Lausuntopalvelu.fi

Rikoslain 2 a luvun 2 §:n muuttamisesta annetulla lailla (321/2019) rikoslakia muutettiin siten, että päiväsakon rahamäärän perusteena käytettävästä verotuksesta säädetään rikoslain sijaan valtioneuvoston asetuksella. Muutoksen tavoitteena on estää päiväsakon rahamäärän pohjana olevan verovuoden sattumanvarainen vaihtelu, joka muutoin aiheutuisi muutoksista verotusmenettelystä annetussa laissa ja tulevassa verotuskäytännössä.

Nyt ehdotettavalla muutoksella päiväsakon rahamäärästä annettuun asetukseen (609/1999, jäljempänä päiväsakkoasetus) pantaisiin täytäntöön edellä mainittu lakimuutos ja määriteltäisiin kuukausitulon laskemisen perusteena oleva verovuosi siten, että se määräytyy kaikille sakotettaville yhdenvertaisesti henkilökohtaisen verovuoden päättymisajankohdasta riippumatta. Muutos on luonteeltaan tekninen.

Samalla ehdotetaan muutettavaksi päiväsakkoasetusta siten, että jäännösveron korkoja, veronkorotusta ja ennakon viivekorkoa ei enää jatkossa vähennettäisi tulosta laskettaessa päiväsakon perusteena olevaa sakotettavan keskimääräistä kuukausituloa. Vähennysten poistaminen näiden erien osalta on perusteltua ensinnäkin siksi, että näitä eriä koskevia säännöksiä on muutettu laeilla 51/2017 ja 15/2018, eikä nykyinen päiväsakkoasetuksen säännös siten enää vastaa verolainsäädäntöä. Lisäksi ensisijainen syy vähennyksille on alun perin ollut teknisissä ongelmissa erottaa erinäisiä vero- ja maksueriä toisistaan. Koska tämä ongelma on sittemmin poistunut, ei kyseisten tai niitä vastaavien erien vähentämistä päiväsakon perusteena olevasta tulosta voida pitää myöskään tarkoituksenmukaisena. Tätäkin muutosta voidaan pitää teknisluonteisena.
 

Kuukausitulon laskemisen perusteena olevan verovuoden määrittäminen
Ennen edellä mainittua rikoslain muutosta kuukausitulon laskemisen ensisijaisena perusteena ovat olleet sakotettavan viimeksi toimitetun verotuksen mukaiset tulot. Kaikkien luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien verotus on tähän asti päättynyt samanaikaisesti verovuotta seuraavan vuoden lokakuun viimeisenä päivänä. Verotusmenettelystä annetun lain säännöksiä on kuitenkin uudistettu 1.5.2018 voimaan tulleella lailla 15/2018, ja verovuodesta 2018 lähtien verotus päättyy verovelvolliskohtaisesti verotuspäätökseen merkittynä päivänä. Verotuspäätös on kuitenkin tehtävä viimeistään verovuotta seuraavan kalenterivuoden lokakuun loppuun mennessä. Verohallinnon arvion mukaan noin 85 prosentilla luonnollisista henkilöistä ja kuolinpesistä verotus päättyy jo verovuotta seuraavan vuoden kesäkuussa. Muiden osalta verotus päättyisi viimeistään saman vuoden lokakuussa.

Jäännösveron koron, veronkorotuksen ja ennakon viivekoron vähennyksen poistaminen
Päiväsakon rahamäärä määräytyy sakotettavan nettotulojen perusteella. Nettotulo lasketaan vähentämällä sakotettavan keskimääräisestä kuukausitulosta valtioneuvoston asetuksella määriteltävät verot ja maksut (ks. rikoslain 2 a luvun 2 §:n 2 momentti).

Päiväsakon rahamäärän laskemiseen käytetyn kuukausitulon perusteena käytetään puhdasta ansio- ja pääomatuloa sekä tiettyjä tuloverolaissa (1535/1992) mainittuja eriä (ks. päiväsakkoasetuksen 1 §:n 1 momentti). Päiväsakkoasetuksen 1 §:n 2 momentin mukaan tulosta vähennettäviä veroja ja maksuja ovat valtion tulovero ansio- ja pääomatulosta, kunnallisvero, kirkollisvero, yleisradiovero, vakuutetun sairausvakuutusmaksu, työntekijän työeläkevakuutusmaksu, palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu, jäännösveron korot, veronkorotus ja ennakon viivekorko.

Veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain (1556/1995) jäännösveron korkoa ja ennakon viivekorkoa koskevia säännöksiä muutettiin lailla 51/2017. Jäännösverolle määrätään jatkossa maksettavaksi huojennettua viivästyskorkoa, ja jäännösveron koron käsitteestä luovutaan. Lisäksi erillisen viivekoron laskemisesta maksamatta oleville ennakoille luovutaan ja näille lasketaan viivekoron sijasta viivästyskorkoa. Myös verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) veronkorotusta koskevia säännöksiä on muutettu lailla 15/2018. Muutoksen jälkeen ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta määrättäviä seuraamusmaksuja ovat myöhästymismaksu ja veronkorotus. Myöhästymismaksun soveltamisalaan kuuluu osa laiminlyönneistä, joista aiemmin on voitu määrätä veronkorotus.

