• Remissinstanser: 0
    Valmisteluryhmän mietinnöstä lausuminen

    Lausunnonantajia pyydetään täyttämään alla olevat kohdat joko valitsemalla haluttu vaihtoehto tarjotuista vaihtoehdoista tai täyttämällä vastauksille varattu tyhjä tekstikenttä. Mikään kohta ei ole pakollinen, joten lausunnonantaja saa itse päättää, mihin kohtiin se haluaa syöttää tietoa. Lausunnon antaminen on jaettu mietinnön sisältönä olevan hallituksen esityksen luonnoksen mukaisesti lukuihin ja niiden teemoihin.
  • Remissinstanser: 0
    Yleisperustelut
  • Remissinstanser: 15
    1. Nykytila
      • Mietinnön nykytilaa koskevassa luvussa esitellään ja arvioidaan hankintalain sisällön, soveltamisen ja käytännön hankintatoimen nykytilaa. Lukuun sisältyy myös EU-oikeuden sekä kansainvälisen vertailun osiot.
      • Näkemykset mietinnön nykytilaa koskevasta luvusta:
      • Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO ry, Lipponen Kimmo
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO pitää hankintalain kokonaisuudistusta erittäin tärkeänä, ja erityisesti EU:n hankintadirektiivinkin uudistuksen taustalla olleista tavoitteista tulee pitää kiinni: hankintoja tulee käyttää välineenä innovaatioiden edistämisessä, resurssitehokkaaseen ja ympäristöystävälliseen talouteen siirtymisessä sekä pk-yritysten liiketoimintaympäristön parantamisessa. Kaikille palvelujen tuottajille tulee taata tasavertaiset edellytykset toimia, jotta moniarvoinen palvelurakenne saadaan ylläpidettyä. Kilpailutuksissa pitää huomioida hinnan lisäksi ennen kaikkea tuotetun palvelun laatu, kustannukset, vaikuttavuus ja yhteiskunnalliset vaikutukset. Vaikka neuvontaa ja ohjausta on mietinnössä kuvatulla tavalla jo jonkin verran saatavilla, tämän tavoitteen toteuttaminen vaatii tuekseen huomattavasti enemmän osaamisen kehittämistä sekä hankintayksiköille että palvelun tarjoajille. Suomessa on vahva perinne ja toimintamalli, jossa järjestöt, liitot, säätiöt ja yhteiskunnalliset yritykset toimivat julkisen sektorin ja yritysten rinnalla niin sosiaali- ja terveyspalvelujen kuin muidenkin hyvinvointia edistävien palveluiden kehittäjinä, innovaattoreina ja tuottajina. Tätä toimivaa, palveluiden käyttäjiä lähellä olevaa asiakaslähtöistä ja tehokasta toimintaa ja palvelujen tuotantomallia ei saa sivuuttaa. Näistä näkökulmista johtuen on outoa, ettei valmisteluryhmän mietinnössä oteta kantaa hankintadirektiivin 77 artiklaan. Artikla mahdollistaisi tiettyjen sote- ja kulttuuripalveluiden varaamisen yrityksille, jotka sijoittavat voittojaan uudelleen organisaation yleishyödyllisen tarkoituksen saavuttamiseen ja parantavat näin ollen hankintojen yhteiskunnallista kokonaisvaikuttavuutta. Yhteiskunnallisen yrityksen toimintamalli on Suomessa vielä uusi ja täysin linjassa uudistuksen tavoitteiden kanssa. Monissa EU-maissa ne ovat saavuttaneet merkittävän aseman ja osaltaan vaikuttaneet mm. työllisyyteen. Komissio on arvioinut, että noin 10 prosenttia eurooppalaisista yrityksistä voisi kuulua tähän yritysten luokkaan (ks. http://europa.eu/rapid/press-release_MEMO-11-881_en.htm?locale=en). Yhteiskunnallisessa yrityksessä voittoja käytetään ensisijaisesti yhteiskunnallisen hyvän tuottamiseen yrityksen tavoitteen mukaisesti. Koska toimintamalli on juuri sellainen, jota tämän hetken ja lähitulevaisuuden Suomessa kipeästi tarvitaan, tulee kyseisen artiklan kansallista implementointia vakavasti harkita.
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Hankintadirektiivi tarjoaa mahdollisuuksia monipuolistaa julkisten palvelujen markkinoita kestävämmällä tavalla. Kansallinen lainsäädäntö pyrkii myös kestävyyteen, mikä on tärkeää myös tulevien sukupolvien kannalta. Sosiaaliset, ekologiset ja taloudelliset tekijät eivät ilmene erillisinä toisistaan, vaan niiden vaikutukset ovat kiinteästi sidottu toisiinsa. Siksi pelkän halvimman hinnan mukainen hankinta ei ole kestävää eikä eettistä ja johtaa markkinoiden monopolisoitumiseen ylikansallisille yhtiöille kuten Suomessa on valitettavasti jo monin paikoin käynyt. Monopolisaatio vie väistämättä ostopalvelusopimusten kallistumiseen pidemmällä tähtäimellä, mikä puolestaan entisestään pahentaa julkisen sektorin budjettivajetta ja aiheuttaa inhimmillisiä kärsimyksiä. Pienet ja keskisuuret yritykset, järjestöt sekä yhteiskunnalliset yritykset tarjoavat EU:nkin vaatimaa kilpailua, jota myös suomalaisten tilaajayksiköiden pitäisi pystyä hankintakäytännöillään mahdollistamaan. Verovarojen pako veroparatiisisaarille ns. verosuunnittelun ja julkisten palvelusopimusten voittojen kautta tulee kieltää. Nykytilan analyysissä nämä asiat voisi huomioida paremmin.
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Nykytilaa koskeva kuvaus on kattava ja pääsääntöisesti riittävän tarkka taustoitus.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupungilla ei ole mietintöön tältä osin erityistä lausuttavaa.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Valmistelu on tehty perusteellisesti. Siitä ei ole lausuttavaa.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei erityistä lausuttavaa sen lisäksi, mitä on esitetty alla olevissa kommenteissa.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Nykytilan arviointia koskeva luku on kattava ja arvioinnissa on nostettu esille merkittäviä näkökulmia niin hankintayksikön kuin tarjoajankin puolelta.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Luku kuvaa nykytilaa kattavasti. Luvusta ilmenee jo direktiivissä esiintyvä pyrkimysten välinen ristiriita: kustannussäästöjen tavoittelu kasvattamalla hankintojen volyymia ja toisaalta pk-yritysten aseman parantaminen, mikä puolestaan edellyttäisi pienempiä hankintoja. Järjestöjen ja pienten yrittäjien intressit ovat yhteisiä. Järjestöillä on keskeinen yhteiskunnallinen rooli esimerkiksi kuntoutuksen ja sopeutumisvalmennuksen tuottajina. Järjestöillä on asiantuntemusta varsinkin erityisryhmien kuntoutuksesta, eikä julkinen palvelujärjestelmä pysty tarjoamaan erityisryhmille kaikkia kuntoutuspalveluja. Yksi järjestöjen tuottaman kuntoutuksen erityispiirre on vertaistuki, joka auttaa ehkäisemään syrjäytymistä. Diabetesliiton tavoin moni järjestö tuottaa kuntoutuspalveluja tavoittelematta taloudellista voittoa. Komission tausta-asiakirjassa on todettu, että pienimpien hankintojen osalta lakisääteisten menettelyjen kustannukset eivät ole kohtuullisessa suhteessa niillä saavutettaviin hyötyihin. Luvussa mainitaan sote-palveluiden kilpailuttamisen voimakas lisääntyminen. Sosiaalipalvelujen alueelle kehittyneet markkinat ovat Suomessa keskittymässä pääomasijoittajien omistamille suuryrityksille. Nyt hoiva-alan markkinoiden hallintaa lähestyy viisi tällaista yritystä. Hankintalailla ei voi ennakoida tulevia kilpailuasetelmia. Lain seurauksena voi olla ja on ollut markkinoiden keskittymistä. Keskittyminen ei automaattisesti merkitse toiminnan tehottomuutta tai huonoa laatua. Pitkällä tähtäimellä keskittymiskehitys ei välttämättä kuitenkaan edistä toimivia markkinoita eikä veronmaksajien etua. Jo nyt tämä kehitys on koitunut monen pk-yrityksen kohtaloksi. Lukua olisi syytä täydentää keskittymiskehitystä kuvaten. Sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteet jäävät helposti toissijaisiksi kilpailuttamisessa. Luvussa on tuotu esiin palveluiden käyttäjien kannalta olennainen seikka: laadun syrjäyttävä hintapainotteisuus sote-palveluiden kilpailuttamisessa. Tähän asetelmaan vaikuttaa hankintojen tekeminen suurina kokonaisuuksina, jolloin asiakkaiden yksilölliset tarpeet jäävät vähälle huomiolle. Erityisesti sote-palveluille on keskeistä korostuneen henkilökohtainen luonne, mikä edellyttäisi palvelukokonaisuuden räätälöintiä kunkin asiakkaan henkilökohtaisten tarpeiden mukaisesti. Mietinnön jatkotyön lähtökohdaksi tulisi ottaa kynnysarvojen nostaminen direktiivin asettamille tasoille, mikä tosiasiallisesti lisäisi hankintayksiköiden mahdollisuuksia tehdä hankintoja yksilöllisesti ja pieniltä paikallisilta toimijoilta.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Mietinnön sivulla 28 - 29 on korostettu sidosyksikkösääntelyn tarpeellisuutta ja se pitää paikkaansa. Vaikka uuden lain sidosyksikkösäännökset ovat selvempiä, säännökset eivät jätä sidosyksikköasiaa ilman tulkinnan varaa, esim. termi ”määräysvalta”.Toinen iso asia, johon uusi ehdotettu hankintalain uudistus ei ota kantaa, on sote-järjestämislainsäädännön yhteensovittaminen hankintalainsäädännön kanssa. Uudet horisontaalista yhteistyötä koskevat säännökset (16 § ”Hankinnat toiselta hankintayksiköltä”) saattavat näin ollen tulla vielä uudelleen tarkasteltaviksi sote-järjestämislainsäädännön säätämisen yhteydessä ja eräs suuri kysymys onkin, mikä vastuita kunnille jää sote-palveluiden tuottamisessa. Jos ei mitään, tällöin ei liene tarpeellista edes peilata kuntien ja sote-alueen yhteistyötä uuden hankintalain horisontaalista yhteistyötä koskevien säännösten kautta, sillä tällöinhän kyse ei ole hankintayksiköiden välisestä yhteistyöstä, kun kyse ei ole enää kummallekin (vaan ainoastaan toiselle) hankintayksikölle kuuluvien tehtävien hoidosta yhdessä. Kansallisten kynnysarvojen nostamisessa erityisen positiivista on hallinnollisten kustannusten järkevä muutos verrattuna kilpailuttamisella saatavaan säästöön. Vaikka mietintö kannustaa hankintayksiköitä markkinakartoitusten tekoon, niidenkin yhteydessä pitää muistaa suhteellisuusperiaate ja se, ettei markkinatoimijoita pidä käyttää hankintayksiköille kuuluvien hallinnollisten töiden (kuten tarjouspyynnön laadinnan) tekijöinä, vaan teknisen vuoropuhelun pitää keskittyä puhtaasti välttämättömän markkinatiedon saamiseen, jotta tarjouspyynnöt voidaan tehdä mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • EU-oikeuden oikeuskäytännöstä ei löydy vastausta kysymykseen siitä, että RAY:n avustuksista kansalaisjärjestöille seuraisi niiden käyttämisessä kilpailutusvelvoite ja että kansalaisjärjestöt tulkittaisiin julkisoikeudellisiksi laitoksiksi. Tämä vaatisi korkeimman hallinto-oikeuden selkeän ratkaisun ja ennakkoratkaisupyynnön EU:n tuomioistuimelta. Nyt julkisoikeudellisen laitoksen käsite on pääasiassa markkinaoikeuden Hengitysliittoa koskevan ratkaisun varassa.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Nykytila on kuvattu hyvin. Hankintavolyymeistä on käytössä eri lukuja vaihdellen mietinnössä mainitusta 13.5 miljardista aina 33 miljardiin per vuosi riippuen siitä keitä julkisia hankintayksiköitä laskuissa on mukana. Olisi erittäin tärkeää, että kaikki julkiset hankintayksiköt ilmoittaisivat hankintansa samalla tavalla ja käytössä olisi esim. yhteinen ilmoitusportaali.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Luotettavien tilastotietojen puuttuessa julkisten hankintojen kokonaisarvosta on esitettävissä vain arvioi-ta. Tilastotietojen puuttuminen on eittämättä puute, johon ei kuitenkaan tässä yhteydessä ole saatavissa hankintojen kokonaisarvoa voidaan vain arvioida ja hankintailmoitusten ennakoitujen arvojen summa on myös arvio. Nykytilan kuvauksessa arvona käytetään HILMA-ilmoituksista saatua arvoa (noin 13 mrd) ja vaikutusarvioinnissa noin 19 mrd euroa.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Hankintadirektiivien tarkoitus on lainsäädännön yhdenmukaistaminen, mutta jäsenvaltiot voivat saattaa direktiivit voimaan haluamallaan tavalla. Julkisten hankintojen merkitys on Eurooppa 2020 –strategiassa suuri. Hankinnat vaikuttavat innovaatioiden kasvattamiseen ja resurssitehokkaaseen ja ympäristöystävälliseen talouteen siirtymiseen. Erityisesti pk-yritysten liiketoimintaympäristön parantaminen on merkittävä tavoite Mikkelin kaltaisen pienyritysvaltaisen kannalta. Sähköisten välineiden käytöllä on tarkoitus lisätä hankintojen läpinäkyvyyttä ja tehostaa hankintaprosesseja. Itse sähköisten hankintamenettelyjen käyttö (sähköinen huutokauppa, dynaaminen hankintajärjestelmä) on ollut kuitenkin verrattain vähäistä, mitä voitaneen edistää menettelyjen käytännön tuntemusta lisäämällä. Pk-yritykset pitävät julkista sektoria erittäin mielenkiintoisena asiakasryhmänä. Haasteena koetaan hankintojen liian suuret koot, hankintayksiköiden edellyttämien selvitysten laajuus, monimutkaiset menettelysäännöt sekä tarjousasiakirjojen epäselvyys. Hankintaohjeistusten valvonnan tulee olla osa kunnan sisäistä valvontaa ja riskien hallintaa eli osa esimiesten normaalia työtä.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Luku antaa monipuolisen kuvan nykytilanteesta. Näkemyksemme mukaan keskeistä luvussa palvelun käyttäjien kannalta on se, että hinta on noussut käytännössä tärkeimmäksi määrääväksi tekijäksi laadun kustannuksella sosiaali- ja terveyspalveluissa. Asia on nostettu luvussa hyvin esiin. Haluamme erityisesti painottaa sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilökohtaista luonnetta ja sen vuoksi korostunutta tarvetta yksilöllisiin ja räätälöityihin palveluihin. Pelkkä hinta hankinnan todellisena kriteerinä vaarantaa laadukkaan palvelun saamista ja on kustannustehotonta pitkällä aikavälillä. Erityisen merkittäväksi palvelun laatu tulee niiden palvelunkäyttäjien kohdalla, jotka ovat haavoittuvassa asemassa mm. lapset, vammaiset ja vanhukset. Lapsen oikeuksien sopimus lähtee siitä, että lapsen etua on harkittava kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lastensuojelun ja muiden lasten ja perheiden palvelujen, jotka ovat hankintalain piirissä, tulee olla suunnitelmallisia. Suunnitelmallisuus korostuu erityisesti tilanteissa, joissa lapsi tarvitsee pitkäaikaista sijaishuoltoa. Ensi- ja turvakotien liiton näkemyksen mukaan palvelun käyttäjän aseman turvaamisen, erityisesti lapsen etu, tulisi olla vahvemmin esillä nykytilanteen analyysissä ja kautta linjan työryhmän mietinnössä. Hankintadirektiivin pyrkimysten mm. kustannusten säästön tavoittelun ja asiakkaan palvelutarpeen toteutumisen välillä on ristiriita. Oikeaan aikaan tehty investointi asiakkaan palveluun voi tuottaa hänen tilanteensa ja toimintakyvyn paranemisen ja sitä kautta pitkällä aikavälillä palvelutarpeen pienenemisen sekä säästöt kunnalle. Ensi- ja turvakotien liitto ehdottaa, että nykytilan analyysiin avataan nykyistä tekstiä laajemmin palvelutuotannon keskittyminen suurille, erityisesti kansainvälisille yrityksille, kilpailutusten seurauksena. Osa näistä kansainvälisistä yrityksistä on jo merkittävällä tavalla vallannut sosiaali- ja terveyspalvelujen markkinoita ja asettanut tavoitteeksi asemansa edelleen vahvistamisen. Kehitys on ristiriidassa sen kanssa, että hankintojen kautta voidaan turvata monipuoliset ja erilaisille, myös pienille palveluntuottajille markkinat. Edellä olevien seikkojen pohjalta lähtökohdaksi tulisi ottaa kynnysarvojen nostaminen direktiivien asettamille tasoille. Se antaisi mahdollisuuden käytännössä hankintayksiköille tehdä hankintoja yksilöllisesti ja myös turvaisi paremmin pienten tuottajien asemaa sekä mahdollisuuksia toimia myös tulevaisuudessa. Se toteuttaisi myös Sipilän hallituksen hallitusohjelman linjausta kansallisen liikkumatilan käytöstä.
  • Remissinstanser: 12
    2. Mietinnössä esitetty hankintalakien systematiikka ja rakenne
      • Mietinnön 3 luvussa käsitellään siinä esitettyä hankintalakien rakennetta ja systematiikkaa. EU:n uudet kolme hankinta- ja käyttöoikeussopimusdirektiiviä esitetään pantavaksi täytäntöön kansallisessa laissa kahtena lakina: hankintalaki ja erityisalojen hankintalaki. Käyttöoikeussopimuksia koskevan direktiivin määräykset ehdotetaan täytäntöönpantaviksi hankintalakien sisällä omissa luvuissaan. Voimassa olevan hankinta-asetuksen ilmoittamista ja viestintää koskevat säännöt ehdotetaan sisällytettäviksi hankintalakeihin. EU-kynnysarvon alittavista hankinnoista, sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoista ja muista erityisistä hankinnoista ehdotetaan säädettäviksi omissa luvuissaan hankintalakien sisällä.
      • Näkemykset mietinnön ehdotuksista koskien lakien systematiikkaa ja rakennetta:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Rakenne on selkeä ja helppolukuinen.
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ehdotettu hankintalakien rakenne ja systematiikka on hyvä ja käytettävyyttä edistävä.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki lausuu, että ehdotukset koskien lakien systematiikkaa ja rakennetta ovat oikeanlaisia.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Pitäytyminen pitkälti voimassaolevan hankintalain rakenteessa on uuden lain soveltamista käytännössä helpottava ratkaisu. Menettelyjä koskevien säännösten siirtäminen määrittelyistä omiksi kohdikseen on kannatettava muutos. Kansallisten menettelyjen, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä muiden erityisten palveluiden hankintaa sekä käyttöoikeussopimuksia koskevien säännösten kerääminen yhteen lukuun on lain rakennetta selkeyttävä ratkaisu. Kuitenkin voimassaolevan hankintalain 4 lukuun sisältyvien kaltaiset hankintalajeihin liittyvät soveltamissäännökset on näkemyksemme mukaan syytä kirjata erilliseen pykälään soveltamisalasäännösten yhteyteen. Vaihtoehtoinen rakenteellinen ratkaisu on otsikoida 25 § ja 26 § viittaamaan siihen, että kynnysarvojen lisäksi pykälät sisältävät soveltamissäännöksiä. Voimassaolevassa hankintalaissa käytetty termi tekninen eritelmä ja ilmaisu hankinnan kohteen tekninen määrittely ei ole kokemuksemme mukaan sopinut käyttötarkoitukseensa. Ilmaisujen korvaaminen ilmaisuilla hankinnan kohteen kuvaus ja hankinnan kohdetta kuvaava määritelmä ovat yleiskielisempinä helpommin käsitettäviä ja informatiivisempia.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (VSSHP) pitää ehdotettua lakien systematiikkaa ja rakennetta selkeänä ja toteaa, että jaottelu lukuihin tulee helpottamaan lain käyttämistä. Ehdotus voimassaolevan hankinta-asetuksen ilmoittamista ja viestintää koskevien sääntöjen sisällyttämisestä hankintalakeihin sekä sähköistä huutokauppaa ja dynaamista hankintajärjestelmää koskevien säännösten liittäminen hankintalakiin on selkeä parannus. Voimassa olevaan hankintalakiin verrattuna ehdotetun lain säännökset ovat laajempia ja yksityiskohtaisempia.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Kahden lain eli hankintalain – ja erityisalojen hankintalain linja on onnistunut sekä ehdotus hankinta-asetuksen ilmoittamista ja viestintää koskevien sääntöjen sisällyttämisestä varsinaisiin hankintalakeihin hyvä sekä lain lukemista ja tulkintaa selkeyttävä.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • EU:n hankintadirektiivin johdantolauseet näkyvät vielä heikosti hankintalain implementoinnissa. Tällä tarkoitetaan sitä, että EU ei rajoita jäsenvaltioiden vapautta järjestää sosiaaliturvansa parhaaksi katsomallaan tavalla.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Kohdassa 3.4.3 todetaan, että sähköiset tieto- ja viestintävälineet voivat merkittävästi yksinkertaistaa hankintamenettelyjä ja tuoda tehokkuutta ja avoimuutta. Toisin kuin mietinnössä esitetään, sähköisillä menettelyillä saavutettava hyöty on kuitenkin suoraan riippuvainen hankinnan työmäärästä ja saatujen tarjousten määrästä, ei niinkään hankinnan arvosta. Sähköisten menettelyjen käyttämisellä voidaan siten saavuttaa merkittäviä hyötyjä myös kansallisissa hankinnoissa, joissa niiden käyttäminen on mietinnön mukaan vapaaehtoista.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • On kannatettavaa, että ehdotetun lain rakenne säilyy pääpiirteissään voimassa olevan lain mukaisena ja samankaltaiset kansalliset, käyttöoikeussopimusten sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden hankintamenettelyt on keskitetty yhteen osaan. Pykälät ovat voimassa olevan lain pykäliä laajempia ja edellyttävät lukijalta keskittymistä. Hyvää on, että ne ovat monin paikoin voimassa olevaa lakia informatiivisempia, jolloin niistä on apua esim. tulkintatilanteissa. On hyvä, että menettelyissä on säilytetty voimassaolevasta laista tuttu termi neuvottelumenettely, eikä sitä ole muutettu tarjousperusteiseksi neuvottelumenettelyksi. Lisäksi tarjouspyyntö-termin ottaminen kansalliseen lakiin on kannatettavaa. Liitteiden määrää on lisätty voimassa olevassaan lakiin verrattuna. Niissä on luetteloita mm. palveluista, kansainvälisistä sopimuksista ja soveltuvuusselvityksistä. Pitkien listausten siirtäminen liitteisiin on kannatettava muutos, koska ratkaisu keventää lakitekstiä ja helpottaa lukemista.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Ehdotettu lakien systematiikka ja rakenne, erityisesti selkeä jaottelu lukuihin, ovat perusteltuja ja todennäköisesti helpottavat lukemista ja käyttämistä.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Jaottelu kansallisessa lainsäädännössä hankintalakiin ja erityisalojen hankintalakiin on perusteltua ja vimassa olevan hankintalainsäädännön rakenteen ja systematiikan säilyttäminen helpottaa lain käytäntöön viemistä. Voimassaoleva rakenne on muokannut käytännön hankintatointa ja oikeudellista tulkintaa ja sen säilyttäminen tehostaa niukkojen resurssien käyttöä.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Pidämme kokonaisuutta hyvänä ja se sisältää rakenteellisesti useita parannuksia nykyiseen lakiin verrattuna.
  • Remissinstanser: 17
    3. Vaikutusarviointi
      • Mietinnön luvussa 4 käsitellään sen sisältämien ehdotusten vaikutuksia. Luvussa arvioidaan muun muassa vaikutuksia yrityksiin, viranomaisiin, hallinnolliseen taakkaan sekä ympäristöön ja yhteiskuntaan. Myös kansallisten kynnysarvojen nostamisen vaikutuksia on arvioitu luvussa. Osa vaikutusarvioinnista on vielä tekemättä mietinnössä.

        Hankintayksiköitä edustavia lausunnonantajia pyydetään lausumaan erityisesti mietinnön lakiehdotusten vaikutuksista hankintayksiköiden hallinnolliseen taakkaan, hankinnoista ilmoittamisen määrän vähenemiseen sekä lain kansalliset kynnysarvot alittavien ns. pienhankintojen toteuttamisen tapoihin.

        Tarjoajia, ehdokkaita ja toimittajia edustavia lausunnonantajia pyydetään lausumaan erityisesti mietinnön lakiehdotusten vaikutuksista liiketoimintamahdollisuuksiin, julkisten hankintojen houkuttelevuuteen ja hallinnolliseen taakkaan sekä markkinoiden toimintaan yleisesti.

        Kansalaisjärjestöjä sekä muita kuin hankintayksiköitä ja tarjoajia edustavia lausunnonantajia pyydetään lausumaan erityisesti mietinnön vaikutuksista julkisten hankintojen laatuun, sekä ympäristö- ja yhteiskuntavaikutuksista.
      • Näkemykset mietinnön ehdotusten vaikutuksista sekä näkemykset mietinnön vaikutusarviointia koskevasta luvusta (mm. mitä puuttuu ja onko vaikutuksia arvioitu mielestänne oikein):
      • Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO ry, Lipponen Kimmo
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Lain yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi on mietinnössä vielä hahmottumaton (vrt. 4.6.2: Yhteiskunnalliset vaikutukset täsmentyvät jatkovalmistelussa). Yhteiskunnalliset vaikutukset ja niiden arviointi tulee ehdottomasti sisällyttää lain jatkovalmisteluun sen olennaisena osana. Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO omaa tältä osa-alueelta laajaa asiantuntemusta ja on kiinnostunut osallistumaan tämän osion jatkovalmisteluun.
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Julkisten palvelujen yhteiskunnallisen lisäarvon ja kokonaisvaltaisen vaikuttavuuden tunnistaminen, tuottaminen ja analysointi ovat Suomessa lapsenkengissä. Myöskään mietinnössä tätä puolta ei avattu tarpeeksi. Tulosperusteisten hankintojen luonteeseen kuuluu, että tulokset ja vaikutukset ihmisten elämään ja ympäristöön kartoitetaan jo etukäteen systemaattisesti, mikä tarkoittaa myös palvelunkäyttäjän kuulemista ja tarpeiden huomioimista. Arvioinnin kehittävä sykli tarjoaa tilaajalle ajantasaista tietoa palvelun vaikutuksista. Menetelmiä ja mittareita on kuitenkin Suomessa ja maailmalla useita. Yksi mittari tai menetelmä ei kuitenkaan voi päteä kaikkiin julkisiin palveluihin, erityisesti kun puhutaan ihmisistä ja sosiaalipalveluista, joissa verrokkiryhmien käyttäminen on vähintäänkin epäeettistä. UUSIA Network ehdottaakin kansallisen vaikuttavuudenarvioinnin periaateohjeistuksen laatimista. Palveluntuottajien hallinnollisen taakan lieventäminen on erityisen tärkeää monipuolisten markkinoiden kehittymisen näkökulmasta. Tulosperusteiset hankinnat vähentäisivät kaikkien osapuolien byrokratiaa. Laajemminkin lain vaikutusten arviointi on puutteellinen. Erityisesti maaseutuvaikutuksten arvointi puuttuu ja toivottavasti tämä korjataan. On kuitenkin hyvä, että työryhmä on tiedostanut asian ja pyrkii sevittämään yhteiskunnallisia ja ekologisia vaikutuksia jatkovalmistelussa. Komissio näkee yhteiskunnalliset yritykset kokonaisvaltaista vaikutusta tuottavina organisaatioina ja esimerkiksi hankinnoissa niille on varattu ns. SGEI-palvelujen tuottamista. Tämän huomioiminen puuttuu mietinnöstä. EU:n Social Business Initiative tarjoaa paljon materiaalia tästä Suomessa vähän huomioidusta sektorista.
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vaikutusarviointi on muilta osin hyvä, mutta sosiaalisten - ja erityisesti työllisyyttä edistävien - vaikutusten arvionti pitäisi sisällyttää kohtaan.
      • LAPECO - Lapin jätehuolto kuntayhtymä, Aikio Osmo
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Lapin Jätehuolto kuntayhtymä (Lapeco) hoitaa Jätelain mukaiset velvoitteet yhdeksän pohjoisen kunnan alueella. Kuntayhtymän alueella on voimassa kunnan järjestämä kuljetus. Kuntayhtymällä ei ole omaa kuljetuskalustoa vaan kaikki kuljetukset kilpailutetaan. Julkisella kilpailutuksella taataan ehdokkaiden syrjimättömyys ja yhdenvertainen kohtelu hankintalain periaatteiden mukaisesti. Myös suurin osa elinkeinotoiminnan jätteistä tuodaan paikallisten kuljetusyritysten toimittamana Lapecon asemille. Lapin Jätehuolto kuntayhtymällä ei ole omaa käsittelylaitosta vaan käsittelykin kilpailutetaan. Käsittely on muuttunut kaatopaikkasijoituksesta yhä moninaisimpiin hyödyntämis- ja kierrätyspalveluihin. Kilpailutuksesta saatava hyöty siirtyy myös kuljetusyrityksille, joiden resurssit käsittelypalvelun hankkimiseen ovat vähäiset. Suurin osa yksityisistä jätehuoltoyrityksistä ovat ainoastaan kuljetusyrityksiä, joiden jätteiden käsittelytoiminta perustuu Lapin jätehuolto kuntayhtymän järjestämiin palveluihin. Lapecolla on yhtenäinen jätemaksutaksa kuntayhtymän alueella joka takaa yhdenvertaisen kohtelun. Hankintalain valmisteluryhmän mietinnössä ehdotettu sidosyksikköaseman prosenttirajan tiukentuminen sekä samaan aikaan hallitusohjelmassa ehdotettu kuntien jätehuoltovastuun kaventaminen voi johtaa siihen, että kunnalliset yhtiöt joutuvat rajoittamaan palveluita yksityisille yrityksille sekä muille kuntayhtiöille. Tämä vaikeuttaa kokonaisuutena taloudellisen ja tarkoituksenmukaisen jätehuollon toteuttamista pitkien etäisyyksien Lapissa. Lapin Jätehuolto kuntayhtymän jätehuollossa on myös kapasiteettia kierrätyskelvottomalle jäännösjätteelle, terveydenhoidon jätteille ja vahinkojätteille siten, että mahdolliset terveys- ja ympäristöriskit minimoidaan. Kuntien jätehuoltovastuun kaventaminen siirtää jätehuollon järjestämiseen liittyvää vastuuta asiakkaille, heikentää valvontaa ja lisää kustannuksia toiminnan, valvonnan ja ympäristövahinkojen hoitamisen osalta.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki lausuu, että on hyvä asia, että lakiehdotukseen on kirjattu lain tavoitteita aikai-sempaa täsmällisemmin. Kirjatut tavoitteet ovat oikeanlaisia. Vantaan kaupunki pitää hyvänä asia-na, että hankintayksiköille on kuitenkin jätetty harkintavaltaa tavoitteiden tarkemmassa soveltamisessa itse hankintatoimessa. Uusi lakiehdotus sisältää lukuisia kirjauksia, jotka lisäävät hankintayksikön hallinnollista taakkaa. Näitä ovat esim. hankinnan jakaminen osiin (perusteluvelvollisuus, jos ei jaeta), hinnan käyttämisen perusteleminen arviointiperusteena muissa kuin tavarahankinnoissa, rikosrekisteritietojen selvitysvelvollisuus, hankintamenettelyä koskeva kertomus sekä hankintasopimuksen muuttaminen sopimuskautena. Lisäksi uusi hankintamenettely, innovaatiokumppanuus, on lakiehdotuksessa kirjattu käytännössä hankalaksi toteuttaa ja lisäksi se lisää sekä hankintayksikön että tarjoajan kustannuksia ja hallinnollista taakkaa. Edelleen on osittain kyseenalaista, saadaanko lakiehdotuksessa kirjatussa muodossa innovaatiokumppanuudella aikaiseksi niitä taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia, mitä lakiehdotuksella tavoitellaan. Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategian toimeenpano julkisten han-kintojen avulla on oikeansuuntainen asia. Ehdotukset eivät kuitenkaan sisällä riittävän ketteriä hankintamenettelyitä, jotka mahdollistavat innovatiivisten kokeilujen ja innovaatioiden yhteiskehittämisen älykkäiden, resurssitehokkaiden sekä ympäristönsuojelua edistävien ratkaisujen hankkimiseksi.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vaikutusarviointi on suppea. Sähköisten menetelmien todellista vaikutusta ei riittävästi pohdittu. Myöskään kansallisen kynnysarvon noususta aiheutuvaa hankintalainsäädännön ja menettelyiden tuntemuksen tarvetta hallinnollisissa tuomioistuimissa ei ole arviotu siten, että olisi otettu huomioon hallinnollisiin tuomioistuimiin menevien tapausten ratkaisumenettelyn saattaminen markkinaoikeuden asiantuntijuuden tasolle. Nyt on mahdollista, että samankaltaisissa tapauksissa tulee erilainen ratkaisu sen mukaan kumpi muutoksenhakuelin asiaa käsittelee. Vaatii ammattitaitoisia ratkaisijoita hallinnollisiin tuomioistuimiin joiden tapausten kirjo on hyvin laaja ja hankinta-asiat olisivat vain yksi.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Aikaisemmin hankintaviranomaisten toimintaa ohjanneiden oikeuskäytännössä muodostuneiden oikeusohjeiden sisällyttäminen lakiin helpottaa näiden oikeusohjeiden kattavaa omaksumista ja soveltamista kun ne ovat löydettävissä yhdestä paikasta. Markkinaoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä muodostuneiden ohjaavien linjojen omaksuminen on vaatinut huomattavasti enemmän perehtymistä ja tulkintaa niiden yleisestä merkityksestä. Erityisesti hankintayksikön hallinnollista taakkaa vähentävinä uudistuksina koemme tarjousten täsmentämis- ja täydentämismahdollisuuksien laajentamisen ja selkeyttämisen sekä hankintaoikaisun käyttöalan laajentamisen. Ilmoitus, selvitys ja raportointivelvoitteet saattavat joiltain osin lisätä hankintaviranomaisten hallinnollista taakkaa samoin kuin tulevien sopimusmuutosten arvioiminen jo tarjouspyyntövaiheessa. Kaikkien edellä mainittujen velvoitteiden asettaminen hankintaviranomaisille voi kuitenkin vähentää pitkällä aikavälillä hallinnollista taakkaa sopimusprosessin myöhemmässä vaiheessa, kun lainsäädäntö pakottaa esimerkiksi sopimusmuutosten ennakoinnin. Tämä mahdollisesti ohjaa suunnittelemaan sopimustoimintaa pidemmällä aikavälillä, jolloin muutokset itsessään eivät toteutuessaan mahdollisesti vie samalla tavoin hallinnollista resurssia kuin täysin ennakoimattomat muutokset. Hankintojen laatua korostavat ja yhteiskunnallisten näkemysten huomioimista koskevat uudistukset tuovat mahdollisesti lisää hallinnollista taakkaa etenkin niille hankintaviranomaisille, joille em. asiat eivät ole vielä muotoutuneet vakiintuneiksi käytänteiksi. Etenkään hankintojen laatua koskevien säännösten vaikutuksia ei tulisi kuitenkaan arvioida ainoastaan hankinnan valmistelun ja kilpailutuksen osalta vaan sopimuksen koko voimassaolon/tuotteen elinkaaren ajalta. Koko hankinnan elinkaari huomioon ottaen ei ole oletettava, että laatutekijöiden arvioiminen hankinnan valmistelussa ja niiden huomioiminen tarjouspyynnössä olennaisesti lisää hallinnollista taakkaa hankintaviranomaisen tai tarjoajankaan osalta kun otetaan huomioon tarvetta vastaamattomasta tai laadultaan heikosta tuotteesta/palvelusta aiheutuvat oheiskustannukset. Velvollisuus toteuttaa tietojenvaihto hankintamenettelyssä sähköistä muotoa käyttäen ja siihen liittyvät tietoturvavaatimukset edellyttävät soveltuvien ohjelmistojen tai muiden ratkaisujen käyttämistä eikä esimerkiksi sähköposti tarjousten vastaanottamisen tapana täytä vaatimuksia. Tämä aiheuttanee hankintayksiköille aluksi jonkin verran hallinnollista taakkaa ja suoria kustannuksia, mutta pidemmällä aikavälillä tehostanee hankintamenettelyjä.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Esityksellä tavoitellaan hankintadirektiivien tavoitteiden mukaisesti julkisten hankintojen oikeudellisen kehityksen yksinkertaistamista ja joustavuutta. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (VSSHP) näkemyksen mukaan yksityiskohtainen sääntely tulee lisääntymään ja nähtävissä on, että hankintayksikön hallinnollinen työmäärä tulee kokonaisuutena arvioiden kasvamaan. Yksi keskeinen muutos voimassaolevaan lakiin verrattuna on luvun 4 kynnysarvojen (25 §) nostaminen niin, että jatkossa osa hankinnoista jää hankintalainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle. Kynnysarvojen nostaminen tulee pitkällä aikavälillä vähentämään hankintayksikön hallinnollista taakkaa merkittävästi ja antaa hankintayksikölle toivottua joustavuutta muun muassa paikallisten hankintojen tekemiselle. Hankintalainsäädännön periaatteiden huomioonottaminen pienhankinnoissa tulee lisäämään hankintayksikön hallinnollista taakkaa yksityiskohtaisempien hankintaohjeiden laadinnan näkökulmasta, mutta alustavan arvion mukaan kyse on enemmänkin hetkellisestä hallinnollisen taakan kasvusta. Hankintayksikön ohjeistuksen merkitys tulee merkittävällä tavalla korostumaan myös luvun 11 kansallisten hankintojen ja luvun 12 sosiaali- ja terveydenhuollon palveluhankintoja koskevien hankintamenettelyjen uudistuessa. Muutokset edellyttävät hankintayksiköltä oman organisaation toimintatapojen systemaattista läpikäyntiä ja yksityiskohtaisempien sisäisten toimintaohjeiden luomista. Vaikka hankintayksikön hallinnollinen taakka tulee kasvamaan, uudistukset antavat myös hankintayksikölle jatkossa selkeästi enemmän liikkumavaraa ja mahdollisuuden pitkällä aikavälillä kehittää hankintatoimintaansa tarkoituksenmukaisella tavalla. Hankintayksikön työmäärää tulee osaltaan lisäämään myös hankinnan jakamatta jättämiseen liittyvä perusteluvelvollisuus sekä hankintamenettelyä koskevan kertomuksen laatiminen.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Ehdotusten vaikutukset kohdistuvat järjestöihin riippuen siitä onko kysymyksessä palvelun tuottaminen tai hankintayksikkö. Järjestöt rinnastettaisiin yrityksiin tai viranomaisiin, vaikka järjestötoiminta poikkeaa niistä. Mikäli järjestö saa yli puolet toimintaansa RAY-avustusta, se tulkittaisiin hankintayksiköksi, jolloin sillä olisi velvollisuus kilpailuttaa omat hankintansa. Käytännössä tämä johtaisi siihen että yhä enemmän RAY:n avustuksia kuluisi hankintaprosessin aiheuttamin kuluihin ja prosesseihin. Kansalaisjärjestöjen aatteelliseen toimintaan ei tulisi kajota tätä kautta tulkita järjestöjen vääristävän markkinoita. Myöskään EU ei ole katsonut että sote-palveluilla olisi rajat ylittävää vaikutusta. Kynnysarvoista on selkeästi todettavissa, että niiden esitetty korottaminen veisi hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle lukumääräisesti suuren mutta arvomääräisesti vain noin prosentin hankinnoista. Raskaita prosesseja pyöritetään hyvin pienien taloudellisten intressien vuoksi, mikä ei ole julkisten varojen tarkoituksenmukaista käyttöä. Kynnysarvon korottamisen varaa on ehdotettua enemmän. Esityksen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat vielä arvioimatta. Tulevan tarkastelun yhteydessä on syytä arvioida vaikutuksia sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjiin. Järjestöt ovat systemaattisesti tuoneet esiin tarpeen varmistaa asiakkaiden kuuleminen ja oikeussuoja heitä koskevissa sote-palveluhankinnoissa. Esityksessä tämä on ratkaistu viittaamalla substanssilainsäädännön velvoitteisiin ja oikeussuojaan. Muun lainsäädännön noudattamatta jättäminen ei kuitenkaan muodosta hankintalain mukaista valitusperustetta ja samalla muun lainsäädännön omien oikeussuojakeinojen kautta ei voida puuttua muodollisesti oikein tehtyyn hankintaan. Asiakkaan oikeussuojan tulevaisuus on sitäkin ongelmallisempi, mikäli hallitusohjelmassa kaavailtu laki kuntien vapauttamiseksi joistakin lakisääteisistä velvoitteista toteutuu kohdentuen sote-palveluiden asiakkaiden kannalta merkittäviin säädöksiin. Tällöin myös niihin viittaava säännös tyhjenee sisällöllisesti.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Mietinnössä arvioidaan, että hankintatoimen lisääntyvä sähköisyys sujuvoittaa hankintayksiköiden työtä pitkällä aikavälillä. Tämä pitää varmasti paikkaansa, mutta esim. sähköisiä kilpailuttamismenettelyitä koskevia palveluita kuten Cloudiaa pitäisi kehittää entistä enemmän yhteistyössä hankintalain terminologiaa tuntevien tahojen sekä hankintayksiköiden kanssa. Käytettävissä palveluissa olevan terminologian ja systematiikan tulisi olla yhdenmukainen ja järkevä kulloinkin voimassaolevan hankintalainsäädännön kanssa. Etenkin kuntien ja kaupungin asianhallinnan ammattilaisilla olisi paljon annettavaa sähköisiä kilpailuttamismenettelyitä, sopimustenhallintaa ja eri järjestelmien integraatioita kehittäville tahoille ja ilman näiden tahojen vuoropuhelua markkinoille tulevat työkalut eivät voi koskaan palvella esim. kuntasektoria täysin tarkoituksenmukaisella tavalla, sillä työkaluja kehittävät tahot tuntevat harvoin syvällisesti kuntasektorin päätöksenteko- ja asianhallintajärjestelmää, arkistointivelvoitteita jne. Lisäksi tuomioistuinten (käytännössä markkinaoikeus) tuomareiden olisi hyvä saada peruskoulutus yleisesti käytössä olevien sähköisten kilpailuttamistyökalujen perustoiminnoista. Tämä vähentäisi jatkuvaa asiakirjojen toimitusta / niihin liittyviä kyselyitä esim. sähköpostitse markkinaoikeudessa vireillä olevien juttujen tiimoilta. Johtuen nykyisin voimassaolevan hankintalainsäädännön tiukkuudesta ja paljolti oikeuskäytännön varassa olevasta lain tulkinnasta hankintayksiköt ovat hyvin varovaisia kilpailuttaessa kynnysarvot alittavia nk. pienhankintoja. Tämä tulee hyvin esille kuntien ja kaupunkien pienhankintaohjeista ja tarkasteltaessa esim. suurimpien kaupunkien ohjeita pienhankintojen kilpailuttamisesta voidaan huomata, että pienhankinnat kilpailutetaan yleensä viimeistään 6000 eurosta ylöspäin hankintalain mukaisia menettelyitä noudattaen eli näiden pienhankintojen osalta tarjouspyynnöt eivät paljon varsinaista HILMA-ilmoitusta lukuun ottamatta eroa kynnysarvot ylittävistä hankinnoista. Lakiuudistuksen hallituksen esityksen perusteluissa tulisi viimeistään kannustaa hankintayksiköitä keveämpiin ja joustavampiin menettelyihin kynnysarvot alittavissa hankinnoissa unohtamatta tietenkään kilpailutuksen mukanaan tuomia hyötyjä mutta takertumatta hankintalain menettelysäädöksiin. Suuremmat ”oikeusmurhat” kilpailuolosuhteiden hyödyntämisen kannalta tapahtunevat kuitenkin muualla kuin kynnysarvot alittavissa hankinnoissa kuten esim. erityisaloilla, rakennusurakoissa ja IT-puolen perusteettomissa suorahankinnoissa.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Hankintalain soveltamisessa on selvityksissäkin nähtävissä julkinen valta ja palveluntuottajanäkökulma, mutta asiakasnäkökulmaan kaivataan selvitystä siitä mitä merkitsevät hankintalain menettelysäännökset sosiaali- ja terveyspalveluissa (jälj. SOTE -palvelut). Esteettömyyttä koskeva kohta on lain yleisosaan hyvin kirjattu. Koska EU on jo ratifioinut YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja EU:n hankintadirektiivi implementoidaan osaksi kansallista oikeusjärjestystä, niin YK:n vammaissopimuksen artiklat pitäisi nostaa paremmin esiin. Esimerkiksi artiklassa 19 (Itsenäinen elämä ja osallisuus yhteisössä) todetaan, että vammaisella on oikeus valita asuinpaikkansa ja asuinkumppaninsa eikä hän ole velvoitettu käyttämään ennalta määriteltyjä asumisjärjestelyjä. Myös perustuslain 9 §:ssä säädetään, että jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa. Kilpailutus voi näin saada aikaan perus- ja ihmisoikeusvaikutuksia siten, että nämä perustuslaissa ja kansainvälisessä ihmisoikeussopimuksessa turvatut oikeudet vaarantuvat käytännössä.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Vaikutusarviointi on mietinnössä varsin suppea ja käytännössä konsessioiden ja erityisalojen osalta puuttuu kokonaan. Vaikutusarviointi perustuu pitkälti yritysnäkökulman arviointiin eikä esimerkiksi hankintayksiköille hallinnollisesta työstä aiheutuvia kustannuksia taikka vaikutuksia julkisten varojen käytön tehokkuuteen ole arvioitu. Arvioinnin täydentäminen on kannatettavaa. Sekä hankintayksiköiden että yritysten vaikutusarviointiin tulisi lisätä koulutustarpeet uuden lainsäädännön omaksumiseksi sekä menettelytapojen ja asiakirjamallien muuttamisesta aiheutuvat kustannukset. Lisäksi tulisi selvittää sähköisten välineiden käyttöönotosta ja käytöstä aiheutuvat kustannukset erityisesti hankintayksiköille. Sähköiset menettelyt toisaalta voivat vaikuttaa ympäristövaikutusten puolella positiivisesti mm. tulostusta ja paperinkulutusta vähentämällä sekä vähentämällä paperisten asiakirjojen liikuttelusta (kuljetus) ja arkistoinnista aiheutuvia kustannuksia ja päästöjä. Vaikutusarvioinnissa ei ole pohdittu kynnysarvojen nostamisen vaikutuksia eri osapuolten toimintaan ja kustannuksiin. Kynnysarvojen nostamisen perusteena pitäisi esimerkiksi esittää tilastot siitä, kuinka montaa hankintaa määrällisesti ja euroina tämä koskee ja paljonko esim. vähennetään hallinnollista taakkaa kun arvoja nostetaan.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö, Talvitie Heli
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Katsomme, että ympäristö- ja yhteiskuntavaikutusten lisäksi myös maaseutuvaikutuksen arviointia tulisi soveltaa hankintalain kokonaisuudistukseen mietinnön vaikutuksia arvioitaessa . Päätöksillä on aina vaikutuksensa maaseutualueisiin ja ne voivat poiketa oleellisesti taajamiin kohdistuvista vaikutuksista. Esimerkkinä ei toivotusta vaikutuksesta voisi olla haja-asutusalueiden tilanne, missä ei ole tarjolla eikä käytännössä voi syntyäkään kuntalaisten tarvitsemia, välttämättömiä markkinaehtoista palvelua ilman viranomaistoimia. Siten mietinnössä esitettyjä markkinaehtoiseen tarjontaan pohjautuvat ehdotukset eivät toimi näillä alueilla.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Lakiehdotuksessa on arvioitu melko kattavasti hankintayksiköille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa lisääviä ja vähentäviä tekijöitä. Hallinnollisen työn lisääntymisen ohella uudistuva lainsäädäntö edellyttää hankintayksiköiltä kasvavassa määrin hankintaosaajia. Ehdotuksessa edellytetään kirjaamaan hankintamenettelyn eri vaiheet aiempaa kattavammin hankinta-asiakirjoihin tai hankintamenettelyä koskevaan kertomukseen. Yhteishankintayksiköissä on jo nyt vakiintuneet ja sujuvat käytännöt, eikä eri vaiheiden kirjaamisesta aiheutune lisätyötä. Tälläkin hetkellä KL-Kuntahankintojen hankintojen valmisteltuprosessiin kuuluu eri vaiheiden dokumentointia esim. teknisten vuoropuheluiden agendat, muistiot, sähköisen kilpailutusjärjestelmän dokumentit).
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Voimassa olevaan hankintalakiin verrattuna keskeiset muutokset liittyvät kansallisten hankintojen ja sosiaali- ja terveydenhuollon hankintojen sääntelyyn, hankintojen sähköistämiseen ja kynnysarvojen korottamiseen. Monet muut sinällään merkittävät muutokset, kuten sopimusten muuttaminen ja täsmentäminen, perustuvat oikeuskäytännössä jo omaksuttuihin periaatteisiin. Kynnysarvojen nostaminen ja kansalliset menettelyt Ehdotuksen mukaan osa kansallisista kynnysarvoista nousisi nykyiseen verrattuna. Vaikutusarvion mukaan hankintalainsäädännön ulkopuolelle jäisi muutoksesta johtuen hankintoja noin 90 miljoonan euron arvosta ja kappalemääräisesti ulkopuolelle jäisi noin 17 % eli 2600 yksittäistä hankintaa. Vaikutusarvioinnissa esitettyjen hankintalajikohtaisten arvojen summan perusteella voisi tosin päätellä euromääräisen arvon olevan hieman suurempi, vaikkakin samaa kokoluokkaa. Hankintalain uudistamisen yksi keskeinen tavoite on pienten ja keskisuurten yritysten aseman parantaminen. Tätä tavoitetta edistävät ehdotuksessa erityisesti kansallisten hankintamenettelyjen uudistaminen ja kynnysarvojen nostaminen. Hankintalain mukaisen prosessin noudattamien on koettu pienissä hankinnoissa ongelmalliseksi sekä hankintayksiköiden että tarjoajien kannalta. Kynnysarvojen nostaminen mahdollistaa paikallisten hankintojen tekemisen joustavasti. Erityisesti on syytä huomata, että kynnysarvojen nostaminen lisää kansallisten kynnysarvojen alle jäävi-en hankintojen ohjeistukseen. Ohjeistuksen merkitys kasvaa sekä kynnysarvojen alapuolella että kansallisissa hankinnoissa. Hankintamenettelyt kansallisissa hankinnoissa ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluhankinnoissa uudistuvat. Sääntelyä on vähennetty verrattuna nykyiseen lakiin. Käytännössä hankintayksikön oman ohjeistuksen merkitys kasvaa. Vastuu menettelyn lainmukaisuudesta on jatkossa yhä vahvemmin hankintayksiköllä. Toisaalta hankintayksiköllä on myös mahdollisuus vaikutta yksityiskohtiin. Ehdotuksen mukainen sääntely lisää hankintayksikön vastuuta ja hankintayksikön oman organisaation ja sen toimintatapojen merkitystä. Sähköisen viestinnän säännösten voidaan arvioida johtavan lain vaatimuksia laajempien sähköisten hankintajärjestelmien käyttöönottoon kunnissa. Tämä puolestaan johtanee ajan mittaan toimintatapojen yhdenmukaistumiseen ja tuo säästöjä prosessikustannuksissa.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Vaikutukset on arvioitu yritysten ja viranomaisten toimintojen osalta kattavasti. Sen sijaan kummaksuttavaa on, että taloudellisia vaikutuksia ei ole lainkaan arvioitu, vaikka Eurooppa 2020 –strategiassa selkeästi tunnustetaan, että pk-yrityksissä on merkittävä innovoinnin ja talouskasvun edistämisen potentiaali. Samaista strategiaa tukee myös Yrittäjyys 2020 –toimintasuunnitelma.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Työryhmän mietinnössä on tehty jo jonkin verran vaikutusarviointeja. Ensi- ja turvakotien liiton näkemyksen mukaan lain yhteiskunnallisten vaikutusten, työllisyysvaikutukset, sosiaaliset vaikutukset, lapsi- ja tasa-arvovaikutukset sekä järjestöihin kohdistuvat vaikutukset vielä puuttuvat. Pidämme näiden vaikutusarviointien tekemistä välttämättömänä jatkovalmistelussa ja myös tulevien lakien täytäntöönpanossa. Kansalaisyhteiskuntaan liittyvissä eri ministeriöiden linjauksissa on korostettu järjestöihin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin tärkeyttä. Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa nostetaan vahvasti esiin päätösten lapsi- ja perhevaikutusten arvioinnin tärkeys ja se tehdään aikaisempiin hallitusohjelmiin verrattuna velvoittavammalla tavalla. Nämä perustelevat myös ehdotustamme Korostamme myös asiakkaiden kuulemisen välttämättömyyttä ja asiakkaiden oikeussuojan tärkeyttä heitä koskevissa sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa. Yhdymme tältä osin SOSTEn ja Lastensuojelun keskusliiton lausuntoihin. Ehdotettu kynnysarvojen korottaminen veisi hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle lukumääräisesti suuren, mutta arvoltaan äärimmäisen pienen osan hankinnoista. Se tarkoittaa, että hankintaprosesseja pyöritetään hyvin pienien taloudellisten intressien vuoksi. Se ei ole järkevää ja tarkoituksenmukaista julkisten resurssien käyttöä. Hankinnoissa sovellettavissa kynnysarvoissa on täten varaa työryhmän ehdottamaa enemmän. Ensi- ja turvakotien liitto pitää perusteltuna myös tästä syystä, että Suomessa otettaisiin käyttöön direktiivien mukainen kynnysarvo sosiaali- ja terveyspalveluissa.
  • Remissinstanser: 23
    4. Hankintojen valvonta ja neuvonta
      • Mietinnön luvuissa 2.3.10, 2.3.11, 3.4.10 sekä 3.4.11 käsitellään julkisten hankintojen ja hankintalainsäädännön valvontaa ja neuvontaa. Uudet EU:n hankintadirektiivit edellyttävät, että jokaisessa jäsenvaltiossa on valvonnan järjestelmä, jossa valvonnan tulokset voidaan viedä eteenpäin ja julkaista. Mietinnössä esitetään, että Suomessa nykyisin oleva valvonnan järjestelmä on riittävä täyttämään hankintadirektiivien vaatimukset ja valvonnan muut tarpeet.

        Hankintadirektiivit edellyttävät myös hankintalainsäädännön neuvonnan olemassaoloa kaikissa jäsenvaltioissa. Mietinnössä ehdotetaan, että työ- ja elinkeinoministeriö  rahoittaa neuvontaa valtionavustuslain mukaisesti siten, että direktiivien vaatimukset neuvonnasta täyttyvät.
      • Onko näkemyksenne mukaan mietinnössä esitetty valvonnan toteuttamistapa riittävä vai tulisiko näkemyksenne mukaan Suomeen perustaa hankintalainsäädännön valvontaa toteuttava elin tai antaa valvontatehtävä olemassaolevalle viranomaiselle?
      • Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO ry, Lipponen Kimmo
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Valvontatehtävä tulisi antaa olemassa olevalle viranomaiselle tai muulle yksikölle, kenelle [Lupa- ja kilpailuviranomaiset (sis. markkinaoikeuden)]
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Valvontatehtävä tulisi antaa olemassa olevalle viranomaiselle tai muulle yksikölle, kenelle [Kilpailu- ja kuluttajavirasto]
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Valvontatehtävä tulisi antaa olemassa olevalle viranomaiselle tai muulle yksikölle, kenelle [Kilpailu- ja kuluttajavirastolle]
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Valvontatehtävä tulisi antaa olemassa olevalle viranomaiselle tai muulle yksikölle, kenelle [Kilpailu- ja kuluttajavirastolle]
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Valvontatehtävä tulisi antaa olemassa olevalle viranomaiselle tai muulle yksikölle, kenelle [Kilpailu- ja kuluttajavirastolle]
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Mielonen Eeva
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Valvontatehtävä tulisi antaa olemassa olevalle viranomaiselle tai muulle yksikölle, kenelle [AVI:t (Aluehallintovirastot) sosiaalipalveluista ja työsuojelusta sekä Valvira terveydenhuollosta]
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Mietinnön ehdotukset ovat riittäviä
      • Perustelut edellä esitetylle näkemykselle
         
      • Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO ry, Lipponen Kimmo
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Yhteiskunnallisten yritysten liiton ARVOn käsityksen mukaan uudessa lainsäädännössä tulee varmistaa tarjoajien tasapuolisen kohtelun turvaava valvontaketju; esimerkiksi sote-palveluissa kunta-lupaviranomaiset- kilpailuviranomaiset (sisältäen markkinaoikeuden) yhdenmukainen palvelun sisällön arviointi käytettyjen kriteerien perusteella. Esimerkiksi sote-palvelujen nykyisessä hankintatilanteessa kunnat voivat toteuttaa hankintoja, joissa palvelujen tuottamisedellytysten lakiin perustuva valvonta jätetään hankintatilanteessa yrittäjäriskin varaan. Pahimmillaan tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa kilpailun halvalla hinnalla voittanut toimija ei kykene tuottamaan lupaamaansa palvelua koko hankintakauden ajan. Vaikka hankinnoista annetut lait ovat menettelytapalakeja, on käytännössä erittäin ongelmallista, että esim. markkinaoikeuden päätöksissä ei millään tavalla huomioida mm. lupaviranomaisten palvelulta edellyttämää laatutasoa, joka uuden toimijan osalta varmistuu usein vasta pitkän ajan kuluttua itse kilpailutuksesta. ARVO yhtyy lisäksi EK:n näkemykseen siitä, että julkisten hankintojen viranomaisvalvontaa on tehostettava nykyisestä antamalla esimerkiksi kilpailu- ja kuluttajavirastolle laajat valtuudet valvoa julkisten hankintojen lainsäädännön noudattamista. Samalla on luonnollisesti huolehdittava viranomaisen tarpeellisista resursseista. Hankintalakiin on lisättävä valvontaa koskeva pykälä, ja varattava valvonnan edellyttämät resurssit valtion budjettiin.
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Markkinaoikeus ei ole tyydyttävä tapa ratkaista hankinnoista aiheutuneita erimielisyyksiä. Se on myös erityisesti kunnille ja siten veronmaksajille kallis keino. Nykyinen systeemi on sirpaleinen ja epätasa-arvoinen. Hankintalainsäädäntöä hyvin tunteva kansallinen valvontaelin, tai esim. Kilpailu- ja kuluttajavirasto, auttaisi luomaan parhaita käytänteitä ja ennakkokeissejä ja voisi purkaa pieniä toimijoita rasittavaa byrokratiaa.
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Hankintojen valvonta on erittäin tärkeä osa-alue. On vaikea nähdä, että uuden valvontaelimen perustaminen olisi perusteltua (jo kustannusmielessä) mutta valvonnan järjestämistä pitää toki harkita tarkoin. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin huolehtia siitä, että valvonta on riittävän hyvin resurssoitua.
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Julkisten hankintojen valvonta on puutteellista. Tällä hetkellä huonoihin hankikäytäntöihin voi puuttua käytännössä ainoastaan jälkikäteen, valittamalla markkinaoikeuteen tai hankintaoikaisupyynnöllä. Käytäntö on osaltaan synnyttänyt ikävää ilmapiiriä julkisiin hankintoihin ja johtanut lukuisiin oikeudenkäynteihin. Erityisesti ongelma korostuu asiantuntijapalveluissa Suomen pienellä markkina-alueella. Valvova viranomainen voisi puuttua epäkohtiin jo hankintamenettelyn varhaisemmassa vaiheessa, jolloin osapuolet säästyisivät raskaalta oikeudenkäynniltä ja oikeudenkäyntikuluilta.
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Nykyinen julkisten hankintojen valvontajärjestelmä on puutteellinen, koska räikeimpiin rikkomuksiin ei aina päästä puuttumaan tehokkaasti. Olemassa oleva julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmä ei poista tarvetta hankintasääntelyn noudattamisen puolueettomaan viranomaisvalvontaan. Oikeusteitse pystytään puuttumaan rikkomuksiin vasta jälkikäteen ja se tulee kaikille osapuolille kalliiksi. Valvontaviranomainen voisi puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin jo varhaisemmassa vaiheessa hankintamenettelyä. Nykyinen tuomioistuinoikeusprosessi on hidas ja kallis eikä esim. pk-yrityksillä ole välttämättä resursseja ja uskallusta lähteä hakemaan muutosta sitä kautta. Kilpailuviranomainen valvoo jo nyt, etteivät kunnat riko kilpailulain säännöksiä, joten sama taho voisi valvoa hankintalain noudattamista. Sääntelyn noudattamisen valvontaa tehostamalla saadaan säästöjä hankinta-asioiden juttumäärän vähentyessä markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki esittää, että erilliselle valvontaa toteuttavalle elimelle ei ole tarvetta.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Valvonta on Suomessa riittävällä tasolla
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Näkemyksemme mukaan ehdotukset ovat riittäviä, eikä ole syytä lisätä valvovia viranomaisia tai viranomaistehtäviä. Valvonnan toteuttaminen on mietinnön nykytila-arvioinnissa esitetty hyvin monitahoisena ja –tasoisena. Hankintayksiköiden sisäiset valvontamekanismeilla tulee olla merkittävässä ja vaikuttava rooli etenkin kuntaorganisaatioissa. Julkisten hankintojen toteuttamisen lainmukaisuuden valvonta toteutuu Suomessa hyvin muutoksenhakuteitse. Kuitenkin voisi olla syytä harkita valvontatehtävän antamista ainakin joiltain rajatuilta osin viranomaistaholle, jolloin toiminnan lainmukaisuutta voitaisiin valvoa yleisemmällä tasolla ja ilman yksittäisten yritysten muutoksenhakuaktiivisuutta. Ajatuksellisesti asiaa voisi verrata esimerkiksi aluehallintoviraston suorittamaan tilaajavastuulain toteutumisen valvontaan. Valvontatehtävien uudelleenorganisointi kansallisesti vaatisi kuitenkin tarkempaa vaikutusten arviointia.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (VSSHP) näkemyksen mukaan mietinnön ehdotukset ja esitetty valvonnan toteuttamistapa on riittävä. Tarvetta erilliselle hankintalainsäädännön valvontaa toteuttavalle elimelle ei ole. Tässä kohdin on tärkeää korostaa, että valvontaan ohjattavien riittävien resurssien ja sitä kautta käsittelyaikojen liiallisen venymisen välttäminen on sekä hankintayksikön että tarjoajan etu. Pitkistä käsittelyajoista voi seurata hankintayksikölle myös tarpeettomia lisäkustannuksia. VSSHP toteaa, että erityisesti hankintayksiköille suunnattu julkisia hankintoja koskeva neuvonta on riittävää ja se on hyvin järjestetty. Hankintojen neuvonnan tason säilymisestä ja neuvonnan kehittämisestä tulee huolehtia myös tulevaisuudessa.
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Suomessa ei tällä hetkellä ole erityistä nimenomaisesti julkisia hankintoja käsittelevää valvontaelintä, joka oma-aloitteisesti valvoisi menettelyjen lainmukaisuutta. Mietintöluonnoksessa ei ole esitetty tällaisen valvontaelimen perustamista tai valvontatehtävän antamista olemassaolevalle valvontaelimelle. Muutoksenhakuteitse markkinaoikeudessa toteutettua julkisten hankintojen valvontaa ilman nimenomaista valvontaelintä voidaan pitää epätyydyttävänä. Markkinaoikeusvalvonnan ongelmana on yritysten kynnys hakea muutosta merkittävissäkin virhetilanteissa, koska julkinen sektori sekä mahdollisen muutoksenhaun kohteena oleva hankintayksikkö voivat olla sen merkittäviä asiakkaita ja muutoksenhaun negatiivisia vaikutuksia olemassa oleviin liikesuhteisiin pelätään. Esityksessä mainittu olemassa oleva valvonta ei ole keskitettyä, eikä tehokasta johtuen esimerkiksi siitä, ettei mainituilla luonnoksessa mainituilla tahoilla välttämättä ole perusteellista hankintalainsäädännön osaamista. Olemassa olevan muun valvonnan kautta ei myöskään ole saatavissa linjauksia hankintalainsäädännön soveltamisesta epäselvissä tilanteissa tai muutosta yksittäisiin hankintoja koskeviin päätöksiin. Näin ollen olisi perusteltua asian jatkovalmistelussa selvittää edelleen valvontaelimen perustamista tai ainakin jonkin tasoisen valvontatehtävän antamista olemassa olevalle viranomaiselle, kuten Kilpailu- ja kuluttajavirastolle. Kilpailu- ja kuluttajavirastolla pitäisi olla vähintäänkin mahdollisuus viedä asioita markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Tällaista oikeutta voitaisiin käyttää esimerkiksi suorahankintatilanteissa, joissa kilpailutusvelvollisuus on laiminlyöty EU-hankinnassa.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Nykyinen markkinaoikeusteitse toteutuva valvonta ei ole riittävää. Valvonnan järjestämiseksi tarvitaan uusia resursseja. Valntatehtävää varten esitetty mahdollisuus hankintojen neuvottelukunnan perustamisesta on kannatettava ajatus.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Mielonen Eeva
        Uppdaterad:
        1.7.2015
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Julkisia hankintoja koskevia laittomuuksia voidaan pahimmillaan käsitellä markkinaoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden lisäksi hallinto-oikeuksissa (esim. julkisuusasiat) ja käräjäoikeuksissa (vahingonkorvausasiat). Uuden valvontaviranomaisen toimivallan määrittely olisi melkoisen haastavaa. Mikäli valvontatehtävä annettaisiin olemassa olevalle viranomaiselle, parhaiten tehtävä sopisi Kilpailuvirastolle.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • AVI:t käsittelevät jo nyt toimivaltansa puitteissa sosiaalipalveluja koskevia kysymyksiä ja työsuojelukysymyksiä. Valvira käsittelee terveydenhuollon kysymyksiä. Hankintalain noudattamisen valvonta on tärkeää, koska asia ei voi olla kiinni palveluntuottajan omavalvonnasta.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Suomessa julkisten hankintojen valvonta on riittävän perusteellisesti järjestetty. Hankintoihin liittyy erittäin laajat valitusoikeudet. Valvontaa harjoittavat tämän lisäksi lukuisat viranomaistahot sekä tarkastustoimintaa harjoittavat tahot. Julkisiin hankintoihin kohdistuu jo tällä hetkellä huomattavasti laajempaa valvontaa kuin muuhun hallintotoimintaan. Katsomme, että jos taloudellisia ja muita resursseja on käytettävissä, ne tulisi ohjata hankintojen toteuttamisen ohjeistamiseen ja neuvontaan.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Liikenneviraston näkemyksen mukaan ei ole tarvetta uudelle valvontaorganisaatiolle.
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Julkisia varoja ei tulisi käyttää valvonnan lisäämiseen. Sen sijaan on mietittävä tehokkaita keinoja helppokäyttöisten ohjeiden ja mallien toteuttamiseksi hankintayksiköiden ja tarjoajien saataville.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Hankintaprosessi on nykyisellään jo pitkä, vaativa ja monivaiheinen varsinkin, jos päätöksistä valitetaan. KL-Kuntahankinnat Oy ei näe järkevänä perustaa uutta valvontaelintä kuormittamaan hankintayksiköitä sekä lisäämään kaikenlaista epävarmuutta hankinnan osapuolissa kilpailutusprosessin lopputuloksesta.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Kunnat ja kuntayhtymät ovat viranomaisina jatkuvan ja monipuolisen valvonnan ja arvioinnin kohteena. Pitkälle ulotettu julkisuussääntely mahdollistaa kansalaisten ja median valvonnan. Kuntalaisten kantelujen perusteella yleiset laillisuusvalvojat (AVI, EOA, OKA) ottavat kantaa kunnan toimintaan. Myös kunnan hallitus on velvollinen käsittelemään kunnan viranomaiselle tehdyn kantelun. Kuntien tilintarkastajat ovat kiinnittäneet huomiota hankintojen suorittamiseen ja erityisesti kilpailuttamisvelvoitteen noudattamiseen. Tilintarkastajien ja tarkastuslautakuntien huomautukset ja toimenpide-ehdotukset käsittelee valtuusto. Kertomukset ovat julkisia. Kuntien yhtiöissä julkisuus on asianosaisjulkisuutta. Konserniyhteisön tilintarkastusyhteisö on kuntalain (410/2015) mukaan oltava sama kuin emoyhteisöllä. Erityisen hankintalain noudattamisen valvontaan keskittyvän viranomaisen perustamiseen on syytä suhtautua kriittisesti. Erillisten, kapeisiin tehtäviin keskittyvällä valvontaviranomaisella ei todennäköisesti ole kykyä tai tarvetta arvioida toimintojen kokonaisuutta. Malli edistäisi niin sanottua hallinnon siiloutumista. Mikäli valvontaviranomainen nähtäisiin perustelluksi, tulisi se sijoittaa jonkin olemassa olevan viranomaisen, kuten kilpailu- ja kuluttajaviranomaisen yhteyteen. Suomalainen hankintalain muutoksenhakujärjestelmä on valittajan kannalta helppo ja varsin edullinen. Kuntaliitto näkee nykyisen, tarjoajien valitusoikeuteen perustuvan muutoksenhaun ja yleisen laillisuus-valvonnan riittäväksi.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Uusia viranomaisia ei tulisi enää perustaa.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Kuntien osaaminen vaihtelee merkittävästi sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamisessa. Mietinnössä esitettään, että Suomessa nykyisin oleva valvonnan järjestelmä on riittävä täyttämään hankintadirektiivin vaatimukset. Näin varmasti onkin ja on epärealistista esittää uutta viranomaista tai resurssien merkittävää lisäämistä valvontaan. Tämä merkitsee ohjaukseen ja neuvontaan riittävien resurssien suuntaamista lain täytäntöönpanossa. Yhdymme Lastensuojelun keskusliiton ehdotukseen, että hankintalain voimaantulon yhteydessä olisi tarpeen laatia valtakunnallinen ohjeistus.
      • Näkemykset mietinnön julkisten hankintojen neuvontaa koskevasta teemasta:

         
      • Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO ry, Lipponen Kimmo
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Tavoitteet ovat oikean suuntaiset, mutta osaaminen on nykyisellään erityisesti yhteiskunnallisen vaikuttavuuden huomioinnin osalta lapsenkengissä. Koulutus tulee nostaa kokonaan uudelle tasolle sekä hankintayksiköille, kilpailutusperiaatteiden laatijoille että palvelujen tarjoajille, jotta uudistuksen kunnianhimoiset tavoitteet voidaan käytännössä saavuttaa
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Hyvin resurssoitu kansallinen koulutus- ja neuvontayksikkö Britannian Commissioning Academyn tyyliin olisi avainasemassa yhteinäisemmän verovarojen käytön kestävässä kehittämisessä sekä tulosperusteisen hankintamallin ja vaikuttavuuden ostamisen jalkauttamisessa kuntakentälle. Ovatko VNHY ja neuvottelukunta luotu tätä varten? Toinen vaihtoehto on luoda Kuntaliiton ehdottama verkosto, jossa yhteiset pelisäännöt ovat kaikkien tiedossa ja neuvonta saatavilla sekä tuottajille että tilaajille.
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Mietinnön näkemykset ovat päälähtöisesti oikein. Keskeistä on se, että neuvontaa on tarjolla tasapuolisesti kaikille osapuolille, myös pienille tarjoajille. Kaikkein tärkein neuvontakohde ovat kuitenkin hankintayksiköt, joiden kohdalla pitäisi pystyä varmistamaan riittävä osaaminen ja ymmärrys esimerkiksi kokonaistaloudellisen edullisuuden arvioimisesta ja sosiaalisten kriteerien käyttämisestä.
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Julkisten hankintojen neuvontaa antava elin tulisi olla puolueeton taho, joka neuvoo sekä hankintayksiköitä että tarjoajia lain soveltamiskysymyksissä.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki esittää, että esimerkiksi Kuntaliiton ja Motiva Oy:n hankintojen neuvontaan käytettävä rahoitus on turvattava.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Neuvontaa on, mutta siinä voi olla terävöittämisen paikka. Voidaan toteuttaa muutenkin kuin lainsäädäntömenettelyllä.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Neuvonnan osalta tulisi varmistaa, että myös yritykset saavat maksutonta neuvontaa esimerkiksi kuntaliiton julkisten hankintojen neuvontayksiköstä tai joltain muulta taholta. Tämä on olennainen osa etenkin pk-yritysten osallistumismahdollisuuksien turvaamista.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Painoa ristiriitojen ennaltaehkäisyyn tulee lisätä. Tarjolla oleva neuvonta on hajanaista eikä riitä vastaamaan tarpeeseen. Ehdotus TEM:min rahoittamasta valtionavustuslain mukaisesta valvonnasta on kannatettava. Neuvontaa tulee tarkastella kokonaisuutena huomioiden niin ostajien kuin myyjienkin tarpeet.
      • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Mielonen Eeva
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Jotta sosiaaliset näkökulmat voitaisiin paremmin huomioida julkisissa hankinnoissa pitää hankintayksiköille olla saatavilla neuvontaa niiden huomioimiseksi. Erityisen tärkeää neuvonta on juuri julkisten hankintojen sosiaalisista näkökulmista, joita Suomessa on sovellettu verattain pienimuotoisesti. Uuden asian omaksuminen vaatii tukea ja neuvontaa. Ilman asianmukaista neuvontaa hankintayksiköt, ja muut hankintoja tekevät, ovat keskenään eriarvoisessa asemassa ja niiden mahdollisuudet tuottaa laadukkaita kuntalaisia parhaiten palvelevia hankintoja riippuu täysin yksittäisen hankintatoimen resursoinnista ja osaamisesta. Euroopan komissio tukee sosiaalisten näkökulmien laajempaa soveltamista, jotta tämä tulisi mahdolliseksi, myös Suomessa pitää sitä varten tarjota asianmukaista ja osaavaa neuvontaa, joka tasapuolisesti tavoittaa maan eri hankintoja tekevät tahot.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Kuntaliitto järjestää erinomaisia koulutuksia julkisten hankintojen ajankohtaisista teemoista ja Kuntaliiton asiantuntijoita on saanut hyvin luennoimaan kauemmaskin. Neuvontapalvelun kautta vastausten saaminen on hankalampaa johtuen ehkä neuvontayksikön resurssipulasta ja ainakin vastauksia joutuu odottamaan pitkään. Yrittäjien kannalta hankinta-asiamiespalveluiden kehittäminen olisi suotavaa. Lisäksi hankintalakimiehiä on valitettavan vähän pienemmissä kunnissa ja kaupungeissa.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Direktiivissä edellytetään, että tarjoajille ja hankintayksiköille tarjotaan maksutonta neuvontaa. Julkisten hankintojen neuvontayksikkö tarjoaa jo tällä hetkellä hankintayksiköille tasokasta neuvontaa maksuttomasti. Julkisten hankintojen neuvontayksikön toimintatavat ovat vakiintuneet ja sillä on vahva asema hankintayksiköiden neuvonnassa. Neuvontatarve tulee kasvamaan uuden lain myötä ja suotavaa olisi, että tämä otettaisiin huomioon neuvontayksikön rahoituksessa ja resursoinnissa. Tarjoajilla ei ole tällä hetkellä käytettävissään vastaavan tapaista keskitettyä neuvontainstituutiota, jonka maksuttoman neuvonnan piirissä olisivat kaikki ja kaiken kokoiset yritykset. Suomen Yrittäjien hankinta-asiamiesverkosto, jonka toimintaa rahoitetaan ainakin paikoittain hankerahoituksella, on kehittynyt muutaman viime vuoden aikana linkiksi hankintayksiköiden ja tarjoajien välillä lisäten avoimuutta sekä yhteistyötä mm. paikallisten pk-yritysten ja kuntien välillä ja kevään 2015 aikana on luotu KL-Kuntahankintojen ja hankinta-asiamiesverkoston kanssa säännöllinen tapaamiskäytäntö. Hankinta-asiamiesverkoston toiminnan vahvuutena, mutta myös haasteena, on verkoston maantieteellinen hajanaisuus. Hankinta-asiamiestoiminta on positiivinen asia ja saman tyyppistä toimintaa voisi laajentaa ja keskittää julkisten hankintojen neuvontayksikön tyyppiselle yhdelle riippumattomalle ja yhdestä rahoituskanavasta tukea saavalle toimijalle, joka olisi kaikkien suomalaisten yritysten käytettävissä.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Erityisesti hankintayksiköiden neuvonta on hankintojen kehittämisen kannalta olennaisen tärkeää. Koska hankintayksiköiden ratkaisut tosiasiassa vaikuttavat hankintojen oikeudelliseen ja laadulliseen onnistumiseen, on tuottavinta panostaa hankintayksiköiden tukemiseen. Hankintoihin liittyvää neuvontaa tarjoavat eri viranomaiset omista näkökulmistaan. Olemassa oleva neuvontatoiminta tulisi kerätä tiiviimmäksi verkostoksi, jotta neuvontatoiminta olisi kokonaisuuden kannalta paremmin toimiva ja edistäisi hyväksyttyjä tavoitteita. Julkisten hankintojen neuvontayksikön toiminta on ollut menestyksekästä ja se on vakiinnuttanut asemansa. Laadukas neuvontatoiminta edellyttää kuitenkin riittävää resursointia. Resursoinnin tulee jatkos-sakin olla päättyneen hallituskauden resursoinnin tasolla.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Suomessa neuvontaa hankintoihin liittyen antavat mm. Kuntaliitto, Motivan hankintapalvelut, Suomen Yrittäjät sekä Elinkeinoelämän keskusliitto, palkansaajakeskusjärjestöjen jäsenjärjestöt ja soste. Alueellisesti on ratkaisevan tärkeää, että toimialat ja alueen yritykset saavat asianmukaista ohjeistusta hankintoihinsa liittyen siten, että kaupunginvaltuuston hyväksymiin strategisiin vaikuttavuusmittareihin kyetään oikeasti vaikuttamaan. Tämän lisäksi on erittäin tärkeää, että pk-yritykset saavat riittävästi tukea (alueellinen neuvonta on järjestetty ja sille on rahoitus) kyetäkseen osallistumaan julkisen sektorin tarjouskilpailuihin niin alueellisesti, kansallisesti kuin kansainvälisestikin.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Tällä hetkellä olemassa oleva neuvonta on hajanaista ja ei riitä vastaamaan tarpeita. Kannatamme työryhmän ehdotusta, että TEM tulee rahoittamaan neuvontatehtäviä valtionavustuslain mukaisesti niin, että direktiivin vaatimukset täyttyvät. Korostamme sitä, että neuvontaa tulee olla tarjolla sekä ostajille että myyjille. Järjestöjen neuvonnan ja ohjauksen tarpeisiin tulee pystyä vastaamaan nykyistä paremmin. Tarvitaan arvio neuvonnan toteuttamisen erilaisista vaihtoehdoista ja siitä tuottaako keskitetty vai hajautettu neuvonta parhaan tuloksen. Neuvontaa varten tulee varmistaa riittävät resurssit ja toiminnan jatkuvuus.
  • Remissinstanser: 5
    5. Muu lausuminen yleisperusteluista
      • Muut näkemyksenne yleisperusteluja koskevista mietinnön luvuista 1-5:
      • Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO ry, Lipponen Kimmo
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Yhteiskunnallisten yritysten liiton ARVOn mielestä uudessa lainsäädännössä on tärkeää mahdollistaa pienten yritysten markkinoille pääsy ja kilpailukyky mm. pilkkomalla hankinnat selkeisiin pienempiin osiin, mutta erityisesti myös huomioimalla hankinnan kriteerien asettelussa näiden pienten yritysten mahdollisuudet tarjota vain osa palveluista. Esimerkiksi pieni kotihoitoyrittäjä ei pysty ylläpitämään mittavaa lääkäripalvelua kotihoidon kilpailutuksessa vaikka muutoin olisi kykenevä hankittavien palvelujen tarjoajaksi. ARVO kannattaa myös EK:n tavoin kaikkia ehdotettuja helpotuksia pk-yritysten asemaan. ARVO tukee myös EK:n huomiota siitä, että sääntelyuudistus tuo vastapainoksi monia pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia heikentäviä määräyksiä ja velvoitteita. Pk-yritysten osallistumismahdollisuuksien kannalta keskeistä olisi muun muassa tarjouspyynnön selkeys ja yksinkertaisuus, sopimusehtojen tasapainoisuus sekä kaikenlaisten tarjoajaa, ehdokasta tai hankinnan kohdetta koskevien vaatimusten kohtuullisuus. Uuteen lainsäädäntöön tulee sisältyä velvoite nykyistä parempaan markkinavuoropuheluun, jota käydään avoimesti ja jonka kuluessa epäselvät tarjousasiakirjojen kohdat myös tarkennetaan.
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Erityisesti laman ja julkisten menojen leikkausten aikana on tärkeää osata ostaa verovaroilla varsinaisen peruspalvelun lisäksi yhteiskunnallista lisäarvoa, sosiaalisia innovaatioita sekä kokonaisvaltaisia positiivisia vaikutuksia palvelunkäyttäjien elämässä. UUSIA Network toivookin tulosperusteisen hankintamallin ja vaikutusten mittaamisen syrjäyttävän kansallisessa lainsäädännössä suoritteiden hallinnointiin ja halvimman hinnan ostamiseen keskittyvää hankintakulttuuria. Tässä lainsäädäntö on mahdollistajana oleellisessa asemassa, samoin tilaajayksiköiden hyvin resurssoitu koulutus ja neuvonta. Tulosperusteinen hankinta tulee luomaan paljon kaivattuja säästöjä eettisellä ja kestävällä tavalla ilman rajuja juustohöyläleikkauksia, jotka kohdistuvat yhteiskuntamme heikoimpiin. Kuvaus Britannian hankintalainsäädännöstä on mietinnössä puutteellinen. Public Services (Social Value) Act 2012-lain henki on UUSIA Networkin mielestä hyvä huomioida myös suomalaisessa hankintalainsäädännössä. Se vaatii julkisia tilaajia selvittämään, miten hankinnoilla voidaan edistää paikallista sosioekonomista ja ympäristöllistä tilaa. Alunperin lain henki oli velvoittava, mutta parlamentaarisessa prosessissa se muuttui selvittäväksi. Laki tarjoaa myös parempia mahdollisuuksia kilpailutuksissa nyt altavastaajana oleville yhteiskunnallisille yrityksille ja järjestöille, joiden toiminnan ytimessä ovat sosiaaliset, yhteiskunnalliset ja/tai ekologiset tavoitteet. Suomen hankintalainsäädäntöön pitäisi UUUSIA Networkin mielestä luoda puitteet velvoittavalle lisäarvon ostamiselle, sillä sen avulla vähenevillä verovaroilla luodaan kestävää tulevaisuutta. Lisäksi Britanniassa on paikallisuutta ja paikallistaloutta tukevaa ja julkisia hankintoja sivuavia tärkeitä politiikkatoimia: - Community Right to Bid: paikalliset tahot voivat ostaa julkisia rakennuksia - Community Right to Challenge: paikalliset järjestöt ja julkisen sektorin työntekijät (jotka perustavat yhteiskunnallisen yrityksen) voivat haastaa julkisen palveluntarjoajan tuottamat palvelut, mikäli voivat näyttää toteen voivansa tuottaa ne paremmin. Jälkimmäinen nk. palveluhaaste on mahdollinen ainakin myös Ruotsissa. Selvitys pk-sektorista ja hankinnoista oli hyvä ajatus, mutta olisi ollut suotavaa, että myös järjestöjen ja yhteiskunnallisten yritysten kokemuksista olisi tehty vastaava kartoitus. Selkeys ja yksinkertaistaminen sekä byrokratian vähentämäminen ovat tärkeitä ja tuettavia tavoitteita, jotka toivottavasti myös konkretisoituvat käytännössä. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden vahvistaminen ovat sopusoinnussa julkisen hallinnon etiikan kanssa ja niitä tulisi lisätä esimerkiksi avoimen tilinpäätöksen vaatimuksella suurissa sopimuksissa. Esteettömyyden toteutuminen on sivistysvaltion ytimessä.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupungilla ei ole mietintöön tältä osin erityistä lausuttavaa.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei lausuttavaa.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö, Talvitie Heli
        Uppdaterad:
        30.6.2015
  • Remissinstanser: 0
    Mietinnön lakiehdotukset
  • Remissinstanser: 0
    Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettu laki
  • Remissinstanser: 16
    1 luku - Lain tarkoitus, periaatteet ja määritelmät
      • Mietinnön sisältämän lakiehdotuksen 1 luvussa säädettäisiin lain tarkoituksesta, periaatteista ja määritelmistä kuten hankintasopimuksesta, käyttöoikeussopimuksesta ja hankintayksiköistä. 
         
      • Näkemykset ehdotetun hankintalain tarkoitusta, periaatteita ja määritelmiä koskevista säännöksistä:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • UUSIA Network esittää lisättäväksi vaikuttavat palvelut lain tavoitteisiin kappaleeseen 2, jossa käsitellään hankintayksiköiden toimintaa. Taloudellisuus ja laadukkuus eivät enää riitä nykyisessä taloustilanteessa, vaan palveluilla tulee tuottaa positiivisiä vaikutuksia palvelunkäyttäjien elämään sekä laajempaa lisarvoa yhteiskuntaan (vrt. Britannian Public Services (Social Value) Act). Vaikuttavuus tulee myös olla velvoittavaa, ei vain suositeltavaa. Tuemme järjestöjen vaatimusta järjestöjen aseman selventämiseksi yleishyödyllisinä, yhteiskunnallisina toimijoina direktiivin mukaisesti.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki pitää hyvänä, että ympäristö- ja sosiaalisiin näkökulmiin liittyvien tavoitteiden toteutumista pyritään edistämään lakiehdotuksella. Vantaan kaupunki näkemys on, että lakiehdotus mahdollistaa aikaisempaa paremmin pk-yritysten huomioimisen julkisissa hankinnoissa. Vantaan kaupunki esittää, että määritelmiin kiinnitettäisiin vielä kriittistä huomiota ja ne kirjattaisiin lakiteknisesti täsmällisempään muotoon. Esimerkiksi innovaation määritelmä on lakiteknisesti ongelmallinen, koska se on epätarkka ja sa-namuodot lakitekstiksi vieraita. Esimerkiksi käsite ”yhteiskunnallinen haaste” on lakiteknisesti epäselvä. Määritelmissä olisi pyrittävä eksaktiuteen. Vantaan kaupunki pitää edelleen ongelmallisena määritelmän lopussa olevaa kohtaa, jossa innovaatiot kytketään lakiteknisesti strategiaan: ”…tai tukea älykkään, kestävän ja osallistuvan kasvun Eurooppa 2020 -strategiaa…”. Älykkään, kestävän ja osallistuvan kasvun Eurooppa 2020 -strategian toimeenpano hankintalaissa on sinänsä kannatettavaa mutta Vantaan kaupunki katsoo, että lakitekstissä ei ole tarkoituksenmukaista viitata johonkin yksittäiseen strategiaan vaan siihen viittaamisen voisi jättää lain perusteluosioon. Strategiat muuttuvat ja vaihtuvat vuosien varrella mutta lakitekstin tarkoituksena on olla voimassa pysyväisluonteisesti. Laille ja lakitekstille on luonteenomaista pysyvyys ja muuttumattomuus, ei sidonnaisuus eri aikoina vallitseviin strategioihin. Lakiehdotuksessa oleva innovaation määritelmä on lakiehdotuksessa lisäksi kirjattu siten, että sitä on käytännössä mahdotonta toteuttaa.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Määritelmien sijainti ja sisältö laissa vaatinee tarkennusta ihan jo luettavuudenkin kannalta.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • 3.4.16 Esitykseen liittyvät lakiesitykset: julkisuuslain muuttaminen Valmisteluryhmän esitys julkisuuslain ja hankintalain suhteen tarkemmasta tarkastelusta jatkovalmistelussa on erittäin kannatettava. Julkisuuslain soveltaminen ja tulkinta erityisesti liikesalaisuuksien osalta on aiheuttanut käsityksemme mukaan epäselvyyksiä niin hankintaviranomaisten kuin tarjoajien osalta.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Ehdotetussa hankintalaissa on erikseen luvussa 12 ehdotus sosiaali- ja terveyspalveluissa ja muissa palveluissa noudatettaviksi tavoitteiksi. VSSHP toteaa, että lähtökohtaisesti lain tarkoituksen tulisi olla hankinnan kohteesta riippumatta samat, mutta sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta erillisten tavoitteiden asettamista on pidettävä tarkoituksenmukaisena. Ehdotetussa hankintalaissa on perusteltua säilyttää vakiintunut tarjouspyynnön käsite eikä siirtyä hankinta-asiakirjan yleiskäsitteen käyttöön.
      • Tekes, Autio Eriika
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • 5 § 1 mom 5 kohta Hankintalainsäädännön soveltuminen julkisen tuen saajiin Perustelut Ehdotetun lain 5 pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan lain soveltamisalaan kuuluisi mikä tahansa taho, kun se saa hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta pykälän 1- 4 kohdissa tarkoitetuilta hankintayksiköiltä. Säännös vastaa olemassa olevan lain 6 pykälän 1 momentin 5 kohtaa. Säännös perustuu hankintadirektiivin 13 artiklaan, mutta on soveltamisalaltaan laajempi, sillä mainitun artiklan soveltaminen rajoittuu eräiden rakennusurakoiden toteuttamiseen. Tekes ehdottaa säännöstä muutettavaksi vastaamaan hankintadirektiivin sisältöä. Säännöksen soveltamisalan säilyttäminen näin laajana asettaa suomalaiset yritykset epäedulliseen asemaan EU:n muiden jäsenvaltioiden yrityksiin verrattuna. Yli 50 %:n julkisen tuen saajina on tyypillisesti pk-yrityksiä tai yksityisiä elinkeinonharjoittajia, joille hankintalainsäädännön mukaisten hankintamenettelyjen noudattaminen on usein tarpeettoman raskas menettelyllinen taakka ja voi lisäksi johtaa tarpeettomiin oikeudenkäynteihin, kun hankintamenettelystä valitetaan markkinaoikeuteen. Säännös asettaa erilaiseen asemaan myös eri tuen saajat, sillä säännöksen mukaan sitä sovelletaan ainoastaan suomalaisen julkisen tahon myöntämään tukeen, ei sen sijaan EU:n suoraan myöntämään tukeen. Tutkimus- ja kehitystuen osalta eri asemassa ovat Tekesin tukea saavat, joihin tätä säännöstä sovellettaisiin, ja EU:n tutkimuksen puiteohjelmasta tukea saavat yritykset, joihin säännöstä ei sovellettaisi. Yritysten on vaikea pysyä selvillä siitä, mikä tuki milloinkin edellyttää hankintalainsäädännön soveltamista. Mikäli säännöstä ei muuteta edellä ehdotetulla tavalla, Tekes ehdottaa, että säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle jätetään tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan myönnettävät valtion tuet. Tämä olisi linjassa myös lain 9 § 1 mom. 13 kohdan kanssa, jonka mukaan tutkimus- ja kehitystoiminta on lain soveltamisalan ulkopuolella. Yli 50 %:n tutkimus-, kehitys- tai innovaatiotuen saajana on kaikissa tapauksissa pk-yritys ja tehdyt hankinnat ovat tyypillisesti pienehköjä tutkimuspalvelujen ostoja, joiden suorahankinnan ei voida katsoa aiheuttavan minkäänlaista häiriötä markkinoille hankintaan saadusta julkisesta tuesta riippumatta. Tekesin ehdotus Näillä perusteilla Tekes ehdottaa ensisijaisesti, että lain 5 § 1 mom. 5 kohta poistetaan ja toissijaisesti, että 5 § 1 mom. 5 kohdan tekstiin tehdään seuraava lisäys (merkitty kursiivilla): 5 § Hankintayksiköt Tässä laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat … 5) mikä tahansa hankinnan tekijä silloin, kun se on saanut hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta 1-4 kohdassa tarkoitetulta hankintayksiköltä, lukuun ottamatta tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan myönnettäviä tukia, sekä … Tekes ehdottaa lisättäväksi seuraavan kappaleen 5 § 1mom. 5 kohdan yksityiskohtaisiin perusteluihin: Kohtaa ei sovelleta tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan myönnettyihin tukiin. Näiden tukien jättäminen kohdan soveltamisalan ulkopuolelle on perusteltua, koska tutkimus- ja kehitysyhteistyö vain poikkeustapauksessa kuuluu lain soveltamisalaan 9 § 1 mom. 13 kohdan mukaan.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Julkista tukea saavien järjestöjen asema -pois lukien julkista tehtävää hoitavat järjestöt- julkisoikeudellisena laitoksena tulee kyseenalaista. Järjestöjen asema yleishyödyllisinä toimijoina tulee selvittää hankintalakien säätämisen yhteydessä. Määritelmät kohdan käyttöoikeussopimusta koskeva säännös voi muodostua ongelmaksi erityisesti vammaisille, mikäli tämän järjestelyn käyttö yleistyy siten, että alun perin muun lain nojalla maksuttomat palvelut muuttuvat maksullisiksi. Kohdan tekninen eritelmä edistää oikeansuuntaisesti esteettömyyttä. Laadun huomioimista koskeva säännös on ainoastaan suositusluonteinen. Velvoittavuutta laadun huomioimiseen tulee lisätä.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • 5 § Hankintayksikön määritelmä: Julkisoikeudellinen laitos Kunnissa ja kaupungeissa mietitään jatkuvasti 100 % omistettujen yhtiöiden statusta hankintayksikkönä eli ovatko ne julkisoikeudellisia laitoksia vai ei. Mietintö ei anna lisäselvyyttä asiaan, vaan hankintayksikköstatusta (ja hankintalain soveltamisvelvollisuutta) mietittäessä tulee edelleen analysoida yhtiön perustamisolosuhteita ja toiminnan tarkoitusta, voiton tavoittelua, liiketoimintariskiä, rahoitusta, kilpailutilannetta markkinoilla jne. Mietinnössä olisi ollut hyvä analysoida vielä enemmän mitä tarkoittaa yleisen edun mukaisista tarpeista huolehtiminen / mietinnön sivulla 91. viitattu toiminnan yleisen edun mukainen tarkoitus. 100 % kunnan omistamat yhtiöt ovat säännönmukaisesti teoreettisen konkurssiriskin omaavia toimijoita, joiden hankintajuridinen status ratkeaa yleensä analysoimalla yhtiön perustamisvaiheen roolia yleisen edun mukaisten tarpeiden täyttäjänä. Tämä ei ole helppoa ja lopputulokset vaihtelevat helposti tulkitsijasta riippuen. 9 §: Palveluhankintoja koskevat soveltamisalan rajaukset: Ko. pykälän 13 kohdan mukaan lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisi tutkimus- ja kehittämispalvelut, paitsi jos niistä saatava hyöty koituu yksinomaan hankintayksikölle sen toiminnassa käytettäväksi ja hankintayksikkö korvaa suoritetun palvelun kokonaan. Ko. lainkohdan sanamuoto on samanlainen nykyisin voimassaolevan samaa asiaa koskevan lainkohdan kanssa. Nykyinen sekä mietinnön ko. lainkohta on edelleen sanamuodoltaan epäselvä tehden tämän nk. T&K-poikkeuksen sisällöstä tulkinnanvaraisen. Aiemman hankintadirektiivin ja oikeuskirjallisuuden mukaan T&K poikkeuksen soveltamiseksi tutkimus- ja kehityshankkeisiin riitti se, että hankkeen rahoitukseen osallistuu jokin muu taho, kuin hankintayksikkö itse. Tämä voi olla joko kehityskumppanina toimiva yritys tai ulkopuolinen rahoittaja. Voitaisiinko tämä todeta nykyistä selkeämmin ko. lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksen perusteluissa? Lisäksi toivottavaa olisi, että tutkimus- ja kehityspalveluiden hyödyntämiseen muutoinkin kuin ”yksinomaan hankintayksikön toiminnassa” saisi lisäselvyyttä / konkretiaa.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • 2 § Lain tavoitteet Hankintayksiköiden on pyrittävä järjestämään hankintatoimintansa siten, että hankintoja voidaan toteuttaa mm. ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat huomioon ottaen. Lain perusteluissa nostetaan hyvin esiin, että kunta- ja hankintastrategiat ovat työvälineitä ja niissä tulisi ottaa huomioon hankinnan suunnitteluvaiheessa laatutekijöiden merkitystä hankinnassa ja käyttäjien palvelujen tarpeita siten, kuin muualla lainsäädännössä on säädetty. Laadun huomioimista koskeva säännös on kuitenkin suosituksenluonteinen ja tässä viitataan muuhun velvoittavaan lainsäädäntöön, kuten esim. rakentamismääräyskokoelmaan tai ns. sosiaalihuollon asiakaslakiin. 4 § Määritelmät 5) käyttöoikeussopimus; hankintasopimuksen tavoin vastikkeellisia sopimuksia hankintayksikön ja toimijanvälillä. Toimittajan suoritus hankintayksikölle sisältää mm. palvelujen tarjoamisen tai hallinnoimisen. Hankintayksikön suorituksena toimittajalle olisi yksinomaan rahavastikkeen sijasta esim. palvelukonsession osalta palvelujen käyttöoikeuden siirto. Käyttöoikeussopimuksen määritelmään kuuluisi järjestely, jossa hankintayksikkö siirtää käyttöoikeuden ohella rahavastikkeen tai maksun. Tästä järjestelystä on olemassa ennakko ratkaisu KHO 2012:71: Kysymyksessä oli julkisista hankinnoista annetussa laissa tarkoitettu käyttöoikeussopimus, kun kaupungit A, B ja C olivat kuljetuspalveluja koskevassa tarjouspyynnössä ilmoittaneet, että kuljetusten hoitaminen edellytti sitoutumista kaupunkien osoittamaan tilaustenvälitysjärjestelmään, jonka tuottaja oli kilpailutuksen myöhemmässä vaiheessa yksilöity X Oy:ksi, ja kun X Oy:n saama korvaus ei ollut peräisin kaupungeilta, vaan kuljetuksen tilanneilta asiakkailta. Ongelmaksi vammaisten henkilöiden kannalta muodostuu, mikäli tämän järjestelyn käyttö yleistyy kuten lain perusteluiussa ennakoidaan siten, että alun perin muun lain nojalla asiakkaalle maksuttomat palvelut muuttuvat maksullisiksi esim. vammaispalvelulain kuljetuspalvelujen tilauspuhelumaksut tai vammaisen pysäköintiluvan käyttö julkisilla alueilla, jos yksityisille pysäköinninvalvontayrityksille annetaan oikeus kerätä valvontamaksu vammaisilta pysäköijiltä. Aivovammaliiton mielestä julkisoikeudelliset käyttöoikeussopimukset, kuten palvelukonsessio ei ole mahdollinen toteuttaa siten, että vammaispalvelulain kuljetuspalvelujen tilausvälityskeskuksesta aiheutuvia palvelumaksuja vyörytetään asiakkaalle. Sosiaalihuollon asiakasmaksulaki ja erityisesti asiakasmaksuasetuksen 6 säännöksessä on määritelty enimmäismäärä kuljetuspalveluiden asiakkaiden omavastuille. 23) tekninen eritelmä; hankinnan kohteena olevan tuotteen tai palvelun määrittelyä, joka muodostuu vaatimukseksi sen käytölle mm. laatu ja kaikki vaatimukset täyttävä suunnittelu kuten esteettömyys vammaiselle henkilölle. Tämä kohta on hyvä, jota kannattaa edistää kaikissa vammaisille tarjottavissa tavara- ja palveluhankinnoissa. 5 § Hankintayksiköt 4) julkisoikeudelliset laitokset; tarkoitetaan oikeushenkilöä, joka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta ja mm. jota rahoittaa pääasiallisesti 1 momentin 1-4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö. Tämä on mielenkiintoinen RAY-avustusten kannalta tarkasteltuna eli halutaan säilyttää vakiintunut tulkinta uudessa hankintalaissa, että tietyin edellytyksin vammaisjärjestöt ovat hankintayksikköjä saadessaan RAY –avustusta pääasiallisesti eli yli puolet toimintaansa so. velvollisuus kilpailuttaa omat hankintansa hankintalain mukaisesti. Käytännössä tämä johtaisi siihen, että yhä enemmän RAY:n avustuksia valuu hankintaprosessin kuluihin ja puskurointiin. Suomalaiseen viime vuosituhannella perustettujen kansalaisjärjestöjen aatteelliseen kansalaistoimintaan ei tule kajota tätä kautta ja tulkita meidän toiminnan vääristävän markkinoita. Edes EU ei ole katsonut, että sosiaali- ja terveyspalveluilla olisi rajat ylittävää vaikutusta ja perustelun huomaa muita korkeammassa kynnysarvossa SOTE –palveluissa 750 000 euroa. Kansalaisjärjestöjen toimintaansa käyttämät avustukset eivät tee niistä hankintayksiköitä Aivovammaliiton mielestä valmistella olevan hankintalain soveltamisalaan liittyy kysymys siitä, että uuden hankintalain soveltamisala- ja määritelmäsäännöksiin julkisoikeudellisen laitoksen käsitteestä aiotaan käsityksemme mukaan liittää esimerkiksi vammaisjärjestöt, jotka ovat saaneet hankintaan tukea yli puolet hankinnan arvosta Raha-automaattiyhdistykseltä siten, että itsenäiset rekisteröidyt tietyn tarkoituksen toteuttamiseksi perustetut yhdistykset puolestaan omissa hankinnoissa ovat velvollisia soveltamaan hankintalakia. Mikäli kansalaisjärjestöt tulkitaan hankintayksiköiksi, aiheutuu siitä kansalaisjärjestöille haittaa niiden tarkoituksen toteuttamiselle. Tämä tulkinta vaikuttaa niiden yhdistyslaissa turvattuun sekä omien sääntöjen ja tarkoituksen toteuttamiseksi määriteltyyn toimintaan. EU:n hankintadirektiivin termi julkinen laitos on käännetty englanniksi bodies governed by public law, kansalaisjärjestöt mielletään anglo-amerikkalaisissa maissa viranomaisista riippumattomiksi järjestöiksi termillä Non-governmental Organization (NGO). Tämä nykyinen ja uuden lain perusteluistakin ilmi käyvä tulkinta heikentää itsenäisten yhdistysten asemaa oikeushenkilöinä. Aivovammaliiton kaltaisilla järjestöillä on paljon yhteistyötä yritysten kanssa. Esimerkiksi majoitus- ja kokouspalveluita ostaessamme edellytämme tiloilta esteettömyyttä, jotta jäsenillämme on tosiasiallinen mahdollisuus kyseisten tilojen käyttöön. Tämänkaltaisten palveluiden hankinta on järjestölle samalla vaikuttamistoimintaa, jossa yhdessä palveluntarjoajan kanssa pyrimme kehittämään heidän toimintaansa vammaisten ihmisten kannalta tarkoituksenmukaisemmaksi. Mikäli järjestö tulkitaan edellä mainituksi julkiseksi hankintayksiköksi, tulkinta rajaa järjestöiltä käytännössä edellä kuvatun kaltaiset mahdollisuudet tarkoituksensa toteuttamiseen ja vaikuttamistoimintaan erilaisten yhteistyöhankkeiden muodossa Aivovammaliitto haluaa yhdessä muiden järjestöjen kanssa nostaa esiin myös erilaisten julkista tukea saavien toimintojen keskenään erilaisen aseman. Valtio maksaa esimerkiksi erityisoppilaitoksille jokaisesta oppilaspaikasta eikä avustusta tässä tapauksessa tulkita tavalla, joka aktualisoisi hankintalain kilpailutusvelvoitteen. Toisaalta kansalaiset ovat tietoisia hyväntekeväisyystarkoituksesta pelatessaan RAY:n pelejä ja heidän pelipanoksensa on alkuperältään yksityistä. Samoin voitot ovat verottomia pelaajalle ja ovat yksityistä rahaa. RAY:n hallinnoidessa tämä alkuperältään yksityinen raha muuttuu jollakin tapaa julkisoikeudelliseksi. Eri lähteistä tulevat avustukset ja niiden käyttötarkoitukset poikkeavat kuitenkin toisistaan.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • 2 §:n perusteluissa on sekoitettu hankintatoimi ja hankintatoiminta, joilla on eri merkitys. Perustelut tulisi korjata koskemaan hankintatoimintaa, siis hankkimista, pykälän sanamuodon mukaisesti. Hankintatoimi liittyy viraston tapaan organisoida hallinnollisesti ostotoimintansa, eikä tätä voida säädellä hankintalailla. 2 §:n perustelut yleisesti ottaen laajentavat pykälän sisältöä melko paljon. Tällainen ns. perusteluilla säätäminen ei ole hyvän lainsäädäntötavan mukaista. Esimerkiksi 2 momentin perustelujen kappale ”Hankintatoimen järjestämisellä tarkoitettaisiin hankintayksiköiden strategista suunnittelua hankintojen toteuttamisen tavoista ja yksityiskohdista. Suunnitelmat voisivat kohdistua esimerkiksi hankintatoimen organisointiin sekä hankintojen toteuttamiseen. Hankintojen ja hankintatoimen suunnitelmallinen kehittäminen edellyttää niiden huomioimista strategisen tason ohjauksessa. Hankintayksiköt voivat olla kooltaan, tehtäviltään ja rakenteeltaan hyvin erilaisia, joten strategisen tason ohjaus on arvioitava organisaatiokohtaisesti.” ei perustu 2§:n sanamuotoon ja tulisi poistaa. Perusteluissa on sekoitettu hankintatoiminta (hankkiminen) ja viraston sisäinen organisointi (hankintatoimen suunnittelu). 2 §:n 3 momentin perusteluissa tulisi tuoda erilaiset näkökulmat tasapuolisemmin esille. Hankintojen toteuttaminen tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina painottuu perusteluissa pk-yritysten aseman vahvistamiseen. Tarkoituksenmukaisuutta tulisi kuitenkin arvioida laajemmin ja siinä tulisi huomioida kilpailun aikaansaamisen lisäksi mm. hankinnan kohde ja loppukäyttäjien tarpeet, hankinnan yhteys muihin hankintoihin taikka palveluihin, erilaisten kokonaisuuksien vaikutus hintatasoon ja saavutettaviin ehtoihin, julkisten varojen käytön tehokkuus, vastuukysymykset sekä hankintayksikön ja tarjoajien resurssien tehokas käyttö (kilpailutukset ja sopimusten hallinta). Saman momentin perusteluissa asetettu velvoite hankintojen toteuttamisesta siten, että pienet yritykset, säätiöt, järjestöt ym. voisivat osallistua kaikkiin hankintoihin tasapuolisesti, on epärealistinen ja mahdoton (esim. reittilennot). Laissa ei tulisi edes tavoitepykälässä säätää tällaista velvoitetta. Hankintalainsäädännön tulisi mahdollistaa hankinnan toteuttamisen mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla ja velvoittaa hankintayksiköt kohtelemaan kaikkia tarjoajia tasapuolisesti. Voimassaolevan hankintalain perusteluissa todetaan nimenomaisesti, että hankintayksikön velvollisuutena ei ole muuttaa markkinoilla olevia kilpailuolosuhteita, vaan hyödyntää ne. 3 §:n osalta mietinnössä on kirjoitettu pykälä ja sen perustelut uudelleen. Onko tarkoitus muuttaa periaatteiden sisältöä ja painotusta voimassaolevasta? Perustelut poikkeavat voimassaolevan hankintalain periaatteiden perusteluista, mahdollinen muutos olisi esitettävä selkeästi. 4§, Määritelmät: - ”hankintasopimus”: Mihin perustuu lause ”Edelleen hankintasopimuksen tunnusmerkkeihin kuuluisi sopimukseen perustuva täytäntöönpanokelpoisuus tuomioistuimessa” - tätä ei ole voimassaolevan lain perusteluissa eikä perustu direktiiviin. - ”yhteishankintayksikkö”: rajoitukset yhteishankintayksikön toiminnalle ovat ymmärrettäviä, mutta toisaalta on huomattava, että ne rajoittavat esim. rajat ylittäviä yhteishankintoja – suomalaiset yhteishankintayksiköt eivät pysty samalla tavalla palvelemaan muiden maiden hankintayksiköitä/kilpailemaan muiden yhteishankintayksiköiden kanssa, kun esimerkiksi yhteishankintayksikön toiminta rajoitetaan sen omistajiin. 5 §:n perusteluista tulisi poistaa hankintalain perusteluihin kuulumattomana kappale, joka alkaa lauseella ”Vaikka ehdotetun lainkohdan mukaan hankintayksikköjä ovat valtion ja kuntien viranomaiset, on näiden viranomaisten välillä eroja toiminnan itsenäisyydessä sekä puhe- ja edustusvallassa.” Kappaleessa esitellään viranomaisten puhevaltaa koskevia säännöksiä. 5 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteluissa siteerataan puutteellisesti direktiivin johdanto-osan kohtaa 10. Julkisoikeudellista laitosta koskeva johdanto-osan virke jatkuu näin: ” …, koska yleisen edun mukaisia tarpeita, joiden tyydyttämiseksi se on perustettu tai joiden tyydyttäminen on annettu sen tehtäväksi, voidaan pitää luonteeltaan teollisina tai kaupallisina. ” Johdanto-osassa 10 on esitetty myös tulkinta pääasiallisen rahoituksen lähteelle: Rahoittaminen ”pääosin” merkitsee yli puolta rahoituksesta ja että kyseiseen rahoitukseen voi sisältyä käyttäjiltä saatavia maksuja, jotka määrätään, lasketaan ja peritään julkisoikeudellisten sääntöjen mukaisesti. Tämä on merkittävä tulkinta jonka tulisi ilmetä myös hankintalain perusteluista. 5§:n perustelujen viimeisen kappaleen loppuosa kuulunee jonkin toisen pykälän alle (6 §:n?).
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Liikennevirasto pitää lähtökohtaisesti hyvänä pienten ja keskisuurien yritysten mahdollisuuksien parantamista osallistua hankintoihin. Pidämme kuitenkin tärkeänä, että tulevassa laissa säilytetään nykyisen esityksen mukaisesti hankintayksiköllä tapauskohtainen harkinta hankintojen jakamisessa osiin. Lakiehdotuksen 75 §:n mukaan hankintayksiköllä on perusteluvelvollisuus, mikäli se ei jaa hankintasopimusta osiin. Jakamatta jättämiselle on oltava asianmukaiset perusteet. Esityksen mukaan tällainen asianmukainen syy olisi esimerkiksi se, että sopimuksen toteuttaminen olisi teknisesti liian vaikeaa tai vaikeuttaisi eri sopimuskumppaneiden koordinointia. Liikenneviraston mielestä 4 §:n määritelmien esitysjärjestys tulisi olla joko aakkosjärjestys tai vaihto-ehtoisesti muu prosessuaalinen logiikka. Lisäksi 4 § 11) -kohdan määritelmä hankinta-asiakirjoista on tulkittavissa koskemaan kaikkia hankintayksikön laatimia asiakirjoja, eikä esitetty esimerkki -luettelo ole muutoinkaan tarkoituksenmukainen.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • KL-Kuntahankintojen katsoo, että yhteishankinnat ja puitejärjestelyt on tuotu hyvin lain tavoitteissa esille keinona vähentää hankintayksiköiden hallinnollista taakkaa ja saada mittakaavaetuja. Yhteishankintojen keskeisimpiä tavoitteita on tuottaa hankintayksiköille kustannustehokkuutta ja säästöjä laadukkailla hankinnoilla. Säästöt muodostuvat volyymiedusta sekä hankintayksiköiden prosessisäästöistä. Säästöjen aikaansaaminen edellyttää hankintojen toteuttamista tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina, mikä ei aina mahdollista hankinnan jakamista pieniin osiin. Tämän vuoksi on hyvä, että lain 2 §:n ja 75 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa tuodaan esiin, että hankintayksikkö määrittelee edelleen lähtökohtaisesti hankinnan kohteen, eikä tähän hankintayksikön itsenäisesti tekemään päätökseen kohdisteta oikeudellista tai hallinnollista valvontaa. 4 § kohta 12: yhteishankintayksikkö Mietinnössä ehdotetaan, että yhteishankintayksikön toiminnan tulee kohdistua sen suoraan tai välillisesti omistaviin hankintayksiköihin. Ehdotus on kannatettava ja se on perusteltu mietinnössä hyvin. Mietinnössä tuodaan hyvin esiin se, että yhteishankintayksikön toiminnan kohdistuminen omistajiin edesauttaa omistajien sitoutumista yhteishankintayksikön toimintaan ja sen kehittämiseen. Omistajat pystyvät vaikuttamaan kilpailutuksiin jo niiden valmisteluvaiheessa ja tuomaan esille asiakastarpeitaan ja kokemuksiaan. Omistajat voivat myös panostaa hankintayksikön resursseihin ja osaamisen kehittämiseen ammattimaisempaan suuntaan. Omistajien sitoutuminen mahdollistaa myös tehokkaamman hankintojen strategisen ohjauksen.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Ehdotus sisältäisi säännökset lain tarkoitukseksi, tavoitteiksi ja periaatteiksi, lisäksi esimerkiksi 12 luvussa on ehdotus sosiaali- ja terveyspalveluissa ja muissa palveluissa noudatettaviksi tavoitteiksi. Oni toivottavaa, että lain tarkoitus olisi sama riippumatta siitä, mikä on hankinnan kohde. Lain perusteluissa olisi myös syytä kiinnittää huomiota siihen, että edellä mainituista säännöksistä julkisissa hankinnoissa sovellettavat periaatteet ovat suoraan hankintayksiköitä oikeudellisesti sitovia.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Ehdotetut tavoitteet täyttynevät kohtuullisesti. LVM:n näkemyksen mukaan hankintamenettelyjen yksinkertaistamisessa ei ole kovin hyvin onnistuttu, mikä vaikeuttaa hankintayksiköiden ja myös tarjoajien toimintaa. Sääntelytekniikasta johtuu, että eräissä pykälissä on jopa 15-32 alakohtaa. Säännökset ovat paikoin hyvin vaikeaselkoiset. Tämä on omiaan vähentämään erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tarjoamismahdollisuuksia, -kyvykkyyttä ja -halukkuutta.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Ei lausuntoa. Lähestulkoon sama kuin nykyinen hankintalain luku, missä ei ongelmia käytännössä.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Järjestöjen kannalta ehdotukseen sisältyvä julkisen laitoksen määritelmä on pulmallinen eikä tunnista suomalaisten järjestöjen tilannetta. Se. on säilytetty direktiivissä olevana. Sen sisällön tulkinta merkitsee sitä, että erityistä julkista tukea saavat sosiaali- ja terveysjärjestöt katsotaan julkisoikeudellisiksi laitoksiksi. Tämä tulkinta ja lähtökohta on täysin ristiriidassa suomalaisten järjestöjen autonomiaan pohjautuvan roolin kannalta ja murtaa sitä. Tulkinta tulee kyseenalaistaa. Hankintalain säätämisen yhteydessä tulee selvittää järjestöjen asema yleishyödyllisinä toimijoina, tunnistaa niiden erityinen luonne suhteessa yrityksiin ja keventää järjestöjen hallinnollisia rasitteita erityissäännöksin. Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa on linjaus, jonka mukaan järjestöjen toimintaa vahvistetaan keventämällä niiden hallinnollista taakkaa.
  • Remissinstanser: 33
    2 luku - soveltamisala
      • Mietinnön sisältämän lakiehdotuksen 2 luvussa säädettäsiin hankintalain soveltamisalasta ja sen rajauksista. 2 lukuun sisältyvät säännökset myös sekamuotoisista sopimuksista, sidosyksikkösuhteesta, hankinnoista toiselta hankintayksiköltä, puolustus- ja turvallisuushankinnoista sekä julkisten hankintojen kansainvälisestä ulottuvuudesta.
         
