• Lausunnonantajia: 0
    ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
  • Lausunnonantajia: 0
    YLEISPERUSTELUT
    • Lausunnonantajia: 0
      1 Johdanto
    • Lausunnonantajia: 0
      2 Nykytila
      • Lausunnonantajia: 0
        2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö
        • Lausunnonantajia: 0
          Palvelujen järjestäminen ja tuottaminen
        • Lausunnonantajia: 0
          Rikoksen uhrien tukipalveluiden rahoitus
      • Lausunnonantajia: 0
        2.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö
        • Lausunnonantajia: 0
          Euroopan unioni
        • Lausunnonantajia: 0
          Euroopan neuvosto
        • Lausunnonantajia: 0
          Lainsäädäntö eräissä maissa
      • Lausunnonantajia: 0
        2.3 Nykytilan arviointi
    • Lausunnonantajia: 0
      3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
      • Lausunnonantajia: 0
        3.1 Tavoitteet
      • Lausunnonantajia: 0
        3.2 Toteuttamisvaihtoehdot
        • Lausunnonantajia: 0
          Tukipalveluiden rahoittaminen
        • Lausunnonantajia: 0
          Rikosuhrimaksujärjestelmä
      • Lausunnonantajia: 0
        3.3 Keskeiset ehdotukset
        • Lausunnonantajia: 0
          Rikosuhrimaksuun velvolliset
        • Lausunnonantajia: 0
          Rikosuhrimaksun suuruus
    • Lausunnonantajia: 0
      4 Esityksen vaikutukset
      • Lausunnonantajia: 0
        4.1 Taloudelliset vaikutukset
      • Lausunnonantajia: 0
        4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan
      • Lausunnonantajia: 0
        4.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset
    • Lausunnonantajia: 0
      5 Asian valmistelu
      • Lausunnonantajia: 0
        5.1 Valmisteluvaiheet ja aineisto
      • Lausunnonantajia: 0
        5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen
    • Lausunnonantajia: 0
      6 Riippuvuus muista esityksistä
  • Lausunnonantajia: 0
    YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
    • Lausunnonantajia: 0
      1 Lakiehdotusten perustelut
      • Lausunnonantajia: 0
        1.1 Rikosuhrimaksulaki
      • Lausunnonantajia: 0
        1.2 Laki sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain muuttamisesta
      • Lausunnonantajia: 0
        1.3 Laki sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 ja 13 §:n muuttamisesta
      • Lausunnonantajia: 0
        1.4 Laki velkojien saantioikeudesta annetun lain 6 §:n muuttamisesta
    • Lausunnonantajia: 0
      2 Tarkemmat säännökset ja määräykset
    • Lausunnonantajia: 0
      3 Voimaantulo
    • Lausunnonantajia: 0
      4 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
  • Lausunnonantajia: 0
    LAKIEHDOTUKSET
    • Lausunnonantajia: 0
      1. Rikosuhrimaksulaki
    • Lausunnonantajia: 0
      2. Laki sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain muuttamisesta
    • Lausunnonantajia: 0
      3. Laki sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 ja 13 §:n muuttamisesta
    • Lausunnonantajia: 0
      4. Laki velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain 6 §:n muuttamisesta
  • Lausunnonantajia: 5
    Lausuntonne
      • Mitä haluatte lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi rikosuhrimaksusta ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta?
