-alueen ominaisuudet ja olosuhteet, jolloin päätöksenteko eri toimenpidevaihtoehtojen ja sopivien vesiensuojeluratkaisujen hyödyntämisestä kohteella helpottuu. Alueen ojaverkoston kunnon ja kaltevuussuhteiden tunteminen auttaa suunnittelijaa arvioimaan vesitalouden säätelyyn tarvittavat toimenpiteet sekä vesien haitattoman varastoimiskyvyn tulvatilanteissa. Analyysit tuottavat myös ehdotuksia hyvistä vesiensuojelurakenteiden paikoista ja niihin sopivista menetelmistä ja menetelmien mitoitustarpeista. Suunnittelija pystyy näiden tietojen perusteella kokonaisvaltaisesti arvioimaan, mitkä vesiensuojeluratkaisut kulloinkin ovat toimivia ottaen huomioon suunnitellut metsänkäsittelytoimenpiteet. Pintavesien lisäksi myös pohjavesien hyvän tilan ja laadun ylläpitäminen on tärkeä osa vesienhoitoa. Pohjavesialueilla on paljon metsätaloudellista toimintaa ja on tärkeää, että pohjavedet säilyvät puhtaina näillä alueilla. Metsänhoidon suositusten päivityksissä pohjavesien huomiointi pidetään tärkeänä jatkossakin. Tärkeänä tavoitteena on myös, että luodaan metsätoimijoiden ja ELY- keskusten pohjavesiasiantuntijoiden välille tiivis vuorovaikutteinen yhteistoimintaverkosto ja yhteistyö sekä keskinäinen tiedonvaihto, jolla vältetään tiedon puutteesta johtuvia toimenpiteiden haittavaikutuksia. Tavoitteena on myös, että jatkossa voitaisiin paremmin hyödyntää kehittyneitä paikkatietomallinnuksia (KUNNOS) pohjavesien virtausreittien tunnistamisessa eri metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä. Tällä voidaan välttää ja ennakoida toimenpiteistä johtuvia haittoja ja varautua niihin.
      • Elävä Itämeri säätiö sr (Baltic Sea Action Group BSAG)
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • Lausunto vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä vuosille 2028-2033 BSAG (Baltic Sea Action Group/Elävä Itämeri -säätiö) kiittää mahdollisuudesta lausua vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä. BSAG:n tavoitteena on parantaa Itämeren ja sen valuma-alueen vesistöjen tilaa. Pureudumme varsinaisiin juurisyihin ja kehitämme sekä jalkautamme parhaita käytäntöjä, joilla elinkeinojen toimintaedellytykset paranevat samanaikaisesti vesistövaikutusten pienentyessä. Vesienhoidon alkuperäinen tavoite oli saada vesistöt hyvään tilaan vuoteen 2015 mennessä. Nyt määräaikaa on siirretty ja suunnitelmia laaditaan jo vuoteen 2033. Vaikka edistystä on erityisesti pistekuormituksen ja kalojen vaellusesteiden osalta tapahtunut, on hyvän tilan tavoite muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta jäänyt saavuttamatta ja monet vesistöt ovat riskissä heikentyä. Rannikkovesien tila ei ole parantunut Suomessa oikeastaan lainkaan koko suunnitteluhistorian aikana. Tähän liittyen voisi olla tarpeen teettää hallinnon ulkopuolisella taholla perusteellinen arvio siitä, miksi tavoitteisiin ei ole päästy ja mitä muutos edellyttäisi. Nostoja vesienhoidon suunnittelun keskeisistä kysymyksistä Tämä lausunto koskee kaikkia Itämeren valuma-alueella sijaitsevia vesienhoitosuunnitelmia, mutta on toki samalla lailla sovellettavissa kaikille vesienhoitoalueille. Vesienhoidon keskeisissä kysymyksissä on esitetty hyviä nostoja. BSAG haluaa kuulemisvaiheessa korostaa erityisesti tutkimustietoon perustuvaa vesienhoidon kehittämistä, hajakuormituksen nostamista keskiöön siten että muutos saadaan todella aikaan, humuskuormituksen huomiointia tulevassa vesien tilan luokittelussa ja toimenpidevalikoimassa sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia ehkäisevää ja monimuotoisuutta edistävää otetta suunnittelujärjestelmään. Suunnittelujärjestelmän sokeus pienvesien tilalle tulisi jotenkin saada korjattua. Keskittyminen vain vesimuodostumakokoluokan vesien tilaan ELYissä johtaa siihen, ettei pienvesiin kohdistuvia vaikutuksia juuri pyritä edes estämään, vaikka niiden tila lopulta määrittää myös isompien vesien tilaa. Tämä korostuu hajakuormitussektorilla, jolla edistyminen on muutenkin ollut hitainta ja jonka vaikutukset vesistöihin pahenevat ilmastonmuutoksen edetessä. Myös luokittelua on edelleen kehitettävä ja humuksen vaikutus vesien ekologiaan tulee sisällyttää ekologisen tilan mittareihin. Toimenpiteiden toteutuksen tehostaminen on nostettu keskeiseksi kysymykseksi kaikissa asiakirjoissa. Tämä on välttämätöntä. Hajakuormituksen sääntelyssä vaikuttavimmat toimet perustuvat vapaaehtoisuuteen eikä sillä ole saatu kuormitusta riittävästi vähennettyä. Toimenpiteiden sitovuutta tulee lisätä. Ohjauskeinoilla voidaan saada huomattavasti nykyistä suurempi vaikuttavuus. Maatalouden tukijärjestelmä tulisi uudistaa kestävän ruokajärjestelmän perustaksi Maataloudella on edelleen suurin vaikutus vesien tilaan Suomessa ja se on yleisesti tunnistettu merkittäväksi vesien tilaan vaikuttavaksi paineeksi. Tutkijat ovat tuoneet esille, että maatalouden kuormituksen merkittävä väheneminen vaatii toimenpiteitä ja kuormituksen vähentämistä suurella peltopinta-alalla. Erilliset vesiensuojelurakenteet ovat tässä tehottomia. Maatalouden tukijärjestelmä ei tähän liittyen toimi optimaalisesti. Tulisikin tukea uudistavaa viljelyä, maan rakenteen parantamista ja järkevää vesienhallintaa huomattavasti nykyistä tehokkaammin. Talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääminen on tärkeää, mutta sen lisäksi tarvitaan maan rakennetta parantavia ja ylläpitäviä toimia myös kasvukaudella. Tämä pitäisi nostaa keskeiseksi kysymykseksi ja osaksi koko kestävän ruokajärjestelmän rakentamista. Miten voimme ohjata maataloutta isolla pinta-alalla tuottavampaan ja vesistökuormitusta vähentävään suuntaan siten, että aidosti parannamme omavaraisuutta, ruoantuotannon ja ruoantuottajien tulevaisuudennäkymiä ja samalla vesien ja maatalousympäristön tilaa. Tavoitteet eivät ole ristiriidassa. Metsätalouden keskeisimmät vaikutukset tulisi tunnistaa suunnittelujärjestelmässä nykyistä paremmin ja tunnustaa niiden keskeinen merkitys vesien tilaan Metsätalouden merkittävimmät vesistövaikutukset on vesienhoidon suunnittelujärjestelmässä käytännössä sivuutettu. Ekologisen tilan mittarit on viritetty rehevyyttä silmällä pitäen, vaikka ojitusten aiheuttamalla virtaamien äärevöitymisellä, liukoisella humuksella ja sen aiheuttamalla tummumisella sekä purojen ja pienvesien rantametsien hakkuilla on tutkimuksissa todettu olevan jopa ravinnekuormitusta keskeisempi merkitys vesiekosysteemeille. Vesienhoidossa tilaa arvioidaan vain suuremmille vesimuodostumille, jolloin pienvesien tarkastelu on unohdettu. Pienvesien tila heijastuu kuitenkin suoraan alempien vesistöjen tilaan. Vesien ekologisen tilan luokittelussa on keskeistä ottaa huomioon kaikki vesien tilaa merkittävästi heikentävät vaikutukset sisältäen tummumisen, virtaamavaihtelut sekä rantametsien hakkuiden vaikutukset vesieliöyhteisöihin. Metsätaloudessa yleisimmin käytetyt vesiensuojelurakenteet on todettu tutkimuksissa tehottomiksi samaan aikaan kun vanhoilla ojituksilla on tutkitusti huomattavasti aiemmin luultua suurempi ja pitkäaikaisempi vaikutus vesien tilaan. Metsätalouden suurin vaikutus vesien tilaan onkin valtavilla historiallisilla ojitushankkeilla, nykyisillä maanomistajien toteuttamilla kunnostus- ja uudistusojituksilla sekä ojitusmätästyksillä, joista ei usein edelleenkään tehdä edes ojitusilmoituksia, vaikka ne vastaavat vaikutuksiltaan kunnostusojituksia. Lisäksi Suomessa jatkuvasti katkotaan noroja metsäkoneilla sekä perataan puroja. METKA ei ratkaise ojituksen ongelmia koska maanomistajat toteuttavat ojituksia oma-aloitteisesti ja omalla kustannuksella. Vesilaki mahdollistaa nykyisinkin ojitukset myös alueilla, joilla ojitukselle ei ole mitään metsähoidollista tarvetta. Ilmastovaikutuksia ei harkinnassa huomioida lainkaan. Uusimpien tutkimustulosten mukaan merkittävä osa vesistöihin päätyvästä hiilestä vapautuu myöhemmin ilmakehään hiilidioksidina tai metaanina eikä tätä välillistä päästöä huomioida LULUCF-sektorin päästölaskelmissa. Sodanjälkeisiltä ajoilta peräisin oleva kuivatukseen pyrkivä vesilaki ja sen valvonta tulisikin päivittää vastaamaan 2000-luvun yhteiskunnan tarpeita ja lainsäädännössä tulee olla riittävä suoja myös pienvesien todelliseksi turvaamiseksi. Samalla tulisi varmistaa lainsäädännöllä se, etteivät valtion varoin tehtävät virtavesikunnostuspanostukset mene hukkaan kiintoainekuormituksen tai ylivirtaamatilanteiden vuoksi. On tärkeä myös tunnistaa ojitusten yhteys kasvukauden aikaisiin tulviin maatalousalueilla ja siten välilliset vaikutukset toisen maankäyttösektorin päästöihin sekä kuivatustarpeeseen. Metsätalouden vesistövaikutuksia voidaan merkittävästi vähentää siirtymällä laajalla pinta-alalla jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen. Edellisellä toimenpidekaudella peitteistä metsänkasvatusta tai sen edistämistä ei sisällytetty toimenpidevalikoimaan, vaikka se on tutkimusten mukaan vesistövaikutuksiltaan selvästi jaksollista eli avohakkuisiin perustuvaa metsänkasvatusta vähemmän haitallista vesistöille, pienvesille ja usein myös monimuotoisuudelle. Se lisää myös monia ilmastohyötyjä ja ylläpitää sopivaa vesistöelinympäristöjen pienilmastoa. Veronmaksajien varojen käyttöä tuki- ja rahoitusjärjestelmissä tulisi suunnata enemmän yhteiskunnallisten etujen ja ennaltaehkäisyn suuntaan LUKEn selvityksiä ja politiikkasuosituksia tulisi hyödyntää tukijärjestelmien kehittämisessä. Valtion METKA-tuki rahoittaa perusmetsätaloustoimenpiteitä, jotka ovat metsänomistajille muutenkin kannattavia. Tuki kohdentuu esimerkiksi taimikonhoitoon ja varhaisperkauksiin sekä tuhkalannoitukseen, eikä ohjaa ennallistamiseen, jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen tai muihin ympäristöhyötyihin. Muissa EU maissa metsätalouden tukijärjestelmillä ei tueta muutoinkin kannattavaa metsätaloustoimintaa. Tuet tulisi molemmilla merkittävillä hajakuormitussektoreilla kohdentaa nykyistä paremmin yhteiskunnalle osoitettuihin ympäristöhyötyihin. Haittojen korjaamisen sijaan tulisi paljon nykyistä enemmän painottaa vaikutusten ennaltaehkäisyä. Sitova 2000-luvun lainsäädäntö sekä tukijärjestelmät ovat ennaltaehkäisyssä keskeisiä. Keskeiseksi kysymykseksi tulisi nostaa myös suunnittelujärjestelmän tasapuolisuus eri sidosryhmiä kohtaan. Edellisillä suunnittelukausilla toimenpiteitä valmisteltiin työryhmissä, joiden kokoonpano oli pitkälti elinkeinopainotteinen. Jokaiseen toimenpidetyöryhmään tulee saada riittävän tasapuolinen joukko eri intressiryhmiä ja lopputuloksen tulee olla todellisuudessa sellainen, että tavoitteet täyttyvät ja hyvä tila saavutetaan. Vaikuttavia toimenpiteitä on mahdollista löytää ilman, että elinkeinoille aiheutetaan taloudellista haittaa. Taloudellista haittaa voidaan puolestaan kompensoida tehokkailla tukijärjestelmillä ja siirtymäajoilla, sekä laajentamalla toimenpiteiden rahoituspohjaa julkisesta yksityiselle puolelle. Myös kompensaation pakollisuus toisi uusia toteuttamismahdollisuuksia, joilla saataisiin osin myös ennallistamista ja vesienhoidon tavoitteita toteutettua. Tämä on tärkeää erityisesti nyt ennallistamisasetuksen astuessa voimaan koko EU:n alueella. Rahoituspohjan säilymiseen tulisi panostaa eri hallituskausien välillä, jotta asiantuntemusta alueellisille toimenpiteille ei tarvitsisi vuorotellen rakentaa uudestaan ja näivettää hallituskausien vaihtuessa. Osaaminen tulee pystyä varmistamaan kaikilla vesienhoitoa toteuttavilla alueilla. Tulee kuitenkin todeta, että monet ilmaisetkin toimenpiteet ovat jääneet toteutumatta ja siihen todennäköisesti auttaisi sidosryhmien parempi sitouttaminen toimien edistämiseen. Vesitietoisuudessa keskeistä on keinojen konkretisointi – vesistöt sinänsä ovat suomalaisille tärkeitä Keskeisissä kysymyksissä on nostettu esille vesitietoisuuden lisäämisen. Tähän on todella tarve panostaa niin nuorten kuin työikäistenkin osalta. Lisäksi korostamme, että maanomistajia olisi hyvä myös tiedottaa omasta perustuslaillisesta vastuustaan ympäristön osalta. Moni maanomistaja ajattelee omaisuudensuojan menevän ympäristövastuun edelle, vaikka kyse on rinnakkaisista vaatimuksista. Lisäksi nykykäytännöt ovat jääneet monelle kiireiselle ihmiselle vieraaksi ja esimerkiksi nykyvaatimukset rantametsien suojavyöhykkeiden osalta ovat monelle vieraita. Monet maanomistajat tekevät paljonkin ympäristöä parantavia ratkaisuja, kunhan heille kerrotaan tavoista pienentää vaikutuksia. Viestintää tulisi tehdä nykyistä konkreettisemmalla tasolla. Suunnittelun tehostaminen edellyttää parempaa ohjausta ja tehokkaampia suunnittelun välineitä, mutta se edellyttää myös verkostojen ja asiantuntemuksen vahvistamista Keskeisiä kysymyksiä koskevissa asiakirjoissa on kysytty, miten vesienhoidon suunnittelua ja toteutusta voidaan tehostaa. Valtionhallinnon säästötoimet eivät saa kohdistua nyt jo äärimmäisen aliresursoituun vesienhoidon koordinointiin ja toteutukseen. Hallinnon uudistus tulee vaikeuttamaan käytännön työtä, koska monessa ELYssä asiantuntemus jakautuu kahteen uuteen organisaatioon, elinvoimakeskukseen ja lupa- ja valvontavirastoon, jolloin asiantuntemus pirstaloituu entisestään. Hallinnossa käytettävissä työkaluissa sen sijaan on paljonkin tehostamisen varaa ja tietojärjestelmäuudistuksiin sekä työn riittävään ja tehokkaaseen ohjaukseen tulee panostaa nykyistä enemmän niin ympäristöministeriössä kuin SYKEssäkin. Tämä vapauttaisi viranomaisessa aikaa varsinaiseen edistämistyöhön, joka hyödyttää myös juuri hyväksytyn ennallistamisasetuksen toteutusta. Lupaharkinta ja lupien valvonta ovat jatkossa samassa organisaatiossa. Luvanvaraisessa toiminnassa on edistytty vesienhoidon osalta merkittävästi erityisesti uuden toiminnan osalta. Uusia organisaatioita rakennettaessa tulee varmistaa, ettei uhata luvituksen ja valvonnan riippumattomuutta. Tulee perustaa organisaation ulkopuolinen taho tämän varmistamiseksi. Kansalla tulee olla oikeusvaltiossa mahdollisuus vaikuttaa ympäristöönsä liittyviin päätöksiin ja kansalla tulee olla luottamus siihen, että asiat käsitellään riippumattomasti.
      • Metsähallitus, Lausunto on allekirjoitettu sähköisesti Metsähallituksen asianhallintajärjestelmässä. Allekirjoittajana Mikael Nordström.
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • Metsähallituksen lausunto vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueella 2028-2033 Etelä-Savon ELY-keskus pyytää lausuntoa asiakirjasta "Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueella 2028–2033". Lausunnossa pyydetään palautetta erityisesti suunnittelun työohjelmasta ja aikataulusta sekä vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä. Saatu palaute hyödynnetään toimenpideohjelmien ja vesienhoitosuunnitelmien valmistelussa. Vesienhoitosuunnitelmat tulevat ehdotuksina kuultaviksi vuonna 2026. Metsähallituksen rooli vesienhoitoalueilla Metsähallituslain (234/2016) mukaisesti Metsähallituksen yleistehtävänä on käyttää, hoitaa ja suojella hallinnassaan olevaa valtion maa- ja vesiomaisuutta kestävästi. Metsähallituksen hallintaan kuuluu noin 610 000 hehtaaria vesialueita järvissä ja noin 2,8 miljoonaa hehtaaria merialuetta, eli yli puolet Suomen aluevesistä. Suurin osa on valtion yleisiä vesialueita, mutta myös moniin erilaisiin luonnonsuojelualueisiin sisältyy vesiä. Laissa vesienhoidon ja merenhoidon (1299/2004) järjestämisestä 4 §:ssä toimivaltaisista viranomaisista Metsähallitus on tunnistettu lakia toimeenpanevaksi viranomaiseksi, joka vastaa merenhoidon seuranta- ja muista tehtävistä toimialallaan. Lisäksi Metsähallitus on mukana ympäristöministeriön vesien- ja merenhoidon eri suunnitteluvaiheissa. Metsähallitus lausuu valtion maa- ja vesialueiden hallinnoijana sekä valtion luonnonsuojelualueiden ja suojeluun varattujen alueiden hoidon ja käytön suunnittelusta vastaavana viranomaisena. Metsähallitus on tutustunut asiakirjaan "Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueella 2028–2033" ja toteaa siitä lausuntonaan seuraavaa: Vuoksen vesienhoitoalueella esiintyy huomattavan paljon sellaisia vesimuodostumia, joilla tavoitetila on jo saavutettu, mutta joissa se on vaarassa heikentyä ilman toimenpiteitä. Tämä johtuu enimmäkseen hajakuormituspaineesta, johon on hankala puuttua nykyisillä toimintatavoilla. Kuten asiakirjassakin todetaan, ohjauskeinoja valuma-aluetason toimenpiteiden vaikuttavuuden tehostamiseksi pitäisi pystyä kehittämään. Myös yhteistyön tehostaminen ja pienten toimijoiden tukeminen isoa kuvaa palvelevalla tavalla olisi tarpeen. Erilaisia luonnonhoidollisia toimenpiteitä tehtäessä kohdataan usein vesistöjä kuormittavia ojia, joihin harvoin siinä asiayhteydessä puututaan, vaikka kalustoa ja työvoimaa olisi paikalla. Metsähallitus katsoo, että helposti sovellettavan menetelmän avulla, kuten puuta lisäämällä tai virtausta muilla keinoin hidastamalla, voitaisiin pienellä kynnyksellä ilman erityisosaamista pienentää ojien vesistökuormitusta. Menetelmä voisi toimijoille olla vapaaehtoinen ja toimia suosituksena. Samaa käytäntöä tai suositusta voitaisiin mahdollisesti soveltaa muissakin kuin luonnonhoitoon liittyvissä maankäytön toimenpiteissä. Metsähallitus katsoo, että yhteistyötä organisaatioiden välillä voisi aina sujuvoittaa ja toimintatapoja selkeyttää, jolloin myöskään organisaatioiden väliset yhteishankkeet eivät ole niin monimutkaisia toteuttaa etenkin, kun vesistö- ja valuma-aluekunnostukset jakautuvat usein useamman eri toimijan vastuualueelle. Vapaaehtoistoiminnalle on tärkeää, että sitä voidaan toteuttaa mahdollisimman pienellä byrokratialla, mutta laajemman tason organisointiin ja toiminnan jatkuvuuden takaamiseen tuntuu olevan tarvetta. Metsähallitus katsoo, että vesistökunnostusten työmahdollisuudet ja menetelmät voisivat sisältyä esimerkiksi koneenkuljettajan ammattikoulutukseen. Pidemmällä tähtäimellä tämä voisi edistää ammattitaitoisen urakoinnin saatavuutta vesistökunnostuksiin liittyen. Metsähallitus huomauttaa, että etenkin sisävesien tummuminen on kiihtynyt 2000-luvulla pääasiassa orgaanisen hiilen kuormituksen vuoksi. Viime vuosina tieto tummumisen vaikutuksista pintavesien ekologiseen tilaan on tarkentunut. Metsähallitus katsoo, että vesien tummuminen tulee ottaa kaikilla vesienhoitoalueilla tarkasteluun ja mittariksi, sillä se on helppo todentaa myös kansalaistoiminnalla. Tätä kautta vesienhoitosuunnitelmien toimia on mahdollista saada myös laajempaan tietoisuuteen. Metsähallituksen lausunnon laatimiseen ovat osallistuneet projektipäällikkö Jari Ilmonen, luonnonsuojelun erityisasiantuntija Mikko Suonio, maankäytön erityisasiantuntijat Ari Laine ja Aija Nieminen sekä palveluomistaja Liinu Törvi. Turussa 17.6.2024 Mikael Nordström Asiointijohtaja Metsähallitus, Luontopalvelut
      • Luonnonsuojeluliiton Etelä-Savon piiri ry
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • Viite: Etelä-Savon ELY-keskuksen lausuntopyyntö VN/135885/2023 Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueella 2028-2033 Etelä-Savon ELY-keskus on pyytänyt Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Savon piiriltä lausuntoa Vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä ja työohjelmasta Vuoksen vesienhoitoalueella vuosille 2028-2033. Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Savon piiri kiittää mahdollisuudesta lausua ja esittää lausuntonaan seuraavaa: Vesienhoidon keskeiset kysymykset on raportissa jäsennelty hyvin ja esitetty kattavasti. Oleelliset asiat on aika kattavasti nostettu esille. Vesistöalueen ja koko Suomen vesienhoidon olennainen kysymys on maa- ja metsätalouden hajakuormituksen ja siihen liittyen ilmastonmuutoksen aiheuttaman valunnan kasvun ja ajoittumisen tuomat haasteet. Toisaalta muutoksen hahmottamisessa ja hallinnassa on olennaista valuma-aluelähtöinen tarkastelukulma. Vuoksen vesienhoitoalue on maamme suurin vesienhoitoalue. Eniten ongelmia tavoitteenmukaisen hyvän tilan saavuttamisessa on Pohjois-Savossa Iisalmen reitillä ja alueen eteläosassa Kaakkois-Suomessa Salpausselkien eteläpuoleisissa jokivesistöissä. Etelä-Savon alueella Saimaan suuret järvialtaat ovat pääosin erinomaisessa tilassa. Ekologisen tilan luokitus on tehty viimeksi vuonna 2019. Hyvää heikompaan tilaan on luokiteltu jokia sekä joitakin pienempiä järviä, mutta Saimaan osista myös Mikkelin alapuolinen Saimaa ja Yöveden läntinen osa. Lausunnon kohteena olevassa raportissa s. 6 on esitetty myös sellaiset vesimuodostumat, jotka vaativat kuluvalla kaudella 2022–2027 toimia, jotta niiden tila paranisi. Tällaisia vesimuodostumia on Etelä-Savossa joitakin sisäjärviä esimerkiksi Ylä-Enonvesi sekä jokia. Saimaan alueista tällaisia ovat muun muassa jo aiemminkin hyvän tilan tavoitteista jääneet Mikkelin alapuolinen vesialue ja Yöveden länsiosa, mutta myös vuonna 2019 erinomaiseen tilaan luokitellut Puruvesi ja Louhivesi. Alun perin vesienhoidon tavoitteena oli estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä saavuttamaan kaikkien vesien vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Tätä tavoitetta ei saavutettu, ja jatkoaikaa tavoitteen saavuttamiseksi on vuoteen 2027 saakka. EU:n vesipuitedirektiivin mukaan vähintään hyvässä tilassa olevien vesien tila ei myöskään saa heikentyä, kuten kartan sivulla 6 mukaan esimerkiksi Puruvedelle ja Louhivedelle on käymässä. Vesistöalueilla on tietenkin myös tarkemmin yksilöitäviä vesiä, kuva 4, joilla vesienhoito- ja vesiensuojelutarpeita tuovat myös pistemäiset kuormittajat. Etelä-Savossa erinomaisessa tai hyvässä tilassa olevien vesien tilan heikkeneminen on suurimpia haasteita tulevalla vesienhoitokaudella. Suurten, kirkasvetisten järvialtaiden vähittäinen nuhraantuminen, veden tummuminen ja syvänteiden happitilanteen heikkeneminen tulee estää. Erinomaisen tilan säilyttäminen vaatii huomioita näillä järvialtailla. Puruvedellä veden tummuminen, suojaisten lahtialueiden rehevöityminen ja rantojen liettyminen on havaittu, ja toimiin tilanteen korjaamiseksi on ryhdytty mm. EU-rahoitteisten hankkeiden myötä. (Tummumiskehitystä on nähtävissä pienemmissäkin järvissä ja jokivesissä, myös luontaisesti tummavetisemmissä, mutta niissä muutos vesiekosysteemissä ei ole niin silmiinpistävä.) Vesistöalueen ja koko Suomen vesienhoidon olennainen kysymys on maa- ja metsätalouden hajakuormituksen ja siihen liittyen ilmastonmuutoksen aiheuttaman valunnan kasvun ja ajoittumisen tuomat haasteet. Toisaalta muutoksen hahmottamisessa ja hallinnassa on olennaista valuma-aluelähtöinen tarkastelukulma. Orgaanisen aineen huuhtoutumisen kiihtyminen on suurimpia ongelmia vesien tilan kannalta myös Vuoksen vesienhoitoalueella ja Etelä-Savossa. Tummumisen taustalla on ilmastonmuutos. Pitkinä syksyinä ja leutoina talvina lisääntyvien sateiden myötä kasvaa valunta ja valuma-alueilta tuleva orgaaninen huuhtouma. Turvemaiden metsätalous, soiden ojitus ja turvetuotanto lisäävät valuma-alueilta tulevaa orgaanista kuormitusta. Samat ilmastoseikat lisäävät myös maatalousmaista tulevaa hajakuormitusta. Tummuminen aiheuttaa muutoksia vesiekosysteemissä. Valaistus- ja lämpötilaolot muuttuvat, happitilanne heikkenee alusvesissä (/syvänteissä). Järvien suojaisten rantojen ja virtavesien liettyminen vaikuttavat monien kalojen elinoloihin ja lisääntymisalueisiin. Uhanalaiset lohikalat kärsivät, mutta myös taloudellisesti tärkeän muikun elinympäristö huononee tummumisen myötä. Keinot hajakuormituksen vähentämiseksi. Syitä tummumiselle ovat turvemaiden metsätalous, turvetuotanto sekä osaltaan maatalous ja rantarakentaminen. Syihin vaikuttavia keinoja olisivat hakkuissa riittävän laajat suojavyöhykkeet, suojavyöhykkeet kuntoon myös pelloilla, peltojen kasvipeitteisyys talviaikana, taajamien hulevesien ohjaaminen kosteikkojen kautta, vesiensuojelurakenteet jne. Valuma-alueilla myös kaavoituksen keinoja tulee ottaa käyttöön vesiensuojelussa. - vapaat rannat tulee turvata, niitä ei tule enää rakentaa - rantarakentaminen tuo herkästi lisää muita haittoja, kuten ruoppauksia ja vesiliikennettä Voimakkaasti muutettujen jokien tilaluokituksen (ekologinen potentiaali) tulee olla tyydyttävä, kunnes toimet kalankulun turvaamiseksi sekä kunnostus- ja ohitusuomatöistä on tehty. Tämä pitää korjata mm. Vuoksen osalta. Uusi CAP-ohjelma ei tue riittävästi maaseututalouden ympäristötoimenpiteitä, mikä pitää korjata seuraavan 2027 ohjelmakauden valmistelussa. YM:n ja MMM:n Valuma-aluesuunnittelun tiekartta tulee huomioida. Sekä myös kaavoituksen keinoja tulee ottaa käyttöön vesien suojelussa. Tavoitteena on muuttaa maataloustukia niin, että ne olennaisesti vaikuttavat huuhtoutuvan kuormituksen määrään. Sama koskee luonnollisesti myös metsätaloutta. Sopivia toimia on mm. SLL:n, BirdLife Suomen ja NoM:n”Kestävän maatalouden tiekartan” (2019) esityksissä. Niiden lisäksi ruokavaliota tulee suunnata kasvispohjaisemmaksi. - Työtä metsätalouden vesistöpäästöjen vähentämiseksi tulee tehostaa (mm. metsätalouden tuet, turvemaiden metsätalouden muutos, soiden ennallistaminen, riittävät puustoiset suojavyöhykkeet jne.). - Metsätalouden ojitukset on muutettava luvanvaraisiksi ja kuivatetut turvemaat on vesitettävä. - Yksi selvä kehityskohde on Metsähallituksen metsätalouden Ympäristöopas. Sen tuoreessa versiossa ei vieläkään ole kunnollista yhteyttä vesienhoidon toimenpiteisiin. Esimerkiksi lannoituksessa ja lannoituskohteiden valinnassa pitäisi ottaa huomioon vastaanottavan vesistön ekologinen tila: jos se on hyvää huonommassa tai kuuluu riskivesistöihin, sen tulee vaikuttaa vähentävästi lannoituspinta-aloihin tai määriin. Vastaavasti Metsätalouden ympäristöoppaan minimissään 10 metrin suojavyöhykkeitä on syytä laajentaa, kun tutkimuksin on todettu, että tarve vesiensuojelun kannalta olisi 40-45 m. Kalojen elinympäristökunnostuksia virtavesissä on toteutettu viime vuosina aiempaa enemmän, mutta silti merkittäviä vaellusesteitä on edelleen paljon. Varsinkin pienempiä esteitä, esim. liian korkealle asennettuja tierumpuja, on vieläkin enemmän. Työtä riittää esteiden poistamisessa ja elinympäristön palauttamisessa virtavesikaloille mieluisaksi. Myös vedenlaadun parantamiseen tulee kiinnittää huomiota. Palokin koskien ennallistaminen on ensisijaista Saimaan uhanalaisten vaelluskalojen säilymiselle. Saimaannieriän kannalta Kuolimon, Luonterin, Yöveden ja Ruokoveden olosuhteista huolehtiminen on tärkeää, kuten työohjelmassa mainitaankin.Vieraslajit tulee ottaa entistä paremmin huomioon, koska ilmastonmuutoksen myötä niiden leviäminen nopeutuu. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kirjoloheen (jonka istutukset pitää lopettaa ja joka pitäisi korvata vesiviljelyssä kotimaisilla lajeilla). Elinympäristöjen kunnostamisessa valuma-aluekohtaisia yhteistyöhankkeita tulisi mahdollistaa. Vedenomistajat, joista ainakin osa yleensä on myös alueen maanomistajia, tulee ottaa mukaan vesien ja elinympäristöjen tilasta huolehtimaan sekä rahoittamaan vesien suojelua. Etelä-Savon alueella 11 kalatalousaluetta on laatinut kalatalouskohtaisen vesienhoitosuunnitelman. Kuinka nämä suunnitelmat, kuten myös kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmat huomioidaan vesienhoidossa? Etelä-Savon alueella on viime vuosina kiitettävästi yhdistetty osakaskuntia laajemmiksi, mikä lisää voimavaroja hankkeiden suunnitteluun, toteutukseen ja rahoitukseen. Laajemmat osakaskunnat helpottavat myös vedenomistajien lupia vaativien toimien toteutusta. Valuma-aluelähtöistä suunnittelua voitaisiin mahdollisesti parantaa käyttämällä maatalous-ja metsätoimijoiden ajantasaisia tietoja ja kartamateriaaleja hydrologisten tietojen ohella, nykytilan ja ennusteiden laatimiseen hajakuormituksen osalta. Nämä varmasti auttaisivat esim. FreshHabit Life IP Puruvesi -hankkeen kaltaisten toimenpiteiden suunnittelussa ja toteuttamisessa muillakin valuma- ja vesialueilla. Tehokkaimmat keinot vesienhoidon tehostamiseksi ovat lainsäädännön tehostaminen ja uusiminen sekä käytettävien rahoitusresussien lisääminen. Molemmat keinot ovat poliittisen päätöksenteon keinoin toteutettavia asioita. Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Savon piirin puolesta Heikki Härkönen toiminnanjohtaja p 0414331548
      • Energiateollisuus ry
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • Vesienhoitosuunnitelmat ja niihin liittyvät toimenpideohjelmat ovat tärkeässä roolissa vesien tilan parantamisessa. Vesien hyvä tila ja hyvä saavutettavissa oleva tila ovat vesiensuojelutavoitteita, joihin myös energia-ala on sitoutunut. Energiateollisuus ry (ET) keskittyy työohjelmakuulemiseen liittyvässä palautteessaan neljännen suunnittelukierroksen keskeisiin kysymyksiin. ET muistuttaa, että vesipuitedirektiivissä hyväksytään, että osa vesimuodostumista on pysyvästi muuttunut fyysisiltä ominaisuuksiltaan yhteiskunnan kannalta tärkeän ihmistoiminnan, kuten energiantuotannon, seurauksena. Vesivoimalla on merkittävä rooli uusiutuvana sähköntuotantomuotona, ja lisäksi vesivoiman joustokyvyllä on erittäin tärkeä merkitys sähköntuotannon ja -kulutuksen tasapainottamisessa. Voimakkaasti muutetuksi nimeämistä tulee käyttää aina, kun edellytykset sille ovat olemassa. ET huomauttaa, että vesilain mukaisten lupien päivittäminen on jo nykyisellään pääsääntöisesti mahdollista. Käynnissä olevassa lainsäädäntöhankkeessa vesilain päivittämiseksi haetaan keinoja myös ns. nollavelvoitelaitosten päivittämiseksi. Vesienhoidon toimenpiteiden tulee jatkossakin perustua vapaaehtoisuuteen, eikä alueellisessa vesienhoidon suunnittelussa ole tarpeen ottaa kantaa lainsäädännön muutostarpeisiin. Voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien luokituksen tulee perustua johdonmukaiseen analyysiin kalankulun mahdollistamisen vaikutuksista ja niistä saatavasta ekologisesta hyödystä vesimuodostuman mittakaavassa. Voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien luokittelussa tulee aina arvioida toimenpidekokonaisuuden vaikutus tärkeälle käyttömuodolle, mikä vesivoiman osalta tarkoittaa vaikutusta tuotantoon, säätökykyyn sekä toimitusvarmuuteen. Jos vesimuodostuma luokitellaan hyvää huonompaan tilaan, tulee toimenpideohjelmiin valittavien toimenpiteiden osalta kiinnittää huomiota niiden kustannustehokkuuteen, ja toimenpideohjelmissa voidaan esittää myös muita kuin hydrologis-morfologisia toimenpiteitä. Vaikutusten arvioinnin puuttuminen tai puutteellisuus voi johtaa toimenpiteen merkityksen yliarviointiin. Analyysissä tulee huomioida myös muut vesimuodostumaan kohdistuvat paineet sekä ilmastonmuutoksen merkitys. Esimerkiksi vesivoiman rooli tulvasuojelussa ja kuivuuteen varautumisessa tulee myös tunnistaa. Uusien teollisuushankkeiden ja olemassa olevien laitosten kehittämisen tulee jatkossakin olla mahdollista. Vesipuitedirektiivin mahdollistamat joustot vesimuodostuman ympäristötavoitteiden lieventämiseksi sekä määräaikojen pidentämiseksi luonnonolosuhteiden takia tulee seuraavissa vesienhoitosuunnitelmissa ottaa täysimääräisesti käyttöön. Kaavoituksen roolin tulee jatkossakin toimia ensisijaisesti eri maankäyttö¬muotojen yhteensovittamisen instrumenttina. Uusissa hankkeissa toimijoita voidaan ohjata kiinnittämään huomiota myös vesienhoidon suunnitteluun esim. kaavoitusprosessin yhteydessä. Vesienhoidon toimenpiteet tulee tunnistaa eri sektoreiden välisessä yhteistyössä ja niiden toteutus tulee tehdä kustannustehokkuuden mukaisessa järjestyksessä, joka osaltaan vastaa myös resurssikysymykseen. Toimenpide-ehdotuksia tulisi myös valmistella yhteistyössä yritysten kanssa. Lisäksi kokoamalla toimenpiteitä ja hankkeita laajemmiksi kokonaisuuksiksi voidaan varmistaa, että ei tehdä päällekkäisiä toimia tai että tehdyt toimenpiteet ovat ne, joilla saadaan eniten vaikuttavuutta. On myös varmistettava, että seuranta ja vastuut hankkeen eri vaiheiden osalta ovat selvillä. Saatavilla olevaa tutkimustietoa tulee hyödyntää toimenpiteitä tunnistettaessa. Vesienhoidon suunnittelun lähtökohtana tulee olla tavoitteet, eivät ennalta valitut ratkaisut. Työssä tulee huomioida teknologianeutraalius ja mahdolliset uudet innovaatiot, eikä toimenpideohjelmissa tule sitoutua ennalta määritettyihin ratkaisuihin. Erityisesti rakennetuissa ympäristöissä toimitaan usein haastavissa olosuhteissa, ja toimenpiteiden osalta tulee jättää mahdollisuudet parhaiden ratkaisujen tunnistamiseksi kohdekohtaisesti. Vesienhoidon suunnittelussa tarvitaan entistä laajempaa näkökulmaa. Valuma-aluelähtöinen suunnittelu voi tarjota hyvän työkalun, mutta sen merkitys voi jäädä vähäiseksi ilman panostusta alueelliseen koordinointiin. Lisäksi yhteistyötyöryhmien roolia ja toimintaa vesienhoidon suunnittelussa tulee selkeyttää. Valtioneuvoston asetuksessa vesienhoitoalueista yhteistyöryhmien tehtävistä todetaan, että yhteistyöryhmät osallistuvat vesienhoitosuunnitelman valmisteluun. Kaikilta osin asetetut tavoitteet eivät kuitenkaan toteudu etenkään vuoropuhelun näkökulmasta. Vesienhoidon suunnittelussa tulee myös huomioida muut kansalliset strategiat, kuten kansallinen energia- ja ilmastostrategia. Rahoituksen osalta tulisi entistä enemmän hyödyntää EU-rahoituksen mahdollisuuksia. Tarvitaan myös opastusta ja koulutusta laajemmin eri EU-rahoitusinstrumenttien mahdollisuuksista ja hakemisesta. Kansallisilla ohjelmilla, kuten NOUSU-ohjelmalla, on saavutettu hyviä tuloksia, ja niiden jatkosta tulee huolehtia. ENERGIATEOLLISUUS RY Marja Rankila Asiantuntija
      • Suomen metsäkeskus