      • Mietinnön sisältämissä lakiehdotuksissa sidosyksikkösuhteen edellytykset on säädetty hankintadirektiivin mukaisesti sidottuina sidosyksikön markkinoilla toimimisen ja määräysvaltaa käyttäviin hankintayksiköihin kohdistuvan liikevaihdon prosenttiosuuteen kokonaisliikevaihdosta.  Pitäisikö näkemyksenne mukaan hankintalaissa säätää sidosyksikkösuhteesta
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Taitoa, Leppälahti Timo
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • jollain muulla tavalla?  
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy, Honkanen Tuula
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Puhas Oy, Junttanen Jarmo
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Ylinen Vuokko
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • jollain muulla tavalla?  
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • jollain muulla tavalla?  
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Tiera, Martelius Timo
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • jollain muulla tavalla?  
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Mietinnössä ehdotetulla tavalla ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä vai
      • Perustelut edellä tehdylle valinnalle sekä muun tavan kuvaus
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Määrittely on selkeä ja melko yksiselitteinen.
      • Taitoa, Leppälahti Timo
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Hankinta Taitoa toteaa, että mietinnössä ehdotetulla tavalla määritelty ulosmyynnin prosenttiosuus selkeyttää tilanteen nykytilanteeseen verrattuna.
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Sidosyksikön myynti muille kuin omistajalleen on rajoitettava ainoastaan tilanteisiin, joissa myynti on tilapäistä ja vähäistä. Vähäisyys tässä tilanteessa on määriteltävä siten, että se ei missään tapauksessa voi olla 1 prosenttia enempää sidosyksikön liikevaihdosta. Myynnin muille kuin omistajille on oltava aina luonteeltaan poikkeuksellista ja tilapäistä eikä se voi muodostua pysyväksi.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Prosenttiosuus helpottaa, mutta pitää ottaa huomioon kilpailulainsäädäntö ja valtio tuki -säännökset.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Säännöksen tavoitteena on varmistaa kilpailuneutraliteetin toteutuminen eli tässä tapauksessa minimoida julkisen hankkijan ja sen valvonnassa olevan, osittain markkinoilla toimivan yksikön yhteistyön markkinoita vääristävät vaikutukset. Kategorisesti määritelty prosenttiosuus markkinoille suuntautuvasta liikevaihdosta toteuttaa sääntelyn selkeyttämistä ja yksinkertaistamista koskevaa tavoitetta, mutta ei ole välttämättä yksiselitteisesti paras mittari kilpailuneutraliteetin varmistamisessa. Tarkoituksenmukaisempi tapa olisi ensin tarkastella markkinaa yksikön toimialalla ja toiminta-alueella. Mikäli sidosyksikön toimialalla sen toiminta-alueella ei ole olemassa markkinaa (yksityisiä markkinaehtoisia toimijoita), sidosyksikön ulosmyyntiä voisi arvioida direktiivin sallimissa enimmäisrajoissa (20 %). Jos taas markkinatoimijoita edellä kuvatuilla edellytyksillä on, sallittu ulosmyynti olisi 10 %. Markkinoiden kehittymistä ja ulosmyyntiä tulisi myös seurata ja tilanteen muuttuessa kilpailuttaa hankinta lain säännösten edellyttämällä tavalla.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (VSSHP) näkemyksen mukaan ulosmyynnin tulee olla selkeästi mitattavissa prosenttiosuudella, joka on yksiselitteinen, ennakoitavissa eikä jätä varaa tulkinnoille.
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Mietintöluonnoksen mukaisessa 15 §:ssä säädettäisiin hankinnoista hankintayksikön sidosyksikön kanssa. Pykälä perustuu hankintadirektiivin 12 artiklan 1-3 sekä 5 kohtiin. Luonnoksen 15 §:ssä edellytetään, että sidosyksikkö harjoittaa vähintään 90 % toiminnastaan niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa se on. Luonnoksessa toiminnan kohdistumisen vaadittu prosenttiosuus on direktiivissä vaadittua (80 %) korkeampi, mikä on perusteltua lainsäädännön yhtenäisyyden kannalta sekä kilpailuneutraliteetin näkökulmasta. Suomessa julkinen sektori on merkittävä taloudellinen toimija, minkä vuoksi kilpailuneutraliteettia on pyritty parantamaan lakimuutoksilla. Näin ollen on perusteltua olla lisäämättä sidosyksiköiden mahdollisuuksia toimia markkinoilla. Lisäksi pitäisimme epäselvyyksien välttämiseksi tarpeellisena tuoda esiin lain perusteluissa, että ns. käänteisiä sidosyksikköhankintoja koskeva 15 §:n 3 momentti ei sanamuotonsa mukaan koske ns. yhteisen määräysvallan tilanteita, vaan tilanteita, joissa sidosyksikkö tekee hankintoja ns. sisaryksiköltä tai siihen määräysvaltaa käyttävältä hankintayksiköltä.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Ylinen Vuokko
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Prosenttiosuus on selkeä ja direktiivin mukainen tapa määritellä sidosyksikkösuhdetta.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Sidosyksikköaseman perusedellytys on, että yksikkö on omistajansa määräysvallassa, yksikössä ei saa olla yksityistä omistusta ja pääosa yksikön liikevaihdosta kohdistuu omistajaan.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • EU:n hankintadirektiiviin artikla 12 yksiköiden väliset hankintasopimukset julkisella sektorilla viittaa siihen, että sidosyksikkösääntely koskisi nimenomaisesti julkista sektoria. Oikeuskäytännössä esimerkit Palmia ja Destia viittaavat myös julkisiin toimijoihin. Siten on perusteltua kyseenalaistaa säännöksen soveltuvuutta silloin, kun kansalaisjärjestöt toimivat tarkoituksensa mukaisesti tai vaikka niillä olisi yhtiöitettynä joitakin markkinoilla olevia toimijoita.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Sidosyksikköä koskevan määrittelyn tulisi olla mahdollisimman selkeä. Kannatamme yksiselitteisen prosenttiosuuden säätämistä.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Muuhun kuin selkeään prosenttimäärään sidottu taso tekee ennakoinnista vaikeaa ja saattaa asettaa eri toimialat eriarvoiseen asemaan.
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Laki on yleislaki julkisiin kilpailutuksiin. Viittaussäännös muuhun lainsäädäntöön voisi olla mahdollinen.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Hankintadirektiivien sidosyksiköille sallima liikkumavara tulee käyttää kansallisessa hankintalaissa täysimääräisesti hyväksi. Sidosyksikön myynnille tulee säätää yksiselitteinen ja direktiivin mukainen 20 prosentin raja ilman kilpailulain kanssa päällekkäisiä markkinavaikutuskriteerejä. Markkinavaikutusten yhdistäminen sidosyksikkösäännökseen pitkittäisi mahdollisia oikeusprosesseja ja tekisi niistä monimutkaisempia erityisesti näytön osalta. Se rapauttaisi myös kilpailu- ja kuluttajaviraston asemaa kilpailulain noudattamista valvovana viranomaisena, koska markkinaoikeuteen voisi valittaa yksittäisestä päätöksestä vetoamalla kilpailulain 4a lukuun. Kilpailulain lähtökohtana on kilpailu- ja kuluttajaviraston yksinomainen toimivalta kilpailulain valvojana. Valmisteluryhmä keskusteli erilaisista sääntelyvaihtoehdoista työn aikana. Tarkastelussa oli kolme päävaihtoehtoa: 1) Myynti muille kuin omistajille on sallittu vähäisessä määrin ja silloin, kun se ei vaaranna kilpailulain 4a luvun mukaista julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan tasapuolisuutta. 2) Myynti muille on sallittua, mikäli se alittaa 10 prosenttia toiminnasta. 3) Myynti muille on sallittua, mikäli se alittaa 20 prosenttia toiminnasta. Työryhmän enemmistö kannatti tulkinnallisesti selvää prosenttirajaa (vaihtoehto 2 tai 3) ja prosenttirajaksi työryhmän mietintöön tuli enemmistön kannan mukaisesti vaihtoehto 2. Kyseessä on kuitenkin merkittävä periaatelinjaus, joten sääntelyvaihtoehtoja on syytä arvioida eri näkökulmista. Sidosyksikköjen oikeudellinen asema on kehittynyt lähes 20 vuoden aikana erityisesti oikeuskäytännön kautta. Lähtökohtana on hankintayksiköiden, esimerkiksi kuntien, oikeus organisoida toimintojaan ja tarvittaessa myös tehostaa toimintaansa esimerkiksi yhtiöittämällä toimintojaan. Vaikka lähtökohtaisesti kunnan tulee kilpailuttaa oman organisaationsa ulkopuolelta hankitut palvelut julkisella tarjouskilpailulla, voi kunta kuitenkin sopia palvelujen tuottamisesta sellaisen yhtiön (sidosyksikön) kanssa, jolle se on siirtänyt tehtäviään. Tällainen sidosyksikkö rinnastetaan käytännössä hankintalainsäädännössä kunnan omaan organisaatioon. Julkisyhteisönä kunnan toimintavapautta on kuntalaissa rajoitettu kieltämällä sen toiminta markkinoilla julkisyhteisömuodossa. Perusteena tähän on kunnan oikeudellisesti poikkeava asema yrityksiin verrattuna. Kunnan osakeyhtiömuotoisen sidosyksikön osalta vastaavaa tarvetta ei ole. Kilpailulain mukaan kunnan sidosyksikön toimintaa valvoo kilpailu- ja kuluttajavirasto. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi tarvittaessa kieltää kuntaa tai sen omistamaa yhteisöä jatkamasta toimintaa, joka vääristää tai on omiaan vääristämään terveen ja toimivan kilpailun edellytyksiä markkinoilla, estää tai on omiaan estämään terveen ja toimivan kilpailuun syntymistä tai kehittymistä tai on hinnoittelultaan ristiriidassa kuntalain mukaisen markkinaperusteisen hinnoittelun kanssa. Koska kilpailuvirasto jo valvoo sidosyksiköiden toiminnan vaikutuksia markkinoihin ja niiden syntymiseen, ei hankintalaissa ole tarvetta säätää sidosyksikön edellytyksissä toiminnan markkinavaikutuksista. Mikäli sidosyksikkö myy tuotteita tai palveluja markkinoille, hinnoittelun on oltava markkinaehtoista. Markkinavaikutusten yhdistäminen hankintalain sidosyksikkösäännökseen johtaisi päällekkäiseen sääntelyyn ja epäselvään oikeustilaan. Samasta asiasta säädettäisiin käytännössä kilpailulaissa ja hankintalaissa. Sidosyksikköasemaan kohdistuvassa valituksessa kyse on aina siitä, voiko kunta hankkia palveluja omistamaltaan osakeyhtiöltä tai muulta yhteisöltä. Jos valitus markkinaoikeuteen olisi mahdollista sillä perusteella, että myynnistä markkinoille aiheutuisi haitallisia vaikutuksia, olisi valituksen menestyessä kunnan lähtökohtaisesti lakattava ostamasta tavaroita tai palveluja omistamaltaan yhtiöltä. Markkinaoikeus ei voisi valituksen perusteella puuttua sidosyksikön toiminnasta markkinoille mahdollisesti aiheutuviin ongelmiin ja esimerkiksi kieltää markkinoille tapahtuvaa myyntiä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto sen sijaan voi nykyisen kilpailulain perusteella nimenomaisesti puuttua markkinoille toimintaan. Työ- ja elinkeinoministeriön tarkentavassa lausumassa kuvattu markkinavaikutusten liittäminen sidosyksikön tunnusmerkistöön yhdistettynä hankintalain mukaiseen valitusoikeuteen tarkoittaisi sitä, että sidosyksikköjen asema olisi erittäin epävarma ja riskialtis ja johtaisi käytännössä muille kuin omistajille suuntautuvasta myynnistä luopumiseen. Olisi liian riskialtista perustaa toimintaa tulkinnallisesti epävarmalle sidosyksikkösääntelylle. Mikäli kuntien sidosyksiköt olennaisesti lisäisivät myyntiään muille kuin omistajille, toimenpiteellä voisi olla vaikutusta markkinoihin. Tässä epätodennäköisessä vaihtoehdossa sidosyksiköiden on hinnoiteltava palvelunsa markkinaehtoisesti. Suomessa on asiasta erityistä lainsäädäntöä ja toimiva valvontajärjestelmä haitallisten markkinavaikutusten estämiseksi. Sidosyksikön toiminnan rajoittaminen ei ole perusteltavissa pelkästään yksityisen ja julkisen elinkeinotoiminnan kilpailuneutraliteetilla.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Riittävä taso
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Prosenttiosuus on selkeä tapa säätää ulosmyynnin tasosta.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Tarkan prosenttiosuuden määrittely vähentää tehtävää tulkintaa. Toivoisin kuitenkin hieman tarkennusta esim. lain perusteluihin, sillä luonnos jättää vähän tulkinnanvaraisuutta sen osalle, että katsotaanko kuntalaisille tuotetut palvelut ulosmyynniksi vai ei. Esim. jossain pelastuslaitoksen tuottamissa palveluissa lasku voi myös lähteä kuntalaiselle.
      • Jos hankintalaissa säädettäisiin sidosyksikkösuhteesta ulosmyynnin prosenttiosuuksien tasosta säätämällä, mikä olisi oikea sallitun ulosmyynnin prosenttimääräinen taso?
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • 20 %
      • Taitoa, Leppälahti Timo
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • 20 %
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • 20 %
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • 0 %
      • Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy, Heikkonen Vesa
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • 20 %
      • Pirkanmaan Jätehuolto, Kallio Harri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • 20 %
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • 20 %
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • 20 %
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • 20 %
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • 20 %
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • 10 %
      • Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy, Honkanen Tuula
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • 20 %
      • Puhas Oy, Junttanen Jarmo
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • 20 %
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Ylinen Vuokko
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • 20 %
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • 20 %
      • Tiera, Martelius Timo
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • 20 %
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • 20 %
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • 20 %
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • 20 %
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • 20 %
      • Rosk'n Roll Oy Ab, Paavilainen Jukka
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • 20 %
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • 20 %
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • 10 %
      • Oulun Jätehuolto, Illikainen Markku
        Uppdaterad:
        24.6.2015
        • 20 %
      • Pirkkalan kunta, Järvensivu Johanna
        Uppdaterad:
        23.6.2015
        • 20 %
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • 20 %
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • 20 %
      • Perustelut edellä tehdylle valinnalle:
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • 20% tason on vaikea nähdä aiheuttavan kilpailuvääristymiä, mutta mietinnössä ehdotettua 10% tasoa ylempi, direktiivin mukainen 20% antaa mahdollisuuksia toiminnan kehittämiselle.
      • Taitoa, Leppälahti Timo
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Direktiivissä määritelty 20 % saattaa eri maiden sidosyksikköasemassa olevat yritykset tasavertaiseen asemaan. Liian alas saadetty ulosmyynnin prosenttiosuus voi johtaa vähäisen tarjonnan tilanteessa siihen, että sidosyksikköaseman varmistamiseksi, sidosyksikköasemassa oleva yritys ei tuota tarvittavaa määrää palveluita suoraan kuntalaisille, vaikka tarvetta olisi.
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Prosentin tulisi olla direktiivin mukaisesti 20. Hallitusohjelmankin mukaan EU-säännösten toimeenpanossa pidättäydytään kansallisesta lisäsääntelystä.
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Suomessa julkisen sektorin toiminta on laajaa ja se on levittäytynyt huomattavassa määrin myös avoimille markkinoille toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa. Näin ollen korkea prosenttiosuus aiheuttaa merkittäviä kilpailuneutraliteettiongelmia yksityisen ja julkisen elinkeinotoiminnan välille. Direktiviin 20 prosentin ja EU-oikeuskäytännön 10 prosentin suuruiset rajat markkinoille menon sallimisesta johtaisivat siihen, että julkinen sektori voisi jatkaa kilpailun vakavaa vääristämistä avoimilla markkinoilla. Julkisten yksiöiden liikevaihto on usein kymmeniä tai satoja miljoonia euroja vuodessa, jolloin pienikin muutaman prosentin ulkopuolisen myynnin salliva raja oikeuttaisi julkisen toimijan toimimaan markkinoilla satojentuhansien tai pahimmillaan miljoonien eurojen edestä, mikä vaikuttaisi väistämättä paikallisten ja alueellisten markkinoiden toimivuuteen.
      • Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy, Heikkonen Vesa
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Olen Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n (IUJ) toimitusjohtaja. IUJ on toimialueensa kuntien (Porvoo, Loviisa, Sipoo, Askola, Pornainen) oma yhtiö, ja palvelemme ensisijaisesti omistajakuntiamme ja toimialueemme asukkaita. Yritystoiminnalle tarjottavasta markkinaehtoisista jätehuoltopalveluista saatavat tulot ovat hyödyttäneet kaikkia alueemme asukkaita, koska toimintamme tulos käytetään jätehuollon kehittämiseen osinkojen jakamisen sijaan. Markkinaehtoisen toiminnan rajan pienentäminen 10 %:iin johtaisi siihen, että joutuisimme rajoittamaan palveluitamme alueen yrityksille. Tällöin hankalaan asemaan joutuisivat toimialueemme ne pk- ja maatalousyrittäjät, joille jätehuoltopalveluiden kustannustehokas järjestäminen on yrityksen sijainnin tai muiden syiden vuoksi vaikeaa. Joutuisimme myös rajoittamaan markkinaehtoisten, muutoin kierrätyskelvottomien jätemateriaalien hyödyntämistä kaatopaikkojen asianmukaisessa muotoilussa ja sulkemisessa. Toimiva kiertotalous tarvitsee myös järkevän käytön muutoin hyödyntämiskelvottomalle materiaaleille. Toimialueemme elinvoimaisuuden, paikallisten pk-yritysten toimintaedellytysten sekä jätteen monipuolisten hyödyntämismahdollisuuksien turvaamisen vuoksi näemme tärkeänä markkinaehtoisen liikevaihdon rajan pitämisen direktiivien mukaisessa 20 prosentissa. Oleellista prosenttirajan määrittelyssä on myös se, että se ei millään lailla velvoita yksityisiä yrityksiä käyttämään IUJ:n palveluja. Yritykset voivat kuten tähänkin saakka hakea vapaasti kannaltaan edullisimman jätehuoltoratkaisun. Toimintamme markkinaehtoinen osuus ei vääristä markkinoita, sillä IUJ ei subventoi yrityspalveluja asumisen jätehuollosta kerättävillä maksuilla.”
      • Pirkanmaan Jätehuolto, Kallio Harri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Markkinaehtoisen liikevaihdon tiukempi rajoittaminen vaikuttaa jätehuollon toteutukseen ja tavoitteiden saavuttamiseen, ympäristöön ja yhteiskuntaan. Harvaan asutussa Suomessa kansallinen täytäntöönpano jo sellaisenaan käytännössä supistaa kilpailua, rajoittaa palvelujen saatavuutta ja lisää asukkaiden ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kustannuksia jätehuollosta. Valmistelutyöryhmän esittämälle sidosyksiköiden ulosmyynnin tiukennukselle ei ole perusteita. Sidosyksiköiden ulosmyynnin rajan tulee olla 20 % Pirkanmaan Jätehuolto Oy esittää, että sidosyksiköiden ulosmyynnin rajan tulee olla direktiivien mukaisesti 20 %. Jätehuollon näkökulmasta ei ole perusteita pienemmälle prosenttiosuudelle. Tiukemmalla rajoituksella on tunnistettavissa merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Ulosmyynnin rajoittaminen työryhmän esittämään 10 %:iin vaikuttaisi erittäin negatiivisesti kuntien jäteyhtiöiden toimintaan ja johtaisi siihen, että jätehuoltopalveluiden toimivuus ja saatavuus vaarantuisivat. Jätehuoltokustannus on myös yritysten kilpailukykyyn ja kuluttajien ostovoimaan vaikuttava asia. Kunnilla on keskeinen rooli jätehuoltopalveluiden saatavuuden takaajina. Palvelujen saatavuus vaikeutuu Pirkanmaan Jätehuolto Oy on 17 kunnan omistama, omakustannusperiaatteella toimiva yhtiö. Yhtiö on rakentanut Pirkanmaalle jätehuoltojärjestelmän, jonka onnistumisen osoittavat niin valtakunnalliset kustannusvertailut kuin asiakastyytyväisyystutkimukset. Yhtiö tuottaa tasokkaat, kilpailutetut ja kustannustehokkaat jätehuollon palvelut yhteistyössä yksityisten yritysten kanssa asukkaille ja julkiselle palvelutuotannolle sekä tarpeen vaatiessa maakunnan pk-yrityksille. Myös yksityiset jätealan toimijat tukeutuvat logistiikkamme sekä käsittelypalveluihimme. Yksityiset jätehuollon toimijat ja elinkeinoelämän yritykset tukeutuvat kuntien jäteyhtiön palveluihin, koska yksityisillä jäteyrityksillä ei ole tarjota kattavasti käsittely- ja hyödyntämispalveluita. Pirkanmaan Jätehuollon liikevaihdosta on tällä hetkellä 12 % markkinaehtoista palvelua. Palvelutuotannon nykyinen osuus markkinaehtoisesti tai jätelain määrittelemällä toissijaisella vastuulla yhteenlaskettuna on noin 35 % liikevaihdosta. Jos esitetty sidosyksiköiden ulosmyynnin rajan (markkinaehtoisen liikevaihdon osuuden) tiukennus toteutuisi, kärsijöinä olisivat erityisesti maakunnan pk-yritykset, jotka ovat saaneet kohtuuhinnalla monipuoliset jätehuollon palvelut. Palveluiden saatavuus vaikeutuisi kohtuuttomasti varsinkin logistisesti hankalammilla alueilla. Pirkanmaan Jätehuolto tarjoaa markkinaehtoisesti jätehuoltopalveluja erityisesti maa- ja kiviainesjätteille, pilaantuneille maille, rakennus- ja purkujätteelle, teollisuuslietteelle ja erilaisille tuotantotoiminnan jäte-erille. Kilpailu vähenee ja kustannukset nousevat Valmistelutyöryhmän esitys markkinaehtoisen palvelun rajaamisesta aiheuttaisi Pirkanmaan Jätehuollon toimialueella jätehuollon palvelujen kustannusten ja hintojen nousua sekä kotitalouksille että elinkeinoelämälle. Jos kuntien jäteyhtiön toimintaa kilpailluilla markkinoilla rajoitettaisiin esityksen mukaisesti, todellinen kilpailu supistuisi. Käytännössä ilman kunnallisia jätehuoltopalveluita tuettaisiin vain yksityisiä monopoleja tai oligopoleja. Pienille paikallisille kuljetusyrityksille kuntien jäteyhtiön markkinaehtoisten palveluiden vähentämisellä olisi kohtalokkaat vaikutukset. Yksityiset jäteyritykset ovat enimmäkseen kuljetusyrityksiä, joiden tarjoama käsittelytoiminta tukeutuu kuntien jäteyhtiön järjestelmään. Jätehuollon investoinnit edellyttävät ennakoitavuutta Jätehuollon perusvastuun hoitaminen edellyttää pitkäaikaisia investointeja kymmeniksi vuosiksi eteenpäin. Pirkanmaan Jätehuolto on varautunut investoinneilla muun muassa 1.1.2016 voimaan astuvaan orgaanisen jätteen kaatopaikkasijoituksen rajoittamiseen. Käsittelykapasiteetin mitoituksessa on ennakoitu asukasmäärien kasvu, taloudellisten suhdanteiden vaihtelut ja huoltovarmuus. Investoinnit ovat merkittäviä ja niiden pääoma- sekä käyttökustannukset katetaan jätemaksuilla. Jätehuollon infra on rakennettu palvelemaan niin asukkaita kuin paikallista ja alueellista elinkeinotoimintaakin. Valmistelutyöryhmän ulosmyynnin rajan muutosesitys tarkoittaisi käytännössä käsittelylaitosten vajaakäyttöä. Esimerkiksi biolaitosten ajoittain vapaata kapasiteettia ei voitaisi myydä markkinoilla. Kumppanuus ja yhteistyö vaarantuvat Esitetty ulosmyynnin rajan tiukentaminen rajoittaisi ja vaikeuttaisi merkittävästi myös kumppanuuksien synnyttämistä julkisen jätehuollon ja yksityisten toimijoiden välillä. Materiaalivirtojen hallinta on tulevaisuudessa yhä enemmän yritysten yhteistyötä, symbiooseja ja synergioita; toisen jäte on toisen raaka-aine. Kuntien jäteyhtiö on alueellisesti merkittävä kiertotalouden toimija ja edistäjä ja kehittämistyötä tehdään kaavatasolta lähtien. Esimerkiksi Pirkanmaan Jätehuollon jätteenkäsittelykeskuksia kehitetään monipuolisiksi materiaalihallintakeskuksiksi, ns. cleantech-alueiksi. Käsittelykeskusten toiminnot tarjoavat erinomaisen alustan kierrätys- ja yritystoiminnalle. Tiukka in-house -raja muodostaisi keinotekoisen esteen jäteyhtiön ja yritysten yhteistyölle.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Prosenttiosuuden määrällisen vaatimuksen osalta Vantaan kaupunki esittää, että direktiivin mah-dollistamalla tavalla riittäväksi katsottaisiin, että sidosyksikön toiminnasta 80 % suuntautuu siihen määräysvaltaa käyttävään hankintayksikköön. Tämä mahdollistaisi kaupunkikonsernille ja sen ty-täryhteisöille riittävän toimintavapauden. Lisäksi Vantaan kaupunki asettaa kyseenalaiseksi sen, että Suomessa pitäisi sidosyksikköhankinto-jen osalta noudattaa Euroopan Unionia tiukempaa sääntelyä.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Viittaamme yllä esitettyyn.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (VSSHP) näkemyksen mukaan sallitun ulosmyynnin prosenttimääräisen tason tulisi olla direktiivin mukaisesti 20 %. VSSHP huomauttaa, että sidosyksikkö saattaa toteuttaa myös sen tyyppisiä alueellisia järjestelyjä, joita voidaan käytännössä toteuttaa ainoastaan paikallisesti. Prosenttiosuuden ollessa 20 %, tämän tyyppiset alueelliset järjestelyt olisivat jatkossakin mahdollisia ja antaisivat sidosyksikölle tämän lisäksi mahdollisuuden vastata vähäisissä määrin myös ”ulkopuoliseen kysyntään”.
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Luonnoksen mukaan pykälän tarkoittaman yhteistyön edellytyksenä olisi, että yli 90 % yhteistyön piiriin kuuluvista palveluista tuotetaan sopimuksen osapuolia varten. Kuten sidosyksikköhankintojen osalta on todettu, on direktiiviä (80 %) tiukempi vaadittu prosenttiosuus on perusteltu julkisen sektorin harjoittaman merkittävän taloudellisen toiminnan vuoksi. Kilpailuneutraliteetin parantamiseksi tehtyjen lakimuutosten ja sitä kautta lainsäädännön yhtenäisyyden kannalta on perusteltua olla laajentamatta julkisyhteisöjen mahdollisuuksia toimia markkinoilla ja siten vaarantaa kilpailuneutraliteetin toteutuminen.
      • Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy, Honkanen Tuula
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Olen 100 %:sti kuntaomisteisen Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:n toimitusjohtaja. Hankintadirektiivien sidosyksiköille sallima liikkumavara tulee käyttää kansallisessa hankintalaissa täysimääräisesti hyväksi. Sidosyksikön myynnille tulee säätää yksiselitteinen ja direktiivin mukainen 20 prosentin raja. Mikäli lakiuudistus toteutuu mietinnön mukaisena (raja 10 %), joudumme rajoittamaan palveluitamme yrityksille. Hankalaan asemaan joutuisivat nimenomaan maakunnan pk-yritykset, jotka ovat saaneet kohtuuhinnalla monipuoliset jätehuollon palvelut. Olemme kuntien oma yhtiö ja tehtävämme on palvella ensisijaisesti omistajakuntiamme ja päijäthämäläisiä asukkaita ja yrityksiä. PHJ:n perustamisasiakirjoissa on todettu, että yhtiön tehtävänä on hoitaa tehtävää mahdollisimman laajasti. Tähän ja aikaisempaan lainsäädäntöön perustuen yhtiö on mitoittanut palvelut Kujalan jätekeskuksessa ja tehnyt siihen liittyvät investoinnit olettaen, että palveluita voidaan tarjota myös elinkeinoelämälle. Markkinaehtoisen palvelun rajaaminen 10 prosenttiin merkitsi olemassa olevan infran vajaakäyttöä ja korotuspaineita asukkaiden jätemaksuihin.
      • Puhas Oy, Junttanen Jarmo
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Mikäli sidosyksikkösuhteen ulosmyynnin prosenttirajaa lasketaan mietinnön ehdotuksen mukaisesti, joudumme rajoittamaan palveluitamme yrityksille. Hankalaan asemaan joutuisivat nimenomaan maakunnan pk-yritykset, jotka ovat saaneet kohtuuhinnalla monipuoliset jätehuollon palvelut. Vuonna 2014 Puhas Oy:n tuotoista noin 19 % oli jätelain mukaan kunnan toissijaiselle vastuulle kuuluvia yritysjätteitä. Olemme mitoittaneet kaikki jätekeskuksen ja jäteasemien toiminnot, palvelut ja investoinnit huomioiden sekä asumisessa että yritystoiminnassa syntyvän jätteen käsittelyn. Merkittäviä investointejamme ovat Riikinvoima Oy:n ekovoimalaitoksen osakkuus, Kiteeläisen biokaasulaitoksen Biokymppi Oy:n osakkuus ja jäteasemien rakentaminen osakaskuntiin sillä oletuksella, että palveluita pystytään tarjoamaan myös elinkeinoelämälle. Markkinaehtoisen palvelun rajaaminen 10 prosenttiin merkitsi olemassa olevan infran vajaakäyttöä ja korotuspaineita asukkaiden jätemaksuihin. Koko Pohjois-Karjalan elinvoimaisuuden ja paikallisten pk-yritysten toimintaedellytysten vuoksi on tärkeää, rajaa pidetään direktiivien mukaisessa 20 prosentissa.
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Ylinen Vuokko
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Osa erikoissairaanhoidon palveluista on sellaisia, että niiden laadukas ja tehokas tuottaminen edellyttävät valtakunnallista keskittämistä. Tällä hetkellä toimivien erikoissairaanhoidon yhtiöiden tehtävissä on myös useita julkisia palvelutehtäviä kuten terveydenhuoltolain mukainen koulutus- ja tutkimustoiminta. Laadukkaan koulutus- ja tutkimustoiminnan järjestäminen vaatii myös mahdollisimman suurta toiminnan volyymia. Liian alhainen ulosmyynnin raja voisi jatkossa haitata kansainväliseen menestykseen tähtäävän koulutus- ja tutkimustoiminnan kehittämistä. Lisäksi kunnallisten terveydenhuollon alan yhtiöiden toimintaan liittyy lakisääteisiä ja huoltovarmuuteen liittyviä tehtäviä sekä päivystystoimintaa, johon varatun kapasiteetin tehokas käyttö on yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaista. Terveydenhuollon alalla on myös yhtiömuodossa tuotettavia tukipalveluita, joita yksityisten toimijoiden ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista ylläpitää pääkaupunkiseudun ulkopuolella kuten kiireellisiä tai ilta/yöaikaisia tutkimus- ja verikeskuspalveluja. Mikäli ulosmyyntiä rajataan, niin on mahdollista, että tällaisten tukipalvelujen järjestäminen yksityisille toimijoille loppuisi. Samoin terveydenhuollon julkisen sektorin tukipalveluja tuottavat yhtiöt saattaisivat joutua pidättymään yhteistyöstä joidenkin toimijoiden kanssa, joka voisi vaikeuttaa erityisesti pienten yksityisten terveydenhuollon palveluntuottajien toimintaedellytyksiä. Jotta Suomessa pystytään jatkossakin tuottamaan laadukasta erikoissairaanhoitoa ja terveydenhuollon palveluita, on kansallisesti syytä pitäytyä direktiivin mahdollistamassa 20 prosentin sallitun ulosmyynnin tasossa.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Pääosa on direktiiveissä määritelty 80 prosentiksi eli 20 % voi olla markkinaehtoista liikevaihtoa. Suomi ei voi poiketa direktiivien in house –säännöksestä ja 80 prosentin rajasta (Ruotsikaan ei poikennut). Perusteluina tälle voidaankin esittää mm.: • Kyse on hankintasopimuksen käsitteestä. Ei voi olla kuin yksi yhteinen hankintasopimuksen käsite EU:ssa (vrt. ”jätteen” käsite, joka on sama koko EU:ssa). • Direktiivit ovat sisämarkkinadirektiivejä, jotka ovat täysharmonisoivia (ei yleistä oikeutta säätää tiukempia vaatimuksia).
      • Tiera, Martelius Timo
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Valmisteluryhmän ehdotuksessa on sidosyksikköjen toimintavapautta kavennettu verrattuna hankintadirektiiviin. Ehdotuksessa on ulosmyynnin raja laskettu 10 prosenttiin. Ulosmyynnin raja tulisi Suomessakin olla direktiivin tasoinen. Julkisen sektorin toimintatapojen uudistamisessa on sidosyksikköyhtiöillä tärkeä rooli. Tästä syystä ko. yhtiöiden toimintaa tulisi joustavoittaa, eikä kaventaa. Ulosmyynnin raja ei Suomessa saisi olla direktiiviä tiukempi. Linjaus 10 prosentin ulosmyynnin rajasta olisi myös ehdotuksen 22 §:n periaatteiden vastaista. Pykälän tarkoituksena on helpottaa eri jäsenmaissa sijaitsevien hankintayksiköiden yhteistoimintaa ja poistaa oikeudellisia vaikeuksia, jotka johtavat kansallisten lainsäädäntöjen ristiriitaisuuksista. Mikäli ulosmyynnin raja laskettaisiin 10 prosenttiin, saattaisimme päätyä tilanteeseen, jos eri jäsenvaltioissa sijaitsevien hankintayksiköiden omistama yhtiö voisi toimia toisissa jäsenvaltioissa in house –yhtiönä mutta esim. Suomessa 10 prosentin rajan ylittyessä in house –statusta ei kansallisesti syntyisi tai se menetettäisiin. Tämä synnyttäisi merkittävän esteen eri jäsenmaissa sijaitsevien hankintayksiköiden yhteistoiminnan kasvulle. Kuten valmisteluryhmän ehdotuksessa on todettu, muulla lainsäädännöllä on jo nyt puututtu mahdollisiin epäkohtiin.
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Direktiivissä taso on 20 prosenttia. Kansallisesti tulisi valita sama.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Ulosmyynnin taso tulisi olla direktiivin mukaisesti 20 %. Valmisteluryhmän ehdotuksessa yleisen hankintalain 15 §:ssä ja erityisalojen hankintalain 25 §:ssä sidosyksikköjen toimintavapautta on kavennettu verrattuna hankintadirektiiveihin. Ehdotuksessa on rajoitettu myyntiä muille kuin niille hankintayksiköille, joiden määräysvallassa sidosyksikkö on. Käytännössä rajoitus vaikuttaa tällä hetkellä joillakin toimialoilla kuntien omistamiin osakeyhtiöihin. Direktiivien mukaan hankintasopimus jää hankintalainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle, jos yli 80 prosenttia kyseisen määräysvallassa olevan oikeushenkilön toiminnoista suoritetaan niiden tehtävien täyttämiseksi, jotka se on vastaanottanut määräysvaltaa käyttävältä hankintaviranomaiselta tai muilta kyseisen hankintaviranomaisen määräysvallan alaisilta oikeushenkilöiltä. Työryhmän ehdotuksen mukaan sidosyksikön tulee harjoittaa vähintään 90 prosenttia toiminnastaan niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa se on. Sidosyksikön myyntiä ei ole tarkoituksenmukaista rajoittaa vain omistajille. Markkinat eroavat huomattavasti maan eri osissa ja alueiden eriytyminen näyttää kiihtyvän. Kunnalla voi olla merkittävä rooli palvelujen turvaajana. Koska kunta ei voi itse myydä palveluja, jää usein ainoaksi vaihtoehdoksi yhtiömuoto. Erillisen yhtiön perustaminen ei kuitenkaan ole välttämättä taloudellisesti kannattavaa, joten sidosyksikön rajallinen myynti jää käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi. Sidosyksiköiden myynnin mahdollistaminen on erityisen tärkeää jätehuollon ja työterveydenhuollon toimialoilla, joissa kuntien rooli palvelujen turvaajana on keskeinen. Direktiivin mukaan esimerkiksi kunta voi hankkia palveluja tai tavaroita omistamaltaan osakeyhtiöltä, jos kyseinen osakeyhtiö tai muu yhteisö suorittaa alle 20 prosenttia toiminnoistaan muun kuin sen omistavan kunnan tai kuntien antamasta toimeksiannosta. Ensisijaisena mittarina on osuus yhtiön liikevaihdosta. Työryhmän ehdotuksessa muille kuin omistajille tapahtuvaa myyntiä on rajoitettu alle 10 prosenttiin. Kyse on käytännössä siitä, missä laajuudessa kuntien omistamat yhtiöt voivat tuottaa palveja muille kuin kuntaomistajille tai näiden konserniyhteisöille. Tällä hetkellä lukumääräisesti vain pienellä osalla kuntien sidosyksiköistä myynti muille kuin omistajille muodostaa liikevaihdosta yli 10 prosenttia. Tietojemme mukaan monet kunnat ovat omistajina rajoittaneet omistamiensa sidosyksiköiden myyntiä nollaan tai muutamaan prosenttiin. Kyse on kunnan elinkeinopoliittisesta ja omistajapoliittisesta linjauksesta. Kunnat ovat huomioineet omistamiensa yritysten vaikutukset paikalliseen yritystoimintaan eikä toiminnan laajentamista ole pidetty tarkoituksenmukaisena. On varsin epätodennäköistä, että sidosyksiköt useimmilla toimialoilla jatkossakaan käyttäisivät täysimääräisesti niillä olevaa liikkumavaraa. Muille kuin omistajille tapahtuvan myynnin rajoittaminen ehdotettuun 10 prosentin vaikuttaisi kuitenkin tuntuvasti joidenkin toimialojen palveluihin. Ulosmyynnin rajoittaminen työryhmän esittämään 10 prosenttiin todennäköisesti rajoittaisi useimpien jätelaitosten toimintaa nykyisestä ja vaikuttaisi työterveyshuollon järjestämiseen kunnallisten osakeyhtiöiden toimesta. Molemmilla toimialoilla kunnilla on lakisääteisiä velvoitteita ja lisäksi toissijainen vastuu palvelun saatavuudesta. Useilla alueilla kunnilla on keskeinen rooli kyseisten palvelujen saatavuuden takaajana. Kunnille palveluja tuottavat yhtiöt tuottavat samalla rajoitetusti palveluja myös alueen asukkaille ja yrityksille. Ilman kunnallisia toimijoita kaikkialla ei palveluja olisi saatavilla tai alueella olisi vain yksi kaupallinen toimija ilman kilpailua.
      • Rosk'n Roll Oy Ab, Paavilainen Jukka
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Olen Rosk’n Roll Oy Ab:n (RR) toimitusjohtaja. RR on toimialueensa (Länsi-Uusimaa) kuntien oma yhtiö, ja palvelemme ensisijaisesti omistajakuntiamme ja toimialueemme asukkaita. Yritystoiminnalle tarjottavasta markkinaehtoisista jätehuoltopalveluista saatavat tulot ovat hyödyttäneet kaikkia alueemme asukkaita, koska toimintamme tulos käytetään jätehuollon kehittämiseen osinkojen jakamisen sijaan. Markkinaehtoisen toiminnan rajan pienentäminen 10 %:iin johtaisi siihen, että joutuisimme rajoittamaan palveluitamme alueen yrityksille. Tällöin hankalaan asemaan joutuisivat toimialueemme ne pk- ja maatalousyrittäjät, joille jätehuoltopalveluiden kustannustehokas järjestäminen on yrityksen sijainnin tai muiden syiden vuoksi vaikeaa. Joutuisimme myös rajoittamaan markkinaehtoisten, muutoin kierrätyskelvottomien jätemateriaalien hyödyntämistä kaatopaikkojen asianmukaisessa muotoilussa ja sulkemisessa. Toimiva kiertotalous tarvitsee myös järkevän käytön muutoin hyödyntämiskelvottomalle materiaaleille. Toimialueemme elinvoimaisuuden, paikallisten pk-yritysten toimintaedellytysten sekä jätteen monipuolis-ten hyödyntämismahdollisuuksien turvaamisen vuoksi näemme tärkeänä markkinaehtoisen liikevaihdon rajan pitämisen direktiivien mukaisessa 20 prosentissa. Oleellista prosenttirajan määrittelyssä on myös se, että se ei millään lailla velvoita yksityisiä yrityksiä käyt-tämään RR:n palveluja. Yritykset voivat kuten tähänkin saakka hakea vapaasti kannaltaan edullisimman jäte-huoltoratkaisun. Toimintamme markkinaehtoinen osuus ei vääristä markkinoita, sillä RR ei subventoi yrityspalveluja asumisen jätehuollosta kerättävillä maksuilla.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Direktiivin mukainen määrittely.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • 10% ei vielä merkittävästi häiritse markkinatilannetta.
      • Oulun Jätehuolto, Illikainen Markku
        Uppdaterad:
        24.6.2015
        • Edustamani yhtiö Oulun Jätehuolto Oy on Oulun kaupungin omistama osakeyhtiö, joka aloitti yhtiömuodossa 1.1.2015. Myymme lakisääteisten jätehuoltopalvelujen lisäksi jätteenkäsittelypalveluja toimialueemme yrityksille. Olemme investoineet suureen lajitteluareenaan useita miljoonia euroja. Investointimme lajitteluareenaan on ollut välttämätön voidaksemme luopua orgaanisen jätteen kaatopaikkasijoituksesta, jota kaatopaikka-asetus edellyttää jo 1.1.2016 lähtien. Lareksi nimetylle areenalle otetaan vastaan sekä rakennusjätettä että satunnaista sekajätettä. Vastaanotetusta jätteestä noin puolet on rakennusjätettä, josta huomattava osa on meidän kannalta ns. markkinaehtoista jätettä ts. olemme kilpailutilanteessa kyseisen jätteen osalta yksityisten yritysten kanssa. Mikäli markkinaehtoisen jätteen osalta säädettäisiin 0-10 % raja, merkitsisi se surkuhupaisesti sitä, että joutuisimme keskeyttämään markkinaehtoisen rakennusjätteen vastaanoton kesken vuotta. Siitä seuraisi toimialueemme rakennusliikkeille lisäkustannuksia ja kritiikkiä meitä kohtaan sen takia, että joutuisimme kieltäytymään rakennusjätteen vastaanotosta, vaikka kapasiteettimme olisikin riittävä. Investointimme takaisinmaksuaika myös pitenee oleellisesti, mikäli meidän on rajoitettava markkinaehtoisen rakennusjätteen vastaanottoa. Takaisinmaksuajan pidentymiseltä voisi välttyä ainoastaan nostamalla lakisääteisten jätteiden käsittelyhintoja, joka olisi epäoikeudenmukainen ratkaisu, koska se kohdistuisi väärään tahoon. Olisi myös kovin outoa, jos Suomi poikkeaisi EU:n säätämästä 20 prosentista.
      • Pirkkalan kunta, Järvensivu Johanna
        Uppdaterad:
        23.6.2015
        • Hankintadirektiivin mukainen 20 prosentin on sopiva raja. Kyseessä on sisämarkkinadirektiivi, josta jäsenvaltiot eivät voisi poiketa. Mietinnössä ehdotettu hankintarajan tiukentaminen vaikuttaisi epäedullisesti mm. jätehuollon osalta kuntien yhteistoimintaan. Ehdotettu rajaus supistaisi markkinaehtoisen toiminnan rajan in-house yhtiöissä todella tiukaksi ja palveluiden myynti yrityksille rajoittuisi. Tämä olisi vaikeata nimenomaan pk-yrityksille, joilla on ollut mahdollisuus saada kohtuuhinnalla monipuolisia palveluita. Markkinaehtoisesta toiminnasta saatavat tulot ovat hyödyntävät kaikkia paikallisia toimijoita, koska tuloja käytetään toiminnan kehittämiseen osinkojen jakamisen sijaan. Markkinaehtoisen liikevaihdon rajan tulee olla jatkossakin hankintadirektiivien mukaisessa 20 prosentissa.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Viranomaisten tulee voida suorittaa tehtäväänsä mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla ja se sisältää myös yhteistyön toisten viranomaisten kanssa. Direktiivissä on katsottu perustelluksi sallia ulosmyynti 20 %:iin asti. Suomessa ei ole mitään syytä mennä EU:n asettamaa rajaa tiukempaan sääntelyyn.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Mielestäni vähintään 20 % tulee sallia, koska muuten sidosyksikkö ei pystyisi tekemään edes konsultointia toisen kunnan vastaavalle sidosyksikölle. Tällöin kertynyttä osaamista ja kokemusta ei pystyttäisi hyödyntämään muiden julkisten hankkijoiden toiminnan kehittämiseen. Alhaisempi prosenttiosuus aiheuttaa ongelmia mm. paikallisen jätehuollon järjestämiseen.
      • Katsotteko, että sidosyksikkösuhdetta ja toiselta hankintayksiköltä tehtyä hankintaa koskevat säännökset ovat tarpeellisia hankintayksiköille
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Kyllä
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Kyllä
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Kyllä
      • Pirkanmaan Jätehuolto, Kallio Harri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Kyllä
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Kyllä
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Kyllä
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Kyllä
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Kyllä
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Kyllä
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Ylinen Vuokko
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Kyllä
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Ei
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Kyllä
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Kyllä
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Kyllä
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Kyllä
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Kyllä
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Kyllä
      • Oulun Jätehuolto, Illikainen Markku
        Uppdaterad:
        24.6.2015
        • Ei
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Kyllä
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Kyllä
      • Perustelut edellä tehdylle valinnalle:
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Hankinnassa toiselta hankintayksiköltä on kysymys hankinnasta oman organisaation ulkopuolelta, eikä omana työnä tekemisestä tai palvelutuotannon sisäisestä organisoinnista. Verovarojen tehokkaan käytön kannalta on erikoista sallia kunnan ostaa toiselta kunnalta vastiketta vastaan palvelua ilman kilpailuttamista. Kotimarkkinoilla pitää hakea kilpialun kautta uusia toimintatapoja ja parempaa tuottavuutta, eikä mahdollistaa viranomaisten välistä kaupankäyntiä. Sidosyksikkösuhdetta koskevat säännökset ovat tarpeellisia hankintayksiköille, jotta ne tietävät, missä menee raja markkinoille myynnin (ulosmyynnin) ja omistajalle "myynnin" välillä.
      • Pirkanmaan Jätehuolto, Kallio Harri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Hankintayksiköinä toimivien kunnallisten jäteyhtiöiden on voitava tehdä horisontaalista yhteistyötä. Jätehuollon edellyttämien suurten investointien täysimääräinen hyödyntäminen on voitava tehdä ilman kilpailutusta. Horisontaalisen yhteistyön perusteet ovat hyväksyttävät.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki toteaa, että sidosyksikkösuhdetta ja toiselta hankintayksiköltä tehtyä hankintaa koskevat säännökset ovat tarpeellisia ja välttämättömiä hankintayksikölle ja Vantaan kaupunki toteaa, että on kannatettavaa, että ne ovat kirjattu lakiin.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Palvelukeskuksen tyyppisellä hankintayksiköllä on tarpeita molempiin.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Säännökset selkeyttävät toimintaa kuntien velvollisuuksia ottaen huomioon, että toimintoja hoidetaan entistä moninaisemmilla tavoilla ja sopimusjärjestelyillä.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (VSSHP) toteaa, että sidosyksikkösääntely ja sidosyksiköitä koskevan sääntelyn täsmentyminen käänteisen sidosyksikköhankinnan ja saman hankintayksikön omistamien sidosyksikköjen keskinäisen hankinnan osalta on tarpeellinen. Sidosyksiköllä tarkoitetaan muodollisesti erillistä ja päätöksenteon kannalta itsenäistä yksikköä, joka on hankintayksikön määräysvallassa. Ehdotetun lain 2 luvun 15 §:n 2 momentissa todetaan, että hankintayksiköiden katsotaan yhdessä käyttävän määräysvaltaa 1 momentissa tarkoitettuun sidosyksikköön, jos sidosyksikön toimielimet koostuvat kaikkien hankintayksiköiden edustajista ja hankintayksiköt voivat yhdessä käyttää ratkaisevaa päätösvaltaa sidosyksikön strategisiin tavoitteisiin ja tärkeisiin päätöksiin. VSSHP toteaa, että osakeyhtiölaissa lähtökohtana on, että osakeyhtiötä edustaa osakeyhtiön hallitus. Se millä edellytyksillä kaikkien hankintayksiköiden edustajien katsotaan käyttävän yhtiössä ratkaisevaa päätösvaltaa, vaatii hallituksen esityksessä tarkempaa kuvausta. Esimerkkinä mainittakoon Medbit Oy, joka on julkisomisteinen osakeyhtiö ja tuottaa keskitetysti Satakunnan, Vaasan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirien alueen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon organisaatioiden ICT-palvelut.
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Mietintöluonnoksen mukaisessa 16 §:ssä säädettäisiin hankinnoista toiselta hankintayksiköltä eli ns. horisontaalisesta yhteistyöstä. Horisontaalista yhteistyötä koskeva poikkeus on tähän asti perustunut unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja sen tulkinnasta on aiheutunut erimielisyyksiä. Toisilta hankintayksiköiltä tehtävät hankinnat muodostavat merkittävän poikkeuksen kilpailuttamisvelvollisuudesta, joten on perusteltua, että poikkeuksesta on olemassa nimenomainen säännös. Luonnoksen 16 §:ssä omaksuttu sanamuoto, jonka mukaan poikkeus rajoittuu hankintayksiköiden vastuulla olevien julkisten palveluiden tuotantoon, on sopusoinnussa direktiivin sanamuodon kanssa. Direktiivin 12 artiklan 4. kohdan mukaan poikkeus rajautuu julkisiin palveluihin, jotka osallistuvien hankintaviranomaisten on suoritettava. Toisaalta asiasta ei olisi direktiivin ao. kohdan lainsäädäntöhistoria huomioon ottaen mahdollista antaa kansallisesti väljempää sääntelyä, sillä direktiivin nykyinen sanamuoto perustuu parlamentin nimenomaiseen rajaukseen. Komissio oli alun perin ehdottanut laajempaa mahdollisuutta horisontaaliseen yhteistyöhön. Lisäksi tulevan hallituksen esityksen perusteluihin tulisi näkemyksemme mukaan lisätä seuraavia asioita: Perusteluissa olisi ensinnäkin syytä mainita tapaus C-386/11 (Piepenbrock), jossa on niin ikään käsitelty horisontaalisen yhteistyön kriteerejä. Piepenbrock-tapauksessa ei tapauksen ASL Lecce (C-159/11) tavoin ollut kyse hankintayksikön vastuulla olevan tehtävän hoitamisesta, vaan palvelutuotannosta korvausta vastaan. Ulosmyynnin osalta esityksessä on todettu, että ulosmyyntiä saattaa rajoittaa myös muu kansallinen lainsäädäntö, esimerkiksi kuntien osalta kuntalain mukainen yhtiöittämisvelvoite. Pidämme tarpeellisena mainita perusteluissa, että yhtiöittämisvelvoite johtuu ensisijaisesti EU:n valtiontukisääntelystä, jonka osalta voidaan viitata esimerkiksi EU:n tuomioistuimen ratkaisuun asiassa C-559/12 (La Poste). Lisäksi pidämme tarpeellisena tuoda esiin, että yhtiöittämisvelvoite on EU:n tasolla kytketty taloudellisen toiminnan harjoittamiseen ja valtiontuen kriteerien täyttymiseen, ei ulosmyynnin määrään. Relevanttiin EU-sääntelyyn viittaaminen kansallisen sääntelyn ohella on tärkeää EU-oikeudellinen etusijaperiaate huomioonottaen.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Ulosmyyntiprosenttien rajaus ei voi tulla kyseeseen kansalaisjärjestöjen kohdalla.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Suomalaisessa kunnilla ja kuntayhtymillä on merkittävä rooli. Julkisen sektorin tuottamista palveluista vastaavat pääosin kunnat ja kuntayhtymät. Kunnat ja kuntayhtymät ovat yhtiöittäneet toimintojaan laajasti ja kunta yhtiöineen muodostaa usein kuntakonsernin. Esimerkiksi tuoreessa kuntalaissa (410/2015) on erityisesti huomioitu konsernikehitys. Yleensä konserniyhteisöt ovat sidosyksikköjä. Kuntien omistamista yhteisöistä suurin osa on selvästi sidosyksikköjä eli kunnalle, kuntayhtymälle tai omistajakunnille palveluja tuottavia yksiköitä. Sidosyksikkösääntely on tarpeen, jotta kunnilla on selkeä sääntely-ympäristö. Konsernijärjestelyt voivat olla taloudelliselta arvoltaan merkittäviä, joten myös oikeudellisen sääntelyn tulee olla selkeää. Kuntien yhteistoiminnalla on edelleen merkitystä kuntasektorilla. Vaikka käytännössä hankintaviranomaisten välisen yhteistoiminnan oikeudelliset raamit ovat muodostuneet ja jatkossakin todennäköisesti muokkaantuvat oikeuskäytännössä, on perusteltua kuvata laissa niitä periaatteita, joilla yhteistoiminta-sopimus jää hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle. Suomalaisesta kuntakoosta ja kuntien laajasta tehtäväkentästä johtuen yhteistoimintasäännöksillä on edelleen merkitystä. Vastaavasti esimerkiksi sairaanhoitopiireillä on tarve sopia yhteistoiminnasta esimerkiksi hyvin erikoistuneessa hoidossa tai toiminnassa. Kyse on kansantalouden kannalta järkevästä resurssien keskittämisestä.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Tällä hetkellä liikaa kirjavuutta ja epäselvyyttä käytännöissä.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Välttämätöntä selkeyden vuoksi.
      • Jos edustatte hankintayksiköitä, aiotteko soveltaa sidosyksikkösuhdetta tai toiselta hankintayksiköltä tehtyä hankintaa koskevaa soveltamisalapoikkeusta tulevaisuudessa
      • Pirkanmaan Jätehuolto, Kallio Harri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Kyllä, missä tilanteessa [yhdyskuntajätteen käsittelyä koskeva yhteistyö]
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Kyllä, missä tilanteessa [ Vantaan kaupunki soveltaa sidosyksikkösuhdetta koskevia säännöksiä muun ohella hankkiessaan tavaroita ja palveluja konserniyhtiöiltä esim. Vantaan Tilakeskus Vantti Oy:ltä.]
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Kyllä, missä tilanteessa [Mahdollisesti silloin, kun se on tarkoituksen mukaista esimerkiksi eri julkishallinnon organisaatioiden välisessä yhteistyössä.]
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Kyllä, missä tilanteessa [Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (VSSHP) hankkii muun muassa ICT-palveluja Medbit Oy:ltä ja työterveyshuollon palveluja Länsirannikon työterveys Oy:ltä. ]
      • Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Ylinen Vuokko
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Kyllä, missä tilanteessa
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Kyllä, missä tilanteessa [Valtiokonsernin sisäisten palvelujen tuottamisessa]
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Kyllä, missä tilanteessa [Esimerkiksi tehdessämme hankintoja Hansel Oy:n puitejärjestelyjen perusteella tai hankkiessamme kilpailutuskonsultointia Hansel Oy:ltä.]
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Kyllä, missä tilanteessa [KL-Kuntahankinnoilla on jo entuudestaan hankintayhteistyösopimukset muun muassa KEVA:n sekä Suomen evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon organisaatioiden kanssa. KL-Kuntahankinnat osallistuu hankintarengasyhteistyöhön kuten esimerkiksi Apotti-potilastietojärjestelmä. ]
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Kyllä, missä tilanteessa [Kaupunkionsernilta tapahtuvaa hankintaa.]
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Kyllä, missä tilanteessa
      • Näkemykset ehdotetun lain muista soveltamisalaa ja sen rajauksia koskevista säännöksistä:
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • SOVELTAMISALA Soveltamisalan osalta Vantaan kaupunki lausuu, että ensihoidon osalta on hankintalain kokonaisuudistuksessa otettava huomioon pelastuslaitosten toimintamahdollisuudet myös tulevaisuudessa. Ensihoito on katsottava, välitöntä valmiutta edellyttävänä kiireellisesti suoritettavana toimintana, osaksi kansalaisten turvallisuuspalvelua. Keski-Uudenmaan pelastuslaitos, joka kuuluu Vantaan kaupungin organisaatioon, järjestää ensihoitopalvelut alueellaan, perustuen terveydenhuoltolakiin, yhteistoiminnassa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kanssa, ja tämä toiminta on voittoa tavoittelematonta valmiustoimintaa. Hankintalain muotoilun on oltava sellainen, että tämä toiminta on jatkossakin mahdollista ja sitä voidaan kehittää. Tässä yhteydessä Vantaan kaupunki viittaa pelastuslaitosten 5.6.2015 antamaan yhteiseen lausuntoon, jossa on yksityiskohtaisemmin selvitetty niitä lakiluonnoksen kohtia, joissa ensihoidosta säädetään ja joihin esitetään muutosta. Vantaan kaupungilla ei ole soveltamisalaan muilta osin erityistä lausuttavaa. HANKINTAYKSIKÖIDEN VÄLINEN YHTEISTYÖ Hankintayksiköiden välisessä yhteistyössä Vantaan kaupungin näkemyksen mukaan direktiivissä määritellyn ulosmyynnin osuuden enimmäismäärän asettamisessa lienee otettu huomioon Euroopan Yhteisön lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä vaikuttavaan kilpailuneutraliteettiin liittyvät näkökohdat ja että esityksessä mainitulla perusteella ulosmyynnin enimmäismäärän rajoittaminen kansallisesti 10 %:iin ei ole perusteltua. Yleisen edun mukaisten julkisten palveluiden yhteistyöjärjestelyjen tavoitteena ei lähtökohtaisesti ole markkinoille pyrkiminen. Sen sijaan joissakin olosuhteissa voi syntyä tilanne, jossa esimerkiksi yksityissektorin palveluntarjonnan puutteellisuuden vuoksi on perusteltua, että julkisyhteisöt tarjoavat palveluja myös yksityissektorille. Tällöin tulisi olla käytettävissä direktiivin mahdollistama 20 %:n ulosmyynti. Näistä syistä johtuen Vantaan kaupunki esittää, että sopimuksen osapuolille tuotettavien palveluiden raja olisi 80 %. Edelleen Vantaan kaupunki esittää, että sidosyksikköhankintojen ja hankintayksiköiden välisessä yhteistyössä pitäisi noudattaa samansuuntaisia säännöksiä ja prosenttiosuuksia.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei lausuttavaa.
      • Ulkoministeriö, Leino Vesa
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Lakiehdotuksen 8 § 1 momentin 3 kohdan mukaan lain ulkopuolelle jäisivät myös hankinnat, jotka hankintayksikkö tekee tai järjestää kansainvälisen järjestön tai kansainvälisen rahoituslaitoksen antamien menettelysääntöjen mukaisesti edellyttäen että kansainvälinen järjestö tai laitos on kokonaan rahoittanut yli puolet hankinnan arvosta. Kyseisen lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa tuodaan esiin, että hankintadirektiivin 9 artiklan 2 kohdan mukaan osapuolten on sovittava sovellettavista hankintamenettelyistä, mikäli kyse on hankintasopimuksista tai suunnittelukilpailuista, joihin kansainvälinen järjestö tai kansainvälinen rahoituslaitos antaa suurimman osan yhteisrahoituksesta. Tämän jälkeen perusteluissa toistetaan sama lause uudelleen ja lisäksi todetaan, että ”Säännöstä ei otettaisi kansalliseen hankintalakiin, sillä suomalaiset hankintayksiköt ja julkisyhteisöt eivät voi sitovasti sopia kansainvälisen järjestön tai rahoituslaitoksen kanssa jättävänsä noudattamatta Suomen hankintalainsäädäntöä.” Edellä mainittuja lakieh-dotuksen perusteluja tulisi siis selventää ottaen huomioon myös se, että valtio-sopimuksella voidaan poiketa kansallisesta lainsäädännöstä eduskunnan suostu-muksella. Lisäksi lakiehdotuksessa tulisi selventää, kuinka mahdollisten 8 § 2 momentin mukaisten ulkoasiainhallinnon kehitysyhteistyösopimuksiin perustuvien hankintojen osalta ko. pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädetyissä tilanteissa lain soveltuminen määräytyy. Lakiehdotuksen 8 § 2 momentin perusteluissa todetaan, että ”Ulkoasiainhallin-non kehitysyhteistyösopimuksiin perustuviin hankintoihin ei kuitenkaan sovellettaisi pykälän 2 momentin mukaan ehdotettua lakia kokonaisuudessaan, vaan hankinnan arvosta riippumatta lakia sovellettaisiin 105 §:ssä tarkoitetulla tavalla.” Lakiehdotuksen 105 §:ssä säädettäisiin kuitenkin kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valinnasta, minkä vuoksi viittaus tulisi korjata siten, että siinä viitattaisiin lakiehdotuksen 99 §:ään, jossa säädetään kansallisia menettelyjä koskevia säännöksiä sovellettavan myös 8 § 2 momentissa tarkoitettuihin kehitysyhteistyösopimuksiin perustuviin ulkoasiainhallinnon hankintoihin. Lisäksi kyseisen 99 §:n pykälän säännöstä tulee täsmentää siten, että kyseisten lakiehdotuksen 8 § 2 momentissa mainittujen hankintojen osalta tulee selvästi esiin, että myös kyseisiin hankintoihin sovelletaan 11 luvun ohella kansallisiin hankintoihin soveltuvia lakiehdotuksessa mainittuja lukuja (1,2,3,4,14,15,16). Lakiehdotuksen 12 § määrittää hyvin ne tekijät, milloin hankinta toteutetaan hankintalain ulkopuolisena menettelynä. Hankintayksikön on tiedostettava, että hankintalain ulkopuolinen menettely ei tarkoita suorahankintaa, vaan tällöinkin tarjouskilpailun toteuttaminen on ensisijainen menetelmä, mutta turvallisuusnäkökulmiin perustuen hankintalain sinänsä edellyttämää ilmoittamismenettelyä ei käytetä. Lakiehdotuksessa esitetään säädettäväksi uusi lainkohta, joka koskisi Euroopan talousalueen ulkopuolisissa maissa toteutettavia hankintoja. Kyseisessä 18 §:ssä säädettäisiin, ettei lakia sovelleta Euroopan talousalueen ulkopuolisessa maassa toteutettavaan hankintaan, jossa ei ole kansallista tai Euroopan unionin taikka Euroopan talousalueen jäsenvaltioiden rajat ylittävää intressiä. Edellytyksenä olisi, että Euroopan unioni ei ole tehnyt kyseisen Euroopan talousalueen ulkopuolisen maan kanssa monen- tai kahdenvälistä sopimusta yhdenvertaisesta ja todellisesta pääsystä julkisten hankintojen markkinoille. Kyseistä pykälää koskevissa perusteluissa todetaan, että ”Pykälän mukaan lakia ei sovellettaisi hankintaan, jonka kohde tulee käytettäväksi Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen ulkopuolisessa maassa ja jossa hankintayksikkö voi osoittaa, etteivät Suomeen, Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen sijoittuneet toimijat osallistuisi hankintamenettelyyn, mikäli siitä ilmoitettaisiin avoimesti näillä alueilla. Lisäedellytyksenä olisi se, että mainitun kolmannen maan kanssa ei ole tehty esimerkiksi Euroopan unionin toimesta kansainvälistä julkisten hankintojen vastavuoroisuutta koskevaa kauppasopimusta, jossa annettaisiin Euroopan unioniin sijoittautuneille toimittajille avoin pääsy maan hankintayksiköiden julkisten hankintojen tarjouskilpailuihin.”……. Koska kyseessä olisi poikkeus hankintalain kilpailuttamisvelvollisuudesta, säännöstä tulisi tulkita suppeasti. Hankintayksiköllä olisi velvollisuus osoittaa, että Suomessa, Euroopan unionissa tai Euroopan talousalueella ei ole hankinnasta kiinnostuneita toimittajia. Rahojen käytön tehokkuuden ja asianmukaisuuden turvaamiseksi hankintayksiköiden tulisi lainkohdan tarkoittamissa tilanteissa kuitenkin järjestää hankinnasta avoin ja syrjimätön tarjouskilpailu kyseisen kolmannen maan markkinoilla.” Säännöksen soveltamiseen liittyen hankintayksikölle on asetettu korkea näyttö-velvollisuus, mikä ottaen huomioon säännöksen perusteluissa esiin tuotu näyttövelvollisuuden laajuus todennäköisesti johtaisi siihen, ettei ko. säännöstä käytännössä tultaisi soveltamaan. Tämän vuoksi ehdotetaan, että säännökseen perusteluista poistettaisiin velvoittava näyttövelvollisuusvaatimus tai lisättäisiin viittaus esim. argumentointitapaan ja keinoihin, joilla hankintayksikkö voisi helposti näyttövelvollisuutensa täyttää. On myös huomioitava, että monessa tilanteessa kohtuuttoman velvoittava näyttövelvoite viranomaiselle muodostaa myös alalla toimiville yrityksille rasitteen. Rasite syntyy mikäli yrityksiä lähestytään selvityspyynnöin, joiden osalta jo laatimisvaiheessa on oletettavaa, että Suomessa tai Euroopan talousalueella oleva taloudellinen toimija ei tule osallistumaan kyseiseen Euroopan talousalueen ulkopuolisessa maassa toteutettavaan tarjouskilpailuun.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Mietinnössä todetaan, että hankintadirektiivissä soveltamisalapoikkeuksen piiriin kuuluvat myös sairaankuljetuspalvelut (85143000-3), mutta niitä ei ehdoteta otettavaksi mukaan hankintalain soveltamisalapoikkeukseen. Direktiivin tarkoittama ”sairaankuljetuspalvelu” voi olla kiireellistä tai kiireetöntä. Kiireellistä sairaankuljetuspalvelu -käsitettä ei enää Suomessa virallisesti käytetä, vaan kyse on terveydenhuoltolain (1326/2010) 39-40 §:ssä säädetyistä ensihoitopalveluista. Vastaavasti käsite ”kiireetön sairaankuljetuspalvelu” ei ole enää Suomessa virallisesti käytössä, vaan Suomessa kyse on näiden osalta lähinnä terveydenhuoltolain 73 §:ssä säädetystä potilaan siirtokuljetuksista. Perusteluna sille, että sairaankuljetuspalveluja ei mietinnössä ole otettu mukaan soveltamisalapoikkeukseen on todettu, että Suomessa sairaankuljetuspalveluja eivät tarjoa voittoa tavoittelemattomat järjestöt tai niiden yhteenliittymät. Tämä ei pidä paikkaansa. Sairaanhoitopiirit voivat järjestää ensihoitopalvelut omana toimintana. Sairaanhoitopiirien kuntayhtymät ovat voittoa tavoittelemattomia toimijoita. Nykyisessä terveydenhuoltolain (1326/2010) 39 §:ssä nimenomaisesti sallitaan yhteistoimintasopimuksen tekeminen sairaanhoitopiirin ja pelastustoimen kesken ensihoitopalvelusta (entinen käsite sairaankuljetus). Sairaanhoitopiirien alueella on edelleen voittoa tavoittelemattomia pelastuslaitoksia. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (VSSHP) yhtyy HUS-kuntayhtymän ja sosiaali- ja terveysministeriön lausuntoon ja esittää, että ehdotusta muutetaan palveluhankintoja koskevan soveltamisalarajausta koskevan 9 §:n osalta niin, että ”hankintalakia ei sovelleta 11) liitteessä A tarkoitettuja väestönsuojelua, pelastuspalveluja ja vaarojen ehkäisyä sekä ensihoitopalvelua ja ensivastetoimintaa koskevia palveluja koskeviin hankintoihin, joita tarjoavat voittoa tavoittelemattomat toimijat tai näiden yhteenliittymät.”
      • Tekes, Autio Eriika
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • 9 § 1 mom 13 kohta Pykälän 1 momentin 13 kohdan mukaan lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät myös tutkimus- ja kehittämispalvelut, paitsi jo niistä satava hyöty koituu yksinomaan hankintayksikölle sen toiminnassa käytettäväksi ja hankintayksikkö korvaa suoritetun palvelun kokonaan. Säännös perustuu hankintadirektiivin 14 artiklaan vastaa pääosin voimassa olevaa hankintalain 8 §:n 1 momentin 6 kohdassa säädettyä. Säännöksellä pyritään edistämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 179 artiklan mukaista tutkimuksen ja teknologian kehittämistä Euroopan unionissa. Hankintadirektiivin johdanto-osan 35 perustelukappaleen mukaan tutkimus- ja kehittämisohjelmien osarahoittamista toimialojen lähteistä olisi kannustettava (Mitä tämä lause tarkoittaa? –ehdotetaan poistettavaksi). Tällaisia olisivat esimerkiksi yritysten ja korkeakolujen väliset tutkimus ja kehittämishankkeet (ehdotetaan poistettavaksi – asiaa käsitellään myöhemmin, ja se sekoittaa lukijaa tässä kohtaa). Lainkohdan mukaan hankintalaki tulisi sovellettavaksi ainoastaan silloin, kun säännöksessä mainittua yhteisrahoitusta (Yhteisrahoitus-termi mainitaan ensimmäisen kerran tässä. Sekoittaa, kun ei ole määritelty, mitä yhteisrahoituksella tarkoitetaan) ei ole ja kun asianomainen hankintaviranomainen saa tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulokset hyödykseen. (Ehdotetaan poistettavaksi koko lause). Hankintadirektiivin johdanto-osan 35 perustelukappaleen mukaan uuden säännöksen tarkoituksena on selventää, että hankintadirektiiviä sovelletaan ainoastaan silloin, kun kyseisenlaista osarahoitusta ei ole ja kun asianomainen hankintaviranomainen saa tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulokset hyödykseen. Tämä ei saisi kuitenkaan sulkea pois mahdollisuutta, että palveluntarjoaja voisi julkaista niistä tietoja, kunhan hankintayksikkö säilyttää yksinoikeuden (pois yksinoikeus, joka olisi liian rajoittava, tilalle oikeus) käyttää tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Tutkimus – ja kehittämistoiminnan tulosten näennäinen jakaminen tai pelkästään symbolinen osallistuminen palveluntarjoajalle suoritettuun korvaukseen eivät kuitenkaan oikeuttaisi poikkeuksen soveltamiseen (lause ok, mutta väärässä paikassa – siirretään). Lainkohdan tarkoittamat tutkimus- kehittämispalveluhankinnat tulisi erottaa tutkimus- ja kehitystoiminnan avustuksista ja muista tuista, jotka eivät olisi lainkaan vastavuoroisiin sopimussuhteisiin perustuvia hankintasopimuksia (ehdotetaan poistettavaksi ja korvataan termillä vastikkeellinen sopimus) vastikkeellisia sopimuksia ja siten lain soveltamisalassa. Soveltamisalapoikkeus olisi käsillä vain, jos kyse on sinänsä vastavuoroisesta hankintasopimuksesta vastikkeellisesta sopimuksesta, joka jäisi kuitenkin lain soveltamisalan ulkopuolelle lainkohdassa säädettyjen yhteisrahoitusta (tässä toinen ja viimeinen kerta, kun yhteisrahoitus- termi mainitaan) ja palvelun hyödyntämistä koskevien (ehdotetaan poistettavaksi, koska sekoittaa – mainitaan lukijaa sekoittavasti vain kaksi neljästä edellytyksestä) edellytysten johdosta. Arviointi tuen ja hankintasopimuksen välillä tulisi tehdä lain 4 §:n hankintasopimuksen käsitteen ja tunnusmerkkien perusteella. Tutkimusrahoituksen myöntämismenettelyyn sovelletaan muita tasapuolisuuteen ja avoimuuteen pohjautuvia säädöksiä kuten esim. valtioavustuslakia (688/2001). Soveltamisalasta olisivat käytännössä poissuljettuja esimerkiksi julkisten tiedeyhteisöjen, kuten korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten ja yksityisten tahojen yhteisesti rahoittamat tutkimusohjelmat. myös muiden hankintayksiöiden tutkimusyhteistyö yksityisten tahojen kassa kuuluisi poikkeuksen piiriin säännöksen edellytysten täyttyessä. Lainkohdassa tarkoitettujen tutkimushankkeiden tunnistamisessa merkityksellisiä tekijöitä ovat myös tutkimuksen avoimuus ja tutkimuksen hyödynnettävyys mahdollisimman laajasti. Hankintalaki tulisi sovellettavaksi lähinnä vain hankintayksikön täysin maksamaan ja yksinomaan hankintayksikön käyttöön tulevaan tutkimus- ja kehitystyöhön. Alihankintatyyppistä tutkimusta on muun muassa selvästi olemassa olevat palvelut, kuten laboratorio-, mittaus- ja testauspalvelut sekä tavanomaiset konsultointipalvelut, jotka voidaan hankkia useammalta eri toimittajalta. Näissä hankintayksikkö määrittelee yksin hankittavan palvelun sisällön ja vastaa kustannuksista kokonaisuudessaan. Lain soveltamisen ulkopuolelle jäisi muun muassa (ehdotetaan poistettavaksi – kyseessä on lain soveltamisalan poikkeus, joka tulisi olla tyhjentävästi määritelty – kun tilkesanan ”muun muassa” jättää pois, selkeytyy asia huomattavasti.) yhteistyöluontoinen tutkimus (ehdotetaan poistettavaksi ja tilalle vain yhteistyö – selkeyttää), jossa molemmat osapuolet osallistuvat tutkimuksen tai kehityshankkeen sisällön määrittelemiseen ja sen rahoittamiseen, jakavat riskin tutkimus- ja kehittämistoiminnan onnistumisesta ja saavat tulokset käyttöönsä. Myös (ehdotetaan poistettavaksi, sillä sana myös johtaa lukijaa harhaan) hankintayksiköiden normaalit tavara ja palveluhankinnat kuten asiantuntijapalvelujen, kehittämispalvelujen ja konsultointipalvelujen hankinnat olisivat lain kilpailuttamissäännösten piirissä.Tutkimus – ja kehittämistoiminnan tulosten näennäinen jakaminen tai pelkästään symbolinen osallistuminen palveluntarjoajalle suoritettuun korvaukseen eivät kuitenkaan oikeuttaisi poikkeuksen soveltamiseen. (siirretty kolmannesta kappaleesta) Hankintadirektiivissä soveltamisalapoikkeuksen piiriin kuuluvat palvelut on yksilöity viittaamalla yhteisen hankintasanaston (CPV) nimikkeisiin ja niiden mukaisiin numerosarjoihin. Niissä nimikkeissä on viitattu tutkimus- ja kehityspalveluihin sekä niihin liittyviin konsulttipalveluihin (73000000-2), tutkimuspalveluihin ja kokeellisiin kehityspalveluihin (73100000-2), tutkimuspalveluihin (73110000-6), tutkimuslaboratorioiden palveluihin (73111000-3), merentutkimuspalveluihin (73112000-0), kokeellisiin kehityspalveluihin (73120000-9), tutkimus- ja kehitystoiminnan suunnitteluun ja toteutukseen (73300000-5) sekä poulustusalalla toteutettuihin ennakkototeutettavuustutkimukseen ja teknologiseen demonstrointiin (73420000-2) sekä testaukseen ja arviointiin (73430000-5). Palvelut lueteltaisiin liitteessä x. (Ehdotetaan poistettavaksi hallituksen esityksestä. Riittää, että tämä luettelo mainitaan direktiivissä. Ko. luettelo ei ainakaan selvennä muutenkin hankalan asian ymmärtämistä. Edellä juuri mainitaan, esim. että konsultointipalvelut kuuluvat kilpailuttamisvelvoitteen piiriin ja tässä oleva CPV-koodiluettelo soveltamisalapoikkeuksen piiriin kuuluvista nimikkeistä, alkaa maininnalla tutkimus- ja kehityspalveluihin sekä niihin liittyviin konsulttipalveluista.) Yllä oleva teksti Tekesin ehdottamin muutoksin näyttää seuraavalta (mietinnän sivun 103 puolivälistä sivun 105 alkuun): 9 § 1 mom 13 kohta Pykälän 1 momentin 13 kohdan mukaan lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät myös tutkimus- ja kehittämispalvelut, paitsi jo niistä satava hyöty koituu yksinomaan hankintayksikölle sen toiminnassa käytettäväksi ja hankintayksikkö korvaa suoritetun palvelun kokonaan. Säännös perustuu hankintadirektiivin 14 artiklaan vastaa pääosin voimassa olevaa hankintalain 8 §:n 1 momentin 6 kohdassa säädettyä. Säännöksellä pyritään edistämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 179 artiklan mukaista tutkimuksen ja teknologian kehittämistä Euroopan unionissa. Hankintadirektiivin johdanto-osan 35 perustelukappaleen mukaan uuden säännöksen tarkoituksena on selventää, että hankintadirektiiviä sovelletaan ainoastaan silloin, kun kyseisenlaista osarahoitusta ei ole ja kun asianomainen hankintaviranomainen saa tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulokset hyödykseen. Tämä ei saisi kuitenkaan sulkea pois mahdollisuutta, että palveluntarjoaja voisi julkaista niistä tietoja, kunhan hankintayksikkö säilyttää oikeuden käyttää tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Lainkohdan tarkoittamat tutkimus- kehittämispalveluhankinnat tulisi erottaa tutkimus- ja kehitystoiminnan avustuksista ja muista tuista, jotka eivät olisi lainkaan vastikkeellinen sopimuksia ja siten lain soveltamisalassa. Soveltamisalapoikkeus olisi käsillä vain, jos kyse on sinänsä vastikkeellisesta sopimuksesta, joka jäisi kuitenkin lain soveltamisalan ulkopuolelle lainkohdassa säädettyjen edellytysten johdosta. Arviointi tuen ja hankintasopimuksen välillä tulisi tehdä lain 4 §:n hankintasopimuksen käsitteen ja tunnusmerkkien perusteella. Tutkimusrahoituksen myöntämismenettelyyn sovelletaan muita tasapuolisuuteen ja avoimuuteen pohjautuvia säädöksiä kuten esim. valtioavustuslakia (688/2001). Soveltamisalasta olisivat käytännössä poissuljettuja esimerkiksi julkisten tiedeyhteisöjen, kuten korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten ja yksityisten tahojen yhteisesti rahoittamat tutkimusohjelmat. myös muiden hankintayksiöiden tutkimusyhteistyö yksityisten tahojen kassa kuuluisi poikkeuksen piiriin säännöksen edellytysten täyttyessä. Lainkohdassa tarkoitettujen tutkimushankkeiden tunnistamisessa merkityksellisiä tekijöitä ovat myös tutkimuksen avoimuus ja tutkimuksen hyödynnettävyys mahdollisimman laajasti. Hankintalaki tulisi sovellettavaksi lähinnä vain hankintayksikön täysin maksamaan ja yksinomaan hankintayksikön käyttöön tulevaan tutkimus- ja kehitystyöhön. Alihankintatyyppistä tutkimusta on muun muassa selvästi olemassa olevat palvelut, kuten laboratorio-, mittaus- ja testauspalvelut sekä tavanomaiset konsultointipalvelut, jotka voidaan hankkia useammalta eri toimittajalta. Näissä hankintayksikkö määrittelee yksin hankittavan palvelun sisällön ja vastaa kustannuksista kokonaisuudessaan. Lain soveltamisen ulkopuolelle jäisi yhteistyö, jossa molemmat osapuolet osallistuvat tutkimuksen tai kehityshankkeen sisällön määrittelemiseen ja sen rahoittamiseen, jakavat riskin tutkimus- ja kehittämistoiminnan onnistumisesta ja saavat tulokset käyttöönsä. Hankintayksiköiden normaalit tavara- ja palveluhankinnat kuten asiantuntijapalvelujen, kehittämispalvelujen ja konsultointipalvelujen hankinnat olisivat lain kilpailuttamissäännösten piirissä. Tutkimus – ja kehittämistoiminnan tulosten näennäinen jakaminen tai pelkästään symbolinen osallistuminen palveluntarjoajalle suoritettuun korvaukseen eivät kuitenkaan oikeuttaisi poikkeuksen soveltamiseen. Hankintadirektiivissä soveltamisalapoikkeuksen piiriin kuuluvat palvelut on yksilöity viittaamalla yhteisen hankintasanaston (CPV) nimikkeisiin ja niiden mukaisiin numerosarjoihin.
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Pidämme positiivisena sitä, että hankintalakiluonnosta laadittaessa Suomen markkinoiden olosuhteisiin on kiinnitetty huomiota. Tämä koskee esimerkiksi tiettyjä hätä- ja pelastuspalveluita koskevan direktiivin poikkeussäännöksen implementointia. Poikkeussäännöstä ei ehdoteta Suomessa sovellettavaksi sairaankuljetuspalveluihin. Direktiivin sairaankuljetusta koskevan soveltamisalapoikkeuksen taustalla on se, että useissa EU-maissa voittoa tavoittelemattomilla järjestöillä, kuten Punaisella Ristillä, on merkittävä asema sairaankuljetuksen markkinoilla. Tässä toimintamuodossa vapaaehtoisilla on merkittävä rooli palvelutuotannossa. Suomessa Punainen Risti tai muutkaan voittoa tavoittelemattomat järjestöt eivät tarjoa sairaankuljetuspalveluita, eikä ole olemassa direktiivin mukaisia syitä sulkea erityissäännöksellä direktiivin poikkeussäännöksen kattamia sairaankuljetuspalveluita hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle.
      • Etelä-Savon Pelastuslaitos, Lokka Seppo
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Hakintalain kokonaisuudistuksen valmistelumietinnössä on todettu, että hankintalain 2 luvun 9 §:n 11 kohdassa mainitut väestönsuojelun, pelastustoimen ja vaarojen ehkäisyyn liittyvät palvelut. Tässä kohdassa olisi lisäksi huomioitava se, että pelastustoimi on laajasti mukana myös ensihoitopalveluissa. Voimassa olevan terveydenhuoltolain (1326/2010) 39 §:n mukaan ensihoito voidaan järjestää yhteistoiminnassa sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen kanssa. Ensihoitopalvelu vahvistaa kokonaisuudessaan sisäistä turvallisuutta ja parantaa yhteiskunnan kriisinsietokykyä ja se on täysin verrattivissa muihihin turvallisuuspalveluihin, mitkä ovat julkisen kilpailutuksen ulkopuolella. Hankintalakiluonnoksen 2 luvun 9 §:ään on lisättävä kohta, jossa mainitaan, että tätä lakia ei sovelleta ensihoitopalvelua ja sairaankuljetusta koskeviin palveluihin, joita tarjoaa pelastuslaitokset, järjestöt tai muut julkiset voittoa tavoittelemattomat toimijat. Ensihoitopalvelun käsitettä olisi myös hyvä avata, koska se pitää sisällään ensivasteen, ensihoidon ja kuljettamisen sairaalaan.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Hankintojen tekemiseen hankintayksiköiden sidosyksiköiltä on vaikeaa ottaa kantaa, koska lain kohdasta ei käy ilmi mitä palvelua tarkoitetaan vaan asia määritellään omistussuhteiden kautta. Prosenttimäärällä voi olla vaikutusta järjestöille riippuen siitä mitä toimintaa tarkastellaan. SGEI-palveluvelvoitemenettely tulisi selventää hankintalakien vahvistamisen yhteydessä.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Ehdotetun 2 luvun 15 §:n ”Hankinnat hankintayksikön sidosyksiköltä” 2 momentissa todetaan, että hankintayksiköiden katsottaisiin yhdessä käyttävän määräysvaltaa ko. pykälän 11 momentissa tarkoitettuun sidosyksikköön, jos sidosyksikön toimielimet koostuvat kaikkien hankintayksiköiden edustajista. Lisäksi todetaan, että yksittäinen edustaja voisi kuitenkin edustaa useita tai kaikkia osallistuvia hankintayksiköitä sidosyksikön hallintotoimielimessä. Edelleen todetaan, että ko. momentin tarkoittama määräysvallan käsitteellä ei tarkoitettaisi poiketa osakeyhtiölain lähtökohdasta, että osakeyhtiön hallitus edustaa yhtiötä. Edellä sanottu tarkoittaisi sitä, että hankkimalla yhden osakkeen (ja äänioikeuden yhtiökokoukseen) jostain olemassa olevasta sidosyksiköstä ja saamalla oman tai yhteisen edustajan sidosyksikköön kunnat voisivat laajasti hyödyntää esim. jo olemassa olevia toisten kuntien 100 %sti omistamia sidosyksiköitä. Jos esimerkiksi 10 eri kuntaa Suomesta ostaisivat kukin yhden osakkeen Oulun ’sidosyksikön osakakannasta tuntuu, että vaikka ko. järjestely täyttäisi muodollisesti lain kirjaimen vaatimukset määräysvallasta ja vaatimuksista, järjestely on silti aika kaukana todellisen määräysvallan ja mietinnön viittaaman ”ratkaisevan päätösvallan” käyttämisestä. Lisäksi todettakoon, että termi ”määräysvalta” tuo ennemminkin mieleen enemmistöomistuksen, kun ko. tilanteessa kyse on ennenminkin osallistumisesta päätöksentekoon. Lisäksi hallituksen esityksessä tulisi määritellä mitä ”ratkaiseva päätösvallan” käytön edellytykset oikein ovat. Ehdotamme sivulle 102 toiseen kappaleen alun muuttamista kuulumaan seuraavalla tavalla: Pykälän 1 momentin 11 kohdan mukaan lain soveltamisen ulkopuolelle jäisivät väestönsuojelua, pelastuspalveluja, vaarojen ehkäisyä ja ensihoitopalvelua koskevat palvelut silloin, kun ne tehdään voittoa tavoittelemattomilta toimijoilta, järjestöiltä tai niiden yhteenliittymiltä. Ensihoitopalvelut -käsite sisältää ensihoidon, kuljettamisen sairaalaan eli entisen sairaankuljetus -käsitteen sekä ensivasteen. Ehdotamme sivun 102 kolmannen kappaleen lopun muuttamista kuulumaan seuraavalla tavalla: …Palvelut listattaisiin liitteessä A. Lisäksi Hankintadirektiivissä soveltamisalapoikkeuksen piiriin kuuluvat myös sairaankuljetuspalvelut (85143000-3) eli ensihoitopalvelut, joita tarjoavat Suomessa voittoa tavoittelemattomat toimijat (sairaanhoitopiirit ja pelastuslaitokset), järjestöt (sopimuspalokunnat) tai näiden yhteenliittymät. Ehdotamme sivulle 306 hankintalain pykään 9 kohdan 11 muuttamista kuulumaan seuraavalla tavalla: 9 § Palveluhankintoja koskevat soveltamisalan rajoitukset Tätä lakia ei sovelleta: … 11) liitteessä A tarkoitettuja väestönsuojelua, pelastuspalveluja, vaarojen ehkäisyä ja ensihoitopalveluja koskevia palveluja koskeviin hankintoihin, joita tarjoavat voittoa tavoittelemattomat toimijat, kuten pelastuslaitokset ja sopimuspalokunnat tai näiden yhteenliittymät; Ehdotamme lisäksi sivun 379 liitteen A ensimmäiseen taulukkoon lisättäväksi uuden rivin: Ensihoito, sairaankuljetus ja ensivaste 85143000-3
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • 2 Luku – Soveltamisala Lain soveltamisala on keskeinen kysymys. Vammaisjärjestöillä on ollut yhteinen näkemys siitä, että vammaispalvelut pitää irrottaa hankintalaista, jolloin kysymys on lain soveltamisalasta. Muulla lainsäädännöllä tulee varmistaa, että palvelujen järjestämisessä on käytössä jokin muu järjestämistapa kuin avoin hankintamenettely. Vaihtoehtoisia järjestämistapoja tulee kehittää, kuten esim. henkilökohtaista budjetointia ja palvelusetelijärjestelmän lisäksi vammaispalvelujen järjestämisessä käyttöön tulee ottaa laajemmin yleistä taloudellista etua koskeva palvelu (SGEI -menettely). Nämä tulee huomioida SOTE –järjestämislakia säädettäessä. EU:n hankintadirektiivin mukaan asiakkaan valinnanvapauteen perustuvat järjestelmät ja palvelusetelijärjestelmät eivät ole hankintoja vaan pelkästään lupajärjestelmiä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, jos kilpailutetaan, noudatetaan hankintalakia. Aiemmin edellisen EU:n hankintadirektiivin säätämisen yhteydessä sosiaali- ja terveyspalvelut olivat ns. B-listalla, jolloin Suomi vapaaehtoisesti sisällytti ne kansalliseen hankintalakiin. Nyt sosiaali- ja terveyspalveluista on oma lukunsa myös EU:n hankintadirektiivissä. Hankintalaissa on lueteltu paljon hankintoja, joihin ei sovelleta hankintalakia. Vammaisten ihmisten yksilöllisten tarpeiden perusteella järjestettyjen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistapaa valittaessa tulee ensisijaisesti valita jokin muu kuin kilpailutusmenettely. Palveluhankinnan kilpailutusmenettely estää vammaisten käyttäjäasiakkaiden riittävän vaikuttamisen mahdollisuuden heitä itseään koskevan palvelun järjestämisessä.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • 9 §:n 1 momentin 13 kohdassa säädetään tutkimus- ja kehityshankkeita koskevasta soveltamisalapoikkeuksesta. Perusteluissa mainittu vaatimus hankintayksikön yksinoikeudesta tuloksiin ei perustu hankintadirektiiviin ja tulisi poistaa. Yksinoikeuden vaatimus jättää lisäksi epäselväksi, mihin sillä viitataan (esim. tekijänoikeuteen / käyttöoikeuksiin vai johonkin muuhun yksinoikeuteen). 13 kohdan perusteluja tulisi muutenkin tiivistää ja niissä mainittu OKV:n lausunto olisi syytä poistaa tarpeettomana. Lausunnossa käsitellään hallinnon yleisiä periaatteita. Ehdotettu 18 § ei perustu hankintadirektiiviin.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Liikennevirasto arvostaa lakiehdotuksen 9 §:ään lisättyjä oikeudellisiin hankintoihin liittyviä poikkeuksia. Oikeudelliset hankinnat ovat usein nopeita, haastavia, yksityiskohtaisia ja edellyttävät syvää luottamusta.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Ehdotetun lain 9 § 11 kohtaa ja sen perusteluja on syytä selventää niin, että siitä käy ilmi mitä organisaatioita voittoa tavoittelemattomilla organisaatioilla tarkoitetaan. Erityisesti olisi arvioitava, sovelletaanko poikkeusta julkisyhteisöihin.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Ehdotetun lain 9 §:n 5 kohtaan on lisätty tarpeellinen soveltamisalapoikkeus, joka koskee oikeudenkäyntiasiamiehen tai –avustajan hankintaa. Nämä hankinnat ovat usein hyvin äkillisiä, jopa arvaamattomia ja ne edellyttävät syvää luottamusta. Lain 12 luvun mukaisesti täytyy kuitenkin kilpailuttaa liitteen E kohdassa 8 mainitut palvelut ”oikeudelliset palvelut, sikäli kuin niitä ei ole suljettu pois 9 §:n nojalla, ja jos ne kuuluvat CPV-koodeihin …”. Jää epäselväksi, mitä oikeudellisia palveluja tulee kilpailuttaa ja mitä ei.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Julkisen sektorin rakennemuutokset sekä toimintatapojen muutos edellyttää lainsäädännöltä joustavuutta etenkin muutostilanteissa, joten sidosyksikköhankinnat ja ulosmyyntimahdollisuus mahdollistavat muutokset toteutettavan hallitusti.
  • Remissinstanser: 11
    3 luku -yhteishankinnat ja hankintojen varaaminen
      • Mietinnön sisältämän lakiehdotuksen 3 luvussa säädettäisiin yhteishankinnoista muun muassa yhteishankintayksikköä käyttäen.  Luvussa säädettäisiin myös hankintojen varaamisesta työohjelmien puitteissa toteutettaviksi ja tarjouskilpailuun osallistumisen rajoittamisesta vammaisia henkilöitä tai muita heikommassa asemassa olevia henkilöitä työllistäville toimittajille.
         