Päiväsakkoasetusta säädettäessä jäännösveron korkojen, veronkorotuksen ja ennakon viivekoron vähentämistä bruttotuloista päiväsakon rahamäärää laskettaessa perusteltiin sillä, että näitä eriä oli teknisesti vaikea erotella verovuonna maksuunpannuista muista veroista ja maksuista (HE 74/1998 vp, s. 37).
Erien erottelu ei kuitenkaan enää tuota teknisiä ongelmia. Näiden erien vähentäminen ei myöskään ole tarkoituksenmukaista, sillä ne ovat verotuksen viivästymistilanteissa määrättäviä hallinnollisia maksuseuraamuksia, eivät varsinaisia veroja.
 

Kuukausitulon laskemisen perusteena olevan verovuoden määrittäminen
Päiväsakkoasetuksessa päiväsakon rahamäärän perusteena käytettäväksi verotukseksi ehdotetaan määrättäväksi viimeisin verotus, joka on päättynyt edellisen lokakuun lopussa tai sitä ennen, verotukseen mainitun lokakuun loppuun mennessä tehtyine muutoksineen. Tällöin tähän asti jatkunut käytäntö, jonka mukaan päiväsakon rahamäärää laskettaessa perusteena käytetään edellisen lokakuun loppuun mennessä päättynyttä verotusta, säilyisi lähtökohtaisesti ennallaan. Edellisellä lokakuulla tarkoitettaisiin sakon määräämisen ajankohdasta riippuen joko saman tai edeltävän kalenterivuoden lokakuuta.

Aiemmasta käytännöstä poiketen kuukausitulon laskemisessa otettaisiin huomioon myös ne muutokset, jotka verovelvollisen verotukseen on tehty verotuksen päättymisen ja saman vuoden lokakuun lopun välisenä aikana. Oikaisuvaatimuksista suurin osa tehdään käytännössä pian verotuksen päättymisen jälkeen ja myös merkittävä osa täydentävistä verotuspäätöksistä tultaneen tekemään muutaman kuukauden kuluessa verotuksen päättymisen jälkeen. Muutoksen tarkoituksena on, että sakotuksen perusteena olevat verotuksessa todetut tulot voitaisiin ottaa huomioon mahdollisimman oikean määräisinä, ja että sakotettavat olisivat yhdenvertaisessa asemassa henkilökohtaisen verovuoden päättymisajankohdasta riippumatta.

Rikoslain 2 a luvun 2 §:n mukaan, jos sakotettavan tulot ovat olennaisesti muuttuneet viimeksi toimitetun verotuksen jälkeen, ne voidaan arvioida muun saatavan selvityksen perustella. Sakon rahamäärään on myös tietyin edellytyksin mahdollista vaatia oikaisua. Sakotettavalla on siis verovuoden määräytymisestä riippumatta mahdollisuus toimittaa selvitys ajantasaisista tuloistaan sakon rahamäärän laskemisen perustaksi.

Jäännösveron koron, veronkorotuksen ja ennakon viivekoron vähennyksen poistaminen
Voimassa oleva asetus merkitsee käytännössä, että verojen maksussa myöhästynyt tai verolainsäädännön mukaisen ilmoittamisvelvollisuutensa laiminlyönyt henkilö, jolle myöhemmin määrätään päiväsakkoja muussa asiassa, saa pienemmän sakkorangaistuksen kuin verovelvollisuutensa ajallaan hoitanut sakotettava. Käytäntöä ei voida pitää perusteltuna eikä sanktioiden taustalla olevien tavoitteiden toteutumista edistävänä, minkä vuoksi ehdotetaan edellä mainittujen myöhästymisseuraamusten poistamista päiväsakkoasetuksesta. Poistettavien vähennyserien osalta ehdotus johdonmukaistaa päiväsakon laskentaa koskevaa sääntelyä siten, ettei sakotettava enää voi saada taloudellista etua verolainsäädännön mukaisen ilmoittamis- tai maksuvelvollisuuden laiminlyönnistä.
 

Muutosten on tarkoitus tulla voimaan 1. kesäkuuta 2019, samanaikaisesti rikoslain 2 a luvn 2 §:n muutosten kanssa. Asian kiireellisyyden ja teknisluonteisuuden vuoksi lausuntoaika on tavanomaista lyhyempi.

Lausunnot pyydetään toimittamaan ensisijaisesti lausuntopalvelun kautta.

Katariina Paakkanen
Erityisasiantuntija, oikeusministeriö
sähköposti/e-mail: [email protected]
puh/tfn/tel. +358 2951 50101