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • Etelä-Savon ELY-keskuksen lausuntopyyntö 15.12.2023 Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueella 2028–2033 Etelä-Savon ELY-keskus pyytää lausuntoa Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä ja työohjelmasta vuosille 2028–2033. Suomen metsäkeskus kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto. Suomen metsäkeskus toteaa, että Vuoksen vesienhoitoalueen keskeiset kysymykset on tunnistettu hyvin. Metsäkeskus esittää seuraavia huomioita vesienhoidon keskeisiin kysymyksiin. Toimenpiteiden toteutuksen tehostaminen Toimenpiteiden toteutuksen tehostamiseksi on tärkeää kohdentaa vesienhoidon toimenpiteet aiempaa tehokkaammin vaikuttaviin kohteisiin ja aluille, joissa vesienhoidon tarve on suurin. ELY-keskusten pitäisi koordinoida eri toimijoiden vesienhoidon toimenpiteiden toteutusta. Toimenpiteiden kohdentamiseksi tärkeimpiin kohteisiin tarvitaan eri sidosryhmien laajaa yhteistyötä ja tietoa eri toimijoiden suunnittelemista toimenpiteistä. Toimenpiteiden vaikuttavuuden tehostamiseksi suunnittelun lähtökohtana pitäisi olla valuma-aluesuunnittelu, eikä yksittäisten vesiensuojelutoimenpiteiden suunnittelu. Tukimuotoja pitäisi kehittää niin, että jatkossa yhdellä tuella voidaan rahoittaa nykyistä paremmin eri maankäyttömuodot yhdistävää kokonaisvaltaista valuma-aluesuunnittelua. Vesiensuojeluun tarvittaisiin pysyvä rahoituslähde, jolla voitaisiin rahoittaa yhdellä kertaa maa- ja metsätalouden vesiensuojelurakenteita ja toteuttaa koko valuma-alueen kattavaa vesiensuojelua. Tukitasojen pitää myös olla riittävän kannustavia. Tukijärjestelmiä pitäisi kehittää siten, että tukea saadaan kohdennettua entistä enemmän vaikuttaviin kohteisiin ja valuma-aluetasoisiin toimenpiteisiin. Tämä voidaan toteuttaa esim. porrastamalla tukitasoja toimenpiteiden vaikuttavuuden mukaan. Jatkossakin hajakuormituksen sääntelyn pitää perustua maanomistajien vapaaehtoisuuteen. Metsätalouden määräaikaisen kannustejärjestelmän (metka) luonnonhoidon tukea voidaan myöntää maanomistajan tekemän tukihakemuksen tai Metsäkeskuksen järjestämän hankehaun perusteella. Maanomistajan mahdollisuus hakea luonnonhoidon tukea lisää merkittävästi mahdollisuuksia metsätalouden vesiensuojelurakenteiden toteuttamiseen. Maanomistaja voi hakea luonnonhoidon tukea yhden tilan hankkeena toteutettavalle metsätalouden vesiensuojeluhankkeelle. Maanomistajat voivat hakea luonnonhoidon tukea myös usean kiinteistön alueelle toteutettavalle yhteishankkeelle. Metsätalouden määräaikaisen kannustejärjestelmän (metka) suometsän hoidon tukea voidaan myöntää suometsän hoitosuunnitelman laatimiseen, jos suunnitelma sisältää vesiensuojelun kannalta tarpeellisten toimenpiteiden suunnittelun ja luontoarvojen selvittämisen. Tukea voidaan myöntää myös vesiensuojelutoimenpiteiden ja piennarteiden toteuttamiseen, jos kyseiset toimenpiteet mainitaan hoitosuunnitelmassa. Ojien kunnostamista ei enää tueta. Tämä voi vähentää ojien kunnostamisten määrää ja samalla kunnostusojitusten aiheuttamaa vesistökuormitusta. Luonnon monimuotoisuus pitää huomioida vesienhoidon suunnittelussa ja toteutuksessa ja mahdollisuuksien mukaan myös rahoitusehdoissa. Esimerkiksi kosteikkojen toteutuksessa rahoitusehtona voisi olla, että kosteikosta pitää tehdä monitavoitteinen kosteikko, jolloin kosteikon toteuttamisessa huomioidaan ensisijaisesti vesiensuojelu, mutta myös mm. vesilinnut ja virkistyskäyttö. Vesienhoitosuunnitelman keskeisissä kysymyksissä on tärkeää huomioida sektorirajat ylittävän vesiensuojelullisen yhteistyön tärkeys. Vesienhoidon suunnittelu ja toteutus pitää tehdä laajassa yhteistyössä eri toimijoiden ja sidosryhmien kanssa. Alueen maanomistajat pitäisi osallistaa suunnitteluun. Maanomistajien osallistaminen vaatii riittävän kattavaa tiedottamista ja viestintää suunnittelun alkuvaiheesta lähtien. Metsäkeskus pyrkii edistämään omalta osaltaan metsätalouden vesiensuojelua myös jatkossa. Metsäkeskus edistää luonnonhoitoa ja vesiensuojelua rahoituksen kautta metka-tukien myöntäjänä. Lisäksi Metsäkeskus edistää vesiensuojelua maakunnallisissa ja valtakunnallisissa kehittämishankkeissa tiedotuksen ja koulutuksen kautta sekä suunnittelemalla vesiensuojelutoimenpiteitä. Esimerkiksi Priodiversity LIFE -hankkeessa Metsäkeskus suunnittelee ja toteuttaa monitavoitteisia kosteikkoja ja soiden ennallistamisia sekä järjestää koulutuksia luonnonhoidosta. Metsäkeskus myös toteuttaa Helmi-elinympäristöohjelmaa, jonka toimenpiteinä mm. rakennetaan monitavoitteisia kosteikkoja, ennallistetaan soita ja palautetaan vesiä ojituksen seurauksena kuivuneille suojelusoille. Valuma-aluelähtöinen vesien ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa Valuma-aluesuunnittelun tiekartta pitäisi ottaa laajasti käyttöön ja tiekartan toteuttamiseen pitää kohdistaa riittävä rahoitus ja resurssit. Toimenpiteiden sitovuutta ei pidä lisätä maanomistajien osalta, koska lisäsitoumukset voivat vähentää maanomistajien kiinnostusta osallistua vesienhoidon toteuttamiseen. Metsän jatkuvan kasvatuksen avulla voidaan vähentää ojitettujen suometsien ja rantametsien metsänkäsittelytoimenpiteiden aiheuttamaa vesistökuormitusta. Jatkuvasta kasvatuksesta tarvitaan lisää tiedotusta ja neuvontaa maanomistajille. Jatkuvan kasvatuksen käyttöä kannattaa edistää erityisesti jatkuvaan kasvatukseen sopivilla kohteilla, kuten rehevillä soilla ja rantametsissä. Samalla on tärkeää kertoa, että jatkuva kasvatus ei sovi hyvin kaikkiin kohteisiin. Vesienhoidon suunnitteluun on käytettävissä runsaasti erilaisia paikkatietoaineistoja. Vesiensuojelun paikkatietoaineistot pitäisi saada nykyistä laajemmin eri toimijoiden ja myös maanomistajien käyttöön. Esimerkiksi metsätalouden vesiensuojelun paikkatietoaineistojen avulla voidaan vähentää metsätalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta huomioimalla riskikohteet toimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Vesiensuojelun paikkatietoaineistoista tarvitaan lisää tiedotusta ja koulutusta. Metsätalouden vesiensuojelun suojavyöhykkeiden rajaamiseen suunnitellun suojakaistatyökalun käyttöä pitäisi edistää niin, että työkalu olisi laajasti metsäalan toimijoiden käytössä. Vesistöjen suojavyöhykkeistä ei pidä tehdä tasalevyisiä, vaan vesistökuormitusriskin mukaan vaihtelevan levyisiä. Suojakaistatyökalun avulla suojavyöhyke voidaan helposti rajata leveämmäksi kohdissa, joissa on suuri vesistökuormitusriski ja kapeammaksi kohdissa, joissa on pieni vesistökuormitusriski. Vaihtelevan levyinen suojavyöhyke voidaan toteuttaa siten, että siitä ei tule maanomistajalle enempää tulon menetyksiä kuin tasalevyisestä suojavyöhykkeestä, mutta suojavyöhykkeen vesiensuojeluteho on parempi kuin tasalevyisen suojavyöhykkeen. Veden viivyttäminen valuma-alueilla tulee olemaan aiempaa tärkeämpää ilmastonmuutoksen lisätessä tulvia ja kuivia jaksoja. Ojitetuissa suometsissä vettä voidaan viivyttää valuma-alueilla mm. rakentamalla putkipatoja ja johtamalla ojitusalueiden vesiä ojituksen seurauksena kuivuneille soille. Vesielinympäristöjen kunnostaminen ja pohjavesien puhdistaminen Toimenpiteiden toteutuksen vaikuttavuuden seurantaa pitää kehittää, jotta jatkossa saadaan kattavampaa tietoa eri toimenpiteiden tehokkuudesta. Toimenpiteiden vaikuttavuuden seuranta voisi jatkossa olla osa tukirahoitusta. Osaavien suunnittelijoiden ja toteuttajien vähäisyys on merkittävä haaste vesiensuojelutoimenpiteiden toteutuksessa. Luotu – luonnonhoidon tulevaisuuden tekijät -hankkeessa on koulutettu vesiensuojelu- ja luonnonhoitotöiden suunnittelijoita ja toteuttajia. Tätä työtä on välttämätöntä jatkaa uusissa hankkeissa, jotta erityisesti suunnittelijaresurssien riittämättömyys ei muodostuisi esteeksi vesiensuojelutoimenpiteiden toteuttamisella. Marjo Ahola luonnonhoidon asiantuntija Suomen metsäkeskus
      • Metsäteollisuus ry
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • Pyydettynä lausuntona vesienhoidon keskeisiin kysymyksiin ja työohjelmaan Vuoksen vesienhoitoalueella 2028–2033 Metsäteollisuus ry toteaa seuraavaa: Metsäteollisuuden keskeiset viestit vesienhoidosta 1 Taustaa Vesistöjemme tilan parantaminen ja suojelu on tärkeää. Vesiensuojelussa on tehty pitkäjänteistä työtä, johon eri toimijat ovat vahvasti sitoutuneet. Metsäteollisuus on tehnyt tuloksellista vesiensuojelutyötä ja vähentänyt huomattavasti vesistökuormitusta viimeisten vuosikymmenien aikana. Uusien investointien myötä on pystytty ottamaan käyttöön uutta teknologiaa, joilla raakaveden käyttöä on pystytty tehostamaan merkittävästi. Metsäteollisuus on omalta osaltaan sitoutunut edelleen vähentämään vesistökuormitusta mm. vuoteen 2025 ulottuvissa vastuullisuussitoumuksissaan. Luokittelun oikeellisuus ja luotettavuus ovat avainasemassa. - Tilaluokittelun tulee perustua luotettavaan todennettuun riittävän laajaan seurantatietoon, jossa paikalliset olosuhteet otetaan nykyistä paremmin huomioon. Vesien tilan luokittelun luotettavuutta tulee arvioida ja siinä tunnistettuja kehitystarpeita tulee viedä aktiivisesti eteenpäin. - Luokittelun luotettavuutta tulee jatkuvasti parantaa tarkistamalla vesimuodostumien vertailuolot ja vesimuodostumien tyypittely. Ilmastonmuutoksen vaikutukset vesimuodostuman luonnontilaan ja vertailuarvoihin tulee ottaa nykyistä paremmin huomioon. - Luokittelussa käytettävien tarkkailupisteiden tulee kuvata koko vesimuodostuman tilaa. Tarvittaessa tarkkailupisteiden sijainnit sekä vesimuodostumien rajauksia tulee voida tarkastaa ja muuttaa. - Vesistön tilatavoitteet tulee asettaa saavutettavissa olevalle tasolle ja huomioida tilatavoitteen saavuttamiseen kuluva aika realistisesti. Tästä syystä vesistön tilaa tulisi arvioida pidemmällä aikavälillä, ja se on huomioitava toimenpideohjelmaa laadittaessa. Rajalliset resurssit tulee ohjata luokittelun luotettavuuden parantamiseen sekä vaikutuksiltaan tehokkaimpiin toimenpiteisiin. - Ympäristötavoitteiden sitovampi tulkinta aiheuttaa tarpeen panostaa luokitukseen aivan eri tavalla kuin ennen, ja siihen on varattava riittävät resurssit. - Nykyresurssien painotus kohdennettujen toimenpiteiden toteuttamiseen. Vaikuttavuudeltaan tehokkaimpien toimenpiteiden priorisointi. - On tärkeää, ettei kuormituksen vähentämistoimenpiteitä kohdisteta yksinkertaisuuden vuoksi ainoastaan lupavelvollisiin toimijoihin. Muidenkin kuormittajien toimenpiteiden sitovuusastetta tulisi tarkastella. - Vesielinympäristöjen kunnostaminen on tärkeää, mutta samalla on kuitenkin huolehdittava eri elinkeinoharjoittajien toimintaedellytysten turvaamisesta. - Huomioitava, että metsätalouden kattavat, vapaaehtoiset standardit tukevat entistä tehokkaammin vesienhoitotyötä. 2 Tilaluokittelun oikeellisuus perustuu kattavaan ja vesistöä kuvaavaan dataan. Metsäteollisuus korostaa tilaluokittelun ohjeistuksen tärkeyttä, sekä itse luokittelun läpinäkyvyyden lisäämistä. Tilan arvioinnin on perustuttava kattavaan ja koko vesimuodostumaa kuvaavaan dataan asiantuntija-arvioiden sijaan. Vesien tila-arvio tehdään vuosina 2024–2025. Arvioiden pohjalta valmistellaan vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat. Tämän takia tilaluokittelun oikeellisuuden ja yhteneväisyyden varmistaminen, jossa toteutuu tasapuolisuus ja objektiivisuus, on keskeistä vesienhoidon suunnittelussa. Ympäristötavoitteiden sitovuuden myötä tämä tarve korostuu myös aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Vesimuodostumien luokitteluun käytetyt tiedot pintavesien tilasta ovat osittain olleet puutteellisia tai epäedustavaan dataan perustuvia. Metsäteollisuus näkee, että mitattua tietoa on joissain vesimuodostumissa liian vähän tilaluokituksia varten. Tällöin vesistön tilan puuttuva tieto korvataan arviolla. Tämä ei ole hyväksyttävä lähtökohta, koska luokituksesta voi seurata uuden ympäristöluvan hylkääminen tai olemassa olevan toiminnan kehittämisen merkittävä rajoittaminen. Käytettävissä olevan datan tulee kuvata kattavasti vesistön tilaa vesimuodostumatasolla. On huomattava, että asiantuntija-arvioita on vaikea vertailla, toistaa ja ennakoida, jolloin ne ovat epävarmempia kuin biologiseen aineistoon perustuvat tiedot. Tieteellinen näkökulma luokittelussa on hyvin tärkeä. Tilaluokitteluiden on perustuttava luotettavaan ja edustavaan tietoon. Vesimuodostumien luokittelun ennakoitavuus ja läpinäkyvyys on varmistettava ja luokittelun on oltava vertailukelpoinen eri vesienhoitoalueilla. Ilmastonmuutoksen kasvava kontribuutio vesistöjen tilaan on huomioitava luonnontilan määrittämisessä. Vesienhoidonsuunnittelussa tulee ottaa huomioon poikkeuksellisten olosuhteiden kuten kuivuuden ja tulvien vaikutus vesistön perustilaan ja erottaa näiden vaikutukset ihmistoiminnan aiheuttamista vaikutuksista. Metsäteollisuus pitää tärkeänä, että vesienhoidon työohjelmassa otetaan huomioon vesienhoidonsuunnittelussa luokittelujärjestelmässä havaitut puutteet ja kehitystarpeet luokittelun tarkistamisesta ja edelleen kehittämisestä. Esimerkiksi vuonna 2019 julkaistussa ekologisen tilan luokitteluoppaassa (Aroviita ym. 2019) todettiin, että Suomen rannikkovesien tyypittelyn päivittäminen on nähty tarpeelliseksi mm. joidenkin suurempien jokiestuaarien kohdalla. Makean ja suolaisen veden sekoittumisvyöhyke aiheuttaa erityislaatuisia piirteitä, jotka voivat vaikuttaa mm. ravinteiden kiertoon ja biodiversiteettiin. Paikkavaihtelun vaikutus tilan arvioinnin mittaustuloksiin on otettava huomioon. Esimerkiksi Gaia Consulting Oy:n 2024 Vesivoiman biodiversiteettivaikutukset -raportin mukaan ”Pintavesien ekologisen tilaluokituksen muuttujat eivät kata kaikilta osin vesivoiman vaikutuksia eikä pelkillä tilaluokituksen menetelmillä pystytä seuraamaan vesivoiman biodiversiteettivaikutusten lieventämiseen tehtävien toimien vaikuttavuutta tai asetettavien tavoitteiden saavuttamista”. Vastaavia esimerkkejä on löydettävissä järvi-, joki- ja meriympäristössäkin. Tiedon, tietoisuuden ja osaamisen lisääminen kaikilla tasoilla on yksi keskeisistä vesienhoidon kysymyksistä. On tunnistettu, että tietoa vesiensuojeluratkaisujen vaikutuksista, kustannuksista ja toimivuudesta erilaisissa olosuhteissa ei vielä ole riittävästi. Tutkimusrahoitus etenkään pitkäkestoisiin hankkeisiin ja tuloksellisuuden seurantaan ei ole riittävä. Metsäteollisuus haluaa korostaa, että varsinkin metsätaloudessa ja metsäteollisuudessa tehtyjen toimenpiteiden vaikutukset näkyvät pitkällä aikavälillä. On siis tärkeää, että myös pitkäkestoisten hankkeiden ja pitkän aikavälin vaikutusten seuranta tehtäisiin mahdolliseksi. 3 Suunniteltujen toimenpiteiden ja hankkeiden priorisointi ja toteutus on tärkeää. Vesistömme tilat paranevat vain toteutettujen toimenpiteiden avulla, joten resursseja, sekä rahaa että henkilötyövuosia, on ohjattava toimenpiteiden toteuttamiseen. Vesienhoidon toimenpideohjelmat tullaan laatimaan vuosien 2025–2026 aikana. Rahoitus on monella vesienhoitoalueella todettu riittämättömäksi, joten nykyresurssien käyttö järkevästi on olennaista myös toimenpiteitä suunnitellessa. Keskeisinä resursseina ovat myös viranomaiset, ja viranomaisten välisen yhteistyön ja kommunikaation tulee olla toimivaa päällekkäisyyksien välttämiseksi. Osalla toimijoista on ollut enemmän resursseja toteuttaa hankkeita kuin kunnilla, joten vesienhoitohankkeet ovat saattaneet painottua vesienhoidon kannalta vähemmän vaikuttaviin kohteisiin. Tässä korostuu piste- ja hajakuormituksen ero: pistekuormitus on kokonaiskuormituksessa pienemmässä roolissa, mutta toimenpiteet kohdistuvat niihin toimijoihin johtuen niiden luvanvaraisuudesta. Toimenpiteet tulisi voida ohjata kohteisiin, jotka ovat vaikuttavuudeltaan merkityksellisiä. On myös tärkeää tunnistaa hajakuormituksen lähde ja suuruus, ja vesienhoitoalueiden toimenpiteet sekä niiden allokointi tulee olla oikeassa suhteessa sektorin kokonaisvaikutuksiin. Yksittäisille toimijoille osoitetut vaatimukset eivät kuitenkaan saa olla kohtuuttomia, joten kunnan rahoitus ja sen ohjaus oikeisiin kohteisiin tulee olla järkevästi suunniteltu. Vesienhoidon toimeenpanossa on löydettävä ennakoitava ja hallittavissa oleva toimintaympäristö. On tärkeää, ettei kuormituksen vähentämistoimenpiteitä kohdisteta yksinkertaisuuden vuoksi lupavelvollisiin toimijoihin, joilla on jo käytössään ympäristöluvan tarkistuksissa todettu BAT-päätelmiin perustuva paras käyttökelpoinen tekniikka päästöjen vähentämiseksi. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun vesimuodostuman tila määräytyy suurelta osin muun, kuin lupavelvollisen toiminnan synnyttämän kuormituksen. Lupia tarkistetaan jo nyt monesta eri syystä, muun muassa säännöllisesti BAT-päätelmien julkaisemisen yhteydessä, eikä yksin vesienhoidon tavoitteiden takia ole tarkoituksenmukaista lähteä lupien tarkistuksiin. Kynnys muuttaa olemassa olevien laitosten lupia ympäristötavoitteiden takia on oltava korkea. Tulevalla vesienhoitokaudella olisi panostettava toimenpiteiden toteutukseen ja uusia tutkimushankkeita tulisi aloittaa resurssien niin salliessa. Yhteisenä tavoitteena on parantaa vesistöjen tilaa, joten painotuksen tulee olla konkreettisissa toimissa. Pitkäkestoisten hankkeiden ja pitkän aikavälin vaikutusten seurantaa on kuitenkin tärkeää jatkaa. Yksi esimerkinomainen ratkaisumalli voisi olla, että rajallisten, tarkasti priorisoitujen kohteiden tehokkaasti läpivietäville projekteille nimetään selkeä projektijohto ml. projektin raportointi, jotta kansallisella tasolla päästään oppimaan hyvistä toimintatavoista ja valmiista teknisistä suunnitelmista. Tällainen esimerkiksi valuma-aluekohtainen projektipäällikkö tehostaisi priorisointia, suunnittelua, hankkeen toteutusta ja byrokratiaa, mm. mahdollisissa lupahakemuksissa ja yhteydenpidossa yhteistyötahoihin. Toimintamallin toimivana esimerkkinä kts. https://micropolis.fi/projekti/iijokisopimus/ 4 Metsätalous Metsätaloudessa vesiensuojeluun on panostettu viime vuosina mittavasti. Metsätalouden toimenpiteet ja ohjauskeinot ovat ohjaamassa toimintaa oikeaan suuntaan, mutta tehtyjen toimenpiteiden vaikutukset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä. Metsätalouden toimenpiteitä ohjaa kattava ja hyvin toimiva lainsäädäntö myös vesiensuojelun osalta. Lisäksi käytössä on laajasti vapaaehtoisia toimia. Suomessa yli 90 prosenttia metsäpinta-alasta on sertifioitu. Molempien yleisesti käytettyjen sertifiointijärjestelmien vaatimukset uudistuivat vuoden 2023 aikana, jolloin myös vesiensuojeluun liittyviä vaatimuksia tiukennettiin. Standardeja uudistetaan 5 vuoden välein, joten työohjelman aikakaudelle osuu jo seuraava päivitys. Laajasti käytössä olevia metsänhoidon suosituksia päivitettiin vesiensuojelun osalta noin 2 vuotta sitten vastaamaan tuoreinta tutkimustietoa Metsätalouden tukijärjestelmä (Metka) muuttui vuoden 2024 alusta siten, että suometsän hoidon tukea ei jatkossa enää myönnetä ojien kunnostustöihin, vaan suometsien hoidon kokonaisvaltaiseen suunnitteluun, piennarteiden rakentamiseen ja vesiensuojelun toteutukseen. Tällä tulee olemaan positiivinen vaikutus vesistöjen tilaan ja luonnon monimuotoisuuteen tulevaisuudessa. Metsäorganisaatiot ovat toteuttaneet useita alueellisia hankkeita hyvien käytäntöjen löytämiseksi. Näissä hankkeissa esiin tulleita työkaluja ja aineistoja tulisikin ottaa käyttöön laajasti koulutuksessa ja neuvonnassa. Vain sitä kautta tieto menee eri toimijalta toiselle ja aina toteuttajalle saakka. Jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta voidaan suosia vain sille soveltuvilla kohteilla, mutta valtamenetelmäksi se ei sovellu. On tärkeä kuitenkin muistaa metsien uudistumisen ja hyvän kasvun varmistaminen. Valuma-aluelähtöinen suunnittelu ja toteutus on hankala toteuttaa suomalaisessa pirstoutuneessa metsänomistusrakenteessa. Tämä vaatisi toteutuakseen koordinoivan tahon ja kokonaisuuksien hallinnan. Siinäkin ongelmana on metsätaloustoimenpiteiden yhteensovittaminen koko alueelle. Työohjelmissa yhdistetään maa- ja metsätalous, vaikka toimenpiteiden toteutus on hyvin erilaista maataloudessa ja metsätaloudessa. Metsätalouden toimenpiteitä tehdään samoilla kohteilla useiden vuosien jopa vuosikymmenien päästä, kun maataloudessa kohteella toimitaan joka vuosi. 5 Vesienhoidon ympäristövaikutusten arviointi Ympäristövaikutusten arvioinnissa selvitetään vesienhoitosuunnitelmassa tarkasteltavien toimenpiteiden tai toimenpideryhmien merkittävimmät ympäristövaikutukset. Vaikutuksia verrataan vaihtoehtoiseen tilanteeseen, jossa toimenpiteitä ei toteuteta. Koska arvioinnit perustuvat olemassa olevaan tietoon, voi joidenkin alueiden arviointi jäädä hyvinkin laihaksi. On hyvä, että vesienhoidon vaikutuksia tarkastellaan laajasti ja tuloksia hyödynnetään keskeisten vaikutusten tunnistamiseen. Myös vaikutusarvioinnin tulee perustua luotettavaan dataan. Vaikutustenarvioinnissa tulisikin arvioida kuvaako saatavilla olevat tiedot luotettavasti vesistön tilaa vesimuodostumatasolla, onko tarkkailupisteet valittu oikein, onko käytettävissä oleva data ajantasaista ja soveltuuko luokittelussa käytettävät parametrit kyseisen vesimuodostuman tilan luokitteluun. Metsäteollisuus ry Paula Lehtomäki toimitusjohtaja
      • SLL Etelä-Karjala
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • Viite: Etelä-Savon ELY-keskuksen lausuntopyyntö ESAELY/1563/2023 Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueella 2028–2033 Etelä-Savon ELY-keskus on pyytänyt Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan piiriltä lausuntoa Vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä ja työohjelmasta Vuoksen vesienhoitoalueella vuosille 2028–2033. Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan piiri esittää lausuntonaan seuraavaa: Vesienhoidon keskeiset kysymykset on tässä osattu varsin hyvin jäsentää ja esittää. Oleelliset asiat on aika kattavasti nostettu esille, ehkä lukuun ottamatta vesiluonnon monimuotoisuutta, johon palataan jäljempänä. Seuraavassa muutamia huomioita. Vesistöalueen ja koko Suomen vesienhoidon olennainen kysymys on maa- ja metsätalouden hajakuormituksen ja siihen liittyen ilmastonmuutoksen aiheuttaman valunnan kasvun ja ajoittumisen tuomat haasteet. Toisaalta muutoksen hahmottamisessa ja hallinnassa on olennaista valuma-aluelähtöinen tarkastelukulma. Alun perin vesienhoidon tavoitteena oli estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä saavuttamaan kaikkien vesien vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Tätä tavoitetta ei saavutettu, ja jatkoaikaa tavoitteen saavuttamiseksi on vuoteen 2027 saakka. EU:n vesipuitedirektiivin mukaan vähintään hyvässä tilassa olevien vesien tila ei myöskään saa heikentyä. Vesistöalueen ja koko Suomen vesienhoidon olennainen kysymys on maa- ja metsätalouden hajakuormituksen ja siihen liittyen ilmastonmuutoksen aiheuttaman valunnan kasvun ja ajoittumisen tuomat haasteet. Toisaalta muutoksen hahmottamisessa ja hallinnassa on olennaista valuma-aluelähtöinen tarkastelukulma. Orgaanisen aineen huuhtoutumisen kiihtyminen on suurimpia ongelmia vesien tilan kannalta myös Vuoksen vesienhoitoalueella ja Etelä-Karjalassa. Tummumisen taustalla on ilmastonmuutos. Pitkinä syksyinä ja leutoina talvina lisääntyvien sateiden myötä kasvaa valunta ja valuma-alueilta tuleva orgaaninen huuhtouma. Turvemaiden metsätalous, soiden ojitus ja turvetuotanto lisäävät valuma-alueilta tulevaa orgaanista kuormitusta. Samat ilmastoseikat lisäävät myös maatalousmaista tulevaa hajakuormitusta. Tummuminen aiheuttaa muutoksia vesiekosysteemissä. Valaistus- ja lämpötilaolot muuttuvat, happitilanne heikkenee alusvesissä. Järvien suojaisten rantojen ja virtavesien liettyminen vaikuttavat monien kalojen elinoloihin ja lisääntymisalueisiin. Uhanalaiset lohikalat kärsivät, mutta myös taloudellisesti tärkeän muikun elinympäristö huononee tummumisen myötä. Kalojen elinympäristökunnostuksia virtavesissä on toteutettu viime vuosina aiempaa enemmän, mutta silti merkittäviä vaellusesteitä on edelleen paljon. Varsinkin pienempiä esteitä, esim. liian korkealle asennettuja tierumpuja, on vieläkin enemmän. Työtä riittää esteiden poistamisessa ja elinympäristön palauttamisessa virtavesikaloille mieluisaksi. Myös vedenlaadun parantamiseen tulee kiinnittää huomiota. Palokin koskien ennallistaminen on ensisijaista Saimaan uhanalaisten vaelluskalojen säilymiselle. Saimaannieriän kannalta Kuolimon, Luonterin, Yöveden ja Ruokoveden olosuhteista huolehtiminen on tärkeää, kuten työohjelmassa mainitaankin. Kalatalousvelvoitteet on suunnattava laitospoikasten istutuksista luontaisten lisääntymisalueiden elvyttämiseen. Vesiluonnon monimuotoisuus on tietyiltä olennaisilta osilta jätetty pois työohjelmasta. Järviluonto ja myös sen morfologinen tila muodostuu vesi- ja rantaluonnon jakamattomasta kokonaisuudesta. Rantojen voimakas käsittely ja rakentaminen ovat vuosikymmeniä uhanneet ja uhkaavat jatkuvasti etenevässä määrin järviluonnon säilymistä. Toisin sanoen järviluonnon monimuotoisuus ja elintila ovat jatkuvasti kaventuneet. Tähän asiaan tulisi kiinnittää huomiota myös vesienhoidon suunnittelussa niin valvonnan, lainsäädännön kehittämisen kuin muinkin ohjauskeinoin. Toinen asia on pienvesiluonnon puuttuminen keskeisten kysymysten käsittelystä. Pienvesiluonnon suojelu on noussut entistä tärkeämmäksi sen jälkeen, kun muutama vuosi sitten metsälain käytännön tulkinnassa tehtiin hyvin radikaali heikennys, jolla valtaisa osa metsälain suojaamista pienvesikohteista poistettiin lain suojan piiristä. Työohjelman laatiminen edistää myös vesienhoitosuunnitelmien ympäristötavoitteiden saavuttamista. Vesienhoidon tavoitteena on ylläpitää pohjavesien, järvien ja jokien hyvä tila. Puhdas vesi on Suomen strategisesti tärkein luonnonvara. Siitä tulee pitää huolta. Jari Kiljunen aluepäällikkö Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan piiri ry
      • MTK Pohjois-Savo, Jari Kauhanen MTK-Pohjois-Savo toiminnanjohtaja, Kauhanen Jari
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • 17.6.2024 Lausunto vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueella 2028-2033 Lausuntopyynnön diaarinumero: ESAELY/1563/2023 Lausunnon keskeiset kysymykset 1) Toimenpiteiden toteutuksen tehostaminen 2) Valuma-aluelähtöinen vesien- ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa 3) Vesielinympäristöjen kunnostaminen ja pohjavesien puhdistaminen Toimenpiteiden toteutuksen tehostaminen Asiakirjassa esitetään, että toteutusta kehitetään vesienhoidon suunnittelujärjestelmää kehittämällä sekä viestintää ja osallistumista parantamalla. Suunnittelua voidaan tehostaa, mutta toimenpiteiden suunnittelun lisäksi tulee samalla löytää toimenpiteille rahoituslähde, sillä yksittäisten toimijoiden vastuulle ei tule kaikkia kustannuksia kaataa. Koska vesien hyvää tilaa ei ole saavutettu, on perusteltua tarkentaa toimenpiteiden entistä parempaa kohdentamista ja lisätä kustannustehokkuutta, mutta se tulee tapahtua niin, että viljelijät ja metsänomistajat pystyvät edelleen jatkamaan tuotantoaan ilman kohtuuttomia lisäkustannuksia tai tulonmenetyksiä. Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden tärkein rahoituslähde on edelleen CAP. Sen kautta toimenpiteitä ohjataan pääsääntöisesti yleisten ehtojen perusteella. Kohdekohtaiset ratkaisut lisäisivät huomattavasti jo nyt massiiviseksi paisunutta byrokratiaa. Vesistöjen kunnostustoimille pitää luoda kokonaisvaltainen suunnitelma, joka huomioi myös valuma-alueen koko vesitalouden. Maatalous joutuu jatkossa sopeutumaan entistä enemmän sään ääri-ilmiöihin (kuivuus ja märkyys), joka pitää huomioida suunnittelussa. Viestinässä on lisättävä yhteistoimintaa. Maatalouden Cap- ohjelman viestintään on saatava alan muutkin toimijat mukaan kuin viranomaiset. Nyt Cap- ohjelman viestintä on pelkästään maaseutuverkostolla ja se ei ole tavoittanut viljelijöiltä, kuten oli ajateltu. Kun viestintä onnistuu saamme enemmän kiinnostusta mm. vapaaehtoistoimiin mitä Cap- ohjelma pitää sisällään vesiensuojeluunkin liittyen. Metsätalouden kannustejärjestelmä Metka tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia metsätalouden vesiensuojeluun ja suometsien kokonaisvaltaiseen hoitoon. Myös luonnonhoidon tuki ja ympäristötuki voivat sisältää vesiensuojelutoimia ml. pienvesien kunnostustoimet. Oleellista on, että metsänomistajien ja metsätoimijoiden lisäksi myös muut alueen toimijat ja sidosryhmät tunnistavat eri rahoitusmahdollisuudet. Maa- ja metsätalouden korvausjärjestelmät tulee jatkossakin pitää erillisinä, mutta on tärkeää, että niitä voidaan käyttää sujuvasti rinnakkain valuma-alueella tehtävän vesiensuojelun tehostamiseksi. Yhteiskunnan maksamien korvausten lisäksi tarvitaan toimiva järjestelmä, joka saa rahoituksensa markkinoilta. Vesiensuojelutyö tulisi ulottaa aina ruoka- ja vientiohjelmiin saakka. Maa- ja metsätalouden vesiensuojelun kustannukset tulee jakaantua koko arvoketjuun, sillä maa- ja metsätalous tuottavat raaka-aineita kuluttajien tarvitsemiin hyödykkeisiin tai suoraan tuotteita. Markkinalähtöisen rahoituspohjan kautta toimenpiteitä olisi mahdollista kohdentaa huomattavasti tarkemmin ja sektorirajat ylittäen. Rahoituksen ja kompensaatiokaupan yhdistämisellä on mahdollista saavuttaa luonnon ja talouden kannalta paras lopputulos, joka kannustaa koko elintarvikeketjua sitoutumaan ohjelmaan ja jatkotoimenpiteisiin. Ympäristö ja ilmastotoimenpiteet pitää tehdä näkyviksi myös kuluttajille ruuan hinnassa Asiakirjassa esitetään uusien toimenpiteiden käyttöönottoa, jos entisillä ei päästä haluttuun lopputulokseen. MTK ja Metsänhoitoyhdistykset muistuttavat, että ensin on mietittävä, miten jo nyt maa- ja metsätaloudessa käytössä olevia hyviä menetelmiä ja toimenpiteitä sekä niiden toimeenpanoa voidaan kehittää. Tämä vaatii tuekseen ajantasaista tutkimustietoa itse menetelmistä ja toimenpiteistä sekä seurantatietoa niiden pitkäaikaisvaikutuksista vesiin erilaisissa toimintaympäristöissä. Asiakirjassa tuodaan esille myös, että lainsäädännön tulkintaa tulisi yhtenäistää ja kompensaatiojärjestelmiä kehittää. Lainsäädännön tulkinnan pitäisi olla yhteneväistä eri puolilla Suomea, jotta eri tahojen oikeusturvan varmistamiseksi. Esimerkiksi lupaviranomaisten tekemät päätökset tulisi olla yhtenevät viranomaisesta riippumatta. Luonnonsuojelulakiin (9/2023) on lisätty vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio. Jos kompensaatio otettaisiin viralliseen käyttöön, tulee sen olla vapaaehtoista myös vesiensuojelun osalta. Mikään ei kuitenkaan estä jo nyt kompensoimasta aiheutettuja haitallisia vaikutuksia. Tässä voi käyttää apuna esim. MTK:n luomaa Luontoarvot.fi-palvelua, joka on markkinapaikka kohteille, joilla voidaan turvata luonnon monimuotoisuutta ja edistää luonnonsuojelua. Monille tahoille ja henkilöille vesienhoidon toimenpiteet ja suunnitelmat jäävät helposti kovin vieraiksi. Vesienhoitosuunnitelmista puhutaan laajemmin silloin, kun niitä päivitetään ja järjestetään kuuleminen. Muina aikoina mainitaan usein vain se, että tavoitteeseen ei ole päästy. Asiakirjassa esitetäänkin, että viestintää ja osallistumista tulee parantaa mm. viestimällä vesienhoidosta kohdeyleisöä kiinnostavalla ja myönteisellä tavalla painottaen virkistyskäyttö- ja muita hyötyjä. MTK ja Metsänhoitoyhdistykset toteavat, että maa- ja metsätalousyrittäjät ottavat vesistöt huomioon toiminnassaan ja panostavat merkittävästi vapaaehtoiseen vesiensuojeluun. Metsätaloustoimenpiteitä ohjaavat mm. metsäsertifiointijärjestelmät, joiden myötä mm. jätetään suojakaistat vesistöjen varsille sekä huolehditaan vesiensuojelusta suometsänhoidossa. Metsätoimijat ovat oma-aloitteisesti päivittäneet sertifioinnin kriteereitä, mm. vesistöjen varsille jätettävien suojakaistojen leveyksiä on lisätty ja toimenpiteitä on kevennetty (poimintahakkuut, raivauksen ja maanmuokkauksen keventäminen/lopettaminen). Maataloudessa viljelijät hyödyntävät runsaasti maatalouden tukijärjestelmän vesiensuojelutoimenpiteitä, kuten mm. talviaikaista kasvipeitteisyyttä, suojakaistoja ja -vyöhykkeitä, erilaisia nurmia ja ravinteiden kierrätystä. Maatilojen CAP:n ulkopuoliset vesistöjen suojelutoimenpiteiden rahoitusta pitää voida jyvittää koko elintarvikeketjulle. MTK ja Metsänhoitoyhdistykset arvostavat sitä, että on järjestönä päässyt osallistumaan vesienhoidon suunnitteluun ja edistämiseen niin valtakunnallisella kuin alueellisella tasolla. On tärkeää, että alueella tehtävässä työssä maanomistajat otetaan mukaan hanke- ym. suunnitteluun alusta alkaen. Eri toimijoiden yhteistyön lisääminen on kannatettavaa, sillä vesiensuojelutoimet on sovitettava yhteen toimijoiden tarpeiden kanssa. Neuvonta, koulutus ja muu viestintä ovat tärkeä osa vesienhoidon edistämistä. Koulutuksen osalta on tarpeen muistaa myös oppilaitokset, joissa koulutetaan eri alojen tulevaisuuden tekijöitä, ml. ammattitaitoisia vesitaloustoimien suunnittelijoita ja toteuttajia. Tiloille kohdistuvassa neuvonnassa vesipuitedirektiivin toimeenpanoon liittyvät vesienhoidon vaatimukset tulisi ottaa nykyistä aktiivisemmin esille, jotta tilat saavat hyvän käsityksen vesienhoidon kokonaisuudesta ja siitä, mitä vesienhoito tarkoittaa tilatasoilla. Valuma-aluelähtöinen vesien- ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa MTK ja Metsänhoitoyhdistykset tukevat valuma-aluelähtöisen vesien kuormituksen ja hallinnan kehittämistä. Peltojen hyvä kasvukunto, jonka osia ovat mm. hyvä rakenne ja toimiva vesitalous, on tärkeä osa maatalouden vesiensuojelua. Viljelyvarmuuden ylläpitämiseksi liiallisen veden tulee poistua nopeasti pellolta, mikä edellyttää toimivaa maan rakennetta ja ojitusta. Toisaalta maan pitäisi pidättää mahdollisimman paljon vettä kasvien käyttöön. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää jatkossa myös vesien varastointia kastelutarkoituksiin. Maatalousalueet sijaitsevat yleensä valuma-alueen alajuoksulla. Yläjuoksun vesienhallinta vähentää ravinnevalumia pelloilta erityisesti suuren sadannan ja lumien sulamisen aikana. Yksi iso tulva voi ”vesittää” isonkin kunnostushankkeen hyödyt. Maataloutta ei voi syyllistää ilmaston muutoksen aiheuttamista haitoista yksinään. Ympäristö ja ilmastokuorma on jaettava kaikkien ruokaa kuluttavien kesken. Kuivatuksen sijaan tarvitaankin pellon vesitalouden hallintaa. Pellon vesitalouden investointeihin tulee panostaa nykyistä enemmän maatalouden investointiohjelman kautta. Myös tilusjärjestelyjä on syytä vauhdittaa ja siinä yhteydessä peltojen kuivatus ja vesitaloushankkeet toteuttaa täysimääräisesti. Myös metsätaloudessa tarvitaan kunnostusojitusta tai maanmuokkauksen yhteydessä tehtävää vesien johtamista. Nykyiset Metsänhoidon suositukset ohjaavat, että tarpeettoman syviä ojia tulee välttää ja ojasyvyyttä on tutkimustulosten perusteella madallettu. Vesiensuojelun edistämiseksi voidaan luopua taloudellisesti kannattamattomien suometsien ojien kunnostamisesta ja hyödyntää alueita ennallistamisessa. Jos harkinnan perusteella päädytään kunnostamiseen, ojasyvyys pidetään mahdollisimman matalana ja hyödynnetään erilaisia vesiensuojelurakenteita. On kuitenkin muistettava, että metsänomistajat ovat investoineet turvemaiden metsänkasvatukseen ja metsänkasvatukselle tarpeellisia suometsähankkeita tulee pystyä toteuttamaan jatkossakin. Kestävässä metsätaloudessa on mahdollista yhteensovittaa taloudellinen hyöty ja ympäristökysymykset. Valuma-aluekohtaisesta suunnittelusta saadaan tukea kohdekohtaiseen suunnitteluun, jotta kokonaisuudesta tulee paremmin hallittu. Vaikka peitteellinen metsäkasvatus on yksi tapa kasvattaa metsää, MTK ja Metsänhoitoyhdistykset huomauttavat, että se ei sovi kuitenkaan kaikille kohteille. Käytännön kokemusta ja tutkittua tietoa tarvitaan lisää. Myös tuhkalannoituksen merkitys turvemaiden metsänhoidossa on tunnistettava, koska sillä voi olla myönteisiä vesistövaikutuksia ojitustarpeen vähetessä. Valuma-aluekohtaisen tarkastelun tulee ottaa eri osapuolten tarpeet huomioon. Vesienhallinnan tulee kattaa maa- ja metsätalouden lisäksi valuma-alueen muut maankäyttömuodot. Etukäteen on tarpeen miettiä vaihtoehtoiset toteutusmallit, mahdollisten rakenteiden kunnossapito ja rahoitus. Parhaimmillaan valuma-aluesuunnittelulla voi lisätä vesiensuojelun vaikuttavuutta ja parantaa toimenpiteiden kustannustehokkuutta. On tärkeää, että yläjuoksulta tai laajoilta päällystetyiltä alueilta tulevia vesimääriä hillitään, jotta alajuoksulla vältytään ojien tulvimiselta ja voimakkaalta eroosiolta pelloilla ja ojissa. Valuma-aluekohtaisella suunnittelulla pystytään ottamaan myös ilmastonmuutoksen vaikutukset parhaiten huomioon. Kaavoitus soveltuu pääsääntöisesti huonosti maa- ja metsätalouden vesiensuojeluun, sillä niiden aiheuttama kuormitus on pääasiassa hajakuormitusta. Laajat, merkittävät kohteet voivat olla perusteltuja myös kaavoissa. Näiltä sektoreilta tulevaa kuormitusta voidaan parhaiten vähentää vapaaehtoisuuteen perustuvilla toimilla sekä vesilain ja ympäristönsuojelulain kautta. Toimiin voidaan kannustaa yhteiskunnan maksamalla korvauksella, mutta myös tuotteista saatava korkeampi hinta toimisi kannusteena. Kaavoituksella ei voida velvoittaa tai ohjata aktiivisten toimenpiteiden tekemiseen. Suunnitteluvälineenä se voi ohjata kuormitusta aiheuttavia alueidenkäyttötarpeita herkkien alueiden ulkopuolelle eli estää lisäkuormitusta. Parhaiten kaavoitus soveltuu pistekuormituksen hallintaan. Asiakirjassa todetaan, että pinta- ja pohjavesien muodostama kokonaisuus ja pohjavesien vaikutus vesiluontoon jää usein huomioimatta. MTK ja Metsänhoitoyhdistykset katsovat, että ennen asian ottamista laajemmin vesienhoidon suunnitteluun mukaan, tulee aihepiiristä saada lisää tutkimustietoa. Tietoa tarvitaan lisää niin itse ilmiöstä kuin toimista, joilla mahdollista ongelmaa voidaan vähentää. Vesielinympäristöjen kunnostaminen ja pohjavesien puhdistaminen MTK ja Metsänhoitoyhdistykset katsovat, että mm. vesieliöstön ja kalojen elinympäristökunnostusten suunnittelu on osa valuma-aluekohtaista suunnittelua. Uomakunnostusten merkitys voi jäädä vähäiseksi, jos kuormitus valuma-alueelta jatkuu voimakkaana. Kalojen kulun turvaamiseksi tulisi tarkastella kerralla koko uomaa tai merkittävää osaa uomasta, jotta vaikutus olisi mahdollisimman suuri. Kustannusten hillitsemiseksi MTK ja Metsänhoitoyhdistykset pitävät tärkeänä, että kalojen kulkuesteitä poistetaan muiden töiden, kuten teiden peruskunnostusten, yhteydessä. Säännösteltyjen vesien virtaamien ja vedenkorkeuksien muutokset edellyttävät eri intressien yhteen sovittamista. Asiaa on tarkasteltava esim. maatalouden kannalta. On tärkeää, että veden pinta on riittävän alhaalla peltotöiden aikaan. Pelloille tulviva vesi kuljettaa kiintoainetta ja ravinteita. Toisaalta on tärkeää, että kuivina aikoina uomissa ja muissa vesissä on riittävästi vettä mm. kasteluun tai matkailun tarpeisiin unohtamatta vesieliöstön tarpeita. Järvikunnostusten vaikutus voi jäädä lyhytaikaiseksi, jos valuma-alueelta tuleva kuormitus jatkuu suurena. Toimet vesissä ja valuma-alueella tulisi linkittää keskenään hyvin. Erilaisia kunnostuksiin ja muuhun vesiensuojeluun liittyviä hankkeita on ollut ja on käynnissä paljon. Niitä tulisi ryhmitellä laajemmiksi kokonaisuuksiksi ja niiden kestoa pidentää vaikuttavuuden kasvattamiseksi. Toimien vaikuttavuutta tulisi myös seurata nykyistä paremmin. Paikallisilla toimijoilla voi olla haasteita esim. omarahoitukseen liittyen, mutta paikallis-en vetämät hankkeet voidaan kokea itselle läheisemmäksi kuin esim. ELY-keskusten vetämät hankkeet. Voitaisiinko paikallisia toimijoita tukea esim. hankebyrokratian hoitamisessa, jolloin kynnys hankkeen toteuttamiseen voisi madaltua? Miten yritykset voisivat auttaa hankkeiden omarahoituksessa? Hankkeilla edistetään usein vain yhtä asiaa, mutta niiden monivaikutteisuutta tulisi pystyä lisäämään. Vesistökunnostus voisi tuoda uusia mahdollisuuksia esim. virkistykseen ja matkailuun, voidaanko nämä kaikki sisällyttää samaan vesientilan parantamiseen tähtäävään hankkeeseen. Hankkeissa on tarpeen rikkoa sektorirajat ja lisätä eri osapuolten yhteistyötä kokonaisvaikuttavuuden parantamiseksi. Asiakirjassa on nostettu esiin myös pohjavesien kunnostaminen. On tärkeää, että pohjavesialueita kunnostetaan, mutta pohjavesien puhdistaminen on yleensä hidasta, kallista ja vaikeaa ellei mahdotonta. Mikäli pilaantunutta pohjavettä ei pystytä kunnostamaan, on tärkeää, että pilaantumiskehitys ja vaikutusalueen laajeneminen voidaan pysäyttää. Pohjavesien osalta ennakollinen toiminta on keskeistä. Riskitoimintojen sijoittamista pohjavesialueille on syytä välttää. Pohjavedet huomioidaan erittäin kattavasti metsäsertifioinnin kriteereissä. Jotta alueella pystytään tekemään päätöksiä pohjavesien suojeluun liittyen, on oltava käytettävissä riittävästi tietoa alueen pohjavesialueista, jotta ei tarpeettomasti ra-joiteta esim. yritystoimintaa. Vesienhoidon työohjelma, suunnittelun aikataulu sekä osallistumismenettelyt MTK:lla ja Metsänhoitoyhdistyksillä ei ole asiaan lisättävää. Vesienhoitosuunnitelmaan laadittavan ympäristöselostuksen valmistelu ja sisältö MTK ja Metsänhoitoyhdistykset korostavat, että ympäristövaikutusten arvioinnin pohjalle on kerättävä laajasti kaikki uusin tutkimustieto. Jos tutkimustietoa ei ole tai se on hyvin hajanaista tai vanhaa, on se tuotava selkeästi arvioinnissa esiin. Lisäksi muistutamme tutkimustiedon viemisestä käytäntöön, mikä on usein hyvin haastavaa. Kuka varmistaa, että uusin tutkimustieto muuttuu toimenpiteiksi mm. kansalaistasolla? Huomioon on otettava myös koulutussektorin leikkaukset ja niiden vaikutukset alan toimijoiden määrään ja ammattitaitoon. Lisäksi on huolehdittava, että eri toimijat ja viranomaiset tunnistavat yli sektorirajojen eri mahdollisuudet vesiensuojelussa ja osaavat näin ohjata maanomistajia ”oikealle luukulle” MTK- Pohjois-Savo MTK Pohjois-Karjala MHY- Savotta MHY- Pohjois-Savo MHY- Rautavaara MHY- Pohjois-Karjala
      • Suomen riistakeskus Etelä-Savo, Suomen riistakeskus Etelä-Savo
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • Lausunto ”Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoito-alueella 2028-2033” Suomen riistakeskus Etelä-Savo kiittää mahdollisuudesta lausua suunnittelun työohjelmasta ja aika-taulusta sekä vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä. Yleisesti asiakirjat ovat hyvin nostaneet esiin vesien tilaan vaikuttavia tekijöitä valuma-aluetasolla sekä tunnistaneet laaja-alaisen yhteistyön tärkeyden tavoitteiden saavuttamisessa, kuitenkin vielä varsin yleisellä tasolla. Suomen riistakeskus pitää tärkeänä, että vesienhoitoa suunnitellaan hallinnonrajat ylittävinä koko-naisuuksina valuma-alueittaisina kokonaisuuksina. Toimenpiteitä vesistöjen tilan parantamiseksi maa- ja metsätaloudessa Vesistöt ovat valuma-alueidensa summa. Vesiensuojelun ja tulvanhallinnan kannalta kustannuste-hokkaat ja pitkällä aikavälillä merkittävimmät toimenpiteet tehdään ongelmien alkulähteillä perus-kuivatuksen piirissä olevien alueiden ojaverkostossa. Valuma-alueiden maa- ja metsätalousalueet kattavat suurimman osan Suomea, ja ovat pinta-alaltaan merkittävin alue luonnon monimuotoisuuden ja riistaelinympäristöjen kannalta. Elinvoimai-set ja metsästettävät riistakannat ovat riippuvaisia elinympäristöjen hyvästä tilasta maa- ja metsäta-lousalueiden ’arkiluonnossa’. Myös Etelä-Savossa suoelinympäristöjä on ojitettu runsaasti metsäta-lousmaan parantamiseksi. Näiden alueiden vesienhoidon kysymykset: virtaamahallinta, ravinteiden huuhtoutumisen ja eroosi-on ehkäiseminen sekä ojaverkostossa liikkuvan kiintoaine- ja ravinnekuorman pysäyttäminen ovat käytännön toimenpiteiden osalta pitkälti yhteneväisiä riistaelinympäristöjen hoidon kanssa. Riistaelinympäristöjen hoito maaseudulla on samalla luonnon monimuotoisuuden hoitoa. Elinvoi-maiset riistalintukannat vaativat hyväkuntoisia elinympäristöjä tila, kylä- ja maisematasolla. Riistan hyvinvointi on merkittävä motivaattori luonnonhoitoon. Metsästykseen liittyvät yhdistykset ovat vuo-sien saatossa perustaneet merkittäviä kosteikkoelinympäristöjä esimerkiksi vanhoille turvetuotanto-alueille. Vesienhoidon toimenpiteissä tulee kattavasti ottaa mukaan myös luonnon- ja riistanhoito, jolloin toimenpiteissä saadaan herätettyä paikallistason toimijoiden kiinnostus käytännön toimenpiteisiin. Onnistuneet toimenpiteet ja hankkeet innostavat usein lähiympäristössä toteuttamaan vastaavia toimenpiteitä, kun tietoisuus lisääntyy tietoisuuden lisääntyessä. Tutkimusten valossa eränkäynnillä, metsästyksellä ja niihin kiinteästi liittyvällä riistaeläinten elinympäristöillä on kokonaisuutena katsottuna suurta aluetaloudellista merkitystä, sekä myös mer-kittävää vaikutusta ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Maa- ja metsätalousministeriön hoitosuunnitelmat ja niiden toimeenpano Riistaelinympäristöjen hoidon painopisteet on kattavasti kuvattu Metsäkanalintujen hoitosuunnitel-maan, Kosteikkostrategiaan, Taantuvien riistavesilintujen hoidon toimenpideohjelmaan sekä Pelto-pyyn hoitosuunnitelmaan. https://mmm.fi/muut-hoitosuunnitelmat Hoitosuunnitelmat kattavat metsä- ja suoalueet, maatalousympäristön sekä kosteikkoluonnon. Käy-tännössä toimenpiteet limittyvät maisema- ja tilatasolla toisiinsa. Hoitosuunnitelmien toimeenpano tapahtuu osana maa- ja metsätaloutta sekä erinäisten hankkeiden kautta. Suomen riistakeskus ja muut riistakonsernin toimijat edistävät toimeenpanoa hanketoimin-nan keinoin luomalla esimerkkejä ja työtapoja, joita voidaan soveltaa maa- ja metsätalouden toi-minnassa. Metsätalousalueilla luonnon monimuotoisuutta, riistaelinympäristöjä ja vesien hyvää tilaa voi käy-tännönläheisesti edistää noudattamalla riistametsänhoidon periaatteita. Kiertoajan pidennys kan-nattavalla yläharvennuksella sekä peitteisen metsänkasvatuksen menetelmät, kevennetty maan-muokkaus sekä korpien ja vaihettumisvyöhykkeiden riistallinen hoito auttavat ehkäisemään ravinne- ja kiintoainehuuhtoumia. Samalla maisema säilyy metsäisenä, ja esimerkiksi mustikka, metsäluon-non avainkasvi, viihtyy paremmin. https://riista.fi/riistatalous/hoitosuunnitelmien-toimeenpano/riistametsanhoito/ Maatalousympäristössä riistalle oleellista on riittävä suojapaikkojen verkosto (riistapellot, suoja-kaistat, -vyöhykkeet, luonnonhoitopelot) sekä talviaikainen ravinto (talviaikainen kasvipeitteisyys), jotka oikein sijoitettuina toimivat myös vesienhoidon hyväksi ehkäisten eroosiota ja ravinnehuuh-toumia. https://riista.fi/riistatalous/luonnon-ja-riistanhoito/maatalous/ Kosteikot ovat läpileikkaava teema. Vesiensuojelussa, virtaamahallinnassa sekä elinympäristönä toimivat monivaikutteiset kosteikot toimivat maa- ja metsätalousalueilla. Niiden rinnalla tulee aiempaa enemmän painottaa luonnonmukaisen peruskuivatuksen periaatteita maa- ja metsätalou-den peruskuivatuksessa. Yleisten vesilintujen ja kosteikkoluonnon elinvoimaisuuden kannalta keskeis-tä erikokoisten rakennettujen ja kunnostettujen kosteikkojen sekä luonnonmukaisten uomien kattava verkosto maisemassa, luoden toiminnallisia elinympäristöjä suojeltujen lintuvesien välille. Rantaniit-tyjen hoito on keskeistä niin vesien hyvälle tilalle kuin kosteikkolinnustolle. Ruovikoituneiden aleuiden kunnostus takaisin avoimiksi rantaniityiksi on yhteinen intressi. www.kosteikko.fi Miten käytännön vesienhoitotyötä voitaisiin edistää Keskeistä vesienhoidon käytännön toiminnan toteutumisessa on maa- ja vesialueidenomistajien, paikallisten yhdistysten sekä yritysten osallistuminen töihin. Maanomistajat päättävät toimista alu-eellaan, ja yhdistyksillä ja yrityksillä voi olla halua, resursseja ja tarpeita edistää vesien hyvää tilaa monista eri näkökulmista maanomistajien maille tehtäviä hankkeita toteuttaen tai niitä tukien. Viime vuosina on alettu entistä enemmän toteuttamaan valuma-aluekohtaisia kunnostushankkeita, jolloin toimet suunnitellaan ja toteutetaan latvavesiltä ja soilta alkaen. Tarpeen olisi luoda pitkäjän-teinen suunnitelma valuma-alueiden kunnostamiseksi. Laajamittaisiin tuloksiin pääseminen edellyttää myös laajaa ja joustavaa rahoituspohjaa vesienhoi-don kannalta oleellisten toimien toteuttamiseen. Rahoituksen tulee olla riittävän helposti haettavis-sa ja käytettävissä paikallisille toimijoille, jotta töihin ryhdytään laajassa mitassa. Toimivien organi-saatioiden tulee pyrkiä omilla toimillaan madaltamaan kynnystä rahoituksen hakemiseen ja hank-keiden perustamiseen. Hankalasti haettavat rahoitukset, kuten monien mekanismien edelleen koetaan olevan, eivät moti-voi vesienhoidon edellyttämään työhön. Usein rahoitusta käyttävät vain erittäin motivoituneet henki-löt tai tahot. Vesienhoidon tuloksen saavuttamiseksi käytännön toteutukseen kykeneville tahoille on tarjottava tasokkaita, mutta käytännönläheisiä sekä edullisia, suunnittelu- ja neuvontapalveluita. Nykyisin mo-net maanomistajat tekevät esimerkiksi kosteikkoja jopa omalla rahalla tai pienellä starttirahoituk-sella, ja vastaava toiminta voisi moninkertaistua käytännönläheisellä suunnittelun ja toteutuksen tuella. Vesienhoito vaatii hallinnonalojen välistä hallinnonrajat ylittävää yhteistyötä Eri hallinnon sektorien näkökulmien ja tavoitteiden laaja spektri vesiensuojeluun, tulvanhallintaan, elinympäristöjen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen, maisema-arvoihin elinkeinotoimin-taan, infrastruktuuriin sekä elinvoimaiseen maaseutuun kytkeytyvät toisiinsa ja kaikki toimijasektorit toimivat samalla kentällä Suomen maaseudulla ja asutusalueilla. Koska kaikki toimivat saman kokonaisuuden äärellä, usein kokonaisuutta ja toisiaan näkemättä, on edelleen tarpeita kehittää yhteistyötä eri hallinnonalojen kesken ja luoda verkostoja, jotka hyödyttä-vät maanomistajia. Helmi-ohjelma on ollut tältä osin hyvä esimerkki toiminnasta, missä sekä maa- ja metsätalousministeriön että ympäristöministeriön hallinnon alojen yhteistyössä elinympäristöjen hoitotoimia on toteutettu yhteistyössä eri toimijoiden kesken. Vesienhoidon hyväksi tehtävä työ on merkittävä mahdollisuus samalla parantaa oman lähiympäris-tön tilaa sekä omia virkistys- ja elinkeinomahdollisuuksia vesien tilan, maiseman sekä riista-, kala- ja rapukantojen elpymisen myötä, soveltaen esimerkiksi riistametsänhoidon periaatteita. Avaintekijöitä työn onnistumiselle ovat kentän toimijoiden tunnistaminen asiakkaiksi, asiakaspalvelu sekä kentän toimijoille tärkeiden motiivien tunnistaminen, hyväksyminen ja niiden yhdistäminen valtionhallinnon tavoitteisiin käytännönläheisellä tavalla.
      • Väylävirasto, Knuuti Soile
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • Etelä-Pohjanmaan, Etelä-Savon, Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Uudenmaan ELY-keskukset ovat pyytäneet Väylävirastolta lausuntoa vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä ja työohjelmista. Lausuntopyynnöt koskevat Vuoksen, Kymijoen-Suomenlahden, Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren, Oulujoen-Iijoen, Kemijoen, Tornionjoen sekä Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalueita. Työohjelma ja aikataulu vesienhoitosuunnitelmien päivittämiselle ja toimenpideohjelmien tarkistamiselle hoitokautta 2028–2033 varten ovat samat kaikille vesienhoitoalueille. Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja suunnittelun alueellinen organisointi vaihtelevat alueittain. Suunnittelun aikataulu kattaa vuodet 2024–2027. Vesienhoitoalueiden suunnittelussa tehdään SOVA-lain mukainen ympäristöarviointi ja laaditaan ympäristöselostus. Kullakin vesienhoitoalueella on tunnistettu keskeiset kysymykset, joihin erityisesti keskitytään vesienhoitosuunnitelmien päivityksessä. Näitä ovat mm. toimenpiteiden toteutuksen tehostaminen (VHA1, VHA2, VHA3) ja vaikuttavuuden parantaminen (VHA5, VHA6, VHA7) sekä ohjauskeinojen kehittäminen (VHA4). Valuma-aluelähtöinen vesien- ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa on tunnistettu tärkeäksi teemaksi kaikilla vesienhoitoalueilla. Tähän sisältyy keskeisesti yhteistyö alueiden eri toimijoiden välillä. Vesielinympäristöjen kunnostaminen on valittu keskeiseksi kysymykseksi kaikilla vesien-hoitoalueilla. Tienalitusrakenteet, padot ja muut vesirakenteet haittaavat tai estävät kalojen ja muiden vesieliöiden vapaata liikkumista vesistöissä. Tierumpujen on todettu olevan merkittävä vapaata liikkumista rajoittava tekijä. Eteläisemmillä vesienhoitoalueilla (VHA1 ja VHA2) pohjavesien kunnostaminen on nostettu keskeiseksi kysymykseksi, ja pohjoisemmilla vesienhoitoalueilla (VHA4, VHA5, VHA6) pohjavesien suojelu ja pilaantumisen ennaltaehkäiseminen on keskeinen kysymys. Työohjelmassa todetaan, että pelkästään nykyisten vedenottamoiden turvaaminen ei riitä, vaan kaikki tutkitut vedenottopaikat on pidettävä käyttökelpoisina. Pohjoisemmilla vesienhoitoalueilla haasteeksi koetaan, että toimenpiteet on usein suunniteltu eteläisen Suomen näkökulmasta. Tienpito ja liikenne on tunnistettu yhdeksi pohjavesien laatua uhkaavaksi toiminnoksi. Tämä lausunto on yhteinen eri vesienhoitoalueille. Väylävirasto esittää lausuntonaan: Väyläviraston näkemyksen mukaan suunnitteluprosessin kuvaus on esitetty työohjelmassa selkeästi. Osallistumismenettelyt ovat kattavat ja hyvin esitetty. SOVA-lain mukaisen ympäristöarvioinnin arviointikehikkoon on sisällytetty vesienhoidon kannalta keskeiset kysymykset. Arviointi perustuu olemassa olevaan tietoon. Myös vesienhoitosuunnitelman ympäristöselostuksessa esitettävät tiedot ovat riittävät. Väyläviraston näkemyksen mukaan tunnistetuista keskeisistä kysymyksistä väylänpitoon ja liikenteeseen liittyvät erityisesti pohjavesien suojelu sekä vesielinympäristöjen kunnostaminen väylien alitusten muodostamien vaellusesteiden osalta. Väylävirasto pyrkii omalla toiminnallaan aktiivisesti edistämään vesiensuojelua ja minimoimaan vesiin kohdistuvat haitat. Väylävirasto on laatinut uuden ohjeen Teiden ja ratojen kuivatuksen suunnittelu (Väyläviraston ohjeita 93/2023). Lisäksi viime vuosina Väylävirasto on selvittänyt pohja- ja pintavesien suojelukeinoja julkaisuissa Kalliotunnelien pohjavesivaikutukset: Taustaselvitys (Väyläviraston julkaisuja 56/2020), Pohjaveden suojelu maanteillä (19/2020), Pintavedenoton suhteen kriittisimmät väyläosuudet liikenteen ja väylänpidon kannalta (Väyläviraston tutkimuksia 12/2019) sekä Maanteiden luiskasuojausten stabiliteetti- ja kuivatustarkastelut: Suunnitteluohjeen laatimista varten (Väyläviraston tutkimuksia 3/2019). Eteläisillä vesienhoitoalueilla (VHA1, VHA2, VHA3 ja VHA4) teiden liukkaudentorjunta voi nostaa tai on jo nostanut pohjaveden kloridipitoisuuksia. Väylävirasto toteaa, että pohjoisilla vesienhoitoalueilla (VHA5, VHA6 ja VHA7) pääosa tiestöstä kuuluu alempiin hoitoluokkiin, joten liukkaudentorjunta ei näillä vesienhoitoalueilla ainakaan tällä hetkellä muodosta yhtä suurta riskiä pohjavedelle. Myös onnettomuuksista johtuva riski pohjavesille on suurin eteläisten vesienhoitoalueiden vilkkaalla tiestöllä. Väylävirasto on samaa mieltä siitä, että ennakoiva pohjaveden suojelu on ratkaisevaa pohjavesien tilan säilyttämiseksi. Pohjavesien suojelu on huomioitava suunniteltaessa mm. väylänpitoon ja liikenteeseen liittyviä toimenpiteitä. Maanteiden, rautateiden ja vesiväylien kunnossapidolla on keskeinen merkitys myös sisävesiin ja merialueeseen kohdistuvien riskien (mm. onnettomuudet) vähentämisen kannalta. Liikenteen investointihankkeiden yhteydessä on mahdollista ehkäistä ja lieventää ympäristöön ja turvallisuuteen kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. Lupakäsittelyssä ja toteutuksessa vesienhoidon tavoitteet on otettava huomioon. Väylävirasto toteaa, että tie-, rautatie- ja vesiliikenteen vaikutukset ja esimerkiksi onnettomuuksista johtuvat mahdolliset riskit pohja- ja pintavesille on hyvä arvioida kaikilla vesienhoitoalueilla. Väylävirasto toteaa, että ajantasaisten suunnitteluohjeiden mukaan uusissa tiehankkeissa tulee huolehtia siitä, että vesistöjen ja pienvesien ylitysrakenteet haittaavat mahdollisimman vähän vesieliöiden vapaata liikkumista. Edellä mainitussa ohjeessa ”Teiden ja ratojen kuivatuksen suunnittelu” on ohjeistettu suunnittelemaan ja toteuttamaan rummut siten, että niistä ei muodostu vaellusestettä. Väyläviraston näkemyksen mukaan yhteistyö on tarpeen liikenneväyliin ja liikenteeseen kohdistuvien vaikutusten hallinnassa ja yhtyy siten vesienhoitosuunnitelmien tarkistamisen työohjelmassa esitettyyn näkemykseen yhteistyön tarpeellisuudesta. Väylävirasto on mielellään mukana vesienhoitosuunnitelmien laadinnassa ja niiden ympäristövaikutusten arvioinnissa väylänpitoa koskevissa asioissa. Väylävirasto pyytää saada suunnitelmia kommenteille jo niiden laatimisvaiheessa.
      • Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry.
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • Lausunto Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueella 2028-2033 Lausuja: Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry Viite: Etelä-Savon ELY-keskuksen lausuntopyyntö ESAELY/1563/2023 Etelä-Savon ELY-keskus on pyytänyt Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiriltä lausuntoa Vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä ja työohjelmasta Vuoksen vesienhoitoalueella vuosille 2028-2033. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri esittää lausuntonaan seuraavaa: Vesienhoidon keskeiset kysymykset on tässä osattu varsin hyvin jäsentää ja esittää. Oleelliset asiat on aika kattavasti nostettu esille, ehkä lukuun ottamatta vesiluonnon monimuotoisuutta, johon palataan jäljempänä. Seuraavassa muutamia huomioita. Vesistöalueen ja koko Suomen vesienhoidon olennainen kysymys on maa- ja metsätalouden hajakuormituksen ja siihen liittyen ilmastonmuutoksen aiheuttaman valunnan kasvun ja ajoittumisen tuomat haasteet. Toisaalta muutoksen hahmottamisessa ja hallinnassa on olennaista valuma-aluelähtöinen tarkastelukulma. Alun perin vesienhoidon tavoitteena oli estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä saavuttamaan kaikkien vesien vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Tätä tavoitetta ei saavutettu, ja jatkoaikaa tavoitteen saavuttamiseksi on vuoteen 2027 saakka. EU:n vesipuitedirektiivin mukaan vähintään hyvässä tilassa olevien vesien tila ei myöskään saa heikentyä, kuten kartan sivulla 6 mukaan esimerkiksi Puruvedelle ja Louhivedelle on käymässä. Kalojen elinympäristökunnostuksia virtavesissä on toteutettu viime vuosina aiempaa enemmän, mutta silti merkittäviä vaellusesteitä on edelleen paljon. Varsinkin pienempiä esteitä, esim. liian korkealle asennettuja tierumpuja, on vieläkin enemmän. Työtä riittää esteiden poistamisessa ja elinympäristön palauttamisessa virtavesikaloille mieluisaksi. Myös vedenlaadun parantamiseen tulee kiinnittää huomiota. Palokin koskien ennallistaminen on ensisijaista Saimaan uhanalaisten vaelluskalojen säilymiselle. Orgaanisen aineen huuhtoutumisen kiihtyminen on suurimpia ongelmia vesien tilan kannalta myös Vuoksen vesienhoitoalueella. Tummumisen taustalla on ilmastonmuutos. Pitkinä syksyinä ja leutoina talvina lisääntyvien sateiden myötä kasvaa valunta ja valuma-alueilta tuleva orgaaninen huuhtouma. Turvemaiden metsätalous, soiden ojitus ja turvetuotanto lisäävät valuma-alueilta tulevaa orgaanista kuormitusta. Samat ilmastonmuutoksen tuomat muutokset lisäävät myös maatalousmaista tulevaa hajakuormitusta. Tummuminen aiheuttaa muutoksia vesiekosysteemissä. Valaistus- ja lämpötilaolot muuttuvat, happitilanne heikkenee alusvesissä. Järvien suojaisten rantojen ja virtavesien liettyminen vaikuttavat monien kalojen elinoloihin ja lisääntymisalueisiin. Uhanalaiset lohikalat kärsivät, mutta myös taloudellisesti tärkeän muikun elinympäristö huononee tummumisen myötä. Myös Vieraslajit tulee ottaa entistä paremmin huomioon, koska ilmastonmuutoksen myötä niiden leviäminen nopeutuu. Talvisten sulamisvesien, voimakkaiden sateiden ja kuumien, kuivuuden leimaamien jaksojen ennustetaan ilmastonmuutoksen takia yleistyvän. Tämä kehitys tulee merkittävästi vaikuttamaan erilaisten vesienhallintaratkaisujen toimivuuteen ja maankäytön vaikutuksiin vesistöihin. Nämä muutokset tulee huomioida, kun vesienhoidon toimenpiteitä suunnitellaan tuleville vuosikymmenille. Ohjauskeinojen puutteellisuus on aivan oikein tuotu esiin merkittävänä ongelmana. Totta on, että hajakuormituksen sääntelyssä vaikuttavimmat toimet perustuvat vapaaehtoisuuteen. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä todeta, että ympäristönsuojelulain ja vesilain (ojituksen osalta) pilaamissääntelyssä on myös mahdollisuuksia hajakuormituksen sääntelyyn. Olkoonkin, että se on yleensä nähty aika vaikeana ja varsinkin työläänä ja usein ehkä liian uskaliaanakin. Toisaalta yhteinen ja yleinen ohjeistus ja toimintalinjaukset/suositukset tässä asiakokonaisuudessa ympäristöviranomaisille ovat puutteelliset tai niitä ei ole. Esimerkiksi ojituksesta aiheutuvan pilaantumisen sääntelyyn lainsäädäntö kuitenkin on tarkoitettu. Periaatteessa lainsäädäntö antaa toimintamahdollisuuksia myös muun hajakuormituksen kuten maataloudesta lähtöisin olevan kuormituksen rajoittamiseen ainakin merkittävissä kuormitustilanteissa. Pääosin yksilöimättömien hajakuormitusvirtojen sääntely perustuu kuitenkin muihin ohjauskeinoihin. Esille nostetaan erityisesti kuntien resurssien vähäisyys viranomaistyöhön ja vesiensuojeluhankkeisiin. Tässä on kuitenkin syytä kysyä, eikö juuri valtion ympäristöviranomaisen, jolle vesiensuojelun toteuttaminen ensisijaisesti kuuluu, resurssien puute ole se keskeinen kysymys. Tietääksemme toteutusvastuun siirtämistä kunnille ei ole suunniteltu, ja se vaatisi lainsäädännöllisiä muutoksia kuntien tehtäviin ja sen tarkoituksenmukaisuus pitäisi harkita tarkkaan. Toki juuri kuntien asukkaille ne lähivedet ovat merkityksellisiä. Sivulla 9 vesienhoidon suunnittelun koordinoinnin yhteydessä mainitaan esimerkkinä, että metsien hiilinielujen kasvattamiseen tähtäävissä toimissa tulisi välttää aiheuttamasta kuormitusta pinta- ja pohjavesiin. Jos tällä tarkoitetaan metsien lannoituksen lisäämistä, kuten on paljon ollut julkisuudessa esillä, tulisi se tässä sanoa selvemmin. Ja todeta myös, että tämä asia on yhteydessä myös edellä selostettuun hajakuormituksen sääntelyn ongelmiin. Sivulla 10 on hyvin tiivistetty vesien kuormituksen hallinnan keskeisiä painopisteitä ja linjauksia. Asiakirjassa on nostettu esille vesien tummumisen ongelma, joka on tunnistettu ilmiönä vasta suhteellisen myöhään. Asiakirjassa aivan oikein korostetaan, että vesistöjen nuhraantumis-/tummumiskehitys ja ilmastonmuutoksen vaikutukset vaativat panostusta herkkien vesien hoitoon. Samalla tavoin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin tulee kiinnittää huomiota yhtä lailla kaikkien vesien hoidossa. Keskeisten kysymysten kolmannessa vesien kunnostamista koskevassa pääteemassa tuodaan esille tarve uusille vaikuttavammille järvikunnostusmenetelmille. Helppoa se ei varmaan ole, kun ottaa huomioon, että kunnostusmenetelmiä on jo yritetty kehittää vuosikymmeniä eikä esim. sieltä jostain 1980-luvun alkupuolelta lähtien perusideoissa suurta kehitystä ole tapahtunut. Lopuksi on varsin hyvin kuvattu kunnostushankkeiden käytännön toteutuksen ongelmat ja esteet. Suuressa kuvassa melkoinen puute tässä keskeisten kysymysten käsittelyssä on kuitenkin se, että vesiluonnon monimuotoisuus on tietyiltä olennaisilta osilta jätetty pois tästä. Ensinnäkin järviluonto ja myös sen morfologinen tila muodostuu vesi- ja rantaluonnon jakamattomasta kokonaisuudesta. Rantojen voimakas käsittely ja rakentaminen ovat vuosikymmeniä uhanneet ja uhkaavat jatkuvasti etenevässä määrin järviluonnon säilymistä. Toisin sanoen järviluonnon monimuotoisuus ja elintila ovat jatkuvasti kaventuneet. Tähän asiaan tulisi kiinnittää huomiota myös vesienhoidon suunnittelussa niin valvonnan, lainsäädännön kehittämisen kuin muinkin ohjauskeinoin. Toinen asia on pienvesiluonnon puuttuminen keskeisten kysymysten käsittelystä. Siinä asiakokonaisuudessa olisi paljon tekemistä. Pienvesiluonnon suojelu on noussut entistä tärkeämmäksi sen jälkeen, kun muutama vuosi sitten metsälain käytännön tulkinnassa tehtiin hyvin radikaali heikennys, jolla valtaisa osa metsälain suojaamista pienvesikohteista poistettiin lain suojan piiristä. Tämä tehtiin päättämällä yleisohjeistuksella, että aiemmalla tulkintanormilla viranomaistoiminnassa mitoitetut pienvesien välittömät lähiympäristöt ovatkin uuden tulkinnan mukaan liian kapeita, eivätkä enää täytä tärkeän elinympäristön määritelmää ja siten kohteilla ei enää ole metsälain suojaa. Kiinnitämme huomiota tässä yhteydessä myös siihen, että vesienhoitosuunnitelman ympäristövaikutusten arvioinnissa (s. 37) on tarkoitus sisällyttää tarkasteluun mm. vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen sekä vesiluontoon ja vesiekosysteemeihin. Näyttää siis siltä, että ainakin näiltä osin suunnitelma tulisi olemaan puutteellinen. SUUNNITTELUALUEEN KUVAUS Viinijärvi - Höytiäinen Sysmäjärven ja Sysmäjoen korkea nikkelipitoisuus on uhka kemialliselle tilalle. Mutta nikkelin ympäristönlaatunormin ylittyminen on ainakin takavuosina ollut uhkana myös Viinijärveen laskevassa Vuonos-Sätösjoessa, jossa nikkelihuuhtoutumat ovat peräisin aiemman kaivostoiminnan vanhoilta jätealueilta. Tilanne lienee edelleen sama? Koitajoen alue Koitajoen alueella turvetuotannon lisääntyminen aktiivihiilituotannon takia tulee kuormittamaan alueen vesistöjä ja aiheuttamaan vesien nuhraantumista ja humuksen lisääntymistä vesistöissä. Turvetuotannon vesistökuormituksen minimoiminen on alueen vesistöjen hyvän tilan saavuttamiseksi ehdottoman tärkeää. Pielisjoen-Pyhäselän-Oriveden alue Myös tälle alueelle on suunnitteilla aktiivihiilitehtaan vuoksi uusia turvetuotantoalueita, jotka lisäävät vesistöjen pistekuormituksia. Pielisen reitti Alueelle suunnitellut uudet turvetuotantoalueet tulevat toteutuessaan aiheuttamaan suuria pistekuormituksia, jotka voivat olla hyvinkin suuria ilmastonmuutoksen aiheuttaman sadannan lisäyksen lisätessä ylivuotoja. Vesien tilan lisäksi tämä uhkaa äärimmäisen uhanalaisten kalakantojen tilaa ja tulee huomioida vesienhoidon suunnittelussa. Antti Saarelainen toiminnanjohtaja Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry
      • Pro Puruvesi ry