      • Näkemykset yhteishankintoja ja hankintojen varaamista koskevista säännöksistä:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Hankintadirektiivin artikla 77 tulee UUSIA Networkin mielestä palauttaa kansalliseen lakiin. Tämän mukaan tietyt sote- ja kulttuuripalvelut voisi varata yhteiskunnallisille yrityksille (ml. järjestöjen maksullinen palvelutuotanto). Artiklassa määritellään näiden organisaatioiden sosiaalisista, yhteiskunnallisista ja/tai ekologisista tavoitteista, voitonjaon rajoituksista sekä hallinto- ja omistusrakenteista. Pykälä antaisi julkisille tilaajille mahdollisuuden monipuolistaa palvelumarkkinoitaan ilman markkinaoikeuden pelkoa, verovarat eivät valuisi veroparatiisisaarille, yhteiskunnalliset organisaatiot pystyisivät laajentumaan uusille alueille helpommin ja kehitettyjen sosiaalisten innovaatioiden valtakunnallistaminen olisi ripeämpää. Suora hankinta olisi voimassa vain kolme vuotta, jonka jälkeen organisaation pitää kyetä kilpailemaan palvelusta vapailla markkinoilla. Mikäli organisaatio toimii ammattimaisesti, sillä on tähän hyvät mahdollisuudet. Suomi on jättänyt yhteiskunnallisen yrityksen mahdollisuudet hyödyntämättä. Maailmalla se on kuitenkin yhä suositumpi liiketoimintamalli sosiaalisten ja ekologisten haasteiden korjaamisessa, ml. julkisten palvelujen pelastamisessa. Euroopan komissio on niinikään nähnyt yhteiskunnallisten yritysten ja järjestöjen mahdollisuudet mm. EU:n 2020 strategian tavoitteiden tuottamisessa, veroparatiiseille valuvien varojen tukahduttamisessa ja laajemmin liiketoiminnan monipuolistamisessa ja esimerkiksi SGEI-palveluja on varattu yhteiskunnallisille yrityksille ja järjestöille. Vammaispalvelut tulee jättää kokonaan kilpailutuksen ulkopuolelle kuten EU:ssa yleensäkin ja palauttaa asiantuntevien yhteiskunnallisten organisaatioiden tuottamiksi.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupungilla ei ole mietintöön tältä osin erityistä lausuttavaa.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ehdotetun 20 §:n mukainen muotoilu, jonka mukaan hankintayksiköt voivat tehdä tavara-, palvelu- ja urakkahankintoja käyttäen yhteishankintayksikön tekemää hankintasopimusta, dynaamista hankintajärjestelmää taikka puitejärjestelyä on erinomainen selvennys voimassaolevan lain sanamuotoon verrattuna, koska käytännössä yhteishankintayksiköiden toiminta ei Suomessa ole senkaltaista, että hankintoja tehtäisiin suoraan niiltä. Hankintayksikön osalta lain velvoitteiden täyttäminen käyttämällä yhteishankintayksikön tekemää sopimusta edesauttaa hankintayksikön riskitöntä sitoutumista yhteishankintoihin jo valmisteluvaiheessa eikä vasta sitten, kun yhteishankintayksikön päätökset ovat lainvoimaisia.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • 24 § Varatut hankintasopimukset Hankintayksikkö voi varata tarjouskilpailuun osallistumisen tapahtuvaksi työohjelmien puitteissa tai rajoittaa tarjouskilpailuun osallistumisen työkeskuksille tai vastaaville yksiköille, joiden päätarkoituksena on mm. vammaisten sopeuttaminen yhteiskuntaan ja työelämään. Edellytyksenä on, että vähintään 30 % työkeskuksen, talouden toimijoiden tai työohjelman työntekijöistä on vammaisia tai muita heikommassa asemassa olevia työntekijöitä. Pykälän tarkoittamia suojatyökeskuksia ovat Suomessa mm. sosiaaliset yritykset, jos tuo % -vaatimus täyttyy. Mielestämme säännöksen olemassaolo on kohtuullisesti perusteltu, mutta suojatyökäsitteenä viittaa vanhakantaiseen ajattelutapaan siitä, ettei vammainen henkilö työllisty avoimille työmarkkinoille. Suojatyö ei viittaa myöskään YK:n vammaissopimuksen määräyksiin siitä, että työstä tarvitsisi maksaa vastiketta tai palkkaa vammaiselle henkilölle.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Yhteishankintoja koskevat ehdotukset perustuvat pitkälti direktiiviin, joten ehdotetut säännökset ovat hyväksyttävissä. Yhteishankintayksikön määritelmään on kuitenkin tehty kansallinen lisäys, jonka mukaan yhteishankintayksikön toiminnan tulee kohdistua sen omistaviin hankintayksiköihin taikka sellaisiin hankintayksiköihin, joiden oikeudesta käyttää yhteishankintayksikköä on säädetty. Direktiivin lähtökohtana on, että hankintayksiköillä on mahdollisuus käyttää toisessa jäsenvaltiossa olevan yhteishankintayksikön palveluja. Kiinnitämme huomiota siihen, että toiminnan kohdistumista koskeva kansallinen rajaus vaikeuttaa merkittävästi suomalaisten yhteishankintayksiköiden mahdollisuuksia tarjota palvelujaan muiden jäsenvaltioiden hankintayksiköille.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Liikennevirasto ehdottaa 20.4 §:ssä esitettyä hankintalain soveltamisalan rajausta siirrettäväksi tarkoituksenmukaisempaan kohtaan lain 9 §:ään. Yhteishankintayksiköltä tapahtuvat hankinnat ovat olennainen osa julkisen toimijan suorittamia hankintoja ja näin ollen on tarkoituksenmukaisempaa sijoittaa soveltamisalaa koskevat rajaukset samaan lainkohtaan. Muita yhteishankintoja koskevassa 21 §:ssä esitettyjä vastuukysymysten määrittelyjä Liikennevirasto pitää hyvänä muutoksena, sillä käytännössä yhteishankintoihin liittyvät oikeusongelmat koostuvat pääsääntöisesti vastuun määrittymisestä.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Hankintalain mietinnössä todetaan, että ”KL-Kuntahankintojen asiakkaita voivat olla suomalaiset kunnat, kuntayhtymät, hankintarenkaat, kunnalliset liikelaitokset sekä kuntien omistamat konserniyhtiöt”. KL-Kuntahankinnat pitää oikein hyvänä, että tämä on kirjattu auki, mutta toivoo listan kirjattavan niin, ettei lista olisi tyhjentävä vaan esimerkinomainen, koska kunnallisissa organisaatiorakenteissa tapahtuu koko ajan muutoksia (mm. sote). Lausetta voisi muuttaa esim. muotoon ”muun muassa suomalaiset kunnat…” . KL-Kuntahankinnat katsoo kuitenkin kyseisen pykälän olevan muilta kuin yllä mainituilta osin toimiva ja tuovan nykyiseen lakiin selvennystä.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Yhteishankintoja ja hankintayhteistyötä koskevat säännökset ovat perusteltuja. Ehdotuksen mukaan laissa säänneltäisiin yhteishankintayksikköjen lisäksi myös muista yhteishankinnoista. Käytännössä näitä ovat esimerkiksi kuntien hankintarenkaiksi kutsutut yhteistyömuodot. Muilla yhteishankinnoilla on edelleen tärkeä rooli erityisesti silloin, jos esimerkiksi tavarahankintojen kokoaminen johtaa taloudellisesti edullisempaan lopputulokseen, mutta yhteishankintayksikön palvelut eivät ole käytettävissä. Eri jäsenvaltioista olevien hankintayksiköiden yhteisiä hankintoja koskeva 22 § olisi uusi. Suurimmilla hankintayksiköillä voi olla kiinnostusta yhteishankintoihin yli jäsenvaltioiden rajojen. Säännöksen toimivuutta on etukäteen vaikea arvioida, mutta yhteishankinnan mahdollisuuden huomioiminen on positiivista. Varattuja hankintasopimuksia koskevaan 24 §:ään Kuntaliitolla ei ole lausuttavaa.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Yhteishankintayksiköt antavat mahdollisuuden toteuttaa hankinnat tehokkaasti ja taloudellisesti. Yhteishankintakilpailutuksia tehtäessä on pidettävä huoli siitä, ettei rajata alueellisia pk- ja mikroyrityksiä pois kilpailutuksista (osatarjousten mahdollisuus). Julkisten hankintojen yli 30 miljardin euron määrästä ostopalvelujen osuus on jatkuvasti kasvava ja tätä kautta merkittävä työllistäjä. Hankintalain on mahdollistettava tehdä sosiaalisia hankintoja ja ottaa niitä käytäntöön. Nykyisessä hankintalaissakin on mahdollista tehdä sosiaalisia hankintoja ja uusi laki laajentaa sitä.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Säädökset ovat perusteltuja ja tarpeellisia ja perustuvat direktiiviin. Niiden avulla voidaan kehittää hankintoja ottamaan nykyistä paremmin huomioon sosiaalisia ja työllistämiseen liittyviä näkökohtia. Hankintayksikön asemassa olevien järjestöjen kannalta on välttämätöntä, että omistajuus tulkitaan laajasti ja kattamaan myös välillisen omistajuuden. Omistajiksi tulee katsoa yhdistysmuotoisen hankintayksikön jäsenet, kuten ehdotuksessa on todettu.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Toivoisin kohtaan 21 § tarkennusta, että sovelletaanko sitä myös yhteishankintayksikköjen tekemiin yhteishankintoihin. Pykälässä puhutaan ainoastaan hankintayksiköiden välisestä yhteistyöstä. Teemme esim. yhteiskilpailutuksia Joensuun seudun hankintatoimen, IS-Hankinnan ja Savonlinnan seudun hankintatoimen kanssa, jolloin olisi tärkeää ainakin meidän kannalta, että voisimme jatkaa tulevaisuudessakin tätä yhteistyötä.
  • Remissinstanser: 26
    4 luku - kynnysarvot  ja hankinnan ennakoidun arvon laskeminen
      • Mietinnön sisältämän lakiehdotuksen 4 luvussa säädettäisiin EU-kynnysarvoista ja kansallisista kynnysarvoista sekä tähän liittyen hankinnan ja käyttöoikeussopimuksen ennakoidun arvon laskemisesta. Mietinnössä esitetään kansallisten kynnysarvojen nostamista siten, että tavara- ja palveluhankintojen kynnysarvo nostettaisiin 30 000 eurosta 60 000 euroon, sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen sekä muiden erityisten hankintojen kynnysarvo nostettaisiin 100 000 eurosta 300 000 euroon, palveluja koskevien käyttöoikeussopimusten kynnysarvo nostettaisiin 30 000 eurosta 500 000 euroon ja käyttöoikeusurakoiden kynnysarvo nostettaisiin 150 000 eurosta 500 000 euroon. Rakennusurakoiden ja eräiden koulutuspalveluiden kansalliset kynnysarvot ehdotetaan pysytettäviksi nykytasolla.
      • Onko näkemyksenne mukaan tavara- ja palveluhankintoja koskevan kynnysarvon nostaminen mietinnön ehdottamalla tavalla
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Taitoa, Leppälahti Timo
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Liian suuri kynnysarvojen korotus
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Ulkoministeriö, Leino Vesa
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Valtiokonttori, Louhelainen Eija
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö, Talvitie Heli
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Nurisalo Jani
        Uppdaterad:
        17.6.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Liian suuri kynnysarvojen korotus
      • Mahdolliset perustelut näkemykselle ja mahdollinen näkemyksenne tavara- ja palveluhankintojen kansalliseksi kynnysarvoksi perusteluineen:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Pk-sektorin, järjestöjen ja yhteiskunnallisten yritysten mahdollisuudet pitää turvata nostamalla kynnysarvoja EU:n suosittelemalle tasolle.
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Matalat kynnysarvot suosivat suuria toimijoita, joilla on paremmin resursseja tarjouskilpailuihin panostamiseen. Toisaalta korkeampi kynnysarvo ei edes merkittävästi vaikuttaisi suurten hankintojen tilanteeseen - direktiivin mukaisten kynnysarvojen käyttö pitäisi valtaosan kilpailutuksen piirissä. Samalla kuitenkin helpotettaisiin pienten toimijoiden mahdollisuutta päästä julkisten hankintojen toimittajiksi.
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Nykyinen 30.000 euron kynnysarvo on liian matala ja aiheuttaa turhaa byrokratiaa pienemmissä hankinnoissa, joten tavara- ja palveluhankintojen kynnysarvon korottaminen 60.000 euroon vähentää byrokratiaa. Kansallisten menettelysääntöjen merkittävä yksinkertaistaminen vähentää tarvetta kynnysarvojen huomattavaan nostoon.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Tavara- ja palveluhankintojen osalta Vantaan kaupunki katsoo, että mietinnössä ehdotettu kyn-nysarvon korotus on riittävä.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Valtion yhteishankintayksiköltä tehtävissä minikisoina toteutettavissa hankinnoissa voisi olla 100 000 euron kynnysarvo, koska pohjalla on jo yksi hankintalain mukainen kilpailutus.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Kynnysarvojen korottaminen ei ole välttämätöntä ehdotetun lain kansallisten säännösten väljyyden huomioon ottaen. Kuitenkin tiettyä joustavuutta kynnysarvojen nostaminen hankintatoimeen tuo. Ehdotettujen kansallisten kynnysarvojen alle jäävien hankintojen avoimuutta tulisi lakiehdotukseen sisältyvien periaatteiden lisäksi edistää erilaisilla suosituksilla ja ohjeistuksilla.
      • Ulkoministeriö, Leino Vesa
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ulkoasiainministeriö kannattaa mietinnössä esitettyä kansallisen kynnysarvon nostamista 60 000 euroon.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (VSSHP) näkemyksen mukaan nykyiset tavara- ja palveluhankintoja koskevat kynnysarvot ovat tällä hetkellä liian alhaiset ja VSSHP kannattaa kynnysarvojen korottamista 30 000 eurosta 60 000 euroon. Kynnysarvojen nostaminen tulee lisäämään lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävien hankintojen määrää ja edellyttämään hankintayksiköltä entistä tarkempien toimintaohjeiden laatimista niin, että myös jatkossa kansallisen kynnysarvon alittavissa ns. pienhankinnoissa noudatetaan hankintalainsäädännön periaatteita. VSSHP odottaa, että kynnysarvojen nostaminen tulee edesauttamaan sitä, että hankintayksiköllä on jatkossa paremmat mahdollisuudet saavuttaa tarkoituksenmukaisella tavalla pienhankinnoissa todellisia hyötyjä kilpailuttamisesta aiheutuviin kustannuksiin verrattuna. Kynnysarvojen nostaminen tulee myös osaltaan helpottamaan pk-yritysten asemaa markkinoilla.
      • Valtiokonttori, Louhelainen Eija
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Valtiokonttori kannattaa esityksessä olevia uusia kynnysarvoja. Ne helpottavat hankintayk-sikön toimintaa arvoltaan pienissä hankinnoissa, vaikka edelleen kynnysarvot alittavissa hankinnoissakin on noudatettava syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteita.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Direktiiviä tulee hyödyntää täysimääräisesti siten että kansallinen kynnysarvo on 750 000 euroa. Laissa vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelun alalla toimivien yksiköiden hankinnoissa täsmälleen samojen sote-palveluiden kynnysarvo on peräti 1 000 000 euroa. Lähtökohtaisesti kansallista kynnysarvolainsäädäntöä ei tarvittaisi lainkaan. Kuten edellä on tullut ilmi, hankintamenettelyjen kustannukset eivät vastaa niistä saatavia hyötyjä pienemmissä hankinnoissa. Valtaosa hankintaprosesseihin käytettävistä resursseista kohdistuu arvomääräisesti pieniin hankintoihin. Etenkin julkista tukea saavissa pienissä ja keskisuurissa järjestöissä lakisääteisten hankintamenettelyjen kustannukset nielevät epätarkoituksenmukaisen suuren osan saaduista avustuksista. Tämä ei ole julkisten varojen tehokasta käyttöä. Vaikka kansallisia menettelyjä esitetään mietinnössä yksinkertaistettaviksi ja siten jonkinasteista helpotusta voitaneen odottaa, se ei muuta sitä tosiseikkaa, että nämä resurssit voitaisiin hyvin vapauttaa parempaan käyttöön. Asianmukainen kilpailutus pienhankinnoissa voidaan varmistaa lakia alhaisemman tason ohjeistuksin ja menettelyvelvoitteiden kautta.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Kovin pienissä hankinnoissa ei kannata soveltaa muodollisbyrokraattista rahaa vievää hankintalakia. EU:n hankintadirektiivin 134 000 euron kynnysarvoa on kannatettava.
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Kynnysarvojen korotus on pääosin oikealla tasolla. Erityisesti palvelujen ja tavaroiden kansallisen kynnysarvon nostaminen 60 000 euroon on perusteltua sekä hallinnon tehokkuuden että pienten yritysten kannalta.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Ensi- ja turvakotien liiton näkemyksen mukaan tavara- ja palveluhankintojen kynnysarvot tulee saattaa direktiivin mukaiseksi. Mietinnössä ehdotettu 60 000 euroa on liian alhainen. Hankintamenettelystä aiheutuvat kustannukset eivät vastaa siitä saatavaa hyötyä. Julkista tukea saavissa pienissä ja keskisuurissa järjestöissä hankintamenettelyjen kustannukset vievät epätarkoituksenmukaisen suuren osan saaduista avustuksista. Se ei ole järkevää julkisten varojen käyttöä. Asianmukainen kilpailutus pienhankinnoissa voidaan varmistaa lakia alhaisemman tason ohjeistuksin. Niitä on jo käytössä valtaosassa hankintayksikköjä.
      • Nurisalo Jani
        Uppdaterad:
        17.6.2015
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • 60 000 euron kynnysarvon katsoisin olevan liian korkea jo sen vuoksi, että monissa yhteishankintayksiköissä pienhankinnat kuuluvat hallintokuntien itse tehtäviksi ja hallintokuntien hankintaosaaminen vaihtelee todella paljon. Koska osaamisen taso voi olla hyvinkin heikko niin tällöin pienhankinnat eivät oikeasti muodostu avoimiksi vaan muuttuvat turhan usein käytännössä suorahankinnoiksi ja kilpailuttaminen on näennäistä. Itse ehdottaisin nostoa korkeintaan 40 000 euroon tai vaihtoehtoisesti 60 000 euroa, mutta siten, että yli 20 000 euron hankinnoille ilmoittamisvelvollisuus.
      • Onko näkemyksenne mukaan sosiaali- ja terveyspalveluhankintoja sekä eräitä muita hankintoja koskevan kynnysarvon nostaminen mietinnön ehdottamalla tavalla
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö, Talvitie Heli
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Nurisalo Jani
        Uppdaterad:
        17.6.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Liian suuri kynnysarvojen korotus
           
      • Mahdolliset perustelut näkemykselle ja mahdollinen näkemyksenne sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen sekä eräiden muiden palveluhankintojen kansalliseksi kynnysarvoksi perusteluineen:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Pk-sektorin, järjestöjen ja yhteiskunnallisten yritysten mahdollisuudet pitää turvata nostamalla kynnysarvoja EU:n suosittelemalle tasolle.
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Matalat kynnysarvot suosivat suuria toimijoita, joilla on paremmin resursseja tarjouskilpailuihin panostamiseen. Toisaalta korkeampi kynnysarvo ei edes merkittävästi vaikuttaisi suurten hankintojen tilanteeseen - direktiivin mukaisten kynnysarvojen käyttö pitäisi valtaosan kilpailutuksen piirissä. Samalla kuitenkin helpotettaisiin pienten toimijoiden mahdollisuutta päästä julkisten hankintojen toimittajiksi.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen esityksessä on ehdotettu, että uudeksi kansalliseksi kyn-nysarvoksi sosiaali- ja terveyspalveluissa tulisi 300.000 euroa. Hankintadirektiivissä säädetään sosi-aali- ja terveyspalveluiden sekä muiden erityisten palveluiden osalta kynnysarvoksi 750.000 euroa. Koska kansallisella tasolla on liikkumavaraa kynnysarvon asettamisen suhteen, kansallisen kyn-nysarvon nostaminen direktiivin mahdollistamaan 750.000 euroon yksinkertaistaisi hallinnollista menettelyä arvoltaan vähäisempien hankintojen osalta. Lisäksi kynnysarvon nosto mahdollistaisi innovatiivisten palvelukonseptien pilotointeja nykyistä paremmin. Poikkeuksetta Vantaan kaupungin kaikki sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnat ovat arvoltaan yli myös direktiivin asettaman kynnysarvon. Esimerkiksi lastensijaishuollon erityislaitoshoitopalvelua hankittaessa keskimäärin hintaan 300 euroa/hoitovuorokausi saadaan ehdotetulla 300 000 eurolla 3 lapselle kullekin ainoastaan 12 kuukauden ajaksi. Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimi esittää kynnysarvon asettamista direktiivin mahdollis-tamaan 750.000 euroon. Tämän alle jäävät hankintoja koskevat käytännöt kaupunki ohjeistaa huomioiden hankintojen yleiset ja hyvän hallinnon periaatteet.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (VSSHP) näkemyksen mukaan mietinnössä ehdotettu sosiaali- ja terveyspalveluja sekä eräitä muita hankintoja koskeva kynnysarvojen korottaminen on perusteltua, mutta kynnysarvon korotus on liian matala. Koska direktiivi mahdollistaa kansallisen kynnysarvon nostamisen 750.000 euroon, VSSHP esittää, että kansallinen liikkumavara tulisi tässä kohdin hyödyntää. VSSHP korostaa, että kynnysarvojen merkittävästä korottamisesta huolimatta hankintayksikön tulee myös jatkossa huolehtia yksityiskohtaisemmilla toimintaohjeilla, että hankintalainsäädännön periaatteita noudatetaan.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • EU:n hankintadirektiivejä ei ole alun perin laadittu huomioimaan sote-palveluja, jotka miellettiin pitkään sisämarkkinasääntelyn ulkopuolisiksi toiminnoiksi. Hankintamenettelyt soveltuvat huonosti sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintoihin, koska olennaista niissä on yksilöllisyys ja henkilökohtaisuus. Tyypillistä on sekin, että monet palvelujen käyttäjät tarvitsevat useita palveluja samaan aikaan ja tarpeet muuttuvat ajan myötä. Kunkin palvelun käyttäjän tilanne tulisi arvioida erikseen ja kokonaisvaltaisesti ja palvelut räätälöidä vastaamaan käyttäjän tarpeita. Kokonaisvaltaisuuteen kuuluu myös se, että palvelut pyritään tarjoamaan lähellä käyttäjiä. Tämä vaikuttaa paitsi käytännön edellytyksiin hyödyntää kyseistä palvelua, myös esimerkiksi asumispalveluissa elinympäristön ja palvelun käyttäjän sosiaalisten verkostojen kautta koko hänen hyvinvointiinsa. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut otettiin osaksi direktiivejä, se tehtiin tiedostaen niiden henkilökohtainen ja paikallinen luonne, minkä takia jäsenmaille jätettiin huomattavan paljon harkintavaltaa. Kynnysarvo asetettiin 750 000 euroon (erityisaloilla 1 000 000 euroon), koska sitä pienempien hankintojen ei katsota kiinnostavan muiden jäsenmaiden palveluntarjoajia kuin erityistapauksissa, kuten unionin rahoittaessa rajat ylittäviä hankkeita. Myös kansallisessa katsannossa 750 000 kynnysarvo on kohtuullinen ja ylittyy pääsääntöisesti monivuotisiksi tehtävissä sote-palvelusopimuksissa helposti. HILMA-tietokannasta ei ole saatavissa luotettavia tietoja, mutta suuntaa antavan arvion mukaan sote-hankinnoista arvomääräisesti vain noin 1 % jäisi hankintalain ulkopuolelle, jos kynnysarvo olisi 750 000 euroa. Kappalemääräisesti ulkopuolelle jäisi vajaa puolet. Myös sote-palveluissa lakisääteiset menettelyvelvoitteet on prosessiekonomisista syistä järkevää kohdentaa arvomääräisesti suuriin, direktiivien kynnysarvot ylittäviin hankintoihin. Alempaa kynnysarvoa on puollettu sillä, että sen tuomasta ilmoitusvelvollisuudesta seuraava suurempi avoimuus edesauttaisi pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia. Käytäntö ei kuitenkaan tue tätä olettamaa. Nykyinen kynnysarvo on huomattavasti alhaisempi ja sen soveltaminen on johtanut hoiva-alan kiihtyvään keskittymiseen suurille, pääomasijoittajien omistamille toimijoille kuten yllä kohdassa 1 on todettu. Todennäköisempää on, että pakollinen kilpailuttaminen suosii käytettävästä hankintamenettelystä riippumatta suuria toimijoita, joilla on puolellaan mittakaavaetu niin toimintojen keskittämisen kuin hankintaosaamisenkin suhteen. Markkinoiden keskittyminen ei ole niiden kehittymisen kannalta suotavaa eikä veronmaksajien etujen mukaista.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Kynnysarvon nostamisella ei juuri ole käytännön merkitystä isossa kaupungissa, koska kokemuksen mukaan melkein kaikki hankinnat ylittävät kynnysarvon.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • EU:n hankintadirektiivin kynnysarvon yläraja 750 000 euroa on perusteltu minimi ellei miljoonaa voida käyttää kynnysarvona yleisen hankintalain puolella. Erityishankintalain SOTE -palveluissa on määritelty miljoona, jota voisi käyttää myös kansallisen hankintalain puolella rajana. 300 000 euroa SOTE –palveluissa on aivan liian vähän, koska EU:n hankintadirektiiviä tulee hyödyntää täysimääräisesti 750 000 euroa. Laissa vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelun alalla toimivien yksiköiden hankinnoissa täsmälleen samat SOTE –palvelut kynnysarvo (13 §) on peräti 1 000 000 euroa. Eli nyt toimeenpannaan erityisalojen hankintadirektiivi omalla lailla. Jostain syystä EU:n erityisalojen hankintadirektiivissä oli tuo miljoona, joka aiotaan siirtää suoraan lakiin sellaisenaan. SOTE -palvelut koskisivat siten esim. postin omaa työterveyshuoltoa, kun mietitään mitä käyttöä SOTE –säännöksillä on vielä toisessa erityisalojen hankintalaissa. Suomessa erityisesti vammaisten sosiaalipalveluilla ei ole rajat ylittävää vaikutusta. Myös EU on ottanut tämän huomioon mahdollistamalla tuon 750 000 euroa kynnysarvoksi SOTE -palveluissa. Pelkästään suomen kieli ei houkuttele ulkomaisia taloudellisia toimijoita.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö, Talvitie Heli
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Hankintojen kynnysarvon alarajan nosto on parannus nykytilanteeseen. Mutta miksi ei samalla nosteta sote- palveluiden kynnysarvoa 750 000€ jonka direktiivi mahdollistaa? Sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnat ovat lähes poikkeuksetta usean vuoden yli ulottuvia palveluhankintoja, jotka harvoin ovat pienempiä kuin 750 000 euroa. euromääräisesti kansallisen menettelyn piiriin jäisi, STM virkamiehen laskujen mukaan, 750 000 euron kynnysarvoakin käytettäessä vain erittäin pieni osa hankintoja. Edelleen Matti Pulkkisen/ STM lausunnossa todetaan, että ”kynnysarvon korottaminen toisi kuitenkin joustoa esim. hankittaessa palvelusisällöltään vaativia yksilöllisiä tai hyvin pieniä erityisryhmiä koskevia sosiaalipalveluja. Nämä palvelut ovat luonteeltaan paikallisia. Tämä voisi edistää myös pienten yritysten säilymistä markkinoilla varsinkin haja-asutusalueilla.” Tämä on tärkeä näkökulma, kun katsotaan maaseutualueiden elinvoimaisuutta ja alueen yritystoiminnan tulevaisuutta. Kynnysarvon nostaminen 750 000 vähentäisi myös byrokratiaa mikä on kaikkien kannalta toivottava tavoite. Elise Pekkala (TEM) nostaa lausunnossaan esille palvelun tuotannossa yhtäaikaisen toimimisen sekä sidosyksikkönä, että palvelujen myyjänä markkinoille. ”Yhtäaikainen toimiminen sekä sidosyksikköasemassa, että myynti markkinoille on oltava mahdollista vain silloin, kun palvelua ei ole alueella muutoin markkinaehtoisesti tarjolla kohtuullisin ehdoin. Tällainen tilanne saattaa olla esimerkiksi haja-asutusalueilla, joilla ei ole eikä voi käytännössä syntyäkään ilman viranomaistoimia kuntalaisten tarvitsemia, välttämättömiä palveluja.”
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Ehdotettu sosiaali- ja terveyspalvelujen kynnysarvon nosto 300 000 euroon on selvä parannus nykyiseen tasoon. Kuntaliiton näkemyksen mukaan kynnysarvo voisi olla kuitenkin direktiivin mukaisella 750 000 euron tasolla.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Kynnysarvon nostaminen direktiivin sallimaan 750.000 euroon tulisi ottaa täysimääräisesti käyttöön. Se lisäisi hankintayksikköjen käytössä olevaa liikkumavaraa ja tekisi helpommaksi yksilöllisemmät, niin asiakkaiden henkilökohtaiset tarpeet kuin markkinatilanteen huomioivat ratkaisut.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Direktiivin antama liikkumatila tulee ottaa täysimääräisesti käyttöön. Kynnysarvon asettaminen 750 000 euroon lisää hankintoihin joustoa ja tekee helpommaksi asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamisen. Lisäksi se tukee pienten paikallisten palveluntarjoajien mahdollisuuksia olla jatkossakm palvelujen tuottajina. EU:n hankintadirektiivejä ei ole alkujaan laadittu ottamaan huomioon sosiaali- ja terveyspalveluja, koska ne mielettiin pitkälti sisämarkkinasääntelyn ulkopuolisiksi toiminnoiksi. Sosiaalipalveluille ja niiden laadulle on luonteenomaista palvelujen henkilökohtaisuus ja yksilöllisyys. Usein palvelun tarvitsija tarvitsee useita palveluja samanaikaisesti ja niistä pitää tuloksekkaan palvelun aikaan saamiseksi pystyä muodostamaan palvelukokonaisuuksia. Asiakkaan toimintakyvyssä ja palvelutarpeessa voi myös tapahtua muutoksia, jotka tulee voida ottaa huomioon. Tämä merkitsee palvelujen räätälöinnin tarvetta. Palvelun käyttäjän sosiaalisten suhteiden ja yhteisön säilymisen kannalta palvelut pitäisi pystyä tarjoamaan mahdollisimman lähellä. Direktiivissä on tunnistettu sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilökohtainen luonne ja jäsenmaille on haluttu siitä syystä jättää huomattavasti harkintavaltaa. 750 000 euron tasolle asetetun kynnysarvon perusteluna on ollut myös se, että sitä pienempien hankintojen ei ole nähty kiinnostavan toisten jäsenmaiden palveluntuottajia. Kyseinen kynnysarvo on perusteltu ja kohtuullinen Suomessa. Se ylittyy monivuotisissa sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnoissa helposti. Sosiaali- ja terveyspalvelujen lakisääteiset menettelyvelvoitteet on järkevää kohdentaa arvomääräisesti suuriin, direktiivin kynnysarvot ylittäviin hankintoihin. Alhaisempaa kynnysarvoa on puollettu avoimuudella ja ajatuksella, että se tukisi pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia. Käytännön tilastoseuranta osoittaa päinvastoin Suomessa sitä, että alhainen kynnysarvo ja sen laaja soveltaminen ovat johtaneet sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisen keskittymiseen kiihtyvällä vauhdilla suurille, usein pääomasijoittajien omistamille yrityksille. On nähtävissä, että pakollinen kilpailuttaminen suosii käytännössä suuria toimijoita, joilla on mittakaavaetu ja mahdollisuus tehdä edullisia tarjouksia aluksi jopa tappiollisin hinnoin markkinoiden valtaamisen tavoitteella. Markkinoiden keskittyminen on täysin vastakkainen direktiivien markkinoiden laajentamisen tavoitteen kanssa eikä ole palveluja rahoittavien veronmaksajien ja yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.
      • Nurisalo Jani
        Uppdaterad:
        17.6.2015
        • Nykyinen hankintaraja on ollut liian alhainen ja se on suosinut isoja kansainvälisiä yrityksiä. Rajan nosto terveyspalveluissa on liian pieni (300.000e), mielestäni se pitäisi nostaa EU:n tasolle 750.000 euroon. Näin pienillä paikallisilla yrityksillä olisi paremmat valmiudet tehdä yhteistyötä julkisen sektorin kanssa. Rajan nosto riittävän ylös mahdollistaisi myös erilaisten innovaatioiden paremman hyödyntämisen, joita nykyisellään ei ole voinut tehdä. Varsinkin terveyspalveluissa (esim. lääkäripalvelut) laadun vertaaminen/mittaaminen etukäteen on hankalaa ja usein kunnilla onkin tietämys kenen kanssa he haluavat tehdä yhteistyötä (paikalliset, kotimaiset laatua tuottavat toimijat), näin riittävällä hankintarajalla (750.000e) turvattaisiin uusien innovaatioiden käyttö sekä verokertymä suomeen.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Sote-kynnysarvo 300 000 euroa on aivan liian suuri, koska edellä mainituista syistä sekä lisäksi sen vuoksi, että myös sopimusosaaminen voi olla kunnissa heikkoa, jolloin palveluiden turvaaminen pienemmillä paikkakunnilla saattaa käydä vaikeaksi, koska sanktiointi puuttuu. Asettaisin kynnysarvon esim. 150 000 euroon tai vaihtoehtoisesti asettaisin ilmoitusvelvollisuuden esim. 100 000 eurosta alkaen.
      • Onko näkemyksenne mukaan palveluja koskevien käyttöoikeussopimusten kynnysarvon nostaminen mietinnön ehdottamalla tavalla
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Liian matala kynnysarvojen korotus
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Liian suuri kynnysarvojen korotus
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Mahdolliset perustelut näkemykselle ja mahdollinen näkemyksenne palveluja koskevien käyttöoikeussopimusten kansalliseksi kynnysarvoksi perusteluineen:
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Käyttöoikeussopimusten osalta Vantaan kaupunki esittää, että kynnysarvon korotus on riittävä.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Pitäisi olla sama kynnysarvo kuin SOTE -palveluiden maksimisäännös, jos vammaisten kuljetuspalvelujen järjestämisessä samalla tilausvälityskeskuksia aletaan käyttää käyttöoikeussopimuksia hankintalajina. Maksuja ei voi vyöryttää asiakkaalle.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Katsomme, että tavara- ja palveluhankintojen kynnysarvojen korotus on sopiva ja riittävä. Sen sijaan käyttöoikeussopimusten kynnysarvojen korottaminen on merkittävä ja korotuksen vaikutukset tulisi arvioida perusteellisesti. Kiinnitämme huomiota siihen, että käyttöoikeussopimuksia on kilpailutettu käytännössä palveluhankintojen tapaan. Käyttöoikeussopimusten ja palveluhankintasopimusten kynnysarvojen merkittävä ero saattaa johtaa siihen, että hankintoja tehdään käyttöoikeussopimuksina palveluhankintojen sijaan. Mielestämme tämän mahdollisen kehityksen vaikutuksia tulisi arvioida. Mietinnössä ei ole perusteltu kynnysarvoja; esim. miksi konsessiolla on juuri 500 000 euron kynnysarvo? Perusteluista ei myöskään selviä, miksi konsessioita koskeva menettely on sama kaikilla tämän arvon ylittävillä. Tästä seuraa, että EU-menettelyjä sovelletaan täysimääräisesti myös direktiivissä säädetyn EU-kynnysarvon alittaviin konsessioihin, sekä lisäksi käytännön hankaluutta esim. ilmoituslomakkeiden osalta (ei siis ole ”kansallista konsessiota” vaan joudutaan ilmeisesti käyttämään EU-ilmoituslomakkeita). Sinänsä on hyvä, että menettely on johdonmukaisesti aina samanlainen.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Käyttöoikeussopimuksia tehdään niin vähän, että 500 000 euroa tuskin aiheuttaa suuria ongelmia, vaikka sen suuruus onkin todella suuri.
      • Onko näkemyksenne mukaan käyttöoikeusurakoita koskevan kynnysarvon nostaminen mietinnön ehdottamalla tavalla
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Riittävä kynnysarvojen korotus
      • Mahdolliset perustelut näkemykselle ja mahdollinen näkemyksenne käyttöoikeusurakoiden kansalliseksi kynnysarvoksi perusteluineen:
      • Näkemyksenne rakennusurakoiden ja eräiden koulutuspalveuhankintojen kansallisen kynnysarvon tasosta:
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Rakennus- ja käyttöoikeusurakoiden kansallinen kynnysarvo tulisi johdonmukaisuuden vuoksi olla sama, eli 500 000 euroa molemmissa.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki toteaa, että tavara- ja palveluhankintojen osalta kynnysarvoa on esitetty nostettavaksi 60.000 euroon. Tämä johtaa siihen, että tavara- ja palveluhankintojen kynnysarvon raja lähestyy olennaisesti rakennusurakoiden kynnysarvoa. Kun otetaan huomioon, että tavara ja palveluhankintojen EU-kynnysarvo on 207.000 euroa ja rakennusurakoiden 5.186.000 euroa, tulisi kaupungin näkemyksen mukaan myös rakennusurakoiden kansallista kynnysarvoa nostaa vähintäänkin samassa suhteessa kuin tavara- ja palveluhankintojen kynnysarvoa. Näin ollen Vantaan kaupunki esittää, että rakennusurakoita koskevaa kynnysarvoa tulisi nostaa 300.000 euroon. Kuten edellä tavara- ja palveluhankintojen kohdalla on todettu, myös pienhankintojen kohdalla on otettava huomioon hankintalain periaatteet ja kaupungin sisäiset määräykset.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (VSSHP) näkemyksen mukaan rakennusurakoita koskevaa kynnysarvoa olisi perusteltua nostaa samassa suhteessa kuin tavara- ja palveluhankintoja on esitetty nostettavaksi. Rakennusurakoita koskevan kynnysarvon pysyttämistä nykytasolla ei voida pitää yksinomaan ”harmaan talouden kitkemisen” näkökulmasta perusteltuna. Kynnysarvojen nostamisella voidaan osaltaan parantaa myös pk-yritysten asemaa markkinoilla.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Oikea taso.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Rakennusurakoiden ja koulutuspalveluiden esitetyt kynnysarvot ovat ok.
      • Muut näkemyksenne kynnysarvoja ja ennakoidun arvon laskemista koskevista säännöksistä:
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki toteaa, että lakiehdotuksesta puuttuu 31 § 2 momentti, koska mietinnön perusteluissa 2 momenttia käsitellään mutta lakiehdotuksesta se puuttuu.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ennakoidun arvon laskemisen säilyttäminen samalla tavoin laskennallisena toimenpiteenä kuin voimassaolevassa laissa on varmasti käytännössä ainoa vaihtoehto. Ehdotettuun 31 § pykälään sisältyvää pilkkomista ja poikkeuksellista laskentatapaa koskevaan säännökseen tulisi lisätä maininta siitä, mitä mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa on hankintaviranomaisen erillisen toimintayksikön osalta lausuttu. Hankinnan ennakoidun arvon laskeminen kuntaorganisaatiossa, jossa useat eri yksiköt toteuttavat ja tekevät itsenäisesti päätöksiä hankinnoista, jotka kohteen osalta vastaavat toisiaan, on aiheuttanut epäselvyyksiä.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Koska SOTE –palveluissa on yhdenmukaiset säännökset yleisen hankintalain ja erityisen hankintalain puolella, niin ei ole perusteita käyttää erilaisia kynnysarvoja toisiaan vastaavien säännösten soveltamisessa.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Perusteluista tulisi poistaa tarpeettomana KHO:n päätöksen t 4019 arviointi ja sitä edeltävä kappale, joissa selostetaan laajasti hankintalain ulkopuolella oleviin hankintoihin sovellettavaa järjestelmää. Näkemyksemme mukaan ei ole asianmukaista säätää lakitekstissä taikka perustella perustelutekstissä lain ulkopuolella oleviin hankintoihin sovellettavaa järjestelmää. 31 §:n perusteluissa on perusteltu laajasti pykälän 2 momenttia, jota ei kuitenkaan lakiehdotuksessa ole.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Liikenneviraston mielestä 27.6 § selkeyttää hankinnan arvon määrittelyä tilanteissa, joissa on kyse useista erillisistä toiminnallisista yksiköistä. PK -yritysten toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi 31 §:n määritteleminen yksityiskohtaisesti olisi tärkeää. Laissa ei ole perusteluosuudesta ilmenevää toista momenttia?
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • RAKLI katsoo, että ehdotetut kynnysarvot ovat vallitsevassa tilanteessa hyväksyttävissä.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Kansallisten kynnysarvojen noustessa ja menettelyjen helpottuessa on tärkeää korostaa, että kilpailuttaminen kannattaa aina. Kilpailuolosuhteet tulee hyödyntää kaikissa hankinnoissa ja hyödyntää myös valmiita puitejärjestelyjä. Laadukkaat sopimukset ja niiden hyvä hallinnointi kuuluvat myös pienhankintoihin.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Ei lausuttavaa.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Omasta mielestäni kynnysarvojen nostaminen pelkästään ei tuo lisää mahdollisuuksia pk-yrityksille vaan päinvastoin. Pienhankinnat menevät pienen piirin touhuksi, mikäli pienhankintoihin ei laiteta ilmoitusvelvollisuutta jostain tietystä euromäärästä alkaen. Toivoisin selvennystä 27 § tulkintaan osien laskemisesta, koska ainakaan pykälätekstistä se ei auennut kovinkaan varmasti.
  • Remissinstanser: 23
    5 luku - hankintamenettelyt
      • Mietinnön sisältämän lakiehdotuksen 5 luvussa säädettäisiin hankintamenettelyistä. Keskeisimmät muutokset koskevat neuvottelumenettelyn käyttöalan laajentamista ja neuvottelujen kulun säännösten täsmentämistä sekä dynaamisen hankintajärjestelmän virtaviivaistamista. Mietintöön sisältyy myös kaksi uutta hankintamenettelyä: innovaatiokumppanuus sekä sähköiset luettelot.
      • Näkemykset avoimen ja rajoitetun menettelyn säännöksistä:
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupungilla ei ole mietintöön tältä osin erityistä lausuttavaa.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei lausuttavaa.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei lausuttavaa.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Aivovammaliiton mielestä ei voida käyttää avointa menettelyä vammaisten palveluja koskevissa hankinnoissa.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • 33 §:n 2 momentin perusteluissa ehdokkaiden valinnan yhteydessä käytetty sana ”vertailuperuste” on sikäli hankala että se vaikuttaisi viittaavan tarjousten vertailuun, josta ei tässä kuitenkaan ole kyse. Nykyisessä laissa tässä on käytössä sana arviointiperuste, jota voisi edelleen käyttää tässä yhteydessä. Olisi hyvä sanoa suoraan, että myös muita kuin soveltuvuusvaatimuksia voidaan vertailla (esim. palvelua koskevaa alustavaa kuvausta tms.). Sama kommentti liittyy myös 3 momentin perusteluihin.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Liikennevirasto kiinnittää huomiota siihen, ettei lakiehdotuksessa ole lainkaan hankintamenettelyn valintaa koskevaa säännöstä. Onko hankintamenettelyn valintaa koskeva säännös jätetty tarkoituksella pois (vrt. nykyinen HankL 24 §)? Tämä kommentti koskee myös erityisalojen hankintalakia. Rajoitetussa menettelyssä on ehdokkaiden valinnassa käytetty termiä vertailuperuste, joka on helposti sekoitettavissa tarjousten vertailuperusteisiin. Epäselvyyden ja sekaannusten välttämiseksi olisi selkeämpää käyttää muuta termiä kuvaamaan ehdokkaiden määrän rajaamista Liikennevirasto ehdottaa käytettäväksi termiä karsintaperuste, joka kuvaisi sitä, että kyseessä on ehdokkaiden määrän karsiminen. Lakiehdotuksen 33 §:ssä oleva viittaus hankintayksikön asettamiin vaatimuksiin jää epäselväksi, koska säännöksestä ei ilmene, missä hankintayksikkö on nämä vaatimukset asettanut. Ko. säännöstä voisi täsmentää siten, että kysymyksessä on hankintailmoituksessa esitetyt tarjoajan soveltuvuuden vaatimukset.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Kuntaliitolla ei ole lausuttavaa hankintamenettelyjen sääntelystä. Ehdotuksessa on pitäydytty vakiintuneessa käsitteistössä, mikä on kannatettavaa. Esimerkiksi tarjouspyynnön käsite on syytä säilyttää laissa, vaikka direktiivissä sen käytöstä on luovuttu ja käytetään hankinta-asiakirjan yleiskäsitettä.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Rajoitetun menettelyn luonne on muuttunut olennaisesti, sillä 69 §:n mukaan mm. tarjouspyyntö on asetettava saataville siitä päivästä, jona hankintailmoitus on julkaistu. Tämä asia ei kuitenkaan ilmene rajoitettua menettelyä kuvaavasta 33 §:stä, mikä on jopa harhaanjohtavaa. Muutos on niin olennainen ja rajoitetun menettelyn aiempaan luonteeseen nähden yllättävä, että sen tulisi selkeästi ilmetä myös 33 §:n säädöstekstistä.
      • Näkemykset neuvottelumenettelyä ja kilpailullista neuvottelumenettelyä koskevista säännöksistä:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Neuvottelumenettelyn laajentaminen on tärkeää, ja vaikka se on ollut mahdollista nykyisessäkin lainsäädännössä, sitä on käytetty valitettavan vähän. Siksi onkin tärkeää huomioida direktiivin eetos, jossa sen käyttöä ei rajata liiaksi kuten mietinnössä nyt ehdotetaan. Neuvottelumenettely sopii myös ns. Social Impact Bond-rahoitusmalliin hyvin. Vaikuttavuus ja tulosperusteisuus on syytä ottaa käytännöksi, ei ehdotettu kokonaistaloudellisuus tai hinta/laatu-kriteerit. Käänteinen kilpailutus ja palvelulupaukset voisivat täydentää prosessia.
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Neuvottelumenetelmien käytön lisääminen on sinänsä suositeltavaa. Menetelmien käyttöä voisi edelleen selkeyttää ja helpottaa, mikä lisäisi paikallisten toimijoiden mahdollisuuksia kehittää tuotteita ja palveluita kulloinkin esillä oleviin tarpeisiin soveltuvasti.
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Neuvottelumenettelyjen käyttöalan laajentaminen ja käytön helpottaminen ovat lähtökohtaisesti hyviä asioita. Kuitenkin, vaikka menettelyjä on kuvattu tarkastikin, epäselväksi jää miten käytännössä vertailuperusteiden tarkentaminen neuvottelujen aikana toteutetaan siten, että menettely on varmasti tasapuolista ja syrjimätöntä. Myös käytännön tasolla alustavien tarjousten rooli jää epäselväksi, erityisesti siltä osin miten käytännössä varmistetaan että neuvottelumenettelystä ei tule raaka hintahuutokauppa.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki esittää, että neuvottelumenettelyn kulkua ja vaiheistusta on kuvattu selkeästi, mikä on kannatettava asia.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Säädösehdotukset ovat osittain sekavat. Vaikka toisaalta aikaisemmassa laissa molemmat menettelyt oli säännelty melko suppeasti, ei sanamuodoissa tässä ehdotuksessa ole saavutettu riittävää selkeyttä, mistä voi aiheutua hankintavaiheessa epätietoisuutta.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Neuvottelumenettelyn käyttöalan laajentaminen vastaa hyvin hankintayksiköiden tarpeeseen ja edesauttaa mahdollisuutta tehdä laadukkaita hankintoja myös vaikeammin määriteltävien hankintojen osalta sekä oletettavasti vähentää hankinnan kohteen ja ehtojen määrittelyn epäonnistumista ja siitä aiheutuvia korjaaviin toimenpiteisiin ja mahdollisesti uudelleenkilpailutukseen liittyviä hallinnollisia kustannuksia niin hankintayksikön kuin tarjoajien osalta. Neuvottelumenettelyn osalta epäselvin kohta liittyy hankinnan kohteen alustavaan määrittelyyn, alustaviin tarjouksiin ja vähimmäisvaatimuksiin. Neuvottelujen kuluessa hankintayksikön asettamia alustavia vaatimuksia voitaisiin muuttaa vähimmäisvaatimuksia lukuun ottamatta. Epäselvyyttä aiheuttaa se, mitä vaatimuksella tarkoitetaan, ellei se ole vähimmäisvaatimus. Myös kielto neuvotella valinta- ja vertailuperusteista ei menettelyn luonne ja käyttöala huomioon ottaen ole tarkoituksenmukainen. Mietinnössä selvennetään, että neuvotteluja voitaisiin käydä kaikista hankittavan kohteen ominaisuuksista, esimerkiksi laadusta, määrästä, ehdoista sekä sosiaalisista, ympäristöön liittyvistä ja innovatiivisista seikoista, elleivät ne kuulu pakollisiin vähimmäisvaatimuksiin. Neuvottelumenettelyn käyttöala vaikeasti määriteltävissä hankinnoissa ja neuvoteltavissa olevat seikat eivät täysin kohtaa. Lisäksi voisi aiheellisesti kysyä, että jos neuvotella ei saa vähimmäisvaatimuksista eikä vertailuperusteista, niin mistä on sallittua neuvotella?
      • Valtiokonttori, Louhelainen Eija
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Neuvottelumenettelyjen käyttöedellytysten laajentaminen on kannatettavaa. Se auttaa han-kintayksikköä erityisesti monimutkaisten hankintojen toteuttamisessa. On hyvä, että neuvot-telumenettelyjen kulku on kuvattu ja sitä on selkeytetty sekä se, että neuvottelujen kuluessa hankintayksikkö voi muuttaa tarjouspyyntöä. Ongelmia voi aiheuttaa ehdoton kielto neuvotella vertailuperusteista. Epäselväksi jää, miltä osin voi neuvotella vertailuperusteen sisällöstä ja tarkoituksesta. Tämä kohta olisi hyvä ai-nakin kuvata hallituksen esityksessä. Valtiokonttorin kanta on, että pitäisi voida neuvotella vertailuperusteiden yksityiskohdista.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • 34 § 1 momentin perusteluissa on ensimmäinen käyttöedellytys kirjoitettu toisin sanoin kuin lakitekstissä, jolloin sen sisältö on muuttunut: Neuvottelumenettelyn käyttö olisi perustelujen mukaan ensinnäkin sallittu, kun hankintayksikön tarpeita ei voida tyydyttää olemassa olevien ratkaisujen mukauttamisella. Sanamuodon pitäisi olla "olemassa olevia ratkaisuja mukauttamatta". Saman momentin perusteluissa todetaan virheellisesti, että ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevan hankintalain 25 §:n 1 momenttia. Perusteluissa tulisi huomauttaa, että kilpailullisesta neuvottelumenettelystä ei enää jatkossa voi siirtyä neuvottelumenettelyyn, mikä on olennainen muutos menettelyissä. Tältä osin voisi viitata hankintadirektiiviin. Saman momentin perusteluiden seuraavan kappaleen lopussa on lause ”Hankintadirektiivissä näin muotoiltu hankinta-asiakirjojen vastaamattomuus neuvottelumenettelyyn siirtymisen perusteena olisi erotettava 74 §:ssä säädetystä tarjouksen hankinta-asiakirjojen vastaisuudesta, sillä tässä yhteydessä vastaisuus käsittäisi myös ehdokkaan tai tarjoajan soveltuvuusvaatimusten vastaisuuden sekä poissulkemisperusteiden soveltamisen.” Tässä yhteydessä olisi syytä huomauttaa, että tällaisia ehdokkaita ei voida ottaa mukaan menettelyyn. 35 §:n 1 momentissa on lakimietintötekstissä lause: Hankintayksikön on ilmoitettava kirjallisesti kaikille neuvotteluissa mukana oleville tarjoajille kaikista hankintailmoituksen, tarjouspyynnön tai neuvottelukutsun sisältöä koskevista muutoksista. Direktiivissä on muutoksia sisältävien asiakirjojen kohdalla teksti: teknisen eritelmän tai muiden hankinta-asiakirjojen muista kuin vähimmäisvaatimuksia koskevista muutoksista. 35 §:n 2 momentissa on lakimietintötekstissä käytetty sanaa alkuperäinen tarjouspyyntö, jota ei ole käytetty muualla ko. §:ssä. Käsite tulisi tarkistaa alustavaksi tarjouspyynnöksi ja harkita, että se otetaan käyttöön kaikissa kohdissa, joissa käsitellään ensi vaiheen tarjouspyyntöä. 2 momentin lauseiden järjestys kannattaisi myös muuttaa hankintaprosessin vaiheiden mukaiseksi, kuten se direktiivissä on. Samassa momentissa olisi myös toisen lauseen teksti hyvä muuttaa muotoon: Hankintayksikkö voi vertailla alustavat tarjoukset ja tehdä hankintapäätöksen ilman neuvotteluja, jos tästä mahdollisuudesta on ilmoitettu etukäteen hankintailmoituksessa. 35 §:n 2 momentin perusteluista saattaa saada virheellisen kuvan, että neuvottelukierroksia tulisi aina käydä suullisesti (kohta ”hankintamenettelyn viestintä tapahtuisi asianmukaisesti dokumentoitujen suullisten neuvottelujen..”). Käytännössä neuvottelukierrokset voivat usein olla myös kirjallisia aineiston kommentointi- tai täsmennyskierroksia. Saman momentin perusteluissa viitattu tapaus KHO 24.10.2011 t 3040 tulisi poistaa, se perustuu aikaisempaan lainsäädäntöön ja antaa virheellisen kuvan mietinnössä puheena olevan säännöksen sisällöstä. 36 §:n 1 momentin perustelu on mahdollisesti virheellinen todetessaan, että kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä lopputuloksena on vaihtoehtojen karsiminen yhteen kun taas neuvottelumenettelyssä lopputuloksena on lopullinen tarjouspyyntö. Direktiivin 30 artiklan 6-kohdan mukaan ”tarjouksissa on oltava kaikki hankkeen toteuttamiseksi pyydetyt ja tarpeelliset osat” – eikö tämä anna ymmärtää, että hankintayksikön tulisi myös kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä tehdä lopullinen tarjouspyyntö tai muulla tavoin ilmaista se, mitä tietoja lopullisissa tarjouksissa on oltava. Varmaan tyypillinen tilanne on se, että hankintayksikkö valitsee yhden/kaksi ratkaisuvaihtoehtoa, joista pyytää tarjoukset, jolloin hankintayksikön on esitettävä ratkaisuvaihtoehtoon liittyvät vaatimukset ja pyydettävä vertailukelpoiset tarjoukset. Lisäksi direktiivin 30 artiklan 3 kohdan mukaan hankintaviranomaiset voivat kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä keskustella valittujen osallistujien kanssa kaikista hankinnan näkökohdista. Sama kommentti 37 §:n 2 momentin perusteluihin, joissa on saman sisältöinen kappale. 36 §:n 4 momentin lopusta tulisi lakimietintötekstistä poistaa pyyntö alustavan tarjouksen esittämisestä, koska direktiivissä ei sitä ole. 37 §:n 5 ja 6 momentissa tulisi lakimietintötekstiä korjata siten, että se olisi saman sisältöinen kuin direktiivi. 5 momentin ensimmäisen lauseen tulisi olla: ”Hankintayksikön on jatkettava neuvotteluja, kunnes se on saanut kartoitettua ratkaisumallit.” Neljäs lause: ”Tarjouksen on oltava neuvottelujen aikana esitettyjen ja määriteltyjen vaatimusten mukainen ja siihen on sisällytettävä kaikki hankinnan toteuttamiseksi pyydetyt ja tarpeelliset osat”, kuten on direktiivitekstissä. 6 momentin ensimmäinen lause: ”Hankintayksikön on arvioitava tarjous”. 37 §:n 6 momentissa tulisi lakimietintötekstissä käyttää termiä ”voidaan neuvotella parhaan tarjoajan kanssa”, kuten on direktiivitekstissä, eikä ”voittaneen tarjoajan kanssa”. 37 §:n 5 momentin perusteluihin, joissa puhutaan tarjousten valinnan jälkeen käytävistä neuvotteluista hinta-laatusuhteeltaan parhaan tarjoajan kanssa, tulisi lisätä maininta siitä, että myös tavanomaisten sopimusneuvottelujen käyminen (sopimuksen yksityiskohtien tarkentaminen) hankintapäätöksen jälkeen on mahdollista.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Liikennevirasto pitää erittäin positiivisena, että neuvottelumenettelyn käyttöedellytyksiä on laajennettu. Selventämistä kaipaa kuitenkin lain 35 § siltä osin, että 2 momentin mukaan vertailuperusteista ei saa neuvotella, mutta perustelujen mukaan vertailuperusteita voidaan kuitenkin vähäisessä määrin tarkentaa neuvottelujen kuluessa. Epäselväksi jää, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Liikennevirasto on havainnut myös 35.4 §:ssä ristiriitaa, siltä osin kuin ko. kohdassa on todettu, että hankintailmoituksen muutoksista on ilmoitettava kirjallisesti kaikille mukana oleville. Liikenneviraston käsityksen mukaan hankintailmoitukseen tehtävät muutokset on edelleen tehtävä korjausilmoituksella. Liikennevirasto pitää oikeudellisesti epäselvänä 35.4 §:n mukaista tilannetta, jossa hankintayksikön on pyydettävä tarjoajalta erillinen yksilöity suostumus tarjoajan antamien luottamuksellisten tietojen luovuttamiseen. Epäselvää on, onko tarkoituksena määritellä uusi hankintalain mukainen luottamuk-sellinen tieto, joka ylittää julkisuuslain salassapitoperusteet? Liikenneviraston näkemyksen mukaan tulisi pitäytyä julkisuuslain mukaisissa salassapitoperusteissa. Liikennevirasto pitää myös terminologisesti haasteellisena 35.5 §:ssä mainittua neuvottelujen päättä-misestä ilmoittamista ja haluaa kiinnittää huomiota mahdolliseen sekaantumisvaaraan hankintaa kos-kevien päätöksien osalta. Liikennevirasto haluaa kiinnittää huomiota 37 §:n osalta siihen, että kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä ratkaisumallien valinnan jälkeen tulisi olla mahdollista jatkaa normaalia neuvottelumenettelyä. Rajaamalla tämä mahdollisuus pois, luodaan turhaa jäykkyyttä ja ylimääräisiä rajoja eri hankintamenettelyjen välille. Lisäksi Liikennevirasto pitää turhana mainintaa kilpailullisen neuvottelumenettelyn kohdalla 37 §:ssä palkkion maksamisesta, koska palkkion maksaminen on Liikenneviraston näkemyksen mukaan täysin hankintayksikön harkintavallassa oleva asia kaikissa hankintamenettelyissä.
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • RAKLI katsoo, että neuvottelumenettelyn laaja soveltaminen rakennusurakoissa niin, että hankintayksiköillä on aina mahdollisuus valita neuvottelumenettely, lisää yhteistoimintaa, parantaa suunnitelmia ja kaupallista mallia sekä vähentää sopimusepäselvyyksiä.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Neuvottelumenettely prosessina ja sen käyttötilanteet vaativat osaamista, kokemusta ja sujuvaa prosessia. Neuvottelumenettelyn käyttöä laajennetaan ja kulkua täsmennetään nykyisestä laista, mitä KL-Kuntahankinnat pitää hyvänä asiana.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Neuvottelumenettelyjen kulku on ehdotuksessa kuvattu osin hyvin pikkutarkasti, mutta eteneminen jää edelleen osittain auki tai epäselväksi. Varsinkaan kilpailullisen neuvottelumenettelyn kulkua ei pysty hahmottamaan. Mitä ylipäänsä tarkoittaa ”neuvottelujen päättäminen”? Miten se suhteutuu hankintapäätöksen tekemiseen? Miten kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä on tarkoitus edetä sen jälkeen, kun ”hankintayksikkö on valinnut ne ratkaisumallit, joilla kyetään täyttämään hankintayksikön määrittelemät tarpeet”? Ratkaisumallin valinnan jälkeen ei siis saa enää neuvotella lopullisen tarjouspyynnön sisällöstä. Lopullisia tarjouksia voi kuitenkin 37 §:n ”täsmentää ja selkeyttää, jos se ei johda tarjousten tai hankinnan olennaisten osien muuttumiseen tai uhkaa syrjiä tarjoajia taikka vääristää kilpailua”. Ehdotuksen 74 §:ssä on kuitenkin nykytilanteeseen verrattuna lisätty hankintayksikön mahdollisuuksia pyytää lisäyksiä, selvennyksiä ja täydennyksiä myös tarjouksen osalta, mutta 37 §:ssä on palattu nykylain terminologiaan ”täsmentää ja selkeyttää”. Onko kilpailullisen neuvottelumenettelyn lopullisen tarjouksen tarjouspyynnön mukaiseksi saattamisen tarkoituskin olla ”vähemmän mahdollista” kuin muissa menettelyissä? Ehdotuksen mukaan tarjousvertailun jälkeen saa taas neuvotella. Menettely vaikuttaa hyvin monimutkaiselta. Kilpailullisen neuvottelumenettelyn osalta lakiehdotuksessa on maininta palkkioiden maksamisesta. Onko tarkoitus, että muiden menettelyjen osalta tällaista mahdollisuutta ei ole, vai miksi palkkkio on mainittu vain kilpailullisen neuvottelumenettelyn kohdalla?
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Pidämme neuvottelumenettelyn laajentamista tervetulleena ja tärkeänä. Se voi edistää hankintayksikköjen ja toimittajien asemaa silloin, kun hankitaan palveluja, joiden sisältöä on vaikea määritellä. Näin on usein tilanne sosiaalipalveluissa. Pidämme tärkeänä sitä, että neuvottelumenettelyä ei heikennetä ehdotetuilla rajoituksilla. Rajoituksia on syytä olla ainoastaan siinä määrin kuin ne ovat välttämättömiä. Ehdotamme, että neuvottelumenettelyn soveltamisalaa koskevien pykälien muotoilua tarkistetaan ja väljennetään siten, että vältetään esittämästä edellytyksiä ehdottomina. Perustelemme tätä sillä, että direktiivin perusteluissa neuvottelumenettelyn käyttäminen on kiellettyä ainoastaan, kun kyseessä on käyttövalmiit palvelut ja tavarat, joita monet toimijat pystyvät tarjoamaan.
      • Näkemykset suorahankintaa ja suorahankintaa lisätilauksissa koskevista säännöksistä:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Direktiivissä mainittu suorahankinta sellaisissa tilanteissa, joissa julkisen sektorin työntekijät perustavat yhteiskunnallisen tai keskinäisen yrityksen tuottaakseen julkisia palveluja tulisi sisällyttää kansalliseen lainsäädäntöön. Suorahankinta tulisi myös mahdollistaa vaikeisiin sosiaalisiin tilanteisiin, joissa palvelua hankitaan esimerkiksi yksilölle.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki katsoo, että suorahankintaperusteita teknisestä tai yksinoikeuden suojaamiseen liittyvistä syistä on jonkin verran tiukennettu, mikä johtuu direktiivistä. Tämä jossain määrin vaikeuttaa suorahankinnan tekemistä sanotulla perusteella sekä lisää hallinnollista taakkaa, koska perusteen käyttö edellyttää aikaisempaa laajempaa selvitystyötä ja perustelemista. Lakiehdotuksen 40 § 3 momentissa todetaan, että ”tarjousta ei pidetä edellä toisen momentin yk-köskohdassa mainitulla tavalla soveltuvana, jos se on hankintasopimuksen kannalta tarpeeton”. Mitä tarkoitetaan sillä, että tarjous on hankintasopimuksen kannalta tarpeeton? Kyseinen kirjaus on Vantaan kaupungin käsityksen mukaan lakiteknisesti epäonnistunut, joten kirjaus edellyttäisi kriittistä tarkastelua. Vantaan kaupungilla ei ole suorahankintaan muilta osin erityistä lausuttavaa.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Sopimusmuutosten kautta tapahtuvan suorahankinnan tekemisen vakiinnuttaminen uudella lailla selkeyttää hankintayksikön päätöksentekoa.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Suorahankintaan siirtymisen edellytysten täsmentäminen tilanteissa, joissa avoimessa tai rajoitetussa menettelyssä ei ole saatu lainkaan soveltuvia tarjouksia selkeyttää lain käytännön soveltamista näiltä osin.
      • Ulkoministeriö, Leino Vesa
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Suorahankintaa lisätilauksessa koskevan säännöksen (lakiehdotuksen 41 §) osalta pyydetään täsmentämään ko. pykälää siten, että palveluhankintoja koskevien lisätilausten osalta sääntely olisi selvästi tuotu esiin. Lakiehdotuksen perusteluissa todetaan, että ”Pykälässä säädettäisiin suorahankinnan käyttämisestä alkuperäisen toimittajan kanssa tehtävissä lisätilauksissa. Säännös perustuu hankintadirektiivin 32 artiklan 3 kohdan b alakohtaa, 5 kohtaan sekä 72 artiklaan. Säännös vastaa voimassa olevan hankintalain 28 §:ssä säädettyä.” Ehdotettu pykälä kuitenkin poikkeaa voimassaolevan hankintalain 28 §:stä siten, ettei ehdotettuun pykälään ole sisällytettynä voimassaolevan hankintalain 28 §:n 2 momenttia (palveluhankintoja koskevia lisätilauksia) lainkaan. Kyseisiä lisätilauksia koskeva säännös on kirjattu ainoastaan lakiehdotuksen 135 §:ään, minkä vuoksi tulisi selventää, pidetäänkö tällaisia hankintoja lainkaan suorahankintoina 40 ja 41 §:en tarkoittamalla tavalla vai ainoastaan hankintasopimuksen muuttamisena, mikä vaikuttaisi mm. hankinnoista tehtäviin ilmoituksiin. Lisäksi pyydetään täsmentämään sitä, millä tavoin esim. optiota koskeva lakieh-dotuksen 41 § ja 135 § 2 momentin 1 kohta linkittyvät toisiinsa. Jälkimmäisen lainkohdan perusteluissa on tuotu esiin, että ”Momentin 1 kohdan muutos olisi sallittu, jos se perustuu hankintamenettelyn aikana tiedossa olleisiin sopimuseh-toihin niiden arvosta riippumatta ja nämä ehdot ovat selkeät, täsmälliset ja yksiselitteiset ja ne eivät muuta hankintasopimuksen tai puitejärjestelyn yleistä luonnetta. Momentin tarkoittamana tiedossa olleilla sopimusehdoilla tarkoitettaisiin esimerkiksi hankintasopimuksen optiolauseketta.” Epäselväksi kuitenkin jää, katsotaanko hankintasopimuksen muuttaminen esim. optioperusteella suorahankinnaksi vai ei ja millaisia hankintaoikeudellisia menettelyjä tuolloin tulisi noudattaa.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • 40 §: 2 momentti 1 kohta: Mietintötekstin 40 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan suorahankinta olisi mahdollinen, jos edeltävässä avoimessa tai rajoitetussa menettelyssä ei ole saatu lainkaan osallistumishakemuksia tai tarjouksia taikka soveltuvia osallistumishakemuksia tai tarjouksia eikä alkuperäisiä tarjouspyynnön ehtoja hankintamenettelyssä olennaisesti muuteta. Em. kohdassa on edelleen nykyisin voimassaolevan lain suorahankinnan mukaiseen käyttöedellytykseen liittyvä vaikeus siitä, että mikä on sallittu, mutta ”ei-olennainen tarjouspyynnön muutos, joka voitaisiin tehdä, jotta 40 §:n 2 momentin 1 kohdan mukainen suorahankinta voitaisiin tehdä? Kun suorahankinnan syy on tarjouspyynnön vastaisten tarjousten saanti, suorahankinta voitaisiin lain kohdan mukaan tehdä, mutta tarjouspyyntöä ei saisi kuitenkaan muuttaa olennaisesti. Eli missä on liikkumavara? Yleensä tarjouspyynnön mukaisten tarjousten saanti edellyttäisi vähäistä suurempien muutosten tekoa tarjouspyyntöön, jotta saataisiin tarjouspyynnön mukaisia tarjouksia, mutta ovatko nämä aina oleellisia muutoksia? Voisiko tätä asiaa selventää pykälää koskevassa uudessa hallituksen esityksessä? 40 §: 2 momentti 2 kohta: Huolimatta siitä, että tätä kohtaa koskevassa hallituksen esityksessä tultaisiin toteamaan, että ko. kohdan käyttöedellytyksiä pitää tulkita suppeasti, tämä kohta on silti käytetyin peruste IT-suorahankinnoille tilanteissa, joissa etenkin järjestelmähankintoja tehdään sillä perusteella, että suoraan hankittavat järjestelmät ovat ainoita tiettyyn jo hankittuun ja olemassa olevaan järjestelmään integroitavissa olevia järjestelmiä. Tätä lainkohtaa tullaan käyttämään myös sillä perusteella, että esim. tietty järjestelmä soveltuu parhaiten ja kenties ainoaa hankintayksikön tietojärjestelmä- ja teknologia-arkkitehtuuriin. Toivon ja odotan, että tätä lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä avataan mahdollisimman paljon kohdan käyttöedellytyksiä kun tiedetään em. tosiasia ko. kohdan todellisesta ja laajasta käytöstä IT-suorahankintojen perusteena tilanteissa, joissa käyttöedellytyksiä ei varmasti aina oikeasti olisi.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • 40 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteluissa todetaan, että menettely ei ole käytettävissä, jos soveltuvuusvaatimuksia muutetaan olennaisesti. Tässä lienee virhe: soveltuvuusvaatimuksia ei voine muuttaa. Neuvottelumenettely on käytettävissä, jos ehdokkaat eivät täytä soveltuvuusvaatimuksia, mutta voiko soveltuvuusvaatimuksista luopua ilman uutta hankintailmoitusta, jossa esitetään uudet vaatimukset? Suorahankinta on lakiehdotuksen mukaan mahdollinen teknisestä ja yksinoikeuden suojaamiseen liittyvästä syystä. Perustelujen mukaan tällainen syy voisi liittyä toimittajan suojattuun tekijän- tai teollisoikeuteen. Tällainen tulkinta saattaa laventaa suorahankintamahdollisuuden direktiiviä laajemmalle alalle. Asiaa on käsitelty direktiivin johdanto-osan kappaleessa 50, joka tulisi esittää pykälän perusteluissa. Lakiehdotuksen 41 §:n 2 momentin perusteluissa käsitellään lisätilauksiin liittyviä suorahankintamahdollisuuksia. Perustelujen mukaan 41 §:n 2 momentti koskisi optiotilanteita. Viittaukset optioihin tulisi ehdottomasti poistaa kyseisen lainkohdan perusteluista. Direktiivi käsittelee optioita ainoastaan sopimusmuutoksia koskevassa 72 artiklan 1a-kohdassa sekä kyseiseen artiklaan liittyvässä johdanto-osan kappaleessa 111. Koska optioiden käyttäminen on erittäin yleistä, hankintalaissa ei tulisi esittää tulkinnanvaraisia ja direktiiviä ankarampia optioiden käyttöön liittyviä perusteluja. Normaalit optiotilanteet tulisi direktiivin mukaisesti katsoa selkeiden ja yksiselitteiden tarkastuslausekkeiden käytöksi, jotka katsotaan sallituiksi sopimusmuutoksiksi. 41 §:n 2 momentin soveltaminen tulisi direktiivin mukaisesti rajoittua tilanteisiin, joissa on kysymys aiemman rakennusurakan tai palvelun _toistamisesta_. Käytännössä normaalit optiotilanteet eivät ole tämän lainkohdan mukaista rakennusurakan tai palvelun toistamista vaan liittyvät esimerkiksi tavaran lisätoimituksiin, sopimusten ennalta määrättyyn jatkamiseen taikka tietojärjestelmien lisäominaisuuksien käyttöönottoon. Nämä eivät ole aiemman hankinnan toistamista. Huomiota tulee kiinnittää myös siihen, että 41 §:n 2 momentti ei sovellu tavarahankintoihin, joissa optiot ovat kuitenkin tavanomaisia. Siten 41 §:n 2 momentin perusteluissa ei tulisi lainkaan viitata optioihin, koska tämä aiheuttaa epävarmuutta optioiden käytön suhteen ja lisäedellytyksiä optioiden käytölle (esimerkiksi kolmen vuoden rajoitus). Oikeudellisen epävarmuuden välttämiseksi lainkohdan perusteluissa tulee käsitellä lisähankintaoikeuksia direktiivin edellyttämällä tavalla.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Liikennevirasto toteaa suorahankintaa koskevasta 40 §:stä, että siinä on useita terminologisia epäselvyyksiä. Ensinnäkin epäselvää on, mitä 3 momentissa tarkoitetaan sillä, että tarjousta ei pidetä soveltuvana? Epäselvä on, mitä tarkoitetaan sillä, että tarjous on hankintayksikön kannalta tarpeeton? Kyseisen lain kohdan perustelut ovat epäjohdonmukaiset. Edelleen kyseisen lain kohdan 2 momentin 2-kohdassa todetaan lisäedellytyksenä vaadittavan muun muassa, että järkeviä vaihtoehtoisia tai korvaavia ratkaisuja ei ole. Liikennevirasto oudoksuu sanan "järkevä" käyttöä säädöstekstissä.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Suorahankintaa koskeva 40 §:n kohta 1 on epäselvä. Säännöksen mukaan ”hankintayksikkö voi valita suorahankinnan, jos avoimessa tai rajoitetussa ei ole saatu lainkaan osallistumishakemuksia tai tarjouksia taikka soveltuvia osallistumishakemuksia tai tarjouksia”. Pykälän 3 momentin mukaan ”Tarjousta ei pidetä edellä 2 momentin 1 kohdassa mainitulla tavalla soveltuvana, jos se on hankintasopimuksen kannalta tarpeeton, eikä ilmeisesti täytä hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä määriteltyjä hankintayksikön tarpeita ja vaatimuksia ilman oleellisia muutoksia”. Mitä tarkoittaa, että tarjousta ei pidetä soveltuvana, jos se on hankintasopimuksen kannalta tarpeeton? Samantyyppistä sääntelyä on ehdotuksen 34 §:ssä. Sen mukaan hankintayksikkö voi valita neuvottelumenettelyn mm., ”jos avoimessa tai rajoitetussa menettelyssä on saatu tarjouksia, jotka eivät vastaa tarjouspyyntöä, tai jos tarjouksia ei voida hyväksyä”. Miten eroaa toisistaan tarjous, ”joka ei ole soveltuva”, tai tarjous, joka ”ei vastaa tarjouspyyntöä” tai tarjous, jota ”ei voida hyväksyä”?
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Korostamme suorahankinnan mahdollisuuden tärkeyttä niissä tilanteissa, joissa palvelua ei saada muuten hankittua esimerkiksi lapsen tarpeita vastaavalla tavalla.
      • Näkemykset innovaatiokumppanuutta koskevista säännöksistä:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Innovaatiokumppanuus on erittäin kannatettava asia, joka mahdollistaa sosiaalisten innovaatioiden, kuten integroitavien palvelujen kehittämisen yhteistyössä laajemman sidosryhmän kanssa ja lopulta niiden toteuttamisen ilman ulkopuolista kilpailua. Kokonaistaloudellisuus ei kuitenkaan ole riittävä kriteeri, eivätkä hinta-laatu-kriteerit. Innovaatioilla luodaan tuloksia ja vaikutuksia, joten niiden tulee olla myös kriteereinä.
      • Vates-säätiö, Lindberg Jukka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Erittäin positiivinen, joskin moniselitteinen ja haastavakin lisäys lainsäädäntöön. Olisi toivottavaa, että tämä kohdan kautta voisi syntyä innovaatioita, joilla tuetaan alueellista/paikallista toimijoiden välistä yhteistyötä ja työllisyyttä.
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Innovaatiokumppanuuden osalta ensiarvoisen tärkeäksi tulee se, miten varmistetaan että a) hankintayksikkö ja b) muut menettelyssä olevat innovaatiokumppanit eivät loukkaa toistensa immateriaalioikeuksia, joko vahingossa tai tahallaan. Innovaatiokumppanuudesta suoritettavasta korvauksesta on mietinnössä todettu lähinnä hankintayksikköä suojaten, että "Hankintayksikön ja kumppaniksi valittujen toimittajien välillä tulisi viimeistään ennen kumppanuuden toteuttamista sopia kumppanuuden aikaisten suoritusten tasosta sekä enimmäiskustannuksista, jotta kumppani tai kumppanit eivät voisi veloittaa työstään tai toteuttaa kumppanuuden aikaisia suorituksia kohtuuttomasti tai ennakoimattomasti siten, että julkisten varojen käytön avoimuus tai syrjimättömyys vaarantuvat." Yhtä lailla tulisi kiinnittää huomiota siihen, että innovaatiokumppanuus ei mahdollista tiukasti kilpailluilla aloilla suuren työpanoksen teettämistä pilkkahintaan. Myös tarjoajien etu tulisi huomioida riittävästi.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Innovaatiokumppanuudessa hankintayksikkö pyrkii edistämään innovaatioiden kehittämistä ja käyttöönottoa neuvottelemalla menettelyyn valittujen kumppanien kanssa hankinnan ehdoista. Hankintayksikön ei tarvitse järjestää tarjouskilpailua kehitystyön perusteella tehtävästä hankinnasta, jos se tehdään kehitystyön tai idean kilpailutukseen osallistuneelta tarjoajalta. Vantaan kaupungin arvion mukaan innovaatiokumppanuus ei ehdotetussa muodossa hankintamenettelynä tule kuitenkaan olemaan helppokäyttöinen. Menettelyssä on mm. arvioitava toimittajien valmiuksia tutkimukseen ja kehittämiseen sekä innovatiivisten ratkaisujen kehittämiseen. Innovaatiokumppanuus on jaettava peräkkäisiin vaiheisiin ja toimittajalle on asetettava välitavoitteita. Hankkeelle on asetettava suoritustasot ja enimmäiskustannukset. Menettelyn käyttö tulee asettamaan haasteita hankintayksikölle ja sen käyttö tulee edellyttämään perusteellista menettelyn suunnittelua. Innovaatiokumppanuuden toteutus tulee myös edellyttämään hankintayksiköltä enemmän resursointia seurannan ja valvonnan osalta. Menettelyn käyttö tulee vaatimaan hankintayksiköiltä myös taloudellisia panostuksia kehitystyöhön. Lakiehdotuksen 38 § 2 momentin perustelujen mukaan markkinat tulisi käsittää laajasti koko EU-alueena. Vantaan kaupunki kysyy, kuinka laajasti ja miten hankintayksikön pitää kartoittaa ja tehdä selvitystyötä sen selvittämiseksi, ettei markkinoilta löydy kyseistä tuotetta tai ratkaisua. Lakiehdotuksen perusteluosiossa ei ole mainintaa, miten tämä selvitystyö käytännössä tehtäisiin. Riittääkö selvitystyöhön esimerkiksi tietopyyntö ja markkinakartoitus? Innovaation olemassaolon selvittäminen voi olla vaikeaa ja työlästä, koska hankintayksiköllä ei vielä tässä vaiheessa ole edes selvää käsitystä, minkälaista ratkaisua ollaan hankkimassa ja mikä kehitystyön tuloksena syntynyt valmis ratkaisu tulee olemaan, koska innovaatio jo määritelmänsä mukaan on uutta, jota markkinoilla ei vielä ole olemassa. Vantaan kaupunki katsoo, että lain perusteluosiossa pitäisi olla joitakin käytännön esimerkkejä, miten tämä selvitystyö tehdään. Lisäksi Vantaan katsoo, että tämä lisää hankintayksikön hallinnollista taakkaa olennaisesti. Innovaatiokumppanuuden kustannustenhallinta on haasteellista sekä hankintayksikölle että toimittajille. Hankintayksikön pitää ennen menettelyn aloittamista tarkkaan määritellä, miten kehitystyön kustannukset jaetaan sekä seurata ja valvoa niiden toteutumista. Tässä pitää kuitenkin huomioida myös toimittajien intressit ja motivointi osallistua menettelyyn. Korkeat kehityskustannukset voivat muodostua kynnykseksi löytää markkinoilta halukkaita kumppaneita. Lisäksi on mahdollista, että vaikka kustannukset pidettäisiin hallinnassa menettelyn aikana, valittu toimittaja aikanaan tulee huomioimaan sijoittamansa tuotantopanokset esimerkiksi käyttömenoissa. Näin ollen menettely todellisuudessa voi muodostua liian kalliiksi toteuttaa. Innovaatiokumppanuuden toteutus Vantaan kaupungin arvion mukaan edellyttäisi menettelyn kansallista mallia ja innovaatiokumppanuuden toteuttamisen taloudellisten edellytysten tukea. Vantaan kaupunki esittää edelleen, että innovaatiokumppanuus voisi olla toimivana erittäin käyttökelpoinen ja hyödyllinen hankintamenettely erityisesti tietohallinnon hankinnoissa. Kyseistä menettelyä on odotettu tietohallinnossa, koska sen on ajateltu palvelevan hyvin sen hallinnonalan tarpeita. Tietohallinnon hallinnonalalla pyritään jatkuvasti etsimään uusia ratkaisuja ja innovaatioita, jotka paremmin ja tehokkaammin palvelisivat kuntalaisten ja hallinnon tarpeita. Sähköistä asiointia kehitetään ja palveluja digitalisoidaan enenevässä määrin ketterillä ja avoimen lähdekoodin menetelmillä. Lakiehdotuksessa kirjattu muotoilu kuitenkin jäykistää, rajoittaa ja hankaloittaa käyttöä siinä määrin, ettei se täytä tietohallinnon tarpeita menettelyn sujuvuudesta ja ketteryydestä. Vantaan kaupunki ei lakiehdotuksen kirjauksista ja perusteluista saanut selkeää käsitystä siitä, mi-ten ja missä määrin menettely soveltuu valitun toimittajan kanssa tehtävään jatkokehitykseen vai pitääkö jatkokehitys kilpailuttaa erikseen tai missä vaiheessa tulee raja, jolloin jatkokehitys pitää kilpailuttaa erikseen. Tämä korostuu aloilla, joilla tekninen kehitys on nopeaa ja jatkuvaa. Menettely on lakiin kirjattu siitä näkökohdasta, että lopputuloksena on yksi tuote ja palvelu, joka sitten lähes muuttumattomana otetaan tuotantoon ja käytetään hankintayksikön tarpeisiin. Vantaan kaupunki kuitenkin katsoo, että menettelyssä pitäisi paremmin huomioida kehitystyön prosessinomainen luonne ja siihen liittyvä jatkokehitys. Toisin sanoen ensimmäinen tuote tai palvelu voi olla prototyyppi tai versio 1.0 ja jatkokehityksessä versio 2.0 jne. Vantaan kaupungin mielestä varsin pitkälle menevän jatkokehityksen salliminen vasta toisi hankintayksikölle ja myös toimittajille todellisia hyötyjä menettelystä, etenkin johtuen siitä, että menettely on kallis toteuttaa. Vantaan kaupunki katsoo, että innovaatiokumppanuuden taustalla on ollut luoda kannustimia, jotta hankintayksiköt ja toimittajat voivat yhteistyössä kehittää ja tuoda markkinoille uusia teknisiä ja kaupallisia tuotteita ja palveluja. Mutta mikäli innovaatiokumppanuus hankintamenettelynä muodostuu liian hitaaksi, rajoittavaksi ja jäykäksi, se voi pahimmillaan johtaa tilanteeseen, että siinä vaiheessa, kun innovaatio on otettu kaupalliseen tuotantoon, se on jo teknisesti vanhanaikainen. Näin etenkin aloilla, joilla tekninen kehitys on nopeaa ja jatkuvaa. Lisäksi kuten todettu, innovaatiokumppanuus on menettelynä kallis, sekä hankintayksikölle että toimittajille. Vantaan kaupungilla ei muilta osin ole erityistä lausuttavaa innovaatiokumppanuudesta hankinta-menettelynä.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Hankintayksikön näkemyksen mukaan olisi täsmennettävä säädösehdotusta siinä tilanteessa, kun vain yksi tarjoaja voisi tulla kumppaniksi. Säädökseen tulee selkeästi kirjoittaa auki, että tarjoaja voidaan valita alustavan tarjouksen perusteella, mutta vain silloin kun siitä on ilmoitettu hankintailmoituksessa. Tämä on epäselvästi sanottu.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Innovaatiokumppanuus on oletettavasti uudenlaisten tuotteiden/palvelujen hankinnassa yritysten näkökulmasta houkuttelevampi kuin perinteinen avoin, rajoitettu tai muu menettely. Innovaatiokumppanuuden käyttöala on määritelty niin, että markkinoilla jo olemassa olevien hankintayksikön tarpeisiin soveltuvien ratkaisujen kartoittaminen on jätetty täysin hankintayksikön harkintavaltaan ilman, että hankintayksikölle on asetettu täsmällistä selvitysvelvollisuutta markkinoiden tarjonnasta tai toimintamallia niihin tilanteisiin, joissa innovaatiokumppanuutta koskevan hankintailmoituksen perusteella ilmoittautuu toimittajia, joilla on tarjota olemassa olevia ratkaisuja hankintayksikön tarpeeseen. Ehdotettu sääntely ei ole näiltä osin riittävän selkeää ja innovaatiokumppanuuden käyttämisen edellytyksiin tulisi lisätä vähintään velvoite kilpailuttaa hankinta muuta soveltuvaa menettelyä käyttäen, mikäli hankintailmoituksen johdosta olemassa olevien ratkaisujen tarjoajia ilmoittautuu tai vaihtoehtoisesti velvoite julkaista ennakkoilmoitus, jolla potentiaalisia tarjoajia kartoitetaan. Innovaatiokumppanuuden osalta vähimmäisvaatimusten ilmoittaminen hankintailmoituksessa näyttäytyy menettelyn tarkoitus ja luonne huomioon ottaen epätarkoituksenmukaisena ja jopa mahdottomana. Mikäli vähimmäisvaatimukset pystytään määrittelemään jo menettelyn alkuvaiheessa, voidaan pohtia, onko menettelyn käyttäminen ylipäänsä tarpeen.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Vaikka innovaatiokumppanuus uutena hankintamenettelynä vaikuttaa haasteelliselta ja vaatii hankintayksiköltä merkittäviä resursseja erityisesti menettelyn edellyttämän monitahoisen suunnittelun näkökulmasta, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (VSSHP) toteaa, että erityisesti yliopistosairaalassa, jossa tehdään jatkuvasti korkean teknologian tutkimus- ja tuotekehitystyötä innovaatiokumppanuus nähdään merkittävänä mahdollisuutena.
      • Tekes, Autio Eriika
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Tekes on käynyt läpi kaksi innovaatiokumppanuutta käsittelevää pykälää. Tekesillä ei ole tältä osin mietintöön muuta lausuttavaa kuin että sanamuoto on varsin laveaa ja kuvailevaa, mikä ehkä tässä ko. asiassa on vain positiivista. Menettelyn käyttöedellytykset ovat näkemyksemme mukaan sopivalla tarkkuudella määritelty.
      • Valtiokonttori, Louhelainen Eija
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Valtiokonttori kannattaa uutta innovatiivista neuvottelumenettelyä. Tekemällä toimittajayh-teistyötä voidaan todennäköisesti saavuttaa hankinnassa laadukkaampi lopputulos sekä myös sillä, että tarjoajat voivat esittää uudenlaisia ratkaisukeinoja
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Innovaatiokumppanuus on tervetullut uutuus, jonka soveltamisala on myös rajoitettu hankintoihin, joita ei voida tehdä markkinoilla jo saatavilla olevia ratkaisuja käyttämällä. Uutena menettelynä sen käyttöönotto voi osoittautua haasteelliseksi, mutta parhaimmillaan se voi tarjota uudenlaisia mahdollisuuksia yhteistyöhön kehitettäessä entistä laadukkaampia hankintoja.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Innovaatiokumppanuuden käyttö innovatiivisen tavaran, palvelun tai rakennusurakan hankintamenettelynä edellyttää, että on olemassa tarve, jota ei voida täyttää hankkimalla markkinoilla jo olemassa olevia palveluita, tavaroita tai rakennusurakoita. Innovaatiokumppanuusmenettelyn tarjoajiksi hyväksyttävät ehdokkaat tulee valita noudattamalla hankintailmoituksessa esitettyjä soveltuvuuden vähimmäisvaatimuksia sekä vertailuperusteita. Valinnassa on ehdotetun mietinnön mukaan ”arvioitava ehdokkaiden valmiuksia tutkimukseen ja kehittämiseen sekä innovatiivisten ratkaisujen kehittämiseen.” Eli menettelyyn liittyvä käytännön vaikeus lienee ehdokkaiden valinnan vertailuperusteiden konkreettisessa yksilöinnissä, mutta ehdokkaiden valintaperusteiden lisäksi innovaatiokumppanuutta koskevassa hankintailmoituksessa tulee ilmeisesti myös ilmoittaa innovaatiokumppanuutta koskevassa pykälässä viitatulla tavalla menettelyyn valittavien tarjoajien lopulliset vertailuperusteet sekä alustavat tarjoukset? Millä tarkkuudella alustavia vertailuperusteita innovaatiokumppanuutta koskevassa hankintailmoituksessa pitää speksata, kun kyseessä on kuitenkin menettely, jonka perusteena on vaan tarve, jota ei voi täyttää markkinoilla jo olemassa olevin tuotteiden tai palveluiden avulla? Eli miten ihmeessä voidaan laatia alustavat vertailuperusteet ja pyytää alustavia tarjouksia, kun ei tiedetä mitä ollaan edes hankkimassa?
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Innovaatiokumppanuuden perusteluissa viitataan sen käyttämisteen tutkimus- ja kehittämispalveluhankinnan ja sen tulosten hankinnassa. Perusteluissa voisi hieman avata innovaatiokumppanuuden suhdetta tutkimus- ja kehityshankintoihin, jotka ovat tietyissä tilanteissa, kuten prototyypin valmistamista koskevissa hankinnoissa, kokonaan hankintalainsäädännön ulkopuolella. Myös näiden hankintojen suhteesta valtiontukisääntelyyn voisi mainita. 38 § 4 momentin viimeisessä lauseessa tulisi lakimietintötekstiin lisätä, että hankintayksikkö voi jatkaa menettelyä pyytämällä … esittämään alustavan tarjouksen tai aloittamalla neuvottelut. 39 §:n 1 momentin perusteluissa käytetään käsitettä jälkimmäisen kehitystyön tulosten hankinta. Käsitettä pitäisi tarkistaa ja selventää, tarkoitetaanko siinä tuotantovaihetta eli kehitystyön tulosten hankintaa. Sama tarkistus koskee myös 39 §:n 2 momenttia. 39 §:n 4 momentissa tulisi tarkistaa. mitä vaihetta tarkoitetaan, kun käytetään sanaa kumppanuuden toteuttaminen. Onko kyse tuotantovaiheesta?
      • Tiera, Martelius Timo
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Innovaatiokumppanuus on tervetullut, aivan uudenlainen hankintamenettely perinteisten hankintamenettelyjen rinnalle. Innovaatiokumppanuudesta olisi mahdollista saada vielä toimivampi hankintamenettelytapa, mikäli seuraaviin seikkoihin kiinnitettäisiin vielä valmistelussa huomiota: 1) Hankintayksiköillä tulisi olla tiedossaan se tapa tai keinot, jotka katsotaan riittäviksi menettelyiksi markkinatilanteen selvittämiseksi. Tarjouskilpailun järjestäminen markkinoiden selvittämiseksi ei liene kenenkään osapuolen kannalta perusteltua. Markkinoiden selvittäminen esim. HILMAn kautta toteutettavan teknisen vuoropuhelun avulla voisi olla tasapuolinen ja syrjimätön menettely. 2) Hankintayksiköille on oltava selvää, mikä on riittävä taso hankintatarpeen kuvaamiseksi hankintailmoituksessa. Tavoitteen tai tavoitetilan huolellinen kuvaaminen, ilman yksityiskohtia, voisi olla riittävä taso. 3) Hankintayksikön tulee ilmoittaa hankinnan enimmäiskustannukset jo hankintailmoitusvaiheessa. Toiminnan kannalta olisi perusteltua, että enimmäiskustannuksiinkin voitaisiin asettaa jonkinlainen vaihteluväli koska vasta neuvotteluvaiheen edetessä hankintakustannusten todellinen taso täsmentyy. 4) Innovaatiokumppanuuden toimivuuden kannalta olisi erinomaista, että innovaatiokumppanuus voisi jatkua myös sopimuskauden aikana. Reunaehtona tulisi olla se, että mahdolliset muutokset hankittavaan ratkaisuun palvelisivat kaikissa tapauksissa hankintailmoitusvaiheessa kuvattua tavoitetilaa.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Liikennevirasto kiinnittää huomiota innovaatiokumppanuutta koskevassa 38 §:n 3 momentissa säädettyyn, jonka mukaan ehdokkaiden valinnassa on arvioitava ehdokkaiden valmiuksia tutkimukseen ja kehittämiseen sekä innovatiivisten ratkaisujen kehittämiseen. Säännöksestä ei ilmene, onko kysymyksessä mahdollisesti soveltuvuuden vähimmäisvaatimuksesta vai vertailuperusteesta. Lisäksi tätä koskeva säädösteksti ja perusteluteksti ovat ristiriidassa keskenään, koska lakitekstin sanamuoto on velvoittava (on arvioitava) kun taas perusteluteksti ei velvoita (tulisi arvioida).
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Käyttökelpoinen säännös, joka voi mahdollistaa entistä useampien toimittajien osallistumisen hankkeisiin.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Innovaatiokumppanuus on uusi ja mielenkiintoinen hankintamenettely kaikille hankinnan osapuolille, mikä vakiintuakseen kaipaa kokeiluja sekä benchmarkkausta sekä myös suvaitsevuutta/joustoa valitusherkkyydessä. KL-Kuntahankinnat katsoo tervetulleeksi ehdotuksen, jossa hankinnan neuvottelut ja sopimus katsotaan yhdeksi kokonaisuudeksi toisistaan eroamatta. Tässä mallissa olisi kuitenkin tärkeä selventää, missä vaiheissa ovat käytettävissä markkinaoikeuden oikeussuojakeinot ja yleisten alioikeuksien oikeussuojakeinot.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Mahdollistaa innovatiivisia hankintoja, mutta aiheuttaa yritysten rajausten suhteen valituksia, mikäli hankintailmoituksen ehdot eivät ole tarpeeksi tarkkarajaisia.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Innovaatiokumppanuutta koskevat säännökset ovat tervetulleita ja voivat antaa mahdollisuuden yhteistyöhön kehitettäessä entistä laadukkaampia palveluja ja hankintoja.
      • Näkemykset puitejärjestelyä koskevista säännöksistä:
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki toteaa, että vallitseva oikeuskäytäntö on pääpiirteissään viety lakiin ja siten selkeyttää puitejärjestelyn käyttöä. Muilta osin Vantaan kaupungilla ei ole puitejärjestelyyn erityistä lausuttavaa.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Puitejärjestelyjen säädökset riittävät muuten, mutta puitejärjestelyn sisäisten kilpailutusten kynnysarvo voi olla korkeampi kuin kansallinen kynnysarvo eli esimerkiksi 100 000 €. Toistuvasti järjestettävillä kevennetyillä kilpailutuksilla ei saavuteta riittävää väljyyttä ja helppoutta. Kilpailuttamisen rajan nostaminen auttaisi tässä varsinkin palvelukeskuksina toimivia hankintayksiköitä, joiden puitehankinnatkin voivat olla mittavia.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Yhteishankintayksiköiden osalta velvoite ilmoittaa puitejärjestelyn käyttöön oikeutetut hankintayksiköt ennakkoon vaikuttaa käytännön kannalta merkityksettömältä, koska yhteishankintayksiköiden tekemiin puitejärjestelyihin voi käytännössä liittyä kaikki yhteishankintayksiköiden asiakkaat ja esimerkiksi KL Kuntahankinnat Oy:n osalta asiakasjoukko on hyvin laaja eikä maantieteellistä aluetta voida määritellä valtion rajoja tarkemmalle tasolle.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • VSSHP:n näkemyksen mukaan puitejärjestelyä koskevaan säännökseen tulisi nimenomaisesti kirjata, että hankintayksikön tulee ennalta ilmoittaa ne säännöt, joiden perusteella se tulee ratkaisemaan valittavien toimittajien määrän. Ehdotetun lain 42 §:ssä edellytetään toimittajien määrän etukäteistä ilmoittamista. Hankintayksikön näkökulmasta on tarkoituksenmukaista nykyinen käytäntö, jonka perusteella on mahdollisuus ilmoittaa suuntaa-antavasti toimittajien määrä.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • 42 § Puitejärjestely On kannatettavaa että hankinnan kohteen sitä perustellusti edellyttäessä puitejärjestely voi olla poikkeuksellisesti vielä neljää vuotta pidemmän ajan. 43 § Puitejärjestelyyn perustuvat hankinnat Lain perusteluissa todetaan, että puitejärjestelyihin perustuviin hankintoihin voitaisiin soveltaa 2 momentissa säädettyä mahdollisuutta tehdä hankinta ilman kilpailutusta, jos puitejärjestelyjen ehtojen mukaan hankittavan tavaran tai palveluiden käyttäjä tekisi valinnan puitejärjestelyyn otettujen toimijoiden välillä. Tällaisina mainitaan myös sote-palvelut. Pykäläesitys on kannatettava, sillä se tukee asiakkaan valinnanvapautta.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • 42 § Puitejärjestely Puitejärjestely on väljempi menettelymuoto kuin monet muut hankintamenettelyt, jossa on tietyn ajon kuluessa tarkoitus vahvistaa tehtäviä hankintasopimuksia koskevat ehdot yhden tai useamman hankintayksikön ja yhden tai useamman toimittajan välillä. Puitejärjestely voi olla voimassa enintään neljä vuotta. Hankinnan kohteen sitä perustellusti edellyttäessä puitejärjestely voi olla poikkeuksellisesti kestoltaan pidempi. Lain perusteluissa oikeuskäytäntöön viitaten vanhusten palveluasumisen katsottiin voivan olla voimassa 9 vuotta. 43 § Puitejärjestelyyn perustuvat hankinnat Lakiluonnoksen perusteluissa on aivan oikein nostettu esiin sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaan omaan valintaan ja yksilöllisiin tarpeisiin perustuvia näkökohtia puitejärjestelyyn perustuvissa hankintamenettelyissä. Puitejärjestelyyn perustuvissa hankinnoissa hankinta voidaan toteuttaa ilman kilpailutusta ja esimerkkeinä kuvataan sosiaali- ja terveyspalvelut sekä terveydenhuollon henkilökohtaiset apuvälineet. Vammaisjärjestöillä on tietoa yksilöllisten apuvälineiden hankintojen epäonnistuneista kilpailutustilanteista, johon puitejärjestelyn mahdollistama apuvälineenkäyttäjän osallisuus ja palveluntuottajan valinnanvapaus toisi helpotusta. Apuvälineenkäyttäjillä ei ole ollut tosiasiallisesti mahdollisuutta valita palveluntuottajaa ja aina sopivan yksilöllisen apuvälineen löytyminen ei ole ollut mahdollista, koska palvelunjärjestäjä on hankkinut vain massaluonteista ns. bulkkitavaraa. Sanottu koskee myös terveydenhuollon hoitotarvikejakelua. Nyt lakiluonnoksen mukaan mahdollistettaisiin asiakkaan osallisuus ja laajennettaisiin valinnanvapautta puitejärjestelyyn perustuvissa hankinnoissa esim. terveydenhuollon apuvälinepalveluissa tai hoitotarvikejakelussa.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Kannatamme puitejärjestelyjä koskevia uusia säännöksiä. Koska puitejärjestely on jo kilpailutettu kaikkia lain muotovaatimuksia noudattaen, puitejärjestelyn sisäisten hankintojen tekemisen tulisi olla mahdollisimman helppoa eikä niiden tekeminen saisi missään tilanteessa aiheuttaa suurempaa hallinnollista taakkaa kuin kansallisten hankintojen tekeminen. Kannatamme puitejärjestelyn sisäisille hankinnoille säädettäväksi kansallisen kynnysarvon, joka on korkeampi kuin tavara- ja palveluhankintojen kynnysarvo. Sopiva kynnysarvo olisi esimerkiksi 100.000 euroa, jonka alittavat hankinnat olisi mahdollista tehdä noudattamatta puitejärjestelyn toimintamallia.
      • Tiera, Martelius Timo
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Useamman toimittajan sisältävien puitejärjestelyjen käyttö vähenee oleellisesti, mikäli jo hankintailmoitus- ja tarjouspyyntövaiheessa hankintayksiköllä tulisi olla tiedossaan kevennettyjen kilpailutusten vertailuperusteet. Vertailuperusteethan ovat täysin riippuvaisia puitejärjestelyn aikana toteuttavien minikilpailutusten hankinnan kohteiden täsmällisestä sisällöistä. Yleisellä tasolla olevien kriteerien ja vaihteluvälien ilmoittaminen hankintailmoituksessa ei ole tarkoituksenmukaista.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Puitejärjestelyjen kohdalla tervetullut uudistus on, että useita toimittajia valitessa voidaan valita myös kaksi toimittajaa ja että myös sekamuotoisten puitejärjestelyn sisäisten hankintojen tekeminen on jatkossa mahdollista. Erittäin hyvä on, että puitejärjestelyn sisäiset kansallisen kynnysarvon alittavat hankinnat voidaan toteuttaa ilman puitejärjestelyssä ilmoitettuja valintaperusteita. Mietinnössä esitetään, että uuden hankintalain myötä puitejärjestelyyn perustuvat hankintasopimukset olisi tehtävä puitejärjestelyyn valittujen toimittajien ja sellaisten hankintayksiköiden kesken, jotka ovat selkeästi ilmaistu puitejärjestelyn kilpailutuksen hankinta-asiakirjoissa. Asiaa on pyritty mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa selkeyttämään. Kyseisessä sääntelyssä tulisi ottaa huomioon kuitenkin, että hankintadirektiivi ei edellytä yhteishankintayksiköiden toiminnan kohdistumista omistajiin. Kansallisessa sääntelyssä tämän osalta on tarkoitus säätää lisäedellytyksestä, joka vastaa voimassaolevassa lainsäädännössä säädettyä. Yhteishankintayksikön toiminnan rajoittaminen omistajiin selkeyttää ja yksilöi puitejärjestelyä käyttävän asiakaskunnan määrittelyä, mikä tulisi huomioida lain perusteluissa.
      • Näkemykset sähköistä huutokauppaa ja dynaamista hankintajärjestelmää koskevista säännöksistä:
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupungilla ei ole mietintöön tältä osin erityistä lausuttavaa.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei erityistä lausuttavaa muutoin kuin se, että riittävää kouluttamista tulee olla tarjolla.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei lausuttavaa
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • 48 § 2 momentissa on direktiivistä poiketen ulotettu velvoite odottaa uusia tarjouksia määräajan päättymisen jälkeen kaikkiin eri huutokauppatyyppeihin. Tämä on omiaan sekoittamaan huutokauppamenettelyä eikä paranna tarjoajien tasavertaista asemaa. Päinvastoin, säännös saattaa vesittää 1-kohdan sanamuodon ja aiheuttaa tulkintaongelmia. Esim. jos huutokauppa päättyy 1.6. klo 15.00, ja uusia tarjouksia odotetaan 5 minuuttia, päättyykö huutokauppa siis klo 15.05 (ei tilanne on tarjoajan näkökulmasta ihan sama kuin jos se olisi päättynyt ilmoitetun mukaisesti klo 15.00) vai onko tällöin käytössä uudet jatkoajat, jolloin aina odotetaan 5 minuuttia hyväksyttävästä tarjouksesta - jolloin ollaan faktisesti 2-kohdassa tarkoitetussa tilanteessa. 2 momentti tulisi muuttaa direktiivin mukaiseksi siten, että jatkoajan ilmoittaminen koskee vain momentin 2-kohdassa tarkoitettua huutokauppatyyppiä. Jatkoajoilla käytävän huutokaupan ideana on, että huudot jatkuvat niin kauan kuin tarjoajilla on halua alentaa hintoja. Esimerkiksi huutokauppa, jonka peruskesto on 30 minuuttia 3 minuutin jatkoajoilla, saattaa todellisuudessa kestää esim. 1 h 15 minuuttia. Tämä on siis tuo 2-kohdassa tarkoitettu tilanne.
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Perustelutekstin mukaan sellaiset rakennusrakat ja palveluhankinnat, joiden sisältönä ovat henkiset suoritteet, eivät voi olla sähköisen huutokaupan kohteena. Perusteluteksti on tältä osin niukka. Hankintayksikkö jää epätietoiseksi lain tarkoituksesta ja soveltamisalasta.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Sähköisten järjestelmien käyttö on ollut vähäistä, joten lakiin tulleet täsmennykset edistävät menettelyn käytännön tuntemusta.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Sähköisen huutokaupan pykälät jättävät edelleen kysymyksiä avoimiksi tai paremminkin hankintayksikön omaan tulkintaan. Lain perusteluissa voittajan huutajan hylkääminen esim. alihintaisuuden osalta oli kuitattu sillä, että hankintayksikön tulee olla huolellinen huutokauppamäärittelyissään. Hankintayksiköllähän ei ole asiaan mitään vaikutusmahdollisuutta, mikäli yksi huutaa hintansa niin alas, että hankintayksiköllä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin hylätä ykkönen. Mielestäni tällöin pitäisi hankintayksiköllä olla mahdollisuus aloittaa huutokauppavaihe alusta tai keskeyttää kilpailutus, koska toiseksi tullut tarjoaja on laskenut hintoja käytännössä turhaan, koska ensimmäiseksi tullut joudutaan hylkäämään. Pykälän 47 § tulkinnan mukaan hankintayksikkö pystyy näyttämään huutokaupan aikana ihan mitä haluaa, kunhan ei näytä nimiä ja kertoo näytettävät tiedot tarjouspyynnössä. Tämä antaa hankintayksikölle harkintavaltaa asian suhteen ja hyvä niin. Tällöin pystymme hyödyntämään tiettyjen yksikköhintojen näyttämistä, jolloin voimme "ohjata" tarjoajia laskemaan näiden tuotteiden hintoja, koska näkevät helpommin huutamisen vaikutuksen. Näin pystymme saamaan ns. volyymituotteiden hintoja alaspäin. Pykälä 48 § jättää edelleen tulkittavaksi, että tuleeko jatkoaikaa käyttää aina vai ei. Käsittääkseni tarkoitus oli, että jatkoaikaa käytettäisiin aina. Nyt listauksessa on edelleen kolme kohtaa ja 1 ja 2 välissä on puolipiste, joka antaa ymmärtää, että kyseessä on vaihtoehtoisia käyttötapoja. Listaus pitäisi lyhentää kahteen kohtaan niin tällöin se selventäisi kyseisen tulkinnan.
      • Näkemykset sähköistä luetteloa koskevista säännöksistä:
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupungilla ei ole mietintöön tältä osin erityistä lausuttavaa.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Tätä hankintayksikkö pitää hyvänä.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei lausuttavaa
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Kannatamme sähköistä luetteloa koskevia säännöksiä sekä sitä, että luettelon käyttöä ei ole säädetty pakolliseksi hankintadirektiivin 36 artiklan mahdollistamalla tavalla.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Tarpeellinen lisäys lakiin, koska sähköisten kilpailutusten määrä kasvaa jatkuvasti ja myös tarjoajilta tulee pystyä vaatimaan täysin sähköisiä luetteloita.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Sähköinen luettelo jättää aika paljon kysymysmerkkejä siitä, mikä on sähköinen luettelo.
      • Näkemykset suunnittelukilpailua koskevista säännöksistä:
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Suunnittelukilpailua koskevat säännökset eivät juuri voimassaolevasta ole muuttumassa. Arkkitehtitoimistojen Liitto toistaa jo aiemmissakin hankintalain uudistusvaiheissa lausumansa kannan siitä, että luonnosten/ehdotusten pyytäminen tarjouksen osana ilman suunnittelukilpailua tulisi yksiselitteisesti kieltää. Mietinnössä todetaan sama kuin voimassaolevan hankintalain hallituksen esityksessä: "Voimassaolevan hankintalain mukaisesti suunnittelukilpailun tulisi olla pääsääntöinen kilpailuttamismuoto erityisesti sellaisissa hankinnoissa, joiden kohteena on jo kilpailuttamisvaiheessa luovan työn tulos, kuten arkkitehtisuunnitelma taikka taideteosta koskeva suunnitelma, sillä suunnittelukilpailun menettelytapavelvoitteet turvaavat ehdotusten nimettömän ja tasapuolisen arvioinnin näissä hankinnoissa. Suunnittelukilpailun toteuttaminen mahdollistaisi palkkioiden maksaminen suunnittelukilpailuun osallistuville, mikä vähentäisi osallistumisesta ehdokkaille aiheutuvaa suhteetonta taloudellista rasitusta. Suunnittelukilpailun käyttämisellä ja palkkioiden maksamisella voidaan välttää myös osallistujille kohtuuttomia hankintamenettelyjä, joissa suunnitelmia on pyydetty tarjousten osiksi." Luonnosten pyytäminen osana tarjousta ilman että niiden tuottamisesta maksetaan tarjoajille palkkiota tulisi kieltää hankintalaissa. Jos hankintayksikkö haluaa arvioida tarjoajien ehdotuksia, tällöin suunnittelukilpailun tulisi olla ainoa sallittu hankintamenettely. Näin varmistettaisiin myös luonnosten/ehdotusten asiantunteva arviointi.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupungilla ei ole mietintöön tältä osin erityistä lausuttavaa.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei lausuttavaa
      • Näkemykset tarjousten ja osallistumishakemusten jättämisen vähimmäismääräaikoja koskevista säännöksistä:
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupungilla ei ole mietintöön tältä osin erityistä lausuttavaa.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Määräaikoja lyhentämällä saavutetaan ajallisia säästöjä, mutta voivat vaikuttaa kilpailutuksen lopputulokseen, jos tarjoajilla ei ole riittäviä resursseja.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Määräaikojen lyhentäminen lisääntyneiden ja lisääntyvien sähköisten menetelmien käytön vuoksi on perusteltua, koska tarjousten jättäminen nopeutuu käytännössä. Toisaalta 56.1 § on kuitenkin olennainen lisäys sääntelyyn ja hankintayksiköiden olisi suotavaa huomioida se määräaikoja asettaessaan. Sen ohjaava vaikutus käytännössä jää kuitenkin nähtäväksi lain soveltamisen yhteydessä. Toivottavaa ei ole, että määräaikojen asettamista joudutaan arvioimaan tuomioistuinkäsittelyssä kovin taajaan.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (VSSHP) näkemyksen mukaan vähimmäismääräaikojen lyhentäminen tarjousten osalta kaikissa menettelyissä noin 10 päivällä on erittäin kannatettava muutos.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Liikennevirasto pitää hyvänä, että 56 §:ssä on lyhennetty vähimmäismääräaikoja. Liikennevirasto pitää kuitenkin liian ankarana, että aina kun hankintaan liittyy toteutuspaikkaan tutustumista, tulee tarjousajan olla pidempi, vaikka pidennyksen kesto jäisi hankintayksikön harkittavaksi. Pykälän 3 momentissa annetaan keskushallintoviranomaiselle mahdollisuus sopia rajoitetun menettelyn määräajasta. Liikennevirasto pitää tätä erittäin epäkäytännöllisenä menettelynä, joka antaa mahdollisuuden tarkoitushakuisuuteen. Kohta aiheuttaa epäselvyyttä niille hankintayksiköille, jotka ohjaavat sekä keskushallintoviranomaisia, että muita hankintayksiköitä. Liikennevirasto esittää, että tältä osin ei käytetä direktiivin sallimaa harkintavaltaa, vaan kohta poistetaan. Pykälässä käytetään termiä "kutsua" tarjousten jättämisestä ja toimittamisesta. Termien käyttö tulisi yhtenäistää. Pykälässä ja laissa muuallakin käytetään sekä termiä "kutsua jättämään tarjous", että "kutsua toimittamaan tarjous" ja perustelutekstissä käytetään termiä "pyydetään jättämään tarjoukset".
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Enimmäismääräaikojen lyhentäminen on oikea suunta hankintojen sähköistyessä. Esimerkiksi KL-Kuntahankinnat Oy:n toiminnassa lyhyemmät määräajat mahdollistavat myös puitesopimusten nopeamman käyttöönoton asiakaskunnassa. Mahdollisuus sopia tarjousajan pituudesta on hyvä uudistus. Tätä voisi harkita laajennettavaksi muihinkin hankintamenettelyihin kuin nyt esitettyyn rajoitettuun menettelyyn, koska rajoitettu menettely on erittäin harvoin käytetty menettely.
  • Remissinstanser: 11
    7 Luku - velvollisuus ilmoittaa hankinnoista ja ilmoittamismenettely
      • Mietinnön sisältämän lakiehdotuksen 7 luvussa säädettäisiin hankinnoista ilmoittamisen velvoitteesta sekä ilmoittamisen yksityiskohdista.
      • Näkemykset 7 luvun hankinnoista ilmoittamista koskevista säännöksistä:
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupungilla ei ole mietintöön tältä osin erityistä lausuttavaa.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei erityistä lausuttavaa.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei lausuttavaa.
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Luvussa säädetään muun muassa ilmoittamisessa käytettävistä EU-hankintailmoituksista ja siitä, mitä kanavaa käyttäen ilmoitukset on täytettävä (HILMA, TED-tietokanta). Olennaisten sopimusmuutosten osalta hankintadirektiivin 72 artiklassa edellytetään, että tietyissä tilanteissa olennaisista sopimusmuutoksista on myös julkaistava ilmoitus. Direktiivin G osassa on ilmoitettu, mitä tietoja ilmoituksessa on tällöin annettava. Lakiehdotuksessa kysymys on ehdotuksen 135 §:n 2 mom. 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista tilanteista. Lakiehdotuksen perusteella jää epäselväksi, onko direktiivissä edellytetty ilmoitus tehtävä jotakin lakiehdotuksen 60 §:ssä lueteltua ilmoituslomaketta käyttäen vai ilmoitetaanko olennaisista sopimusmuutoksista suoraan TED-tietokannassa. Tätä olisi hyvä ehdotuksen jatkovalmistelussa täsmentää. Olisi hyvä, että myös olennaisia sopimusmuutoksia koskeva ilmoitus olisi mahdollista laatia HILMA-ilmoituskanavassa. Käytännössä voi esiintyä tilanteita, joissa hankintayksikkö voi arvioida lisähankintaa joko olennaisena sopimusmuutoksena tai lakiehdotuksen 41 §:n mukaisena lisätilauksena eli suorahankintana. Onko tarkoitus, että jompikumpi arviointitapa olisi hankintayksikölle ensisijainen? Lisäksi jos hankintayksikkö arvioi, että lisähankinnassa on kysymys olennaisesta sopimusmuutoksesta lakiehdotuksen 135 §:n 2 mom. 2-kohdan mukaisesti, tuleeko sopimusmuutosta koskeva ilmoitus tehdä ennen muutossopimuksen tekemistä vai vasta sopimusmuutoksen jälkeen? Olennaisten sopimusmuutosten ja lisätilausten sääntelyä olisi jatkovalmistelussa hyvä tarkentaa sen vuoksi, että lakiehdotuksen 44 §:n mukaisista lisätilauksista hankintayksikkö voi vapaaehtoisesti julkaista suorahankintailmoituksen ennen hankintasopimuksen tekemistä. Ilmoituksen julkaisemisesta lasketaan muutoksenhakuaika markkinaoikeuteen ja odotusaika ennen kuin hankintasopimuksen saa tehdä.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Lakiehdotuksessa ehdotetaan uudesta sopimusmuutoksia koskevasta ilmoitusvelvoitteesta. Ilmoitusvelvoite koskee direktiivin 72 artiklan mukaan 72 artiklan 1 kohdan a- ja c-alakohdassa tarkoitettuja sopimusmuutoksia. Ilmoitusvelvoitteita koskevassa lainkohdassa taikka sopimusmuutoksia koskevassa 135 §:ssä tulisi säätää selkeästi sopimusmuutoksia koskevan ilmoitusvelvollisuuden laajuudesta.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • 58 §:n 1 momentista puuttuu pakollisten ilmoitusten listalta sopimusmuutosta koskeva ilmoitus, joka 60 §:n mukaan on pakollinen ilmoitus. Momentin viimeinen lause jää epäselväksi ja Liikenneviraston näkemyksen mukaan se voitaisiin poistaa kokonaan. Edellä käy selkeästi ilmi, että suorahankintailmoituksen tekeminen ei ole pakollinen, joten lause ei tuo mitään lisäarvoa. Liikennevirasto pitää hyvänä, että mahdollisuus suorahankintailmoituksen laatimiseen on laajennettu koskemaan nyt myös EU kynnysarvon alittavia hankintoja. Liikennevirasto pitää 58 §:n 4 momentissa kuvattua uutta määräaikojen laskentatapaa epäselvänä. Momentin mukaan määräaika alkaa kulua kun ilmoitus lähetetään julkaistavaksi Hilmaan, vaikka itse ilmoitus ja tarjousasiakirjat julkaistaan Hilmassa vasta viimeistään 48 tuntia siitä, kun ilmoitus on lähetetty Hilmaan julkaistavaksi. Näin tarjousten laskenta-aika on mahdollisesti 2 vuorokautta lyhyempi kuin ilmoitettu aika. Liikenneviraston näkemyksen mukaan ei ole tarkoituksenmukaista, että määräaika alkaa kulua ennen kuin ilmoitus on julkaistu ja tarjoajien saatavilla. Lisäksi epäselväksi jää, alkaako määräaika kulua jo ennen kuin hankintailmoitus on tarkastettu Hilmassa, vai lähteekö ilmoitus suoraan Euroopan unionin viralliseen lehteen. Tämä on erityisen haasteellista korjausilmoitusten tekemisen kohdalla, jolloin on kohtuutonta, että korjausilmoitus julkaistaan vasta viimeistään 48 tunnin kuluttua korjausilmoituksen lähettämisestä Hilmaan. Lisäksi pykälän sanamuodosta jää epäselväksi tarkoitetaanko tuolla "muualla julkaisemisella" nimenomaan ilmoittamista Hilmassa. Liikennevirasto on näin tulkinnut perustuen direktiivissä käytettyyn muotoiluun "kansallisella tasolla julkaisu". Selkeyden vuoksi asia olisi hyvä ottaa esiin perusteluissa. 60 §:ssä on mainittu sopimusmuutoksia koskeva ilmoitus. Mietinnöstä ei kuitenkaan mistään käy ilmi, mistä muutoksista ilmoitus pitää julkaista tai milloin tämä ilmoitus voidaan/pitää julkaista. Ilmoituksesta ei ole ollenkaan mainintaa olennaisia muutoksia koskevassa 135 §:ssä tai säännöksen perusteluissa
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Pykälän neljännessä momentissa on säädetty 48 tunnin ”suoja-ajasta”. Säännös perustuu hankintadirektiivin 52 artiklaan. Kun hankintailmoitus lähetetään julkaistavaksi EU:n julkaisutoimistoon, HILMA-ilmoituskanavan ja hankintayksikön on saatava ensin Euroopan unionin julkaisutoimiston kuittaus ennen ilmoituksen julkaisemisesta. Jos julkaisutoimistosta ei saada kuittausta 48 tunnin kuluessa, asiakirjat voidaan julkaista kansallisesti 48 tunnin määräajan jälkeen. Kuittauksen odottaminen ja sen saaminen eri järjestelmiin on kankeaa lisäten epävarmuutta ja hidastaen ja viivästyttäen hankintaprosessia, mikä on ristiriidassa sähköistämisen edistämisen kanssa. Olisi toivottavaa, että hankintojen sähköistyessä myös hankinta-asiakirjojen julkaisutoiminta automatisoitaisiin mahdollisimman pitkälle. Julkaisutoiminnan riittävään resursointiin ja asiakastukeen kannattaa myös kiinnittää huomiota. Ilmoituskanavan tulisi olla mahdollisimman helppokäyttöinen ja asiakasystävällinen. HILMA-portaalin rakenteen tulisi tukeutua hankintaprosessin loogisiin vaiheisiin ja terminologian tulisi vastata uuden sääntelyn terminologiaa. Ilmoituskanavasta tulisi tehdä mahdollisimman avoin, että siihen pystytään integroimaan hankintayksiköiden omia hankintajärjestelmiä. Ilmoituskanavan kehittäminen sekä ylläpito tulisi keskittää yhdelle toimijalle, jolla olisi hallussaan tekninen ja sisällöllinen osaaminen sekä riittävät resurssit myös neuvontaan, sillä sääntely ja työvälineet ovat uusia.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Hankintojen ilmoittamisen osalta ehdotettu muutos on käytännössä pieni. Sähköisen hankintajärjestelmän toimivuuden kannalta on kuitenkin tärkeää, että hankintajärjestelmien, HILMA-ilmoituskanavan ja eurooppalaisen ilmoituskanavan (TED) välinen yhteys on viivytyksetön ja toimiva. On kohtuullista, että hankintayksiköiden investoidessa huomattavia summia hankintajärjestelmiin, myös keskitetyt kansalliset ja unionin järjestelmät päivitetään toimiviksi.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Ehdotuksen 58 §:n 4 momentin viimeinen virke on käsittämätön: ”Julkaiseminen muualla on sallittua, jos hankintayksikölle ei ole toimitettu tietoa ilmoituksen julkaisemisesta 48 tunnin kuluessa ilmoituksen vastaanottamista koskevasta vahvistuksesta.” Hankintailmoituksen saa säädöstekstin mukaan julkaista muualla, kunhan se on ensin julkaistu EU:n virallisessa lehdessä ja Hilmassa, mutta mitä ihmettä tuo em. virke tarkoittaa?
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Näkemykset 7 luvun hankinnoista ilmoittamista koskevista säännöksistä: Valtaosa Suomen yrityksistä on mikro- ja pk-yrityksiä. Niistä valtaosaa kiinnostavat ensisijaisesti tai merkittävissä määrin pienet ja pienehköt hankinnat. Pienhankintojen ilmoittelun jättäminen hankintalain ilmoitusmenettelyn ulkopuolelle on ristiriidassa lakiuudistuksen tavoitteelle parantaa pk-yritysten kilpailuedellytyksiä ja julkisten hankintojen hyödyntämistä liiketoiminnan laajentamiseksi ja työpaikkojen lisäämiseksi pk-sektorille. Ongelma kasvaa uusiin mittasuhteisiin jos kynnysarvoja vielä lakiuudistuksen yhteydessä korotetaan sekä kannustetaan muilla keinoilla jakamaan hankintoja pienempiin kokonaisuuksiin. Yhdessä nämä esitetyt muutokset lisäävät merkittävästi ilmoitusmenettelyn ulkopuolelle jäävien hankintojen osuutta (lukumääräisesti arvioiden jopa 2/3 kaikista hankinnoista). Pienhankinnoista tulee säätää kevennetty, alueellinen ilmoitusmenettely joka takaa että kaikkiin pienhankintojen kilpailutuksiin tarjotaan tasapuolinen osallistumismahdollisuus kaikille alueen yrityksille. Kynnysarvojen ylittävien hankintojen osalta pitää ilmoitusmenettelyn yhteydessä velvoittaa käyttämään hankintailmoituksen yhteydessä hankintayksikön alueen tai hankinnan kohdistumisalueen aluekoodia. Tällöin alueella toimivat yritykset saavat huomattavasti nykyistä helpommin tietoonsa oman toimialueensa kiinnostavista hankinnoista, ilman velvollisuutta seurata valtakunnantason ilmoittelua. Aluekoodin ilmoittamatta jättämistä ei saa käyttää keinona vähentää tarjousten määrää ja siten rajata kilpailua.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Tämä aiheuttaa kilpailutusjärjestelmän kehittämisen näkökulmasta paljon haasteita. Ennen lain astumista voimaan Hilman sekä TEDin rajapintojen tulee olla sillä tasolla, että molemmista järjestelmistä saadaan luotettavasti tieto ilmoituksen julkaisuhetkestä. Luonnoksen 58 § pykälämuoto mahdollistaa osan hankintaa koskevien tietojen julkaisemisen jo ennen kuin ilmoitus on julkaistu TEDissä, koska pykälässä puhutaan vain hankintailmoituksesta ja sen sisältämistä tiedoista. Hankintailmoituksen sisältämät tiedot ovat suppeat, joten paljon tietoja pystyisi julkaisemaan lain mukaisesti. Lisäksi samassa pykälässä on maininta, että muualla julkaistuissa ilmoituksissa ei saa olla muita tietoja kuin Hilma-ilmoituksissa. Tämä kannattaa mielestäni ottaa ehdottomasti pois, koska Hilma-ilmoitukseen kilpailutusjärjestelmät toimittavat vain rajapinnan vaatimat suppeat tiedot. Tällöin tarkempia tietoja ei saisi pykälän tarkan tulkinnan mukaan julkaista muuallakaan. Olisiko järkevämpää puhua, että hankintailmoitusta ja muita hankinta-asiakirjoja ei saa julkaista ennen TED-julkaisua.
  • Remissinstanser: 12
    8 luku - tietojenvaihto
      • Mietinnön sisältämän lakiehdotuksen 8 luvussa säädettäisiin hankintamenettelyn tietojenvaihdosta ja viestinnästä. Mietinnössä ehdotetaan muutettavaksi hankintalakia siten, että viimeistään vuonna 2018 kaikkien hankintayksiköiden tulee siirtyä täysin sähköiseen tietojenvaihtoon hankintamenetelyissä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tarjouspyyntöasiakirjojen asettamista sähköisesti kaikkien saataville verkossa sekä tarjousten ja osallistumishakemusten sähköistä vastaanottamista. Hankinta-asetuksen viestintää koskevat säännökset tuotaisiin hankintalain 8 lukuun. 8 lukuun sisältyisi myös nykyistä tarkemmat säännökset tietoturvallisuudesta.
      • Näkemykset 8 luvun tietojenvaihtoa koskevista säännöksistä:
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupungilla ei ole mietintöön tältä osin erityistä lausuttavaa. Muilta osin Vantaan kaupungilla ei ole tietojen vaihtoon erityistä lausuttavaa.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei huomautettavaa.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ehdotetut sähköistä tietojenvaihtoa koskevat säännökset ovat hyviä, mutta käytännön kannalta on huomioitava, että soveltaminen edellyttää käytännössä kansallisesti laadittuja ohjeita ja suosituksia.
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Hankintamenettelyn tietojenvaihdon ja viestinnän sähköistyminen siirtymäajan jälkeen on erittäin perusteltua. Hankintayksikön ja tarjoajien näkökulmasta on tarkoituksenmukaista että niin EU-, kansallisissa kuin tarvittaessa myös pienhankinnoissa tietojenvaihto tapahtuu tehokkaasti ja avoimesti sähköisiä välineitä käyttäen. Käytännössä tärkeää on kiinnittää huomiota myös siihen, että sähköisten järjestelmien käytöllä ei menetetä kansallisiin menettelyihin suunniteltua joustavuutta sen vuoksi, että sähköiset järjestelmät ohjaisivat suunnittelemaan hankintamenettelyn EU-sääntöjen mukaisesti.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Hankintamenettelyn sähköistyminen merkitsee lisäkuluja kansalaisjärjestöille, mikäli ne tulkitaan hankintayksiköiksi. Esimerkiksi sähköposti ei ole hankintatoiminnassa katsottu riittäväksi välineeksi vaan vaaditaan erityinen sähköinen palikka hankintamenettelyyn muutaman vuoden kuluessa. Tällä hetkellä noin 8000 euroa maksavaa sähköistä palikkaa vuokraa kaksi toimijaa Suomessa. Sekin raha olisi järjestöiltä pois.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Tietojenvaihtoa koskevat säännökset ovat mielestämme direktiivin mukaisia. Pyydämme kuitenkin kiinnittämään huomiota lakiehdotuksen siirtymäsäännökseen (164 §), joka nykyisellään käytännössä estää uuden lainsäädännön mukaiseen tietojenvaihtoon siirtymisen ennen siirtymäajan päättymistä. Tätä on perusteltu tarkemmin lausunnossamme jäljempänä 164 §:n kohdalla. Lakiehdotuksessa on useita sähköisiin tiedonvaihtomenettelyihin koskevia säännöksiä, jotka tulisi voida ottaa käyttöön välittömästi. 64 §:n 2 momentin perusteluissa oleva viittaus VAHTI-ohjeisiin on sikäli virheellinen, että VAHTI-ohjeet on kohdistettu nimenomaan viranomaisille, ei muille. Perusteluissa viitattu VAHTI 2/2012 ICT-varautumisen vaatimuksista ei varsinaisesti liity hankintamenettelyn tietoturvallisuuteen. Tämän ohjeen sijasta voisi viitata esimerkiksi VAHTI-ohjeeseen 3/2011, Valtion ICT-hankintojen tietoturvaohje.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Lakiehdotuksen 62 §:n mukaan hankintamenettelyyn liittyvä tietojenvaihto kuten tarjoukset ja osallistumishakemukset on toimitettava sähköistä muotoa käyttäen. Tässä viestinnässä käytettävien välineiden ja niiden teknisten ominaisuuksien on oltava syrjimättömiä, yleisesti saatavilla ja yhteentoimivia yleisesti käytössä olevien tieto- ja viestintäteknologisten tuotteiden kanssa, eivätkä ne saa rajoittaa toimittajien mahdollisuuksia osallistua hankintamenettelyyn. 62 §:n osalta jää epäselväksi, mitä tarkoitetaan termillä "yleisesti saatavilla"? Ovatko esimerkiksi järjestelmät, joita käyttääkseen käyttäjä (=tarjoaja) tarvitsee salasanan hankintayksiköltä, "yleisesti saatavilla"?
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Sähköisten menettelyiden käyttöönotto on sinänsä hyväksyttävä syy lyhentää tarjousten vähimmäisaikoja nykyisestä. Ehdotuksesta ei selviä, mitä tarkkaan ottaen tarkoitetaan sähköisten menettelyiden vaatimuksella ja mitä se tulee merkitsemään hankintayksiköille. Rakennusalalla täytyisi huomioida projektipankin hyödyntäminen.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Jatkossa tarjous- ja osallistumishakemusasiakirjat tulee voida lähettää ja vastaanottaa sähköisesti ja tietoturvallisesti. Olisi toivottavaa, ettei eri hankintayksiköillä olisi toisistaan poikkeavia sähköisiä tiedonvaihtotapoja ja -kanavia. Useat toisistaan poikkeavat sähköiset ratkaisut ovat haastavia tarjoajille. Tarjouksiin sisältyy usein salassa pidettäviä yritysten liikesalaisuuksia, joiden lähettäminen tulisi turvata esimerkiksi turvasähköpostia hyödyntäen ja yhteinen ratkaisu olisi hyvä saada koko kuntakentälle. Koska hankintamenettelyä sähköisestään, olisi toivottavaa, että hankintojen muutoksenhaku kokonaisuudessaan olisi mahdollista toimivin sähköisin välinein. Nykyisin muutoksenhakuvaiheessa tuomioistuimille lähetetään huomattava määrä dokumentteja paperisina sekä sähköpostiliitteinä.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Kuntasektori on siirtymässä direktiivin vaatimuksia laajemmin sähköisten hankintajärjestelmien käyttöön. Suuret ja keskisuuret kunnat todennäköisesti käyttävät lähivuosina sähköisiä hankintajärjestelmiä. Myös pienemmät kunnat harkitsevat järjestelmien käyttöönottoa. Pienille hankintayksiköille ja esimerkiksi tuen määrän vuoksi hankintalakia noudattaville yhteisöille olisi tärkeää, että saatavilla on kohtuuhintainen ja lain vaatimukset täyttävä järjestelmä.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Sähköinen, kevennetty menettely pitää ulottaa myös pienhankintojen läpivientiin. Lakiuudistuksen tavoitteet ja esitetyt keinot lisäävät merkittävästi pienhankintojen määrää (kts. kommentit luvun 7. säännöksistä). Pienhankintojen salliminen ei-sähköisessä muodossa mahdollistaa jopa ”paperikilpailutusten” määrän kasvun nykyisestä. Tämä on jyrkässä ristiriidassa sähköisten toimintamallien ja palvelujen edistämisen laajempien tavoitteiden kanssa (mm. hallitusohjelma).
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Pykälässä 62 § on maininta, että hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa on ilmoitettava tiedonvaihtoa koskevista mahdollisista vaatimuksista. Riittääkö, että vaatimukset ilmoitetaan tarjoajien käyttämässä portaalissa, johon Hilma-ilmoituksen linkki johtaa?
  • Remissinstanser: 20
    9 Luku - hankinnan valmistelu, tarjouspyyntö ja hankinnan kohteen kuvaus
      • Mietinnön sisältämän lakiehdotuksen 9 luvussa säädettäisiin hankinnan valmistelusta ja markkinakartoituksesta, tarjouspyyntöasiakirjojen laatimisesta ja sisällöstä sekä niiden asettamisesta saataville sekä edelleen hankinnan kohteen kuvauksesta muun muassa ympäristö- ja muiden merkkien avulla. Lukuun sisältyy säännöksiä myös hankinnan jakamisesta, jonka sääntelyn tarkoituksena on edistää erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten ja yhteisöjen osallistumismahdollisuuksia julkisissa hankinnoissa.


