• Lausunnonantajia: 50
    Lausunnonantajan lausunto
      • Voitte kirjoittaa lausuntonne alla olevaan tekstikenttään
      • Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry (jäljempänä "MaRa") kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta ja toteaa siitä seuraavaa: 1. Kaivostoiminnan ja matkailun yhteensovittaminen Kaivostoiminta ja matkailu vahvistavat monien alueiden elinkeinoelämää ja työllisyyttä sekä kulkuyhteyksiä. Kaivostoiminnan ja matkailun yhteensovittaminen samalla alueella muodostuu kuitenkin ongelmalliseksi silloin, kun malmi- ja mineraalivarat sijaitsevat matkailun kannalta tärkeällä alueella tai sen välittömässä läheisyydessä. Kaivostoiminnasta aiheutuu muun muassa melua, pölyä, tärinää sekä jätevesien johtamisesta vesistöön ja lisääntyneestä raskaasta liikenteestä muodostuvia haittatekijöitä. Nämä jäävät usein huomioon ottamatta ympäristön rakenteelliseen muutokseen vaikuttavina tekijöinä. Ne ilmenevät myös maisemaan, valaistukseen ja erämaisuuden katoamiseen liittyvinä tekijöinä, mitkä heikentävät kaivosten lähellä asuvien ja alueen muiden elinkeinojen ja erityisesti luontomatkailun alueellisia ja paikallisia toimintaedellytyksiä. Kaivostoiminta ei sovi niille alueille, missä matkailuun perustuvat elinkeinot pohjautuvat puhtaaseen luontoon ja hiljaiseen äänimaisemaan. Kaivostoiminnan ensisijaisuudelle tietyllä alueella ei ole perusteita verrattaessa sitä esimerkiksi matkailuun, joka sekin on paikkasidonnainen elinkeino. Kaivostoiminnan ensisijaisuus ei ole perusteltua taloudellisestakaan näkökulmasta tarkasteltuna. Kaivostoiminnan suunnittelu lähelle matkailukeskuksia vaikuttaa helposti jo yksinään matkailutoimialan kaupallisten investointien tekemättä jättämiseen. Kaivoksen toiminta-aika on yleensä lyhyt, mutta matkailu tuottaa kestävästi tuloa ja työllisyyttä pitkälle tulevaisuuteen. Kaivoksen tuottamat hyödyt arvioidaan usein sen toiminta-aikana verrattuna muihin elinkeinoihin. Sitä vertailtaessa esimerkiksi matkailuun on välttämätöntä ottaa huomioon matkailun alueella jo tekemät investoinnit ja lisäksi vähintään 50–100 vuoden toiminnan aikajänne eteenpäin sekä kyky luoda tuloa alueelle. Matkailutoimiala on myös merkittävä vientitoimiala. Matkailutoiminnan ympärivuotisuuden kasvaessa esimerkiksi Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Suomen alueilla, näiden lähialueella oleva kaivos voi pahimmillaan pilata matkailualan toimintaedellytykset ja kyvyn tehdä tulosta lopullisesti. Matkailualalla toimivat yrittäjät ovat usein paikallisia asukkaita, ja matkailualalla toimivilla yrityksillä on kotipaikka Suomessa. Matkailu- ja verotulot jäävät alueelle tai paikkakunnalle hyödyttämään alue- ja paikallistaloutta sekä hyvinvointia. Matkailualalla toimivien yrittäjien maksamat yhteisöverot jäävät myös Suomeen verotettaviksi. Näidenkään seikkojen vuoksi kaivostoiminnan ensisijaisuudelle ei ole perusteita. MaRa katsoo, että kansallisessa mineraalistrategiassa ei mineraalialan toimijoita eikä kaivosteollisuutta voida asettaa muita elinkeinoja tärkeämmäksi. Intressivertailu kaivoksen avaamisen ja muiden elinkeinojen välillä tulee tehdä puolueettomasti ja ottaen huomioon muiden elinkeinojen tuotto- ja työllisyyspotentiaali, joka voi olla selvästi parempi kuin ajallisesti rajoitetun kaivoksen. 2. Sääntelyllä ja yhteistyöllä tulee varmistaa mineraalialan toimijoiden vastuullinen toiminta Lausuttavana olevan luonnoksen kohdassa 6.2 (”Vastuullisesti kaikilla kestävyyden alueilla”) on lueteltu erilaisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on edistää taloudellista, ympäristöllistä, sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä tukevia ratkaisuja vahvistamalla alan hyväksyttävyyttä. Yhtenä toimenpiteenä ehdotetaan varmistaa mineraalialan vastuullinen toiminta sääntelyllä ja yhteistyöllä. MaRa toteaa, että monet Suomen mineraalivarannot sijaitsevat samoilla alueilla kuin matkailuelinkeinolle tärkeät maa- ja vesialueet. Paikallisen hyväksyttävyyden ja muiden elinkeinojen etujen huomioon ottaminen näillä alueilla on siten välttämätöntä. Työ- ja elinkeinoministeriöllä oli aiemmin laaja hanke kaivostoiminnan edistämiseksi. Siinä useat työryhmät käsittelivät kaivostoimintaa eri näkökulmista. Yksi työryhmistä käsitteli kaivostoiminnan ja eri elinkeinojen intressien yhteensovittamista. Työryhmä ei saavuttanut tuloksia näkemysten erilaisuuden vuoksi. Kaivosteollisuus esitti tuolloin yhtenä keskeisenä periaatteenaan sosiaalista toimilupaa. Alan järjestö ja kaivosyritykset totesivat tuolloin, että kaivoksia ei avata sellaisille alueille, joiden paikallinen väestö ei hyväksy kaivostoimintaa alueellaan. Sittemmin on osoittautunut, että kaivosteollisuus ei noudata periaatetta, jota he tuolloin pitivät tärkeänä. Sosiaalisen toimiluvan saaminen perustuu vuorovaikutukseen paikallisyhteisön kanssa. Samalla se tulee nähdä myös osana yritysten yhteiskuntavastuuta. Sosiaalisen toimiluvan saaminen on kaivosyritykselle myös kilpailuetu. Toisaalta, jos sosiaalista toimilupaa ei ole alueella saatu, ei vastuullisesti toimivan mineraali- ja kaivosalan yrityksen tulisi viedä hanketta alueella eteenpäin. MaRa pitää sen vuoksi tärkeänä kirjata tähän strategiaan se, että paikallisen hyväksyttävyyden edistämiseksi tulee aina selvittää mahdollisuudet yhteensovittaa kaivostoimintaa ja matkailua koko hankkeen vaikutusalueella. MaRa esittää, että luonnoksen 6.2 kohdan ensimmäisen toimenpiteen ”Varmistetaan sääntelyllä ja yhteistyöllä mineraalialan vastuullinen toiminta” alle lisätään matkailu esimerkiksi eri elinkeinojen yhteensovittamisesta esimerkiksi näin: ”Selvitetään mahdollisuudet yhteensovittaa kaivostoimintaa ja matkailua sekä luonto- ja ympäristötavoitteiden toteutumista ja kehitetään kokonaisvaikutusten arviointia koko vaikutusalueella sekä edistetään paikallisyhteisöjen osallisuutta”. 3. Ympäristöllistä vastuuta tulee terävöittää Euroopan unioni on keväällä 2024 antanut kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen (EU) 2024/1252, jonka tarkoituksena on tukea kriittisinä pidettävien raaka-aineiden kestävää hankintaa. Asetuksessa määritellään EU:n kannalta strategisiksi katsotut raaka-aineet ja asetetaan EU-tasolla tavoitteet näiden raaka-aineiden tuotantoon ja kierrätykseen sekä toimitusketjujen monipuolistamiseen. MaRa toteaa, että kriittisten raaka-aineiden asetuksen piiriin kuuluvien kaivoshankkeiden välittömät ympäristövaikutukset keskittyvät alueellisesti pääosin hankkeiden lähialueille ja ajallisesti toiminnan aikaisiin vaikutuksiin. Etusija tulee asetuksen mukaan antaa vain sellaiselle hankkeelle, joka on kriittisten raaka-aineiden asetuksen mukaisesti saanut strategisen hankkeen aseman komission päätöksellä. Kaivoshankkeilta, joista voi aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, edellytetään myös ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (252/2017) mukaista ympäristövaikutusten arviointia. MaRa korostaa sitä, että kriittisiä raaka-aineita koskevien strategisten hankkeidenkin yhteydessä tehtävä ympäristövaikutusten arviointi tulee tehdä riittävän huolellisesti ja kattavasti. Strategisille hankkeille annettava etusija ei kuitenkaan saa muodostaa ohituskaistaa kansallisen lainsäädännön kaivoshankkeille asetettavasta lupamenettelystä poikkeamiselle. Strategisille hankkeille annettava etusija voi tarkoittaa vain etusijaa ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisten lupahakemusten keskinäisessä käsittelyssä. MaRa esittää, että mineraalistrategiassa tuodaan terävämmin ympäristöllisen kestävyyden edistämisen yhteydessä mineraali- ja kaivosalan toimijoiden vastuu ympäristöstä osana luonto- ja ympäristötavoitteiden toteutumista. Samalla ympäristövaikutusten arvioinnissa tulee lisätä kokonaisvaltaista arviointia etenkin niillä alueilla, jossa useampi mineraali- ja kaivoshanke esiintyy lähellä toisiaan ja missä niiden vaikutukset voivat kohdistua esimerkiksi samalle vesistön vaikutusalueelle. 4. Taloudellinen vastuu edellyttää taloudellista kantokykyä Kaivoslain muuttamisen yhteydessä lain 47 §:ään lisättiin 3 momentti, jonka mukaan kaivosluvan myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla tulee olla käytettävissä haettuun lupaan perustuvaan toimintaan nähden tarpeellinen asiantuntemus ja muutoin riittävät taloudelliset edellytykset. MaRa toteaa, että luonnoksessa ei ole tarkemmin kuvattu alan taloudellista vastuuta. On olennaista ja välttämätöntä, että alan toimijalla tulee olla riittävät taloudelliset resurssit ja kantokyky harjoittaa lupaan perustuvaa toimintaa. Tämä edellyttää etukäteistä ja huolellista riskienarviointia alan toimijan toiminnan edellytyksistä ja taloudellisesta asemasta. MaRa esittää, että luonnoksen 6.2 kohdan ensimmäisen toimenpiteen alle lisätään mineraalialan taloudellista vastuuta kuvaavaksi esimerkiksi se, että mineraalialan toimijalla tulee olla riittävät taloudelliset resurssit ja kantokyky harjoittaa lupaan perustuvaa toimintaa. 5. Vuoropuhelufoorumin käyttöönotto on perusteltua Luonnoksen 6.2 kohdan neljännen toimenpiteen mukaan rakennetaan mineraalialan vastuullisuutta ja vastuullisten teknologioiden ja menetelmien käyttöönottoa edistävä vuoropuhelufoorumi. Se tarjoaisi kaikille avoimen mahdollisuuden käydä vuoropuhelua avoimesti ja läpinäkyvästi. MaRa kannattaa ja pitää vuoropuhelufoorumin käyttöönottoa perusteltuna edistämään osaltaan toiminnan paikallista hyväksyttävyyttä ja avointa ja aitoa vuorovaikutusta.
      • Suomen kansalainen, Suomen Kansalainen, Kokoi Raili
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Kiitos TEM, saan näin lausua oman mielipiteeni, sekä perheeni, sukulaisteni, ystävieni ja monien saman mielisten keskustelukumppanieni puolesta mielipiteet. Suomen perustuslain 20 § mukaan meillä on vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä, joka kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Teidän päättäjien on noudatettava korkeinta lakia Suomessa. Tiedämme monet täällä Suomessa, kuinka köyhät eli vähäiset mineraalit ovat malmioissamme, joita kaivetaan parhaillaan ja kuinka paljon täytyy louhia pienen hipun eteen, että se mineraali saadaan vaativilla vahvoilla myrkyillä irroitetuksi/hyödynnetyksi. Tästä seuraa valtavat ongelmajätteet ja vaaralliset jätteet, jotka nykytekniikoilla eivät valitettavasti täytä turvallisia jätteen säilymiseen liittyviä toimia. Johtunee kolmannen osapuolen puutteellisuuden ohjeistuksesta ja valvonnan puutteesta. Meillä pitäisi olla puolueeton osapuoli valvomassa ja ohjeistamassa sivukivijätteiden bentoniittirakenteiden kestävyyttä ym tapaa käsitellä näitä haittoja. Suomessa on ympäristön valvonta/prosessivesipäästöt kaivostoiminnassa nyt ja sen sulkemisen jälkeen kaivostoimijan ilmoitusten tekemiä. Valitettavaa on ollut kaivostoimijoiden yksipuoleinen valistus päättäjiä kohtaan kaivostoiminnassa. Nyt meillä on tietoa ja osaamista saatavilla, ei pilata kiireellä Suomen vesistöjä eikä Suomen luontoa. Meillä on riski lopullisesti pilata maatalouden, matkailun sekä näihin liittyvät toiminnat Suomessa. Kaivosten päästöt ovat ympäristössä sateiden johdosta rikkipitoiset ja meillä on pohjavesiä kaikkialla. Suomessa on lukuisia esimerkkejä kaivosten pilaamista järvistä ja rikkipitoisista sivukivikasoista, jotka vuotavat ympäristöön ja järviin, muuttaen ne happamiksi ja elottomiksi. Miksi näistä ei puhuta? Miksi kukaan kaivostoimija ei puhu näistä ongelmista? Valitettavasti Suomen Luontoa ei saa pilata millään luvalla eikä heikentää vesistöjä myöskään millään oikeudella. Jos päättäjät tutustuisivat ja ottaisivat selvää näistä kaivoshaitoista, niin meillä ei pitäisi olla yhtään ongelmallista suljettua kaivosta, mutta valitettavasti KAJAK hanke kertoo omaa faktaa näistä suljetuista kaivoksista. Miksi Suomen kaivosvero on niin pieni, ettei se vastaa minkään maan vastaavaa veroa? Mitä Suomi hyötyy, että se antaa ulkolaisten kaivosyhtiöiden käsiin mineraalimme lähes ilmaiseksi eli annamme sähköhelpotukset kompensoimalla kaivosten maksaman veron 0,6% , tämä ei ole järkevää liiketoimintaa Suomessa. Tämän veron on oltava kymmenen prosenttia, jotta Suomikin hyötyy siitä. Kaivosten sulkemisessa vakuuksien määrä täytyy olla niin korkea, että se riittää kaivoksen jättämien tuhojen ja maapohjien ja vesistöjen puhdistuksiin. Meillä on KAJAK hanke selvitys jossa suuret hankkeet vailla toteutusta, talouden johdosta. Tämä on vakavimmista vakavin asia terveyden jälkeen Suomessa. Tämä kansallinen mineraalistrategia täytyy tutkia tarkoin ja todellisten asiantuntijoiden kanssa, jotka ovat perehtyneet kaivosten rakennesuunnitteluun ja vuotaviin kaivoksiin. Luonnonsuojelujärjestöt ja kansalaisjärjestöt tarvitsevat tukea ja rahoitusta, jotta ne pystyvät toimimaan, niin että perusoikeutemme toteutuvat. Tämä kaikki on yhteydessä kaikkien terveyteen tavalla jos toisella.
      • Siikalatvan kunta, Siikalatvan grafiitti vihreän siirtymän raaka-aineena -hanke
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Siikalatvan grafiitti vihreän siirtymän raaka-aineena -hanke kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto luonnoksesta kansalliseksi mineraalistrategiaksi. Kaivannaisteollisuuden tuottamien raaka-aineiden kotimaisen tuotannon ja niiden jatkojalostuksen, kierrätettävyyden ja kiertotalouden edistäminen on ensisijaisen tärkeää, jotta varmistetaan suurin mahdollinen hyöty raaka-aineresursseista niin teollisuudelle kuin taloudellekin. Samalla on kuitenkin varmistettava, että toiminta toteutetaan ympäristöä kunnioittaen ja kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Luonnoksen tavoitteet ovat kannatettavia. Malminetsintä jää strategian luonnoksessa kuitenkin valitettavan vähälle huomiolle ottaen huomioon sen merkittävän roolin koko kaivannaisteollisuuden toiminnan mahdollistamisessa. Luonnoksessa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi raaka-aineiden saatavuuden osalta tulisi malminetsinnällä olla strategiassa keskeisempi asema. Sivun 27 toimenpide ”Vahvistetaan kotimaisen pääoman suuntautumista mineraalialalle” ja ehdotus rahaston keskittämisestä alussa alkuvaiheen mineraaliprojektien on hyvä. Siikalatvan kunta edistää osaltaan EU:n kriittisiä raaka-aineita koskevan säädöksen (CRMA) mukaisten raaka-aineiden malminetsintää alueellaan yhdessä Geologian tutkimuskeskuksen ja Oulun yliopiston kanssa EU:n JTF-rahoiteisessa (Just Transition Fund) ”Siikalatvan grafiitti vihreän siirtymän raaka-aineena” -hankkeessa. JTF-rahoitteisena tämän kaltainen tutkimushanke on kuitenkin mahdollinen Siikalatvalla vain, koska alue kärsii merkittävästi turvetuotannon alasajosta. Mikäli kyse olisi alueesta, jonka sijainti ei täytä tukiehtoja, olisi rahoituksen saaminen samanlaiseen hankkeeseen erittäin haastavaa, vaikka alueen mineraalipotentiaali tunnettaisiin. Tämä korostaa tarvetta kehittää ja monipuolistaa malminetsinnän rahoitus- ja tukikanavia, erityisesti Suomelle ja EU:lle kriittisten raaka-aineiden osalta. Projektipäällikkö Juha Stenberg
      • Silvennoinen Sanna
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/32318/2023 Kiitän kansalaisena mahdollisuudesta osallistua työ- ja elinkeinoministeriön kansallisen mineraalistrategian luonnoksen lausuntoon. Pyydän huomioimaan strategiaa luodessanne edelleen puutteellisen kaivoksia koskevan lakiohjauksen ja toimintaa koskevan valvonnan. Suomessa on jopa Kongoa pienempi kaivosvero. Suomen maaperää lahjoitetaan tällä hetkellä varsin pienellä valtiolle ohjautuvalla tuotolla monikansallisten kaivosyritysten hyväksi. Kaivosten päästöt kuormittavat toiminta-aikanaan lähiluontoa, vesistöjä ja lopulta Itämerta. Päästöt eivät lopu kaivostoiminnan loppuessa, vaan jatkuvat pitkään. Kaivokset ovat lyhytikäisiä ja niiden sulkemisen jälkeen ympäristövahinkojen torjunta voi jäädä yhteiskunnan vastuulle. Sosiaalista hyväksyntää voisi lisätä kaivosten vähäinen vaikutus paikallisluonnolle. Suomi elää puhtaasta vedestä, matkailusta ja puhtaasta ruoasta. Tulevaisuudessa Suomen vesivarat ovat yhä suuremmassa roolissa ilmastonmuutoksen vuoksi. On edesvastuutonta eikä edes taloudellisesti järkevää horjuttaa esimerkiksi Saimaan asemaa yhtenä Euroopan puhtaimmista ja kauneimmista vesistöistä ns. vihreän siirtymän nimissä. Muistutan, että Saimaalla on runsaasti vapaa-ajan asutusta, joihin veden laadun heikkeneminen vaikuttaa. Itä-Suomen vetovoimaisuutta ei saa vähentää, kun se jo tällä hetkellä on muuttotappiollinen, yritystoiminta kärsii Venäjän rajan ollessa kiinni ja monet kunnat ovat taloudellisissa vaikeuksissa. Ristiriitaista on, että ollaan huolissaan muun muassa Venäjän mahdollisesta juomavesien myrkyttämisestä, mutta samaan aikaan oltaisiin sallimassa sama kaivosteollisuuden nimissä. Ruokatuotanto saa vetensä joista, sateista ja luonnosta. Haluan myös muistuttaa, että EUn kestävien sijoitusten vaatimuksissa (ns taksonomiassa) yksi vaatimuksista on, ettei yhtä ympäristötavoitetta (esim. ilmasto) edistettäessä saa merkittävästi haitata muitakaan (esim vesistöjen puhtaus). Vesistöjä pilaavia kaivoksia on harhaanjohtavaa kutsua vihreäksi siirtymäksi.
      • Leppänen Mikko, Olen tuotemuotoilija, itsenäinen tutkija, ajan ilmiöiden seuraaja ja tarkastellut tätä kaivostoiminnan ongelmaa Talvivaaran ajoilta.
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Mineraalien saatavuuteen ja ilmaston kuumenemiseen liittyvää ongelmaa ei voi ratkaista tuottamalla sarja muita ongelmia, eli uhraamalla vesistöjen puhtaus, muut elinkeinot ja tulevien sukupolvien ja lajien selviytymisen mahdollisuudet. Puhtaat vesistöt ovat välttämättömiä ravintoketjujen muodostumiselle, peltojen ruoantuotannolle ja juomavetenä. Ilmaston ääri-ilmiöiden voimistuessa myös tulvat voivat tuottaa ongelmia lisäämällä kaivosten myrkyllisten jätteiden leviämistä kohti peltoja ja juomavesivarantoja. Avolouhosten läjitysjätteiden ongelmia voisi verrata osittain myös ydinjätteen ongelmaan, eli kuka takaa että kaivosten jätteitä tarkkaillaan ja ongelmia hoidetaan 50-100 vuoden päästä? Ja voidaanko näitä ongelma poistaa, kun nytkin Talvivaarasta syntyy mittava määrä sivukiveä koska malmilla on huono hyötysuhde hyödynnettäviä mineraaleja ja myrkyt vuotavat ympäristöön?. Eli onko mitään opittu yhdestä ongelmasta vai halutaanko niitä monistaa ympäri Suomen? Huolestuttavaa tässä on se, että ollaan huolissaan Venäjän mahdollisesta hybridi iskusta juomavesivarantoja kohtaan, mutta samalla ei piitata tai tiedosteta millainen ongelma ja uhka on jos kaivostoiminta myrkyttää vetemme? Jos haluamme ratkaista mineraalien saatavuuteen liittyvää ongelmaa, meidän tulee siirtää huomio kaupunkeihin, joihin on varastoitunut mittava määrä tuotteita, elektroniikkaa toreille, ullakoille ja kauppoihin. Tuotteiden ylituotantoa ja laaduttomuutta pitää ratkaista uusien suunnittelun ja resurssiviisaiden ansaintamekaniikkojen avulla, eikä vaan korvata vanhoja tuotteita uusilla ja jatkaa ylikuluttamisen unessa?. Korvaamalla vanhat autot sähköautoilla, ei korvata ylikuluttamisen ja kuumentuvan ilmaston ongelmaa, vaan lisäämällä metsityksiä globaalisti, koska metsät sitovat hiiltä fotosynteesin avulla biomassaksi, sitovat vettä maaperään ja tuottavat happea. Kaivosteollisuuden tulee muuntautua hyödyntämään kaupunkien nukkuvia resurssienlähteitä, jotta kaivamista luonnosta voidaan vähentää. Kaikilla tuotteilla tulisi olla "pantti", aivan kuten juomatölkeillä ja pulloilla on pantti. Arvottamalla vanhoja ja uusia tuotteita, mahdollistamalla niiden materiaalin kierrätys tai korjausarvon perusteella, voimme luoda uudenlaisen järjestelmän, jossa kaupunkien asukkaat ja yritykset louhivat kaupungeista X% tarvittavista mineraaleista. Myös rakentamiseen ja tuotteiden suunnittelun tulee kehittyä siihen suuntaan että minimoidaan materian käyttöä eli punnitaan mikä on oikeasti tarpeellista tai voidaanko kierrätysmateriaalia hyödyntää tietyissä ratkaisua vaativissa haasteissa? Nämä asiat olen havainnut muotoilijana, kaivostoimintaa ja tuotemuotoilu tutkien ja tarkastellen. Ilman puhtaita vesistöjä ei ole elämää, koska solumme tarvitsevat puhdasta vettä, kuten ruuantuotanto, jotta uutta elämää voi syntyä tulevaisuudessakin planeetalla. Emme voi korvata biologista todellisuutta idealismilla, rahalla tai materialla. Planeetan biosfääri, metsät ja vedet ylläpitävät elämää. Sinäkin hengität puiden tuottamaa happea ja planeetan muinaista vettä, joka on mahdollistanut elämän synnyn miljoonien vuosien ajan. Jos tulee jotain kysyttävää tai kiinnostaa kehittää ylläolevien ideoiden toimintaa muotoilijoiden ja elinkeinoelämän kanssa, olkaa yhteydessä. Terveisin Mikko Leppänen Tuotemuotoilija, tutkija, digitaiteilija
      • WWF Suomi, Nikula Jussi
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Asia: VN/32318/2023 WWF Suomen lausunto: Kansallinen mineraalistrategia WWF Suomi kiittää työ- ja elinkeinoministeriötä mahdollisuudesta lausua kansallisen mineraalistrategian luonnoksesta. WWF haluaa korostaa lausunnossaan kolmea näkökohtaa: - Strategian ytimeksi tulisi ottaa Suomen mineraaliklusterin siirtymäsuunnitelma yhden maapallon mukaisiin toimintamalleihin - Mineraalialan ympäristövaikutusten vahvempi esilletuonti strategiassa - Vastuullisuuden ulottuminen koko arvoketjuun sekä jäljitettävyys Seuraavassa on käyty näkökohdat läpi yksityiskohtaisemmin. Strategian ytimeksi tulisi ottaa Suomen mineraaliklusterin siirtymäsuunnitelma yhden maapallon mukaisiin toimintamalleihin ”Strategian tarkoituksena on tuottaa yhteinen näkemys suomalaisen mineraaliklusterin nykytilanteesta, politiikan tavoitteista, päälinjoista sekä tarvittavista toimenpiteistä tulevien vuosien aikana.” WWF näkee, että strategian luonnoksessa on epäonnistuttu käsittelemään luontokadon pysäyttämisen ja kestävän kehityksen toteutumisen kannalta välttämätöntä luonnonvarojen ylikulutuksen purkamista. Esimerkiksi strategian johdannon toisessa kappaleessa otetaan annettuna mineraalisten luonnonvarojen globaali kysynnän kasvu ja toisaalta mainitaan YK:n luontosopimuksen (Global Biodiversity Framework, tavoite 16) tavoite luonnonvarojen kulutuksen vähentämisestä kestävälle tasolle, joka WWF:n keskustelupaperin mukaan tarkoittaa OECD-maissa noin 70 % vähennystä luonnonvarojen kulutuksessa. Tämä karkea ristiriita todetaan, mutta sitä ei juuri käsitellä strategiassa. WWF huomauttaa, että kansainvälisen luontopaneelin IPBESin, kansallisen luonnon monimuotoisuuden toimintaohjelman 2012-2020 arvioinnin ja muiden tiedeyhteenvetojen perusteella luonnonvarojen ylikulutus on luontokadon keskeisimpiä epäsuoria aiheuttajia. Jos siihen aiheuttajaan ei puututa, luontokato ei pysähdy eikä kestävä kehitys voi toteutua. Toisin sanoen ylikulutuksen purkamisen laiminlyönti on valinta luopua kestävästä kehityksestä. Mineraalistrategiassa olisikin syytä tuoda selkeästi esiin, mihin näkemykseen strategia perustuu: ylikulutuksen jatkamiseen (oletettu globaali kysynnän kasvu) vai ylikulutuksen purkamiseen (YK:n luontosopimuksen tavoitteiden toteuttaminen). Molemmat eivät voi tapahtua samaan aikaan. Näissä kahdessa eri skenaariossa mineraalialan toimintaympäristö on hyvin erilainen. Ylikulutuksen tapauksessa taloudelliset kannustimet ohjaavat nykytasoiseen tai kasvavaan mineraalisten raaka-aineiden kulutukseen ja tuotantoon, kun ylikulutusta purkavat rakenteet kannustavat puolestaan tuotannon ja kulutuksen laskuun. On huomattava, että vihreän siirtymän toteuttaminen on myös huomattavasti helpompaa kestävästi, mikäli raaka-aineiden kokonaistarve laskee. Strategiasta tulisi käydä selkeästi esille, kumpaan näkemykseen strategia perustuu, koska tämä vaikuttaa luonnollisesti toimintaympäristöön ja valittuihin toimenpiteisiin. Nyt vaikuttaa siltä, että strategia olettaa luonnonvarojen ylikulutuksen jatkumisen, mikä on valinta luopua kestävästä kehityksestä. Strategialuonnoksessa mainitaan kytkennät muihin kansallisiin strategioihin, kuten luonnon monimuotoisuusstrategiaan, joka tulisi olla YK:n luontosopimuksen kansallista toimeenpanoa, mukaan luettuna ylikulutuksen purkamista, ohjaava asiakirja. Strategialuonnoksessa mainitaan: ”Mineraalistrategia tukee osaltaan teollisuuspolitiikan tavoitteita ja sen toimeenpano sovitetaan yhteen Suomen ympäristö- ja ilmastopolitiikan tavoitteiden kanssa.” WWF huomauttaa, että tiedeyhteenvetojen mukaan luonnonvarojen ylikulutuksen jatkaminen ei ole yhteensovitettavissa ympäristöpolitiikan tavoitteiden kanssa. Tästäkin syystä strategialuonnoksessa tulisi valita selkeäksi lähtökohdaksi luonnonvarojen ylikulutuksen purkaminen. ”Strategian valmistelun keskeinen tavoite on mineraalisektorin kansallisen arvonlisän kasvattaminen ja Suomesta louhittujen mineraalien jalostusasteen nostaminen.” WWF huomauttaa, että tämä strategian valmistelun tavoite ei ole ristiriidassa sen kanssa, että strategian lähtökohtana olisi luonnonvarojen ylikulutuksen purkaminen. Vanha iskulause ”vähemmästä enemmän” pätee myös jalostusasteen nostamiseen ja arvonlisän kasvattamiseen. Jos strategian lähtökohtana olisi kestävä kehitys, mikä välttämättä vaatii sitoutumista luonnonvarojen ylikulutuksen purkamiseen, strategian valinnoissa korostuisi huomattavasti voimakkaammin näkemys, jossa taloudelliset kannustimet ja säädösohjaus supistavat luonnonvarojen kokonaiskulutusta. Tällöin tulisi korostua myös mineraalisektorin strategiset toimet, joilla Suomi ja suomalaiset toimijat valmistautuvat olemaan voittajia tässä kestävyysmurroksessa. Kiertotalouden ratkaisut, joista strategialuonnoksessakin mainitaan, ovat selvästi yksi valtava liiketoiminnallinen mahdollisuus. Strategialuonnoksen puutteena on kiertotalouden hahmottaminen vahvasti tuotantonäkökulmasta, jolloin merkittävä osa kiertotalouden kuluttajaa lähempänä olevia ratkaisuja (esim. jakamisratkaisut ja elinkaaren pidentäminen) jäävät vähälle huomiolle, vaikka niiden kautta voidaan saavuttaa merkittäviä vähennyksiä luonnonvarojen kokonaiskulutuksessa. Näillä ratkaisuilla voi puolestaan olla valtava vaikutus mineraalisektorin toimintaympäristöön. Strategialuonnoksen pinnallinen ja tuotantopainotteinen näkökulma kiertotalouteen tulisi korvata kokonaisvaltaisemmalla kiertotalousnäkemyksellä, joka kytketään kiinteäksi osaksi toimialan siirtymäsuunnitelmaa. Strategisten toimien pohjana tulisi olla Suomen mineraaliklusterin SIIRTYMÄSUUNNITELMA yhden maapallon mukaisiin toimintamalleihin. Siirtymäsuunnitelmat auttavat toimialaa ja toimijoita ohjaamaan omaa toimintaansa sekä tekemään strategisia valintoja, joilla luonnonvarojen ylikulutuksesta riippuvaisista liiketoimintamalleista voidaan siirtyä mahdollisimman hallitusti kohti kestäviä ratkaisuja. Asiakkaiden, kansalaisten, lainsäätäjien ja rahoittajien vaatimukset yritysten toiminnan kestävyyttä kohtaan kasvavat jatkuvasti. Esimerkiksi EU:n yritysvastuuraportointi kehottaa yrityksiä raportoimaan omat siirtymäsuunnitelmansa (ESRS E4-1). Lisäksi Euroopan keskuspankin pankkivalvonnan yksi prioriteeteista on ilmasto- ja luontoriskien hallinta. Muun muassa näiden kehityskulkujen kautta siirtymäsuunnitelmien laatu ja uskottavuus tulevat oletettavasti olemaan keskeisessä roolissa, kun rahoittajat ja sidosryhmät arvioivat yritysten vastuullisuutta jatkossa. Mineraalistrategian tulisi tunnistaa siirtymäsuunnitelmien keskeinen rooli ja osoittaa toimenpiteitä sen toteuttamiseen. Ottamatta sen tarkemmin kantaa, miten siirtymäsuunnitelmat tulisi strategiaan kirjata, tulisi varmistua siitä, että se sisältää tiedepohjaisen näkemyksen luonnonvarojen kulutuksen kestävyyden tasosta sekä välttämättömistä toimista ja aikataulusta sen saavuttamiseksi. Siirtymäsuunnitelmia on lyhyesti kuvattu englanniksi lausunnon lopussa otsikon ”Nature-positive Transition Pathways” alla. Siirtymäsuunnitelmille tulisi kirjata oma toimenpiteensä strategiaan ja sen lisäksi se tulisi integroida seuraaviin strategialuonnoksessa ehdotettuihin toimenpiteisiin. - Valmistellaan ja otetaan käyttöön keinoja, kannusteita ja sääntelyä mineraalialan kiertotalouden edistämiseksi - Varmistetaan sääntelyllä ja yhteistyöllä mineraalialan vastuullinen toiminta; Yhteensovitetaan kaivostoimintaa ja luonto- ja ympäristötavoitteiden toteutumista ja kehitetään kokonaisvaikutusten arviointia sekä edistetään paikallisyhteisöjen osallisuutta (huom. myös EU CSDDD -vaatimukset tämän osalta). - Suunnitellaan kannusteet parhaiden teknologioiden ja kiertotalousratkaisujen käyttöönottoon - Edistetään kestävyyden mittaristotyötä ja vastuullisuuskriteereihin sitoutumista; Jatketaan vastuullisen toiminnan reunaehtojen kehittämistä laajapohjaisessa sidosryhmäyhteistyössä ja vastuullisuusstandardien kehittämisessä. - Tehdään skenaariotyö tulevista teknologioista ja raaka-ainetarpeista Mineraalialan ympäristövaikutusten vahvempi esilletuonti strategiassa WWF näkee, että strategian luonnos on puutteellinen myös haitallisen tuotannon, ympäristövaikutusten, luonnon monimuotoisuuden sekä kansainvälisten arvoketjujen vastuullisuuden ja niitä koskevan säätelyn huomioimisen osalta. Strategiassa ei ole tällä hetkellä mainittu EU:n kestävyysraportointidirektiiviä (CSRD) eikä EU:n yritysvastuudirektiiviä (CSDD), joilla on merkittävä vaikutus alan vastuullisuusvaatimuksiin jatkossa. Luonnoksessa ei myöskään ole mainittu EU:n akkuasetusta ja sen vaikutuksia vastuullisuusvaatimusten lisääntymiseen sektorilla. WWF haluaa muistuttaa, että kaivostoiminta on merkittävä uhka luonnon monimuotoisuudelle niin Suomessa kuin globaalisti. Arvioiden mukaan kaivostoiminta vaikuttaa globaalisti kolmasosaan maapallon metsäekosysteemeistä – noin 30 % maailman kaivoksista sijaitsee sademetsäalueilla ja kaivostoiminnasta johtuvasta metsäkadosta eniten tapahtuu näillä alueilla. Lisäksi näillä alueilla negatiiviset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ovat suurimmat. Kaivostoiminnasta aiheutunut metsäkato on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosikymmenen aikana. Lisäksi globaalisti 77% kaikista kaivoksista sijaitsee 50 kilometrin säteellä luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävistä alueista (key biodiversity areas) ja n. 10 prosenttia maailman kaivoskeskittymistä sijaitsee suojelualueilla. Kaivostoiminnan vaikutukset lajistoon ovat merkittävät; lajien elinympäristöjä tuhoutuu, eläinten ravinnon saanti heikkenee tai ravinto saastuu, saasteita päätyy eläinten elimistöön ja monissa paikoissa kaivosten työntekijät metsästävät eläimiä ruoaksi, eli salametsästys lisääntyy. Kaivostoiminta uhkaa monien alkuperäiskansojen oikeuksia, elinkeinoja ja turvallisuutta. Pelkästään Amazonin alueella 9 miljoonaa hehtaaria alkuperäiskansojen maita on kaivostoiminnan alla. Kaivostoiminta on monissa paikoissa linkittynyt vahvasti ihmisoikeusrikkomuksiin sekä myös rikolliseen toimintaan, korruptioon ja väkivaltaisiin konflikteihin. Suomen sisävesien sekä avomeri- ja rannikkoalueiden tilaa on vuosikymmenien ajan pyritty parantamaan, mutta vesien ja meren hyvä tila on edelleen laajalti saavuttamatta. WWF katsoo, että Suomessa kaivostoiminnalla on merkittäviä vaikutuksia vesistöihin, ja näitä vaikutuksia on pystyttävä hillitsemään. Moni kaivoshanke uhkaa erinomaisessa tilassa olevia vesistöjä. Erinomaisessa tilassa olevat vesistöt ovat aarteita, jotka EU:n alueella ovat harvinaisia ja jotka ilmastonmuutoksen edetessä harvinaistuvat entisestään. Suomen tulisi olla näistä vesistöistä ylpeä ja suojella niitä mahdollisimman paljon. Kaivannaisteollisuuden hankkeille ei tule sallia poikkeamia vesipuitedirektiivin mukaisesta vesien hyvän (ekologisen tai kemiallisen) tilan tavoitteesta. Mineraalistrategiassa tulisi myös selkeästi mainita vesien- ja merenhoidon tavoitteet. Lupaprosessien sujuvoittamistoimet eivät saa olla syy kompromissien tekoon ympäristötavoitteissa. Lupaviranomaiselle on varmistettava riittävät resurssit ja valitusoikeuksia ei saa heikentää. Vastuullisuuden ulottuminen koko arvoketjuun sekä jäljitettävyys Kuten strategian luonnoksessakin todetaan, suomalainen metalliteollisuus käyttää tuotannossaan huomattavia määriä tuontirikasteita, ja Suomessa metalleja jalostava teollisuus tuottaakin useita metalleja enemmän kuin mitä niiden raaka-aineita tuotetaan Suomen kaivoksista. Suomi on siis vahvasti linkityksissä mineraalien ja metallien globaaleihin arvoketjuihin. Suomessa kulutetaan sekä tuotetaan merkittäviä määriä mineraaleja ja metalleja ja niitä tuodaan vuosittain valtavia määriä Suomen ulkopuolelta, myös luonnon monimuotoisuuden ja ihmisoikeuksien kannalta korkean riskin maista kuten Kongosta, Perusta, Brasiliasta ja Venäjältä. Suomi on esimerkiksi Kiinan jälkeen maailman toisiksi suurin koboltin jalostaja. Valtaosa koboltista noille jalostamoille tulee Kongosta ja Venäjältä. 