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • Lausunnon antaja Pro Puruvesi ry Laulajanraitti 74 58200 Kerimäki Lausunnon vastaanottaja Etelä-Savon ELY keskus Pohjois-Karjalan ELY-keskus Viite: Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueella 2028 – 2033 Asiakirja ”Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueelle 2028-2033” sisältää myös Pro Puruveden reilun kymmenen vuoden aikana Puruveden vesienhoidossa saamien käytännön kokemusten perusteella hyvin kattavasti vesienhoitoon liittyviä keskeisiä haasteita ja painotustarpeita. Työohjelma vaikuttaa hyvältä. Seuraavia asioita haluamme korostaa 1. Resurssien niukkuus ja sirpaleisuus suuren järven kokonaisvaltaiseen vesienhoitoon Suurella järvellä, kuten Puruvedellä, tarvitaan lukuisilla valuma-alueilla valuma-aluekohtaista vesienhoitoa, mutta myös vesialueella hoitokalastusta ja paikoin vesikasvillisuuden poistamista. Järven tilan seuranta, tiedottaminen, ympäristökasvatus sekä tutkimus- ja kehittämistoiminta on nivellettävä osaksi kokonaistoimintaa. Yksittäisillä pienillä töillä ei suuren järven vesienhoitoa ratkaista. On voitava hakea ja hallinnoida myös laaja-alaisia hankkeita. Tarvitaan paikallisia, maakunnallisia ja valtakunnallisia toimijoita. Toimintaa on pystyttävä koordinoimaan. Muutoin eri toimijoiden työt eivät tue kokonaisuutta ja tulee päällekkäisyyksiä. FRESHABIT-hankkeessa saatiin arvokasta kokemusta. Nykyisin Puruvedelle käytössä olevat voimavarat ovat täysin riittämättömät nähtävissä oleviin tarpeisiin. Niitä on varsin hyvin arvioitavissa vuonna 2021 valmistuneesta Puruveden kalatalousalueen kattavasta vesienhoidon yleissuunnitelmasta. Puruveden, Karjalan Pyhäjärven ja itäisen Pihlajaveden vesienhoitoon suunniteltu säätiöpohjainen organisaatio antaisi vahvan perustan em. arvokkaan vesistökokonaisuuden vesienhoidolle myös suunnittelukaudella 2028-2033. Tämä organisaatio on saatava perustetuksi ja sen toimintaresurssit turvatuksi. Se tulisi olla vahvasti esillä Vuoksen vesienhoitosuunnitelmassa. 2. Vesistöjen ekologisen luokituksen ongelmat Ainakin suurten järvien tilan muutoksista osa jää huomioimatta tai ei tule ainakaan selkeästi esille ekologisessa luokituksessa. Kirkasvetisten järvien vesien tummuminen, sinilevän esiintyminen, pohjasedimentti siihen kertyneine ravinteineen sekä muine riskeineen ja suuret erot järven tilassa selkävesien ja lahtialueiden välillä ovat ekologisen tila-arvion rajoitteista esimerkkejä. Em. asioilla on huomattavaa merkitystä mm. järven virkistysarvoon ja taloudelliseen arvoon. Myös ne tulee ottaa huomioon kun asetetaan vaatimustasoa ja seurantaa järven tilalle. 3. Pohjavesivaikutukset Ainakin Puruvesi on hyvin pohjavesivaikutteinen. Valuma-alueilla on runsaasti eritasoisia pohjavesialueita. Pitkät harjuniemekkeet pistävät syvälle Puruveden selkävesille omine pohjavesineen. FRESHABIT-hankkeen aikana tehdystä diplomityöstä saa pintaraapaisun ongelmakenttään Puruvedellä. Hyvin paljon jäi jatkotutkimusten varaan. Esim. metsälannoituksilla todettiin olevan vaikutusta Puruveteen pohjavesienkin kautta. Vuoksen vesistöalueella lienee useita muitakin vesistöjä, joissa pohjavesillä on huomattavaakin merkitystä vesistön tilaan. Pohjavesivaikutukset ja niiden huomioon ottaminen maankäytössä olisi tärkeä tutkimuskohde 2028-2033 suunnitelmassa. 4. Ilmaston muutoksen vaikutukset vesienhoitoratkaisuihin Talvivaluntojen, rankkasateiden ja toisaalta sateettomien hellejaksojen ennustetaan lisääntyvän. Niillä tullee olemaan huomattava merkitys eri vesienhoitoratkaisujen toimivuudelle ja maan käytön vesistövaikutuksille. Viimeistään suunnittelukaudella 2028-2033 on jo konkreettisesti toteutettava sellaisia vesienhoitoon liittyviä ratkaisuja, jotka toimivat myös muuttuvissa olosuhteissa. 5. Rahan määrän ja rahan vaikuttavan käytön tasapaino Rahan määrä ei ratkaise yksin lopputulosta. Rahaa tulee kohdentaa siten, että oikeille alueille ja kohteille saadaan todelliset resurssit rahan tehokkaaseen käyttöön. Vapaaehtoistoimijoiden merkitys kasvanee edelleen suunnittelukaudella 2028-2033. Vapaaehtoistoimijoiden toimintaedellytyksiä tulee parantaa. Suurimmille vapaaehtoistoimijoille tulee saada mahdollisuus palkkausmenoihin. Muutoin vapaaehtoistoimijoiden mahdollisuuksista ei saada täyttä hyötyä. 6. Tehtyjen vesienhoitorakenteiden hoito Tehdyt vesienhoitorakenteet vaativat säännöllistä kunnon seurantaa ja huoltoa. Myös korjauksia tarvitaan ja rakenteiden muuttamista sekä täydentämistä muuttuviin tilanteisiin. Eri alueille sopivat ratkaisut vesienhoitorakenteiden hoitoon on kehitettävä ja rahoitus varmistettava. Nyt on melkein tee ja unohda todellisuus. Se vähentää merkittävästi tehtyjen vesienhoitorakenteiden vaikuttavuutta. Puruvesi jakaantuu Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan ELY-keskusten alueelle. Toivottavasti molemmat huolehtivat siitä, että Puruvedestä ja suunnitellusta uudesta Puruveden, Karjalan Pyhäjärven ja itäisen Pihlajaveden kattavasta organisaatiosta on yhtenevät linjaukset. Kerimäki 17.6.2024 Reijo Jantunen Pro Puruvesi ry, puheenjohtaja
      • Yara Suomi Oy, Siilinjärven toimipaikka
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueella 2028 – 2033 Yara Suomi Oy Siilinjärven toimipaikka kiittää mahdollisuudesta antaa palautetta työohjelmasta. Yara Siilinjärven toimipaikka tuottaa Siilinjärvellä päätuotteinaan lannoitteita ja fosforihappoa. Toimipaikka on Yara konsernin monipuolisin ja Siilinjärvellä toimivat EU:n ainoan fosfaattikaivoksen lisäksi kemianteh-taat. Fosfaatti on luokiteltu EU:ssa kriittiseksi raaka-aineeksi. Yara Siilinjärven toimipaikka sijaitsee vesistöjen äärellä, joista suurimmat ovat Kuuslahti (osa Juurusvettä) sekä Sulkavanjärvi. Toimipaikalla on pitkä historia, tehtaiden toiminta on alkanut 55 vuotta sitten ja kaivostoiminta 45 vuotta sitten. Tällä hetkellä kaivostoiminta on turvattu noin vuoteen 2035 saakka. Kesällä 2024 valmistuu kaivoslaajennuksen YVA-selostus, joka tähtää kaivostoiminnan jatkamiseen aina 2060-luvun puoliväliin asti. Vesienhoidon keskeisissä kysymyksissä on nostettu useita hyviä näkökohtia esiin. Erityisesti maininta kompensaatiojärjestelmien mahdollisuuksien ja käyttöönoton kehittämisestä vesienhoidossa on kannatet-tava. Lisäksi maininta vesienhoidon tavoitteiden yhteen sovittamisesta uusien vihreän siirtymän ja ilmas-totavoitteiden kanssa on hyvä. Mukaan voisi lisätä EU:n kriittisten raaka-aineiden tuotannon hankkeet. Kriittiset raaka-aineet ovat keskeisiä vihreän siirtymän toteuttamiselle. Erityisen kannatettava on ajatus vesienhoidon yhteistyömallien kehittämisestä valuma-alueilla eri toimijoiden välillä. Myös kunnan roolin kasvattaminen hankkeissa olisi hyvä toimi. Tällä ehkäistäisiin myös pistemäisten kuormittajien kohtuutonta vastuuttamista tilanteissa, joissa hajakuormitus on tosiasiassa merkittävin päästölähde. Toimipaikan vaikutusalueella on kaksi luokiteltua vesistöä, Kuuslahti ja Sulkavanjärvi. Kuuslahti on tällä hetkellä luokiteltu hyvään tilaan, Sulkavanjärvi tyydyttävään tilaan ja sen perustuotannon on arvioitu olevan fosforirajoitteista. Vesistötarkkailun tulosten mukaan Yara Siilinjärven toimipaikan fosforikuormitus Sulkavanjärveen on arvioiden mukaan ollut viime vuosina alle 10 % (perustuu vuoden 2022 laajan tarkkailun vesistötarkkailutietoihin) ja esimerkiksi Pöljänjoen valuma-alueen osuus oli yli 50 %. Vaikka toimipaikan kuormitus Sulkavanjärveen loppuisi kokonaan, ei se yksistään parantaisi järven tilaa. Suurin osa järven fosforikuormituksesta tulee Pöljänjoen kautta Sulkavanjärveen. Yara Siilinjärven toimipaikan vaikutuksia ilmentäviä vesiä tulee järveen Oulunlammenojan, Sulkavanojan, Pirttilahdenojan sekä Koivusenjoen valuma-alueilta. Pöljänjoen valuma-alue sekä Sulkavanjärven valuma-alue ovat pinta-aloiltaan Yara Siilinjärven toimipaikan vaikutusten kohteena olevia valuma-alueita huomattavasti suurempia. Sulkavanjärven tilan parantamiseksi vaadittaisiin valuma-alueiden toimijoiden yhteistä hanketta järveen kohdistuvan fosforikuormituksen pienentämiseksi. Yara Siilinjärven toimipaikka on valuma-alueen ainoa suuri teollinen ja ympäristöluvan varainen toimija, mutta ei yksin voi vaikuttaa Sulkavanjärven tilan kehittymiseen. Tämän vuoksi kannatamme valuma-alueiden toimijoiden yhteistyön lisäämistä ja olemme valmiita olemaan mukana yhteistyöhankkeissa. Vesistön tilan parantaminen toimijoiden yhteistyölläkin on kuitenkin aikaa vievä hanke ja merkittäväksi arvioitu sisäinen kuormitus hidastaa toipumista. Nykyisellään tilatavoitteen saavuttaminen vuoteen 2027 mennessä on Sulkavanjärven osalta siten epätodennäköistä. Tämä saattaa johtaa yksittäisen toiminnanharjoittajan kannalta kohtuuttomaan vastuuttamiseen tilanteessa, jossa vesistön suurimmiksi kuormitustekijöiksi fosforin osalta katsotaan kuitenkin maa- ja metsätalous. Tästä syystä on tarpeen tarkastella mahdollisuutta pidentää tilatavoitteen saavuttamisen määräaikaa yli seuraavan vesienhoitokauden tai sisällyttää vesienhoitosuunnitelmaehdotukseen vesienhoitolain 24 §:n mukainen lievennetty ympäristötavoite Sulkavanjärven vesimuodostumalle. Kunnioittavasti, Yara Suomi Oy Siilinjärven toimipaikka
      • UPM-Kymmene Oyj
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • UPM kiittää mahdollisuudesta kommentoida asiakirjaa ”Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueella 2028–2033”. 1. Toimenpiteiden toteutuksen tehostaminen Vesienhoidon toimenpideohjelmat tullaan laatimaan vuosien 2025–2026 aikana. Rahoitus on monella vesienhoitoalueella todettu riittämättömäksi, joten nykyresurssien käyttö järkevästi on olennaista myös toimenpiteitä suunnitellessa. Keskeisinä resursseina ovat myös viranomaiset, ja viranomaisten välinen yhteistyö ja muu kommunikaatio tulee olla toimivaa päällekkäisyyksien välttämiseksi. Esimerkiksi metsälain ja metsätalouden valvonta kuuluu Suomen metsäkeskukselle eikä esimerkiksi kunnilla tule olla roolia metsätalouden valvonnassa. Yksittäisillä toimijoilla on ollut enemmän resursseja toteuttaa hankkeita kuin kunnilla, joten vesienhoitohankkeet ovat saattaneet painottua vesienhoidon kannalta vähemmän vaikuttaviin kohteisiin. Tässä korostuu piste- ja hajakuormituksen ero: pistekuormitus on kokonaiskuormituksessa pienemmässä roolissa, mutta siihen on helpompaa kohdistaa toimenpiteitä. On myös tärkeää tunnistaa hajakuormituksen lähde ja suuruus, ja vesienhoitoalueiden toimenpiteet sekä niiden allokointi tulee olla oikeassa suhteessa sektorin kokonaisvaikutuksiin. Yksittäisille toimijoille osoitetut vaatimukset eivät kuitenkaan saa olla kohtuuttomia, joten kunnan rahoitus ja sen ohjaus oikeisiin kohteisiin tulee olla järkevästi suunniteltu. Vesitalouslupien pysyvyyssuoja on ymmärrettävästi haaste ja joissain tapauksissa hidastaa toimeenpanoa, mutta samalla vesivoiman tuottajan näkökulmasta se tuo turvaa ja ennustettavuutta tulevaisuuteen. Siksi pidämme vesitalouslupien nykyistä tilannetta vesivoimalaitosten osalta hyvänä, eikä siihen ole mielestämme tarvetta tehdä muutoksia. Tiedon, tietoisuuden ja osaamisen lisääminen kaikissa sidosryhmissä on erittäin tärkeää. On tunnistettu, että tietoa vesiensuojeluratkaisujen vaikutuksista, kustannuksista ja toimivuudesta erilaisissa olosuhteissa ei ole riittävän laajasti hyödynnettävissä. Tulevalla vesienhoitokaudella olisi panostettava toimenpiteiden toteutukseen ja uusien tutkimushankkeiden vähentämiseen. Pitkäkestoisten hankkeiden ja pitkän aikavälin vaikutusten seurantaa on kuitenkin tärkeää jatkaa. Yhteistyö vesienhoidon sektorilla eri toimijoiden kesken on tärkeää ja yhteistyökanavia kannattaa pitää yllä. Vesienhoidon yhteistyöryhmien ja niiden asiantuntijoiden potentiaalia voisi hyödyntää enemmänkin. Ryhmät luovat edellytyksiä ymmärtää eri tahojen tarpeet, rajoitteet, osaamiset, resurssit ja motivaatiot, mitä kautta voidaan löytää win-win -ratkaisuja ja pystytään priorisoimaan järkevästi toimivien projektien toteuttamiseksi. Yksi esimerkinomainen ratkaisumalli voisi olla, että rajallisten, tarkasti priorisoitujen kohteiden tehokkaasti läpivietäville projekteille nimetään selkeä projektijohto ml. projektin raportointi, jotta kansallisella tasolla päästään oppimaan hyvistä toimintatavoista ja valmiista teknisistä suunnitelmista. Tällainen esimerkiksi valuma-aluekohtainen projektipäällikkö tehostaisi priorisointia, suunnittelua, hankkeen toteutusta ja byrokratiaa, mm mahdollisissa lupahakemuksissa ja yhteydenpidossa yhteistyötahoihin. Toimintamallista hyvin toimiva esimerkki on Iijoki-sopimus (https://micropolis.fi/projekti/iijokisopimus/). 2. Valuma-aluelähtöinen vesien ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa Tilaluokittelun oikeellisuuden ja yhtenevyyden varmistaminen on keskeistä vesienhoitosuunnitelmien päivityksessä. Korostamme tilaluokittelun ohjeistuksen tärkeyttä, sekä itse luokittelun läpinäkyvyyden lisäämistä. Tilan arvioinnin on perustuttava kattavaan ja vesistöä kuvaavaan dataan asiantuntija-arvioiden sijaan. Vesien tila-arvio tehdään vuosina 2024–2025. Arvioiden pohjalta valmistellaan vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat. Tämän takia tilaluokittelun oikeellisuuden ja yhteneväisyyden varmistaminen, jossa toteutuu tasapuolisuus ja objektiivisuus, on keskeistä vesienhoidon suunnittelussa. Ympäristötavoitteiden sitovuuden myötä tämä tarve korostuu myös aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Vesimuodostumien luokitteluun käytetyt tiedot pintavesien tilasta ovat osittain olleet puutteellisia tai epäedustavaan dataan perustuvia. Näemme, että mitattua tietoa on joissain vesimuodostumissa liian vähän tilaluokituksia varten. Tällöin vesistön tilan puuttuva tieto korvataan arviolla. Tämä ei ole hyväksyttävä lähtökohta, kun luokituksesta voi seurata uuden ympäristöluvan hylkääminen tai olemassa olevan toiminnan kehittämisen merkittävä rajoittaminen. On huomattava, että asiantuntija-arviot ovat epävarmempia kuin biologiseen ja kemialliseen aineistoon perustuvat tiedot. Tieteellinen näkökulma luokittelussa on hyvin tärkeä. Tilaluokitteluiden on perustuttava luotettavaan ja edustavaan tietoon. Vesimuodostumien luokittelun ennakoitavuus ja läpinäkyvyys on varmistettava ja luokittelun on oltava vertailukelpoinen eri vesienhoitoalueilla. Ilmastonmuutoksen kasvava kontribuutio vesistöjen tilaan on huomioitava luonnontilan määrittämisessä. Pidämme tärkeänä, että vesienhoidon työohjelmassa otetaan huomioon vesienhoidonsuunnittelussa luokittelujärjestelmässä havaitut puutteet ja kehitystarpeet luokittelun tarkistamisesta ja edelleen kehittämisestä. Esimerkiksi vuonna 2019 julkaistussa ekologisen tilan luokitteluoppaassa (Aroviita ym. 2019) todettiin myös, että Suomen rannikkovesien tyypittelyn päivittäminen on nähty tarpeelliseksi mm. joidenkin suurempien jokiestuaarien kohdalla. Makean ja suolaisen veden sekoittumisvyöhyke aiheuttaa erityislaatuisia piirteitä, jotka voivat vaikuttaa mm. ravinteiden kiertoon ja biodiversiteettiin. Paikkavaihtelun vaikutus tilan arvioinnin mittaustuloksiin on otettava huomioon. Vesivoiman osalta huomautamme, että pintavesien ekologisen tilaluokituksen muuttujat eivät kata kaikilta osin vesivoiman vaikutuksia eikä pelkillä tilaluokituksen menetelmillä pystytä seuraamaan vesivoiman biodiversiteettivaikutusten lieventämiseen tehtävien toimien vaikuttavuutta tai asetettavien tavoitteiden saavuttamista. Näin todetaan Gaia Consulting Oy:n 2024 Vesivoiman biodiversiteettivaikutukset-selvityksen loppuraportissa. Metsätalouden toimenpiteet ja ohjauskeinot ovat ohjaamassa toimintaa oikeaan suuntaan. Metsätalouden toimenpiteitä ohjaa kattava ja hyvin toimiva lainsäädäntö myös vesiensuojelun osalta. Lisäksi käytössä on laajasti vapaaehtoisia toimia. Metsätaloudessa vesiensuojeluun on panostettu viime vuosina mittavasti. Metsätalouden tukijärjestelmä (Metka) muuttui vuoden 2024 alusta siten, että suometsän hoidon tukea ei jatkossa enää myönnetä ojien kunnostustöihin, vaan suometsien hoidon kokonaisvaltaiseen suunnitteluun, piennarteiden rakentamiseen ja vesiensuojelun toteutukseen. Tällä tulee olemaan vaikutusta tulevaisuudessa. Sertifiointijärjestelmien vaatimukset uudistuivat vuonna 2023 ja metsänhoidon suosituksia on päivitetty vesiensuojelun osalta vastaamaan tuoreinta tutkimustietoa: • Metsänhoidon FSC-standardi | Forest Stewardship Council: https://fi.fsc.org/fi-fi/uusi-metsanhoidon-fsc-standardi/metsanhoidon-fsc-standardi • PEFC Suomi: a859a609-e236-5ae6-addb-83bfc169cd94.pdf (pefc.org). Muutoksissa mm. täsmennettiin jatkuvapeitteisyyden määritelmää ja kasvatettiin suojavyöhykkeiden leveyttä. Jo yli 90 % Suomen talousmetsistä on FSC- ja/tai PEFC-sertifioituja. Näillä päivityksillä tulee olemaan positiivinen vaikutus vesistöihin tulevaisuudessa ja merkittäviä lisätoimenpiteitä ei tulevalla hoitokaudella tarvittane tällä sektorilla. Standardeja uudistetaan viiden vuoden välein. Kunnostusojitusten väheneminen ja jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen siirtyminen rehevillä turvemailla ovat konkreettisia keinoja lisätä vesien pidätystä talousmetsissä. Vähätuottoisten ojitettujen soiden ennallistaminen on myös yleistyvä toimenpide, mikä lisää vesien pidätystä. Aineistossa on nostettu esiin suositus jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta voidaan suosia vain sille soveltuvilla kohteilla, mutta valtamenetelmäksi se ei sovellu (esimerkiksi rehevimmät korvet). On tärkeä muistaa metsien uudistumisen ja hyvän kasvun varmistaminen. Luonnonvarakeskuksen tietopaketin mukaan https://www.luke.fi/fi/uutiset/tietopaketti-kokoaa-yhteen-sen-mita-jatkuvasta-metsankasvatuksesta-tiedetaan: ”Metsien käytön moninaisten tavoitteiden täyttämiseksi tarvitaan sekä erilaisia metsiä että niihin soveltuvia monipuolisia käsittelytapoja. Löytämällä parhaimmat kohteet kullekin menetelmälle ja yhdistelemällä sopivalla tavalla erilaisia käsittelytapoja tuotetaan enemmän hyvinvointia, tuloja, monimuotoisuutta, hiilensidontaa ja virkistysmahdollisuuksia kuin millään yksittäisellä tavalla.” Metsäorganisaatiot ovat toteuttaneet useita alueellisia hankkeita hyvien käytäntöjen löytämiseksi. Näissä hankkeissa esiin tulleita työkaluja ja aineistoja tulisikin ottaa käyttöön laajasti koulutuksessa ja neuvonnassa. Vain sitä kautta tieto menee eri toimijalta toiselle ja aina toteuttajalle saakka. Valuma-aluelähtöinen suunnittelu ja toteutus on hankala toteuttaa suomalaisessa pirstoutuneessa metsänomistusrakenteessa. Tämä vaatisi toteutuakseen koordinoivan tahon ja kokonaisuuksien hallinnan. Siinäkin haasteena on metsätaloustoimenpiteiden yhteensovittaminen koko alueelle. Työohjelmissa yhdistetään maa- ja metsätalous, vaikka toimenpiteiden toteutus on hyvin erilaista maataloudessa ja metsätaloudessa. Metsätalouden toimenpiteitä tehdään samoilla kohteilla useiden vuosien jopa vuosikymmenien päästä, kun maataloudessa kohteella toimitaan joka vuosi. 3. Vesielinympäristöjen kunnostaminen ja pohjavesien puhdistaminen Vesielinympäristöjen kunnostaminen ja pohjavesien puhdistaminen on lähtökohtaisesti tärkeää. Samalla on kuitenkin huolehdittava elinkeinoharjoittajien ja erityisesti vesivoiman toimintaedellytysten turvaamisesta. Vesivoima on erittäin tärkeässä roolissa Suomen energiajärjestelmässä, eikä sen energiantuotantoa tai säätökykyä tule heikentää yhtään. Suomessa on valtava määrä, vähintään satoja, ellei tuhansia, merkittäviä vaellusesteitä, jotka ovat energiataloudellisesti merkityksettömiä. Lisäksi tierumpuja on koko Suomessa arviolta jopa 90000 joista arviolta noin 30 % on vaellusesteitä. Keskittämällä toimet näihin kohteisiin, saadaan huomattavan paljon hyvää aikaan, ilman että nakerretaan vesivoiman toimintaedellytyksiä. Perattujen virtavesien elinympäristökunnostuksia on tehty jo paljon, mutta tarve niille on edelleen suuri. On tärkeää turvata kunnostusten rahoitus. Tekemällä yhteisrahoitteisia hankkeita, joissa on mukana sekä julkista että yksityistä rahaa, saadaan yleensä vaikuttavuutta, sekä myös tehokkuutta hankkeisiin mukaan. Uhanalaisten vaelluskalakantojen säilyttäminen on tärkeää. Ensimmäisenä toimenpiteenä pitäisi kieltää kalastus kaikkien uhanalaisten vaelluskalojen kohdalla kokonaan. Järvilohen osalta Pielinen ja Pielisjoki voisivat olla osa ratkaisua. Pielisen alueella olisi mahdollista sovittaa useampi intressi yhteen: Pielisen alueen kunnat ja asukkaat toivovat, että Pielistä säännösteltäisiin, sähköjärjestelmä kaipaa lisää säätövoimaa ja järvilohi tarvitsee lisää lisääntymisalueita ja vaellusyhteyden voimalaitosten ohi. Ratkaisuna näiden asioiden yhdistämiseen olisi seuraava win-win-win malli: sallittaisiin Pielisen säännöstely, aloitettaisiin maltillinen lyhytaikaissäätö Pielisjoen voimalaitoksilla ja rakennettaisiin järvilohelle ohitus- ja lisääntymisuomat riittävällä ympärivuotisella virtaamalla voimalaitosten ohi. Näin kaikki eri intressit saataisiin yhteensovitettua ja kaikki hyötyisivät. Vesienhoidon työohjelma, suunnittelun aikataulu ja osallistumismenettely sekä vesienhoitosuunnitelmasta laadittavan ympäristöselostuksen valmistelu ja sisältö Vesienhoidon suunnittelun aikataulun mukaan vesienhoidon toimenpideohjelmat tullaan laatimaan vuosien 2025–2026 aikana. Rahoitus on monella vesienhoitoalueella todettu riittämättömäksi, joten nykyresurssien käyttö järkevästi on olennaista myös toimenpiteitä suunnitellessa. Koska vesienhoidon oikeudellinen asema on Weser-päätöksen myötä muuttunut, on niiden painoarvo suuri. Onkin erittäin tärkeää, että vesienhoidon suunnitelmia ja toimenpideohjelmia laadittaessa keskitytään harvalukuisempiin mutta vaikuttaviin toimenpiteisiin.
      • Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, Nykänen Jukka, ympäristöasiantuntija, Alueidenkäyttö-yksikkö
        Päivitetty:
        17.6.2024
        • Vesienhoitoalueille laaditaan vesienhoitosuunnitelmat, joissa esitetään vesienhoidon yleislinjaukset sekä määritellään tavoitteet ja toimenpiteet vesienhoitoalueella tehtävälle vesienhoitotyölle. Suunnitelma laaditaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Vesienhoito-suunnitelmat vuoteen 2027 on hyväksytty valtioneuvostossa v. 2021. Nyt ne tarkistetaan koskemaan vuosia 2028–2033. Valmistelua varten on laadittu vesienhoitoaluekohtaiset asiakirjat, joissa käsitellään neljännen suunnittelukierroksen keskeisiä kysymyksiä, suunnittelun työohjelmaa ja aikataulua sekä ympäristövaikutusten arvioinnin aloittamista ja toteuttamista. Etelä-Savon ELY-keskus pyytää Vuoksen vesienhoitoalueen keskeisistä kysymyksistä ja työohjelmasta palautetta. Vesienhoidon tässä suunnitteluvaiheessa kuvataan keskeisiä haasteita ja mahdollisuuksia, joita tarkastellaan tarkemmin myöhemmin laadittavissa yksityiskohtaisemmissa vesienhoitosuunnitelmissa. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto toteaa, että tarvitsemme tehokasta vesienhoitoa, jotta pinta- ja pohjavesiemme heikkeneminen saadaan pysäytettyä ja onnistumme kohentamaan vesiemme tilaa. Keskeiset toimenpiteet, niiden tarpeellisuus ja kohdatut haasteet tunnistetaan tässä suunnittelun vaiheessa hyvin. Resursseista ja tehokkaista menetelmistä on krooninen pula. Yhdeksi ratkaisukeinoksi esitetään kuntien roolin kasvattaminen. Tästä on Pohjois-Karjalasta hyviä kokemuksia mm. valuma-aluekunnostusten osalta, joissa ennallistettiin turvetuotantokäytössä olleita soita. Löytyy varmasti aktiivisia kuntia, jotka tarttuvat vesienhoidon kysymyksiin, kun tekemiseen löytyy ulkopuolinen rahoitus. Pohjavesien osalta raportissa todetaan, että merkittävimmät pohjavesiriskiä Pohjois-Karjalassa aiheuttavat tekijät ovat pilaantuneet maa-alueet ja historialliset pilaantumiset, liikenne ja tienpito, asutus ja maankäyttö, teollisuus ja yritystoiminta, maa-ainesten otto sekä maatalous. Nostamme yhdeksi merkittäväksi huolenaiheeksi melko laajasti maakunnan alueella sijaitsevat kallioperän mustaliuskevyöhykkeet. Ne ovat uhka pohjavesien lisäksi myös pintavesille. Olisi tärkeää ohjata lisätutkimuksia ja vesienhoitotoimia näille alueille, sillä mustaliuskeiden rikki ja raskasmetallit aiheuttavat yllättäviä ongelmia. Esimerkiksi Kontiolahden Kerolankankaan soranoton vaikutuksesta pohjaveden nikkelipitoisuuksiin keskustellaan edelleen. Myös kalakuolemia tai kaloille liian alhaisia pH-lukemia on havaittu mustaliuskeisiin liittyen. Riskialueiden parempi kartoitus auttaisi ennakoimaan haittoja. Heinäveden osalta raportissa todetaan, että Palokin koskien ennallistaminen uhanalaisten kalakantojen elvyttämiseksi on tärkein toimenpide suunnittelualueella. Maakuntaliitto huomauttaa, että Palokin kysymys on vielä täysin avoin ja ratkaisuna voi olla muukin kuin laajamittainen koskien ennallistaminen ja nousuesteiden poisto. Energiayhtiön esittämän Nälönvirtamallin lisäksi vaihtoehtona on myös tilanteen pysyminen ennallaan.
      • Pro Kuolimo ry, Kotirinta Kari
        Päivitetty:
        15.6.2024
        • Lausunnon antaja, toimiale ja suunnitteludokumentit Edustamme yhdistyksenä Kuolimoa ja sen valuma-aluetta vesienhoidon näkökulmasta. Pyrimme pienenä toimijana myötävaikuttamaan ja osin itsekin toteuttamaan tarkkaan valittuja vesienhoitohankkeita toimialueellamme. Kuolimo on herkkä ja erityissuojeltu, Natura-aluetta kriteerillä SCI, Edustavat luontotyypit, saimaannieriä, saukko. Kuolimon erinomainen tila on riskissä huonontua. Järven vesi on pitkäaikaisena trendinä hiljalleen tummenemassa ja humuspitoisuus lisääntymässä. Järven pohjasedimentti on paksunemassa. Vuoksen vesistöön kuuluva ja Saimaaseen laskeva Kuolimo ja sen valuma-alue ulottuvat neljän kunnan alueelle (Mikkeli, Mäntyharju, Savitaipale, Kouvola), ja kahden ELY keskuksen vastuualueelle (Etelä-Savon ELY ja Kaakkois-Suomen ELY). Kuolimo ja sen valuma-alue ovat lähes yksi yhteen Korpijärvi-Kuolimon kalatalousalueen kanssa. Ohjaavat suunnitteludokumentit: - Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosille 2022–2027 - Etelä-Savon vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2022–2027 - Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2022–2027 - Kuolimon Vesiensuojelun Yleissuunnitelma, 2017 Marjo Ahola, osana Pisara hanketta Yksityiskohtaisin, rajoittuu Savitaipaleen kunnan alueelle, tarvitsee päivitystä - Korpijärvi-Kuolimon kalatalousalueen vesienhoitosuunnitelma, 2021, Rambol (ESA ELY) Lausunto / Vesienhoitoalueen keskeisiä kysymyksiä Valuma-aluelähtöinen vesienhoito Yllä mainituista suunnitteludokumenteista vain Korpijärvi-Kuolimon kalatalousalueen vesienhoitosuunnitelma (2021) on (pääsääntöisesti) valuma-aluelähtöinen. Toivoisimme vahvempaa valuma-aluelähtöisyyttä kaikkiin yllä mainittuihin suunnitteludokumentteihin ja mahdollisuuksien mukaan ELY-vastuun keskittämistä valuma-aluekohtaisesti. Nyt Kuolimo ja sen valuma-alue jäävät hieman väliinputoajaksi ylemmän tason suunnitelmissa (ELY/Vuoksi). Toivomme esim. erillistä kappaletta Kuolimon valuma-alueelta Vuoksen/ELY vesienhoitosuunnitelmiin perusteena saimaannieriän suojelu. Kts. Esim. Hiitolanjoki, josta vastaava oma kappale on. Olisi myös tärkeää, että suunnitelmat perustuisivat faktaan, tehtyihin riittävän tarkkoihin selvityksiin, ja että niissä myös priorisoitaisiin selkeästi tärkeimmät valuma-aluekohtaiset suunnittelujakson vesienhoitokohteet. - Keskeinen rajoite vesienhoitotoimien toteutumiseksi näyttää olevan toteutuksen ”omistajuus” ja vastaava koordinaatio ”vesienhoidon ekosysteemin” eri toimijoiden kesken. Tarvitaan - Valuma-aluelähtöiset tavoitteelliset, mutta realistiset vesienhoitosuunnitelmat suunnittelujaksolle yli kunta- ja ELY aluerajojen. - Tukea organisaatioille, jotka kokevat valuma-aluelähtöistä vastuuntuntoa vesienhoidon koordinoinnin suhteen - Valuma-aluekohtaiset verkostokuvaukset toteutuksen näkökulmasta yhteistyön helpottamiseksi - Kootut rahoitusmahdollisuudet ja tukea hankerahoitusten saamiseksi - Taustatukea maanomistajien mukaan saamiseksi, vesienhoitomyönteisyyteen tähtäävät parhaat käytännöt mielipideilmaston muokkaamiseksi. Relevanttia tietoa ja tiedotusta sekä ohjeistusta vesiensuojelun näkökulmasta metsänhoidollisia ja maanmuokkausta suorittaville toimijoille. - Vesistön/valuma-alueen erityispiirteiden huomioimista, esim. Natura status, äärimmäisen uhanalaisen saimaannieriän luontaisen kannan suojelu Kuolimolla ja tämän vaikutus vesienhoitosuunnitelmiin ko. valuma-alueella. Tässä mielessä vesien ekologisen tilan tarkastelu pelkästään pintaveden perusteella on riittämätöntä; esim. tummumiskehitys, humuspitoisuuden lisääntyminen ja pohjasedimentin paksuneminen ovat merkittäviä tekijöitä. Tummumiskehitys tulisi ottaa vesistön tilan arviointiin systemaattisemmin mukaan. Semanttisena tarkennuksena toivoisimme, että ”Kalatalousalueen vesienhoitosuunnitelma” korvattaisiin termillä ”Kalatalousaluekohtainen vesienhoitosuunnitelma”. Nykyinen ilmaisu on harhaanjohtava, onhan kyseessä pääsääntöisesti tietyn valuma-alueen suunnitelmasta, eikä kalatalousalue ole sinänsä edes vastuussa suunnitelman aikaansaamisesta.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Miettinen Ilkka
        Päivitetty:
        14.6.2024
        • Lausunto Vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä ja työohjelmasta Vuoksen vesienhoitoalueella 2028-2033 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja antaa lausunto Vuoksen vesienhoitoalueen keskeisistä kysymyksistä ja työohjelmasta. Vesienhoitoalueille laaditaan vesienhoitosuunnitelmat, joissa esitetään vesienhoidon yleislinjaukset sekä määritellään tavoitteet ja toimenpiteet vesienhoitoalueella tehtävälle vesienhoitotyölle. Vesienhoidon tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Suunnittelu etenee kuuden vuoden jaksoissa. THL katsoo, että Vuoksen vesienhoitoaluetta koskeva tilannekatsaus sekä siihen liittyvä työohjelma on erittäin perusteellisesti laadittu. Työohjelma kuvaa hyvin eri vesienhoidon suunnittelualueiden tilaa, tunnistettuja kuormituslähteitä, kuormituksen hallintakeinoja sekä haasteita, jotka hidastavat vesienhoitosuunnitelmien toteutumista. Toteutuneet vesienhoitotoimenpiteet kuvataan luettelomaisesti, mikä vaikeuttaa vesienhoitotoimenpiteiden tehokkuuden arviointia. Havainnollisuuden lisäämiseksi toimenpideohjelmassa voisi olla esimerkkikuvauksia vesienhoitotoimenpiteistä, joilla pyritään vesistöjen tilan kohentamiseen. THL katsoo, että vaikka vesistöjen tilan kokonaisarviointi perustuu vesien ekologiseen ja kemialliseen tilaan, voisi yhtenä arviointikriteerinä olla vesistöjen hygieeninen tila. Vesistöt ovat tärkeitä yhdyskuntien vesihuollossa, maataloudessa ja virkistyskäytössä, jolloin erityisesti jätevesipäästöillä voi olla kansanterveydellistä merkitystä. Pääjohtaja Mika Salminen Johtaja Otto Helve
      • Suomen Vesiensuojelun Keskusliitto ry, Moilanen Hannu
        Päivitetty:
        14.6.2024
        • Vesienhoidon tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Vesien hyvää tilaa ei ole vielä saavutettu, ja tämän vuoksi vesienhoidon toimenpiteitä on syytä tehostaa ja kohdentaa paremmin. Kuulemisaineistossa on pohdittu monipuolisesti vesienhoidon keskeisiä kysymyksiä, tavoitteiden saavuttamista hidastavia seikkoja ja ongelmakohtia ja on esitetty ratkaisumahdollisuuksia. Vaikka esitetty paketti on tiivis ja kiteytetty, tulee johtopäätöksistä tehdä nykyistä nasevampia ja osin suoraan lainsäätäjille suunnattuja, sillä tällä suunnalla on keskeinen merkitys. Vesienhoidon toimenpiteiden toteutuksen tehostaminen ja kohdentaminen Luotettava ja helposti saatavilla oleva tutkimustieto motivoi toiminnanharjoittajia, päättäjiä ja muita sidosryhmiä ja toteuttajia sekä tavallisia kansalaisia. Tutkimustietoa tulee käyttää aina, kun sitä on saatavissa mm. vesien tilan arvioinnissa ja vesimuodostumien rajauksessa. Kaikki päätökset ja toimenpiteet pitää perustua vesitöistä ja niiden valuma-alueilta kerättyyn tietoon. Jos tätä tietoa ei ole olemassa, pitää näissä tapauksissa tehdä riittävä selvitys ennen hankkeisiin ryhtymistä. Näissä selvityksissä alueelliset vesiensuojeluyhdistykset voivat toteuttaa selvityksiä. Monilla vesienhoidon yhteistyötahoilla on tutkimus- ja seurantatietoa, jonka saamiseen mukaan tilan arviointiin tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota varsinkin biologisten aineistojen osalta. Valtionhallinnon ulkopuolisia asiantuntijatoimijoita tulee entistä enemmän ottaa mukaan asioiden valmisteluun. Alueellisilla vesiensuojeluyhdistyksillä on paljon valuma-aluekohtaista tietoa vesistöistä ja veden laadusta, ja ne voivat olla mukana vesiensuojelutoimenpiteiden suunnittelussa siten, että toimia voitaisiin kohdistaa mahdollisimman kustannustehokkaasti eri alueille. Alueellisissa vesiensuojeluyhdistyksissä työskentelee yhteensä yli 400 vesiensuojelun ammattilaista. Alueelliset vesiensuojeluyhdistykset tekevät aina myös tiivistä ja toimintaa tukevaa yhteistyötä toiminta-alueensa ELY-keskuksen kanssa. Vesienhoidon toimenpiteiden kohdentamiseksi vesien tilan kannalta vaikuttavimpiin kohteisiin ei nykyisellään ole riittävän tehokkaita työkaluja ja ohjauskeinoja. Maa- ja metsätalouden tuet eivät tunnista maatalouden vesistövaikutuksia ja näin niiden ohjaava vaikutus vesistöjen tilan parantamiseksi on heikko. Aineistotekstistä ei ilmene miten maatalouden vesistövaikutusten parantamiseen tähtääviä toimia ja tehostamista tehdään. Maatalouden vesistökuormituksen vähentäminen on keskeisin kysymys ja siinä tulee ottaa käyttöön myös lainsäädännölliset keinot. Maatalouden suhteellinen osuus vesistökuorituksesta on kasvanut muiden vesistöön vaikuttavien vesistöjen tilaa parantavien toimenpiteiden tehostumisen myötä. Tätä samaa ilmiötä, missä toimilla maataloudessa olisi saavutettu merkittäviä vesistöjen tilan parantamiseen johtavia toimia ei ole havaittavissa. Kaikkein kuormittavimmat alueet ovat tiedossa, ja tehokkaiden vesiensuojelutoimien käyttäminen vähintään näillä alueilla tulee olla elinkeinotoiminnan ehtona. Toimeenpanon rahoitukseen tulee osallistua niin toiminnanharjoittajan kuin valtionkin. Vesienhoidossa fokuksen tulee olla vesienhoidossa. Maatalouden toiminnanharjoittajat tulee enenevässä määrin rinnastaa muihin yritystoimijoihin ja ympäristölupien tulee sisältää myös vaikutusten tarkkailu. Vesiensuojelutoimien tulee olla pakollisia ja niiden sitovuutta tulee lisätä. Tässä on alueellisilla ELY- keskuksilla mahdollisuus aloitteellisilla omilla toimillaan edistää vesiensuojelua. ELY- keskukset voisivat esittää omatoimisesti konkreettisia tehokkaita vesiensuojelutoimia ongelma-alueille. Vesiensuojelutoimia ja rahoitusta tulisi kohdistaa etenkin alueille, joilla on korkea kuormitusriski. Vuosittain tulvien alle jäävien peltojen ja eroosioherkkien rinnepeltojen muuttamista suojavyöhykkeiksi tulisi tukea riittävällä taloudellisella panoksella, jotta valuma-alueella olisi luontaisia tulvatasanteita ja puskurikykyä voimakkaille säätilojen muutoksille. Kovin tulvaherkkiä maita ei saisi ylipäätään viljellä. Alun perin tulvamaat pidättivät tulvavesien tuomaa kiintoainesta ja ravinteita, mutta vuosikymmeniä jatkunut peltoviljely lannoituksineen ja ojituksineen on muuttanut tilanteen päinvastaiseksi eli ne luovuttavat ravinteita. Vesienhoidon toimenpiteiden vaikuttavuudesta ei saada riittävää kuvaa ilman riittävää veden tilan seurantaa ja arviointia. Pahimmassa tapauksessa toimenpiteitä ja rahoitusta suunnataan väärin luotettavan tutkimus- ja seurantatiedon puuttuessa. Luotettavan tiedon varmistamiseksi seurantoihin käytettävää rahoitusta ei tule vähentää nykyisestä. Hajakuormituksen seurantaa tulisi vahvistaa tavoitteena saada tietoa sekä hajakuormituksen vaikutuksista että vesiensuojelutoimenpiteiden tehokkuudesta. Valtion tulisikin sijoittaa lisää vesien tilan seurantapisteitä kaikenlaisiin vesistöihin ja rahoitus pitkäaikaisiin seurantoihin tulisi varmistaa. Seurantoja tulee vahvistaa ja sisävesillä kohdistaa seurantoja paikkoihin, joissa ei ole pistekuormittajia ja siten velvoitetarkkailuja. On huomattava, että velvoitetarkkailujakin tukemaan tarvitaan valtion seurantapisteitä, sillä seurannan jatkuvuus ei saa olla kiinni vain kuormittajien toiminnan jatkuvuudesta. Lisäksi ELY-keskusten tulisi kehittää menettelyjä, joiden avulla yhteistarkkaluiden vapaamatkustajiin voidaan puuttua. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien tulisi olla ajan tasalla ja toimenpiteiden toteutuminen tulisi varmistaa. Valuma-aluelähtöinen vesien ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa Valuma-aluelähtöinen vesiensuojelun suunnittelu on jo ollut käytössä ja kuormituksen ongelma-alueita on jo tunnistettu, mm. Ravinneratas- ja ViVe-hankkeissa. Kuormituksen vähentämiskeinojakin on olemassa. Ongelmana on, että maa- ja metsätalouden kuormitukseen ei nykyisellä lainsäädännöllä pystytä puuttumaan. Itse asiassa tietyt vesilain säädökset toimivat vesien hyvän tilan vastaisesti ja tulkinnat vesilain soveltamisessa ovat myös kovin joustamattomia ja vesien tilasta piittaamattomia. Osin jo pelkillä tulkintojen muutoksilla voitaisiin vaikuttaa vesien tilaa parantavasti. Tässä kohdin toivoisi ympäristöhallinnolta lisää rohkeutta ja vastuunottoa. Ojitusten tarpeellisuus tulee punnita kokonaisvaltaisesti kaikki valuma-alueen käyttömuodot ja tila huomioiden. Toimijatahojen välinen yhteistyö valuma-alueella ei ole riittävää ja valuma-aluekohtainen koordinaatio puuttuu eikä toimenpiteiden kohdistuminen nykyisellään riipu kuormituksen suuruudesta, vaan halukkuudesta vapaaehtoisiin toimiin eli toimijoiden ympäristötietoisuudesta, -vastuullisuudesta ja aktiivisuudesta. Toimenpiteiden sitovuutta on lisättävä, koska selvästi on nähtävissä, että vapaaehtoiset keinot eivät ole riittäviä. Lisäksi on purettava vesiä huonoon tilaan vievää lainsäädäntöä. Se on perattava läpi ja käynnistettävä valmistelu puutteiden korjaamiseksi. Suositukset ja ohjeet eivät ole riittävä ohjauskeino. Veden viivytys ja varastointi valuma-alueella on keskeistä kuivuusjaksoihin varautumista niin vesiekosysteemin kuin maanviljelyksenkin kannalta. Mitä ylempänä valuma-alueella viivytystä tehdään sitä pienempiä ovat vesimäärät ja sitä kevyemmillä rakenteilla viivytys on mahdollista toteuttaa. Jouto- ja kitumaiden, tulvaniittyjen sekä suo- ja metsäalueiden hyödyntämistä vesien viivytyksessä tulisi edistää ja tehdä se maanomistajille taloudellisesti houkuttelevaksi. Ojituksilla ja ruoppauksilla nopeutetaan virtausta ja siirretään tulvaongelmaa valuma-alueilla alavirtaan. Luontaisten suoalueiden ja tulvaniittyjen hyödyntämistä ja ennallistamista tulee entisestään edistää. Luonnonmukaisilla menetelmillä ja rakenteilla lisätään viipymää, vesiympäristön monimuotoisuutta sekä ravinteiden ja kiintoaineksen pidättymistä valuma-alueella. Keskeistä on myös vahvistaa ja ennallistaa maaperän omaa veden pidätyskykyä. Myös pohjaveden ja pintaveden välinen hydrologinen yhteys tulee tunnistaa. Tämä on erityisen tärkeää happamilla sulfaattimailla. Maataloustoimenpiteiden rahoituksessa ja toteutuksessa tulisi panostaa entistä enemmän maan rakenteen ja kasvukunnon parantamiseen: mitä parempi maan rakenne on, sitä paremmin vesi liikkuu alaspäin maaperässä ja pintavalunta vähenee. Koska suuri osa valunnasta tulee salaojavaluntana suoraan vesistöihin, sekä peltojen pintamaan että syvempien maakerrosten eroosionkestävyyttä tulisi parantaa. Kun tilalla on monipuolinen viljelykierto, jossa viljat, nurmi ja maanparannuskasvit vuorottelevat, kasvilajit kasvattavat juuristonsa eri maakerroksiin ja orgaanisen aineksen määrä maaperässä kasvaa. Viljelykierto vähentää myös vaihteleviin sääoloihin liittyvää riskiä. Pelloilla tulisi pyrkiä säilyttämään elävä kasvipeite myös kasvukauden ulkopuolella. Maaperän orgaanisen aineksen määrää kasvattamalla saadaan parannettua biologista aktiivisuutta, maan kasvukuntoa ja sadontuottokykyä. Orgaanista ainesta voidaan lisätä myös lannan ja metsäteollisuuden puukuitujen avulla. Karjatilalla lannan hyödyntäminen nurmen uudistamisessa ja lannoituksessa on oleellinen osa ravinnekiertoa. Lannan sisältämän fosforin ja typen hyödyntäminen on resurssiviisasta ja vähentää riippuvuutta ostolannoitteista. Hyväkuntoinen maaperä läpäisee voimakkaita sateita ja pintavalunnat jäävät maltillisiksi. Toisaalta pitää huolehtia, että maaperä varastoi vettä kuivien kausien varalle, eikä vesiä saa johtaa liian voimakkaasti pois alueelta. Maan rakenteen ja vesitalouden toimiessa hyvin vesi imeytyy huokoiseen maahan ja ravinteet sitoutuvat kasvien käyttöön, jolloin myös viipymä lisääntyy. Toimimaton kuivatus ja maaperän tiivistyminen lisäävät ravinteiden ja kiintoaineksen huuhtoumaa. Märkien ja tiivistyneiden peltojen viljely, muokkaus ja lannoittaminen ovat haitallisia sekä vedenlaadun että tuotannon näkökulmista. Muita pysyvästi käytettäviä keinoja vesistöihin kohdistuvan kuormituksen vähentämiseksi ovat mm. talviaikainen kasvipeitteisyys ja kerääjä- ja aluskasvit. Kiintoaine- ja ravinnekuormituksen nopean vähentämisen ensiapukeinoja ovat ns. maanparannusaineet: kuitu, rakennekalkki ja kipsi, joiden avulla eroosiota ja fosforihuuhtoumia voidaan vähentää nopeastikin. Purkautuvan pohjaveden merkitys sekä vesistöjen tilalle että vesistöjen pohjan elinympäristöille tulee nykyistä paremmin ottaa huomioon. Muutokset pohjaveden purkautumismäärissä ja laadussa ovat heikentäneet esimerkiksi lohikalojen kudun onnistumista. Jotta kalavesien hoito onnistuisi, tulee tähän asiaan kiinnittää jatkossa erityistä huomiota. Nykymuodossaan koskien kunnostusohjelmista puuttuu tämä näkökulma. Vesistön pohjan muokkaustoimenpiteet eivät yksinään riitä vaan on katsottava myös maalla tapahtuvaan toimintaan, joka vaikuttaa pohjaveden muodostumiseen. Ylipäätään pohjaveden muodostuminen tulee turvata lisäämällä vettä läpäiseviä rakenteita myös taajamissa, tämä vähentää myös tulvariskejä. Vaellusesteiden poistaminen ja vesielinympäristöjen kunnostaminen Lukuisat vaellusesteet vaikuttavat haitallisesti virtavesien tilaan ja vesienhoidon tavoitteena tulisi olla ensisijaisesti näiden esteiden poistaminen. Minimimenettely olisi tekninen tai luonnonmukainen kalatie. Jo käynnistynyttä vesilain muutosta tulee jatkaa, jotta kalatalousvelvoite tai kalatalousmaksu voitaisiin jatkossa nykyistä helpommin liittää lainvoiman saaneeseen vesivoimalaitoksen lupaan, johon sellaista ei entuudestaan sisälly. Vesipuitedirektiiviin perustuvan vesienhoitolainsäädännön ei pitäisi mahdollistaa vaellusreittien sulkemista, sillä vesienhoidon tavoitteet ovat sitovia uusien hankkeiden lupaharkinnassa (EUTI C-461/13). Myös muutetuissa vesissä hyvän ekologisen potentiaalin voidaan katsoa edellyttävän esim. ympäristövirtaamaa tai ainakin kalankulun parantamista vesivoimarakennetuissa vesissä. Suomen tulisi tässä vesilain tarkistuksessa huomioida myös VPD 11(3)(e), jonka mukaan jäsenvaltioiden on otettava käyttöön mm. pintaveden patoamisen luvitus, jossa lupaa on tarkistettava säännöllisesti ja saatettava tarvittaessa ajan tasalle. Mikäli ympäristötavoitteita ei saavuteta, lupia on tarkasteltava ja tarvittaessa tarkistettava VPD 11(5):n mukaan. Vanhojen hankkeiden osalta tarkistaminen on sisällytettävä osaksi vesienhoidon toimenpideohjelmaa aina, kun ympäristötavoitteet jäävät saavuttamatta. Vesienhoidon keskeinen kysymys on se, että Suomi toimeenpanee vesipuitedirektiivin muutostarpeet vesilain muutoksessa. Vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi on välttämätöntä, että tälle toimeenpanolle asetetaan aikataulu viimeistään tässä lausuttavana olevassa vesienhoidon kuulemisessa. Perattujen ja muokattujen virtavesien elinympäristökunnostuksiin on suuri tarve, mutta rahoitus on edelleen riittämätöntä. Uhanalaisten lajien (mm. ankerias, taimen, meriharjus, vaellussiika, karisiika, jokihelmisimpukka) elinolot muuttuvassa ilmastossa ovat uhattuna ja lajien sekä niille soveltuvien elinympäristöjen säilyttäminen ja lisääminen vaatii erityistoimia sekä erityisosaamista. Lisääntymisalueiden kartoituksia on jatkettava ja vaellus lisääntymisalueille on turvattava. Istutusvelvoitteista tulisi päästä pitkäjännitteisimpiin toimiin ja ohjata rahoja mm. kutupaikkojen kartoituksiin, kunnostuksiin sekä tutkimuksiin. Rehevöityneiden järvien, merenlahtien ja pienvesien kunnostustarpeita on paljon. Toimia tarvitaan sekä vesi¬alueilla että valuma-alueilla, mutta maanomistajien ja muiden toimijoiden välinen yhteistyö on monella valuma-alueella vähäistä. Kun vapaaehtoisuutta on nyt jo pitkään kokeiltu, tulisi pakko asettaa vauhdittamaan asiaa. Lisärahoitusta saataisiin maataloustuista, jotka suunnattaisiin osin vesistöjen kunnostuksiin. Luonnollisesti kunnostuksia kohdennetaan jo nykyisellään mahdollisuuksien mukaan vaikuttavuus edellä. Paikallisten toimijoiden aktiivisuus ja innostus vaellusesteiden poistamiseen on kuitenkin nykyisellään aivan keskeinen tekijä, jota ilman kunnostuksia ei tapahdu. Hankeavustuksissa on huomioitava riittävän pitkä tukikausi, hankepäätökset viipyvät ja toteutukseen tarvitaan usein vesilupa, jonka saaminen kestää. Vapaaehtoisten toimijoiden selkärangasta revitään nykyisin jo riittävästi, joten kaikki tarpeettomat kiristykset tukipolitiikassa johtavat huonoon vaikuttavuuteen. Vesien kunnostuksessa ja hoidossa on tärkeää huomioida elävä vesiekosysteemi sekä vesiluonnon monimuotoisuuden suojelu. Vesienhoidon yhteistyön edistäminen Alueellisten vesien- ja merenhoidon yhteistyöryhmien merkitys vesienhoidossa on keskeinen. Alueellinen vesistökunnostusverkosto on keskeinen osa alueellisten vesiensuojelutoimenpiteiden edistämiseksi, jolla voidaan edistää tietoisuutta vesienhoidosta alueellisesti. Alueellinen vesiensuojeluyhdistys tulee ottaa aktiivisesti kumppaniksi alueellisen ELY-keskuksen kanssa. Alueellisen vesiensuojeluyhdistystoiminnan tavoitteena on saada kunnat, kaupungit, kansalaisjärjestöt ja toiminnanharjoittajat toimimaan yhteisen tavoitteen eteen, suomalaisten puhtaiden vesien puolesta. Vesienhoidon tavoitteiden saavuttaminen on melkoinen haaste, jonka onnistumiseksi paikallisen, konkreettisen ja tehokkaan toiminnan organisointi on ehdoton edellytys. Osallistava, motivoiva ja ratkaisukeskeinen lähestymistapa on toimiva tapa tehdä vesiensuojelun hankkeita ja osallistaa alueellisia toimijoita. Tavoitteena tulisi olla, että tulevaisuudessa eri toimijat voisiat vielä nykyistä paremmin yhdistää voimia vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi. Maa- ja metsätalousalan koulutuksessa tulee lisätä vesiensuojelun teorian ja käytännön opetusta. Vesitalouteen ja vesiensuojeluun liittyvää opetusta sekä opetusmateriaalia tulee tarkistaa ja kehittää. Opiskelijan tulee ymmärtää vesistöihin liittyvät limnologiset ja hydrologiset peruskäsitteet, veden kemialliset ja fysikaaliset muuttujat, biodiversiteetin perusteet, biologiset vuorovaikutukset, vesien ravintoverkkojen perusrakenteet, vesien taloudellisen hyödyntämisen perusperiaatteet sekä vesistöjä uhkaavat ympäristöongelmat. Kaikkia elinkeinoja tulee harjoittaa kestävästi vaarantamatta vesien puhtautta, monimuotoisuutta ja vesivarojen riittävyyttä. Neuvonta, ohjaus, vesistöihin liittyvän osaamisen kehittäminen sekä erilaisten taloudellisten kannustimien käyttäminen ovat avainasemassa paremman veden laadun ja vesiluonnon monimuotoisuuden saavuttamisessa. Hannu Moilanen Toiminnanjohtaja
      • Nissilä Pirjo
        Päivitetty:
        14.6.2024
        • Lausunto Vuoksen veisienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmien valmistelusta kaudelle 2028-2033 Puolustusvoimien ampuma-alueena toimivan Taipalsaaren Pönniälänkankaan erittäin runsastuottoisen 1 E - luokan pohjavesialueen säilyminen puhtaana on erittäin tärkeää, koska Lappeenrannan alueen vesihuollon turvaaminen rakentuu sen varaan. Nyt Lappeenranta joutuu käyttämään miljoonia euroja puhdistusmenetelmiensä tehostamiseen turvetuotannon kuormittaman Pien-Saimaan jopa talvella sinilevän eli syanobakteerin saastuttaman raakaveden saamiseksi tekopohjavesikelpoiseksi, vaikka sillä on valmiit kaivot Pönniälänkankaalla pohjaveden ottamista varten. Vuonna 2015 loppuun saatetussa puolustusvoimauudistuksessa tehtiin paha virhe siirrettäessä raskas ammunta ja räjäytykset pieniltä ampuma-alueilta Pönniälänkankaalle, niin paljon räjähdysainejäämiä löytyy jo nyt pohjavedestä. Puolustusvoimien pohjavettä pilaava toiminta voidaan siirtää esim. Pahkajärvelle. Pohjaveden hyvän tilan säilyttämiseksi mielestämme ei pidä poiketa USA:n ympäristöviranomaisen (USEPA) räjähdysaineille asettamista pohjaveden viitearvoista. Suomesta pohjavesi ei ole loppumassa kuten Kaliforniasta tai Texasista, missä on jouduttu turvautumaan hätäratkaisuna korkeiden räjähdysainepitoisuuksien hyväksymiseen. - Räjähdysaineet pohjavedessä ovat suuri terveysriski. Esimerkiksi voimakkaasta myrkyllisyydestään tunnettu TNT muuttuu elimistössä yhdisteiksi, joilla on kyky tuhota jopa geenejä. Se kuten RDX aiheuttaa myös mahdollisesti syöpää. Mutageenisten ja karsinogeenisten aineiden pääsy pohjaveteen on kielletty (valtioneuvoston asetus 1022/2006), jos päästöstä aiheutuu pohjaveden laadun heikkenemisvaaraa nyt tai tulevaisauyudessa. Ilmastonmuutoksen rankkasateet nopeuttavat myrkkyjen kulkeutumista pohjaveteen Pönniälänkankaalla Salpausselän erittäin hyvin vettä läpäisevässä moreeniharjussa. Pohjavesi on paikoin vain 10 metrin syvyydessä ja jopa vain 4-5 metrin syvyydessä Kaijansuonlammissa, joista on suora yhteys pohjaveteen ja joiden lähellä Lappeenrannan koepumppauskaivoalue sijaitsee. Kun puolustushallinnon rakennuslaitos on tarkastellut talousvetenä käytettävän pohjaveden viitearvojen määrittämistä räjähdysaineille, se on se on käyttänyt WHO:n vuonna 2017 esittämää laskukaavaa. Se on päätynyt merkittävästi suurempiin räjähdysaineiden viitearvoihin pohjavedessä kuin USEPA: TNT:lle on saatu 6-kertainen, RDX:lle 16-kertainen ja HMX:lle lähes kaksinkertainen viitearvo USEPA:n asettamiin viitearvoihin verrattuna. Tähän se on päässyt mm. määrittelemällä TNT ja RDX ei syöpää aiheuttaviksi niille siedettävää elinikäistä altistumisannosta päätellessään, kun taas USEPA on määritellyt ne mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi ja IARC (International Agency for Research on Cancer) on luokitellut ne luokkaan 3 Ei luokiteltavissa ( tieto riittämätön). Ja kuka on keksinyt, että pohjavettä pilaavien aineiden toksikologia koskisi vain syöpää? Toinen korkeammat viitearvot pohjavedessä mahdollistava päättely on 10 kiloa suurempi keskipaino suomalaisille kuin WHO:n käyttämä ottamatta ollenkaan huomioon, että lähes viidesosa suomalaisista on lapsia. Tarkoitushakuisuus paistaa läpi ja jääviyskin on ilmeistä puolustushallinnon rakennuslaitoksen valmistelutyössä ehdotukseksi vesienhoitoasetukseen lisättävistä räjähdysaineiden viitearvoista pohjavedessä. Pidämme valitettavana, jos ne hyväksytään asetukseen. Se on todellinen uhka terveydelle. Puolustusvoimien ampuma-alueella tekemän räjähdysaineiden 10 vuoden mittaushistorian aikana koepumppausalueen läheisyydessä yksittäisten havaintoputkien vesi on mennyt täysin pilalle. Vielä vuonna 2011 räjähdysaineita ei löytynyt Lappeenrannan suorittamassa koepumppauksessa. Mutta kun vuonna 2021 RDX-pitoisuudeksi mitattiin yli 14-kertainen ja TNT- pitoisuudeksi 4,5-16-kertaiset räjähdysainepitoisuudet Suomeen ehdotettuihin korkeisiin viitearvoihin nähden, pitää hälytyskellojen soida. Kun pohjavettä aletaan ottaa suuressa mitassa, kaikki virtaukset muuttuvat. Valuma-alue ei ole sen tarkemmmin ennakoitavissa, kuin että kaikki kaivojen yläpuoilella oleva vesi miltä etäisyydeltä tahansa voi kerääntyä kaivoon.Laskelmat ovat turhia, kun lähtöparametrit ovat tuntemattomia.on On turha puhua 500-600 metrin vaikutusalueesta. Vesi loppuu maailmasta suurista akvifereistä yhden ihmisiän aikana, Euroopastakin jopa niin läheltä kuin Hollannista. Pönniälänkankaan 1E-luokan pohjavesialue tuottaa lähes neljänneksen koko Vuoksen vesienhoitoalueen 1-luokan pohjavesialueiden vuorokautisesta tuotosta, joten sitä ei ole enää yhtään varaa myrkyttää, sillä veden puhdistamiseen räjähdysaineista ei ole mitään menetelmää.
      • Suomen Vesilaitosyhdistys ry
        Päivitetty:
        14.6.2024
        • Vesilaitosyhdistys ry on vesihuoltolaitosten toimialajärjestö. Jäseninämme on noin 300 vesihuoltolaitosta kattaen noin 90 % maamme vesihuollosta. Järjestetty vesihuolto kattaa tällä hetkellä talousveden osalta yli 90 % ja jätevesien johtamisen ja käsittelyn osalta yli 80 % Suomen väestöstä. Vesienhoidon suunnittelu on tällä hetkellä merkittävin instrumentti, jolla vesistöjemme hyvä laatu pyritään turvaamaan ja saavuttamaan. Vesihuoltolaitosten toiminnassa on ensiarvoisen tärkeää, että talousveden raakaveden hankintaan on käytettävissä puhdasta pinta- ja pohjavettä. Vesihuoltolaitokset ovat myös merkittävä vesien suojelun toimija, sillä vesihuoltolaitokset keräävät ja puhdistavat yhdyskunnissa syntyvät jätevedet ennen niiden johtamista vesistöön. Toimenpiteiden toteutuksen tehostaminen Vesienhoidon suunnittelussa pitää ottaa seuraavalla suunnittelukaudella nykyistä vahvemmin huomioon toimenpiteiden kustannustehokkuus ja tekninen toteutettavuus. Toimenpiteet pitää kohdistaa toimialojen sisällä ja toimialojen kesken siten, että käytetyillä resursseilla saavutetaan mahdollisimman suuri hyöty. Kustannushyötysuhteeltaan tehokkaiden vesienhoidon toimenpiteiden toteuttamiseksi olisi tarpeen etsiä myös uusia rahoitusratkaisuja. Yhdyskuntien vedenhankinnan ja vesiensuojelun alueilla vesienhoidon toimenpiteitä on toteutettu jo ensimmäisellä ja toisella vesienhoitokaudella tehokkaasti. Siksi yhdyskunnille osoitettavien lisätoimenpiteiden kustannushyötysuhdetta pitää tarkastella huolellisesti. Toimenpiteiden kohdentaminen suurimman vaikutuksen mukaan tukee yhteiskunnallisesti järkevää resurssien käyttöä. Tavoitteisiin pääsyn takaamiseksi vesienhoidon suunnittelussa ja toimenpideohjelman laatimisessa tulee huomioida ympäristölupamenettelyn piirissä olevan pistekuormituksen lisäksi vahvemmin hajakuormituksen päästöt ja niihin liittyvät riittävät ohjauskeinot. Ympäristönlaatutavoitteiden lievennykset ja aikataulun pidennys Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa (VHJL, 1299/2004) säädetyistä ympäristötavoitteista voidaan poiketa rajoitetuin edellytyksin. Menettelytavasta hankekohtaisiin poikkeamiin liittyen säädetään vesienhoitolaissa siten, että asiasta on esitettävä selvitys vesienhoitosuunnitelmassa. Vesienhoidon suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon, että vesienhoidon ympäristötavoitteet ovat sitovia hankkeiden lupaharkinnassa, sillä vesienhoidon suunnitelman ympäristötavoitteet ovat lupaprosesseissa olleet korkealla painoarvolla ja nousseet esiin useissa päätöksissä. Toiminnanharjoittajien kannalta on tärkeää, että on mahdollisuus poiketa ympäristönlaatutavoitteista joissain tilanteissa, kun siihen on perusteet. Toimenpiteiden toteuttamisen tekninen ja taloudellinen kohtuullisuus on tarpeen selvittää, mikäli haitallisten ja vaarallisten aineiden päästöjen rajoittamisen toimenpiteiksi ehdotetaan yhdyskuntajätevesidirektiivin vaatimaa tasoa tiukemmin teknisesti vaativia ja kalliita jälkikäsittelymenetelmiä jätevedenpuhdistamoilla. Näemme mahdollisena ongelmana sen, että vesipuitedirektiivin mukaisen menettelyn lähtökohtana on etukäteen vesienhoidon suunnittelun puitteissa tehtävä tarkastelu, mikä taas edellyttää näiltä suunnitelmilta huomattavaa ennakointia ja yksityiskohtaista tarkastelua. Erityisesti ns. vanhojen aineiden osalta aikataulujen yhteensovittaminen vaikuttaa mahdottomalta. Käytännössä ympäristötavoitteiden ja päästöjen välinen tarkastelu sekä parhaan käyttökelpoisen tekniikankin arvioimiseen kuuluva kustannusten kohtuullisuuden arviointi tehdään tällä hetkellä ympäristölupaprosessissa. Ympäristölupaprosessissa taas vesienhoidon suunnitelmat ja asetus haitallisista vaarallisista aineista ovat lähtökohtia. Ymmärtääksemme yksi mahdollinen ratkaisu on, että vesienhoidon suunnitelmissa ja erikseen laadittavissa prioriteettiaineita koskevissa toimenpidesuunnitelmissa tarkastellaan ennakoivasti vesistöjen laatua ja myös vesistöjen laadun parantamiseksi mahdollisesti käytettävien toimien teknistä ja taloudellista toteutettavuutta. Selvitysten pohjalta olisi mahdollista tunnistaa sellaiset tilanteet ja alueet, joissa lievennetyt ympäristötavoitteet ovat tarpeen asettaa. On myös tunnistettava tilanteet, joissa tilatavoitteita ei ole mahdollistakaan saavuttaa ja mahdollistettava tällöin perustellusti tavoitteista poikkeaminen. Vedenhankinnan turvaaminen ja raakavesien seuranta Vesienhoito on luonteva ja tehokas keino edistää vedenhankintaan käytettävien tai tähän käyttötarkoitukseen mahdollisten pinta- ja pohjavesilähteiden suojelua ja varmistaa siten hyvälaatuiset raakavesilähteet jatkossakin. Vedenhankinta on otettu hyvin huomioon vesienhoidon suunnittelussa pohjavesien suojelun osalta. Myös pintavesien osalta vedenhankinnan huomioiminen haja- ja pistekuormituksen hallinnassa olisi tärkeää. Toimenpide- ja seurantavelvoitteita tulee kohdentaa niille tahoille, joiden toiminta aiheuttaa kuormitusta vesistössä, ja vaikuttaa näin vedenhankintaan. Raakavesien pilaantumisen vaaran ehkäisemiseksi esimerkiksi maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon osalta pitää jo keskeisissä kysymyksissä nostaa esiin konkreettisia esimerkkejä tarvittavista tehostamistoimenpiteistä. Myös teollisuuden ja sen vaikutukset tulee nostaa vahvasti esiin, sillä teollisuuden päästöt ovat yksi merkittävä raakavesiin kohdistuva uhka. Vesilaitokset tarkkailevat käyttämänsä raakaveden laatua vedenkäsittelyn ja toimitettavan talousveden laadun varmistamisen näkökulmasta sekä vedenoton vaikutusten seuraamiseksi. Raakavesien laatuun vaikuttavien pohjaveden muodostumis- ja pintaveden valuma-alueiden toimijoiden seurantavelvoitteiden tulee kohdistua pilaaja maksaa periaatteen mukaisesti ja siten, että myös uhka vedenhankinnalle on otettu seurannassa huomioon. Yksi raakavesien seurannassa keskeinen kysymys on laatumuutosten mahdollisimman aikainen havaitseminen ja sen varmistamiseksi kaikki seurantatieto olisi tärkeää koota ja hyödyntää. Tämän lisäksi valtion pitäisi osaltaan osallistua nykyistä kattavammin vesien tilan seurantaan. Pohjavesialueiden yhteistarkkailu edesauttaa resurssitehokkaasti kattavan kuvan muodostumista pohjaveden laadusta ja määrästä sekä niiden muutoksista. Vesienhoidossakin pitäisi mahdollisuuksien mukaan edistää pohjavesialueilla toimivien yhteistarkkailua. Pohjavesien laadun ja määrän turvaaminen Vedenhankintaan käytettävien ja mahdollisesti käytettävien pohjavesien suojelu on ensiarvoisen tärkeää. Riittävien resurssien varaaminen kunnissa ja valtionhallinnossa pohjavesien suojeluun ja siihen liittyviin hankkeisiin on tärkeää, jotta tarvittavat toimenpiteet konkretisoituvat. Esimerkiksi pilaantuneiden maa-alueiden puhdistamiseen tarvitaan edelleen rahoitusta. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien laatimisen ja päivittämisen lisäksi on keskeistä varmistaa, että suunnitelmat otetaan nykyistä vahvemmin huomioon eri toimijoiden toiminnassa ja myös maankäytön suunnittelussa. Suunnitelmista tiedottamiseen ja esitettyjen toimenpiteiden toteutuksen seurantaan onkin tärkeää löytää tehokkaita keinoja. Maankäytön suunnittelu on merkittävä tekijä pohjavesien laadullisen ja määrällisen tilan turvaamisessa ja tämä pitää nostaa vesienhoidon keskeisissä kysymyksissä ja jatkossa vesienhoidon suunnittelussa painokkaasti esiin ja varmistaa kaikkien tarvittavien tahojen tietoisuus asiassa. Sen lisäksi, että pohjaveden laatua varantavat toiminnot pitäisi sijoittaa pohjavesialueiden ulkopuolelle, pohjaveden määrällinen turvaaminen voi olla tarpeen esimerkiksi alueilla, joilla on runsaasti tiiviitä pintoja, jotka estävät valumavesien luontaisen imeytymisen maaperään. Hulevesien hallinta ja rakentamisen vaikutus pohjaveden muodostumiseen on otettava huomioon jo maankäytön suunnittelussa. Kannatamme pohjaveden suojelusuunnitelmien päivittämistä ottaen huomioon myös ilmastoriskit sekä yhteistarkkailujen laajentamista. Vesienhoidon parempi huomioiminen kaavoituksessa ja rakentamisen ohjauksessa Vesiensuojelun näkökohtien huomioon ottaminen kaavoituksessa edellyttää kehittämistä. Lisäksi haja-asutusalueen jätevesiverkoston laajentamista tulisi tarkastella tarpeen mukaan. Mikäli verkostoa laajennetaan, tulee varmistaa, että liittyminen tapahtuu siinä laajuudessa, että vesihuoltolaitoksella on tekniset ja taloudelliset edellytykset huolehtia alueen vesihuoltopalveluista. Haitalliset aineet Vesiympäristölle haitallisista ja vaarallisista aineista tarvitaan vielä lisää tietoa vaikutuksista, lähteistä ja tehokkaista sekä kestävistä mekanismeista ongelman hallitsemiseksi. Poistovaatimusten asettamisen sijaan tulisi keskittyä kokonaisvaikutuksellisen ja -taloudellisen tiedon tuottamiseen ja vaikutusten määrittämiseen. Mikroroskien näytteenottoon ei ole myöskään määritettynä sertifioitua näytteenotto- ja analysointimenetelmää, mikä asettaa epävarmuutta saatavien tulosten laatuun. Toisaalta jätevedenpuhdistamoiden hyvä fosforinpoisto tukee myös mikropartikkeleiden poistoa. Näin ollen investointien kohdentaminen vesistöjen kannalta oleellisimpaan, eli ravinteiden poistoon, tukee myös mikropartikkeleiden poistoa. Päästöjen kontrollointi niiden syntylähteellä, kuten teollisuudessa, on yleensä kustannustehokkain tapa hallita kuormitusta. Tällöin myös päästön ehkäisyn kustannukset kohdentuvat pilaajalle saastuja maksaa -periaatteen mukaisesti. Vesilaitosnäkökulmasta erityisen tärkeää olisi tunnistaa sekä tapauskohtaisesti että kansallisella tasolla merkittävimmät ja ongelmallisimmat päästölähteet viemäriin ja kartoittaa keinot päästöjen vähentämiseen esimerkiksi hyvien käytäntöjen, laajennetun tuottajavastuun, paikallisen esikäsittelyn tai aineiden korvaamisen keinoin. Ylivuodot ja toimintavarmuus Vesilaitosyhdistys pitää viemärilaitostoiminnan toimintavarmuuden parantamista sekä verkostojen hallinnan sekä oikea-aikaisen ja riittävän saneeraamisen edistämistä tärkeinä kehittämiskohteina. Korostamme kuitenkin, että viemäriverkostoista ja puhdistamoilta tapahtuvien ohitusten vesistövaikutuksia tulisi selvittää objektiivisesti ja suhteuttaa vaikutukset myös muuhun kuormitukseen. Erityisesti rankkojen sateiden aikaan vesistöön kohdistuu normaalia enemmän kuormitusta monesta päästölähteestä, joten mahdollisia toimenpiteitä, niiden vaikutuksia ja kustannushyötyä on syytä tarkastella koko toimintakokonaisuuden kannalta. Häiriöpäästöjä voidaan vähentää hulevesien hallinnalla, mutta kokonaan niistä ei voida päästä eroon millään toimenpiteellä. Hulevesien vaikutus ravinnekuormaan on usein paikallinen ja hetkellinen ja pidemmällä aikavälillä tarkasteluna suhteessa kokonaiskuormitukseen pieni. Hulevesien erotteluun liittyen yhteistyö muiden toimijoiden, kuten viranomaisten ja kiinteistöjen kanssa on tärkeää. Myös neuvonta ja maksut tulisi ottaa huomioon. Viemäriverkoston rakentaminen on toteutunut useilla paikkakunnilla jopa sadan vuoden aikana. Verkoston muuttaminen erillisviemäröidyksi tiiviiksi järjestelmäksi ei voi tapahtua muutaman vuoden aikajänteellä. Vesihuoltolaitokset ovat tunnistaneet tarpeen jätevesiviemäriin päätyvien hulevesien vähentämiseksi ja ryhtyneet toimenpiteisiin. Tuloksia täytyy kuitenkin odottaa maltillisesti. Vesienhoidon työohjelma, suunnittelun aikataulu sekä osallistumismenettelyt Vesienhoidon suunnittelun keskeisenä periaatteena on avoin ja osallistuva yhteistyö. Yhteistyöryhmien toimintatapojen pitää tukea tätä vaikuttamismahdollisuutta. Kokemuksia yhteistyöryhmien hyvistä toimintamalleista olisi hyvä jakaa. Yksi esimerkki hyvästä yhteistyöryhmän toimintatavasta, jota pitäisi noudattaa kaikissa yhteistyöryhmissä, on kokouskutsun lähettäminen sekä varsinaisille että varajäsenille. Tämä varmistaisi yhteistyöryhmän toimialojen mahdollisimman kattavan osallistumisen kokouksiin. Toinen yhteistyöryhmän eri alojen edustajien tietämystä kartuttava hyvä käytäntö on jalkauttaa kokoukset tutustumaan eri toimialojen edustajien toimintaan. Vesihuoltolaitosten edustajien nimeäminen vesienhoidon yhteistyöryhmiin vaihtelee eri yhteistyöryhmissä. Menettelystä riippumatta on tärkeää, että vesienhoidon yhteistyöryhmiin nimetään aina alueen vesihuoltolaitosten edustajat (varsinainen jäsen ja varajäsen). Vesienhoitosuunnitelmaan laadittavan ympäristöselostuksen valmistelu ja sisältö Vesienhoitosuunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan vaikutuksia hyvin kattavasti, mikä on tärkeää. Arvioinnissa pitäisi kuitenkin ottaa huomioon myös tarkasteltavien osa-alueiden merkitys siten, että yhteiskunnan toiminnan ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta merkittävimmät vaikutukset saavat suuremman painoarvon. Tällöin saadaan parempi kokonaiskuva vaikutuksista. Esimerkiksi negatiiviset vaikutukset vedenhankintaan, terveyteen ja turvallisuuteen on tärkeämpää minimoida kuin vaikutukset joihinkin muihin esitettyihin kohteisiin. Ympäristöselostuksessa esitettään vesienhoitosuunnitelman toteuttamisen haittoja ehkäisevät, vähentävät tai poistavat toimet sekä vaihtoehtojen valinnan perusteet. Toimenpiteet pitää valita siten, että tavoitteet saavutetaan kokonaisuudessaan kustannustehokkaimmalla tavalla. Kustannustehokkuuden arvioinnissa pitää käyttää yhdenmukaisia ja realistisia kustannustietoja. Vesihuoltoala on valmis myötävaikuttamaan vesihuoltolaitoksille kohdistettavien toimenpiteiden kustannustietojen kokoamisessa. Vastaavaa tiedonkeruuta tarvitaan myös muilla sektoreilla. Rahallisten kustannusten lisäksi toimenpiteiden vertailussa on tarpeen arvioida myös toimenpiteiden ympäristövaikutukset. Riku Vahala Paula Lindell toimitusjohtaja vesiasiain päällikkö Suomen Vesilaitosyhdistys ry Suomen Vesilaitosyhdistys ry
      • Fortum Power and Heat Oy
        Päivitetty:
        14.6.2024
        • Asia: ESAELY/1563/2023 Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueella 2028-2033 FORTUMIN LAUSUNTO VESIENHOIDON KESKEISISTÄ KYSYMYKSISTÄ JA TYÖOHJELMASTA 2028-2033 Fortum Power and Heat Oy lausuu asiakirjasta seuraavaa. Vesienhoidossa on Suomessa tehty pitkäjänteistä työtä, johon eri toimijat ovat vahvasti sitoutuneet. Vesien tilan parantaminen on tärkeä tavoite, johon pääseminen vaatii vielä toimenpiteitä. Samalla on kuitenkin todettava, että kokonaisuudessaan vesien tila on suhteellisen hyvä Suomessa. Toiminnanharjoittajan näkökulmasta nykyinen toimintaympäristö on haasteellinen. EU-tuomioistuimen ns. Weser-päätös on lisännyt ennakoimattomuutta uusien investointien toteuttamisessa. Käynnissä oleva lainsäädäntöhanke Vesienhoidon ympäristötavoitteet ja niistä poikkeaminen voi nähdäksemme lisätä tätä ennakoimattomuutta, jos oikeuskäytäntö muuttuisi sitovamman lainsäädännön myötä. Muuttunut toimintaympäristö luvitettavien toimintojen osalta ei ole kuitenkaan toistaiseksi näyttänyt vaikuttavan vesienhoidon suunnitteluun Suomessa. Fortum pitää keskeisenä, että vesienhoitokauden 2028-2033 suunnittelu tapahtuu kokonaistarkasteluna, jossa pohditaan aiempaa tarkemmin uusien vihreän siirtymän investointien ja vesien tilaa parantavien toimien yhteensovittamista. On esimerkiksi katsottava, että kaikki vesipuitedirektiivin joustot otetaan käyttöön täysmääräisesti. Vesienhoitoalueen keskeiset kysymykset / Toimenpiteiden toteutuksen tehostaminen Raportissa todetaan, että vesitalouslupien pysyvyyssuoja vanhoille vesistörakenteille hidastaa vesienhoidon toimeenpanoa. Kuitenkin vesilain mukaisten lupien päivittäminen on jo nykyisellään pääsääntöisesti mahdollista. Käynnissä olevassa lainsäädäntöhankkeessa vesilain päivittämiseksi haetaan keinoja myös ns. nollavelvoitelaitosten päivittämiseksi. Vesienhoidon toimenpiteiden tulee jatkossakin perustua vapaaehtoisuuteen, eikä alueellisessa vesienhoidon suunnittelussa ole tarpeen ottaa kantaa lainsäädännön muutostarpeisiin. Vesienhoidon suunnittelujärjestelmän kehittäminen sisältää tärkeitä tavoitteita vesienhoidon tavoitteiden yhteensovittamisesta vihreän siirtymän ja ilmastotavoitteiden kanssa sekä yhdistämisestä muihin ympäristötavoitteisiin. Tässä työssä on hyvä ottaa huomioon mm. kansallisen energia- ja ilmastostrategian näkökohdat. Myös tavoite toimenpiteiden perustamisesta tutkittuun tietoon hyväksyttävyyden ja kustannustehokkuuden parantamiseksi on tärkeä. Jatkossa tulisikin varmistaa, että hallinto pystyy tuottamaan nykyistä kattavammin tietoa toimenpiteiden vaikutuksista yksittäisiin luokittelutekijöihin vastaavasti mitä toiminnanharjoittajilta edellytetään lupahakemuksissa uusien toimintojen vaikutuksia arvioitaessa. Myös viestinnän ja osallistumisen parantaminen sisältää tärkeitä tavoitteita suunnitteluprosessin läpinäkyvyyden ja tiedonhallinnan parantamiseksi. Vesimuodostumakohtaisten ympäristötavoitteiden määritteleminen tulisi tapahtua yhteistyössä sidosryhmien kanssa ja eri tavalla kuin aikaisemmin. On keskeistä, että lievempien tilatavoitteiden arviointi tehdään riittävän ajoissa ja lievempiä tilatavoitteita otetaan käyttöön kun kriteerit täyttyvät. Luokittelun osalta on asiantuntija-arvioiden vähentäminen ja tilaluokituksen tietopohjan parantaminen asetettava tavoitteeksi. Voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien luokittelussa on aina arvioitava toimenpidekokonaisuuden vaikutus tärkeälle käyttömuodolle. Vesivoiman osalta tämä tarkoittaa paitsi vaikutusta tuotantoon, myös säätökykyyn sekä toimitusvarmuuteen. Toimenpiteiden vaikutus ekologiseen laatusuhteeseen tulee arvioida vesimuodostuman mittakaavassa. Esimerkiksi vaelluskalatoimien osalta vesienhoidon suunnittelun tulee perustua johdonmukaiseen analyysiin kalankulun mahdollistamisen vaikutuksista ja niistä saatavasta ekologisesta hyödystä. Läpinäkyvän prosessin varmistamiseksi arviot toimenpiteiden vaikutuksesta vesivoimantuotantoon sekä ekologiseen tilaan olisi tärkeää käydä läpi toiminnanharjoittajan kanssa. Lisäksi luokittelun perustelut ja niiden takana olevat selvitykset tulee kirjata tietojärjestelmään.