      • Lehtonen Timo
        Päivitetty:
        17.10.2014
        • Rikoksen uhriksi joutuminen ymmärrettävästi herättää myötätuntoa ja halun auttaa. Kuten ilmenee toimikunnan raportista, Suomessa on laadittu paljon ohjelmia, joilla on pyritty parantamaan rikosuhrin asemaa ja erityisesti lisäämään turvakotipaikkoja (sisäisen turvallisuuden ohjelma, naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma, hallituksen tasa-arvo-ohjelma, perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma). Hyvä tarkoitus lienee aina tyssännyt siihen, ettei toimintaan ole ollut osoittaa rahaa. Jotkut eturyhmät ovat jo huomanneet sen, että omia asioita kannattaa ajaa kansainvälisten organisaatioiden kautta. Tässä suhteessa käyttökelpoisia ovat korkean arvostuksen omaavat YK, EU ja erityisesti EN. Onnistumisena voidaan pitää etenkin sitä, jos omalle asialle saadaan ihmisoikeuden status. Kansainvälisissä järjestöissä samanmieliset saavat muokata pykälät ja kansalliset kirstunvartijat voidaan helpommin sivuuttaa. Hankkeet, joita ei kansallisesti saataisi läpi rahanpuutteen takia, saadaan läpi tätä kautta. Pykäliin jää tulkinnanvaraa ja tavoitteisiin voidaan päästä viime kädessä säännösten tulkintaa hivuttamalla. Lisäksi kotimaisessa lainvalmistelussa esitetään, että Suomi on jo sitoutunut tähän ja tuohon. Kun lama tiivistää otettaan, ollaan taloudellisesti turvassa, koska eihän Suomi voi kansainvälisistä sitoumuksista livetä, kansallisista päätöksistä kyllä. Jos maailmanparannus olisikin niin helppoa, että vain kirjataan hyviä asioita toisensa perään, niin varmaan niin olisi tehty Suomessa jo kauan sitten. Ilmaisia lounaita ei ole. Lasku tulee perässä, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen osalta on jouduttu havaitsemaan. Rikosuhrimaksun käyttöönoton taustalla on rikosuhridirektiivi ja Istanbulin yleissopimus. Näistä etenkin jälkimmäisen eräät säännökset ovat kuin suoraan naisliikkeen ohjelmajulistuksista. Johdanto-osan mukaan allekirjoittajat tiedostavat, että naisiin kohdistuva väkivalta ilmentää historiallista naisten ja miesten välistä valtasuhteiden epäyhdenvertaisuutta, jonka johdosta miehet ovat hallinneet ja syrjineet naisia ja naisten täysimittainen eteneminen on estynyt. Edelleen naisiin kohdistuva väkivalta on sukupuoleen perustuvana väkivaltana luonteeltaan rakenteellista ja se on yksi niistä ratkaisevista yhteiskunnan rakenteista, joilla naiset pakotetaan alistettuun asemaan miehiin nähden. Itse sopimustekstissäkin todetaan, että naisiin kohdistuva väkivalta tarkoittaa naisiin kohdistuvaa ihmisoikeuksien loukkaamista ja yhtä syrjinnän muotoa. Vaikea käsittää, miksi naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusrikos, mutta miehiin kohdistuvasta väkivallasta ei tällaisessa yhteydessä puhuta mitään. Lähisuhdeväkivaltaa väheksymättä suomalaisessa perheväkivallassa on yleensä kysymys arkisemmista asioista. Sosiaalinen kontaktipinta puolisoiden välillä on suuri samassa taloudessa asuttaessa ja kun tulee riitaa, pinna palaa ja usein alkoholiakin on nautittu. Käsiksikäymistä siitä voi seurata puolin ja/tai toisin. Tila ei riitä Istanbulin sopimustekstin kyseenalaisten kohtien luettelemiseen. Suomi kovin innokkaasti hyväksyy kaikenlaisia kansainvälisiä sopimuksia. Istanbulin sopimusta ei tulisi ratifioida. Rikosuhreja auttavat järjestöt tuntuvat elävän aivan omassa talouden maailmassa. Ne tavoittelevat lisää henkilökuntaa ja määrärahojen vähintään kaksinkertaistamista. Kansainvälisten suositusten mukaan Suomen pitäisi yli nelinkertaistaa turvakodin perhepaikkojen määrä. Istanbulin sopimuksen suositusta noudatettaessa Suomeen pitäisi perustaa yli 20 uutta