70 % maailman koboltista tulee Kongosta pahamaineisilta kaivoksilta, jotka ovat kiinalaisten omistuksessa. Ympäristötuhot sekä ihmisoikeusrikkomukset ja lapsityövoima ovat siellä erittäin yleisiä. WWF pitää tärkeänä, että kansallisessa mineraalistrategiassa huomioidaan paremmin kaivosalan ekologinen ja sosiaalinen vastuu koko arvoketjujen osalta myös kansainvälisesti aina tuotantomaihin ja alueille asti. WWF:n mukaan mineraaleja ja metalleja käyttävien toimijoiden tulee: - tietää käyttämiensä raaka-aineiden alkuperä – mistä ne tulevat - tehdä arvoketjuilleen riskien arviointi koskien mm. ihmisoikeusriskejä, ympäristöriskejä sekä alkuperäiskansoihin liittyviä riskejä, - poissulkea raaka-aineet jotka tulevat o luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkailla alueilta (Key biodiversity areas); o suojelualueilta; o alkuperäiskansojen mailta, jos tuotantoon liittyy konflikteja ja jos FPIC-prosessia (free, prior and informed consent) ei ole tehty; o maailmanperintökohteilta; o alkuperäisyhteisöjen ja kansojen mailta, jos FPIC-prosessia ei ole tehty ja lupaa saatu oikeudenhaltijoilta (right holders, eli alkuperäiskansat) Lisäksi poissulkea raaka-aineet joiden tuotantoon liittyy: o syvänmeren kaivannaistoimintaa ja Itämeren merenpohjan kaivannaistoimintaa o ihmisoikeusrikkomuksia, mm. pakkotyövoimaa, orjuutta, lapsityövoimaa, sukupuoliväkivaltaa o laiton toiminta (laillisuus tulee varmistaa, myös työlaki ekä mm. maaoikeudet) WWF pitää tärkeänä, että o Ihmisoikeuksiin liittyvä huolellisuusperiaatetta tulee noudattaa, valitusmekanismi sekä hyvitysmekanismi tulee olla olemassa. Tulee aina varmistaa FPIC (free, prior and informed consent), jos toimitaan alkuperäiskansojen alueilla ja toimia sen tulosten mukaisesti. o Omaksutaan tieteeseen perustuvat tavoitteet niin ilmaston kuin luonnon osalta ja niihin sitoutuminen o Ympäristövaikutusten arviointi tulee aina olla tehtynä ja sen suosituksia tulee noudattaa. o Regulaatio ja standardien noudattaminen (mm. EU:n akkuasetus, EU:n yritysvastuudirektiivi sekä EU:n kestävyysraportointidirektiivi) o Ympäristöviranomaisten lupa. o Suunnitelma alueen ennallistamisesta kaivostoiminnan päättymisen jälkeen sekä riittävän pitkä ennallistamisaika sekä riittävä budjetti yrityksen omista varoista tulee olla olemassa. o Kiertotalouden periaatteet: kierrätysmateriaalien käyttö, materiaalitehokkuus, tuotteiden ja raaka-aineiden edelleen kierrätys, jätehuolto Muutamia hajahuomioita - Strategiassa esitetään Vuoropuhelufoorumin perustamista. WWF:n näkökulmasta vuoropuhelufoorumin suunnittelun yhteydessä pitäisi määritellä, mikä voi muuttua vuoropuhelun myötä. Järjestöt ovat vuosien varrella osallistuneet lukuisiin vuoropuheluihin, joissa niiden äänellä ei kuitenkaan tosiasiassa ole juuri ollut merkitystä. Mineraalistrategian valmistelu ei valitettavasti ole tehnyt tässä asiassa juurikaan poikkeusta. WWF kehottaa vuoropuhelufoorumin valmistelussa kuuntelemaan vuoropuheluihin ja konfliktin ratkaisuun erikoistuneiden asiantuntijoiden näkemystä. Eräs lähestymistapa vuoropuhelun määrittämiseksi: https://iap2.org.au/resources/spectrum/ - Teollisuuden raaka-ainehuoltoon ja toimitusvarmuuteen liittyvät tavoitteet tarkastelevat asiaa lähes ainoastaan tuotantonäkökulmasta. Kestävän kehityksen ja yhteiskunnallisen resilienssin näkökulmasta tämä on kuitenkin hyvin puutteellinen näkökulma. Kulutuksen vähentäminen ja sopeuttaminen käytettävissä oleviin resursseihin tulisi myös ottaa huomioon ja nostaa prioriteetiksi. Kulutuksen vähentämisen näkökulma on myös huomattavasti nopeammin toteutettavissa kuin tuotannon kasvattaminen, mutta sen toteuttamista tulee myös valmistella. Nature-positive Transition Pathways “Beyond a simple definition, there is a need for a clearer understanding of what the transition to a nature-positive economy would actually look like. This would give greater clarity to both governments and the private sector about what they need to do to operationalise and deliver on the goals they have signed up to, and to align financial flows with those goals. That vision should be developed through actionable pathways that guide governments, the private sector and other actors on the steps needed in key sectors of the economy to achieve the goals of the Global Biodiversity Framework within the agreed timeframes.” further information: WWF (2024) Global Roadmap for a Nature-Positive Economy https://wwfint.awsassets.panda.org/downloads/global-roadmap-for-a-nature-positive-economy---october-2024.pdf Kunnioittavasti, Maailman Luonnon Säätiö – World Wide Fund For Nature, Suomen rahasto sr. Elina Erkkilä Jussi Nikula suojelujohtaja suojelun neuvonantaja
      • Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Lausunto 25.11.2024 Kansallisesta mineraalistrategiasta Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry kiittää mahdollisuudesta lausua kansallisen mineraalistrategian luonnoksesta. Mission mukaan “mineraalivarantojemme kestävä hyödyntäminen tukee Suomen taloutta ja alueellisesti tasapainoista kehitystä sekä tarjoaa ratkaisuja eurooppalaisiin ja globaaleihin haasteisiin ja mineraalialan ja kiertotalouden osaamisella edistämme vastuullista mineraalitaloutta ja rakennamme uutta kansainvälistä liiketoimintaa”. Lähtökohta on selkeästi taloudellinen, eivätkä “kestävyys” ja “vastuullisuus” nykytiedon valossa ole riittävä tae luonnon monimuotoisuuden huomioimiselle ja ympäristön pilaamisen estämiselle. Visio Suomesta vastuullisen ja kestävän kaivostoiminnan edelläkävijänä ja kehittäjänä on silti kannatettava. Tällä hetkellä Suomen kaivosteollisuus ei täytä kestävän ja vastuullisen toiminnan vaatimuksia. Kaivostoiminnan kehittäminen vastuulliseksi ja kestäväksi voisi lisätä sosiaalista hyväksyntää. Kaivosten päästöt kuormittavat toiminta-aikanaan lähiluontoa, vesistöjä ja lopulta Itämerta. Päästöt eivät lopu kaivostoiminnan loppuessa, vaan jatkuvat satoja tai jopa tuhansia vuosia. Suomessa kaivokset ovat lyhytikäisiä, ja niiden sulkemisen jälkeen ympäristövahinkojen torjunta voi jäädä yhteiskunnan vastuulle. Sosiaalista hyväksyntää voisi lisätä kaivosten vähäinen vaikutus paikallisluonnolle. Lapissa kaivoksia suunnitellaan suojelualueille. Kaivosalueen rakentaminen muuttaa suojellun, koskemattoman luontokohteen lopullisesti huolimatta siitä, onko kaivos avolouhos tai tunnelikaivos. Kaivosjätekasojen maisemointi ja rakennusten purku ei palauta luontoa tilaan, jossa se oli ennen kaivoksen perustamista. Vision mukaan mineraaliklusteri kasvattaa arvonlisää resurssitehokkaasti turvaten strategisesti tärkeiden mineraalien saatavuuden. Suomen tulee siis ohjata kaivosteollisuutta ympäristökuormituksen vähentämiseen tuotteiden ja palveluiden tuotannossa ja kulutuksessa raaka-aineista loppukulutuksen kautta kierrätykseen ja hävittämiseen asti. Tämä on visiossa linkitetty strategisesti tärkeisiin mineraaleihin. Edelläkävijyys ohjaa tulevaisuuden teknologioihin, kuten natriumakkuihin ja biopohjaisiin akkuteknologioihin. Vanhentuneisiin ja vanhentuviin teknologioihin malmit voidaan hankkia kierrättämällä. Strategialla pyritään vähentämään luonnonvarojen ylikulutusta ja edistämään kiertotaloutta esimerkiksi kierrättämällä mineraalijätettä ja hyödyntämällä sivuvirtoja rakennusmateriaalina. Sivukivien malmiot on hyödynnettävä kaivannaisjätteiden määrän ja haitallisuuden vähentämiseksi, vaikka se ei olisi taloudellisesti kannattavaa. Mineraaliveroa voisi käyttää kannusteena ja verottaa alemmalla prosentilla sivuvirtoja. Muuten kaivosveroa ei ole tarpeen muuttaa periaatteiltaan. Sen sijaan sitä tulee korottaa vastaamaan muiden maiden veroprosentteja (5-8 %). Tällä hetkellä kaivosmineraaliverosta ei ole hyötyä yhteiskunnalle, kun otetaan huomioon valtion tuki kaivosyhtiöille esim. sähköverotuen muodossa. Olemme samaa mieltä Finnwatchin näkemyksesta koskien kaivosmineraaliveron korvamerkitsemistä: Ehdotus kaivosmineraaliverolla kerättävien varojen rahastoinnista ja sijoittamisesta kuulostaa sekin erikoiselta. Suomessa verotuloja ei ole ollut tapana korvamerkitä yksittäiseen käyttötarkoitukseen ilman hyvin painavaa syytä, eikä näin ole syytä toimia myöskään kaivosveron kohdalla. Korvamerkitseminen on hallinnollisesti raskasta ja voi johtaa epätarkoituksenmukaisiin tilanteisiin, joissa verotulojen ohjautuminen eri käyttökohteisiin ei tapahdu tarveperusteisesti. Strategiassa kannustetaan siirtymään fossiilivapaaseen energiantuotantoon ja energiatehokkaisiin toimintamalleihin, esimerkiksi metallien jalostuksessa. Uusiutuvien energialähteiden ja vähäpäästöisen teknologian käyttöönotto mineraaliklusterissa nähdään keskeisenä. Nämä ovat hyviä ja kannatettavia tavoitteita, mutta on muistettava, että yhtä ympäristötavoitetta edistettäessä ei saa aiheuttaa haittaa muille ympäristötavoitteille. Vihreä siirtymä ja sen vaatimien mineraalien hankkiminen ei saa lisätä luontokatoa, pilata vesistöjä tai heikentää ilmanlaatua. Toimenpiteissä ei ole riittävästi huomioitu luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Strategian tulee ohjata kaivostoiminta suojelualueiden ulkopuolelle. Suojellut kohteet ovat jo nyt luontoarvoiltaan merkityksellisiä ja monesti myös suojeluperusteiltaan ainutlaatuisia, eikä niitä saa heikentää. Kompensaatiolla ei voi korvata suojelualueita, koska paikallista erityislaatuista luontoa voi suojella vain siellä, missä se on. Strategia asettaa tavoitteeksi kaivos- ja metallinjalostustoiminnan ympäristövaikutusten minimoinnin. Tämä sisältää esimerkiksi vedenkulutuksen vähentämisen, kaivannaisjätteen hallinnan sekä uusiutuvien energialähteiden käytön. Ympäristönsuojelulain ja kaivannaisjätedirektiivin mukaisia sääntöjä pyritään vahvistamaan, jotta kaivostoiminnan pitkäaikaisia ympäristövaikutuksia voidaan ehkäistä ja hallita tehokkaammin. Toimenpiteet näiden tavoitteiden saavuttamiseksi eivät voi miltään osin perustua vapaaehtoisuuteen, vaan niitä on ohjattava lupamenettelyllä ja riittävällä viranomaisvalvonnalla. Strategialla on ohjattava Suomen päätöksentekoa ja lainsäädäntöä kohti ympäristöä kuormittamattomia ja vesistölle haitattomia kaivoksia ja akkutehtaita. Lainsäädännön tulee ohjata lupien myöntämistä niin, että Suomeen kaivoksia voivat perustaa vain yhtiöt, jotka voivat taata ympäristön kannalta kestävät kaivokset riittävillä vakuuksilla. Vakuuksien on oltavat riittävät kattamaan vuotamattomat ja suotamattomat jätealtaat sekä jätevesien kaivostoiminnan aikaisen ja sulkemisen jälkeisen puhdistamisen luonnonvesien tasolle. Kaivosluvitusta ei pidä päästää tilanteeseen, jossa sama taho valvoo ja antaa luvat kaivostoimintaan. Kaivosten valvontaa on lisättävä, tehtävä avoimemmaksi ja kansalaisten kritiikki otettava näkyvämmin huomioon lupakäsittelyissä. Yksittäisten hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi ei ole riittävä. Samalla alueella olevien ja sinne suunniteltujen hankkeiden yhteisvaikutukset on arvioitava lupaprosessin osana. Kaivosjätteiden määrä ei nollaudu, vaikka sitä arvioidaan ja ilmoitetaan vuosittaisina päästöinä. Sen sijaan kaivosten päästöt kertyvät ympäristöön ja vesistöihin. Esimerkkinä tästä rajajokemme, Natura 2000 -suojeltu Muonion- ja Tornionjoki, johon tällä hetkellä lasketaan tai suunnitellaan laskettavan jätevesiä Suomen ja Ruotsin kaivoksista. Mineraalistrategian missiona on tukea alueellisesti tasapainoista kehitystä. Tällä viitataan mm. työllisyyden tukemiseen haja-asutusalueilla. Mineraaliklusteri ei toki ole ainoa työllistäjä syrjäseuduilla, ja strategian toimenpiteissä on huomioitava kaivosteollisuuden heikentävä vaikutus muihin elinkeinoihin, kuten poronhoitoon ja luontomatkailuun. Toimenpiteenä esitetään, että “saamelaisten kotiseutualueelle suunniteltavassa toiminnassa suoritetaan vaikutustenarviointi nykyisen ja valmisteilla olevan lainsäädännön puitteissa sekä varmistetaan Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden toteutuminen kaivoslain mukaisissa hankkeissa. Arvioidaan tarve kansallisille lainsäädännön muutoksille kansainvälisen oikeuden viimeaikaisen tulkintakäytännön valossa”. YK:n lapsen oikeuksien komitean (CRC) ja YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien komitean (CESCR) päätöksessä korostetaan Suomen velvollisuutta kunnioittaa saamelaisten oikeuksia saamelaisten kotiseutualueella, erityisesti kaivostoiminnan ja muiden maankäyttöhankkeiden yhteydessä. Tämän päätöksen mukaisesti kaivoshankkeiden ja muiden mineraalisektorin toimintojen suunnitteluun tulisi sisältyä vaikutusten arviointi, joka ottaa huomioon saamelaisten kulttuuriin, kieleen ja elinkeinoihin (kuten poronhoitoon) kohdistuvat vaikutukset. Kaikkien mineraalisektorin hankkeiden on edellytettävä Saamelaiskäräjien, paliskuntien ja muiden saamelaisten tahojen kuulemista ja suostumusta, erityisesti kun hankkeet vaikuttavat heidän perinteisiin elinkeinoihinsa. Kaivoslakia on muutettava vastaamaan päätöksen vaatimuksia saamelaisten aseman turvaamiseksi alkuperäiskansana. Lainsäädäntöön tulee sisällyttää erityisiä ehtoja, jotka rajoittavat kaivostoimintaa saamelaisten kotiseutualueella. Strategiassa nostetaan esille kiertotalouden potentiaali, kuten mineraalien uudelleenkäyttö vanhoilta kaivannaisjätealueilta. Se vähentäisi painetta avata uusia kaivoksia herkille alueille, mukaan lukien saamelaisten kotiseutualueet ja suojelualueet. Toimenpiteissä esitetään vuorovaikutusfoorumia. Vuorovaikutusfoorumin sijaan merkityksellisempää on lisätä viranomaisten valvontaresursseja ja luoda riittävät aineistot, ohjeet ja ympäristönormit luvituksissa noudatettaviksi. Vastuullisuuden edelläkävijänä näiden mainittujen toimien lisäksi Suomeen voidaan perustaa kansalaisten vuorovaikutusfoorumi, jonka näkemyksiä kuullaan kaivoshankkeiden eri vaiheissa. Vuorovaikutusfoorumissa kansalaisten apuna tulee olla lakien, kaivosrakenteiden, päästöjen ja luonnonsuojelun asiantuntijoita. Strategiassa esitettiin rahastoa kaivosinvestointien tukemiseksi. Rahaston sijaan esitämme, että vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä lisäämään mineraalistragian toimenpiteisiin kirjataan kansalaisjärjestöjen toiminnan rahoittaminen. Tälläkin hetkellä luonto- ja ympäristöjärjestöt osallistuvat hankkeisiin ja valvovat luonnon etua. Yleiset näkemykset - Strategian missio ja visio ovat osin kannatettavia. Nykyiset toimet eivät riittävästi huomioi luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä tai ympäristönsuojelua. - Suomen kaivosteollisuus ei tällä hetkellä täytä kestävän ja vastuullisen toiminnan vaatimuksia. - Strategiassa tulisi vahvemmin ohjata kaivostoiminta kestävän kehityksen periaatteiden mukaiseksi, vähentää sen haittoja muille elinkeinoille ja parantaa viranomaisvalvontaa. Ympäristönsuojelu - Kaivostoiminnan vaikutukset ovat pitkäaikaisia, ja ympäristövahingot voivat jäädä yhteiskunnan vastuulle. - Strategian tulee ohjata kaivostoiminta pois suojelualueilta ja huomioida, että kompensaatio ei voi korvata suojeltuja alueita. - Ympäristönsuojelulain ja kaivannaisjätedirektiivin mukaiset säännöt on vahvistettava, ja lupamenettelyjä tulee ohjata tiukalla valvonnalla ja lainsäädännöllä. - Lupien nopeuttamiseen on suhtauduttava pidättyvästi. Nopeuttaminen ei saa tapahtua ympäristön kustannuksella. Saamelaisten oikeudet - Kaivoslakia on muutettava turvaamaan saamelaisten asema alkuperäiskansana. Tämä sisältää vaikutusten arvioinnit, kulttuurin ja elinkeinojen suojelun sekä vapaaseen ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen. - Kaivostoimintaa saamelaisten kotiseutualueella on rajoitettava. Kiertotalouden ratkaisut, kuten mineraalien uudelleenkäyttö, voivat vähentää painetta uusien kaivosten avaamiseen herkille alueille. Taloudelliset toimet - Kaivosmineraaliveron prosenttiosuutta on korotettava kansainväliselle tasolle (5–8 %). Rahaston perustaminen kaivosveron tuottojen sijoittamiseen ei ole suositeltavaa, koska korvamerkitseminen on hallinnollisesti raskasta ja epätarkoituksenmukaista. - Kiertotalous ja sivuvirtojen hyödyntäminen ovat keskeisiä, ja sivukivien käyttöä on edistettävä, vaikka se ei olisi taloudellisesti kannattavaa. Vuorovaikutus ja valvonta - Strategian vuorovaikutusfoorumi on hyvä ajatus, mutta olennaisempaa olisi lisätä viranomaisten valvontaresursseja, kehittää aineistoja ja ohjeita sekä varmistaa ympäristönormien noudattaminen. - Kansalaisten vuorovaikutusfoorumissa tulee hyödyntää asiantuntijoita, ja kansalaisjärjestöjen toiminnan rahoitus tulisi lisätä strategian toimenpiteisiin. Luonnonsuojelun ja kiertotalouden yhteensovittaminen - Vihreä siirtymä ei saa lisätä ympäristökuormitusta eikä heikentää luonnon monimuotoisuutta. Näitä ehtoja on painotettava kaikissa strategian toimenpiteissä. - Akkutehtaiden ja kaivosten ympäristövaikutuksia on hallittava tarkasti, ja riittävät vakuudet tulee asettaa ympäristöluvan edellytykseksi. Työllisyys ja paikallistalous - Kaivostoiminta ei saa heikentää muita elinkeinoja, kuten poronhoitoa ja matkailua.
      • Keskuskauppakamari
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Lausunto työ- ja elinkeinoministeriölle kansalliseksi mineraalistrategiaksi Keskuskauppakamari pitää valmisteltua mineraalistrategiaa tasapainoisena kokonaisuutena ja tukee strategiassa asetettua visiota Suomesta mineraalien kestävän ja vastuullisen hyödyntämisen edelläkävijänä, kumppanina ja kehittäjänä. Strategiassa tunnistetaan hyvin Suomen muuttunut toimintaympäristö, joka vaikuttaa mineraalien tarpeeseen ja saatavuuteen. COVID-pandemia, Venäjän hyökkäyssota ja sen käynnistämä energiakriisi, geopoliittiset jännitteet ja kiristyvä kansainvälinen kilpailu korostavat raaka-aineiden saatavuuden merkitystä sekä Suomen että Euroopan kannalta. On myös hyvä, että neitseellisten kaivannaisten lisäksi strategia tunnistaa kierrätysraaka-aineiden sekä uusiutuvien biopohjaisten materiaalien merkityksen. Keskuskauppakamari pitää luonnoksessa kuvattua toimenpidekokonaisuutta kannatettavana mineraalistrategian vision toteuttamiseksi. Niiden lisäksi Keskuskauppakamari esittää kolmea toimenpidettä strategian täydentämiseksi. 6.1. Mineraalisektorista kasvua ja arvonlisää Uusi toimenpide: Vahvistetaan kaivos- ja louhintakoneiden ja -laitteiden roolia ja kehitystä osana Suomen mineraaliklusteria Perustelu: Suomessa toimii useita teknologia- ja konepajayrityksiä, jotka kehittävät kaivosteollisuudessa käytettäviä koneita ja laitteita. Esimerkiksi sähkökäyttöiset kaivoskoneet lisäävät sekä työturvallisuutta että vähentävät kaivostoiminnan päästöjä ja niillä on merkittävä vientipotentiaali. Toimenpiteen mukaan ottaminen nostaisi työkoneiden merkitystä osana mineraaliklusteria vahvemmin esiin strategiassa. 6.2 Vastuullisesti kaikilla kestävyyden alueilla Uusi toimenpide: Selvitetään ja otetaan käyttöön hiilidioksidin mineralisoinnin mahdollisuudet Suomessa Perustelu: Hiilidioksidin sitominen esimerkiksi kaivosten sivukiveen luonnollista rapautumista nopeuttamalla (mineralisointi) on yksi tapa poistaa hiilidioksidia pysyvästi ilmakehästä. VTT:n ”Outlook of CO2 logistics in Finland for CCUS” -raportin (2024) mukaan Suomessa on mineralisointiin sopivia kohteita erityisesti Keski- ja Pohjois-Suomessa. Suomessa on runsas bioperäisen hiilidioksidin saatavuus metsäteollisuudesta ja lämpölaitoksista, mutta ei tällä hetkellä mahdollisuutta hiilidioksidin varastointiin. Pysyvien hiilidioksidin poistojen luomisen edellytys on siten hiilidioksidin kuljetus Suomesta Tanskan tai Norjan alueella Pohjanmerellä sijaitseviin varastoihin. Kotimaisen varastointimahdollisuuden käyttöönotto vahvistaisi merkittävästi hiilidioksidin talteenoton arvoketjua Suomessa ja tukisi Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamista. 6.3 Osaaminen ja TKI-toiminta menestyksen lähteinä Uusi toimenpide: Edistetään valtion tutkimuslaitosten innovaatioiden kaupallistamista ja skaalaamista esimerkiksi laajentamalla valtion tutkimusorganisaatioiden mahdollisuuksia synnyttää spinoff-yhtiöitä. Perustelu: Toimenpide perustuu VTT:n toimivaan malliin, jossa organisaation puitteissa tehtyä tutkimusta on kaupallistettu luovuttamalla omistusosuutta vastaan IPR-oikeuksia uudelle yhtiölle. Vastaava toimintamalli tulisi laajentaa myös muihin valtion tutkimusorganisaatioihin. Mineraalistrategian yhteydessä tämä koskee erityisesti GTK:ta, mutta myös esimerkiksi Luke ja Syke voivat kehittää kaivostoimintaan, mineraaleihin ja materiaaleihin liittyviä kaupallisesti hyödynnettäviä innovaatioita. Keskuskauppakamari on tehnyt vastaavan esityksen myös teollisuuspoliittisen strategian valmistelussa koskien laajasti valtion tutkimuslaitoksia.
      • Hannukainen Mining Oy
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Kiitämme kotimaisena kaivosyhtiönä mahdollisuudesta antaa lausunto kansalliseen mineraalistrategiaan. Haluamme tuoda seuraavia näkökulmia esiin: - Malminetsintä on edellytys mineraalivarantojen tunnistamiseen ja myöhemmin myös niiden hyödyntämiseen. Strategiassa malminetsintä voitaisiin ottaa tärkeämpänä osa-alueena huomioon ja kehittää myös siihen toimenpiteitä, jotta sitä pidettäisiin jatkossakin kannattavana ja houkuttelevana Suomessa. - Valtiota maanomistajana ei ole otettu riittävästi huomioon strategiassa. Valtion omistamien maiden maankäyttöä voitaisiin ohjata tukemaan myös kansallisen mineraalistrategian toteutumista. - Strategiassa kuntien roolia olisi mahdollista korostaa. Kunnilla on mahdollista lausua ja vaikuttaa mm. kaavoituksella mineraalistrategian mukaisiin hankkeisiin. Näiden lisäksi kunnat voisivat olla enemmän aktiivisessa roolissa järjestämällä esimerkiksi työpajoja, joissa eri elinkeinoja voitaisiin yhteensovittaa. - Kiertotaloutta ja siihen liittyviä innovaatioita on haastava kehittää malminetsinnän ja kaivoshankkeiden suunnittelun alkuvaiheessa. Uusien kehityshankkeiden luominen ja erityisesti niiden edistämisen tukeminen muiden lupaprosessien yhteydessä lisäisi uusien innovaatioiden syntymistä ja tukisi siten kansallista mineraalistrategiaa
      • Sodankylän kunta, Kunnanhallitus 19.11.2024 § 274
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Suomen kansallinen mineraalistrategia pyrkii turvaamaan kestävän ja vastuullisen kaivostoiminnan, joka tukee maan taloudellista kasvua ja omavaraisuutta mineraalien osalta. On kuitenkin tärkeää huomioida, että suurin osa kaivostoiminnan painopisteestä sijoittuu pohjoiseen, erityisesti Lappiin ja Sodankylään, jossa on merkittäviä mineraalivarantoja. Tämän maantieteellisen painotuksen vuoksi on välttämätöntä, että kansallista mineraalistrategiaa täydentää vahva panostus alueelliseen koulutukseen ja koulutusverkostoon. On huolehdittava siitä, että paikalliset oppilaitokset, kuten toisen asteen koulutus ja yliopistokeskukset, saavat riittävät resurssit ja infrastruktuurin, jotta ne voivat tarjota koulutusta, joka vastaa kaivosteollisuuden ja mineraalien jalostuksen tarpeisiin. Sodankylän kunta edellyttää, että strategiassa mainitut ympäristö-, arvoketju-, jatkojalostus- sosiaaliset yms. vastaavat periaatteet huomioidaan käytännössä riittävän painokkaasti ja että näitä valvotaan ja ulkopuoliset toimijat velvoitetaan näistä myös raportoimaan. Sodankylän kunta edellyttää myös, että kaivostoiminnan jatkuvuus ja pitkäjänteisyys huomioidaan painokkaasti kaivoslupia myönnettäessä ja arvioitaessa. Erityisesti Sodankylä ja muut Lapin alueet tarvitsevat: Monipuolista ja nykyaikaista koulutustarjontaa, joka sisältää kaivosalan teknologian, ympäristövaikutusten hallinnan ja turvallisuusosaamisen. Yhteistyötä oppilaitosten ja teollisuuden välillä, jotta koulutus vastaa työelämän tarpeita ja nuoret saavat relevanttia ja käytännönläheistä oppia. Koulutuksen saavutettavuuden ja houkuttelevuuden lisäämistä, joka voi sisältää etäopetusta, stipendiohjelmia ja muita aloitteita, jotta alan vetovoima vahvistuu paikallisväestön keskuudessa. Ilman kansallista tukea koulutuksen kehittämiseen kaivosteollisuus voi kohdata osaajapulan ja kestävyysongelmia. Siksi strategian on otettava huomioon alueellinen kehitys ja investoitava pitkäjänteisesti osaamisen lisäämiseen, jotta Lappi ja erityisesti Sodankylä voivat toimia kestävän kaivostoiminnan edelläkävijöinä ja talouden tukipilareina.
      • Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry yhtyy Teollisuusliitto ry:n tekemään lausuntoon ja kannattaa Teollisuusliiton näkemystä lausuttavasta asiasta.