      • MTK Metsänomistajat, Väkevä Jouni
        Päivitetty:
        14.6.2024
        • YLEISET KOMMENTIT MTK Kaakkois-Suomi, MTK Etelä-Savo ja alueen metsänhoitoyhdistykset edustavat alueen maanomistajia ja pitävät tärkeänä osallisuuttaan Kaakkois-Suomea ja Etelä-Savoa koskevien vesienhoitosuunnitelmien suunnittelussa ja toimeenpanossa. Tärkeää on, että suunniteltavat toimenpiteet ovat maanomistajille vapaaehtoisia jatkossakin. Myönteisellä viestinnällä ja hyvällä yhteistyöllä saamme maanomistajille viestiä vesienhallinnan merkityksestä omassa toiminnassaan. Vaikka suunnittelualueet ovat isoja, tulee muistaa, että maanomistajalle tärkeää on omien lähivesien kunto nyt ja tulevaisuudessa. Siksi mahdollisten hankkeiden kuuluu olla ”ihmisen kokoisia”, jotta niillä on mahdollisuus onnistua. MTK Kaakkois-Suomi, MTK Etelä-Savo ja alueen metsänhoitoyhdistykset yhtyvät Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y:n antamaan lausuntoon koskien raporttia ”Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueella 2028-2033”. Lisäksi haluamme esittää seuraavia näkökohtia otettavaksi huomioon jatkovalmistelussa: KESKEISET KYSYMYKSET 1) Vesienhoidon toimenpiteiden toteutuksen tehostaminen o Jotta saavutetaan mahdollisimman hyvä vesiensuojelutehokkuus, on keskeistä priorisointi vesienhoitokohteet ja tarvittavat toimenpiteet niiden merkittävyyden, kustannusten ja vaikuttavuuden mukaan. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon niiden toteutettavuus, jotta suunnitelmat ovat mahdollisimman realistisia sekä tarvittavien resurssien että ajateltujen toteuttajatahojen näkökulmasta. o Viestinnän rooli ja onnistuminen ovat ratkaisevassa asemassa vesienhoidon tehostamisessa. Yhtenä lupaavana toimenpiteenä esitämme hyvien käytäntöjen ja onnistuneiden esimerkkien ns. mallikohteiden vahvempaa hyödyntämistä viestinnässä maanomistajille, palvelun tuottajille ja muille osallisille. Mallikohteiden avulla voidaan konkreettisella tavalla kuvata esimerkiksi mitä toimenpiteitä kohteessa tehtiin, mitä niillä saavutettiin ja millä kustannuksilla sekä minkälaisia tukimekanismeja voitiin hyödyntää. Konkreettiset esimerkit tukevat päätöksentekoa, jotta hankkeiden käynnistyminen tehostuu. Lisäksi arvioimme, että maanomistajat kokevat hankkeet enemmän omikseen, jos hanketoimijaksi saadaan joku maanomistajaa lähellä oleva taho. o MTK:n toteaa lausunnossaan, että oikea tieto ja sen jakaminen sekä osaamisen lisääminen edesauttavat vesiensuojelun tehostamisessa. o Vesienhoidon suunnittelu on koettu viljelijöiden ja muiden maanomistajien keskuudessa ylätason toiminnaksi. Valuma-aluetasoisessa kehittämisessä on järkeä, mutta alueiden kasvaessa suuriksi, maanomistajan kokemus karkaa liian kauas heidän arkisesta toimintaympäristöstään. Huolimatta siitä, että asia koskee kaikkia valuma-alueen maanomistajia. On perusteltua miettiä olisiko tälle jotain tehtävissä. o MTK toteaa lausunnossaan, että kaavoitus soveltuu huonosti maa- ja metsätalouden vesiensuojeluun, sillä kuormitus on pääasiassa hajakuormitusta. Kaavoituksella voidaan ohjata hyvin pistekuormitusta, kuten esim. pohjavesille riskiä aiheuttavia rakentamista pois luokitelluilta pohjavesialueilta. Maa- ja metsätaloudesta aiheutuvaa kuormitusta voidaan parhaiten tehostaa vapaaehtoisilla toimilla. o Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden tärkein rahoituslähde on edelleen CAP. Sen kautta toimenpiteitä ohjataan pääsääntöisesti yleisten ehtojen perusteella. Kohdekohtaiset ratkaisut lisäisivät huomattavasti jo nyt massiiviseksi paisunutta byrokratiaa. o Yhteiskunnan maksamien korvausten lisäksi tarvitaan toimiva järjestelmä, joka saa rahoituksensa markkinoilta. Vesiensuojelutyö tulisi ulottaa aina ruoka- ja vientiohjelmiin saakka. Maa- ja metsätalouden vesiensuojelun kustannukset tulee jakaantua koko arvoketjuun, sillä maa- ja metsätalous tuottavat raaka-aineita kuluttajien päivittäin tarvitsemiin hyödykkeisiin tai suoraan tuotteita. Markkinalähtöisen rahoituspohjan kautta toimenpiteitä olisi mahdollista kohdentaa huomattavasti tarkemmin ja sektorirajat ylittäen. o Metsätalouden kannustejärjestelmä Metka tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia metsätalouden vesiensuojeluun ja suometsien kokonaisvaltaiseen hoitoon. Myös luonnonhoidon tuki ja ympäristötuki voivat sisältää vesiensuojelutoimia ml. pienvesien kunnostustoimet. Oleellista on, että metsänomistajien ja metsätoimijoiden lisäksi myös muut alueen toimijat ja sidosryhmät tunnistavat eri rahoitusmahdollisuudet. o Metsätaloudessa tarvitaan edelleen myös kunnostusojituksia ja maanmuokkauksen yhteydessä tehtävää vesien johtamista. Nykyiset Metsänhoidon suositukset ohjaavat, että tarpeettoman syviä ojia tulee välttää ja ojasyvyyttä on tutkimustulosten perusteella madallettu. Vesiensuojelun edistämiseksi voidaan luopua taloudellisesti kannattamattomien suometsien ojien kunnostamisesta ja hyödyntää alueita ennallistamisessa. Jos harkinnan perusteella päädytään kunnostamiseen, ojasyvyys pidetään mahdollisimman matalana ja hyödynnetään erilaisia vesiensuojelurakenteita. On muistettava, että metsänomistajat ovat investoineet turvemaiden metsänkasvatukseen ja metsänkasvatukselle tarpeellisia suometsähankkeita tulee pystyä toteuttamaan jatkossakin. Valuma-aluekohtaisesta suunnittelusta saadaan tukea kohdekohtaiseen suunnitteluun, jotta kokonaisuudesta tulee paremmin hallittu. Vaikka peitteellinen metsäkasvatus on yksi tapa kasvattaa metsää, MTK ja metsänhoitoyhdistykset huomauttavat, että se ei sovi kuitenkaan kaikille kohteille. Käytännön kokemusta ja tutkittua tietoa tarvitaan lisää. o Tuhkalannoituksen mahdollisuudet turvemaiden metsänhoidossa tulee paremmin tunnistaa, koska sillä voidaan saavuttaa merkittävää metsän kasvun ja hiilensidonnan lisäystä ja samalla hallita turvemaan vesitaloutta ja vähentää kunnostusojituksen tarvetta. 2) Valuma-aluelähtöinen vesien ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa o Valuma-aluetarkastelussa tulee huomioida kaikki sektorit, myös pistemäiset kuormittajat kuten jätevesi, teollisuus, asutus jne. Ja toimenpiteiden tulee olla maanomistajille vapaaehtoisia ja taloudellisia toteuttaa. Todetaan myös, että nykyisiä olemassa menetelmiä vesiensuojeluun tulee käyttää tehokkaammin. Sekä maataloudessa että metsätaloudessa on olemassa paljon erilaisia vaihtoehtoja ja hyödyntämätöntä potentiaalia. Olemassa olevalla vesistötiedolla, mittauksilla ja seurantatiedoilla voidaan kohdennusta edelleen parantaa. o MTK ja Metsänhoitoyhdistykset toteavat, että maa- ja metsätalousyrittäjät ottavat vesistöt huomioon toiminnassaan ja panostavat merkittävästi vapaaehtoiseen vesiensuojeluun. Metsätaloustoimenpiteitä ohjaavat metsänhoitosuositusten lisäksi metsäsertifiointijärjestelmät, joiden myötä määritetään suojakaistat vesistöjen varsille sekä huolehditaan vesiensuojelusta suometsänhoidossa. Metsätoimijat ovat oma-aloitteisesti päivittäneet sertifioinnin kriteereitä, mm. vesistöjen varsille jätettävien suojakaistojen leveyksiä on lisätty ja puustonkäsittelytoimenpiteitä on kevennetty (poimintahakkuisiin siirtyminen ja raivauksen ja maanmuokkauksen keventäminen tai lopettaminen). o Maataloudessa peltojen hyvän kasvukunnon tavoittelu ja mm. talviaikainen kasvipeitteisyys, suojakaistat, kosteikot ja muut vesiensuojelurakenteet kuuluvat viljelijöiden vesienhallinnan toimenpidepakettiin. Peltoviljelyn vesitalouden hallinnassa on tulevaisuudessa kiinnitettävä huomiota myös tulvariskeihin, sadannan kasvaessa myös kehitettävä veden varastointiin liittyviä rakenteita kuivia kausia varten. o MTK tukee valuma-aluelähtöisen vesien kuormituksen ja hallinnan kehittämistä. Peltojen hyvä kasvukunto, jonka osia ovat mm. hyvä rakenne ja toimiva vesitalous, on tärkeä osa maatalouden vesiensuojelua. Viljelyvarmuuden ylläpitämiseksi liiallisen veden tulee poistua nopeasti pellolta, mikä edellyttää toimivaa maan rakennetta ja ojitusta. Toisaalta maan pitäisi pidättää mahdollisimman paljon vettä kasvien käyttöön. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää jatkossa myös vesien varastointia kastelutarkoituksiin. Kuivatuksen sijaan tarvitaankin pellon vesitalouden hallintaa. o Metsäalan toimijoiden osaamisen vahvistaminen ja käytännön työn tukeminen on tärkeää. Vesiensuojelutoimenpiteiden suunnittelu, toteutus ja integrointi metsien käsittelyyn yli tilarajojen vaatii erityistä osaamista. Sen parantamisen lisäksi tarvitaan toimivia, käytännön järjestelmiin integroituja työkaluja ja työmenetelmiä. 3) Vesielinympäristöjen kunnostaminen ja pohjavesien puhdistaminen o Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien tekoon ja päivittämiseen on tärkeää osallistaa laajasti maanomistajia, paikallinen MTK sekä alueen metsänhoitoyhdistykset. Toimenpiteiden tulee perustua vapaaehtoisuuteen ja niiden tulee tukea elinkeinontoimintaa ja ottaa pohjavedet huomioon. Työhön on olemassa toimivat ohjeet ja suositukset sekä maa- että metsätaloudessa.
      • Suomen Biokierto ja Biokaasu ry, Pitkänen Nelli
        Päivitetty:
        14.6.2024
        • Suomen Biokierto ja Biokaasu ry:n lausunto aiheeseen Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma (EPOELY/3145/2023) Suomen Biokierto ja Biokaasu ry (SBB) haluaa kiittää mahdollisuudesta toimittaa keskeisiä näkökohtia Vesienhoidon keskeisiin kysymyksiin biokierron ja biokaasun näkökulmasta: Vesienhoidon toimenpiteiden toteutuksen tehostaminen ja kohdentaminen Biokaasu on jo olemassa oleva kiertotalousratkaisu ja oikein suunniteltuna ja toteutettuna se mahdollistaa puhtaan energiantuotannon lisäksi tehokkaan ratkaisun ravinnepäästöjen vähentämiseksi. Biokaasun avulla voidaan tehostaa ravinteiden kierrätystä ja tukea kotimaista huoltovarmuutta, kun ravinteet saadaan tehokkaammin kiertoon ja käyttöön. Biokaasun ja kehittyvien teknologiaratkaisujen avulla ravinteita saadaan siirrettyä ravinneylijäämän alueilta alijäämän alueille kustannustehokkaasti. Samalla vähennetään uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä. Vesienhoidon toimenpiteiden toteutuksen tehostamisessa ja kohdentamisessa SBB näkee tärkeänä, että vesienhoitosuunnitelmassa tunnistetaan potentiaaliset alueet biokaasun tuotannolle ja investointisuunnitelmat saadaan toteutettua. Jo nyt Saaristomeri-ohjelmassa määritetyillä alueilla on useita lupaavia biokaasuinvestointihankkeita vireillä. Hankkeiden toteutuminen edellyttää kansallisten ilmasto- ja ympäristötoimenpiteiden tehokasta koordinointia ja ylipäätänsä keskipitkän ja pitkän aikavälin näkymien kirkastamista. Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden tärkein rahoituslähde on CAP. Maatalouden investointituet ja maaseudun yritysrahoitus mahdollistavat uusien maataloussyötepohjaisten (keskeisenä syötteenä lanta) biokaasulaitosten tai jo olemassa olevien laitosten laajennukseen ja parannukseen. CAP mahdollistaa myös kiertotalouden edistämisen toimenpiteitä, kuten kierrätyslannoitteiden käyttöä, peltolohkotasolla. On huomionarvoista, että aikaisempi CAP keskittyi nimenomaan vesistövaikutusten parantamiseen. CAP27 pyrkii huomioimaan laajemmin myös muita ympäristönäkökulmia. CAP27 mahdollistaa ilmasto- ja ympäristötoimet, muttei merkittävissä määrin edistä niitä. Lisäksi vesiensuojelutoimenpiteitä tehdään muilla MMM:n ja YM:n istrumenteilla, kuten Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelmalla, ravinnekiertotuella ja Ahti-ohjelmalla. Yhteenvetona voi todeta, että toimet ovat hajautuneet eri hallinnonaloille ja kokonaisuus on sekava, mikä uhkaa heikentää toimien tehokkuutta. Lisäksi aikaisemmin teollisen mittakaavan biokaasulaitosinvestointihankkeita on tuettu TEM:n energiainvestointituilla ja sittemmin RRF-rahoituksella. Valtakunnantason toimien lisäksi vesiensuojelutoimia tehdään alueellisella tasolla, kuten tämä lausuntopyyntö koskee tiettyä aluetta, mikä edelleen monimutkaistaan kokonaisuutta. Toimien kokonaiskoordinoinnissa on kehitettävää. Valuma-aluelähtöinen vesien ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa Biokierron ratkaisut tukevat keskeisesti keinoja, joiden avulla pystytään vaikuttamaan vesien tilaan, ylläpitämään luonnon monimuotoisuutta, hallitsemaan valuma-alueen vesi- ja kuormitusmääriä, parantamaan eri vesitaloudesta riippuvaisten sektorien kuten maa- ja metsätalouden kykyä sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja samalla mahdollisuuksien mukaan myös hillitsemään samaisten sektoreiden ilmastovaikutuksia. Kierrätyslannoitteet ovat usein orgaanisia, millä on tärkeä rooli maaperän hiilipitoisuuden nostamisessa ja tukemaan biologista monimuotoisuutta. Maan hiili ja orgaaninen aines ovatkin avaintekijöitä terveeseen maaperään. Terve maaperä sietää sitä kuormittavia tekijöitä, pidättää hyvin ravinteita ja vettä sekä puskuroi ja tasaa pohjavesien vedenlaatua. Orgaanisten kierrätyslannoitteiden ja maanparannusaineiden kestävään käyttöön olisi siksi kiinnitettävä enemmän huomiota, koska niiden avulla voidaan lisätä maaperän orgaanisen aineksen määrää, joka osaltaan toimii puskurina ravinnehuuhtoumille. Hyvä viljelysmaan rakenne on pitkäkestoinen toimi ravinnepäästöjen hallintaan, joihin tulisi aidosti satsata. Viljelysmaan rakennetta parantavia toimia ovat orgaaniset lannoitevalmisteet, myös rakennekuitu tms. on toimiva ratkaisu. Toimet tulisi kohdentaa aidosti pitkäkestoisiin ratkaisuihin. Kipsikäsittely on esimerkki ratkaisusta, joka korjaa ongelmia, mutta ei pureudu itse ongelmaan. Kipsiä kuitenkin on edistetty laajasti Suomessa viime vuosina. Nyt olisi vuoro panostaa pitkäkestoisiin ja ongelmia purkaviin ratkaisuihin kuten orgaanisten kierrätyslannoitteiden käyttöön. Kuten työohjelmaluonnoksessa todettiin, suositukset ja ohjeet eivät aina ole riittäviä ohjauskeinoja. Tarvitaan taloudellisia kannusteita, yhteiskunnan tukea ja markkinavetoisia ratkaisuja, biokiertoalan toimenpiteiden jalkauttamiseksi koko sen tarjoamalle laajuudelle. Biokierron hankkeet ovat konkreettisia toimia edistää tehokkaasti vesiensuojelutyötä ja samalla tuoda monivaikutteisia hyötyjä niin ympäristölle kuin elinkeinoelämällekin, huoltovarmuuden edistämistä unohtamatta. Vesienhoidon yhteistyön kehittäminen Yhteistyö on tärkeää ja toimia tulee tehdä yli hallituskausien. Yhteistyön tulee olla riittävän laajaa, koska toimijoita on paljon. Hyvä esimerkiksi tästä on biokaasulaitos. Biokaasulaitosinvestointi edellyttää usein yhteistyötä maataloustoimijoiden ja liikennekaasutoimijoiden välillä, lopputuotteiden hinnat ja mädätteen lannoitekäytön rajoitukset ja mahdollisuudet on myös oltava keskusteluissa mukana hankkeen ideoinnista, itse suunnitteluun ja toteutukseen. Investointirahoitusta voi tulla myös ulkomailta. Lisätietoa: Nelli Pitkänen, Ravinnekierrätyksen asiantuntija, Suomen Biokierto ja Biokaasu ry, Eteläranta 10, 00131 Helsinki, 0400 976 053 | [email protected]
      • Geologian tutkimuskeskus, Ahonen Jussi
        Päivitetty:
        14.6.2024
        • Geologian tutkimuskeskus (GTK) kiittää mahdollisuudesta lausua asiakirjasta ”Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueella 2028-2033”. GTK on osallistunut aktiivisesti mm. alueellisten yhteistyöryhmien kautta aiempien suunnittelukausien vesienhoito-ohjelmien ja -suunnitelmien laadintaan. Pohjavesialueiden geologisia rakenneselvityksiä on toteutettu yli 300 pohjavesialueella eri puolilla Suomea. GTK pyrkii jatkossakin olemaan aktiivinen toimija mm. pohjavesialueiden hydrogeologisten olosuhteiden selvityksissä, turvemaiden kartoituksessa, kaivostoiminnan kestävyyttä parantavissa tutkimushankkeissa, sekä maankäytön suunnittelun taustoittamisessa ja geologisen tiedon jakelussa. GTK:n laajat numeeriset tietovarannot ja -aineistot karttuvat jatkuvasti ja toisaalta myös vanhoja aineistoja päivitetään aktiivisesti, joten geologiset tietovarantomme on mahdollista ottaa käyttöön vesienhoidon suunnittelussa ja toteuttamisessa vielä nykyistä laajemminkin. Lausunto: Geologian tutkimuskeskus toteaa, että kuulemisen kohteena oleva ehdotus jatkaa asiasisällöltään hyvin sekä ensimmäisen (2010–2015), toisen (2016–2021) että kolmannen (2022–2027) vesienhoitokauden kokonaissuunnittelutyötä. GTK:n toimintakenttään keskeisesti kuuluvat sulfaattimaa-, turve-, kaivos- ja pohjavesikysymykset on tuotu suunnittelussa kokonaisuutena hyvin esille. Raportissa esitetyt suunnitelmat ja toimenpiteet ovat selkeitä ja pääosin toteuttamiskelpoisia. Uhkana monien tavoitteiden toteutumiselle on kuitenkin tarvittavien toimenpiteiden edellyttämien resurssien/rahoituksen niukkuus. Pohjavesi ja kiviainekset Raportissa esitettyjä suuntalinjoja ja toimenpiteitä pohjavesien suojelemiseksi ja niiden tilan parantamiseksi/ylläpitämiseksi voidaan pitää pääosin oikeina ja toteuttamiskelpoisina. Vesienhoitoalueen pohjavesimuodostumista tarvitaan entistä monipuolisempaa ja tarkempaa hydrogeologista tutkimustietoa. Tietopohja tärkeistä ja vedenhankintaan soveltuvista pohjavesialueista tulee nostaa riittävälle tasolle selvittämällä pohjavesimuodostumien rakennetta, tarkentamalla pohjavesialueiden rajauksia ja mallintamalla pohjaveden virtauskuvaa. Vesienhoidossa ei ole tähän mennessä esim. tunnistettu riittävästi pinta- ja pohjaveden välistä hydrologista vuorovaikutusta. Pohjavesimuodostumat on pyrittävä myös saamaan entistä kiinteämmäksi osaksi maankäytön suunnittelua ja suunnittelun pitäisi olla pohjavesiriskejä ennalta ehkäisevää. Kiviainesvarantojen kestävä ja resurssiviisas hyödyntäminen edellyttää riittävän tarkkaa pohjatietoa mm. kiviainesten määristä ja laadunvaihtelusta riittävän aikaisessa vaiheessa. Pohjavesiseurannan ja pohjavesialueiden vesienhoitotavoitteiden toteutumisen kannalta on tärkeää panostaa riittävästi myös tietojärjestelmien ja niiden sisällöntuoton kehittämiseen sekä aineistojen ajantasaisuuteen (esim. Povet ja Notto), mikä puolestaan lisää tietojen saatavuutta ja käytettävyyttä eri toimijoiden välillä Happamat sulfaattimaat Happamien sulfaattimaiden yleiskartta (1:250 000) on valmistunut koko Suomen rannikkoalueelta (Litorinameren peittämä alue) ja sitä voidaan hyödyntää laajasti vesienhoidossa, kuten esimerkiksi maankäytön suunnittelussa, ojitushankkeiden vaikutusten arvioinnissa ja tarkempien tutkimusten kohdentamisessa. Happamien sulfaattimaiden yleiskartat kertovat happamien sulfaattimaiden esiintymisen todennäköisyyden alueellisesti. Kartoituksen yhteydessä kuitenkin havaittiin, että happamien sulfaattimaiden ominaisuudet voivat vaihdella merkittävästi, johtuen muun muassa vaihtelevista hapontuottopotentiaaleista ja maalajeista. GTK:n näkemyksen mukaan yleiskartoituksen jälkeen on tärkeä arvioida happamien sulfaattimaiden riskiä maaperän vaihtelevien ominaisuuksien, kuten hapontuottopotentiaalin ja hapettumissyvyyden näkökulmasta. Kyseisistä ominaisuuksista voidaan luoda yleiskartoitusta täydentäviä valuma-aluekohtaisia riskikarttatasoja, joiden perusteella vesiensuojelutoimenpiteitä voidaan kohdentaa entistä tehokkaammin ongelmallisimmille alueille. Riskikarttatasoja voidaan laatia pääosin olemassa olevien aineistojen perusteella koneoppimismenetelmin, mutta työ vaatii edelleen lisäresursseja/rahoitusta. Myös kallioperän rikkipitoiset kivilajit (kuten mustaliuskeet) ja niiden ympäristössä esiintyvä rikkipitoinen maaperän (kuten moreeni, hiekkamuodostumat ja turve) on syytä huomioida mahdollisena happamuus- ja metallikuormituksen lähteenä maankäytössä. Mustaliuskeiden ympäristövaikutusten arvioinnista ja hallinnasta on julkaistu opas vuonna 2024, mutta erityisesti kohteellisia kartoitusmenetelmiä on tarve kehittää tulevaisuudessa, jotta mustaliuskeet osataan ottaa huomion oikealla tavalla. Merenpohjalla olevat tulevaisuuden happamat sulfaattimaat on syytä huomioida erityisesti Pohjanmaan rannikkoalueella, jossa maankohoaminen on nopeaa. Ongelmallisimpia alueita ovat todennäköisesti jokisuistojen alueet ja niiden läheiset merialueet, joille on voinut sedimentoitua runsaasti myös haitallisia metalleja nykyisiltä happamilta sulfaattimailta. Sulfidi- ja rikkipitoiset sedimentit on syytä huomioida myös ruoppauksissa ja erityisesti maalle läjityksissä, joissa ne voivat altistua hapettumiselle. Vesiensuojelun kannalta on tärkeää, että happamien sulfaattimaiden kohteellisissa tutkimuksissa edistetään yhtenäisten ja laadukkaiden tutkimusmenetelmien käyttöä (näytteenotto/näyteanalyysit). Tässä olennaista on neuvonnan ja koulutuksen lisääminen sekä oppaiden laatiminen ja päivitys. Turvetuotantoaleiden jälkikäytöllä happamilla sulfaattimailla voi olla merkittävä vaikutus vedenlaatuun tulevaisuudessa. Turvetuotannon aikana olemassa oleva turvekerros suojaa todennäköisesti hyvin sulfidipitoisia kerroksia hapettumiselta, mutta pidemmällä aikavälillä (tuotannon jälkeen) ohueksi tuotettu kerros ei suojaa pohjamaata hapettumiselta, mikäli jälkikäyttö edellyttää maaperän kuivatusta. Happamien sulfaattimaiden huomioimista maankäytössä ja vesienhoidon suunnitelmissa edistää kansallinen happamien sulfaattimaiden strategia (2011-2020), jota ollaan päivittämässä 2024.
      • Savon Voima Oyj
        Päivitetty:
        13.6.2024
        • Vuoksen vesienhoitoalue/ Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma 2028-2033 Savon Voima Oyj kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto ja vaikuttaa vesienhoidon työohjelman laadintaan. Toivomuksena on, että uusi toimenpideohjelma sisältää realistisia ja konkreettisia toimenpiteitä vesimuodostumien tilan parantamiseksi. On tärkeää, että uuden toimenpideohjelman valmistelussa ollaan yhteydessä toiminnanharjoittajiin ja edunvalvontatahoihin jo ennen luonnoksen julkaisemista, jotta voidaan varmistaa kaikkien tahojen sitoutuminen vesienhoidon tavoitteisiin ja esitettyjen toimenpiteiden realistisuus ja vaikuttavuus. Ohjelman luettavuutta tulisi parantaa ja toimeenpanoa pyrittävä selkeyttämään. Kirjaukset on mietittävä huolella, sillä heikosti, epämääräisesti tai liian kohtuuttomasti muotoillut toimenpiteet voivat aiheuttaa tarpeettoman valitusperusteen eri tilanteissa. Toimenpideohjelman laadinnassa tulisi hyödyntää laaja-alaisesti sähköisiä menettelyjä. Toimenpiteet tulee perustua tutkimustietoon, ja mikäli sitä ei riittävästi ole, on ensimmäinen toimenpide tiedon kerääminen. Vesienhoidon yhteistyöryhmien roolia on myös selkeytettävä ja ryhmien hallinnointia kevennettävä ja hyödynnettävä enemmän esimerkiksi etäpalaverikäytäntöjä. Valuma-aluenäkökulman vahvistaminen on tärkeää, sillä hajakuormitus on merkittävä veden laatuun vaikuttava tekijä. Toimenpiteiden jalkautus olisi ohjelmoitava ja vastuutettava siten, että niihin voidaan mahdollisemman kattavasta sitoutua. Mahdolliset EU-tukiohjelmat, edunvalvontajärjestöjen suositukset ja niiden vieminen käytäntöön mahdollistaisivat todennäköisesti hakakuormituksen hallinnoinnin paremmin. Niin hajakuormitukseen, pistekuormitukseen ja vaelluskalojen vaellusesteisiin liittyviin toimenpiteisiin ja niiden rahoitukseen on erityisesti kiinnitettävä huomioita, sillä kustannukset voivat ohjelman toimenpiteiden osalta muodostua herkästi kohtuuttomiksi yksittäisille toimijoille. On välttämätöntä, että toimenpiteille osoitetaan riittävästi julkista tukea ja kannusteita, sekä edistetään yhteistyötä ja neuvontaa. Lisäksi valtion, kuntien viranomaisten ja edunvalvontajärjestöjen rooleja on selkeyttävä. On tunnistettava ilmastonmuutoksesta aiheutuvat haasteet tulvahallintaan ja kuivuusjaksojen aikaan. Toimenpiteiden kohdentamisessa voisi olla vielä tarkempaa suunnittelua toimijoiden kanssa, jotta toimenpiteiden kohdentaminen olisi kustannustehokasta ja vaikuttavaa. Toimenpiteiden kohdentamisessa on huomioitava myös esimerkiksi patoturvallisuuslainsäädännöstä tulevat poikkeustilannevelvoitteet, jotta mahdollisten toteutettavien toimenpiteiden vaikutukset eivät kumoudu poikkeustilanteissa. Lisäksi tulee selvittää, miten eri toimenpiteet vaikuttavat toisiinsa ja mikä niiden vaikutus on kokonaisuuteen, sekä mitä synergiaetuja tai haittavaikutuksia niillä on. Vesienhoidon tavoitteet eivät saa olla esteenä yhteiskunnan vihreälle siirtymälle, mukaan lukien vesivoimantuotanto. On oleellista, että vesivoiman ympäristövaikutukset arvioidaan ja minimoidaan kustannustehokkaasti. Ekologisen kompensaation periaate on kannatettava ja sen painoarvoa on voitava kasvattaa, jolloin panostukset esimerkiksi vaelluskalojen suhteen on vaikuttavampaa kohdistaa potentiaalisimpiin kohteisiin.
      • Suomen Omakotiliitto ry
        Päivitetty:
        13.6.2024
        • Suomen Omakotiliitto kiittää mahdollisuudesta lausua vesienhoitosuunnitelmaan. Omakotiliitto edustaa pientalo- ja vapaa-ajanasukkaita, ollen alan ainoa valtakunnallinen edunvalvoja. Omakotiliitto on sitoutumaton ja yleishyödyllinen kansalaisjärjestö, jossa on jäseniä noin 70 000 (kotitaloutta), jotka kuuluvat lähes 230 paikalliseen jäsenyhdistykseen. Tarjoamme monipuolisia palveluita, neuvontaa (kuten rakentaminen, energia-asiat, lakineuvonta, pihaneuvonta) ja tietoa asumiseen liittyvästä lainsäädännöstä. Esityksen tausta Vesienhoidon suunnittelua ohjaavat Suomessa laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestä¬misestä (1299/2004) sekä valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006). Vesienhoidon suunnittelu tapahtuu vesienhoitoalueilla, jotka on määritelty vesistöalue¬jakoon perustuen valtioneuvoston asetuksella vesienhoitoalueista (1303/2004). Esityksen mukaan vesienhoitoalueille laaditaan vesienhoitosuunnitelmat, joissa esitetään vesienhoidon yleislinjaukset sekä määritellään tavoitteet ja toimenpiteet vesienhoitoalueella tehtävälle vesienhoitotyölle. Suunnitelma laaditaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Vesienhoitosuunnitelmat vuoteen 2027 on hyväksytty valtioneuvostossa v. 2021. Nyt ne tarkistetaan koskemaan vuosia 2028–2033. Valmistelua varten on laadittu vesienhoitoaluekohtaiset asiakirjat, joissa käsitellään neljännen suunnittelukierroksen keskeisiä kysymyksiä, suunnittelun työohjelmaa ja aikataulua sekä ympäristövaikutusten arvioinnin aloittamista ja toteuttamista. Esityksen tavoitteet Vesienhoidon tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Suunnittelu etenee kuuden vuoden jaksoissa. Nyt käynnistyneen suunnittelukierroksen aikana tarkistetaan vesienhoitoaluekohtaiset vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat vuosille 2028-2033 laajassa yhteistyössä ja eri tahoja kuullen. Esityksen mukaan saatu palaute hyödynnetään toimenpideohjelmien ja vesienhoitosuunnitelmien valmistelussa. Omakotiliiton lausunto Vesi on välttämättömyys ja Omakotiliitto pitää tärkeänä vesistöjen ekologisen tilan parantamista. On erityisen tärkeää huomioida suunnitelmassa vapaa-ajan ja pientaloasukkaiden, kuten omakotitaloasukkaiden, näkökulmia. Omakotiliitto kannustaa tiiviiseen yhteistyöhön paikallisten asukkaiden kanssa, sillä kansalaisten aktiivinen osallistaminen ja osallistuminen tukevat vesienhoidon onnistumista. Vaikutuksia vapaa-ajan- ja pientaloasukkaille Pientaloasukkaat asukkaat hyötyvät puhtaasta ja hyvinvoivasta ympäristöstä. Hyvä vesien tila vähentää mahdollisia terveysriskejä, lisää ympäristön viihtyvyyttä ja parantaa elämänlaatua. Hyvä vesistö säilyttää ja lisää kiinteistön arvoa. Vapaa-ajan asukkaiden näkökulmasta suunnitelman tavoitteissa onnistuminen parantaa vesistöjen virkistyskäyttömahdollisuuksia, kuten kalastusta, uintia ja veneilyä. Puhdas ja terveellinen vesistö houkuttelee myös lisää vapaa-ajan asukkaita, mikä voi virkistää paikallistaloutta. Ehdotuksia toimenpiteistä vesien tilan parantamiseksi Yhteistyön kehittäminen: Aktiivinen ja pitkäjänteinen yhteistyö paikallisten asukkaiden, viranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa tukee vesienhoidon tavoitteiden saavuttamista. Yhteistyötä voidaan kehittää esimerkiksi perustamalla yhteistyöryhmiä ja tehostamalla viestintää, joka sitouttaa osapuolia yhteisiin tavoitteisiin. Esimerkiksi Omakotiliiton jäsenyhdistyksinä olevat vapaa-ajan- ja omakotiyhdistykset on valtakunnallisesti kattava kansalaisverkosto. Tiedotuskampanjat ja koulutus: Monipuolisen vesitietoisuuden lisääminen eri kohderyhmille, kuten maanomistajille, koululaisille ja opiskelijoille esimerkiksi järjestämällä koulutustilaisuuksia, laatimalla selkeitä oppaita ja toteuttamalla motivoivia kampanjoita. Tiedottaminen hyvien vesienhoitokäytäntöjen merkityksestä vahvistaa ihmisten vesiluontosuhdetta. Vesistökunnostukset: Järvien ja jokien kunnostustoimet, kuten valuma-alueiden hallinta ja rehevöitymisen estäminen, ovat tärkeitä. Erityisesti pienvesien, kuten purojen ja lähteiden, kunnostaminen parantaa vesiekosysteemien tilaa. Kun järjestetään tapahtumia, kutsutaan mukaan alueen pientalo- ja vapaa-ajan asukkaita. Rahoituksen ja resurssien turvaaminen: Riittävien resurssien ja pitkäjänteisen rahoituksen turvaaminen kunnostustoimenpiteille. Tämä voi sisältää rahoitushakujen yksinkertaistamista ja omarahoitusosuuksien kohtuullistamista paikallistasolla. Paikalliset yhdistykset voivat olla yksi tapa löytää kiinnostuneita aktiivitoimijoita. Jatkamme mielellämme asiassa yhteistyötä. Kunnioittavasti Suomen Omakotiliitto ry Marju Silander Ari Rehnfors toiminnanjohtaja puheenjohtaja
      • Pohjois-Karjalan Ympäristöterveys / Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä, Siun sote, Pohjois-Karjalan Ympäristöterveys, terveysvalvonta
        Päivitetty:
        13.6.2024
        • Launnnon anataja: Pohjois-Karjalan hyvinvointialue (Siun sote), Pohjois-Karjalan Ympäristöterveys Pohjois-Karjalan Ympäristöterveys esittää lausuntonaan seuraavaa: Vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu on hyvin laadittu. Erittäin tärkeänä pidetään, että Pohjois-Karjalan pohjavesialueista riskialueiksi määritetyiltä 1-luokan pohjavesialueilta (Ilomantsin Sonkaja, Kontiolahden Jaamankangas, Kontiolahden Kulho, Kontiolahden Lykynlampi ja Polvijärven Lavalampi) pohjaveden laadun seurantaa jatketaan ja ryhdytään riittäviin pohjaveden suojelutoimenpiteisiin riskien minimoimiseksi. Lisäksi 12 pohjavesialuetta on nimetty Pohjois-Karjalassa selvityskohteeksi kemiallisen tilan osalta. Pohjavesien hyvän tilan saavuttaminen ja säilyttäminen vaatii jatkossakin pohjavesialueilla riskienhallintaa, pohjaveden laadun seurantaa ja riittävien pohjaveden suojelutoimenpiteiden toteuttamista. Pohjois-Karjalan Ympäristöterveyden vuonna 2015 tehdyssä hankkeessa ”Pohjois-Karjalan kaivosympäristön luonnontuotteiden ja talousvesien raskasmetallit” nousi esille asiakokonaisuuksia, joiden selvittämiseen olisi selkeä tarve. Tällaisia ovat mm. vuolukivialueen nikkeli kaivovesissä ja Karjalan Kultalinjan lähellä sijaitsevien kaivojen arseeni. Kaivosalueilta (lakkautuneet/toiminnassa olevat) ja niiden vaikutusalueilta olisi tärkeää selvittää pohja- ja pintavesien kemiallinen tila. Vesistöjen kemiallisesta tilasta on saatu lisää tietoa kalojen elohopeapitoisuushankkeessa (2022-2023), jonka Pohjois-Karjalan Ympäristöterveys toteutti yhteistyössä Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen kanssa. Tulevaisuudessa työtä vesistöjen tilan parantamiseksi ja turvaamiseksi on jatkettava ja tehostettava toimenpiteitä ravinteiden, metallien sekä humus- ja kiintoainekuormituksen vähentämiseksi.
      • Suomen Kalankasvattajaliitto ry, Sankelo Janne
        Päivitetty:
        12.6.2024
        • Suomen Kalankasvattajaliitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua vesienhoidon keskeisiin kysymyksiin ja työohjelmaan. Suunnittelukauden keskeiset kysymykset tiivistävät hyvin vesien hyvän tilan saavuttamisen kannalta olennaiset asiat. Suomen kalankasvattajaliitto pitää hyvänä valuma-aluelähtöisen vesien ja kuormituksen hallinnan kehittämistä. Vesienhoidon tavoitteet otetaan huomioon ympäristönsuojelulain mukaisessa luvituksessa (pistekuormitus), mutta suurin osa vesiin kohdistuvasta kuormituksesta on peräisin hajakuormituslähteistä, eikä hajakuormituksesta johtuva ravinnekuormitus ja rehevöityminen ei ole vähentynyt riittävästi toteutetuista toimenpiteistä huolimatta. Vesiensuojelun toimenpiteiden kohdentamiseksi on tehty paljon erilaisia selvityksiä. Vaikka tiedossa on puutteitakin, on jatkossa vesienhoidon rahoitusta pyrittävä kohdentamaan entistä enemmän myös käytännössä tehtävään vesiensuojelutyöhön. Vesienhoitosuunnitelmaan laadittavan ympäristöselostuksen valmistelu ja sisältö: Kalankasvattajaliitto korostaa, että ympäristövaikutusten arviointiin on kerättävä laajasti kaikki uusin tutkimustieto. Elinkeinotoiminnan mahdollisuuksia ei tulisi ratkaista vanhentuneen aineiston pohjalta. Jos tutkimustietoa ei ole tai se on hyvin hajanaista tai vanhaa, on se tuotava selkeästi arvioinnissa esiin. Lopuksi: Vesien hyvän tilan saavuttaminen ja ylläpitäminen on yhteinen ja tärkeä tavoite, joka on erityisen merkityksellinen vedestä täysin riippuvaiselle elinkeinolle. Jatkossakin tulee panostaa siihen, että vesien tilan parantamiseksi ja ylläpitämiseksi tarvittavat toimenpiteet suunnitellaan ja myös toteutetaan yhteistyössä. Eri toimijoiden yhteistyön lisääminen on kannatettavaa, sillä vesiensuojelutoimet on sovitettava yhteen toimijoiden tarpeiden kanssa.