raiskauskriisikeskusta. Edelleen Suomen pitäisi perustaa 24/7 tukipuhelin naisiin kohdistuvan väkivallan uhreille. Sen kustannukset olisivat vuodessa puolen miljoonan luokkaa. On muistettava, että Valtiokonttori maksaa rikoksen uhreille korvauksia vuosittain melkein 18 miljoonaa. Esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten valtio voi kustantaa erityisesti seksuaalirikoksen tai perheväkivallan uhreille oikeudenkäyntiavustajan ja tukihenkilön. Turvakoteja lukuunottamatta rikosuhreja auttavat järjestöt tarjoavat lähinnä tietoa, neuvontaa ja tukea. Uhrien tarvitsemat terveyspalvelut ja juristiapu tarjotaan yleisen palveluverkoston kautta. Järjestöillä on tosin haaveena laajentaa omia psykologin- ja juristin palvelujaan. Kehitys julkisessa hallinnossa kulkee kohti suurempia yksiköitä, kun tavoitellaan synergiaetuja. Uhrien tukipalveluissa kehitys näyttäisi tässäkin suhteessa kulkevan eri suuntaan. Tavoitellaan yhä eriytyneempiä palveluja eri uhriryhmille. Kysyä voidaan, eikö yleinen auttamisjärjestelmä voisi auttaa riittävästi myös rikoksen uhreja. Ihmisillä on elämässään kriisitilanteita muistakin syistä kuin rikoksesta johtuen. Rikosuhrien auttamisjärjestelmä on Suomessa voimakkaasti sukupuolittunut, auttajat ja autettavat ovat valtaosin naisia. Raportin mukaan kaikkia rikosten uhreja auttavia tahoja on kaksi. Lähisuhdeväkivallan ja seksuaalisen väkivallan uhreja auttavia tahoja on kumpiakin kuusi. Eräät niistä auttavat vain naisia ja tyttöjä. Nimi puhuu puolestaan, Tukinainen, Naisten linja, Monika-Naiset. Rikosuhrimaksu on varsin epätoivoinen yritys yrittää hankkia asialle lisärahoitusta. Esikuva tulee (tietysti) Ruotsista. Julkisia palveluja rahoitetaan kahdella päätavalla: veroina yhteiseen pottiin budjetin kautta jaettavaksi tai palvelun käyttäjiltä perittävillä maksuilla. Toisaalta rikoksen tekijät velvoitetaan maksamaan sakot em. yhteiseen pottiin ja korvaamaan oman rikoksensa uhrille aiheutuneet vahingot. Rikosuhrimaksu on omanlaisensa sanktioluonteinen maksu, josta saatavat tulot korvamerkitään tiettyyn tarkoitukseen eli rikoksen uhrien tukipalveluihin. Voidaan kysyä, miksei rikoksen tekijöitä velvoiteta maksamaan esim. poliisille tai terveydenhuollolle, jotka nekin auttavat rikoksen uhreja ja joilla on pulaa rahasta. Jos tällaisten "välistävetäjien" määrä kasvaa, yhteiseen pottiin jää entistä vähemmän jaettavaa. Rikosuhrimaksu perittäisiin jopa ennen sakkoa, jolloin se vaikeuttaisi rikoksentekijän mahdollisuuksia välttää sakon muuntorangaistus. Rikosuhrimaksussa syy-yhteys on kyseenalainen tai se voi puuttua kokonaan. Sen jotenkin ymmärtäisi, että lähisuhdeväkivallan tai seksuaalirikoksen tekijät velvoitettaisiin maksamaan tällainen maksu. Tästä ei kuitenkaan vielä kertyisi paljon varoja. Jos jäät kiinni ylinopeudesta (liikenneturvallisuuden vaarantaminen), sinut velvoitetaan tukemaan mm. Tukinaista ja Monika-Naisia neljällä kympillä. Sama on asia, jos jäät kiinni huumeiden käytöstä (huumausaineen käyttörikos) ja vahingoitat lähinnä vain itseäsi. Esim. kirjanpitorikoksessa ei ole varsinaista asianomistajaa ollenkaan ja veropetoksessa se on verottaja. Jos Talvivaara tuomittaisiin ympäristörikoksesta, se joutuisi maksamaan rikosuhrimaksua 800 euroa. Selvää myös on, että tällaisen maksun määrääminen ja etenkin perintä vaatisi suuren byrokratian. Toimikunta on laskenut, että rikosuhrimaksulla voitaisiin saada kokoon noin 6 me. En halua väheksyä rikosten uhrien asemaa ja tuntemuksia. Rahoituksen keräämisen heidänkin auttamisekseen täytyy kuitenkin olla oikeudenmukaista. On lähdettävä samalta viivalta kuin monen muun tärkeän julkisin varoin rahoitettavan palvelun rahoittaminen.