      • Luukkonen Simo
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Kansallinen mineraalistrategia. Näissä hankkeissa pitää pidättäytyä suomalaisessa omistajuuspohjassa. Luonnon varojemme hyödyntäminen ja kehittäminen pitää pysyä meillä itsellä. Silloin myös vastuukysymykset on helpompi laittaa tukintaan ja mahdollisten sanktioiden käytäntöönpano sujuvampaa. Rikkaudet joita maassammenon ovat kansallisomaisuutta jota ei saisi luovuttaa ulkopuolisten hyödynnettäväksi. Erittäin tärkeää on myös muistaa, että rikkikaivettu maapohja peruskallioineen on uusiuttumaton. Se ei palaudu koskaan. Todella tärkeää on myös pitää vesistöistä huolta suurella tarkkuudella. Tulevaisuudessa tätä kansallisomaisuuttamme, vettä, tullaan tarvitsemaan todella paljonnja se on luonnonvaroista tärkeimpiä. Meillä suomalaisilla on täysin öljyyn tai mineraaleihin yms. Verrattavissa oleva tulonlähde maassamme jota ei missään tapauksessa saa myydä tai edes luovuttaa käyttöoikeuksia ulkomaisille tahoille. Meidän luonto, vesi, puhdas ilma ovat korvaamattoman arvokkaita eikä niitä saa tuhota, myydä, luovuttaa tai muutenkaan piittaamattomasti ja lyhyt näköisesti hävittää.
      • Oikeusministeriö
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Oikeusministeriön lausunto luonnoksesta kansalliseksi mineraalistrategiaksi Oikeusministeriö kiittää mahdollisuudesta lausua ja toteaa lausuntonaan seuraavan. Strategialuonnoksen mukaan mineraalistrategiassa tarkastellaan Suomen mineraaliklusterin nykytilannetta ja kehitysmahdollisuuksia sekä teollisuuden raaka-ainehuollon turvaamista ja kansainvälistä yhteistyötä. Strategian tarkoituksena on tuottaa yhteinen näkemys suomalaisen mineraaliklusterin nykytilanteesta, politiikan tavoitteista, päälinjoista sekä tarvittavista toimenpiteistä tulevien vuosien aikana. Strategian valmistelun keskeinen tavoite on mineraalisektorin kansallisen arvonlisän kasvattaminen ja Suomesta louhittujen mineraalien jalostusasteen nostaminen. Oikeusministeriö painottaa alkuperäiskansa saamelaisten oikeuksien huomioimista mineraalistrategiassa ja sen toimenpiteissä. Oikeusministeriö pitää hyvänä, että strategissa todetaan nimenomaisesti, että vastuulliseen kaivostoimintaan kuuluu alkuperäiskansojen oikeuksien kunnioittaminen sekä nostetaan esille alkuperäiskansaoikeuksien osalta keskeisiä lainkohtia (s. 16). Oikeusministeriö pitää tärkeää, että strategialuonnoksessa oleva toimenpide, jonka mukaan varmistetaan saamelaisten oikeuksien toteutuminen mineraalihankkeissa, on mukana myös lopullisessa strategiassa (s. 30). Vaikutusarviointien painottaminen on tärkeää myös Suomen lokakuussa 2024 saamien yksilövalitusratkaisujen vuoksi. Ratkaisuissa todettiin Suomen loukanneen lapsen oikeuksien yleissopimusta ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta. Loukkausten perusteina oli se, ettei malminetsintäluvan ja malminetsintävarauksen myöntämisen yhteydessä ollut tehty vaikutusarviointia tai hankittu saamelaisilta vapaata, tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta. Osastopäällikkö Johanna Suurpää Hallitussihteeri Pamela Sarasmo
      • Teollisuusliitto ry., Mikko Koikkalainen, yhteiskuntasuhteiden asiantuntija, yhteiskuntasuhteiden yksikkö
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Teollisuusliiton näkökulmasta, kansallisen mineraalistrategian laatiminen ja päivittäminen on keskeistä, sillä mineraalivarojen hyödyntäminen vaikuttaa suoraan työmarkkinoihin, aluekehitykseen, ympäristöön sekä sosiaaliseen kestävyyteen. Liitto haluaa korostaa, että mineraaliteollisuuden on tuotettava kestävää kasvua, jolla varmistetaan työntekijöiden hyvinvointi, turvallisuus sekä reilut työehdot kaikilla alan tasoilla. 1. Työllisyys ja paikallinen hyvinvointi Mineraalistrategian on taattava, että uudet kaivos- ja mineraalihankkeet tukevat alueellista työllisyyttä ja kehitystä. Suomalaisen työvoiman käyttö on ensisijaisen tärkeää, sillä paikallisten työntekijöiden palkkaaminen luo pitkäaikaisia taloudellisia vaikutuksia ja parantaa alueellista omavaraisuutta. Teollisuusliitto korostaa myös osaamisen kehittämistä ja investointeja koulutukseen, jotta nykyinen ja tuleva työvoima voivat vastata alan osaamisvaatimuksiin. 2. Työturvallisuus ja työhyvinvointi Kaivosteollisuus on korkean riskin ala, jossa työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin standardien on oltava erityisen korkealla tasolla. Liitto vaatii, että strategiassa sitoudutaan kansainvälisten ja kansallisten työturvallisuusstandardien noudattamiseen sekä alan jatkuvaan kehittämiseen. Tämä tarkoittaa konkreettisia toimia työolosuhteiden parantamiseksi, riskien vähentämiseksi ja työntekijöiden terveyden edistämiseksi erityisesti kaivoksissa ja muissa mineraaleja käsittelevissä laitoksissa. 3. Ympäristövastuu ja työntekijöiden oikeudet Liitto katsoo, että ympäristövaikutukset on arvioitava tarkasti ennen mineraaliprojektien aloittamista, jotta minimoidaan haitat työntekijöille ja paikallisille yhteisöille. Kaivosteollisuuden kestävyyttä ei saavuteta ilman vastuullista ympäristöpolitiikkaa, ja on vältettävä kaivostoiminnan aiheuttamia terveys- ja ympäristöriskejä. Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden varmistaminen tarkoittaa myös sitä, että heillä on oikeus toimia turvallisessa ympäristössä ilman altistusta vaarallisille aineille ja ainepäästöille. 4. Reilut työehdot ja palkkaus Mineraalistrategian on vahvistettava alan työehtoja ja työntekijöiden oikeuksia. Liitto vaatii, että kaikki alan toimijat noudattavat reiluja työehtoja ja varmistavat, että palkat ovat kilpailukykyisiä ja vastaavat työn vaativuutta. Lisäksi tarvitaan selkeät säännöt ulkomaisen työvoiman käytöstä ja työntekijöiden yhdenvertaisuus on taattava, jotta vältetään halpatyövoiman hyväksikäyttö ja työntekijöiden oikeuksien polkeminen. 5. Pitkäjänteisyys ja ennakoitavuus Liitto peräänkuuluttaa strategian pitkäjänteistä suunnittelua ja ennakoitavuutta, mikä antaa työntekijöille turvaa ja ennustettavuutta. Tämä tarkoittaa vakaata sääntely- ja investointiympäristöä, jossa niin työntekijät kuin työnantajat voivat luottaa siihen, että alaa koskevat päätökset ovat kestäviä ja johdonmukaisia.
      • Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • MTK pitää hyvänä, että laaditaan kansallinen mineraalistrategia, jolla hahmotetaan alan tulevaisuuden linjoja Suomessa. MTK pitää erityisesti siitä, kuinka isoon osaan kaivostoiminnan sosiaalinen hyväksyttävyys on nostettu strategiassa. MTK toivoisi, että strategiassa otettaisiin kuitenkin enemmän huomioon seuraavat asiat; 1) Vuoropuhelufoorumin kehittäminen haastavassa keskusteluympäristössä. MTK:n kokemuksen mukaan kaivostoimintaan liittynyt keskustelu on hyvin polarisoitunutta ja eri puolien on ajoittain hyvin vaikeaa löytää yhteisymmärrystä toistensa kanssa. Tämä tilanne on pysynyt samana jo vuosia. MTK toivoo, että strategiassa voitaisiin esittää konkreettisempia tavoitteita ja toimintamallia tälle vuoropuhelufoorumille sekä sille, miten jumittunut keskustelu voitaisiin saada liikkeelle. 2) Maanomistajien parempi huomiointi strategiassa. Maankäyttökysymykset ovat hyvin vähäisessä roolissa strategiassa ja maankäytön yhteensovittaminen ja mahdollistaminen pitää ottaa paremmin huomioon. Luonnoksessa kiinnitetään huomioita paikallisiin toimijoihin ja sosiaaliseen hyväksyttävyyteen, mikä on ehdottomasti MTK:n mielestä hyvä asia, mutta strategiassa tulisi paremmin ja nimenomaisesti huomioida ne maanomistajat ja luonnonvaraelinkeinojen harjoittajat, joiden maille tai toiminnalle kaivostoiminta voi aiheuttaa vaikutuksia. Nämä yksittäiset maanomistajat ja elinkeinonharjoittajat ovat korostuneessa asemassa kaivostoiminnan aiheuttamien vaikutusten kärsijöinä. Lisäksi he ovat avainasemassa paikallisyhteisössä sekä paikallisessa elinkeinorakenteessa. Maanomistajien osallistaminen ja vaikuttamismahdollisuudet kaivoskysymyksissä ovat rajallisia ja lainsäädännöllä myös poikkeuksellisen rajoitettuja, minkä takia niihin tulee kiinnittää erityistä huomiota. MTK esittää, että maanomistajien erityinen rooli kaivostoiminnassa huomioidaan myös strategiassa. Kaivostoiminnasta johtuvia ympäristövahinkoja voidaan käsitellä neljässä eri korvausmenettelyssä, ja korvaustoimivallasta on osittain ollut epäselvyyttä. Liiallisen pirstaloitunut korvausjärjestelmä on itsessään uhka täyden korvauksen saamiselle. MTK näkee, että korvausmenettelyjä täytyy jatkotoimena selvittää ja selkeyttää. 3) Viranomaistoiminnan osaaminen ja riittävyys. Suomessa on tapahtunut valitettavia kaivoskatastrofeja, joiden taustalla on useita syitä, mutta merkittävänä on ollut riittämätön viranomaistyö. Varhainen puuttuminen on välttämätöntä ympäristöriskien hallinnassa. Strategiassa tulee asettaa tavoitteeksi se, että kaivostoimintaa valvovat viranomaiset ovat riittävästi resursoituja ja että heiltä löytyy riittävä osaaminen tunnistamaan kaivostoiminnassa esiintyvät potentiaaliset uhat sekä kyky ja mahdollisuus aktiivisesti puuttua epäkohtiin. 4) Petteri Orpon hallitus on laatimassa monenlaisia strategioita ja ohjelmia sopeutuaksemme muuttuneeseen geopoliittiseen tilanteeseen, saadaksemme hyödyt irti vihreästä siirtymästä sekä vauhdittaaksemme talouskasvua. MTK pitää tärkeänä, että erilaiset strategiat tähtäävät samoihin tavoitteisiin ja ne ovat keskenään yhdenmukaisia. Tämä edellyttää valtionhallinnon tiivistä yhteistyötä yli hallinnonalojen. Mineraalistrategia, teollisuuspoliittinen strategia, matkailustrategia, alueelliset metsäohjelmat, pohjoisen ja itäisen Suomen ohjelmat sekä Risto Murron kasvunkaavatyö ovat esimerkkejä valmisteilla olevista ohjelmista, jotka vaativat yhteensovittamista sekä yksituumaisuutta.
      • Suomen Malmijalostus Oy, Executive Assistant / Suomen Malmijalostus Oy
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Työ- ja elinkeinoministeriö Suomen Malmijalostus Oy:n lausunto Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/32318/2023 Työ- ja elinkeinoministeriön esitys Kansalliseksi Mineraalistrategiaksi Suomen Malmijalostus Oy kiittää mahdollisuudesta lausua työ- ja elinkeinoministeriön esityksestä päivitetyksi Kansalliseksi Mineraali-strategiaksi. Suomen Malmijalostus Oy on valtion erityistehtäväyhtiö, jonka perustehtävänä on maksimoida suomalaisten mineraalien arvo vastuullisesti. Huolehdimme valtion kaivosomistuksista ja kehitämme kotimaista akkuarvoketjua. Työmme kautta olemme osaltamme viemässä Eurooppaa kohti sähköistä liikkumista sekä kestävämpää tulevaisuutta. Suomen Malmijalostus Oy pitääkin hallituksen esitystä kriittisten raaka-aineiden hankkeiden yhteyspisteestä ja strategisten hankkeiden etusijasta odotettuna. Suomen Malmijalostuksen lähtökohta aiheeseen Näemme ensiarvoisen tärkeänä, että mineraaliklusteri ja siihen liittyvä liiketoiminta tunnistetaan ja nostetaan strategiseksi painopisteeksi Suomelle. Tämän näemme lähtökohtana strategian päivitykselle ja tämä ajatus kantaakin läpi esityksen. Suomen Malmijalostuksen näkökulmasta huomiota on syytä kiinnittää erityisesti kahteen seikkaan. Suomalaisen mineraalialan hankkeiden toteutettavuuden edellytykset Näistä ensimmäinen liittyy mineraalialan hankkeiden toteutettavuuden edellytyksiin. On tärkeää, kuten esityksessä on todettu, että Suomessa pystytään tuottamaan huoltovarmuuden kannalta kriittisiä raaka-aineita. Suomen mineraalivarantojen potentiaali ja tämän vaikutus huoltovarmuuteen on esityksessä tunnistettu, minkä lisäksi erityisen tärkeää on keskittyä uusien kaivos- ja jalostushankkeiden toteutettavuuden varmistamiseen. Koska mineraaliprojektit ovat luonteeltaan suuria investointeja vaativia, pitkäkestoisia sekä merkittäviä riskejä sisältäviä, on uusien kaivosprojektien käyntiin saaminen hidasta. Edellä mainitut piirteet tekevät prosessin ennustettavuudesta ja selkeydestä erityisen tärkeää. Yksi olennainen elementti tähän on luvitusprosessin suoraviivaistaminen ja nopeuttaminen. Esityksessä käsitellään Euroopan tasolla valmisteltua kriittisten raaka-aineiden asetusta, jonka yhdeksi tavoitteeksi on määritelty luvituksen sujuvoittaminen. On kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten asetuksen toteuttaminen tapahtuu kansallisella tasolla. Esityksessä painotetaan eri luvitukseen liittyvien tahojen tiedonvaihdon parantamista sekä tarvittavan osaamisen kehittämistä. Tarvittavien investointien suuruuden takia rahoittajien löytäminen kaivos- ja mineraaliprojekteille on Suomessa haastavaa. Esityksessä onkin kuvattu toimenpide, joka liittyy siihen, että kotimaista pääomaa saataisiin suunnattua mineraalialan vahvistamiseen. Toimenpiteen sisältämät suunnitelmat eläkerahastojen kiinnostuksen sekä mineraalialan investointeihin sijoittavan rahaston perustamismahdollisuuksien selvittämisestä toivottavasti tuovat tähän helpotusta. Näemme Suomen Malmijalostuksen luontevana toimijana selvittämään kuvatun rahaston perustamista, sillä tällainen toiminta sopii Suomen Malmijalostuksen mandaattiin ja toimintamalliin. Konkreettisena toimenpide-ehdotuksena tuomme vielä esille aiemminkin esillä olleen kaivosten lopettamis- ja jälkitoimenpiteiden vakuusjärjestelmän kehittämisen. Nykyinen järjestelmä johtaa kohtuuttoman suuriin vakuusvaatimuksiin. Esimerkiksi Terrafamelle asetettu vakuusvaatimus on merkittävästi kaivoksen arvioituja sulkemiskustannuksia suurempi ja vastaavasti vakuuden järjestämisen korkokustannukset ovat suuremmat kuin mitä itse sulkeminen maksaa. Nykyinen vakuusvaatimus voi sisältää päällekkäisiä tai epätarkkoja kustannuksia, joilla voi olla olennaista merkitystä vakuuslaskelman kannalta. Lisäksi vuoden 2017 KHO:n päätöksestä seuraava linjaus soveltaa vakuuden lasketaan arvonlisäveroa nostaa vakuusvaatimusta 25,5%, eli Terrafamen tapauksessa noin 100 milj. euroa. Suomen Malmijalostuksen käsitys on, että em. KHO:n päätös perustuu virheelliseen tulkintaan ALV:n käsittelystä valtion viraston (ELY:n) taloudenpidossa ja tilanne tulisi lainsäädännöllisesti oikaista. Kokonaisuudessaan vakuusjärjestelmän osalta tulisi arvioida kaivostoimintaan liittyvät erilaiset vakuudet sekä näihin liittyvä lainsäädäntö ja järjestelyt ja muodostaa vakuusjärjestelmä, joka olisi ympäristönäkökohdat turvaava ja kokonaisratkaisuna kansantalouden kannalta paras. Ensivaiheessa tulisi poistaa ALV vakuuden laskentaperusteista. Suomen kilpailukyvyn varmistaminen Toinen seikka liittyy kilpailukykyyn. Selvää on, että pelkästään tukien suuruuteen nojaten Suomen on hyvin haastavaa pärjätä. Pidämme reilun kilpailun varmistamista hyvänä EU-tason tavoitteena. Esityksessä on kuvattu tavoite ”Suomi - kokoaan suurempi toimija ja kumppani”, jossa toimenpiteet keskittyvät viennin edistämiseen ja suomalaisten toimijoiden integroitumiseen kansainvälisiin hankkeisiin sekä vaikuttamiseen kansainvälisillä foorumeilla ja kumppanuuksien syntymisen edistämiseen. Näiden tärkeiden lähestymistapojen lisäksi painottaisimme tarvetta panostaa siihen, millaisella kokonaisuudella uusiin investointeihin voidaan parhaiten kannustaa. Perinteisten valtiontukimallien lisäksi ja tueksi haluamme nostaa esille valtio-omisteisen kaivosyhtiön tärkeyden ja merkityksen tunnistamisen. Yhdistämällä valtiontukia valtion (valtionyhtiön) sijoittamaan pääomaan sekä tarjoamaan tukeen toiminnassa (tontit, luvitukset ynnä muut paikalliset asiat). Suomen Malmijalostuksen ainutlaatuisen toimintamallin herättämä kiinnostus on selvä merkki siitä, että tällä on arvoa, ja yhdistettynä toimivaan tukimalliin kokonaisuus tarjoaisi vastauksen tähän tarpeeseen. Suuret EU-jäsenmaat (Ranska, Saksa, Italia) ovat lanseeranneet/lanseeraamassa hieman vastaavia rahastopohjaisia malleja, joissa rahoitusta kanavoidaan kansallisiin investointeihin. Kilpailukykyyn olennaisesti linkittyy myös kustannuskilpailukyvystä huolehtiminen. Edullinen vihreä sähkö on selkeä valttikortti, josta on tärkeää pitää kiinni. Vihreän sähkön ja siirtokapasiteetin lisätarpeeseen on syytä vastata rakentamalla sitä riittävästi lisää. Infrastruktuurin tärkeys mineraaliklusterin kehittämisen kannalta on esityksessä tunnistettu, mutta haluamme vielä korostaa sen merkitystä kilpailukyvyn kannalta kustannusten kautta.
      • Paliskuntain yhdistys
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Lausuntopyyntö VN/32318/2023 KANSALLINEN MINERAALISTRATEGIA Työ- ja elinkeinoministeriön valmisteleman kansallisen mineraalistrategian visio on tehdä Suomesta ”mineraalien kestävän ja vastuullisen hyödyntämisen globaali edelläkävijä, kumppani ja kehittäjä. Mi-neraaliklusteri kasvattaa arvonlisää resurssitehokkaasti turvaten strategisesti tärkeiden mineraalien saa-tavuuden.” Vastuullisuus on sanana läpileikkaava teema strategiassa, mutta tavoitteiden ja erityisesti toimenpiteiden osalta sen sisältö jää ohueksi, toteutuminen ja toteutumisesta vastaavat tahot puolestaan epäselviksi. Vastuullisuuden ja kestävyyden sijaan mineraalistrategian tavoite on edistää ja sujuvoittaa energia- ja digitaaliselle siirtymälle sekä turvallisuudelle strategisten mineraalien saatavuutta. Selkeä tavoite on mi-neraalisektorin kansallisen arvonlisän kasvattaminen ja Suomesta louhittujen mineraalien jalostusasteen nostaminen. Strategia edistää osaltaan EU:n Kriittisten raaka-aineiden asetuksen päämäärää, eli kriitti-siin mineraaleihin kohdistuvien kaivoshankkeiden lupamenettelyiden nopeuttamista ja sujuvoittamista. Vastuullisuuden ja kestävyyden tavoittelussa aivan ensisijaista olisi ymmärtää, että mineraalien kasvava kulutus kolahtaa niin globaalisti kuin kansallisestikin kipeimmin osaan meistä, ei kaikkiin tasaisesti. Heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa ovat paikalliset luontoperustaiset elinkeinot ja ympäris-töt. Suomessa mineraaleihin kohdistuvat intressit ovat valtavoittoisesti poronhoitoalueella. Vastuulli-suuden kehittäminen edellyttäisi niiden ryhmien tarpeiden huomioon ottamista, jotka kärsivät suorim-min aiheutuvat haitat. Poronhoitoalueella on jo nykyisellään toiminnassa olevia kaivoksia, erittäin aktiivista malminetsintää ja useita kaivoshankkeita vireillä. Kaivostoiminta on mittavaa teollista maankäyttöä ja vaikuttaa monin haitallisin tavoin alueen poronhoidon järjestämiseen ja laidunympäristöön. Useissa paliskunnissa kaivos-toiminnan lisääntyminen tai alkaminen uhkaa jo paliskunnan toiminta- ja kehittämisedellytyksiä. Kai-voshankkeiden suunnittelu, YVA- ja erilaisine lupamenettelyineen, kuormittaa valtavasti asianosaisia paliskuntia. Suunnittelu-, arviointi- ja lupamenettelyihin osallistuminen vie resursseja ja vaatii osaamis-ta, joita paliskunnissa ei ole riittävästi. Kansallista mineraalistrategiaa on edelleen mahdollista parantaa ottamalla mineraalialan vastuullisuus ja kestävyys selkeämmin keskeiseksi tavoitteeksi ja muokkaamalla tätä tavoitetta edistäviä konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Kumulatiiviset haitat Mineraalistrategian johdannossa todetaan (s.4): ”Tuotannon kestävä lisääminen on hidasta, ja suunnit-telussa on teollisuuden tarpeiden rinnalla huolehdittava muista keskeisistä intresseistä, kuten ympäristön ja luonnon suojelusta.” On perustavanlaatuinen ongelma, että ekologinen kestävyys rinnastetaan strategiassa samanarvoiseksi tai jopa toissijaiseksi tavoitteeksi suhteessa teollisuuden tarpeisiin ja intresseihin. Yksittäiset luonnon-suojelualueet ovat keskeisessä roolissa taistelussa luonnon monimuotoisuuden hupenemista vastaan, ja yksittäisiä suojelualueita keskeisempää on turvata luonnon kantokyky. Ympäristöön ja vesistöihin ku-muloituvia haittoja olisi kyettävä arvioimaan ja estämään nykyistä paremmin. Luontokadon pysäyttä-minen ja luonnon kantokyvyn turvaaminen ei ole vain ”keskeinen intressi”. Elinkelpoisten ja monimuo-toisten ympäristöjen säilyminen on kaiken, myös inhimillisen toiminnan perusedellytys. Teollisuuden tarpeet eivät saisi koskaan mennä tämän edelle. Strategiassa todetaan (s.8), että ”Helposti hyödynnettävissä olevien mineraaliesiintymien vähentyessä tulevaisuudessa hankkeita suunnitellaan enenevässä määrin haasteellisempiin kohteisiin (…) kiinnostus esimerkiksi suojelualueita ja muita herkkiä alueita kohtaan voi kasvaa.” Tämä kehitys ei ole tulevaisuu-dessa vaan jo käsillämme. Suomessa malminetsintä ja kaivostoiminnan intressit keskittyvät pohjoiseen: Lapissa on mineraaleja, mutta myös merkittäviä luontoarvoja ja paikalliseen luontoon irrottamattomalla tavalla kiinnittynyttä elämää ja elinkeinotoimintaa. Esimerkiksi Sodankylän Viiankiaapa on ainutlaatui-nen, tuplasuojeltu suo, jonne suunnitellaan Sakatin kaivosta. Rajapalojen kaivoshanke Ylitorniolla ja Rovaniemellä sijoittuu keskeisiltä osin Natura-alueelle, Hannukaisen kaivoshanke Natura-suojellun Tornion-Muonionjoen valuma-alueelle ja Soklin hanke Kemijoen vielä luonnontilaisille latvavesille, har-vinaisten luontotyyppien keskelle. On odotettavissa, että näille poronhoidon kannalta haitallisille ja ympäristön kannalta riskialttiille kai-voshankkeille haetaan EU:n Kriittisten raaka-aineiden asetuksen mukaista strategisen hankkeen status-ta, mikä edistää niiden toteuttamista. Luonnonympäristöt ja poronhoito kärsivät kaivostoiminnasta ai-heutuvat vaikutukset sekä suoraan, että useista rinnakkaisista hankkeista koituvien yhteisvaikutusten ja kumulatiivisten haittojen kasautumisen myötä. Vastuullisuus Vastuullinen ja kestävä toiminta pohjoisessa edellyttäisi erityisten ryhmien oikeuksien huomioon otta-mista. Strategialuonnoksessa ei kuitenkaan tunnisteta poronhoitoa tai paliskuntia oikeudenhaltijoina (Poronhoitolaki 848/1990). Paliskuntain yhdistys muistuttaa lisäksi, että saamelaisten oikeus harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan, kuten poronhoitoa, on turvattu Suomen perustuslain 17 §:n 3 momentin sa-moin kuin KP-sopimuksen 27 artiklan nojalla. Tämä oikeus on turvattu riippumatta siitä, aiheutuuko hankkeesta tai toiminnasta saamelaisten oikeuksiin kohdistuva vaikutus saamelaisten kotiseutualueella (KHO:2022:38). Kaivostoiminnan haitat kumuloituvat yhteiskunnassa epätasaisesti, mutta tätä ei tun-nisteta ongelmaksi tai edes haasteeksi vastuullisuuden kehittämisen kannalta. Vastuullisuuden parantumisen kannalta iso ongelma on myös strategiassa esitettyjen toimenpiteiden epämääräisyys, sekä toteutuksen vastuuttamisen kohdentamisen ja resurssoinnin puute. Tavoitteessa 6.2, kolmannessa toimenpiteessä puhutaan laajapohjaisen sidosryhmäyhteistyön ja vastuullisuusstan-dardien kehittämisestä, mutta toteuttaminen ja varsinkin sen vaatimat resurssit jätetään täysin toimiala-järjestöjen ja yritysten varaan. Selvää on myös, että pelkkä keskustelufoorumi (Tavoite 6.2; 4. toimen-pide) ei riitä vastuullisuuden lisäämiseksi, tarvitaan enemmän konkreettisia tekoja. Paliskuntain yhdistys muistuttaa Kestävän kaivostoiminnan yhteistyöfoorumista ”Kaivosvastuuverkos-tosta”, joka aloitti toimintansa 2014 Sitran kokoon kutsumana. Yksi toisensa jälkeen kaivoksilta ki-peimmin vastuullisuutta peräänkuuluttavat toimijat, Saamelaiskäräjät, luonnonsuojelujärjestöt ja Palis-kuntain yhdistys erosivat verkostosta, sillä vastuullisuuden kehittäminen (ympäristön tai sosiaalisen hy-väksyttävyyden kannalta) ei edistynyt foorumissa konkreettisin tavoin. Vastuullisuuden tavoite uhkaa jäädä tässäkin strategiassa tällä muotoa sanahelinäksi, sillä siinä ei tun-nisteta mineraalien kasvavasta käytöstä aiheutuvia ympäristön ja yhteiskunnassa marginaalisessa ase-massa olevien ryhmien kannalta haitallisia kumulatiivisia vaikutuksia. Vastuullisuus edellyttäisi sitä, että paikallisesti kasautuvia haittoja kyetään arvioimaan, estämään ja hillitsemään poliittisin ja hallinnol-lisin keinoin. Toimenpiteitä olisi strategiassa kehitettävä siten, että ympäristölle ja luontoperustaisille elinkeinoille kumuloituvat haitat ja vaikutukset kyetään arvioimaan ja haitallista ympäristökuormaa kyetään vähen-tämään ja estämään. Resursseja on kohdennettava vastuullisuutta konkreettisesti edistävien käytäntöjen ja teknologioiden käyttöönottoon, ei pelkkään vapaaehtoiseen vuorovaikutukseen ja keskusteluun. PALISKUNTAIN YHDISTYS Anne Ollila toiminnanjohtaja Lausunnon valmistelija, lisätiedot: Sanna Hast, [email protected], +358 40 723 9966 Viitteet Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätös (KHO:2022:38) ”Soklin ympäristö- ja vesitalouslupa”, https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/ennakkopaatokset/1647851309062.html
      • Satakuntaliitto
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Työ- ja elinkeinoministeriö pyytää Satakuntaliitolta lausuntoa Kansallisesta mineraalistrategiasta. Satakuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua ja esittää kannanottonaan seuraavaa: Kansallinen mineraalistrategia on tarpeellinen kansallisen tason selvitys ja suunnitelma. Maailmantilanteen kehityskuva sekä Suomen asema yhtenä Euroopan johtavista kaivannaisteollisuuden toimijoista asettaa mineraaliklusterille suuria mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Mineraaliklusteri on merkittävä osa myös Satakunnan teollisuutta, jonka kärkiin kuuluu metallien jalostusteollisuus sekä teknologiametalliyritysten laajempi ekosysteemi Porin-Harjavallan seudulla. Varsinaista kaivostoimintaa on Satakunnassa vähän, mutta Huittisten kaivos on merkittävä kullan tuottaja Suomessa ja toinen kahdesta Eteläisessä Suomessa toimivasta malmikaivoksesta. Maanparannuskalkkia tuotetaan Satakunnan ja Varsinais-Suomen rajalla Vampulassa. Kalliokiviaineisten otto on kaksinkertaistunut Satakunnassa vuoteen 2000 verrattuna. Satakunnassa on myös vahvaa teknologiametalleja ja metallituotteita valmistavaa teollisuutta, joka hyödyntää jo jossain määrin kierrätysraaka-aineita. Satakunnassa on lisäksi merkittäviä jätteiden kierrättämiseen erikoistuneita yrityksiä, jotka käsittelevät teknologiametalleja sisältäviä jätejakeita. Perusmetallien erotteleminen romusta on vakiintunutta toimintaa. Porin Tahkoluotoon on suunnitteilla vanadiinin kierrätyslaitos. Hankkeella on jo tarvittavat ympäristöluvat toimintaa varten. Laitos tulisi hyödyntämään vanadiinituotannossaan terästeollisuuden kuonaa. Satakunnassa ei ole toistaiseksi korkeakoulutasoista metallurgian tai kemian tutkimustoimintaa alueen oppilaitoksissa. Yritykset tutkivat ja kehittävät raaka-aineiden kierrättämiseen liittyviä asioita itsenäisesti tai yhteistyössä muilla alueilla sijaitsevien tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen kanssa. Strategiassa on esitetty Suomen kilpailuetuna vastuullisuus. Mineraalialan monenlaiset kiertotalousmahdollisuudet sekä vastuullisuus onkin nostettu strategiassa näkyvään osaan, jotka Satakuntaliiton näkemyksen mukaan ovat tärkeä osa kestävää mineraalialaa. Strategian toimenpiteenä on esitetty mm., että EU:n kriittisten raaka-aineiden asetuksen kansallisessa täytäntöönpanossa edistetään kiertotaloutta ja kestävyyttä tukevia toimenpiteitä myös laajemmin kuin asetuksen vähimmäisvaatimukset edellyttävät. Toimenpiteissä on nostettu esiin myös esim. kompensaatiomahdollisuuksien selvittäminen osana lupamenettelyjen sujuvoittamista, mikä voi olla oikein toteutettuna käyttökelpoinen vastuullisuustoimenpide. Strategiassa onkin kiitettävästi tunnistettu kasvumahdollisuuksien edellytyksenä olevan, että nykyisiä käytäntöjä mineraaliklusterin ympäristövaikutusten vähentämiseksi ja sosiaalisen hyväksyttävyyden saavuttamiseksi kyetään jatkuvasti parantamaan. Myös yhtenä toimenpiteenä ehdotettu mineraalisektorin tutkijakoulun perustaminen on Satakuntaliiton näkemyksen mukaan tarpeellinen toimenpide. Koulutuksessa tulisi huomioida strategian painopisteiden mukaisesti erityisesti ympäristövaikutusten vähentämisen edistäminen, jotta Suomesta voisi tulla strategian mukainen globaali edelläkävijä, kumppani ja kehittäjä vastuullisessa ja kestävässä mineraalien hyödyntämisessä. Erityisiä tarpeita mineraalisektorilla on todettu liittyvän vesiensuojelun vahvistamiseen ja siihen tähtäävien teknologioiden kehittämiseen ja käyttöönottoon, mikä on Satakuntaliiton näkemyksen mukaan keskeistä strategian vision ja mission saavuttamisessa. Strategiassa tulisi tässä yhteydessä huomioida merialueen merkitys sekä mineraaliklusterin toiminnan mahdolliset vaikutukset meriin ja muihin merialueen toimijoihin. Strategiassa on esitetty toimenpiteenä myös kallioperän mineraalipotentiaalin riittävä kartoitus. Lisäksi on esitetty esim. hallinnollisia ohjauskeinoja, joilla edistetään Suomesta louhittujen mineraalien hyödyntämistä suomalaisessa teollisuudessa sekä skenaariotyö tulevista teknologioista ja raaka-ainetarpeista. Mineraalivarojen potentiaalin, raaka-ainetarpeiden ja riittävyyden arvioinnin toimenpiteissä tuleekin huomioida pitkän aikavälin kansalliset tarpeet, sekä huomioida mahdollisuudet mineraalien kulutuksen hillintään kiertotalouden ja korvaavien materiaalien keinoin. Strategiassa on nostettu myös hyvin esiin se tosiseikka, että sääntelyllä ja yhteistyöllä voidaan varmistaa mineraalialan vastuullinen toiminta. Tämän on todettu myös edellyttävän lupa- ja valvontaviranomaisten sekä oikeusasteiden resurssien riittävyyttä ja toimintaedellytysten turvaamista. Satakuntaliitto kiinnittää huomiota toimenpiteisiin, joissa on esitetty perustettavan rahastoja, joista toisen on suunniteltu sijoittavan kaivosmineraaliveron tuottoja kaivostoiminnan arvonlisän kasvattamiseksi, ja toisen investoivan mineraalialalle. Strategiassa esitettyjen rahastojen esittelyt antavat hieman epäselvän kuvan niiden sisällöstä ja mahdollisesta kytkeytymisestä toisiinsa. Kaivosmineraaliveron ohjaaminen kaivostoiminnan arvonlisän kasvattamiseen, esim. kaivostoimintaan liittyvien ympäristöllisten ja sosiaalisten tarpeiden sijasta, ei välttämättä näyttäydy vastuullisena toimintana. Lopuksi Satakuntaliitto esittää, että vastaavasta valtiollisesta toimintaa ohjaavasta sekä todennäköisesti merkittäviä ympäristö-, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia aiheuttavasta strategiasta tulisi tehdä vaikutusten arviointi viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (200/2005) 3 §:n mukaisesti. Arviointi auttaisi myös sidosryhmiä, toimijoita sekä kansalaisia paremmin hahmottamaan sekä strategian merkitystä, että sen aiheuttamia mahdollisia muutoksia, esitettyjen skenaarioiden ja toimenpiteiden todennäköisyyksiä, yhteyksiä ja vaikutuksia sekä tarvittaessa priorisoimaan toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi.