      • Tornator Oyj, Pihlman Saara
        Päivitetty:
        12.6.2024
        • Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueella 2028-2033 Tornator oyj lausuu Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma 2023-2033 lausuntopyyntöön metsätalouden harjoittajan näkökulmasta seuraavaa: 1. Metsätalous vesistövaikuttajana Metsätalouden vesistöjen tilaan vaikuttavat toimenpiteet ovat puun korjuu, maanmuokkaus ja ojitus. Näistä merkittävin on ojitus ja muu turvemetsissä tapahtuva toiminta. Vesitalouden hallintaan liittyvät ratkaisut tulisi toteuttaa aina parhaalla mahdollisella tavalla ja tämän tulisi olla kentän jokaisen toimijan tavoitteena. Metsätalouden vesistövaikutukset tutkimus ja osaaminen on ottanut suuria harppauksia eteenpäin viime vuosina. Myös metsäsertifiointi on vastannut yhä lisääntyvään tarpeeseen hallita metsätalouden vesistöpäästöjä, mm. FSC vaatii suunnitelman jokaisesta kunnostusojitushankkeesta. Samalla on kuitenkin tiedostettava, että kehitettävää on yhä edelleen paljon. Kunnostusojituspäätösten ja puun kasvatuksen kannalta riittävän – mutta ei ylimitoitetun – kuivatuksen perusteiden tulisi olla paremmin hallussa. Toimijoiden roolien ja vastuiden selkeyttäminen on metsätalouden vesienhallinnassa oleellista. Metsänomistajilla on hyvin kirjava osaaminen mitä tulee esimerkiksi turvekankaiden vesistöviisaaseen, ilmastollisesti tai taloudellisesti kestävään ojaston kunnossapitoon. Vesiensuojelurakenteiden vaikuttavuus voi jäädä vajaaksi, jos toimijoilla ei ole hallussaan riittävää osaamista vesiensuojelua tukevien aineistojen käyttöön tai taitoa ohjata niiden toteuttamista. Metsätalouden vesiensuojelun haasteet lienevät lähtökohtaisesti koulutuksellisia, mutta osin myös ohjauskeinollisia. Jos tarkempaa suunnittelua ei vaadita, sitä ei myöskään toteuteta, jos metsänomistaja ei ole asiassa aloitteellinen. Metka-järjestelmän uudistukset vaikutukset odottavat tulevaisuudessa – vaikka taloudellinen tuki ohjauskeinona on vahva, on tiedostettava myös, että riski omatoimiseen, suunnittelemattomaan kunnostusojitukseen tai uudisojitukseen on edelleen olemassa. 2. Vesistöjen tilan edistämiseen lisää keinovalikoimaa Ohjauskeinollisuuteen voi liittyä kantaaottavampi neuvonta parhaiden mahdollisten ratkaisujen valintaan sekä viranomaisyhteistyö, jonka linja olisi maanlaajuinen, yhteneväinen sekä saavutettava, ja ottaisi huomioon myös metsätalouden erityispiirteet. Mm. jatkuvapeitteisyyden ottaminen keinovalikoimaan on yksi vaihtoehto, mutta ei ratkaise ongelmaa kuin harvoilla yksittäisillä kohteilla: väärin valittu peitteisen kasvatuksen kohde nostaa pohjaveden liian ylös aiheuttaen sekä metaani- että vesistöpäästöjä pelkistysreaktioiden ja liuenneiden ravinteiden muodossa. Oikein valittuna näiltä toki vältytään, mutta valinnan tulee olla arvioitu vaikuttavuuden mukaan, ei ideologisesti. Kestävä ja kannattava puuntuotanto on turvattava sekä peitteisiä että jaksollisia menetelmiä hyödyntäen. Ohjauskeinoihin liittyen metsänomistajien kunnostusojitushankkeiden tai muiden vesien laatuun vaikuttavien hankkeiden kokoaminen saman sateenvarjon alle edistäisi valuma-aluelähtöistä suunnittelua. Vapaaehtoiseen ”kylätoimikuntamalliin” tällainen ei voi nojautua, joten näkemyksemme mukaan kokoavaksi tekijäksi kaivataan joko pitkäaikaista hanketyötä tai muuta laaja-alaisempaa, kenties viranomaislähtöistä toimijaa. Hankkeiden lyhytaikaisuus ja niiden rahoituksen epävarmuus pitkäaikaisessa vesiensuojelutyössä ei välttämättä ole paras mahdollinen, ei ainakaan pitkäaikainen ratkaisu. Vesistön tilasta tulisi olla toimijoilla tieto jo suunnitteluvaiheessa, ja sen tulisi olla vertailukelpoista sekä mitattua. Vesistön tilan todentaminen kulkee käsikkäin valuma-aluelähtöisyyden kanssa: mikä loppujen lopuksi on metsätaloustoiminnan vastaanottava vesistö, ja mikä on sen valuma-alue? Metsätalouden vesiensuojelussa pienvesien ja vesilain luontotyyppien huomioonottaminen on ottanut suuria harppauksia eteenpäin mm. sertifiointijärjestelmän myötä, mutta tarkastelun lentokorkeutta nostettaessa suurempien virta- tai vakavesien huomioonottaminen on vaikeampaa. Metsätalouden kentällä kaivataan ohjausta ja kannanottoa siihen, miten valuma-aluelähtöisyyttä käytännössä huomioidaan ja kenellä on vastuu tarkasteltavan valuma-alueen rajaamisesta. 3. Erilaiset toimijat samojen vesien äärellä Lisäksi maa- ja metsätalouden vesistöpäästöjen niputtaminen samaan kategoriaan on ongelmallista. Vaikka metsätalouden hajakuormitukselle leimallista onkin turvemetsien ns. ojituslisä, on metsätalouden päästöjen toteutusväli yhdelle kohteella todella pitkä: hakkuiden välillä metsikössä on kymmeniä vuosia, ja maanmuokkausten väli on niin ikään kymmeniä, likemmäs sata vuotta. Maataloudessa toimet voivat toistua keväisin-syksyisin tai ainakin lähes vuosittain – osin ojaverkostot ovat maa- ja metsätaloudessa yhteisiä, mutta niiden perkaustarve tai vesiensuojelurakenteiden huoltotarve on silti erilaista ja eritahtista. Vesiensuojelukeinot näillä eri luonnonvarojen käytön aloilla voivat toki olla samankaltaiset: elinympäristöjen tai vaihettumisvyöhykkeiden ennallistamiset, virtavesien kunnostamiset ja vesienpalautuksen toimivat sekä maa- että metsätaloudessa ja voivat olla toimenpiteinä myös yhteisiä. Rahoitusmallien pohdintaan voisi ottaa mukaan yksityisten maanomistusten lisäksi joustavasti myös muut alalla toimijat, kuten yhtiöt. Saara Pihlman, vesitalousasiantuntija Tornator oyj
      • Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö
        Päivitetty:
        12.6.2024
        • Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) on tutustunut asiakirjaan Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueella 2028–2033. Otamme lausunnossamme kantaa pääasiassa vesienhoidon keskeisiin kysymyksiin. Lausumme hakemuksesta kunnioittavasti seuraavaa. Taustaa Euroopan parlamentti ja neuvosto antoi 24 vuotta sitten vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) vuonna 2000. Tavoitteena oli estää vesistöjen tilan heikkeneminen ja, että vesistöjen tila olisi EU:n alueella hyvä vuoteen 2015 mennessä. Alkuperäisestä vesienhoidon tavoiteaikataulusta on joustettu ja tavoitteen takarajaa on siirretty tuleville vuosille. Keskeiset kysymykset Lausunnolla olevassa asiakirjassa keskeiset kysymykset on jaettu kolmeen pääteemaan: toimenpiteiden toteutuksen tehostamiseen, valuma-aluelähtöiseen vesien- ja kuormituksen hallintaan muuttuvassa ilmastossa sekä vesielinympäristöjen kunnostamiseen ja pohjavesien puhdistamiseen. Vuoksen vesienhoitosuunnitelman 2028–2033 valmistelussa on hyvin tunnistettu vesienhoidon ongelmakohtia sekä tuodaan esille keskeisiä kysymyksiä. Lisätietoa, kuinka jo tehdyt toimenpiteet ovat vaikuttaneet vesiensuojelussa olisi voinut tuoda asiakirjassa enemmän esille. Toimenpiteiden toteutuksen tehostaminen: SVK pitää tärkeänä, että toimenpiteiden kohdentamista ja erityistarkkailua kohdistetaan alueille, joilla ongelmat ovat sekä alueille, joiden vesientila on vaarassa heikentyä, jotta toimenpiteiden kustannustehokkuutta sekä vaikuttavuutta voidaan lisätä. Toimijat, jotka omalla toiminnallaan vaikuttavat vesien tilaan, täytyy saada sitoutumaan toimenpiteisiin sekä osallistumaan rahoittamaan niitä, yleisten rahoituskanavien lisäksi. SVK muistuttaa, että vesienhoito ei voi perustua liiaksi vapaaehtoisiin toimiin ja kansalaisten vapaaehtoistyöhön, koska sillä ei vesien hyvää tilaa saavuteta. Asiakirjassa todetaan, että rahoituslähteitä ei hyödynnetä optimaalisesti. Tähän tulisi kiinnittää erityistä huomiota tehostamalla neuvontaa, jotta varat, jotka toimenpiteisiin ohjataan, tulisi käytettyä järkevästi. Vuoksen vesienhoitoalueen suuret järvet kuuluvat ekologosesti erittäin hyvään tilaan. Suurimmat ongelmat ovat Pohjois-Savossa Iisalmen reitillä. Tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksista tiedottamiseen tulisi panostaa, jotta vesienhoidon tuloksista olisi helpompi lausua ja yhdistykset, järjestöt sekä kansalaiset saisivat tiedon paremmin. Tulokset eri toimenpiteiden vaikuttavuudesta tulisi löytyä yleisesti saatavilla olevista lähteistä, kuten verkkosivuilta, rekisteröitymättä mihinkään järjestelmään tai lataamatta aineistoja. Valuma-aluelähtöinen vesien ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa/ Vesielinympäristöjen kunnostaminen ja pohjavesien puhdistaminen: Syyt pintavesien heikkoon tilaan löytyvät valuma-alueelta tulevasta kuormituksesta. Valuma-aluekunnostukset vaikuttavat suoraan alapuoliseen vesistöön ja sen takia olisikin tärkeää, että kunnostustoimien suunnittelua ja toteuttamista tehdään kokonaisuutena, huomioiden toimenpiteet valuma-alueella sekä järvialueella. Laajempien kokonaisuuksien toteuttaminen toisi yhteen eri toimijoita, samalla kun olisi mahdollisuus laajentaa ja yhdistää hankkeita. Toimenpide vähentäisi byrokratiaa, jonka moni toimija voi tuntea liian raskaaksi. Ilmastonmuutoksesta johtuvat ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet, mikä on myös huomioitava, kun vesiensuojelurakenteita suunnitellaan turvetuotannon sekä maa- ja metsätalouden tarpeisiin. SVK kannattaa riski-/vaikutuskartoituksien tekemistä vesienhoitoalueella, jotta ilmastonmuutoksen vaikutuksiin osataan varautua ja sopeutua. Vesipuitedirektiivin voimaantulon jälkeen on monien kalakantojen tila muuttunut maassamme merkittävästi huonommaksi. Saimaan järvilohen tila on mennyt jyrkkää alamäkeä ja se on vaarassa hävitä kokonaan. Järvitaimenen ja Saimaannieriän tila on jatkanut heikkenemistä ja on nyt äärimmäisen uhanalainen. Vuoksen harjuskannat luokitellaan vaarantuneiksi. Syy vaelluskalakantojen ahdinkoon löytyy pääosin vesivoimalaitoksista ja niiden rakenteista sekä muista esteistä, jotka estävät kalojen kulun. Järvikutuisten kalojen lisääntymistä heikentää kutualueiden rehevöityminen ja kutupohjien liettyminen. SVK pitää ensiarvoisen tärkeänä, että vesienhoitoon löydetään vaikuttavampia toimia, lisätään lakipohjaista velvoittavuutta sekä taloudellista panostusta, jotta uhanalaiseksi luokiteltujen kalalajien lisääntymismahdollisuuksia voidaan parantaa ja mahdollinen sukupuutto niiden osalta estää. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry Janne Tarkiainen (lausunnon valmistelija) kalatalousasiantuntija Olli Saari toiminnanjohtaja
      • Varsinais-Suomen ELY, Kalatalouspalvelut -yksikkö
        Päivitetty:
        11.6.2024
        • Lausunto käsittelee vesienhoidon keskeisiä kysymyksiä julkaisun mukaisella alaotsikkotasolla ja pohdittavaksi nostettujen kysymysten tasolla. Lausunnon päätteeksi on vapaa tekstiosuus. Toimenpiteiden toteutuksen tehostaminen Miten toimenpiteiden suunnittelua voisi parantaa? - Yhteistyöverkostojen kehittäminen ja monialainen suunnittelu. Asukkaiden, mökkiläisten, maa- ja vesialueiden omistajien tavoittaminen varhaisessa vaiheessa. Miten osallistumista toimenpiteiden suunnitteluun ja toteutukseen voitaisiin parantaa? - On pyrittävä aktivoimaan paikallisia mukaan osavaluma-alueittain paikan päällä järjestettävillä tapaamisilla, joissa pyritään löytämään alueellisia vesienhoitoon liittyviä ongelmakohtia ja niihin ratkaisuja. Tapaamisia voi järjestää myös kesäaikana, jolloin mökkiläisiä saisi houkuteltua mu-kaan esittämään ajatuksia ja ideoita suunnittelun tueksi. Viranomaisten osallistuminen kesäta-pahtumiin, kuten markkinoille. - Vesienhoidon tietoiskuja kouluihin, oppilaitoksiin ja työpaikoille. Yhteistyötä esimerkiksi kuntien ja kuntayhtiöiden (kiinteistöyhtiöt, vesilaitokset, jätelaitokset) kanssa Miten kehitetään toimintatapoja vesienhoidon toimeenpanon tehostamiseksi? - Tarvitaan lisää työntekijöitä koordinoimaan toimeenpanoa ja rahoitusta. Miten vahvistetaan toimeenpanon rahoitusta? - Koordinoiville tahoille ja hankevetäjille koulutusta rahoituslähteistä ja niiden hyödyntämisestä. Kuormittajien ja vesirakentamisesta vastaavien osallistaminen toimeenpanon rahoitukseen. Valuma-aluelähtöinen vesien ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa Miten toimenpiteiden kohdentamista voitaisiin parantaa? - Oikeasuuntaisten toimenpiteiden löytäminen ja toteutus edellyttää yhteistyötä viranomaisten, suunnittelijoiden ja toteuttajien sekä omistajien ja paikallisten kanssa. - Toimenpiteiden priorisointi ja kohdentaminen edellyttää hyvää tietoutta valuma-alueesta ja muun muassa paikkatiedon hyödyntämistä suunnittelussa. - Muuttuvassa ilmastossa korostuvat alueet, joissa on jo nyt ongelmia veden pidättymisessä valuma-alueella, runsaasti ojituksia ja eroosioherkkyyttä. Olisiko toimenpiteiden sitovuutta lisättävä? - Kyllä. Pelkästään vapaaehtoisuuteen perustuvalla toimenpiteillä valuma-alueilla ja vesistöissä ei voi saavuttaa vesien hyvää tilaa vuoteen 2027 mennessä. Erityisesti hajakuormitukseen puuttuminen vaatii lisää sitovuutta. Parempien vesiensuojelumenetelmien toimenpano maa- ja metsätaloudessa voi edellyttää lakimuutoksia. Lisäksi vesiensuojelutoimenpiteiden toteutus maa- ja metsätaloudessa edellyttää oikein kohdennettua ja vaikuttavaa viestintää ja valvontaa. - Toisaalta kannustimiakin on hyvä olla, sillä usein vesienhoidon huomioimatta jättämisellä on taloudellinen syy taustalla. Erityisesti ongelma-alueilla voisi maksaa maataloustoimijoille ja metsänomistajille korvausta valikoitujen toimenpiteiden toteutuksesta. Miten valuma-aluenäkökulmaa ja yhteistyötä sektorien välillä voidaan lisätä? - Riittävä ja osaava henkilöstö koordinoimaan valuma-aluekohtaisia hankkeita. Otetaan mukaan tahoja, jotka edesauttavat yhteistyötä ja vuoropuhelua. Miten luonnonmukaista vesien pidätystä voidaan lisätä taajamissa, maataloudessa ja metsätaloudessa? - Taajamissa on tarkoituksenmukaista suosia puustoisia viheralueita ja niittyjä nurmikko- ja sorakenttien tai asfaltoitujen alueiden sijasta. Hulevesikosteikoilla voidaan lisätä veden pidätystä rakennetuilla alueilta. Maataloudessa tulee toteuttaa puustoisia suojavyöhykkeitä vesistöjen varsilla. Luonnonmukaisen tulvimisen mahdollistaminen esimerkiksi kaksitasouomia suosimalla ja perattuja uomia ennallistamalla. Metsätaloudessa tarpeettomien ojien tukkiminen sekä jatkuvan kasvatuksen suosiminen kunnostusojitusten sijaan. Lisättävä harkintaa tuille, joilla toteutettavat toimenpiteet ovat vesistöille haitallisia, esim. kuivatustuet. Miten valuma-alueille saataisiin vaikuttavampia ja laaja-alaisempia vesiensuojeluhankkeita? - Valuma-aluekoordinaattorit houkuttelevat mukaan toimijoita ja ohjaavat rahoituksen hakemista, luvitusta jne. Erityisesti vesienkuormituksesta vastaavien yritysten houkuttelu mukaan hankkeisiin. Miten alueiden käytön suunnittelussa voidaan huomioida ennakoiva vesiensuojelu nykyistä paremmin? - Alueiden kaavoituksessa tulee varata riittävästi tilaa ja resursseja esimerkiksi kosteikoille. Mikäli ojitus on välttämätöntä, voidaan suosia kaksitasoisia ja luonnonmukaisesti meanderoivia uomia. Vanhojen ojarakenteiden tukkiminen tai muokkaaminen. Kaavoituksessa voidaan ohjata ihmistoimintaa tulvaherkkien alueiden ulkopuolelle. - Tarpeettoman ojituksen ja salaojituksen välttäminen. Jatkuvan kasvatuksen suosiminen erityisesti turvemailla. - Vältetään toimenpiteiden toteuttamista soilla ja turvemailla sekä eroosioherkillä alueilla. Huomioidaanko pinta- ja pohjavesien kokonaisuus vesienhoidossa riittävällä tavalla? - Pohjavesien ottohankkeissa ja pohjavesialueille sijoittuvissa maanotto- ja louhintahankkeissa tulee varmistaa, että pohjavesisyötteiset pintavedet eivät kärsi kohtuuttomasti veden otosta. Pohjavesivaikutteiset pintavedet ovat usein tärkeitä vaelluskalojen poikastuotantoalueita. Miten toimenpiteiden onnistumista voidaan seurata luotettavasti? - Edellyttää seurannan suunnittelua hyvissä ajoin. Seurantaa on tarpeen järjestää sekä ennen toimenpiteitä että niiden jälkeen. Tarkasteltavalla valuma-alueella on hyvä olla yksi koordinoiva tutkimustaho, jotta seuranta pysyy ohjattuna ja selkeänä. Näytteenotossa ja havaintojen tekemisessä paikallisten aktiivien osallistaminen voi vähentää tutkijoiden tarvetta käydä paikan päällä jokaisella havaintokerralla. Hyväksi havaittujen toimenpiteiden seurantaa voidaan toteuttaa keskitetymmin valikoiduissa kohteissa. Uusien ja epävarmojen menetelmien seuranta vaatii kattavampaa seurantaa. Vesielinympäristöjen kunnostaminen ja pohjavesien puhdistaminen Miten saadaan toteutettua nykyistä suurempia ja vaikuttavampia kunnostushankkeita? - Kokonaisuuksissa, joihin ei liity voimataloustoimijoita tai pistekuormittajia, on tarpeen löytää hankkeita käynnistäviä ja koordinoivia toimijoita. - Jos kyseessä on rakennettu virtavesi, kunnostukset ja nousuesteiden ohittavat ratkaisut tulisi liittää osaksi vesivoimalaitosten ja säännöstelypatojen vesitalouslupia. Tämä edellyttää velvoit-teiden muuttamista niillä kohteilla, joilla on olemassa oleva, mutta alimitoitettu kalatalousvelvoi-te. Laitoksilla, joiden vesitalousluvassa ei ole kalatalousvelvoitetta, tulee hakea uusi velvoite, jos ja kun asia mahdollistuu vesilain päivittymisen myötä. Onko kunnostushankkeiden rahoitus turvattu tulevaisuudessa? - Rahoituksen jatkuminen ei ole itsestään selvää. Rahoituksen jatkumista voi varmistaa sillä, että vesistökunnostuksia jatketaan ja niiden tarpeellisuudesta tiedotetaan aktiivisesti. Kunnostusmenetelmien ja hanketoiminnan tulee olla kustannustehokasta, ja kunnostusten tuloksellisuutta tulee seurata riittävän kattavasti. Viestintä kunnostustuloksista tulee olla avointa ja keskustelevaa. Vesienhoito ja määrärahat ovat sidoksissa poliittisiin valintoihin. Mitkä ovat kustannustehokkaimpia kunnostustoimenpiteitä vesielinympäristöjen ja pohjavesien kunnostuksissa? - Virtavesikunnostukset pienissä ja keskisuurissa virtavesissä sekä nousuesteiden poistaminen tai ohittaminen. - Valuma-alueen vedenpidätyskykyä ennallistavat kunnostustoimenpiteet, kuten oikein sijoitetut ja mitoitetut kosteikot sekä maankuivatuksen kannalta ongelmallisten ja vesien tilan kannalta haitallisten ojien tukkiminen. Myös kestävämmät ja vettä pidättävät viljelykäytännöt. Kuivatushankkeita tulee pohtia kokonaisvaltaisesti valuma-aluetason vaikutukset huomioiden. - Maankuivatusta happamilla sulfaattimailla tulee välttää. Mikäli kuivatus on välttämätöntä, tulee käyttää säätösalaojia tai muita happokuormitusta vähentäviä toimenpiteitä. - Hoitokalastus. Kustannustehokkuutta lisää, että saaliista voidaan hyödyntää tehokkaasti. Tämä vaatii logistiikan ja jalostuksen kehitystä/kasvua. Sama koskee niittoa ja niittojätettä. Vapaa tekstiosuus: Pienissä virtavesissä on edelleen tarpeen tunnistaa ja edistää toimenpiteitä, joilla vähennetään virtaamien äärevöitymistä ja kiintoainekuormitusta sekä vaelluskalojen kannalta haitallista veden lämpenemistä. Varteenotettavia toimenpiteitä ovat muun muassa viestintä maa- ja metsätaloustoimijoille vesien kannalta hyvistä viljely- ja metsänhoitokäytännöistä, kuivatustarpeen kannalta tarpeettomien ojien kartoittaminen ja tukkiminen/täyttäminen maa- ja metsätalousalueilla, virtaamaa tasaavien rakenteiden, kuten kosteikoiden ja kaksitasouomien, toteuttaminen soveltuvissa kohteissa, perattujen uomien ennallistaminen virtavesikunnostuksilla sekä riittävän leveiden puustoisten suojavyöhykkeiden perustaminen uomien varsille. Laajemmassa kuvassa vesienhoidossa tulisi löytää keinoja vähentää hajakuormitusta. Tukijärjestelmien kriteeristöä tulisi tiukentaa siten, että vesien tilaa heikentäviä tai ekologisen tilan parantumista estäviä ja hidastavia hankkeita ja toimenpiteitä ei tueta. Vaelluskalakantojen turvaamiseksi on keskeistä tunnistaa vesivoimalaitosten ja muiden vaellusesteiden vaikutus vaelluskalakannoille sekä löytää toimenpideyhdistelmät, joilla vaelluskalakantojen tilaa voidaan parantaa nykyisestä. Toimenpiteisiin tulee mahdollisuuksien mukaan sisällyttää ympäristövirtaamien ja ekologisten virtaamien toimeenpano, sillä jatkuvat virtaamat mahdollistavat vaelluskalojen poikastuotannon muutoin rakennetussa ympäristössä sekä mahdollistavat usein samassa yhteydessä erilaisten kalankulkuratkaisujen toteuttamisen. Tulevaa ohjelmakautta 2028–2033 varten on tarpeellista tarkistaa voimakkaasti muutetun Vuoksen vesistön tilaluokitusta. Vuoksen nykyinen ekologinen tilaluokka on hyvä saavutettavissa oleva tila. Vuonna 2022 päättyneessä RiverGo -hankkeessa on kuitenkin tunnistettu toimenpiteitä, joilla Vuoksen vaelluskalakantojen tilaa ja samalla ekologista tilaa voidaan merkittävästi parantaa aiheuttamatta merkittävää haittaa vesivoiman tuotannolle. Esitettyjen toimenpiteiden avulla on mahdollista parantaa vaelluskalojen ja muiden virtaavasta vedestä riippuvaisten eliöiden liikkumista ja lisääntymistä sekä vähentää hydrologismorfologista muuttuneisuutta Suomen puoleisella Vuoksella. Koska tilaa parantavia toimenpiteitä ei ole toteutettu, jää arvioitavaksi, tuleeko Vuoksen saavutettavissa olevaa ekologista tilaa laskea hyvää huonommaksi.
      • Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue, ympäristöterveydenhuoltoyksikkö, Tarhanen Erja-Riitta
        Päivitetty:
        11.6.2024
        • Aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuoltoyksikkö lausuu asiasta seuraavaa: 1) Toimenpiteiden tehostaminen Toimenpiteet, niihin mahdollisesti liittyvät avustukset, ohjaus, seuranta ja valvonta tulisi kohdistaa sinne, millä on eniten vaikuttavuutta vesistön/pohjaveden tilan parantamiseksi. Toimenpiteiden pitäisi ensisijaisesti perustua vapaaehtoisuuteen, mutta mikäli vaikuttavat toimenpiteet eivät sitä kautta toteudu tulisi lainsäädännössä olla mahdollisuus velvoittaa toimenpiteisiin. Tulisi varmistaa, että eri hallinnonalojen lainsäädäntö, suunnitelmat, ohjaavat asiakirjat ja mahdolliset avustukset eivät ole ristiriidassa vesihoitosuunnitelmien tavoitteiden kanssa. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat on pohjavesien suojelun kannalta keskeinen työkalu. Suojelusuunnitelmille ei ole säädetty lakisääteistä päivittämissykliä. Tämä olisi perusteltua. Pohjavesien suojelusuunnitelman merkitys talousveden jakelualueiden riskinarvioinnin pohjatyössä on merkittävä. Talousveden tuotantoketjun riskienhallinnasta ja omavalvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (7/2023) 4 §:n 2 momentin mukaan riskinarviointiin sisällytetään selvitys siitä, miten riskinarvioinnissa on otettu huomioon raakaveden lähteenä käytettävää vesimuodostumaa koskevat: o vesienhoitolain 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut vesimuodostuman ominaispiirteet, 2 kohdassa tarkoitetut ihmisen toiminnan vaikutukset ja 7 kohdassa tarkoitetun vesien seurannan tulokset o vesienhoitolain 10 e §:ssä tarkoitettu pohjavesialueen suojelusuunnitelma ja o vesilain 4 luvun 12 §:ssä tarkoitetut vedenottamon suoja-aluemääräykset. Jotta pohjavesialueen suojelusuunnitelma on käyttökelpoinen työkalu vedenjakelu-alueiden riskinarvioinnissa, on sen oltava ajantasainen. 2) Neuvonnan ja ohjauksen lisääminen Vesistön/pohjavesialueen kuntien tulisi yhteistyössä panostaa vesienhoidon tarkempaan neuvontaan ja ohjaukseen (ELY-keskuksen tuella) kyseisen vesistön/pohjavesialueen osalta sekä koordinoida ja seurata tarvittavien toimenpiteiden etenemistä. Kunnissa voidaan vaikuttaa moniin sellaisiin toimiin, joilla on ennalta ehkäisevää vaikutusta vesien tilaan (mm. kaavoitus, hulevesien käsittely, jätevesien ylivuodot, rakennusjärjestys, ympäristönsuojelumääräys). Voisiko laatia vesistökohtaisen vesiensuojelusuunnitelman pohjavesien suojelusuunnitelman tapaan, jos sellaisia ei ole laadittu? 3) Säännöllinen viestintä Vesienhoitoa koskien eri verkkosivuilla on laajasti ja helposti saatavissa olevaa tietoa, mutta kuinka hyvin niistä ollaan tietoisia ja osataanko niitä hyödyntää? Tehokkaaseen ja vuosittain toistuvaan viestintään esimerkiksi keväisin vesien virkistyskäytön alkaessa olisi tärkeää panostaa ja silloin informoida myös tiedon lähteille, unohtamatta sosiaalista mediaa. Vuosittainen toisiaan tukeva viestintäsuunnitelma (valtakunnallinen, alueellinen, paikallinen) voisi tehostaa viestintää. Viestinnässä olisi hyvä tuoda esimerkkeinä esille, missä on vuosittain onnistuttu ja saatu vesien tilaa parannettua tai ollaan hyvään suuntaan menossa. Tarpeellista on myös viestiä sitä, missä ei olla onnistuttu ja vaatii vielä toimenpiteitä.
      • Suomen turkiseläinten kasvattajain liitto ry
        Päivitetty:
        11.6.2024
        • Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry FIFUR kiittää lausuntopyynnöstänne koko turkiselinkeinon puolesta. FIFURilla ei kuitenkaan ole lausuttavaa asiaan. FIFURin puolesta, Olli-Pekka Nissinen hallituksen sihteeri/viestintäjohtaja P: +358503062374 Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto FIFUR Pl 5, 01601 Vantaa www.fifur.fi
      • Huttula Erkki
        Päivitetty:
        11.6.2024
        • Ruokolahden kunnan Haapaveden veden laatu on heikentynyt veden vaihtuvuuden vähäisyyden vuoksi, ja tähän tärkein syy on Kaukopään tehtaiden edustalle aikanaan rakennettu patotie. Veden vaihtuvuutta voitaisiin suhteellisen yksinkertaisesti lisätä patotien alittavalla tunnelilla tai vastaavalla rakenteella, johon asennettaisiin virrankehitin eli suurehko potkuripumppu, jolla vettä siirrettäisiin Haapavedeltä patotien toiselle puolelle. Näin voitaisiin tehokkaasti ja varsin pienin kustannuksin lisätä veden vaihtuvuutta merkittävästi. Veden korkeus patotien molemmin puolin on sama, eli varsinaista pumppausta ei tarvita (vrt. Pien-Saimaan Kivisalmen pumppaamo).
      • Etelä-Karjalan liitto
        Päivitetty:
        10.6.2024
        • Etelä-Savon ELY-keskus Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoidon suunnittelua koordinoivana ELY-keskuksena pyytää lausuntoa asiakirjasta "Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueella 2018–2033". Vesienhoidon tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Koko Suomen kattavat vesienhoitosuunnitelmat vuoteen 2027 hyväksyttiin valtioneuvostossa vuoden 2021 lopussa. Nyt vesienhoitosuunnitelmat tarkistetaan hoitokautta 2028–2033 varten. Vuoksen vesienhoitoalue on laaja ja ulottuu usean maakunnan alueelle. Kaakkois-Suomen Salpausselkien eteläpuoliset jokivesistöalueet ovat yksi haastavimmista kohteista ekologisesti hyvän tilan saavuttamisen näkökulmasta. Näissä vesistöissä ravinnekuormituksen aiheuttama rehevöityminen on merkittävin vesienhoidollinen haaste. Lisäksi Etelä-Karjalan alueella useilla vesialueilla saavutettu ekologinen hyvä tai erinomainen tila on uhattuna eikä tule säilymään ilman toimenpiteitä. Myös useat Etelä-Karjalan pohjavesialueista on riskialueita. Tehokkaita ja vaikuttavia toimenpiteitä siis tarvitaan. Työohjelmassa on tunnistettu kattavasti kehitys- ja ongelmakohtia vesiensuojelun osa-alueilta. Yhteistyömallien kehittäminen, yhteistyön lisääminen ja toimijoiden osallistaminen on tunnistettu useiden osa-alueiden kehittämiskohteiksi. Useissa muissakin toiminnoissa puutteellinen tiedonkulku ja vajavaiset tiedot estävät hyvää yhteistyötä ja tehokasta toimenpiteiden toteuttamista. Etelä-Karjalan liitto toteaakin, että toimenpiteiden määrittelyssä tulisi alusta asti olla mukana mahdollisimman paljon tahoja, kuten kuntapäättäjät, yhdistyssektori, maanomistajat, asukkaat ja kesäasukkaat sekä alueelliset ja ylialueelliset hankkeet (esim. Priodiversity LIFE). Mukaan tarvitaan myös toimijoita, jotka voivat tuoda tietoa toimivista käytännöistä tai niiden kehittämismahdollisuuksista toimialojen sisällä (esim. maanviljely). Monipuolinen yhteistyö johtaa todennäköisesti myös parempaan sitoutumiseen sekä uusiin kumppanuuksiin eri toimijoiden välillä. Ohjauskeinoihin liittyvinä ongelmina on tunnistettu muiden muassa puutteet tukijärjestelmässä tai tukien vajavainen hyödyntäminen. Erilaiset matalan kynnykset tukimuodot ja asiantuntija-apu edistävät toimenpiteiden toteuttamista. Useilla toimijoilla on hyvin vähäiset resurssit työhön, jolloin esimerkiksi hankkeiden omarahoitusosuudet voivat olla esteenä toimenpiteiden toteuttamiselle hankkeistamalla. Rahoitus tulee melko varmasti olemaan haastavaa tulevina vuosina. Tarvitaan uudenlaista yhteistyötä, isoja hankkeita, EU-rahoitusten laaja-alaisempaa hyödyntämistä ja myös uudenlaisia rahoitusmalleja, esimerkkinä yritysten sponsoriraha. Kaavoitus on perustellusti tunnistettu tärkeäksi välineeksi vesiensuojelussa. Kaavoitusprosessin kannalta on oleellista, että kaavat hyväksyvillä tahoilla eli päättäjillä on riittävät tiedot vesiensuojelusta. Kaavoituksen luonne on yhteensovittava, jolloin riittävillä tiedoilla varustettu päättäjä osaa huomioida riittävästi eri näkökulmia. Tiedon lisääminen on siis yksi oleellinen edellytys onnistuneelle kaavoitukselle. Viestintä ja osallistumisen parantaminen on tunnistettu työohjelmassa kehityskohteeksi, mikä olisi kannatettavaa huomioida esimerkiksi sisällyttämällä viestintätoimenpiteet suunnittelun tarkistamisen työohjelmaan ja suunnittelun aikatauluun. Etelä-Karjalan liitolla ei ole huomautettavaa ympäristöselostuksen valmisteluun ja sisältöön.
      • Suomen Purjehdus ja Veneily ry Segling och Båtsport i Finland rf, SPV Ympäristökomitea
        Päivitetty:
        7.6.2024
        • Etelä-Savon ELY-keskus on pyytänyt liikenne- ja viestintäministeriöltä lausuntoa Vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä ja työohjelmasta Vuoksen vesienhoitoalueella vuosille 2028-2033. Suomen purjehdus ja veneily ry (SPV) kiittää lausuntopyynnöstä, ja tuo sen esiin, että SPV kantaa huolta vesistöjen tilasta ja jakaa tietoa vapaa-ajan veneilyn ympäristövaikutuksista ja vastuullisen veneilyn toimenpiteistä. SPV pitää hyvänä, että Vuoksen vesienhoitoalueelle on laadittu työohjelman vuosille 2028–2033 sekä työtä koskevat keskeiset kysymykset ovat koottu kyseiseen raporttiin. Raportti on huolellisesti laadittu ja noudattaa niitä periaatteita, joita vesienhoidon alalla kuuluu noudattaa. Vapaa-ajan veneilyn näkökulmasta SPV haluaa nostaa esille lisäksi kolme erityistä toiminta-aluetta, jotka edelleen parantavat niin Vuoksen kuin muidenkin vesienhoitoalueiden vesistöoloja: edelleen eri vesistöalueiden käyttäjille on korostettava tietoa siitä, että sisävesillä (järvillä ja joissa) ei saa käyttää biosidisiä antifouling- eli myrkkymaaleja. Tämä vaatii edelleen informaatiota niin viranomaistoimijoilta kuin meiltä muiltakin veneilyn kentässä toimivilta tahoilta. Toiseksi on korostettava vesialueiden käyttäjien (veneilijät, matkailijat, vapaa-ajan asukkaat) jätehuollon ja jätteiden lajittelu- ja keräysjärjestelmien toimivuutta. Tämä koskee myös veneiden wc-jätteiden keräämiseen tarkoitettujen septitankkien imutyhjennyslaitteiden kattavaa verkostoa niin Vuoksen vesistöalueella kuin muillakin vesi- ja merialueilla. Kolmas huomio kiinnittyy siihen, että vesistöjen käytössä ja veneilyssä tulisi pyrkiä aktiivisesti kohti hiilineutraaliutta. Tavoite on suuri ja vaatii pitkäjänteistä sekä asenteiden että toimintatapojen muutosta monelta eri taholta. SPV jakaa yhteisen huolen hajakuormituksen lisääntymisestä, joka on johtanut vesistöjen nuhraantumiseen ja tummumiseen. Toimenpiteitä valuma-alueiden kunnostamiseksi ja ennallistamiseksi tuli merkittävästi lisätä ja varata sinne riittävät resurssit. SPV jäsenet ovat myös innokkaita vapaa-ajankalastajia ja samalla haluavat edistää virtavesien ja vaelluskalojen elinkiertoa. Vanhat vesitalousluvat olisi viimeinkin päivitettävä vastaamaan vesipuitedirektiivin vaatimuksia vaellusyhteyksiä palauttamalla ja esteitä purkamalla. Muilta osin SPV toteaa, että sillä ei ole tässä vaiheessa muita huomioita suunnittelun työohjelmasta ja aikataulusta eikä vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä.
      • Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Metsä, ympäristö ja energia
        Päivitetty:
        7.6.2024
        • Vesienhoitoon liittyvät keskeiset kysymykset vesienhoitoalueilla: Vesienhoitoon liittyvät keskeiset kysymykset ja päätoimet vesien tilan parantamiseksi tehtävässä käytännön työssä ovat kattavat ja ottavat huomioon vesienhoitoalueiden ominaispiirteet ja kuormituslähteet. Päätoimet toimenpiteiden toteutuksen tehostamiseen, valuma-aluelähtöiseen vesien- ja kuormituksen hallintaan muuttuvassa ilmastossa sekä vesielinympäristöjen kunnostamiseen ja pohjavesien puhdistamiseen ovat kattavat. Kotanen ym. mukaan (2023) Etelä-Savossa valtaosassa suunnittelualuetta ihmistoiminnan vaikutus on vähäistä ja pintavedet ovat vähintään hyvässä tilassa. Merkittävimmät vesiensuojeluongelmat esiintyvät Mikkelin alapuolisella Saimaalla aiheutuen pääosin kaupungin jätevedenpuhdistamon purkuvesistä sekä hulevesistä ja muusta hajakuormituksesta. Mikkelin alapuolisen Saimaan alueen valuma-aluelähtöiseen vesien- ja kuormituksen hallintaan muuttuvassa ilmastossa toivotaankin kohdistettavan toimenpiteitä (hulevedet ja muu hajakuormitus). Vesienhoidon työohjelma, suunnittelun aikataulu sekä osallistumismenettelyt: Vesienhoidon työohjelma on kattava ja suunnittelun aikataulu on riittävän väljä. Myös osallistumismenettelyt ovat erinomaisesti järjestettyjä. Vesienhoitosuunnitelmaan laadittavan ympäristöselostuksen valmistelu ja sisältö: Ei lausuttavaa.
      • Kalatalouden Keskusliitto, Kalatalouden Keskusliitto/Niina Koivunen, Koivunen Niina
        Päivitetty:
        4.6.2024
        • Kalatalouden Keskusliitto on tutustunut lausunnolla olevaan materiaaliin ja lausumme sen johdosta seuraavaa: Pyytäisimme ystävällisesti huomioimaan kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmat vesien hoidon tavoitteiden suunnittelussa. Käyttö- ja hoitosuunnitelmissa tulee toki ottaa huomioon vesienhoidon tavoitteet, mutta vuorovaikutus ja asiakirjojen yhteensovittaminen edesauttaisi kaikkia osapuolia. Lisäksi myös kalatalousalueiden toimijat tulisi ottaa huomioon roolien ja vastuiden selkeytystä suunniteltaessa sekä osallistaa heitä prosesseihin aikaisessa vaiheessa. Rahoitus tulee turvata jatkossa myös pienille toimijoille, joilla ei ole resursseja suuriin omarahoitusosuuksiin. Lisäksi rahoitushakuja suunniteltaessa ja toteutettaessa tulisi huomioida, että rahoitusta olisi saatavilla jo heti hankkeen alusta eikä niin, että rahoitus maksetaan kokonaisuudessaan ns. jälkikäteisesti. Toimenpiteitä/hankkeita suunniteltaessa on tärkeää huomioida eri toimijoiden jo työn alla olevat, toteutetut tai suunnitellut hankkeet alueella (mm. kalatalousalueen, osakaskunnat, kalatalouskeskukset ja -liitot), jotta samaan vesistöön ei kohdenneta päällekkäisiä toimia. Pahimmassa tapauksessa resurssit menevät hukkaan, jos kunnostustoimenpiteitä aletaan tekemään kohteeseen, jolle on laadittu jo kunnostussuunnitelma tai jolle on toteutettu jo kunnostustoimenpiteitä. Tiedonkulun ja yhteistyön lisääminen on myös tässä avainasemassa. Kunnostushankkeiden seurantaan tulisi myöntää tulevaisuudessa enemmän hankerahoitusta, jotta kunnostustoimenpiteiden vaikutusta pystytään vesistössä seuraamaan ja mahdollisia tuki- ja parannustoimia voitaisiin toteuttaa välittömästi. Suomessa vesialueiden omistajuus on erittäin pirstaleista, joten osakaskuntien yhdistämisen tukeminen ja rahoituspohjan kuntoon saattaminen auttaisi myös vesien hoitoa tulevaisuudessa. Suuremmat osakaskunnat ovat tehokkaampia ja toimivampia vesien hoitajia ja hankkeiden toteuttajia. Lisäksi suuremmillä osakaskunnilla on paremmat resurssit toteuttaa suurempia hankkeita.
      • Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y.