      • Itä-Suomen yliopisto, Tolvanen Matti
        Päivitetty:
        17.10.2014
        • Lakiehdotus on perusteltu. Henkeen, terveyteen, vapauteen, kunniaan ja kotirauhaan kohdistuvan rikoksen uhrin vahingonkorvausintressien turvaaminen toteutuu varsin hyvin sitä kautta, että valtiokonttori maksaa korvaukset uhrille. Myös rikoksen uhrin mahdollisuus saada oikeusapua ja tietyissä rikoksissa valtion varoin palkattu tukihenkilö tukevat uhrin asemaa rikosprosessissa. Vahingonkorvaus ei kuitenkaan kata niitä kuluja, joita aiheutuu rikoksen uhrille tukipalveluista. Tukipalvelujen rahoitus on ollut varsin epämääräisellä kannalla ja pitkälti projektiluonteisesta rahoituksesta riippuvaa. Nykytila on kuvattu varsin kattavasti hallituksen esityksen luonnoksessa. Esityksen luonnoksessa on myös avoimesti tuotu esiin säädettävän lain heikkoudet. Rikosuhrimaksu kohdistuisi ensi sijassa liikennerikoksista, talousrikoksista ja kenties myös seksuaalirikoksista ja osaan ahoinpitelyrikoksista, vainoamisesta, laittomista uhkauksista ja kotirauharikoksista tuomittuihin. Perinteisiin omaisuusrikoksiin tuomitut ovat usein maksukyvyttömiä, eikä heiltä saada sakkojakaan perityksi. On kuitenkin myös niin, että tukipalvelujen tarve on suurin vainoamistyyppisissä rikoksisssa, vapauteen kohdistuvissa rikoksisssa, seksuaalirikoksisssa ja pahoinpitelyissä. Näihin rikoksiin syyllistyneiltä siis olisi perusteltua syytä uskoa uhrimaksuja myös kertyvän ulosoton keinoin. Näin ollen maksu näyttäisi kohdistuvan (liikennerikoksia lukuun ottamatta) juuri tukipalvelujen tarpeen näkökulmasta "oikeisiin" rikoksiin. On kohtuullista, että rikoksiin syyllistyneet vastaavat osaltaan myös uhrien tukipalvelujen kuluista. Liikennerikosten (muiden kuin vammautumiseen tai kuolemaan johtaneiden) mukana olo on perusteltu oikeastaan vain maksukertymän takaamiseksi. Liikennevakuutusjärjestelmä takaa liikenneonnettomuuksien uhreille myös kuntoutuspalveluita. Esityksessä on aivain oikein tunnistettu riskit, jotka johtuvat hankkeista korvata päiväsakkojärjestelmää joko rikesakon käyttöalan laajentamisella tai hallinnollisilla maksuilla. Kriminaalipolitiikan yhtenä funktiona on luottamus. Rankaisemalla pidetään yllä ihmisten luottamusta oikeusjärjestelmän tehokkuuteen. Samalla on pidettävä yllä luottamusta siihen, että rikoksen uhreista pidetään huolta. Tässä huolenpidossa on keskeistä uhrien tukeminen rikosprosessin aikana ja prosessin ulkopuolella. Uhrien auttamisjärjestelmät voivat olla tehokkaita myös uhriutumisen ehkäisemisessä. Tässä katsannossa rikosuhrimaksu on hyvin sovitettavissa tavoitteelliseen ja rationaaliseen kriminaalipolitiikkaan, joka on ollut Suomessa vallitsevana ainakin viimeiset neljä vuosikymmentä. Laikiesitykset ovat riittävän tarkkarajaisia, enkä löytänyt niistä asiallista huomauttamista. Lain kirjoittamisen kannalta esitys on varsin yksinkertainen. Lakiesityksen 4 § on kuitenkin pulmallinen sikäli, ettei siinä viitattu sakotuslaki ole vielä voimassa ja voi olla, ettei se ainakaan sellaisenaan tule koskaan voimaan. Lain voimaantuloa on lykätty