      • Kytömäki Hanna
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/32318/2023 Pyydän kohteliaimmin huomioimaan strategiaa luodessanne paitsi edelleen surkean kaivoksia koskevan lakiohjauksen, niin myöskin sen että teette päätöstä koskien kaunista ja puhdasluontoista kotimaatamme. Suomessa on jo yli 20 kaivosteollisuuden pilaamaa järveä, eikä niidenkään tilanteelle ole tehty mitään. 2 näistä pilatuista järvistä sijaitsee lapsuuden aikaisissa maisemissa Etelä-Savossa joka tunnetaan myös Järvi-Suomena. Muistutan peruskoulun biologian tunneilta opitusta seuraavaa: Järvi on vesialue, joka on yhteydessä toisiin vesialueisiin, joko joen tai sitten vähintään ojan välityksellä. Toisin sanoen, jos järvialueella pilaantuu yksi järvi, myös kaikki alajuoksulla olevat järvet ovat vaarassa. Lopulta vesi virtaa järvistä aina mereen asti ja jokainen ymmärtää mitä siinä sitten tapahtuu. Meillä on vaan tämä yksi Suomi vielä toistaiseksi pääsääntöisesti puhtaine vesistöineen ja luontoineen. Jos vihreän siirtymän nimissä lähdetään antamaan kaivosyrityksille vieläkin vapaampia tapoja toteuttaa voittoa tavoittelevaa toimintaansa, se on kaksinaismoralismia pahimmillaan. Kaivosfirmat ovat suurimmilta osin ulkomaisten sijoittajien käsissä ja heitä ei varmasti kiinnosta Suomen luonto ja sen suojelu pätkän vertaa. Olen itse saanut viettää lapsuuteni Järvi-Suomen puhtaiden ja kirkasvetisten järvien äärellä. Uimaan mennessä ei haitannut jos järvivettä joi koska se oli puhdasta. Ei tarvinnut uinnin jälkeen käydä erikseen peseytymässä koska vesi järvessä oli puhdasta, kirkasta eikä se maistunut miltään kuten hyvän veden ei kuulukaan maistua. Ukrainan hyökkäyssotaa on mielestäni turha enää käyttää verukkeena tälle, Donald Trumpin presidentiksi valinnan myötä rauha Venäjän ja Ukrainan välillä lienee vain ajan kysymys huolimatta siitä mitä iltapäivälehdet edelleen haluavat väittää. Tämä nykyinen hallitus on -kaikella kunnioituksella - tehnyt ainoastaan huonoja päätöksiä. Pyydän siis rakkaan kotimaani, puhtaan luonnon ja tämän maan itsenäiseksi taistelleiden isovanhempieni ja myös niiden monien muiden veteraanien puolesta: pitäkää ne kaivosyhtiöt kaukana Suomen rajojen ulkopuolella.
      • Saamelaiskäräjät
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Saamelaiskäräjät pitää positiivisena strategian saamelaisiin ja saamelaisten oikeuksiin liittyviä kirjauksia. Sivuilla 16–17 on tiivistetysti esitetty saamelaisia koskevaa kansallista lainsäädäntöä sekä kansainvälisiä sopimuksia. Erityisen positiivista on se, että mineraalistrategia sisältää saamelaisten oikeuksien toteutumista koskevan toimenpiteen ”Varmistetaan saamelaisten oikeuksien toteutuminen mineraalialan hankkeissa”. Toimenpiteen mukaan ”saamelaisten kotiseutualueelle suunniteltavassa toiminnassa suoritetaan vaikutustenarviointi nykyisen ja valmisteilla olevan lainsäädännön puitteissa sekä varmistetaan Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden toteutuminen kaivoslain mukaisissa hankkeissa. Arvioidaan tarve kansallisille lainsäädännön muutoksille kansainvälisen oikeuden viimeaikaisen tulkintakäytännön valossa.” Saamelaisten kulttuurille aiheutuvien vaikutusten arvioiminen on välttämätöntä kaivoslain mukaisia toimintoja saamelaisten kotiseutualueelle suunniteltaessa, jotta Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet ja saamelaisten oikeudet voidaan ylipäätään ottaa huomioon ja turvata. YK:n komiteoiden tuoreet ratkaisut alleviivaavat saamelaisten kulttuurille aiheutuvien vaikutusten arvioimisen välttämättömyyttä sekä saamelaisten vapaata, tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta kaivoslain nojalla suoritettavassa toiminnassa. YK:n lapsen oikeuksien komitea (CRC) ja YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien komitea (CESCR) ovat antaneet 10.10.2024 kolme ratkaisua, joissa todetaan Suomen loukanneen saamelaisten oikeuksia, koska malminetsintäluvan ja malminetsintävarauksen myöntämisen yhteydessä ei ollut tehty vaikutusarviointia tai hankittu saamelaisten vapaata, tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta (ratkaisut saatavissa sähköisesti osoitteissa: https://um.fi/documents/35732/0/CRC-C-97-D-172-2022_E_UV.pdf/34747d8d-1167-fa49-925c-229c237181f8?t=1728548510560 ja https://um.fi/documents/35732/0/TSS%20251-2022%20and%20289-2022.pdf/b3794529-3b02-769b-955e-34227cdd9f04?t=1728548574250). Lapsen oikeuksien komitea katsoo ratkaisussaan Suomen loukanneen lapsen oikeuksien yleissopimuksen 8 artiklaa (oikeus säilyttää henkilöllisyytensä, kansalaisuutensa, nimensä ja sukulaissuhteensa), 27 artiklaa (oikeus riittävään elintasoon) ja 30 artiklaa (vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvan lapsen oikeus omaan kulttuuriin, uskontoon ja kieleen), luettuna erikseen ja yhdessä 2 (1) artiklan (suojeleminen syrjinnältä) ja 12 artiklan (lapsen näkemyksen kunnioittaminen) kanssa. TSS-komitea katsoo ratkaisussaan Suomen loukanneen taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 15 (1) (a) artiklaa (oikeus ottaa osaa kulttuurielämään), luettuna yhdessä ja erikseen 1 artiklan (kansojen itsemääräämisoikeus ja oikeus käyttää luonnonrikkauksiaan ja -varojaan), 2 (2) artiklan (syrjinnän kielto) ja 11 artiklan (oikeus tyydyttävään elintasoon) kanssa. Komiteat toteavat loukkausten perusteeksi sen, että malminetsintäluvan ja malminetsintävarauksen myöntämisen yhteydessä ei ole tehty vaikutusarviointia tai hankittu vapaata, tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta. Komiteoiden mukaan Suomen olisi annettava valittajille tehokas hyvitys aiheutuneista loukkauksista muun muassa tarkastelemalla tehokkaasti mineraalien etsintähanketta ja aluevaraumaa koskevia päätöksiä, perustuen riittävään vapaaseen, tietoon perustuvaan ennakkosuostumukseen sekä riippumattomaan arvioon valittajien oikeuksiin kohdistuvista vaikutuksista. Komiteat katsovat, että Suomella on myös velvollisuus ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin estääkseen vastaavien loukkausten toistuminen tulevaisuudessa. Saamelaiskäräjät pitää niin ikään hyvänä strategian toimenpiteenä sitä, että tarve kansallisille lainsäädännön muutoksille arvioidaan viimeaikaisen kansainvälisen oikeuden tulkintakäytännön valossa. Saamelaiskäräjät painottaa lopuksi, että saamelaisten oikeuksia ja niihin kohdistuvien vaikutusten arviointeja ei tule myöskään voida ohittaa vihreän siirtymän hankkeiden ohituskaistamekanismilla. Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan saamelaisten kotiseutualue tulee rajata nopean kehittämisen alueiden ulkopuolelle ja alueella tulee tuoreen kansainvälisen oikeuden tulkintakäytännön mukaan kiinnittää erityistä huomiota saamelaisten kulttuurille aiheutuvien vaikutusten arvioimiseen sekä saamelaisten vapaan, tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen hankkimiseen.
      • Tervolan kunta
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Maailma tarvitsee entistä enemmän kultaa, kobolttia ja palladiumia sekä harvinaisia maamineraaleja vihreän siirtymän raaka-aineeksi. EU:n kriittisten raaka-aineiden asetus tuli voimaan vuoden 2024 toukokuussa. Käynnissä olevat kriisit ja globaalien tuotantoketjujen häiriöt ovat osoittaneet Euroopan unionin raaka-ainehuollon haavoittuvuuden. Uudet, fossiilivapaaseen yhteiskuntaan tähtäävä vihreä ja digitaalinen siirtymä (ns. kaksoissiirtymä) tulee entisestään lisäämään raaka-aineiden tarvetta. Huolimatta kasvavista ulkoisista paineista Suomen lainsäädännön tulee edellyttää kaivosteollisuudelta vastuullista, kestävää ja ympäristöarvot huomioonottavaa toimintaa. Mineraalistrategian keskiössä tulee olla keskeiset kansalliset toimenpiteet, jotka johtavat aidosti vastuulliseen kaivostoimialaan. Ympäristöarvot tulee ottaa huomioon kaikessa kaivos- ja mineraalialaa koskevassa päätöksenteossa. Tervolan kunta toteaa lausuntonaan seuraavaa: Luvut 2-5: Suomen mineraaliklusterilla on suuri merkitys kansantalouteen ja harvaanasuttujen alueiden elinvoimaan. Suomalainen mineraaliala, muutamasta poikkeuksesta ja vastoinkäymisestä huolimatta nähdään vastuullisena ja säädeltynä toimialana. Mineraaliklusterissa on paljon kasvupotentiaalia ja edellytyksiä luoda uutta elinkeinotoimintaa, sekä vastata kansallisen huoltovarmuuden ja poikkeusolojen tarpeisiin. Läntiseen teollisuusvyöhykkeeseen kuuluvasta Meri-Lapista ja sen lähialueilta löytyy olemassa olevien kromi-, kvartsi- ja kalkkikaivosten lisäksi useita lupaavia malmioita, kuten Suhanko, Rajapalot ja Penikat. Tervolan kunta on osaltaan valmis vauhdittamaan vihreän siirtymän edistämistä Suomessa ja erityisesti Lapissa. Tässä muutamia huomioita ja täydennyksiä strategian toimenpideosioon: 6.1 Toimenpide Edistetään lupamenettelyjen sujuvoittamista. Kansallisella tasolla olisi syytä löytää pikaisesti lainsäädännön keinoja kaivosteollisuuden investointien luvituksen sujuvoittamiseen. Valtion tulisi edistää investointeihin liittyvien lupaprosessien sujuvoittamista ja lainmukaisuuden varmistamista jo luvitusvaiheessa, jotta valituskierroksilta vältyttäisiin ja hankkeiden toteuttaminen ei viivästyisi kohtuuttomasti. Viimeistään ensimmäisessä oikeusasteessa tulisi voida linjata hankkeen lainmukainen valmistelu. Lupaprosessien yhteydessä tulee myös huolehtia riittävästä viranomaisresurssista ja lupamenettelyn läpinäkyvyydestä. 6.1 Toimenpide: Jalostusasteen nostamiseksi kartoitetaan hallinnollisia ohjauskeinoja, joilla voidaan edistää Suomesta louhittujen mineraalien hyödyntämistä suomalaisessa teollisuudessa. Meri-Lapista löytyy tähän hyvä, integroitu teollinen ekosysteemi: Euroopan unionin ainoa kromikaivos, joka sijaitsee Keminmaassa. Kromimalmio on laaja ja nykyisellään kaivostoimintaa on mahdollista jatkaa 2100 luvulle. Kaivoksen rikastusprosessissa ei käytetä kemikaaleja. Malmiota hyödynnetään ruostumattoman teräksen valmistuksen raaka-aineena ja kaivos palvelee ainoastaan Outokummun kromitarpeita. Tämänkaltaisia ekosysteemejä olisi toivottavaa syntyä myös muiden kaivosten yhteyteen, jotta kaivostoimialan hyväksyttävyys paikallisyhteisöissä kasvaisi. Ekosysteemin syntyminen edellyttää maakunta- sekä kuntakaavoituksen, TKI- ja koulutusorganisaatioiden sekä valtionviranomaisten kykyä yhteisen ennakoinnin käynnistämiseen hyvissä ajoin ennen varsinaisia luvitusprosesseja. Suurinvestoinnit ja ekosysteemin rakentaminen edellyttää myös eri toimijoiden yhteistä invest in-toimintojen edistämistä sekä kansallisella että maakunnallisella ja kuntatasolla. 6.1 Toimenpide: valmistellaan ja otetaan käyttöön kannusteita ja sääntelyä mineraalialan kiertotalouden edistämiseksi. Kaivostoiminnan kannalta keskeistä on löytää uusia käyttökohteita sekundääristen raaka-aineiden käytölle ja mm. sivukiven hyödyntämiselle esimerkiksi maanrakennuksessa. Nykyisen lainsäädännön osalta sivukivi nähdään ensisijaisesti kaivosjätteenä ja sen hyödyntäminen neitseellisen raaka-aineen sijasta ongelmallisena. 6.1 Toimenpide: Arvioidaan kaivosmineraaliveron vaikutuksia. Arvoketjun oikeudenmukaisuuden edistäminen kaikessa päätöksenteossa tulee olla keskiössä myös kaivoshankkeiden osalta. Nykyinen kaivosmineraalivero ei tätä näkemystä tue ja on siltä osin epäonnistunut ja osin myös kohtuuton. Esimerkkeinä voidaan mainita Keminmaassa sijaitseva Outokummun Kemin kaivos, jonka kaikki liikenneyhteydet (tiestö/rautatie) kulkevat Kemin tie- ja katuverkkoa pitkin ja kaivoksen jätevesi- ja vesistövaikutukset kohdistuvat Kemin alueelle, mutta kaivosmineraaliveron tulo ohjautuu kokonaisuudessaan Keminmaahan ja kustannukset jäävät puolestaan naapurikunnan, Kemin veronmaksajien kustannettavaksi. Toisena esimerkkinä voidaan mainita Ranualle suunniteltu Suhangon kaivos, jonka apualueet sijaitsevat pääosin Tervolan puolella, kaivoksen purkuvedet on kaavailtu ohjattavaksi Tervolan läpi Kemijokeen, mutta kaivosmineraalivero tuloutetaan kokonaan Ranualle. 6.2 Toimenpide Suunnitellaan kannusteet parhaiden teknologioiden ja kiertotalousratkaisujen käyttöön Sääntelyllä tulee myös varmistaa, että hanketoimijalla on selkeä käsitys sallituista ratkaisuista mm. vesien käsittelyyn kaivosalueella. Edelleen on mahdollista valita menetelmiä, jotka on todettu luontoa kuormittaviksi, kuten suotavat pohjapadot. Myös hankkeiden lupaprosessien jälkiseurantaan tulee varautua paremmin ja etenkin jokien valuma-alueelle osittain sijoittuvien kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten luotettava ja läpinäkyvä seuranta tulee varmistaa. Kemissä toimiva Kiertotalouskeskuksen kaltaiset toimijat ovat keskeisiä alueellisia kumppaneita tiedon välittämisessä ja parhaiden käytäntöjen jalkauttamisessa jo hankesuunnitteluvaiheessa.
      • Alhainen Marjo-Riina, Luonnontuoteneuvoja
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Tavoitteena puhdas energiajärjestelmä on kunnioitettava mutta se ei onnistu kaivamalla vastuuttomasti uusiutumattomia maamineraaleja. Kaivostoiminnan saastuttava puoli on unohdettu strategian suunnittelussa. Kaivosteollisuus saastuttaa vesistöä ja maaperää (tuottaa 75% koko maan jätteistä) eikä siltä vaadita asianmukaista puhtautta maamineraaleja kaivaessa. Kaivosteollisuuden aiheuttamat jäljet luonnossa ovat erittäin tuhoisia ja aiheuttavat luontokatoa. Kansallista mineraalistrategiaa on mahdotonta toteuttaa kestävällä tavalla, koska kaivoslain uudistaminen on epäonnistunut. Tavoitteena olevaa puhdasta energiajärjestelmää on mahdotonta toteuttaa kestävällä tavalla nykyisellä kaivoslainsäädännöllä. Kun lupamenettelyssä ei arvioida kaivosten aiheuttamia pitkäaikaisvaikutuksia, joita ovat mm. kuolleet järvet ja pilaantuneet pohjavedet, strategia ei toteuta puhtaan energiajärjestelmän tavoitetta. Kaivosyhtiöt vetoavat siihen, että tuhot ovat tapahtuneet vanhan lainsäädännön aikana mutta todellisuudessa muutoksia ei ole tapahtunut parempaan suuntaan nykyisessä lainsäädännössä. Toiminnassa olevat kaivokset saastuttavat ja pilaavat vesistöä mm. Talvivaarassa ja Kevitsassa. Jätealtaiden pohjaratkaisut ovat kestämättömiä ja ne vuotavat tai tulevat vuotamaan sillä seurauksella että pohjavesi ja ympäröivät vesistöt pilaantuvat. Kalat haisevat kaivosalueiden ympäristössä mutta niiden omavalvonta on kunnossa. Kaivosteollisuudelta ei vaadita teknologiaa, joka puhdistaisi toiminnasta aiheutuvan vesistön pilaamisen. Kaivosteollisuudella ei ole esimerkiksi raja-arvoja ksantaattien päästämiselle vesistöön. Kaivosteollisuuden valvominen on puutteellista. Vesistöjen pilaamisesta on jo runsaasti näyttöä, Kajak-raportit. Tuhot ovat tapahtuneet pikkuhiljaa 30 vuoden aikana. Savonlinnassa on 2 kuollutta järveä ja joka päivä myrkyt valuvat sieltä erinomaisen tilan vesistöön, Saimaaseen. Kukaan ei ole tehnyt korjaavia toimenpiteitä. 1990-luvun mineraalistrategia ei selkeästi ollut kestävällä pohjalla. Mikä on muuttunut 30 vuodessa? Edelleen strategiaa suunnitellaan ensisijaisesti ja lyhytnäköisesti teollisuuden tarpeita ajatellen ja luonto unohtaen. Kajak-raporteissa kerrotaan, mitä tuhoa kaivokset ovat aiheuttaneet luontoon. 19 kaivoksen vakavat ympäristötuhot ovat edelleen korjaamatta eikä niille ole korjaavia toimenpiteitä tehty, ei määrärahoja myönnetty. Tai tiedetäänkö edes, miten tuhotun ekosysteemin voi korjata? Yhtään kaivosta ei tulisi avata Suomeen ennen kuin korjaaviin toimenpiteisiin on ryhdytty ja entisten ja nykyisten kaivosten aiheuttamat tuhot on korjattu. Kansallinen mineraalistrategia ei saa aiheuttaa vesistön pilaamista ja siitä aiheutuvaa luontokatoa. Tämän turvaamiseksi strategia on puutteellinen ja teollisuuslähtöinen. Se unohtaa kansalaisten perustuslailliset oikeudet. ”Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöä koskevaan päätöksentekoon.” (Suomen perustuslain pykälä 20, vastuu ympäristöstä) Kestävän strategian toteuttamiseksi tarvitaan selkeä kaivoslaki, jossa on intressivertailu. Puhtaan energiajärjestelmän luomiseksi kaivosteollisuudelta tulee vaatia asianmukaista puhdistusteknologiaa niin ettei se toiminnallaan pilaa vesistöä ja aiheuta luontokatoa. Kansallinen mineraalistrategia on vakavasti puutteellinen ja se tulee laittaa uudelleen valmisteluun edellä luetellut kohdat huomioiden.
      • Varsinais-Suomen liitto
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Luonnos kansalliseksi mineraalistrategiaksi on erittäin ajankohtainen ja tärkeä työ monitahoisten globaalien kehityskulkujen yhtälössä: energia- ja digimurrokset etenevät nopeasti raaka-ainetarpeineen samalla, kun geopoliittiset jännitteet ovat kriisiytyneet. Mineraaleja käytetään useilla eri teollisuudenaloilla elektroniikasta autoteollisuuteen ja uusiutuvaan energiaan sekä lannoitteisiin. Teollisuuden käyttämien raaka-aineiden toimitusketjut ovat globaaleja, ja toiminta on altista toimintaketjuissa tapahtuville häiriöille. Joidenkin raaka-aineiden osalta EU ja Suomi ovat olleet riippuvaisia yksittäisistä toimittajista unionin ulkopuolelta. Kansallinen mineraalistrategian luonnos on kattava esitys kotimaisesta mineraaliklusterista sekä sen toimintaympäristöistä ja kehityshaasteista. Strategian visio on kokonaisvaltainen, ja se on jäsennetty edelleen uskottavasti strategisiksi tavoitteiksi sekä niitä edistäviksi toimenpiteiksi. Vision mukaan ”Suomi on mineraalien kestävän ja vastuullisen hyödyntämisen globaali edelläkävijä, kumppani ja kehittäjä. Mineraaliklusteri kasvattaa arvonlisää resurssitehokkaasti turvaten strategisesti tärkeiden mineraalien saatavuuden”. Kuudeksi strategiseksi tavoitteeksi on edelleen kirjattu ”Mineraalisektorista kasvua ja arvonlisää; Vastuullisesti kaikilla kestävyyden alueilla; Osaaminen ja TKI-toiminta menestyksen lähteenä; Suomi – kokoaan suurempi toimija ja kumppani; Raaka-aineasetuksen tehokas toimeenpano; Teollisuudelle vahva raaka-ainehuolto” Maakuntien liitot on strategialuonnoksessa tunnistettu toteuttavina tahoina seitsemässä strategian toimenpiteistä muiden toimijoiden ohella. Liittoja ei kuitenkaan ole nimetty päävastuullisiksi toteuttaviksi tahoiksi yhdessäkään toimenpiteistä. Työ- ja elinkeinoministeriön koordinoimassa työryhmässä on ollut maakuntien liittojen yhteistyöelimen edustus. Strategiset tavoitteet ja niihin kytkeytyvät toimenpiteet, joiden toteuttajiksi myös maakuntien liitot on nimetty, ovat seuraavat: Osaaminen ja TKI-toiminta menestyksen lähteinä (6.3), jonka toimenpiteinä: ·         Perustetaan mineraalisektorin tutkijakoulu ·         Kehitetään uusia ratkaisuja mineraalisektorin arvoketjuissa ·         Tehdään mineraalisektorin osaamistarpeiden kartoitus Suomi - kokoaan suurempi toimija ja kumppani (6.4), jonka toimenpiteinä: ·         Edistetään vientiä ja suomalaisten toimijoiden integroitumista kansainvälisiin hankkeisiin ·         Vaikutetaan kansainvälisillä foorumeilla ja edistetään kumppanuuksien syntymistä Teollisuudelle vahva raaka-ainehuolto (6.6), jonka toimenpiteinä: ·         Käännetään liikenneyhteydet ja logistiikkaratkaisut riskeistä vahvuudeksi ·         Arvioidaan raaka-aineiden saatavuuteen ja varastointiin liittyviä tarpeita ja mahdollisuuksia yritysten toiminnan jatkuvuuden näkökulmasta Kyseiset maakuntien liitoille tunnistetut toimenpiteet ovat linjassa myös Varsinais-Suomen maakuntaohjelman sekä sitä täsmentävien linjausten, kuten TKI-tiekartan kanssa. Maakuntaohjelmaa ja maakuntakaavaa ryhdytään uudistamaan parhaillaan, ja vihreän siirtymän hankkeet raaka-aine- ja logistisine tarpeineen sekä kestävyysnäkökulmineen ovat myös vahvoja työstettäviä aiheita näissä prosesseissa. Maakuntien liitot voivat työssään edistää ainakin välillisesti myös muita kansallisen mineraalistrategian toimenpiteitä, vaikkei liittoja olekaan toteuttavina tahoina kirjattu. Esimerkiksi toimenpide ”Lisätään ajantasaista tilannekuvaa yritysten mineraalisten raaka-aineiden tarpeista ja vahvistetaan varautumista toimitusketjujen häiriöihin” voisi viitata myös Varsinais-Suomen liiton vahvaan osaamiseen tietojen hallinnassa. Mineraalien arvoketjujen kestävyys, vastuullisuus ja kiertotalouden kehittäminen on nostettu luonnoksessa esille yhtenä tavoitekokonaisuutena ja viittauksina muissakin luvuissa. Teemojen käsittelyssä on tunnistettu realistisesti myös alan ympäristöhaasteet etenkin vesien hallinnan ja kaivuujätteiden osalta, mutta myös maankäytön muiden arvojen yhteen sovittamisessa. Mineraaliklusterista varsinkin kaivosalan ympäristövaikutuksia säädellään lainsäädännöllä ja luvitusprosesseissa. Kaivosalalla on myös useampia standardipohjaisia ympäristöjärjestelmiä. Kiertotalouden kannalta luonnoksessa kuvataan myös merkittävää innovaatio- ja liiketoimintapotentiaalia kierrätysteknologioiden kehittämisessä sivu- ja jätevirtojen hyödyntämisessä.
      • Lukkarinen Esa
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Mineraalit eivät ole uusiutuvia luonnonvaroja ja niiden pian lopulta kaikkialta loppuessa ollaan tilanteessa, että meillä on vain saastuneet vesistöt ja pohjavedet, mittaamattomat luontotuhot mutta ei nykyaikaista teknologiaa joka toimisi ilman erityismineraaleja. Sotateknologiaan tarvittavien mineraalien kaivaminen paniikin omaisesti isänmaan puolustamiseksi on kuin etsisi kodistaan haulikkoa rikkomalla talostasi kaikki seinät. Jääkö Suomesta edes mitään puolustettavaa jos mineraalien kaipuusta saastutaan maamme luonto, vesistöt, pohjavedet ja ehkä koko ekosysteemi kuten joissakin maissa jo on tapahtunutkin alun perin vastuulliseksi vakuutetun kaivosteollisuuden jäljiltä! Paniikki erityismineraalien riittävyydeksi on saanut liikaa valtaa! On maltilla odotettava erityismineraalien korvaavia ratkaisuja jotka aivan takuulla ovat tuloillaan ja vaikkapa investoida näiden innovaatioiden kehitykseen sen sijaan, että tuhotaan "yleisen edun nimissä Suomen luonto ja vedet" kerta rysäyksellä! Puhtaasta juomakelpoisesta vedestä saattaa pian tulla maailman laajuinen puute ja silloin puhutaan jo ihmisten elämästä ja kuolemasta joka lienee meistä kaikista tärkeämpää kuin älypuhelimet tms. nykyteknologia.