        Lakiehdotuksen 9 lukuun sisältyvät myös säännökset alihankinnoista. Mietinnössä ehdotetaan muun muassa hankintayksikön pääsopimuskumppanin alihankkijoiden yksilöimistä ja ilmoittamista hankintayksikölle tietyissä hankinnoissa. Mietinnön lakiehdotuksissa myös mahdollistettaisiin ja tietyissä tilanteissa velvoitettaisiin hankintayksikkköä vaatimaan alihankkijan korvaamista.
      • Näkemykset 9 luvun hankinnan valmistelua, tarjouspyyntöä sekä hankinnan kohteen kuvausta (ml. vaihtoehtoiset tarjoukset) koskevista säännöksistä:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Markkinakartoitus antaa mahdollisuuden dialogisuuteen markkinoiden kanssa. Artikla 72 on tärkeä, sillä tiettyjen merkkien luoma laatusertfikaatti voi nopeuttaa hankintaprosessia ilmaisten sosiaaliset kriteerit selvästi (esim. Reilun kaupan merkki).
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ehdotuksen 72 §:n mukaan hankintayksikkö voi vaatia tiettyä merkkiä näytöksi siitä, että hankinnan kohde vastaa vaadittuja ympäristö-, sosiaalisia ja muita ominaisuuksia. Lainkohdan kolmannen momentin määräys on ongelmallinen, koska sen mukaan muut asianmukaiset todistuskeinot ovat käytettävissä vain, jos tarjoajalla ei todistettavasti ole itsestään riippumattomista syistä ollut mahdollisuutta saada vaadittua tai vastaavaa merkkiä. Merkki tarkoittaa tässä kohtaa käytännössä määrätyn tahon rajatulle saajajoukolle myöntämää sertifiointia, tunnustusta tai arviointia. Merkin antaminen perustuu yleensä myöntäjätahon omaan näkemykseen tarkoituksenmukaisista toimijoille asetettavista vaatimuksista ja vaatimusten täyttymisestä. Lisäksi jotkin merkeistä ovat luonteeltaan kaupallisia. Merkki ei aina ole tarkoituksenmukaisin tapa näyttää vaatimusten toteutuminen. Sijaa on annettava myös erilaisille selosteille, standardeille taikka muulle luotettavalle tarjoajan tai ehdokkaan esittämälle näytölle. Tässä edellytykset vaihtoehtoisten todistuskeinojen käytölle on asetettu aivan liian tiukoiksi. Vaikka yrityksellä olisi mahdollisuus saada vaadittu merkki vaatimusten täyttymisen osalta, sen hankkiminen voi olla yritykselle kohtuuttoman hankalaa, kallista tai epätarkoituksenmukaista. Merkki ei saa olla ainoa kriteeri, vaan muiden todistuskeinojen tulisi olla yhtä lailla tarjoajan tai ehdokkaan käytettävissä, mikäli hänellä ei itsestään johtuvasta syystä ole vaadittua merkkiä. Merkkien vaatiminen hankinnan kriteerinä syrjii etenkin pk-yrityksiä ja voi estää niiden mahdollisuuksia osallistua tarjouskilpailuihin, kun hankintadirektiivin yhtenä lähtökohtana nimenomaan on ollut pk-yritysten mahdollisuuksien edistäminen päästä mukaan julkisiin tarjouskilpailuihin.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • MERKKIEN KÄYTTÖ HANKINNAN KOHTEEN KUVAUKSESSA Ehdotuksen säännökset (72 §) koskien merkkien käyttöä hankinnan kohteen kuvauksessa perustuvat direktiivin 43 artiklaan. Uusi sääntely mahdollistaa voimassa olevaa lakia laajemmin viittaamisen ympäristömerkkien lisäksi myös sosiaalisiin ominaisuuksiin tai muihin ominaisuuksiin viittaaviin merkkeihin. Lisäksi uusi säännös mahdollistaisi suoraan tietyn merkin vaatimisen sen perusteisiin viittaamisen sijaan. Muutoksen tavoitteena olisi korostaa ympäristö- ja sosiaalisten näkökohtien huomioimista, yksinkertaistaa menettelyjä ja vähentää hankintayksiköiden hallinnollista taakkaa. Vantaan kaupunki toteaa, että uudet säännökset helpottavat ympäristökriteerien käyttöä hankin-noissa ja siten vähentävät myös hankintayksiköiden hallinnollista taakkaa. Ehdotuksella on näin merkitystä ympäristökriteerien lisäämiseksi hankinnoissa kaupungin ympäristöpolitiikan tavoitteiden mukaisesti. TARJOUKSEN JA OSALLISTUMISHAKEMUKSEN VAATIMUSTENMUKAISUUDEN OSOITTAMINEN Vantaan kaupunki pitää hyvänä lakiehdotuksen 74 §:ssä mainitusta nykyistä laajemmasta mahdollisuudesta korjata tarjouksissa olevia epäolennaisia puutteita ja toteaa, että ehdotusta voidaan pitää käytännön hankintatoiminnan sujuvuuden ja joustavuuden kannalta myönteisenä. Vantaan kaupungin mielestä on myös perusteltua, että hankintayksikölle jää edelleen harkintavalta sen suhteen, pyytääkö se tarjoajia tai ehdokkaita täydentämään tai täsmentämään hankinta-asiakirjoja.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Sääntely on tervetullut.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Markkinakartoitusta koskevalla 65 §:llä ja sen perusteluilla on toivottavasti hankintayksiköitä ohjaavaa vaikutusta, vaikka kyseessä ei olekaan velvoittava säännös. Markkinakartoituskäytäntöjen yleistymisellä ja vakiintumisella on olettavasti hankintojen laatua parantavaa vaikutusta niin hankintayksiköiden kuin toimittajien näkökulmasta. Velvoite asettaa hankinta-asiakirjat ilmaiseksi, rajoituksetta ja kokonaan sähköisessä muodossa kaikkien saataville muuttaa joidenkin hankintayksiköiden nykyisin käytössä olevaa tapaa, jossa asiakirjat lähetetään halukkaille erikseen pyydettäessä. Etenkin rajoitetun menettelyn ja neuvottelumenettelyn osalta muuttuu asiakirjojen saatavillaoloa koskevat käytännöt. Nykyisin em. menettelyjä käytettäessä käytäntönä on usein ollut lähettää tarjouspyyntöasiakirjat ainoastaan valituille tarjoajille valinnan jälkeen. Ympäristö- ja muiden merkkien vaatimisen salliminen helpottaa huomattavasti hankintayksiköiden työtä hankinnan kohteen ominaisuuksien selvittämisessä. Vaarana merkkien käytön sallimisessa on, että niiden vaatiminen muodostuu automaatioksi, eikä vaatimuksen vaikutuksia markkinatoimijoiden mahdollisuuksiin ja siten kilpailun syntymiseen arvioida huolellisesti. Ehdotetun 74 §:n sisältämä säännös hankintayksiköiden mahdollisuudesta pyytää tarjoajaa täydentämään puutteellista tarjoustaan on omiaan vähentämään hankintayksiköiden ja toimittajien hallinnollista taakkaa. Rajanveto sallitun ja kielletyn tarjousten täsmentämisen osalta tulee kuitenkin olemaan vaikea. Lainkohdan perustelut ovat kuitenkin hyvin yksityiskohtaiset sisältävät runsaasti esimerkkitilanteita. Hankintayksiköiden mahdollisuus kieltää tarjoajia jättämättä useampaa tarjousta samasta hankinnan kohteesta ei ole tarkoituksenmukainen eikä direktiivi sen säätämistä edellytä. Säännös antaisi mahdollisuuden käytännöstä estää esimerkiksi erimerkkisten tuotteiden tarjoamisen. Lisäksi hankintayksiköllä olisi mahdollisuus estää palvelun tarjoaminen esimerkiksi erilaisella palvelua suorittavalla henkilökunnalla ja muilla sisällöillä, joihin hankintayksikkö on jättänyt tarjoajalle liikkumavaraa ja jotka mahdollisesti otetaan huomioon tarjouksen kokonaistaloudellisen edullisuuden arvioinnissa. Näkemyksemme mukaan rinnakkaisten vaihtoehtojen kieltämisen mahdollisuus ei edesauta kilpailun syntymistä eikä sille ole hankintayksiköiden kannalta mitään olennaisia perusteluja.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Markkinakartoitusta koskevalla säännöksellä pyritään nimenomaisesti kiinnittämään hankintayksikön huomiota hankinnan valmisteluvaiheeseen. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (VSSHP) näkemyksen mukaan markkinakartoitusta tulisi käyttää hankintayksikössä enemmän ja nimenomaisella markkinakartoitusta koskevalla säännöksellä voidaan olettaa olevan jatkossa hankintayksikköä kannustava vaikutus. Markkinakartoitus on mahdollista ottaa osaksi hankintaprosessia ja sen hyödyntäminen on sekä hankintayksikön että tarjoajien etu. VSSHP toteaa, että markkinakartoituksen eri keinoja ja muotoja hyödyntäessään hankintayksikkö pystyy myös osaltaan tukemaan hankintayksikön kilpailutuksen valmistelussa käyttämiensä käyttäjäasiantuntijoiden työtä sekä tuottamaan sisällöllisesti mahdollisimman laadukkaita tarjouspyyntöasiakirjoja. Markkinakartoituksen avulla hankintayksiköillä on hyvät mahdollisuudet saada selville ajantasaista ja tarjouspyynnön laadinnan kannalta olennaista markkinatietoa sekä tarvittaessa selvittää tietylle alalle keskeisiä sopimusehtojen sisältöjä.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Markkinakartoitusta koskeva uusi pykälä on tärkeä, koska hankintayksikköjen keskuudessa on esiintynyt epävarmuutta siitä, missä määrin ne voivat hankintoja valmisteltaessa olla yhteydessä ulkopuolisiin tahoihin, etenkin toimittajiin. Pykälä nostaa esiin hyvän suunnittelun merkitystä hankinnoissa ja erityisesti ehdotuksen perusteluosuuden kautta selventää hankintayksikköjen mahdollisuuksia konsultoida eri tahoja. Perusteluissa tuodaan esiin myös se, miten tärkeää hankintayksikön on tuntea sekä omat hankintatarpeensa (joiden määrittelyssä avainasemassa ovat asiakkaat) että se, mitä markkinoilla on niiden täyttämiseksi tarjolla (tai onko kyseiseen tarpeeseen vastaavia markkinoita olemassa lainkaan). Hyvä suunnittelu on edellytys laadukkaille hankinnoille ja huolella tehty markkinakartoitus vaikuttaa positiivisesti hankintojen laatuun.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • 65 § Markkinakartoitus Laissa ja sen perusteluissa ulkopuoliset asiantuntijat on mainittu, mutta tarkemmin ei eritellä käyttäjänäkökulmaa esim. luonnollisia henkilöitä koskevissa palveluissa, tavaroissa tai rakentamisessa. Tämä tarkoittaa jatkossa kuntalain mukaisia vammais-, vanhusneuvostoja esim. esteettömyysasioissa tai heikossa asemassa olevien työllistymiseen liittyvissä näkökohdissa. YK:n vammaissopimuksen artikla 4.3 velvoittaa lisäksi osallistamaan jo tiiviisti neuvotteluihin vammaisia henkilöitä ja heitä edustavia järjestöjä kaikissa vammaisia koskevissa asioissa. Markkinakartoitus katsottanee suunnitteluksi ennen varsinaista päätöksentekoa. Käyttäjiä eli kokemusasiantuntijoita edustavat vammaisjärjestöt tulee mainita laissa tai sen perusteluissa. Ennen hankintamenettelyn aloittamista hankintayksikkö voi tehdä markkinakartoituksen hankinnan valmistelua varten ja antaa tietoja toimittajalle tulevaa hankintaa koskevista suunnitelmista ja vaatimuksistaan. Aivovammaliiton tämä tulisi säätää pakolliseksi, jolloin selvitettäisiin tosiasiallisesti, onko paikkakunnalla olemassa vammaispalvelumarkkinoita. Mikäli todetaan, että tosiasiallisia markkinoita ei ole, eikä sen vuoksi hankita vammaispalveluita kilpailuttamalla, niin tästä ei joutuisi markkinaoikeuteen, koska selvitys asiasta on tehty ja perustellusta syystä päädytty järjestämään vammaispalvelua vaikkapa henkilökohtaisella budjetilla. Ennen hankintamenettelyn aloittamista hankintayksikön tulisi antaa tietoa hankintasuunnitelmistaan toimittajien lisäksi niille tahoille, joita hankintasuunnitelma koskee varsinkin, jos kyse on luonnollisia henkilöitä koskevasta palvelu- tai tavarahankinnasta. 66 § Ehdokkaan tai tarjoajan osallistuminen hankinnan valmisteluun Vammaisten henkilöiden ja heitä edustavien järjestöjen, varsinkaan jos nämä eivät ole mukaan kilpailutuksessa, pitäisi jo YK:n vammaissopimuksen artiklan 4.3 mukaisesti osallistaa hankintojen valmisteluun. Lausuntoavoidaan kysyä myös vaikka vammaisneuvostolta. Tämän hetkisen pykälän sanamuodon mukaan hankinnan valmistelussa ei näyttäisi olevan muita kuin taloudellisia toimijoita. 71 § Hankinnan kohteen kuvaus Lakiluonnoksen hankinnan kohteen kuvauksessa ”tai” sanan sijaan tulee käyttää termiä ”ja” henkilöryhmiä koskevan yhdenvertaisuusvaatimuksen takia. Muuten ilman ”ja” ilmaisua olisi lakia mahdollista tulkita siten, että riittävänä esteettömyyden huomioon ottamisena voitaisiin pitää sitä, että hankinnan kohteen kuvaus vain huomioi yleisimmin esteettömyyden, mutta jättää vammaiset palvelun käyttäjät huomiotta esim. alueella asuvien vammaisten vähäisen määrän perusteella. Siten poikkeusmahdollisuus tulee poistaa laista ihmisten tosiasiallisen yhdenvertaisuuden varmistamiseksi. Laissa sanotaan, että esteettömyys ja kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävä suunnittelu tulisi huomioida aina asianmukaisesti perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta. Tämä on merkittävä säännös, jotta hankinnan kohteen kuvaukseen saadaan esteettömyysnäkökohtia vähimmäisvaatimuksiksi. Kritiikkiä voi kohdistaa myös noihin poikkeustilanteisiin, jotka on mainittu. Esimerkiksi hankintayksikkö on selvittänyt, että vammaisia ei ole, kun hankintayksikkö hankkii atk –laitteita henkilökunnalleen. Toinen on esimerkki, jossa hankitaan kopiopaperia eikä tuotteen ominaisuuksilla ole vaikutuksia esteettömyyteen. Ainakin ensimmäinen esimerkki on hieman erikoinen, koska periaatteessa milloin tahansa voidaan palkata vammainen henkilö, tai sitten ei palkata lainkaan jatkossa, koska on olemassa hankitut esteelliset atk –laitteet. Lain perusteluissa mainittu yhdenvertaisuuslaki ei sääntele yleisistä esteettömyystoimenpiteistä, vaan rajoittuu erityisiin kohtuullisena mukautuksena pidettäviin vammaisille tehtäviin toimiin. Siksi pelkkä yhdenvertaisuuslain mainitseminen ilman muuta esteettömyyteen liittyvää substanssilainsäädäntöä on liian hataraa.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Lakiehdotuksessa säädetään markkinakartoituksesta ja ehdokkaiden tai tarjoajien osallistumisesta hankinnan valmisteluun. Markkinoilla toimiviin toimittajiin sekä markkinoilla oleviin tuotteisiin ja palveluihin, hinnoittelurakenteisiin sekä tuotteiden ja palvelujen kaupallisiin ehtoihin, rahoitusmalleihin ja muihin hankintoihin liittyviin seikkoihin tutustuminen on ensiarvoisen tärkeää hankintojen onnistumisen kannalta. Hankintayksiköiden kannustaminen yhä laajempaan vuoropuheluun markkinatoimijoiden kanssa on edellytys myös esimerkiksi innovaatioiden ja ympäristönäkökulmien edistämiseksi hankinnoissa. Siten markkinakartoitusta koskeva sääntely on tervetullutta. Näemme kuitenkin haasteelliseksi markkinakartoitusta koskevan 65 §:n ja ehdokkaiden tai tarjoajien osallistumista hankinnan valmisteluun koskevan 66 §:n välisen yhteyden, sillä 66 §: ssä edellytetään hankintayksikön varmistavan eri tavoin, ettei markkinakartoitukseen osallistunut yritys saa etulyöntiasemaa kilpailutuksessa. Laajat tietojen antamista koskevat velvoitteet, kirjaamisvelvoitteet sekä toisaalta velvollisuus sulkea tarjouskilpailusta etulyöntiaseman saanut toimittaja saattavat johtaa siihen, että hankintayksiköt eivät ole halukkaita käymään vuoropuhelua markkinatoimijoiden kanssa ja toisaalta yritykset saattavat olla haluttomia esimerkiksi liikesalaisuuksien paljastumisen taikka tarjouskilpailusta sulkemisuhan vuoksi osallistumaan markkinakartoituksiin. Vaikka kyseisten pykälien taustalla ovat direktiivin sanamuodot, ehdotamme harkittavaksi 65 §:n ja 66 §:n sisällöllistä erottamista toisistaan. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi siten, että 65 §:ssä mahdollistetaan markkinakartoitusten käyminen, mutta 66 § koskisi ainoastaan markkinakartoituksen jälkeen tehtävää hankinnan varsinaista valmistelua, jossa ehdokkaalla tai tarjoajalla on mahdollisuus vaikuttaa hankinnan kohteen määrittelyyn, hankinnan ehtoihin, hinnoitteluun taikka hankinnan toteuttamisen tapaan. Tarkoituksena olisi siis turvata tarjoajien tasapuolinen kohtelu aiheuttamatta kuitenkaan markkinakartoituksiin liittyvää liiallista hallinnollista taakkaa ja tarjoajien haluttomuutta osallistua markkinakartoituksiin.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • 65 § Markkinakartoitus. Liikenneviraston näkemyksen mukaan tämä on hyvä uusi säännös, joka tuo sääntelyn piiriin käytännössä jo vakiintuneen menettelyn. Liikennevirasto pitää hyvänä ratkaisuna, että hankintayksikkö voi itse päättää, ilmoitetaanko markkinakartoitukseen ryhtymisestä Hilmassa tai jotain muuta menettelyä käyttäen. 66 § Ehdokkaan tai tarjoajan osallistuminen hankinnan valmisteluun. Pykälän 2 momentissa lienee tarpeen viitata myös 81 §:n 1 momentin 8 kohtaan. 68 § Tarjouspyynnön sisältö. Säännöksen 1 momentissa on kerrottu, että hankintayksikön on asetettava tarjouspyyntö, neuvottelukutsu ja niiden liitteet sähköisessä muodossa kaikkien saataville samanaikaisesti kun hankintailmoitus julkaistaan. Liikennevirasto on ymmärtänyt, että tämä säännös tulee voimaan välittömästi riippumatta 62 §:n sähköistä tietojenvaihtoa koskevasta säännöksestä. 68 §:n 2 ja 3 momentin poikkeussäännöksissä kuitenkin viitataan nimenomaan 62 §:ään. Mitä poikkeussäännöksiä noudatetaan siirtymäajalla ennen 62 §:n mukaisen sähköisen tietojenvaihtoja koskevan ratkaisun käyttöönottoa? 69 § Rajoitetussa menettelyssä hankinta-asiakirjojen saataville asettamisesta hankintailmoituksen julkaisemispäivänä vaikuttaa rajoitetun menettelyn käytettävyyteen, koska tämä kaventaa hankintayksiköiden mahdollisuutta ottaa hankinnassa huomioon ehdokkaiksi ilmoittautuneiden tarjoajien piirteet esimerkiksi erityisosaamisen. 74 §:n perusteluissa esille nostettu olennaisuus vaatimus ei ilmene säädöstekstistä. Liikennevirasto pitää osatarjousten käsittelyä koskevia 75 §:n 2 ja 3 momenttia hyvänä selkeytyksenä.
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Hankintalaissa ei voida eikä tule edellyttää hankinnan kohteen määrittelyä siten, että otetaan lähtökohdaksi esteettömyys vammaisille käyttäjille tai kaikkien käyttäjien vaatimusten huomioiminen. Voimassaoleva maankäyttö- ja rakennuslaki ja sen nojalla annetut alemman asteiset säädökset sekä muut rakentamista ohjaavat normit määräävät yllä mainituista sekoista - ei hankintalaki.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • 65 §. Markkinakartoitus Markkinakartoitus ja sen sisältö kuvataan mietinnössä hyvin ja asiasta saadaan pykälä ensimmäistä kertaa, vaikka menettely on jo ollut käytäntönä melko monessa hankintayksikössä ja kaikissa yhteishankintayksiköissä. Hankinnan tasokas ja ammattimainen valmistelu, johon kartoitusvaihe kuuluu, takaa tarjouspyynnön laadun, hyvät tarjoukset sekä hankinnan onnistuneen lopputuloksen sopimushallinnan keinoin varmistettuna. 66§. Ehdokkaan ja tarjoajan osallistuminen hankinnan valmisteluun. Mietinnössä on monipuolisesti kuvattu tilanteita, joissa osallistuminen vaarantaa ja ei vaaranna tarjoajien tasapuolista kohtelua. Valmisteluun osallistuneen poissulkemistilanteessa kaipaisi ohjausta miten toimitaan, kun samaan konserniin kuuluva yritys osallistuu valmisteluun ja toinen samaan konserniin kuuluva yritys/usein emo tekee tarjouksen. 67§. Tarjouspyyntö Mietintöön on osuvasti ja kaikille hankintayksiköille hyväksi muistutukseksi kirjattu eniten esiintyvä ongelma tarjousten vertailukelvottomuudesta, mikä mahdollistaa helpon valitusperusteen, kun tarjouspyynnön sisältö on puutteellinen. 68§. Tarjouspyynnön sisältö Mietinnössä todetaan aivan oikein, että nykykäytäntö tarjouspyynnön tietosisällöstä on toimiva ilman, että otettaisiin käyttöön direktiivin liitteessä IX listatut tiedot. Olennaiset muutokset ja vähäiset muutokset tarjouspyyntöön on kuvattu mietinnössä hyvin ja niistä hankintayksiköt saavat tukea. On hyvä, että keskeiset sopimusehdot mainitaan osana tarjouspyynnön sisältöä. KL-Kuntahankintojen tarjouspyyntöön sisältyy aina puitesopimusluonnos. 69§. Tarjouspyynnön asettaminen julkisesti nähtäville Pykälä kannustaa sähköiseen menettelyyn, joka on ollut esim. KL-Kuntahankinnoissa käytössä pitkään sähköpostin avulla ja kaksi vuotta sitten käyttöön otetun sähköisen kilpailutusjärjestelmän keinoin. 71§. Hankinnan kohteen kuvaus Pykälä ja mietinnön perustelut konkretisoivat monipuolisesti hyvin mitä asioita hankintayksiköllä tulee olla tiedossa hankintakohteesta ja sen käytöstä tilaaja- tai asiakaskunnassa. Myös esimerkit liian eksakteista vaatimuksista, jotka ajavat hankinnan tietyn toimijan tuotteen valintaan tai rajaavat tarjontaa, ovat avuksi tulkintatilanteissa. 72§. Merkkien käyttö hankinnan kohteen kuvauksessa Nyt ehdotetaan nykyisestä laista laajempaa viittaamista esim. ympäristömerkkeihin tai sosiaalisia ominaisuuksia osoittaviin merkkeihin. Voi kysyä, että ovatko 71 § ja 72 § keskenään ristiriidassa. 73§. Testausraportit, sertifikaatit ka muu tekninen selvitys On totta, että hankintayksikön osaaminen ei aina riitä ja tarvitaan eri alojen asiantuntijoiden käyttöä. Vaikka testausraportin olisi laatinut alan tunnettu laitos, miten hankintayksikkö toimii, jos kaikki tarjoajat antavat eri laitosten testausraportit ja miten hankintayksikön osaaminen riittää raporttien vertailuun. Onneksi tilanteet lienevät harvinaisia. 74§. Tarjousten ja osallistumishakemusten vaatimustenmukaisuuden osoittaminen Toisen momentin laajemmat mahdollisuudet pyytää tarjoajilta mm. selvennöksiä ja täydennyksiä on mietinnössä eri tilanteineen kuvattu erittäin hyvin ja tästä hankintayksiköt saavat tukea. Epäolennainen ja oleellinen puute, ristiriita ja virhe ja niiden korjaaminen on erinomaisesti ja monipuolisin esimerkein kuvattu mietinnössä.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Ennen hankintailmoituksen tekemistä suoritetut toimenpiteet eivät varsinaisesti kuulu hankintalain sääntelemään hankintamenettelyyn, mutta ne vaikuttavat usein tosiasiassa ratkaisevasti hankinnan onnistumiseen. Ehdotettu 65§ markkinakartoituksesta kiinnittää huomiota tärkeään asiaan ja sopii luontevasti samaan kokonaisuuteen tarjoajan osallistumista hankinnan suunnitteluun sääntelevän 66 §:n kanssa. Täsmentämisestä ei voimassa olevassa laissa säännellä, vaan asia on ollut oikeuskäytännön varassa. Ehdotettu 74 § on tervetullut ja linjaa periaatteita, joita noudattaen täsmentäminen on mahdollista.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Osallistumishakemuksen tai tarjouksen täydentämistä koskeva ehdotettu 74 § on tervetullut uudistus. Säädöksen perustelutekstistä saa hyvin kuvan siitä, milloin täydentämismenettelyä on mahdollista käyttää. Lain soveltamisen kannalta olisi selkeämpää, jos myös lakitekstissä todettaisiin se fundamentti seikka, että täydentäminen on sallittua vain sellaisten tarjouspyynnön vastaisuuksien vuoksi, jotka eivät ole olennaisia. Nyt pykälän sisällön ymmärtäminen jää täysin perustelutekstien varaan.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Kilpailutuksissa joissa tarjouspyyntöasiakirjojen sivumäärältään tai kooltaan suurten liitteiden tulostaminen tarjoajan kustannuksella (esim. rakennepiirustukset) on edellytys tarjouksen jättämiselle, asetetaan pienet yritykset eriarvoiseen asemaan suhteessa suurempiin yrityksiin. Jos pieni yritys voittaa esim. keskimäärin joka kymmenennen kilpailutusten niin voitetusta tarjouskilpailusta saatava kate saattaa kulua seuraaviin kymmeneen tarjouspyyntöön liittyvien asiakirjojen tulostus/monistuskuluihin. Suuremmilla yrityksillä on todennäköisemmin useita yhtäaikaisia projekteja jolloin tulostuskustannukset ovat helpommin kestettävissä. Tarjouspyynnön julkaisija olisi siksi suurten tulostuskulujen perusteella velvoitettava tulostamaan asiakirjat pyydettäessä tarjoajalle, jotta ei jouduta tilanteeseen missä pieni yritys joutuu miettimään onko sillä varaa osallistua tarjouskilpailuun.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Markkinakartoitusta koskeva uusi pykälä on hyvä ja tärkeä. Se nostaa esiin hyvän suunnittelun merkitystä hankinnoissa ja selventää hankintayksikköjen mahdollisuuksia konsultoida eri tahoja. Hyvä suunnittelu on edellytys laadukkaille hankinnoille. Markkinakartoitus on oleellinen osa sitä.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Pykälässä 68 § vaaditaan tarjouspyynnössä olevan viittaus julkaistuun hankintailmoitukseen. Koska hankintayksikkö ei käytännössä tiedä hankintailmoitusta julkaistessaan sitä, milloin ilmoitus käytännössä julkaistaan TEDissä, Hilmassa ja myöskään sitä, millä numerolla ilmoitus julkaistaan niin tätä on aika vaikea toteuttaa todellisuudessa. Pykälässä 69 § mainintaan, että hankintayksikön on asetettava tarjouspyyntö ilmaiseksi, rajoituksetta, suoraan ja kokonaan kaikkien saataville sähköisessä muodossa. Tässä mielestäni tulee varmistaa se mahdollisuus, että tarjoajan voidaan edellytettävän kirjautua/tunnistautua järjestelmään, josta dokumentit on saatavilla. Muussa tapauksessa tämä romuttaa kaiken mahdollisen tilastotiedon keräämisen mm. alueen yrittäjien aktiivisuuden tarkastelusta sekä myös tekee käytännössä mahdottomaksi lisätietojen toimittamisen. Tämä kirjautuminen ei saa kuitenkaan aiheuttaa jättämisen määräajan pidennysvelvollisuutta. Itse vierastaisin mahdollisuutta vaatia esim. tiettyä ympäristömerkkiä. Vaikka pykälässä 72 § on maininta, että 4) kaikkien asianomaisten osapuolten on mahdollista saada merkki. Ehkä se teoriassa on näin, mutta ei käytännössä, koska merkin saaminen volyymituotteelle aiheuttaa mittavia taloudellisia panostuksia, joka varsinkin pienemmälle yritykselle muodostuu merkin saamisen esteeksi. Tämä on ehkä semmoinen pykälä, että vaatii pelisilmää hankintayksiköltä.
      • Näkemykset 9 luvun hankinnan jakamista koskevista säännöksistä:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Suurten kilpailutusten jakaminen osiin on tärkeää markkinoiden monipuolistumisen kannalta. Nyt vain suuret ja ylikansalliset pystyvät kilpailemaan isoista sopimuksista. Osittaminen vahvistaa pienempien ja yhteiskunnallisempien toimijoiden jalansijaa.
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Hankintayksiköllä tulisi olla harkintavalta päättää jaetaanko hankinta osiin ja jos jaetaan, millaisiin. Laissa tai esitöissä tulisi todeta, että rakennusurakkaa ja rakentamista koskevia palveluja tai vastaavia suorituksia ei tarvitse jakaa osiin.
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ehdotukset, joilla helpotetaan pk-yritysten asemaa ja osallistumista julkisten hankintojen tarjouskilpailuihin, ovat erittäin kannatettavia ja tervetulleita.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Esityksen säännös (75 §) hankintojen jakamisesta osiin on uusi. Pääsäännön mukaan hankintayksikkö voisi tehdä hankintasopimuksen erillisinä osina sekä määritellä kyseisten osien koon ja kohteen. Hankintojen jakaminen ei olisi pakollista, vaan hankintayksikkö voi asiallisilla perusteilla päättää olla jakamatta hankintaa osiin. Tällöin hankintayksiköllä olisi kuitenkin perusteluvelvollisuus hankinnan jakamatta jättämisestä EU-kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa. Syitä hankinnan jakamatta jättämiselle voisivat esityksen mukaan olla esimerkiksi se, että hankintayksikön mielestä jakaminen saattaisi rajoittaa kilpailua tai tehdä sopimuksen toteuttamisesta teknisesti liian vaikeaa tai liian kallista, tai se, että eri osien sopimuskumppaneiden koordinoinnin tarve voisi vakavasti vaarantaa sopimuksen asianmukaisen toteuttamisen. Vantaan kaupunki katsoo, että vaikka direktiivi mahdollistaa sen, että kansallisesti voitaisiin määrätä hankintojen jakaminen osiin pakolliseksi, ei tähän ole kansallisesti tarvetta. Vantaan kaupungin käsitys on se, että säännöksen harkintavalta antaa toisaalta toimintavapautta hankintayksikölle ja toisaalta säännös ohjaa käytäntöihin, joissa hankintoja jaetaan osiin silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Säännöksessä on nähtävissä myös lainsäätäjän tavoite parantaa pk-yritysten asemaa julkisissa hankinnoissa. Esityksen mukaan hankintayksikön on perusteltava hankinta-asiakirjoissa se, ettei hankintasopi-musta jaeta osiin. Tämä perusteluvelvollisuus tulee direktiivistä. Vantaan kaupungin käsityksen mukaan kuitenkin sanottu perusteluvelvollisuus lisää hankintayksikön hallinnollista taakkaa.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Hankintayksiköllä tulee olla riittävästi harkintavaltaa hankinnan jakamisessa. Hankintayksikkö kuitenkin toiminnassaan katsoo kokonaisuutta. Säädösehdotus lienee riittävä.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei lausuttavaa.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Esitykseen sisältyvä hankinnan osiin jakamisesta koskeva säännös on uusi. Direktiivi mahdollistaa sen, että hankintojen jakaminen osiin voitaisiin säätää kansallisesti pakolliseksi. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (VSSHP) näkemyksen mukaan hankinnan jakaminen osiin tulee olla kaikilta osin hankintayksikön harkinnassa eikä hankintalain tule jatkossakaan menettelyä koskevana lakina puuttua hankintayksikön oikeuteen määritellä hankinnan kohde. Huomioitava on, että suuressa hankintakokonaisuudessa, osiin jakaminen ei ”automaattisesti” auta pk- yrityksiä. Hankintayksiköille asetettu perusteluvelvollisuus tulee lisäämään osaltaan hankintayksiköiden hallinnollista taakkaa, mutta käytännössä perusteluvelvollisuudella ei tule olemaan vaikutusta lopputulokseen, koska markkinaoikeuden ratkaistavaksi ei voitaisi hankintalain nojalla saattaa hankintayksikön päätöstä tai ratkaisua siitä, että hankintaa ei jaeta osiin. Hankintayksiköllä tulee säilyttää vapaus tehdä itsenäinen päätös asianmukaiseksi katsomistaan syistä ilman, että hankintayksikköön kohdistuu hallinnollista tai oikeudellista valvontaa. Hankintayksikön ja tarjoajan näkökulmasta olisi tarkoituksenmukaista, että perusteet jakamatta jättämiselle esitetään jo tarjouspyynnössä.
      • Valtiokonttori, Louhelainen Eija
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Hankintasopimuksen jakaminen osiin Mahdollisuus tehdä hankintasopimus erillisinä osina ja määritellä kyseisten osien koko ja kohde on hyvä asia. Sen ei kuitenkaan pitäisi olla pääsääntö. Hankintayksikön velvollisuus kertoa aina päätöstä koskevat perustelut hankinta-asiakirjoissa silloin, kun hankintayksikkö ei jaa hankintasopimusta osiin, lisää hankintojen monimutkaisuutta ja aiheuttaa turhaa työtä. Valtiokonttori pitää perusteltuna sitä, että pääsääntö olisi voimassa vain EU-kynnysarvot ylit-tävissä hankinnoissa.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Eräs direktiivin keskeisistä tavoitteista on pk-yritysten ja yhteisöjen aseman parantaminen. Tärkeimpänä keinona siihen – menettelyjen yksinkertaistamisen ohella – nähdään suurten hankintojen jakaminen pienempiin, pk-yrityksille sopiviin osiin. Siksi direktiivissä esitetään, että lähtökohtana tulee olla hankintojen osittaminen ja että hankintayksikön on erikseen perusteltava, jos se ei sitä jostain syystä tee. Vaatimus on perusteltu EU-kynnysarvot ylittävissä tavara- ja palveluhankinnoissa ja se on niiltä osin tuotu lakiehdotukseen direktiivin edellyttämällä tavalla. Palveluja tuottavien sote-alan kansalaisjärjestöjen näkökulmasta uudistus on erittäin kannatettava.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Hankinnan jakamiseen kannustaminen on pk-yritysnäkökulmasta sekä kilpailuolosuhteiden parhaan mahdollisen hyödyntämisen kannalta kannatettavaa. Pidämme kuitenkin tärkeänä sitä, että hankintayksiköllä on harkintavaltaa jakamisessa. Hankintojen toteuttaminen tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina edellyttää muun muassa hintavaikutusten, aikataulujen, osien välisten yhteyksien sekä sopimusoikeudellisten kysymysten, kuten vastuukysymysten huomioimista. Tämän vuoksi kannatamme lakiehdotuksen lähtökohtaa, jossa jakaminen on vahvasti suositeltavaa, mutta ei velvoittavaa.
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • RAKLI katsoo, että hankintayksiköllä tulee olla toimivalta päättää mahdollisesta urakan jakamisesta osiin. Laissa tai esitöissä tulisi todeta, että rakennusurakkaa ja rakentamista koskevia palveluja tai vastaavia suorituksia ei tarvitse jakaa osiin. Hankinnan pilkkominen saattaa estää joidenkin toteutusmuotojen käyttämisen, kuten esim. allianssin, elinkaarimallin tai innovaatiokumppanuuden.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • 75§. Hankintasopimusten jakaminen osiin Uusi pykälä itse asiassa kuvaa käytäntöä, jota KL-Kuntahankinnat jo nyt käyttää niin pitkälle kuin se yhteishankinnoissa on mahdollista. Hankinnan valmisteluvaiheessa asiakastarpeiden ja markkinaosaamisen perusteella tapahtuu harkinta, jonka perusteella valitaan yhden tai usean toimittajan puitejärjestely joko koko Suomen kattavasti tai alueellisena tai paikallisena kilpailutuksena, mahdollistetaan osatarjoukset tai yhden toimittajan sopimuksessa annetaan asiakkaille mahdollisuus käyttää puitesopimusta osittain ja hankkia omista kanavistaan osa tuotteista. Jos hankintaa ko. harkinnan jälkeen ei jaeta osiin, se informoidaan asiakkaille työryhmissä ja markkinoille esim. teknisissä vuoropuheluissa. Perustelu tullaan kirjamaan hankintapäätökseen, joka on uutta, mutta ei sinänsä vaikeaa ja työllistävää.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Hankintalaki tulee jatkossakin säilyttää prosessilakina, joka ei sääntele hankinnan kohdetta. Hankinnan kohteen määrittelemisen tulee olla hankinnan maksavan hankintayksikön oikeus ja velvollisuus. Ehdotettu säännös jakamatta jättämistä koskevasta perusteluvelvollisuudesta (75 §) ei saa muodostaa tähän pääsääntöön poikkeusta. Perusteluvelvollisuuden tarkoituksena on kiinnittää huomiota hankinnan koon vaikutukseen pk-yrityksiin ja markkinoiden toimivuuteen. Yksittäistapauksessa ratkaisu on kuitenkin tehtävä hankintayksikön omista lähtökohdista.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Hyvä uudistus, joka selkeyttää menettelyä.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Esitetty sääntely vaikuttaa sinänsä asianmukaiselta. Käytäntö (oikeuskäytäntö) tulee osoittamaan voidaanko suuria (joko alueellisesti, toiminnallisesti tai volyymiltaan) kokonaisuuksia edelleenkin kilpailuttaa perustelemalla yhden toimittajan mallin tilaajalle tuomalla ”helppoudella”.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Uudistus on kannatettava ja sillä voi olla myönteinen merkitys pk-yritysten ja järjestöjen palveluntuottajana toimimisen kannalta. Pienten ja keskisuurten yritysten ja palveluntuottajien aseman parantaminen on tärkeää monipuolisen palvelutarjonnan ylläpitämisen ja palvelumarkkinoiden kehittymisen kannalta. Sillä voi olla myös merkitystä paikallisen ja alueellisen elinkeinotoiminnan kannalta. Sosiaalipalveluissa on vielä paljon järjestöjä. Järjestöt kehittävät ja tuottavat ennen kaikkea pienten erityisryhmien palveluja. Mikäli järjestöillä ei olisi tulevaisuudessa kilpailutusmenettelyjen ja suurten hankintojen vuoksi mahdollisuutta toimia näiden palvelujen tuottajana, niiden tuottamat palvelut ja erityisosaaminen voisivat kadota ilman, että näille erityisryhmille rakentuisi mitään tilalle.
      • Näkemykset 9 luvun alihankintaa koskevista säännöksistä:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Alihankkijoilla pitäisi olla mahdollisuus saada tilaajalta suoraan maksusuoritukset. Läpäisyperiaate, eettisyys, kestävä kehitys, sosiaaliset ja ekologiset kriteerit, avoimuus ja läpinäkyvyys ja elinkaariajattelu yms. vaatimukset pitää ulottaa myös alihankkijaketjuihin.
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Lakiehdotuksen 77 §:n mukaan hankintayksiköllä on oikeus vaatia tarjoajaa tai ehdokasta ilmoittamaan alihankintoina teetettävät osuudet ja alihankkijat. Tilaajavastuulaki velvoittaa hankintayksiköt ja yksityiset yritykset antamaan tietoja käyttämistään alihankkijoista ja niiden olosuhteista. Näin ollen hankintalaki ei saisi asettaa tilaajavastuulain yli meneviä velvoitteita eikä aiheuttaa kohtuutonta hallinnollista taakkaa selvityksiä pyytäville ja niitä antaville toimijoille. Hankintayksiköllä pitää olla oikeus oman harkinnan mukaan tarvittaessa valvoa alihankkijoiden laatua ja vaihtuvuutta kohteesta riippuen. Hankintayksikölle ei tule asettaa velvollisuutta, vaan oikeus tarvittaessa oman harkinnan mukaan. Hankintalailla ei saa tarpeettomasti vaikeuttaa alihankkijoiden käyttöä sopimusvelvoitteiden täyttämisessä.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupungin käsityksen mukaan säännökset selkeyttävät vallitsevaa oikeustilaa, koska aikaisemmin laissa ei kyseisiä säännöksiä ollut. Lisäksi ehdotuksessa on huomioitu vallitseva oikeuskäytäntö. Vantaan kaupungilla ei ole muuta lausuttavaa alihankintaa koskevista säännöksistä.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Säädösehdotus on kannatettava, mutta alihankkijoiden ketjuttamista tulee voida rajoittaa.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei lausuttavaa.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (VSSHP) toteaa, että erityisesti hoitotarvikehankintojen näkökulmasta on olennaista, että hankintayksiköllä olisi jatkossa harkintavalta päättää katsooko se aiheelliseksi laajentaa alihankintaa koskevan ilmoitusvelvoitteen koskemaan myös tavarahankintasopimuksia. Liiallisia selvityksiä pyytämällä hankintayksikkö vähentää todennäköisesti tarjouskierroksella saatavien tarjousten määrää.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Kannatamme hankintayksikön mahdollisuutta tarkistaa koskeeko alihankkijoita pakollinen tai harkinnanvarainen poissulkuperuste ja edellyttää tarjoajaa vaihtamaan alihankkija, jota koskee poissulkuperuste. Säännös aiheuttaa kuitenkin epäselvyyttä, sillä nykykäytännön mukaan tarjoajalla ei lähtökohtaisesti ole oikeutta vaihtaa alihankkijoita hankintamenettelyn aikana. Säännös olisi epälooginen, jos alihankkijan voisi vaihtaa poissulkuperusteen vuoksi, mutta ei muussa tapauksessa hankintayksikön taikka tarjoajan itsensä aloitteesta. Myös sopimusmuutoksia koskeva pykälä jättää epäselväksi sen, voidaanko sopimuskaudella vaihtaa alihankkijoita. Tulisikin harkita alihankkijan vaihtamista koskevien sääntöjen selkeyttämistä. Alihankkijoiden ketjuttaminen on usein arveluttavaa hankintasopimuksiin liittyvien vastuukysymysten vuoksi, pk-yritysten aseman edistämispyrkimysten sekä harmaan talouden torjunnan kannalta. Olisi suotavaa, että hankintalaissa mahdollistettaisiin selkeästi alihankkijoiden käytön ja erityisesti alihankkijaketjujen rajoittaminen.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö, Talvitie Heli
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Pienten ja keskisuurten yritysten ja yhteisöjen osallistumismahdollisuuksien lisääminen on hyvä ja kannatettava asia.
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • RAKLIn näkemyksen mukaan asiasta ei tulisi säätää laissa. Ylisääntelyä tulisi välttää.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • 77§. Alihankinta Mietinnössä määritellään hyvin, mitä alihankinta tarkoittaa ja mitä tietoja hankintayksikkö voi pyytää alihankkijoista ja kuinka tarkkaan. On vaikea arvioida, miten yhteishankinnoissa tulisi eteen pykälän 4. momentin uusi tilanne kieltää kriittisissä hankinnoissa alihankinta. 78§. Alihankkijoiden poissulkeminen Oikeus tarkistaa alihankkijoidenkin osalta mahdolliset poissulkemisperusteet ja alihankkijan vaihtaminen on hyvä menettely. On hyvä, että toimintatavat on selkeytetty uuden lain mietinnössä.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Ehdotetut säännökset alihankinnasta ovat riittäviä.
  • Remissinstanser: 24
    10 luku - ehdokkaiden ja tarjoajien valinta sekä tarjouksen valinta
      • Mietinnön sisältämän lakiehdotuksen 10 luvussa säädettäisiin ehdokkaita ja tarjojia koskevista poissulkemisperusteista, hankintayksikön asettamista soveltuvuusvaatimuksista sekä ehdokkaiden ja tarjoajien ns. korjaavista toimenpiteistä. Lukuun sisältyvät säännökset myös soveltuvuusvaatimuksia ja poissulkemisperusteita koskevista selvityksistä ja ns. yhteisestä eurooppalaisesta hankinta-asiakirjasta, joka toimisi välineenä esittää vaatimusten alustava täyttyminen.  Luvussa säädettäisiin edelleen e-Certis- hakemistosta, ympäristöasioiden hallinta- ja laadunvarmistustoimenpiteistä, ehdokkaan ja tarjoajan oikeudellisesta muodosta sekä tarjouskilpailuun osallistumisesta ryhmittymänä ja muiden yksiköiden voimavarojen käytöstä.