poliisin tietojärjestelmien uudistuksessa ilmenneiden vaikeuksien takia. Nämä vaikeudet näyttävät jatkuvan vielä useita vuosia. Uuden (vielä voimassa olemattoman) sakotusmenettelylain tekniset puutteet ovat myös ilmeisiä. Jos laki halutaan voimaan nopealla aikataululla, pykälään sisältyvä lakiviittaus on muutetettava viittaukseksi voimassa olevaan rangaistusmääräyslakiin. En pidä järkevänä lykätä rikosuhrimaksulain voimaan tuloa sakotusmenettelylain voimaan tuloa odottamaan. Rikosuhrimaksu pitää saattaa voimaan 1.1.2016 riippumatta siitä, mikä on uuden sakotusmenettelylain kohtalo. Nyt rikosuhrimaksun voimaan tulo on esityksessä sidottu liikaa poliisin tietojärjestelmän uudistukseen, joka voi todella lyykkääntyä jopa tulevan eduskuntakauden yli. Esitutkinta- ja pakkokeinolain uudistusta lykättiin jo turhaan VITJAa odotellen. Pykälän 4 perusteluihin on vielä syytä todeta, ettei syyntakeeton syyllisty rikokseen. Velvollisuus suorittaa rikosuhrimaksu sulkeutuu pois jo siksi, etteivät rikosvastuun yleiset edellytykset täyty. Kysymys ei ole vain siitä, että henkilö jätetään rangaistukseen tuomoitsematta vaan siitä, ettei kyseessä ole rikos. Lain pakottavuus on perusteltu. Syyttäjälle tai tuomioistuimelle säädetty harkintavalta maksun määräämisessä saattaisi johtaa epäyhtenäiseen käytäntöön ja vaarantaa tukipalveluiden rahoituspohjaa. Kaavailtu muutoksenhakujärjestely (vain pääasian yhteydessä) on perusteltu.
      • , Viljanen Timo
        Päivitetty:
        17.10.2014
        • Lakiehdotus ei edistä yleistä oikeustajua eikä oikeudenmukaisuuden tunnetta etenkään rikoksissa, joissa uhria ei ole, tai uhriksi voidaan katsoa tekijä itse. Tällaisia käytännössä pelkästään sakkoina tuomittuja rikoksia ovat mm. liikenneturvallisuuden vaarantaminen yksinomaan nopeusrajoitusta rikkomalla (käytännössä ylinopeutta 20 – 49 km/h) ja huumausaineen käyttörikos, vaikka rikoksista teoriassa ankarin rangaistus onkin vankeutta. Ensiksi mainittuja rikoksia tehtiin vuonna 2013 Suomessa Tilastokeskuksen mukaan 58 969 kappaletta ja jälkimmäisiä 12 726 kappaletta. Erityinen piirre ylinopeussakoissa eroten muista rikoksista on myös se, että rikoksen voi helposti tehdä tahattomasti ja epähuomiossa ilman minkäänlaista tarkoitusta ehdoin tahdoin toimia lainsäädännön vastaisesti. Useiden kymmenien peräkkäisten omaisuusrikosten tekijät vastaavasti toimivat yleensä hyvinkin tarkoitushakuisesti ja tietoisesti lakia rikkoen ja aiheuttavat vahingon kärsineille kansalaisille turvattomuutta ja ahdistusta, mutta kansalaisen henkistä kärsimystä ei korvata mitenkään. Usein tällaisista rikoksista tuomitaan ehdollista vankeutta, jota tekijä ei miellä edes rangaistukseksi. Lähes poikkeuksetta mistä tahansa rikoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomittavat ovat toimineet joko hyvinkin tietoisesti lakia rikkoen tai ainakin törkeän tuottamuksellisesti puhumattakaan ehdottomista vankeusrangaistuksista. Olisikin perusteltua muuttaa lakiehdotusta siten, että rikosuhrimaksu kohdistettaisiin yksinomaan vapausrangaistuksiin, niin ehdottomiin kuin ehdollisiin, sekä tietysti myös yhdyskuntapalveluun.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Päivitetty:
        14.10.2014
        • Ehdotuksen mukaan rikosuhrimaksu 40 tai 80 euroa (yhteisöiltä 800 euroa) perittäisiin yli 18-vuotiailta tuomituilta, jos tuomion perusteena olleesta rikoksesta säädetty ankarin rangaistus olisi vankeusrangaistus. Maksun tuottoa vastaava määrä suunnattaisiin valtion talousarviossa rikosuhrien tukipalveluihin. Kriminaalipoliittisesti on tärkeää, että uhrin asemaan kiinnitetään huomiota. Maksun tuotoksi vuoden 2012 rikostilastojen perusteella on arvioitu noin 7,4 miljoonaa euroa. Summassa ovat mukana rangaistusmääräysmenettelyssä käsitellyt liikennerikokset, joita oli 79.000 kpl ja joiden tuotto oli yhteensä 3,2 miljoonaa euroa eli lähes puolet rikosuhrimaksun koko tuotosta. Liikenne- ja viestintäministeriössä valmistellaan tieliikennelain kokonaisuudistusta, jonka yhteydessä arvioidaan, voitaisiinko tieliikenteessä tapahtuvat vähäiset tieliikennerikkomukset ja laiminlyönnit käsitellä tuomioistuinjärjestelmän ulkopuolella hallinnollisina sanktioina. Tämä on syytä ottaa laskelmissa huomioon jo nyt eikä niin kuin ehdotuksessa todetaan, että hallinnollisten sanktioiden laajentamisen yhteydessä tulee ottaa huomioon vaikutukset rikosuhrimaksuun. Rikosuhrimaksusta todetaan esityksessä, että se on rangaistuksen ohella määrättävä ylimääräinen maksuseuraamus. Maksun luonteesta (vero, maksu, veronluonteinen maksu) ei ole mainintaa. Kaksoisrangaistavuuden kieltoon ei oteta kantaa muuten kuin viittaamalla siihen, että kyse on sallitusta toimenpiteestä vastaavasti kuin konfiskaatiossa. Säätämisjärjestyksen kannalta olisi syytä perustella väitettä tarkemmin Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen tulkintojen kautta. Kaksoisrangaistavuutta koskevia valituksia on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimissa vireillä myös liikenneasioissa. Järjestelmän on syytä olla yksinkertainen. Perustellusti voi kuitenkin kysyä, onko 40 tai 80 euron ylimääräisen maksuseuraamuksen vaikutus tulotasoon samanlainen liikennerikoksessa kuin törkeissä talousrikoksissa. Maksun jonkinasteinen porrastaminen voisi olla perusteltua.
      • , Ikävalko Jari
        Päivitetty:
        24.9.2014
        • Lakiehdotus on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan kanssa muodostaen toisen rangaistuksen varsinaisen rangaistuksen rinnalle. Lisäksi ehdotus tasasuuruisesta rangaistuksessa on perustuslain 6. § vastainen asettaessaan tuomionsaajan ei-samanvertaiseen asemaan lain edessä henkilön taloudellisen tilanteen perusteella, käytännössä rankaisemalla pienituloista rikoksentekijää suhteellisesti ottaen pahimmillaan jopa kymmeniä tai satoja kertoja ankarammin kuin suurituloista rikoksentekijää.
  • Lausunnonantajia: 1
    Lausunnon antaminen liitetiedostona
      • Lausunnon voi liittää liitetiedostona tässä. Hyväksytyt tiedostomuodot ovat: pdf, doc, docx, xls, xlsx, ppt, pptx, csv, txt, rtf, zip, jpg, jpeg, png, gif ja tif. Tiedostojen yhteenlaskettu koko saa olla korkeintaan 50 Mb.