      • Sajaniemi Päivi,
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Kiitän kansalaisena mahdollisuudesta antaa lausunto. Päättäjämme ovat huolestuneita valtiovelan jättämisestä tulevien sukupolvien maksettavaksi. Vaikuttaa irvokkaalta, että he ovat samalla valmiita pilaamaan tulevilta sukupolvilta puhtaat vetemme ja elinympäristömme luovuttamalla maan arvokkaat mineraalit lähes korvauksetta monikansallisille kaivosyhtiöille. Tämä olisi paitsi oikeudentonta, myös lyhytnäköistä ja järjetöntä. Vihreään siirtymään on käytettävä muita keinoja kuin mineraaliakkujen lisääntyvä käyttö. Tulevia ratkaisuja odottaessa ei pidä tehdä peruuttamattomia virheitä, vaan esimerkiksi liikenteen osalta lisätä jätteiden hyödyntämistä biokaasuna ja tehostaa mineraalien kierrätystä lainsäädännöllä. Päivi Sajaniemi TtT, Mikkeli
      • Suomen luonnonsuojeluliitto ry
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Suomen luonnonsuojeluliiton lausunto luonnoksesta kansalliseksi mineraalistrategiaksi Luonnonsuojeluliitto kiittää mahdollisuudesta lausua ja keskittyy kansallisen mineraalistrategian luonnoksen tarkastelussa kestävyyden ja vastuullisuuden näkökulmiin. Mineraaliala ja erityisesti kaivostoiminta on kansalaisten, ympäristö- ja kansalaisjärjestöjen ja elinkeinonharjoittajien keskuudessa ympäri Suomen erittäin paljon kiinnostusta ja keskustelua sekä mm. ympäristönsuojelun näkökulmasta kriittisiä kannanottoja herättävä aihe. On olemassa ilmeinen tarve koko mineraalisektorin ja erityisesti kaivostoiminnan yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden ja niin sosiaalisen kuin ympäristöllisenkin vastuullisuuden kehittämiselle ja vaatimustason nostamiselle. Mineraalistrategian valmistelun keskeiseksi tavoitteeksi on kuitenkin asetettu mineraalisektorin kansallisen arvonlisän kasvattaminen ja Suomesta louhittujen mineraalien jalostusasteen nostaminen. Luonnoksen mukaan mineraalistrategia tukee osaltaan teollisuuspolitiikan tavoitteita ja sen toimeenpano sovitetaan yhteen Suomen ympäristö- ja ilmastopolitiikan tavoitteiden kanssa. Tällaisen kirjauksen toteutuminen vaatii strategian jatkovalmistelussa lisäpaneutumista ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseen liittyvien ja strategialuonnoksessa esitettyjen toimenpiteiden vaikuttavuuden vahvistamiseen. Tätä edellyttää myös luonnokseen kirjattu kunnianhimoinen visio: ”Suomi on mineraalien kestävän ja vastuullisen hyödyntämisen globaali edelläkävijä, kumppani ja kehittäjä. Mineraaliklusteri kasvattaa arvonlisää resurssitehokkaasti turvaten strategisesti tärkeiden mineraalien saatavuuden.” Luonnonsuojeluliitto ehdottaa, että mineraalialan hyväksyttävyyden ja kestävyyden parantaminen asetetaan selkeämmin kansallisen mineraalistrategian keskeiseksi tavoitteeksi ja strategialuonnoksen jatkokäsittelyssä tätä tavoitetta edistäviin konkreettisiin toimenpide-ehdotuksiin kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Lisäksi ehdotamme, että strategiaan kirjattaisiin ja tunnistettaisiin tärkeäksi lähtökohdaksi määritelmä, jonka mukaan vihreällä taikka puhtaalla siirtymällä tarkoitetaan muutosta kohti ekologisesti kestävää taloutta ja kasvua, joka ei perustu luonnonvarojen ylikulutukseen ja fossiilisiin polttoaineisiin. Kestävä talous nojaa vähähiilisiin sekä kiertotaloutta ja luonnon monimuotoisuutta edistäviin ratkaisuihin. Toisin sanoen, sen mitä markkinoidaan vihreänä tai puhtaana siirtymänä, pitää myös mineraalialalla täyttää EU:n kestävien sijoitusten periaate: yhtä ympäristötavoitetta edistäessä ei saa aiheuttaa merkittävää haittaa muillekaan ympäristötavoitteille (DNSH: Do No Significant Harm, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ei merkittävää haittaa –periaate). Tämän tulisi näkyä johtolankana kansallisessa mineraalistrategiassa. Suomi tavoittelee parhaillaan sekä ilmastonmuutoksen hidastamista ja fossiilitaloudesta luopumista että luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämistä. Kahden samanaikaisen vakavan megatrendin torjumisen toimenpiteet tulee johdonmukaisesti sovittaa yhteen. Kansallisten strategioiden (esim. ilmasto- ja energiastrategia, biodiversiteettistrategia, mineraalistrategia) tulee olla linjassa Suomen kansainvälisten sitoumusten kanssa ja myös toisiinsa nähden. Kestävyyden ja vastuullisuuden paranemisen tavoitteet mineraalialalla eivät toteudu, mikäli keskeisimmäksi tavoitteeksi kansallisessa strategiassa valitaan mineraalialan ja kallioperästä louhittujen luonnonvarojen käytön jatkuva kasvu. Mineraalistrategiassa tulee asettaa konkreettiset tavoitteet mineraalisten raaka-aineiden louhinnan ja käytön vähentämiselle. Erityisesti kriittisiä raaka-ainevaroja tulee säästää ja käyttöä hillitä, sekä panostaa sellaisiin hankkeisiin sekä teknologioihin, jotka tukevat tämän tavoitteen saavuttamista. Tämä lisäisi Suomen huoltovarmuutta ja edelläkävijyyttä mineraalialalla. Luonnonsuojeluliitto ehdottaa, että strategiassa tuodaan vahvemmin esille välttämätön tarve hillitä mineraalisten raaka-aineiden louhinnan globaalia ja myös kotimaista kasvusuuntausta sekä merkittävä tarve satsata mineraalisten raaka-aineiden ja niistä valmistettavien tuotteiden kiertotalouteen ja sitä tukeviin teknologioihin huomattavasti nykytasoa enemmän. Strategialuonnoksen visioon sisällytetty mineraalien kestävän ja vastuullisen hyödyntämisen globaali edelläkävijyys on erittäin kannatettava ja hyvä päämäärä. Luonnoksen tekstisisällöissä kestävyyden ja vastuullisuuden näkökulmaa tuodaankin melko monipuolisesti esille. Sen sijaan tavoitteiden ja toimenpiteiden osalta sisältö on tältä osin kevyempää ja vaikuttavuudelta ohutta. Strategialuonnoksen tavoite- ja toimenpideosiota on syytä vielä työstää siten, että luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja vahvistamiseen sekä vesistöpäästöjen ja muiden haitallisten ympäristövaikutusten vähentämisen tarpeeseen vastataan asianmukaisesti ja konkreettisilla toimenpide-ehdotuksilla. Lainsäädännön ja hallinnollisten menettelyjen sujuvuuden ja riittävien resurssien ohella strategian tavoite- ja toimenpideosiossa on tärkeää korostaa ympäristöhaittojen välttämisen ja vähentämisen kannalta olennaisia muutostarpeita lainsäädännössä, lupa- ja valvontaprosesseissa sekä toiminnanharjoittajien vastuulla olevien toimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Strategiaan kirjattu toteamus; “Suomalainen kaivosteollisuus on kansainvälisessä vertailussa vastuullista, ja myös suomalainen metallien jalostus on kansainvälisessä vertailussa energiatehokasta ja sen ympäristöpäästöt alhaisia”, johtaa tulkintaan, että tarvetta parantaa mineraalialan ja kaivosteollisuuden vastuullisuustoimenpiteitä ja ympäristöpäästöjen riskinhallintaa Suomessa ei enää olisi. Tällaista tulkintaa strategiassa ei tule antaa, sillä mm. kaivosten jätealtainen tiivisrakenteiden tekninen toteutus Suomessa vaatii vesiensuojelun kannalta nykyistä korkeatasoisempaa ja tiukemmin kriteerein säädeltyä tasoa. Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset ulottuvat myös niiden sulkemisen jälkeiseen aikaan, vuosien ja jopa satojen vuosien ajan. Kaivostoiminnassa suuret sivukivi- ja jätemäärät sekä niiden ympäristöturvallisen varastoinnin ja jätealueiden sulkemisen ongelmat aiheuttavat tyypillisesti pitkäkestoisia haitallisia ympäristövaikutuksia. Kaivostoiminnan jätteille on ominaista, että niiden haitallisuus ja vaarallisuus ei kokonaan häviä pitkienkään aikojen kuluessa. Tällöin, mikäli jätealueiden rakenteet eivät kestä, syntyy vuotoja maaperään sekä pinta- ja pohjavesiin. Vesistöalueittain kumuloituvat haitallisten ympäristövaikutusten riskit tulisi huomioida nykyistä kattavammin. Luonnonsuojeluliitto ehdottaa strategian toimenpide-ehdotuksiin lisättäväksi, että lainsäädäntöön ja ohjeistuksiin esitetään mahdolliset tarkennukset paitsi lupamenettelyjen sujuvuuden, selkeyden ja ennakoitavuuden, myös ympäristötavoitteiden edistämisen ja haittojen ennalta ehkäisyn kannalta. Muun muassa toiminnassa olevien ja suunniteltujen kaivoshankkeiden kumulatiivisista, pitkäkestoisista yhteisvaikutuksista tulisi laatia nykyistä kattavampia arviointeja ja nämä yhteisvaikutukset tulisi myös huomioida lupaprosesseissa, jotta kaivosala voisi toimia ympäristöllisen ja sosiaalisen kestävyyden rajoissa. Hallitusohjelman mukaisesti valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävät ollaan kokoamassa uuteen perustettavaan lupa- ja valvontavirastoon. Kaivostoiminnan keskeisten lupaprosessien käsittely (malminetsintä kaivoslupa) säilyy edelleen Tukesissa, ympäristö- ja vesiluvat käsitellään jatkossa uudessa lupa- ja valvontavirastossa. Kaivosalan lupaprosesseissa kokonaisuuksien hallinnan ja sujuvuuden kannalta olennaista on saumaton yhteistyö näiden virastojen välillä. Kompensaatiomahdollisuuksien selvittämisessä on huomioitava, että haitallisten ympäristövaikutusten välttäminen ja ennaltaehkäisy on aina ensisijaista ja vain viimesijaisena keinona voidaan harkita luontohaitan kompensaatiomekanismia. Tällöinkin kompensaatiokohteen tulisi edustaa saman eliömaantieteellisen alueen samaa luontotyyppiä, kuin mille haittaa aiheutuisi. Tästä seuraa, että kaikissa tilanteissa luonto- tai ympäristöhaitan kompensaatio ei ole mahdollista. Luonnonsuojeluliitto ehdottaa strategiaan kirjattavaksi toimenpiteeksi selvittää ja määritellä alueita, joihin maankäyttöä muuttavaa ja ympäristöhaittoja aiheuttavaa toimintaa, kuten kaivosteollisuutta ei lainkaan sijoiteta, jolloin puhutaan ns. No go -alueista (luonnonsuojelualueet ja muut luontoarvoiltaan merkittävät kohteet). Tämä säästäisi paitsi luontoa, myös hanketoimijoiden, viranomaisten ja asianosaisten kansalaisten ja järjestöjen resursseja ja aikaa. Vallitseva tilanne, jossa kaivoshankkeita suunnitellaan yhä enenevässä määrin myös luonnonsuojelu- ja Natura 2000 -alueille on kestämätön. Tilanne uhkaa Suomen luonnonsuojelualueverkkoa ja luonnonsuojelutavoitteiden toteutumista tilanteessa, jossa lajien ja luontotyyppien uhanalaiskehitystä ei olla onnistuttu pysäyttämään. Luonnonsuojeluliitto ei kannata kaivosmineraaliverotulojen korvamerkitsemistä mihinkään rahastoon tai sijoitustoimintaan. Verotulokertymän käyttökohteiden ennalta määrittely ei ole järkevää veropolitiikkaa, valtion talousarvio käsitellään eduskunnassa, jossa verotuottojen käyttökohteetkin vuosittain päätetään. Luonnonsuojeluliitto ehdottaa, että strategialuonnosta tarkennetaan sekä konkretisoidaan saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien turvaamisen osalta. Suomen luonnonsuojeluliitto pitää strategialuonnokseen kirjattuja huomioihin saamelaisten oikeuksien liittyen tärkeinä. Strategiassa viitataan mm. perustuslain 17 §:än ja saamelaiskäräjälakiin. Samaan yhteyteen tulee lisätä viittaus kolttalakiin (253/1995) yhtenä alkuperäiskansan asemaa turvaavista lainsäädännöistä. Koltta-alueelle kohdistuvista toimenpiteistä neuvottelut käydään Kolttien kyläkokouksen kanssa. Strategialuonnoksen toimenpide saamelaisten oikeuksien toteutumisen varmistamisesta mineraalialan hankkeissa on tärkeä. Toimenpidettä olisi kuitenkin tärkeää konkretisoida sekä tarkentaa. Saamelaisten kotiseutualueelle tai Koltta-alueelle suunniteltavalle toiminnalle tulee saada hakea ja saada saamelaiskäräjien tai Kolttien kyläkokouksen suostumus ja kansallista lainsäädäntöä tulee kehittää siten, että se vastaa kansainvälisen oikeuden määrittämää vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatetta (FPIC). Nykyinen kaivoslainsäädäntö ja sen tulkinta Suomessa eivät riittävästi turvaa saamelaisten alkuperäiskansalle kuuluvia oikeuksia, joihin Suomi on sitoutunut kansainvälisten sopimusten perusteella. Lopuksi Luonnonsuojeluliitto toteaa, että kansallisen mineraalistrategian päivittäminen on tarpeellista ja ajankohtaista tilanteessa, jossa mm. Euroopan unionin raaka-aineomavaraisuuden vahvistamisen tavoitteet, korostettu kriittisten mineraalien hankinnan tarve, useat poliittisesti päätetyt ja mm. mineraalisten raaka-aineiden louhintaan tähtääviä hankkeita edistävät säädökset vaikuttavat nopealla aikataululla Suomen mineraalialaan. Samaan aikaan Suomi on sitoutunut niin ilmastonmuutoksen kuin luontokadon torjumiseen, mikä on huomioitava kaikilla toimialoilla ja strategisten tavoitteiden ja toimenpiteiden asettamisessa. Kun kyse on Suomen kallioperän uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön kohdistuvista monista odotuksista ja tarpeista, kansalaisissa voimakkaita mielipiteitä herättävästä sekä merkittäviä ympäristövaikutuksia aiheuttavasta toimialasta, tasapainoista ja kestävää eri intressien yhteensovittamisen tarvetta kansallisen mineraalistrategian laadinnassa ei voi liiaksi korostaa.
      • Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla (Tukes) ei ole luonnoksesta lausuttavaa.
      • Suomen Romukauppiaiden Liitto ry, Kallio-Kokko Hanna
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Lausunto 26.11.2024 Suomen Romukauppiaiden Liitto on varsin tyytyväinen kokonaisuuteen, jossa on nostettu taustoituksen lisäksi varsin konkreettisia toimenpiteitä sen osalta, kuinka Suomessa pystyttäisiin turvaamaan kriittisten raaka-aineiden saanti myös tulevaisuudessa sekä turvaamaan kotimaista omavaraisuutta. Laadittu strategia keskittyy tällä hetkellä varsin voimakkaasti nimenomaan kaivannaisteollisuuden tarpeisiin ja haluammekin muistuttaa, että myös metallin- ja teräksienkierrättäjien merkitys on kokonaisuudessa varsin merkittävä. Jo tällä hetkellä hyödyntämällä kierrätysmateriaaleja meillä on mahdollisuus saavuttaa jopa 92% CO2 päästöt hyödyntämällä kierrätysmateriaalia neitseellisen raaka-aineen sijaan (esimerkkinä alumiini). Laskelmien mukaan suomalainen terästeollisuus hyödynsi vuonna 2022 prosesseissaan romua noin 1,7 miljoonaa tonnia, jonka vuoksi toimialan toimintaedellytyksien huomiointi on välttämätöntä kokonaistilannetta tarkasteltaessa. Esitetyssä strategiassa todetaan, että kierrätysteollisuutta haastaa vielä osin kehittymätön teknologia. Toimialana näemme, että teknologiset ratkaisut mahdollistavat tällä hetkellä sen, että erottelua ja materiaalien talteenottoa pystytään toteuttamaan jo varsin hienojakoiselle tasolle, kunhan Suomen sisäiset prosessit tämän mahdollistavat. Näemme, että kiertotalousteollisuuden haasteet liittyvät tällä hetken samalla tavalla sivuvirtoihin liittyviin kysymyksiin, kuin kaivannaisteollisuudessa. Näitä meidän tulisikin lähteä ratkomaan tiiviissä yhteistyössä, sillä onnistuessaan tämä mahdollistaisi Suomeen 100% kiertotalousasteen käsiteltyjen jakeiden osalta. Alan jatkuva kehittyminen edellyttää aktiivista koulutus- ja tutkimustoimintaa, jonka vuoksi onkin suuri ilo nähdä, kuinka vahvasti valmistellussa strategiassa tähän ollaan valmiita panostamaan. Toivomme tietenkin, että suuret panostukset kohdistuisivat nykyistä laajemmin myös kiertotalouden puolelle niiden jakeiden osalta, jotka turvaavat raaka-aineiden ja mineraalien pysymistä kierrossa.
      • Ojala Juhani, Geologi
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • 6.1 Mineraalisektorista kasvua ja arvonlisää Lausuntona kohtaan: Varmistetaan kallioperän mineraalipotentiaalin riittävä kartoitus. Kartoitustyöllä taataan yrityksille riittävät pohjatiedot malminetsinnän toteuttamiseksi. GTK:lla on paljon avointa geotietoa mutta osa on maksumuurin takana. GTK:n geotietojen lisensointimalli luotiin 1990-luvulla aikansa teknologian ehdoilla, mikä johti piste- ja analyysihinnoitteluun. Tietojen saamiseksi tulee erikseen pyytää tarjous, ja hinnoittelu voi tuntua vanhanaikaiselta. Lisäksi yritysten ministeriölle ja myöhemmin TUKES:lle luovuttamat aineistot ovat saatavilla alkuperäisessä muodossaan karttapalveluista, mikä vaatii erityisosaamista. Nykyään rajapintapalveluiden tulisi olla ensisijainen tiedonjakelukanava, sillä ne mahdollistavat pääsyn jatkuvasti päivittyviin tietokantoihin. EU:n kriittisten mineraalien asetuksen mukaisesti Suomen tulisi avata kaikki malminetsintää tukevat geotiedot maksuttomiksi ja avoimiksi. Tiedot on jo rahoitettu julkisilla varoilla, joten niiden tulisi olla vapaasti saatavilla. Jakelusta voi periä kohtuullisen ylläpitomaksun. Tai GTK:n budjettiin korvataan menetetyt datalisenssit. Tämä edistäisi malminetsintää ja raaka-aineketjun alkupään toimintaa, lisäisi investointeja ja hyödyttäisi yhteiskuntaa. Malminetsintä on Suomelle erinomainen vientiala, jossa tällä hetkellä ulkomainen rahoitus yhdistyy kotimaiseen työvoimaan ja jalostusketjuun. GTK:n tulisi painottua tutkimukseen ja asiantuntijapalveluun eikä datan myyntiin. Avoin geodata helpottaa alan keskistä yhteistyötä ja TKI toimintaa. Malmietsinnässä voi vapaasti keskustella ja vaihtaa ideoita samasta pohjadatasta. Avoin geodata tukisi uusien teknologioiden ja palveluiden kehitystä, erityisesti pienyrityksille. Se vähentäisi päällekkäistä työtä, nopeuttaisi malminetsintää ja lisäisi alan läpinäkyvyyttä sekä yhteistyötä. Lisäksi se tarjoaisi tietopohjaa päätöksenteolle ja edistäisi kumppanuuksia eri sidosryhmien välillä, hyödyttäen lopulta koko yhteiskuntaa. 6.3. Osaaminen ja TKI toiminta menestyksen lähteinä. Lausuntoja kohtaan T&K-rahoituslain mukaisia panostuksia suunnatessa huomioidaan koko mineraalisektori ja sen vastuullisuus painottaen erityisesti korkeamman jalostusasteen toimintaa mineraalisektorilla. Kaivostuotanto vastaa tämän hetken raaka-ainekysyntään teollisuuden ja loppukäyttäjien tarpeiden kautta, mutta tulevaisuuden raaka-aineiden saatavuuden turvaaminen on mahdollista vain malminetsinnän kautta. Teknologiayhtiöihin verrattuna malminetsintä on kaivosyhtiöiden tutkimus- ja kehitystoiminnan ydinosa. Malminetsintälupa muistuttaa osittain teknologiayritysten patenttia: se suojaa yrityksen etsintäidean tai alueen samalla tavoin kuin patentti suojaa käyttö- tai valmistusidean. Pitkän aikavälin jatkuvuuden varmistamiseksi on tärkeää, että kaivosala keskittyy sekä olemassa olevien esiintymien kehittämiseen että täysin uusien mineraaliesiintymien tunnistamiseen, eli ns. grassroots-metsintään. Uusien esiintymien löytäminen on ratkaisevaa, jotta ala voi vastata tulevaisuuden kasvavaan raaka-ainekysyntään ja edistää kestävää kehitystä. Tästä syystä Business Finland tulisi kehittää rahoitusinstrumentteja soveltumaan myös raaka-aineketjun alkuun, malmitutkimukseen ja -etsintään.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Pyydettynä lausuntonaan opetus- ja kulttuuriministeriö lausuu seuraavaa: Strategiassa on tunnistettu osaamisen ja TKI-toiminnan keskeisyys niin mineraalialan kehittymisen kuin sen vastuullisuuden vahvistamisen näkökulmasta. Opetus- ja kulttuuriministeriö pitää tätä kannatettavana. Opetus- ja kulttuuriministeriö esittää seuraavat toimenpidekohtaiset huomiot ja korjausehdotukset sen varmistamiseksi, että toimenpiteet ovat yhdenmukaiset niin koulutuksen kuin tutkimus- ja kehittämistoiminnan politiikoiden ja jo tehtyjen linjausten kanssa: • Toimenpiteen ”perustetaan mineraalisektorin tutkijakoulu” osalta opetus- ja kulttuuriministeriö ehdottaa, että toimenpide muotoillaan uudelleen esimerkiksi seuraavasti: Toimenpide: perustetaan mineraalisektorin tutkijakoulutuksen verkosto Perustetaan mineraalisektorille korkeakoulujen yhteinen tutkijakoulutuksen verkosto ja tiivistetään kansainvälistä yhteistyötä tutkijakoulutuksen liittyvien tutkimus- ja kehitysverkostojen vahvistamiseksi. Varmistetaan alan tutkimukseen ja pilotointiin tarvittava infrastruktuuri ja sen ajantasaisuus. Vastuutahot: Tutkimusorganisaatiot, yritykset, Business Finland (BF), Suomen Akatemia, HVK, maakunnat Kansallisesti rahoitetuista ja Suomen Akatemian arvioimista tutkijakouluista on luovuttu yli vuosikymmen sitten. Vastuutahoksi mahdollisesta tutkijakoulusta ei siten voi luonnoksen mukaiseen toimenpiteeseen osoittaa Suomen Akatemiaa. Suomen koulutusjärjestelmässä vain yliopistot voivat myöntää tohtorintutkintoja, ja jokaisessa yliopistossa on yksi tutkijakoulu, johon kuuluu alakohtaisia ja monialaisia tohtoriohjelmia. Yliopistot voivat niin halutessaan itse päättää olla toimenpiteen toteuttamisessa mukana. Yliopistot voivat vapaasti verkottua tohtorikoulutuksessa eri tutkimusaloilla, kuten tapahtuu esimerkiksi tutkimuksen lippulaivoissa ja kuluvana vuonna on käynnistetyissä hakuun ja kilpailuun perustuvissa tohtorikoulutuksen kansallisissa piloteissa. • Toimenpide ” T&K-rahoituslain mukaisia panostuksia suunnatessa huomioidaan koko mineraalisektori ja sen vastuullisuus painottaen erityisesti korkeamman jalostusasteen toimintaa mineraalisektorilla” tulee tarkentaa Valtion T&K-rahoituksen käytön monivuotisessa suunnitelmassa valtioneuvosto on tehnyt linjaukset, joiden pohjalta valtion T&K-rahoituksen lisäyksiä tehdään normaaleissa budjettimenettelyissä ministeriöiden esityksestä. Monivuotisesta suunnitelmasta on säädetty valtion T&K-rahoitusta koskevassa laissa ja se on valtioneuvoston kesäkuussa 2024 hyväksymä. Pääministeri Orpo on antanut ilmoituksen suunnitelmasta eduskunnalle syyskuussa 2024. Suunnitelma korostaa T&K-toimijoiden yhteistyön vahvistamista, yritysten kunnianhimoisen T&K-toiminnan lisäämistä, T&K-osaamisen ja -osaajien määrän nostamista, korkeatasoisia tutkimus- ja teknologiainfrastruktuureja sekä kansainvälistä yhteistyötä. Lisäksi suunnitelmaan sisältyy parlamentaarisesti sovitut periaatteet, jotka rahoitusta kohdistettaessa on huomioitava. Opetus- ja kulttuuriministeriö pitää hyvänä, että toimenpiteessä on huomioitu koko mineraalialan sektori, ml. korkeakoulujen rooli alan henkilöstön kouluttajina ja uuden tieteellisen tiedon tuottajina. Monivuotinen suunnitelma ei sisällä sektorikohtaisia painotuksia tai linjauksia. Tutkimus- ja innovaationeuvosto on käynnistänyt prosessin niin kutsuttujen strategisten valintojen tunnistamiseksi monivuotisen suunnitelman linjauksissa sovittujen kirjausten mukaisesti. Opetus- ja kulttuuriministeriö kehottaa tarkkarajaisuuteen sen suhteen, että T&K-rahoituslain mukaista rahoitusta voidaan kohdistaa tutkimus- ja kehittämistoimintaan, mutta ei esimerkiksi innovaatiotoimintaan. T&K-rahoituksen ulkopuolelle jäävät kehittämis- ja rahoitustoimet on hyvä muotoilla selkeästi omiksi kokonaisuuksikseen. • Toimenpide: Kehitetään uusia ratkaisuja mineraalisektorin arvoketjuissa Opetus- ja kulttuuriministeriö pyytää kiinnittämään huomiota siihen, että Suomen Akatemia rahoittaa kilpailun perusteella tieteellisesti korkealaatuista tutkimusta kaikilla tieteen ja tutkimuksen aloilla. Suomen Akatemia toteuttaa mm. niin kutsuttuja Akatemiaohjelmia, joista päättää Suomen Akatemian hallitus. Mineraalialaa koskevia Akatemiaohjelmia on toteutettu, esimerkiksi mineraalivarat ja korvaavat materiaalit -ohjelma 2014-2021, minkä lisäksi monissa akatemiaohjelmissa on kestävyyteen, vastuullisuuteen ja kiertotalouteen liittyviä painotuksia. Suomen Akatemia on vuonna 2023 käynnistänyt myös proof of concept -rahoituksen, joka edistää tutkimustulosten ja tiedon tehokasta ja monipuolista hyödyntämistä kohti taloudellista ja muuta yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Suurin osa Suomen Akatemian rahoitusinstrumenteista ei kohdistu tiettyyn alaan, vaan Akatemia rahoittaa kaikkia tieteenaloja. Akatemian mahdollisuudet aktivoida yksittäisiä tutkimushankkeita ovat rajalliset, eikä tällainen menettely varsinaisesti ole sen perustehtävä. Ministeriö pitää tärkeänä ja myös valtion T&K-rahoituksen käytön monivuotisen suunnitelman mukaisena, että tutkimustoimijoiden yhteistyötä tiivistetään. Toimenpiteen muotoilua ja vastuullisia tahoja on kuitenkin mahdollista tarkentaa ja toimenpidettä fokusoida tarkemmin nykyisestään. • Toimenpiteen ”tehdään mineraalisektorin osaamistarpeiden kartoitus” opetus- ja kulttuuriministeriö esittää jaettavan kahteen toimenpiteeseen seuraavasti: Toimenpide: Tehdään mineraalisektorin osaamistarpeiden kartoitus Kartoitetaan kaivosalan, malminetsinnän ja jalostuksen sekä niihin liittyvien ympäristöteknologioiden, ympäristövaikutusten arvioinnin ja lupaviranomaisten työvoima- ja osaamistarpeet. Suunnitellaan koulutus ja resurssien kohdentaminen tarpeiden mukaisesti. Vastuutahot: Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM), Opetushallitus, TEM, yritykset, korkeakoulut, koulutuksen järjestäjät, maakunnat Toimenpide: parannetaan jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia. Lisätään täydennyskoulutusten mahdollisuuksia sekä ammatillisten tutkintojen valinnaisuuden mahdollisuuksia vastaamaan alan yritysten tarpeisiin. Vastuutahot: Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM), Opetushallitus, koulutuksen järjestäjät. Osaamistarpeiden kartoitus ja jatkuvan oppimisen edistäminen ovat erillisiä politiikkatoimia. Myös niitä koskevat vastuut ovat erilaisia. Korkeakouluilla on perustuslain turvaamat tieteen ja ylimmän opetuksen vapaudet. Koulutusvastuista säädellään hyvin yleisellä tasolla. Korkeakoulut voivat myös yhdessä muiden toimijoiden kanssa suunnitella ja toteuttaa työelämälle tärkeitä koulutuspainotuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriöllä ei ole ao. toimenpiteessä tarkoitettua toimivaltaa puuttua koulutuksen sisältöihin. Koulutuksen ja resurssien suuntaamisesta päättävät koulutuksen järjestäjät ja korkeakoulut. Jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien edistäminen on osa Opetushallituksen perustehtävää ja se huomioidaan sen tulosohjauksessa. Muuntokoulutusta terminä ei enää koulutuksen toimialalla käytetä. Yksityiskohtaisena huomiona ministeriö ehdottaa, että strategiassa käytetään johdonmukaisesti tutkimusorganisaatiot -termiä (luonnoksessa paikoin tutkimuslaitokset). Strategiassa esitetään myös arvioitavan tarvetta täydentää kaivoslakia malminetsintäluvasta erillisellä tutkimusilmoituksella tai -luvalla. Opetus- ja kulttuuriministeriö pitää tärkeänä, että työhön osallistetaan kaivosalan kannalta keskeiset korkeakoulut. Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijat ovat tarvittaessa käytettävissä osaamista ja TKI-toimintaa koskevien toimenpiteiden tarkemmassa muotoilussa strategiaa viimeistellessä.
      • Lapin kauppakamari, Ansala Liisa
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Lapin kauppakamari kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto Kansallisesta mineraalistrategiasta. Strategian päivittäminen on erittäin tarpeellista, kun otetaan huomioon kasvavat raaka-ainetarpeet vihreän siirtymän ja digitaalisen murroksen toteuttamiseksi sekä Suomen rooli EU:n kriittisten raaka-aineiden arvoketjussa. Strategian laatimisen prosessi on ollut hyvin osallistava, ja siinä on huomioitu laajasti eri sidosryhmien näkemykset. Tämä lähestymistapa vahvistaa strategian hyväksyttävyyttä ja relevanssia. Lapin erityisrooli Suomen mineraalitalouden keskiössä korostaa alueen merkitystä strategian toimeenpanossa. Tavoitteet ja toimenpidesuositukset Lapin kauppakamari pitää strategian tavoitteita pääsääntöisesti hyvinä ja kannatettavina. Erityisen myönteistä on, että strategia pyrkii edistämään vastuullista mineraalitaloutta ja kestävää kasvua. Samalla haluamme tuoda esiin seuraavia näkökulmia: Malminetsinnän merkitys: Malminetsintä jää strategiassa suhteellisen vähälle huomiolle, vaikka se on keskeinen edellytys mineraalivarantojen hyödyntämiselle. Ehdotamme, että malminetsinnän rahoituksen turvaaminen ja sen aseman vahvistaminen sisällytetään selkeämmin strategiaan. Malminetsintä tulee jatkossa myös määritellä TKI toiminnaksi. Kierrätyksen rajallisuus: Vaikka kiertotalous on tärkeä osa kestävää mineraalitaloutta, se ei yksin riitä vastaamaan kasvavaan mineraalikysyntään. Uudet raaka-aineet ovat välttämättömiä etenkin korkeateknologian sovelluksissa, mikä korostaa vastuullisesti toteutettujen kaivosten merkitystä. Tämä koskee erityisesti Pohjois-Suomea, jossa on suurin potentiaali uusien raaka-aineiden louhinnalle ja jatkojalostukselle. Kansallinen arvonlisä ja jalostusaste: Strategian painotus arvonlisän kasvattamisessa Suomessa on kannatettava. Jalostustoimintaa ja mineraaliklusterin kehittämistä tulee ohjata erityisesti niille alueille, joilla mineraalipotentiaali on suurin. Kiertotalouden integrointi: Kiertotalouden rooli strategiassa on vahva, mutta sen käytännön soveltaminen voisi olla konkreettisempaa. Kaivosmineraaliveron tuottoa voidaan rahastoida vain valtiolle menevästä osuudesta, toisaalta olisi tarve sille, että valtiollekin suunnattu osuus jaettaisiin niille kunnille, jotka vastaavat osittain kaivosten ympäristövaikutuksista. Tästä syystä kannustamme ensisijaisesti strategian mukaiseen kaivosmineraaliveron arviointiin. Tämä linkittyy myös kirjaukseen kotimaisen pääoman suuntaamisesta mineraalialalle. Erityisesti malminetsinnässä ja kaivoshankkeiden aloituksessa Tesiltä odotetaan aktiivisempaa otetta. Maankäyttökysymykset hyvin vähäiset strategiassa ja maankäytön yhteensovittaminen ja mahdollistaminen pitäisi ottaa paremmin huomioon. Esimerkiksi Lapissa Metsähallitus on suurin yksittäinen maanomistaja. Yhdymme Mining hub hankkeen kirjaukseen siitä, että mineraalistrategian on otettava huomioon myös Pohjoisen ohjelman kirjaus. Resurssit ja seurantamekanismit Strategian onnistuminen edellyttää riittäviä resursseja ja selkeitä seurantamekanismeja. On huolestuttavaa, ettei strategiassa ole määritelty tarkempia keinoja resurssien turvaamiseksi tai konkreettisia mittareita tavoitteiden etenemisen seuraamiseksi. Ehdotamme seuraavia toimenpiteitä: Seurantamekanismit: Strategian toimeenpanolle on luotava selkeät mittarit ja vastuutahot. Näiden avulla voidaan seurata konkreettisesti tavoitteiden toteutumista ja tarvittaessa tehdä korjaavia toimenpiteitä. Mineraalistrategian seurantaan voitaisiin nimetä esimerkiksi valmisteluun osallistuneiden tahojen keskuudesta seurantaryhmä. Resurssien riittävyys: Ympäristöhallinnon ja muiden viranomaisten resurssien riittämättömyys on jo nykyisellään ongelma. Tämän vuoksi strategian toimeenpanoon on osoitettava riittävät resurssit, jotta lupamenettelyjen sujuvoittaminen voidaan varmistaa. Alueellinen näkökulma: Strategiassa tulisi korostaa alueellisten toimijoiden roolia strategian tavoitteiden toteuttamisessa. Tämä vahvistaisi alueellista hyväksyttävyyttä ja yhteistyötä. Lopuksi Lapin kauppakamari pitää uutta Kansallista mineraalistrategiaa erittäin tärkeänä asiakirjana, joka tarjoaa kattavan suunnan suomalaisen mineraalitalouden kehittämiselle. Strategian onnistunut toimeenpano edellyttää kuitenkin konkreettisia toimenpiteitä malminetsinnän edistämiseksi, kiertotalouden ja jalostustoiminnan integroimiseksi sekä riittävien resurssien turvaamiseksi. Lapin erityinen asema mineraalitalouden ytimessä antaa alueelle merkittävän vastuun ja mahdollisuuden olla keskiössä strategian tavoitteiden saavuttamisessa. Kannustamme strategian jatkokehittämiseen näiden huomioiden pohjalta.
      • Etelä-Savon maakuntaliitto
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Mineraalistrategian missio on kunnianhimoinen, sillä siinä samanaikaisesti puhutaan mineraalivarojen kestävästä hyödyntämisestä ja ratkaisujen tarjoamisesta eurooppalaisiin ja globaaleihin haasteisiin. Myös visiossa tuodaan esille, että Suomi on kestävän ja vastuullisen mineraalien hyödyntämisen globaali edelläkävijä. Missio ja visio lupaavat liikaa, jos ajatuksena on, että Suomi ratkaisee mineraalialan ongelmia ja etenkin saatavuutta maailmanlaajuisesti. Strategiassa tulisi ensi sijassa keskittyä oman maan mineraalialan ongelmien ratkaisuihin kuitenkaan kansainvälisyyttä unohtamatta. Etelä-Savon maakuntaliitto esittää, että missiosta poistetaan lause ”sekä tarjoaa ratkaisuja eurooppalaisiin ja globaaleihin haasteisiin” ja että visiosta poistetaan sana globaali. Mineraalistrategiassa on hyvin kuvattu Suomen mineraaliklusteria ja sen merkitystä. Alaan liittyviä ongelmia on kuitenkin sivuttu melko lyhyesti, esim. jatkuvia lupaehtojen ylityksiä ja vaikeuksia estää haitallisia vesistövaikutuksia, vanhojen kaivosalueiden kunnostamatta jättämistä, ylikansallisen omistuksen ongelmia, suunniteltuja hankkeita luonnonsuojelualueilla tai paikallisen mielipiteen kuulemista. Strategiassa esitetyt tavoitteet ovat hyviä. Toimenpiteistä kannatettavia ovat etenkin toimenpiteet, joilla pyritään nostamaan jalostusastetta ja mineraalien hyödyntämistä mahdollisimman pitkälle kotimaassa. Kaivosten lupamenettelyn sujuvoittaminen on meneillään eri lakiuudistuksissa ”vihreän siirtymän hankkeiden” -nimikkeen alla. Tämä on herättänyt huolta siitä, että kaivosten ympäristölupien ehtoja ennemmin löysennetään kuin kiristetään etenkin veden laadun säilyttämisen suhteen. Kehityksen ei pidä kulkea niin, että muutamalle toimialalle sallittaisiin poikkeuksia ympäristön suhteen tai ohituskaistoja lupamenettelyssä. Tällaisen mielikuvan syntyminen ei lisää luottamusta alaa kohtaan. TKI varoja ja tutkimusresursseja on hyvä suunnata paitsi materiaali- ja energiatehokkuuteen ja kiertotalouteen, myös uusien resurssi- ja energiatehokkaampien menetelmien sekä esim. vesiensuojeluratkaisujen kehittämiseen. Suunniteltujen sijoitusrahastojen ja kaivosveron varoista tulisi osoittaa rahoitusta myös TKI-työhön. Erityisen tärkeä tavoite strategiassa on tavoite ”Vastuullisesti kaikilla kestävyyden alueilla”. Mineraalialan maineen parantamisessa on paljon työtä, etenkin luottamuksen kasvattamisessa alaa kohtaan. Tähän ei riitä pelkät keskustelufoorumit, vaan tarvitaan myös käytännön toimia ja hyviä esimerkkejä vastuullisesta toiminnasta. Käytännön toimia voisi olla esim. toimenpiteitä ja rahoitusta odottavien vanhojen kaivosalueiden kunnostaminen sekä parempi varautuminen sulamisvesiin ja tulviin sekä muihin poikkeustilanteisiin kaivosalueilla. Luottamusta ja vastuullisuutta ei lisää se, että lupamenettelyjä nopeutetaan ja lupaehtoja lievennetään tai että kaivoksia voidaan suunnitella esim. Natura-alueille. Nämä ovat kysymyksiä, jotka väistämättä nousevat esille, kun keskustellaan vastuullisuudesta ja kestävyydestä. Etelä-Savon maakuntaliitolla ei ole muuta huomautettavaa kansalliseen mineraalistrategialuonnokseen.