        Toimittajia koskevien kriteerien ohella luvussa säädettäisiin myös tarjousten valinnasta kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteella, tarjousvertailusta, elinkaarikustannuksista sekä poikkeuksellisen alhaisten tarjousten asemasta. Mietinnön mukaan hankintayksikkö saisi valita, käyttääkö se kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena halvinta hintaa, alhaisimpia kustannuksia tai hinta-laatusuhdetta. Hankintayksikön tulisi kuitenkin perustella ratkaisunsa käyttää perusteena yksinomaan halvinta hintaa.  Hankintadirektiivit antavat jäsenvaltioille  mahdollisuuden myös poistaa kokonaan halvimman hinnan peruste kansallisesta hankintalaista.

        Edelleen 10 luvussa ehdotetaan säädettäväksi hankintasopimuksen erityisehdoista.  Lakiehdotuksen mukaan hankintayksikkö voisi asettaa sosiaalisiin tai ympäristönäkökohtiin liittyviä vaatimuksia hankintasopimuksen toteuttamiselle. Erityisehtoja koskevassa lainkohdassa olisi lisäksi Maailman työjärjestön yleissopimuksen 94 mukaisesti vaatimukset siitä, että valtion keskushallintoviranomaisen ja tarjouskilpailun voittaneen tarjoajan väliseen hankintasopimukseen olisi kirjattava ehto, jonka mukaan Suomessa toteutettavassa hankintasopimukseen sisältyvässä työssä on noudatettava vähintään niitä työsuhteen vähimmäisehtoja, joita Suomen lain ja työehtosopimusmääräysten mukaan on noudatettava samanlaatuisessa työssä. Mainittua ehdon kirjaamisvelvoitetta ulotettaisiin mietinnön mukaan myös muihin hankintayksiköihin silloin, kun kyse on rakennusurakoita koskevista hankintasopimuksista.
         