        Päivitetty:
        3.6.2024
        • Keskeiset kysymykset Toimenpiteiden toteutuksen tehostaminen Asiakirjassa esitetään, että toteutusta kehitetään vesienhoidon suunnittelujärjestelmää kehittämällä sekä viestintää ja osallistumista parantamalla. Suunnittelua voidaan tehostaa, mutta toimenpiteiden suunnittelun lisäksi tulee samalla löytää toimenpiteille rahoituslähde, sillä yksittäisten toimijoiden vastuulle ei tule kaikkia kustannuksia kaataa. Koska vesien hyvää tilaa ei ole saavutettu, on perusteltua tarkentaa toimenpiteiden entistä parempaa kohdentamista ja lisätä kustannustehokkuutta, mutta se tulee tapahtua niin, että viljelijät ja metsänomistajat pystyvät edelleen jatkamaan tuotantoaan ilman kohtuuttomia lisäkustannuksia tai tulonmenetyksiä. Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden tärkein rahoituslähde on edelleen CAP. Sen kautta toimenpiteitä ohjataan pääsääntöisesti yleisten ehtojen perusteella. Kohdekohtaiset ratkaisut lisäisivät huomattavasti jo nyt massiiviseksi paisunutta byrokratiaa. Metkassa metsätalouden vesiensuojeluun kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota suometsän hoitoon myönnettävän tuen kautta, joka perustuu kohdekohtaiseen suunnitteluun. Myös luonnonhoidon tuki ja ympäristötuki voivat sisältää vesiensuojelutoimia. Maa- ja metsätalouden korvausjärjestelmät tulee jatkossakin pitää erillisinä, mutta on tärkeää, että niitä voidaan käyttää sujuvasti rinnakkain valuma-alueella tehtävän vesiensuojelun tehostamiseksi. Yhteiskunnan maksamien korvausten lisäksi tarvitaan toimiva järjestelmä, joka saa rahoituksensa markkinoilta. Vesiensuojelutyö tulisi ulottaa aina ruoka- ja vientiohjelmiin saakka. Maa- ja metsätalouden vesiensuojelun kustannukset tulee jakaantua koko arvoketjuun, sillä maa- ja metsätalous tuottavat raaka-aineita kuluttajien päivittäin tarvitsemiin hyödykkeisiin tai suoraan tuotteita. Markkinalähtöisen rahoituspohjan kautta toimenpiteitä olisi mahdollista kohdentaa huomattavasti tarkemmin ja sektorirajat ylittäen. Asiakirjassa esitetään uusien toimenpiteiden käyttöönottoa, jos entisillä ei päästä haluttuun lopputulokseen. MTK muistuttaa, että ensin on mietittävä, miten jo nyt maa- ja metsätaloudessa käytössä olevia hyviä menetelmiä ja toimenpiteitä sekä niiden toimeenpanoa voidaan kehittää. Tämä vaatii tuekseen ajantasaista tutkimustietoa itse menetelmistä ja toimenpiteistä sekä seurantatietoa niiden pitkäaikaisvaikutuksista vesiin erilaisissa toimintaympäristöissä. Asiakirjassa tuodaan esille myös, että lainsäädännön tulkintaa tulisi yhtenäistää ja kompensaatiojärjestelmiä kehittää. Lainsäädännön tulkinnan pitäisi olla yhteneväistä eri puolilla Suomea eri tahojen oikeusturvan varmistamiseksi. Esimerkiksi lupaviranomaisten tekemät päätökset tulisi olla yhtenevät viranomaisesta riippumatta. Luonnonsuojelulakiin (9/2023) on lisätty vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio. Jos kompensaatio otettaisiin viralliseen käyttöön, tulee sen olla vapaaehtoista myös vesiensuojelun osalta. Mikään ei kuitenkaan estä jo nyt kompensoimasta aiheutettuja haitallisia vaikutuksia. Tässä voi käyttää apuna esim. MTK:n luomaa luontoarvot.fi-palvelua, joka on markkinapaikka kohteille, joilla voidaan turvata luonnon monimuotoisuutta ja edistää luonnonsuojelua. Monille tahoille ja henkilöille vesienhoidon toimenpiteet ja suunnitelmat jäävät helposti kovin vieraiksi. Vesienhoitosuunnitelmista puhutaan laajemmin silloin, kun niitä päivitetään ja järjestetään kuuleminen. Muina aikoina mainitaan usein vain se, että tavoitteeseen ei ole päästy. Asiakirjassa esitetäänkin, että viestintää ja osallistumista tulee parantaa mm. viestimällä vesienhoidosta kohdeyleisöä kiinnostavalla ja myönteisellä tavalla painottaen virkistyskäyttö- ja muita hyötyjä. MTK pitää em. lisäksi yhtä tärkeänä myös sitä, että viestinnässä kerrotaan, että maa- ja metsätalousyrittäjät ottavat vesistöt huomioon toiminnassaan ja panostavat merkittävästi vapaaehtoiseen vesiensuojeluun. Esimerkiksi metsätaloustoimenpiteitä tehtäessä jätetään suojakaistat vesistöjen varsille ja suometsänhoidossa vesiensuojelu on yksi osa kokonaisuutta. Maataloudessa viljelijät hyödyntävät runsaasti maatalouden tukijärjestelmän vesiensuojelutoimenpiteitä, kuten mm. talviaikaista kasvipeitteisyyttä, suojakaistoja ja -vyöhykkeitä, erilaisia nurmia ja ravinteiden kierrätystä. MTK arvostaa sitä, että on järjestönä päässyt osallistumaan vesienhoidon suunnitteluun ja edistämiseen niin valtakunnallisella kuin alueellisella tasolla. On tärkeää, että alueella tehtävässä työssä maanomistajat otetaan mukaan hanke- ym. suunnitteluun alusta alkaen. Eri toimijoiden yhteistyön lisääminen on kannatettavaa, sillä vesiensuojelutoimet on sovitettava yhteen toimijoiden tarpeiden kanssa. Neuvonta, koulutus ja muu viestintä ovat tärkeä osa vesienhoidon edistämistä. Koulutuksen osalta on tarpeen muistaa myös oppilaitokset, joissa koulutetaan eri alojen tulevaisuuden tekijöitä, ml. ammattitaitoisia vesitaloustoimien suunnittelijoita ja toteuttajia. Tiloille kohdistuvassa neuvonnassa vesipuitedirektiivin toimeenpanoon liittyvät vesienhoidon vaatimukset tulisi ottaa nykyistä aktiivisemmin esille, jotta tilat saavat hyvän käsityksen vesienhoidon kokonaisuudesta ja siitä, mitä vesienhoito tarkoittaa tilatasoilla. Valuma-aluelähtöinen vesien- ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa MTK tukee valuma-aluelähtöisen vesien kuormituksen ja hallinnan kehittämistä. Peltojen hyvä kasvukunto, jonka osia ovat mm. hyvä rakenne ja toimiva vesitalous, on tärkeä osa maatalouden vesiensuojelua. Viljelyvarmuuden ylläpitämiseksi liiallisen veden tulee poistua nopeasti pellolta, mikä edellyttää toimivaa maan rakennetta ja ojitusta. Toisaalta maan pitäisi pidättää mahdollisimman paljon vettä kasvien käyttöön. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää jatkossa myös vesien varastointia kastelutarkoituksiin. Kuivatuksen sijaan tarvitaankin pellon vesitalouden hallintaa. Myös metsätaloudessa tarvitaan kunnostusojitusta, joka perustuu todettuun tarpeeseen, mutta tarpeettoman syviä ojia tulee välttää. Vesiensuojelun edistämiseksi voidaan luopua taloudellisesti kannattamattomien suometsien ojien kunnostamisesta ja hyödyntää alueita ennallistamisessa. Jos harkinnan perusteella päädytään kunnostamiseen, ojasyvyys pidetään mahdollisimman matalana ja hyödynnetään erilaisia vesiensuojelurakenteita. On kuitenkin muistettava, että metsänomistajat ovat investoineet turvemaiden metsänkasvatukseen ja metsänkasvatukselle tarpeellisia suometsähankkeita tulee pystyä toteuttamaan jatkossakin. Kestävässä metsätaloudessa on mahdollista yhteensovittaa taloudellinen hyöty ja ympäristökysymykset. Valuma-aluekohtaisesta suunnittelusta saadaan tukea kohdekohtaiseen suunnitteluun, jotta kokonaisuudesta tulee paremmin hallittu. Peitteellinen metsäkasvatus on yksi tapa uudistaa metsää. MTK huomauttaa, että se ei sovi kuitenkaan kaikille kohteille ja uudistustapa on harkittava kohdekohtaisesti. Valuma-aluekohtaisen tarkastelun tulee ottaa eri osapuolten tarpeet huomioon. Vesienhallinnan tulee kattaa maa- ja metsätalouden lisäksi valuma-alueen muut maankäyttömuodot. Etukäteen on tarpeen miettiä vaihtoehtoiset toteutusmallit, mahdollisten rakenteiden kunnossapito ja rahoitus. Parhaimmillaan valuma-aluesuunnittelulla voi lisätä vesiensuojelun vaikuttavuutta ja parantaa toimenpiteiden kustannustehokkuutta. On tärkeää, että yläjuoksulta tai laajoilta päällystetyiltä alueilta tulevia vesimääriä hillitään, jotta alajuoksulla vältytään ojien tulvimiselta ja voimakkaalta eroosiolta pelloilla ja ojissa. Valuma-aluekohtaisella suunnittelulla pystytään ottamaan myös ilmastonmuutoksen vaikutukset parhaiten huomioon. Kaavoitus soveltuu huonosti maa- ja metsätalouden vesiensuojeluun, sillä niiden aiheuttama kuormitus on pääasiassa hajakuormitusta. Näiltä sektoreilta tulevaa kuormitusta voidaan parhaiten vähentää vapaaehtoisuuteen perustuvilla toimilla sekä vesilain ja ympäristönsuojelulain kautta. Toimiin voidaan kannustaa yhteiskunnan maksamalla korvauksella, mutta myös tuotteista saatava korkeampi hinta toimisi kannusteena. Kaavoituksella ei voida velvoittaa tai ohjata aktiivisten toimenpiteiden tekemiseen. Suunnitteluvälineenä se voi ohjata kuormitusta aiheuttavia alueidenkäyttötarpeita herkkien alueiden ulkopuolelle eli estää lisäkuormitusta. Parhaiten kaavoitus soveltuu pistekuormituksen hallintaan. Asiakirjassa todetaan, että pinta- ja pohjavesien muodostama kokonaisuus ja pohjavesien vaikutus vesiluontoon jää usein huomioimatta. MTK katsoo, että ennen asian ottamista laajemmin vesienhoidon suunnitteluun mukaan, tulee aihepiiristä saada lisää tutkimustietoa. Tietoa tarvitaan lisää niin itse ilmiöstä kuin toimista, joilla mahdollista ongelmaa voidaan vähentää. Vesielinympäristöjen kunnostaminen ja pohjavesien puhdistaminen MTK katsoo, että mm. vesieliöstön ja kalojen elinympäristökunnostusten suunnittelu on osa valuma-aluekohtaista suunnittelua. Uomakunnostusten merkitys voi jäädä vähäiseksi, jos kuormitus valuma-alueelta jatkuu voimakkaana. Kalojen kulun turvaamiseksi tulisi tarkastella kerralla koko uomaa tai merkittävää osaa uomasta, jotta vaikutus olisi mahdollisimman suuri. Kustannusten hillitsemiseksi MTK pitää tärkeänä, että kalojen kulkuesteitä poistetaan muiden töiden, kuten teiden peruskunnostusten, yhteydessä. Säännösteltyjen vesien virtaamien ja vedenkorkeuksien muutokset edellyttävät eri intressien yhteen sovittamista. Asiaa on tarkasteltava mm. maatalouden kannalta. On tärkeää, että veden pinta on riittävän alhaalla peltotöiden aikaan. Pelloille tulviva vesi kuljettaa kiintoainetta ja ravinteita. Toisaalta on tärkeää, että kuivina aikoina uomissa ja muissa vesissä on riittävästi vettä mm. kasteluun tai matkailun tarpeisiin unohtamatta vesieliöstön tarpeita. Järvikunnostusten vaikutus voi jäädä lyhytaikaiseksi, jos valuma-alueelta tuleva kuormitus jatkuu suurena. Toimet vesissä ja valuma-alueella tulisi linkittää keskenään hyvin. Erilaisia kunnostuksiin ja muuhun vesiensuojeluun liittyviä hankkeita on ollut ja on käynnissä paljon. Niitä tulisi ryhmitellä laajemmiksi kokonaisuuksiksi ja niiden kestoa pidentää vaikuttavuuden kasvattamiseksi. Toimien vaikuttavuutta tulisi myös seurata nykyistä paremmin. Paikallisilla toimijoilla voi olla haasteita esim. omarahoitukseen liittyen, mutta paikallisten vetämät hankkeet voidaan kokea itselle läheisemmäksi kuin esim. ELY-keskusten vetämät hankkeet. Voitaisiinko paikallisia toimijoita tukea esim. hankebyrokratian hoitamisessa, jolloin kynnys hankkeen toteuttamiseen voisi madaltua? Miten yritykset voisivat auttaa hankkeiden omarahoituksessa? Hankkeilla edistetään usein vain yhtä asiaa, mutta niiden monivaikutteisuutta tulisi pystyä lisäämään. Vesistökunnostus voisi tuoda uusia mahdollisuuksia esim. virkistykseen ja matkailuun, voidaanko nämä kaikki sisällyttää samaan vesientilan parantamiseen tähtäävään hankkeeseen. Hankkeissa on tarpeen rikkoa sektorirajat ja lisätä eri osapuolten yhteistyötä kokonaisvaikuttavuuden parantamiseksi. Asiakirjassa on nostettu esiin myös pohjavesien kunnostaminen. On tärkeää, että pohjavesialueita kunnostetaan, mutta pohjavesien puhdistaminen on yleensä hidasta, kallista ja vaikeaa ellei mahdotonta. Mikäli pilaantunutta pohjavettä ei pystytä kunnostamaan, on tärkeää, että pilaantumiskehitys ja vaikutusalueen laajeneminen voidaan pysäyttää. Pohjavesien osalta ennakollinen toiminta on keskeistä. Riskitoimintojen sijoittamista pohjavesialueille on syytä välttää. Jotta alueella pystytään tekemään päätöksiä pohjavesien suojeluun liittyen, on oltava käytettävissä riittävästi tietoa alueen pohjavesialueista, jotta ei tarpeettomasti rajoiteta esim. yritystoimintaa. Vesienhoidon työohjelma, suunnittelun aikataulu sekä osallistumismenettelyt MTK:lla ei ole asiaan lisättävää. Vesienhoitosuunnitelmaan laadittavan ympäristöselostuksen valmistelu ja sisältö MTK korostaa, että ympäristövaikutusten arvioinnin pohjalle on kerättävä laajasti kaikki uusin tutkimustieto. Jos tutkimustietoa ei ole tai se on hyvin hajanaista tai vanhaa, on se tuotava selkeästi arvioinnissa esiin. Lisäksi muistutamme tutkimustiedon viemisestä käytäntöön, mikä on usein hyvin haastavaa. Kuka varmistaa, että uusin tutkimustieto muuttuu toimenpiteiksi mm. kansalaistasolla? Huomioon on otettava myös koulutussektorin leikkaukset ja niiden vaikutukset alan toimijoiden määrään ja ammattitaitoon. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry Airi Kulmala Leena Kristeri asiantuntija, ympäristö elinvoimajohtaja
      • Kiteen kaupunki, Ympäristölautakunta
        Päivitetty:
        3.6.2024
        • Ympäristölautakunta esittää lausuntonaan, että vesienhoitosuunnitelman työohjelma ja aikataulu ovat hyvin laadittuja. Osallistumismenettelyt ovat riittävät ja internetissä oleva kysely parantaa yksittäisen henkilön mahdollisuuksia esittää mielipiteensä. Ympäristövaikutusten arviointi sekä -selostus on sisällöltään ja laajuudeltaan esitetyssä muodossa monipuolinen ja riittävä. Vesienhoitoalueen keskeisissä kysymyksissä on huomioitu ja tuotu hyvin esille ne keskeiset asiat, joihin Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa tulee erityisesti keskittyä. Myös Kiteen kaupungin alueella tärkeimmät vesien tilaan liittyvät ongelmat sisältyvät esitettyihin keskeisiin kysymyksiin. Vesienhoidon tehostaminen on suuresti riippuvainen eri toimenpiteiden toteuttamiseen tarvittavista henkilö-, tietotaito- ja taloudellisista resursseista. Rahoituspohjaa tulee pyrkiä entisestään laajentamaan ja toimenpiteet kohdistamaan ensisijaisesti sellaisille vesistöalueille, joissa toimenpiteillä saavutetaan paras mahdollinen vaikutus mahdollisimman vähin kustannuksin. Vesienhoidossa myös yhteistyö eri organisaatioiden kesken ja vapaaehtoistyö ovat nousseet tärkeiksi vesienhoitotyön muodoiksi. Tästä esimerkkinä on mm. pienten osakaskuntien yhdistäminen suuremmiksi kokonaisuuksiksi, joka helpottaa järvialuetta koskevien vesienhoitotoimenpiteiden suunnittelua ja toteutusta sekä myös rahoitusta. Tiedotusta jo toteutetuista hyvistä vesistökunnostushankkeista ja niiden vaikutuksista vesistön tilaan tulee lisätä. Erinomaisessa ja hyvässä tilassa olevien vesistöjen tilan turvaamiseksi näiden vesistöjen tilan seuranta on ensiarvoisen tärkeää ja sitä tulisi kohdentaa syvännepisteiden lisäksi myös sellaisille ranta- alueille, jonne on havaittavissa kuormitusta. Tämä edellyttää lisäresursseja, johon valtion tulisi panostaa. Kansalaisverkostot ovat hyvä lisä täydentämään mm. näkösyvyys- ja levähavainnointia viranomaisseurannan lisäksi ja tästä on hyvänä esimerkkinä Pro Puruvesi ry:n toiminta. Pohjavesien laadun ja määrän turvaamiseksi keskeisimpiä keinoja ovat laadittujen suojelusuunnitelmien toteutus ja seuranta. Muita toimia ovat pohjavesien suojelun huomioon ottaminen entistä tarkemmin myönnettäessä ympäristö- ja maa-ainesten ottamislupia sekä suunniteltaessa kunnan maankäyttöä. Neuvontaa ja tiedotusta kuntalaisille ja yrityksille pohjavesialueelle toimimisesta tulee edelleen lisätä. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset tulevat uudessa Vuoksen vesienhoitosuunnitelmassa entistä tehokkaampaan tarkasteluun. Maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon vesiensuojelurakenteiden mitoitus tulee suunnitella muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin. Myös Vuoksen vesistöalueen säännöstelyjä on syytä tarkistaa ottamalla huomioon jo nyt nähtävillä olevat ilmastonmuutoksen aiheuttamat ääri-ilmiöt sääoloissa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset pohjavesien pinnakorkeuteen ja vedenlaatuun on otettava tarkempaan tarkasteluun. Vuoksen alueen jalokalojen vaellusesteiden poisto ja elinympäristöjen turvaaminen on huomioitu Vuoksen alueen keskeisissä kysymyksissä, mutta alueella elävän saimaannorpan elinympäristöjen turvaamista ei mainittu ollenkaan.
      • Iisalmen kaupunki, Tekninen toimiala, Ylä-Savon ympäristölautakunta
        Päivitetty:
        31.5.2024
        • Vuoksen vesienhoitosuunnitelman 2028 - 2033 valmistelussa on tunnistettu hyvin Ylä-Savon keskeisimpien vesistöreittien - Iisalmen reitin ja Nilsiän reitin merkittävimmät ongelmakohdat. Iisalmen reitillä pääpaino tulee edelleen olla vesien rehevöitymisen hidastamisessa ja rehevöitymisestä aiheutuvien haittojen poistamisessa. Nilsiän reitillä tavoitteena tulee olla erityisesti vaelluskalojen nousuesteiden poistaminen ja elinympäristöjen parantaminen. Kaivosmineraalien etsintä on aktiivista Ylä-Savossa ja mahdollisten kaivosten vesistövaikutuksiin tulee varautua. Nilsiän reittiä rasittavat entisen Talvivaaran , nykyisen Terrafame Oy:n kaivoksen jätevedet, joskin kuormitus on vähentynyt, kun pääosa jätevesistä johdetaan nykyisin purkuputkella Oulujoen vesistön suuntaan. Nilsiän reitin varrella on kuitenkin potentiaalisia kaivosalueita Rautavaaralla, Lapinlahdella ja Kuopiossa, jotka tulevaisuudessa voivat olla merkittäviä vesistöjen pilaajia. Kaivostoiminta voi pilata myös pohjavesiä, minkä vuoksi kaivoksia ei tulisi perustaa tärkeiden pohjavesialueiden läheisyyteen. Energiantuotanto, -varastointi ja -kulutus ovat murrosvaiheessa, kun siirrytään yhä enemmän fossiilisten polttoaineiden käytöstä tuuli- ja aurinkoenergiaan ja tulevaisuudessa myös vetyenergiaan. Energiantuotannosta sekä akkukemikaalien ja akkujen tuotannosta syntyy vesistövaikutuksia. Tuulivoima-alueet tarvitsevat laajan tieverkoston, jonka rakentamisen yhteydessä aiheutetaan häiriöitä pienvesistöille, jotka voivat olla kalojen nousuväyliä tai muutoin arvokkaita elinympäristöjä. Tuulivoima-alueiden rakentamisesta aiheutuu kiintoaine- ja ravinnepäästöjä vesistöihin. Pinta-alaltaan satoja hehtaareja olevat aurinkopaneelikentät voivat vaatia muutoksia vesien johtamiseen sijaintialueellaan. Vedyn ottaminen elektrolyysin avulla vedestä kuluttaa vettä ja akkutehtaista aiheutuu kemikaalipäästöjä vesistöön. Tuuli- ja aurinkoenergiahankkeita on tällä hetkellä paljon vireillä ja ainakin osa niistä toteutuu Vuoksen vesienhoitoalueella tulevalla suunnittelukaudella, mikä tulisi ottaa ennakoivasti huomioon vesienhoidossa. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomalla kasvavalla valunnalla ja mm. talviaikaisen valunnan lisääntymisellä on ratkaiseva merkitys hajakuormituksen vesistövaikutuksiin. Vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelun ja kohdentamisen kannalta on tärkeää edelleen selvittää ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesistöjen tilan heikkenemiseen ja arvioida nykyisten vesiensuojelutoimenpiteiden riittävyyttä. Vesien tummumiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota - mistä tummuminen aiheutuu ja millaisilla toimenpiteillä tummumista voidaan ehkäistä. Ylä-Savon ympäristölautakunta pitää tärkeänä, että erinomaisessa ja hyvässä ekologisessa tilassa olevien vesistöjen tila ei heikkene. Vesienhoidon toimenpiteiden ja toimeenpanon tehostaminen on mahdollista vain, jos toimenpiteiden toteuttamiseen varataan riittävästi resursseja ja rahoitusta. Valtakunnantason ja ulkopuolisen rahoituksen saanti toimenpiteiden kehittämiseen ja toteuttamiseen on entistä tärkeämpää. Kuntien mahdollisuudet edistää toimenpiteiden toteutusta ovat edelleen heikkenemässä kuntien taloudellisten tilanteiden seurauksena. Vesiensuojeluun suunnatut resurssit ja rahoitus kunnissa voivat pienentyä nykyiseen verrattuna. Vesienhoidon tavoitteiden saavuttamisen ja tehostamisen kannalta yhteistyön jatkuminen eri toimijoiden kanssa on tärkeää. Eri alojen asiantuntijuus on hyödynnettävä vesienhoidon suunnittelussa ja toteutuksessa. Vuoksen vesistöalueella on saatu hyviä kokemuksia Pohjois-Savon ELY-keskuksen ja Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistyksen sekä kuntien välisestä yhteistyöstä, jonka toivotaan vakiintuvan osaksi vesienhoitotyötä. Vesienhoidon työohjelmaan ja ympäristövaikutusten arviointiin ei ole huomautettavaa.
      • Rantasalmen kunta, Ympäristönsuojelu
        Päivitetty:
        30.5.2024
        • Rantasalmen ympäristönsuojeluviranomainen kiittää lausuntomahdollisuudesta ja on tutustunut kuulemisasiakirjoihin. Kyseessä on Vuoksen vesienhoitoaluetta koskeva työohjelma uuden vesienhoitosuunnitelman laatimiseksi vuosille 2028–2033. Lausuntoa on erityisesti pyydetty keskeisistä kysymyksistä, työohjelmasta toteutuksineen sekä ympäristöselostuksesta. Keskeisiä kysymyksiä on avattu vielä apukysymyksillä. Tällä lausunnolla pyritään vastaamaan osaan kysymyksistä kunnan viranomaisen näkökulmasta. Sivut 8–9 Vaikka erilaisten sidosryhmien merkitys pitää tunnustaa, ovat suurimmat vaikutukset luonnonsuojeluun Suomessa ja muualla historiassa olleet kolmannen sektorin toimijoilla. Tästä hyvänä esimerkkinä on Koijärvi-liike, joka käynnisti Suomessa merkittävän ympäristöpoliittisen liikehdinnän. Meiltä uupuu esimerkin voima ja karismaattiset vetäjät, jotka ajaisivat vahvemmin vesienhoidollisia toimenpiteitä ja samalla osoittaisivat, että tavallisella kuntalaisella on oikeus ja velvollisuus vaikuttaa omaan ympäristöönsä. Toinen hyvä nykyajan esimerkki toimivasta konseptista on Lumimuutos osuuskunta. Vahvat, toimivat järjestöt tai osuuskunnat eivät synny hetkessä eivätkä ole yksinään ratkaisu vesienhoidollisen osallistumisen ja suunnittelun ratkaisemiseksi. Osallistuminen vapaaehtoistyöhön on vähentynyt ja trendi todennäköisesti jatkuu samanlaisena. Ihmisten tavoittaminen on yhä hankalampaa, kun informaatiota haetaan ja saadaan moninaisista lähteistä. Ensimmäinen paikka ei välttämättä ole viranomaisten ylläpitämät sivut, jolloin vahvempi jalkautuminen erilaisiin sosiaalisen median alustoihin olisi suotavaa. Tämäkään ei takaa aktiivista osallistumista. Toiveena on tukea kuntia hankkeiden ja suojelun vetämisessä. Tämän puolesta voidaan argumentoida, että kunnilla on tietoa omista alueistaan ja osaamista hankkeiden vetämisestä sekä käsitystä lainsäädännön sisällöstä. Vastaavasti vasta-argumenttina valtion säästötalkoot tulevat näkymään myös kunnissa, joskin hieman viiveellä. Hoitosuunnitelman laatiminen sillä ajatuksella, että kunnat pystyisivät ottamaan vahvempaa vetovastuuta, voi osoittautua vaikeasti toteutettavaksi. Näin ollen kansalaisyhteiskunnan tukeminen esimerkiksi auttamalla järjestäytymistä, pitää olla ainakin osittain mukana. Vesiensuojelua kohtaan on olemassa paljon kiinnostusta. Kuten alustuksessa tulee ilmi, rahoitus on hajanaista ja ennakoitavuus on hankalaa. Vaikka on olemassa yhteisiä alustoja, joista rahoitusta voi hakea ja viranomaisten sivut yrittävät olla saavutettavia, ne ovat silti tuntemattomia tai hyvin jähmeitä. Tähän pitäisi paneutua vielä uudestaan ja harkita jonkinlaista rahoituskalenteria, josta näkee, mitä on milloinkin meneillään. Vanhojen vesilupien osalta on meneillään lainsäädännöllisiä selvityksiä, jotta näiden pysyvyyssuojaan voitaisiin paremmin puuttua ympäristönsuojelullisin perustein olettaen, että lainsäätäjä näihin tarttuu. Sivut 10–12 Yltiöpositiivisella viestinnällä voi olla passivoiva vaikutus, jolloin asiaan ei suhtauduta sellaisella vakavuudella, jota vaadittaisiin. Realistinen tilannekuva voi olla parempi ja kertoa, ettei kaikkia vahinkoja enää voi estää, mutta vaikutuksia voidaan lieventää. Positiivisia esimerkkejä tulee käyttää, mutta samalla pitää hyväksyä, että ilmastonmuutos on edennyt jo siihen pisteeseen, ettei kaikkia negatiivisia kehityskulkuja voida estää. Tiedon voisi yhdistää riski- ja vaikutuskartoituksiin. Annetusta alustuksesta on tullut ilmi, että vesienhoito on luonteeltaan jatkuvia toimenpiteitä yksittäisten lyhyiden hankkeiden sijaan. Tarvitaan pidempiaikaisia hoitosuunnitelmia, jotka eivät kohdistu yhteen järveen vaan valuma-aluekokonaisuuksiin. On perusteltua, että kunnat huolehtisivat omien vesialueidensa priorisointilistauksista ja ylemmän tason suunnittelusta vesienhoitosuunnitelman mukaisesti. Silti alueille tarvittaisiin riittävän isoja vesiensuojeluryhmiä, jotka voisivat toimia myös vallan vahtikoirina ja varmistaa, että viranomainen ottaa huomioon toiminnassaan vesiensuojelun sekä edistää suojelutoimenpiteiden toteuttamista. Olisi suotavaa, että viranomaislähtöisestä kulttuurista päästäisiin eroon ja paikallisilla olisi vahvempi tahto sekä kokemus siitä, että heitä kuunnellaan ja heidän toimenpiteillään on merkitystä. Kunnat voivat hulevesisuunnittelulla vaikuttaa omiin hallinnoimiinsa alueisiin ja sitä kautta varmistaa, että runsaatkin sulamisvedet tai rankkasateet pystytään käsittelemään. Ongelmana on, että useilla alueilla on jo niin paljon infraa, että esimerkiksi suurempien sadevesiviemäreiden asentaminen on lähes mahdotonta. Jonkin verran ongelmaa voidaan ratkoa vihersuunnittelulla. Samoin ennakoivat vesiensuojelutoimenpiteet voidaan ottaa huomioon jo kaavoituksessa sekä kunnan infrahankkeissa. Maataloudessa on olemassa toimenpiteitä, ja näitä on otettu käyttöön, mutta todennäköisesti yhtenä suurena pullonkaulana on heihin kohdistuvat vaatimukset. Kannattavuus ja jaksaminen voivat olla jo vähissä, jolloin resursseja toimenpiteisiin voi olla vähän, vaikka rahaa olisi tarjolla. Metsäkeskustelu on polarisoitunutta eikä ole syytä olettaa, että tähän on tulossa suuria muutoksia. Toimivien ratkaisujen implementointi on kiinni vapaaehtoisuudessa. Asennemuutos metsänhoidossa on jo orastamassa, eikä kukaan suoranaisesti vastusta toimenpiteiden toteuttamista, mutta harvempi metsänomistaja ryhtyy erikseen toteuttamaan pohjapatoja tai laskeutusaltaita. Liiallinen puuttuminen omaisuudensuojaan voi viedä hyvää tarkoittavalta toiminnalta pohjan, sillä jo nyt ylhäältä alaspäin velvoitteet luonnonsuojelemiseksi kärsivät legitimiteettikriisistä osassa väestöryhmiä. Tarvitsemme taloudellisten ohjauskeinojen uudelleentarkastelua, jotta saavuttaisimme parempia lopputuloksia. Toimenpiteiden luotettavan seuraamisen osalta on löydettävä tasapaino tiedon tarkkuuden ja toisaalta virheiden hyväksymisen välillä. Täydellinen tieto ei voi olla vaatimuksena toteutuksen osalta, vaan meidän on tukeuduttava kansalaistietoon rohkeammin näiden erheellisyydestä huolimatta, koska muutoin kustannukset karkaavat käsistä. Sivut 13–14 Vastaukset tulevat osittain jo ilmi edellisistä kohdista. Vesienhoidon työohjelma, suunnittelun aikataulu ja osallistumismenettelyt Työohjelma vaikuttaa riittävältä ja asianmukaiselta. Tämän lausunnon antamisen aikaan osallistuminen vaikuttaa vähäiseltä, mutta voi parantua toisen kuulemisen yhteydessä. Aikataulun olisi voinut nostaa esille jo aiemmin, mutta sisällöllisesti ei ole huomautettavaa asiassa. Vesienhoitosuunnitelmasta laadittavan ympäristöselostuksen valmistelu ja sisältö Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella ei ole huomautettavaa valmistelusta tai sen sisällöstä. Arviointikehikosta toivotaan esitysasultaan mahdollisimman selkeää ja visuaalisesti helposti luettavaa.
      • Lieksan kaupunki
        Päivitetty:
        21.5.2024
        • Vesienhoidon tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Lieksan vesistöt kuuluvat Vuoksen vesistöalueeseen. Vesienhoidon suunnittelu tapahtuu vesienhoitoalueilla. Etelä-Savon ELY-keskus ohjaa suunnittelua Vuoksen vesistöalueella. Vuonna 2021 laadittu lakisääteinen vesienhoitosuunnitelma tarkistetaan nyt koskemaan vuosia 2028–2033. Lieksan kunnan alueella vesistöjen tila on pääosin hyvä. Esimerkiksi maatalous ja teollisuus ovat aikanaan aiheuttaneet päästöjä, mutta nykypäivänä päästöt on saatu asianmukaisesti hallintaan. Alueemme suurimman vesialtaan, Pielisen pinta on ollut tänä keväänä poikkeuksellisen korkealla, mutta tilannetta on hoidettu juoksutuksella. Kuntamme pohjavesien tila on hyvällä tasolla eikä yhtään pohjavesialuetta ole riskialueella. Hyvää tasoa on edelleen ylläpidettävä ja vaalittava esimerkiksi maa-ainesten ottamista valvoen ja lupaprosessissa pohjavesiasioihin huomiota kiinnittäen. Kokonaisuudessaan toivomme lisää yhteistyötä esimerkiksi työryhmämuodossa ja eri tahojen kesken. Myös tiedottaminen vesienhoitoon liittyvistä asioista suoraan kuntalaisille on hyväksi havaittu keino osallistamisen lisäksi. Vesienhoidon seuranta koetaan hajanaiseksi, tämänkin takia esimerkiksi laaja-alainen työryhmä voisi olla hyvä keino seurannan sekä tiedotuksen kuntalaisille järjestämiseksi. Kaikkien tahojen osallistaminen yhteisten vesiemme hoitoon on erittäin tärkeää. Hankkeet voisi hoitaa tehokkaammin usean Pielisen alueen kunnan yhteisinä projekteina.
      • Etelä-Savon maakuntaliitto
        Päivitetty:
        20.5.2024
        • Etelä-Savon maakunta jakaantuu Vuoksen ja Kymijoki-Suomenlahden vesienhoitoalueisiin. Etelä-Savon ELY-keskus koordinoi Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman laatimista ja Uudenmaan ELY-keskus Kymijoki-Suomenlahden. Molempien vesienhoitoalueiden keskeiset vesienhoidon kysymykset on niputettu kolmeen kokonaisuuteen: Toimenpiteiden toteutuksen tehostaminen, Valuma-aluelähtöinen vesien ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa ja Vesielinympäristöjen kunnostaminen ja pohjavesien puhdistaminen. Myös raporttien rakenne ja pääosin myös tekstit eli havaitut ongelmat, jo tehdyt toimenpiteet ja tekemisen hidasteet sekä pohdittavat asiat ovat samoja vai hieman sanamuotoa on muutettu. Samanlainen raporttirakenne on ymmärrettävää, sillä ongelmat vesistöissä ovat samat riippumatta vesienhoitoalueen rajoista. Kuitenkin olisi toivonut, että raportissa olisi nostettu enemmän esiin kyseisen vesienhoitoalueen erityisongelmia. Näitä Vuoksen vesistöalueella ovat etenkin erinomaisessa tilassa olevien vesistöjen veden laadun säilyttäminen, uhanalaisten vaelluskalalajien elinolojen turvaaminen sekä saimaannorpan elinolosuhteiden turvaaminen. Saimaannorppaa ei mainita vesienhoitosuunnitelmassa lainkaan, vaikka se on Vuoksen vesistöalueen erityispiirre. Erityisiä haasteita vesienhoitotyölle Vuoksen vesienhoitoalueella aiheuttaa alueen runsas vesistöisyys sekä vesistöihin tukeutuva harva, mutta kattava asutus sekä runsas loma-asutus. Erityiskysymyksiä on esimerkiksi mahdollisen kaivostoiminnan tuomat uhkat alueen vesistöille. Etelä-Savon maakuntaliiton mielestä suunnittelualueiden kuvausten ohella tulisi raporttiin lisätä tiivis kuvaus koko vesienhoitoalueen erityispiirteistä ja -ongelmista. Lisäksi todettakoon, että raportissa on hyvin esitetty vesienhoidon suunnittelun vaiheet (kuva 1), suunnitelman tarkistamisen työohjelma ja aikataulu olisi kuitenkin tullut esitellä tässä yhteydessä, eikä vasta keskeisten kysymysten jälkeen. Tämä olisi helpottanut monivuotisen ja -vaiheisen suunnittelukokonaisuuden hahmottamista muille osallisille.
      • Suomen Yrittäjät, Ohlsbom Roope
        Päivitetty:
        17.5.2024
        • Suomen Yrittäjät kiittää lausuntopyynnöstä. Yrittäjillä ei ole tässä vaiheessa lausuttavaa vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä ja työohjelmasta Vuoksen vesienhoitoalueella 2028-2033. Kunnioittavasti Suomen Yrittäjät
      • Vapaa-ajan asukkaiden liitto ry
        Päivitetty:
        21.3.2024
        • Uudenmaan ELY-keskukselle Vapaa-ajan asukkaiden liitto VAAL ry, joka toimii osana Suomen Omakotiliittoa, esittää seuraavaa pyydettynä kannanottona vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä ja työohjelmasta Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella 2028–2033. VAAL edustaa maamme yli puolen miljoonan vapaa-ajan kiinteistön omistajien ja käyttäjien näkemyksiä. Suuri osa maamme vapaa-ajan kiinteistöistä sijaitsee Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen kattamilla Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Hämeen, Etelä-Savon, Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan suunnittelualueilla. Tämän vuoksi annamme lausunnon vain tämän vesienhoitoalueen osalta. Esittämäämme näkökohdat pätevät monin osin myös muilla vesienhoitoalueilla, joten lausuntomme voi toimittaa tiedoksi myös niiden vesienhoidon suunnittelua koordinoiville ELY-keskuksille. Järvi- ja pohjavesien ja koko rantaympäristön puhtaus ja hyvä tila ovat keskeinen edellytys vapaa-ajan vieton toimivuudelle maassamme. Vapaa-ajan kiinteistöt on haluttu rakentaa pääosin järvien rannoilla. Suuri osa vapaa-ajan vieton päivittäisistä toiminnoista hyödyntää vesiympäristöä eri tavoin. Järvi- tai jokiveden tai pohjaveden mahdollinen saastuminen vaikeuttaa suuresti vapaa-ajan viettoa vapaa-ajan kiinteistöissä. Ne eivät yleensä ole kunnallisen vedenjakeluverkon piirissä. Maamme järvi- ja jokivesien sekä pohjavesien tila on yleensä hyvä. Ongelmia kuitenkin esiintyy edelleen eri syistä, ja välittömät toimenpiteet ovat silloin tarpeen. Vesienhoidon puitedirektiiviin ja vesienhoitolakiin perustuva suunnitteluprosessi on huolellinen ja tavoitteellinen. Esitetty suunnittelutoiminta perustuu pintavesien osalta vuonna 2019 tehtyyn järvikohtaiseen kartoitukseen vesien ekologisesta tilasta. Ongelmalliset vesialueet on osoitettu ja niiden osalta esitetään toimenpiteitä. Myös pohjavesien osalta on kartoitettu ongelma-alueita, ja pohjaveden laatutiedon puuttuessa selvitystyötä suunnitellaan jatkettavan. Erityisesti vesien rehevöitymistä aiheuttavat syyt ovat monin osin vaikeita poistaa, ja suunnittelutoiminta ei voi niihin suoraan vaikuttaa. Vesien laadun parantamiseksi on ongelma-alueilla kiinnitetty yksityiskohtaista huomiota toimenpiteiden vaikutuksen tehostamiseen, valumalähtöisten vesien ja kuormituksen hallintaan sekä vesielinympäristöjen kunnostamiseen ja pohjavesien puhdistamiseen. Suunnitelman tämä osa sisältää myös aikaisempien toimenpiteiden arvioinnin sekä toimenpide-ehdotukset eikä siihen ole huomauttamista. Myös vesienhoidon suunnittelujärjestelmän kehittämisehdotukset ovat asianmukaisia. Vapaa-ajan asumisen vaikutus järvien ja jokien rehevöitymiseen lienee nykyään varsin vähäinen vapaa-ajan asukkaiden suuresta määrästä huolimatta. Osaltaan tämä aiheutuu voimassa olevan jätevesilain aiheuttamista rajoituksista jätevesien hävittämiseen ranta-alueilla. VAAL ei myöskään näe tarpeelliseksi kiinnittää nyt jäsentensä huomiota jätevesien käsittelyyn. Asia on tosin ollut aikaisemmin esillä VAAL:in toiminnassa. Yksityiskohtaista tietoa ei kuitenkaan ole VAAL:in käytettävissä siitä, millä alueilla järvien ja jokien rannoilla asuvat vapaa-ajan asukkaat itse kokevat ongelmia veden laadussa, millaisia nämä ongelmat ovat ja mitä toimenpide-ehdotuksia heillä olisi ongelmien ratkaisemiseksi. Tällaista tietoa ei voida hankkia kannanotolle asetettuun määräaikaan mennessä. Mainitun tiedon puute rajoittaa VAAL:in mahdollisuuksia antaa asiasta esitettyjä suunnitelmia täydentäviä arvioita ja toimenpidesuosituksia. Arvioitavina olevat asiakirjat tarkastelevat kysymyksiä yleisestä ympäristönäkökulmasta, joskin usein yksityiskohtia tarkastellen. Arvioinneista puuttuu kuitenkin vapaa-ajan asumisen näkökulma. Arvioitavina oleviin suunnittelutoimintoihin ei ole muuta huomauttamista.
      • Sosiaali- ja terveysministeriö
        Päivitetty:
        5.2.2024
        • Toimeksi saaneena ilmoitan kohteliaimmin, että Sosiaali- ja terveysministeriöllä ei ole tähän asiaan lausuttavaa.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö
        Päivitetty:
        18.1.2024
        • Lausunto VN/135885/2023 VEO / VKE 10.1.2024 Julkinen Viite: Etelä-Savon ELY-keskuksen lausuntopyyntö VN/135885/2023-saap-1 Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueella 2028-2033 Etelä-Savon ELY-keskus on pyytänyt liikenne- ja viestintäministeriöltä lausuntoa Vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä ja työohjelmasta Vuoksen vesienhoitoalueella vuosille 2028-2033. Liikenne- ja viestintäministeriö kiittää lausuntopyynnöstä, ja tuo se esiin, ettei liikenne ja viestintäministeriöllä ole tässä vaiheessa huomioita suunnittelun työohjelmasta ja aikataulusta eikä vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä. Maija Ahokas yksikön johtaja Seppo Kykkänen toimistopäällikkö Allekirjoitettu lausunto toimitettu sähköpostilla valmistelijalle Juho Kotonen osoitteeseen [email protected]
      • Luonnonmetsätyöryhmä, Sulkava Risto
        Päivitetty:
        1.1.2024
        • Tässä lausunnossa nostetaan esille muutamia keskeisiä asioita, joita tulisi arvioida ja etenkin edistää aiempaa enemmän. 1. Vesien yleinen nuhraantuminen ja sen esto. Taustalla on ilmastonmuutos, valunnan lisääntyminen/äärevyyden lisääntyminen ja hajakuormitus. Erityishuomiota pitäisi kiinnittää siihen kuinka vähennetään hajakuormitusta. Käytännössä turvemaiden ojitus on keskeisin syy. Edelleen ojitusta tuetaan (=haitallinen tuki), vaikka pitäisi panostaa turvemaiden ennallistamiseen. Olisi hyvä perata väärään suuntaan ohjaavat ns perverssit insentiivit, eli ojituksen eri tuet ja luoda niiden tilalle tuet ennallistamisen laajentamiseen ja siten hajakuormituksen vähentämiseen. Tavoite pitäisi asetalla siten, että kaudelle tulee selvät hehtaarimääräiset tavoitteet ennallistamisalalle ja jokaiselle osa-alueelle omansa. Taustatukena oleellista olisi luoda neuvontaa ja yhteistyömuotoja, joilla saataisiin maanomistajien yhteenliittymiä joiden yhdessä omistaman ojitetun alueen voisi ennallistaa. Nyt pirstoutunut maanomistus estää järkeviä toimia vaikka rahoitusta olisi olemassakin. 2. Vaellusesteiden kanssa toimintaa tulee jatkaa. Jos Palokin koskijaksoa ei ole jo vapautettu, on se edelleen pidettävä prioriteeteissa. Toivottavasti ollaan vaiheessa, jossa keskeistä on panostaa koskijakson ennallistamiseen ja lohikalakantojen elvyttämiseen alueella. 3. Nykyisen vesien tilan seurannan rinnalle tulisi luoda systeemi, jolla havaitaan myös erinomaisessa/hyvässä tilassa olevien suurten vesien rantojen läheisten alueiden rehevöityminen ja nuhjaantuminen. Tämä mahdollistaisi vesiensuojelutoimien kohdentamisen alueille, joista tilan heikkeneminen voimakkaimmin alkaa. 4. Voimakkaasti vesiä lähtökohtaisesti pilaavaa kaivostoimintaa ei pidä sallia hyvässä tilassa säilyneille vesistöalueille. Tilanne muuttuu, jos kaivosten jätevesien hallinnan ja mm. läjitysalueiden vaatimuksia kiristetään siten, että kaivokset oikeasti toimivat suljetussa kierrossa. Toistaiseksi lainsäädäntö ja menetelmät ovat kuitenkin kelvottomia ja vesien pilaaminen on ollut fakta jokaisen kaivosalueen ympäristössä. 5. Metsätaloudessa siirtyminen vähemmän vesiä pilaavaan toimintamalliin on hyvin hidasta ja vielä aivan liian vähäistä. Siksi tarvitaan mm. yleinen ojituskielto ja maanmuokkauksen ojitusta vastaavien mätästysmuotojen kielto, joista saisi poiketa vain erillisen luvan jälkeen. Avohakkuuton metsätalous tulee säätää ainoaksi mahdolliseksi muodoksi turvemailla toimittaessa. Kun tämä tuskin lainsäädäntöteitse vielä onnistuu, voisi luoda mallin, jossa herkkien vesistöjen ympärillä em. toimet vaatisivat luvan ELY-keskuksesta. Käytännössä Metsäkeskuksen tulisi metsänkäyttöilmoituksen saatuaan tarkistaa osuuko leimikko turvemaalle tai herkän vesistön lähialueelle (esim. 1 km säde) ja jos osuu, siirtää asia ELYn lausuttavaksi. 6. Pienvesien ja niiden valuma-alueen kunnostamiseen pitäisi panostaa kokonaisuuksina. Esim. kun vaelluseste saadaan poistettua purosta, tarkasteltaisiin samalla koko valuma-alue ja kohdennettaisiin varoja sen kunnostamiseen, ennallistamiseen ja muihin vesiensuojelutoimiin.
      • Korkein hallinto-oikeus
        Päivitetty:
        20.12.2023
        • Korkein hallinto-oikeus ilmoittaa kohteliaimmin, ettei se anna lausuntoa asiassa.