      • Rajat Lapin kaivoksille ry, Puuronen Vesa
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Rajat Lapin kaivoksille (RLK) ry LAUSUNTO KANSALLISESTA MINERAALISTRATEGIASTA Johdanto Rajat Lapin kaivoksille ry (RLK) on tyytyväinen siihen, että kansalaisjärjestöillä ja kansalaisilla on mahdollisuus antaa lausunto Kansallisesta mineraalistrategiasta. Pidämme strategiaa tärkeänä asiakirjana, joka ohjaa kaivosalan toimintaa Suomessa tulevina vuosina. Koska asiakirjalla on ohjaavaa vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon, viranomaisten ja yritysten toimintaan sekä lainsäädäntöön tarkastelemme asiakirjaa kriittisesti niiden kokemusten ja tiedon näkökulmasta, joita olemme saaneet yhdistyksemme toiminta-aikana kaivosyritysten ja viranomaisten toiminnasta ja lainsäädännön riittävyydestä ja toimivuudesta. Huomioita Kansallisesta mineraalistrategiasta RLK toteaa, että mineraalistrategia ei täytä niitä toiveita, joita siihen on asetettu. Toimintamme aikana olemme todenneet, että kaivostoiminta vaarantaa vakavasti ja pitkäkestoisesti ympäristöä, erityisesti se pilaa ja saastuttaa pohja- ja pintavesiä sekä maaperää ja riippuen kaivosten toteuttamistavasta (avo/tunnelikaivos) myös laajalti ympäröivää luontoa. Kaivosten vesistövaikutukset ulottuvat Lapissa kymmenien tai satojen kilometrien päähän kaivoksesta, koska kaivosten jätevedet lasketaan jokiin, kaivosten pölylaskeumien vaikutukset ulottuvat kymmenien kilometrien päähän kaivoksista avolouhosten osalta. Lapissa toimivat suuret kaivokset (Kevitsa, Kittilän kultakaivos). Lappiin suunnitellaan lisäksi lukuisia uusia suuria kaivoksia Hannukainen, Ikkari, Rajapalot (5 kaivosta), Pulju (4 kaivosta), Sakatti, Sokli, Suhanko (2 kaivost. Kaikki kaivokset laskevat tai suunnittelevat laskevansa jätevetensä purkuputkilla Kemijokeen ja sen sivujokiin ja/tai Tornio/Muoniojokeen. Mineraalistrategiassa ei oteta huomioon näiden kaivosten kumulatiivisia yhteisvaikutuksia vaan pitäydytään hankekohtaiseen arviointiin. Kaivosten vaikutukset eivät rajaudu niiden toiminta-aikaan vaan ulottuvat sulkemisen (hylkäämisen) jälkeen satojen vuosien päähän. Nykyisten, toiminnassa olevien kaivosten jäte/sivukivikasojen ja rikastushiekka-alueiden pinta- ja pohjarakenteet on tehty siten, että ne tulevat aiheuttamaan ympäristölle haitallisia vuotoja kymmenien tai satojen vuosien ajan kaivosten sulkemisen jälkeenkin. Mineraalistrategia ei tarjoa välineitä näiden ongelmien estämiseen. Kaivosten taloudelliset vaikutukset ovat merkittäviä. Ne työllistävät niin kaivostoimintaan suoraan kuin erilaisiin kaivostoimintaan liittyviin toimintoihinkin, rakennus- ja palvelusektorilla. Kaivostoiminta on kuitenkin lyhytaikainen ja luontoa peruuttamattomasti muuttavaa ja tuhoavaa toimintaa. Se myös vahingoittaa muiden, luontoa säästävämpien, uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvien elinkeinojen (kuten luontomatkailun, ammattikalastuksen, poronhoidon, metsätalouden) toiminta- ja kehitysmahdollisuuksia. Näissä elinkeinoissa työpaikat ovat periaatteessa pysyviä ja niissä on myös kasvupotentiaalia. Mineraalistrategia ei ota huomioon näitä seikkoja arvioissaan kaivosten työllisyysvaikutuksia. Mineraalistrategiassa ei juurikaan käsitellä kaivosten omistuspohjan vaikutuksia tarkasteltaessa kansantaloudelle saataviin kokonaishyötyihin. Lapin suuret kaivokset ovat suurimmaksi osaksi ulkomaisessa omistuksessa, joten niiden tuototkin menevät suurelta osin yhtiöiden ulkomaisille omistajille. Kaivosmineraalivero, jonka avulla hyötyjä olisi mahdollista saada Suomen julkiseen talouteen, on Suomessa hyvin alhainen (0.6 %). Rajat Lapin Kaivoksille ry:n mielestä veron tulee olla metallikaivoksien osalta vähintään 5 prosenttia metallien arvosta, jolloin se olisi kansainvälisesti vertailukelpoisella tasolla. Tulisi harkita myöskin metallikaivoksien kaivosmineraaliveron eriyttämistä siten, että se olisi kullan osalta korkeampi kuin muiden metallien. Kulta ei ole vihreän siirtymän näkökulmasta olennainen metalli vaan se menee lähinnä ylellisyystuotteiden valmistamiseen ja valtioiden kultavarantoihin. Mineraalistrategia ei kiinnitä huomiota näihin seikkoihin ja ongelmiin. Mineraalistrategiassa lähtökohtana on EUn CRMA asetuksen nopea ja tehokas toimeenpano Suomessa. Tällä tarkoitetaan lähinnä kaivosyhtiöiden toivomia lupaprosessien nopeuttamista ja sääntelyn heikentämistä. Kansalaisjärjestöt toivat mineraalistrategiaa valmistelevissa työryhmissä esiin huolensa siitä, että lupaprosessit ovat jo nyt liian nopeita, kaivosyhtiöiden konsulteilla teettämät YVA-ohjelmat ja -selostukset puutteellisia, kuten myös ympäristö- ja vesilupahakemukset. Mineraalistrategian tavoite 6.1. Mineraalisektorista kasvua ja arvonlisää (s. 26) herättää perustavan kysymyksen koko mineraalistrategian taustaoletuksista. Onko loputon kasvu mahdollista rajallisella maapallolla. RLK katsoo, että se ei ole mahdollista. 6.1. tavoitteeseen liittyvä toimenpide: ”Edistetään lupamenettelyjen sujuvoittamista.” ei RLK:n mielestä vastaa lupaprosesseissa havaitsemiimme ongelmiin. Pidämme tärkeänä sitä, että kansalaisjärjestöille ja paikallisille asukkaille sekä heidän edustajilleen taataan asianmukaiset resurssit lupaprossien laadun valvontaan. RLK ei hyväksy pyrkimyksiä lupaprosessien nopeuttamiseen ja säätelyn heikentämiseen vaan pitää keskeisen tärkeänä säätelyn tiukentamista ja jo olemassa olevien direktiivien, asetusten ja lakien noudattamista. Lisäksi pidämme tärkeänä, että mineraalistrategia ottaa huomioon luonnon- ja ympäristön suojelun kehittämisen kannalta tärkeän lainsäädännön edelleen kehittämisen sekä myös lupa- ja valvontaviranomaisten resurssien turvaamisen. Viimeksi mainittuun asiaan strategiassa viitataankin. RLK esittää, että 6.1. tavoitteeseen liittyvä toimenpide: ”Edistetään lupamenettelyjen sujuvoittamista.” muutetaan muotoon ”Parannetaan lupamenettelyjen laatua ja taataan kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistumismahdollisuudet lupaprposesseihin.” Mineraalistrategiassa kiinnitetään jonkin verran huomiota kaivosten sosiaaliseen toimilupaan eli kaivosten paikalliseen ja alueelliseen hyväksyttävyyteen (s. 17). Lisäksi siinä mainitaan kaivostoiminnan sosiaalinen ja kulttuurinen vastuu (s. 16). Toisin kuin ympäristön ja luonnon suojelun osalta strategiassa ei kuitenkaan määritellä sitä minkälaisiin standardein tai kriteerein hyväksyttävyyttä mitataan. Strategiassa kerrotaan, että hyväksyttävyyden kehitystä mitataan kyselytutkimuksin (s. 29) mutta ei kerrota, mikä taho näitä tutkimuksia rahoittaa, miten useasti niitä tulisi toteuttaa ja mikä taho niitä toteuttaa. Kyselytutkimusten käyttökelpoisuus tämänkaltaisen tiedon hankkimisessa on laskenut vastaajaprosenttien laskiessa. Kyselytutkimusten lisäksi tulisi mainita haastattelut tiedonkeruun menetelmänä. RLK esittää, että Mittari: Mineraalisektorin toimintojen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden kehitys kyselytutkimuksilla mitattuna. muutetaan muotoon ”Mineraalisektorin toimintojen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden kehitys kysely- tai haastattelututkimuksilla mitattuna.” Strategiassa mainitaan toimenpiteenä otsikon 6.2. ”Vastuullisesti kaikilla kestävyyden alueilla” alla seuraavaa (s.30) ”Rakennetaan mineraalialan vastuullisuutta ja vastuullisten teknologioiden ja menetelmien käyttöönottoa edistävä vuoropuhelufoorumi.” Foorumista todetaan seuraavaa: ”Puolueeton toimija kutsuu koolle foorumin, joka tarjoaa kaikille avoimen mahdollisuuden käydä vuoropuhelua avoimesti ja läpinäkyvästi, paikallistuntemus ja -yhteisöt huomioiden. Dialogissa haetaan yhteistä ymmärrystä vastuullisen malminetsinnän ja koko kaivostoiminnan elinkaaren reunaehdoista. Keskusteluissa rakennetaan tilannekuvaa ja tunnistaan kehittämistarpeita. Keskustelua käydään alueellisesti, temaattisesti ja kokonaiskuvaa rakentaen. Päämääränä on vuoropuhelun vahvistamisen lisäksi edistää toiminnan paikallista hyväksyttävyyttä sekä ympäristön huomioimisen vahvistaminen.” RLK pitää tärkeänä tällaisten alueellisten, kaivoskohtaisten keskustelufoorumien perustamista ja sitä, että näihin paikallisiin foorumeihin kutsutaan myös kaivostoiminnan vaikutuksiin kriittisesti suhtautuvien kansalaisjärjestöjen ja elinkeinojen edustajia. Kuitenkin toivoisimme mineraalistrategiaan tarkennusta siltä osin, mikä taho luetaan puolueettomaksi kokoonkutsujaksi foorumille. Jos foorumeiden päämääränä on vuoropuhelun ja toiminnan paikallisen hyväksyttävyyden edistäminen sekä ympäristön huomioimisen vahvistaminen, foorumeille tulisi olla myös välineitä edistää hyväksyttävyyttä ja ympäristön huomioimista. Pelkät kahvipöytäkeskustelut eivät siihen riitä, vuoropuhelua nekin voi toki edistää. Strategiassa mainitaan useassa kohtaa paikallisyhteisöjen osallisuuden edistäminen, mikä on tärkeää. Mutta se miten tämä toteutetaan, siten että osallisuus on todellista, tulisi yksilöidä ja konkretisoida strategiassa toimiin. Strategian toteamus kunnan kaavoitusvallasta (s. 16) ei riitä kaivosten lähialueiden ja ympäryskuntien asukkaiden huomioimiseen, kuten ei riitä myöskään edellä mainittujen keskustelufoorumeiden perustaminen. Juha Kotilaisen väitöskirjassa (https://www.uef.fi/fi/artikkeli/ytm-juha-kotilainen-vaitos-22112024-paikalliset-kaivossopimukset-toisivat-useita-hyotyja) on analysoitu Sodankylän Kevitsan kaivoksen esimerkin valossa kaivossopimuksen käyttöönottoa eri intressien yhteensovittamisessa. Kaivossopimukseen liittyy muun muassa yhteistoiminnallinen vesistöseuranta, joka tulisi ottaa käyttöön kaikissa kaivoksissa, mm Terrafamessa. Mineraalistrategiassa ei ole otettu huomioon tätä innovaatiota eikä juuri muitakaan yhteiskuntatieteellisen kaivostutkimuksen tuloksia. Strategiassa viitataan ylikulutukseen yhtenä tekijänä, joka kasvattaa metallien kysyntää . Kulutuksen hidastaminen ja jopa kulutustason aleneminen on strategian mukaan asetettu YK:n ja OECDn asiakirjoissa tavoitteeksi. Mineraalistrategiassa ei ole kuitenkaan asetettu tavoitteita kulutuksen hillitsemiseksi puhumattakaan sen pienentämisestä, lukuunottamatta kiertotalousratkaisujen käyttöönottoa (s. 29). Yhtenä kiertotalouden esimerkkinä strategiassa esitetään sivu- ja jätekivien hyödyntämiseen esimerkiksi rakentamisessa. Tässä yhteydessä ei oteta huomioon sitä, että nämä sivukivet ovat usein vaarallista jätettä muun muassa niihin sisältyvien rikkiyhdisteiden vuoksi. Kaivoksien sijaintia kaukana kaupungeista ja liikenneväylistä ehkäisee niiden taloudellisesti järkevää hyödyntämistä ainakin Lapissa. Mineraalistrategiassa ei oteta kokonaisvaltaisesti huomioon sitä, että kaivostoiminta tapahtuu yhteiskunnassa. Kaivostoiminnalla on laajoja talouteen, kulttuuriin, politiikkaan ja yhteisöjen rakenteeseen kohdistuvia seurauksia. Se ei aiheuta pelkästään teknologisia tai ympäristöön liittyviä vaan myös sosiaalisia, kulttuurisia ja poliittisia ongelmia, joita ei voi ratkaista yksistään teknologisilla eikä edes ympäristönsuojelullisilla toimilla. Kaivostoiminnan yhteiskunnallisten vaikutusten ja sen aiheuttamien ongelmien selvittäminen edellyttää yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, joka on strategiassa sivuutettu lähes täysin lukuunottamatta kauppatieteitä (s.20). Osa Suomeen sijoittuvista tai tänne suunnitelluista kaivoksista sijaitsee valtakunnan rajojen läheisyydessä. Kaivosten aiheuttamat ongelmat ylittävät valtakunnan rajat. Näitä ylirajaisia ongelmia ei käsitellä strategiassa, vaikka siinä tavoitteena on tarkastella mineraaliklusteria kansainvälisestäkin näkökulmasta. Strategiassa mainitaan, että kaivostoiminta voi tulevaisuudessa suuntautua suojelualueille (Natura. Soidensuojelu, Metsiensuojelu ym) ja muille herkille alueille. Tosiasiassa kaivostoiminta suuntautuu jo nyt esimerkiksi Natura ja soidensuojelualueille (Sakatti, Rajapalot). Mineraalistrategian toimenpide-ehdotuksissa ei oteta huomioon näiden alueiden suojelun keskeistä merkitystä luontokadon ehkäisemisessä. RLK edellyttää, että suojelualueiden jättäminen kaivostoiminnan ulkopuolelle kirjataan mineraalistrategiaan. RLk toteaa tyytyväisenä, että EUn ainoan alkuperäiskansan saamelaisten oikeudet on otettu huomioon strategiassa. Pidämme tärkeänä sitä, että saamelaisten oikeuksia edelleen vahvistetaan myös suhteessa kaivostoimintaan Saamelaiskäräjien esittämillä tavoilla. RLK hyväksyy toimenpiteen: ”Varmistetaan saamelaisten oikeuksien toteutuminen mineraalialan hankkeissa.” (s. 30) Lopuksi RLK katsoo, että Mineraalistrategian keskeinen jännitteet, joita ei ole strategiassa eksplikoitu, vallitsevat kaivosteollisuuden tarpeiden ja etujen, ympäristön ja luonnon suojelun sekä yhteiskunnan eri toimijoiden tarpeiden ja etujen välillä. Strategiassa tämä jännite on peitelty kestävyys ja vastuullisuus retoriikan avulla. RLKn näkemys on se, että kestävä ja vastuullinen kaivostoiminta ei ole mahdollista niillä ehdoilla, joilla sitä nyt harjoitetaan. Pääsyynä tähän on kaivostoiminnan ja -teollisuuden ympäristövihamielisyys, mikä juontaa juurensa kaivosyhtiöiden taloudellisen voiton tavoittelusta, mikä taas kumpuaa kaivosyhtiöiden omistajien tuottotavoitteista. Kaivosteollisuus on ymmärtänyt sen, että ympäristön ja luonnonsuojelun laiminlyöminen tuottaa yhtiöille mainehaittaa, kuten Talvivaaran esimerkki hyvin osoittaa, mikä vaarantaa niiden toiminnan yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden ja siten jatkuvuuden. Strategian keskeiset ongelmat tiivistyvät sen missiossa ja visiossa, joita luonnehtii kapea teollinen näkökulma (s.6). Mission keskeinen lähtökohta on ”Mineraalivarantojen kestävä hyödyntäminen”, joka on ristiriita itsessään. Mineraalivarannot ovat uusiutumaton luonnonvara, mistä seuraa se, että kun ne on kerran kaivettu, ne on lopullisesti menetetty. Miten tätä voi pitää kestävänä? Mineraalistrategiaa luonnehtii myös lyhytjänteisyys, mikä on osittain ymmärrettävää, koska strategian kattama aika ulottuu vain vuoteen 2040. Toisaalta se ei kuitenkaan ole ymmärrettävää, koska kaivostoiminnan sosiaaliset, ympäristö ja taloudelliset vaikutukset ulottuvat kymmenien tai satojen vuosien päähän. Näistä pitkäkestoisista vaikutuksista strategiassa mainitaan kaivosten vaikutukset maisemiin (s.8), mutta ei niiden vaikutuksia vesistöihin, maaperään, yhdyskuntiin, paikallisten asukkaiden luonnonkäyttömahdollisuuksiin, kestäviin elinkeinoihin jne. Strategiassa todetaan kaivostoiminnan edistävän tasapainoista alueellista kehitystä. Lapin rooli on kuitenkin olla raaka-aineen ja energian lähde. Kaivostoiminta on lyhytaikaista ja se vahingoittaa maata, vesistöjä ja ihmisten elinmahdollisuuksia. Se vahingoittaa myös uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvien kestävien elinkeinojen kehittymistä. Mineraalistrategia on laadittu Ihmiskeskeisestä näkökulmasta. Siinä ei oteta huomioon kaivostoiminnan luontokatoa edistäviä vaikutuksia, eikä sen vaikutuksia muiden eliöiden kuin ihmisten oikeuksiin. Myöskään kaivostoiminnan vaikutuksia jokien (https://www.cbc.ca/documentaries/the-nature-of-things/this-pristine-canadian-river-has-legal-personhood-a-new-approach-to-conserving-nature-1.7100728), metsien, vaarojen ja tuntureiden ja niiden eliöyhteisöjen oikeuksiin ei oteta huomioon. Hämmästyttävää on myös, että mineraalistrategiassa on koko lailla ohitettu kaivostoiminnan aiheuttamat paikalliset vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, ihmisten terveyteen, kaivostyöntekijöiden terveyteen mukaan lukien lisääntymisterveyteen. Strategiassa on puututtu joihinkin keskeisiin ympäristön kannalta merkittäviin kaivostoiminnan aiheuttamiin uhkiin ja ongelmiin, mutta yleisenä tavoitteena näyttää olevan pikemminkin ongelmien lakaiseminen maton alle kuin niiden eksplikoiminen ja ratkaiseminen. Strategiassa esitetään mm. että vaarallisten jätteiden aiheuttamat kustannukset ovat kahden toimintansa lopettaneen kaivoksen osalta olleet veronmaksajille 140 miljoonaa E ( s. 15). Nämä kaivokset ovat kuitenkin olleet suhteellisen pieniä nykyisiin Pohjois-Suomessa toiminnassa oleviin tai suunnitteilla oleviaan kaivoksiin verrattuna. Strategiassa ei esitetä mitään realistisia arvioita siitä, mitä nykyisten kaivosten vaarallisten jätteiden aiheuttamien ympäristöongelmien ratkaiseminen tulee maksamaan, jolloin strategian lupaukset kaivostoiminnan myönteisistä taloudellista vaikutuksista eivät ole realistisia. Rovaniemellä RLK hallitus 25.11. 2024 Plsta Vesa Puuronen Puheenjohtaja
      • Lipponen Hilkka, Kemin Seudun Luonnonsuojeluyhdistys
        Päivitetty:
        26.11.2024
        • Diaarinumero VN/32318/2023 Kemin Seudun Luonnonsuojeluyhdistys ry kiittää mahdollisuudesta lausua kansallisen mineraalistrategian luonnoksesta. Keskitymme lausunnossamme lähinnä kaivannais- ja akkuteollisuuden vastuullisuuskysymykseen. On sinänsä hyvä, että Suomessa pyritään tuottamaan omiin ja muun EU:n tarpeisiin mineraaleja omasta maaperästä sen sijaan, että niitä tuotaisiin ns. riskimaista. Kuitenkin myös Suomen kaivannais- ja akkuteollisuuden vastuullisuudessa on paljon parantamisen varaa. Nämä parannukset tulee sisällyttää Suomen kansalliseen mineraalistrategiaan, jottei lisääntyvästä kaivannais- ja akkuteollisuudesta tule suuria haittoja ympäristölle. Näin toimien myös Suomen talous nousee. Vastuullisuus on myös edellytys uusien hankkeiden sosiaaliselle hyväksynnälle. Kaivannais- ja akkuteollisuudella on aina merkittävä vaikutus alueen ja myös valuma-alueen ilmastoon, vesistöön, luontoon, luonnon monimuotoisuuteen sekä muiden elinkeinojen harjoitusmahdollisuuteen ja väestön asumisolosuhteisiin. Asianosaisten tulee saada riittävät tiedot hankkeen kokonaisvaikutuksista yhdessä alueen muiden hankkeiden kanssa jas mahdollisuus lausua hankkeeseen. Kaivostoiminnan vaikutukset ovat aina pitkäaikaisia, eivätkä ympäristövahingot saa jäädä yhteiskunnan vastuulle. Kaivosten sulkemiskustannukset ja niistä ennalta perittävät vakuudet tulee asettaa luvan edellytykseksi ja riittävän korkealle. Riittävä vakuusmaksu on myös tae kaivosyhtiön vakavaraisuudesta ja vastuullisuudesta. Kaivannaistoiminnan, malminetsinnän tai kaivoksen, salliminen suojelualueille on ristiriidassa vihreän siirtymän periaatteiden kanssa. Suojelualueiden tarkoitus on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Strategian ei tule sallia kaivannaistoimintaa suojelualueilla. Kompensaatio ei voi korvata suojelualuetta, koska suojelualueiden luontoarvot lajeineen ovat yksilöllisiä. Ympäristönsuojelun ja kaivannaisjätedirektiivin mukaiset säännöt on myös Suomessa vahvistettava, ja lupamenettelyjä tulee ohjata tiukalla valvonnalla ja lainsäädännöllä. Kaivosten ns. suotavat rikastushiekka- eli jätealtaat eivät kerro kaivosyhtiöiden eivätkä viranomaisten vastuullisuudesta. Viranomaiset sallivat vastoin asiantuntijoiden ohjeita ja lausuntoja edelleen, huonoista kokemuksista huolimatta rikastushiekka-altaisiin ns. suotavat eli läpäisevät materiaalit kuten moreenin. Rikastushiekka-altaisiin on vaadittava läpäisemättömät pohjamateriaalit edellytyksenä kaivosluvalle. Kaivosten prosessoitujen jätevesien purkaminen luonnonvesiin on kestämätön ratkaisu. Täysimääräisesti puhdistavat jätevedenpuhdistamot ovat mahdollisia, mutta yhtiöt eivät investoi niihin, kun niitä ei vaadita ympäristöluvan ehdoksi. Kaivoksilta ja myös akkutehtailta on vaadittava täysimääräinen jätevesien puhdistus luvan edellytyksenä. Tätäkään ei tule jättää yhtiöiden vapaaehtoisen omavalvonnan varaan, vaan jätevesiratkaisut tarvitsevat tiukan viranomaisvalvonnan. Kaivosyhtiöiltä vaadittava mineraalivero on Suomessa liian matala, vain noin kymmenesosa muiden kehittyneiden maiden vastaavasta. Se on korotettava kansainväliselle tasolle. Lupien nopeutukseen on suhtauduttava pidättyvästi. Nopeutus sisältää suuria riskejä, jos ei esim. mineraalien haittavaikutuksista ole riittävästi tietoa. Nopeutus ei saa tapahtua ympäristön kustannuksella. Kemin Seudun Luonnonsuojeluyhdistys Aimo Tervahauta, puheenjohtaja Hilkka Lipponen, sihteeri
      • Saimaa ilman kaivoksia ry, Mink Miisa
        Päivitetty:
        25.11.2024
        • Saimaa ilman kaivoksia ry kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto kansallisen mineraalistrategian luonnoksesta. Kaivoshankkeiden ympäristövaikutukset ulottuvat huomattavasti pidemmälle kuin niiden toiminta-aika. Kaivosten jätealueet, erityisesti metallimalmikaivosten jätealueiden pohjarakenteet, ovat merkittävä ja pitkäaikainen ongelma, joka uhkaa vesistöjen, maaperän ja muiden luonnonvarojen kestävyyttä. Tämä on selvästi dokumentoitu useissa tutkimuksissa, kuten Oulun yliopiston vuonna 2016 julkaisemassa selvityksessä, joka osoittaa, että kaikkien Suomen metallimalmikaivosten jätealueiden pohjarakenteet vuotavat ennemmin tai myöhemmin. Lisäksi KAJAK-tutkimus on tuonut esiin yli 30 suljettua kaivosta, joiden jätealueet aiheuttavat edelleen vakavaa ympäristön pilaantumista. Jätealueiden pohjarakenteiden vuotaminen on erityisen huolestuttavaa, koska se johtaa happamien suotovesien muodostumiseen, jotka liuottavat raskasmetalleja ympäristöön. Näiden suotovesien vaikutukset voivat jatkua satoja tai jopa tuhansia vuosia kaivoksen sulkemisen jälkeen. Esimerkiksi Terrafame-kaivoksen kaltaisissa suurissa hankkeissa ongelma korostuu: kaivos tuottaa vuosittain 50 miljoonaa tonnia kaivannaisjätettä, mikä tarkoittaa noin 1,5 miljardia tonnia vaarallista jätettä 30 vuoden aikana. Sivukivikasat, kuten Terrafamen 4 kilometriä pitkä vallirakenne, aiheuttavat merkittäviä riskejä ympäristölle. Puutteet sääntelyssä ja ohjeistuksessa Nykyinen sääntely ei riitä estämään ympäristöhaittoja. Suomessa ei ole teknisiä vaatimuksia tiiviille pohjarakenteille, eikä ohjeistusta tai valvontaa ole saatu kattavaksi. Ympäristöministeriö aloitti vuonna 2019 ohjeistuksen laatimisen, mutta se ei ole vieläkään valmis, vaikka ratkaisevaa teknologiaa on olemassa. Kaivosjätteiden hallinnan puutteet rikkovat EU:n kaivannaisjätedirektiivin velvoitteita ja vaarantavat kansallisen turvallisuuden esimerkiksi vesistöjen pilaantumisen ja juomaveden laadun heikkenemisen kautta. Ehdotukset tilanteen parantamiseksi 1. Tiukemmat rakenteelliset vaatimukset: EN 1997 -geoteknisen suunnittelustandardin sisällyttäminen kaivosrakentamiseen ja riippumaton suunnitelmien tarkastus (”third party review”) ovat välttämättömiä toimia. 2. Laajennettu ympäristövaikutusten arviointi (YVA): - Kaivosten jätteiden ja haitallisten mineraalien pitkäaikaiset vaikutukset, mukaan lukien sulkemissuunnitelmien kattava tarkastelu, on arvioitava vähintään 1 000 vuoden aikajänteellä. - Suotovesien vaikutukset pinta- ja pohjavesien laatunormeihin sekä niiden käsittelytarpeet on huomioitava perusteellisesti. - Avokaivoshankkeiden vaihtoehtoina on tarkasteltava muun muassa tunnelikaivoksia, rikastusteknologioiden parantamista sekä jätteiden sijoittamista louhoksiin. 3. Riippumattomat selvitykset: Selvitykset kaivosten vaikutuksista on tehtävä akateemisissa ja virkavastuullisissa organisaatioissa, ei kaupallisten konsulttien toimesta, jotta tulokset ovat luotettavia ja tieteellisesti päteviä. 4. Taloudellisen uskottavuuden tarkastaminen: Viranomaisten on varmistettava, että kaivoshankkeiden taloussuunnitelmat kattavat kaikki ympäristö- ja sosiaalisten haittojen kustannukset myös pitkällä aikavälillä. Kohti kestävää kaivostoimintaa Mineraalistrategian tulee varmistaa, että kaivosten ympäristövaikutukset saadaan huomioitua ja parhaalla mahdollisella tavalla ennaltaehkäistyä jo ennen kaivostoiminnan aloittamista, ja että kaikki toiminta on EU:n kaivannaisjätedirektiivin mukaista. Tämä edellyttää: - Kestäviä pohjarakenteita kaivannaisjätteiden sijoituksessa. - Kiertotalouden ratkaisuja, jotka vähentävät jätteen määrää ja hyödyntävät mineraalit mahdollisimman tehokkaasti. - Pitkän aikavälin ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointia ja vakuuksien varmistamista. Kaivosten ympäristöriskien hallinta on yhteiskunnallinen välttämättömyys, jonka laiminlyönti johtaa pysyviin ja laajamittaisiin vahinkoihin. Vaadimme, että mineraalistrategia ottaa huomioon yllä mainitut toimenpiteet ja vie ne osaksi kaivoslain uudistusta.
      • Makkonen Hannu
        Päivitetty:
        25.11.2024
        • Sivu 27: ”Alkuvaiheessa rahasto voisi keskittyä kotimaisiin pääosin alkuvaiheen mineraaliprojekteihin” Tämä on ainoa teksti, joka viittaa jotenkin malminetsintään. Pitää muistaa, että koko kaivosteollisuuden arvoketju perustuu malmien paikantamiseen ja se tehdään malminetsinnällä. Tähän liittyen toivoisi strategiaan konkreettisia ehdotuksia, esimerkiksi: Kotimaisille alkuvaiheen malminetsintäprojekteille perustetaan rahoitusmekanismi, jossa toteutumiskelpoisiksi todetut projektit saavat 0.5 M euron rahoituksen, ns. siemenrahan. Tällainen rahoitusmekanismi on olemassa mm. Euroopan Pankin kautta Itä-Euroopan maille; suomalaiset projektit eivät kuulu sen piiriin. Siemenrahan avulla saataisiin Suomeen viidessä vuodessa lukuisia uusia kaivosprojekteja liikkeelle – Suomen kallioperän malmeista on vasta murto-osa kartoitettu/paikannettu. Jos GTK:n verorahoin tuotettu geodata olisi ilmaista/puoli-ilmaista kaikille toimijoille, lisääntyisi malminetsintä automaattisesti. Nyt iso osa GTK:n materiaalista jää kalliin hinnan vuoksi käyttämättä.
      • Metsähallitus
        Päivitetty:
        25.11.2024
        • Metsähallitus katsoo perustelluksi antaa seuraavan kannustavan lausunnon mineraalistrategiatyölle: Metsähallitus pitää Kansallisen mineraalistrategian valmistelua ja lopputulemaa perusteltuna vallitsevassa geopoliittisessa tilanteessa. Kansallinen mineraalistrategia huomioi EU:n kriittisten raaka-aineiden asetuksen (CRMA) ja on rakentunut tukemaan ko. asetusta ja Suomen asemaa arvoketjuissa. Kansallinen strategia ottaa myös huomioon kansalliset päällekkäiset strategiat ja lainsäädäntöhankkeet. Kansallisessa strategiassa on erinomaista meneminen konkretian tasolle tekemällä toimenpidesuosituksia ja määrittämällä vastuutahoja.