      • Tulisiko hankintalaista poistaa mahdollisuus käyttää kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena yksinomaan halvinta hintaa?
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Kyllä, missä hankintalajeissa (tavarat, palvelut, sosiaali- ja terveyspalvelut, urakat)
      • Taitoa, Leppälahti Timo
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Kyllä, missä hankintalajeissa (tavarat, palvelut, sosiaali- ja terveyspalvelut, urakat) [Asiantuntijapalvelut]
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Ei
      • Valtiokonttori, Louhelainen Eija
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Kyllä, missä hankintalajeissa (tavarat, palvelut, sosiaali- ja terveyspalvelut, urakat)
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Kyllä, missä hankintalajeissa (tavarat, palvelut, sosiaali- ja terveyspalvelut, urakat) [sosiaali- ja terveyspalveluissa]
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Ei
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Kyllä, missä hankintalajeissa (tavarat, palvelut, sosiaali- ja terveyspalvelut, urakat) [Sote-palvelut]
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Ei
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö, Talvitie Heli
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Kyllä, missä hankintalajeissa (tavarat, palvelut, sosiaali- ja terveyspalvelut, urakat) [palvelut, sote-palvelut]
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Ei
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Ei
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Ei
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Ei
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Ei
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Ei
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Kyllä, missä hankintalajeissa (tavarat, palvelut, sosiaali- ja terveyspalvelut, urakat) [sosiaali- ja terveyspalveluissa]
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Ei
      • Tulisiko mietinnön lakiehdotuksessa olevaa säännöstä, jonka mukaan hankintasopimukseen on kirjattava ehto siitä, että Suomessa toteutettavassa hankintasopimukseen sisältyvässä työssä on noudatettava vähintään niitä työsuhteen vähimmäisehtoja, joita Suomen lain ja työehtosopimusmääräysten mukaan on noudatettava samanlaatuisessa työssä, laajentaa kaikkiin hankintayksiköihin ja kaikkiin hankintalajeihin (ei siis pelkästään rakennusurakoihin)?
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Kyllä
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Kyllä
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Kyllä
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Kyllä
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Ei
      • Valtiokonttori, Louhelainen Eija
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Kyllä
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Kyllä
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Ei
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Ei
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Ei
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Ei
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Kyllä
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Ei
      • Näkemykset poissulkemisperusteita, soveltuvuusehtoja ja niiden selvityksiä koskevista säännöksistä:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Mikäli tilaajalla on tiedossa tuottaja, joka on aikaisemmin tuottanut huonoa palvelua toimien esim. epäeettisesti palvelunkäyttäjiä kohtaan, toimija pitää voida jättää kilpailutuksen ulkopuolelle.
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Uppdaterad:
        6.7.2015
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Pakollisiksi poissuljentaperusteiksi on lisätty esityksessä työturvallisuusrikos, työsyrjintä, kiskonnantapainen työsyrjintä, työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaaminen tai luvattoman ulkomaisen työvoiman käyttö. Lisäys on ongelmallinen, koska se ei perustu direktiiviin. Tarjouskilpailussa on suljettava ehdokas, joka on syyllistynyt edellä mainittuihin rikoksiin. Vaatimus rikosrekisteristä ilmenevästä vankeusrangaistuksesta vaikuttaa sinänsä korkealta, mutta esimerkiksi työturvallisuusrikosten kanavointisäännösten perusteella onnettomuus aiheuttaa vastuun ketjussa ylöspäin. Perusteluista ei saa selvää käsitystä, keiden henkilöiden/yritysten joukkoa pakollinen poissuljenta koskee. Ehdotuksen mukaan hankintayksikkö voi päätöksellään sulkea tarjouskilpailun ulkopuolelle ehdokkaan tai tarjoajan, jonka suorituksissa aikaisemmissa hankintasopimuksissa on ollut merkittäviä tai toistuvia puutteita jonkin keskeisen vaatimuksen toteuttamisessa, lisäedellytyksenä on, että puutteet ovat johtaneet kyseisen aikaisemman sopimuksen ennenaikaiseen irtisanomiseen, vahingonkorvauksiin tai muihin vastaaviin sanktioihin. Senaatti-kiinteistöt kannattaa ehdotusta. Hankintayksiköt ovat toistuvasti kokeneet, että niillä ei ole keinoja sulkea pois tarjoajaa, jonka suorituksessa on ollut vakavia puutteita aikaisemmassa sopimuksessa ja se on johtanut sopimussuhteen päättämiseen.
      • Kiinteistötyönantajat ry, Gramen Pia
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Lakiehdotuksen 80 ja 81 §:ien pakolliset ja vapaaehtoiset poissulkuperusteet voivat tulla sovellettaviksi vain erityisten vakavien rikkomusten kohdalla. Kyseisten rikkomusten osalta on jo olemassa muusta sääntelystä tulevat valvonta- ja seuraamusjärjestelmänsä. Lähtökohtaisesti on vältettävä eri sääntelyistä tulevia, moninkertaisia seuraamuksia samasta rikkomuksesta. Hankintalain kautta asetettava poissulkuperuste tarkoittaa pahimmillaan tarjoajan tai ehdokkaan pois sulkemista kaikista Suomen tai EU:n julkisten hankintojen tarjouskilpialuista kolmen tai jopa viiden vuoden ajaksi. Näin ankarat seuraamukset voivat tulla kysymykseen vain kaikkein törkeimpien ja moitittavimpien tekomuotojen kohdalla. Lainkohdan on kohdeltava tasapuolisesti suomalaisia ja toisesta EU-jäsenvaltiosta tulevia tarjoajia ja ehdokkaita. Lakiehdotuksen 79 §:n selvityksiä tulisi pyytää vain tilanteissa, jossa hankintayksiköllä on erityistä syytä epäillä jonkin poissulkuperusteen käsillä oloa. Lakiehdotuksen 82 §:n mahdollisuus esittää näyttöä luotettavuudestaan on tarjoajan tai ehdokkaan oikeus eli jos tarjoaja tai ehdokas esittää riittävän näytön luotettavuudestaan, ei sitä saa sulkea pois tarjouskilpailusta. Tarjoajan tai ehdokkaan kuuleminen poissulkuperusteen käsillä olosta tulee olla hankintayksikköä velvoittava, ei pelkkä suositus.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupungin käsityksen mukaan lakiehdotuksessa muotoiltu kirjaus on riittävä. Vantaan kaupunki ei halua laajentaa säännöstä koskemaan kaikkia hankintayksiköitä ja hankintalajeja. Vantaan kaupunki noudattaa hankintatoimessaan hankintalakia ja tilaajavastuulakia ja katsoo nämä säännökset riittäviksi. EHDOKKAAN JA TARJOAJAN KORJAAVAT TOIMENPITEET Ehdotetun lain 82 §:n mukaan ehdokas tai tarjoaja, joka on jossakin 80 tai 81 §:ssä tarkoitetussa ti-lanteessa, voisi esittää näyttöä luotettavuudestaan siitä huolimatta, että sitä rasittaa poissulkemisperuste. Jos hankintayksikkö katsoo näytön ja luotettavuuden riittäväksi, se ei saa sulkea kyseistä ehdokasta tai tarjoajaa pois tarjouskilpailusta. Hankintayksiköllä ei olisi velvollisuutta vaatia tai pyytää näyttöä luotettavuudesta. Lainkohdan perustelujen mukaan hankintayksikön on suositeltavaa joka tapauksessa ilmaista toimittajille aikeensa ennen poissulkemista koskevan ratkaisun tekemistä ja antaa niille mahdollisuus esittää näyttöä luotettavuuden osoittamiseksi ehdotetun lainkohdan mukaisesti. Hankintayksiköllä ei ole lakiehdotuksen mukaan velvollisuutta mutta on suositeltavaa pyytää näyt-töä luotettavuudesta. Jos suosituksen mukaisesti näyttöä pyydetään, ehdokasta tai tarjoajaa ei saisi sulkea siinä tapauksessa, että ehdokas tai tarjoaja osoittaa tehneensä 2 momentin mukaiset korjaavat toimenpiteet. Vantaan kaupunki katsoo, että korjaavien toimenpiteiden todentaminen ja näytön osoittaminen luotettavuudesta on altis tuleville oikeusriidoille. Lakiehdotuksen tämä kohta tulee ainakin alkuvaiheessa lisäämään oikeustapauksia, koska vasta oikeustapaukset tulevat tarkemmin rajaamaan, missä tilanteissa hankintayksikön olisi ainakin pitänyt pyytää näyttöä luotettavuudesta. Esityksestä ei edelleenkään täysin käy selville, mitä perusteluissa tarkoitetaan maininnalla, jonka mukaan riskinä olisi näytön esittäminen vasta tuomioistuinkäsittelyssä. Nykyisen oikeuskäytännön mukaanhan esimerkiksi vasta markkinaoikeudessa esitettyä näyttöä ei oteta huomioon, kun arvioidaan hankintamenettelyn oikeellisuutta. POISSULKEMISEN EDELLYTYSTEN JA SOVELTUVUUSVAATIMUSTEN TÄYTTYMISEN SELVITTÄMINEN Ehdotetun lain (88 §) 1 momentti: Lienee siis aina hankittava selvitys myös harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden olemassaolosta, vaikka niiden käyttämien on hankintayksikön harkinnassa. Tästä aiheutuu turhaa hallinnollista työtä, jos hankintayksikkö ei em. perusteita kuitenkaan päätä käyttää. Vantaan kaupunki toteaa, että luvun 10 soveltuvuusvaatimusten ja poissulkemisperusteiden selvityksiä koskevilla säännöksillä (87 § ja 88 §) on pyritty helpottamaan pienten ja keskisuurten yritysten hallinnollista taakkaa soveltuvuuden tarkistamisen osalta. Hankintayksiköiden kannalta esityksen vaikutukset ovat päinvastaiset. Hankintayksikön tulee jatkossa selvittää sekä pakollisten että harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden olemassaolo ja tämä lisää huomattavasti hankintayksikön työmäärää.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Liikevaihtovaatimuksen enimmäismäärä on hyvä ohjenuora hankintayksiköille pysyä kohtuudessa vaatimusten osalta. Perustellusta syystä tästä voidaan kuitenkin ehdotetun lain mukaan poiketa, mikä on omiaan aiheuttamaan tulkintaepäselvyyksiä, joita pahimmillaan ratkotaan tuomioistuinteitse. Korkean riskin hankinnoissa hankinnan asianmukaisen toteuttamisen varmistaminen ja riskeihin varautuminen tulisi tehdä muulla tavalla, esimerkiksi vaatimalla tarjoajalta ja sen henkilöstöltä riittävää kokemusta ja osaamista sekä asianmukaisin vastuuvakuutuksin jne.
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Mietintöluonnoksen 81 §:ssä säädettäisiin hankintayksikön mahdollisuudesta sulkea ehdokkaita ja tarjoajia tarjouskilpailusta muiden kuin 80 §:ssä säädettyjen poissulkemisperusteiden johdosta. Kiinnitämme huomiota luonnoksen 81 §:n 1 momentin 6-kohdan sanamuotoon, joka poikkeaa direktiivin mukaisesta sanamuodosta. Mietinnössä on esitetty poissuljennan perusteeksi "ehdokkaiden” tai ”tarjoajien” kanssa tehdyt sopimukset, kun taas direktiivissä viitataan talouden toimijoiden kanssa tehtyihin sopimuksiin. Sanamuotojen välillä vallitsee ristiriita, eikä sanamuodon poikkeavuutta ole selitetty luonnoksen perusteluissa. Ehdotamme, että kyseinen kohta muotoillaan direktiivin sanamuotoa vastaavaksi. Voidakseen sulkea tarjoajan pois kilpailusta, edellytetään, että hankintayksikkö voi näyttää poissulkemisperusteen olemassa olon. Tältä osin pidämme ehdotuksen mukaista lähtökohtaa, jonka mukaan lainvoimaisen tuomion puuttuessa hankintayksikkö voisi pitää kilpailurikkomuksen osalta riittävän uskottavana näyttönä sitä, että kilpailuviranomainen on aloittanut kilpailurikkomusta koskevan selvityksen, suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta ongelmallisena. Lähtökohdan ongelmallisuus johtuu useista näkökohdista, kuten siitä, että pelkkä selvityksen aloittaminen ei ole osoitus rikkomuksen olemassaolosta. Kilpailuviranomaisen epäiltyjä rikkomuksia koskevat tutkinnat kestävät usein vuosia, mutta vain osassa todetaan rikkomuksen tapahtuneen. Toisaalta selvityksen alkuvaiheessa selvityksestä ei usein anneta tietoa edes selvityksen kohteena oleville asianosaisille. Lisäksi epäillyistä kilpailurikkomuksista voidaan kannella kilpailuviranomaisille myös nimettömänä, joten esimerkiksi tällaisen nimettömän ilmiannon selvittäminen ei voi tarkoittaa viranomaisen selvityksen aloittamista esityksessä tarkoitetulla tavalla tai että väitetyn kilpailurikkomuksen olemassaolosta olisi olemassa uskottava näyttö. Näin ollen ehdotamme, että perusteluista poistetaan viittaus kilpailuviranomaisen aloittamaan selvitykseen esimerkkinä näytöstä kilpailurikkomuksen tapahtumisesta. Tarjoajan poissulkemista tulisi suhteellisuusperiaate sekä esityksen sisäinen yhtenäisyys huomioon ottaen harkita vain silloin, kun kilpailurikkomuksesta on määrätty seuraamus. Näin on myös ammattitoiminnan vakavina virheinä mainittujen sosiaali- ja terveysalan lainsäädännön rikkomusten ja tilaajavastuusääntelyn rikkomusten osalta. Näiden osalta poissulkemisperuste on olemassa vasta, kun valvontaviranomainen on rikkomuksen johdosta määrännyt seuraamuksen tai muun toimenpiteen. Perusteluja tulisi lisäksi täsmentää siltä osin kuin tarjoajaa ei saa luonnoksen mukaan sulkea tarjouskilpailusta, jos poissulkemisperustetta koskevasta tapahtumasta on kulunut yli kolme vuotta. Perusteluissa tulisi avata tarkemmin, mitä tarkoitetaan tapahtumalla tässä yhteydessä. Esimerkiksi epäiltyjen kilpailurikkomusten osalta tapahtuma voisi olla jo kilpailuviranomaisen aloittama selvitys tai vasta kilpailurikkomuksesta annettu lainvoimainen tuomio. Epäselvyyksien välttämiseksi tapahtuma sekä kolmen vuoden määräajan laskutapa tulisi määritellä perusteluissa. Luonnoksen mukaisen 82 §:n mukaan tarjoaja, johon kohdistuu poissulkemisperuste, voi torjua poissulkemisen toteuttamalla riittävän kattavia korjaavia toimenpiteitä. Korjaavien toimenpiteiden osalta on todettu perusteluissa, että riittävän luotettavuuden osoittamiseksi näyttönä voitaisiin esittää, että ehdokas tai tarjoaja on maksanut tai sitoutunut maksamaan korvauksen kaikista vahingoista, joita rangaistavasta teosta tai virheestä on aiheutunut. Tältä osin olisi tärkeää sisällyttää lakiehdotuksen perusteluihin periaatteellinen huomio siitä, että asianosaisella tulisi olla mahdollisuus puolustautua sille esitettyjä korvausvaatimuksia vastaan sekä perusteen että määrän osalta. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaate huomioon ottaen ei voida antaa ymmärtää, että tarjoajan tulisi luopua puolustautumismahdollisuuksistaan.
      • Valtiokonttori, Louhelainen Eija
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Valtiokonttori pitää hyvänä sitä, että poissulkemisperusteita on selkeytetty ja kirjoitettu auki. Valtiokonttori kannattaa harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden 81 § 1 mom kohtaa 9, jonka mukaan hankintayksikkö voi sulkea tarjouskilpailusta tarjoajan, jonka suorituksissa ai-kaisemmissa hankintasopimuksissa on ollut merkittäviä puutteita jonkin keskeisen vaati-muksen toteuttamisessa. Mietinnön mukaan perustetta sovellettaessa vakavia puutteita voi-sivat olla esimerkiksi toistuvat ja vakavat viivästykset ja virheet sopimussuoritusten noudat-tamisessa. Tämä peruste voi auttaa hankkeita pysymään sovitussa aikataulussa ja budjetissa. Yhteinen eurooppalainen hankinta-asiakirja, jolla ehdokas tai tarjoaja vakuuttaa täyttävänsä hankintayksikön asettamat soveltuvuusvaatimukset, on kannatettava uudistus. Se vähentää sekä hankintayksikön että tarjoajan hallinnollista työmäärää hankintamenettelyssä. Säännös edistää myös pienten ja keskisuurten yritysten osallistumista julkisiin tarjouskilpailuihin.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Laatua voi hankkia vaatimalla sitä hankinnan kohteen pakollisissa vähimmäisvaatimuksissa, mutta halvimman hinnan poistamisen vaatimus vertailuperusteena lienee lainvalmisteluun liittyvän ”oravannahkakaupan” tulos. Halvimman hinnan poisjättö vertailuperusteena ei silti takaa laadukkaita hankintoja, vaikkakin se suurelle yleisölle ja esim. poliitikoille näyttää siltä.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • 10 Luku – Ehdokkaiden ja tarjoajien valinta sekä tarjouksen valinta Lakiluonnoksessa on kirjattu vain harkinnanvaraiseksi poissulkemisperusteeksi tilanne, jossa taloudellinen toimija ammattitoiminnassaan on syyllistynyt sen luotettavuuden kyseenalaistavaan vakavaan virheeseen, jonka hankintayksikkö voi näyttää toteen. Aivovammaliiton mielestä tämä kohta pitää kirjata pakolliseksi poissulkemisperusteeksi erityisesti henkilökohtaisten ja yksilöllisten pitkäaikaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kohdalla. Monesti näitä tilanteita voidaan tarkastella rikoslain henkeen ja terveyteen liittyvien rikostunnusmerkistöjen valossa. Monet pakolliset poissulkemisperusteet ovat lakiesityksessä perusteltuja, koska niihin liittyy jokin vakava rikos.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Hankintalaissa ei tulisi säätää direktiiviä ankarammista poissulkemisperusteista. Siten pakollisiin poissulkuperusteisiin ei tulisi lisätä työlainsäädäntöön liittyviä rikoksia lakiehdotuksen 80 §:n 1 momentin 8-kohdassa esitetyllä tavalla. Säännös saattaa asettaa suomalaiset yritykset huonompaan asemaan, sillä muista jäsenvaltioista tuleviin yrityksiin säännöstä ei voida soveltaa täysin samalla tavalla joko siksi, että vastaavat teot eivät ole samalla tavalla sanktioituja eri jäsenvaltioissa taikka siksi, että hankintayksikkö ei saa tietoa tuomioista. Verojen ja sosiaaliturvamaksujen maksamatta jättäminen on lakiehdotuksen mukaan pakollinen poissulkuperuste silloin kun maksuvelvollisuuden laiminlyönti on vahvistettu tuomiolla. Jos tällaista tuomiota ei ole, kysymys on harkinnanvaraisesta poissulkuperusteesta. Sääntely on tältä osin vaikeasti hahmotettavaa ja saattaa aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta. Hankintayksiköillä ei ole mahdollisuutta varmistaa tuomion olemassaoloa eikä tarjoajilla ole mahdollisuutta osoittaa ettei pakollinen poissulkuperuste sovellu. Kiinnitämme huomiota myös siihen, että lakiehdotuksen perustelujen mukaan maksusuunnitelma estää tarjoajan sulkemisen tarjouskilpailusta. Tämänhetkisen oikeuskäytännön mukaan maksusuunnitelmasta huolimatta tarjoaja voidaan sulkea tarjouskilpailusta, jos maksamattomien maksujen määrä on huomattava ja vaarantaa tarjoajan taloudellisia edellytyksiä hankinnan toteuttamiseen. Maksusuunnitelmasta huolimatta poissulkemisen tulisi olla mahdollista, jos maksusuunnitelman noudattaminen on olennaisesti laiminlyöty. Harkinnanvaraisia poissulkuperusteita koskevissa perusteluissa selostetaan laajasti poissulkuperusteiden soveltamisen tilanteita. Perustelutekstit eivät ole kaikilta osin direktiivin mukaisia, ne ovat osittain tulkinnanvaraisia ja niissä rajoitetaan hankintayksiköiden harkintavaltaa poissulkemisperusteiden soveltamisessa. Perustelutekstejä olisi syytä siten karsia ja poistaa niistä kaikki direktiiviä ankarammat tulkinnat. Esimerkiksi olisi syytä selkeästi esittää onko työehtosopimusten laiminlyöntiin liittyvä tuomioistuimen tuomio riittävä peruste poissulkemiselle vai ei. Tarjoajien tarjousyhteistyötä koskevan 81 §:n 1 momentin 6-kohdan perusteluissa esitetään myös direktiiviin perustumattomia tulkintoja, jotka tulisi poistaa lopullisesta hallituksen esityksestä – tällaisia ovat esimerkiksi vaatimus, että tarjousyhteistyö vaarantaa tarjoajan luotettavuuden, kielto aiheuttaa faktista lisärangaistusta, edellytys, jonka mukaan tarjousyhteistyön tulee vaarantaa hankinnan optimaalinen tulos sekä edellytys yhteistyöstä kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa. Tällaiset lisävaatimukset rajoittavat poissulkuperusteen soveltamisalaa ja aiheuttavat epäselvyyttä käytön edellytyksistä. Haluamme kiinnittää huomiota siihen, että kilpailulain vastainen toiminta on yhteiskunnan kannalta erittäin haitallista ja siihen puuttumisen tulisi olla mahdollista direktiivin mukaisesti ilman ylimääräisiä kansallisia rajoitteita. Osa harkinnanvaraisista poissulkuperusteista soveltuu tilanteisiin, joissa tarjoaja taikka sen johto- edustus- tai päätösvaltaa käyttävä henkilö on syyllistynyt ammattitoimintaan liittyvään rikokseen. Poissulkuperusteen todistamista tai soveltumattomuutta varten ei ole kuitenkaan mahdollista saada otetta rikosrekisteristä, sillä hankintamenettelyä varten annettavaan rikosrekisteriotteeseen merkitään ainoastaan rikokset, jotka ovat lakiehdotuksen 80 §:ssä mainittuja pakollisia poissulkuperusteita. Hankintayksiköillä ja tarjoajilla tulisi olla oikeus saada myös tiedot hankinnan kannalta olennaista muista rikoksista kuten ympäristörikoksista, rattijuopumuksista, petoksista ja kavalluksista. On huomattava, että suomalaisilta yrityksiltä, jotka osallistuvat rajat ylittäviin tarjouskilpailuihin, voidaan edellyttää tällaisen todistuksen antamista. Epäselvää on täyttääkö yrityksen oma vakuutus 88 §:n 4 momentin edellytykset ”sijoittautumismaan lainsäädännön mukaisesta valaehtoisesta tai vakuutuksella vahvistetusta ilmoituksesta”, kun Suomessa ei tällaisesta vala- tai vakuutusmenettelystä ole säädetty. Lakiehdotuksen 88 §:n perusteluissa esitetään, että hankintayksikön tulisi vaatia todistuksia ja selvityksiä harkinnanvaraisten poissulkuperusteiden soveltumattomuudesta, verojen ja sotumaksujen maksamisesta sekä maksukyvyttömyydestä. Kyseinen velvoite ko. harkinnanvaraisten poissulkuperusteiden tarkastamisesta ei perustu direktiiviin eikä ole looginen. Hankintadirektiivin 60 artiklan mukaan hankintayksiköt voivat vaatia todisteita poissulkuperusteiden soveltumattomuudesta ja jos tällaisia vaatimuksia tehdään, näytöksi olisi hyväksyttävä artiklassa luetellut asiakirjat. Mielestämme ei ole syytä edellyttää selvitysten vaatimista laajemmin kuin direktiivi edellyttää. Jos hankintayksiköille halutaan asettaa velvollisuus vaatia joitakin harkinnanvaraisiin poissulkuperusteisiin liittyviä selvityksiä, asiasta tulisi säätää nimenomaisesti. Haluamme kiinnittää huomiota myös siihen, että perustelujen mukaan hankintayksiköiden olisi vaadittava oikeusrekisterikeskuksen todistus konkursseista ja yrityssaneerauksista. Tällaisia todistuksia ei tulisi vaatia eikä niiden vaatimista tulisi edellyttää perusteluissa. Käytännössä hankintayksiköillä ei ole yleensä mitään syytä erikseen tarkistaa onko yritys konkurssissa, direktiivi ei asiasta mainitse ja todistusten vaatiminen lisäisi turhaa hallinnollista taakkaa. Todistus on lisäksi maksullinen ja yrityksen tulisi se kirjallisesti tilata.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö, Talvitie Heli
        Uppdaterad:
        30.6.2015
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Mietinnön 80 §:n perusteluosuuden viimeisessä kappaleessa viitataan kaksi kertaa "harkinnanvarai-seen poissulkemisperusteeseen", ilmeisesti pitäisi viitata "pakolliseen poissulkemisperusteeseen". Mietinnön 81 §:n 1 mom. 4-kohdassa säädetään verojen ja sosiaaliturvamaksujen maksujen laimin-lyöntitilanteista ja 3 momentissa säädetään, että "edellä 1 mom. 4-kohdassa säädettyä ei sovelleta, jos ehdokas tai tarjoaja on maksanut verot tai sosiaaliturvamaksut taikka sopinut sitovasta järjestelystä niiden maksamista varten". Liikennevirasto katsoo, että 3 momenttia tulisi muuttaa siihen suuntaan, että myös sellainen tarjoaja voidaan hylätä, joka on tehnyt veroja ja/tai sosiaaliturvamaksuja koskevan maksusuunnitelman, jos verovelan määrä huomioiden tarjoajaa ei ole tarkoituksenmukaista ottaa mukaan kilpailuun. Nykyisestä laista poikkeava, mietinnön mukainen menettely on omiaan lisäämään hankintayksikön taloudellista riskiä. Lisäksi Liikennevirasto toteaa, että pelkän sitovan maksusuunnitelman tekeminen ei myöskään ole riittävää, vaan tarjoajan on tullut myös noudattaa tehtyä maksusuunnitelmaa. Liikennevirasto pitää hyvinä muutoksina 6, 7, 8, 9-kohtien mukaisia uusia harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita. Liikennevirasto pitää tervetulleena muutoksena mietinnön 86 §:n mukaisten teknisen suorituskyvyn ja ammatillisen pätevyyden kolmen ja viiden vuoden aikarajojen pidentämisen mahdollisuutta. Liikennevirasto pitää tarkoituksenmukaisena, että mahdollisuus määräaikojen pidentämiseen olisi kerrottu liitteen D sijasta 86 tai 88 §:ssä.
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Pakollisiksi poissuljentaperusteiksi on lisätty esityksessä työturvallisuusrikos, työsyrjintä, kiskonnantapainen työsyrjintä, työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaaminen tai luvattoman ulkomaisen työvoiman käyttö. Lisäys on ongelmallinen, koska se ei perustu direktiiviin. Tarjouskilpailussa on suljettava ehdokas, joka on syyllistynyt edellä mainittuihin rikoksiin. Esitystä ei ole harkittu riittävästi. Esityksessä ei ole huomioitu, minkälaisia seuraamuksia poissulkemisesta yritykselle olisi. Hankintalainsäädäntö on väärä paikka asettaa rangaistuksia. Vaatimus rikosrekisteristä ilmenevästä vankeusrangaistuksesta vaikuttaa sinänsä korkealta, mutta esimerkiksi työturvallisuusrikosten kanavointisäännösten perusteella onnettomuus aiheuttaa vastuun ketjussa ylöspäin. Perusteluista ei saa selvää käsitystä, keiden henkilöiden/yritysten joukkoa pakollinen poissuljenta koskee. Ehdotuksen mukaan hankintayksikkö voi päätöksellään sulkea tarjouskilpailun ulkopuolelle ehdokkaan tai tarjoajan, jonka suorituksissa aikaisemmissa hankintasopimuksissa on ollut merkittäviä tai toistuvia puutteita jonkin keskeisen vaatimuksen toteuttamisessa, lisäedellytyksenä on, että puutteet ovat johtaneet kyseisen aikaisemman sopimuksen ennenaikaiseen irtisanomiseen, vahingonkorvauksiin tai muihin vastaaviin sanktioihin. RAKLI kannattaa ehdotusta. Hankintayksiköt ovat toistuvasti kokeneet, että niillä ei ole keinoja sulkea pois tarjoajaa, jonka suorituksessa on ollut vakavia puutteita aikaisemmassa sopimuksessa ja se on johtanut sopimussuhteen päättämiseen. Yhteisestä eurooppalaisesta hankinta-asiakirjasta on apua prosesseihin osallistuville, kun sen helppokäyttöisyyteen kiinnitetään riittävästi huomiota.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • 82 § ehdokkaan ja tarjoajan korjaavat toimenpiteet Kyseinen sääntely on uusi ja vaikka mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa onkin pyritty ohjeistamaan, missä hankintaprosessin vaiheessa korjaavia toimenpiteitä tulisi pyytää, voisi mietinnössä olla hankintayksiköitä helpottamaan esimerkkejä, jotka koetaan hyväksyttäviksi korjaustoimenpiteiksi. Hankintayksiköiden työn helpottamiseksi olisikin toivottavaa, että hankintalain 80 § ja 81 poissulkuperusteiden hyväksyttävistä korjaustoimenpiteistä ja niiden todistuksista linjataan kansallisella tasolla tasapuolisen kohtelun turvaamiseksi. 88 § Poissulkemisen edellytysten ja soveltuvuusvaatimusten täyttymisen selvittäminen Liitteen D taulukoissa on virheellisesti viittaus 94 §:ään. Ehdotetussa pykälässä todetaan, että näyttö soveltuvuudesta voidaan antaa yhdellä tai useammalla liitteessä D luetellulla asiakirjalla. Vain siinä tapauksessa, ettei ehdokas tai tarjoaja pysty esittämään näyttöä ko. asiakirjoilla, voidaan näyttö esittää muulla hankintayksikön hyväksymällä asiakirjalla. Pykälän toisessa momentissa edellytetään, että näyttö teknisestä pätevyydestä voidaan antaa liitteen D asiakirjoilla, mutta toisessa momentissa ei mainita mahdollisuutta esittää näyttöä muulla hankintayksikön hyväksymällä asiakirjalla. Olisi tarkoituksenmukaista, että sääntely olisi samansisältöinen 1 ja 2 momentissa. Taloudellisen ja rahoituksellisen tilanteen selvittämisen osalta pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa mainitaan sallituiksi selvityksiksi luottolaitosten lausunnot luottokelpoisuudesta ja riskiluokitukset, joita ei ole mainittu liitteessä D. Teknisen pätevyyden osalta yksityiskohtaisissa perusteluissa viitataan vain liitteessä D mainittuihin selvityksiin. Mietinnöstä ei tällä hetkellä ilmene yksiselitteisesti se voiko hankintayksikkö edellyttää soveltuvuusvaatimusten täyttymisestä vain liitteessä D mainittuja asiakirjoja, eli onko selvitykset lueteltu liitteessä tyhjentävästi, vai onko hankintayksiköllä mahdollisuus edellyttää myös muuta selvitystä soveltuvuusvaatimusten täyttymisestä. Tämä seikka olisi hyvä täsmentää laissa tai sen esitöissä.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Kuntaliitto pitää positiivisena ja selkiyttävänä sitä, että soveltuvuusehtojen esittämistä ja soveltamista koskeva systematiikka on mietinnössä tuotu hyvin esiin. Mietinnössä selvästi tehdään ero hankintayksikön asettamien vaatimusten ja niihin liittyvien selvitysten välillä. Voimassaolevan lain soveltamiskäytännössä nämä ovat usein menneet sekaisin. Lisäksi jo direktiivissä esitetty ajatus siitä, että soveltuvuutta koskevat selvitykset pyydetään vasta tarjouskilpailun voittajalta (lukuun ottamatta joitakin poikkeuksia) tulee helpottamaan hankintayksiköiden hallinnollista taakkaa. Usein soveltuvuusehtojentäyttymisen tarkastaminen on ollut hyvin työläs vaihe. Pakollisten poissulkemisperusteiden osalta mietinnössä ehdotetaan poissulkemisperusteiden pakollista selvittämistä joka hankinnassa. Välineeksi tähän ehdotetaan rikosrekisterilain muutosta, jonka perusteella kyseiset tiedot on saatavissa. Kuntaliiton näkemyksen mukaan hankintayksiköiden kannalta keskeistä on, että kyseinen rekisteri toimii nopeasti ja siten, että otteen pyytäminen ei hidasta muutenkin jo pitkää hankintaprosessia. Rekisterin pitää olla käytettävissä kaikissa niissä hankinnoissa, joissa hankintayksikön on pakko selvittää poissulkemisperusteiden täyttymättä jääminen sekä niissä, joissa hankintayksikkö haluaa kyseisen selvityksen tehdä. Poissulkemisperusteiden ja soveltuvuusehtojen ohella lukuun on tuotu ajatus tarjoajan korjaavien toimenpiteiden esittämisestä. Ajatus on kannatettava, sillä se tuo toivottua joustoa hankintaprosesseihin. Kuitenkin olisi toivottavaa, että kyseinen lainkohta ei muodostuisi tarjoajan oikeudeksi ja tätä kautta hankintayksikön velvoitteeksi, vaan lähtökohtana tulisi olla se, että tarjoaja voi halutessaan esittää näyttöä korjaavista toimenpiteistä ja hankintayksikkö arvioi niiden riittävyyden. Muunlaisissa tulkinnoissa on riski siitä, että hankintaprosessi hidastuu, jos tästä vaiheesta muodostuisi yksi uusi kysymys-vastaus -vaihe. Yksityiskohtaisissa perusteluissa voisi tätä lähtökohtaa vielä korostaa.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Verot ja sosiaaliturvamaksut Ehdotuksen mukaan verojen tai sosiaaliturvamaksujen laiminlyönti on lisätty pakolliseksi poissulkemisperusteeksi siltä osin kuin asiasta on olemassa lainvoi-mainen päätös tai tuomio – nykylain mukaan kyse on aina vain harkinnanvaraisesta poissulkemisperusteesta. Ehdotuksen 80 §:n mukaan ”Hankintayksikön on suljettava tarjouskilpailusta ehdokas tai tarjoaja, joka on lainvoimaisella päätöksellä tai tuomiolla todettu laiminlyöneen velvollisuutensa maksaa Suomen tai sijoittumismaansa veroja tai sosiaaliturvamaksuja. Edellä säädettyä ei sovelleta, jos ehdokas tai tarjoaja on maksanut verot tai sosiaaliturvamaksut taikka sopinut sitovasta järjestelystä niiden maksamista varten.” Ehdotetussa säädöstekstissä poissulkemisesta vapauttavaksi ehdoksi on määritelty vain verojen tai sosiaaliturvamaksujen maksaminen tai sopiminen sitovasta maksujärjestelystä. Nykykäytännössä on yleensä lisäksi vaadittu, että velallinen on noudattanut maksuohjelmaa. Jälkimmäinen mainitaan vaatimuksena perustelutekstissä, mutta ei varsinaisessa säädöstekstissä, mikä aiheuttaa epäselvyyttä. Verovelan suuruudelle ei ole asetettu mitään vaatimuksia, mikä voi johtaa kohtuuttomuuteen toisaalta tarjoajan ja toisaalta hankintayksikön kannalta. Verovelkahan voi olla hyvinkin pieni ja satunnainen, jolloin pakollinen poissulkeminen voi olla tarjoajan kannalta suhteeton seuraamus. Toisaalta verovelka voi olla erittäin suuri, jolloin tarjoajan hyväksyminen mukaan kilpailuun on omiaan lisäämään hankintayksikön taloudellista riskiä ja on hankintayksikön näkökulmasta vastuutonta. Tosin perustelutekstinkin mukaan verojen ja sosiaaliturvamaksujen laiminlyönti toimisi jatkossa Suomessa nykylain tavoin vain harkinnanvaraisena poissulkemisperusteena, sillä Suomessa ei ole olemassa hallinnosta saatavaa vakioselvitystä, josta ilmenisivät lainvoimaisella päätöksellä tai tuomiolla vahvistetut verojen tai sosiaaliturvamaksujen laiminlyönnit, ja koska verotuspäätökset tehdään vain kerran vuodessa, niin nämä päätökset ovat useimmissa hankintaprosesseissa jo vanhentuneita. Verojen ja sosiaaliturvamaksujen laiminlyömisen muuttaminen harkinnanvaraisesta poissulkemisperusteesta pakolliseksi pois-sulkemisperusteeksi ei vaikuta hyödyttävän ketään: päinvastoin, lain soveltaminen monimutkaistuu ja osapuolien riskit kasvavat, mutta veroja laiminlyövät yritykset toimivat kuten ennenkin. Tekninen suorituskyky ja ammatillinen pätevyys Mietinnön 86 §:n mukainen mahdollisuus huomioida yli 5 vuotta (rakennusurakat) tai yli 3 vuotta (palveluhankinnat) vanhat referenssit on tervetullut uudistus. Asia ilmenee kuitenkin vain liitteestä D, eikä varsinaisesta säädöstekstistä. Selkeämpää olisi, jos asia olisi kirjoitettu varsinaiseen säädöstekstiin. Soveltuvuusvaatimusten täyttymisen selvittäminen Ehdotuksen 88§:n 7 momentin mukaan ”Tarjoajaa ei saa vaatia toimittamaan asiakirjanäyttöä, jos hankintayksiköllä on mainitut ajantasaiset asiakirjat jo hallussaan”. Periaate on ymmärrettävä, mutta suurille hankintayksiköille se voi aiheuttaa suuren hallinnollisen taakan. Useat hankintayksiköt Suomessa ostavat maksullisia tietokantapalveluja, joista hankintayksikkö pystyy helposti tarkastamaan tarjoajan kyseiset tiedot, mikäli ko. tarjoaja on vapaaehtoisesti liittynyt kyseiseen tietokantapalveluun. Jos näin ei ole, niin hankintayksikön on em. säännöksen perusteella ilmeisesti itse alettava pitää jonkinlaista erillistä rekisteriä tarjoajista ja heidän kuhunkin tarjouskilpailuun toimittamistaan soveltuvuusvaatimusten täyttymisen selvittämiseksi antamistaan todistuksista ja selvityksistä. Tämä lisää hallinnollista taakkaa, eikä ole tarkoituksenmukaista, että hankintayksiköt alkavat ylläpitää rekistereitä haltuunsa saamistaan tietyistä tarjousasiakirjoista. e-Certis Ehdotuksen 89 §:ssä on säädetty sähköisestä todistushakemistosta, johon koottaisiin tietoa ja malliasiakirjoja eri jäsenvaltioiden soveltuvuus- ja poissulkemisselvityksistä. Tarkoituksena on antaa hankintayksiköille mahdollisuus yli rajojen varmistaa tietyn ulkomaisen toimittajan antaman selvityksen oikeellisuus vertaamalla sitä kyseisen e-Certis -palvelun malliasiakirjoihin. Menettely vaikuttaa vanhanaikaiselta ja tehottomalta. Asiakirjojen väärentäminen on helppoa, kun malliasiakirjat ovat e-Certis -palvelussa nähtävillä ja hankintayksikkö on luonnollisesti taipuvainen luottamaan asiakirjaan, joka näyttää samalta kuin e-Certis -palvelun malliasiakirja. Hankintayksiköllä on edelleen tehtävänään suhteettoman suuri työ selvittää eri jäsenvaltioiden erilaiset käy-tännöt todistusten ja selvitysten antamisen suhteen ja varmistua siitä, että saadut todistukset ovat oikeita ja aitoja. Tilanne ei ole omiaan edistämään valti-oiden rajat ylittäviä julkisia hankintoja. Vähintäänkin tähän pitäisi saada keskitettyjä neuvontapalveluja, sillä satunnaisesti tällaisten asioiden selvittäminen on hankintayksiköille hyvin vaivalloista ja oikeusvarmuudeltaan epävarmaa. Muiden yksiköiden voimavarojen käyttö Mietinnön 92§:n 3 momentin mukaan "Hankintayksikön on vaadittava ehdokasta tai tarjoajaa korvaamaan toimittaja, jonka voimavaroja se käyttää hyväkseen, jos kyseinen toimittaja ei täytä 79 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia soveltuvuudesta ja pakollisista poissulkemisperusteista". Tarkoittaako tämä siis sitä, että tällaista ehdokasta tai tarjoajaa ei saa hylätä suoraan hankintailmoituksessa asetettujen soveltuvuusvaatimusten tai pakollisten poissulkemisperusteiden perusteella, vaan tällaisessa tilanteessa - suoran hylkäämisen sijasta - hankintayksikön pitää esittää ensin vaatimus toimittajan vaihtamisesta? Tämä sama kysymys nousee ehdotetun 78 §:n osalta alihankkijoiden poissulkemista koskevana. Tällainen tulkinta hidastaisi ja monimutkaistaisi hankintaprosessia merkittävästi ja olisi vastoin tasapuolisen kohtelun periaatetta. Lisäksi vastuu tarjoajan yhteistyökumppaneiden kelvollisuuden selvittämisestä olisi tällaisessa mallissa pelkästään hankintayksiköllä. Jos hankintayksikkö on esittänyt hankintailmoituksessa selvästi ehdokasta ja tarjoajaa koskevat soveltuvuusvaatimukset, tulee niiden perusteella voida tehdä hylkäyspäätöksiä ilman edeltäviä toimittajan / alihankkijan vaihtovaatimuksia.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Poissulkemisperusteisiin tulisi lisätä oikeus hylätä tarjoaja joka ei ole noudattanut aikaisemman laiminlyönnin perusteella solmittua sitovaa maksuohjelmaa verojen tai sosiaaliturvamaksujen tai muun maksujärjestelyn yhteydessä.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Pykälässä 79 § on virhe. Siinä lukee, että avoimessa menettelyssä hankintayksikkö voi tarkistaa tarjousten ja osallistumishakemusten vaatimustenmukaisuuden ja vertailla tarjoukset ennen 1 tarjoajien soveltuvuuden tarkistamista. Avoimessa menettelyssähän ei ole osallistumishakemuksia... Harkinnanvaraisissa poissulkemisperusteissa 81 § kohtaa 9, jossa on poissulkemisen lisäedellytyksenä sopimuksen irtisanominen, vahingonkorvaus tai muu sanktiot, tulisi laajentaa. Sopimuksen purkaminen tulisi ottaa siihen myös mukaan. Vaihtoehtoisesti ottaisin lisäedellytykset kokonaan pois, koska mikäli sopimuksessa on ollut sanktioita monesta asiasta ja reklamoinnit on hoidettu kirjallisesti, mutta hankintayksikkö pystyy kuitenkin luotettavasti osoittamaan, että tarjoaja ei pysty suoriutumaan hankinnasta.
      • Näkemykset muista tarjouksen valintaa koskevista säännöksistä (ml. elinkaarikustannukset):
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Elinkaarikustannukset ulotettava alihankkijoihin.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • KOKONAISTALOUDELLISESTI EDULLISIMMAN TARJOUKSEN VALINTA Lainkohdan (93 §) 1 momentti: Lakiehdotuksessa on kansallisesti tiukennettu direktiivin sisältöä. Lakiehdotuksessa hankintayksikölle on asetettu perusteluvelvollisuus käytettäessä halvinta hintaa muissa kuin tavarahankinnoissa. Vantaan kaupungin näkemyksen mukaan perusteluvelvollisuus on tarpeeton ja lisää hankintayksikön hallinnollista taakkaa. ELINKAARIKUSTANNUKSET Lakiehdotuksen pykälän sisältö kokonaisuudessaan jää lain soveltajalle jossain määrin epäselväksi seuraavista syistä. Elinkaarikustannusten ”huomioinnista” (po. huomioon ottamisesta) käytetään useita erilaisia käsitteitä, joita ei avata (edes) perusteluissa: pykälässä säädettäisiin ”arviointimenetelmästä”, ”elinkaarikustannusmallista” ja ”elinkaarikustannusten arvioinnista”. Koska pykälä ja sen sisältö on voimassa olevaan lakiin verrattuna täysin uusi, olisi tärkeää, että näitä käsitteitä ja niiden käyttöä selvennettäisiin tai vaihtoehtoisesti käsitteiden lukumäärää vähennettäisiin, jos se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista. Edellisen lisäksi pykälän neljäs momentti (4 mom) on kirjaukseltaan epäselvä. Lain soveltaja saa siitä sellaisen, mahdollisesti virheellisen, käsityksen, että kaikissa tapauksissa, niin sisäisiä kuin ulkoisia elinkaarikustannuksia arvioitaessa, on sovellettava vain ja ainoastaan joko a) muualla lainsäädännössä tai b) EU-säädöksellä pakolliseksi säädettyä menetelmää. Tätä tulee selventää, jotta momenttiin ja pykälään yleisesti ei jää sen soveltajalle tulkinnanvaraisuutta. Selventäminen tulee tehdä itse säännökseen. Pykälän perusteluissa, viidennessä kappaleessa, perustellaan menetelmien käyttöä ensin kieltämällä tapauskohtainen arviointimenetelmä, mutta myöhemmin viimeisessä virkkeessä kuitenkin kirjoitetaan ”tiettyä hankintaa varten perustetuista menetelmistä”. Tätä ristiriitaa tulisi selventää. POIKKEUKSELLISEN ALHAISET TARJOUKSET 1 momentti: Säännös lisää hankintayksiköiden hallinnollista taakkaa merkittävästi, koska: - Selvitys on pyydettävä kaikilta alihintaisen tarjouksen tehneiltä. Muutenhan ei voida tehdä perusteltua hankintapäätöstä; - Säännöksen mukaan vaikuttaa siltä, että hankintayksikön olisi määriteltävä, mistä seikoista se haluaa selvitystä. Lähtökohtana hankintayksiköille on lakiehdotuksessa asetettu velvollisuus vaatia selvityksiä alihintaisen tarjouksen tehneiltä. Perustelujen mukaan tarjotun hinnan poikkeuksellisuuden arviointi on hankintayksikön harkintavallassa. Vantaan kaupungin näkemyksen mukaan tarjotun poikkeuksellisuuden arviointi asettaa hankintayksikölle lisävaatimuksia muun muassa kaupallisessa osaamisessa. Lakiehdotuksen perustelujen mukaan hankintayksikön pitäisi arvioidessaan tuntea hankinnan kohde laaja-alaisesti. Tämä selvitystyö lisää hankintayksiköiden työmäärää huomattavasti ja vaatii henkilöstöltä erityisosaamista. Lakiehdotuksen perustelujen mukaan tarjouksen hylkääminen edellyttää hankintayksiköltä riskiarviointia toimittajan kyvystä sopimuksenmukaiseen toimitukseen. Ongelmalliseksi tietojen pyytämisen tekee se, että hankintayksikkö ei voi tietää, mitä selvitystä tarjoajalla on esitettävänä. Lisäksi on huomattava, että lainkohdassa on kyse tarjouksen arvioinnista eikä soveltuvuuden arvioinnista, vaikka tässä yhteydessä selvitetään soveltuvuuteen liittyviä seikkoja kuten työehtojen noudattamista. Vantaan kaupungin käsityksen mukaan olisi hankintaprosessin kannata johdonmukaista sulkea tarjoaja pois tarjouskilpailusta eikä hylätä tarjousta alihintaisena, jos alihintaisuus perustuu seikkaan, joka muodostaa harkinnanvaraisen poissulkemisperusteen.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Elinkaarikustannusten laskennassa tulisi voida käyttää muitakin kuin 95 §:n 1 ja 2 momentin perusteluissa mainitut. Hankintayksiköllä tulisi olla mahdollisuus itse selvittää, mitkä ovat hankinnan elinkaaren aikana tärkeimpiä kustannuksia aiheuttavia tekijöitä sekä itse määritellä, mitä seikkoja otetaan huomioon kun elinkaarikustannuksia vertaillaan.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Mikäli tarjouksen valintaa sallitaan halvimman hinnan perusteella, tulisi perusteluvelvollisuus ehdottomasti jättää lakiin ja laajentaa se koskemaan myös tavarahankintoja. Tämä ohjaa hankintayksiköitä arvioimaan hankinnan kohteen määrittelyn ja mm. sopimusehtojen riittävää tasoa laadukkaan hankinnan varmistamisessa, vaikka tarjouksen valinta tehtäisiin halvimman hinnan perusteella.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (VSSHP) kannattaa mahdollisuutta, mutta ei velvollisuutta huomioida elinkaarikustannukset tarjousvertailussa. Jatkossa käyttökustannusten, esimerkiksi jäte- ja kierrätyskustannusten huomioon ottaminen osana tarjousvertailua voi olla perusteltua ottaa huomioon erityisesti sairaaloiden hoito- ja leikkaustoimenpiteissä käytettävien kertakäyttöisten hoitotarvikkeiden kilpailutuksessa. Hankintayksikön mahdollisuus valita kustannuksiltaan edullisin tarjous saa näin ollen kannatusta.
      • Valtiokonttori, Louhelainen Eija
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Valtiokonttorin näkemyksen mukaan kokonaistaloudellinen edullisuus tarjousten vertailuperusteena edistää tavoitetta hankkia laadultaan parhaita tuotteita ja palveluja. Aikaisempaa laajempi mahdollisuus tarjouksen selventämiseen tai täydentämiseen lisää joustavuutta hankintatoimessa. Esitetty muutos antaa mahdollisuuden korjata pieniä tarjousten puutteita, jotta muutoin hyviä tarjouksia ei ole tarpeen hylätä pienten muotovirheiden vuoksi.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • 93 §:n 4 momentin lakimietintötekstissä ja perusteluissa käsitellään sitä, missä asiakirjassa tulee kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteet ilmoittaa. Kohtaa tulee tarkistaa ja verrata neuvottelumenettelyn ja kilpailullisen neuvottelumenettelyn pykäliin. Näissä mahdollistetaan vertailuperusteiden ilmoittaminen hankintailmoituksen ja tarjouspyynnön lisäksi myös hankekuvauksessa ja neuvottelukutsussa. Lisäksi tulee huomioida myös 35 - 37 pykälissä, että neuvottelutyyppisissä menettelyissä tarjouspyyntö on käytännössä alustava tarjouspyyntö. Saman momentin perusteluissa olevan nykyisen kansallisen oikeuskäytännön esimerkkiluettelon käyttöä pitäisi vielä harkita, sillä aikojen kuluessa aiemmin hyväksytyt vertailuperusteet ovat perinteisesti muuttuneet liian yleisiksi. 93 §:n 4 momentin viimeistä lausetta tulisi lakimietintötekstissä korjata vastaamaan direktiivitekstiä: Jos vertailuperusteiden suhteellista painotusta ei objektiivisesta syystä voida määritellä, vertailuperusteet on ilmoitettava alenevassa tärkeysjärjestyksessä. 93 §:n 5 momenttia tulisi lakimietintötekstissä tarkistaa direktiivin mukaiseksi seuraavan lauseen osalta: ”Hankintayksikön on asetettava vertailuperusteet siten, että tarjoaja pystyy todentamaan niihin perustuvat tiedot tarjousten vertailua varten.” Direktiivissä: ”[Vertailuperusteilla] on varmistettava todellisen kilpailun mahdollisuus ja niihin on liitettävä eritelmiä, jotka mahdollistavat tarjoajien antamien tietojen tosiasiallisen tarkistamisen sen arvioimiseksi, miten hyvin tarjoukset täyttävät hankintasopimuksen tekoperusteet.” 94 §:n lakimietintötekstistä on jäänyt pois direktiivissä mainittu edellytysluettelo. 95 §:n 1 ja 2 momentin perusteluissa olisi hyvä tuoda esille, että elinkaarikustannusten laskennassa voidaan lueteltujen mallien lisäksi käyttää myös muita vastaavia malleja. Hankintayksikkö voi myös itse selvittää, mitkä ovat hankinnan elinkaaressa tärkeimmät kustannuksia aiheuttavat tekijät ja itse määritellä, mitkä seikat otetaan huomioon elinkaarikustannuksia vertailtaessa. 95 §:n 2 momentin perustelujen toisessa kappaleessa tulisi korjata kohta, jossa todetaan elinkaarikustannusten voivan sisältää myös kustannuksia, jotka johtuvat ulkoisista ympäristövaikutuksista ja näistä annetaan esimerkiksi tuotteessa käytettyjen raaka-aineiden hankkimisesta aiheutuvat saasteet. Tässä tarkoitettaneen raaka-aineiden tuotannosta aiheutuvia saasteita.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Mietinnön 96 §:n mukaan tarjoajalta on vaadittava selvitys tarjouksen hinnoista tai kustannuksista, jos tarjous vaikuttaa poikkeuksellisen alhaiselta. Epäselväksi jää, onko tarkoitus, että selvityksiä pyydetään kaikilta tarjoajilta, ei vain voittajalta?
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • 93 § kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valinta KL-Kuntahankinnat katsoo, että sääntely tarjouksen valinnasta on sekava. Tämä koskee itse terminologiaa ja tarjouksen valinta- perustetta: kustannuksiltaan edullisin. Mietinnössä ei ole selkeästi ilmaistu missä tilanteissa kyseistä perustetta voidaan käyttää ja mitä valintaperustetta käytetään, hintaa vai kustannuksia. Ehdotetussa 5 momentissa edellytetään, että epäselvissä tapauksissa hankintayksikön on tosiasiallisesti tarkistettava tarjoajien antamien tietojen ja näytön paikkansapitävyys. Ehdotetussa momentissa tulisi edelleen olla lähtökohtana se, että hankintayksiköllä on oikeus luottaa tarjoajan tarjouksessaan ilmoittamiin seikkoihin. Mietinnössä esitetyt väljennykset vertailuperusteiden asettamiseen on askel parempaan suuntaan. Mietinnön yksityiskohtaiset perustelut jäävät kuitenkin joiltain osin hieman epäselväksi, miten ja millaisia väljennyksiä käytännössä voidaan toteuttaa. KL-Kuntahankinnat pitää erittäin tärkeänä sitä, että tarjous voidaan valita halvimmalla hinnalla. Monessa tavarahankinnassa hinta on keskeisimpiä hankintaperusteita ja laatu on suurelta osin sisällytetty tarjouksen vähimmäisvaatimuksiin. 95 § Elinkaarikustannukset KL-Kuntahankinnat katsoo hyvänä asiana sääntelyä elinkaarikustannusten arvioinnista tarjousten vertailussa. KL-Kuntahankinnat kuitenkin toivoo, että erilaisten elinkaarikustannusmallien rakentamista ja kehittämistä johdetaan kansallisella tasolla, jotta hankintayksiköt voivat käyttää luotettavia ja ajan tasalla olevia malleja operatiivisessa toiminnassaan. Tämän lisäksi hankintamenettelyn virheellisyyttä ei tulisi voida arvioida hankintayksikön käyttämän elinkaarikustannusmallin perusteella.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Tarjouksen valintaan liittyvä systematiikan muutos on luonteeltaan hieman kömpelö ja saattaa alkuun aiheuttaa hankintayksiköissä epäselvyyttä. Hankintayksiköt huomioivat jo lähes kaikissa hankinnoissa laatuun liittyviä näkökohtia, eikä pakollisella laatuun liittyvällä vertailuperusteella turvata hankintojen laatua kokonaisuutena. Tämän vuoksi pakollisella laadun vertailuperusteella ei ole käsityksemme mukaan tarvetta. Elinkaariajattelun tuominen hankintalakiin on kannatettava ajatus. Kuitenkin käytännön hankintatoiminnan kannalta on keskeistä, että elinkaaren laskemista varten saadaan riittävän luotettavia ja käytettäviä malleja. Mallien kehittämistä ei voi jättää yksinomaan hankintayksiköiden omalle vastuulle, vaan niitä pitäisi kehittää ja standardoida yhteistyössä hankintayksiköiden, tarjoajien ja muiden sidosryhmien kesken. Koska kyseisiä malleja ei ole juurikaan saatavilla, tulisi yksityiskohtaisiin perusteluihin lisätä maininta siitä, että hankintayksikkö voi käyttää niitä malleja, joita on saatavilla sekä ajatus siitä, että hankintayksikön virheeksi ei voida laskea ns. väärän tai virheellisen mallin käyttöä. Mikäli mallien virheet voidaan lukea hankintayksiköiden menettelyvirheeksi, tämä rajoittaa suuresti hankintayksiköiden mahdollisuuksia käyttää hyväkseen elinkaariajattelua.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Mahdollisuudet ottaa huomioon entistä laajemmin sosiaalisia ja ympäristönäkökohtia on tärkeää.
      • Muita näkemyksiä 9 luvun säännöksistä:
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Liittyen yllä olevaan halvimman hinnan käyttömahdollisuuden poistoon: Asiantuntijapalvelut, kuten esimerkiksi suunnittelu-, konsultointi- ja ja muut vastaavat asiantuntijapalvelut eivät ole toistensa kanssa vertailukelpoisesti arvioitavissa pelkän halvimman hinnan perusteella. Laatuarviointi on siten välttämätön osa kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointia.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Tarkoitettaneen 10 luvun säännöksistä. YMPÄRISTÖ- JA SOSIAALISET NÄKÖKOHDAT Esityksellä pyritään tehostamaan ympäristönsuojelua ja sosiaalisten tekijöiden huomioimista julki-sissa hankinnoissa mm. seuraavin keinoin: - korostamalla mahdollisuuksia ja vähentämällä epäselvyyttä aiheuttavia tai muita ympäris-tönäkökohtien huomioon ottamista rajoittavia tekijöitä, - mahdollistamalla tarjousten vertailussa ja hankintasopimusten erityisehdoissa sosiaalisten näkökohtien aiempaa laajemman käyttämisen, - lisäämällä lain pakollisiin poissulkemisperusteisiin rikoslain 47 luvussa tarkoitettuja työrikoksia sekä - mahdollistamalla työ-, ympäristö- ja sosiaalioikeuden laiminlyöntien huomioimisen myös alihankkijoita koskevissa toimenpiteissä sekä hankintasopimuksen toteuttamista koskevissa ehdoissa. Edellä mainitut ympäristö- ja sosiaalisia näkökohtia edistävät keinot voidaan jakaa keinoihin, joilla laajennetaan hankintayksikön mahdollisuuksia ottaa kyseiset näkökohdat huomioon hankinnan eri vaiheissa, ja toisaalta keinoihin, joiden avulla kyseisiin näkökohtiin liittyviin laiminlyönteihin tai rikoksiin syyllistyneet toimijat voidaan rajata hankintojen ulkopuolelle. Vertailuperusteiden laajentamiseen tarjouksen valinnan osalta esityksessä mainitaan mahdollisina vertailuperusteina (93 §) mm. yhteiskunnalliset, ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat. Vertailuperusteet on muotoiltu laajemmin kuin voimassa olevassa laissa, jossa on mahdollistettu ympäristöystävällisyyden ja ympäristövaatimusten täyttymisen käyttäminen vertailuperusteina, mutta jossa ei mainita yhteiskunnallisia tai sosiaalisia näkökohtia. Vantaan kaupunki toteaa, että vertailuperusteiden joustavampi määrittely laissa antaa mahdolli-suuden asettaa hankkeeseen liittyvät vertailuperusteet tarkoituksenmukaisemmin ja paremmin hankkeen tavoitteisiin soveltuvina. Kaupungin näkemyksen mukaan esitys on perusteltu ja käytetyt keinot ovat riittävät ja oikeasuhtaiset niiden tavoitteisiin nähden. Poissulkemisperusteet direktiivin 57 artiklan 4 kohdassa on annettu kansallisesti mahdollisuus sisällyttää poissulkemisperusteisiin ympäristö-, sosiaali- ja työoikeudellisten velvoitteiden rikkominen. Tämän mukaisesti esityksessä on lisätty pakollisiin poissulkemisperusteisiin (80 §) työaikasuojelurikosta, työsyrjintää, työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaamista ja luvattoman ulkomaisen työvoiman käyttöä koskeva uusi kohta. Poissulkemisperusteiden ulottaminen alihankkijoihin on direktiivin 71 artiklassa jätetty kansalliseen harkintavaltaan. Esityksen mukaan (78 §) sekä pakollisia että harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita voidaan soveltaa myös alihankkijoihin. Poissulkemisperusteiden tarkistaminen alihankkijan osalta on kuitenkin jätetty hankintayksikön harkintavaltaan eli niiden tarkistamista ei ole säädetty pakolliseksi. Vantaan kaupunki katsoo, että poissulkemisperusteiden laajentamisen osalta esityksessä käytetyt keinot ovat riittävät ja oikeasuhtaiset niiden tavoitteisiin nähden. Lisäksi kaupunki toteaa, että alihankkijoiden poissulkemisperusteiden tarkistamisen säätäminen harkinnanvaraiseksi on perusteltua. Mikäli tarkistaminen säädettäisiin pakolliseksi, lisäisi se huomattavasti hankintayksiköiden hallinnollista taakkaa. LOPUKSI LAKIEHDOTUKSEN 10 LUVUN SÄÄNNÖKSISTÄ Hankintayksikön selonottovelvollisuutta on lisätty lakiehdotuksen useissa pykälissä. Hankintayksikkö ei voi enää luottaa tarjoajan tarjouksessaan esittämien tietojen paikkansapitävyyteen. Vastaisuudessa oikeuskäytäntö tulee tarkemmin määrittelemään rajat, missä tilanteissa hankintayksikön olisi ollut syytä epäillä tarjoajan tarjouksessaan antamien tietojen paikkansapitävyyttä ja oikeellisuutta. Tämä tulee lisäämään riitaisuuksia hankinnoissa sekä lisäämään huomattavasti hankintayksiköiden työmäärää. Vantaan kaupunki toteaa myös, että lakiehdotuksen 10 luku sekä lain kirjausten että lain perustelujen osalta sisältää lukuisia kirjoitus- ja asiavirheitä ja pyytää edelleen, että kirjauksiin kiinnitettäisiin lopullisessa lakiesityksessä vielä kriittistä huomiota. Esimerkkeinä mainittakoon 81 § 4 momentti, jonka perusteluissa puhutaan erheellisesti pakollisista poissulkemisperusteista, vaikka kyse on harkinnanvaraisista poissulkemisperusteista sekä 87 § Yhteinen eurooppalainen hankinta-asiakirja, jonka osalta vaikuttaisi siltä, että pykälän kohdalle esitykseen kirjatut perustelut koskevatkin ainakin osittain pykälää 88.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei lausuttavaa.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Hankintalaista ei tule poistaa mahdollisuutta käyttää kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena yksinomaan halvinta hintaa. Samat tarjoajat jotka osaavat optimoida hintapisteet, osaavat optimoida myös laatupisteet. Palveluhankinnoissa laatupisteytyksellä ei pystytä suojaamaan erityisesti pk-yrityksiä, vaan yleensä suurempia yrityksiä, joilla on muutenkin enemmän resursseja tarjousten kirjoittamiseen. On tärkeää, että myös palveluhankinnoissa annetaan mahdollisuus käyttää kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena halvinta hintaa. Hankintayksikölle asetettava perusteluvelvollisuus osoittaa millä tavoin laadulliset näkökohdat on otettu huomioon hankittavassa kokonaisuudessa, tulee lisäämään hankintayksiköiden hallinnollista taakkaa. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (VSSHP) kannattaa, että hankintayksikön perusteluihin ei voi hakea muutosta.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • 96 §:n 3 momentin viimeisessä lauseessa tulisi lakimietintötekstissä vaihtaa sana kohtuullinen aika riittäväksi ajaksi, kuten on direktiivitekstissä. 98 §:n 3 momentin perustelujen viimeisen kappaleen lopusta olisi hyvä poistaa kohta, jossa pohditaan sopimussakon käyttöä sekä muita sopimusrikkomuksen seuraamuksia hankintalakiin sisältymättömänä asiana.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö, Talvitie Heli
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Lakiehdotus on selkeä parannus nykytilaan. Hankintaosaamiskoulutuksissa tulee jatkossa panostaa siihen, että hankinnoissa osataan ja uskalletaan käyttää myös muita kriteerejä.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Hankintalain mietinnön 79 §:n 2 momentissa säädetään, että "avoimessa menettelyssä hankintayk-sikkö voi tarkistaa tarjousten ja osallistumishakemusten vaatimustenmukaisuuden ja vertailla tarjouk-set ennen 1 tarjoajien soveltuvuuden tarkistamista." Termi "osallistumishakemus" lienee tässä yhteydessä väärä, osallistumishakemustermiä käytetään rajoitetussa menettelyssä? Lisäksi kohdan perusteella jää epäselväksi, mitä tarkoitetaan "osallistumishakemusten vaatimustenmukaisuuden tarkistamisella" Edelleen mietinnön 79 §:n 3 momentissa säädetään, että "hankintayksikkö voi päättää olla tekemättä hankintasopimusta, jos se on todennut, ettei tarjous ole 81 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettujen velvoitteiden mukainen". Viitatussa 81 §:n kohdassa 5 viitataan tarjoajaan, ei tarjoukseen, joka on rikkonut kohdassa mainittuja velvoitteita. Mietinnön 79 §:n 3 momentin mukaiseen harkinnanvaraisen poissulkemisperusteen käyttäminen edellyttää 81 §:n 1 mom. 5-kohdan mukaisen tilanteen näyttämistä toteen tarjouksen osalta, tarjoajan osalta esitetty näyttö ei vielä ole riittävää? Mietinnön 88 §:n viimeisen momentin osalta Liikennevirasto toteaa, että isoille hankintayksiköille on haasteellista pykälässä asetettu kielto pyytää tarjoajaa toimittamasta asiakirjanäyttöä, jos hankintayksiköllä on mainitut ajantasaiset asiakirjat jo "hallussaan". Liikennevirastolle saapuu lukuisia tarjouksia päivittäin ja tarjoukset ovat käsittely- ja arviointivaiheessa vain ko. hankintaa tekevien henkilöiden tiedossa. Tarjousten käsittelyssä voi helposti mennä kuukausi ja vasta tarjousten käsittely- ja arviointivaiheen päätyttyä, hankintayksikön sisällä informoidaan julkisesti saaduista tarjouksista ja niiden tarkemmasta sisällöstä. Mietinnön 92 §:n 3 momentin mukaan "hankintayksikön on vaadittava ehdokasta tai tarjoajaa korvaamaan toimittaja, jonka voimavaroja se käyttää hyväkseen, jos kyseinen toimittaja ei täytä 79 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia soveltuvuudesta ja pakollisista poissulkemisperusteista". Tarkoittaako siis tämä sitä, että tällaista ehdokasta tai tarjoajaa ei saa hylätä suoraan hankintailmoituksessa asetettujen soveltuvuusvaatimusten tai pakollisten poissulkemisperusteiden perusteella vaan tällaisessa tilanteessa, suoran hylkäämisen sijasta, hankintayksikön pitää esittää ensin vaatimus toimittajan vaihtamisesta? Tämä sama kysymys nousee mietinnön 78 §:n osalta, koskien alihankkijoiden poissulkemista. Liikenneviraston näkemyksen mukaan tällainen tulkinta hidastaisi ja monimutkaistaisi hankintaprosessia merkittävästi sekä olisi vastoin tasapuolisen kohtelun periaatetta. Pykälässä tulisi täsmentää, että kohta koskee ainoastaan sellaisia alihankkijoita joiden avulla ehdokas tai tarjoaja ei osoita soveltuvuuden täyttymistä. Jos hankintayksikkö on esittänyt hankintailmoituksessa selvästi ehdokasta ja tarjoajaa koskevat soveltuvuusvaatimukset, tulee niitä vasten voida tehdä suoraan hylkäyspäätöksiä ilman edeltäviä toimittajan/alihankkijan vaihtovaatimuksia. Edelleen 92 §:n 4 momentista ei säädöstekstistä käy ilmi, että kysymys on nimenomaan ryhmittymän yhteisvastuusta sopimuskauden aikana. Tämä asia aukeaa vasta perusteluiden kautta.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Mietinnössä esitetään myös perusteluvelvollisuutta, jos hankintayksikkö käyttää kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena halvinta hintaa muissa kuin tavarahankinnoissa. Kuntaliiton näkemyksen mukaan tämä kansallinen perusteluvelvollisuuden lisäys ei ole tarpeellinen EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa. Direktiivit eivät tätä perustelua vaadi ja siksi kansallisesti pitäisi pitäytyä direktiivin systematiikassa. Kuntaliitto haluaa korostaa myös, että tämän kaltaisilla perusteluvelvollisuuksilla luodaan hankintayksiköille lisää hallinnollista taakkaa yksittäiseen kilpailutusprosessiin. Kuitenkin mikäli kyseinen perusteluvelvollisuus halutaan lakiin sisällyttää, tulisi kiinnittää huomiota kyseisen lainkohdan sanamuotoon. Mietinnössä puhutaan ”perustelun” esittämisestä, kun kyseessä pikemminkin tulisi olla ”kuvaus” siitä, miten laadulliset näkökohdat on huomioitu kyseisessä hankintakokonaisuudessa. Pelkän perustelu -sanan käyttäminen kyseisessä kohdassa voi johtaa epätarkoituksenmukaisiin lopputulemiin. Lisäksi on kannatettavaa se, että kyseisestä perustelusta/kuvauksesta ei voi hakea muutosta, sillä kyseessä on asia, joka on mitä suurimmassa määrin hankintayksikön harkintavallassa hankintakokonaisuuden määrittämisen osalta. Vertailuperusteiden esittäminen ja soveltaminen on ollut yksi eniten riidellyistä asioista markkinaoikeudessa hankintojen osalta. Mietinnössä esitetään vertailuperusteiden asettamiseen tiettyjä väljennyksiä. Yksityiskohtaisiin perusteluihin tulisi tämän osalta vielä kiinnittää huomiota ja avata vielä hieman konkreettisemmin sitä, missä kohtaa nykyistä tuomioistuinkäytännön linjausta tullaan väljentämään. Mietinnön perusteella tämä ei ole ihan yksiselitteistä. Hankintalaki on hankintamenettelyä ja tarjoajan valintaa koskeva yleislaki. Työoikeudellinen sääntely ei luontevasti istu hankintalakiin. Kysymyksessä mainittu ehto työehdoista tarkoittaisi käytännössä paitsi velvollisuutta sopimusehdon kirjaamiseen myös käytännössä valvontavelvollisuutta työehtojen noudattamisen osalta. Kyse olisi kunnille säädettävästä uudesta tehtävästä. Hankintayksikkö voi, hankinnan kohteen niin edellyttäessä, tehdä lain velvoitteita pidemmälle meneviä toimenpiteitä.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Laadun , vaikuttavuuden ja muiden vastaavien tavoitteiden saavuttaminen voidaan tarvittaessa varmistaa myös tarjouspyynnön ehdottomilla ehdoilla sekä hankintasopimuksen sisällöllä (mm. bonukset ja sanktiot, yhteistyö ja kehittäminen jne.)
  • Remissinstanser: 14
    11 luku - kansalliset menettelyt
      • Mietinnön sisältämän lakiehdotuksen 11 luvussa säädettäisiin EU-kynnysarvot alittavien ja kansalliset kynnysarvot ylittävien ns. kansallisten hankintojen menettelysäännöistä. Menettelysääntöjä yksinkertaistettaisiin ja väljennettäisiin voimassa olevaan hankintalakiin verrattuna siten, että hankintayksikkö voisi esimerkiksi valita melko vapaasti käytettävän hankintamenettelyn.
      • Näkemyksenne 11 luvun kansallisia hankintoja koskevista menettelysäännöistä:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Yksinkertaistaminen ja valinnanvapaus ovat kannatettavia.
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Halvin hinta on samanlainen ongelma kansallisissa kuin EU-arvot ylittävissäkin hankinnoissa, siksi kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena ainoastaan halvimman hinnan käyttämisen perusteluvelvollisuus pitäisi tuoda myös kansallisiin hankintoihin EU-hankintojen tapaan, muissa kuin tavarahankinnoissa (93 §). Direktiiviin perustumaton kansallinen lisäys 93 §:ään on aivan erinomainen, ja se tulisi laajentaa myös kansallisiin hankintoihin (105 §:ään).
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki toteaa, että kansallisten hankintojen menettelyn joustavoittaminen mietinnössä esitetyllä tavalla (11 luku) on sinänsä hyvä asia. Se tulee kehittämään hankintamenettelyä olosuhteet ja hankintatoimelle kuntakohtaisesti asetetut tavoitteet huomioon ottaen. Vantaan kaupunki katsoo, että kansallisten hankintojen osalta tarvitaan kaupungin sisäistä ohjeistusta merkittävässä määrin.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Tarkoituksenmukainen menettely: mitä se kulloinkin on. Pitäiisikö harkita kirjoittamista itse lakiin. Tarjouspyynnön sisältö ainoastaan perusteluissa. Keskeisimmän asiakirjan sisältö tulisi olla lakitekstissä.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Kansalliset menettelyt on ehdotettu säädettäväksi hyvin joustaviksi ja käytännössä hankintayksiköille jää paljon harkintavaltaa hankintojen toteuttamisessa. Joustava sääntely edesauttaa parhaimmillaan hankintojen prosessimielessä tehokasta toteuttamista ja lopputuloksen laadun varmistamista. Tämä toteutuu kuitenkin vain, mikäli hankintayksiköissä on riittävästi osaamista. Suorahankinnan säätäminen poikkeukselliseksi menettelyksi samoin perustein kuin EU-hankinnoissa on hyvä ja edistää hankintojen avoimuutta (ilmoitusvelvollisuuden ollessa kuitenkin olennaisin avoimuutta varmistava velvoite).
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (VSSHP) toteaa, että kansallisten menettelysääntöjen kirjaaminen yhteen lukuun on hyvä ja selkeillä viittauksilla helpotetaan säännösten omaksumista. VSSHP kannattaa kansallisten hankintojen menettelysäännösten merkittävää keventämistä. On todennäköistä, ettei VSSHP:n menettely tule heti alkuun olennaisella tavalla muuttumaan nykyisestä menettelystä. Hankintayksikön omien hankintamenettelyjen kehittäminen ja sisäisen ohjeistuksen laatiminen lisää väistämättä hankintayksikön hallinnollista taakkaa ja hankintayksikön näkökulmasta haasteena on riittävän tarkka käytettävän hankintamenettelyn luonteen ja kulun kuvaaminen. Kansallisten menettelysäännösten yksinkertaistaminen ja väljentäminen on kuitenkin hankintayksikön näkökulmasta kaivattu muutos, joka antaa hankintayksikölle jatkossa harkintavaltaa sen suhteen minkälainen menettely kunkin hankinnan kohteen ja tavoitteen toteuttamisen kannalta on tarkoituksenmukaista. Oletettavaa on, että hankintayksiköt tulevat käyttämään ajan kuluessa hyväksi hankintayksikölle osoitetun liikkumavaran niin hankintayksikön kuin tarjoajankin kannalta joustavamman menettelyn kehittämiseksi.
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Kansallisten menettelyjen joustavoittaminen nykyisestä on kannatettavaa mietinnössä esitetyillä perusteluilla. Lakiehdotuksen 99 §:ssä säädetään, että kansallisiin hankintoihin sovelletaan mm. 14 luvun säännöksiä. Lukuun sisältyvässä 135 §:ssä säädetään hankintasopimuksen muuttamisesta sopimuskauden aikana. Sääntely perustuu hankintadirektiivin 72 artiklaan olennaisista sopimusmuutoksista. Direktiivin sääntely on suhteellisen yksityiskohtaista ja edellyttää tietyissä tilanteissa, että olennaisesta sopimusmuutoksesta julkaistaan ilmoitus. Olisi hyvä, jos lakiehdotuksen jatkovalmistelussa arvioitaisiin vielä, onko direktiivin yksityiskohtainen sopimusmuutoksia koskeva sääntely sellaisenaan tarkoituksenmukaista ulottaa kansallisiin hankintoihin.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Diabetesliitto kannattaa esitettyä uudistusta, jolla on pyritty vastaamaan vaatimuksiin menettelysääntöjen yksinkertaistamisesta ja joustavoittamisesta. Sääntelyn minimoimisen vaihtoehtona on kynnysarvojen asettaminen direktiivin tasolle eli kansallisten menettelysääntöjen poistaminen, kuten olemme yllä esittäneet.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • 100 §:n 1 momentin perusteluissa todetaan, että markkinaoikeus ei voisi arvioida hankintamenettelyn tarkoituksenmukaisuutta. Lakiteksti on sinänsä velvoittava: Hankintayksikön on noudatettava hankinnan kilpailuttamisessa menettelyä, joka on tarkoituksenmukainen hankinnan kohteen ja tavoitteen toteuttamiseksi. Olisi harkittava, onko tämä asia lueteltava lain 139 §:n 2 momentin luettelossa, jossa ovat ne seikat, joista ei voi valittaa. 103 §:n 1 momentin perusteluissa kuvataan kansallisen menettelyn tarjouspyynnön sisältö luettelemalla nykyisen lain tarjouspyynnön sisältö. Koska kyse on hankintaprosessin keskeisimmän asiakirjan sisällöstä, olisi hyvä, että se olisi otettu mukaan itse lakitekstiin selkeyden vuoksi. Asia on sinänsä harvoin ollut markkinaoikeusvalituksen kohteena. Samassa kohdassa on ainoastaan perusteluihin jätetty keskeinen hankintailmoituksen ja tarjouspyynnön etusijajärjestystä koskeva kohta. Myös se olisi hyvä olla itse lakitekstissä.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • 103 §:n osalta Liikennevirasto katsoo, että pykälää olisi hyvä täydentää viittauksella 74 §:ään, joka koskee osallistumishakemusten ja tarjousten täydentämismahdollisuuksia EU-kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa. 104 §:n osalta Liikennevirasto katsoo, että 80 §:n mukaisten pakollisten poissulkemisperusteiden soveltaminen olisi pakollista myös kansallisissa hankinnoissa. 81 §:n mukaisia harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita tulisi voida soveltaa ilman niitä koskevaa viittausta hankinta-asiakirjoissa. Kansallisten hankintojen väljä sääntely haastaa hankintayksiköt laatimaan laadukkaita ohjeistuksia, mutta samalla vapauttaa uudenlaisten toimintatapojen etsimiseen ja soveltamiseen. Hankintayksiköiden intressinä on kuitenkin tehdä hankintoja tehokkaasti, jolloin ne pyrkivät etsimään hyviä käytäntöjä ja yhtenäistämään toimintatapoja. Myös markkinat suosivat tätä ja lähentyvät yhteistyössään hankintayksiköitä; vuorovaikutus parhaimmillaan lisääntyy sekä paranee. Myös vähän hankintaresursseja omaavat hankintayksiköt voivat löytää heille paremmin sopivia toimintatapoja.
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • RAKLI kannattaa lähtökohtaisesti ehdotettua menettelysääntöjen yksinkertaistamista hankinnoissa, joihin hankintadirektiivien tiukat menettelysäännöt eivät ulotu.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Kuntaliiton näkemyksen mukaan mietinnön ehdottamat kansalliset menettelysäännöt ovat kannatettavat. Säännöt ovat väljät ja antavat hankintayksiköille suuren harkinta- ja liikkumavaran. Kuitenkin on todettava, että uudet menettelysäännöt luovat enemmän painetta hankintayksikön omille ohjeistuksille ja linjauksille siitä, miten kyseiset hankinnat kilpailutetaan. Tämä luonnollisesti tuo lisää hallinnollista taakkaa hankintayksiköille lain voimaan tullessa. Kuitenkin hallinnollisen taakan näkökulmasta kevennetyt säännökset aiheuttavat sen, että tosiasiallisesti hallinnollinen taakka tullee kansallisissa hankinnoissa vähenemään. Lisäksi on positiivista, että kansalliset menettelysäännöt on koottu yhteen lukuun. Viittaussäännökset ovat selkeät ja hyvin omaksuttavissa.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Ensi- ja turvakotien liitto kannattaa esitettyä uudistusta menettelysääntöjen yksinkertaistamisesta ja joustavoittamisesta. Sääntelyn minimoimisen vaihtoehtona on kynnysarvon asettaminen direktiivin tasolle.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Kansalliset menettelyt ovat asianajajien unelma ja markkinaoikeuden painajainen. Ja myös kilpailutusjärjestelmän kehittäjän painajainen. Ideana menettelyjen keventäminen on hyvä, mutta kun ajattelee kuntien hankintaosaamista niin tämä tulee olemaan varmaan markkinaoikeuden top 10 -listalla. Joko hankintamenettelyn kuvaus tarjouspyynnöstä puuttuu tai on liian suppea tai menettely muodostuu syrjiväksi. Itse rajaisin kansallisten hankintojen menettelyt olemassa olevien menettelyjen yhdistämismahdollisuuksiin Lisäisin myös ehdottomasti sähköisen kilpailuttamisen velvollisuuden myös kansallisiin hankintoihin siten, että kaikki muut hankintayksiköt velvoitettaisiin käyttämään sähköistä kilpailuttamista paitsi yksiköt, jotka saavat rahoitusta hankintoihinsa puolet hankinnan arvosta. Tällä tavalla rajattaisiin satunnaiset kilpailuttajat pois. Tai vähimmäistilanteessa ainakin yhteishankintayksiköt sekä valtion ja kuntien viranomaiset velvoitettaisiin kilpailuttamaan kaikki sähköisesti.
  • Remissinstanser: 13
    12 luku - sosiaali- ja terveyspalveluhankinnat sekä muut erityiset palveluhankinnat
      • Mietinnön sisältämän lakiehdotuksen 12 luvussa säädettäisiin hankintalain kynnysarvon ylittävistä sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoista sekä muista erityisistä palveluhankinnoista, jotka on määritelty lain liitteissä. Lakiehdotuksen 12 luvun 107 §:ssä kiinnitettäisiin erityistä huomiota sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen laatuun, sosiaali- ja terveyspalvelujen muun lainsäädännön noudattamiseen, palvelujen jatkuvuuteen sekä palvelujen asiakkaiden kuulemiseen.
      • Näkemykset 12 luvun sosiaali- ja terveyspalveluhankintoja sekä muita erityisiä palveluhankintoja koskevista säännöksistä:
      • Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO ry, Lipponen Kimmo
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Monilla alueilla koskien mm. sosiaalihuoltoa ja erityisiä sairaus- tai vammaryhmiä, yhteiskunnallisten yritysten panos on nykyisellään ratkaisevan tärkeä sekä palvelujen tuottajana että toiminnan kehitystä eteenpäin vievänä innovaatiovoimana. Näiden toimijoiden vahva paikallinen tuntemus, erityisosaaminen ja innovatiivisuus toiminnan kehittäjinä on voitava hyödyntää myös strategisena ja pitkäjänteisenä kumppanuutena sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannossa (vs. täydentävä rooli). Siksi on tärkeää on, että kaikille palvelujen tuottajille, myös pienille ja keskisuurille toimijoille, taataan tasavertaiset edellytykset osallistua kilpailutuksiin. Yhtenä varteenotettava julkisten hankintojen vaihtoehtona ovat aina myös asiakkaan, veronmaksajan ja palvelun käyttäjän, valinnanvapauteen perustuvat järjestelmät, kuten palveluseteli. Palvelusetelijärjestelmä on kannatettava myös yritysten, kaikkein pienimpienkin, kannalta, sillä järjestelmään on helppoa päästä mukaan.
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Sote-palvelut tulisi kuulua siihen kategoriaan, jossa halvin hinta ei ratkaise. Kuten UUSIA Network on esittänyt on julkisen talouden ja inhimmillisyyden näkökulmista tärkeää, että kilpailutuksissa painotettaisiin yhteiskunnallisen lisäarvon ja vaikuttavuuden synnyttämistä tulosten avulla. Kokonaistaloudellisuus, joissa laatu on hintaa merkittävämpi, on toiseksi paras vaihtoehto, mutta ei kuitenkaan mahdollista verovarojen ohjaamisen kestävimmällä tavalla. Tulos- ja vaikutusperusteinen hankinta on taloudellisesti järkevää pitkällä aikavälillä ja tukee uuden sote-järjestelmän tavoitteita palveluintegraatiosta ja sosiaalisista innovaatioista, palvelunkäyttäjän asettamista toiminnan keskiöön suoritteiden sijasta sekä osaoptimoinnin vähenemistä ennaltaehkäisyn kautta.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupunki toteaa, että sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä muiden erityisten palveluiden hankintojen menettelyn joustavoittaminen mietinnössä esitetyllä tavalla (12 luku) on sinänsä hyvä asia ja se tulee kehittämään hankintamenettelyä olosuhteet ja hankintatoimelle kuntakohtaisesti asetetut tavoitteet huomioon ottaen. Vantaan kaupunki toteaa, että se on kannatettavaa, että esityksessä säädetään omat menettely-säännöt sosiaali- ja terveyspalveluja sekä muita erityisiä palveluhankintoja varten. Menettelysää-dösten tavoitteena on lisätä hankintayksiköiden harkinnanmahdollisuuksia ja menettelyiden jous-tavuutta. Lisäksi esityksessä korostetaan asiakkaiden aseman parempaa huomioimista osana han-kintamenettelyjä. Esityksessä uutena kohtana edellytetään, että palveluhankinnoissa tulee noudattaa kyseessä olevaa palvelua koskevaa erityislainsäädäntöä. Erityislainsäädäntöä on vähimmäisedellytyksenä luonnollisesti tullut noudattaa jo ennen tätä tulevaa uudistusta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden menettelyn joustavoittaminen tulee antamaan tilaajille mahdolli-suuden kehittää hankintamenettelyjään innovatiivisesti omia tarpeita vastaaviksi. Lisäksi asiakkai-den aseman huomioiminen ja heidän kuuleminen jo hankintoja suunniteltaessa tai hankintamenettelyn osana on kannatettavaa ja jo osin nykykäytäntöä monissa hankintayksiköissä niissä kilpailutuksissa joissa se on ollut asianmukaista ja kohtuulista toteuttaa. Yksittäisiä palvelupäätöksiä asiakkaille tehtäessä asiakkaiden kuuleminen on luonnollisesti ollut velvoittavaa jo ennen hankintalain tulevia uudistuksia. Epäselvää on se, miten esitetyn 107 §:n tarkoittamalla tavalla hankintayksikkö voisi palvelusopimuksen kestolla varmistaa, ettei asiakkaalle tule kohtuuttomia seuraamuksia. Hyvin harvoissa tapauksissa palveluntuottajat ovat irtisanomassa yksittäisiä asiakkaita koskevia tilauksia puitejärjestelyn päättymisen jälkeen, vaan ovat halukkaita jatkamaan yksittäistä tilausta sopimus-kauden päättymisen jälkeen uudella sopimuksella. Ongelmana on kuitenkin se, miten hankintayksikkö voi neuvotella näissä tapauksissa palveluista maksettavista korvauksista tasavertaisessa asemassa tuottajan kanssa huomioiden lisäksi myös asiakaan oikeudet hoitosuhteen ja asumisensa pysyvyyden säilyttämiseen. Lisäksi asiakaskohtaisten palvelusopimusten jatkamisen edellyttäminen automaattisesti päättyvän sopimuskauden jälkeen tulee näkymään myös tulevissa tarjotuissa hinnoissa. Vaikka toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia ei sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintojen osalta kielletä, saattaa hankintasopimusten muuttamista koskevat ehdot rajoittaa pitkäkestoisia sopimuksia. Usein on kuitenkin niin, että asiakkaiden kuntoisuuden heikentyessä asiakkaat tarvitsevat enemmän ja monimuotoisempia palveluja selvitäkseen arjestaan ja hyvin usein tämä on tarkoituksenmukaista toteuttaa saman palveluntuottajan toimesta hoitosuhteiden pysyvyyttä kunnioittaen. Suorahankintaa koskevan 109 §:n osalta perusteluissa olisi toivottavaa yksilöidä esimerkkejä pykä-län käyttöedellytyksistä ja sallia myös asiakasryhmää koskeva suorahankintamahdollisuus.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei lausuttavaa.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (VSSHP) kannattaa, että hankintayksikölle jätetään sosiaali- ja terveyspalveluita sekä muita erityisiä palveluhankintoja koskevien menettelysääntöjen osalta merkittävä liikkumavara. Sosiaali- ja terveyspalveluissa noudatettavat tavoitteet, asiakkaan tarpeiden ja palvelun laadun monitahoinen huomioonottaminen on kaikilta osin perusteltu.