      • Uudenmaan liitto, maakuntajohtaja Telén Tuija
        Päivitetty:
        25.11.2024
        • Uudenmaan liitto pitää tarpeellisena Kansallisen mineraalistrategian uusimista. Strategialuonnos on monilta kohdin sisällöltään hyvä ja kattava. Uudenmaan liitto esittää siihen seuraavia parannuksia ja täsmennyksiä. Riittävät resurssit turvattava Kohdassa 6. Tavoitteet ja toimenpidesuositukset esitetään, että Tavoitteita ja toimenpiteitä toteutetaan käytettävissä olevien resurssien puitteissa niiden arvioidun vaikuttavuuden mukaan. Uudenmaan liitto kiinnittää huomiota tähän ja lausuu huolensa siitä, että Ympäristöhallinnon resurssit ovat viime vuosina vähentyneet samaan aikaan, kun tehtävien määrä ja merkityksellisyys mm. ilmastomuutoksen ja luontokadon edetessä ovat lisääntyneet. Mineraalistrategiankin hyvän toimeenpanon kannalta olisi välttämätöntä varmistaa resurssien ja osaavan henkilöstön riittävyys. Uudenmaan liitto kiinnittää huomiota siihen, että kohdalla 6 on myös kytkös rakentamislain ja alueidenkäyttölain muutoksiin, kun uusien lakimuotoilujen myötä Uudenmaan rakennettu ympäristö uhkaa muodostua aiempaa hajanaisemmaksi. Erityisesti ensi vuonna voimaan tuleva rakentamislaki mahdollistaa aiempaan helpommin taajamien ulkopuolisten alueiden rakentamista. Tilaa vieville kaivannais- ja sen tukitoiminnoille on tulevaisuudessa siten yhä haasteellisempaa löytää sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestäviä sijainteja. Uudenmaan liitto korostaa strategiassa esitetyn toimenpiteen Suunnitellaan kannusteet parhaiden teknologioiden ja kiertotalousratkaisujen käyttöönottoon tärkeyttä. Vihreän siirtymän hankkeina markkinoidaan ja helpotetaan hankkeita, jotka voivat aiheuttaa merkittäviä ympäristöhaittoja, joiden poistamiseen kuitenkin olisi keinoja olemassa. Uudenmaan liitto esittää, että strategiassa vielä vahvemmin tuotaisiin esiin tavoite ottaa käyttöön olemassa olevat parhaat ratkaisut, lähtökohtaisesti markkinaehtoisesti. Haittojen estämisellä on merkitystä mm. tulevien hankkeiden hyväksyttävyydelle. Vastuullisuuden eri näkökulmat tulee tuoda vahvemmin esiin Strategian luvussa 6 Tavoitteet ja toimenpidesuositukset esitetään kuusi mineraaliklusteria koskevaa strategista tavoitetta. Uudenmaan liitto esittää, strategisessa tavoitteessa Vastuullisesti kaikilla kestävyyden alueilla tulisi tuoda vahvemmin esiin eri kestävyysnäkökulmat. Esimerkiksi lupamenettelyiden sujuvoittaminen voi haitata asetettujen kestävyystavoitteiden saavuttamista, tai jopa estää niiden saavuttamisen. Tästä syystä kestävyystavoitteet tulisi huomioida osana lainsäädännön, ohjeistusten sekä lupamenettelyiden uudistuksissa. Kohdassa 6.1 Mineraalisektorista kasvua ja arvonlisää on esitetty osana toimenpidettä Lupamenettelyiden sujuvoittaminen, että Selvitetään kompensaatiomahdollisuuksia lupamenettelyissä. Uudenmaan liitto esittää, että tätä kohtaa selvennetään ja avataan, mitä arvoja kompensaatiomenettely tässä yhteydessä käsittää. Kohdassa 6.5 yhtenä toimenpiteenä on Kansallisessa täytäntöönpanossa lähtökohtana kestävä kasvu. Toimenpiteen täytäntöönpanossa tulee huomioida myös kiertotalouden ratkaisut ja tukea mineraalien kierrätystä ja hyödyntämistä osana kestävää kasvua. Uudenmaan liitto pitää hyvänä, että strategiassa on tunnistettu myös kulutuksen vähentämisen merkitys ja arvonlisän kasvattaminen. Mineraaliklusteri ei myöskään pääty kierrätykseen. Kierrätettyjen metallien arvonlisää ja jatkojalostusta pitäisi pystyä vahvistamaan Suomessa, millä olisi merkitystä varastoinninkin kannalta. Uudenmaan liitto esittää, että strategiassa nostettaisiin vastuullisuuden tavoitetta ja lähdettäisiin tavoittelemaan regeneratiivisuutta osana mineraalistrategiaa. Raaka-aineiden velvoitevarastoinnissa tulee korostaa kiertotalouden mahdollisuuksia Kohdan 4. toisen kohdan teksti kuuluu Arvioidaan raaka-aineiden velvoitevarastoinnin tarpeet ja määritellään sen kehittämismahdollisuudet sopimuspohjaisesti yhtenä mahdollisena keinona hallita raaka-aineiden toimitusvarmuuteen liittyviä riskejä nykyistä laajemmin. Uudenmaan liitto toteaa tähän, että varastointia tarvitaan ja on hyvä, että mainitaan kiertotaloudellisten raaka-ainelähteiden kehittämismahdollisuudet, jotka osin sijoittunevat myös Etelä-Suomeen. On tärkeätä vahvistaa ja pitää yllä kansallisia kyvykkyyksiä raaka-aineiden pitämiseksi kierrossa. Mm. GTK on nostanut esiin, että mineraalivarat eivät riitä, vaan tarvitaan paljon rinnakkaisia ratkaisuja niin tuotannon kuin kulutuksenkin puolella. Maakuntien liitot yhtenä mineraalistrategian toteuttajatahona on tunnistettu strategiassa Uudenmaan liitto pitää hyvänä, että maakunnat on osaltaan tunnistettu toteuttajatahoina useammassa toimenpiteessä, mm. kaivosalueiden ja -teollisuuden sekä teollisuuspuistojen hyvään saavutettavuuteen ja sähkön kantaverkon kehittämiseen teollisuutta edistävästi, innovaatioiden lisäämiseen sekä osaamistarpeiden kartoittamiseen sekä kansainvälisten foorumeiden ja kumppanuuksien edistämiseen liittyen. Maakunnilla voisi näiden lisäksi olla mahdollisuuksia ja tavoitteita mm. kiertotalouteen liittyen (Edistetään arvonlisän syntyä vahvistamalla teollisten symbioosien muodostumista yksityisellä sektorilla).
      • Amnesty International Suomen osasto
        Päivitetty:
        25.11.2024
        • Amnesty International Suomen osasto kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa luonnoksesta kansalliseksi mineraalistrategiaksi. Lausunnossamme kiinnitämme huomiota erityisesti saamelaisille alkuperäiskansana kuuluvien oikeuksien huomioimiseen ja turvaamiseen mineraalistrategiassa. Strategialuonnoksessa saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien kunnioittamisen todetaan kuuluuvan kaivosalan vastuullisuuteen (s. 16). Amnesty kuitenkin muistuttaa, että Suomen kaivoslainsäädäntö ja sen tulkinta nykyisellään eivät riitä turvaamaan niitä oikeuksia, jotka saamelaisille alkuperäiskansana kuuluvat ja joihin Suomi on kansainvälisten sopimusten myötä sitoutunut. Suomi on saanut asiasta huomautuksia myös kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelimiltä (YK:n ihmisoikeuskomitea CCPR 2021, YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevät komitea CERD 2017). YK:n lapsen oikeuksien komitean ja TSS-komitean lokakuussa antamat tuoreet ratkaisut toteavat, että malminetsintälupien ja aluevarausten myöntäminen saamelaisten perinteisellä alueella ilman vapaata, tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta (Free, Prior and Informed Consent, FPIC) loukkaa useita ihmisoikeussopimusten artikloja. Nykyisessä lainsäädännössä todetut puutteet huomioiden Amnesty pitää erittäin tervetulleena strategialuonnoksen s. 30 toimenpidettä ”Varmistetaan saamelaisten oikeuksien toteutuminen mineraalialan hankkeissa” ja toimenpiteeseen sisältyvää tarvearviointia kansallisille lainsäädännön muutoksille kansainvälisen oikeuden viimeaikaisen tulkintakäytännön valossa. Amnesty esittää, että kyseisistä strategian toimenpidettä konkretisoitaisiin mm. sisällyttämällä toimenpiteeseen maininta, että saamelaisten kotiseutualueelle suunniteltavalle toiminnalle tulee saada hakea ja saada saamelaiskäräjien suostumus ja lainsäädäntöä tulee kehittää vastaamaan paremmin kansainvälisen oikeuden määrittämää vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatetta (FPIC). Vaikutustenarvioinnin osalta toimenpiteeseen olisi hyvä sisällyttää myös menetelmien ja prosessien kehittäminen saamelaiskulttuuriin kohdistuvien kokonaisvaikutusten arvoimiseksi (aiheesta tarkemmin esim. Leena Hansen: Askelmerkkejä saamelaiskulttuuriin kohdistuvien kumulatiivisten vaikutusten kokonaisvaltaisen arvioinnin kehittämiseksi ympäristöön ja maankäyttöön liittyvissä kysymyksissä. Ympäristöministeriön julkaisuja 4/2024). Amnesty pitää tervetulleena, että mineraalistrategia korostaan mineraalialan kestävyyttä ja vastuullisuutta. Amnesty kuitenkin yhtyy Finnwatch ry:n omassa lausunnossaan esittämään huomioon, että mineraalistrategiassa tulisi kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota sektorin arvoketjujen vastuullisuuteen. Amnesty myös kannattaa Finnwatch ry:n ehdotusta, että strategian toimenpiteisiin lisättäisiin yritysten ja paikallisyhteisöjen tukeminen huolellisuusvelvoiteprosessien käyttöönotossa sekä mineraaliarvoketjujen läpinäkyvyyden lisääminen.
      • Pohjois-Pohjanmaan liitto, Maakunnan kehittäminen ja rahoitus, Rajala Tiina
        Päivitetty:
        25.11.2024
        • Pohjois-Pohjanmaan liitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto Kansalliseen mineraalistrategiaan. Pohjois-Pohjanmaan liitto nostaa esille, että strategiassa tulisi ottaa vahvemmin painotettuna a) kansallinen vaikuttavuus, sekä tässä geopoliittisessa tilanteessa vahvasti myös b) kansainvälinen näkökulma, koska sillä on vaikutusta kansalliseen toimintaan ja toimintakykyyn. Yleisesti voidaan todeta, että Kansallisen mineraalistrategian uudistamisen aikataulu on juuri oikea ja vastaa tilanteeseen, jossa katse on käännettävä yhä enemmän tulevaisuuteen huomioiden Euroopan unionin tason uudistettu lainsäädäntö (Critical Raw Materials ACT, CRMA) sekä kansallinen uusi kaivoslaki, joka astui voimaan 1.6.2023. Kaivoslain uudistuksen myötä paikallisten vaikutusmahdollisuuksia, elinkeinotoiminnan näkymiä ja ympäristöllisten seikkojen huomioon ottamista pyrittiin vahvistamaan ja näillä samoilla toimenpiteillä on selkeä yhteys Kansalliseen mineraalistrategiaan. Kansallisessa vaikuttavuudessa on hyvin käsitelty seuraavat kokonaisuudet • Teollisuuden ja huoltovarmuuden rooli: Strategiassa korostetaan mineraalien kriittistä merkitystä Suomen teollisuudelle ja raaka-ainehuollon turvaamiselle, mukaan lukien strategiset tavoitteet kuten jalostusasteen nostaminen ja kiertotalouden vahvistaminen. • Aluekehitys ja työllisyys: Maaseutu- ja haja-asutusalueiden taloudellinen hyötyminen mineraaliklusterista tuodaan esille, samoin kuin mineraalialan työllisyysvaikutukset ja verotuotot. • Tieteellisen osaamisen ja koulutuksen merkitys: Tutkimus- ja kehitystoiminta sekä koulutus ovat hyvin edustettuina dokumentin sisällössä, mutta sitä voisi korostaa enemmän. Oulun yliopiston Mining School, nostaa toiminnassaan esiin kokonaisvaltaisen tutkimuksen ja koulutuksen merkityksen malminetsinnän ja kaivostoiminnan eri osa-alueilla. Nämä ovat korostuneet huomattavasti viime vuosina lisääntyneen mineraali- ja metallituotannon, kestävän kehityksen vaatimusten sekä uusien kaivosten perustamisen, että kaivosten uusiokäytön myötä. Oulu Mining School kattaa kaivannaisalan koko arvoketjun geotieteiden, geofysiikan, kaivostekniikan sekä rikastustekniikan aloilla. Tämä jatkuvan kehittymisen näkökulma tulisi nostaa vahvemmin esiin mineraalistrategian osiossa Tavoitteet ja toimenpiteet kohdassa 6.3 Osaaminen ja TKI toiminta. Suomalaisen kaivostoiminnan korkeakoulutuksen- ja tutkimuksen taso ja laajuus tulee turvata jatkossakin kotimaassa ja se tulisi mainita ko asiakohdassa selkeämmin. Strategiassa mainitaan tavoitteet, kuten raaka-aineiden kierrätysasteen parantamisen ja mine-raaliklusterin arvonlisän nostamisen, mutta konkreettiset mittarit tai tavoitteiden seuranta jäävät puuttumaan. Näitä voisivat olla: Kuinka paljon työllisyyden odotetaan kasvavan? Mikä on tavoite mineraalien jalostusasteen nostamisessa seuraavien 5–10 vuoden aikana? Laajempi näkökulma yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen tukisi uuden kaivoslain näkökulmaa. Vastuullisuutta käsitellään, mutta paikallisyhteisöjen, huomioiden niihin kunnat, joilla on kaavoitusmonopoli ja kansalaisten näkemyksiä voisi käsitellä jopa yksityiskohtaisemmin. Kunnat ovat yritysten tärkeimpiä sidos- ja vastuuryhmiä nimenomaan elinkeinotoiminnan kehittämisen ja investointien mahdollistamisen näkökulmasta. Esimerkiksi, miten strategia voi edistää yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä kaivostoiminnalle? Asetettavat tavoitetasot selkiyttäisivät nimettyjen vastuutahojen toimintaa ja lisäisivät strategian vaikuttavuutta seurannan näkökulmasta. Kansainvälinen vaikuttavuuden näkökulma on erittäin hyvin huomioitu EU-yhteistyö ja Critical Raw Materials Act (CRMA) kirjauksissa. Strategiassa tuodaan hyvin esille Suomen rooli EU raaka-ainepolitiikassa ja strategisten kumppanuuksien mahdollisuuksissa. Suomen asema vastuullisen kaivostoiminnan mallimaana ja kiertotalousratkaisujen kehittäjänä mainitaan huomioiden vastuullisuus ja kestävyysstandardit, mitkä korostavat kansainvälistä vaikuttavuutta. Geopoliittinen rooli Suomen rooli kriittisten raaka-aineiden globaalien toimitusketjujen monipuolistamisessa on huomioitu erinomaisesti. Kuitenkin konkreettiset esimerkit nyt ja tulevaisuudessa tavoitetasoissa kansainvälisestä yhteistyöstä jäävät viitauksiksi yleisiin strategisiin kumppanuuksiin ja kansainväliseen yhteistyöhön, mutta konkreettiset esimerkit puuttuvat. Esille voisi tuoda esimerkiksi, mitä Suomen rooli tarkoittaa käytännössä Minerals Security Partnershipissa (MSP) tai EU vapaakauppasopimusten kautta. Vaikuttavuuden mittarit kansainvälisessä kontekstissa voisi nostaa esiin sen, mitä strategia tavoittelee esimerkiksi Suomen mineraaliviennin kasvussa tai teknologian viennissä. Tai kuinka paljon Suomen osuus EU raaka-ainehuollosta odotetaan olevan vuoteen 2030 mennessä? Mikä on tavoitteellinen investointitaso mineraaliklusteriin kansainvälisiltä toimijoilta? Eurooppalainen kilpailukyky ja omavaraisuus tulisi näkyä kirjauksissa selkeämmin. Vaikka vastuullisuutta korostetaan, kilpailukyvystä suhteessa muihin mineraalituottajiin (esim. Australia, Kanada) puhutaan vain vähän. Suomen vahvuudet, kuten poliittinen vakaus, korkea teknologinen osaaminen ja vastuullisuus, voisivat saada enemmän huomiota. Nämä asiat ovat myös sijoittumisten ja investointien lähtökohtia kaivosteollisuudessa. Kansainvälisessä kontekstissa strategian vaikutukset yhteistyömekanismeihin (EU, MSP, YK) ja Suomen kilpailukykyyn voisi konkretisoida paremmin, koska kilpailukykyisyys vahvistaisi EU tason kumppanuuksia ja ne tukisivat rahoituksen ja investointien saamista Suomeen. Vaikka vastuullisuus mainitaan, paikallisyhteisöjen osallistamista, alkuperäiskansojen oikeuksia, huomioiden paliskunnat ja sosiaalisen hyväksynnän vahvistamista voisi avata yksityiskohtaisemmin esimerkiksi uuden kansallisen lainsäädännön vaatimusten näkökulmasta. Yhtenä erityisryhmänä poronhoitolainmukainen porotalousolisi myös huomioitava. (paliskunnat ja paliskuntain yhdistykset). Pohjois-Pohjanmaan liitto toteaa lisäksi seuraavaa: Esitämme - luvun 2 kirjoituksen kielenhuollon tarkistamista (erityisesti s 11–12) - toimenpiteiden ja tavoitteiden konditionaali-ilmausten vähentämistä - kuntien lisäämistä ja tarkennusta osiin vastuutahoihin (kaavoitus) lopussa viitatun v. 2020 Suomen mineraaliklusterin kilpailukyky- ja vaikuttavuustutkimuksen, joka pohjautuu v. 2015 tietoihin. Olisiko syytä vastuuministeriön (TEM) tehdä/teettää ajantasaisempi selvitys aihepiiristä, kun geopoliittinen tilanne ja toimintaympäristö kokonaisuudessaan ovat muuttunut oleellisesti? Huomiomme - strategian taloudellisessa ja työllistävyysasioissa käytetään lähteenä v 2020 julkaistuja tietoja, jotka pohjautuvat v 2015 lukuihin - s.7 mainitaan Frasier (?) instituutti, oletamme että oikea viittaus olisi FRASER instituutti
      • Suomen Yrittäjät, Talouspolitiikka ja tutkimus
        Päivitetty:
        25.11.2024
        • Suomen Yrittäjät kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto koskien asiaa VN/32318/2023 Kansallinen mineraalistrategia. Strategian tavoitteena on yhteisen näkemyksen luominen suomalaisen mineraaliklusterin tilanteesta, politiikan tavoitteista ja päälinjoista. Strategiassa esitetään tarkempia tavoitteita ja toimenpide-ehdotuksia alan kasvun ja vastuullisuuden sekä teollisuuden raaka-ainehuollon tukemiseen. Keskeiset huomiot Suomen Yrittäjät pitää hallitusohjelman linjausta kansallisen mineraalistrategian valmistelusta hyvänä. Suomen edellinen mineraalistrategia on laadittu jo vuonna 2010. Kiihtyvän vihreän ja digitaalisen siirtymän odotetaan lisäävän joidenkin kriittisten raaka-aineiden tarvetta eikä EU:n raaka-aineomavaraisuus ole tällä hetkellä riittävällä, kriisinkestävällä tasolla. Erityisesti luonnoksessa kuvattu tavoite mineraalisektorin osaamisen ja TKI-toiminnan vahvistamisesta on erittäin tärkeä. Merkittävät lisäpanostukset alan kestävyyttä edistävään teknologiaan ja ympäristövaikutusten vähentämiseen ovat kannatettavia. Strategialuonnoksessa esitettyjen toimenpiteiden vaikutuksia olisi tärkeää pyrkiä arvioimaan mahdollisimman kattavasti jo strategian valmisteluvaiheessa. Valittavien toimenpiteiden ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia on hyvä kuvata strategiassa, ja niitä on seurattava tarkasti myös käytännön toimeenpanon yhteydessä. Kiertotalousperiaatteiden ja uusiutuvien materiaalivirtojen korostaminen neitseellisten raaka-aineiden sijaan on kannatettavaa niin ympäristön kuin huoltovarmuudenkin kannalta. Kuten luonnoksessa mainitaan, nämä ratkaisut ovat oleellisia, jotta mineraalien kokonaiskysyntää pystytään taittamaan ja siten hillitsemään neitseellisten raaka-aineiden käyttöä. Luonnoksen vastuullisuusosio voisi olla alan merkittävät ympäristövaikutukset huomioiden kattavampi. Alan luonto- ja ympäristövaikutusten seurantaa ja ehkäisyä edistävien toimenpiteiden tulisi olla mineraalisektorin kansallisen arvonlisän kasvattamisen ja Suomesta louhittujen mineraalien jalostusasteen nostamisen ohella kansallisen mineraalistrategian keskiössä. Strategian päätavoitteena tulisi olla mineraalisektorin kestävyyden edistäminen samalla alan arvonlisää kasvattaen. Kotimaisen kaivosteollisuuden luontoa, ympäristöä ja ilmastoa koskevaa vastuullisuustyötä vahvistamalla parannettaisiin toiminnan hyväksyttävyyttä ja saavutettaisiin etuja myös kansainvälisessä kilpailussa. Luonnoksessa esitetään toimenpiteenä selvittää mahdollisuuksia ja edellytyksiä rahastoida ja sijoittaa edelleen kaivosmineraaliveron tuottoja kaivostoiminnan kansallisen arvonlisän kasvattamiseksi (s. 26). Toimenpide-ehdotuksen sanamuodot on mahdollista tulkita niin, että rahastoituja kaivosmineraaliveron tuottoja esitetään ohjattavaksi takaisin suoraan kaivostoiminnan arvonlisää kasvattaviin tarkoituksiin. Kyseisessä kohdassa kuitenkin oletettavasti tarkoitetaan, että rahastoiminen itsessään kasvattaisi kaivostoiminnan arvonlisää, eikä rahastoituja tuottoja esitetä korvamerkittäväksi mihinkään tiettyyn tarkoitukseen. Toimenpiteen sanamuotoja olisi hyvä tältä osin selkeyttää, vaikka toimenpide-ehdotuksen aikomus on hieman helpommin tulkittavissa toimenpidettä seuraavasta perustelukappaleesta. Kaivosmineraaliveron tuottojen rahastoiminen ja rahastoitujen varojen sijoittaminen ”tarkoituksenmukaiseksi nähtyihin kohteisiin” olisi merkittävä muutos ja vaatisi huolellisia vaikutusarvioita sekä kattavan valmistelun lisäresursseineen. Mineraalistrategian toimenpidelistalle sopisivat kaivosmineraaliveron tason nostamisen aikataulu ja yksityiskohdat sekä näiden vaikutusarviot. Kaivosmineraaliveron vaikutuksia esitetään luonnoksessa arvioitavaksi, mutta toimenpiteen yhteydestä puuttuu tavoite nostaa verotuksen taso paremmin Suomen kriittisten raaka-aineiden kansallista merkitystä vastaavaksi. Kaivosveron tulee tuottaa yhteiskunnalle kohtuullinen korvaus ainutkertaisten kaivosmineraalien käytöstä, mihin nykyinen erittäin matala verotaso ei riitä. Suomen Yrittäjät kannattaa verotuksen painopisteen työn ja yrittäjyyden verotuksesta kohti haittojen ja kulutuksen verotusta sekä välillistä verotusta. Kaivosveron nosto ja haitallisempien verojen lasku tukisi myös taloudellista toimeliaisuutta. Strategiassa voisi olla hyödyllistä linjata toimia yhteisten sääntöjen noudattamisen ja eri toimijoiden tasavertaisen kohtelun säilyttämiseksi lupamenettelyjen sujuvoittamisen yhteydessä. Tämä on erityisen tärkeää aina, kun harkitaan poikkeavia lupamenettelyjä esimerkiksi tietyille kriittisinä pidetyille raaka-aineille. Kriittisten raaka-aineiden tunnistaminen voi myös olla haastavaa teknologisen kehityksen ennakoimattomuuden vuoksi. Liian hienovarainen raaka-aineiden jaottelu voi johtaa toimenpiteiden laimenemiseen. On hyvä ja tärkeää, että strategiassa nostetaan esiin suomalainen osaaminen ja valmius osallistua aktiivisesti mineraalialan kansainväliseen yhteistyöhön, mineraaliasioita koskevan EU-politiikan muotoiluun sekä EU-tason tavoitteiden saavuttamiseen. Luonto- ja ilmastovaikutusten hallinnan kattavuuden parantamiseksi yritysten ja viranomaisten välistä kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä tulisi laajentaa koskemaan myös muita ympäristöalueen toimijoita. Suomen Yrittäjät pitää tärkeänä, että työ- ja elinkeinoministeriö huomioi valmistelutyössään kaivostoiminnan vaikutuksia tasapainoisilla ja tutkittuun tietoon nojaavilla tavoilla. Kansallisessa mineraalistrategiassa olisi hyvä painottaa tutkitun tiedon tärkeyttä valittujen toimenpiteiden ja toiminnan vaikutusten arvioinnin taustana. Kunnioittavasti Suomen Yrittäjät Roope Ohlsbom ekonomisti
      • Suomen ympäristökeskus, Yksiköt: Kiertotalousratkaisut, Meri-ja vesiratkaisut, Tutkimusinfra
        Päivitetty:
        25.11.2024
        • Lausuntopyyntö: Kansallinen mineraalistrategia Työ- ja elinkeinoministeriön laajassa yhteistyössä useiden hallinnonalojen ja muiden sidosryhmien kanssa valmistelema kansallinen mineraalistrategia on tärkeä osa Suomen sekä koko EU:n vihreää siirtymää ja kriittisten raaka-aineiden toimitusvarmuuden parantamista. On tärkeää, että Suomi suunnittelee toimenpiteitä, joiden avulla alan kasvuun liitetään myös olennaiseksi osaksi vastuullisuus niin sosiaalisen hyväksyttävyyden, kulutuksen kuin myös elinkaaristen ympäristövaikutusten näkökulmasta. Vaikka mineraalistrategia on kattavasti koottu, muutamat dokumentin taustoista sekä konkreettisista toimenpiteistä voisivat hyötyä tarkennuksista: 1) Laajempi kiertotalousnäkökulma Kiertotalous nähdään mineraalistrategiassa pääosin sivuvirtojen ja kaivosten sivukivien hyödyntämisenä ja kierrätyksenä. Kuitenkin niihin tuotteisiin, joihin mineraaleja (ja erityisesti kriittisiä/strategisia raaka-aineita) käytetään, voidaan kohdentaa myös muita kiertotaloustoimia, jotka tehokkaasti voisivat vähentää raaka-aineiden kasvavaa kysyntää ja näin ollen parantaa toimitusvarmuutta. Nämä ovat esimerkiksi elinkaaren pidentämiseen tähtäävät toimet (korjaus/varaosien saatavuus, uudelleenkäyttö, pidempi ohjelmistopäivitysten tarjoaminen), uudelleenvalmistus sekä kulutuksen vähentäminen. Erityisesti lyhytikäiset tuotteet, kuten älylaitteet, vaativat paljon eri kriittisiä raaka-aineita ja niiden elinkaarta voitaisiin pidentää. Näihin tarvittaisiin konkreettisia, esimerkiksi korjausliiketoimintaa edistäviä tavoitteita ja toimenpiteitä. Kierrätyksessä mahdollisuuksia tarjoaa myös kriittisten raaka-aineiden kierrätyksen ja talteenoton edistäminen 'urbaaneistakaivoksista', kuten sähkö- ja elektroniikkaromusta. 2) Toimenpiteiden arviointi Strategiassa on ehdotettu monia vision edistämiseen pyrkiviä toimenpiteitä. Näiden etu- ja jälkikäteinen arviointi osana mineraalisektorin toimintaympäristöä on keskeinen tapa toimenpiteiden tarkemman muotoilun tueksi ja edelleen kehittämiseksi. 3) Strategian tavoitteiden, johdannon ja toimenpiteiden linjakkuus Strategian valmistelun keskeiseksi tavoitteeksi on kirjattu mineraalisektorin kansallisen arvonlisän kasvattaminen ja Suomesta louhittujen mineraalien jalostusasteen nostaminen (s. 5). Tämä poikkeaa tavasta, jolla tavoitetta on aiemmin sanoitettu. Aikaisemmin on puhuttu kestävästä kaivostoiminnasta. Näemme, että uusi strategia hyötyisi siitä, että sen keskeinen tavoite olisi arvonlisän kasvattaminen kestävästi. Kestävyysnäkökulman poistaminen tuo vaikutelman, että se ei ole enää relevantti. Tosin toimenpiteissä tätä asiaa kompensoidaan, mutta olisi hyvä nähdä niiden pohjustus myös itse tavoitteissa ja taustoittavassa johdannossa. Ehdotamme, että kestävyysnäkökulman tulisi olla keskiössä, ei pelkästään lisäarvon kasvattamisen väline. Lisäksi nykyinen teksti antaa liian optimistisen kuvan puhtaasta siirtymästä, jättäen huomiotta sen teknologioiden elinkaarivaikutukset. Ehdotamme tarkennuksia, jotta strategia kuvastaisi realistisemmin ympäristö-, ilmasto- ja vesistövaikutuksia. Johdannossa voisi nostaa esiin myös puhtaan siirtymän vaikutusten paremman hallinnan, mikä konkretisoisi sen yhteyttä ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan. Vaikka toimenpiteet itsessään ovat edistyksellisiä, eivät ne ole täysin linjassa mineraalistrategian alkuosan kanssa ja siten johdanto jää erilliseksi. Strategia hyötyisi siitä, että johdanto antaisi realistisemman kuvan ja ottaisi kantaa myös uhkiin, riskeihin ja ympäristön pilaamiseen. Johdannossa kattavasti kuvataan kaivoshankkeisiin liittyviä eri lainsäädäntöjä (s. 8). Kuitenkin vesipuitedirektiivi jätetään huomiotta. Vesistöaluekohtaisen tarkastelun merkitys (VPD-hengessä) olisi hyvä myös ottaa huomioon ja kaivostoiminnan vaikutusten tarkastelun tasoksi ottaa kaivostoiminnan alapuolinen vesistöalue. 4) Koko elinkaaren kattava strategia (ml. käyttövaihe) Strategian mainitaan kattavan mineraalien ”koko elinkaaren”, mutta esimerkiksi käyttöaika sivuutetaan suurelta osin. 5) Tuotesuunnittelun mahdollisuudet Myös tuotesuunnittelun vaikutus mineraalien kysyntään ja niiden kierrätettävyyteen sivuutetaan, vaikka tämän vaikutus on useissa yhteyksissä todettu olevan suuri. Lisäksi tällä hetkellä mm. älylaitteiden suunnittelussa haetaan jatkuvasti uusia tai vaativampia toiminnallisuuksia (värinä, näytön kirkkaus, jne. (1)), jotka puolestaan vaativat yhä enemmän erilaisia raaka-aineita. Suomessa on jonkin verran tuote- ja prosessisuunnittelua mineraalien ja metallien arvoketjussa, joten näihinkin voitaisiin suunnata myös tarpeellisia toimenpiteitä. 6) Tradeoffien punninta ja vastuullisuus Malmien jalostukseen liittyy väistämättä tradeoff-tilanteita. Kysymys siitä, halutaanko edistää vihreää siirtymää ja estää globaalia ilmastonmuutosta, vai tarkastellaanko myös paikallisia muita ympäristövaikutuksia kuten vesistöjä ja luonnon monimuotoisuutta, on tärkeä ottaa huomioon tässä yhteydessä. Mineraalien tuotannon lisääminen ja lupaprosessien sujuvoittaminen voivat olla ristiriidassa vastuullisuuden lisäämisen kanssa. Pelkkä lainsäädännön noudattaminen ei takaa toiminnan ympäristöllistä, sosiaalista ja kokonaistaloudellista vastuullisuutta. Lisäksi eri sidosryhmät saavat erilaisia hyötyjä tai haittoja uusista toiminnoista, joten oikeudenmukaisuuskysymykset riippuvat siitä, kenen näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Olisi tärkeä luoda läpinäkyvä arviointikehikko näiden ristikkäisvaikutusten punnintaan, joka ottaa huomioon eri ympäristövaikutukset ja jolla päätöksentekoa voidaan helpottaa. Luvussa 6.2 ehdotetaan kyselytutkimuksia mittariksi, joiden riittävyys ja vaikuttavuus on kuitenkin suppea. Konkreettiset, päätöksentekoa tukevat toimenpiteet ja näitä tukevat mittarit olisivat tärkeitä. 7) Epäsuorien vaikutusten ja ympäristöriskien sisällyttäminen (Scope 1, 2 ja 3) Hallittujen ympäristövaikutusten lisäksi kaivostoimintaan liittyy myös vahvasti (hallitsemattomat) ympäristöriskit (2). Nämä olisi hyvä tunnistaa myös mineraalistrategiassa. Lisäksi olisi hyvä ottaa huomioon muuttuvan ilmaston mukana tuomien sään ääri-ilmiöiden (tulvat/kuivuus) vaikutukset myös vedenlaatuun. Tällöin päästöt ympäristöön lisääntyvät. Mineraalistrategiassa mainitaan toimijoiden suorat päästöt (scope 1), mutta on tärkeä sisällyttää myös toimijoiden epäsuorat vaikutukset (scope 2 ja 3). Suomessa on jo varsin paljon vihreää sähköä tarjolla, mutta se ei silti tarkoita, että sähkö olisi täysin ongelmatonta, erityisesti kun otetaan huomioon myös muut kuin ilmastovaikutukset. 8) Raaka-aineiden, komponenttien ja lopputuotteiden toimitusvarmuuden parantaminen Kansallinen mineraalistrategia perustuu pitkälti siihen, että parannamme raaka-aineiden osalta toimitusvarmuutta. Vaikka nostaisimme merkittävästi raaka-aineisiin liittyvää omavaraisuutta, ei se silti poista ongelmaa siitä, että suuri osa näistä (jalostetuista) raaka-aineista viedään EU:n ulkopuolelle komponentti- ja lopputuotevalmistukseen, jolloin riippuvuuttamme ei ole varsinaisesti parannettu. Tämä ongelma olisi hyvä myös sisällyttää strategiaan, sillä se on myös osa koko mineraalien elinkaarta ja nimenomaan toimitusvarmuuttamme. 9) Vaikutusmahdollisuudet teollisuuspäästödirektiivin kautta Strategiassa ei mainita lainkaan päivitettyä teollisuuspäästödirektiiviä (2010/75/EU) ja sen sovellettavuuden laajentumista (heinäkuu 2024 muutos) koskemaan metallimalmien kaivostoimintaa. Suomen on tärkeä vaikuttaa metallimalmeja koskevan BATvertailuasiakirjan laadintaan, koska siinä tullaan määrittelemään sektoria koskeva paras käyttökelpoinen tekniikka. 10)Yhteistyö ja tiedon jakaminen Yritysten ja viranomaisten välinen yhteistyö on kriittistä, mutta se ei saa jäädä mineraalialan sisäiseksi. Yhteistyötä tulisi laajentaa koskemaan myös muita vesistöalueen toimijoita, jotta päästöjen vaikutusten hallinta olisi kattavaa. Nykyisellään toiminnan harjoittajalla on vaikea arvioida oman suunnitellun päästönsä vaikutuksia vesistöön, jos ei ole luotettavasti tiedossa mitä muut toimijat päästävät samaan vesistöön. Tiedon jakamista ja yhteistyötä tulisi lisätä vesistöalueen muiden teollisuustoimijoiden kanssa. 11)Tutkimus ja kehitys Strategia jättää T&K-toiminnan kestävän kehityksen näkökulmasta vajaaksi. Kestävän kaivosteollisuuden teknologioiden kehittämiseen ja ympäristövaikutusten vähentämiseen tulisi panostaa merkittävästi enemmän. Ehdotamme mineraalisektorin tutkijakoulun laajentamista kattamaan myös ympäristömallinnus (erityisesti pinta- ja pohjavesimallinnus) ja -arviointi. Myös osaamistarpeiden kartoituksessa olisi hyvä ottaa huomioon, että usein jo luvitusvaiheessa on tunnistettu, että mallintajia (pinta- ja pohjavesi) on liian vähän. Näin ollen viranomaisilla ei ole välttämättä tarpeeksi tietoa ja ymmärrystä mallinnuksesta ja erityisesti mallinnukseen liittyvistä virhelähteistä. Tällä sektorilla osaaminen on siis pirstaloitunutta, mikä näkyy siinä, että usein on haastavaa löytää osaajaa, joka hallitsee kaivosaiheen koko malliketjun. Pääjohtaja Leif Schulman Ryhmäpäällikkö Susanna Horn Tämän lausunnon valmisteluun on osallistunut: Tekijät: Kaj Forsius (KIERTORA), Susanna Horn (KIERTORA), Timo Jouttijärvi (KIERTORA), Janne Juntunen (MEVERA), Petrus Kautto (KIERTORA), Teemu Näykki (TUFRA), Anna-Kaisa Ronkanen (MEVERA), Emmi Vähä (KIERTORA) Viitteet: 1) https://www.visualcapitalist.com/visualizing-the-critical-metals-in-a-smartphone/ 2) https://www.undrr.org/understanding-disaster-risk/terminology/hips/tl0033).
      • Lapin liitto
        Päivitetty:
        25.11.2024
        • Kansallinen mineraalistrategia Lapilla, yhtenä Suomen ja koko EU:n tuulevaisuuden johtavana kaivannaisalan maakuntana, on EU:n tavoitteiden saavuttamisessa oma merkittävä roolinsa. Lapissa on neljä toiminnassa olevaa kaivosta sekä kuusi suunnitteilla olevaa mahdollista kaivosinvestointia, jonka lisäksi lähes 80% malminetsinnästä Suomessa kohdistuu Lappiin. Uusi mineraalistrategia jatkaa vanhan mineraalistrategian mukaisten keskeisten tavoitteiden toteuttamista, ottaa huomioon EU:n kriittisten raaka-aineiden asetuksen, kestävyysnäkökulman ja kohdistuu kansallisen arvonlisän kasvattamiseen. Erityisesti haluamme nostaa esille positiivisena huomiona sen, miten laajasti strategiaa laadittaessa on huomioitu ja osallistettu Lapin alueen keskeisiä toimijoita. Huolena kuitenkin nousee se, ettei strategian toimeenpanoon tai sen sisältämien toimenpiteiden ja tavoitteiden seurantaan ole kohdistettu riittävästi resursseja, mikä nostaa esille kysymyksen strategian toteutumisesta ja vaikuttavuudesta. LAUSUNTO Lapin liitto kiittää työ- ja elinkeinoministeriötä lausuntopyynnöstä ja esittää kantanaan seuraavaa: Strategian toimeenpano, resurssit ja seurantamekanismit Uusi kansallinen mineraalistrategia jatkaa osakseen vanhan mineraalistrategian mukaisten tavoitteiden edistämistä ja sisältää ratkaisemattomia haasteita, jotka on tunnistettu jo aiemmin, kuten lupamenettelyiden sujuvoittaminen, sosiaalinen hyväksyttävyys ja vastuullisuuteen liittyvät teemat. Uudessa strategiassa näkemyksemme mukaan olisi tärkeää tarkentaa, miten näihin haasteisiin löydetään konkreettisia ratkaisukeinoja. Strategian toimeenpano vaatii selkeät seurantamekanismit ja riittävät resurssit tavoitteiden toteutumisen arvioimiseksi. On huoli, että ilman riittävää resursointia strategian tavoitteiden seuranta voi jäädä puutteelliseksi, mikä heikentää sen vaikuttavuutta. Esitämme, että strategiaan lisätään konkreettinen seurantamekanismi sekä vastuutahot tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisen seuraamiseksi. Lisäksi strategian mukaiset esitetyt mittarit tulisi avata selkeämmin sen kuvauksessa sekä avata julkisesti tarkasteltavaksi seurannan näkökulmasta kaikille. Tämä mahdollistaisi toimeenpanon seurannan sekä tiedonkulun toimialan kehityksestä valtakunnallisesti. Maankäyttöön liittyvät näkökulmat jäävät mineraalistrategiassa huomattavan vähäisiksi. Valtion maa-alueet ovat tärkeitä kaikille elinkeinoille, myös malminetsinnälle sekä kaivostoiminnalle, tämän vuoksi kokonaisuudessa tulisi ottaa huomioon Metsähallituksen rooli. Lupamenettelyjen sujuvoittaminen ja EU:n kriittisten raaka-aineiden asetus Strategiassa korostetaan lupamenettelyjen sujuvoittamista, erityisesti EU:n kriittisten raaka-aineiden asetuksen mukaisesti. Haluamme kuitenkin tuoda esille huolemme siitä, että Ympäristöministeriön esitys lakiluonnoksesta kriittisten raaka-aineiden hankkeiden yhteyspisteestä ja strategisten hankkeiden etusijasta ei näkemyksemme mukaan sujuvoita tarkoituksenmukaisella tavalla lupaprosesseja. Lapin liitto esitti huolensa siitä, että hallituksen esitys ei edistä strategisiksi hankkeiksi tunnistettujen investointien etenemistä kansallisella tasolla. Esityksessä olisi avattava riittävän selkeästi siinä määritetyt periaatteet, jotta se on yhteensovitettavissa EU:n kriittisten raaka-aineiden asetuksen, sekä kansallisen lainsäädännön kesken. Huolena esitettiin myös resurssien riittämättömyys, joka on todettu jo nykytilanteessa useiden toimivaltaisten viranomaisten osalta riittämättömäksi. Innovaatioiden tukeminen ja TKI-toiminnan panostukset Uusi strategia tuo esiin TKI-toiminnan ja kiertotalouden merkityksen mineraalisektorin kehittämisessä. Haluamme korostaa, että malminetsintä tulisi nähdä osaksi TKI-toimintaa, jotta kaivannaisalan tulevaisuus voidaan varmistaa. Lisäksi olisi tärkeää parantaa malminetsinnän rahoitusmahdollisuuksia toimialan kehityksen turvaamiseksi. Toivomme, että strategiassa otettaisiin selkeästi kantaa malminetsintään, sekä tuettaisiin toimenpiteillä konkreettisesti alaa sekä sen kehittymistä. Sosiaalinen hyväksyntä ja kaivosmineraaliveron kohdentuminen Strategiassa korostetaan sosiaalisen hyväksyttävyyden merkitystä, mutta käytännön toimet sen vahvistamiseksi jäävät yleiselle tasolle. Sosiaalinen ja kulttuurinen vastuullisuus, erityisesti paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen osallistaminen, on keskeistä hankkeiden paikallisen hyväksyttävyyden varmistamisessa. Uudessa strategiassa tämä näkökulma on edelleen heikosti huomioitu. Esitämme, että strategiassa korostetaan tarvetta vuorovaikutukseen paikallisyhteisöjen kanssa ja laaditaan selkeät periaatteet ja toimenpiteet sosiaalisen ja kulttuurillisen vastuullisuuden edistämiseksi. Kaivosmineraaliveron osalta pidämme hyvänä sitä, että verotuotosta osa ohjataan kaivosten sijaintikunnille. Kuitenkin esitämme, että verotuotosta tulisi kohdentaa suurempi prosenttiosuus sijaintipaikkakunnille siten, että korotuksen jälkeen nykyisen osuuden päälle tuleva tuotto ohjautuisi myös niille alueille, jotka kuuluvat kaivostoiminnan vaikutusalueelle, esim. purkuputkien tai muiden rakennelmien sijaintikunnat. Verotulojen ohjautuessa kaivoksen sijaintikuntaan, eikä esimerkiksi kehyskuntiin, joita koskettavat kaivoksien vaikutukset, asetetaan kunnat eriarvoiseen asemaan, jossa hyödyt kohdistuvat yhteen kuntaan ja vastaavasti haitat monissa tapauksissa useisiin kuntiin. Esitämme, että strategiassa mainittujen rahastoja tarkasteltaisiin sekä kansallisella että alueellisella tasolla. Osa rahastoon ohjattavista tuotoista voitaisiin esimerkiksi ohjata suoraan alueellisiin innovaatio- ja kehityshankkeisiin, kuten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan (TKI) tai infrastruktuurin parantamiseen. Tämä lähestymistapa edistäisi alueellista kehitystä ja vahvistaisi kaivostoiminnan sosiaalista hyväksyttävyyttä ja paikallisyhteisön osallistaminen rahaston ja kaivosveron käytön suunnitteluun lisäisi avoimuutta ja vahvistaisi sosiaalista hyväksyttävyyttä. Pohjoinen ohjelma ja Lapin erityispiirteiden huomioiminen Valmisteilla olevan Pohjoisen ohjelman yksi tavoitteista on kasvattaa Euroopan unionin kriittisten materiaalien omavaraisuustavoitetta ja ilmastotavoitteita toteuttamalla pohjoisen mineraalien talteenottoa Pohjois-Suomen kaivostoiminnassa ja jalostuksessa, sekä mineraalien jalostamisen prosessin uudistamista vähähiilisyyden ja nettonollailmastovaikutusten aikaansaamiseksi, huomioiden korkea ympäristönsuojelun taso, paikallinen hyväksyttävyys sekä yhteensovitus muiden elinkeinojen kanssa. Lapin liitto esittää, että strategian jatkokehityksessä otetaan huomioon valmisteilla olevan Pohjoisen ohjelman tavoitteet, sekä tämän lausunnon mukaiset huomiot, jotta voimme varmistaa kestävän ja vastuullisen mineraalialan kehityksen, joka tukee paikallista hyvinvointia ja kansallisia tavoitteita. Pyydämme erityisesti kiinnittämään huomiota Lapin alueen erityispiirteisiin, jotta alueellinen kehitys ja sosiaalinen hyväksyttävyys voivat toteutua parhaalla mahdollisella tavalla.
      • Kainuun liitto, Maakuntahallitus 18.11.2024 § 177
        Päivitetty:
        22.11.2024
        • Kainuun liiton lausunto Kainuun liitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto pyydettynä. Kainuun liitto tukee hallitusohjelman linjausta valmistella mineraalistrategia ja pitää lausuttavana olevaa luonnosta pääosin erinomaisena. Mineraalistrategia on tärkeä asiakirja, jonka avulla on mahdollista kehittää koko toimialan arvoketjua, parantaa edelleen sen yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä ja lisätä ymmärrystä globaalista ja Suomen tilannekuvasta. Kansallisessa mineraalistrategiassa kokonaisuutta on käsitelty erittäin monipuolisesti. Strategiatekstiä olisi Kainuun liiton mielestä syytä terävöittää erityisesti kolmesta näkökulmasta. Ensinnäkin mineraalialan moninaisten arvoketjujen rakentaminen mahdollisimman pitkälti Suomeen ja vähintään Eurooppaan on oltava ehdottomasti strategian tärkein tavoite. Jalostusta ja osaamisen kehittämistä on ohjattava sinne, missä mineraalipotentiaalikin on. Toisekseen alan kehityksen pullonkaulana on edelleen se, että teollisuuteen liittyvä luvitus on Suomessa hidasta ja monimutkaista. Tämänhetkinen tilanne ei lisää luottamusta investoijien näkökulmasta eikä aiemmin syksyllä lausuntokierroksella olleet esitykset tuo kaivattua helpotusta prosessiin. Strategia ei saa jäädä luvituksen sujuvoittamisen osalta toteavaksi, päinvastoin strategiasta on käytävä selvästi ilmi tahtotila tilanteen korjaamiseksi. Lisäksi resurssien riittämättömyys viranomaisten osalta on merkittävä huolenaihe, tähän strategian olisi syytä ottaa selvästi kantaa. Kolmanneksi kaivosalan yritysten kannattavuuden kehittäminen olisi tärkeää huomioida omana strategisena tavoitteenaan. Eri lainsäädäntöjen vaatimukset, joilla on negatiivinen vaikutus yritysten kannattavuuteen tai ohjaavat toimialalta merkittävästi varoja Suomen ulkopuolelle, olisi syytä käydä läpi. Toimenpide-esityksissä ehdotetaan, että kaivosmineraaliveron vaikutuksia arvioidaan. Toimenpide-esitykseen tulisi sisällyttää tavoite veron ohjautumisesta vahvemmin kaivoskuntaan, tällä vahvistettaisiin toimialan paikallista kehitystä sekä sosiaalista hyväksyttävyyttä. Lisäksi verotusta tulisi uudistaa kaivosyritysten kannalta nykyistä kannustavammaksi. Tekstissä luetellaan muita strategioita, joihin kansallinen mineraalistrategia linkittyy. Olisi hyvä huomioida myös OECD:n meneillään oleva kaivannaisalan selvitys eurooppalaisella tasolla, joka valmistuessaan antaa osaltaan politiikkasuosituksia. Kainuun liitto esittää, että strategia nimettäisiin seuraavasti: Kansallinen mineraalistrategia 2040. Lisäksi investointien vauhdittamiseen toimenpiteeksi pitää lisätä maakuntien sekä Business Finlandin ja Invest in Finlandin yhteistyön tehostaminen suorien ulkomaisten investointien (FDI) saamiseen toteuttamiskelpoisiin kohteisiin. Tämän toimenpiteen toteutuminen edellyttää lisäresursseja Invest in Finland -toimintaan. Kainuun maakuntahallitus
      • Kolttien kyläkokous
        Päivitetty:
        21.11.2024
        • Työ- ja elinkeinoministeriö on toimittanut Kolttien kyläkokoukselle 29.10.2024 lausuntopyynnön luonnoksesta kansalliseksi mineraalistrategiaksi. Lausuntoja pyydetään viimeistään tiistaina 26.11.2024. Nellim-Keväjärven ja Näätämön alueiden kolttaneuvostot ovat käsitelleet lausuntopyynnön kokouksessaan 11.11.2024. Strategian valmistelu perustuu pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan, jonka mukaan hallitus laatii uuden mineraalistrategian. Suomen edellinen mineraalistrategia on laadittu vuonna 2010. Mineraalistrategian luonnoksessa nostetaan esiin vastuullisen kaivostoiminnan yhteydessä alkuperäiskansojen oikeuksien kunnioittaminen. Strategiassa taustoitetaan asiaa viittauksilla perustuslain 17 §:än, saamelaiskäräjälakiin, ympäristönsuojelulakiin ja kaivoslakiin. Kolttien kyläkokous haluaa tässä yhteydessä nostaa esiin kolttasaamelaisten ja koltta-alueen osalta myös kolttalain (253/1995), johon viitataan esimerkiksi kaivoslaissa useaan otteeseen. Kaivoslain 1 §:ssä säädetään toiminnan sovittamisesta yhteen saamelaisten kotiseutualueella mm. että yhteensovittamisessa otetaan huomioon myös, mitä kolttalaissa (253/1995) säädetään kolttaväestön ja -alueen elinolosuhteiden ja toimeentulomahdollisuuksien edistämisestä sekä kolttakulttuurin ylläpitämisestä ja edistämisestä. Strategiaan tulee sisällyttää myös viittaus kolttalakiin yhtenä alkuperäiskansan asemaa turvaavista lainsäädännöistä. Koltta-alueelle kohdistuvista toimenpiteistä on käytävä neuvottelu myös Kolttien kyläkokouksen kanssa. Mineraalistrategiassa tulee nostaa esiin myös saamelaisten perinteisiin elinkeinoihin kohdistuva huomattava haitta, jota mineraalivarantojen hyödyntäminen aiheuttaa. Saamelaisten perinteiset elinkeinot perustuvat puhtaaseen luontoon ja laajoihin erämaihin, joiden tasapainoa mineraalivarantojen hyödyntämisessä tarvittavan infrastruktuurin ja varsinaisten kohteiden rakentaminen järkyttää. Pohjoisen herkät kalavedet kärsivät pienistäkin muutoksista merkittävästi, kaivostoiminta voi tuhota kokonaisia arvokkaita saamelaiskulttuurille välttämättömiä vesistöjä ja kalapopulaatioita. Poronhoito tarvitsee laajoja yhtenäisiä laidunalueita menestyäkseen kestävällä saamelaiskulttuuriin perustuvalla tavalla. Laidunalueiden pirstominen vie edellytykset perinteisen poronhoidon harjoittamiselta.
      • Geologian tutkimuskeskus
        Päivitetty:
        14.11.2024
        • Geologian tutkimuskeskus Mineraalitalouden ratkaisut PL 96 02151 Espoo Työ- ja elinkeinoministeriö Teo Kangaspunta, johtava asiantuntija Sari Tasa, erityisasiantuntija LAUSUNTOPYYNTÖ LUONNOKSESTA KANSALLISEKSI MINERAALISTRATEGIAKSI Geologian tutkimuskeskus (GTK) kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta kansalliseksi mineraalistrategiaksi. GTK:lla ei ole asiasta lausuttavaa. Geologian tutkimuskeskus Hannu Lahtinen Johtaja, Raaka-aineiden saatavuus Hanna Leväniemi Yksikön päällikkö, Mineraalitalouden ratkaisut
      • Finnwatch ry
        Päivitetty:
        11.11.2024
        • Asia: Kansallinen mineraalistrategia, VN/32318/2023 Finnwatch kiittää työ- ja elinkeinoministeriötä mahdollisuudesta lausua kansallisen mineraalistrategian luonnoksesta. Keskitymme lausunnossamme vastuullisuutta koskevaan tilannekuvaan sekä sen pohjalta ehdotettaviin täydennyksiin strategian toimenpidesuosituksissa. -- > Strategian tilannekuva mineraalialan vastuullisuuskysymyksistä on vanhentunut Voimakkaasti muuttuvassa sääntely-ympäristössä kansallisen mineraalistrategian tulisi kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota sektorin arvoketjujen vastuullisuuteen. Kuten strategialuonnoksessa todetaan (s. 9), suomalainen metalliteollisuus käyttää tuotannossaan huomattavia määriä tuontirikasteita, ja tuottaa useita metalleja enemmän kuin mitä niiden raaka-aineita tuotetaan Suomen kaivoksista. Kotimaiset mineraaliarvoketjut ovat siis voimakkaasti riippuvaisia ulkomailta tuotavista materiaalipanoksista, jotka monien mineraalien kohdalla ovat peräisin niin sanotuista riskimaista. Mineraalistrategian luonnoksessa nostetaan kansallisen sääntelyn ja standardien ohella esiin vain EITI sekä ESG-rahoituskriteerit. Strategiassa tulisi huomioida myös alan arvoketjujen läpinäkyvyys- ja vastuullisuusvaatimukset mullistava, jo voimaan astunut ja kansallisesti toimeenpantu EU:n kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) sekä parhaillaan transpositiossa oleva EU:n yritysvastuudirektiivi (CSDD). Myös jo voimaanastuneella akkuasetuksella on alakohtaista merkitystä vastuullisuusvaatimusten lisääntymiseen. Vastuullisuussääntely vaikuttaa siis voimakkaasti Suomen ulkopuolelle ulottuvien mineraaliketjujen vastuullisuusvaatimuksiin. Lisäksi on syytä huomata, että kotimaisen kaivosteollisuuden ympäristöä ja ihmisoikeuksia koskevan vastuullisuuden vahvistamisella voitaisiin saavuttaa myös merkittäviä kilpailuetuja. Molemmat näkökohdat olisi syytä huomioida tilannekuvassa. --> Strategian toimenpidesuositusten luetteloon tulee lisätä yritysten ja paikallisyhteisöjen tukeminen huolellisuusvelvoiteprosessien käyttöönotossa sekä mineraaliarvoketjujen läpinäkyvyyden lisääminen Mineraaleja käyttäviä ja tuottavia yrityksiä tulee tukea ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevien EU-sääntelystä seuraavien huolellisuusvelvoiteprosessien käyttöönotossa. Yrityksille tarjottavia tukitoimia voivat olla esimerkiksi ohjeistuksen ja neuvonnan tarjoaminen sekä tiedon tuottaminen mineraaliketjujen ympäristö- ja ihmisoikeusriskeistä. Neuvontaa tulisi keskittää esimerkiksi OECD-ohjeistojen jalkauttamisesta vastaavaan työ- ja elinkeinoministeriöön varaamalla ministeriölle tähän työhön riittävät resurssit. Myös tuottajamaiden ymmärrystä EU:n lisääntyvästä kestävyyssääntelystä tulee lisätä. Suomi voisi perustellusti keskittyä esimerkiksi niihin maihin, jotka ovat oman teollisuutemme mineraaliarvoketjuille keskeisiä. Lähetystöverkostonsa ja Team Finland -toimintansa kautta Suomen tulee aktiivisesti viestiä kolmansien maiden päättäjille ja yrityksille Euroopan unionissa kiristyvästä yritysvastuusääntelystä ja ihmisoikeusongelmien vaikutuksesta maan yritysten kilpailukykyyn. Mineraalien kestävyyden varmistamisessa on niin yritysten kuin ihmisoikeusloukkausten uhrien etu, että tuottajamaat pyrkisivät korjaamaan sääntely-ympäristönsä aukkoja vastaamaan kansainvälisiä standardeja. Myös komission konfliktimineraaliasetuksen vaikutuksia käsittelevän raportin mukaan konfliktimineraaliasetus tunnetaan huonosti tuottajamaissa. Raportissa suositellaan, että EU ja jäsenmaat lisäisivät ponnistelujaan tietoisuuden lisäämiseksi. Tämä parantaisi asetuksen toimivuutta ja vaikuttavuutta. Yritysten ja tuottajamaiden lisäksi tukea kaipaavat myös kaivoshankkeiden vaikutusten kohteena olevat yhteisöt. Kehitysyhteistyön kautta Suomi voisi esimerkiksi tukea asiantuntijaverkostoja, jotka työskentelevät yhteisöjen tukemiseksi ja asiantuntija-avun tarjoamiseksi. Tällainen verkosto on esimerkiksi kaivosalan asiantuntijoita yhteen kokoava FAIME. Mineraalien arvoketjujen läpinäkymättömyys vaikeuttaa merkittävästi niiden ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden varmistamista. Viranomaisten jo keräämän tiedon avulla läpinäkyvyyttä voitaisiin lisätä merkittävästi. Kuluvalla parlamenttikaudella EU:ssa jatketaan unionin tullikoodeksin uudistamista. Osana tätä kokonaisuudistusta Suomen tulee edistää unionissa tullitietojen läpinäkyvyyttä. Tullitietojen julkisuus tulee laajentaa kattamaan tiedot unionin alueelle tuotteita tuovista ja unionista tuotteita vievistä toimijoista. Tiedot tuojista ja viejistä tulee koota ja julkaista tietokannassa keskitetysti EU:ssa perustettavan uuden tullidatakeskuksen toimesta. Päättäjien tulee myös seurata ja tukea hankkeita, jotka pyrkivät luomaan teknologisia ratkaisuja mineraalien jäljitettävyyden parantamiseksi. Muun muassa Suomessa on jo kehitetty mineraalien isotooppeihin perustuvaa seurantaa (BATTRACE-hanke), ja jatkohankkeita aiheesta on käynnissä EU-tasolla (muun muassa MADITRACE-hanke). Kun mineraalien seurannalle löytyy teknisesti käyttökelpoisia keinoja, tulee niiden käyttöönottoa edistää sääntelytoimin. Esimerkiksi EU:n akkuasetuksen mukaisten tuotepassien tulisi sisältää yksityiskohtaiset ja yksilöidyt tiedot mineraalien alkuperästä. Tuotepasseja koskevien vaatimusten laajentamista tulisi harkita myös muille vihreän siirtymän kannalta keskeisille tuoteryhmille. --> Kaivosmineraaliveromallin muutoksille ei tarvetta, verotaso sen sijaan matala Mineraalistrategian luonnoksessa esitetty kaivosmineraaliveron vaikutuksia ja veromallia koskeva arviointi kuulostaa ennenaikaiselta, kun kyse on vuoden 2024 alussa käyttöönotetusta verosta. Veromallia valittaessa arvioitiin jo kattavasti erilaisten veromallien vahvuuksia ja heikkouksia, ja tehdylle veromallivalinnalle on olemassa hyvät perusteet. Rojaltityyppinen veromalli vastaa hyvin kaivosverolle asetettua tavoitetta tuottaa yhteiskunnalle kohtuullinen korvaus ainutkertaisten kaivosmineraalien käytöstä. Lisäksi valittu veromalli on toteutukseltaan yksinkertainen, sen synnyttämät verotuotot ovat helpohkosti arvioitavissa eikä siihen liity samanlaista voitonsiirtoriskiä kuin nettotulopohjaisiin kaivosveroihin. Ehdotus kaivosmineraaliverolla kerättävien varojen rahastoinnista ja sijoittamisesta kuulostaa sekin erikoiselta. Suomessa verotuloja ei ole ollut tapana korvamerkitä yksittäiseen käyttötarkoitukseen ilman hyvin painavaa syytä, eikä näin ole syytä toimia myöskään kaivosveron kohdalla. Korvamerkitseminen on hallinnollisesti raskasta ja voi johtaa epätarkoituksenmukaisiin tilanteisiin, joissa verotulojen ohjautuminen eri käyttökohteisiin ei tapahdu tarveperusteisesti. Mikäli kaivosveroa halutaan kehittää nykyisestä, on ilmeisin kehityskohde verotuksen taso. Kaivosmineraaliveron taso jää tällä hetkellä kauas muiden kehittyneiden kaivosmaiden verotuksen tasosta eivätkä hallituksen jo päättämät pienet korotukset muuta tilannetta. Metallimalmien verotusarvoon kohdistuu tällä hetkellä 0,6 prosentin vero, kun vero muissa maissa yltää tyypillisesti useisiin prosentteihin. Suomi toisin sanoen luovuttaa kansallisvarallisuuttaan pääosin ulkomaisomisteisille suurille toimijoille huomattavasti muita maita halvemmalla. Nostovaraa on paljon enemmän kuin mitä hallitus suunnittelee veroa nostavansa.
      • Siirilä Tapio, Suomen kommunistisen puolueen ympäristöryhmä
        Päivitetty:
        8.11.2024
        • SUOMEN KOMMUNISTINEN PUOLUE 7.11.2024 YMPÄRISTÖRYHMÄ LAUSUNTO EHDOTUKSESTA KANSALLISEKSI MINERAALISTRATEGIAKSI https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=c34112b2-fe30-4985-9df9-71a280edef2a Strategia on sisäisesti ristiriitainen ja nimestään huolimatta asiakirjasta puuttuu selvä Suomen ja ennen kaikkea suomalaisten eduista lähtevä strateginen tavoite. Esimerkiksi luvussa 4 kirjoitetaan toisaalta kotimaisuusasteen kasvattamisesta ja toisaalta vapaakauppasopimuksista ja muun muassa Yhdysvaltojen aloitteesta perustetusta Minerals Security Partnershipista. Kestävyydestä ja vastuullisuudesta kirjoitetaan monessa eri kohdassa, mutta kohdassa 6.1 toimenpiteeksi esitettävä lupamenettelyjen sujuvoittaminen tarkoittaa käytännössä näiden asioiden huomioon ottamisen heikentämistä. Suomen kommunistisen puolueen ympäristöryhmä toteaa, että monet kaivokset toimivat vain lyhyehkön ajan (usein vuosikymmenen tai pari). Sinä aikana kaivos saattaa kuitenkin ehtiä pilaamaan laajalti vesiä ja muuta ympäristöä. Kaivostoiminnan loppumisen jälkeen työpaikat loppuvat ja rakennettu infrastruktuuri jää tarpeettomaksi. Pahimmillaan alueen palauttaminen haitattomaan tilaan jätetään tekemättä, jolloin vesien saastuminen ja muu ympäristön pilaantuminen saattaa jatkua vuosikymmeniä. SKP:n ympäristöryhmä esittää strategian lähtökohdiksi, että  kaivoksia ei avata arvokkaille luontoalueille, eivätkä kaivokset saa pilata vesistöjä, ilmaa tai maaperää eivätkä estää paikallisten elinkeinojen harjoittamista. Malminetsintä Natura- ja luonnonsuojelualueilla sekä kansallispuistoissa on kiellettävä. Kaivoshankkeita käsittelevien viranomaisten osaaminen, resurssit ja valtuudet on turvattava ja varmistettava, ettei lupia käsittelevillä viranomaisilla ole sidoksia kaivoshankkeisiin.  kaivoslaki on perusteellisesti uudistettava. Maaperän luonnonrikkaudet ovat kansallisomaisuutta ja siksi nykyinen käytännössä vapaa valtausoikeus on poistettava. Pääosa tarpeelliseksi katsotusta kaivostoiminnasta on tehtävä perustettavan ja demokraattisesti ohjatun valtion kaivosyhtiön toimesta. Muille yhtiöille mahdollisesti annettavien kaivosoikeuksien ehtona on niin suurien vakuuksien asettaminen, että mahdolliset haitat pystytään korjaamaan yhtiön varoilla. Lisäksi yhtiöiden on maksettava erityistä kaivosveroa louhintamäärän ja talteen otetun materiaalin arvon perusteella.  on varmistettava, että kaikki kaivoshankkeita koskeva tieto tulee avoimeen käsittelyyn ja että paikallisilla toimijoilla (mm. kunnilla ja kuntalaisilla) on mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon ja saada osuus toiminnan tuotoista.
      • Business Finland Oy, Customers and Networks
        Päivitetty:
        4.11.2024
        • Business Finland kiittää lausuntopyynnöstä. Meillä ei ole lausuntoon erityistä lausuttavaa. Lisätietoja: Outi Suomi Mission Lead, Circular transition for Zero Waste [email protected] Maarit Kokko, Johtava rahoitusasiantuntija [email protected] Janne Peräjoki, Senior Director, Manufacturing [email protected]
      • Vihavainen One, Skitsofreenikko, eläkkeellä
        Päivitetty:
        31.10.2024
        • Ehdotetaan, että Suomen mineraalistrategiasta tehdään Suomen ulko- ja ulkomaankauppapoliittisen linjan keihäänkärki, millä tiivistetään yhteistyötä rajan Venäjän kanssa jakavien EU- sekä/ja NATO-maiden kanssa. Ehdotetaan toimittavan siten, että Suomi kehittää itsenäisen ja kansallisvaltaisen mineraalien kaivantaan liittyvän strategian, minkä tavoitteena on aloittaa mineraalipankin perustaminen ja noiden tällä hetkellä kansantalouteen vaikuttamien mahdollisten mineraalien louhinta ja siten laaja-alaisesti väestön työllistäminen nyt, kun yhäkin ekonomia sallii sen tekemisen rehellisin ja inhimillisen ehdoin. Tuon mineraalipankin tarkoituksena on rakentaa pohjaa järjestelmälle, mikä yhdistää yksinoikeudella Venäjän kanssa rajaa jakavat EU- ja NATO-maat ilmasto- ja ympäristöuhkien torjuntaan hyödyntämällä maanalaista rakentamista. Tuon mineraalipankin sisältöön, suhdanteisiin, yhdistäen Suomi luo virtuaalivaluutan, millä ulkomailta käsin sijoittaja voi osallistua kaivannon tukemiseen mistä maasta tahansa. Yksinoikeutetut maat osallistuvat yhdessä Fennoskandian Kilpi nimellä tunnetun kallioperän sisään suoritettavan maanalaisen asumuksen, energiantuotannon ja muun kehittämiseen ilmasto- ja ympäristötuhoja silmällä pitäen - ehdotetaan, että Suomessa halutaan hyödyntää sitä, että kallioperä sopii maanalaiseen rakentamiseen Suomessa ja Ukrainassa hyvin siksi, että kyseessä on samanlainen ellei jopa sama kallioperä. Ehdotetaan, että samalla rakentamisella syntyvä maalämmön hyödyntämisen mahdollisuus, sen rakentamisen mahdollisuus, otetaan käyttöön täysimääräisesti ja jokainen uusi niin maanalainen kuin maanpäällinenkin asumus liitetään tähän maalämmöstä saatavaan verkkoon - maanalaisella rakentamisella vapautamme maanpinnalta tilaa ekosysteemille ja nostamme niin omavaraisuuden kuin ekosysteemin monimuotoisuudenkin paitsi EU:n myös globaalin maailman kärkeen. Siviilitahtoisesti ja ekonomian kontekstissa rakennamme täysin droneilta suojatun maanalaisen yhteiskunnan, nostamme Suomen työllisyyden ja ekonomian ja tämän teemme siten, että mineraalistrategiaan kirjataan, että kaivamme ja pidämme itse kaikki ja tuohon määrään, suhdanteisiin, jollain tapaa sidotun virtuaalivaluutan luomalla ja sen avulla myymme oikeuksia kuin asumuksiakin maanalaisesta Suomesta, jossa on suojassa luonnonkatastrofeiltakin ja valuutta itsessään perustuu johonkin mikä on olemassa. Sitten myöhemmin, sadan tai kahdenkin sadan vuoden päästä Suomi myy mineraalit, jotka ovat olleet virtuaalivaluutan fyysiset pantit - niiden hinta vaan on niin käsittämättömän paljon korkeampi, että tulevat sukupolvet voivat sen avulla suojella Suomea tai mitä nyt hyvänsä, jos aivan pakko on. Naton suurimmalle maalle ja sen seuraavalle presidentille, joka valitaan nykytiedon valossa tulevalla viikolla, heille annamme valtaan astuttuaan lahjaksi saman oikeuden kuin kaikille Venäjän kanssa rajaa jakaville EU- ja NATO maille, siis yksinoikeudellista valtaa siihen virtuaalivaluuttaan ja maanalaiseen rakentamiseen, mikä tullaan tekemään. Taaaaaaaiiii sitten rakennetaan junarata Turusta Helsinkiin, mutta lausun, että miettiä pitäisi. Aika pian joku oivaltaa, että ekonomian voi korjata koodaamalla kuluttajia käyttämään palveluita ja mikään laki ei kiellä tunnustamasta kummituksia entiteeteiksi - ehkä meillä kaikilla on sellainen - ja tekoäly laskee tuplasti kansalaisia mutta puolet vähemmän siitä palvelua mikä on pakollista - lämmityksestä maksetaan mikä ei kulu ja terveyttä hoidetaan mitä ei ole, verot maksetaan. Eivät numerot määrää ihmistä vaan ihminen numeroita ja vielä kun se on tabu niin toimitaan ja pidetään mineraalit, hypätään pois kehityksen kyydistä, stallataan eli hidastetaan pirusti ja tehdään fyysistä työtä maanalaisen asumisen rakentamiseksi, droneilta siten suojautumiseksi - ilmaston ja ympäristön suojelemiseksi ja ennenkaikkea nykyhetkessä työllisyyden kasvattamiseksi heille, jotka kykenevät fyysiseen työhön mutta työpaikkaa ei vaan ole. Tämän voi vielä tehdä reilulla palkalla, pyytää yrityksiä kääntymään alalle ja palkkaamaan, tehdä niin, että Suomi antaa puitteet mihin sijoittaa - siellä missä kaivetaan ja rakennetaan, siellä on töitä ja elämää vuosikymmeniksi. Minkä lisäksi kansa tulee fyysisesti hyvään kuntoon ja onkin niin, että kaivamiseen/rakentamiseen jokainen pakotetaan uudestaan - se on kansalaisvelvollisuus, että jokainen käy armeijan uudelleen sillä tavoin, sukupuolesta riippumatta. Hitsaamme Suomen mineraalistrategialla siten myös kansakunnan yhteen.