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • On perusteltua, että SOTE-palveluiden ja direktiivissä säänneltyjen muiden erityisten palveluiden hankintamenettelyjä joustavoitetaan mietinnössä esitetyillä perusteluilla. Lakiehdotuksen 106 §:ssä säädetään, että SOTE- ja muihin luvun mukaisiin palveluihin sovelletaan mm. 14 luvun säännöksiä. Lukuun sisältyvässä 135 §:ssä säädetään hankintasopimuksen muuttamisesta sopimuskauden aikana. Sääntely perustuu hankintadirektiivin 72 artiklaan olennaisista sopimusmuutoksista. Olennaisten sopimusmuutosten sääntely ei saisi vaarantaa lakiehdotuksen 107 §:n 3 momentin ja 109 §:n tarkoitusta eli estää kohtuuttomat tai epätarkoituksenmukaiset hoito- ja asiakassuhteen muutokset tai seuraukset. Olisi hyvä, jos lakiehdotuksen jatkovalmistelussa arvioitaisiin vielä, onko direktiivin yksityiskohtainen sopimusmuutoksia koskeva sääntely sellaisenaan tarkoituksenmukaista ulottaa SOTE- ja muihin erityisiin palveluihin. Direktiivissä tätä ei edellytetä.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Diabetesliitto viittaa Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan neuvottelukunnan ETENEn hankintalain kokonaisuudistusta valmistelevalle työryhmälle 19.3.2015 antamaan lausuntoon sekä oikeustieteen tohtoreiden Kaarlo Tuorin ja Petri Kuppamäen 21.1.2015 työryhmän kokouksessa esittämään kannanottoon sekä SOSTE ry:n 18.6.2015 mietinnöstä antamaan lausuntoon ja tuo esiin seuraavaa. Esityksellä on pyritty vastaamaan vaatimuksiin menettelysääntöjen yksinkertaistamisesta ja joustavoittamisesta ottaen samalla huomioon sosiaali- ja terveyspalvelujen erityispiirteet ja niiden poikkeuksellisen merkityksen asiakkaille. Sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen erityisten vaatimusten esiin tuominen hankintalain pykälissä on välttämätöntä. Monien ihmisten mahdollisuus elää ihmisarvoista elämää ja osallistua yhteiskuntaan riippuu pitkälti siitä, miten laadukkaasti nämä palvelut on toteutettu. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen keskuudessa kannetaan suurta huolta siitä, miten alan hankintoja toteutetaan. Niin järjestöjen kuin työ- ja elinkeinoministeriönkin sosiaali- ja terveyspalveluja koskevien selvitysten mukaan kilpailutuksissa halvin hinta ja palvelun hinnoitteluperusteet ovat usein ratkaisevia valintatekijöitä. Hintaa korostetaan myös silloin, kun valintaperusteeksi on ilmoitettu kokonaistaloudellinen edullisuus. Laadullisia kilpailutekijöitä ei oteta oikealla ja riittävällä tavalla huomioon. Tähän on tulevassa laissa puututtava ja positiivista on, että siihen mietinnössä myös pyritään. Hankintadirektiiveissä jäsenmaille on annettu mahdollisuus ottaa paras hinta-laatusuhde (nykyinen kokonaistaloudellinen edullisuus) ainoaksi valintaperusteeksi, jolloin pelkällä hinnalla kilpailuttaminen ei ole mahdollista, vaan laatutekijöitä on sisällytettävä pisteytettäviin vertailuperusteisiin. Sosiaali- ja terveyspalveluissa tämän tulisi olla ensisijainen valinta. Mietinnössä ehdotetaan kuitenkin hintakilpailutusmahdollisuuden säilyttämistä sillä edellytyksellä, että pelkän hinnan käyttö on erikseen perusteltava asiakirjoissa. Tältä osin perusteluissa todetaan, että hankintayksikön tulisi tuolloin tehdä läpinäkyväksi se, miten laadulliset näkökohdat on huomioitu hankittavassa kokonaisuudessa, esimerkiksi kuvaamalla, miten se on ottanut laadun huomioon asettamissaan tarjoajan soveltuvuusvaatimuksissa, hankinnan vähimmäisvaatimuksissa, hankintasopimuksien erityisehdoissa tai muuten hankinnan kohteen kuvauksessa. Nämä täydennykset ovat erittäin tärkeitä. Jos ylipäätään pelkällä hinnalla kilpailuttamisen mahdollisuus säilytetään, tulee siihen ehdottomasti liittää ehdotuksen mukainen perusteluvelvollisuus, täydennettynä perusteluihin sisällytetyin kuvauksin siitä, miten laatu on tosiasiassa huomioitu – perusteluvelvollisuutta ei pidä voida täyttää ylimalkaisella maininnalla. Parhaan hinta-laatusuhteen tulee aina olla hankinnan tavoitteena. Sen säätäminen ainoaksi valintaperusteeksi ei kuitenkaan vielä itsessään varmista laadun toteutumista. Olennaista lain käytännön soveltamisessa on palvelun käyttäjien kuuleminen ja heidän näkemystensä ja tarpeidensa huomioon ottaminen jo hankintojen valmisteluvaiheessa. Lakiehdotuksessa painotetaan hankintayksikköjen velvollisuutta noudattaa hankintoja tehdessään myös muuta lainsäädäntöä, johon on kirjattu palvelun laatua ja käyttäjän kuulemista koskevia säädöksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi sosiaalihuoltolaki, laki potilaan asemasta ja oikeuksista, vammaispalvelulaki, vanhuspalvelulaki, lastensuojelulaki, kuntalaki ja hallintolaki. Näissä laeissa on omat oikeussuojakeinonsa. Asiakkaan kannalta pulma on näiden lakien ja hankintalain oikeussuojasäädösten yhteensovittamisessa, koska muun lainsäädännön noudattamatta jättäminen ei muodosta hankintalain mukaista valitusperustetta ja toisaalta muun lainsäädännön omien oikeussuojakeinojen kautta ei voida puuttua muodollisesti oikein tehtyyn hankintaan. Lakiin tulee sen vuoksi kirjata palvelun käyttäjälle tai häntä edustavalle järjestölle valistusperuste markkinaoikeuteen. Hankintojen laadun parantaminen on yksi direktiivien tärkeimmistä tavoitteista erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa. Lakia säädettäessä tulee edellyttää sen toteutumisen tiiviistä seurantaa ja raportointia asianomaisille valiokunnille.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • 12 Luku – Sosiaali- ja terveyspalveluhankinnat 107 § Sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä muissa erityisissä palveluhankinnoissa noudatettavat tavoitteet Otsikkotasolle tulee kirjata sosiaalipalvelujen hankinnoissa noudatettavat periaatteet suositusluonteisten tavoitteiden sijaan. Tämänhetkinen kirjaus heikentää itse 107 §:n säännöksessä mainittua velvoitetta, koska hankintalakiesityksen 2 §:n tavoitteita kuvataan perusteluosiossa lähinnä suosituksenluonteisina, vaikkakin laadun huomioiminen hankintojen sisällöissä ja ehdoissa nojaa pitkälti hankintalain esitöissäkin mainitusti muun aineellisen lainsäädännön velvoitteisiin. Siksi tavoitteiden sijaan tulee käyttää ilmaisua periaatteet, jotka paremmin pystytään ottamaan huomioon käytännössä. Mikäli SOTE –periaatteiden velvoittavuutta ei ole asianmukaisesti huomioitu, niin hankintamenettelyä rasittaisi tällöin oikeudellinen virhe, jonka perusteella hankintayksikköä voidaan kieltää jatkamasta menettelyä tai tehty hankintapäätös voidaan kumota. 1 momentti ”tämän luvun mukaisissa palveluhankinnoissa hankintayksikön on otettava huomioon kyseistä palvelua koskeva lainsäädäntö” on sinänsä hyvä ja kannatamme sen kirjaamista lakiin, mutta sitä tulee vielä kehittää lisäämällä termi "velvoittava" lakiin. Kun hankintoja tehdään hankintalain nojalla, hankintayksikön pitää ottaa huomioon myös se substanssilainsäädäntö, mikä on hankittavan palvelun taustalla. Lakiluonnoksen 2 momentti on kirjoitettu vastaavasti EU:n hankintadirektiiviin artiklan 76 sanamuodon kanssa, mutta hankintayksikön vastuuta saattaa lieventää ”on pyrittävä ottamaan huomioon” termi. Pitkäkestoisempaa ja systemaattista toimintaa hankintayksiköltä edellyttää pelkkä ”ottaa huomioon” sanamuoto, jota käytetään EU:n hankintadirektiivin suomenkielisessä versiossa. Artikla 76 rajoittuu hankintasopimusten tekemisessä noudatettaviin periaatteisiin. Siten 107 § olisi tältä sanamuodon osalta hieman laajempi koko hankintaprosessia tarkasteleva säännös edellyttäen, että tiettyjen erityisten sosiaalipalvelujen merkityksellisyys kirjataan lakiin ja artiklassa 76 alakohdassa 2 mainittu klausuuli kirjataan lakiin siitä, että palveluntarjoaja valitaan hinta-laatusuhteeltaan parhaan tarjouksen perusteella ottaen huomioon sosiaalipalvelujen laatu- ja kestävyysperusteet. Oikeustieteen tohtorit Kaarlo Tuori ja Petri Kuoppamäki olivat kuultavana TEM:n hankintalain valmistelutyöryhmän kokouksessa 21.1.2015 siitä, että SOTE -palveluiden erityisluonne voidaan ottaa huomioon kirjaamalla hankintalakiin erityiset SOTE –periaatteet, joita ei kuitenkaan ole sellaisenaan kirjoitettu lakiluonnokseen, vaan lakiluonnoksessa on pitäydytty jossain määrin EU:n hankintadirektiivin muotoiluissa: 1. vammasta johtuva välttämätön huolenpito, kuten vaikeavammaisuus ja hoitosuhteen jatkuvuus 2. palveluntarjoajan tulee pystyä mahdollistamaan SOTE –palveluiden yksilöllinen räätälöinti käyttäjäasiakkaille 3. kuulemisperiaate, jolla viitataan mm. kollektiivitasolla järjestöjen kanneoikeuteen markkinaoikeudessa. 1. periaate on ollut pitkään vammaisjärjestöjen esittämä peruste vammaisten sosiaalipalvelujen erityispiirteistä mm. pitkäaikainen kesto ja elinikäinen palveluntarve. Hoitosuhteen jatkuvuuden varmistaminen on kirjattu lakiin ja lain perusteluihin, mutta varsinaisesti vammaiset henkilöt on mainittu pelkästään sopimusehtoja ja sopimuskauden pituutta koskevissa kohdissa. Aivovammaliitto kannattaa mainittujen oikeustieteilijöiden näkemykstä, jonka mukaan järjestöille voitaisiin antaa kanneoikeus. Siinä kuulemis- ja osallistamisperiaate koskisi erityisten sosiaalipalveluiden käyttäjiä, heidän läheisiään ja heitä edustavia järjestöjä kollektiivisen hankintaprosessin edeltävää ja sen kuluessa tapahtuvaa kuulemista. Järjestöjen kanneoikeus liittyisi selkeämmin hankintaprosessin loppuvaiheeseen ja hankintasopimuskauden aikaan. Hankintasopimuskauden valvontaan liittyisi viranomaisvalvonta, kuten esim. Valviran suorittama valvonta. 108 § Hankintamenettely Tämä säännös jättää liikaa harkintavaltaa hankintayksiköille siitä, minkä hankintamenettelyn vammaisten henkilöiden palvelujen hankintaan valitsee. Säännöksen perustelujen mukaan se voi olla jokin perinteinen menettely tai ottaa paremmin huomioon asiakkaan valinnanvapauden mahdollistavan menettelyn. Aivovammaliito kannattaa asiakkaan valinnanvapauden mahdollisimman pitkälle huomioivia menettelytapoja käytettäväksi. 109 § Suorahankinta erityistilanteissa Tässä säilytettiin vastaava säännös kuin nykyisestä hankintalaista 67 § mm. asiakkaan kannalta huomattavan asiakassuhteen jatkaminen. Tältä osin tulisi saada esimerkkejä erityistilanteista lain perusteluihin. Tämä rajoittuisi yksittäistapauksiin ja suorahankinnan erityistilanteita olisi kaiketi sovellettava edelleen suppeasti. Kuitenkin edellisessä hallitusohjelmassa, jonka TEM:n mietintö mainitsee, oli tarkoitus lisätä kuntien suorahankintamahdollisuuksia. Aivovammaliiton milelestä suorahankintaa tulisi kuitenkin voida käyttää aikaisempaa väljemmin. 114 § Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valinta Tässä kohdin tulee ottaa huomioon EU:n hankintadirektiivin 76 artiklan 2. kohta kokonaisuudessaan eli ”jäsenvaltiot voivat myös säätää, että palveluntarjoaja valitaan hinta-laatusuhteeltaan parhaan tarjouksen perusteella ottaen huomioon sosiaalipalvelujen laatu- ja kestävyysperusteet.” Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että myös EU:ssa on arvioitu sosiaalipalvelut ominaisuuksiltaan ja luonteeltaan sellaisiksi niiden erityisyyden takia, että nimenomaisesti hinta-laatusuhde olisi toimiva ratkaisu. Pelkkää valintaperusteeksi asetettua hintaa sosiaalipalveluissa ei mainita tältä osin. Siten EU jättää jäsenvaltioiden kansalliseen harkintavaltaan tämän kysymyksen, mutta jonkinlaisena suosituksena EU:n hankintadirektiivin sanamuotoa on pidettävä sosiaalipalveluiden laadun varmistamiseksi. SOTE –palvelut eivät ole yhtenäinen teema. Siten pelkästään halvinta hintaa ei tule käyttää vammaisten pitkäaikaisten ja toistuvien sosiaalipalveluiden hankinnassa, joissa sosiaalipalveluiden laadun merkitys on aivan ensiarvoisen tärkeää. Halvin hinta voisi tulla kyseeseen esim. terveydenhuollon standardisoiduissa röntgenlaitteissa tai veriryhmätutkimuslaitteistossa, kunhan niiden käyttö on kaikille esteetöntä. Henkilökohtaiset ja yksilölliset apuvälineet ovat ominaisuuksiltaan sellaisia, että standardisoinnista ja turvallisuusvaatimuksista huolimatta pelkästään halvinta hintaa ei valintaperusteeksi voida asettaa. Aivovammaliitto kannattaa vammaisten SOTE –palveluiden valintaperusteeksi kokonaistaloudellisesti edullisinta, jossa paras hinta-laatusuhde on ratkaiseva. Palveluntarjoaja voi osallistua kilpailuun ja vakuutella (alustava vakuutus) hankintaprosessin aikana käytäessä näitä palvelun laatuun liittyviä kriteerejä läpi hoitavansa esim. asumisen sosiaalipalvelujen henkilökuntamitoitukset ammattitaitoisesti kuntoon viimeistään siinä vaiheessa, kun palvelu on määrä alkaa. Halpa hinta valintaperusteena saattaa varmistaa sen, että paikalliset useita vuosia toimineet häviävät kilpailutuksen, koska ulkopuolinen suuri toimija vetääkin hinnan alas. 113 § Tarjoajan soveltuvuus Edellä mainittujen oikeustieteilijöiden esittämä 2. periaate (palveluntarjoajan tulee pystyä mahdollistamaan SOTE –palveluiden yksilöllinen räätälöinti käyttäjäasiakkaille) kyseenalaistuu lakiehdotuksen 113 §:n tarjoajan soveltuvuuden takia, jossa tarjoajat voisivat alustavalla vakuutuksella osoittaa näyttönä, että kykenee selviytymään myös sosiaalipalvelun tuottamisesta. Tämä ei takaa sitä, että palveluntarjoaja tosiasiallisesti kykenisi suoriutumaan myöskään lainsäädännön velvoitteista. Lakiluonnoksen harkinnanvaraisena poissulkuperusteena mainittu vakava virhe ammattitoiminnassa ei välttämättä edistä vammaisten henkilöiden oikeusturvaa SOTE –palveluissa, jos vakavaan virheeseen syyllistynyt toimija voi jatkossa osallistua mukaan kilpailutukseen. Siksi tämä tulisi olla pakollinen poissulkuperuste.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö, Talvitie Heli
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • On hyvä ja kannatettava asia, että laatuun kiinnitetään entistä enemmän huomioita.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • 114 § Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valinta Ehdotetun lain 114 § koskee sosiaali- ja terveyspalveluiden hankintojen valintaperustetta, mutta ko. pykälässä ei mainita käyttäjien tarpeiden huomioimista laadun arvioinnissa. 114 §:ssä tulisi painottaa käyttäjien erityistarpeiden huomioimista laatuarvioinnissa, esimerkiksi viittaamalla 105 §:ään. 110 § Ilmoittaminen Pykälässä viitataan ainoastaan lukuun 7. Tämä pykälä olisi hyvä yhdistää ehdotettuun 106 §:ään, jossa on mainittu viittaukset kaikkien muiden lukujen sovellettaviin säännöksiin. Nyt tämä lukuviittaus on irrallinen kaikista muista viittauksista.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Kuntaliiton näkemyksen mukaan mietinnön ehdottamat sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä muiden erityisten palveluiden menettelysäännöt ovat kannatettavat. Säännöt ovat väljät ja antavat hankintayksi-köille suuren harkinta- ja liikkumavaran. Säännöt mahdollistavat myös entistä paremmin asiakkaan aseman huomioimisen osana hankintaprosessia. Luvun alussa on oma tavoitepykälä koskien sosiaali- ja terveyspalveluita. Säännöksessä tuodaan esiin sosiaali- ja terveyspalveluiden erityispiirteisiin liittyviä näkökohtia. Säännös ohjaa hankintayksiköiden harkintaa, mutta ei ole sitova tai velvoittava. Tätä voidaan pitää hyvänä lähtökohtana. Mitä edellä luvun 10 kommenteissa on tuotu esiin tarjouksen valintaan ja kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteiden laatuun liittyvästä perusteluvelvollisuudesta, voidaan todeta, että tässä kohtaa kyseinen velvollisuus on käsityksemme mukaan perusteltu. Laatuun liittyvät näkökohdat ovat korostuneet erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden hankintojen yhteydessä ja siksi lienee perusteltua kuvata, miten laadulliset näkökohdat on huomioitu kyseisissä hankintakokonaisuuksissa. Tästä huolimatta tällekään puolelle ei ole syytä ulottaa pakollisia laadullisia vertailuperusteita.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Esityksen sisältö on SoTe-hankintojen osalta aikaisempaan lakiin verrattuna askel eteenpäin. Uusi esitys korostaa hankintalain merkitystä menettelytapalakina. Toimialan toimintaa ohjaavia lakeja ei tarvitse eikä saa rikkoa hankintalain noudattamiseen perustuen, eikä näin vaarantaa esimerkiksi asiakkaan parhaan toteutumista.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Esityksellä on pyritty yksinkertaistamaan ja joustavoittamaan menettelysääntöjä sekä ottamaan samalla huomioon sosiaali- ja terveyspalvelujen erityispiirteet ja niiden poikkeuksellinen merkitys asiakkaille. Palvelujen käyttäjien kannalta kyse on heidän perusoikeuksiensa toteutumisesta ja mahdollisuudesta elää ihmisarvoista elämää. Yhdymme SOSTEn esiin nostamaan asiaan, että sosiaali- ja terveysjärjestöt kantavat vakavaa huolta siitä, miten alan hankintoja toteutetaan. Eri selvitysten mukaan kilpailutuksissa halvin hinta ja palvelun hinnoitteluperusteet ovat usein ratkaisevia valintatekijöitä. Hintaa korostetaan myös silloin, kun valintaperusteeksi on ilmoitettu kokonaistaloudellinen edullisuus. Laadullisia kilpailutekijöitä ei nyt oteta oikealla ja riittävällä tavalla huomioon. Tähän on tulevassa laissa puututtava ja positiivista on, että siihen mietinnössä myös pyritään. Hankintadirektiiveissä jäsenmaille on annettu mahdollisuus ottaa paras hinta-laatusuhde (nykyinen kokonaistaloudellinen edullisuus) ainoaksi valintaperusteeksi, jolloin pelkällä hinnalla kilpailuttaminen ei ole mahdollista, vaan laatutekijöitä on sisällytettävä pisteytettäviin vertailuperusteisiin. Sosiaali- ja terveyspalveluissa tämän tulisi olla ensisijainen valinta. Mietinnössä ehdotetaan kuitenkin hintakilpailutusmahdollisuuden säilyttämistä sillä edellytyksellä, että pelkän hinnan käyttö on erikseen perusteltava asiakirjoissa. Hankintayksikön tulisi tuolloin tehdä läpinäkyväksi se, miten laadulliset näkökohdat on huomioitu hankittavassa kokonaisuudessa. Nämä täydennykset ovat erittäin tärkeitä. Emme tästä täydennyksestä huolimatta voi pitää perusteltuna sitä, että pelkällä hinnalla kilpailuttamisen mahdollisuus säilytettäisiin. Perusteluna esitämme aikaisemmin tässä lausunnossa avaamamme sosiaali- ja terveyspalvelujen erityiseen luonteeseen liittyvät seikat. Olennaista lain käytännön soveltamisessa on myös,, kuten aikaisemmin olemme todenneet, on palvelun käyttäjien kuuleminen ja heidän näkemystensä ja tarpeidensa huomioon ottaminen jo hankintojen valmisteluvaiheessa. Lakiehdotuksessa painotetaan hankintayksikköjen velvollisuutta noudattaa hankintoja tehdessään myös muuta lainsäädäntöä, johon on kirjattu palvelun laatua ja käyttäjän kuulemista koskevia säädöksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi sosiaalihuoltolaki, laki potilaan asemasta ja oikeuksista, vammaispalvelulaki, vanhuspalvelulaki, lastensuojelulaki, kuntalaki ja hallintolaki. Näissä laeissa on omat oikeussuojakeinonsa. Kuten SOSTE toteaa, siakkaan kannalta pulma on näiden lakien ja hankintalain oikeussuojasäädösten yhteensovittamisessa, koska muun lainsäädännön noudattamatta jättäminen ei muodosta hankintalain mukaista valitusperustetta ja toisaalta muun lainsäädännön omien oikeussuojakeinojen kautta ei voida puuttua muodollisesti oikein tehtyyn hankintaan. Hankintalain ja muun lainsäädännön oikeussuojakeinojen keskinäiset suhteet tulee selkeyttää ja varmistaa se, että sosiaali- ja terveyspalvelun käyttäjällä on käytössään tehokas oikeussuojakeino silloin, kun hankintayksikkö ei hankintaa tehdessään noudata sitä velvoittavaa substanssilainsäädäntöä. Kannatamme SOSTEn ehdotusta, että palvelun käyttäjille tai alan järjestöille annetaan itsenäinen valitusoikeus markkinaoikeuteen silloin, kun yllä mainitulla tavalla tehty hankinta johtaisi käyttäjien kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Mikäli kunnat vapautetaan joistakin substanssilainsäädännön velvoitteista, tulee 107 pykälästä tehdä suoraan hankintayksikköjä velvoittava. Kyseiseen §:ään tai sen perusteluihin tulee lisätä selkeästi, että toistaiseksi voimassa olevat sopimukset ovat sallittuja.
  • Remissinstanser: 4
    13 luku - julkiset käyttöoikeussopimukset
      • Mietinnön sisältämän lakiehdotuksen 13 luvussa säädettäisiin lain 5 §:ssä määriteltyjen ja lain kynnysarvot ylittävien käyttöoikeussopimusten kilpailuttamissäännöistä.
      • Näkemykset 13 luvun käyttöoikeussopimuksiin sovellettavista menettelysäännöistä:
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Esityksessä muutetaan julkisten käyttöoikeussopimusten sääntelyä siten, että sekä palveluja että urakoita koskevat käyttöoikeussopimukset ovat pääosin samojen menettelysääntöjen piirissä. Käyttöoikeussopimuksen tunnusmerkistöä ja määritelmiä täsmennetään ja selkeytetään lain määritelmäsäännöksissä ja soveltamisalapoikkeuksissa. Käyttöoikeussopimusten hankintamenettelyjen määräaikasäännökset poikkeavat hankintasopimusten vastaavista. Lisäksi käyttöoikeussopimusten sopimuskauden pituutta rajoitetaan käyttöoikeussopimuksista annetun direktiivin mukaisesti. Kaupunki katsoo, että 13 luvun käyttöoikeussopimuksiin sovellettavat menettelysäännöt ottavat riittävällä tavalla huomioon käyttöoikeussopimusten kilpailuttamisen erityispiirteet. Kaupunki katsoo, että esitetyt säännökset voidaan hyväksyä esitetyssä muodossa.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei lausuttavaa.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • 119 § Ilmoittaminen Pykälässä viitataan ainoastaan lukuun 7. Tämä pykälä olisi hyvä yhdistää ehdotettuun 115 §:ään, missä on mainittu viittaukset kaikkien muiden lukujen sovellettaviin säännöksiin. Nyt tämä lukuviittaus on irrallinen kaikista muista viittauksista, jotka on koottu 115 §:ään.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Käyttöoikeussopimusten menettelysäännöt mukailevat kansallisia menettelyjä. Tätä voidaan pitää kannatettavana. Lisäksi soveltajan kannalta voidaan pitää hyvänä ratkaisuna sitä, että myös käyttöoikeussopimuksia koskeva sääntely on upotettu osaksi kahta tuttua lakia. Kuntaliiton näkemyksen mukaan käyttöoikeussopimusten sääntelyn osalta suurin riski liittyy siihen, että ehdotetun kansallisen kynnysarvon (500.000€) ja direktiivissä asetetun EU-kynnysarvon (5,186 M€) ero on niin suuri. Mietinnön mukaan kansalliset ja EU-kynnysarvon ylittävät käyttöoikeussopimukset kilpailutetaan samoilla menettelysäännöillä, eikä niissä tehdä eroa esimerkiksi ilmoittamisen laajuuden suhteen. Näin ollen selvästi EU-kynnysarvot alittavatkin käyttöoikeussopimukset tulisi ilmoittaa TED:ssä. Tämä saattaa johtaa siihen, että kansalliset käyttöoikeussopimusten menettelysäännöt muodostuvat esimerkiksi tuomioistuinkäytännön myötä tiukemmiksi kuin oli lain säätämisvaiheessa tarkoitettu.
  • Remissinstanser: 16
    14 luku - hankintaa koskevat päätökset ja hankintasopimus
      • Mietinnön sisältämän lakiehdotuksen 14 luvussa säädettäisiin hankintapäätöksen tekemisestä, tiedoksiantamisesta, odotusajasta, hankintaoikaisusta sekä hankintasopimuksen tekemisestä ja hankintasopimuksen muuttamisesta sopimuskauden aikana. Lukuun sisältyy myös hankintasopimuksen purkamista koskeva uusi lainkohta. Mietinnössä kevennettäisiin hankintapäätöksen perusteluvelvollisuutta, laajennettaisiin hankintaoikaisun käyttöalaa voimassa olevaan hankintalakiin nähden sekä säädettäisiin nykyistä laajemmin ja täsmällisemmin hankintasopimuksen muuttamisesta sopimuskaudella.
      • Näkemykset 14 luvun hankintapäätöstä ja hankintasopimusta koskevista säännöksistä:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Sopimuksen purkamisen helpottaminen on suotavaa. Tulosperusteisen hankinnan kohdalla se on selkeää: mikäli yhdessä sovitut osatavoitteet eivät toteudu pitää sopimus saada purkaa. Tuottajan epäammattimaisyys tai epäeettisyys voivat johtaa myös purkamiseen.
      • Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry, Kärkkäinen Antti
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Hankintamenettelyssä tehtyjen päätösten perusteluvelvollisuutta ei tulisi keventää esitetyllä tavalla. Erityisesti asiantuntijapalvelujen ja vastaavien hankintojen osalta on ensiarvoisen tärkeää, että hankintayksikkö perustelee päätöksensä mahdollisimman tarkasti ja esittää perusteluissaan mistä seikoista tarjousten erot johtuvat. Tarjoajien oikeusturva vaarantuu merkittävästi, mikäli päätöksiä ei tarvitse yksityiskohtaisesti perustella. Jos tarjoaja ei päätöksen perusteella voi saada selvyyttä siitä, miten tarjouksia on toisiinsa tosiasiassa vertailtu, käytännön mahdollisuudet saada epäselvä päätös oikaistua ovat liian rajalliset.
      • Senaatti-kiinteistöt, Henriksson Pekka
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Hankintasopimuksen muuttamisesta sopimuskauden aikana ei tule säätää kansallisessa hankintalaissa. Hankintalaki on menettelytapalaki. Siihen ei tule kirjata EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä hankintasopimuksen muuttamisesta. Jäsenvaltioiden sopimusoikeudelliset järjestelmät ja säännökset eroavat toisistaan eikä niitä ei ole pyrkimyksistä huolimatta yhtenäistetty. Rakennusurakoissa on erityisesti huomioitava alan sopimuskäytännöt, Rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998, joiden mukaan urakoitsijalla on velvollisuus suorittaa tilaajan vaativat muutostyöt. EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännön taustalla on tavarahankinnat. Tuomioistuimen linjauksen mukaan hankintasopimusta ei saa olennaisesti muuttaa sopimuskauden aikana. Sennaatti-kiinteistöt ei pidä hyväksyttävänä, että tavarahankintojen sopimuksia koskevat periaatteet kirjataan lakiin yleisesti kaikissa hankintasopimuksissa noudatettavina periaatteina, jotka siten koskisivat myös rakennusurakoita. Senaatti-kiinteistöt vastustaa hankintalainsäädännön laajentamista koskemaan hankintasopimusaikaa rakennusurakoissa ja suunnittelusopimuksissa. Lain tulee olla menettelytapalaki toimiviin kilpailutuksiin. Jo kilpailutettuja hankintoja ei tule joutua kilpailuttamaan uudelleen. Projektinjohtorakentamisessa, allianssihankkeissa ja korjausrakentamisessa saatetaan tehdä suunnittelua joustavasti toteutusvaiheessa. Tällöin muutoksia syntyy väistämättä ja niihin tulee olla oikeus.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • HANKINTAPÄÄTÖS Hankintapäätösten tekemistä koskevat säännökset ovat pääosin pysyneet sisällöltään muuttumattomina ja eräiltä osin hankintayksikköjen tehtävää on pyritty helpottamaan, mm. lieventämällä päätöksen perustelua koskevia vaatimuksia ja pidentämällä hankintayksikön itsensä tekemää hankintaoikaisuaikaa 60 päivästä 90 päivään. Tätä muutosta Vantaan kaupunki pitää hyvänä asiana. HANKINTAA KOSKEVA KERTOMUS Hankintayksiköille asetetaan uusi velvoite laatia hankintamenettelyn vaiheista ja etenemisestä erillinen yksityiskohtainen kertomus, elleivät laissa yksilöidyt seikat käy ilmi jo hankintapäätöksestä (123 §). Lainkohdan velvoitteet tulevat direktiivistä. Vantaan kaupunki katsoo, että kaupungin hankintamenettelyissä ja -päätöksissä jo varsin toteutetaan lakiehdotuksen sisältämät velvoitteet. Joiltakin osin laki tullee muuttamaan käytäntöjä ja kaupungin hankintoja koskevaa sisäistä ohjeistusta. Vantaan kaupunki kuitenkin esittää, ettei kansallisella tasolla asetettaisi lisävelvoitteita sen yli, mitä direktiivissä jo on säädetty. HANKINTASOPIMUKSEN MUUTTAMINEN SOPIMUSKAUDEN AIKANA Esityksessä määritellään myös minkälaisia muutoksia hankintasopimukseen voi tehdä sen voimassaolon aikana ja minkälaiset muutokset tulkitaan olennaisiksi eli kielletyiksi sopimusmuutoksiksi. Lisäksi esityksessä säädetään hankintasopimuksen purkamisesta erityistilanteissa. Lainkohta on uusi. Vantaan kaupunki katsoo, että sanottu lainkohta edellyttää hankintayksiköltä jo hankintamenettelyvaiheessa huolellista varautumista sopimuskauden aikana mahdollisesti konkretisoituviin muutoksiin. Selkeiden tarkistuslausekkeiden laatiminen ja muutosten ennakointi saattaa olla hankalaa, etenkin pitkissä sopimuskausissa sekä laajoissa ja monimutkaisissa hankinnoissa. Lainkohdan velvoitteet tulevat direktiivistä. Vantaan kaupunki katsoo, että lainkohdan velvoitteet laajentavat markkinaoikeuden toimivaltaa ja tulevat jonkin verran lisäämään hankintoja koskevia valituksia. Vantaan kaupunki kuitenkin toteaa, että hankintasopimuksen muuttamista koskevat säännökset on kirjattu lakiehdotukseen siten, että hankintasopimuksen muuttaminen lakiehdotuksen sallimissa puitteissa mahdollistaa hankintasopimuksen mukauttamisen vallitseviin olosuhteisiin ja siten edelleen mahdollistaa hankintojen sujuvuuden.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Hankintayksikkö kannattaa hankintapäätöksen perustelujen keventämistä. Hankintayksikölle tuottaa vaikeuksia toteuttaa julkisuuslain ja hankintalain asiakirjojen julkisuutta koskevien sääntöjen osittainen ristiriitaisuus silloin, kun asianosainen tarvisisi valitusta varten tarkemmat tiedot hankinnan perusteena käytetyistä laadullisista perusteista. Ne saattavat olla joko kokonaan tai osittain liikesalaisuuden piiriin meneviä. Asianosaisille tulee kuitenkin taata valitusaikana myös tällaisten vertailussa käytettyjen tietojen saaminen. Mutta jos perustelut voisivat tältä osin olla kevyemmät, laatuvertailun liikesalaisuuden piiriin menevien tietojen osalta ei punnintaa tarvitsisi tehdä. Hankintasopimuksen purkaminen säädöksen esittämällä tavalla voitaisiin välttää toteamalla,, että hankintasopimus voitaisiin irtisanoa päättymään heti.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Hankintapäätöksen perusteluvelvollisuutta ei tulisi merkittävästi kaventaa suhteessa voimassaolevan lain velvoitteisiin. Hankintapäätösten perusteleminen ei kokemuksemme mukaan aiheuta monessakaan tapauksessa ylimääräistä hallinnollista taakkaa, vaan on päinvastoin omiaan vähentämään päätöksistä syntyneitä epäselvyyksiä ja ns. turhia valituksia. Päätöksen perusteluvelvollisuus myös ohjaa hankintayksiköitä olemaan huolellinen, perusteellinen ja tarkka tarjoajien soveltuvuuden ja tarjousten arvioinnissa sekä erityisesti tarjousten vertailussa. Ehdotetun lain 122 §:n suhde 123 §:n jää hieman epäselväksi. Jos kirjallisessa päätöksessä on käytävä ilmi muiden muassa ehdokkaiden, tarjoajien ja tarjousten hylkäämisen perusteet, minkä vuoksi osin samoista asioista mainitaan 123 §:n kertomuksen yhteydessä? Hankintayksiköille tulisi olla hyvin selvää, mistä asioista on tehtävä kirjallinen perusteltu päätös ja miten perustelut tulee laatia. Ehdotettujen 122 ja 123 §:n keskinäiset päällekkäisyydet ovat omiaan aiheuttamaan epäselvyyttä päätökseen kuuluvien asioiden suhteen. 123 §:n 1 momentin muotoilua tulisi harkita muutettavaksi siten, että siinä ei mainita sellaisia asioita, jotka on aina käytävä ilmi päätöksessä. Em. kohdassa voisi kuitenkin mainita, että kertomuksessa voi esittää samoja seikkoja kuin päätöksessä, mutta se ei poista velvollisuutta tehdä kyseisistä asioista kirjallista, perusteltua päätöstä. 123 §:n mukaiseen kertomukseen sisällytettävien asioiden tiedoksiantoa asianosaisille ja siihen kirjattujen ratkaisujen (139 §:n mukainen hankintamenettelyssä tehty muu ratkaisu) muutoksenhakukelpoisuutta tulisi selkeyttää. Ehdotetun 135 §:n sanamuotoja tulisi muuttaa niiltä osin, kuin pykälässä kielletään hankintasopimuksen muuttaminen. Saman lopputuloksen takaa direktiiviä mukaileva muotoilu ilman vaikutelmaa liian jyrkästä sopimusvapauteen puuttumisesta tai itse sopimusmuutokset (ei kilpailuttamatta jättämisen) toimimista esimerkiksi valitusperusteena markkinaoikeuteen. Pykälään tulisi siten lisätä maininta [Hankintasopimusta ei saa olennaisesti muuttaa sopimuskauden aikana] ilman tämän lain mukaista uutta hankintamenettelyä.
      • Ulkoministeriö, Leino Vesa
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Lakiehdotuksen mukaan 130 §:ssä säädettäisiin suorahankinnasta ilmoittamisesta ja hankintasopimuksen tekemisestä. Kyseisessä pykälässä säädettäisiin aiemman EU-kynnysarvon ylittäviä hankintoja koskevan vapaaehtoisen ilmoittamisen lisäksi uusi 2 momentti, jonka mukaan myös EU-kynnysarvot alittavissa hankinnoissa voisi julkaista suorahankintailmoituksen. Työryhmää pyydetään täsmentämään, onko kyseinen kansallinen suorahankintailmoitus käytettävissä 8 § 2 momentissa tarkoitettuihin kehitysyhteistyösopimuksiin perustuviin hankintoihin, joihin lakiehdotuksen 99 §:ssä mukaisesti sovellettaisiin kansallisia menettelyjä ja sitä, miten meneteltäisiin sellaisten hankintojen osalta, joiden arvo ylittäisi EU-kynnysarvot, mutta joihin sovelletaan kansallista menettelyä. Koska kyseiset hankinnat on kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti valittu lain sovelta-misalan piiriin ja niissä noudatettavan kansallisia menettelyjä, tulisi lakiehdotuk-sessa tarkentaa ja selventää, ulottuuko näihin hankintoihin myös lakiehdotuksen 130 §:ssä säädetty, jossa lakiehdotuksen sanamuodon mukaan viitataan ainoastaan lakiehdotuksen 26 §:ssä tarkoitettuun EU-kynnysarvon alittavaan hankintaan ja miten meneteltäisiin, mikäli kyseinen hankinta ylittäisi EU-kynnysarvon, mutta olisi toteutettu kansallisella menettelyllä. Kyseisellä on merkitystä myös mm. lakiehdotuksen 143 §:ssä säädetyn muutoksenhaun vaikutuksesta hankintasopimuksen tekemiseen koskevan pykälän soveltuvuuteen, sillä ko. pykälässä viitataan hankintoihin, joissa on noudatettava odotusaikaa tai 130 §:ssä tarkoitettua määräaikaa. Odotusaikaa koskevassa lakiehdotuksen 128 §:stä tulisi selvästi ilmetä, kuinka EU-kynnysarvon ylittävät mutta kansallisella menettelyllä kilpailutettujen lakieh-dotuksen 8 § 2 momentin mukaisten hankintojen osalta säännöksen soveltuvuutta arvioidaan. Lisäksi olisi toivottavaa saada selvennys siihen, miten jälki-ilmoitusta koskevaa sääntelyä kyseisiin hankintoihin sovelletaan. Lakiehdotuksen 135 §:n (hankintasopimuksen muuttaminen sopimuskauden ai-kana) 2 momentin 3 ja 6 kohtia koskevia perusteluja ehdotetaan täydennettäväksi konkreettisilla soveltamisesimerkeillä.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (VSSHP) kannattaa hankintapäätöksen perusteluvelvollisuuden keventämistä niin, että hankintapäätöksen perusteluissa olisi jatkossa riittävää kertoa vain keskeisimmät perusteet, joilla hyväksyttyjen tarjousten vertailu on tehty. Erityisesti laajoissa hoitotarvikehankinnoissa, joissa yksittäisiä nimikkeitä on satoja, ”yleisluonteisten komparatiivien” salliminen tarjousten välisen piste-eron selostamisessa, kunhan perusteluissa yksilöidään, mitä tekijää kyseinen vertailuaste koskee, on käytännön hankintatoiminnan näkökulmasta perusteltua. Hankintasopimuksen tekemistä koskevaan säännökseen esitetään siltä osin muutosta, että jatkossa hankintasopimus syntyisi erillisen kirjallisen sopimuksen tekemisellä. VSSHP:n näkemyksen mukaan sanamuodon muuttaminen on omiaan aiheuttamaan epäselvyyksiä hankintasopimuksen voimaantulon osalta. VSSHP esittää, että esityksen sanamuoto muutettaisiin vastaamaan voimassaolevan lain sanamuotoa eli hankintasopimus syntyisi kirjallisen sopimuksen allekirjoituksella. Uudessa hankintasopimuksen muuttamista sopimuskaudella koskevassa säännöksessä määritellään kielletyt muutokset sekä muutokset, joita hankintasopimukseen voidaan hankintasopimuksen voimassaoloaikana tehdä. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (VSSHP) näkemyksen mukaan säännös tulee selkeyttämään nykyistä tilannetta. VSSHP:n näkemyksen mukaan sopimusmuutoksista ilmoittamisen tulisi perustua hankintayksikön harkintaan. Hankintayksikön näkökulmasta esityksessä ei kuitenkaan avata sen tarkemmin, minkälaisia oikeusseuraamuksia sopimusmuutoksiin tai alkuperäiseen sopimukseen saattaa ilmoittamatta jättämisestä seurata. Hankintatoiminnassa ilmenee aika ajoin tilanteita, että hankintayksikkö saa hankintapäätöksen tekemisen jälkeen sellaista uutta tietoa, joka voi vaikuttaa päätökseen, ratkaisuun tai hankintasopimuksen tekemisen edellytyksiin. VSSHP:n näkemyksen mukaan hankintaoikaisun käytön laajentaminen koskemaan myös muita kuin lain soveltamisessa tapahtuneita virhetilanteita, on perusteltua. Hankintayksikön näkökulmasta on myös tarkoituksenmukaista, että hankintaoikaisun käyttöä laajennetaan voimassa olevan hankintalain 60 päivän sijaan 90 päivään. VSSHP toteaa, että hankintayksikkö joutuu käytännön hankintatoiminnassa hankaliin tilanteisiin erityisesti silloin, kun tarjoaja pitää yksikköhintoja liike- ja ammattisalaisuutena. Nykytilan valossa asiakirjojen julkisuutta koskevaan sääntelyyn kaivataan merkittäviä selvennyksiä mitkä asiakirjat / tiedot voidaan katsoa tarjoajan liike- ja ammattisalaisuudeksi.
      • Valtiokonttori, Louhelainen Eija
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Hankintasopimuksen muuttaminen sopimuskaudella Esityksessä määritellään, minkälaisia muutoksia hankintasopimukseen voi tehdä sopimus-kauden aikana. Tämä uudistus selkeyttää nykyistä tilannetta. Lain 135 §:n 2 momentin 2-3 kohdissa tarkoitetun muutoksen arvo saisi olla enintään 50 % alkuperäisen hankintasopi-muksen arvosta. Tällainen muutos on esim. tarve suorittaa lisätöitä, eikä sopimuskumppa-nin vaihtaminen ole mahdollista teknisistä syistä ja aiheuttaisi merkittävää haittaa. Momentin 5 kohdan mukaisen vähäisen sopimusmuutoksen arvo on määritelty olemaan pienempi kuin 10 % alkuperäisen hankintasopimuksen arvosta. Selvät prosenttiluvut ovat omiaan selkeyttämään menettelyä.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Kannatamme hankintapäätöksen perusteluvelvollisuuden keventämistä lakiehdotuksessa esitetyllä tavalla. Esitämme kuitenkin harkittavaksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 11 §:n 6-kohdassa olevan muiden tarjoajien tarjousten tietoja koskevan asianosaisjulkisuuden ja hankintapäätöksen perusteluvelvollisuutta koskevien säännösten suhteen selkeyttämistä. Julkisuuslain 11 § 6-kohdan tulisi koskea ainoastaan tarjoajien hankintayksikölle antamien tietojen julkisuutta. Hankintalain hankintapäätöksen perusteluvelvollisuuden tulisi puolestaan koskea hankintayksikön perusteluvelvoitetta sekä tarjoajien salassapidettävien tietojen paljastamista vertailussa. Olisi lisäksi hyvä kirkastaa asianosaisjulkisuutta koskevan säännöksen tarkoitusta. Liittyykö asianosaisen tiedonsaantioikeus oikeussuojakeinojen käyttöön vai onko muita syitä säätää asianosaisille oikeus saada yleisöä laajemmin toisten tarjoajien liike- ja ammattisalaisuuksia? Jos tiedonsaantioikeus liittyy oikeussuojakeinoihin, tulisi tiedonsaannin ajallisen ulottuvuuden liittyä valitusaikaan. Nykyisen julkisuuslain soveltaminen on aiheuttanut ongelmallisia tilanteita, sillä asianosaisella on säännöksen mukaan oikeus saada tieto toisen tarjoajan liike- ja ammattisalaisuudesta, jos tietoa on käytetty tarjousten vertailussa. Tiedonsaantioikeuden on katsottu vaarantavan tarjoajien kaupalliset salaisuudet, mikä on saattanut johtaa haluttomuuteen osallistua julkisiin tarjouskilpailuihin. Hankintayksiköt ovat olleet hankalassa välikädessä tarjoajien vaatiessa toistensa liikesalaisuuksia. Tämä ongelma liittyy erityisesti laadun arvioinnissa käytettyihin tietoihin sekä yksikköhintoihin, joita tarjoajat usein pitävät liike- ja ammattisalaisuuksinaan. Ehdotamme, että julkisuuslain asianosaisjulkisuutta koskevaa lainkohtaa tarkastetaan siten, että tarjoajille tulee antaa tieto tarjouksiin sisältyvistä liikesalaisuuksista vain siltä osin kuin kysymys on hintavertailussa käytetyistä hinnoista. Jos yksikköhinnat ovat liikesalaisuuksia, niitä ei kuitenkaan tulisi antaa. Julkisuuslain 11 §:n 6-kohdasta tulisi poistaa velvoite antaa muita liike- ja ammattisalaisuuksia. Sen sijaan hankintayksiköille tulisi hankintalain hankintapäätöksen perusteluvelvollisuutta koskevassa lainkohdassa säätää oikeus ja velvollisuus käyttää tarvittaessa myös liike- ja ammattisalaisuuksien piirin kuuluvia tietoja tarjousten vertailussa. Tämä tulisi kuitenkin tehdä niin, että vertailu perusteltaisiin yleisemmällä tasolla paljastamatta liike- ja ammattisalaisuuksien yksityiskohtia. Edellä esitetyllä rakenteella turvattaisiin tarjoajien oikeus saada riittävät tiedot oikeussuojakeinojen käyttämistä varten, mutta sillä vältettäisiin liike- ja ammattisalaisuuksien paljastuminen julkisten tarjouskilpailujen kautta. Säännökset edistäisivät lisäksi laatuun ja innovatiivisuuteen liittyvien näkökulmien huomioimista ilman huolta kaupallisten salaisuuksien leviämisestä. Säännökset olisivat lisäksi paremmin sopusoinnussa hankintadirektiivin lähtökohdan eli tarjoajien luottamuksellisen aineiston suojaamisen kanssa. 136 §:ssä säädetään hankintasopimuksen purkamisesta erityistilanteissa. Purkamisen sijaan tulisi säätää direktiivin mukaisesti hankintasopimuksen irtisanomisesta. Purkaminen esim. tavarahankinnoissa johtaa suoritusten palauttamiseen, mikä voi olla täysin kohtuuton ja suhteellisuusperiaatteen vastainen seuraamus, joten kohdassa tulisi säätää hankintayksikön oikeudesta irtisanoa sopimus päättymään välittömästi. 136 §:n 1 kohdassa on mainittu purkuperusteena olennainen sopimusmuutos. Direktiivin mukaan olennainen sopimusmuutos oikeuttaa hankintasopimuksen irtisanomiseen, minkä lisäksi se aiheuttaa velvoitteen uuteen hankintamenettelyyn (72 artiklan 5 kohta). Jos olennaisena muutoksena on esim. 72 artiklassa tarkoitettu lisähankinta, tällainen tilanne ei saisi johtaa koko sopimuksen päättymiseen, vaan ainoastaan velvoitteeseen kilpailuttaa hankinta uudelleen kyseisen lisähankinnan osalta. Tätä laajemmat seuraamukset ovat suhteellisuusperiaatteen vastaisia. Lisäksi 136 §:n perusteluissa puhutaan sopimuksen purkamisesta ja purkavista ehdoista. ”Purkava ehto” -termiä ei kannattaisi käyttää perusteluissa, koska tämä merkitsee sopimusoikeudellisesti ehtoa, jonka edellytysten täyttyessä sopimus raukeaa automaattisesti. Kun direktiivin lähtökohtana on hankintayksikön harkintavaltaan perustuva oikeus hankintasopimuksen irtisanomiseen, ei kannata käyttää purkavan ehdon käsitettä perusteluissa, ettei tästä saisi käsitystä, että sopimus voisi automaattisesti raueta. Lakiehdotuksessa säädetään sopimusmuutoksista ja sopimusmuutoksia koskevasta ilmoitusvelvoitteesta. Ilmoitusvelvoite koskee vain 72 artiklan 1 kohdan a- ja c-alakohdassa tarkoitettuja sopimusmuutoksia. Ilmoitusvelvoitteita koskevassa lainkohdassa taikka sopimusmuutoksia koskevassa 135 §:ssä tulisi säätää selkeästi sopimusmuutoksia koskevan ilmoitusvelvollisuuden laajuudesta. Tämä on välttämätöntä, jotta ilmoitusvelvoitetta ei laajenneta kansallisesti sellaisiin sopimusmuutoksiin, joista direktiivin mukaan ei ole tarpeen ilmoittaa.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Mietinnön 135 §:ssä säädetään hankintasopimuksen muuttamisesta sopimuskauden aikana. Pykälä jakautuu kahteen "osioon": kiellettyihin, sopimusta olennaisesti muuttaviin muutoksiin ja sallittuihin sopimusmuutoksiin. Sallittuja muutoksia ovat mm. optiolausekkeisiin perustuvat muutokset sekä lisätilauksia että muutostöitä koskevat muutokset pykälässä määriteltyjen edellytysten täyttyessä. Pykälän mukaisten sopimusmuutosten, 58 §:ssä näiden osalta pakolliseksi säädetyn ilmoittamisen oikeusvaikutusten sekä mahdollisen valitusoikeuden olemassaolo ilmoituksen perusteella jää mietinnön perusteella epäselväksi. Edelleen jää epäselväksi, mitä mahdollisia oikeusseuraamuksia mahdollisen valitusoikeuden johdosta markkinaoikeus voi määrätä koskien sopimusmuutoksia ja alkuperäistä hankintasopimusta? Liikenneviraston näkemyksen mukaan sopimusmuutoksista ilmoittaminen tulisi olla vapaaehtoista ja hankintayksikön harkinnassa, kuten säädetään tällä hetkellä suorahankinnoista ilmoittamisen suhteen. Lisäksi tulevassa hankintalaissa tulisi olla yksiselitteisesti säädetty yllä olevista kysymyksistä, koska sopimusmuutokset ovat hyvin yleisiä. Mietinnön 136 §:n mukainen 1 momentin 1-kohdan mukainen sopimuksen purkamisedellytys ja toisaalta mietinnön perustelujen mukainen esimerkki 1-kohdan mukaisesta tilanteesta ovat jossain määrin käytännön tasolla ristiriitaisia. Hankintasopimuksen muuttaminen edellyttää sekä tilaajan että toimittajan välistä sopimista. Jos sopijapuolet ovat päätyneet yhdessä tekemään olennaisen sopimusmuutoksen, on hieman erikoista, että toinen sopijapuoli voi vedota yhdessä sovittuun olennaiseen sopimusmuutokseen purkuperusteena. Epäselväksi jää, onko oikeus purkamiseen vasta sitten, kun on tehty, vai voidaanko purkaa myös silloin, kun muutos näyttää todennäköiseltä.
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • RAKLI katsoo, että hankintasopimuksen muuttamisesta sopimuskauden aikana ei tule säätää kansallisessa hankintalaissa. Valmisteluryhmän mietinnössä on todettu, että hankintalaki on menettelytapalaki. Siihen ei missään tapauksessa tule kirjata EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä hankintasopimuksen muuttamisesta, vaikka se onkin luonnollisesti sinällään sovellettavissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden sopimusoikeudelliset järjestelmät ja säännökset eroavat toisistaan eikä niitä ei ole pyrkimyksistä huolimatta yhtenäistetty. Tuomioistuimen ratkaisukäytännössä tämä seikka voidaan ottaa huomioon eri tavalla, kuin jos hankintasopimuksen muuttamista rajaavat säännöt kirjoitetaan lakiin. Rakennusurakoissa on erityisesti huomioitava alan sopimuskäytännöt, Rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998, joiden mukaan urakoitsijalla on velvollisuus suorittaa tilaajan vaativat muutostyöt. EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännön taustalla on tavarahankinnat. Tuomioistuimen linjauksen mukaan hankintasopimusta ei saa olennaisesti muuttaa sopimuskauden aikana. RAKLI ei pidä hyväksyttävänä, että tavarahankintojen sopimuksia koskevat periaatteet kirjataan lakiin yleisesti kaikissa hankintasopimuksissa noudatettavina periaatteina, jotka siten koskisivat myös rakennusurakoita. RAKLI vastustaa hankintalainsäädännön laajentamista koskemaan hankintasopimusaikaa rakennusurakoissa ja suunnittelusopimuksissa. Lain tulee olla menettelytapalaki toimiviin kilpailutuksiin. Jo kilpailutettuja hankintoja ei tule joutua kilpailuttamaan uudelleen. Projektinjohtorakentamisessa, allianssihankkeissa ja korjausrakentamisessa saatetaan tehdä suunnittelua joustavasti toteutusvaiheessa. Tällöin muutoksia syntyy väistämättä ja niihin tulee olla oikeus. Hankintalain pitäisi mahdollistaa tasapuoliset, kansantaloudellisesti tehokkaat kansallisen sopimusoikeuden ja rakennusalalla noudatettujen sopimuskäytäntöjen mukaiset hankinnat. Tätä ei tue ehdotus kirjata EU-tuomioistuinten ratkaisulinjauksia lakiin.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Hankintasopimus Mietinnössä on uutta sääntelyä hankintasopimuksesta ja sen purkamisesta. Olisi toivottavaa, että mietinnössä selkeytettäisiin muutoksenhakua sopimukseen liittyvissä kysymyksissä. 137 § Asiakirjojen julkisuutta koskevien säännösten soveltaminen Liikesalaisuuksien suojaa koskevien säännösten tulkinnanvaraisuus on hankinnoissa ongelmallinen ja on johtanut hallinnollisen taakan kasvuun. KL-Kuntahankinnat pitää julkisuussääntelyn selkeyttämistä ja yksinkertaistamista sekä jatkovalmistelua erittäin tärkeänä tämän lain puitteissa, koska ehdotettu sääntely lisää entuudestaan hankintayksiköiden selvitys- ja arviointivelvoitteita. Sääntelyyn tulisi saada selkeä listaus asioista, joita ei pidetä liikesalaisuuksina tai pidetään liikesalaisuuksina. Tämän lisäksi yrityksien vastuuta liikesalaisuuksiensa ilmoittamisesta tulisi kasvattaa. KL-Kuntahankinnat katsoo julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 6 kohdan muutoksen ja sitä koskevan talousvaliokunnan mietinnön (TaVM 48/2010) tuottavan tulkintaongelmia hankintayksiköille ja vaarantavan yritysten liikesalaisuuksia. Tätä tulisi jatkovalmisteluissa johdonmukaistaa julkisuuslain lähtökohtien mukaiseksi.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Kuntaliiton näkemyksen mukaan hankintapäätöksen perusteluvelvollisuuden keventämiseen liittyvä kirjaus on hyvä ja kannatettava. Nykyinen tuomioistuinkäytäntö on tiukentanut hankintapäätöksen perusteluvelvollisuutta ja aiheuttanut haasteita käytännön hankintatoimintaan. Myös muut luvussa esitetyt muutokset ovat pääosin kannatettavia. Kuitenkin luvussa esitetty hankinta-sopimusten purkamista koskeva erityissäännös on luonteeltaan hankintalainsäädännön systematiikkaan huonosti istuva. Hankintalain menettelysäännökset ovat koskeneet yleensä vain hankintaprosessiin liittyvää menettelyä, ei sopimuskautta. Nyt mietinnön mukaan tätä systematiikkaa muutettaisiin tämän osalta olennaisesti. Kuntaliitto haluaa korostaa, että käytännön toiminnan kannalta on epätarkoituksenmukaista, jos hankintalainsäädäntöön luodaan oma systematiikka myös sopimuskauden osalta. Yleisten sopimusoikeuden periaatteiden tulisi olla sovellettavissa myös hankintasopimuksissa. Lisäksi kyseisen lain-kohdan soveltaminen ja muutoksenhaku jää mietinnössä hieman epäselväksi. Se, mikä taho (markkina-oikeus, käräjäoikeus) tulkitsee kyseisen säännöksen purkamisperusteiden täyttymisen tai täyttymättä jäämisen, jää mietinnössä epäselväksi. Toisena yksityiskohtana voidaan nostaa esiin hankintasopimusten muuttamista koskevan säännöksen yksityiskohtia. Osassa sallittuja sopimusmuutoksia koskevassa listassa edellytetään muutoksen ilmoittamista. Se, miten ko. muutoksesta ilmoitetaan ja missä vaiheessa, jää mietinnössä epäselväksi. Tämä olisi erittäin tärkeää tarkentaa varsinaisessa lakiehdotuksessa.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Mietinnön 136 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainittu sopimuksen purkamisedellytys ja kyseisen kohdan yksityiskohtaiset perustelut ovat ristiriidassa keskenään. Säädöstekstin mukaan hankintayksikkö voi purkaa sopimuksen, jos hankintasopimukseen on tehty 135 §:n 1 momentissa tarkoitettu olennainen muutos. Perustelutekstin mukaan kyseinen tilanne voisi toteutua esimerkiksi, ”jos sopimuskauden aikana sopimukseen tulisi tehdä olennainen muutos toimittajasta johtuvasta syystä”. Perustelutekstin mukaan ei siis edellytetä, että muutos on jo tehty, vaan vain, että muutos tulisi tehdä. Olisikin kummallista, jos sopijapuolet ovat päätyneet yhdessä tekemään olennaisen sopimusmuutoksen, niin toinen sopijapuoli voisi vedota yhdessä sovittuun olennaiseen sopimusmuutokseen purkuperusteena. Kokonaisuuden perusteella jää siis epäselväksi, onko oikeus purkamiseen vasta sitten, kun muutos on jo tehty, vai voidaanko sopimus purkaa myös silloin, kun muutos näyttää todennäköiseltä.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Hankintasopimuksen sisällön muuttamiseen liittyvät helpotukset edesauttavat mm. hankintatoiminnan ja kehittämistoiminnan yhteen linkittämistä ja lisäävät joustavuutta sopimuskaudella, kuitenkin niin että kilpailuttamatta jättäminen ei ole muutosten kannalta hyväksyttävä syy.
  • Remissinstanser: 14
    15 luku - oikeussuojakeinot
      • Mietinnön sisältämän lakiehdotuksen 15 luvussa säädettäisiin julkisten hankintojen oikeussuojakeinoista. Mietinnössä muutettaisiin oikeussuojajärjestelmää muun muassa siten, että markkinaoikeuden päätöksestä valittaminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttäisi valituslupaa. Muutosehdotuksen yhteyksiä perustuslakiin on käsitelty muualla mietinnössä.
      • Näkemykset 15 luvun oikeussuojakeinoja koskevista säännöksistä:
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Julkisia hankintoja koskevaa oikeussuojajärjestelmää muutetaan siten, että jatkovalitusoikeus markkinaoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttää valituslupaa. Lisäksi hankintapäätöksiin, jotka koskevat dynaamiseen hankintajärjestelmään hyväksymistä, ei saa hakea valittamalla muutosta markkinaoikeudelta, jollei markkinaoikeus tällaisessa tapauksessa ota asiaa käsiteltäväkseen myöntäen muutoksenhakijalle hankintalaissa tarkoitetun käsittelyluvan. Oikeussuojajärjestelmää muutetaan myös siten, että markkinaoikeuden käsiteltäväksi valituksella ei voida saattaa hankintayksikön päätöstä tai muuta ratkaisua, joka koskee sitä, että hankintaa ei jaeta osiin tai että kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena käytetään yksinomaan halvinta hintaa tai kustannuksia. Edelleen muutoksenhaun kohteena ei edellä kuvatulla tavalla voi olla hankintayksikön päätös tai ratkaisu, joka koskee hankintalaissa esitettyjä ja suosituksenluonteisia tavoitteita ja periaatteita. Oikeussuojajärjestelmää muutetaan myös siten, että muutoksenhakujärjestelmän ja tuomioistuinseuraamusten tehokkuutta varmistavan odotusajan pituutta lyhennetään 21 päivästä 14 päivään. Hankintayksiköiden käytössä olevaa hankintaoikaisumahdollisuutta laajennetaan siten, että hankintaoikaisua voidaan käyttää myös muissa kuin lain soveltamiseen liittyvän virheen tilanteessa, minkä lisäksi odotusaika on hankintayksiköllä käytössä voimassa olevan hankintalain 60 päivän sijasta 90 päivän ajan. Vantaan kaupunki katsoo, että valituslupajärjestelmän sisällyttäminen hankinta-asioihin on perus-teltua. Muilta osin liittyen oikeussuojakeinojen säännöksiin kaupungilla ei ole erityistä lausuttavaa.
      • Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori, Fränti Helinä
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ehdotus on tervetullut. Valituslupamenettely vastaa jo monissa muissa jutuissa noudatettavaa menettelyä. Säädösehdotukset jouduttanevat hankintamenettelyitä ja helpottavat virheellisten ratkaisujen oikaisua. Hankintayksikkö pitää 90 päivän aikaa itseoikaisulle hyvänä.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Kansallisia suorahankintoja koskevien suorahankintailmoitusten vaikutus valitusaikaan on aiheellinen lisäys nykyisin vallitsevaan osin epäselvään oikeustilaan. Valituslupamenettelyn käyttöönotto markkinaoikeuden päätöksistä on toivottu uudistus. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa on erityisesti käsittelyaikojen osalta rasittanut hankintojen tarkoituksenmukaista ja tehokasta toteuttamista.
      • Turun yliopistollinen keskussairaala, Salonen Anu
        Uppdaterad:
        4.7.2015
        • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (VSSHP) kannattaa mietinnössä esitettyjä muutoksia oikeussuojakeinoihin. Odotusajan pituuden lyhentäminen 21 päivästä 14 päivään tulee jouduttamaan hankintamenettelyä. Luvussa 15 säädetty valituslupajärjestelmään liittyvä rajoitus, jossa jatkovalitus markkinaoikeuden päätöksestä edellyttäisi valituslupaa, on merkittävä muutos, joka tulee todennäköisesti nopeuttamaan prosessia, mikäli valituslupakäsittelyn yhteydessä ei ryhdytä arvioimaan varsinaista pääasiaa.
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Lakiehdotuksen 140 §:ssä säädetään muutoksenhakuajoista. Tietyissä olennaisissa sopimusmuutoksissa hankintayksiköllä on hankintadirektiivin mukaan velvollisuus julkaista muutoksista ilmoitus. Jatkovalmistelussa olisi hyvä arvioida, tulisiko ko. ilmoitukselle antaa merkitystä muutoksenhakuaikaa laskettaessa.
      • Valtiokonttori, Louhelainen Eija
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Valituslupa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, rajoitukset markkinaoikeuteen valittamisissa ja odotusajan pituuden lyhentäminen 21 päivästä 14 päivään tulevat säästämään hankintayk-sikön taloudellisia ja henkilöresursseja. Erityisesti valituksen johdosta aiheutuvasta hankin-nan viivästymisestä on seurannut hankintayksikölle suuriakin tarpeettomia kuluja. Valtio-konttori toivoo, että esityksessä kiinnitettäisiin huomiota niihin keinoihin, joilla markkinaoi-keuden käsittelyajat voidaan saada lyhyemmäksi.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Yllä kohdassa 12 on käsitelty oikeussuojakeinoja sote-palvelujen asiakkaan näkökulmasta.
      • Oulun kaupunki, Rantala Seija
        Uppdaterad:
        1.7.2015
        • Hyvä uudistus
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • 138 § Muutoksenhakuun oikeutetut Vammaisjärjestöjen kanneoikeus markkinaoikeuteen on perusteltua lisätä lakiin varsinkin silloin, kun vammaisjärjestö ei ole osallistunut kilpailutukseen millään tavoin ja sen yhdistyslain sekä sääntöjen mukaisena tehtävänä on jäsentensä oikeuksienvalvonta. 139 § Muutoksenhaun kohde 107 § SOTE -säännös on kirjoitettu siten, että sen laiminlyönti ei johda oikeusturvakeinojen tehokkaaseen käyttöön eli valitusta ei voida tehdä markkinaoikeuteen. Vammaisen henkilön asema yksilöllisenä oikeussubjektina ja oikeuksienhaltijana sekä vammaispalvelun saajana puoltaa kuitenkin kunnan vastuuta järjestää palvelu lain mukaisesti ja hankintayksikön velvoitetta noudattaa lakia hankintatoiminnassaan. Vammaispalvelulain henkilökohtaisen avun ja palveluasumisen hankintojen erityispiirteet poikkeavat vammaisen yksilöllisen ja henkilökohtaisen tarpeen vuoksi hankittavista asumisen palveluiden ravinto- tai siivouspalveluista tai ambulanssihenkilöstön sekä kaluston hankinnoista, joissa etukäteen ei voida määritellä palvelun saajia. SOTE –palveluiden vammaisen käyttäjän 107 §:ssä määritellyt oikeudet edellyttäisivät sosiaalioikeuksien toimeenpanon ja tosiasiallisen saavutettavuuden vuoksi valitusperustetta markkinaoikeuteen. Oikeudellinen virhe olisi kyseessä silloin kun esim. asiakasta ei ole kuultu tai hänen mielipidettään palvelun toteuttamisesta ei ole edes kysytty tai 107 §:n säännöksen sisältämiä velvoitteita on muuten laiminlyöty.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Kannatamme lakiehdotuksessa olevia oikeussuojaa koskevia uudistuksia, sillä ne jouduttavat hankintamenettelyjä ja helpottavat virheellisten ratkaisujen oikaisua. Lakiehdotuksessa ehdotetaan valituslupajärjestelmää korkeimpaan hallinto-oikeuteen tehtäville valituksille. Tärkeää olisi varmistaa se, että valituslupajärjestelmä lyhentää juttujen käsittelyaikoja eikä esim. johda siihen, että valitusluvan käsittelyprosessi kestää kuukausia tai vuosia. Jotta käsittelyajat pysyvät kohtuullisina, valitusluvan yhteydessä ei tule tutkia juttua kokonaisuudessaan. Vaikka tämä saattaa jonkin verran vaarantaa tarjoajien ja hankintayksiköiden oikeussuojaa, pidämme kuitenkin ensisijaisen tärkeänä, että hankintojen toteuttaminen ei vaarannu. Valituslupajärjestelmän lisäksi kannatamme hankintoihin liittyvien juttujen käsittelyajoille määräaikaa markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Juttujen pitkät käsittelyajat ovat merkittävä kansalliseen hankintalainsäädäntöön liittyvä ongelma. 143 §:ssä suspension vaikutus DPS:n osallistujien valintaan jää epäselväksi. Tulisi erikseen mainita, että muutoksenhaku osallistujienvalinnasta ei vaikuta DPS:n sisällä tehtäviin hankintasopimuksiin. Viittaukset 129 ja 130 §:iin eivät riitä, koska 129 § koskee vain DPS:n sisällä tehtävää hankintaa (ei osallistujien valintaa). 147§:n perusteluissa arvioidaan, että tehottomuusseuraamus on sote-palveluissa, muissa erityisissä palveluissa ja konsessiosopimuksissa mahdollinen, kun näiden arvo ylittää EU-kynnysarvot. Koska kuitenkin näissä palveluissa ehdotuksen mukaan sovelletaan EU:n laajuista hankintamenettelyä täysimääräisesti kansallisen kynnysarvon ylittävien hankintojen osalta, on todennäköistä, että myös tehottomuusseuraamukset tulisivat sovellettavaksi täysimääräisesti jo kansalliset kynnysarvot ylittäviin hankintoihin.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • 156 §:n mukaan markkinaoikeuden päätökseen saa hakea muutosta vain jos KHO myöntää valitusluvan. Liikennevirasto pitää hyvinä prosessiekonomisina muutoksina sekä valituslupaa (156 §) että muutoksenhakukieltoa (139 §) koskevia lisäyksiä.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Hankintojen muutoksenhakua ollaan tehostamassa korkeimman hallinto-oikeuden valituslupamenettelyllä. Nyt valitusten käsittelyajat korkeimmassa hallinto-oikeudessa ovat nykyisellään todella pitkät. KL-Kuntahankinnat kannattaa valituslupamenettelyä, koska prosessi nopeutuu ja tätä kautta puitesopimukset saadaan jatkossa tehokkaammin asiakkaiden käyttöön. Tämä on hyvä uudistus, joka lyhentää muutoksenhakuprosessin kokonaiskestoa ja parantaa oikeusturvaa.
      • Suomen Kuntaliitto ry, Myllymäki Juha
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Kuntaliitto kannattaa mietinnössä esitettyä muutosta oikeussuojakeinoihin siten, että markkinaoikeuden päätöksestä valittaminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttäisi valituslupaa. Keskeistä on kuitenkin punnita se, millä edellytyksillä valituslupa on mahdollista saada. Valitusluvan tutkiminen ei voi olla samalla itse pääasiaa koskevan asian ratkaisu, vaan edellytysten tutkinta tulisi olla erillinen ja nopeampi harkinta. Myös muut mietinnössä esitetyt muutokset oikeussuojakeinoihin ovat kannatettavia ja käytännön hankintatoimintaa tukevia.
      • Joensuun kaupunki, Purmonen Mika
        Uppdaterad:
        8.6.2015
        • Valittaminen on edelleen liian helppoa ja valituksen kustannusten korvaaminen liian köykäistä. Valittaminen markkinaoikeuteen maksaa pari sataa euroa ja tällä tavalla aiheutetaan perusteettomallakin valituksella hankintayksikölle mittavatkin välittömät ja välilliset kustannukset. Markkinaoikeudesta hankintayksikön on mahdollista saada vain omat oikeudenkäyntikulunsa pois ja mikäli vastassa on esim. pienyrittäjä niin markkinaoikeus tuppaa "asian luonne huomioon ottaen" tuomitsemaan molemmat osapuolet kärsimään kulunsa ominaan. Välillisistä kustannuksista ei voi puhuakaan, koska mitään semmoista ei ole toivoakaan saada takaisin.
  • Remissinstanser: 4
    16 luku - erinäiset säännökset
      • Mietinnön sisältämän lakiehdotuksen 16 luvussa säädettäisiin hankintasopimusten säilyttämisestä, komissiolle toimitettavasta seurantaraportista sekä lain voimaantulosta.
      • Näkemykset 16 luvun erinäisistä säännöksistä:
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupungilla ei ole tähän lukuun erityistä lausuttavaa.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei lausuttavaa.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Lakiehdotuksen 164 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi aikaisempien säännösten soveltamisesta muun muassa sähköisiin tiedonvaihtomenettelyihin liittyen. Säännöksen mukaan muun muassa yhteishankintayksiköiden on noudatettava valtioneuvoston asetuksen (614/2007) 4 lukua 17.4.2017 saakka. Tämä on kuitenkin ongelmallista, sillä lakiehdotuksessa on useita sähköisiin tiedonvaihtomenettelyihin koskevia säännöksiä, jotka tulisi voida ottaa käyttöön välittömästi. Valtioneuvoston asetuksessa on useita vaatimuksia, jotka vaikeuttavat sähköisiä tiedonvaihtomenettelyjä ja sähköisten kilpailutusratkaisujen käyttöönottoa. 164 §:ää tulisi muuttaa siten, että siirtymäajan noudattaminen olisi mahdollista, mutta lakiehdotuksen sähköiset tiedonvaihtomenettelyt voidaan myös ottaa käyttöön välittömästi ilman siirtymäaikaa. Muotoilu ei ole myöskään hankintadirektiivin mukainen. Direktiivissä siirtymäsäännös (90 artikla) oikeuttaa lykkäämään sähköisten keinojen (22 artiklan 1 kohdan) voimaantuloa lukuun ottamatta tapauksia, joissa sähköisen muodon käyttö on pakollista: sähköiset luettelot, DPS, huutokauppa, ilmoitukset ja hankinta-asiakirjojen sähköinen julkaiseminen. Direktiivin liite IV on voimassa heti ilman siirtymäaikaa. Hankintalain siirtymäsäännös olisi nyt direktiivistä poiketen lykkäämässä liitteen IV voimaantuloa (eli siirtymäajan loppuun saakka tulisikin soveltaa hankinta-asetuksen 19 §:ää). 164 §:n 2 momentin osalta tulisi selventää, miten laki suhtautuu sopimuksiin, jotka ovat voimassa lain voimaan tullessa. Nythän siirtymäsäännös ottaa kantaa vain hankintamenettelyihin (ts. kesken oleviin kilpailutuksiin). Erityisesti sopimuksen muuttamista koskeva 135 § sekä purkamista koskeva 136 § saattavat olla sopimusoikeudelliselta kannalta yllättäviä ja kohtuuttomia, jos niitä sovelletaan aikaisemmin tehtyihin mutta lain voimaan tullessa voimassa oleviin sopimuksiin ilman nimenomaista mainintaa.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Lakiehdotuksen 164 §:n mukaan lain 8 luvun mukainen sähköinen tietojenvaihto otetaan käyttöön muiden kuin yhteishankintayksiköiden osalta lokakuussa 2018. Liikennevirasto pitää tätä hyvänä. Käytössä olevat sähköiset menettelyt kuten projektiportaalit eivät tällä hetkellä täyttäne tulevan hankintalain asettamia vaatimuksia (esim. avoimuus, avaamattomuus ja lokimerkinnät), joten siirtymäajan käyttäminen on perusteltua. Liikennevirasto katsoo, että 8 luvun voimaantuloa koskeva viittaus tulisi olla 163 §:ssä. Pykälissä käytettyä muotoilua "vanha hankintalaki" Liikennevirasto pitää huonona.
  • Remissinstanser: 5
    Muuta lausuttavaa mietinnön hankintalakiehdotuksesta
      • Muuta lausuttavaa julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevasta lakiehdotuksesta:
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Sen lisäksi, mitä parannus- tai muutosehdotuksia Vantaan kaupunki on tässä lausunnossa esittänyt, kaupunki haluaa lisäksi, että sekä perusteluosion että lakiehdotuksen kirjoitusasuun ja sen selkeyteen kiinnitettäisiin vielä kriittistä huomiota. Teksteissä on lakiteknisesti vieraita ja oudolta kuulostavia ilmaisuja sekä lukuisia kirjoitus- ja asiavirheitä. Myös tällä lyhyellä lomakkeella oli kirjoitusvirheitä. Sekä lakitekstin että lain perustelujen pitäisi olla hyvää ja selkeää lakikieltä.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei muuta lausuttavaa tässä vaiheessa.
      • Ulkoministeriö, Leino Vesa
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ulkoasiainministeriö on antanut tähän www.lausuntopalvelut.fi sivustoon liittyvät kommentit myös erillisenä TEM:iin 3.7.2015 lähetettynä lausuntona, jonka diaarinumero UM:ssä on HEL7M0440-28. Erikseen lähetetyssä lausunnossa ja tässä lausuntopalvelut - sivustolle lisätyissä kommenteissa, vastaukset ovat täysin samansisältöiset.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Aivovammaliitto yhtyy alla olevaan eriävään mielipiteeseen yhdessä Vammaisfoorumin ja Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunnan kanssa: ERIÄVÄ MIELIPIDE HANKINTALAKIIN – LAKIESITYS EI OTA HUOMIOON VAMMAISTEN HENKILÖIDEN OSALLISUUTTA JA VAIKUTUSMAHDOLLISUUKSIA RIITTÄVÄLLÄ TAVALLA YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus, jonka EU on ratifioinut ja jonka osalta Suomi on saattamassa omaa ratifiointiprosessiaan loppuun, lähtee siitä, että kaikissa vammaisia koskevissa asioissa on neuvoteltava tiiviisti vammaisten henkilöiden ja heitä edustavien vammaisjärjestöjen kanssa. Tämä velvoite puuttuu keskeisistä hankintalain pykälistä, kuten hankinnan suunnittelua ja oikeusturvakeinoja koskevista säännöksistä. Lakiesityksen sote-säännöksen (112a §) tavoite-/suositusluonteisuus huolestuttaa, mikäli säännöksen laiminlyönnistä ei voi valittaa markkinaoikeuteen. Laissa tulisi olla professori Petri Kuoppamäen ja Kaarlo Tuorin ehdotuksen mukaisesti vammaisjärjestöjen kanneoikeus markkinaoikeuteen. Ehdotettu säännös olisi vain informatiivinen ilman tehokkaita oikeusvaikutuksia. Lopputuloksena olisi mahdollisesti kaksi toisistaan erillään kulkevaa, mutta kuitenkin toisiinsa liittyvää oikeusprosessia: palveluntuottajan markkinaoikeuteen tekemä valitus ja palvelun käyttäjän sote-palvelun sisältösäännösten toteutumista koskeva valitus. Siten korkein hallinto-oikeus saattaisi käsitellä saman asian eri näkökulmista kahteen kertaan. Paras hinta-laatusuhde tulee ottaa käyttöön sote-palveluiden hankinnoissa. EU:n hankintadirektiivin 76 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää, että palveluntarjoaja valitaan parhaan hinta-laatusuhteen perusteella ottaen huomioon laatu- ja kestävyysperusteet. EU:ssa tehty ratkaisu tarkoittaa sitä, että sote-palveluissa halvin hinta ei ole toimiva ratkaisu laadun varmistamiseksi. Tämän huomioiminen myös Suomessa on nyt vain lainsäätäjän tahdosta kiinni. Sote-palveluiden kynnysarvon määrittelyssä tulee hyödyntää täysimääräisesti EU:n hankintadirektiivejä. TEM:n esitys 300 000 euroa on kansallisena kynnysarvona aivan liian alhainen. Yleisen hankintadirektiivin puolella sote-palveluiden kynnysarvo on 750 000 euroa ja erityisalojen hankintadirektiivin puolella 1 000 000 euroa. Lisäksi tavaroita ja palveluja koskeva kynnysarvo tulee nostaa lähemmäksi direktiivin ylärajaa eli 134 000 €. KOKONAISEDULLINEN HANKINTA JA HANKINTASTRATEGIA EU:n hankintadirektiivin luku 1 antaa potentiaalisen strategisen työkalun kansallisen hankintalain valmisteluun. Siinä nimenomaan voidaan estää käyttämästä halvinta hintaa valintaperusteena ja edellyttää kokonaisedullisimman tarjouksen valintaa. Tätä mahdollisuutta ei ole haluttu hyödyntää hankintalain valmistelussa. Kansalliseen hankintalakiin tulee saada hankintayksiköille velvoite noudattaa hankinnoissa kuntien/kuntayhtymien ja Kelan laatimia palvelu- ja hankintastrategioita, joissa otetaan kantaa eri palvelujen järjestämisessä vaihtoehtoisiin ja tarkoituksenmukaisiin järjestämistapoihin ja hankintamenettelyihin. Hankintalakia säädettäessä pitää ottaa käyttöön markkinatesti, jonka avulla tutkitaan onko kyseisen palvelun osalta olemassa tosiasiallisia markkinoita ja mitkä palvelut jäisivät hankintamenettelyn ulkopuolelle. Tässä tarkastelussa merkittävää on myös se, onko olemassa muita palvelun ostajatahoja kuin julkinen sektori. Vammaisten henkilöiden kohdalla muuta ostajaa ei ole. Tämä testi edellyttää ilmoitusta komissiolle. Komission tiedonannossa (2012/C 8/02) Euroopan unionin valtiontukisääntöjen soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta myönnettävään korvaukseen on otettu huomioon sosiaaliturvajärjestelmän (kohdat 17 ja 18) luonne. Euroopan unionin tuomioistuin on käyttänyt useita kriteerejä määritelläkseen, onko sosiaaliturvajärjestelmä solidaarisuuteen perustuva, jolloin se ei ole taloudellista toimintaa. Tältä osin merkitystä voi olla useilla tekijöillä: a) onko järjestelmään liittyminen pakollista, b) onko järjestelmän tavoitteena yksinomaan sosiaalisen tehtävän täyttäminen, c) onko järjestelmä voittoa tuottamaton, d) ovatko maksettavat etuudet riippumattomia vakuutusmaksujen määrästä, e) eikö etuuksien määrää ole välttämättä suhteutettu vakuutetun tuloihin, f) valvooko valtio järjestelmää. Mikäli vastaus kysymyksiin on myönteinen, niin solidaarisuusperiaate vallitsee ja sosiaaliturvajärjestelmä on erotettava taloudellisesta toiminnasta. Vammaisten henkilöiden sosiaalipalvelut voidaan helposti katsoa tähän solidaarisuusperiaatteeseen kuuluvaksi sosiaaliturvajärjestelmässä.
      • Hansel Oy, Lehto Paula
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Kannatamme lakiehdotukseen sisältyviä hankintamenettelyä joustavoittavia ja yksinkertaistavia ehdotuksia. Näemme myönteisenä myös oikeussuojakeinojen käytön sujuvoittamiseen ja jouduttamiseen liittyvät muutosehdotukset. Näemme käytännön hankintatoimen kannalta haasteellisiksi useat hankintayksiköiden ja yritysten hallinnollista taakkaa lisäävät velvoitteet kuten soveltuvuuteen liittyvät selvitysvelvoitteet, raportointiin ja erilaisiin todisteluihin liittyvät velvoitteet, sopimusmuutoksiin liittyvät säännökset sekä työlainsäädännön velvoitteiden noudattamiseen liittyvät epäsuorat valvontavelvoitteet. Näemme huolestuttavana sen, että lakiehdotuksen perusteluihin on kirjattu useita direktiiveihin perustumattomia tulkintoja, jotka tuovat lisävelvoitteita hankintayksiköille taikka joissa asetetaan lisävaatimuksia joidenkin oikeuksien toteuttamiselle. Pidämme ensiarvoisen tärkeänä sitä, että kansallisessa laissa tai sen perusteluissa ei aseteta direktiiviä ankarampia velvoitteita. Koska kysymys on oikeudenalasta, johon tulee hyvin todennäköisesti jatkossakin liittymään merkittävä määrä unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, kansallisen lain perusteluissa ei tulisi esittää oikeudellisesti epävarmoja tulkintoja. Tämän vuoksi perusteluja tulisi tiivistää ja niistä tulisi poistaa tulkinnat, jotka eivät perustu direktiiviin. Lakiehdotus tarkoittaa useita säännöstason muutoksia voimassaolevaan hankintalakiin. Perusteluista tulisi siksi poistaa viittaukset sellaiseen oikeuskäytäntöön, joka perustuu nykyisen hankintalain säännöksiin, joita lakiehdotuksella on tarkoitus muuttaa.
  • Remissinstanser: 5
    Laki vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista (ns. erityisalojen hankintalaki)
      • Valmisteluryhmän mietintöön sisältyy myös erityisalojen hankintalain hallituksen esityksen luonnos. Lakiesitykseen sisältyisivät useimmat viranomaissektorin yleisen hankintalain uudistuksista ja uusista tavoitteista. Erityisalojen hankintalakia sovellettaisiin samoihin toimialoihin kuin voimassa olevassa hankintalaissa. Erityisesti lain soveltamisalaa ja määritelmiä koskevissa luvuissa on voimassa olevaan erityisalojen hankintalakiin nähden enemmän informaatiota. Erityisalojen hankintalaissa pysytettäisiin mietinnön mukaan voimassa olevan erityisalojen hankintalain yksi ainoa EU-kynnysarvojen taso. Erityisalojen hankintalaissa olisi edelleen tiettyjä hankintalakiin nähden väljempiä menettelysäännöksiä muun muassa neuvottelumenettelyä sekä puitejärjestelyjä koskien.
      • Näkemykset erityisalojen hankintalakia koskevista säännöksistä:
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupungilla ei ole erityistä lausuttavaa.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei lausuttavaa tässä vaiheessa.
      • Aivovammaliitto, Korhonen Anu
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Erityisalojen hankintalaki 8 § Eräät liikenteen palvelut koskevat edellä mainittua teemaa. Julkisen reittiliikenteen ja henkilökuljetusten hankinnoissa on edellytettävä palvelutasolta vähimmäisvaatimuksena kaluston esteettömyyttä ja helppokäyttöisyyttä. Hankintojen tarjouspyyntöihin on sisällytettävä pisteytykset esim. pitkän matkan linja-autojen esteettömyydestä teknisten eritelmien mukaisesti. Samoin vammaisten kuljettamisessa ja avustamisessa pätevä henkilöstö on olennaista ottaa huomioon henkilökuljetuksia koskevissa hankinnoissa. Yhä useammin vaikuttaa kuitenkin siltä, että taloudellisesti pyritään kuljettamaan sekä tavarat että henkilöt samalla. 9 § Postipalvelut liittyy mm. postilaatikon sijoittamiseen lähelle liikuntavammaisen kotitalon ovea. Tästä on Viestintäviranomaisen antama määräys.
      • Liikennevirasto, Kangasniemi Virpi
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Siltä osin kun hankintalain ja erityisalojen hankintalain pykälät ovat yhteneväiset, soveltuvat kommentit molempiin lakiesityksiin. Lain 8 §:ään tai sen perusteluihin Liikennevirasto toivoo lisättävän että erityisaloihin liittyviin hankintapalveluiden hankintoihin sovellettaisiin erityisalojen hankintalakia. Myös erityisaloihin liittyviin järjestelmähankintoihin (esim. junien liikennöintiin tarvittavat tietojärjestelmät) tulisi soveltaa erityisalojen hankintalakia. Lisäksi erityisalojen lain osalta uudistamme valmistelutyön aikana esittämämme kommentit liittyen joukkoliikennepalvelujen hankintaan. Lain 8 §:n mukainen säädös tarkoittaa että joukkoliikennepalvelujen toimivaltaiset viranomaiset soveltaisivat hankkiessaan liikennepalveluja hankintasopimuksin palvelusopimusasetusta ja erityisalojen hankintalakia. Käyttöoikeussopimuksien hankinnan yhteydessä sovellettavaksi tulisivat palvelusopimusasetus, joukkoliikennelaki ja erityisalojen hankintalaki. Molemmissa tilanteissa viranomaiset soveltaisivat kuitenkin ilmeisesti myös hankintalakia, koska erityisalojen laissa on edelleen viittauksia myös tietyiltä osin hankintalakiin. Näin ollen hankinnoissa sovellettavia pykäliä on käytännössä palvelusopimusasetuksessa ja jopa kolmessa eri laissa. Palvelusopimusasetuksen ja monen eri lain soveltaminen saattaa olla vaikeaselkoista käytännön toimijoille. Edelleen muut kuin joukkoliikennelaissa määritellyt toimivaltaiset viranomaiset noudattaisivat hankinnoissaan kuitenkin tavallista hankintalakia? Tämä voi osaltaan johtaa hankaluuksiin sekä hankintayksiköiden yhdenmukaisen toiminnan, että myös liikennepalveluja tarjoavien liikenteenharjoittajien keskuudessa. Myös tämä seikka on omiaan hankaloittamaan toimivaltaisten viranomaisten ja muiden hankkijoiden välisiä mahdollisia yhteishankintoja.
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Lain 8 §:n säännös tarkoittaa, että joukkoliikennepalvelujen toimivaltaiset viranomaiset soveltaisivat hankkiessaan liikennepalveluja hankintasopimuksin palvelusopimusasetusta ja erityisalojen hankintalakia. Käyttöoikeussopimuksien hankinnan yhteydessä sovellettavaksi tulisivat palvelusopimusasetus, joukkoliikennelaki ja erityisalojen hankintalaki. Molemmissa tilanteissa viranomaiset soveltaisivat kuitenkin ilmeisesti myös hankintalakia, koska erityisalojen laissa on edelleen viittauksia eräiltä osin myös hankintalakiin. Näin ollen hankinnoissa sovellettavia pykäliä on käytännössä palvelusopimusasetuksessa ja jopa kolmessa eri laissa. Palvelusopimusasetuksen ja monen eri lain soveltaminen on erittäin hankalaa käytännön näkökulmasta. Noudattaisivatko muut kuin joukkoliikennelaissa määritellyt toimivaltaiset viranomaiset hankinnoissaan kuitenkin edelleen tavallista hankintalakia? Tämä johtaa hankaluuksiin sekä hankintayksiköiden yhdenmukaisen toiminnan, että myös liikennepalveluja tarjoavien liikenteenharjoittajien keskuudessa. Lain 8 §:ään tai se perusteluihin tulisi lisätä maininta siitä, että erityisaloihin liittyvien hankintapalvelujen hankintoihin sovellettaisiin erityisalojen hankintalakia. Myös erityisaloihin liittyviin järjestelmähankintoihin (esim. junien liikennöintiin tarvittavat tietojärjestelmät) tulisi soveltaa erityisalojen hankintalakia
  • Remissinstanser: 3
    Laki rikosrekisterilain 6 §:n muuttamisesta
      • Mietinnön sisältämässä lakiehdotuksessa esitetään rikosrekisterilain 6 §:ää muutettavaksi siten, että tarjouskilpailuun voittaneen tarjoajan johto- ja valvontahenkilöt saisivat itseään koskevat ja hankintalainsäädännön poissulkemisperusteisiin liittyvät tiedot rikosrekisteristä oikeusrekisterikeskuksen kautta. Rikosrekisteriote voitaisiin myös luovuttaa hankintayksikölle poissulkemisperusteiden käsilläolon selvittämistä varten. Velvollisuus vaatia rikosrekisteritietoja tarjouskilpaliun voittajalta koskisi vain EU-kynnysarvon ylittäviä hankintoja. Lakiehdotuksella olisi vaikutuksia muun muassa oikeusrekisterikeskuksen työmäärään.
      • Näkemykset rikosrekisterilain muuttamista koskevista säännöksistä:
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Vantaan kaupungilla ei ole erityistä lausuttavaa.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Ei lausuttavaa.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Hankintayksiköllä pitäisi olla mahdollisuus vaatia rikosrekisteritietoja tarjouskilpailun voittajalta EU-kynnysarvon alittavien hankintojen osalta, harkintansa mukaan.
  • Remissinstanser: 12
    Muut näkemykset mietinnöstä
      • Tähän on mahdollista kirjoittaa muita näkemyksiä hankintalain kokonaisuudistuksen valmisteluryhmän mietinnöstä:
      • Social Business International Oy, Bland Anne
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • EU on esittänyt, ettei kansallisesti direktiiviä enää vaikeutettaisi, vaan pyrittäisiin vähentämään säätelyä. Tätä ajatusta on hyvä vaalia myös jatkovalmistelussa, sillä mietinnössä esitettyä turhaa byrokratiaa on varaa vielä karsia. Tämä vapauttaa kaikkien toimijoiden voimavaroja uusien innovaatioiden kehittämiseen ja vaikuttavien palvelujen tuottamiseen. Yhteiskunnallisten yritysten ja maksullista palvelutoimintaa harjoittavien järjestöjen ja säätiöiden toimintaedellytyksiä markkinoiden monipuolistajina tulee parantaa direktiivin hengessä - hyvä esimerkki on UUSIA Networkin ajaman direktiivin artikla 77:n sisällyttäminen hankintalakiin, joka antaa mahdollisuuden kolmen vuoden suorahankintaan yhteiskunnallisilta yrityksiltä. Kaiken kaikkiaan on erinomaista, että hankintalakia selkeytetään ja yksinkertaistetaan sekä toivottavasti jatkokehittelyssä ymmärretään, ettei sote-palveluissa halvimman hinnan mukaiset hankinnat ole enää sosiaalisesti, inhimmillisesti eikä taloudellisesti kestävällä pohjalla ja suosivat ylikansallisia toimijoita. Sote-markkinoiden monopolisoitumisen ehkäisyssä olisi tärkeää myös lainsäädännöllisesti linjata, ettei yksikään kaupallinen toimija voi saada yli 20% markkinaosuutta tai yli 20% tilaajan hankintabudjetista.
      • Vantaan kaupunki, Ekholm Tiina
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Mietinnön alussa on kaksi virhettä, jotka Vantaan kaupunki haluaa oikaistavan. Mietinnössä mainitaan hankintapäällikkö Tiina Ekholm ja lakimies Susanna Boström. Tiina Ekholm on hankintajohtaja ja konsernilakimies Boströmin etunimi on Susanne. Tämä lausunto on vasta LUONNOS. Lopullinen Vantaan kaupungin lausunto toimitetaan työ- ja elinkeinoministeriölle vasta sen jälkeen, kun Vantaan kaupungin kaupunginhallitus on käsitellyt lausunnon kokouksessaan 10.8.2015.
      • , Löytty Katri
        Uppdaterad:
        6.7.2015
        • Mietinnön sisältämät ehdotetun lain perustelut sisältävät paljon hankintayksiköiden toimintaa ohjeistavia kohtia, jotka eivät varsinaisesti liity ehdotettuihin säännöksiin. Tällaisia on esimerkiksi markkinakartoitusta ja hankinnan kohteen kuvausta koskevien lainkohtien yksityiskohtaisissa perusteluissa. Nämä ohjeet ovat hyviä ja niiden noudattaminen hankintayksiköissä parantaisi hankintojen laatua laajassa mielessä. Kokemuksemme mukaan lakiesitysten perusteluja ei kuitenkaan välttämättä osata lukea hankintayksiköissä käytännön soveltamistilanteiden yhteydessä riittävästi. Siksi näiden ohjeistavien perustelujen kokoamista hankintayksiköitä sitomattomaksi kansallisesti annettavaksi ohjeeksi tulisi harkita. Samaan yhteyteen olisi syytä luoda ohjeistus esimerkiksi sähköiseen tiedonvaihtoon liittyvistä asioista suomalaisille hankintayksiköille.
      • Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Lähde Johanna
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Uusi hankintadirektiivi (77 artikla) mahdollistaisi tiettyjen sote- ja kulttuuripalveluiden varaamisen yrityksille, jotka sijoittavat voittojaan uudelleen organisaation yleishyödyllisen tarkoituksen saavuttamiseen. Lakiluonnoksessa ei ole ehdotettu tämän säännöksen voimaan saattamista kansallisesti. Kyseisen artiklan käyttöönotto edistäisi Suomessa yhteiskunnallisten yritysten asemaa. Yhteiskunnallisen yrityksen konsepti tunnetaan Suomessa vielä huonosti. Määritelmä löytyy mm. EU:n Social Business Initiative -ohjelmasta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta 346/2013, joka koskee eurooppalaisia yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneita rahastoja. EU-asetuksen määritelmän mukaan yhteiskunnallisen yrityksen päätavoite on mitattavissa olevien myönteisten yhteiskunnallisten vaikutusten aikaansaaminen. Yritys voi esimerkiksi tuottaa palveluita tai tuotteita huono-osaisille tai syrjäytyneille tai käyttää tuotantomenetelmää, joka soveltuu sen yhteiskunnalliseen tavoitteeseen. Se voi myös suojella ympäristöä tai tukea taloudellisesti muita yhteiskunnallisia yrityksiä. Yhteiskunnallisessa yrityksessä voittoja käytetään ensisijaisesti yhteiskunnallisen hyvän tuottamiseen yrityksen tavoitteen mukaisesti. Yrityksen säännöissä tulee varmistaa, ettei voittojen jakaminen omistajille vaaranna yrityksen päätavoitetta. Yritystä johdetaan vastuullisesti ja avoimesti siten, että päätöksentekoon osallistuvat työntekijät, asiakkaat ja muut, joihin yrityksen liiketoiminta vaikuttaa. Yhteiskunnallinen yritys ei voi olla pörssiyhtiö. Yhteiskunnalliset yritykset voivat tuottaa esimerkiksi terveys-, sosiaali- tai hoivapalveluita, koulutuspalveluita tai asumiseen liittyviä palveluita. Ympäristönsuojelun osalta yritys voi tuottaa yhteiskunnallisia vaikutuksia esimerkiksi torjumalla saastumista tai tarjoamalla kierrätykseen tai uusiutuvaan energiaan liittyviä palveluita. Pitkälti vastaava määritelmä on käytössä myös Arvoliitolla sekä Suomalaisen Työn Liitolla, joka myöntää Yhteiskunnallinen yritys -merkkejä. On syytä huomata, että yhteiskunnallinen yritys ei ole sama kuin sosiaalinen yritys, josta on oma lakinsakin (1351/2003). Yhteiskunnallisella yrityksellä ei myöskään ole tiettyä yhtiömuotoa. Se voi olla esimerkiksi osuuskunta, yhdistys, säätiö tai osakeyhtiö, jossa on voitonjakoa koskeva rajoitus. Yhteiskunnallisten yritysten potentiaalia ei ole Suomessa vielä juurikaan hyödynnetty. Monissa EU-maissa ne ovat saavuttaneet merkittävän aseman ja osaltaan vaikuttaneet mm. työllisyyteen. Komissio on arvioinut, että noin 10 prosenttia eurooppalaisista yrityksistä voisi kuulua tähän yritysten luokkaan (ks. http://europa.eu/rapid/press-release_MEMO-11-881_en.htm?locale=en). Jos artiklaa 77 ei implementoida Suomessa, jätetään käyttämättä yksi mahdollisuus aktivoida yritystoimintaa. Yhteiskunnallisten yritysten rahoitusta varten voidaan perustaa oman erityissääntelynsä piiriin kuuluvia rahastoja. Yksityinen raha voi auttaa yhteiskunnallisia yrityksiä tuottamaan vaikuttavia palveluita julkiselle sektorille. Olisiko tämä juuri sitä, mitä suomalainen yhteiskunta nyt tarvitsisi?
      • Valtiokonttori, Louhelainen Eija
        Uppdaterad:
        3.7.2015
        • Valtiokonttorin kanta on, että ehdotetut hankintalain uudistukset selkeyttävät lain tulkintaa ja antavat pääsääntöisesti mahdollisuuden toteuttaa hankinnat nykyistä tehokkaammin ja siten aikaansaada säästöjä julkiselle taloudelle.
      • Diabetesliitto, Vuorisalo Riitta
        Uppdaterad:
        2.7.2015
        • Ytimekästä lakitekstimuotoilua on täydennetty runsaalla perusteluosiolla, jonka tarkoitus on avata ja selventää pykälien sisältöä ja siten antaa tukea lakien soveltajille. Koska säädöskokonaisuus on jo EU:n lähdemateriaalin takia väistämättä monimutkainen, perusteluosion merkitys on erityisen suuri ja sitä on hyvä painottaa. Hankintalain soveltaminen on osoittautunut huomattavan raskaaksi. Nykyisellään se kuluttaa huomattavan paljon resursseja, jotka ovat poissa paitsi valtion, kuntien ja muiden viranomaistahojen, myös yritysten ja järjestöjen toiminnasta. Prosesseissa menestyvät erityisen hyvin ne toimijat, joilla on eniten taloudellisia ja inhimillisiä resursseja prosessien pyörittämiseen, mikä johtaa markkinoiden toimivuuden ja yhteiskunnan kokonaisedun kannalta epäsuotuisaan keskittymiskehitykseen. Pienet ja voittoa tavoittelemattomat toimijat ovat erityisen epäedullisessa asemassa ja prosesseihin kuluu suhteeton osa niiden käytettävissä olevista resursseista. Mietinnössä on pyritty vaikuttamaan tilanteeseen yksinkertaistamalla kansallisia menettelyjä, mutta vielä paremmin tavoite olisi saavutettavissa pidättäytymällä kansallisesta sääntelystä, ja asettamalla kynnysarvot direktiivien mukaisiksi.
      • Opetus- ja kulttuuriministeriö, Talvitie Heli
        Uppdaterad:
        30.6.2015
        • Hankintadirektiivi (77 artikla) mahdollistaisi tiettyjen sote- ja kulttuuripalveluiden varaamisen yrityksille, jotka sijoittavat voittojaan uudelleen organisaation yleishyödyllisen tarkoituksen saavuttamiseen. Etuoikeus koskisi korkeintaan kolmen vuoden sopimuksia, mikä on kovin lyhyt ajanjakso, mutta joissakin tapauksissa se voisi olla riittävä alku yhteiskunnallisten yritysten alkuun pääsemiseksi . Tämän kohdan mukaan ottaminen kansalliseen lakiin olisi hyvä asia, koska se toisi vaihtoehdon esim. ylikansallisille yrityksille esim. sos.- ja terveyspalveluissa. 3 vuotta voi antaa hyvän startin pienemmälle yritykselle rakentaa vakaata ja jatkuvaa palvelutuotantoa/liiketoimintaa. ****HUOM******HUOM****HUOM***** Tämä lausunto on annettu Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) elämänlaatuverkoston toimesta
      • Rakli, Aho Meri
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Hankintalaki on yleislaki, joka pitäisi pystyä pitämään hallittavan pituisena ja hankintayksiöiden kannalta riittävän yksinkertaisena. Nyt ehdotettu muoto on liian laaja, sekä lain että erityisesti mietinnön pituuden osalta.
      • KL-Kuntahankinnat, Juntunen Pauliina
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Lausuntopalvelu.fi on erittäin toimija ja käyttäjäystävällinen työkalu. Hyvää kesää toivottaa KL-Kuntahankinnat! Raili, Pauliina ja Antti
      • Liikenne- ja viestintäministeriö, Välipirtti Kaisa
        Uppdaterad:
        26.6.2015
        • Menettelyjä koskevissa säädösteksteissä käytetään ehdokkaiden ja tarjoajien karsintaperusteista termiä vertailuperuste. Voisiko karsintaperustetta nimittää karsintaperusteeksi, koska se on ainakin puhekielessä vakiintunut termi? Ehdokkaiden ja tarjoajien karsintaperusteet ja tarjousten vertailuperusteet ovat LVM:n käsityksen mukaan edelleenkin eri asioita, joten saman termin käyttö eri asioista sekoittaa tilannetta entisestään. Saimaan kanavan kanavavaltuutetun toimisto ei ole sataman ylläpitäjä. Mietinnön sivulla 45 olevan tekstin lopussa olevat sanat ”sekä Saimaan kanavan kanavavaltuutetun toimisto” tulee poistaa. Mietinnön sivuilla 105 ja 306 olevissa lain 9 §:n 15 kohdassa ja sen perusteluissa on viitattu EU:n lentoliikenneasetukseen. Oikea säädösnumero on 1008/2008 (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1008/2008, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä). - Nykyisen lain perustelutekstien mukaan hankintaoikaisua sovelletaan myös EU:n lentoliikenneasetuksen nojalla tehtyihin lentoliikennehankintoihin. Asiasta ei ole säädöstasoista mainintaa tällä hetkellä. LVM toivoo, että asiaa koskeva maininta sisällytettäisiin uuteen hankintalakiin.
      • Mikkelin kaupunki, Autere Jarmo
        Uppdaterad:
        25.6.2015
        • Alueellisesta näkökulmasta katsottuna mietinnössä häiritsee tietty ristiriitaisuus, kuten esim. hankintojen pilkkominen/yhdistely sekä pk-yritysten kilpailuedellytysten parantamisen tavoitteen kannalta ristiriitaiset toimenpiteet (yhteishankinnat) tai lisääntyvien pienhankintojen jättäminen kokonaan sääntelyn ulkopuolelle.
      • Ensi- ja turvakotien liitto ry, Särkelä Riitta
        Uppdaterad:
        22.6.2015
        • Lain valmistelun jatkotyössä tulee ottaa huomioon hallitusohjelman linjaus, jonka mukaan EU-säännösten toimeenpanossa pitäydytään kansallisesta sääntelystä ja asettaa kynnysarvot direktiivien mukaiseksi.